Sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi, 35, istuu synnyinpitäjässään Jalasjärvellä pöydän äärellä ja piirtää yksisarvista. Ympärillä on työpajaväkeä ja näyttelyyn tutustujia. Tussi suhahtaa muutaman kerran ja taruolento saa hahmonsa muutamassa sekunissa. Yksisarvisen harjan hän värittää kirkkaanvihreäksi.

– Mulla oli vähän tommonen, ennen kuin tämä mun tukka haalistui. Olen uittanut sitä tuolla Tampereen Pyhäjärvessä.

Kiroileva siili -sarjakuvistaan tunnettu taiteilija kertoo, että Jalasjärvellä pidettyjen työpajojen teemana on ollut voimaeläin. Jokainen on saanut piirtää itsestään, mikä eläin haluaisi olla.

Mitä, eikö kiroilevan siilin ”äiti” saakaan voimaa fyysisesti ja verbaalisesti piikikkäistä hahmoistaan?

– Olen fanittanut yksisarvisia jo 1980-luvun lopulta, jolloin luin Lena Furbergin sarjakuvia Hevoshullu-lehdestä. Nyt yksisarviset ovat vähän niin kuin muodissa ja niitä on kaikkialla. Munkin villitys heräsi uudelleen. Olen kai henkiseltä iältäni kahdeksanvuotias pikkutyttö, nuori nainen nauraa hihittää.

Lapsenomaisella riemulla

Taiteilijan henkisen iän arviossa on totta toinen puoli. Hän kertoo tekevänsä töitään lapsenomaisella riemulla.

– Piirrän edelleen ihan samalla tavalla kuin pikkukersana. En ole mikään tekninen nysvääjä, vaan teen töitä melkein millä tahansa tekniikalla, jopa kynttilällä. Piirrän lähes tulkoon mille tahansa paperillekin, mikä eteen sattuu, Milla Paloniemi selvittää.

Milla Paloniemi kertoo piirtäneensä aina. Lapsenomaiseen innostukseen tuli kerran pieni särö. Se osui opiskeluvuosiin 2003–2007, kun hän kouluttautui graafiseksi suunnittelijaksi.

– Vertasin itseäni muihin ja minusta tuntui, etten osaa piirtää, ei tästä mitään tule.

Nykyään olen siiliä huomattavasti härskimpi, pahempi ja suorempi suustani, kun taas siili on pehmentynyt ja siitä on tullut aikuisempi ja lempeämpi. Milla Paloniemi

Sitten paperinnurkkaan jos toiseenkin alkoi ilmestyä ärräpäitä iskeviä siilihahmoja.

– Siilin avulla pääsin siitä yli. Löysin oman ääneni ja oman juttuni, josta tulikin sitten hirmu suosittu. Pääsin angstistani, ja piirtäminen on siitä lähtien ollut jälleen minulle äärimmäisen tärkeää ja terapeuttista.

"Sille piti parit ärräpäät pistää suuhun"

Milla Paloniemi on piirtänyt jo kahdeksan sarjakuva-albumillista siilien kahinoita. Viimeisin albumi ilmestyi keväällä ja syksyllä Millan siilihahmot seikkailevat uudessa seinäkalenterissa. Miten ihmeessä sarjakuvasiili on pysynyt hengissä jo 15 vuotta?

– Sitä ihmettelen itsekin!

Milla Paloniemi kuvaa siiliään oman tiensä kulkijaksi. Hän ei myöskään ole piirtänyt sitä säännöllisesti.

– Se ei lähtenyt mistään Helsingin Sanomista, vaan olen tehnyt sitä omilla ehdoillani. Olen tehnyt samalla hirveästi kaikenlaisia taidesekoiluja siinä ohessa, joten siiliin on ollut aina kiva palata uudestaan ja uudestaan.

Siilisarjakuvan eloa on helpottanut sekin, että siilihahmoja on useita.

– Ihan kuin menisin siilin nahkoihin ja kysyisin, että mitä tänään leikittäisiin, Milla Paloniemi kuvaa työprosessiaan.

Miten Millan hellyttävät siilit päätyivät kiroilemaan?

– En tiedä, sitä kysytään aina ja sitä on vaikea selittää. Se vain näytti siltä, että sille piti parit äärräpäät pistää suuhun. Halusin jotain kontrastia ja rosoa siihen hahmoon.

Roolit kasvoivat kieroon

Milla Paloniemi on huomannut, että ajan myötä hän itse ja hänen siililuomuksensa ovat kasvaneet kieroon.

– Kun loin siilihahmon, olin ahdistunut ja ujo. Nykyään olen siiliä huomattavasti härskimpi, pahempi ja suorempi suustani, kun taas siili on pehmentynyt ja siitä on tullut aikuisempi ja lempeämpi vuosien varrella.

Kiroilua karsastavatkin ovat pääsääntöisesti sallineet Milla Paloniemen siilien laukovan suustaan totuuksia.

– Kun vuonna 2007 siili oli ensimmäistä kertaa Ilta-Sanomissa kuukauden kotimaisena, se rikkoi tabuja. Itse en ole juurikaan saanut kritiikkiä siilistä siksi, että se on kiroillut.

Ei edes päätuote

Milla Paloniemi on taistellut siilihahmojensa kanssa niin ylä- kuin alamäet, eivätkä siilikaverukset ole edes hänen päätuotteensa, vaikka kansa niin uskoo.

– Minulla on ollut viha-rakkaussuhde siiliin kaikki nämä vuodet. Nyt sen piirtäminen tuntuu taas hyvältä.

Kun Milla Paloniemi piirsi viimeistä siilialbumiaan, piirtäjän ja luomuksen välillä iski pientä kipinää. Taiteilija huomasi piirtävänsä omaa elämäänsä siilille.

– Olin eronnut ja sydänsuruissani. Piirsin siilin odottamassa kevättä. Se oli jäätynyt koivistaan ja sen piti ottaa vastaan apua sen ystäviltä. Löysin siilistä uuden herkän tason.

Milla Paloniemi kuvittaa, opettaa ja tekee omien sanojensa mukaan palkkansa eteen kaikenlaista visuaalista.

– Mulla on tuhat asiaa aina työn alla, ja siili on yksi monista sivuprojekteistani. Olen siilille tosi kiitollinen. Se on mahdollistanut minulle paljon kaikenlaista muuta. Toisaalta se on ajanut minua myös näyttämään, että pystyn tekemään muutakin.

Milla Paloniemi on saanut sarjakuvistaan palkintoja ja tunnustuksia, suurimpana niistä ensimmäinen Sarjakuva-Finlandia.

– Se tuntuu absurdilta, koska en ole koskaan edes havitellut mitään palkintoja.

Se oli jäätynyt koivistaan ja sen piti ottaa vastaan apua sen ystäviltä. Löysin siilistä uuden herkän tason. Milla Paloniemi

Milla Paloniemi kokee, ettei hän ole sarjakuvapiirtäjänä ja taiteilijana vielä lähellekään valmis. Intohimo ja palo johonkin uuteen vievät häntä eteenpäin.

– Jonain päivänä vielä teen pääteokseni. Se tulee olemaan jotenkin eeppinen, taiteilija innostuu.

Tuotteiksi vai vientiin

Milla Paloniemi kertoo elävänsä sarjakuvahommissaan niin omassa kuplassaan, ettei hän pysty arvioimaan, miten suomalaisella sarjakuvalla ylipäätään menee tällä hetkellä. Sarjakuva-albumien myynti hiipunee, kun kaikki on sähköisessä muodossa.

– Itsekin olen pitänyt netissä sarjakuvablogia jo vuodesta 2006 lähtien. Sosiaalisen median kautta tulee koko ajan uusia juttuja. Jos haluaa menestyä, täytyy osata tuotteistaa ja tarjota töitään suoraan myös ulkomaille, Milla Paloniemi pohtii.

Kiroilevaa siiliä ei toistaiseksi myydä ulkomailla, mutta tekijällä on haaveensa.

– Olen vähän haaveillut Japanin valloituksesta. Sitten ei ehkä tarvitsisi murehtia raha-asioista, Milla Paloniemi virnistää.

Siilihahmojensa tuotteistamisessa taiteilija on ollut tarkka, vaikka siili kiroilee jo monissa tuotteissa.

– Haluan toki saada siilistä elantoni, mutta se edustaa minulle myös jotain epäkaupallista. En halua mitään turhaa krääsää, vaan laadukkaita tuotteita. Kotimainen käsityö kiinnostaa aina.

Sarjakuvapiirtäjästä räppäriksi

Vaikka siili on tärkeä tekijälleen, jotain sen osuudesta taiteilijan kaikessa muussa tekemisessä kertoo se, että Milla Paloniemi ei edes tiedä, paljonko siilialbumeja on myyty.

– En ole koskaan seurannut siilin myyntitilastoja. Jos tietäisin, se ehkä aiheuttaisi paineita. Kustantaja tietää. Kyllä sitä jotkut ostavat edelleen, mutta ei tietenkään niin paljon kuin ykkösalbumia.

Nyt kun uusi siilialbumi on hiljattain julkaistu ja pian markkinoille tuleva siiliseinäkalenteri on valmis, Milla Paloniemi työstää jatko-osaa omaelämäkerralliseen päiväkirja-albumiinsa ”112 osumaa”. Työpöytä ja koti ovat nykyään Tampereen Pispalassa, jonne hän muutti keväällä viidentoista Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen.

Sarjakuvista ja muista kuvitustöistä Milla Paloniemi kertoo ”hairahtuneensa” viime aikoina vähän sivuraiteillekin.

– Musiikkiin ja nykytaidepiireihin, hän paljastaa.

Sarjakuvataiteilijalla on kaupunkilaisromanttista pop-rockia soittava Nok Nok -bändi, jossa hän itse on toinen liidilaulaja ja räppäri.

– Kaikkea muutakin kivaa on. Hommasin juuri ukulelen ja olen tehnyt vähän keikkaa ”Moi mä oon Milla” -nimellä.

Oululaisen Juha Huovisen postilaatikko kolahti helteisenä heinäkuun päivänä. Eteisen lattialta löytyi kiinalaisilla kirjainmerkeillä päällystetty kirjekuori.

– Ajattelin, että joku vuosia postilimbossa ollut lähetys on saapunut viimein perille.

Vaan ei, kirjekuoressa oli selittämätön muovinkappale, jota mies ei ollut tilannut. Myös lähettäjä oli tuiki tuntematon.

Huovinen oli luultavasti joutunut tietämättään osaksi valtavaa kansainvälistä verkkohuijausilmiötä, brushingia.

Brushingia tekevät yritykset lähettelevät tekaistuja tilauksia satunnaisille ihmisille. Siihen liittyvistä yllätyspaketeista on raportoitu eri puolilta maailmaa (CBS). Myös Suomessa verkosta tilattujen tavaroiden määrä kasvaa kovaa vauhtia, minkä vuoksi yhä useampi saa tuotteita, joita he eivät välttämättä ole tilanneet.

Mitä haittaa tästä sitten on lähetyksen vastaanottajalle? Koska brushingissa ihmisten henkilötietoja käytetään valeprofiileissa, on kyseessä yksityisyyden ja tietosuojan loukkaus, toteaa Aalto-yliopiston projektitutkija Mikko Hänninen.

Lahjojen saaja voi siis olla lähes varma, että hänen henkilötietonsa ovat vuotaneet vääriin käsiin.

Kyseessä on yksityisyyden ja tietosuojan loukkaus, jos kuluttajien nimissä luodaan valeprofiileja. Hänninen muistuttaa, että vaikka brushing-ilmiöön ei liity maksutietojen väärinkäyttöjä, on kyseenalaista mikäli jotkut tahot käyttävät yksittäisten kuluttajien tietoja hyväksi.

– Valitettavasti asialle on vaikea tehdä mitään Suomesta käsin.

Lähetyksen vastaanottajan yhteystiedot on saatettu vuotaa moneen eri paikkaan, muistuttaa apulaisprofessori Hongxiu Li Tampereen teknillisestä yliopistosta.

– Jos nimissäsi on tekaistu käyttäjätili, saatat joutua tietämättäsi verkkokauppiaiden mustalle listalle, koska nimesi liitetään brushingiin.

Brushing on monin tavoin haitallista myös koko verkkokaupalle, Hänninen sanoo. Se nakertaa markkinapaikkojen uskottavuutta sekä johtaa harhaan kuluttajia ja sijoittajia.

– Esimerkiksi verkkokauppajätti Alibaban listautuessa pörssiin 2015, sijoittajat eivät voineet olla varmoja todellisista myyntivolyymeistä brushingin takia.

