Itsenäisyyspäivän 6.12. valtakunnallinen paraati järjestetään tänä vuonna Tampereella. Paraatikatselmus on Tampereen stadionilla Ratinassa ja ohimarssi Tampereen valtatiellä. Kalustonäyttelyyn voi tutustua Ratinannniemessä.
Tampereen kaupunki on julkaissut lisää tietoa paraatista.
Paraatiin osallistuu yhteensä noin 1 300 henkilöä maa-, meri- ja ilmavoimista, Maanpuolustuskorkeakoulusta, Puolustusvoimien logistiikkalaitoksesta, Rajavartiolaitoksesta sekä veteraani- ja maanpuolustusjärjestöistä.
Yle lähettää paraatin suorana Yle Areenassa ja Radio Suomessa.
Ohimarssissa myös 30 hevosta
Paraatikatselmus järjestetään kello 12 Tampereen stadionilla Ratinassa, jonne paraatijoukot aloittavat ryhmittymisen kello 11.30 alkaen.
Tampereen valtatiellä kello 13 alkavaan ohimarssiin osallistuu noin tuhat henkilöä, 56 ajoneuvoa, 12 ilma-alusta ja Tampereen seudun ratsuväen kilta ry:n ratsuosastossa 30 hevosta.
Ohimarssin ylilennoissa on mukana maavoimien NH90-kuljetushelikoptereita ja Hughes MD500-kevythelikoptereita sekä Ilmavoimien F/A-18 Hornet-monitoimihävittäjiä ja Hawk-suihkuharjoituskoneita. Ylilennoista aiheutuu melua Tampereen keskustan alueella.
Ohimarssin vastaanottopaikka on Voimakadun risteyksen kohdalla. Paraatin ottaa vastaan Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö kenraaliluutnantti Timo Rotonen. Hänen seuranaan ohimarssissa ovat Tampereen kaupungin pormestari Lauri Lyly ja veteraani Timo Salokannel.
Paraatijärjestelyt aiheuttavat poikkeavia liikennejärjestelyjä Tampereella erityisesti Hämeenpuiston eteläosassa ja Tampereen valtatiellä. Pysäköintiä rajoitetaan 5.–6.12. erityisesti stadionin, Laukontorin ja Voimakadun alueilla.
Yleisöä muistutetaan, että paraatialue on lentokieltoaluetta, ja dronejen lennättäminen on ehdottomasti kielletty tapahtuman turvallisuuden vuoksi.
Voit seurata itsenäisyyspäivän valtakunnallista paraatia suorissa lähetyksissä Yle Areenassa ja Radio Suomessa 6.12. kello 12 alkaen. Paraatin ohimarssi näytetään suorana myös TV1:ssä kello 13 sekä koostelähetys parhaista paloista kello 17:n jälkeen.
Sähköpotkulauta saattaa viedä määränpään sijaan sairaalaan. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin on saapunut kesän ja syksyn aikana kymmenittäin potilaita, jotka ovat törmäilleet sähköpotkulaudalla. Samanlaista viestiä kuuluu myös Turun ja Tampereen sairaanhoitopiireistä.
Suu- ja leukakirurgiaan erikoistunut hammaslääkäri Esa Färkkilä HUSista kertoi Radio Suomen Päivä -ohjelmassa, että tietoon on tullut kymmeniä onnettomuuksia, joissa seurauksena on kasvo-, hammas- tai aivovammoja. Usein etupyörä on ottanut kiinni raitiovaunukiskoon tai kiveen.
– Kun sähköpotkulautoja käytetään ensimmäisiä kertoja, kyseessä voi olla päähänpisto ravintolaillan jälkeen. Jos ei osata arvioida nopeutta, ollaan ehkä humalassa, voi olla pimeää eikä kypärää ole käytössä, loukkaantumisen riski lisääntyy.
Vakavimmin loukkaantuneet ovat saaneet kasvovammoja ja laajoja hammasvammoja. Lisäksi on tapahtunut yksittäisiä pään alueen vammoja.
– Silloin puhutaan aivovammoista.
Färkkilän mukaan osa potilaista on saanut pieniä hammasvammoja, osalta on murtunut useita hampaita. Osa on saanut lisäksi kasvoluun murtumia.
Vakavimmissa tapauksissa leuat ja purenta rakennetaan uudestaan. Jos potilas menettää luuosia, korjaaminen tapahtuu luusiirtellä. Luusiirteeseen rakennetaan implantit ja niihin rakenetaan hampaat. Luuta voidaan ottaa potilaan kasvoista tai lonkasta. Kansainvälisesti käytetään myös vainajien luuta.
– Voi olla, että tarvitaan kolme tai neljä eri toimenpidettä. Kokonaisuudessaan korjaus saattaa kestää pari vuotta.
Esa Färkkilä pitää uhkarohkeana sähköpotkulautojen käyttämistä liukkaalla ja lumella.
"Humalassa ei pidä käyttää meidän tuotettamme"
Sähköpotkulautoja markkinoivan Voin markkinointipäällikkö Mathias Soini korostaa, että turvallisuus on yrityksen ykkösprioriteetti ja että lautojen nopeus on rajoitettu 20 kilometriin tunnissa.
– Meille on tärkeää, että kuluttajat tietävät, miten käyttää palvelua turvallisella tavalla.
Soini sanoo, että huonolla kelillä he saavat potkulaudat pois liikenteestä muutamassa minuutissa ja logistiikkayrityksen avulla laudat saadaan pois kaduilta tunneissa. Soinin mukaan sähköpotkulaudat otettiin viime viikonlopuksi pois Tampereen kaduilta, koska Tampereen kaupunki halusi suolata tiet.
Pikkujouluaikana sähköpotkulaudan käyttö voi houkuttaa. Miten Voi varautuu riskeihin?
– Humalassa ei missään nimessä pidä käyttää meidän tuotettamme. Me voimme logistiikkayritysten avulla huolehtia siitä, ettei lautoja viedä alueille, joissa on paljon baareja. Jos on liukasta ja yöpakkasia, laudat voidaan deaktivoida napin painalluksella pois liikenteessä.
Voilla on yli neljä miljoonaa käyttäjää eri puolilla Eurooppaa.
Lauri Nieminen, 30, käy kuntouttavassa työtoiminnassa sastamalalaisessa museossa. Niemisen mukaan työtehtävät ovat erittäin mukavia, mutta niistä saatava korvaus ei.
– Kyllä työstä pitäisi saada palkka, teki mitä vaan, Nieminen sanoo.
Nieminen käy työtoiminnassa kolme kertaa viikossa. Hän on muun muassa kerännyt sisältöä ja tuottanut äänimaailmaa näyttelyä varten.
Kuntouttavasta työtoiminnasta maksetaan työmarkkinatuen lisäksi yhdeksän euron kulukorvaus päivässä. Työtoiminnan tavoitteena on parantaa työttömän elämänhallintaa ja toimintakykyä.
Syyskuussa uutisoitiin, että Sastamalassa osa työttömistä tekee töitä ilman palkkaa yritysten hyväksi. Aluehallintovirasto selvittää, onko kuntouttava työtoiminta järjestetty Sastamalassa lain mukaisesti.
Jo keväällä viranomaiset kiinnittivät huomiota siihen, että Sastamalassa ja Punkalaitumella työttömiä ohjattiin kuntouttavaan työtoimintaan ilman lain vaatimia perusteita.
Lauri Niemisen mielestä yhdeksän euroa päivässä ei ole riittävä korvaus kuntouttavan työtoiminnan työtehtävistä.Jussi Mansikka / Yle
Niemisen mielestä hänen ei kuuluisi olla sosiaalihuoltolain mukaisessa palvelussa. Hän sanoo, että on ollut kahdeksan vuotta riidattomassa parisuhteessa, ei käytä alkoholia eikä polta tupakkaa ja vastustaa huumeita.
– Saan vuokrat maksettua, herään joka aamu ja teen kaikennäköistä joka puolelle koko ajan. Ei minulla ainakaan elämänhallinnassa ongelmia ole.
Enkö minä kelpaa enkä tee töitäni riittävän hyvin, vai mistä se johtuu, että en saa työstäni asiaan kuuluvaa korvausta? Lauri Nieminen
Palkkatyö vahvisti itseluottamusta
Nieminen syntyi keskosena. Elämä oli hiuskarvan varassa. Hän säilyi hengissä, mutta koettelemus jätti jälkensä.
Niemisellä on ongelmia asioiden oppimisessa ja muistamisessa, mikä vaikeuttaa työllistymistä. Nieminen ei esimerkiksi voi koskaan saada ajokorttia. Lisäksi hahmotusongelmat voivat ensi alkuun vaikeuttaa suunnistamista uudessa rakennuksessa.
Nieminen sanoo kuitenkin pärjäävänsä töissä työpaikasta riippumatta, jos saa sopivaa ohjausta. Esimerkiksi selvä lista työtehtävistä ja kärsivälliset vastaukset tarkentaviin kysymyksiin ovat olleet tärkeitä aiemmissa työpaikoissa.
Halu työllistyä Niemisellä on kova. Hyvin sujunut työ koulun it-tukihenkilönä valoi uskoa omiin kykyihin.
Palkkatuetussa työssä Niemisestä tuntui, että vihdoin hänen työnsä arvo nähdään. Toistuva putoaminen pois palkkatyöstä on saanut hänet taas epäilemään omia kykyjään.
– Enkö minä kelpaa enkä tee töitäni riittävän hyvin, vai mistä se johtuu, että en saa työstäni asiaan kuuluvaa korvausta?
Niemisen työsuhteet koulussa ovat loppuneet joko palkkatukikuukausien päättymiseen tai siihen, että muuta rahaa palkkaamiseen ei ole enää löytynyt. Töitä koulussa olisi Niemisen mukaan edelleen riittänyt.
Tulevaisuus on hämärän peitossa
Ihannetilanne olisi Niemisen mukaan se, että hänet palkattaisiin nykyiseen työtoimintapaikkaan pysyvästi, joko palkkatuen turvin tai muuten. Tulevaisuutta on kuitenkin vaikea suunnitella.
– Kun on ollut tässä pyörityksessä mukana, niin sitä elää päivä kerrallaan.
Niemisen mukaan pienten tulojen vuoksi on turha haaveilla esimerkiksi lomamatkalle lähdöstä.
– Joskus voi käydä juomassa kahvit jossain tai muuta vastaavaa, mutta kyllä aika heikkoa on tällä hetkellä, Nieminen sanoo.
Minulle ei ole tänä päivänä sanottu, mitä tekisin siellä. Miksi minä sinne menisin? Jari Matikainen
Kamppailua sairaus- ja työttömyyskierteessä
Myös Jari Matikainen, 56, ohjattiin kuntouttavaan työtoimintaan vasten tahtoaan. Matikainen ei osallistunut työtoimintaan kertaakaan, vaan ilmoittautui aina sairaaksi.
– Jos olen kuntouttavassa työtoiminnassa, saan siitä yhdeksän euroa päivässä. Minulle ei ole vielä tänä päivänä sanottu, mitä tekisin siellä. Miksi minä sinne menisin?
Jari Matikaisen asuntolainan maksusta on sovittu velkajärjestelyssä.Jussi Mansikka / Yle
Ennen työttömyyttä Matikainen työskenteli yksityisyrittäjänä rakennuksilla. Pahat jalka- ja käsivaivat pakottivat lopettamaan kirvesmiehen työt.
Työeläkevakuutusyhtiö ja Kela eivät ole myöntäneet työkyvyttömyyseläkettä. Niiden mukaan Matikainen pystyy ansaitsemaan kohtuullisen toimeentulon, jos vain löytää itselleen sopivaa työtä.
Matikainen on ollut välillä sairauspäivärahalla, välillä työmarkkinatuella.
– Kaikki minua fiksummat ihmiset ovat sanoneet, että olen niin sanottu väliinputoaja, Matikainen sanoo.
Kuntouttavaan työtoimintaan kesken sairausloman
Matikainen jäi Kelan työttömyyspäivärahalle vuonna 2014. Työttömyys pitkittyi, ja lopulta Matikainen sopi TE-toimiston ja Sastamalan työllisyyspalvelujen kanssa kuntouttavan työtoiminnan aloittamisesta syksyllä 2016.
Lain mukaan työttömän aktivointisuunnitelmaan pitää kirjata muun muassa kuntouttavan työtoiminnan kuvaus ja toiminnan järjestämispaikka. Matikaiselle elokuussa 2016 tehdyssä aktivointisuunnitelmassa kuntouttavan työtoiminnan kuvaus on hatara.
