Vielä muutama kuukausi sitten turkulainen Sanna Ketola, 36, oli usein kipeä, väsynyt ja häntä paleli. Kun Ketola meni kauppaan, hän hengästyi helposti ja pelkkä kauppakassien kantaminen tuntui raskaalta.

– Kesällä sanoin isälle, että mikähän minulla on.

Ketolalla oli ollut 15-vuotiaana raudanpuutteesta johtuva anemia, mutta hän ei osannut sen jälkeen epäillä raudanpuutetta.

Vuosien aikana hän kävi työterveyden lisäksi usealla erikoislääkärillä. Ketolalta etsittiin myös syöpää ja leukemiaa, koska hänellä oli ollut pitkään mustelmia. Vuosi sitten Ketola sai lähetteen keuhkorasitus-testeihin, kun hän hengästyi helposti.

– Olen saanut vuosien aikana erilaisia diagnooseja. On nähty oireet, muttei ole löydetty mitään.

Ketolalla epäiltiin vuosia sitten myös työuupumusta, mutta sitä ei diagnosoitu. Keväällä 2016 hän oli niin väsynyt sairasteluihin ja voimattomuuteen, että söi masennuslääkettä kaksi kuukautta, muttei saanut siitä apua.

– En ole hautonut itsemurhaa, eikä minulla ole ollut vaikeuksia tehdä asioita. Menin mielelläni töihin, enkä kokenut olevani masentunut tai uupunut.

Kesällä hän liittyi Facebookissa Raudanpuute-ryhmään, jossa ihmiset kirjoittivat ferritiinin eli varastoraudan mittaamisesta. Ketola päätti pyytää työterveydessä ferritiinin mittausta.

– Työterveyslääkäri oli nolona, että raudanpuutetta ei aikaisemmin epäilty.

Ketolan ferritiini-arvo oli 17 mikrogrammaa.

Ferritiinin ja hemoglobiinin viitearvot vaihtelevat laborioittain. Esimerkiksi Mehiläisessä viestitään, että ferritiinin normaali tavoitearvo on yli 20–30 mikrogrammaa litraa kohti. Sen sijaan hemoglobiini on normaalilla tasolla, jos se on naisilla yli 117 grammaa litrassa ja miehillä yli 134.

Suomalaisista naisista noin 10 prosentilla raudanpuute

Mehiläisen laboratoriosektorin johtaja ja Helsingin yliopiston dosentti Kristina Hotakainen ei kommentoi yksittäistapausta, mutta kertoo kasvissyöjien, paljon liikkuvien, raskaana olevien sekä runsaista kuukautisista kärsivien naisten olevan riskiryhmässä raudanpuutteen suhteen.

Maailmanlaajuisesti arviolta lähes 40 prosentilla naisista on jossain elämänsä varrella raudanpuuteanemia. Kehitysmaissa heikko ravitsemus ja yleiset infektiotaudit tekevät raudanpuutteesta tavallisen. Suomalaisista nuorista naisista arviolta noin 10 prosentilla on raudanpuute.

Toiset voivat olla henkihieverissä ja toisilla oireita ei niin vahvasti näy. YTHS:n yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Vuorio

– Jos on väsynyt ja uupunut, ei jaksa kiivetä rappusia ja nukkuu huonosti. Kaikki nämä oireet johtavat siihen, että pitää selvittää mahdollinen anemia, Hotakainen sanoo.

YTHS:n yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Vuorio kertoo, että raudanpuutteen oireita, kuten väsymystä, voi olla vaikeaa todentaa juuri raudanpuutteeseen liittyväksi. Samoja oireita voi olla esimerkiksi uupumuksessa.

– Eri ihmiset kokevat sen eri tavalla. Toiset voivat olla henkihieverissä ja toisilla oireita ei niin vahvasti näy. Raudanpuutteen taustalta myös löytyy erilaisia tekijöitä.

Raudanpuute ilman anemiaa jakaa mielipiteet

Tampereen yliopistollisen sairaalan veritautien osastonylilääkäri Marjatta Sinisalon mukaan raudanpuute ilmenee yleensä anemiana, jonka yleisin syy on raudan menetys verenvuodon vuoksi. Anemiassa hemoglobiini on viitearvoa alhaisempi.

Sen sijaan raudanpuute ilman anemiaa on tilanne, jossa hemoglobiini on vielä normaalirajoissa, mutta ferritiini on jo alhainen. Tutkijat ovat erimielisiä siitä, voiko raudanpuutetta olla ilman anemiaa. Sinisalon mukaan voi joissain tapauksissa olla. Raudanpuute johtaa ennemmin tai myöhemmin anemiaan.

Raudanpuute ilman anemiaa voi Sinisalon mukaan liittyä harvinaiseen verisairauteen nimeltä polysytemia vera, jossa elimistö muodostaa liikaa punasoluja ja elimistön rautaa kuluu. Näille potilaille ei kuitenkaan saa antaa rautaa, sillä raudanpuute hillitsee liiallista punasolumuodostusta.

– Verenkuvalla ja ferritiinimäärityksellä näkee, onko kyse liiallisesta punasolumuodostuksesta vai raudanpuuteanemiasta.

Sinisalon mukaan raudanpuute ei ole Suomessa yleistynyt. Ravinnosta saadaan nykyään yleensä riittävästi rautaa.

– Elintapa- ja elintasosairaudesta ei ole kyse.

Ferritiinin mittausta pitää erikseen vaatia

Sanna Ketola ihmettelee sitä tapaa, miten häneen suhtauduttiin ferritiiniä mitattaessa.

– Minulle sanottiin, että ”sinultakin otetaan ferritiini, kun se on muoti-ilmiö.” Onneksi työterveyslääkäri ja toinen lääkäri olivat sitä mieltä, että minulla on raudanpuute.

Mehiläisen laboratoriosektorin johtaja Kristiina Hotakainen pitää ferritiinin mittausta järkevänä, jos epäilee raudanpuutetta täi kärsii anemiasta. On haitallista, jos raudanpuutetta ei tutkita ajoissa.

Jos potilaalla on huoli arvosta, potilasta pitää kuulla. Etsin silti lääketieteelliset perusteet. YTHS:n yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Vuorio

– Ferritiini ei ole humpuukia, vaan se on asiallinen mittari. Ferritiiniarvon tulkinnassakin on kuitenkin muistettava poikkeustilanteet, joissa arvo ei kerro rautavarastoista.

Hotakaisen mukaan esimerkiksi tulehdustiloissa ferritiiniarvo kasvaa, vaikka elimistössä samanaikaisesti olisikin raudanpuute. Näissä tilanteissa on tehtävä lisätutkimuksia.

Nuoret naiset mittauttavat

YTHS:n yleislääketieteen erikoislääkäriTiina Vuorion mukaan hoitosuosituksessa ferritiinin mittausta suositellaan vasta sitten, jos potilaalla on todettu anemia eli ei ensivaiheessa.

– Jos potilaalla on huoli arvosta, potilasta pitää kuulla. Etsin silti lääketieteelliset perusteet. Ensin pitää kuitenkin kartoittaa tilanne.

Vuorio kertoo, että ferritiinin haluavat mitata usein potilaat, jotka ovat suhteellisen terveitä, nuoria naisia ja käyttävät sosiaalista mediaa.

– Kun olen kysynyt, miksi haluaisit mitata ferritiinin, on ollut usein kokemuksia potilastarinoista, joissa raudanpuute on ollut taustalla. Kyllä tällainen on lisääntynyt.

Tampereen yliopistollisen sairaalan veritautien osastonylilääkäri Marjatta Sinisalo painottaa, että raudanpuutetta ei kannata diagnosoida omin päin ilman lääkärin arviota. Raudanpuutteen syy on aina selvitettävä.

– Jos on raudanpuuteanemia, se hoidetaan yleensä suun kautta annettavalla raudalla. Joskus rautaa joudutaan esimerkiksi suolistosairauksissa antamaan suoraan suoneen. Jos vaihtoehtona on antaa punasoluja tai rautaa, on rauta parempi vaihtoehto.

Olo nyt parempi

Kun raudanpuute todetaan, Mehiläisen Kristina Hotakaisen mukaan rautatabletteja suositellaan yleensä 100 milligrammaa kahdesti päivässä kuukausien ajan. Yleensä anemia korjaantuu 4–6 viikossa, ja rautavarastot täyttyvät 4–6 kuukaudessa.

Sanna Ketola on syönyt nyt viisi viikkoa tablettina rautaa. Ferritiinin mittauksen jälkeen häneltä löytyi myös D-vitamiinin ja foolihapon puute.

Ketola on huomannut, ettei hän enää hengästy niin kuin vielä kuukausia sitten. Myös mustelmat ovat poistuneet, iho on parantunut ja kynnet ovat vahvistuneet. Hänellä ei ole enää kylmä, eivätkä nivelet särje. Myös kovat migreenit ovat jääneet pois ja hän pystyy käymään lenkillä. Hän aikoo jatkaa raudan syömistä.

Myös Ketolan lapsella todettiin raudanpuute jo 2-vuotiaana ja Ketola arvelee sen johtuvan hänen omasta raudanpuutteestaan. Ketola on huomannut, että yllättävän moni kamppailee samankaltaisten asioiden äärellä.

– Minulla oli kova tarve selvittää asia. Helposti ihminen leimataan, kun mitään ei löydy.

Lue myös:

Anemialääkkeen havaittiin myös alentavan painoa – tutkijan mukaan on mullistavaa, että laihtuminen saadaan aikaan yhdellä suun kautta otettavalla pillerillä

Kun tamponi täyttyy hetkessä ja loma pitää suunnitella kuukautisten mukaan, runsaaseen vuotoon kannattaa hakea apua

Jutussa on asiantuntijoiden lisäksi lähteinä Suomen Lääkärilehti, Duodecim, Mehiläinen, Potilaan Lääkärilehti sekä Timo Takalan väitöskirja Soluble transferrin receptor

Moni muistaa, kuinka mäkihyppääjä Toni Nieminen sai ajokortin vain 17-vuotiaana. Elettiin 1990-luvun alkua, ja alaikäiselle myönnetty ajokortti oli hyvin harvinainen poikkeus. Ilta Sanomien jutussa Nieminen muistelee, että ajolupa oli tarkasti rajoitettu kilpailu- ja harjoitusmatkoille.

