Tutkijat ovat löytäneet tieteelle aikaisemmin tuntemattoman maaperämuodostuman.

Turun yliopiston maantieteen osaston tutkijat Joni Mäkinen ja Kari Kajuutti löysivät muodostuman, kun he kartoittivat jääkaudella syntyneitä maaperämuodostumia uusista lasertekniikalla saaduista aineistoista. Miehet kiinnittivät aineistossa huomiota säännöllisen kolmion muotoisiin kumpareisiin.

Ensin tutkijat pitivät kumpareita lasertekniikan virheenä. Kun niitä löytyi useita ja ne muodostivat järkeviä kokonaisuuksia, he ymmärsivät löytäneensä aiemmin tunnistamattomia muodostumia.

Maastossa tutkijat huomasivat, miksi muodostumien löytäminen oli vaikeaa. Matalat, kahdesta viiteen metriä korkeat kumpareet ovat sadan tai parin sadan metrin pituisia, ja ne ovat metsän peitossa. Maastossa kolmiomaisuutta on vaikea hahmottaa.

Suurin keskittymä on Satakunnassa. Porin ja Tampereen väliltä näitä löytyy huomattavan paljon. Joni Mäkinen

Lisäksi kumpareet sijaitsevat lähes aina hyvin syrjäisillä seuduilla.

– Suurin keskittymä on Satakunnassa. Porin ja Tampereen väliltä näitä löytyy huomattavan paljon. Mallialueenamme toimii Kynäsjärven kenttä Pomarkun ja Kankaanpään rajalla, kertoo yliopistonlehtori Joni Mäkinen Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitokselta.

Toinen suurempi keskittymä löytyy kaistaleelta, joka lähtee Pohjanmaan rannikolta, Kalajoen eteläpuolelta ja kulkee järvi-Suomeen asti.

– Siellä on kapeita, harjumaisia esiintymiä. Muutamia löytyy myös Vaasan ja Oulun seuduilta, mutta Pohjois-Suomesta näitä ei ole löydetty ollenkaan, Mäkinen sanoo.

Aiheuttajana jäätikön sulaminen

Muodostumat ovat syntyneet jääkaudella, jään sulamisen seurauksena. Joni Mäkinen kertoo, että muodostumien syntyminen on liittynyt ilmaston nopeaan lämpenemiseen ja jäätikön nopeaan sulamiseen.

Sulamisvesi hakeutuu jään alle, jolloin jäätikön kuljettama maa-aines on sopivissa olosuhteissa kasautunut nyt löydetyiksi muodostumiksi.

Tutkijat selvittävät parhaillaan, miksi muodostumia löytyy vain tietyiltä alueilta. Joni Mäkinen uskoo, että olosuhteet ovat näillä alueilla olleet otolliset.

– Jään alla on tarvinnut olla paljon sulamisvettä. Lisäksi jään virtausliikkeen on täytynyt olla suhteellisen hidasta, Mäkinen sanoo.

Ei ehkä jää viimeiseksi löydöksi

Aiemmin tuntemattomat muodostumat nimettiin murtooksi. Nimen takana on yksi ensimmäisistä muodostumien löytöpaikoista, Murtoo, joka sijaitsee lähellä Nokian ja Vesilahden rajaa.

Nimi on osuva, sillä murtoo sanana viittaa murtuneeseen, ja maa on alueilla ”murtunutta” – kivikkoista ja täynnä suuria lohkareita.

Merkittävä löydös on huomattu myös kansainvälisesti. Muodostumat esiteltiin tammikuun alussa Kööpenhaminassa pidettävässä geologian kongressissa, jossa tiedeyhteisölle myös paljastettiin muodostuman nimi.

Turun yliopiston tutkijat ovat aloittaneet yhteistyön myös ruotsalaisten tutkijoiden kanssa, sillä samanlaisia muodostumia on löytynyt myös Ruotsista.

Aikaisemmin tiedossa olleet Suomen maaperämuodostumat on tunnettu jo vuosikymmenien ajan. Tutkijat uskovat, että uusi tekniikka paljastaa jatkossa lisää jääkauden aikaisia maanmuodostumia, joista ei ole ollut aiemmin tietoa.

– Aivan varmasti. Kun jotain uutta löytyy, alkaa löytyä muutakin. Tulemme vielä saamaan paljon lisätietoa pienemmistä muodostumista, joita jään sulamisvesi on aiheuttanut, Mäkinen uskoo.

Maanmittauslaitos ja geologian tutkimuskeskus (GTK) ovat panostaneet Suomen kartoittamiseen laserkeilauksella, jonka tuloksia jokainen voi tarkastella GTK:n verkkopalvelussa. Muodostumista julkaistiin ensimmäinen tieteellinen artikkeli yhteistyössä Geologian tutkimuskeskuksen tutkijoiden kanssa.

Tampereen sosialidemokraattien valtuustoryhmä näyttää seisovan johtajansa Atanas Aleksovskin takana Kotilinna-kohussa.

Yle Tampere kysyi demarivaltuutetuilta, pitäisikö Aleksovskin siirtyä syrjään asiasta aloitetun poliisitutkinnan ajaksi. Ryhmän jäsenistä noin kaksi kolmesta eli 10 valtuutettua vastasi Yle Tampereen kyselyyn tiistaiaamuun mennessä.

Vastanneista seitsemän on ainakin pääosin sitä mieltä, että Aleksovski voi toistaiseksi jatkaa.

Varsin moni kannattaa vanhaa periaatetta: ensin tutkitaan, sitten hutkitaan. Tiukinta tekstiä latelee vastauksessaan Jukka Gustafsson, joka pitää yhden miehen teilaamista näillä argumenteilla erikoisena.

Gustafsson kutsuu kohua ajojahdiksi ja ihmettelee, miksi Kotilinnasäätiön hallituksen jäsenet, puheenjohtaja sekä kaupungin lakivirkamiehet on jätetty syrjään.