Roskapostilähetyksillä on myös ympäristövaikutuksia.

– Kun satoja miljoonia paketteja lähetetään turhaan, se kuormittaa ympäristöä aivan älyttömästi.

Hämmennystä someryhmissä

Brushing-ilmiö näkyy myös kiinalaisten verkkokauppojen ympärille syntyneen Facebook-ryhmän keskusteluissa. Ryhmän jäsenet kertovat vastaanottaneensa mitä erilaisimpia yllätyslahjoja, kuten hiuspompulan tai outoja siemeniä.

Esimerkiksi turkulainen Heljä Salminen on saanut kolme yllätyslahjaa verkkokaupoilta: joulusukat, papukaijan näköisen taittoveitsen ja puhelimen matkalaturin. Sukat ja veitsi tulivat suoraan postilaatikkoon, laturin Salminen haki lähetysilmoituksen kanssa Postista.

Aluksi Salminen kuvitteli saaneensa väärän tuotteen, mutta tilaushistorian tarkastaminen teki selväksi, että kyseessä on yllätyslahja.

– Sukkien päällä oli jopa sydän, jossa luki "Thank you".

Wish/Aliexpress/Ebay (Finland) -ryhmän ylläpitäjä Kimmo Salvén kertoo, että brushingin tunnistaminen voi olla hyvin vaikeaa. Aina kun ei ole varmuutta, onko ongelmatilanteessa kyse brushingista, myyjän virheestä vai ihan oikeasta lahjasta.

– Siinä onkin varsinainen sekaannusten pelikenttä.

Salvénin ylläpitämässä ryhmässä on yli 117 000 jäsentä ja keskustelu on hyvin aktiivista. Toisinaan vastaan tulee kysymyksiä, joissa on viitteitä brushingiin.

– Sen tunnistaminen on vaikeaa, koska myyjät tuntuvat myös sotkevan lähetyksiä, seurantatunnuksia ja niiden vastaanottajia keskenään melko paljon.

Kimmo Salvén kertoo, että moni pitää tilaamatta saamaansa tavaraa lahjana, vaikka samaan aikaan jokin tilattu tavara jäisikin sekaannuksen vuoksi tulematta.

Toisinaan myyjältä jopa ihan oikeasti tulee ilmoitetulla seurantatunnuksella lahja, ja mukana esimerkiksi ilmoitus siitä että oikea tavara on tulossa myöhemmin perässä.

– Joskus se todella tulee, joskus ei.

Brushingin kohteeksi näyttäisi joutuvan sattumanvaraisesti. Aktiivinen nettishoppailu siis ei siis automaattisesti johda hämäriin lahjapaketteihin.

– En muista saaneeni yllätyslahjoja, vaikka olen tilannut tavaraa ulkomailta toistakymmentä vuotta, Salvén sanoo.

Heljä Salminen kertoo tilaavansa netistä tavaraa vähintään joka toinen kuukausi. Salmisen maksukortti on kopioitu jo pariin otteeseen, joten hän tilaa vain pienillä summilla kortilla, jossa on vain katetta vain ostosten vaatima summa.

Hän myöntää, että yllätyspakettien saaminen mietityttää.

– Kyllähän se huolestuttaa, koska osoitteeni on saatettu antaa eteenpäin.

Tulli kiinnostunut ilmiöstä

Tulli saa aika ajoin yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat saaneet tulliselvitettävän lähetyksen saapumisilmoituksen paketista, jota eivät ole tilanneet tai eivät tiedä, mihin tilaukseen se liittyy.

Tullille brushing on vielä melko uusi asia, mutta se on herättänyt Tullin kiinnostuksen, kertoo tulliylitarkastaja Nadja Painokallio Tullin ulkomaankauppa- ja verotusosastolta.

– Kyllä tämä asia otetaan meilläkin selvitykseen.

Tällä hetkellä pienin kannettava arvonlisäveron määrä on 5 euroa. Poikkeuksena tästä ovat muun muassa alkoholit, joista alv kannetaan aina.

Tämän varmasti tietävät myös arvotonta rihkamaa lähettelevät kauppiaat. Näin ollen halvat postilähetykset saapuvat asiakkaille suoraan kotiin ilman tullausta.

Jatkossa tilanne voi olla toinen, mikäli hallituksen esitys alv:n minimirajan poistamisesta etenee täytäntöön. Se lisäisi Painokallion mukaan Tullin käsittelemien lähetysten määrää merkittävästi.

– Puhutaan arvioiden mukaan miljoonista. Siihen valmistaudutaan muun muassa Tullin tietojärjestelmäuudistuksessa.

Painokallion mukaan kuluttaja voi selvittää lähettäjältä paketin sisällön, arvon ja tullata sen. Toinen vaihtoehto on jättää tulliselvitys tekemättä, jolloin paketti palautuu lähettäjälle automaattisesti.

– Henkilökohtaisesti jättäisin vastaanottamatta lähetyksen, jonka alkuperää en tunne

Suomalaiset saavat mitä erikoisempia yllätyslahjoja verkkokaupoilta. Kyse on usein verkkohuijauksesta, joka tunnetaan maailmalla nimellä brushing.

Lähetä meille kuva saamastasi oudosta lahjasta somen kautta #yleverkkolahja tai jutun lopusta löytyvän lomakkeen kautta.

Ylen kuvajoukkoistuksen pelisäännöt löydät tästä.

Lue lisää: Suomalaisille tipahtelee hämäriä lahjapaketteja Kiinasta – tuntemattomaan pakettiin liittyy riskejä

Muusikko Esa Kaartamo on kuollut 56-vuotiaana, kertoo Iltalehti. Kaartamo sai sairauskohtauksen viime perjantaina, kun Broadcast-yhtye oli tekemässä soundcheckiä ennen esiintymistä Kangasalla järjestettävässä Raikku rokkaa ja rakastaa -festivaalilla.

Iltalehden tietojen mukaan Kaartamo sai aivoverenvuodon. Hänellä oli synnynnäinen aivojen verisuonen pullistuma.

Kaartamo tuli tunnetuksi Broadcast-yhtyeen kitaristina. Hän oli myös lauluntekijä ja laulaja.

Broadcastin esiintyminen vuodelta 1983 Elävässä arkistossa.

Esa Kaartamon haastattelu Suomirockin työn sankarit -artikkelissa Elävässä arkistossa.

Rikkakasvien torjunta-aine glyfosaatti on yhdistetty syöpään. Suomessakin myytävä kasvimyrkky Roundup perustuu glyfosaatin vaikutukseen. Tuotetta valmistava Monsanto tuomittiin Yhdysvalloissa maksamaan satojen miljoonien korvaukset syöpäsairaalle miehelle.

Aineen terveyshaitoista ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä, ja EU päätti marraskuussa sallia aineen myynnin ainakin vuoden 2022 loppuun saakka.

Kemiallisten torjunta-aineiden kritiikki on luonut kysyntää ekologisemmalle rikkakasvien torjunnalle. Tähän markkinarakoon on iskenyt Konevel Oy, joka suunnitteli kiehuvan kuumaan veteen perustuvan kitkentäkoneen yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) kanssa.

HAMK vastasi projektin tutkimustyöstä. Korkeakoulu selvitti, mikä veden lämpötila tuhoaa rikkakasvit tehokkaimmin.

– Se oli noin sata astetta. Tietyllä käsittelyajalla se tuhoaa kasveja aika tehokkaasti, kertoo HAMKin rakennetun ympäristön koulutusohjelman lehtori Hannu Äystö.

Askel kohti kemikaalitonta ympäristöä

Kuuma vesi on jo vanha puutarhanhoidon niksi (MTV), mutta tutkimuksen pohjalta suunniteltu ja rakennettu kuumavesikone on Suomessa ensimmäinen laatuaan.

Menetelmä perustuu lämpöshokkiin, jonka kiehuva vesi aiheuttaa kasville. Se tuhoaa vihersolun, ja kasvi kuivuu. Konevelin testien perusteella kuuma vesi tappaa kasvit nopeasti ja vaikutus kestää 3–4 viikkoa.

– Vedessä on se etu, että se imeytyy myös juuristoon ja tekee siellä tuhoja. Silloin torjunnalle saadaan pitempiaikainen vaikutus, kertoo Konevel Oy:n suunnittelija Janne Hakkarainen.

Rikkaruohojen vihollinen on pitkälti Hakkaraisen luomus. Mies suunnitteli koneen HAMKin tutkimusten pohjalta päättötyökseen Savonia-ammattikorkeakouluun. Se on vaihtoehto kemialliselle torjunnalle.

– Toivon laitteen olevan tulevaisuudessa merkittävä, että pääsemme kemikaaleista mahdollisimman hyvin eroon.

Myös HAMKin lehtori Hannu Äystö pitää asiaa merkittävänä.

– Ympäristön kemikalisoitumisen vähentämiseen pitäisi ponnistella kaikin tavoin. Tämä on siihen yksi mahdollisuus, ettei käytetä kasvinsuojeluaineita, vaan vaikuttava aine on kuuma vesi.

Tuotekehityksen seuraavat vaiheet ovat jo suunnittelupöydällä.

Uusi prototyyppi suunnitteluvaiheessa

Kuumavesikitkijä on suunniteltu kaupunkiympäristöön, esimerkiksi puistoalueiden rikkaruohojen tuhoamiseen. Toistaiseksi Mäntsälän ja Tampereen kaupungit ovat ottaneet laitteen käyttöön. Vastaavaa tapaa käytetään myös Helsingissä.

Janne Hakkaraisen mukaan myös muut kaupungit ja kunnat ovat laitteesta kiinnostuneita. Tuotekehityksen seuraavat vaiheet ovat jo suunnittelupöydällä. Kuumavesikone halutaan seuraavaksi maatalouden käyttöön.

– Marjatiloille olemme tällä hetkellä tekemässä prototyyppiä, joka soveltuisi vähän isompiin määriin, Hakkarainen paljastaa.

Suomalaiset kunnat ja kaupungit velkaantuvat velkaantumistaan. Kehitys on jatkunut tasaisena 90-luvulta lähtien ja kuntien lainakanta on jo yli 18 miljardia euroa (Kuntaliitto).

Esimerkiksi Tampere nostaa lainaa tänä vuonna melkein 190 miljoonaa euroa. Maanantaina kaupunginvaltuusto päätti ottaa loppuvuodelle 40 miljoonaa euroa lisävelkaa.

Mikä Tampereen laskelmissa meni vikaan? Kaupungin talousjohtaja Jukka Männikkö sanoo, että Tampereen kaltaisen kasvukunnan talous on tiukilla, kun väkiluku kasvaa vauhdilla ja samaan aikaan valtionosuudet pienenevät.

– Ensi vuoden tulos tulee olemaan 34 miljoonaa euroa miinuksella.

Kuntatalouden asiantuntija Eero Laesterällä on näkemys siitä, mistä budjetin ylitys johtuu. Hän konsultoi kaupungin johtoa kuluvan vuoden budjetin suunnittelussa.

– Tampere otti tietoisen riskin: arvioitiin, että sote-menot laskevat enemmän kuin lopulta sitten kävikään.

Laesterän mukaan kunnan ei pitäisi koskaan joutua ottamaan lainaa käyttötalouteen, eli jokapäiväisiin menoihin.

– Se on lyhytnäköistä käyttäytymistä, mutta Tampereella ei ole tässä tilanteessa muuta vaihtoehtoa.

Politiikkaa vai tiukkoja lukuja?

Budjettia leipoo kasaan yleensä monta osapuolta: poliitikot, virkamiehet ja konsultit antavat omat näkemyksensä. Lopullinen päätös on kuitenkin aina poliittinen, muistuttaa kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio.

– Se on poliittinen näytelmä. Jossain politiikalla voi olla iso rooli ja saatetaan tehdä päätöksiä, jotka ovat terveen talouden vastaisia.

Punakallion mukaan joissain kunnissa ja kaupungeissa eletään haavemaailmoissa rahojen riittämisen suhteen. Mutta onko kyseessä kansalaisten tietoinen sumutus?

– Sellaistakin on, että toivotaan toivotaan.

Tampere ei suinkaan ole ainoa kunta, jolla on vaikeuksia pitää tulojen ja menojen suhde tasapainossa.

Esimerkiksi ison väännön saattelemana syntynyt kilpailukykysopimus, kiky, aiheutti odottamattomia tulonmenetyksiä kunnille. Kikyn myötä korotettiin työnantajan sivukuluja, joista tehtiin ennakoitua enemmän verovähennyksiä. Tästä aiheutui satojen miljoonien vaje kuntien ennakoituihin verotuloihin, sanoo Minna Punakallio.