Minulle ei ole tänä päivänä sanottu, mitä tekisin siellä. Miksi minä sinne menisin? Jari Matikainen
Suunnitelmassa lukee, että Matikaisen kanssa aloitetaan työkyvyn selvitys. Siinä mainitaan myös, että Matikainen on sairauslomalla ja todennäköisesti sairausloma jatkuu.
Suunnitelman mukaan Matikainen käy kuntouttavassa työtoiminnassa päivän viikossa, neljä tuntia päivässä. Erilliseen kuntouttavasta työtoiminnasta tehtyyn sopimukseen tavoitteiksi ja työtehtäviksi on merkitty sairausloma ja sairauspäiväraha sekä työllisyyspalvelujen eri tehtävät.
Kieltäytyminen katkaisi työttömyysetuuden
Aluksi poissaolot kuntouttavasta työtoiminnasta eivät vaikuttaneet Matikaisen saamaan työttömyysetuuteen, koska lääkärin kirjoittama lausunto riitti.
Myöhemmin Matikaiselta alettiin kuitenkin vaatia erillisiä lääkärintodistuksia työtoimintapäiviltä. Tämän jälkeen Matikaiselta jäi noilta päiviltä työmarkkinatuki saamatta.
Välillä Matikainen siirtyi taas sairauspäivärahalle, jonka loppumisen jälleen hänet ohjattiin uudestaan kuntouttavaan työtoimintaan. Lopulta Matikainen kieltäytyi työtoiminnasta kokonaan, mikä katkaisi työmarkkinatuen.
– Nyt viimeksi, kun piti kirjoittaa kuntouttavan työtoiminnan sopimusta, kieltäydyin siitä. No siitähän seurasi sitten, että Sastamalassa pistettiin minut karenssiin, Matikainen sanoo.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan kuntouttavasta työtoiminnasta voi kieltäytyä esimerkiksi, jos ei pysty työtoiminnan tehtäviin heikon terveydentilan tai työ- ja toimintakyvyn vuoksi tai jos työtoiminnan järjestäjä ei noudata työtoimintaa koskevia lakeja tai sopimuksen ehtoja.
Työtön voi kieltäytyä työtoiminnasta myös, jos hän pystyy osoittamaan, että kuntouttava työtoiminta ei edistä hänen työmarkkina-asemaansa tai työtoiminnan sisältö poikkeaa olennaisesti siitä, mitä aktivointisuunnitelmassa on sovittu.
Kantelu oikeusasiamiehelle
Matikaisen mielestä Sastamalan työllisyyspalvelut on kohdellut häntä lain vastaisesti. Keväällä 2019 Matikainen kanteli kuntouttavasta työtoiminnasta eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Matikainen katsoo, että työllisyyspalvelut ei ole pystynyt osoittamaan hänelle työtehtäviä, joista olisi hänelle hyötyä ja joita hän olisi voinut sairaudestaan huolimatta tehdä. Matikaisen mukaan työllisyyspalvelut on sivuuttanut hänen toimittamansa lääkärinlausunnot.
Matikainen pelkää, että sopimus kuntouttavasta työtoiminnasta vaikeuttaa hänen mahdollisuuksiaan päästä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Apulaisoikeusasiamies katsoi, että Matikaisella on työ- ja toimintakyvyn rajoituksia, jotka vaikeuttavat hänen työllistymistään. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan ristiriitaisten kirjausten vuoksi Matikaiselle on voinut jäädä epäselväksi, miksi hänet on ohjattu kuntouttavaan työtoimintaan.
Matikaisen aktivointisuunnitelmiin on kirjattu kuntouttavan työtoiminnan lisäksi, että hän hakee työpaikkoja. Lain mukaan kuntouttavaa työtoimintaa voidaan tarjota vain niille, joiden työ- ja toimintakyky eivät riitä TE-toimiston palveluihin.
Ratkaisua varten apulaisoikeusasiamies pyysi Sastamalan työllisyyspalveluilta selvityksen Matikaisen tapauksesta. Selvityksen mukaan Matikainen ohjattiin kuntouttavaan työtoimintaan, koska hänelle ei työkykynsä ja elämäntilanteensa vuoksi voitu tarjota työtä eikä julkisia työvoimapalveluja.
Työllisyyspalvelujen mukaan kuntouttavan työtoiminnan aikana oli tarkoitus selvittää Matikaisen toiminta- ja työkykyä ja kokeilla soveltuvia työtehtäviä.
Työllisyyspalvelut katsoo, että Matikainen ei ole esittänyt mitään sellaista asiantuntijalausuntoa, jonka mukaan hän ei voisi terveydentilansa vuoksi ollenkaan osallistua kuntouttavaan työtoimintaan.
Yritykset teettävät töitä ilman palkkaa
Sastamalan kuntouttava työtoiminta nousi julkisuuteen syksyllä, kun kävi ilmi, että työttömät tekevät ilman palkkaa töitä yritysten hyväksi. Työttömät ovat tehneet muun muassa WC-peilejä kylpyhuonekalusteita valmistavalle yritykselle.
Aluehallintovirasto selvittää parhaillaan, onko yritysten teettämä työ ollut lain mukaista. Asian saaman julkisuuden vuoksi kaksi yritystä perääntyi yhteistyöstä Sastamalan työllisyyspalvelujen kanssa.
Jo keväällä aluehallintovirasto oli kiinnittänyt huomiota siihen, että Sastamalassa ja Punkalaitumella työttömiä oli ohjattu kuntouttavaan työtoimintaan lain vastaisesti.
Avi kävi läpi 54 työttömän aktivointisuunnitelmat. Avi arvioi, että näistä noin 15–20 henkilöllä ei ollut työ- ja toimintakykyyn tai elämänhallintaan liittyviä ongelmia, joten he olisivat pystyneet ottamaan vastaan kokoaikatyötä.
Sastamala ei ollut myöskään ennen loppuvuotta 2018 tehnyt sosiaalihuoltolain mukaisia päätöksiä kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä. Laissa sanotaan, että jos työttömän aktivointisuunnitelmaan kuuluu kuntouttava työtoiminta, vastuu aktivointisuunnitelman tekemisestä on kunnan sosiaalitoimella.
Sastamalan työllisyyspalvelujen mukaan puutteet on korjattu.
Matikainen vaatii päättäjiltä toimia
Jari Matikainen on jälleen sairauspäivärahalla vuoden 2019 loppuun saakka.
– Ensi vuodesta en vielä tiedä. Tuskin menen työttömäksi työnhakijaksi, vaan olen toimeentulotuella, Matikainen sanoo.
Matikainen aikoo nyt kääntää kaikki kivet, jotta kuntouttavan työtoiminnan järjestämisen epäkohdat selvitetään. Oikeusasiamiehelle kantelun lisäksi hän on tehnyt asiasta kuntalaisaloitteen. Sen allekirjoitti runsaat 30 henkilöä.
Matikainen vaatii toimia Sastamalan kaupunginhallitukselta ja -valtuustolta sekä johtavilta viranhaltijoilta epäkohtien korjaamiseksi.
Vastavalmistuneet poliisit työllistyvät nyt todella hyvin. Lähes kaikki ovat saaneet koulutusta vastaavaa työtä. Noin 97 prosenttia kyselyyn vastanneista työskenteli poliisina.
Tämä selviää Poliisiammattikorkeakoulun tuoreesta tutkimuksesta.
Kyselylomakkeet lähetettiin vuosina 2016 ja 2017 valmistuneille poliiseille. Kysely tehtiin vuosi sitten keväällä. Otoksessa oli yhteensä 313 valmistunutta poliisia.
Poliisikouluun on hakenut ennätysmäärä opiskelijoita. Yhtä paikkaa tavoitteli lähes 13 hakijaa.
Vanha ja uusi tutkinto painottivat eri asioita
Ensi kertaa selvityksessä verrattiin poliisin perustutkinnon ja poliisin ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita.
Vuosina 2016–2017 valmistuneissa poliiseissa oli sekä vanhan että uuden tutkinnon suorittaneita henkilöitä. Selvisi, että tutkinnoilla on omat, toisistaan selvästi eroavat profiilinsa.
Vanhan tutkinnon käyneet olivat sitä mieltä, että koulutus tarjosi vahvan teknisen koulutuksen valvonta- ja hälytystoiminnassa, liikennevalvonnassa ja tutkinnassa. Koulutuksessa korostui ammatin kutsumusluonne. Koulutus sai poliisit kiinnostumaan etenkin teknisestä rikostutkinnasta.
Uusi AMK-tutkinto puolestaan valmensi poliiseja hyvissä tiimityötaidoissa. Poliisit kokivat koulutuksen vahvistavan rikosanalyysia. Koulutuksen jälkeen poliisit kiinnostuivat jatkokoulutuksesta ja kansainvälisistä tehtävistä.
– Fyysiset ja psyykkiset perusvalmiudet poliisin ammattiin koetaan lähes poikkeuksetta erinomaisiksi ja poliisin perustiedoista ja -taidoista ajatellaan, että ne opitaan poliisikoulutuksessa kattavasti. Tätä mieltä olivat sekä valmistuneet poliisit itse että heidän lähiesimiehensä, joille lähetettiin tutkimuksessa oma erillinen arviointilomakkeensa, kertoo erikoissuunnittelija Matti Vuorensyrjä Poliisiammattikorkeakoulusta.
Tampereen yliopiston hallitus kokoontuu perjantaina käsittelemään yliopiston ensi vuoden talousarviota ja toimintasuunnitelmaa. Uuden yliopiston rakentamistyö jatkuu ja yliopistofuusio näkyy edelleen kulurakenteessa.
Yliopiston talous- ja rahoitusjohtaja Heli Huhtalan mukaan Tampereen yliopiston rahoitustilanne on tällä hetkellä hyvin vakaa. Talouden kuva vuodesta 2020 eteenpäin on valoisampi kuin vuoden 2019 budjettia laadittaessa arvioitiin.
– Vakauteen pyritään kaikin tavoin. Perusrahoitus hiukan kasvaa, täydentävä rahoitus samoin. Tiedekunnat ovat ovat pystyneet toimimaan hyvin, haluamme pitää toiminnan mahdollisimman vakaana myös ensi vuoteen.
Yliopiston strategisena tavoitteena lisää ulkopuolisen rahoituksen määrää. Huhtala sanoo, että budjetissa pyritään säilyttämään yliopiston luonteen moninaisuus. Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto fuusioituivat vuoden 2019 alussa.
– Se tarkoittaa, että tunnustetaan yliopistomme moninaisuus ja kunnioitetaan sitä. Tunnustetaan esimerkiksi se, että eri aloilla on eri mahdollisuudet saada ulkopuolista rahoitusta. Meillä on kolme kärkeä, tekniikka, terveys ja yhteiskunta ja ne ovat kaikki meille yhtä tärkeitä.
Henkilöstökulut budjetoitiin yläkanttiin
Aiemmin on uutisoitu uuden yliopiston henkilöstökulujen kasvusta, jonka arvioitiin olevan 3,7 prosenttia. Tuloslaskelman mukaan kasvu on jäämässä 1,2 prosenttiin.
– Näyttää siltä, että tämän vuoden henkilöstökulut oli budjetoitu yläkanttiin, ja nyt ollaan prosentin, puolentoista kasvussa. Henkilöstökuluissa ei ole supistustarpeita sinällään, Huhtala sanoo.
– Toki edelleen ollaan fuusion jälkeisessä ajassa, mutta tilanteessa ei ole mitään dramatiikkaa ja pystymme suunnittelemaan toimintaamme vakaasti eteenpäin.
Yliopistofuusio tuo kuitenkin edelleen kuluja. On uudistuksia, jotka on tehtävä.
– Suurin on opintojärjestelmän uusiminen. Muun muassa opintotiedot ja rekisterit sisältävä Sisu-järjestelmä otetaan käyttöön parin vuoden sisällä.
Huhtala muistuttaa, että Tampereen yliopistot saivat fuusioonsa valtion tukea alle 30 miljoonaa euroa, mikä on merkittävästi vähemmän kuin esimerkiksi Aalto-yliopisto.
– Jotkut vastaan tulleista ongelmista olisi varmasti selätetty nopeammin isolla rahalla.
Särkänniemi luopuu Half Pipe -radasta, joka on yksi huvipuiston hurjimmista laitteista.
