– Sen sulattelemiseen meni päiviä, sanoo vieressäni istuva vanhempi herrasmies Tampere-talon ison salin katsomossa.

Odotamme Veljeni vartija -oopperan omaisille tarkoitetun kenraaliharjoituksen alkamista, mutta ajatukset kääntyvät tanskalaisohjaaja Lars Feldballe-Petersenin dokumenttiin Anteeksiantamaton, joka on katsottavissa Areenassa.

Se kertoo 44-vuotiaasta Esad Landzosta, joka työskenteli 19-vuotiaana Celebicin vankileirin vanginvartijana. Landzo nöyryytti, kidutti ja murhasi vangittuja serbejä parhaansa mukaan. Tuomionsa kärsinyt bosnialainen palaa dokumentissa rikospaikalle ja pyytää hengissä olevilta anteeksi. Elokuva vahvistaa, että sitä on vaikea antaa.

– Varsinkaan niiden puolesta, jotka ovat joukkohaudoissa. Niistä tapahtumista on vasta vajaat 30 vuotta aikaa. Suomen sisällissodasta on sata vuotta ja tuntuu siltä, ettei vieläkään ole kaikkea annettu anteeksi, mies sanoo.

"Jokainen, joka valitsi puolensa, ajatteli olevansa oikeassa"

Viimeinen harjoitus ennen ensi-iltaa alkaa. Baritoni Ville Rusasen esittämä Eemil laukoo siskolleen suorat sanat. Hän ja Tuuli Takalan esittämä Amanda ovat nyt eri puolilla. Rossin perheessä eletään kohtalon hetkiä. Paikka on Tampere, vuosi 1918.

– Se perhe ei mene kahtia vaan kolmeen osaan. Isä Johannes pysyy puolueettomana, poika liittyy valkoisiin ja tytär punaisiin, Veljeni vartija -oopperan käsikirjoittaja ja ohjaaja Tuomas Parkkinen kertoo.

Perjantaina ensi-iltansa saava Veljeni vartija on vuoden kotimaisia oopperatapauksia ja kunnianhimoinen sukellus sadan vuoden takaiseen tragediaan.

Tuomas Parkkisen väkevä teksti on teoksen peruskalliota. Pitkän linjan näytelmäkirjailija nouseekin Veljeni vartijan myötä suomalaisten oopperalibretistien kaanoniin teräväkielisenä totuudenpuhujana, jolle leimallista on satiirinen pohjavire.

– Draamantekijänä minulle tärkeä lähtökohta on se, että kirjoitan henkilövetoisesti.

Pohjimmiltaan ooppera on säveltäjän taidetta. Veljeni vartija on Olli Kortekankaan kymmenes ja suurimuotoisin ooppera.

– Ensimmäinen reaktioni oli tietysti suuri innostus, ja vasta sitten tuli hiki: miten aihetta voi lähestyä? Se tuntui niin suurelta ja traagiselta, Kortekangas kretoo.

Oopperaa on kypsytelty jo kymmenen vuotta. Syntyi teos, joka pyrkii ymmärtämään ihmistä. Veljeni vartija ei ota kantaa siihen, kuka Suomen sisällissodassa oli oikeassa, kuka väärässä.

– Kun ihmiset tekivät päätöksiä, että ottavatko he aseen, ja mille puolelle lähtevät ja mitä siellä tekevät, niin varmaan heistä jokainen ajatteli olevansa oikeassa. Se on mielestäni lähtökohta, jonka hyväksymällä saa apua ihmisten ymmärtämiseen ja armahtamiseen.

Parkkinen kiinnostui oopperan myötä sisällissodan psykohistoriasta. Aiheesta on kirjoittanut muun muassa Juha Siltala.

– Puolia valittiin sattumanvaraisesti useammin kuin olemme uskoneet. Niin moni asia vaikutti päätökseen, mutta toisaalta yksittäinen seikka saattoi ratkaista, esimerkiksi se, missä talossa on sattunut asumaan. On parempi valita puoli niin, että rappukäytävässä uskaltaa kävellä naapureita vastaan ja tervehtiä, Parkkinen toteaa.

Taiteellinen itseluottamus kohdallaan

Musiikki on tunnistettavaa Kortekangasta, mutta kuljettavia polkuja on tavallista enemmän. On tanssi- ja marssimusiikkia, on laulelmia ja kumarruksia taidemusiikin historiaan.

– Tässä on selvästi enemmän tyylittelyä eri suuntiin kuin aiemmissa oopperoissani. Siellä viitataan 1900-luvun alkupuolen tansseihin ja taistelulauluihin, ja löytyy sieltä myös myöhäisromanttista hehkutusta. Tämä kaikki liittyy varmaan taiteellisen itseluottamuksen kasvuun, Kortekangas vahvistaa.

Lähes samaan hengenvetoon säveltäjä huomauttaa, ettei moinen säveltäminen tulisi kuuloonkaan, ellei teoksella olisi perusta kunnossa.

– Jotta tämä kaikki toimii, se vaatii sen, että siinä on alusta loppuun vankka rakenne. Kyse kun on yhdestä ja samasta teoksesta. Niinpä siellä on muutamia hyvin selkeitä ja vahvoja teemoja, jotka esiintyvät erilaisissa muodoissa eri henkilöiden esittämänä, Korktekangas sanoo.

Musiikki on vain musiikkia. Se ei itsessään ole koskaan esimerkiksi poliittista. Silti oopperan aiheella ja siinä tehtävillä valinnoilla on säveltäjälle merkitystä.

– Minulle oli hyvin tärkeää se, että tässä lähdettiin puhumaan yksilöistä. Pienen ihmisen suurista tunteista, joista mielestäni juuri ooppera osaa kertoa. Kun ooppera puhuu niistä, ooppera on parhaimmillaan, Kortekangas analysoi.

Veljeni vartijassa Kortekangas on valinnut jokaiselle roolihahmolle mielestään parhaat mahdolliset sävelet.

– Säveltäjän täytyy rakastaa kaikkia roolihenkilöitä ja pyrkiä samastumaan heihin. Sitä kautta yleisö pystyy samaan. Se koskee oopperaa ja taidetta ylipäänsä. Pahinkin pahis täytyy kuvata niin, että hänessä on jotain rakastettavaa.

Kuka oopperan roolihahmoista on tällainen pahis?

– Minua ei oikeastaan kiinnostanut ottaa yleisesti kantaa siihen, kuka tässä oopperassa tai ylipäänsä sisällissodassa oli enemmän oikeassa tai väärässä, Kortekangas kuittaa.

Yhteistyön tulos

Tämän oopperan kohdalla säveltäjä ja käsikirjoittaja-ohjaaja ovat tehneet tiivistä yhteistyötä alusta saakka. Kun teos tilattiin kymmenen vuotta sitten, oli ensin aika tutustua. Kortekangas ja Parkkinen keskustelivat taiteesta, teatterista, oopperasta ja musiikista.

Sitten Parkkinen alkoi hahmotella käsikirjoitusta.

– Kun esittelin tiivistelmän ensimmäistä kertaa tilaajille ja tuottajille, sain aplodit, Parkkinen muistaa.

Lopulta sanat saivat ympärilleen musiikkia. Nuotti kerrallaan.

– Kun kuulin Ollin musiikkia, olin hyvin helpottunut: teemme samaa teosta, Parkkinen kiittelee.

– Siinä nimittäin tietenkin oli pieni mahdollisuus, ettei niin olisi ollut, koska käsialamme eroavat toisistaan: se miten Kortekangas säveltää ja miten minä kirjoitan. Kymmenen vuoden aikana olemme löytäneet aika jännän ristiriidan, joka on nähtävissä ja kuultavissa tässä oopperassa. Sellaista ei ole suomalaisessa oopperassa ennen lavalla nähty, Parkkinen hehkuttaa.

Käsikirjoituksen lisäksi Parkkinen vastaa teoksen ohjauksesta. Pitkän linjan ammattilaisena hän osaa pitää roolinsa erikseen toisistaan.

– Tämä voi kuulostaa vähän oudolta, mutta kun ohjaan, niin en koe niin, että teksti olisi minun kirjoittamaani. Se kirjailija on siinä vaiheessa jäänyt jonnekin. Se on ehkä kotona.

Tämä on saatu huomata työryhmässä saakka.

– Sanoin jopa joskus humoristisesti, että soitin kirjailijalle ja kysyin, mitä hän tarkoittaa tällä. Ja nyt tiedän, mitä hän tarkoittaa.

Veljeni vartija Tampere-talossa. Ensi-ilta perjantaina 16. helmikuuta. Yhteensä kuusi esitystä.

Yle näyttää oopperan suorana Areenassa keskiviikkona 21. helmikuuta klo 18.15.

Lue lisää: Taustamusiikki ärsyttää säveltäjä Olli Kortekangasta

Nousukauden Suomessa kiinteistöhinnat ovat pikemmin nousussa, mutta rantamökkikaupassa suunta on jälleen alaspäin: rantahuviloiden keskihinnat putosivat viime vuonna neljä prosenttia, selviää Maanmittauslaitoksen tuoreista kiinteistökauppatilastoista.

Myös 2016 hinnat laskivat. Kontrasti esimerkisi pientalokauppaan on selvä.

Huvilahintojen kaikkien aikojen huippuvuodesta 2011 on tultu jo reilusti alas. Rantamökeissä pudotusta on keskimäärin noin 15–16 prosenttia niin kaava- kuin haja-asutusalueilla.

– Tilanteet ja mökit ovat niin erilaisia eri puolella Suomea, että yksiselitteistä syytä hintojen laskuun ei ole, sanoo toimitusjohtaja Tuomas Tyrsky Länsi-Uudenmaan OP-kiinteistökeskuksesta.

Maakunnittaiset erot suuret

Koko maan keskihintamuutokseen ei kannata liikaa tuijottaa, sillä maakunnittaiset erot ovat suuret, kuten oheisista taulukoista helposti havaitsee. Prosenteissa eniten halventuivat viime vuonna Pohjois-Karjalan (-26%) ja Satakunnan (-18%) rantahuvilat haja-asutusalueilla sekä Kanta-Hämeen (-17%) ja Kymenlaakson (-13%) vapaa-ajan asunnot kaavoitetuilla seuduilla.