– Se oli 400 miljoonan euron virhe.

Osaltaan kuntien taloussuunnittelua on vaikeuttanut myös sote-uudistukseen valmistautuminen. Sotea on valmistelemassa iso määrä kunnan työntekijöitä, jotka ovat poissa omista töistään. Tämä näkyy lisääntyvinä palkkamenoina.

Osa kunnista myös valmistautuu kiivaasti soten vaikutuksiin: nyt tehtävät sote-kustannusten leikkaukset näkyvät tulevaisuudessa parempina valtionosuuksina, muistuttaa Punakallio.

– Voi olla että lisää vyön kiristystä tehdään soten alla, koska se on edullista.

Kunnilla on ollut perinteisesti käytössään erilaisia taloudellisia kikkoja, joilla taseita on saatu kaunisteltua. Nykyään kikkailu ei enää ole niin helppoa, muistuttaa Punakallio.

Punakallion mukaan ruman taloustodellisuuden peittelyä voi jatkaa korkeintaan muutaman vuoden. Sitten tulee seinä vastaan.

– Harva kunta haluaa joutua kriisikunnaksi.

21. elokuuta 1968. On tavallinen pilvipoutainen aamu. Tampereen Pyynikintorilta kello kuusi lähtenyt bussi kurvailee kohti työmaata. Kyyditettävien rakennusmiesten joukossa on Tampereen yliopistossa taloustieteitä opiskeleva Timo Ruottinen, jolle tuttu rakennusmestari on tarjonnut kesäapulaisen hommia.

Liikennettä on vähän, kun moottorin hurina säestää radion aamu-uutisia: Neuvostoliiton tankit ovat vyöryneet Prahaan.

Miehet pysyvät vaiti, mutta tunnelma muuttuu unisesta sähköiseksi.

– Sanaakaan ei sanottu, mutta kaikki olivat uutisesta järkyttyneitä. Miehet menivät aivan hiljaiseksi, Ruottinen, 70, kertoo.

Elettiin monin tavoin poikkeuksellista aikaa. Tšekkoslovakia miehitettiin, Vietnamissa riehui sota. Nuoriso julisti rauhaa ja rakkautta ympäri maailman. Ruottinenkin osallistui sodan vastaisiin mielenosoituksiin.

– Ajan henki oli sellainen, eivätkä ne ajatukset ole mihinkään kadonneet. Nyt sitä vain ihmettelee, miksei kukaan enää nouse vastavoimaksi. Maailma ei ole ainakaan paremmaksi muuttunut.

Bach räjäytti tajunnan

Musiikilla saattoi muuttaa maailmaa. Ruottinen soitti bändissä, jonka esikuvia olivat The Beatles ja The Beach Boys – rock 'n' rollia neliäänisesti laulettuna.

Kirkko etsi keinoja nuoren yleisön löytämiseksi. Vapaamielinen pastori päättikin kysyä Ruottisen bändiä säestämään virsiä nuorisojumalanpalvelukseen.

Ensimmäinen keikka ei ollut kummoinen, mutta seuraavan kerran bändi oli valmistautunut tehtäväänsä. Nuoriso otti rautalankamusiikilla säestetyt kirkonmenot omakseen.

Tilaisuudessa kuultiin Ruottisen säveltämä kappale, joka päätyi ensimmäiseksi osaksi teokseen Missa Popularis. Se on pop-messu solisteille, sekakuorolle ja pop-yhtyeelle.

Siihen Ruottinen imi vaikutteita muun muassa Johann Sebastian Bachin H-molli-messusta.

– Kuulin teoksen kouluikäisenä Turun konserttitalossa. Messun alku räjäytti tajuntani. Lensin penkillä taakse ja liimauduin selkänojaan, Ruottinen kuvailee kokemustaan.

Kirkkoa markkinoitiin sähkökitaralla, aiheutti skandaalin

Missa Popularis aiheutti suurta pahennusta, mutta keräsi myös kiitosta. Itse oppineen säveltäjän teos synnytti häkellyttävän vireää keskustelua, joskin säveltäjän yhteiskunnallinen sanoma oli toissijaista. Fundamentalistit pitivät sähkökitaroita kirkossa syntinä.

– He tuomitsivat minut helvetin kuumimpaan paikkaan, Ruottinen sanoo.

Skandaalin käryä hän ei ottanut vakavasti. Sitä paitsi kirkko oli alun perin itse pyytänyt Ruottista sähkökitaroineen tilaisuuksiinsa. Lehdissä julkaistiin sekä kiittäviä että murskaavia kritiikkejä.

– Hyvin varhain jo tajusin, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Murhaava kritiikki liittyi sekä hengelliseen että musiikilliseen kapea-alaisuuteen. Jotkut eivät nähneet musiikin rakenteissa mitään hyvää, toiset eivät pitäneet soittimista.

Osa kirkonmiehistä oli Ruottisen puolella, ja mikä tärkeintä, hippiajan nuoriso tykkäsi kuulemastaan. Siitähän projektissa pohjimmiltaan oli kyse.

– Sanotaan niin, että kirkkoa piti ikään kuin markkinoida tällä teoksella, halvoin keinoin.

Ruottinen itse suhtautui tehtäväänsä vakavammin kuin piti. Sävellystyö auttoi maailmankuvan rakentamisessa. Messun viimeisessä osassa lauletaan dona nobis pacem eli anna meille rauha.

– Tässä teoksessa rauha on myös konkreettista. Itse tulkitsen teoksen pasifistiseksi, säveltäjä kertoo.

Aatteet pitävät pintansa

Seuraavien vuosikymmenien aikana Ruottinen työskenteli yritysten talouspuolen hommissa, sävelsi muun muassa Pikku Kakkosen Postilaulun ja erosi kirkosta.

– Nuorena taisin horjua uskovaisen ja agnostikon välillä.

1980-luvun alussa Ruottista pyydettiin ortodoksisen kuoron riveihin. Siitä lähtien hän on myös säveltänyt paljon ortodoksista kuoromusiikkia.

– Kysyin itseltäni, miksi en kuuluisi siihen yhteisöön, jossa harrastaisin laulamista muutenkin. Se, että olen nykyään ortodoksi, ei tarkoita, että olisin hylännyt nuoruuden aatteeni.

Rauhan ja rakkauden puolesta, sotaa vastaan, Ruottinen osoitti mieltään viimeksi 2000-luvun alussa, kun Yhdysvallat suunnitteli sotatoimia Irakissa.

– Ei niistäkään toimista mitään hyvää ole seurannut, Ruottinen manaa.

Vastaavaa joukkoliikehdintää hän ei ole myöhemmin huomannut syntyneen.

– Tampereella oli Hämeenkatu täynnä väkeä. Se oli upea ja vähän nostalginenkin kokemus.

"Elämme pirstaloitunutta aikaa"

1990-luvun alkuvuosista saakka Ruottinen työskenteli levy-yhtiö Alban toimitusjohtajana. Eläkepäivinään hän tarttui ajatukseen tallentaa Missa Popularis levylle.

Levy julkaistaan keväällä 2019 ja suunnitelmissa on myös esittää teosta eri puolilla Suomea.

Ruottiselle Missa Popularis on muistutus yhtenäiskulttuurista ja siitä, kun sanat, teot ja musiikki voimaannuttivat kokonaisen sukupolven.

– Kuplien puhkaiseminen on nykyään erittäin vaikeaa. Elämme pirstaloitunutta aikaa. Jotain pitäisi tehdä, mutta se on nuorempien asia. Me 70-vuotiaat ja vanhemmat olemme jo menneen talven lumia.

Jotain siis voisi ottaa opiksi 1960-luvun lopun hippimeiningistä, Ruottinen antaa ymmärtää. Nuoret rakentavat tulevaisuuden.

– Make love, not war, hän naurahtaa.

Jutussa käytetyt mustavalkokuvat ovat Ylen vuonna 1970 esitetystä ohjelmasta "Popmessu. Pop-messu". Ohjelmassa kuultiin osia Timo Ruottisen sävellyksestä Missa Popularis.

Kelan korvaamia taksikyytejä välittävät yritykset voivat pian saada reilut sakot, jos kyydit ja niihin liittyvät palvelut eivät täytä vaatimuksia.

Kelalla on sopimus matkojen järjestämisestä yhdentoista taksikeskuksen kanssa. Ne hoitavat Kelan korvaamia matkoja seitsemässätoista maakunnassa.

Puutteita palveluissa on ollut Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla, Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla, Kela kertoo.

Näissä maakunnissa kyytejä hoitaville neljälle taksikeskukselle Kela on antanut huomautukset sopimuksen vastaisesta menettelystä.

Jos taksimatkoissa on huomautuksen jälkeenkin puutteita, yritykset joutuvat maksamaan jopa useampien kymmenien tuhansien eurojen sakot.

Sakko on 10 000 euroa maakuntaa kohden, kertoo etuuspäällikkö Susanna Bruun.

Kyyti myöhässä tai jäi tulematta kokonaan

Taksikyydit ovat olleet myöhässä yli sovitun ajan tai jääneet kokonaan ajamatta. Lisäksi puhelinpalveluun on ollut liian pitkiä odotusaikoja, Bruun kertoo.

Viimeistään edellisenä päivänä kello 14 tilatut kyydit saavat Kelan mukaan myöhästyä korkeintaan 15 minuuttia eikä puhelinpalvelun jonotusaika ei saisi ylittää 80 sekunnin kuukausikeskiarvoa.

Valtaosa kyydeistä on sujunut sopimuksen mukaisesti, Kelasta kerrotaan.

Heinäkuussa koko maassa tehtiin noin 205 000 Kelan korvaamaa taksimatkaa. Yli sopimuksessa sallitun ajan myöhästyneitä matkoja tai kokonaan ajamatta jääneitä oli tuona aikana Kelan arvion mukaan yli 600 eli alle puoli prosenttia.

On kuitenkin mahdollista, etteivät kaikki ajamatta jääneet tai myöhästyneet matkat ole vielä näissä luvuissa, Bruun sanoo.

Kelan korvaamien taksikyytien ongelmista keskustellaan keskiviikkoiltana A-studiossa Yle TV1:ssä ja Areenassa kello 21.05.

Lue lisää:

Kelakyydit takkuavat yhä pahasti – syöpä- ja dialyysipotilaat joutuneet odottamaan kyytiä pahimmillaan yli kolme tuntia

Kela uhkaa taksikeskuksia sakolla, jos kyytejä ei hoideta – välittäjä: Normaalitasollakin aina joku kyyti jää toteutumatta

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esittää uusien lääkärihelikopteritukikohtien sijoittamista Seinäjoelle ja Lappeenrantaan.

Työryhmä vertaili erityisesti Vaasaa ja Seinäjokea sekä Lappeenrantaa ja Uttia väestön tavoittavuuden ja hälytystehtävien tavoittamisen sekä ilmailu- ja ensihoitotoiminnan kannalta.

Työryhmän arvion mukaan Seinäjoki ja Lappeenranta ovat Vaasaa ja Uttia parempia vaihtoehtoja kokonaisuutena arvioiden. Seinäjoen valintaan vaikutti laajan päivystyksen sairaala.

– Laajan päivystyksen sairaala jonkin verran vaikutti Seinäjoen hyväksi. Eli käytännössä toiminta on laajan päivystyksen sairaalan yhteydessä tarkoituksenmukaisempaa ja joissakin kohdissa helpommin järjestettävissä kuin sellaisella paikkakunnalla missä laajan päivystyksen sairaalaa ei ole, selventää sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Ismo Tuominen.

Nyt valmistunut esitys on osa ensihoidon ilmailupalveluiden kehittämistä. Tavoitteena on, että palvelun kattavuus olisi nykyistä suurempi ja ensihoitoa saatavissa yhdenvertaisemmn koko maassa.

FinnHEMS Oy:n nykyiset helikopterikentät sijaitsevat Vantaalla, Turussa, Tampereella, Kuopiossa, Oulussa ja Rovaniemellä.

Oma tuotanto toimiva ratkaisu

Työryhmä kokosi myös vertailevaa tietoa siitä, tulisiko lentotoiminta järjestää ostopalveluna vai omana tuotantona. Työryhmän mukaan oma tuotanto olisi toiminnan organisoinnin ja kustannusten näkökulmasta nykymallia toimivampi ratkaisu.

Lääkärihelikopterien lentotoiminnan järjestämisvastuu on tarkoitus keskittää soteuudistuksen yhteydessä tulevalle Pirkanmaan maakunnalle ja siirtää yliopistollisten sairaanhoitopiirien nykyisin omistama FinnHEMS Oy tulevan Pirkanmaan maakunnan omistukseen.