– Kai heilläkin on joku vastuu, jos virheitä on tehty, Gustafsson kysyy.

Kahden valtuutetun mukaan poliittinen kuohunta rauhoittuisi, jos sen keskipiste eli Aleksovski vetäytyisi syrjään selvittelyn ajaksi. He eivät halunneet nimiään julkisuuteen.

Tampereen pormestari Lauri Lyly (sd.) totesi maanantaina Ylen haastattelussa, että Aleksovskin asemasta keskustellaan todennäköisesti kevään aikana sekä sosialidemokraattisessa valtuustoryhmässä että kunnallisjärjestössä.

Poliisi tutkii Kotilinnasäätiön tonttikauppaa, jossa säätiö myi vuokraoikeutensa Muotialassa olevaan tonttiin rakennusliike Lehto Groupille. Säätiöllä ei ollut järjestelyyn Tampereen kaupungin kirjallista lupaa.

Kaupunki lähettänyt jo laskun Kotilinnasäätiölle

Tampereen kaupunki on jo alkanut karhuta Kotilinnasäätiöltä 1,8 miljoonan sopimussakkoa.

Aamulehden mukaan kaupunki on jo joulukuussa lähettänyt laskun ja hylännyt säätiön tekemän oikaisuvaatimuksen. Kotilinnansäätiö hakee todennäköisesti päätökseen oikaisua.

Tampereen Kotilinnasäätiön tonttikauppajärjestelyt ovat johtaneet rikostutkintaan. Poliisin mukaan esitutkinta koskee Muotialantien tonttia, jonka Tampereen kaupunki vuokrasi Kotilinnasäätiölle. Säätiö myi vuokraoikeuden eteenpäin rakennusyhtiö Lehto Groupille ilman kaupungin lupaa.

Aamulehti on uutisoinut viime kuukausina Aleksovskiin liittyvistä muista epäselvyyksistä. Lehden mukaan Aleksovski on muun muassa saanut taloudellisen etuuden arkkitehtitoimistolta, joka on ollut mukana Tampereen rakennushankkeissa.

23.1.2018 klo 12.05 Lisätty juttuun tiedot tonttikauppalaskusta.

Satakunnan, Seinäjoen ja Tampereen ammattikorkeakoulut selvittävät yhteistyön voimakkaan tiivistämisen ja jopa fuusion edellytyksiä kevään aikana.

Tampereen ammattikorkeakoulu yhdistyy ensi vuonna Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston kanssa, joten Satakunnan ja Seinäjoen ammattikorkeakoulut saattavat muuttua osaksi tätä suurta fuusiokorkeakoulua. Myös muut yhteistyömahdollisuudet ovat auki.

Satakunnan ammattikorkeakoulun hallituksen puheenjohtaja Anttivesa Knuuttila (kok.) sanoo, että erilaisiin yhteistyömalleihin suhtaudutaan avoimesti. Yhteistyö voi johtaa myös tiettyjen alojen koulutuksen vähenemiseen alueellisissa ammattikorkeakouluissa, mutta toisaalta alueilla saatetaan pystyä keskittymään aiempaa selvemmin joihinkin tiettyihin koulutusaloihin.

Seuraavia askelmerkkejä päästään hiomaan selvityksen valmistuttua kevään jälkeen.

Tampereella ollaan avoimin mielin

Tampereen ammattikorkeakoulusta selvitystyöhön lähtee mukaan todennäköisesti rehtori Markku Lahtinen. Lahtisen mukaan kaikkia yhteistyövaihtoehtoja katsotaan avoimin mielin.

Kevään aikana selvitetään niin omistajien mielipiteet kuin yhteistyömahdollisuudet. Vasta sen jälkeen voidaan tarkentaa esimerkiksi aikatauluja.

TAMK:ssa ollaan Lahtisen mukaan kiinnostuneita tiiviimmästä yhteistyöstä työ- ja elinkeinoalan kanssa tehtävissä hankkeissa. Jo nyt yhteistyötä tehdään jonkin verran.

Ratahankkeiden marssijärjestys huolestuttaa Varsinais-Suomessa.

Maakunnassa on valmisteltu tunnin junaa, eli omaa nopeaa yhteyttä Turun ja Helsingin välille. Toisaalta vuosia puuhattu Lentorata-hanke sai uutta nostetta vuoden alkajaisiksi, kun Helsinki ja Tampere yhdessä VR:n ja Finnairin kanssa lähtivät sitä voimallisesti edistämään.

Finaviallekin Lentorata-hanke olisi mieluisa. Nopea raideyhteys Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta pääradalle on myös liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin mukaan agendalla.

– Ehkä tällainen yhteinen ulostulo hieman yllätti. Mutta toisaalta, meillä on tunnin juna, millä linjalla me vahvasti jatkamme, toteaa edunvalvontajohtaja Janne Virtanen Varsinais-Suomen liitosta napakasti.

Suunnittelu etenee aikataulussa

Tunnin junan yleissuunnitelma on Janne Virtasen mukaan puolimatkassa. Suunnitelma valmistuu vuosien 2019–2020 taitteessa.

Tunnin juna on jo pitkällä ja tahtoa sen toteuttamiseen toivottavasti löytyy. Janne Virtanen

– Tunnin junan suunnittelu etenee, ja valtio on osoittanut sille merkittävän määrärahan, 40 miljoonaa euroa. Varmasti hanke kilpailee pääradan hankkeen kanssa, mutta tunnin juna on jo pitkällä ja tahtoa sen toteuttamiseen toivottavasti löytyy.

Etumatka ei välttämättä auta, jos rahoitusta ei riitä molemmille hankkeille. Tunnin junan kustannuksiksi arvioidaan tällä hetkellä noin puolitoista miljardia euroa. Myös lentorata olisi miljardihanke.