Kovimmat suhteelliset kallistumiset taas toteutuivat haja-asutusalueilla Kainuussa (+18%) ja Päijät-Hämeessä (+17%) sekä kaava-alueilla Satakunnassa (+14%) ja Päijät-Hämeessa (+12%).

Hintalaskusta huolimatta keskihinnaltaan kalleimmat huvilat seisovat edelleen Uudellamaalla (173 000 eur) ja Varsinais-Suomessa (140 000 eur). Päijät-Häme taas nousi keskihinnaltaan (140 000 eur) tasoihin Varsinais-Suomen kanssa hintanousun ansiosta.

Edullisimmat rantahuvilat löytyvät Lapin (37 000 eur) ja Pohjois-Pohjanmaan (42 250 eur) haja-asutusalueilta. Uudellamaalla saa varautua maksamaan rantamökistä reilusti yli 100 000 euroa enemmän kuin Lapin edullisimmilla alueilla. Tosin huvilakohtaiset erot ovat suuria niin etelässä kuin pohjoisessakin.

– Ennustan, että hintatasot säilyvät tänä vuonna suurinpiirtein samalla tasolla kuin viime vuonna, mutta hyvin varusteltujen mökkien kysyntä kasvaa, Tyrsky arvioi.

Kauppamäärät nousussa

Hintojen lasku on sikäli piristänyt rantamökkikauppaa, että myytyjen rantahuviloiden kauppamäärä nousi viime vuonna vajaat 10 prosenttia edellisvuodesta, lähes 3 3000:een. Tätä korkeampiin kauppalukemiin on päästy edellisen kerran vain Nokia-huuman vuosina 2002–2006.

– Uskon ja ennustan, että kauppamäärät kasvavat tänäkin vuonna. Talouden hyvä tilanne ja talouden kasvu näkyvät paitsi asuntokaupassa niin myös kesämökkikaupassa, Tyrsky arvioi.

Sastamalan Äetsässä on alkuvuoden aikana todettu kolme laboratoriotestein varmistettua hinkuyskätapausta. Kaksi todetuista sairastuneista on alle 15-vuotiaita Pehulan koulun ja Äetsän yläasteen oppilaita. Yksi sairastuneista on alle puolen vuoden ikäinen pikkulapsi, jonka perheessä oli pitkään yskinyt perheenjäsen.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tiedotteen mukaan epidemia saattaa olla nyt tiedossa olevaa tilannetta laajempi. Sairaanhoitopiiri ja kaupungin tartuntatautiviranomaiset sekä kouluterveydenhoitajat selvittävät asiaa parhaillaan.

Äetsän yläasteen ja Pehulan koulun oppilaiden vanhemmille on jaettu tiedote, ja muissa Sastamalan kouluissa kartoitetaan mahdollisia puuskaisesti yskiviä ensi viikolla tehtävän oppilaskyselyn kautta. Yskivät oppilaat ohjataan tutkimuksiin.

Vaarallisinta imeväisikäisille

Mikäli hinkuyskään sairastuneeksi todetun perheessä, koululuokassa tai muuten häneen lähikontaktissa olevissa on yskää, otetaan heistä hinkuyskänäyte ja aloitetaan hinkuyskään tehoava antibioottilääkitys jo ennen vastauksen varmistumista. Mikäli hinkuyskää sairastavaksi todetun henkilön perheessä on alle puolivuotiaita lapsia tai pidemmällä kuin viikolla 36 raskaana oleva äiti, annetaan koko perheelle estolääkitys hinkuyskän estämiseksi. Hinkuyskä on vaarallisin nimenomaan imeväisikäisille lapsille.

Myös muiden alueella asuvien henkilöiden, joilla on pitkittyvää ja puuskittaista yskää, kannattaa herkästi hakeutua omalle lääkärille. Tarvittaessa voidaan ottaa näytteet hinkuyskän varalta. Suurin osa hengitystieinfektioista on kuitenkin virusten aiheuttamia.

Oireettomien lasten tai aikuisten ei tarvitse hakeutua tutkimuksiin, jos kenelläkään perheessä tai muussa lähiympäristössä ei ole todettu hinkuyskää.

Pitkittyvää yskää ja öisiä puuskia

Hinkuyskä on Bordetella pertussis -bakteerin aiheuttama hengitystieinfektio. Oireet ovat aluksi kuten monissa muissakin hengitystieinfektioissa: kuumetta, nuhaa ja yskää, mutta tavallisesta flunssasta poiketen yskä pitkittyy ja muuttuu puuskittaiseksi ja tikahduttavaksi. Puuskat esiintyvät etenkin öisin, ja ne voivat päättyä limaoksenteluun.

Hinkuyskässä voi esiintyä sisäänhengityksen vaikeutumista, jolloin kuuluu hinkuva ääni yskänpuuskan loppuvaiheessa. Puuskien välillä potilas voi olla hyväkuntoinen ja vähäoireinen. Hinkuyskän vakavimmat muodot esiintyvät pienillä lapsilla, joilla tauti voi olla hengenvaarallinen.

Rokote hinkuyskää vastaan kuuluu suomalaisten lasten rokotusohjelmaan. Lasten rokotteet annetaan kolmen, viiden ja kahdentoista kuukauden sekä neljän vuoden iässä. Tehosteannos annetaan 14–15 vuoden iässä.

Vuonna 2017 todettiin Suomessa 397 hinkuyskätapausta, joista 22 löytyi Pirkanmaalta. Parhaillaan hinkuyskäepidemia on käynnissä Vaasan sairaanhoitopiirissä.

Artikkelia korjattu 16.2.2018 klo 10:53: Otsikko muutettu

Kuntouttavaa työtoimintaa arvostellaan monesta suunnasta. Turhautuneet työtä vailla olevat ovat kokeneet pakollisen osallistumisen nöyryyttäviksi näpertelykursseiksi ja aikuisten päivähoidoksi. Myös työllistymisen kannalta toiminta on tehotonta: hyvin harvoin työtön työllistyy ”oikeisiin” töihin toiminnan avulla.

Eräillä paikkakunnilla, kuten Porissa ja Kuopiossa, on aloitettu työelämäkokeilu, jossa työttömiä ohjataan mieluummin yrityksiin tai kunnille tekemään töitä työttömyyskorvauksella. Tampereella kuntouttavaa työtoimintaa kuitenkin lisätään.

Tampereen kaupungin työllisyyspalveluista vastaava johtaja Tommi Eskonen muistuttaa, etteivät kaikki ole parasta A-ryhmää sijoittumaan työmarkkinoille. Osa tarvitsee kuntouttavaa toimintaa päästäkseen elämässään eteenpäin. Koulutus tai tuettu työ auttaa saavuttamaan työmarkkinakelpoisuuden.

– Tämä palvelu pitäisi nähdä ensimmäisenä askeleena töiden suuntaan.

Harrastamisestakin voi aloittaa

Tampereella kuntouttava työtoiminta kilpailutettiin viime vuonna, ja nyt työttömille tekemistä järjestävät valitut yhdistykset. Kaupungin työllisyyspalvelut tai aikuissosiaalityö ohjaavat asiakkaat sopivaksi arvioimaansa kohteeseen.

Olin ainakin kymmenen vuotta tekemättä mitään. Sen jälkeen on vaikeaa olla ihmisten kanssa. Tämä on nyt tosi hyvä juttu myös ammattitaitoani ajatellen. Heli

Yksi toimijoista on Kuntoutuspolku ry. Se pyörittää mm. Luovaa kartanoa Lielahdessa. Vanhan arvorakennuksen sisällä maalataan, kirjoitetaan, keskustellaan, tehdään käsitöitä tai osallistutaan vaikka joogatunnille.

– Meille tullaan oman harrastuksen ja osaamisen kanssa. Meillä ei tehdä alihankintatöitä eikä tuotannollisia töitä, vaan kaikki lähtee asiakkaan kiinnostuksesta. Sitä lähdetään sitten tukemaan ja hakemaan sieltä omaa tietä, määrittelee Kuntoutuspolun vastaava valmentaja Katja Kuorikoski.

Korvaushoito esti työharjoittelun

Yksi noin 70 asiakkaasta on Heli. Hän ei halua esiintyä koko nimellään eikä kuvissa, koska korvaushoidossa oleminen on asia, jota ei kannata mainostaa. On siitä ollut haittaakin. Heli muistelee, että aikaisemmin Tampereen kaupungilla oli sellainen politiikka, ettei hoidossa olevia huolittu työtoimintaan tai kursseille.

– Se harmitti. Olisin jo paljon aiemmin halunnut ja päässytkin työharjoitteluun, mutta se tyssäsi työvoimapalvelukeskukseen.

Heli aloitti kuntouttavassa työtoiminnassa syyskuussa.

– Ennen kuin tänne pääsin olin vapaaehtoistöissä, mutta sitä ennen olin ainakin kymmenen vuotta tekemättä mitään. Kun on monta vuotta ollut vaan kotonaan, niin sen jälkeen on vaikeaa olla ihmisten kanssa. Tämä on nyt tosi hyvä juttu myös ammattitaitoani ajatellen.

Heli aikoo pysyä Luovassa kartanossa kesään saakka. Sen jälkeen olisi tarkoitus löytää töitä.

– Kokoan portfoliota, että on jotain näytettävää työnantajille, suunnittelee käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa aikoinaan melkein valmiiksi asti opiskellut nainen.

Kaikki eivät ole valmiita töihin

Toiminta Luovassa kartanossa näyttää juuri sellaiselta puuhastelulta, mistä kuntouttavaa työtoimintaa arvostellaan: Työttömien päiväkotihan tämä on, huomaan ajattelevani.

– On kyse myös siitä, että niitä töitä ei vain löydy, Heli muistuttaa.