Työryhmän esityksen pohjalta lopullisen päätöksen helikoptereista tekevät hallitus ja Pirkanmaan maakunta. Tukikohtien on määrä olla toiminnassa vuonna 2022.

– Yksinkertaistetusti siellä on päivystyksessä lentäjiä, ensihoitolääkäreitä ja lentoavustajia, jotka toimivat myös lääkärin apuna ensihoidossa. Siellä on päivystävä henkilökunta, helikopteri ja lisäksi maayksikkö varalla, kaikki ne henkilöt ja varusteet mitä tarvitaan tähän toimintaan, Tuominen listaa.

Ikäihmiset pelaavat torilla mölkkyä. Kaupat ja ravintolat avaavat hiljalleen oviaan ja pääkadun varteen parkkeeratut autot voi laskea kahden käden sormilla.

Tämän pitäisi olla suoranainen sinkkujen keidas. Kuhmoisissa on noin 2300 asukasta, joista 645 asuu yksin. Kaikkia heistä ei voi laskea kuitenkaan sinkuiksi, sillä osa heistä saattaa silti seurustella.

Baarin terassilla istuva mies alkaa rupatella ja tekee sen oma-aloitteisesti. Eipä kadulla muuta juttuseuraa olekaan.

– Lähdin kaupungille, kun en jaksanut keittää aamukahvia kotona. Olen poikamies jo kolmannessa polvessa, 68-vuotias Ari Ampuja kertoo hörähtäen nauruun.

Pieni Keski-Suomen alueella, mutta Päijät-Hämeen ja Pirkanmaan rajalla sijaitseva kunta sai viime viikonloppuna huomiota mediassa, kun se nostettiin Suomen ykköseksi Iltalehden listauksessa, jossa mitattiin yksin asuvien kuntalaisten määrää suhteessa asukaslukuun. Listauksen pohjana olivat Tilastokeskuksen keräämät tiedot.

Kuhmoisissa yksin asuvien osuus kaikista asuntokunnista oli viime vuonna 52,3 %. Seuraavana listalla olivat Turku, Sysmä, Lieksa ja Tampere. Lehden mukaan jo yli 1,1 miljoonaa suomalaista asuu yksin, mikä on tuplasti enemmän kuin vuonna 1985. Yksin asumisen buumi on voimistunut viime vuosina.

Ampujakin on kuullut Kuhmoisten nousemisesta otsikoihin, eikä sinkkutilanne tullut yllätyksenä. Onhan Kuhmoinen ollut vastaavalla listalla aiemminkin (Studio 55), mutta silloin sijalla kolme.

– Kyllähän minä olen sen aina tiennyt – ja siinä on hyvätkin puolensa. On totta, että moni täällä kaipaa seuraa. Siitä jopa kuiskaillaan illan hämyssä, mies toteaa.

Piskuisen Kuhmoisen nouseminen listaykköseksi kiiri kunnassa puheenaiheeksi ja spekuloinnin kohteeksi. Voisiko kunta edesauttaa sitä, että sinkut löytäisivät toisensa?

Menomestoista ei ole ainakaan pulaa: niitä on kolme eli enemmän kuin ruokakauppoja, joita on ainoastaan kaksi.

Huoletonta sinkkuelämää

21-vuotias yrittäjä Arttu Kaunistoinen pysäyttää autonsa kunnantalon pihaan. Kaksi kuukautta sinkkuna ollut mies kuuluu kahdeksan alle 24-vuotiaan yksin asuvan kuhmoislaismiehen joukkoon.

Nuori mies ei ole sinkkuudestaan harmissaan tai huolissaan. Kaunistoisella riittää nyt työnsarkaa vuoden alussa perustamassaan putkifirmassa.

– Ei tässä vielä mitään hätää ole, hän toteaa nauraen.

Kaunistoinen sanoo, että varsinkin baareissa törmää usein sinkkumiehiin, jotka tunnustavat kaipaavansa vierelleen seuraa. Siellä sinkkujen määrä ponnahtaa esiin paremmin kuin tavallisessa arjessa.

– Näkyy se jos viikonloppuisin viihteellä käy, hän sanoo.

Ravintola Sahanrannan ravintolapäällikkö Tiina Liimatainen ja Kirsi Salmi ovat hyvin kartalla siitä, kuka on kunnan tyypillinen sinkku.

– Uskoisin väkirakenteen ja ikäjakauman huomioon ottaen, että tyypillinen sinkku on 60-70 vuotias. Miehet ja naiset ovat aika lailla samalla viivalla, Liimatainen arvioi.

– Yhdyn tähän samaan. Vanhempaa väkeä on enemmän. Sitten löytyy noin parikymmentä parikymppistä, veikkaisin, että tyypillinen sinkku voisi olla myös 38-vuotias, Salmi lisää.

Tilastokeskuksen mukaan työikäisistä yksin asuvista kuhmoislaisista selkeä valtaosa on miehiä. Eniten, yhteensä 85, oli 55–64 -vuotiaissa. Samanikäisiä naisia asui yksin vielä viime vuonna 59.

Alle 44-vuotiaita yksin asuvia miehiä oli yhteensä 55 ja naisia 28.

Ei siis ole ihme, että kylillä puhutaan miesten lähtevän Tampereelle etsimään seuraa.

Arttu Kaunistoinen on toistaiseksi löytänyt seurustelukumppaninsa lähinnä Kuhmoisista. Tinderiinkin hän kirjautui, mutta totesi, ettei se ole häntä varten.

Niillä, joilla flaksi käy huonommin, ei ole hätäpäivää. Kuhmoisista on vähän yli tunnin matka Jyväskylään ja tunti Lahteen, Tampereelle ja Hämeenlinnaan. Puolta lyhyemmän ajomatkan päässä on myös Himoksen rinnekeskuksesta tunnettu Jämsä.

– Voi mennä ulkopuolellekin hakemaan, jos kiinnostaa, Kaunistoinen muistuttaa.

Mutta millaista on olla nuori sinkkumies Kuhmoisissa? Kysymys saa Kaunistoisen taas hymyilemään.

– Jaa-a, hän aloittaa ja pohtii hetken.

– Huoletonta. On vapaat menemiset, eikä niin paljon velvoitteita, hän summaa.

75-vuotiaat naiset hallitsevat tilastoissa

Kunnantalolla sinkku-uutinen yllätti ja käynnisti ajatusleikin.

– Kyllähän se vähän yllätyksenä tuli. Emme itse ole osanneet miettiä sitä, että olisimme erityinen sinkkupitäjä, Kuhmoisten kehittämisasiamies Arto Kummala sanoo.

Kummala visioi, että sinkkujen määrässä on melkoinen mahdollisuus myös kunnan asukasluvun kasvattamiseen.

– Mietimme, että jos meillä on yli 650 yksinasuvaa, niin olisi mahdollista saada heidän mukanaan 650 uutta asukasta, joista osalla voi olla lapsikin. Onhan tässä monenlaisia vaihtoehtoja, hän pohtii.

Kummala uskoo, että yksin asuvien määrä johtuu osittain siitä, että kunnassa on 3000 aktiivikäytössä olevaa vapaa-ajan asuntoa ja kesäisin 10 000 vapaa-ajan asukasta. Osa heistä on päättänyt muuttaa pysyvästi Kuhmoisiin.

– Luulisin, että hyvin moni on muualta tullut sinkku, eikä välttämättä Kuhmoisissa syntynyt ja kasvanut sinkku, Kummala arvioi.

Toinen, ja todella luonnollinen, selitys sinkkujen määrään löytyy, kun taulukon selaa loppuun saakka. Sieltä löytyy myös selitys siihen, miksi lopulta kaikki ikäluokat yhteenlaskettuna sinkkunaisia on enemmän (345) kuin miehiä (309).

Kuhmoisissa asuu 165 yksin asuvaa yli 75-vuotiasta naista. Vastaavasti yli 75-vuotiaita miehiä asuu yksin 54. Tätä selittää se, että naisten elinikä on edelleen korkeampi. Terveyskirjasto Duodecimin mukaan naiset elävät lähes kuusi vuotta pidempään kuin miehet.

– Kunta on myös pyrkinyt myös tukemaan siinä, että ihminen pystyy asumaan kotona mahdollisimman pitkään. En osaa sitä sinkku-määritelmää ikäihmisiin käyttää, vaan se on jotain muuta, Kummala toteaa.

Silti ajatus sinkkukunnasta on kutkuttava, eikä Kummalan mielestä siitä tarvitsekaan pyristellä eroon.

– Vähän miettinyt, että olemmeko oikeasti se kärkikunta, mutta ei se haittaa, mielellään ollaan sekin!

Suomessa on testattu uutta sosiaalipolitiikkaa jakamalla valtion rahaa vastikkeetta työttömille. Vuoden 2016 marraskuun 175 000 työttömästä arvottiin 2 000 kansalaista mukaan kokeiluun, josta ei saanut kieltäytyä.

Kokeilu päättyy tämän vuoden lopussa ja Kelan tutkijat aloittavat kokemusten analyysin. Vaikka perustulokokeilun rajaamista pelkästään työttömiin arvosteltiin, saadaan kokeilusta tietoa ainakin siitä, miten työttömien elämään on vaikuttanut korvauksen saaminen ilman erillisiä selvityksiä.

Suomen kokeilu on kiinnostanut eri puolilla maailmaa, koska köyhyyden poistamiseksi tarvitaan uusia keinoja vanhojen konstien rinnalle.

Yle tapasi kolme perustulon todellista asiantuntijaa eli kokeiluun valittua kansainvälisen Bien-konferenssin alkaessa Tampereella. Bien on perustulotutkimuksen ja perustulopolitiikan kansalaisjärjestöjen perustama globaali verkosto.

Mikalle tuli turvallinen olo, laajentaisi kokeilua

Kangasalalainen Mika Ruusunen oli työtön opiskelija marraskuussa 2016. Nyt hän on töissä järjestelmäasiantuntijana.

– Kyllähän siinä hannuhanhimainen olo tuli, kun tajusin, mistä oli kysymys. Saan palkan lisäksi 560 euroa kuussa verottomana.

Ruususen mielestä kokeiluun otettu ihmisjoukko on liian pieni ja suppeasti kohdistettu, kun se rajattiin vain työttömiin. Hän olisi toivonut, että perustuloa olisi maksettu aloittaville yrittäjille ja kenties opiskelijoille.

Mikä merkitys perustulolla on ollut sinulle?

– Se oli ikään kuin turva kaikille mahdollisille tapahtumille. Esimerkiksi asuntolainan lyhennys, joka on suuripiirtein samansuuruinen kun perustulo, niin sen olen saanut hoidettu ilman huolia.

Mitä hyötyä arvioit tästä olevan?

– Valtion säästö ei tule niinkään pienemmästä sosiaaliturvan kuluerästä, vaan siitä että asiat hoituvat yksinkertaisemmin. Tämä vähentää työttömiltä turhaa byrokratiaa ja stressiä, mikä aiheutuu työttömyyskorvausten hakemisista ja muista todisteluista.

– Monella työttömällä aika menisi parempaan siinä, kun he kehittäisivät itseään tai osaamistaan, sen sijaan, että joutuu pelko perseessä todistamaan että on tehnyt jotakin tai haluaa tehdä jotakin.

Kenelle maksaisit perustuloa?

– Kaikille. Jos otetaan harkinnanvarainen toimeentulotuki pois, niin minusta perustulolla voisi korvata kaiken muun sosiaaliturvan, mukaan lukien opintotuet ja eläkkeet. Sosiaaliturvan määrä ei kasvatettaisi yhtään, mutta se hoidettaisiin vähemmällä byrokratialla.

Miten ilmainen raha vaikuttaisi työintoon?

– Perustulo, eikä muukaan sosiaaliturva, ole tarkoitettu ensisijaiseksi ja ainoaksi tulonlähteeksi, vaan vahvistavaksi tekijäksi. Kyllä se kannustaisi ihmisiä työntekoon, kun he huomaisivat saavansa pitää ansaitsemansa rahat perustulon vähenemättä.

– Itse järjestäisin perustulon joko progressiivisena tai verotuksella tuloja tasattaisiin niin, että tietyn tulorajan jälkeen perustulon vaikutus vähenee, kunnes keskituloisessa tai varakkaassa tuloluokassa sen vaikutus loppuisi sitten kokonaan.

Millä mielellä olet kertonut eri maiden tv-haastatteluissa kokemuksistasi?