Laite oli käytössä vuodesta 2003 vuoteen 2019, mutta nyt sitä aletaan purkaa.
– Half Pipen tulevaisuus on ollut pitkään avoinna. Se on iso ja melko kovaääninen laite, ja Särkänniemen alueen kehittämissuunnitelmia tehtäessä on käynyt ilmi, ettei sille olisi enää tilaa ainakaan vanhalla paikallaan Superpark-rakennuksen ja Koiramäen välissä, kertoo Särkänniemen kehitysjohtaja Ville Aarresuo.
Laite on ollut erillään muista laitteista ja lähellä asutusta.
Laitteen siirtoa toiseen paikkaan Särkänniemen sisällä harkittiin pitkään, mutta lopulta Särkänniemi päätti luopua laitteesta.
– Laitteen käyttöaste on turhan pieni suhteessa koviin huoltokustannuksiin, Aarresuo sanoo.
Laite olisi pitänyt huoltaa tavallista mittavammin, joten siksi siitä päätettiin luopua nyt. Huollot olisivat olleet normaalia vuosihuoltoa isommat määräaikaishuollot.
Viime vuosina Särkänniemeen on tullut useita uusia hurjia laitteita. Näitä ovat esimerkiksi vuonna 2019 avattu BOOM, 2017 avattu Hype ja 2016 avattu X. Ensi kesänä Särkänniemeen ei ole tulossa suuria laiteuudistuksia.
Half Pipe myytäneen ulkomaille.
– Laadukas ja hurja rata on tietenkin ollut monen Särkänniemi-kävijän suosikki. Siinä mielessä laitteesta luopuminen on kurjaa.
Half Pipe puretaan marras-joulukuun aikana ja siirretään Särkänniemestä varastoon myyntiä varten. Myynnistä vastaa ulkopuolinen yhteistyötaho.
Half Pipe ehti olla käytössä Särkänniemessä 17 kesän ajan. Laitteen valmistaja on Intamin, joka on valmistanut myös Tornado-vuoristoradan. Half Pipen pituusraja oli 140 senttiä.
Kaisa Jouste sai syksyn kirjoituksissa filosofiasta L:n ja englannista E:n, Uula taas filosofiasta M:n ja englannista L:n.
Tamperelaisten vuosi on ollut yhtä juhlahumua. Jousteet muuttivat yhteen syksyllä ja siitä kahden viikon kuluttua he menivät naimisiin. Nuoret ehtivät avioon ennen kuin täyttivät 19 vuotta.
Seurustelun alussa he suhtautuivat vielä epäillen avioliittoon ja perinteiseen parisuhteeseen.
– Yhdessä oltuamme huomasimme, ettei avioliitto kuulostakaan niin tyhmältä. Ei tässä auta muu kuin mennä naimisiin, ajattelimme, Kaisa Jouste kertoo.
Moni ulkopuolinen ajattelee, että Jousteet ovat avioituneet uskonnollisista syistä. Se ei ole syy. Jousteiden ei ollut "pakko" mennä naimisiin, he vain halusivat mennä.
Uula Jouste pohtii, että ennen on menty nuorena naimisiin käytännöllisistä syistä. Heillä syynä oli heittäytyminen. Se tuntui hyvältä.
– Emme vaali perinteitä. Kukaan kavereistamme ei ole naimisissa. Ei tämä ainakaan vielä ole mikään trendi kaveripiirissä, Jousteet sanovat.
Nuorten avioliitot harvinaisia
Tuoreet ylioppilaat haluavat rikkoa perinteitä. Avioliitto nuorena on nykyään radikaalia, Jousteet ajattelevat.
Ja todella harvinaista.
Tilastokeskuksen mukaan alle 19-vuotiaita meni viime vuonna naimisiin yhteensä 89 paria Suomessa.
Kaisa ja Uula Jouste hääkuvassaan. Jousteen perhealbumi
Solmittujen avioliittojen määrä on vähentynyt huomattavasti. Viime vuonna solmittiin 23 799 avioliittoa, mikä on useita tuhansia vähemmän kuin vuotta aiemmin.
Jousteet rikkovat perinteitä myös siinä, että he eivät aio olla mustasukkaisia. He pitävät realistisena sitä, että toinen voi ihastua myös muihin avioliiton aikana.
Toisaalta he haaveilevat kuukivihääpäivästä, joka on vuosipäivä 85 vuotta naimisiin menosta. Silloin Kaisa ja Uula olisivat yli satavuotiaita.
– Katsoimme häistä seuraavana päivänä Wikipediasta kaikkien hääpäivien nimet. Onhan tässä rauha ja vakaa olo, Kaisa Jouste kertoo.
"Kukin perustakoon perheensä, milloin siltä tuntuu"
Ensimmäisen avioliiton solmimisikä on noussut Suomessa. Naisten keski-ikä oli viime vuonna 31,7 vuotta ja miesten 33,9 vuotta.
Kaisa Jouste ymmärtää, että moni haluaa rakentaa uran ennen avioliittoa. Toisaalta Suomessa on puhuttu paljon siitä, miten moni lykkää perheen perustamista niin myöhään, että siitä tulee hankalaa.
– Kukin perustakoon perheensä, milloin siltä tuntuu. Meillä lapset eivät ole ajankohtaisia. Avioliitto oli meille todella toimiva ratkaisu.
Nuori pari aikoo muuttaa Helsinkiin opiskelemaan. Mielellään jo vuodenvaihteessa. Jani Aarnio / Yle
Uula Jouste sanoo, että on mukava muuttaa uuteen kaupunkiin vaimon kanssa. Jousteet tähtäävät opiskelemaan Helsinkiin. Kaisa haluaa opiskelemaan Helsingin yliopistoon suomen kieltä ja kirjallisuutta ja Uula musiikkia.
– Olemme halunneet Helsinkiin ja olisimme muuttaneet yhteen sielläkin. Helsingissä on ihmisiä, keiden kanssa tahtoisin tehdä musiikkijuttuja, Uula Jouste sanoo.
Säätöä ja vispilänkauppaa
Vielä kolme vuotta sitten kukaan ei olisi uskonut, että Kaisa, silloin Laine, ja Uula Jouste menevät naimisiin. He aloittivat Kalevan lukion ja alkoivat viihtyä samassa kaveripiirissä.
1,5 vuotta sitten he huomasivat tunteiden muuttuneen. Molemmat olivat seurustelleet muiden kanssa, mutta oma ystävä alkoi tuntua yhä läheisemmältä.
– Säädimme muutaman kuukauden epämääräisesti. Hengasimme koulussa tosi paljon ja oli vispilänkauppaa, Kaisa Jouste kuvaa.
Seurasi 18-vuotisjuhlat, joissa Uula tuli nukkumaan Kaisan viereen.
Kaisa ja Uula Jouste tapasivat Kalevan lukiossa Tampereella. Jani Aarnio / Yle
"Ei ollut mitään draamaa"
Myöhemmin nuoret vitsailivat kaveriporukassa, kuinka 18-vuotiaina on mahdollista mennä naimisiin. Vitsi muuttui vakavaksi parin päivän kuluttua.
– Päädyimme ratkaisuun yhteisesti. Olisinko se ollut minä, joka otin asian esille ensin? Uula kysyy.
Sama muistikuva on Kaisalla.
– Oleminen oli jotenkin niin helppoa alusta asti. Ei ollut mitään draamaa. Olimme samalla viivalla arvojen ja elämänasenteiden suhteen. Kaikki loksahteli paikalleen. Tuntui, että on helppo lähteä rakentamaan vakavaa juttua.
Maistraatti täyttyi
Osalle sukua nuorena avioituminen tuli yllätyksenä. Kukaan ei kuitenkaan vastustanut.
– Äiti sanoi, että aika nopeasti menette, jaahas. Puhe jäi tauolle hetkeksi, Uula Jouste naurahtaa.
Tuleva anoppi suhtautui Kaisan mukaan kuitenkin asiaan rennommin kuin moni muu.
Nuoren parin piti mennä naimisiin maistraatissa vain muutaman todistajan nähden. Lopulta kuitenkin perheet ja kaverit täyttivät koko maistraatin.
– Hääjuhlassa oli aamulla suku ja perhe ja illemmalla kaverit tulivat hääjuhlaan.
Kotityöt sujuvat paremmin kuin kämppiksen kanssa
Parin kuukauden perusteella avioelämä on sujunut Jousteilla hyvin.
– Asuin aiemmin kämppiksen kanssa. Hänen kanssaan oli hankalampi sopia kotitöistä kuin Uulan kanssa. Meillä on ollut yllättävän helppoa, Kaisa Jouste sanoo.
Kotityöt saadaan Uulan mukaan joustavasti sovittua.
– Ainakin vielä, Kaisa naurahtaa.
Kaisa Jouste haluaa opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta ja ehkä toimittajaksi. Uula Jouste haluaa ammatin musiikin parista. Jani Aarnio / Yle
Yhdessä pari käy keikoilla tai syömässä. Toista muistetaan pienillä eleillä arjessa.
– Kaisa on tosi fiksu ja ymmärtää asioita. Hän osaa lutvia ongelmia niin, että pääsemme yhteisymmärrykseen, Uula kehuu.
– Uula on ymmärtäväinen ja fiksu ja hauska ja komea, Kaisa vastaa kehuihin.
Ylioppilasjuhlat ja muutto Helsinkiin
Aviopari ei järjestä yhteisiä ylippilasjuhlia, vaan suvut järjestävät juhlat erikseen.
– Ei ole ollut erityistä paloa suunnitella juhlia häiden jälkeen, Kaisa Jouste sanoo.
Pariskunta toivoo, että Helsingistä löytyy asunto vuodenvaihteessa.
– Haemme keväällä opiskelupaikkoja. Mutta vaikka ne eivät heti paukahtaisi, kai me sinne Helsinkiin muutamme ja tutkailemme skeneä. Hengaan siellä ja teen töitä ja opiskelen avoimessa korkeakoulussa, jos opiskelupaikka ei irtoa heti, Kaisa Jouste sanoo.
Sastamalassa ollaan pettyneitä yksityisissä vanhusten hoivakodeissa ilmenneisiin ongelmiin. Samanaikaiset kriisit voivat vaarantaa hoivapaikkojen järjestämisen uusille tarvitsijoille.
Sastamala on keskeyttänyt palvelusetelien myöntämisen kolmeen yksityiseen hoivakotiin. Rekisteristä on poistettu sekä Pihlajalinnan, Mehiläisen että Attendon hoivakoti.
Yksikössä on ollut hoidettavana vanhuksia Sastamalan lisäksi Mänttä-Vilppulasta, Hämeenkyröstä, Parkanosta ja Kihniöstä. Sastamala jatkaa hoivakodin tiivistä valvontaa.
Lain noudattaminen voi vaikeutua
Yksityisten hoivakotien ongelmat voivat pian tehdä lain noudattamisen vaikeaksi Sastamalan kaupungille. Vaarana on, että kaikille vanhuksille ei löydy hoivakotipaikkaa Sastamalasta lain määrittämässä ajassa.
Sosiaali- ja terveysjohtaja Päivi Tryykin mukaan vielä ei olla siinä pisteessä, mutta riski on olemassa.
– Jos tilanne pitkittyy, niin totta kai jono kasvaa, jopa sellaiselle tasolle, että voidaanko lakisääteisessä määräajassa paikka kaikille löytää.
Sastamala vaatii, että kaikki kolme yritystä saavat asiansa kuntoon. Yritykset palautetaan palvelusetelirekisteriin vasta, kun epäkohdat on korjattu ja aluehallintovirasto on hyväksynyt korjaukset.
Sastamalan on vaikea keksiä ratkaisuja, jotka olisivat yhtä aikaa hyviä ja nopeita. Pikaiset ratkaisut ovat väistämättä väliaikaisia. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että ikäihmisille pitäisi tarjota koti loppuelämäksi.
Yrityksiä tarvitaan, vaikka epäkohdat ovat pettymys
Kunnat eri puolilla Suomea ovat toivoneet, että yhteistyö yksityisten yritysten kanssa toisi kestävän ratkaisun vanhusten hoivaan. Tryyki katsoo, että yritysyhteistyö on edelleen tärkeää, kuten on julkinenkin toiminta.
– Ne eivät sulje toisiaan pois, eikä kumpikaan korvaa täysin toistaan, mutta totta kai nämä esille tulleet epäkohdat ovat pettymys, Tryyki sanoo.
Pahimmassa tapauksessa Sastamala voi joutua miettimään tulevaisuuden uusiksi.