– Jotkut ihmiset, kuten minä tarvitsen kuntouttavaa toimintaa, ennen kuin olen valmis töihin. En pärjäisi välttämättä kovin hyvin työelämässä ilman tätä.

Puheet aikuisten päivähoidosta harmittavat valmentaja Kati Kuorikoskea.

– Meillä on hyviä kokemuksia. Tampereen kaupungin malli tarjoaa oikeasti vaikuttavaa kuntouttava työtoimintaa. Nuoret hakeutuvat tämän jälkeen opiskelemaan, työkokeiluun, palkkatuettuun työhön tai jopa avoimille työmarkkinoille.

Ohjausta vai säilömistä?

Tampereella pitkäaikaistyöttömien määrä on pysynyt yli kuudessatuhannessa jo vuodesta 2014. Vuosittain noin 1 600 eri ihmistä on ollut lyhyemmän tai pidemmän jakson kuntouttavassa työtoiminnassa.

Paineet ohjata työttömiä palveluihin ovat lisääntyneet aktiivimallin myötä, mutta määräänsä enempää ei ihmisiä näihin paikkoihin mahdu.

Ihmisten kanssa täytyy oikeasti tehdä töitä. Kati Kuorikoski

– Rajoilla mennään jo nyt. Asiakasmäärää ei voida kasvattaa yhtään enempää näillä resursseilla. Muuten emme voi tarjota laadukasta kuntouttavaa työtoimintaa tai sosiaalista kuntoutusta, Kati Kuorikoski murehtii.

– Ihmisten kanssa täytyy oikeasti tehdä töitä. Tässä mennään enemmän päivähoidon ja säilytysosaston suuntaan, jos pitää pystyä vastaanottamaan satoja ihmisiä ilman että on aikaa työskennellä heidän kanssaan tai tarjota heille tekemistä.

Tarinoita säilytysosastoista riittää. Kunnat joutuvat maksamaan Kelalle sakkomaksuja, jos pitkäaikaistyöttömiä ei ohjata johonkin toimintaan. Tilanne houkuttelee siihen, että työttömille järjestetään olemista mahdollisimman vähin kustannuksin säästöjen aikaansaamiseksi.

Tampereella kuntouttavan työtoiminnan on ajateltu olevan hyödyllistä. Siihen laitetaan rahaa yli kolme miljoonaa euroa vuodessa.

Tampereelle muuttaakin paljon työttömiä.

Lukioissa on vietetty vanhojenpäivää, kun abiturientit lähtivät päivää aiemmin valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin.

Toisen vuoden opiskelijat olivat sonnustautuneet juhlavasti – tytöt värikkäästi ja pojat perinteisen mustavalkoisesti.

Tyttöjen tanssiaispuvuissa trendeinä vaikuttavat olevan olkaimettomuus, kaksiosaisuus ja värimaailmassa edelleen vaaleat ja hempeät pastellivärit. Tanssiaispukujen lisäksi huomio kiinnittyy kampauksiin, ehostuksiin ja kenkiin. Asuja täydennetään pienillä yksityiskohdilla, kuten kynsilakalla, ruseteilla ja ruusukkeilla.

Vanhojen tanssit voivat olla ennen suurta päivää elämää draamaa, kun mietitään, kuka tanssii kenenkin kanssa. Onneksi monet ongelmat ehtivät ratketa ennen h-hetkeä.

Koostimme vanhojenpäivien pukuloistoa Lahdesta, Tampereelta, Kajaanista, Kouvolasta, Jyväskylästä, Porista ja Kemistä.

Turun hovioikeus hylkäsi Poliisihallituksen vaatimuksen uusnatsijärjestö Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen väliaikaiseen toimintakieltoon määräämisestä perjantaina.

Poliisihallitus vaati, että PVL:n toiminta kielletään väliaikaisesti, kunnes asiasta saadaan lainvoimainen tuomioistuimen päätös.

Pirkanmaan käräjäoikeus päätti viime vuoden marraskuun lopussa lakkauttaa rekisteröimättömän yhdistyksen ja siihen linkittyvän Pohjoinen Perinne ry:n. Pohjoinen Perinne määrättiin rekisteröitynä yhdistyksenä lopettamaan toimintansa välittömästi.

Pohjoismainen vastarintaliike sai jatkokäsittelyluvan tammikuun lopussa Turun hovioikeudesta, joten käräjätuomio ei ole vielä lainvoimainen. PVL voi toistaiseksi siis jatkaa toimintaansa.

Poliisihallitus perusteli vaatimustaan sillä, että lain mukaan rekisteröimättömän yhdistyksen ei tarvitse noudattaa lakkauttamispäätöstä heti, vaan siihen tarvitaan erillinen tuomioistuimen päätös. Vaatimuksen mukaan yhdistys onkin jatkanut toimintaansa muun muassa julkaisemalla materiaalia nettisivuillaan ja osallistumalla itsenäisyyspäivän mielenosoitukseen.

Hovioikeus: Kielto olisi vaikutukseton

Koska yhdistys toimii Poliisihallituksen mukaan olennaisesti vastoin lakia tai hyviä tapoja, se vaati tuomioistuinta määräämään toiminnan väliaikaisesti kielletyksi, kunnes hovioikeusvalitus ratkaistaan.

PVL:n johtohahmot ilmoittavat vastauksessaan, että väliaikaisessa lakkauttamiskiellossa olisi kyse sen arvioimisesta, ovatko käräjäoikeuden tuomion perustelut olleet oikeita. Näin ollen he katsoivat, että koko hovioikeuskäsittely olisi käytännössä hyödytön.

Hovioikeuden perustelujen mukaan vaatimus tuli hylätä, sillä kielto olisi vaikutukseton. Lain mukaan lakkautetun tai väliaikaiseen toimintakieltoon määrätyn yhdistyksen toiminta on heti lopetettava, mutta hovioikeuden mukaan pykälä ei koske rekisteröimätöntä yhdistystä. Hovioikeus ei ole vielä päättänyt, milloin varsinaista lakkauttamista tullaan käsittelemään hovioikeudessa.

Korjattu klo 16.50: Otsikkoa korjattu, hovioikeus ei muuttanut päätöstä, vaan hylkäsi Poliisihallituksen vaatimuksen.

Lue myös:

Käräjäoikeus kieltää uusnatsijärjestön toiminnan – Pohjoismainen Vastarintaliike lakkautetaan

Vastarintaliikkeen lakkautuspäätökseltä puuttuu vielä lainvoima – Poliisi ei voi estää mielenilmauksia itsenäisyyspäivänä

Pohjoismaisen vastarintaliikkeen johto valitti järjestön lakkauttamispäätöksestä hovioikeuteen

Etelä-Suomesta alkaneiden hiihtolomien ensimmäisen viikonlopun menoliikenne ei tuonut merkittäviä ruuhkia maanteille, arvioidaan valtakunnallisesta tieliikennekeskuksesta Tampereelta.

Tieliikennekeskuksen mukaan teiden lomaliikenne on ollut jopa ennustettua vaisumpaa.

Oulun poliisilaitos kertoi aamulla, että esimerkiksi Koillismaan teillä on liikkunut runsaasti hiihtolomalaisia, mutta liikenne on sujunut hyvin.

22-vuotias Riikka on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta olla tovin asunnottomana. Nyt hän on päässyt tuettuun asumiseen Alfa-kuntoutuksen toimipisteeseen Pispalan vanhalle paloasemalle. Hiljattain remontoidussa asunnossaan Riikka arvostaa erityisesti rauhaa.

– Mä olin tosi onnellinen, kun pääsin eka kertaa tänne. Se oma rauha oli jotenkin uskomaton tunne.

Rauhaa tamperelainen Riikka on ehtinyt jo kaivatakin. Asunnottomana hänet majoitettiin esimerkiksi kodittomien väliaikaismajoitukseen Tastuun Hervannan teollisuusalueelle. Riikka asui ja eli niin sanotulla kuivalla puolella, jossa alkoholin kanssa ei läträtä. Siellä elämisen ja olemisen piti olla rauhallisempaa kuin märällä puolella.

– Välillä siellä oli hirveästi meteliä. Kyllä ne märän puolen ihmiset tuli örveltämään sinne kuivalle puolelle aina välillä.

Riikka itse on ollut juomatta viime kesästä lähtien. Yksi herättäjä hänelle oli nimenomaan asunnottomaksi joutuminen ja tilapäismajoitukseen päätyminen.

– Kyllä Tastussa asuminen avasi tosi paljon silmiä siitä, miten pahaan jamaan voi joutua.

Vuokrarästeihin puututaan mahdollisimman pian

Moni muukin asunnoton on Riikan tapaan saanut viime vuosina asunnon. Viime vuonna asunnottomia oli Tampereella reilut 200, kun vuosikymmen sitten heitä oli yli 600.

Asunnottomuus on Tampereella saatu laskuun muun muassa kohdennetulla uudisrakentamisella. Nyt uuden rakentamisen aika on kuitenkin ohi. Tampereella pyritään pitämään luvut hyvinä ennaltaehkäisevin keinoin.

Mä olin tosi onnellinen, kun pääsin eka kertaa tänne. Se oma rauha oli jotenkin uskomaton tunne. Riikka

Tampereen kaupungin sosiaalipalvelupäällikkö Maritta Närhi kertoo, että esimerkiksi vuokravelkojen kerääntyessä pyritään asiaan puuttumaan ajoissa, jottei häätötilanteisiin ajauduttaisi. Lisäksi asunnottomuuden uhatessa ihmisille järjestetään laajamittaista talous- ja velkaneuvontaa.

– Lisäksi työntekijöille lisätään tietoisuutta näistä asuntoasioista, että se otettaisiin puheeksi kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa, jolloin päästäisiin varhaisessa vaiheessa puuttumaan niihin tilanteisiin, ettei todellakaan jouduttaisi asunnottomaksi ja häätötilanteisiin.