– Olen ylpeä siitä, että tällaista kokeillaan Suomessa. Tämä kuvastaa mielestäni suomalaista yhteiskuntaa. Täällä yritetään kehittää järjestelmä siihen suuntaan, että täällä kaikilla on hyvä olla.

Ailan uni toteutui ja taakka putosi harteilta

Tamperelainen Aila Jenskanen oli ollut pitkään työttömänä. Matkailualalla nuorempana Kittilä-Itävalta välillä hotelleissa ja leirintäalueilla työskennellyt Aila on nykyisin monelle asialle allerginen ja terveys heikentynyt.

– Vitsailin kavereille, että kuun lopussa saan semmoisen lottovoiton. Yleensä se on ihan mahdottomuus päästä johonkin 2 000 ihmisen joukkoon. Sitten kun minut valittiin, niin oli ihmeissäni, että sittenkin niin kävi. Olin varmaan nähnyt unissani vision tämmöisestä.

Mikä muuttui, kun pääsit perustulokokeiluun?

– Putosi oikeasti semmoinen taakka harteilta. Minulle oli aina siihen saakka lähetetty työkkäristä sellaisia ”hauskoja” työehdotuksia, kuten lähde puolipäivätöihin Äetsään. Minulla ei ole autoa. Julkisilla menisi puolitoista tuntia matkaan kolmeksi tunniksi töihin ja puolitoista tuntia takaisin. Tai minulle ehdotettiin peruspäivähoitajan töitä. En saa nostaa yli viittä kiloa painavia, olen halvaantunut ja minun selkäni on leikattu.

– Perustulo helpotti tilannetta. Minulla on oikeus kieltäytyä näistä tyhmistä tarjouksista. Totta kai olen töitä hakenut. Mutta en enää tällä iällä suostu lähtemään siihen, mitä olen tehnyt nuorempana. Minulla oli tavarat autossa ja matkustelin työn perässä pitkin maailmaa.

Mitä yhteyksiä sinulla on ollut työvoimapuolelle kokeiluaikana?

– Edelleen täytän työttömyyskaavakkeen netissä. Vasta nyt kesäkuussa työvoimaviranomaiset saivat tietää, että olen perustulokokeilussa. Siis Kelahan on sen tiennyt, mutta työvoimassa eivät. Menen ensi viikolla keskustelemaan tästä asiasta. Vuoden ja kahdeksan kuukauden aikana minulle ei ole tullut yhtään työtarjousta.

Miten kokeilu on muuten vaikuttanut elämääsi?

– Minua on haastateltu kokeilun takia aika moneen paikkaan. Julkisuuden kautta olen saanut harrastukseeni liittyviä tarjouksia. Pääsin tekemään animaatioon pienoismalleja ja opettamaan nukkekotijuttuja.

Olet siis päässyt tienaamaan?

– En ole tienannut niistä, kun olen tehnyt ne ilmaiseksi. Pärjään 560 eurolla nipin napin.

Pitäisikö perustuloa maksaa kaikille?

– Miksi työssäkäyville pitäisi lahjoittaa ylimääräistä rahaa? Sitä en ymmärrä. Työttömät tai muuten kelkasta pudonneet ovat eri juttu.

Tuomas pääsi eroon pakkokursseista ja tekemään keikkoja vapaasti

Helsinkiläinen Tuomas Muraja on ollut toimittajana, mutta perustulokokeilun alkamisen aikana marraskuussa 2016 työttömänä työnhakijana. Nyt hän hankkii tuloja monesta lähteestä vapaana kirjoittajana, tietokirjailijana ja kouluttajana.

– Tämä kannustaa minunkaltaisia freelancereita tai luovalla alalla olevia projektityöntekijöitä, koska nyt on mahdollista ottaa vastaan mitä tahansa pieniä hankkeita. Niitä ei voinut ottaa vastaan silloin kun oli virallisesti työtön, koska jos tulot ylittävät 300 euroa, niin sitä aletaan verottaa kovalla kädellä pois.

Miten kokeiluun pääseminen vaikutti elämääsi?

– Rahallisesti ei juuri mitenkään, pikkaisen tuet laskivat. Nyt ei tarvitse jatkuvasti tehdä selvityksiä ja osallistua pakollisiin kursseihin, kuten kuinka teet CV:n. Olen muuten niitä kursseja vetänytkin. Tuki rauhoitti minut hakemaan kunnolla töitä ja paiskimaan kovemmin.

Kokeiluun valittiin vain pieni joukko työttömiä työnhakijoita, mitä mieltä olet tästä?

– Kyllä kai se jonkinlaisen kuvan antaa vaikutuksista, mutta ei siitä kyllä voi paljon analyysejä tehdä. Opiskelijat ja kotiäidit ovat tärkeitä ryhmiä, jotka olisi kannattanut ottaa mukaan tähän kokeiluun.

Kuinka laaja ratkaisu perustulo voisi olla?

– Sitä pitää miettiä tosissaan, koska työn kuva muuttuu. Kuka tahansa voi joutua työttömäksi, riippumatta siitä kuinka hyvä on. Perustulo poistaisi stigmaa, työttömiin kohdistunutta syyllistämistä, kun kaikki saisi sen samalla lailla. Kuten lapsiperheet saavat lapsilisää, niin minä puhuisin vastaavasti aikuislisästä.

Mitä asioita ”ilmainen raha” muuttaa ajattelussa?

– Pitäisi tehdä aatteellinen muutos, koska eiväthän nykyisetkään tuet ole täysin vastikkeellisia tai vastikkeettomia. Perustulossa on se ajatus, että se olisi tasapuolinen kaikille ja verotuksellahan se sitten otetaan pois niiltä, jotka sitä eivät oikeasti tarvitse.

Miten kommentoit väitettä, että laaja perustulo on liian kallis ratkaisu?

– Kukaan ei ole esittänyt summia, mitä se voisi maksaa. Näen tämän enemmänkin poliittisena tahtokysymyksenä kun rahakysymyksenä, koska hyvinvointivaltiossa kaikki maksaa. Nykyisinkin meidän etuuksia käytetään alakanttiin. Ihmiset eivät hae tukia, jotka heille kuuluvat. Perustulo madaltaisi sitä kynnystä. Kaikki saisivat sen, minkä ansaitsevat.

Tämä ”ihmiskoe”, josta ei voinut kieltäytyä, päättyy vuodenvaihteessa. Mitkä ovat tunnelmasi nyt?

– Jos olisit vuosi sitten kysynyt, niin olisin ollut toiveikas ja kuvitellut että minulla olisi nyt kokopäivätöitä. Tähän mennessä sellaista ei ole vielä tullut. Viimeksi kun olin kokopäivätöissä, niin muistot ovat siitä hyvät, olin onnellinen.

– Olisin valmis ottamaan töitä vastaan, joista ei makseta minulle sellaista palkkaa, mikä minulle kuuluisi taitotasoon ja kielitaitoon nähden, jos tietäisin, että tulee tällainen lisä perustulon kautta. Tämä ajattelu ei ole vielä kovin vahva yhteiskunnassamme, koska kuvitellaan, että työllä pitäisi tulla toimeen. Työelämä kuitenkin muuttuu. Tämä vaatii isoa ajattelun muutosta.

Mitä jälkiä aiot jättää kokeilusta?

– Olen kirjoittanut kahden vuoden aikana tietokirjaa, joka kuljettaa omia ajatuksiani perustulosta. Siinä sivussa olen haastatellut useita asiantuntijoita professoreista poliitikkoihin, jotka ovat perustulosta puhuneet. Koetan peilata tätä omaan elämääni ja millä tavalla se on vaikuttanut.

– Minua on haastateltu yli 70 kertaa ulkomaalaisiin medioihin ja olen kirjoittanut tästä artikkeleita. Olen tehnyt sen mielelläni, koska tämä on sellainen asia, joka selvästi puhuttelee koko maailmaa tällä hetkellä.

Suomen Amerikanstaffordshirenterrieriyhdistys alkaa järjestää ilmaista arkitottelevaisuuskoulutusta Porissa, Tampereella, Jyväskylässä, Varkaudessa ja Espoossa.

Koulutukseen voi osallistua puhdasrotuisen amerikanstaffordshirenterrierin eli amstaffin tai rekisteröimättömän ja sekarotuisen koirankin kanssa. Osallistujan ei myöskään tarvitse olla yhdistyksen jäsen. Ainoa pääsyvaatimus on, että koira on ulkonäöltään amstaffin tyyppinen bull- tai voimakoira.

Koulutuksen tarkoituksena on antaa koiranomistajille tietoa tämän tyyppisten rotujen käyttäytymisestä. Rotu on viime aikoina ollut esillä julkisuudessa lisääntyneiden koirahyökkäysten takia.

Pelko levisi koirapiireihinkin

Uutisoidut koirahyökkäykset ovat jo muuttaneet ihmisten asennetta amstaffeja kohtaan. Amstaffiyhdistyksen puheenjohtaja Kiia Terho kertoo, että yhdistyksen sähköpostiin on tullut uhkaavia viestejä. Omistajiensa kanssa lenkillä olleita koiria on myös heitelty kivillä, ja koiranäyttelyissä jotkut ovat vetäneet lemmikkinsä pois amstaffien reitiltä.

– Näyttelyissä paljon amstaffinsa kanssa käyvä tuttavani kertoi, että tänä kesänä ihmiset ovat kaikonneet hänen edestään. Ennen tällaista ei ole tapahtunut. Jopa koiraihmisten suhtautuminen amstaffeihin on siis muuttunut.

Terho ymmärtää, että ihmiset eivät voi pelolleen mitään. Lähtökohtaisesti pitäisi kuitenkin voida luottaa siihen, että omistajat pitävät koiransa kiinni.

– Tämä ei ole sellainen rotu, jonka kanssa voi mennä koirapuistoon. Eikä lenkillä voi pitää hihnaa löysästi ranteessa ja selata kännykkää. Jos on huolimaton, koira vetää itsensä yllättävässä tilanteessa irti.

Vastuu omistajalla

Syy koirahyökkäyksiin on Amstaffiyhdistyksen puheenjohtajan Kiia Terhon mukaan vain harvoin koirassa. Koirat eivät ole kilttejä tai tuhmia. Ne toimivat vaistojensa varassa.

– Koiran luonnevika on taustalla ehkä prosentissa hyökkäyksistä, jos niinkään monessa. Lähes poikkeuksetta tapahtumat olisivat olleet vältettävissä oikeanlaisella koiranpidolla ja hallinnalla. Vastuu onkin omistajalla.

Näyttelyissä paljon amstaffinsa kanssa käyvä tuttavani kertoi, että tänä kesänä ihmiset ovat kaikonneet hänen edestään. Kiia Terho

Terho harmittelee, että osa amstaffien omistajista suhtautuu kyseiseen koirarotuun leväperäisesti. Hän toivoo, että heidät saatettaisiin juridisesti vastuuseen aiheuttamistaan tilanteista.

Lähtökohtaisesti amstaffit eivät sovi kenelle tahansa. Kasvattajat kieltäytyvätkin silloin tällöin myymästä pentuja omistajille, joiden eivät usko pystyvän hallitsemaan koiria. Ongelmana on, että silloin jotkut hankkivat koiransa muualta.

Siksi amstaffiyhdistys kannattaa kaikille koirille pakollista rekisteröinti- ja tunnusmerkintää. Samalla asialla on muun muassa Kennelliitto. Maa- ja metsätalousministeriö on parhaillaan tekemässä selvitystä merkinnän sisällyttämisestä lakiin.

– Se saattaisi hillitä esimerkiksi ulkomailta salakuljetettujen tai muuten vain paperittomien koirien määrää, Terho toteaa.

Kenelle amstaffi sopii?

Amstaffit ovat seurallisia ja ihmisrakkaita koiria. Ne hyväksyvät lapset helposti laumaansa ja nautiskelevat mielellään perheenjäsenten kainalossa takkatulen ääressä. Siksi amstaffien omistajien on joskus vaikea uskoa, miten rodusta ajatellaan niin vihamielisesti.

Koiran luonnevika on taustalla ehkä prosentissa hyökkäyksistä – jos niinkään monessa. Kiia Terho

Tyypillinen amstaffi ei ole Kiia Terhon mukaan tappamassa kaikkea mikä liikkuu. Toki koirasta kuin koirasta saa vihaisen, jos siitä sellaisen haluaa. Ehkä juuri siksi amerikkalaisissa elokuvissa kettinki kaulassa nähdyt, räksyttävät vahtikoirat ovat muovanneet ihmisten mielikuvia jykevärakenteisista roduista.

Jokainen koira vaatii koulutusta. Myös seurakoiraksi kasvatetulle amstaffille pitää näyttää, missä rajat kulkevat.

