Turun hovioikeudessa alkoi tiistaina harvinainen oikeudenkäynti, jossa puitiin uusnatsistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen lakkauttamista. Illan A-studiossa pohdittiin uusnatsiliikkeen lakkauttamisen mahdollisuutta ja sitä, kuinka pitkälle sananvapaus suojaa uusnatseja.

Pirkanmaan käräjäoikeus määräsi PVL:n ja siihen liittyvän Pohjoinen Perinne -yhdistyksen lakkautettavaksi viime marraskuussa, mutta PVL valitti asiasta hovioikeuteen, joka kuluvalla viikolla käy asian läpi.

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio arvioi, että Turun hovioikeus tulee päätymään natsijärjestön lakkauttamiseen. Nuotio pohjaa arvionsa siihen, että Tampereen käräjäoikeuden päätös järjestön lakkauttamisen puolesta oli hänen mukaansa varsin perusteellinen.

– Siinä arvioitiin asiaa jo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta.

Nuotio sanoo perehtyneensä tarkkaan Tampereen käräjäoikeuden päätökseen. Hänen mukaansa päätöksessä on monia perusteita, jotka puoltavat järjestön lakkauttamista.

– Paitsi että perusteissa todetaan vihapuhe ja taustaideologia niin myös järjestön valmius väkivaltaiseen toimintaan oman agendan viemiseksi eteenpäin. Siellä on myös rotuopit ja juutalaisvastaisuus, jotka ovat eurooppalaisen äärioikeiston tunnuspiirteitä.

PVL on vedonnut puolustuksessaan sanan- ja kokoontumisenvapauteen. Nuotion mukaan ne eivät tässä yhteydessä luultavasti riitä, koska tullaan oikeuden väärinkäytön tilanteeseen.

– Ajatus on se, että kun mennään tällaisiin aatteisiin, kuten kansallissosialismiin, joissa lähdetään muuttamaan yhteiskuntajärjestelmän, oikeusjärjestyksen ja ihmisoikeuksien perusteita, tullaan oikeuden väärinkäytön tilanteeseen, jossa itse asiassa ei ole enää kyse sananvapaudesta, Nuotio perustelee.

Poliisitarkastaja: Järjestön lakkautus muuttaisi asioita

Muuttaisiko järjestön lakkautus mitään, jos sen jäsenet jatkaisivat toimintaansa maan alla? Poliisihallituksen poliisitarkastaja Timo Kilpeläisen mukaan muuttaisi, sillä poliisi pystyy valvomaan myös yksittäisiä tekijöitä.

Oleellista järjestön mahdollisessa lakkauttamisessa olisikin ennen kaikkea Kilpeläisen mukaan viesti, jonka kriminalisointi lähettäisi muualle yhteiskuntaan ja etenkin nuorille, potentiaalisille liikkeiden uusille jäsenille.

– Silloin ei voitaisi enää hankkia uusia jäseniä sekä levittää omaa aatetta ja ideologiaa näkyvästi kaduilla propagandan avulla. Nuorien saaminen mukaan vaikeutuisi selvästi.

– Se on meidän pitkän aikavälin tavoite, että otetaan kasvupohja pois tällaisilta ääriliikkeiltä, poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen sanoo.

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio sanoo, että tämän kaltaisissa tapauksissa hovioikeuden päätös on suoraan täytäntöönpanokelpoinen.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen huomauttaa, että jos yhdistys lakkautetaan, sen toiminta on lopetettava välittömästi.

– Silloin ei voi kokoontua sen nimissä eikä hankkia uusia jäseniä, hän sanoo.

Kilpeläinen perustelee poliisin aloittamia oikeustoimia natsijärjestön luonteella: koska se on avoimen rasistinen, vallankumouksellinen ja hyväksyy väkivallan käytön.

– Tällainen järjestö omaa väkivaltapotentiaalia ja väkivalta voi eskaloitua, kuten tänään on Saksassa nähty, hän sanoo.

Kilpeläisen mukaan keskeisintä on Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen suhde väkivaltaan.

– Väkivaltaa ihannoidaan, heitä palkitaan väkivallasta eikä väkivallan käyttöä tuomita, Kilpeläinen sanoo.

– Ratkaisevaa on se, että järjestö ei ole missään vaiheessa irtisanoutunut väkivallasta, Nuotio lisää.

Lue lisää:

Uusnatsijärjestö Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen lakkautuksen käsittely alkoi hovissa – Perustelee toimintansa jatkoa hyväntekeväisyydeksi kuvaillulla "suomalaisavulla"

Yö-yhtyeen entinen basisti Jukka "Jay" Lewis vaatii Pirkanmaan käräjillä 35 000 euron korvausta yhtyeen solistilta Olli Lindholmilta. Pääkäsittely asiasta alkoi keskiviikkoaamuna Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Käsittely jatkuu torstaina.

Lindholm ilmoitti joulukuussa 2016, että ei enää halua esiintyä kahden Yö-yhtyeen muusikon kanssa. Ilmoitus oli Lewisin mukaan vastoin aiemmin sovittua keikkasuunnitelmaa.

Lewisin Pirkanmaan käräjäoikeuteen viemän vaatimuksen mukaan yhtyeen toiminta on perustunut luottamukseen eikä kirjallisia työsopimuksia ole ollut. Lindholm on Lewisin mukaan purkanut sopimussuhteen omavaltaisesti ja loukannut suullista sopimusta.

Lindholm kiistää vaatimuksen. Oikeudelle toimittamassa kirjallisessa lausumassa Lindholm toteaa, että jäsenyys yhtyeessä perustuu vapaiden miesten vapaaehtoiseen sopimukseen.

– Sopimuksen päättämisessä puolin tai toisin ei ole irtisanomisaikoja eikä perusteluja tarvita, lausumassa todetaan.

Lindholm perustelee käytäntöä myös sillä, että porilaislähtöisessä Yö–yhtyeessä on tähän mennessä ollut 19 jäsentä, muun muassa kuusi kitaristia ja neljä basistia. Lewis on itse tullut aikaisemman tilalle ja hänenkin aikanaan kokoonpano on vaihtunut useasti.

"Ei kirjallisia sopimuksia"

Vaatimuksessaan Lewis kertoo, että yhtyeen jäsenten välillä ei ole koskaan tehty kirjallisia sopimuksia. Vaatimuksen mukaan syyskuussa 2016 yhtyeen jäsenet olivat saaneet kesken juhlakiertueen Lindholmilta sähköpostia tulevan vuoden keikkaperiodeista.

– Aiemman käytännön mukaisesti kantaja varasi omaan henkilökohtaiseen aikatauluunsa määritellyt ajankohdat vapaaksi, koska Yö-yhtyeen esiintymiset oli muusikkojen välillä sovittu ensisijaisiksi suhteessa muihin mahdollisiin työtilaisuuksiin, vaatimuksessa sanotaan.

Lindholmin mukaan sähköposti seuraavan vuoden keikkaperiodeista ei ollut ohjelmatoimiston tai Lindholmin viesti yhtyeen jäsenille tulevista keikoista.

– Se oli luonnos sellaisista päivistä, jotka sopivat jäsenille, jos keikkoja saataisiin myytyä, Lindholmin vastauksessa sanotaan.

Lindholmin mukaan kyseessä oli vakiintunut toimintatapa seuraavien kiertueiden suunnittelussa. Hänen mukaansa yhtäkään keikkaa ei ollut sovittu yhtyeen juhlakiertueen jälkeen, jolloin yhteistyö päättyi.

Hetkiä ja hajuja. Niitä Samuel Harjanne muistaa ensimmäisestä musikaalista, jossa hän esiintyi vain 11-vuotiaana. Harjanne oli Les Misérablesin Gavroche, poika, joka laulaa kuin enkeli ja kuolee Ranskan vallankumouksen barrikadeilla. Ensi-ilta oli vuonna 1999.

– Se muutti minun elämäni. Silloin tajusin, että musikaaleja on olemassa. Musikaalikärpänen puraisi ja tälle tielle olen jäänyt.

Alle parikymppisenä Harjanne jo näytteli musikaaleissa työkseen. Hän kiersi esiintymässä eri puolilla Suomea kymmenisen vuotta kunnes sai tarpeekseen. Lopullinen niitti olivat Mamma Mian koelaulut. Harjanne eteni pitkälle, mutta ei lopulta päässyt Svenska Teaterin tuotantoon mukaan.

Näyttelijä suivaantui ja päätti vaihtaa rampin toiselle puolelle. Hän lähti opiskelemaan musiikkiteatterin ohjausta Isoon-Britanniaan Guildford School of Actingiin.

– Britanniassa pääsin työskentelemään monen huippuohjaajan vierellä ja opin, miten he pitävät harjoituksia ja miten he leikkivät tällä paletilla. Siitä minä sitten päätin, että tuota käytän ja tuota en. Tuo toimii ja tuo ei toimi minulle.

Kahdet isot saapaat täytettävänä

Nyt Harjanne on 30-vuotias ja hänellä on näytön paikka. Hän ohjaa Suomen kahden suurimman näyttämön musikaalit saman syksyn aikana.

Ensimmäisenä ensi-iltansa saa Helsingin kaupunginteatterin Kinky Boots elokuussa. Musiikin siihen on säveltänyt pop-ikoni Cyndi Lauper. Heti lokakuussa nähdään Tampereen Työväen Teatterissa Billy Elliot.

Esityksiin on myynnissä lähes 70 000 lippua pelkästään syyskaudella. Se on paljon.

– Nämä ovat isoja, isoja teoksia, joihin koko talon budjetit, hyvinvointi ja henkilökunta ovat sidoksissa. Onhan siinä ihan hirveät riskit, että tänne tulee tällainen rääpäle, joka sanoo, että no, tehdään tällä tavalla, Harjanne heittää puoliksi vitsillä ja jatkaa.

– Mutta kyllä mä ihan hirveästi olen tehnyt töitä sen eteen, että pidän talon pystyssä.

Harjanne kantaa huolta siitä, saako hän luotua esityksen, jonka ihmiset haluavat nähdä ja josta he kokevat saavansa jotain uutta elämäänsä.

– Jos joku on Kinky Bootsin haaste, se on se, että ihmiset mieltävät teoksen pelkkänä glitter-hömppä-showna, mutta se on syvällinen teos. Mark my words, se muuttaa ihmisiä, Harjanne väittää.

Dragista on tullut perheystävällistä

Kinky Boots kertoo tarinan konkurssikypsästä jalkinetehtaasta, jonka nuori Charlie perii. Hän pelastaa yrityksen ryhtymällä valmistamaan kenkiä drag-artisteille. Toinen päärooleista on omapäinen Lola, drag-taiteilija, joka alkaa suunnitella Charlien tehtaalle huikeita piikkikorkosaappaita.

Harjanteen mielestä drag-taide ja musikaali sopivat erinomaisesti yhteen: molemmissa ilmaistaan itseä isosti musiikilla ja tanssilla. Liekö siis ihme että Drag-teema on nyt pinnalla musiikkiteatterissa. Lontoossa esitetään parhaillaan Kinky Bootsin lisäksi myös Everybody’s Talking About Jamie -musikaalia, joka keskittyy myös miehet mekoissa -teemaan.

– Drag on viimeisen 20 vuoden aikana muuttunut paljon. Se lähti hieman likaisista alakulttuuriklubeista ja nyt siitä on tullut enemmän tai vähemmän mainstreamia.

Molemmissa Lontoossa pyörivissä drag-musikaaleissa käsitellään identiteettiä ja itsensä hyväksymistä, asioita, jotka voivat olla monille vaikeita kysymyksiä.

– Teatteri ja parhaimmat draamat leikkivät juuri ihmisten pahimmilla kipupisteillä. Joistakin voi tuntua, että eihän tämä ole mikään iso juttu, mutta mietipä vähän. Taustalla on paljon identiteettiasioita, Harjanne sanoo.

Itsensä hyväksyminen on vaikeinta

Harjanne alkoi miettiä tosissaan, mitä itsensä hyväksyminen tarkoittaa Kinky Bootsia ohjatessaan.

– Meissä kaikissa on hirveät voimavarat ja on tärkeää, että hyväksyy itsensä: Okei, mä olen tällainen. En välttämättä laula parhaiten maailmassa, en ole paras matemaatikko tai kaunein ihminen, mutta jollekin olen kaunis. Jos teen itseni sellaiseksi kuin haluan olla, silloin olen kaunis.