– Lentorata on suunnittelussa vasta ihan alkumetreillä, eli vie vielä vuosia, ennen kuin se pääsee samaan tilanteeseen kuin tunnin juna tällä hetkellä. Pääradan osalta varmasti yksittäiset hankkeet kilpailevat myös tunnin junan rahoituksen kanssa.

Olemme rakentamassa yhteistä työssäkäyntialuetta koko Etelä-Suomeen. Janne Virtanen

Jos hanke pysyy aikataulussaan, tunnin juna kolkuttelisi jo 2020-luvun loppupuolella. Päätökset jatkosta tehdään kuitenkin vasta seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

– Se on realistinen aikataulu, mutta vaatii päätöksiä seuraavalta hallitukselta ja hallitusohjelmassa pitää olla kirjauksia, jos näin merkittävää hanketta toivoo edistettävän, sanoo Virtanen.

Tunnin juna tarkoittaisi kaksoisraiteen rakentamista Turun ja Salon välille sekä lähes sataa kilometriä uutta kiskoa Salosta Lohjan kautta Espooseen. Myös Espoon ja Pasilan välistä osuutta kehitettäisiin. Hankkeen myötä myös Turun ratapiha on menossa uuteen uskoon, ja Salon kehitykselle tunnin juna on merkittävä asia.

Yleinen etu vaatii vauhdikkaampaa pendelöintiä

Salon seudulla, esimerkiksi Muurlassa uusi ratalinjaus herättää huolta maanomistajissa. Janne Virtanen vakuuttaa ymmärtävänsä huolen omien tilusten ja talojen jäämisestä junan alle, mutta toteaa vastakkain olevan yleisen edun ja maanomistajan edun.

– Käynnissä oleva suunnittelutyö tarkentaa ja määrittelee yksityiskohtaisemmin, mihin raidevaraus tulee ja millaisia vaikutuksia sillä on paikallisille maanomistajille. Lunastuslainsäädäntö tulee sitten aikanaan, kun hanke on toteuttamisvaiheessa.

Edunvalvontajohtaja Janne Virtanen korostaa sujuvan yhteyden olevan keskeinen kysymys koko Suomen kasvulle. Autoteollisuus ja meriklusteri vetävät vahvasti, ja Varsinais-Suomessa poreilee positiivinen rakennemuutos.

– Tunnin juna itsessään ei ole kovin merkittävä. Mehän olemme rakentamassa yhteistä työssäkäyntialuetta koko Etelä-Suomeen. Meillä on hirmuinen pula työvoimasta tulevina vuosina. Kaikki pendelöintiä ja työvoiman liikkuvuutta parantavat toimet ovat äärimmäisen tärkeitä. Siinä tunnin juna on yksi merkittävimpiä hankkeita.

Neljä tärkeää hanketta

Liikenneviraston pääjohtaja Kari Wihlman ei ota kantaa siihen, miten Lentoradan suunnitelmat vaikuttavat tunnin junan toteutumiseen. Hän nostaa esille myös kaksi muuta suunnitteilla olevaa suurta liikennehanketta: Jäämeren radan ja Tallinnan tunnelin.

– Näissä neljässä hankkeessa puhutaan koko valtakunnan liikennejärjestelmän tasolla merkittävistä asioista, Wihlman sanoo.

Tunnin junassa on erittäin mielenkiintoista se, miten hanke palvelee koko Turun aluetta. Kari Wihlman

Suurin kysymys liikennesektorilla liittyy Wihlmanin mukaan rahoitukseen, johon tarvitaan uusia keinoja. Budjettirahalla suuria hankkeita ei hänen mukaansa pystytä millään toteuttamaan.

Tunnin juna -hankkeessa auttaa EU:lta saatu rahoitus.

– Tunnin junassa on tällä hetkellä hyvä tilanne, mutta en pysty luettelemaan, missä järjestyksessä mikäkin hanke tehdään. Tunnin junassa on erittäin mielenkiintoista se, miten hanke palvelee koko Turun aluetta, Wihlman sanoo.

Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessoriksi on valittu uutispäällikkö Elina Paasonen. 37-vuotias Paasonen aloittaa 11 kuukauden mittaisen pestinsä elokuun alussa.

– Elina Paasosella on juuri sellaista käytännön kokemusta verkkojournalismin uusista kerrontakeinoista ja niiden toteutuksesta, jota tällä kertaa erityisesti toivottiin. Tällaista on esimerkiksi hänen toimintansa nykyisessä tehtävässään ns. siltajournalistina, joka tuo yhteen journalistit ja tekijät, arvioi professorin valintaa valmistellut työryhmä yliopiston tiedotteessa.

Elina Paasonen on työskennellyt Aamulehdessä toimittajana ja uutispäällikkönä vuodesta 2007 alkaen. Tällä hetkellä hän toimii digitaalisen kerronnan uutispäällikkönä.

Journalistiikan vierailijaprofessuuri on ollut Tampereen yliopistossa vuodesta 2007 alkaen. Tällä hetkellä tehtävää hoitaa Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Pullinen.

Tampereen Ensi- ja turvakoti on tahtonut tuoda po pup Puhurin kauppakeskukseen, koska työntekijät tahtovat jalkautua ihmisten pariin. Matalan kynnyksen toiminnalla pyritään luomaan puitteita spontaaniin kohtaamiseen.

– Nyt ei tarvitse murehtia, että lähdenkö jonnekin erityisesti hakemaan apua. Jos haluaa tulla keskustelemaan, vaihtamaan ajatuksia tai vain kuluttamaan aikaa, pop up Puhuri on tehty juuri sitä varten, linjaa Tampereen Ensi- ja turvakoti ry:n toiminnanjohtaja Maria Länsiö.

Kuten kauppakeskuksissa yleensä, myös Koskikeskuksessa pyörii paljon nuoria. Puhurin yksi tavoite on kohdata myös heitä omassa ympäristössään.