Vuosi sitten otsikoihin pääsi ralliautoilija Kalle Rovanperä, kun hän läpäisi ajokokeen ja sai kortin niin ikään 17-vuotiaana.

Nyt alaikäisiä suomalaisia on auton ratissa jo kymmeniä, pian satoja. Heinäkuun alussa voimaan astunut uusi ajokorttilaki helpotti 17-vuotiaiden ajokortin saantia merkittävästi.

– Siinä, missä ennen kortin saamiseen piti olla erityisen painavia syitä, nyt riittää, että on erityisiä syitä, Trafin erityisasiantuntija Henna Antila sanoo.

Trafi on reilun kolmen kuukauden aikana myöntänyt yli 240 ikäpoikkeusta 17-vuotiaalle. Tällä hetkellä käsittelyä on odottamassa noin 170 hakemusta.

Jessicalle ajokortti mahdollistaa musiikkiharrastuksen

Akaassa Pirkanmaalla asuva 17-vuotias Jessica Sakala on yksi alaikäisenä kortin saaneista. Hän kulkee viikoittain Valkeakoskelle musiikkiopistoon, jonne kertyy matkaa yli 20 kilometriä. Pianoa soittava Sakala kuljettaa bändiharjoituksiin myös oman kosketinsoitimensa.

– Perustelin hakemustani sillä, että Akaasta ei kulje Valkeakoskelle linja-autoja enää ilta-aikaan.

Sakalan musiikkiharrastus on tavoitteellista.

– Haaveilen, että saisin liittää musiikin ammattiini ja pääsisin esimerkiksi musiikin opettajaksi.

Vinkin korttimahdollisuudesta Sakala kertoo saaneensa isältään. Sen jälkeen hän etsi itse tietoa myös netistä.

– Pyysin musiikkiopiston opettajaltani lausunnon opinnoistani, koska se vaaditaan liitteeksi lupahakemukseen, Sakala sanoo.

Poikkeuslupaan voi olla monta syytä

Hakemusmäärät lähtivät kasvuun heti lakimuutoksen voimaantulon myötä. Trafissa uskotaan, että kiinnostus poikkeuslupaan lisääntyy sitä mukaa, kun nuoret kuulevat mahdollisuudesta toisiltaan.

– Selvästi sana liikkuu, esimerkiksi saman oppilaitoksen tai urheiluseuran piiristä voi tulla useita hakemuksia, Antila sanoo.

Kuinka erityisiä syitä poikkeuslupaan sitten vaaditaan? Trafin hakemusohjeissa sanotaan, että ajokorttitarvetta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi se, jos pitkät etäisyydet ja huonot joukkoliikenneyhteydet ovat esteenä työssäkäyntiin, työharjoitteluun tai opiskeluun liittyvien välttämättömien matkojen tekemiseksi.

– Ikäpoikkeusluvan tarkoitus on helpottaa nuoren itsensä kulkemista. Sillä halutaan edistää sekä ammatinvalintaa että työllistymistä. Suomi on maa, jossa on paljon pitkiä etäisyyksiä, eikä julkinen liikenne palvele kovin hyvin. Tarvitsijoita riittää varmasti monella kolkalla, Antila sanoo.

– Myöntäminen ei kuitenkaan ole automaatti, vaan jokainen myönnetty ikäpoikkeuslupa on Trafissa kokonaisharkittu. Syyt arvioidaan aina erikseen.

Melkein kaikki hakemukset hyväksytään

Hylättyjä hakemuksia on uuden lain aikana ollut kolme kappaletta. Uudistus keikautti luvut päälaelleen, sillä aiemmin hakemuksia tuli noin 20–50 vuodessa, ja näistä vain kourallinen hyväksyttiin.

2000-luvulla ikäluokkien koko on vaihdellut 55 000 ja 60 000 välillä. Mitä, jos iso osa ikäluokasta hakisikin poikkeusta? Pitäisikö silloin lain tulkintaa tiukentaa?

– Tällä hetkellä seurataan rauhassa, miltä tilanne alkaa näyttää. Hakijamäärä ei ollut yllätys, vaikka sitä ei ihan tarkkaan osattukaan ennustaa, Antila sanoo.

Trafissa ikäpoikkeushakemuksen käsittely kestää joitain viikkoja.

– Tällä hetkellä jono on hiukan kasvamassa, mutta kuukauden sisällä on saatu kaikki hakemukset käsiteltyä.

Alaikäisen ajokortti on täyttä valuuttaa

Siinä missä Toni Nieminen sai ajaa vain harrastukseen ja kilpailemiseen liittyviä ajoja, nykyinen varhennettu ajolupa on rajoittamaton. Ainut ehto on, että lupapaperi on mukana autossa.

Jessica Sakalan taskussa ajokortti on ollut nyt reilut kaksi kuukautta. Omalla autolla taittuvat myös koulumatkat Akaan lukioon. Ajaminen on sujunut hyvin.

– Olen käynyt jo Jyväskylässäkin. Sinänsä ajaminen ja liikennesäännöt olivat jo tuttuja, sillä olen kulkenut aiemmin liikenteessä traktorimönkijällä, Sakala sanoo.

Poikkeusluvan hakemiseen tarvitaan aina huoltajan suostumus. Hakemuksen voi jättää 4 kuukautta ennen kuin täyttää 17 vuotta. Kuljettajatutkintoon voi osallistua aikaisintaan syntymäpäivänään. Poikkeuslupa maksaa 100 euroa.

Lue myös:

Autokoulujen hinnoissa hurjia eroja – Ajokortin hankinnassa voi säästää satoja euroja

16-vuotias Sakari Päivinen ajelee autolla päivittäin – ajokorttilain uudistus moninkertaisti opetuslupahakemusten määrän

Mopon ohjaksiin voi päästä ottamatta yhtään ajotuntia – Ajo-opettaja: "Tulokset tullaan näkemään varmasti ensi kesän aikana jo"

Harkitsetko ajo-opetusluvalla opettamista? Liikennepsykologian asiantuntija: "Jos tavoitteena on muuta kuin turvallisuus, jälki ei välttämättä ole kovin hyvää"

Pörssiyhtiö Restamaxin tytäryhtiön listautumisanti ja listautuminen peruutetaan.

Tytäryhtiö Smile Henkilöstöpalvelujen piti listautua Helsingin pörssiin. Yhtiö ilmoitti kuitenkin keskiviikkona, että listautumisanti on peruttu.

Smilen hallitus päätti peruuttaa listautumisannin, koska listautumisannin pääjärjestäjän Nordea Bank Oyj:n mukaan listautumisantia ei voida toteuttaa.

– Pääjärjestäjän päätös vetäytyä listautumisannista ei liittynyt Smileen, sen toimintaan tai taloudelliseen asemaan, vaan siihen, että nykyisissä markkinaolosuhteissa annilla ei voitu saavuttaa riittävää määrää merkintöjä listautumisannin toteuttamiseksi, Restamax sanoo pörssitiedotteessa.

Vuonna 2017 Smilen liikevaihto oli noin 75 miljoonaa euroa. Noin 8 000 henkilöä on saanut alkuvuoden aikana yhtiöltä palkkaa. Osakkeiden merkitsijöille maksetaan takaisin yhtiön osakkeista maksettu merkintähinta.

Ryanair avaa keväällä 2019 toisen suoran reitin Lappeenrannasta Kreikkaan, kun nykyisen Ateenan reitin lisäksi lennot alkavat maaliskuun lopulla myös Thessalonikiin.

– Ryanair on kertonut, ettei kapasiteettia riitä juurikaan uusille reiteille, mutta saamme silti uuden yhteyden, sanoo Lappeenrannan Lentoasema Oy:n toimitusjohtaja Eija Joro.

Tampereelta Ryanair jatkaa kesällä 2019 lentoja Saksan Bremeniin ja Unkarin Budapestiin. Uusia reittejä Tampere–Pirkkalaan ei ole luvassa.

Thessalonikin reitin avaamisen myötä Ryanairilla on kesäkaudella 2019 tarjolla Lappeenrannan lennoilla noin 45 000 paikkaa. Myytävien istuinten määrä lisääntyy kesästä 2018 noin 40 prosentilla.

Ateenan lisäksi Ryanair on lentänyt Lappeenrannasta Italian Bergamoon.

– Milanon Bergamon reitillä täyttöaste on ollut koko kesän lähes sata. Uskon, että kolmas viikkovuoro olisi kannattava, ja tästä olemme jo keskustelleet, sanoo Joro.

Lakot heikentävät kannattavuutta

Ryanairin lentohenkilökunta on lakkoillut vuoden aikana useissa maissa. Kallistuneen polttoaineen ja lakkoilun takia yhtiö on ilmoittanut alentavansa tulosennustettaan. Säästöjä haetaan supistamalla talvikauden lentoja, minkä takia kalustoa vähennetään muun muassa Alankomaiden Eindhovenista, Saksan Bremenistä ja Niederrheinista.

Supistusten takia myös Tampereen ja Bremenin välisellä reitillä lennot keskeytyvät talven ajaksi.

Halpalennoille myös matkatoimistojen asiakkaita

Ryanair on aiemmin kuljettanut koneissaan lähinnä yksittäisiä matkustajia, mutta nyt kyytiin halutaan myös matkanjärjestäjien ryhmiä. Thessalonikin reitille etsitään matkanjärjestäjää, joka olisi valmis aloittamaan ryhmämatkat Lappeenrannasta Kreikkaan.

Ensimmäisiä valmismatkaryhmiä odotetaan Saimaalle Milanon Bergamosta saapuvilla lennoilla, mutta tavoitteena ovat suorat lennot saksankielisistä Euroopan maista.

– Neuvottelemme matkanjärjestäjien kanssa, että nämä aloittaisivat valmismatkatuotannon Saimaan alueelle. Se lisäisi myös lentoyhtiöiden kiinnostusta lentää suoraan Lappeenrantaan, kun koneiden paikoista osa olisi myyty ennakkoon matkanjärjestäjille, jatkaa Eija Joro.

Aluksi ryhmät voisivat tulla Saksasta tai Sveitsistä esimerkiksi Helsinki-Vantaan kautta.

– Tällä hetkellä keskustellaan jo talven 2019 ja kesän 2020 lennoista. Suunnittelun sykli on lentoyhtiöillä tavattoman pitkä ja siksi reittien avaaminen tuntuu joskus kestävän kauan.