Samaa teemaa on myös musikaaleissa Billy Elliot ja Spring Awakening, jonka Harjanne ohjasi äskettäin. Billy Elliot käsittelee nuoren, konservatiivisessa ja maskuliinisessa kaivosyhteisössä asuvan pojan halua tanssia balettia ja Spring Awakening nuorten seksuaalista heräämistä.

– Se, mikä musikaaleja yhdistää on usko siihen, että mitä tunnen sisälläni, on oikein ja se täytyy toteuttaa. Emme välttämättä uskalla seurata omia syvimpiä halujamme: tätä oikeasti haluan tai tämä minä olen. Se on mielenkiintoista.

Outo musikaalinörtti pienestä pitäen

Harjanne kertoo aina olleensa oudolla tavalla musikaalinörtti, joka rakastaa yhtä musikaalia kerrallaan. Lapsuutensa hän vietti muusikkoperheessä, jossa piti opetella laulamaan ja soittamaan pianoa sekä käyrätorvea. Jälkimmäistä hän inhosi.

– Anteeksi vain kaikille asianosaisille, jotka nyt kuulevat tämän, hän sanoo.

Harjanteen isä on Jouko Harjanne, Lieksan vaskiviikkojen taiteellinen johtaja ja Radion sinfoniaorkesterin soolotrumpetisti.

Poikien ja isien suhteet ovat Harjanteella työn alla olevissa musikaaleissa keskeinen teema. Billy Elliotissa isä ei hyväksy poikansa balettiharrastusta. Kinky Bootsissa Charlie jättää perhebisnekset ja karkaa Lontooseen. Lola puolestaan vaihtaa nyrkkeilyn drag-taiteiluun. Isät eivät katso hyvällä poikiensa valintoja.

Harjanne kertoo, että hän ei ole kokenut vastaavaa väheksyntää omassa elämässään.

– Vanhempani erosivat, kun olin seitsemännellä luokalla. Silloin, jännittävää kyllä, se tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

Harjanteen mukaan hänen suhteensa omaan isään ei ole koskaan ollut huono.

– Me elämme aika eri elämiä tällä hetkellä ja olen läheisempi äidin kuin isän kanssa, mutta kaikki, mitä olen elämässäni halunnut olla, sen vanhempani ovat ottaneet avosylin vastaan.

Ilman käyrätorvea ei oltaisi tässä

Harjanne korostaa, että ilman lapsuuden musiikkia – ja sitä käyrätorven soittoa – hän ei olisi nyt tässä.

– En olisi ikinä päässyt Lontooseen kouluun, jos en osaisi tulkita niitä hieroglyfejä partituurista. Se vaatii paljon musiikillista osaamista.

Haastattelua tehdään hyvissä ajoin ennen ensi-iltaa ja Harjanteella on ongelma.

– Mulla on maailman suurin kriisi. Olen luvannut, että ensi-illassa mulla on kinkyt bootsit. Mulla ei ole aikaa, eikä rahaa hankkia niitä. Jos joku haluaa lähettää sellaiset, saa tulla.

Kinky Bootsin ensi-ilta 30.8. Helsingin kaupunginteatterissa.

Billy Elliotin ensi-ilta 18.10. Tampereen Työväen Teatterissa.

Alle tunnin junan suunnitteluun Helsingistä Tampereelle on tulossa miljoona euroa valtion rahaa. Ensi vuoden budjettiesityksessä on lisämääräraha "kokonaisnäkemyksen muodostamiseksi Helsingin päärautatieaseman ja Tampereen rautatieaseman välillä tarvittavista kehittämistarpeista, aikataulusta ja toimista, jotta alle tunnin matka-aika olisi mahdollinen".

Jo aiemmin valtiovarainministeriö esitti, että radan perusparannuksessa lähtökohtana pitää olla, että tulevaisuudessa Tampereelta pääsee Helsinkiin tunnissa. Käytännössä tämä voi vaatia lisäraiteen rakentamisen.

Kokoomuksen tamperelainen kansanedustaja Harri Jaskari jakoi heti tiedon tultua yhteisöpalvelu Twitterissä päivityksen, jossa hän riemuitsi määrärahasta.

Tampere ilmoittaa pyrkivänsä eroon pienistä ja epäkäytännöllisistä toimintayksiköistä. Tällaisiksi luokitellaan Järvensivun, Kalkun ja Terälahden koulut, joissa kaikissa on alle 150 oppilasta.

Ihanteena ovat yhä suuremmat yksiköt, joihin mahtuu vähintään 1 000 oppilasta. Selvityksen mukaan suunnittelun periaatteina ovat palvelujen hyvä saavutettavuus sekä alueellinen tasavertaisuus.

– Olen surullinen. En usko, että ehdotus edistää alueellista tasa-arvoa, Satu Koivula Terälahden koulun vanhempainyhdistyksestä toteaa.

Tampereen Teiskossa sijaitseva Terälahti menettää myös koulun yhteydessä toimivan päiväkotinsa. Jatkossa lapset ohjataan Kämmenniemeen, jonne matkaa on toistakymmentä kilometriä.

– Kysymys on pienistä lapsista. Muutos on suuri, kun alle sadan oppilaan koulusta siirrytään osaksi hyvin isoa koulua.

Kaikki tuntevat toisensa

Tilanne vetää vakavaksi myös Pekka Jokelan, joka toimii rehtorina sekä Kämmenniemen koululla että Terälahden koulutalossa. Hänen mukaansa Teiskossa on aikoinaan ollut toistakymmentä koulua, nyt alueella on virallisesti vain yksi koulu.

– Oppilaiden koulumatka pitenee todella paljon. Tämä ei mielestäni ole oikeudenmukaista.

En usko, että ehdotus edistää alueellista tasa-arvoa. Satu Koivula

Terälahden koulua Jokela kuvailee pieneksi, kiinteäksi yhteisöksi. Sen yhteydessä on päiväkodin ja kirjaston lisäksi luontokoulu Korento, joka tarjoaa maksutonta opetusta tamperelaisille lapsille ja nuorille.

– Terälahdessa kaikki vanhemmat ja lapset tuntevat toisensa. Kämmenniemessä, jossa on 400 oppilasta, tilanne on nyt jo toinen, Pekka Jokela sanoo.

– Täällä ei ole käyty sisäilmakeskusteluita, koska Terälahden koulu on terve talo. Siksikin lopettaminen tuntuu hassulta, Satu Koivula painottaa.

Päätöksiä tehdään syyskuussa

Terälahden koulun lopettamisen epäkäytännöllisenä Pekka Jokela kiistää jyrkästi. Paikka palvelee hänen mukaansa erittäin hyvin samanlaisena kyläkeskuksena kuin Kämmenniemi omalla alueellaan.

– Alueiden tasapuolisesta kehittämistä on puhuttu paljon. Nyt mennään ihan toiseen suuntaan.

Sivistys- ja kulttuurilautakunta käsittelee Tampereen kaupungin päiväkoti- ja palveluverkkoselvitystä syyskuun alkupuolella. Selvityksen ja suunnitelman taustalla on pormestariohjelma.

– Tuhannen oppilaan yksiköt ovat keskusta-alueella ymmärrettäviä, mutta olot täällä kaupungin pohjoisosassa ovat ihan toisenlaiset, Satu Koivula toteaa.

– Toivon, että asiaa mietittäisiin vielä. Edellinen koulutoimenjohtaja totesi vuosia sitten, että Terälahti on aina ansainnut paikkansa eikä sitä lakkauteta, Pekka Jokela sanoo.

Lue myös:

Tampereelle tulee jatkossa vain yli 1 000 oppilaan yhtenäiskouluja – pieniä kouluja ja päiväkoteja suljetaan ja yhdistellään

Eppu Normaali on saanut näyttävän muistomerkin kotikaupunkiinsa. Kuvanveistäjä Kimmo Schroderuksen haponkestävästä teräksestä taiteilema Alamökki paljastettiin Ylöjärven kaupungintalon edustalla keskiviikkona.

Kun kaupungin kaavailema hanke tuli julki ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten yhtyeen 40-vuotisjuhlien lähestyessä, puhuttiin vielä patsaasta. Eppu Normaali halusi kuitenkin jotain muuta.

– Halusimme visuaalisesti merkityksellisen, näyttävän ja aikaa kestävän teoksen. Veistoksen tulee selittää itse itsensä eli sen pitää toimia myös ilman yhteyttä meihin, kertoo yhtyeen keulahahmo Martti Syrjä.

Idea syntyi jo ensitapaamisessa

Ylöjärven kaupunki on vienyt hanketta eteenpäin yhteistyössä Eppujen kanssa. Esimerkiksi taiteilijavalinta tehtiin yhdessä.

Näyttävistä monumenteista tunnettu Kimmo Schroderus on eturivin kuvanveistäjiä Suomessa. Vuonna 1970 syntynyt taiteilija on palkittu Ars Fennicalla ja hänen töitään on muun muassa Helsingin kaupungin taidemuseon kokoelmissa.

Olimme välittömästi aika vaikuttuneita tuosta ideasta. Lopputulos on kaunis ja kiiltävä esine. Martti Syrjä

Nyt julkistettu veistos lähti Schroderuksen mukaan syntymään heti ensitapaamisella heitetyn idean raakileen pohjalta. Alkuperäinen Alamökki on Eppu Normaalin varhainen harjoituskämppä Martti ja Mikko ”Pantse” Syrjän lapsuudenkodin pihapiiristä.

– Eppu Normaalin puolelta tuli paljonkin mielipiteitä ja ihan suoria näkemyksiä siinä vaiheessa, kun teos oli vielä suunnittelu- ja pienoismallivaiheessa. Mutta kun tietyt asiat oli sovittu, kauheasti asiaa ei ole kommentoitu. Voi siis sanoa, että luovan alan ammattilaiset ovat jättäneet erittäin paljon tilaa toiselle luovan alan ammattilaiselle, hän kertoo.

Veistosta varten alamökin seinästä otettiin silikonimuotti, josta syntyi useiden työvaiheiden jälkeen ohut ja kaartuileva, haponkestävästä teräksestä valettu veistos. Yhtyeen jäseniä ajatus miellytti.

– Olimme välittömästi aika vaikuttuneita tuosta ideasta. Lopputulos on kaunis ja kiiltävä esine, Martti Syrjä kiittelee.

– Onhan se seinästä revityn näköinen, Pantse Syrjä sanoo.

Ylöjärvi juhli ylpeyttään isosti

Veistoksen julkistustilaisuus oli suuri yleisötapahtuma, jonka pitopaikaksi kaupunki oli varannut kaupungintalon aukion, kirkkopuiston ja näiden välisen tiealueen. Paikalla myytiin Eppujen fanituotteita ja herkkuja paikallisten yrittäjien ja lukion oppilaiden myyntikojuista.

Juhlan vuoksi kaupungin keskustan läpi kulkeva Kuruntie oli suljettu puolen kilometrin matkalta ja liikenne ohjattu kiertoreitille. Teivon ravikeskuksen pysäköintialueelta oli järjestetty ilmainen bussikuljetus kaikille julkistusjuhlaan haluaville.

Teoksen kustannusarvio on 100 000 euroa ja se rahoitetaan pääosin testamenttivaroin. Ylöjärven kaupunki haluaa kunnioittaa veistoksella Ylöjärvellä vuonna 1976 perustetun Eppu Normaalin poikkeuksellisen pitkää ja hienoa uraa. Yhtyeen jäsenten mieltä muistaminen lämmittää.

– Otamme sen vastaan ei nöyrinä, mutta tyytyväisinä. Emme ole tavoitelleet sitä, että kunnianosoitus suodaan, vaan se on annettu siitä, mitä olemme tehneet, sanoo yhtyeen kitaristi Juha Torvinen.

– Mutta turha kieltää, että hyvältä se tuntuu, sanoo Martti Syrjä.

Kuvanveistäjä Kimmo Schroderuskin on tyytyväinen projektiin.

– Taiteen tekeminen on hieno väylä päästä luovimaan ympäristöihin, joihin muuten ei ehkä pääsisi. Tällä kertaa tämä suora kytkös suomalaisen musiikkielämän ytimeen on ollut kiehtovaa, Kimmo Schroderus sanoi.