– Haluaisimme kertoa nuorille, että myös heille on monenlaisia palveluja tarjolla, kertoo Tampereen Ensi- ja turvakodin avopalvelujen johtaja Jaana Vaittinen. Hän toivoo, että tilalla olisi matala kynnys myös nuorten kysymyksille.

Puhurin toiminta tulee muodostumaan kävijöidensä näköiseksi, mutta valmiita suunnitelmiakin Ensi- ja turvakodin työntekijöiltä löytyy. Jaana Vaittinen kertoo, että kaiken ikäsille ihmisille pyritään tarjoamaan toimintaa ja palveluita. Vauvaperheille on suunnitteilla uni- ja päivärytmiohjausta ja lapsiperheille leikkituokioita sekä isommille että pienemmille lapsille. Nuorille tarkoitetut tapahtumat sijoitetaan iltaan.

Aikuisten kanssa Puhurissa voidaan keskustella perheen hyvinvoinnista tai kriiseistä. Myös erotilanteet puhuttavat aikuisia. Kauppakeskuksessa asioville ikäihmisille yhdistyksen fysioterapeutti voi tehdä omia toimintatuokioitaan.

Avopalvelun johtaja Jaana Vaittinen lupaa, ettei miehiäkään ole matalan kynnyksen kohtaamispaikassa unohdettu.

– Luonnollisesti miehiä koskettavat isyyteen liittyvät asiat. Toivomme, että helppo tavoitettavuus mahdollistaa sen, että myös miehet voivat tulla puhumaan parisuhdeväkivallan kohteeksi joutumisesta, Vaittinen sanoo..

Ensi- ja Turvakoti on kutsunut pop up-toimintaan mukaan myös muita Tampereella toimivia järjestöjä. Pop up -pisteen perustaminen kauppakeskukseen on järjestöltä merkittävä taloudellinen investointi. Tampereen Ensi- ja turvakoti on kiinnittänyt toimintaa varten yhden työntekijän kauppakeskuksen pisteeseen ja järjestön muut työntekijät ovat paikalla kauppakeskuksessa tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.

– Kyllähän tässä järjestön eurot melko lailla kolisee, mutta uskotaan ja toivotaan, että se on enemmän kuin sen arvoista, Maria Länsiö pohtii.

Pop up Puhuri toimii kauppakeskuksessa aluksi helmikuun loppuun. Mikäli tarvetta löytyy ja molemmat osapuolet ovat toimintaan tyytyväisiä, toiminta jatkuu kuukausi kerrallaan.

Kotiin jäi valot.

Syyrialaisäidin lause tulee näyttelijä Kaisa Helan mieleen joka kerta, kun hän juoksee Tytöt 1918 -musikaalissa vilppulalaisena pakolaisena jäätä pitkin karkuun kuolemaa.

Tampereen Työväen Teatterin suurmusikaali kuvaa sisällissodan viimeisiä vaiheita Pumpulitehtaan tyttöjen ja heidän muodostamansa naiskaartin näkökulmasta. Samalla se kertoo kaikista ihmisistä, jotka päätyvät haaveineen ja toiveineen historian lihamyllyyn.

Pari vuotta sitten Kaisa Hela oli muuttanut uuteen, ihanaan kotiin miehensä kanssa. Sitten televisiossa syyrialainen perhe kertoi, miten Isis tuli kotikylään ja oli paettava juosten. Euroopassa piti olla vastassa turva, mutta siellä odottikin raivo ja torjunta, pakolaisten bussia kohti heitetty raketti. Perheen isä oli vihasta ymmällään.

– Tytöt 1918 kertoo sadan vuoden takaisista asioista, mutta valitettavasti maailma ei ole niin paljoa muuttunut, ettei yhtymäkohtia tähän päivään olisi. Kun se vaimo sanoi, että kotiin jäi valot…

Helalta jää virke kesken, pitää vähän nielaista, ei sillä että itkeminen nolottaisi. Itkua ja lohduttavia kimppahalauksia on Tyttöjen vahvasti latautuneissa harjoituksissa riittänyt, vakuuttaa kollega Emmi Kaislakari.

– Meillä on sellainen tunne, että me olemme mukana jossain hyvin merkityksellisessä, eikä siihen ole muuta keinoa kuin mennä täysillä sisään. Me ollaan itketty paljon, ja naurettu paljon, ja välillä naurettu sitä omaa itkuakin.

Tyttöjen näyttelijät kokevat kertovansa pitkään vaietusta sodasta tarinaa, jota ei ole vielä kerrottu, ja jonka kertominen on tärkeää. Kaislakari ei voi käsittää, mikä mykkyys sisällissodan ympärillä on näihin aikoihin asti humissut.

– On ollut järkyttävää saada tietää, mitä kaikkea pelkästään Tampereella on tapahtunut. Yläasteen historiankirjassani sisällissotaan viitattiin muistaakseni yhdellä kappaleella, joka oli otsikoitu Vuoden 1918 tapahtumat. Eikä niistä puhuttu mitään.

Tytöt ovat aina samoja tyttöjä

Yksi syy siihen, että Tytöt on ollut tekijöilleen niin raskas ja rakas, on tyttöys itsessään. Musikaalissa siihen kuuluu kaikki, mikä nyt nuoruuteen kuuluu: pöljät lemmenhaaveet, ihastumiset ihan vääriin poikiin, mekon helman muodikas leikkaus, ystävyys ja huumori, unelmat leveästä leivästä.

Ja mustavalkoisuus, ehdottomuus ja uho, joiden avulla saavutetaan suuret unelmat tai joiden takia päädytään hautaan. Tytöt julistava uhmakkaasti olevansa halpoja likkoja Tampereelta, sellaisia joita jätkät tsiigaillessaan eivät näe piikoina.

Musikaalin naiset voisivat olla toisessa hetkessä historiaa Hela ja Kaislakari itse, tai pikemminkin heidän pikkusiskonsa tai lapsensa. Kaartilaisten keski-ikä oli 18 vuotta, naisista osa oli hädin tuskin teini-iässä.