Kun puhelimesi järjestää valokuvat niissä olevien henkilöiden mukaan tai lentokentällä kone tunnistaa kasvosi ja vertaa niitä passikuvaan, on käytössä tietokonenäkö.

Rintasyöpäseulonnoissa tietokonenäkö löytää poikkeamat tomografiakuvista ja lääkärin käsiin päätyvät vain reagointia vaativat tapaukset. Satelliittikuvista konenäkö etsii Yhdysvaltain armeijalle, missä sotajoukkoja liikkuu tai tarkistaa EU:lle, pitävätkö viljelijöiden ilmoitukset siitä, mitä he kasvattavat pelloillaan, paikkansa. Suomessa tietokonenäön avulla tutkitaan metsän kasvua.

Pisimpään konenäköä on käytetty lajittelussa ja laadunvalvonnassa teollisuudessa sekä liikenteenvalvonnassa, joissa elektroninen silmä on jo pitkälti korvannut ihmisen.

– Sovelluksia on valtavasti. Kaikki, mitä ihminen näkönsä perusteella voi tehdä, voidaan tehdä tietokoneella, sanoo professori Joni Kämäräinen.

Kämäräinen johtaa Tampereen teknillisen yliopiston signaalinkäsittelyn laboratoriota, joka on tällä hetkellä Suomen johtavia tutkimusyksiköitä tietokonenäön kehittämisessä. Laitos on onnistunut houkuttelemaan professoreiksi ja tutkijoiksi alan parhaita osaajia Suomesta ja ulkomailta.

– Olemme iso yksikkö ja sen seurauksena tähän meidän ympärillemme on alkanut kerääntyä yrityksiä – Huawei, Intelin kameratutkimus, Optofidelityn tuotekehitys ja viimeisimpänä kiinalainen ACC – yrityksiä on vino pino, Kämäräinen kertoo.

Konenäkö on väsymätön ja nopea

Tampereelta alan osaamista on paljon Nokian ja Microsoftin jäljiltä. Yksi alan uusia toimijoista on kuusi vuotta sitten perustettu Intopalo, joka tarjoaa teollisuudelle ohjelmistoratkaisuja ja digitaalisia palveluja. Nopeasti kasvanut yritys työllistää 75 henkilöä ja on perustanut juuri tytäryhtiön Saksaan.

Kun puhutaan tekoälyn vallankumouksesta, käytännössä läpimurrot on tehty tietokonenäön puolella. Joni Kämäräinen

Intopalon toimitusjohtaja Juha Latvala on myös yksi yrityksen perustajista. Kun Latvalalta kysyy, mitä Intopalo tekee konenäön saralla, hän kuvaa sitä näin:

– Me liitämme kyvykkyyttä asiakkaan järjestelmiin, joista konenäkö on yksi esimerkki. Mihin näitä kyvykkyyksiä käytetään, on täysin kiinni asiakasyrityksen tarpeesta. Se voi olla paperin laadun tarkkailua, moottorin säätämistä polttoaineen vähentämiseksi, avustavaa ohjausta tai valvontaa. Keinoäly ja konenäkö ovat työkaluja.

Konkreettinen esimerkki on tekoälyn valjastaminen epilepsiapotilaiden hoitoon. Konenäköä hyödyntävä kamera monitoroi potilaan unta, ja järjestelmä havaitsee pienetkin muutokset esimerkiksi hengitysrytmissä ja potilaan liikkeissä.

Hoitava lääkäri saa paremman kuvan potilaan tilasta ja voi tehdä sen perusteella hoitopäätöksiä. Intopalon tytäryhtiön Neuro Event Labsin kehittämä järjestelmä on käytössä useissa sairaaloissa eri puolella maailmaa.

– Konenäköä kannattaa käyttää tehtävissä, jotka pysyvät samana ja joissa vaaditaan väsymätöntä silmää ja nopeutta. Tällaisia ovat esimerkiksi röntgenkuvien analysointi, monitorointipalvelut, laadun varmistus, säätö- ja operointitehtävät. Kun tehtäväkenttä on riittävän rajattu, kone on hyvä, Latvala summaa.

Järjestelmät oppivat itse

Asiantuntijan mukaan tietokonenäkö on tällä hetkellä tietotekniikan aloista se, jolla tapahtuu kaikkein eniten.

– Kun puhutaan tekoälyn vallankumouksesta, käytännössä läpimurrot on tehty tietokonenäön puolella. Sieltä ne ovat levinneet muuhun tutkimukseen, sanoo professori Joni Kämäräinen.

– Viimeisen 5-6 vuoden aikana on edistytty paljon enemmän kuin kuvittelin kuusi vuotta sitten näkeväni koko oman urani aikana. Harppaukset ovat olleet käsittämättömiä.

Kun vielä -90-luvun lopussa piti kertoa ihmisille, mitä internet tarkoittaa, nykyään sen tietää pikkulapsikin. Koen, että tässä on vähän samaa efektiä. Joni Kämäräinen

Yksi viimeisimmistä läpimurroista on hävittämässä tietokonenäöstä kokonaan insinöörivaiheen. Jo nyt on mahdollista tehdä järjestelmiä, jotka oppivat automaattisesti kuvista.

– Esimerkiksi autoon voidaan laittaa kamera eteen ja ajaa. Näin se oppii ajamaan itse kuvien perusteella ilman, että insinööri rakentaa automaattista ajojärjestelmää, Kämäräinen kertoo.

– Emmekä me edes tiedä, miten se sen tekee. Eli se on niin sanotusti lähtenyt meidän käsistä jo aikaa sitten.

Tietokonejärjestelmien kanssa pystyy jo keskustelemaan luonnollisella kielellä ja kysyttäessä ne kertovat, mitä kuvassa näkyy. Kämäräisen mukaan seuraavassa vaiheessa järjestelmä pystyy vastaamaan myös miksi-kysymyksiin – esimerkiksi kertomaan, miksi kuvan mies istuu auringossa olkihattu päässä.

– Olemme todellakin menossa siihen vaiheeseen, että keskustelemme näköjärjestelmän kanssa. Ja mikä hurjempaa, on jo tehty ohjelmia, jotka keskustelevat keskenään, Kämäräinen kertoo.

– Muutama viikko sitten yhdessä alan isoimmassa konferenssissa esiteltiin peliä, jossa toinen tietokoneohjelma näkee kuvan ja toinen yrittää arvata, mitä siinä on. Toinen kyselee ja toinen vastaa, ja kumpikin oppii. Toinen oppii kysymään parempia kysymyksiä ja toinen tulkitsemaan kuvaa, jotta pystyisi vastaamaan toisen kysymyksiin. Syntyy keskustelevia tekoälyjärjestelmiä.

Osaajat viedään käsistä

Samalla kun tietokonenäkö on noussut marginaalista tutkimuksen puolella, tietoisuus siitä ja sen luomista mahdollisuuksista on suorastaan räjähtänyt.

– Tietokonenäöstä on tullut paljon arkipäiväisempää. 1990-luvun lopusta vuoteen 2010 piti ensiksi kertoa yrityksissä, mitä tietokonenäkö on, mutta nykyään se on päivänselvää. Voidaan hypätä heti asiaan: meillä olisi tällainen ongelma, miten te voisitte sen ratkaista, Joni Kämäräinen kertoo.

– Kun vielä -90-luvun lopussa piti kertoa ihmisille, mitä internet tarkoittaa, niin nykyään sen tietää pikkulapsikin. Koen, että tässä on vähän samaa efektiä.

Yliopistolla tietokonenäön suosio näkyy myös siinä, että kun aiemmin tutkimuskontakteja ja yhteistyöhankkeita piti hakemalla hakea, nyt niihin pikemminkin hukutaan eikä kaikkia yrityksiä enää pystytä palvelemaan.

Myös alan osaajista on kova kysyntä, parhaista osaajista kilpailevat muun muassa Google, Amazon ja Facebook – pienemmistä yrityksistä puhumattakaan.

– Meilläkin alkaa olla jo hankaluuksia löytää työntekijöitä. Eikä opiskelijoita uskalla lähettää enää alan konferensseihin, kun sieltä rekrytoidaan kaikki. Toisaalta opiskelijoita olisi tulossa enemmän kuin pystytään kouluttamaan, Kämäräinen kertoo.

Koneet eivät ole intuitiivisia ja abstrakteja ajattelijoita, ne luovat itselleen aina säännöstön. Juha Latvala

Myös Intopalo hakee nettisivullaan uusia osaajia sekä Suomeen että Saksaan

– Työvoimapulasta on puhuttu paljon ja varmasti mekin olisimme kasvaneet vielä nopeammin, jos kaikki maailman osaajat olisivat vapaana, Juha Latvala sanoo.

– Toisaalta Intopalo on profiloitunut kansainvälisenä talona, jonka työkieli on englanti. Meillä on töissä 14 eri kansallisuutta ja se on meille jo kilpailuetu. Saamme maailmalta ammattilaiset, jotka haluavat tulla Suomeen.

Tarvitaanko ihmissilmää enää ollenkaan?

Konenäkö peittoaa siis ihmissilmän jo nyt nopeudessa, tarkkuudessa ja väsymättömyydessä. Jos alan kehitys jatkuu yhtä huimin harppauksin kuin tähän asti, mihin ihmissilmää enää tarvitaan?

– Tietysti me ihmiset tarvitsemme omat silmämme edelleen. Ja onhan tuollainen taiteellinen puolikin, pohtii Joni Kämäräinen.

– Tosin meillä on nyt jo ohjelmia, jotka tekevät niin hienoja kuvia, että mieluummin minä melkein niitä ostaisin kuin useimpien taiteilijoiden töitä.

Toimitusjohtaja Juha Latvala on maltillisempi:

– Kun kyseessä on yleisluontoinen iso ongelmakenttä, jossa se, mitä pitää tapahtua, vaihtelee paljon ja riippuu miljardeista eri asioista, kone on huono. Koneet eivät ole intuitiivisia ja abstrakteja ajattelijoita, ne luovat itselleen aina säännöstön. Ihmissilmää tullaan aina tarvitsemaan, hän sanoo.

– Mutta se, mihin ihminen silmiä tai aivoja käyttää, tulee muuttumaan. Suunnittelu, visiointi, uuden luominen – ihmisiä tullaan tarvitsemaan niihin jatkuvasti.