– Nyt olo on lähinnä väsynyt. Tämän kokoisissa projekteissa väsymykseen liittyy se, että sitä jo ihan mielellään pistää pömpelin pystyyn ja toteaa, että se on nyt tehty.

Lue myös:

Martti Syrjä Eppu Normaali -sanoituksista: Murheellisten laulujen maan piti olla pilkkalaulu suomalaisen iskelmän surkeista kohtaloista (6.10.2017)

Eppu Normaali saa veistoksen Ylöjärvelle – tekijänä Ars Fennicalla palkittu taiteilija (6.6.2017)

Eput ovat todellakin normaaleja – "Se on rokkenrollia kun menee paikalliseen maitokauppaan" (29.11.2016)

"Jumalauta, mähän vedän sinfoniaorkesterin kanssa" – Eppu Normaali sekoittaa Tampereen lauantaina (5.8.2016)

Yle Elävä arkisto: Eppu Normaali, Ylöjärven ylpeys

Sastamalan Heinijärvellä paloi keskiviikkoiltana noin 80-neliöinen lautarakenteinen talo. Talosta löytyi surmansa saanut vuonna 1937 syntynyt nainen.

Poliisi on ottanut henkirikoksesta epäiltynä kiinni samassa talossa asuneen vuonna 1967 syntyneen miehen, ja esittää hänen vangitsemistaan tänään torstaina. Mies tavoitettiin paikalta.

Pelastuslaitos sai hälytyksen palopaikalle hieman iltaseitsemän jälkeen. Savusukeltajat löysivät nopeasti talosta vainajan. Kyseessä oli talossa asunut nainen.

Poliisin paikalla tekemissä tutkimuksissa kävi ilmeiseksi, että henkilö oli kuollut ennen paloa saamiinsa vammoihin. Myöhemmin yön aikana oikeuslääkäri tuli samaan päätelmään.

Kiinni otettu mies on vainajan lähisukulainen. Alustavassa puhuttelussa mies kertoi osallisuudestaan epäiltyyn henkirikokseen. Poliisin mukaan miestä esitetään vangittavaksi viipymättä. Asian tutkinta jatkuu epäillyn ja muiden henkilöiden kuulemisella sekä teknisellä tutkinnalla.

Talo tuhoutui tulipalossa varsin perusteellisesti.

Pirkanmaan käräjäoikeus on vanginnut 1967 syntyneen miehen epäiltynä lähisukulaisensa murhasta. Miestä epäillään myös tuhotyöstä ja hänet määrättiin mielentilatutkimukseen.

Sastamalan Heinijärvellä paloi keskiviikkoiltana noin 80-neliöinen lautarakenteinen talo. Talosta löytyi surmansa saanut vuonna 1937 syntynyt nainen. Poliisi tavoitti epäillyn paikan päältä jo tapahtumailtana.

Pelastuslaitos sai hälytyksen palopaikalle hieman iltaseitsemän jälkeen. Savusukeltajat löysivät nopeasti talosta vainajan. Kyseessä oli talossa asunut nainen.

Poliisin paikalla tekemissä tutkimuksissa kävi ilmeiseksi, että henkilö oli kuollut ennen paloa saamiinsa vammoihin. Myöhemmin yön aikana oikeuslääkäri tuli samaan päätelmään.

Alustavassa puhuttelussa tänään vangittu mies kertoi osallisuudestaan epäiltyyn henkirikokseen. Asian tutkinta jatkuu epäillyn ja muiden henkilöiden kuulemisella sekä teknisellä tutkinnalla.

Talo tuhoutui tulipalossa varsin perusteellisesti.

Lue myös:

Sastamalassa paloi lautarakenteinen talo – poliisi epäilee henkirikosta

Ylöjärvellä julkistettiin keskiviikkona suuressa kansanjuhlassa Eppu Normaali -yhtyeen kunniaksi tehty veistos.

Kuvanveistäjä Kimmo Schroderuksen tekemä teräksinen Alamökki herätti tuoreeltaan yleisössä ihastusta, mutta myös hämmennystä.

– Kyllä tuo oikeastaan aika hyvin kuvaa Eppuja: se on rosoinen ja reikäinen, eli sellainen kuin Eputkin on ollut. Bändi on aina ollut sellainen kuin se on, ei ole siloiteltu, Taija Ilomäki kommentoi veistosta.

Taija Ilomäen seuralaiset tunnustivat joutuvansa hiukan totuttelemaan uuteen julkiseen veistokseen.

– Tätä täytyy vähän sulatella, kun ei ennalta mitään osannut odotella. Mutta tosi hienoa, että saatiin tämmöinen patsas tänne Ylöjärvelle, Jaana Nurminen pohtii.

– Ehkä olisin kaivannut sitä, ettei olisi ollut ihan niin moderni, Pirjo Johansson sanoo.

– Aika erikoinen tämä on. Mää olisin toivonut, että se olisi ollut siitä elokuvasta se Martintappokone, Pirjo Kiuru nauraa.

Kiuru viittaa Eput-elokuvaan, jossa Martti ja Mikko "Pantse" Syrjä kertovat lapsuudestaan. Pikkupoikana Pantse rakensi Martintappokoneen. Se oli puusta tehty panssarivaunu, joka ampui kiviä.

Ylöjärveläinen Marita Pitkänen kertoo kuullensa Eppuja ensimmäisen kerran silloin, kun Poliisi pamputtaa taas -single julkaistiin vuonna 1978.

– Martti ja Aku sitä soittivat. Akun siskon kanssa kuunneltiin ja se kuulosti meistä aika hassulta.

Pitkäsen silmään työ näyttää kauniilta ja ideakin miellyttää.

– Pidän alamökin ideasta. Mökki on mökin näköinen, niin kuin kuuluukin. Ehkä se on pienempi kuin ajattelin, Marita Pitkänen sanoo.

Veistoksen muotti harjoituskämpän seinästä

Teoksen esikuva on Eppu Normaalin varhainen harjoituskämppä Syrjän veljesten lapsuuskodin pihapiiristä. Veistosta varten alamökin seinästä otettiin silikonimuotti, josta syntyi useiden työvaiheiden jälkeen ohut ja kaartuileva, haponkestävästä teräksestä valettu veistos.

Yhtye kiittelee Schroderuksen ideaa ja myös lopputulosta.

– Olimme välittömästi aika vaikuttuneita tuosta ideasta. Lopputulos on kaunis ja kiiltävä esine, Martti Syrjä sanoi keskiviikon tiedotustilaisuudessa.

Veistosta on kommentoitu myös julkistamisesta kertovassa Ylen verkkojutussa.

– Hienosti yhdistellään abstraktia taidetta ja kuvaavaa taidetta. Musiikin kuvaaminen veistoksella on aina haastavaa, tässä mielestäni onnistuttu oikein hyvin, kirjoittaa nimimerkki anonyymi102433.

– Tekijänoikeuskäräjillä nähdään. Tämä on suora kopio uudenvuodentinastani. Se ennusti kuin ennustikin minulle vaurautta, kuittaa nimimerkki Hippulan vinkuttaja.

Lue myös:

Eppu Normaali -veistos paljastettiin Ylöjärvellä – "Onhan se seinästä revityn näköinen"

Tampereelle on tulossa esittävien taiteilijoiden vuokratalo. Tampere aikoo varata tontin Elävän musiikin säätiölle ELMU:lle ja Y-Säätiölle Kalevanrinteen alueelta.

Säätiöillä on suunnilleen vastaavalla periaatteella toimiva musiikkialan vuokratalo Jallukka Helsingin Jätkäsaaressa.

– Kun Helsinki on vahvasti musiikkipainotteinen, tämä olisi hieman laajemmin esittäville taiteille, sanoo Christian Moustgaard ELMU-säätiöstä.

Muusikoiden lisäksi asukkaat voisivat siis olla vaikkapa teatterin tai tanssin ammattilaisia. Ideana on tukea pätkätöiden ja muiden sosiaalisten ongelmien kanssa painiskelevia esittävien taiteen edustajia.

– Kun olet pätkätyösuhteessa, mahdollisuudet esimerkiksi asuntosäästäjänä ovat muita heikommat, jolloin on hyvä, että on kohtuuhintaista vuokratuotantoa, Moustgaard sanoo.

Puolet asunnoista taiteilijoille, puolet muille

Ala- tai yläikärajaa talossa ei olisi. Työelämässä olevien lisäksi sinne pääsisivät myös alan opiskelijat, tai eläkeläiset, jotka ovat tehneet uran esittävien taiteiden parissa.

Taloon tulisi vajaat 40 asuntoa, joista ehkä puolet esittävien taiteiden edustajille ja loput muille. Moustgaardin mukaan kaikkiin asuntoihin asukkaat valittaisiin sosiaalisin perustein.

Kalevassa sijaitsevalla tontilla on 2 000 kerrosneliötä. Tontille voi rakentaa kuusikerroksisia asuinrakennuksia.

Tontti on puretun Nesteen huoltoaseman paikalla Sarvijaakonkadun ja Sammonkadun väliin jäävässä korttelissa. Kaupunki kunnostaa parhaillaan alueen maaperää.

Kysyntää riittää

Tampereen asunto- ja kiinteistölautakunta on tekemässä päätöstä tontin varaamisesta 5. syyskuuta. Talon suunnittelu voi alkaa, jos kaupungilta tulee myönteinen päätös.

Moustgaard arvioi, että suunnitteluun ja rakentamiseen menee vähintään kaksi ja puoli vuotta.

– Meillä on runsaasti kokemuksia Helsingin talosta, ja niitä luonnollisesti pitää saada hyödynnettyä.

Asukkaita Tampereelle ei vielä ole tiedossa. ELMU uskoo, että kysyntää riittää. Helsingissä säätiö tutkailee jo lisäkohteita.

Helsingin Jätkäsaareen vuoden 2017 alkupuolella valmistuneessa Jallukassa on 25 vuokra-asuntoa musiikkialan ammattilaisille tai eläkeläisille, jotka ovat tehneet uran musiikkialalla. Lisäksi talossa on 49 Y-säätiön asuntoa.

Korjattu 31.8.2018 9.54: Kaikkiin asuntoihin asukkaat valittaisiin sosiaalisin perustein.

Yhdestä asiasta Matti Mikkola on ylpeä: maaottelumatkoilla on päädytty putkaan vain kahdesti. Kerran joku yritti salakuljettaa viinaa housunkauluksessa stadionille, toisella kertaa taas matkalainen pani painiksi kuljettajan kanssa. Mikkola pitää onnistumisena, ettei putkareissuja ole tullut sen enempää.

– Ne olivat aika rajuja reissuja alussa. Tukholman järjestyspoliisikin peruutti kaikki vapaapäivät silloin. Satamassa oli poliisi vastassa, ja joka autossa puhutettiin huonolla suomen kielellä: "Jos te olette kännissä eli humalajassa, te vetä viisisata kruunu sakkoo." Joku siinä autosta huusi, että maksetaanko heti!

Nykyään matkat ovat "ihan marttareissuja", mies myhäilee.

Kannustusta jo vuodesta 1969

Mikkola on iso mies, kahta senttiä vaille kahden metrin mittainen. Kun hän 24-vuotiaana järjesti ensimmäistä Suomi-Ruotsi-maaottelumatkaansa, kukaan ei varmaankaan osannut aavistaa, että siitä alkaisi 50 matkan katkeamaton maaotteluputki.

Ensimmäinen reissu tehtiin kolmella henkilöautolla 12 hengen voimin Turkuun ja sieltä Tukholmaan vuonna 1969. Mukana oli entinen suurjuoksija Väinö Sipilä, "Pälkäneen orhi", jonka urheilujuttuja oli matkalaisten mukava kuunnella.

– Hän todisti sen, että yleisön kannustus auttoi hirveästi. Hänellä oli kilpakumppanina Lauri Virtanen, joka sai kaksi pronssia 1932 olympialaisissa. Väinö sanoi, että aina, kun juostiin Turussa, hän hävisi, sillä Lauri oli turkulainen ja katsomo kannusti aina häntä. Muualla Suomessa oli Väinön vuoro.