Tiskaaminen rentouttaa Riikkaa

Nuoren naisen asunnottomaksi päätyminen oli monen asian summa. Aluksi tuli avioero ja lapset jäivät isälle. Tyhjyyttä Riikka täytti alkoholilla.

Tuettuun asumiseen pääseminen on tuonut Riikan elämään paljon hyvää. Kesällä hänelle tulee täyteen vuosi raittiutta. Omassa asunnossa arjen rutiinit ovat alkaneet sujua entiseen tapaan. Entisen asunnottoman arki täyttyy kodin hoitamisesta kuten pyykin- ja astioiden pesusta.

– Nämä arjen jutut ovat sellaisia asioita, joista mä oikeasti tykkään ja viihdyn niiden parissa. Esimerkiksi tiskaaminen on musta aivan rentouttavaa, Riikka kertoo.

Päihteettömyys ja tuettu asuminen ovat vieneet Riikan elämää monelle tapaa eteenpäin. Toipumisen myötä myös Riikan silmäterät, 4- ja 5-vuotiaat lapset ovat saaneet äitinsä takaisin. Riikan välit lasten isään ovat tätä nykyä hyvät ja äiti on tullut tutuksi hahmoksi myös lasten päiväkodissa.

– Olen alkanut ottamaan enemmän vastuuta myös lapsista. Tänäänkin menen hakemaan heitä päiväkodista.

Toiveeni liittyvät arkisiin asioihin sekä opiskeluun ja matkustamiseen. Tärkeintä on olla äiti lapsilleni. Riikka

Arjen hallinnan myötä Riikan elämään on noussut myös uusia unelmia ja haaveita. Hän toivoo pääsevänsä maskeeraajakoulutukseen. Pian Riikalla voi olla kotina oma vuokra-asunto. Sitä aletaan etsiä hänelle vielä kevään aikana.

– Minun toiveeni liittyvät arkisiin asioihin sekä opiskeluun ja matkustamiseen. Tärkeintä on olla äiti lapsilleni, Riikka pohtii.

Riikka esiintyy artikkelissa vain etunimellään omasta toiveestaan.

Lappi erottuu tunnetusti säänsä takia: Käsivarren Lapissa on kylmintä Suomessa, Pohjois-Lapissa sataa vähiten. Pohjois- ja Keski-Lapissa sekä Koillismaalla Pohjois-Pohjanmaalla lunta on maassa pisimpään, keskimäärin noin puolen vuoden ajan.

Lounaisrannikolla lumi peittää maan lyhimmän ajan, kolmesta neljään kuukauteen. Sadetamineille on eniten käyttöä etelärannikolla ja Pohjois-Karjalassa. Vuotuinen keskilämpötila kohoaa korkeimmalle lounaisrannikolla.

Testaa, missä sää miellyttäisi sinua. Testissä on käytetty säätietoja pääsääntöisesti 10 vuoden ajanjaksolta, tammikuun lopusta 2008 tammikuun loppuun 2018. Mukana ovat tiedot sademäärästä, mahdollisen lumen syvyydestä sekä vuorokauden ylimmästä lämpötilasta. Testissä käytetyt säähavainnot ovat kymmeneltä Ilmatieteen laitoksen havaintoasemalta eri puolilta Suomea.

Säähavaintoja voit tutkailla Ilmatieteen laitoksen sivustolla.

Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) uumenissa jyskyttää kone, joka lennättää paperia telalta toiselle. Samaan aikaan laite syöttää ohuen ohutta muovikalvoa, joka kiinnittyy lujasti paperin pintaan.

Materiaaliopin laitoksen professori Jurkka Kuusipalo on tutkinut erilaisia päällystystekniikoita viimeiset 27 vuotta. Hänen johdollaan on päästy vaiheeseen, jonka tuloksena syntyy luonnossa hajoavia elintarvikepakkauksia ja kertakäyttöastioita.

On olemassa biomuoveja, jotka hajoavat myös vedessä. Jurkka Kuusipalo

Menetelmä liittää yhteen kaksi luontoperäistä materiaalia. Toinen on paperi tai kartonki, toinen kasvisjäänteistä valmistettu biomuovi. Jälkimmäinen eroaa öljypohjaisesta muovista siinä, että sen hajoamisaika on kuukausia, kun synteettinen muovi säilyy luonnossa vuosisatoja.

– Väittäisin, että biomuovit ovat turvallisempia joutuessaan luontoon, professori toteaa.

Hiihtokisoissa otettiin käyttöön

Tänä vuonna maailmassa valmistetaan pelkästään kuitupohjaisia nestepakkauksia lähes viisi miljoonaa tonnia. Pakkaukset on päällystetty synteettisellä muovilla, joka hajoaa vesistössä pieniksi paloiksi ja säilyy pitkään.

Muovisaaste leviää maalla ja meressä muun muassa mehu- ja maitotölkkeinä. Jos pakkaukset päällystettäisiin biohajoavalla muovilla, ongelma helpottuisi.

– On olemassa biomuoveja, jotka hajoavat myös vedessä.

Biohajoavat materiaalit on todettu sopiviksi ja turvallisiksi ruuan pakkaamiseen. Pakkauksia kehitellään Tampereella yhdessä italialaisen Bio-onin kanssa, joka tuottaa biomuovia pääasiassa kasveista, kuten sokerijuurikkaan jätteistä.

TTY:n tehtävänä on pohtia käyttösovelluksia eli jalostaa paperin tai kartongin ja biomuovin yhdistelmistä tuotteita. Yksi esimerkki on Lahden maailmanmestaruuskisoihin valmistuneet kertakäyttökupit.

– Tällaiset tuotteet päätyvät hyvin usein luontoon. Toisaalta jos pakkauksia on vaikea kierrättää, on parasta että ne päätyvät kompostiastiaan.

Lue myös:

Näin suomalaisyritykset pelastavat maailman meriä muovilta: kelmujen gore-tex ja 5 muuta innovaatiota (23.1.2018)

Suomalaisesta metsästä biohajoavia tuotteita: Sellusta voi valmistaa vaikka kenkiä tai polkupyörän (9.1.2018)

Tamperelainen koiranomistaja on tehnyt poikkeuksellisen korvausvaatimuksen kaupungille. Koiranomistaja anoi korvauksia viime joulukuussa Tampereen keskustassa tapahtuneesta koiran liukastumisesta. Rakennuttamisjohtajan päätöksestä käy ilmi, että liukastuminen tapahtui 5. joulukuuta kello 17 Kuninkaankadulla.

Koiranulkoiluttaja anoi kaupungilta korvausta 1 160,65 euroa. Anomus perustui hoito- ja lääkäritositteisiin. Perusteluna oli se, että kaupunki ei ollut huoltanut kyseistä Kuninkaankadun kohtaa lumisateen jäljiltä tarpeen mukaan.

Kaupunki kieltäytyy korvaamasta koiran liukastumisvammaa.

– Arkikokemuksen kautta on selvää, ettei katu, kevyen liikenteen väylä, torialue tai vastaava yleinen alue voi koskaan talvikaudella olla riittävän hyvin hoidettu, ettei koira voisi siinä liukastua, koska koira saattaa myös kytkettynä repiä tai vedellä hihnaansa miten sattuu ja mihinkä päin vaan, rakennuttamisjohtaja perustelee päätöstään.

Kaupungin mukaan katu on ollut tyydyttävässä kunnossa ihmisten ja liikenteen käyttöön, joten se on ollut sitä myös lemmikeille.

– Koiran omistaja vastaa lemmikistään ja huolehtii siitä, että koira on omistajansa tai haltijansa valvonnassa, päätöksen perustelut kuuluvat.

Pälkäneellä asuvassa Al-Saedin perheessä huokaistiin helpotuksesta, kun uhka Irakista Suomeen tulleen Bahaa Al-Saedin pikaisesta karkottamisesta on väliaikaisesti poistunut. Hallinto-oikeus on asettanut Al-Saedin maasta poistamisen toimenpidekieltoon viikko sitten.

–Asian käsittely on sitten joskus, mutta nyt ei tarvitse pelätä kaiken aikaa, vaan saamme rauhassa odottaa ratkaisua, toteaa helpottunut Hanna Al-Saed.

Maahanmuuttovirasto tulkitsi lumeliitoksi

Vastaanottokeskuksessa vuonna 2015 tutustunut pariskunta vihittiin muslimimenoin pari vuotta sitten ja maistraatissa viime helmikuussa. Pari luotti siihen, että oleskelulupa myönnetään aiemmin solmitun avioliiton perusteella.

Maahanmuuttovirasto (Migri) ei kuitenkaan myöntänyt Bahaa Al-Saedille oleskelulupaa perhesiteen perusteella, koska tulkitsi avioliiton lumeliitoksi.

Al-Saedit valittivat päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka ei aluksi keskeyttänyt käännytystä asian käsittelyn ajaksi. Näin jäi mahdollisuus, että poliisi voisi palauttaa Pälkäneelle kotiutuneen Bahaa Al-Saedin Irakiin ennen jo ennen oikeuskäsittelyä.

Yle kertoi parin tilanteesta tammikuun lopulla. Heistä on tehty juttua myös Sydän-Hämeen lehteen vuonna 2015. Tuolloin Bahaa Al-Saed kertoi Irakiin jääneestä perheestään. Jutun teon jälkeen hän on eronnut irakilaisesta vaimostaan.

Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle

Turvapaikanhakijoiden kohtelu on saanut Hanna ja Bahaa Al-Saedin sekä 86 muuta yksityishenkilöä jättämään kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelijoiden mukaan Migrin päätökset ja toiminta rikkovat kansainvälisiä sopimuksia ja Suomen perustuslakeja.

Allekirjoittajat katsovat, että maahanmuuttoviraston päätöksillä ja poliisiviranomaisten toimenpiteillä on lähetetty turvapaikanhakijoita vainon, syrjinnän, kidutuksen ja kuoleman uhan kohteiksi.

Kantelijat pyytävät tutkimaan turvapaikanhakijoiden perus-ja ihmisoikeuksien loukkauksia kiireellisinä sekä keskeyttämään turvapaikkaprosessin käsittelyt ja toimeenpanot, kunnes ihmisoikeudet on lailla suojattu.