Vuodenvaihteessa tamperelaisessa korkeakoulutuksessa koittaa uusi aika. Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyvät ja omistavat jatkossa yhdessä suurimman osan Tampereen ammattikorkeakoulusta. Yle Tampere vie toimituksensa Tampereen yliopistoon ja tekee paikan päältä radio-, tv- ja verkkosisältöjä 9.–11. lokakuuta. Sosiaalisessa mediassa aiheita voi seurata tunnisteella #yleyliopistolla.

Lue myös:

Mistä syntyy 35 000 ihmisen yhteishenki? Kolme korkeakoulua yhdistyy, Yle tekee suoraa lähetystä Tampereen yliopistolta

"Kukaan ei ihmettele kun ovi käy neljän aikaan aamuyöstä" – opiskelun alku on vapautta, vastuuta ja valintoja

Tampereen yliopiston pitää maksaa isot korvaukset naiselle, jota ei valittu neurologian professoriksi. Nainen olisi ollut Pirkanmaan käräjäoikeuden mukaan valituksi tullutta miestä selvästi pätevämpi.

Pirkanmaan käräjäoikeuden mukaan Tampereen yliopisto on syyllistynyt sukupuolen perusteella tapahtuneeseen syrjintään.

Käräjäoikeus antoi tuomion asiasta tiistaina. Asiasta on kertonut aiemmin Aamulehti.

Tampereen yliopisto joutuu maksamaan naiselle tasa-arvolain mukaista hyvitystä 60 000 euroa. Lisäksi yliopiston pitää korvata naisen 51 000 euron oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Nainen haki neurologian professoriksi Tampereen yliopistoon vuonna 2016, mutta tehtävään valittiin mies. Mieshakija aloitti tehtävässä syyskuussa 2016.

Käräjäoikeuden mukaan molemmat hakijat olivat muodollisesti päteviä professorin virkaan. Nainen oli kuitenkin oikeuden mukaan professorin viran täyttöedellytysten osalta miestä selvästi pätevämpi.

Vähätteleviä viestejä

Tehtäväntäyttöä varten yliopiston työryhmä pyysi kolmelta asiantuntijalta hakijoista lausunnot. Yksi asiantuntijoista ei pitänyt kahta naishakijoista lainkaan pätevänä ja asetti ykkössijalle tehtävään valitun miehen. Toiset kaksi asiantuntijaa asetti naishakijan ykkössijalle ja valituksi tulleen miehen kakkossijalle.

Käräjäoikeuden mukaan naishakijan opetusansiot oli osin virheellisesti kirjattu, mikä asetti hänet epäedulliseen asemaan.

Lisäksi Tampereen ylipistollisesta sairaalasta Taysista oli tullut vähätteleviä yhteydenottoja naishakijasta, mikä vaikutti työryhmään. Näihin viesteihin vaikutti naisen aikaisempi äitiysloma ja perhetilanne.

Käräjäoikeuden mukaan ansioita vähättelevät seikat ovat liittyneet äitiyteen ja perheen ja työn yhdistämiseen. Näin ollen oikeuden mukaan sukupuolella on ollut vaikutusta hänen pätevyytensä arviointiin.

Naishakija oli pitkään ollut Yhdysvalloissa töissä huippuyliopistoissa ja neurologian osastolla. Tätä kokemusta ei ollut oikeuden mukaan otettu tarpeeksi huomioon.

Yliopisto kiisti syrjinnän, eikä sen mukaan hakijan sukupuoli vaikuttanut valintaan.

Tuomio ei ole lainvoimainen. Siihen voi hakea muutosta Turun hovioikeudesta.

Sisä-Suomen poliisi epäilee, että Dragon Mining Oy:n kultakaivoksella on tehty ympäristörikos. Asiaa tutkitaan rikosnimikkeellä törkeä ympäristön turmeleminen.

Poliisi on tänään torstaina käynyt paikan päällä yhdessä muiden viranomaisten kanssa. Etsintä vahvisti rikosepäilyt.

Poliisi jatkaa esitutkintaa. Kuultavien joukko on laaja, koska lupaehtojen vastaisen toiminnan epäillään jatkuneen vuosia. Poliisin mukaan kaivoksen nykyinen johto on lopettanut väärän käytännön vuonna 2016.

Kaivoksen johto on toiminut yhteistyössä viranomaisten kanssa asiaa selvitettäessä.

Jätteiden laiton varastointi jatkunut pitkään

Jätteiden laiton varastointi kaivostunneliin on poliisin arvion mukaan alkanut jo kaivoksen edellisen omistajan, Outokumpu Oy:n aikana.

Outokumpu Oy toimi Orivedellä vuoteen 2003 saakka. Australialaisomistuksessa oleva Dragon Mining aloitti kullan louhinnan Oriveden kaivoksella vuonna 2007.

Poliisin esitutkintaa johtaa rikoskomisario Jari Kinnunen. Kinnusen mukaan toiminnassa on useita piirteitä, jotka viittaavat törkeään ympäristön turmelemiseen.

– Näyttää siltä, että siellä on systemaattisesti rikottu lupaehtoja. Jätteen määrää emme vielä osaa kertoa, mutta joka tapauksessa laiton toiminta näyttää jatkuneen pitkään.

Kinnunen arvioi, että esitutkinta vie aikaa kuukausia.

Lue myös:

Luvaton kaatopaikka löytyi 66 metrin syvyydestä: Poliisi ja syyttäjä käyvät tarkastamassa paikan Orivedellä

Ely-keskus löysi tarkastuksessa luvattoman kaatopaikan Oriveden kultakaivoksesta – ”Ei voinut mennä tonkimaan, mitä siellä on”

SK: Oriveden kultakaivoksessa laiton kaatopaikka – ELY-keskus tarkastuskäynnille maanantaina

Mikkolanlampi sijaitsee Kämmenniemessä, 25 kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Tänään lammella liikkui vene, jossa oli kyydissä alumiinikloridisäiliö. Kolmen tunnin operaation aikana lampeen laskettiin 6 000 kiloa puhdistuskemikaalia.

Kunnostuksen tavoitteena on laskea veden fosforipitoisuutta.

– Kunnostushankkeella halutaan ennallistaa alueen vesiluonto ja parantaa lammen virkistysarvoa, kertoo kehitysinsinööri Tiiu Vuori Tampereen Vesi Oy:stä.

Mikkolanlammen kunnostus on määrätty Kämmenniemen jätevedenpuhdistamon ympäristöluvassa. Puhdistamon käsitellyt jätevedet johdettiin aiemmin Mikkolanlampeen ja siitä edelleen Näsijärveen. Jätevesien purkupaikka siirrettiin vuonna 2013 Näsijärven Käälahden suulle.

– Kemikalisointi tehdään vielä uudelleen vuoden kuluttua. Kolmaskin käsittely on mahdollista, sanoo Vuori.

Ympäristöfirma tehnyt jo yli 50 kemikalisointia

Mikkolanlammen kunnostuksen teki Ympäristö Ojansuut Oy. Se on ainoa järvien kemikalisointeihin erikoistunut yritys Suomessa.

– Olemme vuodesta 1998 lähtien tehneet yli 50 kemikalisointia, kertoo Veijo Ojansuu, toinen yrityksen perustajista.

Yhtiö sai valtakunnallistakin näkyvyyttä Varsinais-Suomessa sijaitsevan Littoistenjärven kunnostuksesta keväällä 2017.

– Kyselyjen määrä on viime vuosina lisääntynyt. Kemikalisointi vaatii kuitenkin ELY-keskuksen luvan ja järven vedenlaadun jatkuvaa seurantaa, muistuttaa Ojansuu.

Aamulla alkanut nestemäisen alumiinikloridin laskeminen Mikkolanlampeen on ohi kohta puolenpäivän jälkeen. Veijo Ojansuu kertoo, että lammesta otettiin vettä purkkiin ennen kemikalisointia ja heti operaation jälkeen.

– Aloitimme työt aamulla keskeltä lampea. Kyllä siellä vesi nyt iltapäivällä on jo niin kirkasta, että pohja näkyy.

Tampereen Vesi seuraa kunnostushankkeen onnistumista.

Kemikalisoinnin lisäksi lammesta Näsijärveen johtava lähiuoma avataan ja alueella esiintyville viitasammakoille kaivetaan lampareita lammen läheisyyteen.

Yleistyneet sisäilmaongelmat ovat tuoneet uuden ongelman. Julkisissa tiloissa olevat taideteokset ovat altistuneet homeitiöille ja mikrobeille. Puhdistaminen on iso operaatio.

"Saastunutta" taideteosta ei voi viedä uuteen kohteeseen, ettei se levittäisi kosteusongelmaa.

Esimerkiksi Tampereen kaupungin taidekokoelmasta peräti 571 teosta on altistunut sisäilmaongelmille viiden viime vuoden aikana. Kaupungin kokoelmassa on yhteensä vajaat 6 000 työtä, joten ongelma on laaja.

Tampereen taidemuseon kokoelmapäällikkö Tapio Suominen sanoo, että ongelma on tuttu myös muille museoille ympäri Suomen.

– Ongelma on tuttu muillekin taidemuseoille. Eri puolilla yritetään nyt pähkäillä näitä jotenkin, Suominen sanoo.

Aina kun julkisessa tilassa on kosteusongelmia, sen taideteokset ovat altistuneet kosteudelle samoin kuin muu irtaimisto.

Ongelmaan ei ole vielä herätty

Taidekonservaattori Linda Raitosalo sanoo, että altistuneita taideteoksia tulee eniten kouluista, lisäksi niitä tulee esimerkiksi päiväkodeista ja terveysasemilta.

– Suurin osa on kehystettyä grafiikkaa, mutta on myös tauluja, tilaan suunniteltuja isokokoisia teoksia ja veistoksia, Raitosalo kuvaa.

Esimerkiksi Etelä-Hervannan koulussa suuri kymmenmetrinen veistos odottaa noutamista. Koulurakennus saatetaan purkaa, mutta koulu on kiinnostunut ottamaan teoksen uuteen koulurakennukseen.

Raitosalon mukaan aika usein taidemuseoon otetaan yhteyttä vasta, kun rakennus on menossa remonttiin. Konservaattori sanoo, että Suomessa puuttuu kansalliset ohjeet, miten taidetta pitää käsitellä sisäilmaongelmissa.