– Uskomme, että asiat korjataan määräaikoihin mennessä. Jos näin ei käy, silloin me, kuten moni muukin kunta Suomessa, joudumme miettimään, miten jatkossa toimitaan.
Tryyki muistuttaa, että viime hallituskauden lopussa kaatuneessa sote-uudistuksessa vanhusten ympärivuorokautinen hoiva olisi ollut vahvasti yksityisten yritysten hoitamaa.
– Pitäisi voida luottaa, että yksityinen pystyy huutoon vastaamaan, vaikka sote-uudistus kaatui, Tryyki sanoo.
Tampereen Pispalan haulitornin korjaaminen alkaa näillä näkymin maaliskuussa. Valmista pitäisi olla ensi vuoden lokakuussa.
Korjaaminen maksaa enimmillään noin 1,6 miljoonaa euroa.
Haulitornin koppiosan pohjasta näkyy paikoin läpi, osa portaista on rikki ja betonirakenteissa on sanomista. Torni peruskorjataan, maalataan kauttaaltaan ja perustuksia vahivistetaan.
Kymmenvuotiaana Timo Latvala sai ehdot kansakoulussa kirjoittamisesta. Ehdot tarkoittivat silloisessa peruskoulussa sitä, että aineen joutui uusimaan.
– Kansakoulussa kirjoittaminen oli minulle heikkoa ja sitä myötä kaikki aineet olivat heikkoja, enkä tahtonut päästä eteenpäin, Latvala kertoo.
Kuudennella luokalla Timo Latvala oli kaksi vuotta vanhempi kuin muut, sillä hän jäi kaksi kertaa luokalle.
Timo Latvala saattoi kirjoittaa äidinkielen aineeseen kolme T-kirjainta ja yhden M:n, kun olisi pitänyt kirjoittaa kaksi.
Koulunkäynti oli vaikeaa, mutta jotenkin Jyväskylässä silloin asunut Timo Latvala pääsi lukioon.
– Lukio jäi kesken ensimmäisen vuoden syksyllä. Huomasin, ettei lukiosta tule mitään. Monet ajattelivat, ettei se poika pärjää, Timo Latvala kertoo.
Keskivaikea lukihäiriö
Lukion jääminen kesken jäi kaihertamaan mieltä. 54 vuotta myöhemmin Timo Latvala päätti korjata asian.
Torstaina selvisi, että hän kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen aikuislukiosta.
– Koko elämäni muut tuntuivat ajattelevan, etten ole lukumiehiä. Itse en ajatellut niin. Isä on Pohjanmaalta. Sieltä tulee sellainen asenne, ettei anneta periksi.
Vasta kaksi vuotta ennen ylioppilaskirjoituksia selvisi, miksi kirjoittaminen oli ollut niin vaikeaa koko elämän ajan.
Erityisopettaja tuli Timo Latvalan luokkaan ja kertoi, että on mahdollista tehdä lukitesti. Timo Latvala osallistui testiin.
Hänellä todettiin keskivaikea lukihäiriö.
Siitä syystä hän ei osannut kirjoittaa sanoja oikein. Tämä oli helpottava tieto.
– En ollut niin tyhmä kuin olin kuvitellut.
Lukihäiriön ansiosta Timo Latvala sai kirjoittaa kaikissa aineissa kaksi tuntia kauemmin kuin muut. Lopulta hän kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa lyhyen matematiikan, pitkän ruotsin, äidinkielen ja terveystiedon.
Saavutuksessa auttoi sinnikkyys.
– Olen yrittänyt opiskella omin päin. Vaikka päätäni lyön seinään, lyön sitä aika pitkään.
Ruotsissa insinööriksi
Matematiikka oli tuttua insinöörin työstä. Lukion kesken jäämisen jälkeen nuori Latvala pohti, mitä vaihtoehtoja hänellä on.
Koska kädentaidot olivat hyvät, hän päätti mennä Lahden kotiteollisuusopettajaopiston harjoituskouluun. Tämä oli edellytys, jos aikoi opettajaksi.
Kesken koulun vaatimukset muuttuivat niin, että opettajaksi haluavalla pitikin olla ylioppilastutkinto. Taas meni yksi ovi kiinni elämässä. Timo Latvala suuttui ja lähti Ruotsiin.
Hän toimi rakennuksilla töissä. Ruotsissa pääsi ilman kokeita tekniseen oppilaitokseen. Tahti koulussa oli kova, ja Timo Latvala jäi luokalle kielen takia. Sisukkuudella hän kuitenkin valmistui insinööriksi.
Työnjohtajana Tampereella
Ruotsista matka vei Tampereelle työnjohtajaksi. Aluevientipäällikkönä ja rakennusinsinöörinä lukihäiriöstä ei ollut haittaa.
– Kirjallista työtä ei ollut paljoakaan, se yleistyi vasta ennen eläkkeelle pääsyä tietokoneiden takia.
Timo Latvala ehti olla kymmenisen vuotta eläkkeellä, kun hän huomasi, että nythän olisi aikaa vaikka hankkia ylioppilaslakki.
Tampereen aikuislukiossa hän oli porukan vanhin.
– Ajat sitten koulussa oli kuri ja opettajalla oli auktoriteetti. Nyt auktoriteetti ei pelannut ja luokassa oli hälinää. Se vaivasi minua alkuun, ettei täällä pysty oppimaan kun kaikki huutavat.
Tietokonehommat olivat uutta
Uutta koulussa oli myös digitaalisuus. Nykyään ylioppilaskirjoitukset ovat sähköiset. Tietokone piti olla mukana joka tunnilla.
– Opettajan täytyi tulla aukaisemaan minulle kone ensimmäisellä tunnilla. Siitä se sitten pikku hiljaa lähti. Minulla oli aika korkea kynnys käyttää iPadia, nythän se on oiva väline.
Matematiikan Timo Latvala ehti kirjoittaa vuosi sitten paperilla, kun sen sai niin tehdä.
Torstaina selvisi, että Latvala kirjoitti matematiikasta arvosanan B, ruotsista M:n ja terveystiedosta B:n. Miten kävi murheenkryyni äidinkielessä?
– Kirjoitin mediasta ja sosiaalisesta mediasta, joka ei ole minulle niin tuttu. Pelkäsin ymmärtäneeni aiheen vähän väärin, mutta kyllä se B sieltä tuli.
74-vuotiaalla on mielipiteitä ja omia ajatuksia paljon, mutta äidinkielen tekstitaidon kokeessa oli vaikea välillä pysyä aiheessa.
Timo Latvala uskoo, että opiskelu on parantanut muistia.
Ylioppilasjuhlat perhepiirissä
Timo Latvalalla on kaksi aikuista lasta, jotka ovat molemmat ylioppilaita Svenska Samskolanista. Viidestä lapsenlapsesta kukaan ei ole vielä lukioiässä. Koko suku on ylpeä Latvalan saavutuksesta.
Ylioppilasjuhlat vietetään perhepiirissä joulukuussa.
Miksi lasi on niin haurasta? Mitä jos lasi ei menisikään kovasta iskusta säröille vaan siihen tulisi korkeintaan pieni lommo niin kuin metalliin?
Näihin kysymyksiin etsii vastauksia tutkijatohtori Erkka Frankberg, joka sanoo olevansa ennen kaikkea ongelmanratkaisija. Frankbergin johtama kansainvälinen tutkijaryhmä on onnistunut tekemään lasia, joka voi venyä ja painua kasaan huoneenlämpöisenä menemättä rikki.
Aikaisemmin ei ole kyetty osoittamaan, että lasi voi käyttäytyä metallin tavoin. Tutkijoiden havainto lasin venyvyydestä on sen verran mullistava, että tulos on julkaistu arvostetussa Science-tiedelehdessä.
Alumiinioksidista valmistettu lasi on tavallista lasia kymmeniä kertoja lujempaa ja vielä terästäkin monin verroin lujempaa. Materiaalin raaka-aineita on planeetallamme runsaasti ja käyttömahdollisuuksia rajattomasti.
Tutkimus on kuitenkin vasta alussa.
– Me olemme avanneet pelin. Toivottavasti muut tutkijat kiinnostuvat ja alkavat tutkia aihetta, Frankberg sanoo.
Lasi on materiaalina tuttu, mutta silti tuntematon
Ikkunoita, astioita, kännykän näyttöjä, pulloja, peilipintoja – siihen nähden, miten oleellinen materiaali lasi on arjessamme, siitä tiedetään yllättävän vähän.
– Se on materiaaleista ehkä se vähiten tunnettu, sanoo parhaillaan Milanossa Istituto Italiano di Tecnologiassa työskentelevä Frankberg.
Hän on tehnyt sitkeästi perustutkimusta lasin kimpussa jo useiden vuosien ajan. Uteliaisuus on tärkein motiivi.
– Sitä aina toivoo, että tapahtuisi jotakin odottamatonta. Usein niin ei tapahdu, mutta me löysimme jotakin todella mielenkiintoista.
Alumiinioksidilasin valmistustekniikka on varsin hankala ja vielä kokeellisella asteella. Nyt kyetään valmistamaan vasta paljon hiusta ohuempia kalvoja, jotka tässä näytteessä on kiinnitetty paksumman alustan päälle.Kirsi Matson-Mäkelä / Yle
Frankberg muistaa elävästi hetken, kun hän näki läpivalaisuelektronimikroskoopin näytöltä ensimmäistä kertaa lasin venyvän.
– Atomit kykenevät liikkumaan lasin sisällä. Siitä se venyminen syntyy.
Perinteinen ikkunalasi koostuu pääosin piioksidista. Se murtuu helposti, koska materiaalin atomit eivät kykene liikkumaan paineen alla. Tai toki atomit liikkuvat lasia valmistettaessa kovassa kuumuudessa, mutta eivät enää huoneenlämmössä. Alumiinioksidissa liikettä tapahtuu ja siksi materiaali on paljon tavallista lasia sitkeämpää.
Mutta eikö mikä tahansa materiaali murru lopulta, jos jännite vain kasvaa kasvamistaan?
– Kyllä ja ei.
Kun atomit lähtevät liikkeelle materiaalissa ennen murtolujuutta, jännitys ei enää kasva, vaan tasoittuu, Frankberg selittää.
Tarvitaan vielä muitakin läpimurtoja
Tutkijat valmistivat venyvää lasia alumiinioksidista laserin avulla. Menetelmä on hankala. Valmistus vaatii, että tuhansia asteita kuuma materiaali jäähdytetään erittäin nopeasti. Käytetty tekniikka ei ole täysin uutta, mutta vielä varsin kokeellisella asteella.
Toistaiseksi kyetään tekemään vain hiusta paljon ohuempia kalvoja.
– Lasin venymisen ehto on, että se on hyvin tasalaatuista ja virheetöntä. Kun me kasvatamme lasin paksuutta, on paljon todennäköisempää, että aiheutamme jonkin virheen valmistuksen aikana.
Alumiinioksidista valmistettiin lasia tutkimusta varten Milanossa. Pulssitetussa laserkasvatuksessa voimakas lasersäde hajottaa kiteisen alumiinioksidin (vasemmalla) plasmaksi, joka näkyy kirkkaana violettina valona. Plasma jäähtyy nopeasti iskeytyessään alustaan (oikealla). Näin syntyy lasimaista alumiinioksidia.Erkka Frankberg
Frankbergin mukaan tarvitaan läpimurto myös valmistustekniikassa, ennen kuin pääsemme hyödyntämään uuden materiaalin ominaisuuksia teollisesti. Lisäksi materiaalin pitää vielä osoittautua toimivaksi ja hyödylliseksi ihmisille.
Ongelmanratkaisijaksi itseään kutsuva Frankberg keksii kuitenkin jo monia mahdollisia käyttötarkoituksia venyvälle lasille.
Italiassa tutkitaan parhaillaan, voitaisiinko alumiinioksidilasia käyttää ydinvoimaloissa suojamateriaalina. Näin voitaisiin estää esimerkiksi Fukushiman kaltaiset onnettomuudet.
Jos kännykän näyttö olisi kestävämpää lasia, monen arki helpottuisi. Uutta materiaalia voisi hyödyntää myös esimerkiksi avaruudessa.
– Tätä voisi käyttää avaruudessa aurinkopaneelien suojamateriaalina, jolloin ne kestäisivät pienten meteoroidien iskut.