Tampereen punaiset tytöt sata vuotta sitten olivat hyvin samanlaisia kuin tytöt nyt.

Emmi Kaislakarin esittämä Rauha ei kuitenkaan koskaan saa haluamiaan kesähäitä. Rakas Ville kaatuu Vilppulan rintamalla, ja huntukangas tahriutuu vereen Tirkkosen talon taistelussa. Suru tekee nauravaisesta tytöstä sotilaan.

– Rauhan haave on löytää hyvä mies, jonka kanssa elää onnellista elämää. Ne haaveet ovat ihan tavallisia ja realistisia, samanlaisia kuin itsellä on ollut. Istuin hiljattain juuri Tirkkosen talon sisäpihan kahvilassa, höpötin kaverini kanssa ja join lattea. Sitten kylmäsi, kun tajusin että juuri siinä samassa paikassa oli sata vuotta sitten kasa nuorten naisten ruumiita. Sata vuotta on pitkä ja lyhyt aika. Historia on Tampereella niin läsnä.

Housut tekivät naisesta susinartun

Rehvakas joukko ottaa näyttämöllä mittoja jaloistaan, ompelukone surisee. Housut on ase!, uhoaa Tyttöjen naiskaarti.

Uutiset rintamalta ovat lupaavia. Ahtaan hellahuoneen lutikoiden kanssa jakavat tytöt lähtevät toivoa uhkuen mukaan kapinaan. Se laittaisi pisteen köyhyydelle. Kohta on nisua!

Nyt saataisiin ihmisen oikeudet heillekin, yhteiskunnallisen pahnan pohjimmaisille, naimattomille työläisnaisille. Myös sille 15-vuotiaalle Sigridille, jonka oma äiti manasi tytön henkiinjäämistä, kun oli sentään poikakin synnytetty.

Rohkeutta vaadittiin valtavasti, mutta sitä löytyi, kun hävittävää oli hyvin vähän. Sitä paitsi kaarti maksoi palkkaa. Sai sentään syödäkseen, kun tehtaalle ei enää ollut menemistä. Housujen pukeminen ja hiusten leikkaaminen olivat silti urheimpienkin tekoina niin hurjia ja ennen kuulumattomia, että sitä on vaikea tämän päivän valossa käsittää, Kaisa Hela painottaa.

– Kun harjoittelimme ensimmäisiä kertoja kohtausta, jossa tytöt saavat housut, kaikki vain kiskoivat ne jalkaansa ja olivat että jess, housut! Sitten ohjaaja Sirkku Peltola puski katsomosta selittämään, että teidän pitää tajuta, miten vallankumouksellinen juttu tämä on.

Housukaartilaiset leimattiin pedoiksi ja prostituoiduiksi, heitä vihattiin ja syljettiin ja he joutuivat kokemaan seksuaalista väkivaltaa. Hela muistuttaa, että sodan päättyessä punavankeja oli Keskustorilla 10 000. Osaa naisista seisotettiin siellä kolme päivää, eikä nöyryytys päättynyt niihin päiviin. Oli syy siihen, että sodan jälkeen sodasta ei paljoa puhuttu.

– Naiset, jotka olivat yhteiskunnassa jo valmiiksi tosi alhaalla, tekivät itsestään housuilla ja hiustenleikkuulla täysin hylkiöitä. He varmistivat, ettei paluuta entiseen ole. Heitä huoriteltiin ja kutsuttiin susinartuiksi.

Jos tytöt olisivat ymmärtäneet, mihin lähtevät, olisi moni ehkä jättänyt lähtemättä. Sisällissotaan vuosia perehtynyt Hela muistuttaa, että koko maa oli sekaisin. Ei ollut asevelvollisuutta ja poliisi oli lakkautettu, siksi kaartit ja suojeluskunnat järjestäytyivät. Tieto ei kulkenut lainkaan, huhut sen sijaan kyllä.

– Se koskettaa tässä kaikkein eniten, että ne tytöt eivät voineet ymmärtää sodan todellisuutta. Nuorten oli helppo heittäytyä siihen joukkohuumaan, vaatimaan oikeuksia itselleen. Mutta ei kukaan 15-vuotias voinut käsittää, mistä on kyse ja mihin hän joutuu.

Sotaan lähdettiin kovin monista eri syistä, eivätkä niistä kaikki olleet kovin jaloja kummallakaan puolella. Oli kostoa kostamisen päälle, raakuuksia ja opportunismia.

Vaikka Tyttöjen näkökulma on punakaartilaisten, ei heitä kuvata pyhimyksinä. Sigrid haluaa nöyryyttää patruunaa, joka oli nöyryyttänyt häntä. Kaisa Helan esittämä remakka Juuhanna tykkää ottaa esikunnassa viinaa ja on hädän hetkellä valmis kavaltamaan kaverinsa. Omia ammutaan ja jollekin hieno asema on motiivina huomattavasti tärkeämpi kuin työväenluokan vapautus.

Tyttöjä ajaa kuitenkin eteenpäin ennen muuta toivo paremmasta elämästä. Helan mielestä on ollut tärkeä kertoa etenkin läpimenoissa istuneelle koeyleisölle, 14-vuotiaille taidetestaajille, että eivät tytöt tarttuneet aseisiin siksi, että olisivat halunneet olla venäläisiä.

– Siellä on hirveän monta totuutta. Niistä puhuminen on ollut vaikeaa, koska sisällissota on yhteiskunnallinen trauma. Valkoiset sotivat myös itsenäisyyden puolesta venäläisiä vastaan, punaisista monelle sota oli sota luokan oikeuksista. Tytöille taas kyse oli myös naisten oikeuksista ja tasa-arvosta.

Aseeseen tartuttiin myös siitä yksinkertaisesta syystä, että oli pakko ampua tai tulla ammutuksi, muistuttaa Emmi Kaislakari.