Rakkaudesta lajiin

Toiminta laajeni. Mikkolan isän bussifirmalle piti järjestää reissuja, ja vuonna 1975 matkaan lähdettiin jo kahdella bussilla. Hulluina vuosina 1985–1989 elettiin huippuaikoja, matkaan lähti jopa kolme bussillista väkeä.

Mikkola on järjestänyt matkoja rakkaudesta lajiin: hän ei itse ole ottanut eikä ota matkanjärjestelyistä palkkaa. Hänelle on riittänyt ilmainen reissu maaotteluun – ja matkojen tuomat ystävyyssuhteet.

– Porukka on ystäviä, se yhteisöllisyys on minusta siinä kauhean tärkeää. Yksi kaveri kävi vain Ruotsissa pidetyissä otteluissa. Hän olisi voinut lentää suoraan Tukholmaan tai Göteborgiin, mutta hän halusi ajella Hauholle ja päästä bussiin alusta asti mukaan.

– Itsehän en ole koskaan urheillut, lentopalloa alasarjoissa tuli lyötyä. Isä vei ensimmäisiin Salpausselän kisoihin. Siitä se mulla, tämä on niin kuin huumetta.

Verokarhu ja Virén

Elämäntyönsä Mikkola on tehnyt verottajana. Sille vastapainona hän on mielellään ajanut bussia viikonloppuisin – mutta tosin kyydinnyt mieluummin muita kuin hauholaisia. Ainakin pikkujouluaikaan.

– Kyllä siinä sai kuulla, mitä työtä tekee, hän kertoo rauhalliseen tapaansa.

Valokuva-albumista löytyy lukuisia kuvia maaottelureissuista. Bussimatkoilla on pelattu korttia ja pidetty tietokilpailuja. Eräässä kuvassa on tuttu hahmo: Lasse Virén.

– Hänelle tuli erimielisyyksiä Orimattilan verottajan kanssa. Hänet oli neuvottu puheilleni ja tein hänelle valituksen. Mutta virkamies siellä käänsi päänsä eikä valitusta lopulta tarvittu. Mutta Lasse vietti puoli päivää täällä Hauholla ja oli kauhean mukava päivä, Mikkola muistelee.

Mikkola kiittelee muutenkin urheilijoissa tapahtunutta muutosta kohti avoimuutta ja helpompaa lähestyttävyyttä.

– Nykyajan urheilijoista semmoinen sepporätymäisyys on pois, niille uskaltaa mennä juttelemaan ja kyselemään, suuri kehitys on tapahtunut siinä.

Kestävyysjuoksun unohtumattomia hetkiä

Matti Mikkolan mieleen on jäänyt ikimuistoisesti kisa, jossa olivat mukana Virén, Vasala ja Väätäinen. Kestävyysjuoksu oli voimissaan.

– Lassen kansainvälisen uran ensimmäinen voitto tuli 1969 maaottelussa. Viittätonnia juoksivat Pekka Vasala ja Juha Väätäinen. Kolmen tonnin jälkeen ne löivät jarrut lukkoon ja sanoivat Lasselle, että lähde meneen. Ne pitelivät Bengt Nåjdea takanaan, että Lasse sai 20 metriä rakoa. Lasse voitti.

Henkilökohtainen kohokohta osui matkalle numero 40. Göteborgin suomenkielinen kenttäkuuluttaja kertoi, että täällä on paikalla sellainen ryhmä kuin Matin Matkaajat, joka on käynyt jo 40 vuotta maaotteluissa. Sitten kiiteltiin kovasti, ja Mattia kannustettiin jatkamaan.

– Kaksi kertaa olen itkenyt urheilukilpailuissa. Ensimmäinen kerta oli olympialaisissa, kun Lasse voitti Münchenissa kymppitonnin ja olin paikalla. Toinen oli sitten tämä. Nämä ovat sellaisia, joita minä en unohda koskaan.

Kolmas kerta toden sanoo

Aika ajoin joku vakiojäsen siirtyy taivaallisiin kannustusjoukkoihin, ja matkalaiset pitävät pienen hiljaisen hetken ystävänsä muistolle. Sellainen on tulossa tänäänkin.

Matti lopettaa matkanjärjestämisen terveyssyistä. Moni ei vieläkään ole ihan varma, lopettaako hän oikeasti.

– Lopetin ensimmäisen kerran, kun tuli 30 reissua täyteen, ja sitten toisen kerran, kun tuli 40. Mutta nyt tämä pitää, tämä 50.

Hienoa on ollut ja kyllä haikealta tuntuu. Matti Mikkola

Ihan varmaa ei ole vielä se, osallistuuko hän maaottelureissuille vielä matkustajana.

– Olin ollut kahdeksissa olympialaisissa paikalla ja havahduin vuonna 2008 siihen, kun katsoin kisoja sohvalla, että miksi mä olen täällä enkä Pekingissä. Tässä käy varmaan samalla tavalla. Vuoden päästä en tiedä osallistunko, riippuu sen päivän kunnostani.

Kolmannen kerran itku saattaa tulla Ratinan stadionilla Tampereella tänä viikonloppuna. Kun loppusuora häämöttää.

– Hienoa on ollut ja kyllä haikealta tuntuu. Saa nähdä. Ehkä siinä itku tulee.

Ihan kuin ison miehen silmäkulmassa kiiltelisi jo nyt.

Kela on määrännyt sopimussakkoja kolmelle Kelan korvaamia taksikyytejä välittävälle yritykselle, koska niiden välittämät kyydit eivät ole täyttäneet vaatimuksia.

Suuruudeltaan 10 000 euron suuruiset sopimussakot on annettu Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla, Pohjois-Karjalassa taksikyytejä välittäville yrityksille, kertoo Kelan etuuspäällikkö Susanna Bruun.

– Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan osalta ongelmat ovat liittyneet ennen kaikkea puhelinpalveluun. Tilauspalvelussa on ollut aivan liian pitkät odotusajat ja se on ollut ruuhkautunut, Bruun selittää.

Pohjois-Karjalassa taas on ollut puutteita kyytien toteutumisessa.

– Ei ole kyetty aina osoittamaan sopivaa kulkuneuvoa asiakkaan tilaamalle matkalle. On myös ollut merkittäviä myöhästymisiä, Bruun jatkaa.

Kelalla on sopimus taksimatkojen järjestämisestä 11 taksikeskuksen kanssa 17 maakunnassa. Puutteita on ollut myös Pohjois-Savossa, Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla.

Pohjois-Savossa puutteita on saatu korjattua niin hyvin, että sakkoa ei tarvinnut määrätä, Bruun kertoo.

Myös Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla kyytejä välittäville yrityksille on annettu huomautus, mutta niillä on vielä aikaa korjata tilanne ennen mahdollisen sakon määräämistä.

Lue myös:

Kela uhkaa neljää taksikeskusta 10 000 euron sakoilla, jos taksin soittaminen kestää liian pitkään tai kyyti myöhästyy

Tamperelainen Seppo Lahtinen tarkasteli heinäkuussa Nella Nettilataus -ohjelmasta matkakorttinsa tapahtumia ja törmäsi huolestuttavaan ilmiöön.

– Maksulaite oli veloittanut matkakortiltani maksuttoman vaihdon sijaan kokonaan uuden, normaalihintaisen matkan. Käytännössä maksoin matkastani kolminkertaisen hinnan suhteessa seniorilipun hintaan, Lahtinen kertoo.

Kaikki 65 vuotta täyttäneet henkilöt ovat oikeutettuja 50 prosentin alennukseen busseissa kello 9–14. Alennuksen saa henkilökohtaiselle matkakortille ladatulla arvolipulla automaattisesti, kerrotaan Tampereen joukkoliikenteen verkkosivuilla.

Korttiveloituksen pitäisi olla yli 65-vuotiailta päivällä 0,94 euroa, mutta väärin toimiva lukulaite ei ole aina tunnistanut voimassa olevaa vaihtoa. Kun matkakortti on leimattu ennen kahta ja vaihto tapahtunut kahden jälkeen, niin laite on veloittanut täyden maksun eli 1,88 euroa.

Virheellistä veloitusta toista kuukautta

Seppo Lahtisen ensimmäinen virheellinen veloitus tapahtui 7. heinäkuuta. Hän otti yhteyttä Tampereen joukkoliikenteeseen, josta tapahtunutta pahoiteltiin. Hän sai väärästä veloituksesta lahjakorttikoodin käytettäväksi seuraavan latauksen yhteydessä.

Virheellisiä veloituksia on tähän mennessä osunut Lahtisen kohdalle kaikkiaan seitsemän. Kaksi kertaa hän on käyttänyt lahjakorttikoodinsa ladatessaan arvokorttiaan, mutta nyt asia on alkanut kismittää suuremmassa määrin.

– Joudun joka kerta ostamaan lisää arvoa kortilleni, jotta saan takaisin väärin perityt summat. Mielestäni se ei ole oikea menettelytapa. Miksi vääriä veloituksia ei voida suoraan palauttaa arvokortilleni, Lahtinen kysyy.

Lahtisen närkästystä on lisännyt se, että Tampereen joukkoliikenne ei ole tiedottanut asiasta.

– Minun mielestäni matkustajia pitäisi varoittaa väärin toimivista laitteista, koska muutoin virheellinen veloitus voi jäädä huomaamatta. Matkustajat eivät osaa varautua, eivätkä kuljettajatkaan ole tietoisia siitä, että heidän lukulaitteensa toimivat väärin.

Seppo Lahtinen on tehnyt jatkuvista virheveloituksista rikosilmoituksen.

Ohjelmointivirheen löytäminen haasteellista

Tampereen joukkoliikenteen asiakaspalvelupäällikkö Tanja Lehtonen myöntää, että lukulaitteissa on ollut ongelmia.

– Ongelmista on oltu tietoisia jo heinäkuusta lähtien, mutta varsinaisen ohjelmointivirheen jäljille on ollut haastavaa päästä.

Joukkoliikenteen asiakaspalveluun on Lehtosen mukaan tullut palautetta vain vähän. Tarkkaa väärien veloitusten määrää Lehtonen ei pysty arvioimaan.

– Se on kuitenkin promillen luokkaa suhteessa kaikkiin maksuihin, hän arvelee.

Väärin toimivien laitteiden sijoittumista eri bussilinjoille Lehtonen ei myöskään pysty sanomaan, koska liikennöitsijät sijoittavat autot linjoille oman ajojärjestelynsä perusteella.

– Viallisia laitteita tiedetään olleen palvelulinjojen autoissa, mutta myös muita linjoja ajavissa autoissa.

Ohjelmointivirhe on paikallistettu noin pariinkymmeneen uuteen kortinlukulaitteeseen. Suurin osa näistä laitteista on autoissa, jotka aloittivat liikennöinnin syyskauden alkaessa 9. elokuuta.

– Ohjelmatoimittaja on nyt paikallistanut vian ja se on korjattu. Lähes kaikille laitteille on toimitettu korjattu ohjelmapäivitys, Lehtonen kertoo.

Asiakaspalvelupäällikkö Tanja Lehtonen pahoittelee tapahtunutta. Väärin veloitettuja maksuja ei kuitenkaan voida palauttaa automaattisesti matkustajien matkakorteille.

– Jokaisen on itse haettava hyvitystä Tampereen joukkoliikenteeltä, hän vahvistaa.

Monelle ikäihmiselle matkahistorian tutkiminen Nella Nettilataus -ohjelman kautta on haastavaa, mutta osan historiasta saa myös kuljettajalta pyydettäessä.

– Autosta voi saada yhdeksän viimeisen matkan tapahtumat, joten ainakin niiden osalta on helppo tarkastaa oman korttinsa veloitukset.

Tanja Lehtonen sanoo, että kaikki tehtävissä oleva on nyt tehty. Hän myös toivoo, etteivät asiakkaat huolestuisi turhaan, sillä lähes kaikkien laitteiden ohjelmistot on nyt päivitetty. Tapahtumista ovat kiinnostuneita poliisin lisäksi myös kuluttajaviranomaiset.

Kuvittele heinäkuu 2080 Helsingin Hietaniemessä:

Uimaranta on mustanaan ihmisiä, jotka hakevat veden ääreltä helpotusta helteeseen.

Aurinkovarjon alla joku naureskelee, kuinka joskus vuonna 2018 puhuttiin jostakin käristyskupolista. Vähänpä silloin tiedettiin!