– Amstaffit ovat energisiä ja nopealiikkeisiä koiria. Omistajien on oltava aina valppaana. Joskus toisten koirien kanssa tulee erimielisyyksiä– sille ei voi mitään. Amstaffi on ihmisen ystävä, ei koiran.

Lue lisää:

Kennelliitto koirahyökkäysten kasvusta: Osaan roduista voisi tarvita luvan

"Nyt kuolen", ajatteli Laura Salmela, 33, kun naapurin koira raateli hänen kasvojaan – karut tilastot paljastavat, ettei hän ole ainoa uhri

Tällaisia hyötyjä pakollisella koirien rekisteröinnillä haetaan – "Tuleehan siitä lisää taakkaa koirien omistajille"

Kolme koiraa kuollut ja kaksi ihmistä loukkaantunut Heinolassa – poliisilta harvinainen vetoomus koirakurin puolesta

Muutamasta Tampereen naapurikunnasta ei välttämättä joudu enää lähtemään korva-, nenä- ja kurkkuongelmien vuoksi Taysiin asti. Alan erikoislääkäri tulee kerran kuukaudessa oman kotikunnan terveyskeskukseen, ja moni vaiva saadaan hoidettua yksintein.

Taysin korva-, nenä- ja kurkkulääkärit ovat pitäneet kuntapoliklinikoita viime syksystä lähtien.

– Huonoa palautetta ei ole tullut ainakaan minulle asti. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä, samoin kunnat ja terveyskeskuksissa käyneet erikoislääkärit, sanoo toimintaa koordinoiva ylilääkäri Jura Numminen Taysin korva-, nenä- ja kurkkutaudeilta.

Nykyisellä mallilla toimintaa on sanottu jopa uraauurtavaksi. Toistaiseksi mukana ovat Ylöjärvi, Pirkkala-Vesilahti, Lempäälä ja Akaa. Numminen sanoo näitä kuntia jäänmurtajiksi, joiden kokemuksia monessa muussa kunnassa seurataan kiinnostuneena.

Potilaita, konsultaatioita ja osaamisen jakamista

Ylilääkäri Tarja Marjamäki sanoo, että ainakin Lempäälässä ollaan tyytyväisiä.

– Potilaat ovat olleet tyytyväisiä. Sen lisäksi on saatu lisää erikoisalan osaamista terveyskeskuksen omalle väelle, kun konsultaatio erikoislääkärien kanssa sujuu mutkattomasi kasvokkain.

– Siinä voi terveyskeskuslääkäri opetella tai kerrata vaikkapa poskionteloiden huuhtelua erikoislääkärin tuella, vahvistaa Jura Numminen.

Terveyskeskuslääkäri opetella tai kerrata vaikkapa poskionteloiden huuhtelua erikoislääkärin tuella. Jura Numminen

Hänen mukaansa erikoislääkärit ovat koonneet tutkimus- ja hoitovälineistä oman "työkalupakkinsa". Lääkärit ottavat pakin mukaan lähtiessään terveyskeskukseen ja tuovat sen taas päivän päätteeksi Taysin välinehuoltoon.

Tarja Marjamäki puolestaan muistuttaa potilaita, että erikoislääkärille mennään aina omalääkärin lähetteellä. Suoraan spesialistille ei julkisessa terveydenhuollossa voi tilata aikaa, ei vaikka hän tulisi pitämään vastaanottoa kotikunnan terveyskeskukseen.

Muutkin erityisalat jalkautumaan?

Taysin Hallintoylilääkäri Eija Tomas vahvistaa, että kokemukset myös yliopistollisen sairaalan puolelta ovat hyvät. Toimintaa jatketaan ja mahdollisuuksien mukaan laajennetaankin uusille erikoisaloille.

– Se vaatii kuitenkin tarkkaa suunnittelua ja sopimista, sillä terveyskeskuksessa vastaanottoa pitävä lääkäri on saman ajan pois Taysin toiminnasta. Meillä ei ole tähän erikseen irrotettavia tai vapaita lääkäreitä, Tomas muistuttaa.

Meillä ei ole tähän erikseen irrotettavia tai vapaita lääkäreitä. Eija Tomas

Sekä Tarja Marjamäki Lempäälästä että Ylöjärven johtava ylilääkäri Mauri Jokinen sanovat, ettei kunnillakaan juuri ole rahkeita lisätä erikoislääkärien kuntapäiviä. Terveyskeskuksesta loppuvat sekä erikoislääkäreitä avustava henkilökunta että sopivat vastaanottotilat.

Mauri Jokisen mukaan Ylöjärvellä käy nykyisin kurkku-, nenä- ja korvalääkäri, naistentautilääkäri, Coxan ortopedi ja joskus myös endokrinologi lähinnä diabeetikkoja varten.

Kotimaan nopeat junayhteydet ovat vuosikymmenien haave. Tampere haluaa tunnin junan Helsinkiin. Turkulaisetkin kaipailevat nopeaa junayhteyttä pääkaupunkiin.

Tunnin juna Tampereelle nousi esille viimeksi pari viikkoa sitten, kun valtiovarainministeriö julkaisi budjettiesityksensä. Ministeriö ilmoitti tavoitteekseen lyhentää Helsingin ja Tampereen välistä matkaa tuntiin, perinteisellä kalustolla.

Käytännössä matka-ajat eivät ole pääradoilla kymmenen vuoden aikana lyhentyneet. Päinvastoin.

Lisävauhtia pitää etsiä matkaamalla Tampereelta pohjoiseen, Seinäjoen suuntaan.

VR hidasti Helsingin ja Tampereen välistä junaa viimeksi maaliskuussa. Päätöstä perusteltiin pääradan huonolla kunnolla ja ratatöillä.

Matka-aikaan tuli kymmenen minuuttia lisää. Nopein junavuoro Helsingistä Tampereelle kestää nyt tunnin ja 42 minuuttia. Aiemmin matka taittui nopeimmillaan puolessatoista tunnissa.

Pendolinojen alkuhuumassa Helsingistä Jyväskylään pääsi kolmessa tunnissa. Nykyään alle kolmen tunnin matkasta voi vain haaveilla.

Aikatauluja on väljennetty useita kertoja myöhästymisen takia. Väljentely sai alkunsa vuonna 2007, kun silloinen liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk.) vaatii myöhästymisiä kuriin. Silloin syntyi junamatkustajien keskuudessa sanonta "Vehviläisen vartti".

Ajatuskulku kulkee niin, että kun aikatauluja väljennetään, junat pysyvät aikataulussa.

Miten tässä näin pääsi käymään? Yle kysyi asiaa Liikennevirastolta ja VR:ltä. Liikennevirasto vastaa nopeusrajoituksista ja VR aikatauluista.

Matka-ajat ovat pidentyneet, mutta ei se junista ole kiinni. Pendolino-junan maksiminopeus on 220 kilometriä tunnissa. Tätä vauhtia voi tällä hetkellä ajaa vain välillä Kerava–Lahti.

Muualla Suomessa on käynnissä on paljon ratatöitä. Helsingin ja Tampereen välillä aikataulut ovat hidastuneet kymmenen minuuttia.

Suomen rataverkosta 90 prosenttia on yksiraiteista. Nopeatkin junat joutuvat pysähtymään ja odottamaan vastaan tulevaa junaa turhan usein.

Tampereen ja Jyväskylän välinen rata on mutkainen. Juna vaihtaa kulkusuuntaa Tampereella. Siihen pitää varata vartti lisäaikaa turvajärjestelyjen takia.

Onko Suomessa jonain päivänä 300 kilometria tunnissa kulkevia junia? Jos valtio investoisi nopeisiin junaverkkoihin, se olisi mahdollista. Keski-Euroopassa ei enää edes pyritä 300 kilometrin tuntinopeuksiin. Jos juna kulkee 300 kilometriä tunnissa, se ehtii lyhyellä matkalla vain kiihdyttää ja jarruttaa.

Se ei ole ekologista eikä kovin kustannustehokasta. 250 kilometriä tunnissa riittää saksalaisille.

Ranskassa TGV-junat ajavat 300 kilometrin tuntivauhtia, mistä on hyötyä pitkillä matkoilla. Nopeille osuuksille luotijunille on rakennettu Ranskassa omat raiteet.

Pendolino-juna oli ennen nopein juna, mutta mistä tietää mikä on nopein nyt? Aiemmin Pendolinon ero InterCity- eli IC-junaan oli suuri, koska IC-junat ajoivat vain 160 kilometrin tuntivauhtia. Nyt myös IC-junilla pääsee 200 kilometriä tunnissa, kun rata sen sallii.

Pendolinoissa on vain kuusi vaunua, mutta IC-juniin voidaan lisätä vaunuja. Siksi IC-junia kannattaa käyttää nopeissa junavuoroissa suurten kaupunkien välillä.

Miksi pendolinolla ei ajeta 220 kilometriä tunnissa, vaikka se olisi mahdollista? Helsingin ja Turun välillä on paljon kaarteita ja rata on pääosin yksiraiteinen. 250 kilometrin tuntinopeuksiin voidaan päästä vain, jos uusi Espoo–Lohja–Salo -rata joskus toteutuu.

Helsingin ja Tampereen välinen rata on tukevaa tekoa. Junat nopeutuvat, kun Riihimäen asema valmistuu vuoden kuluttua. Pysähtyvät junat ohjataan eri raiteille. Jo tänä syksynä Järvenpäähän valmistuu lisäraide, joka nopeuttaa Tampereelle matkaavia junia.

Minne kannattaa matkata, jos haluaa vauhtia? Oulun radalla voi ajaa 200 kilometrin tuntivauhtia. Lahden oikorata on lyhentänyt matka-aikoja Itä-Suomeen jopa tunnilla. Pietariin sujahtaa Allegro-junalla kolmessa tunnissa.

Juttua varten on haastateltu VR:n kaukoliikenteen suunnittelujohtajaa Juho Hannukaista ja Liikenneviraston johtajaa Markku Nummelinia.

Lue myös

Kun Suomi suunnittelee, Ruotsi edistää jo jättisuunnitelmiaan nopeista radoista: Tukholmasta etelään tulevaisuudessa jopa 320 km/h

Professori: Hallituksen väläyttämiä raideinvestointeja kiirehdittävä – EU-rahojen ei pidä antaa valua hukkaan

Turun hovioikeudessa alkoi tänään tiistaina uusnatsijärjestö Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) ja siihen kytkeytyvän Pohjoinen Perinne -yhdistyksen lakkauttamisesta tehdyn kantelun käsittely.

Kyseessä on poikkeuksellinen oikeudenkäynti, sillä Suomessa on lakkautettu yhdistyksiä edellisen kerran 1970-luvulla. Tuolloin kiellettiin neljä kansallissosialisti Pekka Siitoimen perustamaa järjestöä.

Poliisihallitus katsoo, että järjestön toiminta on olennaisesti vastoin lakia ja hyviä tapoja. Poliisihallituksen mukaan järjestö on muun muassa rasistinen, levittää vihapuhetta, kieltää holokaustin ja on avoimen väkivaltainen.

Pirkanmaan käräjäoikeus määräsi yhdistykset lakkautettavaksi viime marraskuussa.

Pohjoismainen Vastarintaliike ei ole rekisteröitynyt yhdistykseksi, mutta Poliisihallitus katsoo, että PVL on aatteellisesti toimiva, rekisteröimätön yhdistys.

PVL on vastustanut lakkauttamista ja puolustautunut muun muassa sanan- ja yhdistymisenvapaudella. PVL:n mukaan käräjäoikeuden ratkaisu rikkoo heidän perusoikeuksiaan.

Kaksi vastaajaa henkilökohtaisesti paikalla

Hovioikeuskäsittely alkoi tiistaina kello 10. Yle seurasi päivän kulkua oikeustalolta käsin.

Oikeuskäsittelyyn saapui henkilökohtaisesti paikan päälle Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Suomen osaston puheenjohtaja Antti Niemi sekä Helsingin eteläisen ryhmän johtaja.

Poliisihallituksen asianajaja Markku Fredman tai uusnatsijärjestön johtohahmo Antti Niemi eivät halunneet kommentoida oikeuskäsittelyä Ylelle.

Ensin äänessä oli valittaja eli Vastarintaliike ja heidän asianajajansa Tommi Koivistoinen.

Vastarintaliikkeen mukaan vaatimus lakkauttamisesta perustuu hyvin tulkinnanvaraiseen käsitteeseen hyvän tavan vastaisuudesta. Vastarintaliikkeen mukaan tästä ei ole olemassa vakiintunutta ihmisoikeustuomioistuinkäytäntöä.