– Tytöt-musikaali käsittelee sitäkin, millaista on kasvaa tilanteessa, jossa on pakko puolustaa omaa henkeä. Millaiseksi ihminen kasvaa pelätessään kuolemaa? Varmasti moni ajatteli parantavansa maailmaa, mutta moni taisteli, koska oli pakko taistella.

”Musikaalilla on oltava luja ydin”

Sisällissotaa käsitellään tänä vuonna lukuisilla näyttämöillä, on suurtuotantoja ja kamarinäytelmää, on immersiivistä teatteria. Tampereella, puolen vuoden verilöylyn päätösnäyttämöllä tuskin on teatteria, joka ei kajoaisi teemaan. Varsinkaan Työväen Teatteri ei olisi voinut väistää sisällissotaan tarttumista.

Mutta musikaali? Eikö se ole jotenkin vähän mielipuolinen muotovalinta, kepeille aiheille varattu, mieluusti mukana rallateltava?

Ohjaaja Sirkku Peltolan mielestä musikaali oli kuitenkin juuri se väline, jota Tampereen tyttöjen tarina tarvitsi.

– Musiikki on mahtava väline suurista tunteista kertomiseen, joten miksei sillä kerrottaisi juuri niitä tarinoita, jotka käsittelevät suuria tunteita? Musikaali on kaikkein vaikein teatterin laji, teknisesti, tuotannollisesti ja taidollisesti. Sen takia siihen ei kannata tarttua heppoisin eväin. Jotta omat voimat riittävät loppumetreille asti, pitää ytimen olla todella luja.

Peltola ei ole ennenkään pelännyt isoja aiheita. Hän on käsitellyt musiikin keinoin Anna Liisan lapsenmurhaa, kuvannut Suruttomissa sitä, miten työtön juopporenttu tuhoaa naisen elämän ja kääntänyt esiin Lauri Viidan elämän kipeät käänteet.

Rohkeus on tuottanut tulosta ja tuonut katsomoon ihmisiä, jotka ovat ennen uskoneet inhoavansa musikaaleja.

Suuri osa kriitikoiden ja yleisön ylistämistä töistä on syntynyt yhteistyössä puolison, sanoittaja Heikki Salon kanssa. Molempien mielestä onnistumisten taustalla on se, että koko teatteri on sitoutunut kehittämään musikaalia taiteenlajina ja hyppäämään uhkarohkeisiin ideoihin. Vuosien varrella Työväen Teatteriin on syntynyt ensemble, jossa osaaminen on omaa luokkaansa Suomessa, Salo suitsuttaa.

– Me olemme halunneet muodostaa ihan oman käsityksemme siitä, mitä on suomalainen ja tamperelainen musikaali; siitä, miten tarinat valitaan ja kerrotaan. Säveltäjä Eeva Kontu, lavastaja Hannu Lindholm, kaikki näyttelijät ja muut tämän teatterin taiteilijat, me kaikki ollaan oltu tutkimusretkellä. Sen ansiosta Työväen Teatterissa ison näyttämön käyttö on parasta Suomessa.

Paineet Tytöt 1918 -musikaalin onnistumisesta ovat nyt erityisen kovat. Teatteria uhkaa rahoituskriisi ja näyttämisen pakko on valtava.

Haastattelua tehdessä viime viikolla Salo on ehtinyt vasta vuorokauden verran sulatella esitystä valtionosuusuudistuksesta. Toteutuessaan se veisi TTT:n budjetista kaksi miljoonaa euroa, viidenneksen vuosibudjetista. Tuohtunut Salo pelkää, että kyseessä on kuolinisku teatterin mittaville musikaalituotannoille.

– Meiltä vietäisiin näyttämö, eikä vain meiltä, koska meillä on jo ikää. Sen sijaan, että suuri näyttämö alkaisi seistä tyhjillään, niin siellä pitäisi siirtää musikaaliosaamista seuraavalle sukupolvelle. En tajua, miksi kumitetaan pois ihmiset ja tila ja taito, joiden avulla musikaalia voisi viedä koko maassa eteenpäin, Salo manaa.

Tyttöjen koeyleisön arviot ovat ainakin olleet ylistäviä – jopa sen vaikeimman, kahdeksasluokkalaisista koostuvan. Sirkku Peltola on täysin häkeltynyt taidetestaajien palautteesta.

– Esitys on tullut täysin ymmärretyksi ja myös koskettanut. Myös pojat olivat olleet sitä mieltä että teatteri koskettaa enemmän kuin elokuva, vaikka oletus oli, että tämä sukupolvi ei vaikutu teatterista.

Peltola uskoo, että nuoriin katsojiin vetosi se, että musiikki on modernia, ainakin osittain sellaista, mitä nuoret kuuntelevat myös vapaaehtoisesti. Perinteisten musikaalisävelmien joukossa soi rock, rap ja voimapop.

– Tämä stoori kertoo heidän ikäisistään ihmisistä. Historian saatossa lapsuus on lyhentynyt, ja tämän päivän 14-vuotias on kuin vuosisadan alun 18-vuotias. Samat asiat askarruttavat.

”Tytöt ei kerro sodasta, vaan ihmisyydestä”

Sisällissotaa on käsitelty tähän mennessä teatterissa Peltolan mielestä ihmeen vähän. Erityisen vaiettu näkökulma on se, jonka hän itse valitsi: sodan hävinneiden naisten.

– Kun olen tytär, sisko, äiti ja isoäiti, niin halusin muistuttaa, että historiaa tekevät myös naiset. Toinen syy on tämän kaupungin ominaislaatu: Tampere oli täynnä nuoria tehtaantyttöjä ja näihin tyttöihin henkilöityy nuoruus ja vimma.