Plastiselle lasille voi tulevaisuudessa löytyä monia käyttökohteita, joita emme nyt osaa edes ajatella. Keksintöjä voi syntyä esimerkiksi koneenrakentamisessa, akkuteknologioissa tai uusiutuvan energian tuotannossa.
Koska venyvä lasi on arkipäivää?
Urjalassa syntynyt ja Tampereella väitellyt Erkka Frankberg ei tee Pelle Pelottoman työtään yksin. Science-lehden artikkelia on ollut kirjoittamassa kaksikymmentä tutkijaa Suomesta, Ranskasta, Italiasta, Itävallasta, Norjasta ja Yhdysvalloista. Heidän lisäkseen on tarvittu kymmenien muidenkin ihmisten apua. Suomessa työtä on tehty erityisesti Tampereen yliopistolla.
Materiaalin tutkiminen on varsin kallista ja hidasta, joten rahoittajiakin on lukuisia. Ja lisää tarvitaan, niin työtä kuin rahaa. Löydökset siirtyvät valmistukseen yleensä kymmenien vuosien aikajänteellä.
– Tässä on vielä monta mutkaa matkassa.
Frankberg palaa Milanosta Tampereelle ensi keväänä. Kansainvälinen ryhmä aikoo jatkaa työtään ja selvittää, mitkä muut lasimateriaalit voisivat käyttäytyä metallin tavoin. Ja se tärkein kysymys, miksi, on yhä täydellistä vastausta vailla.
– Mistä johtuu, että juuri tämä lasi voi olla plastista. Meiltä puuttuu vielä täydellinen ymmärrys mekanismin synnystä. Sitä lähdemme metsästämään seuraavaksi.
32-vuotias Frankberg toivoo, että ehtii nähdä venyvän lasin arkisessa käytössä vielä elinaikanaan.
– Aion työskennellä sen eteen. Toivotaan. Se on tavoitteena.
Syksyllä 2006 Simo Tynkkynen aloitti tietojenkäsittelytieteiden opinnot Tampereen yliopistossa.
Tänä syksynä hän aloitti neljännentoista opiskeluvuotensa yliopistolla. Kandidaatin tutkinnosta puuttuu yksi kurssi, ja graduseminaari on kesken.
Tynkkysen opiskeluvuosiin mahtuu paljon: hän on ehtinyt opiskella pääaineensa lisäksi historiaa, informaatiotutkimusta ja jopa liikuntatieteitä. Puolen vuoden opiskelijavaihto Tšekissä venyi lähes kahdeksi vuodeksi, kun Tynkkynen jäi vaihdon jälkeen maahan oman alan töihin.
Simo Tynkkysen mukaan it-alalla oleellista on osaaminen, ei tutkinto.Jani Aarnio / Yle
Töitä on riittänyt myös Suomessa. Tynkkynen työskentelee järjestelmäasiantuntijana saman työnantajan leivissä nyt seitsemättä vuotta. Tutkinnon puuttuminen ei ole haitannut työllistymistä.
– It-alalla oleellista on osaaminen. Tutkintotodistus on toki hyvä olla, mutta en muista, että kukaan olisi varsinaisesti kysellyt sen perään, hän sanoo.
Yliopistoille ja ammattikorkeakouluille tutkinnot sen sijaan ovat yhä tärkeämpiä. Jatkossa yhä suurempi osa korkeakoulujen rahoituksesta on sidottu korkeakouluista valmistuneiden tutkintojen määrään. Lisäksi väestön koulutustasoa halutaan nostaa.
Siksi aiempaa useamman jo opintonsa aloittaneen on myös valmistuttava. Se ei ole aivan yksinkertaista.
Kolmannes ei valmistu kymmenessä vuodessa
Tynkkysen tarina on alalla tyypillinen. Tietojenkäsittelytieteen ja tieto- ja viestintäteknologia-alan eli ict-alan yliopisto-opiskelijoista noin puolet ei valmistu maisteriksi 15 vuoden kuluessa opintojen aloittamisesta. Tätä pidemmälle tilastot eivät yllä.
Toinen ääripää ovat lääketieteen opiskelijat, joista 97 prosenttia valmistuu 15 vuoden kuluessa opintojen aloittamisesta.
Yliopistoissa yleisin tavoiteaika kandidaatin ja maisterin tutkintoon on 5 vuotta. 2000-luvulla kolmasosa opiskelijoista ei ole valmistunut edes kymmenessä vuodessa.
Samankaltaiselta näyttävät tilastojen ääripäät myös ammattikorkeakouluissa.
Ammattikorkeakoulujen ict-alojen opiskelijoista noin puolet valmistuu 12 vuodessa. Esimerkiksi sairaanhoitajaksi ja poliisiksi opiskelevista yli 80 prosenttia valmistuu korkeintaan kymmenessä vuodessa, moni huomattavasti nopeammin.
Syy on yksinkertainen, sanoo ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen toiminnanjohtaja Petri Lempinen.
– Hoitaja ei saa työpaikkaa, jos ei ole tutkintoa. Ilman koulutuksen loppuunsaattamista ei saa ammattipätevyyttä.
Lääketieteen opiskelijoilla on sama tilanne, sanoo Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen.
Lisäselityksiä voi hakea muualtakin: terveydenhuoltoaloille on perinteisesti ollut paljon hakijoita, joten opiskelupaikat jaetaan motivoituneille hakijoille.
Lisäksi opiskelutahti määrätään tyypillisesti ylhäältä ja opiskelu on melko koulumaista, kun taas monilla muilla aloilla lukujärjestykset koostetaan itsenäisesti.
– Ict-puolella on hyvin tyypillistä, että kadotaan työelämään. Tarve työntekijöille on niin suuri, että moni lähtee töihin ennen valmistumista, Mönkkönen sanoo.
Osa opiskelijoista vaihtaa myös alaa eikä näy tilastoissa valmistuneena tutkinto-ohjelmasta, jossa alun perin aloitti.
Opiskelijoille tarjotaan keppiä...
Simo Tynkkynen ei tuntenut tietojenkäsittelyä tai koodaamista omaksi jutukseen, kun hän aloitti alan opinnot vuonna 2006 – ei, vaikka ala oli hänelle ennestään tuttu töiden puolesta.
– Tietojenkäsittely oli pitkään ala, jota päädyttiin opiskelemaan ja mietittiin sitten, mitä oikeasti haluttaisiin tehdä. Itsekin hain opiskelemaan historiaa, mutta pääsin sisään tänne.
Nyt alaa opiskelemaan tulevat vaikuttavat Tynkkysen mukaan aiempaa määrätietoisemmilta.
Se ei ole ihme: korkeakouluopiskelijoita on viime vuosina hoputettu etenemään opinnoissaan erilaisin kepein ja porkkanoin. Aiemmin yliopisto-opiskelijoilla oli rajaton opiskeluoikeus, mutta nyt se on rajattu tyypillisesti seitsemään vuoteen.
Jotkut yliopistot ovat rajoittaneet tutkintojen kokoja tai esimerkiksi opiskelijavaihtoon pääsemistä sen perusteella, ylittäisikö vaihtojakso tutkinnon enimmäislaajuuden.
Toisaalla pro gradu -tutkielman vaatimustasoa on laskettu ja työstä saa nykyään aiempaa vähemmän opintopisteitä. Opintotukikuukausia on vähennetty.
– On absurdia, että yritetään saada opiskelijat valmistumaan nopeasti ja samanaikaisesti heidän toimeentuloaan heikennetään, Tynkkynen sanoo.
Simo Tynkkynen kirjoittaa pro gradu -työtään työnantajalleen. Se antaa motivaatiota työn valmistumiseen.Jani Aarnio / Yle
...mutta porkkanaa tarvittaisiin
Itä-Suomen yliopiston rehtori Mönkkönen näkee, että rajoittamisen sijaan olisi tärkeää tarjota opiskelijoille mahdollisuuksia suoriutua opinnoistaan sujuvasti.
– Yksi tärkeimpiä keinoja on käydä läpi opintopolut ja katsoa, että opiskelijoiden on mahdollista suorittaa opintonsa järkevinä kokonaisuuksina. Olennaista on myös henkilökohtainen ohjaus, jolla tuetaan opiskelijan valintoja yliopistoon saapumisesta uran alkuun saakka.
Myös Simo Tynkkynen on sitä mieltä, että opiskelijoiden opinto-ohjaus parantaisi opiskelijoiden mahdollisuuksia valmistua nykyistä nopeammin. Lisäksi yliopiston ja työelämän välinen yhteistyö selkeyttäisi opintojen ja työelämän välistä yhteyttä.
Monella alalla työntekijän palkka nousee, kun tutkinto tulee valmiiksi.
– Jos palkka on jo kohtuullinen, eron pitäisi olla tosi iso, jotta ihminen motivoituisi suorittamaan tutkinnon loppuun, Tynkkynen arvelee.
Arenen Petri Lempisen mukaan korkeakoulut voivat teroittaa koulutuksen tärkeyttä etenkin opintonsa aloittaville ja auttaa heitä opiskelemaan tavoitteellisesti, mutta kaikkeen korkeakoulut eivät voi vaikuttaa.
Elämäntilanteet ovat erilaisia, ja monen opinnot joustavat niiden mukaan.
– Järjestelmällä ei ole keinoja ohjata yksilöitä päättämään, menevätkö he töihin vai suorittavatko he opintoja täysipäiväisesti.
Koulutuspolitiikan keinoin ei voida vaikuttaa kaikkiin yksilön valintoihin, sanoo Arenen toiminnanjohtaja Petri Lempinen.Markku Pitkänen / Yle
Tuleeko korkeakouluista tutkintotehtaita?
Itä-Suomen yliopiston rehtorin Jukka Mönkkösen mukaan yliopistot ovat tehneet 2010-luvulla töitä sen eteen, että opiskelu olisi aiempaa sujuvampaa.
Se on kantanut hedelmää: yhä useampi opiskelija esimerkiksi suorittaa vähintään 55 opintopistettä lukuvuodessa. Jos opiskelija haluaa valmistua tavoiteajassa, suositeltu tahti on 60 opintopistettä lukuvuodessa.
Kun tutkintojen merkitys jatkossa korostuu, miten käy yliopistojen roolin – muuttuvatko ne sivistyksen vaalijoista tutkintotehtaiksi?
– Tällä hetkellä koulutusvolyymi ja työelämätarpeet ovat poliittisella agendalla Suomen osaamistarpeiden takia, ja se näkyy rahoitusmallissa. Ei tämä kuitenkaan radikaalisti muuta yliopistojen roolia yhteiskunnassa, Mönkkönen sanoo.
Mönkkösen mukaan opintojen tehostaminen ja työelämätarpeiden pohtiminen voivat jopa parantaa yliopisto-opetuksen laatua. Laatua kuitenkin uhkaa se, että pian yliopistojen pitää tuottaa tutkintoja entistä enemmän ja entistä halvemmalla.
– Jos vuonna 2030 yliopistot tuottavat neljänneksen enemmän tutkintoja kuin nyt, mutta rahoitus yliopistoille pysyy samana, kaikki voivat päätellä, miten se vaikuttaa opetuksen laatuun, opettaja-opiskelijasuhteeseen ja opinto-ohjaukseen käytettävään aikaan. Jos suomalaisia halutaan kouluttaa korkeammin, se ei ole ilmaista.
Simo Tynkkysen mielestä yliopistolla vietetyt vuodet ovat olleet merkityksellisiä oman haaveammatin löytymisessä.Jani Aarnio / Yle
Maisteriksi 14 vuodessa
Simo Tynkkynen kirjoittaa parhaillaan pro gradu -työtään. Tarkoitus on valmistua keväällä 2020, mutta sitä varten hänen pitäisi saada yliopistolta lisäaikaa opinnoille vielä kerran.
Tynkkynen on ollut vuosikausia työelämässä, eikä tutkinnon perään ole kyselty. Mikä arvo tutkinnolla on, kun työkokemusta oman alan töistä on yli kymmenen vuotta?
– Olennaista on, että vihdoinkin saa pitkään työn alla olleen projektin pakettiin. Ensisijaisesti teen sitä omaksi iloksi, mutta motivaatiota tuo myös se, että teen gradua työnantajalleni. Näin opiskelu ja työnteko nivoutuvat toisiinsa.
Vaikka töitä on riittänyt, tulevaisuudessa Tynkkynen tähtää tehtäviin, joissa korkeakoulututkinto on tarpeen. Tulevaisuudessa hän haluaisi kehittää verkon työskentely-ympäristöjä eräänlaisena kollaboraatioasiantuntijana, jonka työssä yhdistyisi poikkitieteellisesti eri tieteenaloja tietojärjestelmistä psykologiaan.