Lue myös:

Suomi ei antanut Alille turvapaikkaa, tapettiin heti Irakissa – tytär odottaa omaa käännytystään (12.2.2018)

Suomen Irakiin käännyttämä perhe pelkää vainoajien kostoa: "Vaihdan asuntoa kolmesti viikossa" (11.2.2018)

Ranskassa kyseenalaistettiin Suomen linjaus palauttaa turvapaikanhakijoita: Ristiriidassa ihmisoikeussopimusten kanssa? (9.2.2018)

Maahanmuuttovirasto ei usko Hanna ja Bahaa Al-Saedin avioliittoon: "Eikö riitä, että rakastamme toisiamme?" (30.1.2018)

Teatteriohjaaja Jotaarkka Pennanen hipaisee isoisästään kirjoittamaansa kirjaa. Monen vuoden työ on noiden kansien välissä. Sinne kätkeytyy lehtijuttuja ja arkistotietoja sekä kirjoitustyön äärellä vuodatettuja kyyneliä. Harvalla ihmisellä on ollut niin vaiheikas ja ihmeellinen elämä kuin Aarne Riddelinillä eli Aarne Orjatsalolla eli Alaric Arneella.

– Ensimmäinen versio Orjatsalo-kirjasta oli 700 sivua pitkä, Jotaarkka Pennanen nauraa.

– Minusta on suorastaan häpeä, että isoisästäni ja hänen osuudestaan suomalaisessa teatterihistoriassa on kirjoitettu niin vähän ja ylimalkaisesti. Ehkä tämä vähän paikkaa sitä.

Sysäyksen kirjaan antoi kohtaaminen historioitsija Heikki Ylikankaan kanssa Ylen Inhimillinen tekijä -ohjelmassa. Puhe oli sisällissodasta ja Ylikangas osasi kertoa uutta tietoa Pennasen isoisän osuudesta sotatoimiin. Aarne Orjatsalo tuli sisällissodan aikaan leimatuksi punapäälliköksi, joka valkoisten saartoa paetessaan murhasi joukkoineen useita ihmisiä. Näihin päiviin asti Orjatsalon joukko on ollut yksi kansalaissodan suurista myyteistä.

Säätyläismiehestä punakapinalliseksi

Kapinallinen säätyläisnuori Aarne Riddelin (1883-1941) tutustui elämän nurjaan puoleen, kun hänet lähetettiin jäähylle ja kuria oppimaan enonsa Hjalmar Braxénin luo Helsinkiin. Braxen oli herännäissaarnaaja ja Helsingin vieraskodin perustaja. Vieraskoti on yhä toimiva kodittomien yömaja Punavuoressa. Braxénin mielestä ihmiset ovat jumalan edessä yhdenvertaisia. Vasemmistolaisen liikkeen ajatus siitä, että myös yhteiskunnan tulisi kohdella ihmisiä yhdenvertaisesti, alkoi houkutella nuorta Riddeliniä.

Nuorukainen karkasi enon luota luomaan teatteriuraa ja liittyi myöhemmin sosialidemokraatteihin. Kun vieraskielisiä nimiä kilvan suomalaistettiin vuonna 1906, Aarne otti nimekseen Orjatsalo. Alkaahan Kansainvälinenkin sanoilla työn orjat. Isä Riddelin vaihtoi nimensä Ritarsaloksi. Nimet kertovat paljon heidän suhteestaan.

– Orjatsalo kiisteli isänsä kanssa läpi elämän. He riitaantuivat ja sopivat uudelleen ja uudelleen, Pennanen kertoo.

Isä kipuili Aarnen uravalintaa, mutta pahin koitos tuli eteen sisällissodan aikaan. Sosiaalidemokraattiseen puolueeseen liittynyt poika lähti punaisten kelkkaan.

Aarne Orjatsalon tiedettiin olleen tamperelainen punapäällikkö. Tarinat kertovat hänen pukeutuneen teatterin varastosta lainaamaansa upseerin asuun ja ratsastaneen hevosella joukkoineen läpi valkoisten saartorenkaan. Matkalla Orjatsalo joukkoineen tappoi valkoisia ja pääsi karkuun Venäjälle. Tästä oli silminnäkijähavaintojakin.

– Sukulaisnainen kertoi äidilleni paikanneensa Orjatsalon haavoja pakomatkalla Hämeenkyrössä.

Panu Rajala kirjoittaa Tampereen Työväen Teatterin historiikissa, kuinka Orjatsalo ratsasti vallankumoukseen. Todellisuudessa hän matkasi junalla Helsinkiin. Siellä hän piti tunteikkaan puheen Kansallisteatterissa.

– Oli kuitenkin selvää, että hänen oli paettava Venäjälle. Sen hän sitten tekikin, Pennanen sanoo.

Pitkä, komea näyttelijä jäi mieleen

Sisällissodan syttymiseen mennessä Orjatsalo oli ehtinyt jo paljon. Hän oli näytellyt Kansallisteatterissa, Tampereella molemmissa isoissa teattereissa, tehnyt kiertueita ja hurmannut yleisöä. Hän nousi Tampereen Teatterin johtoon vain 23-vuotiaana. Kapinan kupliessa Tampereen punaisten keskuudessa, Orjatsalolla oli hyvä vauhti päällä Työväenteatterin johtajana. Hän oli sosialidemokraattisen puolueen jäsen ja ehdotti työväenyhdistyksen kokouksessa pidättäytymistä aseista.

– Punaiset heittävät hänet työväentalon ikkunasta lumihankeen.

– Hänellähän oli loistava kausi Työväen Teatterissa takanaan ja hän toivoi tottakai, että olisi saanut jatkaa työtänsä. Hän oli saanut upeita arvosteluja varsinkin Aamulehdessä, vaikka se oli oikeistolainen lehti, Jotaarkka Pennanen kertoo.

Tunnettu näyttelijä nähtiin siellä täällä, vaikka hän ei olisi ollut siellä päinkään. Punapäälliköt olivat yleensä värittömiä ja vähän tunnettuja yliopistomiehiä. Orjatsalon osuus kutkutti mielikuvitusta niin paljon, että huhut hänen “päällikyydestään” ja veriteoistaan jäivät elämään vuosisadan ajaksi.

– Aarne oli melkein kaksi metriä pitkä, kuuluisa ja komea. Hänet tunnettiin kiertueiden ja lehtijuttujen vuoksi kaikkialla Suomessa.

Viettelijöitä ja voimaihmisiä

Jotaarkka Pennasen mielestä Aarne Orjatsaloon liittyy punapäällikkyyden lisäksi toinenkin myytti. Se, että hän olisi ollut näyttelijänä heittäytymiseen luottava hutilus.

Pennanen kertoo kirjoittaneensa isoisästään teatterimiehen silmin. Viitteitä siitä, että Orjatsalo tutki ja analysoi teatteriroolejaan tarkkaan on paljon.

– Luin pitkän selostuksen, jossa hän kommentoi saamaansa Aamulehden arvostelua Shakespearen Hamletista. Siinä hän analysoi näytelmää ja näyttelemistään perusteellisesti.

– Kun hän näytteli oman aikansa julkkista, Edmund Keania, hän oli kopioinut vanhoja Keanea käsitteleviä arvosteluja englantilaisista lehdistä. Se kertoo taiteilijasta, joka pohtii tarkkaan, mitä näyttelee.

Aarne Orjatsalosta tuli valtakunnan julkkis jo ennen sisällissotaa. Hän niitti mainetta näyttelijänä, mutta kuuluja ovat myös hänen naisseikkailunsa. Niistä tunnetuin on se, josta syntyi 1906 Jotaarkka Pennasen isä, kirjailija Jarno Pennanen.

Tampereen Teatterin nuorta johtajaa piirittivät useat naiset, mutta sitkein oli kirjailija Ain´Elisabeth Pennanen. Lyhyestä intohimosuhteesta syntyi lapsi, jonka isyydestä käytiin jälkeen päin oikeuttakin. Vaikka kahden vahvan taiteilijapersoonan liitosta ei tullutkaan totta, siitä syntyi kirjallisuutta.

– Ain´Elisabeth kirjoitti heti suhteen jälkeen romaanin Voimaihmisiä. Se on sekoitus fantasiaa ja avainromaania. Tätä suhdetta siinä kuitenkin puretaan. Orjatsalo vastasi heti seuraavana vuonna avainromaanillaan Viettelijä.

– Aviottoman lapsen syntyminen kahden teatterilaisen lyhyestä suhteesta oli skandaali. Jos silloin olisi ollut iltapäivälehtiä, isovanhempani olisivat olleet lööpeissä. Juorulehtiä ei ollut, joten tuloksena oli kaksi kirjaa, Pennanen nauraa.

Muurmannin legioonaan upseeriksi

Orjatsalo ei mennyt naimisiin ensimmäisen lapsensa äidin kanssa, mutta kylläkin monta kertaa sen jälkeen. Hurjimpaan pyöritykseen näyttelijämiehensä rinnalla joutui hammaslääkäri Hellin Orjatsalo. Valkoisten voitettua pariskunta pakeni Venäjälle ja päätyi Muurmanskiin, jossa piti tukikohtaansa Britannian värväämä Muurmannin legioona. Ajat olivat kaaottiset. Neuvosto-Venäjä otti ensiaskeliaan. Ensimmäinen maailmansota oli yhä käynnissä ja pieni Suomen valtio vasta muotoutumassa.

Muurmanskiin pakeni paljon suomalaisia punaisia. Osa odotti Britannian joukoilta apua, jotta punakaarti voisi palata Suomeen. Osa pohti liittymistä Venäjää hallitseviin bolshevikeihin.

Yläluokkainen Orjatsalo ei miellyttänyt bolshevikeja, mutta Muurmannin legioonaan hän solahti upseeriksi ja kouluttajaksi.