Edessä aukeavalla Seurasaarenselällä ui Mustaltamereltä kotoisin oleva täpläsilli.

Ajatusleikki ei ole kovin kaukaa haettu. Jos ilmaston lämpenemistä ei saada hallintaan, Suomen kaupunkien keskimääräinen lämpötila heinäkuussa voi muutamien vuosikymmenien päästä olla sama kuin joissakin etelän lomakohteissa nyt.

Tulevaisuuden lämpötiloja on mahdollista ennustaa ilmastomallien perusteella. Laskimme, paljonko heinäkuun keskilämpötila nousee Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Oulussa vuoteen 2080 mennessä, jos pahin skenaario eli kehityskulku toteutuu eikä maailmassa ryhdytä riittäviin toimiin ilmastopäästöjen leikkaamiseksi.

Katso alta myös, miten lämpötilat kehittyvät parhaassa tapauksessa, jos ilmastonmuutosta saadaan hillittyä.

Ilmastomalleista ja -skenaarioista voit lukea lisää jutun loppupuolelta.

Helsinki on kuin Bryssel...

Kahlataanko Mannerheimintiellä sadekuurojen jälkeen polviin asti yltävässä vedessä?

Myönteisimmän ennusteen mukaan Helsinki muistuttaa vuonna 2080 heinäkuun lämpötilaltaan Belgian pääkaupunkia Brysseliä nyt.

Ennuste perustuu skenaarioon, jossa ilmakehää lämmittävien kasvihuonekaasujen määrä onnistutaan kääntämään laskuun pian vuoden 2020 jälkeen.

Tällöin heinäkuun 2080 keskilämpötila olisi Helsingissä 18,7 astetta. Se on 1,5 astetta enemmän kuin tällä hetkellä. On hyvä muistaa, että kyseessä on koko kuukauden keskiarvo, ja päivän ylimmät lämpötilat ovat sitä paljon korkeammat.

Helsingissä vallitsee nyt merellisen ja mantereisen ilmaston välimuoto. Siinä talvet ovat lauhoja ja kesät lämpimiä. Heinäkuiden aikana on sekä helleaaltoja että viileämpiä jaksoja.

1,5 asteen lämpötilan nousu lisää heinäkuisen Helsingin sään ääriolosuhteita. Sateet ovat nykyistä rankempia ja pitkiä hellejaksoja on useammin.

Suomessa tänä kesänä pitkään jatkunut helle onkin esimakua tulevasta. Kuumia jaksoja selittää ilmaston luontainen vaihtelu, mutta asiantuntijoiden mukaan myös ilmastonmuutos vaikuttaa taustalla.

Kasvukausi pidentyy kesän molemmista päistä, kun lämpötila nousee. Toisaalta luonnonkasveille tulee ongelmia, koska ne ovat sopeutuneet tiettyihin lämpötiloihin.

Brysselin kaltaiseksi Helsinki ei silti välttämättä muutu muuten kuin keskilämpötilaltaan. Rankkasateiden määrää tulevaisuudessa ei voida tarkasti ennustaa.

Bryssel sijaitsee lauhan länsituulen vyöhykkeellä. Siellä vettä tulee jo nyt huomattavasti, koska sateita saapuu kaupunkiin Atlantin valtamereltä.

...vaiko: Helsinki on kuin Podgorica

Viljelläänkö Viikissä pian viiniä?

Huolestuttavimman ennusteen mukaan Helsinki muistuttaa vuonna 2080 heinäkuun lämpötilaltaan kaupunkia Välimeren rannikolla.

Tähän päädytään, jos maailman maat eivät ilmastoneuvotteluista huolimatta ryhdy riittäviin toimiin ilmaston lämpenemistä aiheuttavien päästöjen rajoittamiseksi.

Ennusteen mukaan Helsingin heinäkuun 2080 keskilämpötila olisi 21,4 astetta. Se nousisi 4,2 asteella nykyisestä.

Yhtä lämmintä on tällä hetkellä esimerkiksi Montenegron pääkaupungissa Podgoricassa. Se sijaitsee Adrianmeren rannikon tuntumassa, Välimeren ilmaston ja subtrooppisen vyöhykkeen rajalla.

4,2 asteen nousu heinäkuussa aiheuttaisi Etelä-Suomessa suuria ongelmia monille viileisiin olosuhteisiin tottuneille eläinlajeille ja luonnonkasveille. Suomessa pitäisi todennäköisesti löytää myös uusia viljelylajeja.

Tulvat saattaisivat lisääntyä, koska sademäärä kasvaisi.

Välimereltä tuttu nahkealehtinen kasvillisuus ei sentään levittäytyisi Helsinkiin, vaikka lämpötila nousisikin. Aurinko paistaa Välimerellä määrällisesti enemmän kuin Suomessa, ja esimerkiksi pinnanmuodot ovat alueilla erilaiset.

Oulu on kuin Tukholma – tai Berliini

Pyöritelläänkö Oulussa lumipallot pian kurasta?

Pohjoinen lämpenee nopeammin kuin etelä, sekä Suomessa että koko maapallolla.

Se johtuu pohjoisten alueiden lumipeitteen vähenemisestä. Lumi heijastaa auringonvaloa takaisin, mutta jos lunta on vähemmän, auringon energiaa varastoituu enemmän maan pintaan.

Vaikka Oulu on Helsinkiä yli 500 kilometriä pohjoisempana, heinäkuun keskilämpötila nousee siellä suunnilleen samaan tahtiin kuin Helsingissä: myönteisimmän ennusteen mukaan 1,6 astetta ja huolestuttavimman mukaan 4,4 astetta vuoteen 2080 mennessä.

Talvella nousu on Oulussa Helsinkiä huomattavasti suurempi.

Jos ilmaston lämpenemistä onnistutaan hillitsemään, tulevaisuuden Oulu on lämpötilansa puolesta heinäkuussa kuin nykyinen Tampere tai Tukholma. Jos taas päästöjen annetaan kasvaa vapaasti, Oulu muistuttaa vuonna 2080 heinäkuun keskilämpötilaltaan esimerkiksi Saksan pääkaupunkia Berliiniä.

Oulua pohjoisempana Lapissa jo 2–3 asteen nousu kesän keskilämpötiloissa aiheuttaa sen, että metsänraja nousee ja tunturipaljakka eli metsänrajan yläpuolelle nouseva tunturin lakialue vähenee.

Elinalueiden supistuminen johtaa useiden kasvilajien uhanalaistumiseen tuntureilla.

Turku on kuin Pariisi – tai Varna

Uiko Aurajoessa pian Mustassameressä esiintyvä täpläsilli?

Keskilämpötilan nousu vaikuttaa myös Itämeren pintalämpötilaan. Lämpenemisen seurauksena monien viileään veteen sopeutuneiden lajien määrä vähenee.

Suomen merialueille tulee uusia lajeja, joita nykyään esiintyy etelämpänä.

Lounaisrannikolla sijaitsevassa Turussa heinäkuun keskilämpötila nousee myönteisimmän ennusteen mukaan 1,6 astetta ja huolestuttavimman mukaan 4,1 astetta vuoteen 2080 mennessä.

Turku on tämän jutun suomalaiskaupungeista jo tällä hetkellä heinäkuussa lämpimin.

Jos lämpötilan nousu pysyy aisoissa, heinäkuisessa Turussa olisi tulevaisuudessa yhtä lämmintä kuin Ranskan pääkaupungissa Pariisissa nyt.

Huolestuttavimman ennusteen mukaan Turusta tulisi kuin Mustanmeren rannalla Bulgariassa sijaitseva Varna. Se on suomalaistenkin tuntema rantalomakohde.

Rannikon tuntumassa esimerkiksi Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla on paljon viljatiloja. Lämpötilan nousu vaikuttaa viljanviljelyyn ja siten ruoantuotantoon. Jo tämän vuoden kuuma heinäkuu aiheutti pahoja satovahinkoja.

Merenpinnan nousu aiheuttaa rannoilla eroosiota eli maaperän kulumista.

Tampere on kuin Düsseldorf – tai Bilbao

Pitäisikö Hervannan ja keskustan välille rakentaa raitiotien sijaan veneväylä?

Suomen sisäosissa ilmaston lämpeneminen aiheuttaa tulvia, koska sateet muuttuvat rankemmiksi. Se vaikuttaa myös veden laatuun ja jokien virtaamaan. Rankkasateet lisäävät ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin, mikä aiheuttaa rehevöitymistä ja levän lisääntymistä.

Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki Tampere muistuttaa tulevaisuudessa kesälämpötiloiltaan läntistä Saksaa.

Myönteisimmän ennusteen mukaan Tampere on vuonna 2080 kuin Düsseldorf. Huolestuttavimman mukaan Tampere lämpenee siten, että se muistuttaa Bilbaota Espanjassa Atlantin rannikolla.

Tampereen heinäkuun keskilämpötila nousee myönteisimmän ennusteen mukaan 1,5 astetta ja huolestuttavimman mukaan 4,2 astetta vuoteen 2080 mennessä.

Toiveikkain ennuste on jo liian toiveikas

Tässä jutussa esitetyt kaupunkivertailut perustuvat ilmastomalleihin, joilla voidaan arvioida tulevaisuuden kehitystä.

Mallien perusteella on luotu skenaarioita, joiden tarkoituksena on havainnollistaa tulevaisuutta. Juttumme myönteisin skenaario on tieteelliseltä nimeltään RCP2.6 ja huolestuttavin skenaario RCP8.5.

RCP2.6-skenaarion mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuus olisi korkeimmillaan vuoden 2050 tienoilla, mutta alkaisi sen jälkeen laskea.

RCP8.5-skenaariossa hiilidioksidin määrä kasvaa vuoteen 2100 mennessä kolminkertaiseksi 1800-luvun loppuun verrattuna ja jatkaa kasvuaan vielä 2100-luvullakin.

Ensimmäinen skenaario perustuu siihen, että päästöt onnistutaan kääntämään jyrkkään laskuun 2020-luvulla. Toinen käy toteen, jos kasvihuonekaasupäästöjen annetaan vapaasti kasvaa. Todennäköisin skenaario on jotakin näiden keskivaiheilta.

Ilmaston lämpenemistä ei voida enää estää. Vaikka päästöjä vähennettäisiin merkittävästi heti, ilmasto jatkaa lämpenemistään vielä vuosikymmeniä.

Miten laskimme lämpötilojen muutokset?

Heinäkuun keskilämpötilojen ennustetut muutokset on laskettu CMIP5-tietokannasta (Coupled Model Intercomparison Project 5), ja ne perustuvat 28 ilmastomallin globaaliin keskiarvoon. CMIP5 tarjoaa ilmastotutkijoille rungon vertailukelpoisten kokeiden tekemiseksi.

Kaupunkien tämänhetkiset vuorokauden keskilämpötilat ovat peräisin yhdysvaltalaisen tutkijaryhmän Berkeley Earthin laskelmista. Berkeley Earth on ilmastotutkijoiden yleisesti käyttämä lähde, jonne on laskettu maailman eri kaupunkien keskimääräisiä lämpötiloja jopa satojen vuosien takaa.

Lämpötilat kuvastavat tarkalleen ottaen hieman kaupunkeja laajemman alueen keskimääräisiä olosuhteita.

Mallien perusteella laskemamme muutokset kerrotaan jutussa suhteessa vuosien 1981–2010 heinäkuiden keskilämpötilaan.

Tarkasteltaviksi kaupungeiksi valitsimme Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun, joiden tämänhetkiset keskilämpötilat löytyvät Berkeley Earthin laskelmista. Vertailualueen rajasimme Eurooppaan.

Vertailukaupungit on valittu siten, että niiden tämänhetkinen heinäkuun keskilämpötila eroaa enintään 0,25 asteella lähtökaupungin lämpötilasta ilmastomallien esittämän muutoksen jälkeen.

Mitä kaupunkien lämpötilamuutoksia mitatessa pitää muistaa?

Ilmastomallien perusteella ei voi ennustaa kaikkia ilmastonmuutoksen vaikutuksia kaupunkeihin.