Hän uskoo, ettei olisi keksinyt haaveammattiaan ilman yliopistolla ja töissä vietettyjä vuosia.
– Piti elää 30-vuotiaaksi, että välähti. On ollut äärimmäisen tärkeää, että olen saanut työnteon ohessa kokeilla eri asioita, jotta löytäisin sen oman jutun.
Sisätautiopin professori Hannele Yki-Järvinen on ollut koko torstain liikuntalääketieteen päivillä. Sielläkin puhuttiin tämän syksyn kuumasta hitistä: hulavanteesta.
Helsingin yliopiston professori tuli tutkimuksellaan käynnistäneeksi Suomen uusimman liikuntavillityksen. Kaikki alkoi kesällä, kun Yki-Järvisen rasvamaksatutkimuksen työryhmä selvitti, että 1,5 kiloa painavan hulavanteen pyöritys on hyvä vaihtoehto kävelylenkille.
Tutkimuksessa runsaat 50 ylipainoista naista jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä pyöritti hulavannetta 13 minuuttia päivässä, ja toinen ryhmä käveli noin 10 000 askelta päivässä. Tutkimuksen puolivälissä ryhmät vaihtoivat liikuntalajia keskenään.
Hulavannetta pyörittäneillä vyötärönympärys pieneni merkittävästi kävelyyn verrattuna.
100 000 hulavanteen maa
Tutkimuksesta seurannut julkisuus käynnisti hulainnostuksen. Tämä huvittaa ja innostaa professoria.
– Sain liikuntalääketieteen päivillä kuulla myyjän arvion, että Suomessa on myyty yhteensä jopa 100 000 hulavannetta. Tämä on tosi hauskaa, vaikka en ole vannekauppias.
Tilastoja menekistä ei ole. Arviossa on mukana verkkokaupan luvut.
Aluksi tutkimukseen suhtauduttiin penseästi akateemisessa maailmassa.
– Jopa oma tutkimusryhmäni sanoi, mitä me nyt tällaista hulavannetta ruvetaan tutkimaan, Yki-Järvinen naurahtaa.
Pennosilla puulaakivoimin
Alun perin tutkimusaihetta ehdotti Yki-Järvisen ystävän naapuri. Naapuri oli innostunut hulavanteen pyörittämisestä ja puhui tästä fysioterapeutti Adele Saloselle. Salonen vakuutti professorin, että asiaa kannattaa tutkia. Rahaa tutkimukseen ei juuri ollut.
– Tutkimus tehtiin aika lailla jäljellä olevilla pennosilla puulaakivoimin. Tutkimuksessa on kuten urheilussa. Ensin pitää olla tulokset ja sitten saa rahoitusta.
AOP
Yki-Järvinen halusi selvittää, voiko hulavanteen pyörityksestä olla hyötyä keskivartalon ja vyötärön lihomisen ehkäisyssä.
Tutkimus osoitti, että voi. Koeryhmän keskivartalon lihas- ja rasvapitoisuutta mitattiin. Vyötärön ympärys pieneni keskimäärin kolme senttiä, ja lihasmassa kasvoi. Hulavanteen pyöritys vähensi myös pahanlaatuisen LDL-kolestrolin määrää.
Täsmäase vyötärölihaville
Siksi professori iloitsee siitä, että hulavanteesta on tullut urheilubuumi. Myös tutkimusryhmä on alkupenseyden jälkeen innoissaan.
– Ihanaa, että suomalaiset ovat ottaneet tämän omakseen, ennen kaikkea vyötärölihavat naiset. Hulavanteen pyörittäminen on niitä harvoja liikuntalajeja, joissa on hyötyä siitä, että on rasvaa vyötäröllä.
Jos vyötäröllä ei ole rasvaa, painollisen hulavanteen pyörittäminen voi sattua. Siksi hulavanne on täsmäväline erityisesti muodokkaille.
Yritys näki markkinaraon ja päätti toimia
Tamperelainen Kuntokauppa näki heti hulavanteessa kultasuonen. Kuntokaupan toimitusjohtaja Matias Kukkonen sanoo, että ennen juhannuksena julkaistulla tutkimuksella ja medialla on iso rooli menekissä.
– Tutkimus herätti selvän kysynnän. Juhannuksen aikaan meillä paloi yrityksessä valot, kun koetimme ylitöinä saada tavaraa maailmalta. Vyötärön kaventuminen on ikuisuustarve ihmisillä, ja nyt siihen löytyi vielä hauska tapa.
Menekki on ollut niin kovaa, että hulavanteet ovat välillä loppuneet kesken.
Tyypillinen painohulavanteen hankkija on Kukkosen mukaan lähellä eläkeikää oleva 50–60-vuotias nainen, mutta ostajien kirjo on laaja.
– Moni haluaa saada vyötärön lihavuutta kuriin. Hulaaminen on nuoruudesta tuttua keski-ikäisille naisille.
Matias Kukkonen ei vielä tiedä, milloin innostus lopahtaa tai lopahtaako se. Suomi on kuitenkin pieni maa ja on rajallista, miten paljon piikkimattoja ja hulavanteita mahtuu yhteen maahan.
– Kaupallisesti ensiarvo kun on tyydytetty, sen jälkeen ei ole kysyntää määräänsä enempää.
Toistaiseksi hulavanne käy kaupaksi loistavasti ja Kukkonen povaa siitä joulun lahjahittiä.
– Vähittäiskaupassa tämä menee kuin kuumille kivllle.
Miehillä vyötärölihavuus myös ongelma
Professori Hannele Yki-Järvinen haluaisi jatkaa tutkimusta hulavanteesta. Hän tahtoisi seuraavaksi tutkia, miten hulaaminen vaikuttaa miehillä ja kuinka lihava pystyy pyörittämään vannetta.
– Miehillä vyötärölihavus on vähintään yhtä iso ja vielä vaarallisempi kuin naisilla. Haluaisin tutkia, onko siinä ylärajaa, milloin hulaaminen ei onnistu.
Tutkimusryhmässä isoin vyötärö oli 120 senttiä, mutta myös tätä ylipainoisemmat ovat onnistuneet käyttämään liikuntavälinettä.
Lihavuus yleistyy Suomessa erityisesti työikäisillä. Yli 30-vuotiaista vain neljännes on normaalipainoisia.
THL:n vuoden 2017 tutkimukseen mukaan yli 30-vuotiaista miehistä 72 prosenttia ja naisista 63 prosenttia oli vähintään ylipainoisia. Miehistä 26 prosenttia ja naisista 28 prosenttia oli lihavia.
Lähes joka toinen aikuinen oli vyötärölihava. Rajana naisilla on pidetty 90:tä senttiä ja miehillä metriä.
Ihmiset jakavat kuvia
Tutkimuksessa käytettiin 1,5 kilon vannetta, jossa on muhkuroita. Markkinoilla on myös eripainoisia ja sileitä malleja.
– Voisin kuvitella, että sileää on vaikeampi pyörittää. Jos hiki nousee ja lantio liikkuu, kyllä se sileä malli varmaan ihan hyvä sekin on, Yki-Järvinen sanoo.
Professori iloitsee hulavillityksen synnyttämästä sosiaalisuudesta, mikä auttaa elämänmuutoksessa. Ryhmäläiset ovat jakaneet Whatsapp-ryhmissä viestejä ja kuvia.
– Joillakin on vanne työmatkalla mukana. Kesällä yksi meni Kuusamossa jokeen hulaamaan. Alkuvaiheessa voi tulla mustelmia, niitäkin on kuvattu.
Kuntosaleilla uusi hitti
Hulavanne on innoittanut pitämään myös ryhmäliikuntatunteja.
Fysioterapeutti Inkku Penttilä pitää tunteja tamperelaisella GoGo City -liikuntasalilla.
Fysioterapeutti Inkku Penttilä pitää hulavannetuntia.Marjut Suomi / Yle
– Tosi hyvä, jos hulavanne innostaa liikkumaan ja motivoi ylös sohvalta. 13 minuuttia päivässä on parempi kuin ei mitään, Penttilä sanoo.
Hulavanteen pyörittelyssä aktivoituvat pakarat, keskivartalo ja selkä. Myös Penttilän mielestä tutkimus räjäytti lajin suosion. Penttilän hulatunneilla ei ole käynyt juuri miehiä, mutta kuntosalin puolella miehetkin pyörittävät vannetta.
– Onhan tämä hauskaa, alkaa naurattaa.
Yövuorosta tuleva Hanna Nieminen kokeili hulavannetta liikuntakeskuksessa. Myös hän on lukenut Helsingin yliopiston tutkimuksesta.
– Ainahan on kaikenlaista tutkimusta. Uskon, että kaikki liikunta on hyväksi. Saa nähdä, onko tämä hetken villitys vai jääkö tämä osaksi suomalaista kuntoilua.
Tv-uutiset ja hulavanne
Professori Hannele Yki-Järvinen pyörittää itse 20 minuuttia päivässä hulavannetta. Hän pyörittää vannetta Ylen tai MTV:n televisiouutisten ajan.
Vanne odottaa television vieressä ja tv-uutisten katsominen on ehdollistunut urheilusuoritukseen.
Onko tulosta näkyvissä?
– Ihan aluksi en mitannut vyötäröä. Kyllä tässä on lähtenyt vyötäröltä ainakin kolme senttiä siitä, kun aloin mittaamaan. Itse koen, että yläselän toimintaa ja ryhti ovat parantuneet.
Juttua korjattu kello 12.02: Kuntokaupan toimitusjohtaja on kuvassa takimmaisena.
Jalkapallofanit juhlivat perjantaina varmistunutta Suomen EM-kisapaikkaa suurissa kaupungeissa pääosin rauhallisesti, poliisit eri puolilta Suomea kertovat. Helsingissä juhlijoita kerääntyi ottelun jälkeen etenkin Kauppatorille ja 111-vuotiaan Havis Amanda -patsaan ympärille.
Juhlinta sujui rauhallisesti, eikä siitä aiheutunut kiinniottoja, vahinkoja tai muuta raportoitavaa poliisille, kertoo yleisjohtaja Teemu Lappalainen Helsingin poliisista.
– Loppujen lopuksi se oli ihan perusperjantaiyö poliisin näkökulmasta. Ei ollut mitään häiriöitä, mistä olisi raportoitavaa aiheutunut, Lappalainen kommentoi lauantaina aamupäivällä.
Patsaalla oli poliisin tietojen mukaan noin 1 000 ihmistä puoli kahdeltatoista, mutta puoleenyöhön mennessä väkimäärä oli jo hiipunut puoleen.
– Kyllähän se väki on siitä lähtenyt kotiin tai muualle jatkamaan juhlimista.
Suomalaisten pitkä odotus päättyi, kun Suomi selvisi jalkapallon EM-kisoihin ensi kertaa historiassa. Kuva otettu ennen ottelua Kansalaistorilta.Jouni Immonen / Yle
Tuhannet seurasivat ulkoilmassa
Aiemmin illalla Huuhkajien Liechtenstein-kohtaamista seurasi Helsingin Kansalaistorilla karkeasti arvioiden 5 000 ihmistä. Ennen illan ottelua Helsingissä marssi myös 1 500 ihmisen kannatuskulkue.
– Kulkue tosiaan meni hyvin rauhallisesti, Kansalaistorillakin aika hyvissä tunnelmissa oltiin ja näyttäisi nyt siltä, että juhlintakin on lähtenyt riehakkaasti mutta rauhallisesti liikkeelle, Helsingin poliisin tilannekeskuksesta kerrottiin perjantai-iltana.
Tampereen Keskustorille viritetyn näytön ääreen oli kerääntynyt lähes saman verran väkeä kuin Kansalaistorille. Voitonjuhlat rauhoittuivat Sisä-Suomen poliisin mukaan hiljalleen puoleenyöhön mennessä.
Poliisi otti kiinni yhden henkilön kummassakin kaupungissa häiriökäyttäytymisen takia. Helsingin Kansalaistorilla otettiin kiinni kannattaja, joka käytti tapahtumassa kiellettyjä savuja ja soihtuja. Tampereella poliisi otti kiinni voitonhuumassa olleen kannattajan, joka kiipesi Keskustorilla olleen näytön päälle sekä heitteli savuja yleisön joukkoon.