– On pieni arvoitus, miten Aarnesta tuli upseeri vaikka hänellä ei ollut mitään sotilaskoulutusta. Ehkä hän valehteli käyneensä kadettikoulua ja jättäneensä sen kesken. Lukiota hän oli käynyt ja sen keskeyttänyt, mutta ei muuta.

– Tietysti hyvä näyttelijä osaa esittää upseeria, mikäs siinä. Olihan hän useissa musikaaleissa pokkuroinut sotilaana, Pennanen hymähtää.

Muurmannista Aarne ja Hellin kotiutettiin Englantiin. Se johti Hellinin mielenterveyden järkkymiseen. Orjatsalo pääsi aloittelemaan uraansa uudelleen näyttämöllä nimellä Alaric Arnee. Suunnitelmat oman teatterin perustamisesta kaatuivat kuitenkin lamakauteen. Alkoholi alkoi maistua ja koetteli paitsi Arneen ihmissuhteita myös terveyttä.

Unohdettu sankari kuolee yksin

Kielitaitoinen kosmopoliitti ei kaihtanut vaihtaa mannerta. Orjatsalo-Arnee muutti uuden puolisonsa kanssa Englannista Yhdysvaltoihin. Siellä tie näyttelijänä nousi pystyyn erikoisesta syystä.

– Aarne oli liian pitkä. Tarjolla oli vain komediarooleja. Jos hän olisi suostunut niihin, hän olisi ollut lajityypin vanki.

Teatterissa näyttelijät sijoitettiin usein fakkeihin, omiin lokeroihin. Komediafakkiin Orjatsalo ei halunnut. Draamanäyttelijäksi hän oli liian suurikokoinen. Yhdysvalloissa sankarin pituudeksi määriteltiin 165 cm.

Paluu Suomeen alkoi siintää mielessä.

Vuonna 1929 Orjatsalo saapui laivalla Haminan satamaan. Hänet pidätettiin heti muutamaksi päiväksi kuulusteluja varten. Tämän jälkeiset teatteriesitykset olivat katastrofeja. Näytäntöjä sabotoitiin. Oikeistolaiset heittelivät savupommeja ja häiritsivät esityksiä. Orjatsalo luovutti ja palasi New Yorkiin.

Yhdysvalloissa työtön ja viraton Orjatsalo sairastui syöpään ja joutui hoidettavaksi köyhien sairaalaan. Muutama New Yorkin suomalaisen työväennäyttämön jäsen löysi hänet sieltä.

– He olivat ostaneet appelsiineja ja puristivat niistä mehua potilaalle.

Appelsiineista ei ollut enää apua. Teatterimies, sosialisti ja seikkailija Aarne Orjatsalo kuoli ensimmäinen tammikuuta 1941 vain 57-vuotiaana.

Lempäälän keskustan lähellä Soravuorentiellä syttyi omakotitalo palamaan maanantai-iltana kello 20 aikoihin. Pelastuslaitoksen saapuessa rakennus oli jo täyden palon vaiheessa. Palokunta onnistui varjelemaan muut pihapiirin rakennukset liekeiltä.

Tulipalon seurauksena yksi talossa ollut henkilö vietiin sairaalahoitoon. Poliisi selvittelee syttymissyytä. Jälkivartiointi jatkui läpi yön.

Kukaan yksittäinen ihminen ei pääse päättämään, minkä värinen Tampereen ratikasta tulee. Ratikan visuaalista ilmettä on linjaamassa suuri työryhmä. Mukana on muun muassa tamperelainen mainos- ja viestintätoimisto Villivisio, joka valmistelee parhaillaan ratikan brändiä.

– Brändi-identiteetissä määritellään tietyt värit, joita tullaan käyttämään muun muassa raitiovaunun kotisivuilla, mahdollisissa esitteissä ja muissa materiaaleissa. Näiden värien pohjalta määritellään sitten erilaisia värivaihtoehtoja, joita voidaan käyttää vaunun värityksessä, sanoo Villivision strategi Janne Airo.

Ratikan muotoilijaksi taas on valittu turkulainen Idis Design. Värin merkitys on muotoilun kannalta suuri.

– Voidaan ajatella, että joku tuote näyttää aivan erilaiselta eri värityksellä, sanoo Idis Designin teollinen muotoilija Jussi Hurskainen.

Väristä kysely tamperelaisille

Myös ratikan tulevat käyttäjät pääsevät vaikuttamaan vaunujen ulkoasuun. Keväällä suunnittelijoiden on tarkoitus kysyä tamperelaisten mielipidettä muutamasta väri- ja muotoiluvaihtoehdosta. Aiemmissa, tiedotusvälineiden järjestämissä värikyselyissä voittajia ovat olleet muun muassa tiilenpunainen (Yle) ja pinkki (Aamulehti).

Syksyllä Tampereelle saapuu raitiovaunun täysikokoinen malli eli maketti. Tamperelaiset pääsevät astumaan sisään vaunuun, joka muistuttaa jo hyvin paljon tulevia, oikeita vaunuja. Viimeistään silloin paljastuu myös ratikan lopullinen väritys.

Sen verran Airo paljastaa, että Tampereen ratikasta ei tule keltainen eikä keltavihreä eli jääkiekkojoukkue Ilveksen värien mukaista. Tampereelle ei haluta samanvärisiä vaunuja kuin Helsinkiin tai Turkuun. Helsingin vaunut ovat keltavihreitä, ja turkulaiset ovat suunnitelleet ratikasta keltaista eli samanväristä kuin Turun bussit.

Haluamme, että ratikka on valoisa kokemus. Janne Airo

Suunnitteluaikataulu on tiukka. Vaunujen tuotekehitys pysähtyi vuodeksi vaunutoimittajan valintaa koskeneen valituksen vuoksi. Tampere valitsi vaunujen valmistajaksi suomalaisen Transtechin lokakuussa 2016. Espanjalainen Stadler Rail Valencia valitti päätöksestä markkinaoikeuteen, joka hylkäsi valituksen lokakuussa 2017.

– Tiukkaa tekee, että saadaan kaikki asiat tehtyä ajoissa, Hurskainen sanoo.

Ratikan pitää olla valoisa kokemus

Villivision strategi Janne Airo kertoo, että ratikan brändiin on haettu asioita, jotka kuvaavat jollain tavoin Tamperetta. Suunnittelijat ovat muun muassa määritelleet, että valon pitää olla jollain tavoin läsnä.

– Tampereella on ollut aikanaan Pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalo. Valoviikoilla on täällä pitkät perinteet, ja puolet vuodesta on aika hämärää. Haluamme, että ratikka on valoisa kokemus, Airo sanoo.

Suurin tehtävämme tällä hetkellä on se, että pystymme tekemään siitä nimenomaan tamperelaisen vaunun. Jussi Hurskainen

Airo toivoo, että raitiovaunuun tai sen ympäristöön tulisi valotaidetta. Villeimmät ideat eivät kuitenkaan välttämättä toteudu. Rahaa on rajallinen määrä käytössä ratikan suunnitteluun ja rakentamiseen, eikä raitiotien ylläpidostakaan saa tulla liian kallista.

Ilkivalta vaikuttaa suunnitteluun

Ulkonäön lisäksi muotoilijat keskittyvät muun muassa vaunun turvallisuuteen, esteettömyyteen ja siihen, miten sen ylläpito ja huolto onnistuvat. Heidän pitää muun muassa puntaroida tilaajan kanssa, suunnitellaanko verhoilumateriaaleista tai lattiasta mahdollisimman kestävät ilkivaltaa vastaan vai tehdäänkö valinta sittenkin lähinnä ulkoasuun perustuen.

– Esimerkiksi Helsingin Artic-raitiovaunu on suunniteltu erityisesti ylläpidon ja huollettavuuden näkökulmasta. Jos haluamme vastaavaa, niin se johtaa niiltä osin samankaltaiseen olemukseen, Hurskainen sanoo.

Idis Design oli vaunuvalmistaja Transtechin alihankkija Helsingin kantakaupungin keltavihreiden Artic-vaunujen suunnittelussa. Lisäksi HKL:llä oli projektissa oma muotoilukonsultti.

Helsingin tulevan Raide-Jokerin muotoilun Idis Design on tehnyt suoraan HSL:lle. Raide-Jokeri pohjautuu Articiin, mutta vaunuista on tulossa sinivihreitä ja ne eroavat muutenkin selvästi kantakaupungin vaunuista.

Ranskan Toursin kaupungissa on aika hienot, modernit raitiovaunut. Jussi Hurskainen

– Tampereen projektissa alusta on hyvin pitkälle sama kuin Helsingin vaunussa. Suurin tehtävämme tällä hetkellä on se, että pystymme tekemään siitä nimenomaan tamperelaisen vaunun, Hurskainen sanoo.

Muotoilijan suosikkivaunu Ranskassa

Tampereen ratikasta on matkan varrella julkaistu lukuisia havainnekuvia. Hurskaisen mukaan ne eivät kerro paljonkaan siitä, miltä vaunut lopulta näyttävät. Aikanaan tehtyjen havainnekuvien tarkoitus oli vain visualisoida sitä, miltä raitiovaunu ylipäätään näyttäisi Tampereen kaupunkikuvassa.

Vaikka muotoilijat haluavat Tampereen ratikasta uniikin, he ovat toki hakeneet osviittaa myös ulkomailta. Pienen empimisen jälkeen Hurskainen paljastaa oman suosikkiratikkansa.

– Ranskan Toursin kaupungissa on aika hienot, modernit raitiovaunut, Hurskainen sanoo.

Hurskaisen mielestä Toursin vaunussa on miellyttävää linjakkuutta. Vaunun tekniset ratkaisut ovat kuitenkin osittain erilaiset kuin Tampereen tulevassa vaunussa. Tämän vuoksi Hurskaisen suosikki ei välttämättä ole oikea tai paras vertailukohta.