Varsinaisessa ilmastotutkimuksessa otettaisiin huomioon etenkin kaupunkien lämpösaarekkeet, joiden vuoksi keskustan lämpötila on yleensä korkeampi ympäröiviin maaseutualueisiin verrattuna. Tutkijat eivät ole yksimielisiä, tuleeko ilmiö voimistumaan vai heikkenemään ilmastonmuutoksen myötä.

Kaupungin todelliseen lämpötilan muutokseen vaikuttavat myös pinnanmuodot. Lisäksi laskelmissa tulee ottaa huomioon myös viheralueiden ja kovien pintojen suhde.

Ihmiskunnan tekemiä päätöksiä ei puolestaan voi ennustaa. Päätökset määrittelevät sen, kuinka voimakkaasti ilmasto muuttuu.

Kaiken lisäksi eri tekijät, kuten lämpötila ja sademäärä, vaikuttavat toisiinsa.

Sopimus on, mutta säännöt puuttuvat

Ilmastonmuutosta on yritetty hillitä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Pariisin vuoden 2015 sopimuksessa ilmaston lämpeneminen yritetään pysäyttää alle kahteen asteeseen verrattuna teollistumista edeltävään aikaan.

Lisäksi maat pyrkivät jopa tiukempaan tavoitteeseen, 1,5 asteeseen, koska se vähentäisi ilmastonmuutoksen aiheuttamia vahinkoja huomattavasti.

1800-luvun lopulla alkaneen teollisen kehityksen aikana koko maapallo on lämmennyt keskimäärin 0,85 astetta. Tällä hetkellä se lämpenee noin 0,2 astetta vuosikymmenessä.

Kukaan ei tiedä, miten Pariisin sopimuksen tavoitteessa onnistutaan. Presidentti Donald Trump ilmoitti viime vuonna Yhdysvaltojen irtautuvan sopimuksesta, mutta todellisuudessa monet osavaltiot, kaupungit ja yritykset ovat yhä kiinteästi mukana ilmastotalkoissa.

Tavoitteeseen pääseminen riippuu myös Euroopan maista ja Kiinasta, joka on maailman suurin saastuttaja.

Sopimuksen tavoitteiden riittävyyttä pohditaan seuraavan kerran joulukuussa Puolan Katowicen ilmastokonferenssissa. Siellä on tarkoitus sopia ilmastosopimuksen säännöistä eli siitä, miten päästöistä ja niiden vähentämisestä raportoidaan.

Kahden asteen kauhuskenaario

Vaikka Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin päästäisiin, se ei silti välttämättä riitä. Tuoreiden tutkimusten mukaan ilmastojärjestelmä olisi haavoittuvaisempi kuin tähän asti on luultu.

Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian PNAS-lehdessä julkaistun artikkelin mukaan maapallolla olisi keikahduspiste, jonka jälkeen planeetan kuumeneminen lähtee hallinnasta.

Tämä piste saatetaan saavuttaa jo kahden asteen kohdalla.

Tutkijoiden mukaan lämpenemisen pysäyttäminen kahteen asteeseen ei olisikaan mahdollista, vaan sen jälkeen lämpötila jatkaisi kohoamistaan ja pysähtyisi vasta sitten, kun lämpötila on kohonnut 4–5 astetta.

Silloin maapallolla olisi yhtä lämmintä kuin 1,2 miljoonaa vuotta sitten.

Tämä johtaisi muun muassa siihen, että joinakin kesinä pohjoiset merialueet olisivat täysin jäättömiä. Merenpinta voisi nousta jopa 60 metriä ja useista maapallon alueista tulisi niin kuumia ja kosteita, että ne olisivat asuinkelvottomia.

Juttua varten on haastateltu Ilmatieteen laitoksen ilmastoasiantuntijaa Reija Ruuhelaa, vanhempaa tutkijaa Achim Drebsia ja erikoistutkija Antti-Ilari Partasta sekä Ylen meteorologia Kerttu Kotakorpea. Lähteinä on lisäksi käytetty Ilmatieteen laitosta, ilmastonmuutostietoa tarjoavaa Ilmasto-opasta, ympäristöhallinnon verkkopalvelua Ymparisto.fi:tä, yhdysvaltalaisen tutkijaryhmän Berkeley Earthin laskelmia menneistä lämpötiloista sekä aiempia Ylen artikkeleita.

Lue myös:

Ilmastonmuutoksen hyöty Suomen talousmetsille katoaa pieniin suihin – tuholaiset pitävät helteistä ja myrskyistä

Kaipaatko pitkiä kesiä? Ilmastonmuutos voi tuoda ne sinulle – talven kustannuksella

Kun Eurooppa paahtuu, jossain on oltava viileää – Minne kylmä on kadonnut?

Yli 50 000 nimeä kerännyt kansalaisaloite avohakkuiden kieltämisestä valtion mailla on onnistunut saamaan myös metsäammattilaiset keskustelemaan suomalaisesta metsänhoidosta. Vaikka ympäristöjärjestöjen liikkeelle laittama aloite ei johtaisikaan lakimuutokseen, jo sen aikaansaamaa keskustelua pidetään myönteisenä asiana.

– Olen kuullut lukuisia tarinoita ihmisiltä, jotka ovat olleet järkyttyneitä, kun oman mökin tai retkeilypaikan metsä on avohakattu. Se on asia, joka ihmisiä Suomen metsätaloudessa vaivaa ja johon halutaan muutosta, huomauttaa Greenpeacen maajohtaja Sini Harkki.

– Sen näki jo ensimmäisenä päivänä, kun me laitoimme tämän aloitteen liikkeelle. Ihmiset suorastaan juoksivat allekirjoittamaan tätä aloitetta. Meille tuli hyvin paljon palautetta, että tätä on toivottu.

Ilmasto, luontoarvot ja virkistyskäyttö

Aloitteen tekemiseen Sini Harkki esittää montakin syytä. Ne liittyvät ilmastoon, luonnon monimuotoisuuteen ja virkistyskäyttöön. Jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa metsästä hakataan vain osa puista ja metsä säilyy metsänä hakkuun jälkeenkin.

– Tuoreimman tiedon mukaan jatkuvapeitteinen kasvatus on kannattavaa ja mahdollista oikeastaan missä tahansa. Nimenomaan se sopii valtion metsiin, joista iso osa on Pohjois-Suomessa.

Harkki muistuttaa, että valtion metsissä retkeily ja virkistyskäyttö ovat isossa roolissa. Jatkuvapeitteinen metsä on myös parempi uhanalaiselle metsälajistolle, joka kaipaa varttuneita ja vanhoja metsiä. Lisäksi vesistö- ja ilmastovaikutukset ovat avohakkuissa isompia, korostaa Sini Harkki.

Avohakkuu tyypillinen uudistusmenetelmä

Yksi Metsähallituksen viime vuonna avohakkaamista metsäaloista sijaitsee Orivedellä Soimasuon lähellä. Avohakkuu on tyypillinen metsän uudistusmenetelmä, sanoo Metsähallituksen suunnittelupääällikkö Niklas Björkqvist.

– Tämä on meidän normaalia monikäyttömetsää. Tähän on tehty avohakkuu, johon on jätetty säästöpuita kymmenen kappaletta hehtaaria kohden.

Pääosa puista oli tukkipuita. Hakkuiden jälkeen maaperä on muokattu laikkumätästyksellä. Ensi vuonna avohakkuualalle istutetaan kuusentaimia.

– Menetelmä on hyvin varma, taimikko lähtee hyvin kasvamaan.

Niklas Björkqvist myöntää, että jälki avohakkuualueella ei ole missään nimessä kaunista. Hän kuitenkin huomauttaa, että jo viisivuotiaassa taimikossa avohakkuun jäljet ovat jo pitkälti hävinneet.

Metsien käsittelypaletissa 15 sivellintä

Metsähallituksella on käytössä 15 erilaista hakkuutapaa poimintahakkuista avohakkuuseen. Kaikissa hakkuutavoissa jätetään myös säästöpuita ja kuolleet puut metsään. Metsähallituksen Björkqvist toteaa, että ilmastonmuutosta ajatellen Suomen metsät on pidettävä hyvässä kasvussa.

– Hakkuut tehdään kohteen luonteen mukaan. Jos metsä on virkistys- tai retkeilyaluetta, siellä käytetään pehmeämpiä hakkuutapoja. Siellä, missä metsätalous saa isomman sijan, käytetään jaksollista metsänkasvatusta, johon kuuluu yhtenä osana metsän uudistaminen.

Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmassa on lisätty eri-ikäisten metsien käsittelytapoja. Eri menetelmät täydentävät toisiaan, vakuuttaa Björkqvist.

"Avohakkuiden kannattavuus arvioitu virheellisesti"

Helsingin yliopiston metsätieteiden professori Olli Tahvonen katsoo, että aiemmin tehdyt tutkimukset ovat virheellisesti saaneet avohakkuut näyttämään kannattavammalta vaihtoehdolta.

– Nyt on hieman yllättävää, että jatkuvapeitteinen metsienhoito pystyy taloudellisesti kilpailemaan avohakkuumallin kanssa. Tämä perustuu siihen, että avohakkuuttomassa metsänhoidossa ei tule investointeja päätehakkuun jälkeen. Nämä investoinnit pitäisi saada takaisin korkoineen tulevissa päätehakkuissa joskus 60 vuoden päästä.

Jatkuvapeitteisessä hoidossa luotetaan siihen, että uusia puita tulee itsestään ja ilmaiseksi. Siinä myös hyödynnetään puita tarkemmin juuri senkokoisina, jolloin ne kannattaa kaataa.

Laiva kääntyy hitaasti

Professori Olli Tahvonen myöntää, että Suomessa laiva on hitaasti kääntymässä. Suomessa on 70 vuotta oltu sitä mieltä, että pohjoismaisissa metsäolosuhteissa avohakkuu on ainoa taloudellisesti käypä ratkaisu.

– Tutkimuksissa on tulkittu vain kuutiotuotosta per vuosi per hehtaari ja se on väärä kriteeri metsätalouden kannattavuudelle. Huomioon pitää ottaa hinnat, kustannukset ja korkokanta. Uudet tutkimukset perustuvat tähän mielekkäämpään taloudelliseen ajatteluun.

– Avohakkuissa tehdään paljon pienten alapuiden harvennusta, jolloin puiden korjuu on kallista per kuutio ja kantohinta on varsin alhainen. Vastoin pitkään vallinneita käsityksiä metsien hoito ilman avohakkuita näyttää kilpailukykyiseltä, erityisesti jos meillä on heikko tai keskinkertainen kasvupaikka.

Arvovalintoja ja riskien arviointia

Avohakkuut kieltävää aloitetta Tahvonen pitää luontojärjestöjen ympäristöpoliittisena aloitteena, jonka takana tutkijan on vaikea olla suoraan mukana.

– Kyse on arvovalinnoista. Jos me painotamme riittävästi ympäristöarvoja, silloin avohakkuuton metsätalous saa lisää painoarvoa. Kun meillä on käsillä myös ilmastonmuutos, silloin on kysyttävä myös, tuovatko avohakkuut metsillemme lisää riskejä.

Useat tutkimukset viittaavat siihen, että metsien hoito usean puulajin sekametsänä on hyvä tapa varautua ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin. Näin on erityisesti, jos tätä verrataan yhden puulajin tasaikäisiin metsiin, Tahvonen sanoo.

– Nämä seikat tukevat tätä ympäristöjärjestäjen aloitetta. On aika luonnollista ajatella, että valtio ottaisi tässä pioneerin aseman ja valtion metsissä lähdettäisiin hakemaan kokemusta, miten näitä asioita voidaan kehittää.

"Kaikki on tehty päinvastoin"

Hattulan Pekolassa viimevuotisessa hakkuussa isot puut on hakattu ja pienemmät puut on jätetty kasvamaan odottamaan seuraavaa puunkorjuuta 15–25 vuoden kuluttua, esittelee Innofor Oy:n toimitusjohtaja Erno Lehto.

– Kaikki on tehty päinvastoin kuin avohakkuussa ja sillä saavutetaan merkittäviä etuja. Tässä metsässä on tehty äärimmäisen hyvä tukkivoittoinen harvennus. Metsän uudistamiskulut ovat avohakkuuta pienemmät. Samalla täällä on lehtipuusekoitusta ja lahopuut on säästetty, joten monimuotoisuus säilyy.