Huuhkajien kisakatsomossa Helsingin Kansalaistorilla riemuittiin Suomen ensimmäisestä maalista.Mikko Stig/Lehtikuva
Oulun Rotuaarilla 50 uskollista jalkapallofania
Myös Turkuun oli kerääntynyt satoja ihmisiä seuraamaan kaupunginteatterin aukiolla näytettyä ottelua. Lounais-Suomen poliisin mukaan kaupungissa juhlittiin rauhallisesti.
– Juhlijat ovat juhlineet hyvällä mielellä, poliisista kerrottiin.
Voitonjuhlat jatkuivat Turussa kauppatorilla, missä on tällä hetkellä toriparkin rakennustyömaa. Poliisin mukaan juhlijat eivät kuitenkaan tippuneet torilla olevaan monttuun.
Sen sijaan Lahdessa, Kuopiossa ja Oulussa jalkapallon ystäviä ei juurikaan ollut poliisin mukaan liikkeellä, eikä kaupungeissa järjestetty suuria torijuhlia.
Oulun poliisin mukaan Rotuaarille pystytetyltä näytöltä peliä seurasi noin 50 jalkapallon ystävää.
– Kärppien peli oli samaan aikaan, se taitaa kiinnostaa enemmän täällä päin, Oulun poliisista arveltiin.
Höyryä puskee järeän tuhatkiloisen vetohevosen sieraimista kun se kiskoo puukärryä perässään. Miika Åfeltin kaviokaksikko, amerikkalainen työhevonen Parooni ja ranskalainen kaverinsa Bocas ovat isäntänsä kanssa energiapuusavotassa. Kärryjen moottorikäyttöinen koura nostelee koivua ja kuusta kyytiin, hevoset hoitelevat nöyrästi vetohommat.
- Tervattu reki, pussihousut ja karvalakki on mennyttä maailmaa, kuittaa metsuri Miika Åfelt. Työstä pitää syntyä myös hevosten kanssa tulosta, ei vaan tunnelmaa.Antti Eintola / Yle
Miika Åfeltin työmaana on yksi hevosmetsurille tyypillisimmistä kohteista, nuoren kasvatusmetsän energiapuun kerääminen Parkanossa. Hänet tilataan hevosineen paikalle yleensä silloin kun kohde on maastoltaan herkkä tai maastoon halutaan jättää mahdollisimman vähän jälkiä työstä.
–Mökkitontit, saaret, tai pienet metsäalueet ovat niitä tyypillisimpiä kohteita. Myös nuoret metsät sopivat hevostyölle hyvin, koska etenkin niissä pyritään välttämään juuristovaurioita.
Åfelt tietää, että hevosten kanssa tehtynä raivaustyölle tulee konetyötä korkeampi hinta. Hintalappua pitää kuulemma perustella jatkuvasti.
–Sen vuoksi en enää aja tervatuilla rekivehkeillä, vaan hevosten perässä on vuosikymmeniä kehitellyt modernit laitteet. Näin yhdistelmään saadaan mahdollisimman hyvät tehot.
–Itse vertaisin tätä luomutomaattiin. Hinta on vähän kalliimpi, mutta maku ratkaisee. Silloin kun maaston halutaan jäävän mahdollisimman hyvään kuntoon työn jälkeen, on hevonen paras valinta.
Toisaalta Åfeltin mukaan monen metsänomistajan arvoissa painaa tehokkuuden ohella muutkin seikat. Kyse on perinteisestä ammatista.
–Kun hevoset on metsän reunalla, on siinä jotain pyhää. Luonto, hevonen ja kuski on samalta konepajalta. Toki samalla tavalla meidänkin pitää saada tavaraa pinoon metsän reunaan, ei romantiikka ketään elätä.
Hevosmetsureita mahtuisi metsiin lisää
Åfelt on yksi niitä harvoja hevosyksiköllä työtä tekeviä metsureita. Töitä miehellä riittää, kalenteri on täynnä koko seuraavan vuoden osalta.
–Aika rauhassa kilpailijoilta olen saanut tehdä töitä jo 25 vuotta. Tiedän muutamia tekijöitä jotka hoitavat hevosilla omaa metsäänsä, mutta varmasti lisää mahtuisi tälle alueelle kymmenkunta tekijää. Jos on halua ja innostusta, niin varmasti töitä piisaa.
Metsäkeskuksen Jyri Pääkkönen toivoisi, että tulevaisuudessa pirkanmaalaisissakin metsissä olisi paljon enemmän hevosmetsureita töissä.
–Koska kustannus on konetyötä korkeampi, katson tässä erityisesti nyt kuntien ja kaupunkien suuntaan. Hevosille sopii erinomaisesti kaupunkimetsät, luonnonsuojelualueet ja ennallistamiskohteet.
Jyri Pääkkösen mukaan on vaikea arvioida kuinka paljon kysyntää hevostyölle olisi - sen päättää markkinat.Antti Eintola / Yle
Pääkkösen mukaan jos kysyntää olisi enemmän, houkuttelisi se myös lisää tekijöitä alalle. Näkyvyyttä ja markkinointia pitäisi olla paljon nykyistä enemmän.
–Tämä on perinteinen työtapa, jonka osaamista pitäisi vaalia ja tottakai tekijälle tietynlainen elämäntapa. Tämä olisi nuorisollekin erilainen kokemus ja mahdollisuus tuoda metsänhoitoa toisella tavalla esille.
Hevosmetsureiden perään kysellään
Metsäkeskuksen sivuilla on muutamia hevosmetsureiden yhteystietoja ja kuulemma tasaisin väliajoin heidän peräänsä myös kysytään. Omistajat kaipaavat metsiensä hoitoon yksilöllisyyttä ja vaihtoehtoja.
–Metsänomistajien arvot ja tavoitteet ovat muuttuneet monitavoitteisemmiksi. Metsänomistajakunta elää murrosta, omistajakunta nuortuu, etäomistaminen lisääntyy ja hyvin koulutetut palkansaajat ovat nousemassa suurimmaksi omistajaryhmäksi.
Yksi Jyri Pääkkösen kuvailuun sopiva tuore metsänomistaja on tamperelainen Sari Koskinen. Koskinen päätyi veljiensä kanssa vastikään tilaamaan 5–6 hehtaarin kokoiselle metsäalueelle ensiharvennuksen hevosvoimin. Syitä oli monia, mutta yksi painavimmista oli halu tukea perinteistä ammattia.
Sari Koskinen hoitaa sisarustensa kanssa suvun metsiä Hämeenkyrössä. Metsät päätyvät kolmikon omistukseen äidin jälkeen, hoitosuunnitelmat tehdään siis tulevat omistukset mielessä. Anna Sirén / Yle
Hämeenkyrön Köhkörössä oleva metsä on Sarin lapsuuden maisemissa. Samat tienoot tuli lapsuudessa koluttua taatan mopon tarakalla.
–Meille päätös ostaa työ hevosmetsurilta oli helppo, mutta saimme siitä kyllä negatiivista palautetta. Lähikunnan isännät ja emännät hämmästelivät, että miksi kun tämä ei ole taloudellisesti niin kannattavaa.
–Se on minulle tärkeä metsä ja nyt tuli hyvä mieli, kun tiesin, että metsää hoitaa hevosmetsuri. Tulevat sukupolvet varmasti kiittävät meitä.
Tampereen kaupunginvaltuusto päättää ensi vuoden talousarviosta maanantaina.
Nostaako Tampere veroprosenttinsa suurista kaupungeista korkeimmaksi? Miten pormestarikoalitio kestää?
Yle seuraa kokousta kello 9. alkaen. Kokousta voi seurata suorana lähetyksenä Tampereen kaupungin nettisivujen kautta täällä.
Ylen tietojen mukaan Tampereen veroprosentti on nousemassa ryhmien kompromissiesityksen mukaan 0,50 prosenttiyksikköä. Alkuperäinen pormestari Lauri Lylyn (sd.) ehdotus olisi nostanut kunnallisveroa 0,75 prosenttiyksikköä.
Perussuomalaiset kertoo irrottautuvansa pormestarikoalitiosta. Vasemmistoliitto ei aio mennä mukaan koalitioon, koska se olisi halunnut nostaa veroja kompromissiä enemmän.
Tampereen kunnallisveroprosentti on tällä hetkellä 19,75. Tampere on kerännyt enemmän veroa kuntalaisten tuloista kuin muut suuret kaupungit.
Turku on päättänyt pitää veroprosentin 19,50:ssa, Helsingissä pormestari ehdottaa sen pysyvän 18,00 prosentissa. Myös Vantaalla (19,50) ja Espoossa (18,00) veroprosentin on ehdotettu pysävän entisellään.
klo 9.17 Pormestari Lauri Lyly esittelee talouden haasteita. Tamperelaisia työttömiä on yhä 13 000. Sosiaali- ja terveysmenot vievät 42 prosenttia Tampereen menoista. Tampereen alijäämä on suurempi kuin on arvioitu. Tarve on 90 miljoonaa euroa.
Äänestyksestä odotetaan tiukkaa
Paine korottaa kunnallisveroa koettelee Tampereen pormestarikoalition kestävyyttä.
Pormestari Lauri Lylyn (sd.) talousarvioehdotus herätti vastustusta etenkin kokoomuksessa ja perussuomalaisissa.
Ylen tekemään kyselyyn vastasi 42 kaupunginvaltuutettua 67:stä. Heistä 23 oli valmis korottamaan kunnallisveroa. Vastanneista 19 valtuutettua ei nostaisi tuloveroprosenttia.
Poliisiammattikorkeakoulun opettajana toiminutta ylikonstaapelia vastaan on nostettu useita syytteitä. Syytteet koskevat seksuaalisia hyväksikäyttöjä, seksuaalista ahdistelua ja virkavelvollisuuden rikkomista, syyttäjälaitos kertoo.
Asiassa on seitsemän asianomistajaa.
Konstaapeli on ollut pidätettynä virasta koko esitutkinnan ajan ja on edelleen pidätettynä.
Tampereella sijaitsevan Poliisiammattikorkeakoulun rehtori Kimmo Himberg kertoo, että voimankäyttöä opettanut ylikonstaapeli on työskennellyt korkeakoulussa vuosia.
– Sehän tässä on järkyttävää, että ilmeisesti toiminta on saanut jatkua hyvänaikaa ilman, että sitä kukaan on tuonut henkilökunnalle julki, Himberg toteaa.
"Puhumista ei pelätä"
Poliisiammattikorkeakoulu teki rikosilmoituksen itse viime kevättalvena ja vei asian tutkintaan sen jälkeen, kun opiskelijat kertoivat opettajansa epäasiallisesta käytöksestä.
– Osa tapauksista on käsitykseni mukaan ehtinyt vanhentua rikosoikeudellisesti ja silloin se tarkoittaa, että puhutaan vuosista, Himberg lisää.
Himbergin mukaan useat opiskelijat alkoivat puhua, kun yksi opiskelijoista uskalsi kertoa kokemuksistaan.
– MeToo-ilmiössä on ollut se hyvä, että enää tällaisista asioista ei vaieta, niistä puhumista ei pelätä, Himberg sanoo.
Vastaaja on kiistänyt syyllistyneensä asiassa rikokseen. Rehtori ei halua kommentoida, voisiko opettaja palata korkeakouluun, kun tuomio on tullut.
– Kun syyttäjä lähtee syyttämään, se kertoo, että mistään perusteettomista asioista ei ole kyse. Se kertonee tilanteen vakavuudesta.
Opetustilanteissa ja vapaalla
Himberg ei ole nähnyt esitutkintamateriaaleja, mutta on puhunut asiasta uhrien kanssa. Himbergin mukaan kaikki epäiltyjen seksuaalirikosten uhrit ovat naisia.
Opiskelijoiden mukaan opettajan epäasiallinen käytös on ilmennyt niin opetustilanteissa kuin vapaa-ajallakin. Voimankäytön opettajalla on ollut jo opetustilanteissa fyysinen kontakti oppilaisiinsa, mutta Himberg ei kerro asiasta sen tarkempia yksityiskohtia.
– Vapaalla se on ollut käsitykseni mukaan epäasiallisten viestien lähettelyä ja kontaktointia, Himberg kertoo.
Poliisi on määrännyt koko esitutkinta-aineiston salassa pidettäväksi. Oikeudenkäynnin ja sen asiakirjojen julkisuudesta päättää tuomioistuin.
Tampereen keskustassa Ratapihankadun varressa sijaitsevan vanhan tavara-aseman siirrosta on tehty urakkasopimus.