Tytöt 1918 on kirjoitettu Valkeakosken naiskaartia kuvaavan, Anneli Kannon Veriruusut -romaanin päälle. Peltola tosin sanoo myllyttäneensä kirjan täysin: kohtaloita on yhdistetty, ihmiset ja paikat sekoitettu. Musikaalin tekstiä varten on kahlattu kuutiometreittäin arkistomateriaalia ja tutkimustietoa. Musikaalin tytöt perustuvat todellisiin tyttöihin.

Laulut ovat syventäviä askelia tarinaan, Heikki Salo selittää. Niissä kaartin miehet laulavat rintamalle lähtiessään lumen painosta, tytöt kehuvat kapeita ranteitaan ja ylistävät pullaa. Välillä törkeisiin puheisiin housukaartilaisista vastataan vielä roisimmalla laululla siitä, mahtaako tavara vilkkua, kun hame lentää nurkkaan.

– On hirveä virhe, jos draama pysähtyy heti kun tulee biisi. Lauluissa on oltu niin uskollisia todellisuudelle, kuin hyvä tarinankertoja voi olla. Jos tekee laulua pysytellen tiukasti todellisissa tapahtumissa, niin siitä ei tule kovin hyvää.

Viimeinen laulu kertoo sovinnosta, Tampereen karuselleissa sata vuotta myöhemmin leikkivistä lapsista. Sirkku Peltola puki sen esittävälle tyttökuorolle housut jalkaan.

– Lähtökohtani on vilpitön. Tämä musikaali ei ole missään nimessä poliittinen kannanotto, vaan vilpitön yritys kurkistaa historiaan ja hauraaseen ihmisyyteen. Vaikka tapahtumat ovat mitkä ovat, on niiden keskiössä ihminen.

Heikki Salo mielestä jokainen suomalainen kantaa jollain tapaa sisällissotaa mukanaan – tiedostaen tai tiedostamattaan. Hän toivoo, että Tytöt voisi auttaa ihmisiä käsittelemään asioita, joiden käsittely on tähän asti tuntunut liian vaikealta.

– Ei Tytöt kerro vain sodasta, vaan se kertoo ihmisistä. Omana johtoajatuksenani olen yrittänyt pitää sen, mitä Väinö Linna joskus sanoi: totuus ei ole valkoinen, eikä punainen, vaan totuus on inhimillinen ja sen takia enimmäkseen kipeä.

Tytöt 1918 ensi-ilta 25.1.2018

Vuoden 1918 sisällissota kiinnostaa teatterintekijöitä. Dramaattisiin tapahtumiin sadan vuoden takaa on etsitty uusia ja paikallisia näkökulmia. Toteutukset vaihtelevat kahden miehen kamarinäytelmästä suurmusikaaliin.

Anneli Kannon vuonna 2008 julkaistu Veriruusut-romaani on ollut inspiraation lähteenä kahteen esitykseen. Tampereen ja Valkeakosken punaisten naiskaarteista kertovan romaanin tapahtumia ja teemoja käsitellään Tampereen Työväen Teatterin suurmusikaalissa Tytöt 1918 ( ensi-ilta 25.1.) sekä Kom-teatterin Veriruusuissa (ensi-ilta 16.2.).

Tampere oli sisällissodan neljän kuukauden taisteluiden keskiössä ja kaupungin valtaus enteili sodan loppua ja valkoisten voittoa. Tampereella nähdäänkin Tytöt 1918 -musikaalin lisäksi myös muita aiheeseen paneutuneita esityksiä.

Tampereen Teatterin 1918 Teatteri Taistelussa -esityksen keskiössä on Teatterin rakennus, joka toimi sodan aikana punaisten tukikohtana. Käsikirjoitusta on ollut mukana suunnittelemassa sisällissotaan perhetynyt tukija Tuomas Hoppu. Ensi-ilta on 27.1. Esitykset päättyvät Tampereen antautumisen vuosipäivänä 6. huhtikuuta.

Myös Tampereen Ooppera tarttuu aiheeseen. Oopperan 70-vuotisjuhlateoksen säveltää Olli Kortekangas. Veljeni vartija -oopperaa esitetään Tampere-talossa. Sen päärooleissa laulavat sopraano Tuuli Takala ja baritoni Ville Rusanen (ensi-ilta 16.2.).

Nuoret tamperelaiset esittävät oman näkemyksensä sodan vaikutuksista Tampereen teatterin ja Tampereen Yhteiskoulun lukion yhteistyöproduktiossa Kahdeksantoista. Siinä nähdään naisia täysi-ikäisyyden kynnyksellä vuonna 1918 ja 2018 (ensi-ilta 24.1.).

Jos Tampere otti kansalaissodassa punaisen kapinakaupungin aseman, oli Turku voimakkaammin kahtiajakautunut. Siitä kertoo jo joulukuun alusta Tehdas-teatterissa on pyörinyt näytelmä Värit ovat vapauden - punavalkoinen Turku. Esitys kertoo siitä, mistä kahtiajako kumpusi ja mihin se johti (ensi-ilta 5.12. - esitykset jatkuvat helmikuun alkuun).

Pohjoisen Suomen panos sodan käsittelyyn alkaa Rovaniemeltä. Veljet keskenään on Esko Janhusen kirjoittama kahden miehen näytelmä. Siinä punikiksi tunnustautuva Johannes ystävystyy porvarillisen aatteen omaavan Hannekseen. Teos lähtee kiertämään Lappia ja vierailee 22 paikkakunnalla (ensi-ilta 27.1. - kiertue lähtee liikkeelle Sodankylästä 13.2.).

Kemin kaupunginteatteri valmistautuu omaan 1918-esitykseensä parhaillaan. Kemiläisiltä kerätyistä tarinoista koostetun näytelmän ensi-ilta on loppuvuodesta.