– Se on ongelma, johon ei ole herätty vielä. Kaupungeilla on tosi paljon taideoteoksia kouluissa ja päiväkodeissa. Monilla kaupungeilla ei edes ole konservaattoreita. On todella paljon epätietoisuutta, konservaattori sanoo.

Kolme vaihtoehtoa

Taideteokset viedään joko suoraan puhdistettavaksi tai varastoon.

Suomisen mukaan taideteoksilla on periaatteessa kolme vaihtoehtoa. Teos puhdistetaan, varastoidaan tai hävitetään. Viimeinen on kaikkein vaikein, eikä teoksia ole vielä ainakaan Tampereella hävitetty.

– Irtaimistosta on helppo poistaa tuoli, jos samanlaisia tuoleja on muitakin. Taideteosten kohdalla hävittäminen on vaikeaa. Taideteokset ovat aina uniikkeja, eivätkä ne ole korvattavissa, Suominen sanoo.

Tutkimustyö etenee ja pahoin altistuneet teokset varastoidaan, jos ne voidaan myöhemmin pelastaa.

Ongelmia aiheuttaa myös se, ettei taideteoksista otettu pyyhkäisynäyte kerro yksiselitteisesti, kuinka paljon myrkkyä tai homeitiöitä teoksissa on. Linda Raitosalo sanoo, että ei ole ohjeistusta, joka kertoisi rajat.

– Vaikka tila olisi ollut pahasti ongelmallinen, itiöiden ja myrkkyjen leviämisestä ei pysty sanomaan. Testit taideteoksista ovat aina vähän epävarmoja, koska homeitiöitä on kaikkialla. Ei ole olemassa ohjeistusta, että tämä on liian myrkyllinen.

Koska varmuutta ei ole, teoksia puhdistetaan paljon varmuuden vuoksi.

– Toivoisin, että työterveys tai terveysviranomainen sanoisi, että tätä ei ikinä saa laittaa esille. Nyt se on vain meidän pohdittavissa, mikä on tosi hankalaa, Raitosalo sanoo.

Puhdistuksessa ainakin neljä vaihetta

Teosten putsaaminen on millintarkka operaatio. Putsaukset tehdään erityisissä tiloissa ja ne suorittaa siihen erikoistunut yritys.

JK Mikrobitekniikka -yrityksen toimialajohtaja Jani Koskela sanoo, että konservaattori on kouluttanut yrityksen neljä työntekijää. Vain he saavat puhdistaa taidetta.

Irtaimistosta on helppo poistaa tuoli, jos samanlaisia tuoleja on muitakin. Taideteosten kohdalla hävittäminen on vaikeaa. Tapio Suominen

Ensin selvitetään näytteiden avulla, onko taideteoksissa mikrobeja. Sitten taideteokset puhdistetaan erikoisimureilla. Niissä on erityisen pehmeät suulakkeet, joilla puhdistetaan irtoliat ja pölyt.

– Mikrobeja ei erota silmällä, ne ovat yleensä kiinni pölyssä ja pinnoitteissa. Tutkijoilla on pellavahansikkaat kädessä, Koskela kuvaa.

Imuroinnin jälkeen taideteokset puhdistetaan tarkasti säädetyllä, suodatetulla paineilmalla. Näin irtopöly lähtee pienistäkin koloista.

Seuraavaksi tuotteet pyyhitään nihkeällä pyyhkeellä, jos ne sen kestävät. Puhdistusaineet on tarkkaan säädelty, ne ovat esimerkiksi hajusteettomia.

Tämän jälkeen teokset siirretään taas uuteen puhtaaseen tilaan. Siellä niille tehdään koneellinen hajunpoisto, jos se vain on mahdollista.

– Mutta otsonikäsittelyä emme tee taiteelle, koska se haurastuttaa öljyvärimaalauksia ja voi vanhentaa teoksia, Koskela kertoo.

Puhdistuksen jälkeen tuote pakataan kuljetusta varten. Yleensä taidemuseon henkilökunta noutaa teokset.

Öljyvärimaalaukset haastavia puhdistaa

Jani Koskelan mukaan yhden teoksen puhdistaminen vie aikaa kahdesta tunnista kuuteen tuntiin. Yrityksellä on noin 600 projektia vuodessa. Taideteoksia tulee putsattavaksi ympäri Suomea ja yritys tekee myös muuta sisäilmaongelmista johtuvaa puhdistusta.

– Haastavimpia ovat öljyvärimaalaukset, joissa on vahvat, vanhat kehykset ja kipsiteokset, Koskela sanoo.

Taidemuseon tiedossa ei ole, kuinka paljon puhdistamisesta tulee kustannuksia. Lasku lähtee Tapio Suomisen mukaan kaupungin tilapalvelulle, joka huolehtii myös irtaimiston puhdistamisesta.

Kaikkein arvokkaimmat teokset ovat yleensä museoissa, eivätkä kouluissa tai muissa julkisissa rakennuksissa.

Professoriperheessä varttunut Juha Tiihonen, 29, tuumi jo varhain, että ura voisi löytyä yliopistolta.

– Olen periaatteessa haaveillut tutkijan urasta jo lapsesta asti. Nuoruuden unelma taisi olla voittaa kemian Nobel-palkinto, fysiikkaa pääaineena lukeva Tiihonen naurahtaa.

Tällä hetkellä hän viimeistelee väitöskirjaansa Tampereen teknillisessä yliopistossa (TTY) väitöskirjatutkijana.

Aluksi Tiihonen rahoitti tutkimustaan opetustehtävillä ja säätiöapurahalla, kunnes sai kolmannella yrittämällä paikan rahoitetusta tutkijakoulusta. Tämä muun muassa nosti hieman palkkatasoa ja antoi työrauhan keskittyä hetkeksi tutkimukseen jatkuvan rahoituksen hakemisen sijaan.

Juha Tiihosen tutkijauran tähtäin on nimenomaan akateemisen tutkimisen puolella.

– Yliopistot edustavat minulle paikkoja, joissa tehdään perustavaa laatua olevaa tutkimusta ilman välitöntä taloudellista kytköstä.

Kysely kielii tutkijoiden tiukasta taloustilanteesta

Kilpailu tutkimusrahoituksesta on nykyään entistä kovempaa, kun valtion tuki tieteelle on pienentynyt merkittävästi 2010-luvulla. Se tarkoittaa käytännössä pätkätöitä, kun rahoitusta myönnetään tutkimusprojektin verran, eli korkeintaan muutamaksi vuodeksi.

Tieteentekijöiden liiton nuorille tutkijoille tekemässä, vielä julkaisemattomassa kyselyssä yli 73 prosenttia vastaajista kertoi, että väitöskirjatyössä on ollut enemmän kuin yksi rahoituslähde. Joka neljäs nuori tutkija rahoittaa työtään apurahalla ja vain kaksi viidestä nostaa tutkimustyöstään palkkaa yliopistolta.

Joka neljäs nuori tutkija rahoittaa työtään apurahalla ja vain kaksi viidestä nostaa tutkimustyöstään palkkaa yliopistolta. Tieteentekijöiden liiton kyselytulos nuorille tutkijoille

Väitöskirjaa yliopiston työsuhteessa tekevien mediaanitulot olivat 2 000–2 500 e/kk, apurahatutkijoiden tulot tätä pienemmät. Noin puolet apurahatutkijoista pitää palkkaa työtehtäviinsä nähden liian pienenä, toinen puoli sopivana.

Alhaisesta tulotasosta ja työn vaatimuksista johtuen nuoret tutkijat epäilivät kuitenkin mahdollisuuksiaan perustaa perhe tai säästää asunnon hankkimiseen.

Tieteentekijöiden nuorille tutkijoille tekemän kyselyn tulokset julkaistaan marraskuussa.

Matkalla tutkijaksi tarvitaan onnea ja sinnikkyyttä

Tampereen yliopistolla tänä vuonna politiikasta väitellyt Mikko Poutanen, 37, ehti tehdä muutaman vuoden töitä tietotekniikkayrityksessä Nokialla, kunnes palasi jatko-opintojen pariin. Hän oli aikanaan onnekas ja pääsi ensiyrityksellä tutkijakoulun rahoitukselle.

Onnella on Poutasen mukaan merkittävä rooli nykyään rahoitusasioissa.

– Sen lisäksi, että mietit selkeäksi sen, mitä haluat tehdä ja myös vakuuttaa muut siitä, että olet tekemässä jotain tekemisen arvoista, niin kolmas tekijä on onni.

– On löydettävä ne ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita siitä samasta asiasta, josta itse olet. On löydettävä myös ne päätöksentekijät, jotka näkevät sinussa sen potentiaalin, jota he eivät toisessa ihmisessä syystä tai toisesta näe.

Poutasen arvion mukaan säätiöiden kautta rahoitusta saa vain 6–7 prosenttia hakijoista.

– Mutta se ei voi tarkoittaa sitä, että loput hakemukset olisivat olleet huonoja, hän haluaa muistuttaa.

Moni tutkija seuraa kutsumustaan

Tutkijaksi pyrkivien nähdään usein seuraavan kutsumustaan. TTY:n tutkijakouluun päässyt väitöskirjatutkija Juha Tiihonen toteuttaa nyt unelmaansa, mutta se voi tarkoittaa tietoista valintaa taloudellisesta epävarmuudesta.

– Jos haluaa helpolla hyviin töihin, niin varsinkin tällaiselta tekniseltä alalta sinne yritysmaailmaan pääsee, koska siellä tuntuu olevan vetoa. Mutta jos haluaa seurata tutkimusunelmaa, niin joutuu elämään sen epävarmuuden kanssa jonkin aikaa, mahdollisesti aika pitkäänkin.

Tutkimuksen näkökulmasta olisi suotavaa, että kaikki parhaat hakisivat tutkijoiksi, mutta näin ei välttämättä käy, jos tutkijan ura ei ole tarpeeksi houkutteleva näistä rahallisista syistä johtuen. Juha Tiihonen

Samalla hän pohtii, että taloudellinen epävarmuus voi pahimmillaan tehdä hallaa varsinaiselle tutkimukselle.

– Suurin uhka on se, että tutkimuksen pitkäjänteisyys kärsii, kun rahoituksesta joutuu jatkuvasti taistelemaan ja projektit täytyy näennäisen tuottavasti tuoda maaliin lyhyillä aikajänteillä. Lisäksi tarvitaan paljon julkaisuja, joiden laatu ei sitten kuitenkaan ole mittari tulevalle rahoitukselle, pohtii Tiihonen.