Muun muassa tällaisillä havainnekuvilla Tampereen ratikkaa on esitelty:

Tampereen valtuusto päätti tiistaina, ettei kaupungin tiloja vuokrata rasistisille järjestöille. Käytännössä kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden yleisohjeeseen kirjataan lisäys:

"Tiloja ei vuokrata YK:n rotusyrjinnän vastaista sopimusta (Finlex-sivusto) rikkoviin tilaisuuksiin tai väkivaltaa tuottavaa toimintaa tai sen suunnittelua harjoittaville yhteisöille."

– Tällä muutoksella kielletään Rajat kiinni, Suomen vastarintaliike ja Soldiers of Odinin kaltaisten järjestöjen tilaisuudet Tampereen kaupungin vuokratiloissa, koska järjestöt ovat rasismia edistäviä ja siihen yllyttäviä, sanoo asiaa ajanut vihreiden valtuutettu Jaakko Mustakallio.

Valtuuston hyväksymä lisäys on Mustakallion mukaan osa suurempaa kuvaa. Kansalaisaloitteella on yritetty saada järjestäytynyttä rasismia rikoslakiin.

– Tämä on se selvä signaali kaupunkilaisille siitä, mikä yhteiskunnan näkökulmasta on sallittua ja mikä ei. Järjestöt yrittävät vedota sananvapauteen, että tämä on vain yksi poliittinen mielipide. Ei se ole poliittinen mielipide, että haluaa rajoittaa muiden kansalaisvapauksia, Mustakallio sanoo.

Tarve tuli Mustakallion mukaan esille vuoden 2016 keväällä, kun Rajat kiinni -väki vuokrasi Vanhan kirjaston omaan tilaisuuteen.

Tällöin varausta ei peruttu, sillä kaupungin tulkinnan mukaan yhteiskunnallinen keskustelu on sallittava, vaikkei se edustaisi kaupungin virallista linjaa. Väkivaltaista poliittista radikalismia tai rikollista toimintaa ei silloinkaan olisi sallittu.

Mutta miten määritellään rasistinen järjestö?

Kunnallisoikeuden asiantuntija Asko Uoti pitää Tampereen valtuuston tekemää linjausta selkeänä signaalina ei-toivotusta toiminnasta. Linjauksella vahvistetaan sitä, mikä laista jo ainakin osittain löytyy. Esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan on lailla kielletty.

Ongelmallista voi Uotin mukaan olla linjauksen soveltaminen. Soveltamistilanteessa joudutaan määrittelemään, mikä järjestö on rasistinen.

– Erotuomarina toimiminen voi olla ongelmallista. Vuokrauksista päättävä voi ottaa huomioon tehdyn linjauksen, mutta viranhaltijaa sitoo Suomen oikeusjärjestys. Silloin asia on selvä, jos on olemassa lainvoimainen tuomio, Uoti sanoo.

Jos tuomiota ei ole ja tila kieltäydyttäisiin vuokraamasta, voisi juttu edetä oikeuteen tai kanteluna ylimpien lainvalvojien pöydälle.

– Järjestö voisi todeta, että heitä syrjitään ja heidän sananvapauttaan rajoitetaan. Voi olla, että oikeutta tarvittaisiin ratkaisemaan onko järjestössä rasistisia elementtejä. Silloin virkamies ja kaupunki joutuisivat perustelemaan millä perusteella päätös syntyi, Uoti jatkaa.

Kansainväliset sopimukset, kuten linjauksessa mainittu YK:n rotusyrjinnän vastainen sopimus, sitovat ensisijaisesti valtiotasolla. Tämä on Uotin mukaan kuntatasolla monimutkaisempaa. Sopimus pitäisi selkeästi saattaa voimaan lainsäädännöllä. Suomessa rikoslaki ei tunnista selkeästi järjestäytynyttä rasismia.

Vaikka järjestöllä olisi tuomio, voi aina perustaa uuden järjestön. Sellaisia tapauksia on Uotin mukaan tullut vastaan muualla Euroopassa.

20.2.2018 klo 16.52 Juttuun lisätty asiantuntijan kommentit.

Viime vuoden helmikuussa nainen kuoli Tampereella, koska ambulanssi ei kuljettanut häntä sairaalaan. Asiaa on käsitelty tiistaina Pirkanmaan käräjäoikeudessa.

Nainen oli haastehakemuksen mukaan kärsinyt hengitysvaikeuksista, selkä- ja rintakivusta, päänsärystä ja häntä pyörrytti. Ambulanssin miehistö konsultoi Tampereen yliopistollisen sairaalan lääkäriä. Hänen mielestään potilas ei tarvinnut välitöntä hoitoa ensiavussa.

Ambulanssi kävi samasta syystä naisen luona myös 6,5 tuntia myöhemmin, jolloin toinen lääkäri teki saman päätöksen, eikä naista tuotu sairaalan ensiapuun.

Nainen kuoli seuraavana päivänä keuhkoveritulppaan. Naisella oli ollut jalassa kipsi, joka altistaa laskimoveritulpalle. Haastehakemuksen mukaan lääkärit tiesivät kipsistä.

Syyttäjä vaatii lääkäreille sakkoa tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Kansainvälinen media kiinnostui hämeenkyröläisen Liisa Hietasen töistä, kun hänen veljensä latasi oman kuvansa sosiaalisen median Reddit-palveluun. Sieltä taideteokset huomasi amerikkalainen, internetissä toimiva uutis- ja viihdesivusto BuzzFeed.

BuzzFeed kuvailee virkattuja ihmishahmoja mielipuolisen tarkoiksi ja naurettavan siisteiksi. Myös ihmisten sivustoille jättämissä kommenteissa virkattuja töitä ihastellaan monisanaisesti.

Taiteilija on ollut palautteesta mielissään.

– On ollut hauska huomata, että kommentit ovat oikeastaan hyvin samanlaisia kuin täällä Suomessa, Liisa Hietanen sanoo.

– Moni näkee hahmoissa jotakin tuttua, vaikka niiden esikuvat löytyvätkin täältä Hämeenkyröstä .

Ihmiset loukkaantuivat, kun paikkakuntalaisille tuttu mies ei moikannut. Liisa Hietanen

Myös Suomessa helposti lähestyttävät työt ovat hämmentäneet yhdennäköisyydellään.

– Kun esimerkiksi kirjaa lukeva Weijo oli esillä Hämeenkyrön kirjastossa, niin ihmiset hiukan loukkaantuivat, kun paikkakuntalaisille tuttu mies ei moikannut, Hietanen nauraa.

Parhaillaan Hietasen töitä on esillä Kajaanin taidemuseossa, Näkyväksi neulottu -näyttelyssä.

Silmukat sitovat taiteilijan osaksi yhteisöä

Liisa Hietanen vastaa puhelimeen työhuoneellaan Hämeenkyrön Kyröskoskella. Hän on asunut myös lapsuutensa ja nuoruutensa Hämeenkyrössä, mutta välissä opinnot veivät naisen 10 vuodeksi maailmalle. Hietanen on opiskellut mm. Lahden ja Tampereen ammattikorkeakouluissa.

Teen itseni taiteellani osaksi tätä paikkaa. Liisa Hietanen

Kuusi vuotta sitten hän päätti perheineen palata takaisin reilun 10 000 asukkaan pikkupaikkakunnalle. Samalla syntyi ajatus teossarjasta, joka muodostuisi taiteilijan oman kotikylän asukkaiden muotokuvista.

– Mallini ovat veljeä lukuun ottamatta ulkonäkötuttuja. Ajatuksenani on, että tutustun samalla kylään ja kyläläisiin – teen itseni taiteellani osaksi tätä paikkaa, Hietanen sanoo.

Taktiikka on toiminut.

– Tämä on ollut hyvä tapa juurruttaa itsensä osaksi kyläyhteisöä.

Hidasta, mutta antoisaa työtä

Taideteoksen tekeminen alkaa siitä, että Hietanen tutustuu malliinsa. Yhdessä juodaan kahvit ja jutellaan. Kun haluttu asento on löytynyt, Hietanen kuvaa mallin joka kantilta. Myös mitat ovat tärkeitä, sillä taiteilija haluaa töidensä olevan luonnollista kokoa.

Hahmot saavat ilmeensä ja vaatteensa virkaten ja neuloen. Neulepinnan alla on harjateräksestä hitsattu runko, joka ympärillä on pehmeitä täytteitä. Jaloissa on yleensä painona betonia.

Yhden teoksen tekemiseen kuluu aikaa 4–5 kuukautta. Hietanen tapaa mallinsa useaan kertaan myös työn edetessä, sillä kaikkia ihmiskehon osia ei pysty pelkän kaksiulotteisen kuvan perusteella tekemään.

– Kasvot ja kädet ovat sellaisia, että ne pitää nähdä luonnossa. Niitä tehdessäni tapaamme yleensä useammankin kerran.

Tällä hetkellä teossarjaan kuuluu puolenkymmentä kyläläistä. Kuvia niistä ja muista Hietasen töistä löytyy hänen kotisivultaan.

Yllätysvierailuja näyttelyihin

Hietanen puhuu malleistaan lämmöllä. Weijo, Veli, Matti, Anna ja Tapio vilahtelevat vastauksissa tämän tuosta. Taiteen tekeminen tiiviisti kohteen kanssa on Hietasen mukaan ollut yllättävän antoisaa.

– Ihmiset ovat lähteneet mukaan hirveän avoimin mielin. Itse olen malleilleni kiitollinen ja tuntuu, että hekin ovat iloisia ja innostuneita siitä, että ovat päässeet mukaan.

Näyttelyissä on syntynyt yllättäviä kohtaamisia, joista Hietanen iloitsee, mutta joihin hän ei ollut osannut valmistautua.

– Töiden valmistumisen jälkeen olen tutustunut joidenkin ihmisten sukulaisiinkin. Lähes kaikissa näyttelyissä teosten ympärille on syntynyt omia pikku tapahtumia.

– Esimerkiksi Weijo ja veljeni Veli-Pekka tekevät usein yllätysvierailuja näyttelyihin, tietysti juuri oikeisiin asuihin pukeutuneina, Hietanen nauraa.