Vastarintaliike painottaa, että kotimaisessa oikeuskäytännössä ainoat vastaavanlaiset lakkauttamishakemukset viime vuosikymmeniltä ovat kohdistuneet moottoripyöräkerho Cannonballiin kytkeytyneisiin yhdistyksiin. Tuomioistuimet ovat Vastarintaliikeen mukaan päätyneet hylkäämään vaatimukset.

PVL:n mukaan toiminta on maltillista

Vastarintaliikkeen mielestä se on määritellyt kansallissosialismin uudelleen, eikä heidän määrittelyynsä kuulu rotuvihaa. PVL:n mukaan heidän määritelmänsä mukaan kansallissosialismi tarkoittaa luonnon kanssa sopusoinnussa elämistä, eikä se tarkoita "valkoista ylivaltaa".

Vastarintaliike vetoaa kirjallisissa todisteissaan yhdistyksen yleishyödyllisyyteen ja sen antamaan "suomalaisapuun", johon kuuluu katupartiointia, ruoka-apua, lahjoituksia eläinsuojeluyhdistykselle ja luonnonsuojelua. Poliisihallitus puolestaan katsoo, että todistelu on omiaan tukemaan käsitystä yhdistyksen rasistisista motiiveista, sillä apua jaetaan etnisin perustein.

PVL perustelee lakkauttamispäätöksen kumoamista myös sillä, että sen toiminta on muihin äärijärjestöihin verrattuna maltillista, sillä on vain vähän jäseniä ja sen jäsenillä on vähäistä rikostaustaa.

Käräjäoikeuskäsittelyn aikana suojelupoliisin tutkija arvoi, että Vastarintaliikkeellä olisi Suomessa 80–85 jäsentä. He ovat suojelupoliisin käsityksen mukaan koulutetumpia ja heillä on vähemmän rikostaustaa kuin rasististen skinhead-ryhmien jäsenistöllä.

Poliisihallitus: Hyvää tapaa rikotaan ihannoimalla rikollista toimintaa

Yhdistyksen lakkauttamista vaati poliisihallitus. Sen mukaan yhdistys ihannoi väkivaltaa, levittää vihapuhetta ja Vastarintaliikkeen verkkosivuston sisällöt ovat juutalaisvastaisia ja rasistisia.

Yhdistyksen tavoitteena on poliisihallituksen mielestä levittää rotuoppia, valkoista ylivaltaa ja juutalaisvastaisuutta. Poliisihallitus luonnehtii järjestön toimintaa militantiksi äärijärjestöksi, jonka tavoitteena on kumota valtiosääntö tarvittaessa väkivaltaisen vallankumouksen kautta.

Poliisihallituksen asianajaja Markku Fredman kertoi oikeudessa, että syyskuussa 2016 Helsingin asema-aukiolla Vastarintaliikkeen kokoontumisen yhteydessä tapahtunut pahoinpitely lienee ollut ratkaiseva tekijä, että poliisihallitus päätti ryhtyä vaatimaan yhdistyksen lakkauttamista.

Helsingin asema-aukiolla yksi PVL:n aktiivi syyllistyi törkeään pahoinpitelyyn potkaisemalla niin kutsutulla hyppypotkulla ohikulkijaa. Hovioikeus tuomitsi miehen kahden vuoden ja kolmen kuukauden mittaiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tapauksesta on haettu valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

Fredmanin mukaan hyvän tavan vastaisuus voi ilmetä muun muassa rikollisen toiminnan ihannointina. Vastarintaliike on jälkikäteen kerännyt rahaa ja palkinnut hyppypotkun tehneen miehen.

Vastarintaliikkeen mukaan miehen palkitseminen liittyi hänen ansioihinsa PVL:n toiminnassa. Järjestön mukaan väkivaltaiset teot ja niiden suunnittelu johtavat erottamiseen. Väkivaltaa saa järjestön mukaan käyttää vain hätävarjeluna.

PVL valitti käräjäoikeuden ratkaisusta hoviin

Pirkanmaan käräjäoikeus katsoi marraskuussa 2017 antamassaan ratkaisussa, että PVL ja siihen kytkeytyvä toiminta eivät ole yhdistymis- ja sananvapauden suojan piirissä, sillä ne loukkaavat muiden perus- ja ihmisoikeuksia.

Käräjäoikeus julisti päätöksellään järjestöt lakkautetuiksi.

Käräjäoikeuden ratkaisu ei kuitenkaan jäänyt lainvoimaiseksi, sillä PVL:n johto valitti tuomiosta hoviin. He kiistävät yhdistyksen toimivan lain ja hyvän tavan vastaisesti. Yhdistyksen mukaan varoitus olisi sille riittävä seuraamus.

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen lakkautusta vaati poliisihallitus.

Poliisihallitus vaati yhdistyksen määräämistä käräjäoikeuden ratkaisun jälkeen väliaikaiseen toimintakieltoon, mutta hovioikeus hylkäsi vaatimuksen.

Siispä uusnatsijärjestö on saanut toistaiseksi jatkaa toimintaansa.

Yksi uusi todiste

Tapausta käsitellään Turun hovioikeudessa tällä viikolla ainakin kaksi päivää. Tänään tiistaina käytiin läpi kirjallisia todisteita.

Hovissa esitetyt todisteet ovat muutoin samat kuin käräjäoikeudessa, mutta poliisihallitus esittää uutena todisteena hovioikeuden tuomion, joka koskee Helsingin asema-aukion hyppypotkua ja sen rasistista motiivia.

Poliisihallituksen mukaan tämä on yksi raskauttava tekijä yhdistyksen hyvän tavan vastaisuutta arvioitaessa. Vastarintaliike kyseenalaisti todisteen merkityksen sillä perusteella, että tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

Huomenna keskiviikkona oikeudessa kuullaan yhteensä viittä ihmistä.

He ovat Vastarintaliikkeen johtohahmo Antti Niemi, Helsingin eteläisen ryhmän johtaja sekä Pohjoinen Perinne -yhdistyksen puheenjohtaja. Lisäksi tarkoitus on kuulla PVL:n Ruotsin osaston johtajaa.

Poliisihallitus puolestaan on asettanut henkilötodistajaksi suojelupoliisin kotimaisten ääriliikkeiden liikehdinnän tutkijan.

Hovioikeus oli varautunut runsaaseen yleisöön

Hovioikeus pyrkii antamaan ratkaisunsa 30 vuorokauden kuluessa pääkäsittelyn päättymisestä.

Hovioikeus oli varautunut siihen, että paikalle saapuu runsaasti mediaa ja muuta yleisöä. Paikalla on toistakymmentä toimittajaa, mutta ei juurikaan muuta yleisöä.

Reilu viikko sitten Turussa järjestettyyn PVL:n mielenilmaukseen osallistui poliisin mukaan reilut 300 ihmistä. Uusnatsit marssivat Turun puukotusten vuosipäivänä.

Tänään tiistaina hovioikeustalolla ja sen edessä oli rauhallista.

Ylen A-studio käsittelee tiistaina kello 21 alkavassa lähetyksessään Pohjoismaista Vastarintaliikettä ja tänään alkanutta oikeudenkäyntiä. Aiheesta ovat keskustelemassa Poliisihallituksen poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Täsmennetty 28.8.2018 kello 14.18 artikkelissa muutaman kerran mainittu 'hyvän maun vastaisuus' 'hyvän tavan vastaisuudeksi'.

Lue myös:

Poliisihallitus: Vastarintaliikkeen lakkauttaminen selkeä viesti yhteiskunnalta – PVL aikoo valittaa hoviin

Vastarintaliikkeen lakkauttamisesta päätös käräjiltä – natsit marssivat joka tapauksessa itsenäisyyspäivänä

Tutkija arvioi oikeudessa: Pohjoismaisella vastarintaliikkeellä 80–85 jäsentä

Kouluissa aletaan kehittää uutta ruokakasvatusmallia koulun henkilökunnan, oppilaiden ja asiantuntijoiden voimin. Maistuva koulu -hankkeen tarkoituksena on parantaa lasten ruokailutottumuksia.

Itä-Suomen yliopiston Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikössä työskentelevän tutkijatohtorin Tanja Tilles-Tirkkosen mukaan ruokakasvatusta on hyvä tehdä kouluissa, sillä peruskoulu tavoittaa koko ikäryhmän ja ruokavalion perusta rakentuu pitkälti lapsuudessa.

Säännöllinen ateriarytmi on tutkijan mukaan keskeinen paitsi koulussa jaksamisen kannalta myös koulun jälkeen leikeissä ja harrastuksissa.

Hankkeessa pyritään myös pysäyttämään koululounaan suosion lasku. Yläkouluun siirryttäessä yhä useampi oppilas jättää lounaan väliin koulussa. Vielä suurempi ongelma on Tilles-Tirkkosen mukaan kuitenkin se, että lounaasta jätetään osia pois.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

– Useista aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että koululaisten koululounas toteutuu vain harvoin täysipainoisesti, niin että siinä on kaikkia aterian osia, pääruoka, kasviksia, leipää kasvirasvalevitteellä ja maitotuotteita, laillistettu ravitsemusterapeutti Tilles-Tirkkonen huomauttaa.

Ylipäänsä kasvisten, marjojen ja hedelmien kulutus jää lapsilla Tilles-Tirkkosen mukaan liian vähäiseksi. Niitä ei välttämättä syödä edes kerran päivässä.

Ruokakasvatus osaksi koulun arkea

Tilles-Tirkkosen mukaan pelkkä tieto terveellisistä ruokatottumuksista ei kuitenkaan johda toimintaan. Sen vuoksi ruokakasvatukseen tarvitaan uusia lähestymistapoja.

− Nämä uudet lähestymistavat pohjautuvat aisteihin ja tunteisiin sekä antavat oppilaille kokemuksia osallisuudesta. On tärkeää, että oppilaat itse osallistuvat uusien ruokakasvatusmallien kehittämiseen.

Tilles-Tirkkosen mukaan opetussuunnitelma velvoittaa koulut antamaan ruokakasvatusta, mutta sen tarkempia tavoitteita tai sisältöjä ei ole määritelty. Hankkeen tarkoituksena on auttaa kouluja ruokakasvatuksen suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa.

Ruokakasvatusta voidaan tehdä osana useita oppiaineita, kuten luonnontieteitä ja historiaa.

– Jokainen koulun henkilökunnasta on jollain tavalla ruokakasvattaja, ja ruokakasvatusta on luontevaa toteuttaa osana muuta, päivittäistä koulutyötä.

Hankkeen toteuttavat Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry sekä ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen tutkimusryhmä Itä-Suomen yliopistosta. Kunnista mukana ovat Kuopio, Tampere, Salo, Järvenpää ja Sotkamo.

Mallia kehitetään tänä lukuvuonna kahdeksassa pilottikoulussa ja seuraavana vuonna sitä testataan ja tutkitaan 15 koulussa. Toimintamallin on määrä olla valmis lukuvuonna 2020–21.

– Hankkeen tarkoituksena ei ole luoda yhtä tiettyä sapluunaa, vaan työväline, millä jokainen koulu voi suunnitella sitä, kuinka meidän koulustamme tulee maistuva koulu, Tilles-Tirkkonen painottaa.

Maan toiseen valtionkirkkoon, Suomen ortodoksiseen kirkkoon on tekeillä sodanjälkeisen ajan ylivoimaisesti suurin hallintoremontti. Kirkon johto esittää seurakuntien määrän pudottamista kolmannekseen nykyisestä sulauttamalla monta seurakuntaa yhdeksi kokonaan uudeksi seurakunnaksi.

Kun nyt ortodoksisia seurakuntia on koko maassa 21, olisi niitä uudistuksen toteuduttua, vuoden 2020 alusta, enää seitsemän. Vertailun vuoksi: evankelis-luterilaisia seurakuntia on nyt 400.

Perustettavat suurseurakunnat olisivat paikoin valtavia pinta-alaltaan: esimerkiksi Pohjoisessa kertyisi ajomatkaa seurakunnan pohjoiskolkasta Utsjoelta keskuspaikkaan Ouluun lähes 700 kilometriä.

Vain maan jäsenmäärältään selvästi suurin seurakunta, Helsingin ortodoksinen seurakunta, jatkaisi ehdotuksen mukaan entisellään. Muilta osin kirkon johto pitää nykyistä seurakuntarakennetta taloudellisesti ja toiminnallisesti kestämättömänä.

– Väestö valuu meidänkin seurakunnissa etelään päin. Toiset seurakunnat pienenevät ja toiset suurenevat. Talous ja toimintaedellytysten turvaaminen ovat keskeisiä asioita uudistuksen taustalla, ja muitakin syitä on, sanoo Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo.