Juha Tiihonen pohtii myös akateemisen tutkimuksen rahoituksen merkitystä yhteiskunnallisesti laajemmin. Miten käy akateemisen tutkimuksen, jos yritysmaailma vakaammalla rahoituksella houkuttelee parhaat tutkijat palvelukseensa?

– Mikä on se pooli, josta silloin valitaan parhaat tutkijat akateemiselle puolelle? Tutkimuksen näkökulmasta olisi suotavaa, että kaikki parhaat hakisivat tutkijoiksi, mutta näin ei välttämättä käy, jos tutkijan ura ei ole tarpeeksi houkutteleva näistä rahallisista syistä johtuen.

Raha houkuttaa tutkijoita kaupallisille markkinoille

Myös Tieteentekijöiden liiton kyselyn tulokset paljastavat, että tutkijanuran epävarmuus ja pienet tulot saavat monet miettimään siirtymistä yksityiselle puolelle, vaikka lähes puolet vastaajista ilmoitti työskentelevänsä mieluiten yliopistolla.

Lähes 60 prosenttia vastanneista kertoi suunnitelleensa siirtymistä yksityiselle sektorille viimeisen vuoden aikana, ja lähes puolet harkinneensa siirtymistä täysin toisiin tehtäviin.

Tampereen yliopistolla pätkätöitä tällä hetkellä tekevä tutkijatohtori Mikko Poutanen ei myöskään jaksa uskoa, että kutsumus riittäisi kannattelemaan taloudellisesti epävarmassa tilanteessa loputtomiin. Hän näkee, että henkiset paineet voivat ajaa nuoria pois akateemiselta tutkijauralta.

– Kun henkinen paine ylittää kutsumuksen, niin siinä vaiheessa meiltä lähtee akatemiasta mahdollisesti tutkija, joka olisi ollut oikeasti todella lahjakas, mutta huonon onnen ja muitten tekijöitten yhteisvaikutuksesta hän ei enää halua olla täällä, Poutanen suree.

Väitöskirjastaan palkittu Mikko Poutanen on tänä syksynä jättänyt kymmenen apurahahakemusta. Osan hän on tehnyt yksin ja joissain hän on mukana tutkijaryhmän jäsenenä. Yksi on tullut bumerangina takaisin.

Muidenkin hakemusten hylkäämiseen ja mahdolliseen työttömyyteen Poutanen on jo valmistautunut henkisesti.

– Olen julkisesti sanonut kollegoilleni, että siinä tapauksessa otan kuukauden kiukkuloman. Hyväksyn se, että minulla ei ole rahoitusta ja mökötän kotona.

Huonoksi tutkijaksi hän ei kuitenkaan suostu itseään leimaamaan.

– Jos rahoitusta ei tule, niin se ei tarkoita, että olisi millään tavalla huono ihminen tai huono tutkija. Tilanne vaan on vaan sellainen, että nyt kävi näin. Ja sitten alan miettimään, haluanko tehdä jotain muuta.

Vuodenvaihteessa tamperelaisessa korkeakoulutuksessa koittaa uusi aika. Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyvät ja omistavat jatkossa yhdessä suurimman osan Tampereen ammattikorkeakoulusta. Yle Tampere vie toimituksensa Tampereen yliopistoon ja tekee paikan päältä radio-, tv- ja verkkosisältöjä 9.–11. lokakuuta. Sosiaalisessa mediassa aiheita voi seurata tunnisteella #yleyliopistolla.

Lue myös:

Mistä syntyy 35 000 ihmisen yhteishenki? Kolme korkeakoulua yhdistyy, Yle tekee suoraa lähetystä Tampereen yliopistolta

"Kukaan ei ihmettele kun ovi käy neljän aikaan aamuyöstä" – opiskelun alku on vapautta, vastuuta ja valintoja

Neljä Itä-Suomen maakuntaa suunnittelee hakevansa Savonlinnaa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026. Maakunnat kertovat tiedotteessaan, että haluavat samalla nostaa Saimaan vetovoimaa.

Neljän maakunnan yhteishanke on nimeltään Saimaa-ilmiö. Sen tavoitteena on tehdä Järvi-Suomesta Suomen kiehtovin matkailukohde.

Maakuntien yhteishakemus julkistettiin Rantasalmella seminaarissa. Seminaarissa puhuneen pitkäaikaisen yhteiskunnallisen vaikuttajan Erkki Liikasen mielestä Järvi-Suomi on yksi Suomen harvoista tunnettavuuden valttikorteista maailmalla.

– Savonlinnan tarina on aivan ainutlaatuinen. Haku on loistava juttu. Tästä ei varmasti kukaan ole edes kateellinen, Liikanen kehuu.

Liikanen vaikutti viimeksi Suomen Pankin pääjohtajana. Jättäessään pestinsä hän ilmoitti heti tv-haastattelussa suuntaavansa nauttimaan olostaan Saimaalla.

Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan maakuntaliittojen yhteishankkeeseen ovat tulossa mukaan myös maakuntien keskuskaupungit Mikkeli, Kuopio, Lappeenranta ja Joensuu. Neljän maakunnan alueella asuu lähes 700 000 asukasta.

– Kaikki näkevät tämän investointina, jolla on kulttuurin välityksellä positiivinen vipuvaikutus koko Itä-Suomen vetovoimaisuuteen, taloudelliseen toimeliaisuuteen ja matkailuun, sanoo Etelä-Savon maakuntajohtaja Pentti Mäkinen.

Aiemmin suomalaisina kulttuuripääkaupunkeina ovat toimineet Turku ja Helsinki. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa kaupunkien esivalinnasta. Kansallinen hakuprosessi käynnistyy aikaisintaan vuoden 2019 loppupuoliskolla.

Savonlinna valittiin yksimielisesti ehdokkaaksi

Savonlinna on maakuntien yksimielinen valinta yhteiseksi kulttuurikaupungiksi. Pohjois-Savon maakuntajohtaja Marko Korhonen perustelee Savonlinnan valintaa muun muassa sen maantieteellisellä sijainnilla maakuntien keskuskaupunkien risteyspisteessä.

– Savonlinna on Itä-Suomen vanhin kaupunki. 1400-luvulla rakennettu Olavinlinna on maailman pohjoisin yhä toiminnassa oleva keskiaikainen linna. Unohtamatta saimaannorppaa, huikeita kansallismaisemiamme, luostarikulttuuria ja itäsuomalaisia ruokaperinteitä, Korhonen luettelee.

Saimaa-ilmiön verkostomaista toimintamallia on arvioitu ainutlaatuiseksi Euroopan kulttuurikaupunkien historiassa. Euroopan kulttuuripääkaupungit ovat näkyvin Euroopan unionin kulttuurituen muoto. Kulttuuripääkaupunkeja on nimetty 1980-luvun puolivälistä lähtien.

– Tiettävästi mikään hakijakaupunki ei ole aikaisemmin saanut samassa suhteessa ja laajuudessa taakseen vastaavaa määrää muita maakuntia, kaupunkeja ja kuntia, Savonlinnan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anna-Kristiina Mikkonen iloitsee.

Kulttuuripääkaupungeiksi aikovat Suomesta hakea myös ainakin Oulu, Tampere ja Mänttä-Vilppula.

Vuodenvaihteessa tamperelaisessa korkeakoulutuksessa koittaa uusi aika. Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyvät ja omistavat jatkossa yhdessä suurimman osan Tampereen ammattikorkeakoulusta.

Yle Tampere vei toimituksensa Tampereen yliopistoon ja teki paikan päältä radio-, tv- ja verkkosisältöjä 9.–11. lokakuuta. Aiheina oli mm. opiskelija-arki ja huippuosaajat.

Kysyimme useilta haastatelluilta suomalaisesta koulutusjärjestelmästä: mitä hyvää siinä on ja mitä pitäisi parantaa. Vastaukset näkyvät kuvateksteissä.

Lue myös:

Tietokonenäkö on kehittynyt huimasti, alan osaajat viedään käsistä – Professori: "Opiskelijoita ei uskalla lähettää konferensseihin, kun kaikki rekrytoidaan"

Mistä syntyy 35 000 ihmisen yhteishenki? Kolme korkeakoulua yhdistyy, Yle tekee suoraa lähetystä Tampereen yliopistolta

"Kukaan ei ihmettele kun ovi käy neljän aikaan aamuyöstä" – opiskelun alku on vapautta, vastuuta ja valintoja

Jääkaappi, pesukone ja sähköhella olivat Suomessa sodan jälkeen uutta ja aika tuntematonta teknologiaa. Niiden "kotouttamiseen" tarvittiin kunnon käyttöohjeita.

– Silloin käyttöohje otti käyttäjän huomioon monin tavoin. Se puhutteli suoraan ja kunnioittavasti, se opasti ja motivoi, kehui tuotetta ja onnitteli järkevästä valinnasta. Käyttöohje kotoutti ja kesytti laitteen suomalaisen kodin arkeen.

Näin sanoo teknisen viestinnän lehtori Tytti Suojanen Tampereen yliopistosta. Hän väittelee pian kotitalousteknologioiden kesyttämistä. Tutkittavana oli yli 130 käyttöohjetta vuosilta 1945–1995.

1970-luvulle tultaessa ohjeen kirjoittajan persoona alkoi liudentua tekstistä. Käyttöohje lakkasi vähitellen keskustelemasta lukijansa eli laitteen käyttäjän kanssa, ja luvalla sanoen: siitä tuli paljon tylsempi.

Miten on nyt? Olisiko käyttöohje edelleen ystävällisempi ja selkeämpi, jos tuntuisi että se on osoitettu Juuri Sinulle? Vai onko hyvä, että se on suoraa rautalankamallia?

Kerro meille kokemuksiasi erilaisten laitteiden käyttöohjeista tai huonekalujen kokoamisesta ohjeiden perusteella. Luitko ohjeet, saitko niistä selvää? Mikä meni pieleen vai onnistuitko ensiyrittämältä?

Teemme aiheesta juttua lähiaikoina.

Vastaamaan pääset alla olevasta Keskustele-painikkeesta. Ohjeet keskustelussa tarvittavan Yle Tunnuksen luomiseen löydät täältä.