Lehto myöntää, että jatkuvapeitteisessä metsänhoidossa kyse on pitkälti asenteesta. Siihen tarvitaan maanomistajan päätös ja se, että koneenkuljettaja noudattaa ohjeita.

Keskustelu on jo nytkähtänyt

Greenpeacen maajohtaja Sini Harkki pitää tärkeänä, että aloitteella eduskuntaan saadaan laadukas keskustelu metsienhoidosta. Harkki on vakuuttunut, että voimakkaan kansalaispaineen lisäksi ilmasto, biodiversiteetti ja maisema ovat hyviä syitä saada aikaan muutoksia metsien käsittelyyn.

– Liikkeellä on laajalle levinneitä käsityksiä siitä, että avohakkuumalli olisi aina kannattavampi tai että jatkuvapeitteinen kasvatus huonontaisi puun tuottoa merkittävästi.

– On tietysti mahdollista, että eduskunta ei tätä aloitetta hyväksy. Siinäkin tapauksessa minä uskon, että tämä keskustelu on jo nytkähtänyt eteenpäin ja avohakkuuton metsätalous tulee lisääntymään tulevaisuudessa.

Muuttopalvelujen kasvava suosio näkyy lisääntyneinä yhteydenottoina kuluttajaneuvojaan.

Tapausten määrä on kasvanut tasaisesti viimeisen viiden vuoden aikana. Viime vuonna Kilpailu- ja kuluttajaviraston tietokantaan kirjattiin 128 yhteydenottoa muuttopalveluihin liittyen, kun neljä vuotta sitten niitä oli reilut 90. Viraston arvion mukaan tänä vuonna luku kasvaa entisestään.

Kuluttajaoikeusneuvoja Raija Marttala Uudenmaan maistraatista toteaa, että muutoista valitetaan viranomaisille asti verrattain harvoin.

Mutta sitten kun valitetaan, ovat tapaukset yleensä monin tavoin hankalia.

Tavaraa vahingoittuu

Tyypillisin kiistan aihe ovat muutossa vahinkoa kärsineet tavarat tai asuntojen pinnat.

Yle sai tätä juttua varten nähtäväkseen nimettömänä ihmisten muuttofirmoista kuluttajaneuvontaan jättämiä valituksia. Seuraavanlaisia tarinoita on lukuisia:

"Selkänojan (keinonahkaa) yläosassa 2 reikää. 3 000 euron sohva n. 4 v vanha. Nyt vastapuoli kiistää aiheuttaneensa vaurioita."

"Muuttofirma tuhosi paljon omaisuutta. Ovi, sohva, sänky, hissi yms. vaurioitui."

Raija Marttalan mukaan syypään selvittäminen on välillä vaikeaa.

– Muuttofirma ei läheskään aina myönnä, että tavara on vaurioitunut muutossa. Näissä asetutaan helposti napit vastakkain, koska esimerkiksi pakkausvastuu on sovittu epäselvästi.

Mikäli vastuullinen löytyisikin, ei korvaus aina miellytä vahingon kärsinyttä. Muuttovahingoista maksettavissa korvauksissa nimittäin sovelletaan tiekuljetussopimuslakia. Sen mukaan enimmäiskorvaus on 20 euroa vahingoittuneen tavaran painokiloa kohti.

Marttala muistuttaa, että vauriotilanteessa kannatta reklamoida heti ja valokuvata vahingot.

– Parin viikon päästä näytön arviointi menee hankalammaksi.

Hinta yllättää muuttajan

Toinen melko yleinen riidan aihe on yllättävän iso loppulasku.

"Sovimme hinnaksi 490 euroa, muutto maksoikin 1 360 euroa."

Muuttofirmoja välittävän Muuttomaailma.fi:n toimitusjohtaja Eero Rönkkö tunnistaa tapauksia, jossa loppusumma on ollut asiakkaan mielestä odotettua isompi.

Rönkön mukaan muuton kesto tyypillisesti venyy, jos tavarat on pakattu huonosti, asiakas ei ole maininnut, että kyseessä on uudiskohde, johon muuttaa useampi talous yhtä aikaa, muuttoautoa ei saa lähelle ulko-ovea tai hissi ei ole käytössä.

Joskus myös muutettavien tavaroiden määrä arvioidaan alakanttiin.

– Katsotaan, että mulla on perusmäärä tavaraa ja ne menevät tuosta parissa tunnissa. Yksinkertaistetaan liikaa.

Rönkkö muistuttaa, että vaikka riitoja on, suurimmassa osassa muutoista hinta-arviot pitävät asiallisesti.

Muuttomaailman sivuilla on annettu yli 5 000 arviota, miten muutto on lopulta sujunut.

– Suurimmassa osassa arvosteluista on mainittu, että kaikki sujui aikataulussa tai muutto sujui jopa odotettua nopeammin.

Kuluttajaoikeusneuvoja Raija Marttalan mukaan hintaerimielisyyksien selvittäminen ja sopiminen muuton jälkeen on usein vaikeaa. Jos hinnasta ei ole sovittu täsmällisesti, oma tavaramäärä on arvioitu alakanttiin tai muutossa ilmenee muuta yllättävää, voi laskun loppusumma poiketa paljonkin oletetusta.

Mutta kuinka ensimmäistä kertaa palvelua tilaava voisikaan tietää, mitä pitää ottaa huomioon?

– Lähtökohta on, että muuttofirma on tässä se ammattilainen, jonka pitää opastaa kuluttajaa. Toisaalta asiakkaan etu on selvittää perusasioita myös itse – netistä löytyy paljon ohjeita esimerkiksi muuttoja tarjoavien yritysten sivuilta.

Rönkkö kertoo yrityksensä tekevän töitä, jotta asiakkaat tietäisivät, mitä ovat tilaamassa.

– Yli puolet käyttäjistämme on ensikertalaisia, joten kaikki eivät tiedä mikä on muuttopalvelun rooli. Sivuillamme on ohjepankki muuttajalle.

Muuttopalvelu jättää tulematta

Pahimmassa tapauksessa muuttofirma tulee paikalle pahasti myöhässä tai jättää kokonaan ilmaantumatta.

"Muuttopalvelu ei koskaan saapunut. Lyhyellä varoitusajalla piti hankkia uusi muuttofirma, ja se tuli puolet kalliimmaksi."

"Muuttopalvelu ei kuitenkaan koskaan saapunut perille eikä heiltä vastattu myöskään yhteydenottoihin. Jouduimme yöpymään hotellissa ja ostamaan lapsille ja itsellemme mm. vaatteita ja muita hyödykkeitä ja tilaamaan lisäksi kalliin muuttopalvelun ruuhka-aikaan kuun vaihteessa"

Pirkanmaan Pikakuljetuksen muuttomies Valtteri Helenius on itsekin ollut paikkaamassa ihmisten hätätilanteita, joissa vanha asunto on pakattu ja muuttofirma tekee oharit. Syitä asiakkaan pulaan jättämiseen Helenius voi vain arvailla.

– Onko liikaa keikkoja ja asiakas unohtuu vai onko tullut parempi työtarjous ja jätetään vähemmän kiinnostava keikka vain tekemättä.

Raija Marttalan mukaan tapaukset eivät ole yleisiä, mutta niitäkin sattuu. Tällöin asiakas joutuu usein vaikeaan pakkorakoon ja tilaa hädissään pahimmassa tapauksessa hyvinkin kalliin korvaavan kyydin tavaroilleen.

– Jos alkuperäinen yritys on saanut maksun, pitää rahat tietenkin palauttaa. Joskus asiakkaalla voi olla oikeus vahingonkorvauksiin esimerkiksi alkuperäistä sopimusta suuremmista muuttokustannuksista.

Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas

Huono palaute leviää sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin. Joskus yrityksen mustamaalaaminen voi olla tarkoitushakuista ja ilkeää.

Muuttomaailman Eero Rönkkö luottaa siihen, että julkiset asiakasarviot huolehtivat firmojen palvelun laadusta. Rönkkö ei halua, että huono palvelu pääsee kuin koira veräjästä.

– Toisaalta ei ole reilua, jos yksittäinen kielteinen somekeskustelu tahraa firman maineen. Annamme firmalle mahdollisuuden tuoda ilmi oman näkemyksensä. Muuttopalvelua harkitseva osaa kyllä itse muodostaa mielipiteensä firmasta, kunhan hänelle annetaan riittävästi tietoa.

Mitä seurauksia toistuvasti mokailevalle yritykselle sitten voi seurata – maineen menettämisen lisäksi?

Ei paljoakaan, Raija Marttala toteaa.

Kuluttajaneuvonta ja kuluttajariitalautakunta ratkovat yksittäistapauksia. Kuluttajaneuvonta voi sovitella kiistoja ja asia ratkeaa, jos osapuolet pääsevät sopuun.

Kuluttajariitalautakunta antaa riitaan päätöksen, joka on suositus, mutta se ei vielä takaa että kuluttaja saa korvauksen. Lautakunnan suosituksia noudatetaan Marttalan mukaan kuitenkin varsin hyvin.

Kuluttaja-asiamies voi huomauttaa tai kieltää yritystä, jos huomataan yrityksen järjestelmällisesti käyttävän esimerkiksi lain vastaisia sopimusehtoja tai sopimattomia markkinointikeinoja, mutta esimerkiksi nopeaa sakottamismahdollisuutta ei ole.

– Tarvittaisiin tehokkaampia keinoja.

Eero Rönkön mukaan Muuttomaailma.fi:ssä ei ole vielä tarvinnut puuttua yksittäisten firmojen tekemisiin.

– Toki tilanne on toinen, jos firma rikkoo lakia. Sitten puutumme asiaan.

Lue lisää:

Muutto lähestyy ja hermot kiristyvät? Ei hätää, lue vinkit laatikoiden pakkaamiseen ja onnistuneeseen muuttopäivään

Muutto on hirveä stressi, mutta siitä selviää – kunhan ei unohda muuttopizzaa

Ylöjärveläinen nainen on tuomittu ehdolliseen vankeuteen suuren eläinmäärän kaltoinkohtelusta. Tuomion mukaan laiminlyönnit muun muassa eläinten terveydenhoidossa, vedensaannissa ja pitopaikkojen puhtaudessa ovat olleet toistuvia.

Vuoden 2014 tarkastuksen mukaan naisella oli 260 eläintä, myöhemminkin kymmeniä. Naisella oli muun muassa kissoja, koiria, hevosia, lampaita ja jopa kilpikonnia. Joukossa oli myös muun muassa kanoja, muita lintuja, pieniä jyrsijöitä, kaneja, vuohia, nautoja ja sika.

Tuomion mukaan laiminlyönnit eläintenhoidossa ja eläinten pitopaikkojen kunnossapidossa ovat aiheuttaneet eläimille tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa. Osa laiminlyönneistä on kohdistunut vain yksittäisiin eläimiin, osa useisiin eläimiin. Eläinten pitopaikoissa todetut puutteet ovat koskeneet suurta määrää eläimiä.

Nainen sai kolme kuukautta ehdollista vankeutta. Lisäksi oikeus määräsi naisen eläintenpitokieltoon neljäksi vuodeksi.

Tuomio ei ole lainvoimainen. Nainen on ilmoittanut tyytymättömyytensä tuomioon.

Nainen on aiemminkin tuomittu rangaistukseen ja määrätty eläintenpitokieltoon vastaavanlaisesta rikoksesta.

Lämmin sää hellii syksyisessä luonnossa liikkujia. Samalla se kuitenkin suosii myös hirvikärpäsiä, joita tuntuu olevan metsissä nyt keskivertoa enemmän.

Yleensä hirvikärpästen runsain esiintyminen ajoittuu elokuun puolivälin ja syyskuun lopun välille. Tänä kesänä aikuiset hirvikärpäset ovat kuoriutuneet koteloistaan hiukan tavallista aikaisemin ja ryminällä, sanovat asiantuntijat.

– Hirvikärpäset ovat aikuistuneet normaalia aikaisemmin, koska on ollut lämmintä. Myös lentokelit ovat olleet hyvät, ja hirvikärpäset ovat olleet liikkeessä tavallista enemmän, eläintieteen professori Arja Kaitala Oulun yliopistosta sanoo.

Hirvikärpäset ovat olleet kotelona maaperässä talven ja kesän ajan. Otolliset olosuhteet ovat saaneet hirvikärpäsyksilöt kuoriutumaan lähes yhtä aikaa.

