Tämän jutun kuvassa toinen tykkää toisesta ja toinen tykkää takaisin. Kirjakielen lisäksi asia selviää Pohjois-Savon-, Rauman-, Etelä-Pohjanmaan-, Tampereen sekä Etelä-Karjalan murteilla.
Suomen kielessä on valtava määrä murteita. Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen mukaan murteet voidaan jakaa kahdeksaan pääryhmään, joiden sisällä on useita eri murteita. Karkein jako tehdään itä- ja länsimurteiden välillä.
Tuo itä- ja länsimurteiden välinen henkinen välimatka saattaa olla huomattavasti pidempi kuin murrealueiden todellinen välimatka kartalla.
Esimerkiksi kuopiolainen saattaa hyvinkin ymmärtää, mitä lapualainen puhuu, mutta ihmettelee, miksi asia pitää tuoda esiin niin suoraan ja uhoamalla. Samaan aikaan lapualainen ei ymmärrä, miksi samaan asiaan ei saa kuopiolaiselta selvää vastausta.
Lappeenrantalaisella taas voi olla todellisia vaikeuksia ymmärtää turkulaisen vaikeaselkoista puhetta. Tai jos ymmärtääkin, niin matkia hän ei turkulaista osaa. Niin monimutkaiselta murre kuulostaa.
Sketsiohjelmien pussihousumiehelle nauretaan
Murteisiin liittyy voimakkaita mielikuvia. Ne ovat usein negatiivisia.
Itä-Suomen yliopiston kielitutkijat ovat huomanneet, että esimerkiksi Pohjois-Savon eli kansan kielellä Kuopion murteen puhujia pidetään yleisesti juntahtavina ja moukkamaisina maalaisina, joilla on vanhanaikainen kieli.
Se näkyy myös mediassa. Savoa "sönkkäävä" lupsakka pussihousumies kelpaa mielellään sketsiohjelmien ja elokuvien hahmoksi. Savolaisten kiireetöntä ja kiertelevää kieltä pidetään lystikkäänä hupimurteena, joka alkaa helposti naurattaa muita.
Hupimurteen maineesta seuraa surullinen kierre. Pääkaupunkiseudulle muuttaneet savolaiset ovat 1980-luvulla tehdyn tutkimukseen mukaan muuttaneet puhetapaansa kaikkein nopeimmin.
Murre onkin uskottavuussasia. Kuopiolainen huippuluokan neurokirurgi puhuu varmasti yleissuomea pitäessään luentoa lääkäripäivillä, vaikka sairaalan potilaille hän veivaisi savoa siinä missä muutkin.
Äijämeininkiä ja kovaäänisiä akkoja
Murteet voivat olla kuulijastaan hyvin eksoottisia tai sitten ärsyttää suunnattomasti.
Lounaismurteet kuten vaikkapa Porin seudun murteet käyvät tutkitusti itäsuomalaisia helposti hermoon, koska niiden rakenne eroaa merkittävästi muista murteista. Peräpohjalaismurteet eli kansan kielellä Lapin murteet taas saavat usein arvonnousua eksoottisuudellaan.
Murteissa merkitystä onkin sillä, keneltä kysyy. Turkulaisten mielestä Tampereella puhutaan vanhahtavaa ”böndeläistä” murretta. Monien muiden mielikuvissa taas Tampereella kuulee letkeää ja rentoa kieltä. Tampereen murteen mielikuvia yhdistää maskuliinisuus. Tampere on monille yhtä kuin Timo Jutila.
Äijät tulevat mieleen myös Etelä-Pohjanmaan murteista. Siellä uhoavat kovaa puhuvat isäntämiehet. Jotakin kertoo sekin, että pääkaupunkiseudulle muuttaneiden eteläpohjalaisten murteen murtuminen kestää muita pidempään.
Etelä-Karjalan eli kansan kielellä Karjalan murretta taas pidetään nopeana ja solisevana. Murteen intonaatio poukkoilee ylös ja alas. Karjalan murretta puhuvat kokevat yleensä itse, että heihin suhtaudutaan myönteisesti.
Toisin kuin monia murteita, Etelä-Karjalan murretta pidetään feminiininä. Suomalaisten mielikuvissa esiin nousevat kimakasti puhuvat akat, jotka pulputtavat korkealta ja kovaa.
Murresukulainen ymmärtää senkin mitä ei sanota
Suomessa ei ole toistaiseksi tutkittu, miten murre vaikuttaa seurustelusuhteiden solmimiseen. Saksassa on huomattu, että oikea murre voi olla flirttailussa avuksi ja väärä johtaa mahalaskuun. Esimerkiksi Berliinin murretta pitävät vastemielisenä oikeastaan kaikki muut paitsi berliiniläiset.
Tilanne on mennyt siihen, että Saksassa on puheterapeutteja, jotka auttavat pääsemään murteesta eroon.
Pääkaupunkiseudulla puhuttu kieli on monissa maissa epäsuosittua. Murre ei olekaan pelkästään puhetta, vaan sisältää voimakkaita latauksia. Helsinkiläinen "honottaja" voi ärsyttää jo sadan kilometrin päässä, vaikka kieli ei suuresti hämäläisestä poikkeaisikaan.
Samaa murretta puhuva sen sijaan koetaan tutuksi ja turvalliseksi. Sielunveli ymmärtää sanojen välistä senkin, mitä ei sanota ääneen.
Esimerkiksi savolaisia syytetään usein siitä, että ei osata sanoa kyllä tai ei, vaan asiaa kierrellään ja kaarrellaan. Savolainen itse saattaa kokea puheensa kohteliaisuutena. Toiselle annetaan ikään kuin mahdollisuus pohtia onko asia niin tai näin sen sijaan, että suoraan tyrmätään.
Ympäristö muokkaa murretta haluttiin tai ei
Itä-Suomen yliopiston kielitutkijat ovat haastatelleet eri sukupolvien suomalaisia. He ovat huomanneet, että nykyiset pikkulapset eivät oikeastaan enää puhu murretta.
Kieli muuttuu nopeasti. Vielä 1800-luvulla Suomessa puhuttiin joko täysin kirjakieltä tai sitten murretta syntymästä hautaan.
Nyt muodissa on yleiskieli. Normitetussa yleiskielessä on tietyt säännöt. Tyypillistä yleiskieltä on vaikkapa television uutiskieli. Myös esimerkiksi presidentin tulee käyttää kieltä, jonka kaikki ymmärtävät.
Vaikka puhuja ei tietoisesti muuttaisi puhettaan, ympäristö muokkaa sitä automaattisesti. Tämän ilmiön kanssa on tekemisissä jokainen, joka muuttaa asumaan eri murrealueelle. Kotikonnuilla käydessään muut huomaavat kielessä muutoksen, vaikka itse ei sitä huomaisikaan.
Vastaavasti omasta murteestaan on vaikea saada tiettyjä piirteitä pois. Vaikka puhuttu sanasto ei puhujaa paljastaisikaan, intonaatio ja foneettiset piirteet paljastavat.
Parhaiten muita murteita oppivat puhumaan ja imitoimaan musikaaliset ihmiset. Imitoidessa intonaatio on tärkeä. Puhujan pitää kuulla ja osata matkia, millä korkeudella mitäkin murretta missäkin kohtaa lausetta puhutaan.
Lähteet: Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Marjatta Palander sekä Kotimaisten kielten keskuksen Suomen murteiden sanakirjan toimitus
Kommentointi on päättynyt. Kiitos kaikille keskustelijoille.