Huumeita levittämään on syntynyt uusi ryhmä, jota poliisi kutsuu kauppa-autopojiksi, kertoo Savon Sanomat. Autoon otetaan lasti huumeita, niitä markkinoidaan ennakkoon netissä ja aineet käydään myymässä kiertämällä autolla eri kaupungeissa.

Rikoskomisario Juha Korhonen Itä-Suomen huumepoliisista kertoo lehdelle, että heillä on tutkinnassa muun muassa tapaus, jossa myyjät lähtivät Lahdesta, lastasivat tavarat autoon ja ajoivat kierrokselle maakuntakaupunkeihin kuten Kuopioon. Korhosen mukaan markkinointi tapahtui verkossa, jossa epäillyt tekijät pyysivät ennakkotilauksia, jotta osaavat ottaa haluttuja aineita mukaan.

Savon Sanomien mukaan toimintatavan syynä voi olla halu tavoittaa paljon ostajia, jotka eivät itse välttämättä pääse ostoksille huumeiden välityksen keskuskaupunkeihin.

– Huumeiden hankintakanavat luodaan nykyään verkon kautta. Siellä sovitaan kaupat usein toiselle paikkakunnalle. Jos kauppa-auto ei tule tänne, silloin Kuopion seudulta käydään Helsingissä, Lahdessa, Tampereella ja Jyväskylässä eli kaupungeissa, joissa on paljon tarjontaa, Korhonen kertoo.

Toisaalta myyjät voivat luulla välttävänsä helpommin poliisit, kun he käyvät kauppa-autoreissulla toisessa kaupungissa eivätkä liiku omilla kotikulmilla, jossa he voivat olla poliisille jo ennalta tuttuja.

Muualla verkossa:

Savon Sanomien uutinen aiheesta

– Ikävä oli aluksi ihan valtava. Kävin iltaisin istuskelemassa Oton huoneessa hänen pehmopupunsa kanssa. Tiedostin, että poika on lähtenyt lopullisesti – ja ihan liian varhain, Satu Huuhtanen muistelee kahden vuoden takaista syksyä kotonaan Kangasalla.

Huuhtasen esikoinen, 16-vuotias Otto Huuhtanen, oli lähtenyt jalkapalloammattilaiseksi Newcastleen Pohjois-Englantiin.

Ilveksen riveissä pikkupojasta asti pelannut maalivahtilupaus oli tehnyt sopimuksen Valioliigaseura Newcastle Unitedin akatemiajoukkueen kanssa.

Tuli paljon sellaisia kommentteja, että ensin lukio ja sitten maailmalle. Mutta ei se urheilussa mene niin. Satu Huuhtanen

Lähtöpäätös oli iso, ja asiaa piti pohtia monelta kantilta. Jo pelkästään välimatka huoletti äitiä:

– Mitä jos jotain tapahtuu, enkä pääse heti auttamaan, kun kilometrejä on välissä niin paljon? Löytääkö Otto kavereita? Viihtyykö hän siellä? Miten elämä sujuu? Entä lukion suorittaminen etänä? Satu Huuhtanen kertoo miettineensä.

– Mutta se auttoi, kun kävimme Newcastlessa ja tapasimme akatemian väkeä. Tutustuimme myös pariskuntaan, jonka luokse Otto pääsi asumaan. Tuli luottavainen olo.

Urheilu-ura ei voi odottaa

Perheen yhteinen päätös syntyi sen jälkeen lopulta helposti. Kaikki ulkopuoliset eivät kuitenkaan ymmärtäneet Oton lähtöä.

– Tuli paljon sellaisia kommentteja, että ensin lukio ja sitten maailmalle. Mutta ei se urheilussa mene niin – pitää tarttua tilaisuuteen silloin, kun se tulee, Satu Huuhtanen kertoo.

– Siinä kohtaa piti pitää pää kylmänä. Ajattelin, että tämä on kuitenkin Oton elämä ja hänen unelmansa. Minun tehtäväni on tukea häntä, vaikka ne haaveet eivät olisi samoja kuin minulla, isovanhemmilla tai muulla lähipiirillä.

Vanhempaa tarvitaan ikävän iskiessä

Kun lapsi lähtee kotoa, on ihan itsestään selvää, että ikävä iskee. Oton pelaaja-agentti Sami Salonen varoitti vanhempia siitä, että parin kuukauden päästä voi tulla soitto, jossa poika ilmoittaa haluavansa kotiin. Silloin vanhempien on tuettava häntä pysymään alkuperäisessä päätöksessä.

– Sanoin Otolle, että soita sitten siinä tilanteessa isällesi – minä varmasti sanon heti, että tule vaan pois, Huuhtanen kertoo.

– Mutta kyllä se oli selvää Otolle, akatemian väelle ja meille vanhemmille, että jos homma ei kerta kaikkiaan toimi, hän voi aina tulla takaisin kotiin. Pääasia, että lähtee kuitenkin kokeilemaan, ettei tule sitten sitä jossittelua myöhemmin.

Satu ja Otto Huuhtanen soittelevat päivittäin, mutta sitä kotiintulosoittoa ei koskaan tullut.

Nyt 18-vuotiaan Oton kolmivuotisesta sopimuksesta on jäljellä vielä vuosi ja hän kertoo tavoittelevansa jatkosopimusta. Jalkapallon lisäksi iso osa elämää ovat lukio-opinnot, joita Otto suorittaa etänä Tampereen aikuislukiossa.

– Elämä on sujunut ihan hyvin, ja täällä on hyvä olla. Isäntäperhe ja joukkuekaverit ovat mukavia. Koko ajan on vähän ikävä, mutta kun täällä asumiseen on tottunut, niin ei se ole niin paha, Otto Huuhtanen vastaa sähköpostiviestiin Newcastlesta.

Ajattelin, että tämä on kuitenkin Oton elämä ja hänen unelmansa. Minun tehtäväni on tukea häntä. Satu Huuhtanen

Suomeen hän pääsee lomalle muutaman kerran vuodessa. Lisäksi tulee lyhyitä piipahduksia U19-maajoukkueen leirien yhteydessä.

– Ikävä iskee aina uudestaan, kun poika on käynyt kotona. Lentokentällä minulla on tippa silmässä, kun vien pojan sinne, Satu Huuhtanen kertoo.

Kotona asuu onneksi vielä Oton 15-vuotias pikkuveli Eetu, lahjakas jalkapallomaalivahti hänkin. Jos Eetu saisi samanlaisen mahdollisuuden kuin Otto, Satu Huuhtanen antaisi hänen mennä.

– En tiedä, olisiko se vaikeampaa, mutta ei taatusti helppoa, hän sanoo.

– Mutta sitten pitäisi varmaan lähteä jo itse perässä.

Urheilu-unelma toi Tampereelle

Leena Sherazerille Sastamalan ja Tampereen välinen tie on tullut tutuksi. Hän ajelee viikoittain katsomaan tytärtään Hannaa, joka muutti vuosi sitten Tampereelle 16-vuotiaana. Matkaan menee vajaa tunti suuntaansa.

– Jalkapallo oli pääsyy, ei niinkään Tampere tai kodista irtautuminen. Sastamalassa ei ollut joukkuetta ja Hannan halu päästä eteenpäin oli niin voimakas, että ajattelin jo sillä päästävän aika pitkälle, Sherazer kertoo.

– Koin, että minun täytyy antaa Hanna mennä toteuttamaan sitä unelmaansa, vaikka hän sitten tulisi takaisin vuoden päästä. Ettei hän voi sanoa jälkeenpäin, etten päästänyt.

Olin itsekin vähän innostunut. Että hei, meidän plikka lähtee nyt katsomaan maailmaa. Leena Sherazer

Hanna Sherazer aloitti viime syksynä opinnot Sammon lukion urheilulinjalla ja pelaa jalkapalloa maalivahtina Ilveksen B-tyttöjen edustusjoukkueessa.

Lukion opettajana Leena Sherazer on nähnyt, että yksin asuminen ei ole nuorille aina helppoa. Oman tyttären lähtö tuntui haikealta ja lopulliselta, mutta myös hienolta.

– Olin itsekin vähän innostunut. Että hei, meidän plikka lähtee nyt katsomaan maailmaa, hän kertoo.

– Mutta matkalla on todellisuus tullut esille. Kyllä nuori joutuu koville yksin asuessaan ja kaipaa tukea. Vaikka on koulu ja urheilu ja paljon kavereitakin, illat harjoitusten jälkeen ovat aika yksinäisiä.

Päivittäiset puhelut helpottavat

Alkuun Hanna asui soluasunnossa, mutta nyt hänellä on oma koti yksiössä koulun lähellä.

Äiti ja tytär soittelevat päivittäin. Jos on vaikeampi hetki, puhutaan pidempään ja äiti saattaa lähteä vaikka käymään Tampereella. Välillä Hannakin käy kotona.

– Hän käy harvoin, mutta vierailut ovat yhtä juhlaa. Käydään saunassa ja lenkillä ja istutaan sohvalla. Toki Hanna välillä näpyttää puhelinta sohvannurkassa ja minä marisen, että ole nyt minun kanssani, Leena Sherazer nauraa.

Jos nuoren motivaatio on tarpeeksi suuri ja motiivi lähteä oikea, siitä vaan. Leena Sherazer

Tyttären kyky hoitaa itsenäisesti asioitaan ja pyörittää omaa talouttaan saavat Leena Sherazerilta kiitosta. Kun opettajan roolissa hän on varoitellut aiemmin vanhempia nuorten aikaisesta kotoa lähdöstä, oman lapsen pärjääminen on tuonut uuden näkökulman asiaan.

– Jos nuoren motivaatio on tarpeeksi suuri ja motiivi lähteä oikea, siitä vaan. Kyllä vanhempi pystyy olemaan taustatukena myös kauempaa. Ja aina voi kotiin tulla takaisin.

Samaa mieltä on myös nyt 17-vuotias Hanna Sherazer. Hän kannustaa nuoria tarttumaan unelmiinsa vaikka ne olisivat kaukana kotoa.

– Ensimmäiset viisi kuukautta olivat pahimmat. Soitin joka ilta enkä ollut yhtään varma, onko tämä sittenkään minun juttuni. Mutta kun rutiinit löytyivät, alkoi pikkuhiljaa helpottaa, hän muistelee.