Tampereen kaupunki ja Kreate Oy solmivat urakkasopimuksen tavara-aseman siirrosta 18. marraskuuta. Tammelan kupeessa sijaitseva tavara-asema aiotaan siirtää Ratapihankadun vastakkaiselle puolelle tontille, jolla sijaitsee vielä vanha seurantalo Morkku.
Urakkasopimukseen kuuluu Morkun purkaminen tavara-aseman tieltä.
Seurantalo voidaan purkaa vasta sitten, kun sen rakennussuojelun hylkäämispäätöstä koskeva valitus on ratkaistu lainvoimaisesti. Ympäristöministeriö hylkäsi Morkun rakennussuojeluesityksen maaliskuussa, ja päätöksestä on valitettu Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen.
Urakkasopimuksen mukaan Kreate Oy purkaa Morkun sekä siirtää ja vahvistaa tavara-aseman. Tavara-aseman sisältä puretaan kevyet rakenteet, joita ei ole suojeltu ja poistetaan mahdolliset haitta-aineet.
Vasemmalla näkyvän vanhan seurantalo Morkun purkamisesta tai säilyttämisestä on puhuttu pitkään.
Tavara-aseman uudelle rakennuspaikalle rakennetaan perustukset Morkun purkamisen jälkeen. Siirrossa tavara-asema nostetaan paikaltaan noin 1,4 metrin verran ja siirretään sitä varten tehtyä siirtorataa pitkin uudelle paikalleen. Urakkaan kuuluu vielä siirtoradan ja vanhojen perustusten purku sekä alueen viimeistely. Urakkaan ei kuulu tavara-asemarakennuksen parantaminen.
Kaupungin suunnitelmiin kuuluu kiertotien teettäminen siirtourakan ajaksi sekä alueen liikenneväylien rakentaminen. Ratapihankatu oikaistaan kulkemaan radan vartta tulevan Morkun aukion kohdalta, ja Rongankadun kevyen liikenteen alikulun itäpuolen väylä loivennetaan.
Ratapihankatu ylittää väylän radan viereen rakennettavaa siltaa pitkin.
Tarkempi rakentamisaikataulu täsmentyy vasta, kun Morkun purkamisesta on päätetty.
2,7 miljoonan euron sopimus
Tavara-aseman siirtourakka on ollut monivaiheinen. Urakkakilpailu järjestettiin jo vuonna 2016. Silloisen urakkakilpailun voitti Lemminkäinen Infra Oy 2,63 miljoonan euron tarjoushinnalla. Projekti laitettiin jäähylle, koska tarjoushinta ylitti talousarviossa varatun 1,6 miljoonan euron määrärahan.
Vuoden 2019 talousarvioon tavara-aseman siirrolle varattiin 3,2 miljoonaa euroa. Rahoituksen varmistuttua käynnistetiin hankintamenettely uudelleen, ja urakoitsijaksi valikoitui Kreate Oy 2,68 miljoonan euron tarjoushinnalla.
Kello lähestyy puolta neljää iltapäivällä, kun Jan Saijets suuntaa autonsa keulan kohti Tampereen keskustaa. Auton lähdettyä liikkeelle toinen takapenkillä istuvista lapsista on unten mailla.
Mutta vielä pitäisi virkistyä pariksi tunniksi – pohjoissaamen kielen oppitunnit alkavat pian.
Luokassa istuu tällä kertaa kuusi lasta. “Mitä olet tehnyt viikonlopun aikana”, kysäisee opettaja ja tasainen puheensorina täyttää luokan. Yksi on syönyt kakkua, yksi taas laskenut mäkeä.
Kahden lapsen isä Jan Saijets kuluttaa odotusajan tekemällä töitä luokkahuoneen ulkopuolella. Tavallisesti hän olisi vielä tässä vaiheessa päivää työpaikallaan, mutta nyt hän pääsi tuomaan lapsensa oppitunneille itse.
– Mummosta eli äidistäni on ollut todella suuri apu, kun hän on pystynyt kuljettamaan lapset tänne, kertoo Saijets.
Tamperelainen Jan Saijets kiittelee äitiään, jonka ansiosta lapset ovat päässeet viikottain oppitunneille Tampereen keskustaan. Linda Tammela / Yle
Kotoa heillä on kymmenen kilometrin matka Aleksanterin kouluun. Matkaan on varattava ainakin puoli tuntia, bussilla aikaa täytyisi varata vielä vähän lisää. Neljän aikaan iltapäivällä kaupungissa on ruuhka-aika pahimmillaan, siksi matkalle on lähdettävä tarpeeksi ajoissa. Vanhemmat joko kuljettavat lapset tunneille itse tai lapset kulkevat sinne itsekseen.
Yhteinen opetus kaikille peruskoululaisille
Opetuksen aikataulu harmittaa Saijetsia. Hänen lapsensa ovat iltapäivällä väsyneitä. Samaa sanoo pohjoissaamen opettaja Aino Valovirta. Etenkin, kun talvella alkaa hämärtää aiemmin. Väsymys saattaa näkyä kärttyisyytenä, keskittyminen voi olla hankalaa.
Jos lapsi lähtee kouluun kahdeksalta ja pääsee kuudelta illalla kotiin, on hän ollut koulussa kymmenen tuntia. Kerran viikossa järjestettävä opetus kestää puolitoista tuntia. Saamen kielen oppituntien ja koulupäivän väliin tosin saattaa mahtua pieni tauko, jolloin lapsi pääsee hieman hengähtämään.
Opetuksesta lapset eivät saa merkintää todistukseen, sitä ei lasketa varsinaiseksi kouluaineeksi. Stipendin lapset ovat joinakin vuosina saaneet.
Tämä saamen kielen opetus on ainoa lähiopetus, joka Tampereella järjestetään peruskoululaisille. Lapset tulevat eri kouluista ja luokilta ympäri kaupunkia.
Opetuksessa nuorin lapsi on toisella luokalla, vanhin heistä yhdeksännellä.
Tampereen kasvatus- ja opetusjohtaja Tuija Viitasaari kertoo, että oppilaita on vuodesta toiseen melko vähän ja se aiheuttaa haasteita oppituntien järjestämiselle. Joka vuosi opetuksen tarve selvitetään uudelleen ja sen mukaan päätetään opetuksen järjestämisestä.
Tämän vuoden ratkaisu on Viitasaaren mielestä tyydyttävä: oppilailla tulee olla suunnilleen yhtä pitkät matkat opetukseen ja samalla tuntien on sovittava jokaisen lukujärjestykseen yhtä hyvin.
Opetuksesta lapset eivät saa merkintää todistukseen, sitä ei lasketa varsinaiseksi kouluaineeksi. Stipendin lapset ovat joinakin vuosina saaneet.
Onnellinen opetuksesta
Seija Ranttila astelee sisään Aleksanterin koulun ovista. Hänen kaksi poikaansa ovat myös Tampereen pohjoissaamen kielen opetuksessa. Ranttila kertoo olevansa valtavan tyytyväinen siihen, että Tampereella opetusta järjestetään.
– Kotona en pystyisi vaikkapa kirjoittamista niin hyvin opettamaan, siksi lähiopetus on äärimmäisen tärkeää, sanoo Ranttila.
Ranttilan perheellä matkaa kertyy yli seitsemän kilometriä Aleksanterin koululle. Vanhempien työhuoneet sattuvat olemaan keskustassa, jolloin kulkeminen on ollut helppo järjestää.
– Minun mielestä meillä on mennyt hirveän hyvin, en voi valittaa. Olen ollut onnellinen, kun meillä opetusta on, Ranttila toteaa.
Sekä Seija Ranttila että Jan Saijets sanovat, että lapsille on todella tärkeää päästä oppimaan ja kuulemaan saamen kieltä muuallakin kuin vain kotonaan. Jan Saijets lisää, että vaikka päivä pitkä onkin, lapset lähtevät aina ilolla opiskelemaan saamea.
Kello tikittää jo lähemmäs puoli kuutta. Ulos on laskenut hiljalleen jo hämärä. Luokkahuoneen ovet rävähtävät auki. Lapset ovat valmiita lähtemään kotiin.
Nelosluokkalainen Aapo kertoo lähtevänsä vielä kotiin saavuttuaan ulos touhuamaan. Väsynyt hän ei myönnä olevansa, vaikka isä Jan Saijets onkin asiasta toista mieltä.
Mitä sinä olet oppinut täällä saamen kielen tunneilla?
Rautateillä kulkevan tavaraliikenteen työt ratapihoilla ovat pysähtyneet tänä aamuna postin lakkoa tukevan työtaistelun vuoksi.
Tämän ja huomisen päivän aikana ratapihojen työntekijät eivät esimerkiksi huolla tai kunnosta tavaraliikenteen kalustoa. VR Groupin mukaan kello 6 alkanut tukilakko pysäyttää käytännössä kaiken tavaraliikenteen rautateillä kahdeksi päiväksi.
– Ne junat, jotka ovat lähteneet liikkeelle ennen lakkoa ajetaan perille, mutta sen jälkeen lakon vaikutukset alkavat näkyä, sanoo liikennejohtaja Nina Mähönen.
Henkilöliikenteeseen lakko ei vaikuta. Tavarankuljetuksessakin vaikutukset kohdistuvat pääosin teollisuuden toimituksiin.
– Normaali kuluttaja ei juurikaan huomaa lakosta aiheutuneita häiriöitä, sanoo Raideammattilaiset JHL:n varapääluottamusmies Mika Heikkilä.
Ratapihat seisovat keskiviikkoiltaan saakka
Tiistaiaamuna alkanut raideliikenteen ammattilaisten tukilakko on ensimmäinen kolmesta rautateiden tavaraliikennettä koskevasta lakosta, jotka ajoittuvat kahdelle päivälle, tiistaille ja keskiviikolle.
Raideammattilaiset JHL ry:n ensimmäinen tukilakko pysäyttää tavaraliikenteen käsittelyn. Lakko päättyy tiistai-iltana kello 22.
Rautatiealan Unioni RAU puolestaan aloittaa omat tukitoimensa tiistai-iltana kello 21, jolloin se pysäyttää tavaraliikenteen ohjaamisen eli käytännössä tavarajunien turvalaitteiden käytön vuorokaudeksi.
Keskiviikkoaamuna ratapihojen työntekijöiden tuki postilaisille jatkuu, kun tavaraliikenteen kaluston huollot ja kunnostukset pysähtyvät. Niitä jatketaan keskiviikkoiltana kello 23, ellei Postin työehtosopimuskiistassa päästä sopuun sitä ennen.
– Tässä on kyse laajasta solidaarisuuden osoituksesta Postin työntekijöille. Työnantajan olisi hyvä muistaa, että työntekijät ovat ihmisiä, eivät mitään heittopusseja, sanoo varapääluottamusmies Mika Heikkilä.
Miljoonien hintalappu
Työt tavaraliikenteen ratapihoilla ovat pysähtyneet kello 6. Julkisten ja hyvinvoinnin alojen liiton raideammattilaiset eivät tukilakon aikana käsittele tavaravaunuja eivätkä huolla tai kunnosta kalustoa.
Raideammattilaiset JHL ry:llä on noin 4 000 jäsentä. Heistä lakon piirissä on noin 600 tavaraliikenteen ratapihojen ammattilaista.
Eniten lakossa olevia on suurimmilla työpaikoilla eli Tampereen ratapihalla sekä Kaakkois-Suomen ratapihoilla Kouvolassa, Kotkassa, Haminassa ja Imatralla.
VR Groupin mukaan tukilakoilla on mittavat taloudelliset vaikutukset. Liikennejohtaja Nina Mähösen arvion mukaan tavaraliikenteen menetykset ovat noin miljoona euroa päivässä.
– Kun kuljetukset pysähtyvät, tuottoa ei tule, kiteyttää Mähönen.
Vaiheittain tiistai- ja keskiviikkoiltana päättyvien tukilakkojen jälkeen ratapihojen ja tavaraliikenteen arki pyritään saamaan normaaliin päiväjärjestykseen mahdollisimman pian, koska tukitoimet puretaan välittömästi lakon päätyttyä.
– Poikkeuksia tavaraliikenteessä voi silti olla usean päivän ajan, sanoo Nina Mähönen.
Lisäksi Auto- ja kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n jäsenet aloittivat tänään päivän vaihduttua tukitoimina ylityö- ja työvuorojen vaihtokiellon. Tukitoimet kestävät aina sunnuntaihin 8. joulukuuta kello 24:ään saakka.