Arkkipiispan mukaan moni seurakunta elää taloudellisesti tiukoilla ja eräiltä sietokyky on taloudellisessa mielessä jo ohi. Kirkon johto uskoo nykyistä selvästi suurempien seurakuntien tuottavan säästöjä pitkällä aikavälillä.

Nopeita säästöjä ei olekaan tulossa, koska henkilöstövähennysten tielle ei haluta lähteä. Käytännössä henkilöstökulut pienenevät pitkälti vain eläköitymisten kautta.

Säästöjä saataisiin myös luopumalla osasta seurakuntien kiinteistöjä, koska niitä on nyt paikoin liikaa tarpeeseen nähden. Mutta sekin on hidas tapa leikata kuluja.

500-vuotias haluaa uudistua

Kirkon johdon ehdotus uudeksi seurakuntajaoksi on halkonut ortodoksiseurakunnat kahteen leiriin: kannattajiin ja vastustajiin.

Yle uutiset luki äsken päättyneen lausuntokierroksen näkemykset. Niistä selviää, että selvä enemmistö seurakunnista (13 kpl = 62%) suhtautuu suopeasti suunnitelmaan, joskin pari niistä varauksin. Seurakuntien jäsenmäärien mukaan laskettuna kannatus on vielä vahvempaa: 72 %.

Esimerkiksi yli 500 vuotta toiminut Ilomantsin seurakunta katsoo lausunnossaan, että Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa nykyinen toimintamalli tiukkoine seurakuntarajoineen estää järkevän toiminnan ja aiheuttaa turhia kustannuksia. Yhdistämisten toteuduttua lähin pappi voi hoitaa toimitukset pienemmin kustannuksin.

Lapin ortodoksinen seurakunta arvioi, että taloudellisesti yhdistymisellä on mahdollista saavuttaa hyötyjä, mutta hallintokulut voivat kasvaa. Myös Tampereen seurakunta katsoo suurempien seurakuntien voivan olla hyvä ratkaisu taloussyistä.

Jyväskylän ortodoksiseurakunnan mukaan nyt on oikea aika kirkon ja rakenteiden uudistamiselle.

Myös tuohtumusta ilmassa

Seurakuntien sulauttamisehdotus on saanut lausunnoissa myös reippaasti sapiskaa.

Suurseurakuntien perustamiseen suhtautuu kielteisesti tai vähintään kriittisesti kahdeksan seurakuntaa eli 38 prosenttia kaikista. Jäsenmäärän mukaan laskettuna vastustajia on 28 prosenttia koko kirkon jäsenistöstä.

Joensuun naapurissa toimiva Taipaleen ortodoksinen seurakunta tyrmää aikeet muodostaa neljästä sikäläisestä seurakunnasta yksi iso ja alentaa Taipale samalla kappeliseurakunnaksi. Seurakunnan mukaan sen talous on kunnossa ja muutkin edellytykset puoltavat itsenäisenä pysymistä.

Taipaleen seurakunta on selvästi tuohtunut sulauttamisehdotuksesta: "Esityksessä ei ole annettu mitään arvoa seurakunnan pitkälle, lähes 430 vuotiselle historialle. Näin väkivaltaisella tavalla ei tulisi kohdella kirkkomme toiseksi vanhinta seurakuntaa".

Nurmeksen ortodoksinen seurakunta huomauttaa pakkoliitosten vaikutuksesta työilmapiiriin: henkilösuhteet voivat tulehtua ja jää haavoja, jos seurakuntia yhdistetään pakolla. Nurmes epäilee myös, koituuko yhdistymisistä todellisia säästöjä.

Taipale, Nurmes ja Saimaan ortodoksinen seurakunta ovatkin yhdessä jättäneet kirkolliskokoukselle linjausaloitteen, jonka mukaan seurakuntia ei tule pakkoa käyttäen liittää toiseen seurakuntaan.

Myös Kuopion seurakunta karsastaa lausunnossaan pakkoa vapaaehtoisuuden sijaan. Lisäksi se pitää uudistuksen aikataulua liian tiukkana ja epärealistisena, eikä lausuntojen perusteella ole ainut näin ajatteleva.

"Ei perustu faktoihin"

Kajaanin ortodoksinen seurakunta lyttää selvin sanoin esityksen: "Esitetty malli ei perustu taloudellisiin laskelmiin ja faktoihin. Mallin toimivuus, tarkoituksenmukaisuus ja taloudellisuus ovat pelkkien arvailujen varassa. Näin löyhin perustein ei suurta muutosta pidä tehdä".

Turun ortodoksinen seurakunta vastustaa esitystä, koska ehdotettu Turun, Hämeenlinnan ja Lahden muodostama suurseurakunta muodostaisi alueellisesti liian suuren ja vaikeasti hallinnoitavan kokonaisuuden.

Hämeenlinnan ortodoksinen seurakunta vastustaa esitettyä liittymistä Turun seurakuntaan, koska sillä on mielestään luontainen side Tampereelle. Muutenkaan se ei tue yhdistymisesitystä.

Lahden ortodoksien mielestä esitetty kappeliseurakuntamalli ei kevennä hallintoa ja taloutta, vaan pikemminkin paisuttaa. Myös Nurmes on samoilla linjoilla.

Uudistusta valmisteleva selvitysmies laatii parhaillaan omaa lausuntoaan loppusyksyn päätöskokousta varten. Jos lopullinen esitys hyväksytään, aloittavat uudet seurakunnat tällä tietoa vuoden 20 alusta.

– Minulla on vahva usko siihen, sanoo arkkipiispa Leo.

Esityksen läpimeno ei ole selvää. Hallintouudistusta on yritetty ortodoksisessa kirkossa ennenkin, mutta aikeet ovat kaatuneet. Edellisen kerran näin kävi viitisen vuotta sitten.

– Jos tästä ei tule päätöstä marraskuun kirkolliskokouksessa , niin tämä asia kaatuu ja alkaa taas uudestaan alusta. Sen jälkeen voimme ennustaa, että seuraavat neljä vuotta tätä tehdään taas alusta alkaen, arkkipiispa Leo kuvaa vaihtoehtoa.

Lue lisää:

Liitosseurakunnat ja yhtymät onnistuneet nipistämään menoistaan – kirkollisverolla yllätyssuunta

Kymmenet seurakunnat hurahtivat liitoksiin – sen sijaan kuntaliitokset ovat täysin jäissä

Pelastuslaitos on saanut sammutettua paperitehtaassa Mänttä-Vilppulassa syttyneen kattopalon. Pelastustyöntekijät varmistavat vielä, että palo ei ole jäänyt kytemään rakenteisiin.

Metsä Tissuen paperitehtaan katto syttyi tuleen noin klo 14 tiistaina. Palon sammuttamiseen osallistui ainakin 15 pelastuslaitoksen yksikköä. Palo oli alaltaan noin 100 neliötä.

Pelastuslaitoksen päivystävä päällikkö Ari Vakkilainen arvioi aiemmin, että jälkivartionti jatkuu joka tapauksessa myöhään yöhön.

Palossa ei ole tämänhetkisen tiedon mukaan loukkaantuneita. Yksi paperikoneista jouduttiin ajamaan alas.

Paperitehtaalla syttyi myös tiistaina aamulla palonalku, joka saatiin kuitenkin rajattua nopeasti. Vielä on epäselvää, liittyvätkö palot toisiinsa.

Kangasalan viime marraskuisesta omakotitalopalosta syytetty nainen on todettu syyntakeiseksi. Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi naisen kahdesta murhasta elinkautiseen.

Tulipalossa sai surmansa talossa asunut, vuonna 1954 syntynyt mies. Lisäksi talossa asunut vuonna 1934 syntynyt nainen loukkaantui palossa vakavasti ja kuoli myöhemmin vammoihinsa.

Uhrit olivat äiti ja poika, joista äiti oli pyörätuolissa ja poika kehitysvammainen. Syytetty on vuonna 1988 syntynyt nainen, jonka sukulaisia kuolonuhrit olivat.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunto mielentilasta käsiteltiin tiistaina Tampereen käräjäoikeudessa ennen tuomion julistamista.

Tampereen väkiluku kasvaa kovaa tahtia. Seuraavan viidentoista vuoden aikana koulu- tai päiväkotipaikka olisi löydettävä noin 7 000 lapselle. Tilannetta ei helpota se, että monet koulu- ja päiväkotirakennukset alkavat olla purkukunnossa.

Mikä neuvoksi?

Lääke on tuttu monesta muustakin kasvukeskuksesta: vähemmän ja isompia yksiköitä.

Tampereen keinovalikoimaa, päiväkoti- ja kouluverkkoselvitystä (Tampereen kaupunki), esiteltiin tiistaina kaupungin henkilöstölle ja keskiviikkona kaupunkilaisille.

Päiväkodit ja koulut halutaan nykyistä useammin samojen seinien sisälle, kertoo hyvinvointipalvelujen johtaja Taru Kuosmanen.

Kuosmasen mukaan nyt esitellyt suunnitelmat eivät liity Tampereen tiukkaan säästökuuriin, vaan selvityksen ja suunnitelman taustalla on pormestariohjelma.

– Säästöjä tämä palveluverkkoselvitys ei tuota, vaan pyrkimyksenä on tuottaa palvelut mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Pormestariohjelmalla on Tampereella vankka poliittinen tuki, koska sen takana ovat kaikki valtuustoryhmät vasemmistoliittoa ja yhden hengen Vaihtoehto Tamperetta lukuun ottamatta.

Mikäli esitys hyväksytään, tulee Tampere investoimaan uusiin kouluihin ja päiväkoteihin arviolta 193 miljoonaa euroa seuraavan viidentoista vuoden aikana.

Selvitys asettaa Tampereen uusille koulu- ja päiväkotiyksiköille vähimmäismäärät: päiväkotien tavoiteltava koko on 160 lasta ja pienten lasten yksiköissä, joissa ovat mukana varhaiskasvatus, esiopetus ja luokat 1-2, tavoitekoko on 200 lasta.

Yhtenäiskouluissa, joissa on koko perusopetuksen kaari esikoulusta ysiluokkaan, kaupungin tavoitteena ovat vähintään 1 000 oppilaan yksiköt. Tällainen on tulossa esimerkiksi Vuorekseen, jossa toimii nyt noin 350 oppilaan alakoulu.

Neljästä koulusta luovutaan

Koulujen ja päiväkotien määrä vähenee vuoteen 2033 mennessä 23:lla, uusia yksiköitä rakennetaan yhdeksän.

Esimerkiksi Annalan, Järvensivun, Kalkun ja Terälahden koulut lakkautetaan seuraavan kymmenen vuoden sisällä.

Uusia tiloja tarvitaan muun muassa siksi, että monia nykyisistä tiloista piinaavat sisäilmaongelmat. Peräti puolet kaupungin kouluista ja neljännes päiväkodeista on parhaillaan sisäilmaselvityksessä.

Kaupungin mukaan "epäkäytännöllisistä toimintayksiköistä" luovutaan. Taru Kuosmasen mukaan ne ovat pieniä ja kalliita ylläpitää.

– Lisäksi ne eivät usein täytä uuden opetussuunnitelman vaatimuksia esimerkiksi tilojen muunneltavuuden osalta. Ne voivat olla pieniä ja kustannustehottomia.

Kannustamme lapsia pyöräilemään ja kävelemään kouluun. Taru Kuosmanen

Uuden kouluverkon myötä monen lapsen koulumatka tulee pitenemään. Esimerkiksi Pohjois-Tampereen tilanteesta tullaan Taru Kuosmasen mukaan keskustelemaan lähiaikoina.

– Tampereen kaupunkialueella matkat ovat kuitenkin verraten lyhyet, hän toteaa.

Entä kuinka kaupunki takaa koulutien turvallisuuden?

– Suunnittelemme joukkoliikennettä sillä tavalla, että bussilla kulkeminen onnistuu. Lisäksi kannustamme lapsia pyöräilemään ja kävelemään kouluun. Pyrimme varmistamaan näiden väylien turvallisuuden.

Suunnitelmaa esitellään yleisötilaisuudessa keskiviikkona 29.8. Tampereen Keskusvirastotalon viidennessä kerroksessa kello 18 alkaen.

Sivistys- ja kulttuurilautakunta käsittelee ja tekee päätöksen selvityksestä 11.9.2018.

Korjaus 29.82018 klo 11.27: Tampere luopuu neljästä koulusta, ei kolmesta, kuten alkuperäisessä jutussa kerrottiin.