Harri Gustafsberg työskenteli vuosia tiukkoihin tilanteisiin erikoistuneessa Karhu-ryhmässä. Hetkiä, joissa henki ja elämä olivat uhattuna, ehti parinkymmenen vuoden poliisiuran aikana olla lukuisia. Gustafsberg tunnistaa myös paniikin tunteen.

– Kyllä siellä rajoilla käytiin jonkun kerran, Gustafsberg sanoo.

Gustafsberg huomasi, että voimakas stressi ja kuormitus saavat aikaan fysiologisia muutoksia. Kroppa reagoi joskus voimakkaastikin. Julkisuudessa Gustafsberg on kertonut mm. siitä, kuinka hän itse kadotti näkökykynsä hetkeksi kesken piirityksen (HS).

Omien kokemusten kautta Gustafsberg lähti opiskelemaan ja tutkimaan sitä, miten mieltä voi valmistaa vaikeisiin tilanteisiin. Hän pääsi nopeasti mukaan kansainvälisiin tutkimushankkeisiin. Perjantaina hän väittelee Tampereen yliopistossa.

Väitöstutkimuksensa otsikossa Gustafsberg kysyy, voiko poliisin paniikki aiheuttaa sen, että hän ampuu ilman syytä. Ennen kaikkea Gustafsberg on kuitenkin etsinyt vastausta kysymykseen, millaisilla menetelmillä suoritus- ja paineensietokykyyn pystytään vaikuttamaan ja miten niitä parannetaan.

Ammunko vai en?

Gustafsbergin tutkimuksessa poliiseille simuloitiin ääritilanteita, joissa ihmiset uhkasivat toisten henkeä. Näissä tilanteissa ratkaisuja joutuu tekemään erittäin nopeasti ja kovassa paineessa.

Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen teki mielikuva-, keskittymis- ja rentoutusharjoituksia useita kertoja päivässä. Lisäksi ryhmä sai tietoa siitä, mitä paineisissa tilanteissa ihmisessä tapahtuu. Toinen ryhmä heitettiin tilanteisiin ilman valmennusta.

Gustafsbergin mukaan tutkimukset osoittavat, että osallistujat pystyivät harjoittelun avulla merkittävästi vaikuttamaan kehon fysiologisiin muutoksiin kuten esimerkiksi sydämen sykkeeseen. He oppivat myös kontrolloimaan hengitystään vaativien harjoitusten aikana.

Taitoja pitää harjoitella etukäteen, jotta niitä pystyy käyttämään tositilanteissa. Harri Gustafsberg

– Tämä vaikuttaa autonomisen hermoston tasapainoon ja sitä kautta parantuneeseen toimintakykyyn.

Valmennetut ryhmät osoittivat huomattavasti parempaa psykologista kontrollia, tilannetietoisuutta ja yleistä suoritusvarmuutta kuin kontrolliryhmät, mikä tuli esiin erityisesti parempana päätöksentekokykynä voimankäyttötilanteissa.

Mielenhallinnasta hyötyä monissa ammateissa

Gustafsberg uskoo, että poliiseilla testattuja menetelmiä voi hyödyntää muuallakin työelämässä – kaikkialla, missä tarvitaan paineensietokykyä tai missä stressi on kova.

Oppiminen vaatii kuitenkin harjoittelua.

– Taitoja pitää harjoitella etukäteen, jotta niitä pystyy käyttämään tositilanteissa, Gustafsberg sanoo.

– Kyse ei ole vinkkipalstalle sopivasta jutusta, jossa annetaan pari vinkkiä siitä, miten stressinsietokyky kehittyy. Vinkit eivät auta, jos niitä ei treenaa tarpeeksi pitkään.

Gustafsberg rohkaisee korkean stressitason työpaikkoja nostamaan mielenhallinnan kehittämisen osaksi työpaikan kulttuuria.

– Hankkikaa tietoa, miten henkisen suorituskyvyn resursseja kehitetään, harjoitelkaa ja tehkää siitä osa organisaatiokulttuuria ja käytänteitä, kuuluu Gustafsbergin neuvo työnantajille.

Oppeja Suomesta maailmalle

Gustafsberg toimii nykyään kouluttajana ja valmennusalan yrittäjänä. Vuodesta 2016 hän on opettanut mielenhallintamenetelmiä myös poliisiammattikorkeakoulussa Tampereella.

Gustafsberg on ollut pääarkkitehtina uudenlaisen PREP-menetelmän kehittämisessä. Kirjainlyhenne tulee sanoista Professional Resilience and Efficiency Program. Resilienssi on termi, jolla yleensä tarkoitetaan selviytymis- ja sopeutumiskykyä vaikeissa tilanteissa.

Fysiologisen mekanismit, jotka iskevät, kun ihminen panikoituu, ovat samat kulttuurista riippumatta. Harri Gustafsberg

PREP-menetelmästä on jo tullut vietituote, jota on käytetty muun muassa Pohjois-Amerikassa.

– Yleensä ajatellaan, että tällaiset asiat olisivat korkeammalla tasolla esimerkiksi Amerikassa. Mutta tämä on Suomessa kehitetty menetelmä, jota pystytään hyödyntämään ympäri maailman, Gustafsberg sanoo.

– Fysiologisen mekanismit, jotka iskevät, kun ihminen panikoituu, ovat samat kulttuurista riippumatta.

Mutta entä se suomalaisten poliisien liipaisinherkkyys? Onko poliisin panikoituminen ja oikeudeton aseenkäyttö Suomessa ongelma?

– Eihän meillä oikeasti semmoista ongelmaa ole. Suomessa poliisin ammattitaito on maailman parasta, Gustafsberg sanoo.

Harri Gustafsbergin hallintotieteen, turvallisuushallinnon alaan kuuluva väitöskirja "Do people get shot because some cops panic? Enhancement of individual resilience through a police resilience and efficiency training program" tarkastetaan Tampereen yliopistossa perjantaina 23.2.2018 kello 12.

Tamperelainen asunto-osakeyhtiö on luopunut Tampereen Vedelle esittämistään korvausvaatimuksista poikkeuksellisessa putkirikkokiistassa. Asunto Oy Hakkarin Lehmuspiha katsoi yhtiökokouksessa, että oikeudenkäyntiin liittyi liian suuri riski.

– Asunto-osakeyhtiö voi joutua tässä maksumiehen rooliin, sanoo yhtiön hallituksen puheenjohtaja René Silander.

– Laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Oikeuden päätöksestä riippuen jommallekummalle osapuolelle olisi tullut iso lasku, sanoo Tampereen Veden määräaikainen toimitusjohtaja Petri Jokela.

Käräjille todennäköisesti syksyllä

Neljä muuta asunto-osakeyhtiötä aikoo viedä kiistan oikeuteen saakka. Yhtiöt vaativat Tampereen Vedeltä korvauksia yhteensä 1,7 miljoonaa euroa. Yhtiöt haastoivat Tampereen Veden käräjille vuoden 2017 tammikuussa.

Oikeudenkäynnin valmisteluistunto on runsaan kuukauden kuluttua. Pääkäsittely on todennäköisesti syksyllä.

Yhtiöt väittävät, että Tampereen Veden toimittama vesi on rikkonut niiden lämminvesiputkistot.

– Kaikki mahdolliset muut syyt seulottiin pois. Ei löytynyt rakennus- tai asennusvirheitä eikä sellaisia käyttövirheitä, jotka olisivat voineet johtaa tähän näin suuressa mittakaavassa. Totesimme silloin ja edelleen olemme sen toteamuksen takana, että vika täytyy olla vedessä, sanoo Asunto Oy Tampereen Saarnipihan hallituksen puheenjohtaja Reijo Linnanen.

Ongelmat alkoivat pian talojen valmistuttua

Tampereen Haapalinnassa sijaitsevat kiinteistöt on rakennettu 2000-luvun alkuvuosina. Putkistovuodot alkoivat vain muutama vuosi talojen valmistumisen jälkeen.

Haastehakemusten mukaan veden laatuvirheen on todennut tutkimusyhtiö VTT Expert Services Oy. VTT:n tutkimusten perusteella kupariputkien sisäpinnalle ei muodostunut riittävän vahvaa suojakerrosta ja putket syöpyivät pistemäisesti. Veden korkeahko kloridipitoisuus kiihdytti putkien rikkoutumista.

Tampereen Vesi kiistää syytökset. Vesilaitos olisi valmis sopimaan asian ilman oikeudenkäyntiä myös muiden korvauksia vaatineiden asunto-osakeyhtiöiden kanssa.

Asunto Oy Hakkarin Lehmuspiha on jo vetänyt kanteen pois käräjäoikeudesta. Ennen sopua yhtiö vaati Tampereen Vedeltä vahingonkorvausta noin 238 000 euroa. Suunnilleen sen verran yhtiöllä meni rahaa kesällä 2017 valmistuneeseen putkiremonttiin. Syöpyneiden kupariputkien tilalle tuli komposiittiputket. Yhtiössä on 22 huoneistoa.

Juomaveden laatu huolettaa

Asunto Oy Tampereen Saarnipihassa putkirikot alkoivat runsaat kuusi vuotta rakentamisesta. Lopulta yhtiö joutui uusimaan käyttövesiputket jo kymmenen vuoden käytön jälkeen.

– Asukkaat ovat huolestuneita siitä, että tuliko tämä kaikki maksettavaksi omasta pussista, vaikka asukkaat ovat täysin syyttömiä tähän tilanteeseen, Linnanen sanoo.

Mielessä pyörivät myös mahdolliset vaikutukset terveyteen.

– Voin tunnustaa, että itsekin kannan juomavedet marketeista, Linnanen sanoo.

Linnanen tietää muitakin, jotka tekevät samoin.

Tampereen Veden mukaan Haapalinnan kerrostaloille toimitettava vesi täyttää talousveden laatuvaatimukset ja –suositukset. Vesilaitos on korostanut muun muassa sitä, että VTT:n tekemän raportin mukaan kiinteistöjen kylmän veden putkistoissa ei ole ollut normaalista poikkeavaa havaintoa.