– Niitä voi tulla valtavia määriä hetkessä liikenteeseen, kun kuoriutumisen aika on, arvioi Kainuun ELY-keskuksen ympäristöasiantuntija Reima Leinonen.

– Hirvikärpäsen aikuistumiseen tarvitaan tietty lämpösumma ja se on nyt tullut täyteen samaan aikaan isolle joukolle yksilöitä, Kaitala sanoo.

Suurin selittävä tekijä runsas hirvikanta

Lämpimät ja kuivat säät ovat suosineet hirvikärpästen liikkumista. Hirvikärpänen on huono lentäjä, joten tuuli, vesisade ja kylmä keli pitävät ne tehokkaasti paikoillaan. Ne eivät muutenkaan lennä pitkiä matkoja, vaan odottavat kasvuston seassa, että isäntäeläin tulee sopivan lentoetäisyyden päähän.

Kaikkein eniten hirvikärpästen määrään vaikuttaa hirvikannan koko.

– Jos alueella on talvella liikkunut paljon hirviä, kesällä on paljon kärpäsiä, Kaitala sanoo.

– Hirvikanta on kohtuullisen iso tällä hetkellä ja nämä asiat ovat kytköksissä toisiinsa, Leinonen vahvistaa.

"Huppua vaan tiukemmalle"

Ihmiselle hirvikärpänen on lähinnä kiusallinen, mutta joskus hirvikärpäset myös pistävät ihmistä. Pistot voivat aiheuttaa tulehduksia ja ihottumaa allergikoille.

Tamperelaisille Laura Haikoselle ja Olga Pohjolaiselle hirvikärpänen on tuttu kiusankappale. Pohjolainen kertoo, että on törmännyt hirvikärpäseen muun muassa kerran huussissa, kun ötökkä käveli reittä pitkin.

Kaupin metsässä ulkoilevat naiset kuitenkin vakuuttavat, etteivät hirvikärpäset estä metsään menemistä.

– Ei se vaikuta, mutta kyllä sitä tutkii tarkmmin. Eihän se kivalta tunnu, kun joku möngertää päässä, Olga Pohjolainen sanoo.

– Huppua vaan tiukemmalle, niin sillä selviää, kuittaa Laura Haikonen.

Onko sinulla kokemuksia kohtaamisista hirvikärpästen kanssa? Voit kertoa niistä jutun alta löytyvässä "Keskustele"-osiossa.

Kilpailu valmistuneista korkeakoulutetuista käy kovana. Pääkaupunkiseutu vetää työpaikoillaan juuri valmistuneita ammattilaisia, vaikka osaajia tarvittaisiin myös muualla.

Opetushallituksen tilastojen mukaan Uudellemaalle päätyy valmistumisen jälkeen asumaan 17 prosenttia muualla Suomessa valmistuvista korkeakoulutetuista. Kun mukaan lasketaan vielä Uudellamaalla valmistuvat, imee Uusimaa lähes 40 prosenttia kaikista Suomessa valmistuvista korkeakouluopiskelijoista.

Seuraavaksi eniten vetävät Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi, mutta niissäkin jäädään todella kauas Uudenmaan huippuluvusta. Pirkanmaa nimittäin saa kaikista valmistuneista noin kymmenen prosenttia, Varsinais-Suomi noin kahdeksan.

– Kilpailu pääkaupunkiseudun kanssa on todella kova, koska siellä on niin paljon enemmän työpaikkoja, sanoo Tampereen kaupungin elinvoimajohtaja Teppo Rantanen.

Kaupungit tarvitsevat uusia ammattilaisia

Pääkaupunkiseutu onnistuu myös pitämään siellä opiskelleet korkeakoulutetut parhaiten koko maassa. Jopa 85 prosenttia Uudellamaalla korkeakoulusta valmistuneista asuu samassa maakunnassa vielä vuosi valmistumisensa jälkeen.

Luku on aivan omaa luokkaansa, kun sitä verrataan muihin maakuntiin. Kohtalaisen hyvin pärjäävät myös Pohjois-Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi, joissa valmistuneiden pidossa pyöritään 60 prosentin tietämillä.

– Luku on hyvä, mutta enemmänkin se voisi olla. Uskon kuitenkin, että luvut paranevat nyt kun taloustilanne on elpynyt ja saamme alueelle lisää työpaikkoja, Tampereen elinvoimajohtaja Teppo Rantanen sanoo.

Valmistuneet korkeakouluopiskelijat ovat tärkeitä kaupungeille, koska niiden avulla kaupunkiin saadaan jäämään ammattilaisia, joita tarvitaan. Tampereen lisäksi myös Turkuun on syntymässä lähivuosina rutkasti uusia työpaikkoja.

Jos mietitään yritysten toimintakykyä ja kehittymistä, on ihan olennainen asia, että saamme uudella tavalla ajattelevia ammattilaisia tänne. Pekka Sundman, Turun kaupunki

– Jos mietitään yritysten ja julkistenkin organisaatioiden toimintakykyä ja kehittymistä, on ihan olennainen asia, että saamme uudella tavalla ajattelevia ammattilaisia tänne, sanoo kaupunkikehitysryhmän johtaja Pekka Sundman Turun kaupungilta.

Töitä kaupungit joutuvat kuitenkin tekemään. Sekä Turussa että Tampereella nostetaan esille yhteistyö yritysten kanssa. Yritysten olisi hyvä markkinoida itseään opiskelijoiden suuntaan jo siinä vaiheessa, kun opiskelu on kesken.

Teppo Rantanen nostaa esimerkin Tampereelta.

– Esimerkiksi ICT-alalla opiskelija palkataan töihin nykyään usein jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Opiskelija tietää silloin, että töitä on myös valmistumisen jälkeen. Samalla tiedossa oleva työpaikka pitää huolta siitä, että opiskelija valmistuu, Rantanen sanoo.

Lappeenranta aikoo muuttaa tilanteen

Pahiten korkeakoulutetut karkaavat Kanta-Hämeestä, Etelä-Karjalasta ja Etelä-Savosta. Lappeenrannan kaupungin sidosryhmäjohtaja Johanna Väyrynen sanoo, että Etelä-Karjalan lukemaan ei voi olla tyytyväinen.

Varsinkin yliopistosta valmistuvien osalta tilanne on kurja: vain 17 prosenttia Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta valmistuneista jää asumaan maakuntaan. Lähes puolet valmistuneista lähtee pääkaupunkiseudulle.

– Pääkaupunkiseudulla on työpaikkoja, ja alue viehättää monia myös asuinpaikkana. Osa lähtee kotiseudulleen, Väyrynen miettii syitä, miksi moni karkaa muualle.

Lappeenrannassa tehdäänkin nyt aktiivisesti töitä, jotta tilanne saataisiin muuttumaan. Kaupunki on kirjannut strategiaansa, että valmistuneiden opiskelijoiden jäämistä alueelle on kasvatettava merkittävästi.

Kokeiltavana on monia keinoja. Syksyllä kaupungissa käynnistetään hautomotoiminta, jonka avulla opiskelijoita yritetään saada jo varhaisessa vaiheessa mukaan paikallisten yritysten toimintaan esimerkiksi erilaisten projektien avulla. Kokeiltavaksi on kaavailtu myös niin sanottuja työkokemusseteleitä, joilla yritykset voisivat palkata ensimmäisen vuoden opiskelijoita.

Kun opiskelijat saadaan jo opintojen alkuvaiheessa sitoutettua paikallisiin yrityksiin, he jäävät valmistuttuaan helpommin töihin kaupunkiin.

Työpaikkojen lisäksi myös viihtyvyys painaa

Mitä sanovat opiskelijat? Turkulaisille korkeakouluopiskelijoille keväällä tehdyn kyselyn mukaan jopa kolme neljäsosaa haluaisi jäädä valmistumisensa jälkeen Turkuun.

Neljättä vuotta suomen kieltä Turun yliopistossa opiskelevat Karoliina Kuusinen ja Iris Nurmi viihtyvät molemmat Turussa, mutta valmistumisen jälkeisestä sijoittumisesta ei ole tietoa. Kaikki riippuu työpaikoista.

– Minulla on paljon sukulaisia Tampereella, joten voi olla, että tulee muuttoliike sinne suuntaan. Toisaalta Turusta on hyvät kulkuyhteydet, joten se seikka voisi saada jäämään, Karoliina Kuusinen.

Iris Nurmi on kotoisin Turusta, joten hän haluaisi pysyä lähikunnissa. Molemmat viihtyvät Turussa, sillä kaupunki on heidän mielestään sopivan kokoinen, palvelut ovat hyvät ja luontokin on lähellä, jos sinne haluaa.

Kaupungin yleinen viihtyvyys ja sen tarjoamat palvelut ovatkin asioita, joilla kaupungit voivat kilpailla. Pääkaupunki voittaa työpaikoissa, mutta viihtyvyydellä voi olla helpompi laittaa kampoihin. Sen tietää myös kaupunkien johto.

– Meidän pitää yrittää tuoda Lappeenrannan palveluita paremmin myös opiskelijoiden tietoon, sidosryhmäjohtaja Johanna Väyrynen Lappeenrannan kaupungilta toteaa.

Pyöräilyn liikennesäännöistä ja turvallisuudesta on puhuttu paljon. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet rullaluistelijat, joiden vauhti monin paikoin nousee yhtä kovaksi kuin polkupyöräilijöillä. Jo lyhyt katukysely kertoo, että moni tielläliikkuja pitää rullaluistelijaa pyöräilijänä.

Tieliikennelain mukaan rullaluistelija katsotaan liikenteessä kuitenkin jalankulkijaksi, samoin kuin rullasuksilla tai potkukelkallakin liikkuja.

– Se on tavallaan simppeli asia. Samat asiat koskevat rullaluistelijaa kuin jalankulkijaakin, sanoo Liikenneturvan koulutusohjaaja Ari-Pekka Elovaara.

Säännöt pitää tuntea, koska on risteyksiä, joissa polkupyöräilijän pitää väistää autoa, mutta auton pitää väistää rullaluistelijaa.

– Haasteellisin paikka on risteys, jossa molemmat ovat kulkemassa suoraan. Näissä tilanteissa auton on väistettävä rullaluistelijaa samoin kuin kävelijääkin, mutta pyöräilijä on väistämisvelvollinen, Elovaara sanoo.

Rullaluistelun suosio romahtanut huippuvuosista

Rullaluistelu nousi hittilajiksi 1990-luvulla, mutta laji on menettänyt suosiotaan nopeasti. Parhaimpina vuosina rullaluistelua harrasti jopa 350 000 ihmistä, nyt Suomen Luisteluliitto arvioi, että harrastajia on enää muutamia tuhansia.

– Laji vakiintunut 10–15 000 harrastajan tiiviiksi joukoksi, sanoo Suomen Luisteluliiton tapahtumapäällikkö Lauri Paalasmaa, joka on parikymmentä vuotta toiminut liiton rullaluisteluvastaavana.

Tunnista tilanne ja opettele jarruttamaan. Lauri Paalasmaa

Paalasmaan mukaan luistelijan ei kannata luottaa siihen, että autoilija tajuaa antaa tietä luistelijalle, vaikka se autoilijan velvollisuus onkin.

– Tärkein henkivakuutus: tunnista tilanne ja opettele jarruttamaan, Paalasmaa sanoo.

Rullaluistelijana saa tottua asfaltti-ihottumaan, ja syynä on yleensä väylän kunto. Paalasmaan mukaan pahimmat paikat ovat esimerkiksi niitä, missä tien kunnostajat eivät huomaa merkitä tien pintaan tehtyjä avauksia ja kaivantoja.

– Omakin naama on ihan täynnä tikkejä. Rullaluistelija ei pysty pysäyttämään vauhtiaan ihan tuosta vaan. Alamäkeen nopeus voi nousta 40-50 kilometriin tunnissa. Taitavillekin luistelijoille sattuu ikäviäkin tapaturmia.

Katso jutun pääkuvana olevalta videolta, kuinka hyvin rullaluistelijoita koskevat liikennesäännöt ovat hallussa katukyselyyn osallistuneilla ihmisillä. Moni vastaajista arvelee, että rullaluistelija rinnastetaan pyöräilijään.