– Olen itsenäistynyt, aikuistunut ja kasvanut vuoden aikana ihmisenä tosi paljon. Tämä on ollut huikea kokemus ja matka jatkuu vieläkin.

Tampereen Keskustorilla tapahtuneen pahoinpitelyn uhri on kuollut viime yönä sairaalassa tajuihinsa tulematta. Tapahtumaa tutkitaan nyt pahoinpitelynä sekä törkeänä kuolemantuottamuksena.

Mies pahoinpideltiin kriittiseen tilaan Tampereen Keskustorilla 6. lokakuuta kello kahdelta yöllä. Pahoinpitely tapahtui Keskustorin taksitolpan ja Hämeenkadun välisellä alueella.

Pahoinpitely on saanut paljon julkisuutta, koska se tapahtui keskeisellä paikalla Tampereella. Tapahtumalla oli useita silminnäkijöitä, mutta poliisilla oli hankaluuksia saada näitä tavoitettua.

Epäillyn henkilöllisyys ei ole vielä poliisin tiedossa. Poliisi julkisti viikonloppuna valvontakameran kuvia miehestä, jonka osuutta tapahtumiin se haluaa selvittää.

Tähän mennessä on kuulusteltu neljä miestä todistajina.

Pahoinpitelyn uhrilla, noin 60-vuotiaalla kaljuhkolla miehellä, oli tapahtumahetkellä vaatetuksena tumma ulkotakki, alla puvuntakki ja punaruudullinen kauluspaita sekä tummat housut.

Poliisi pyytää edelleen tapahtuman mahdollisia silminnäkijöitä sekä yöaikaan tapahtumapaikalle jääneitä ihmisiä, joilla voi olla tietoja tapahtuneesta, ottamaan yhteyttä Tampereen poliisiin rikoksen selvittämiseksi puhelimella 0295 445 317 tai sähköpostilla keskitettytutkinta.sisa-suomi@poliisi.fi.

Lue lisää:

Uhri kriittisessä tilassa: Mies pahoinpideltiin useiden ihmisten nähden, mutta silminnäkijät eivät ole ilmoittautuneet poliisille

Poliisi kaipaa havaintoja: Mies pahoinpideltiin henkihieveriin Tampereen Keskustorilla

Vesilahdella oli lauantaina illalla mittava poliisioperaatio, joka kiinnitti paljon huomiota. Alueella kulkevia ihmisiä tarkastettiin tiesuluilla.

Operaatioon osallistui useita poliisipartioita. Puolustusvoimat antoi operaatiossa poliisille virka-apua.

Maanantaina selvisi, että poliisi on ottanut kaksi henkilöä kiinni rikoksesta epäiltyinä. Tutkittavina rikosnimikkeinä ovat törkeä ampuma-aserikos ja laiton uhkaus.

Ketään henkilöä ei ole kuitenkaan vahingoitettu tapahtumien yhteydessä, poliisi kertoo tiedotteessa.

Tutkinnanjohtajaa ei ole tavoitettu vielä kertomaan operaatiosta. Poliisin mukaan esitutkinta on alkuvaiheessa, ja asiasta tiedotetaan vasta myöhemmin lisää.

Lue lisää:

Aamulehti: Vesilahdella poliisioperaatio viikonloppuna, apuna Puolustusvoimat

Tallinnan matka sai odottamattoman käänteen syyslomalla, kun bussin takalasi räjähti yhtäkkiä rikki Tampereella.

Ikaalisten Matkatoimiston ryhmä oli matkalla maanantaina aamulla Tallinnaan. Bussissa oli noin 25 ihmistä, kun matkanteko keskeytyi hetkeksi.

Kuljettajan mukaan bussi mateli kävelyvauhtia Pyynikintorin jälkeen tietöiden keskellä, kun bussin takalasi yhtäkkiä pamahti rikki.

– Ikkuna rikkoutui ihan itsekseen, ei ole mitään havaintoja ilkivallasta. En muista vastaavaa, Ikaalisten Matkatoimiston toimitusjohtaja Esa Talonen sanoo.

Kuljettaja oli veikannut Taloselle, että takalasiin on voinut asennusvaiheessa jäädä jännite, ja lasi on voinut tärähtää tietyön kohdalla.

Bussi jatkoi rikkinäisellä lasilla matkaa Hämeenlinnaan, jossa ajoneuvoa vaihdettiin. Takalasi oli auki, mutta Talosen tiedossa ei ole, että kukaan matkustaja olisi kärsinyt kylmästä.

Ikaalisten Auton yrittäjä Timo Ranta ei tiedä tarkkaa syytä tapahtuneelle. Hänen mukaansa vastaavaa ei ole tapahtunut aiemmin.

Kukaan matkustajista ei ollut bussin takaosassa, eikä kukaan loukkaantunut. Takalasi meni Rannan mukaan muruiksi ja molemmat kaksi päällekkäistä lasia hajosivat.

Tamperelainen metsästäjä Ari-Pekka Lehtelä teki pysäyttävän havainnon lauantaina. Hänen ampumansa hirven kaulan ympäriltä löytyi muovinen pakkausvyöte. Vyöte oli kireällä.

– Jos hirvi ei olisi jäänyt minun saaliikseni, olisi sen tulevaisuudessa ollut vastassa todella tuskallinen kuolema nääntymällä tai tukehtumalla, kun kaula olisi iän myötä kasvanut liian paksuksi, Lehtelä kertoo.

Hirvi kaatui Nokialla. Lehtelä valitsi kaatamansa neljän hirven laumasta, sillä hirvi näytti muita selvästi pienemmältä.

– Vyöte kaulalla tuli yllätyksenä. Siitä miten tai mistä vyöte on päätynyt hirven kaulaan en osaa sanoa. Tuollaisia vyötteitä käytetään niin monissa tuotteissa, että on mahdotonta sanoa mistä se on tullut.

Lehtelä uskoo, että hirvi oli elänyt jo jonkin aikaa vyöte kaulassaan.

– Jonkun roskaamisen tai varomattoman toiminnan seurauksena oli tämä nuori hirvi elänyt ilmeisesti jo jonkin aikaa tämä vyöte kaulassaan . Miettikää hyvät ihmiset mitä sinne metsään heitätte. Jätteistämme eivät kärsi vain kilpikonnat kaukaisilla merillä vaan ihan suomalaisen luonnon lajitkin.

Lehtelä jakoi kuvan Facebookissa ja se herätti paljon keskustelua.

– Kuvalla halusin välittää viestiä siitä, että mikä tahansa roska on luonnossa haitallinen. Muovijätteiden seuraamuksista saa nähdä kuvia maailmalta, mutta halusin muistuttaa että myös täällä kotimaassa eläinten saataville jäänyt jäte on vaarallinen. En ole aikaisemmin törmännyt vastaavaan tapaukseen, mutta valitettavasti ihmisten roskia kyllä löytyy metsistä lähes joka kerta.

Erikoistutkija: Hirvelle hengenvaarallinen

Luonnonvarakeskuksen hirviin erikoistunut erikoistutkija Jyrki Pusenius ei ole nähnyt aiemmin vastaavaa valokuvaa.

Yli 130 hirveä pannoitettiin Suomessa vuosina 2008–2010. Pantojen avulla tutkittiin hirvien liikkeitä. Lauantaina kaatuneen hirven kaulassa ollut muovi ei ole panta.

– Tuo lenkki on outo, mutta panta se ei ole.

Luonnonvarakeskuksen mukaan muovi voi olla taimilaatikon paketointinauha, mutta se voi olla peräisin myös muualta.

Erikoistutkijan mukaan kasvuiässä olevalle hirvelle lenkki on hengenvaarallinen.

– Ensin se pureutuu syvemmälle ja hankaa ja lopulta kuristaa, hän sanoo.

Luonnonvarakeskuksen tiedossa ei ole, että hirviä olisi aiemmin kuristunut muoviin.

Tampereen Keskustorilla tapahtuneesta, kuolemaan johtaneesta pahoinpitelystä epäilty on ilmoittautunut poliisille.

Poliisi on ottanut hänet kiinni. Epäilty on vuonna 1997 syntynyt tamperelainen mies. Asiaa tutkitaan tässä vaiheessa kahtena pahoinpitelynä ja törkeänä kuolemantuottamuksena.

Mies pahoinpideltiin kriittiseen tilaan Tampereen Keskustorilla 6. lokakuuta kello kahdelta yöllä. Pahoinpitely tapahtui Keskustorin taksitolpan ja Hämeenkadun välisellä alueella.

Noin 60-vuotias uhri kuoli viime yönä tajuihinsa tulematta.

Poliisi julkisti viikonloppuna valvontakamerakuvia epäillystä, jonka jälkeen sama nimi tuli esiin toistuvasti. Ennen kuin poliisi ehti tavoitella miestä, hän otti itse yhteyttä ja saapui sovitusti paikalle. Epäiltyä kuulustellaan parhaillaan.

– Vastaavia yhdellä tönäisyllä, iskulla tai potkulla aiheutuneita kuolemantapauksia on vuosittain muutamia. Lievältä vaikuttava pahoinpitely saattaa helposti johtaa äärimmäiseen lopputulokseen. Ainoa tehokas keino estää vastaavaa tapahtumasta on se, että ihmiset pidättäytyvät kaikesta väkivallan käytöstä, rikosylikomisario Jari Kinnunen sanoo tiedotteessa.

Tutkinnanjohtaja Jari Kinnunen sanoo Ylelle, että epäilty on selvittänyt poliisille asioita. Epäilty kertoi kuulusteluissa poliisille työntäneensä uhria, ei lyöneensä häntä.

Uhri ja epäilty ovat poliisin mukaan olleet toisilleen ilmeisesti tuntemattomia. Vielä ei ole tiedossa, onko heidän välillään ollut riitaa ja mistä se mahdollisesti on aiheutunut.

Pahoinpitely sai paljon huomiota, koska pahoinpitely tapahtui julkisella paikalla ja sillä oli paljon silminnäkijöitä.

Lue lisää:

Uhri kriittisessä tilassa: Mies pahoinpideltiin useiden ihmisten nähden, mutta silminnäkijät eivät ole ilmoittautuneet poliisille

Poliisi kaipaa havaintoja: Mies pahoinpideltiin henkihieveriin Tampereen Keskustorilla

Tampereen Keskustorilla pahoinpidelty mies on kuollut – epäilty yhä karkuteillä, vaikka teolla useita silminnäkijöitä