Kainuussa Kajaanin kaupunginteatterin Punainen maa, valkea meri kertoo niin ikään sisällissodasta paikallisesta näkökulmasta. Kainuulainen torpparin tytär Elsamari pyrkii säilyttämään puolueettomuutensa sodan aikana. Näytelmän on dramatisoinut Anneli Toijalan romaanien pohjalta Hanna Ojala (ensi-ilta 27.1.).

Porin teatteri katsoo sisällissotaa Anni Kytömäen romaanin Kultarinta kautta. Maiju Sallaksen ja Hanna Ojalan sovittama Kultarinta nostaa sodassa ja rakkaudessa kärvistelevän ihmisen rinnalle luonnon ja sen voiman (ensi-ilta 17.1.).

Pienemmätkin helsinkiläisteatterit avaavat omia näkökulmiaan vuoteen 1918. Musiikkiteatteri Kapsäkin musiikkidraama Murhenäytelmä 1918 kertoo viiden toisiinsa kietoutuvan ihmiskohtalon kohtalokkaana vuonna. Näytelmän on kirjoittanut Markus Leikola.

Teatteri Avoimet Ovet on järjestänyt lisäesityksiä loppuunmyydystä näytelmästään Erottaja 1917-18 alkuvuoteen ja toukokuulle. Tämänkin tekstin takaa löytyy Anneli Kanto. Erottajalla eletään kohtalon vuosia ja Rosenqvistin perheen palvelija Ida Redsven tempautuu mukaan punaisten kapinaan. Redsven on lopulta toinen helsinkiläisnainen, joka valkoisten voiton jälkeen tuomitaan kuolemaan (Esityksiä 20.1.-2.2. ja 3.-8.5.).

Kansallisteatterin Kangastus 38 ja Helsingin kaupunginteatterin Suomen hauskin mies käsittelevät nekin kansalaissotaa.

Kjell Westön Kangastus 38 -romaanista dramatisoitu näytelmä kertoo asianajajan sihteeriksi palkatusta nuoresta naisesta, jonka sisällissodan aikainen järkyttävä menneisyys kävelee yllättäen sisään toimistoon. Esitykset jatkuvat toukokuulle.

Suomen hauskin mies oli aikoinaan näyttelijä ja teatterinjohtaja Toivo Parikka, joka virui sodan jälkeen tovereineen pahamaineisella Iso-Mjölön vankileirillä. Parikan roolia näyttelee Martti Suosalo. Marraskuussa 2017 ensi-iltansa saaneen näytelmän ovat kirjoittaneet Heikki Kujanpää ja Mikko Reitala.

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri ja Tekonivelsairaala Coxa Oy aloittavat selvitystyön, joka tähtää kantahämäläisen tekonivelleikkaustoiminnan siirtämiseen osaksi Coxaa.

Kanta-Hämeen keskussairaalan johtajaylilääkäri Seppo Ranta kertoo, että tavoite on tuoda Coxan toimintatavat Hämeenlinnaan.

– Meidän tekonivelleikkaukset eli lonkan ja polven tekonivelkirurgia tehtäisiin Hämeenlinnassa, mutta Coxan toimintana. Tällä hetkellä niitä on tehty keskussairaalan omana toimintana.

– Uskomme, että väestö on jo jonkin verran tehnyt sitä valintaa, moni kantahämäläinen on lähtenyt lonkkaleikkaukseen Tampereelle. Haluamme tarjota tätä palvelua tälle väestölle lähempää samoilla prosesseilla.

Satoja leikkauksia vuosittain

Sairaanhoitopiiri on ollut jo pitkään Coxan osakas. Nyt selvitettävä liiketoimintakauppa siirtäisi Hämeenlinnassa vuosittain tehdyt noin 600 ja Forssan sairaalassa tehdyt noin 240 tekonivelleikkausta jatkossa Coxan toiminnaksi. Henkilöstöä siirtyisi Coxaan noin 20–40 ammattilaista. Tarkemmat määrät ja liiketoiminnan arvo määrittyvät selvityksessä.

Lääketieteellinen osaaminen kaventuu jatkuvasti yhä kapeampiin alueisiin, joten sairaaloiden välinen yhteistyö on johtajaylilääkäri Seppo Rannan mukaan ylipäänsä välttämätöntä. Kehittämisnäkökulma on merkittävä, sanoo Ranta.

– Mahdollisuudet kehittää toimintaa ovat paremmat, kun tehdään tuhansia leikkauksia vuodessa, kuin jos tehdään satoja.

Hämeenlinnan salit tehokäyttöön

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Juvonen kertoo tiedotteessa, että Coxan vetovoimainen brändi voi lisätä tekonivelleikkausten volyymia Hämeenlinnassa. Näin siis potilaita voisi tulla muiltakin alueilta leikattavaksi Hämeenlinnaan.

– On silti vielä paljon selvitettäviä asioita, keskussairaalan toiminnot ovat aina kokonaisuus ja esimerkiksi ortopedisen päivystystoiminnan järjestelyt täytyy turvata kaikissa vaihtoehdoissa, muistuttaa Hannu Juvonen.

Seppo Ranta kertoo, että tekonivelkirurgia on vaativaa työtä.

– Yhdessä salissa sama tiimi voi leikata päivässä kahdesta neljään tekoniveltä. Se on kahden, kolmen, joskus neljänkin tunnin leikkaus. Meillä on yhdestä kolmeen leikkaussalia käytössä eli tällaisesta suuruusluokasta puhutaan.

Aikataulu tarkentuu vielä

Selvitystyö on tavoitteena saada valmiiksi kevään kuluessa. Tekoniveltoiminta voisi ehkä siirtyä Coxan alle vuoden 2019 alusta.

Coxan toimitusjohtaja Tarmo Martikainen näkee tiedotteessa mahdollisen yhteistyön laajentamisen ja tekonivelsairaalan konseptin ja brändin tuomisen Kanta-Hämeen sairaaloihin luontevaksi osaksi yhtiön strategiaa.

– Coxa on osoittanut, että tekonivelkirurgiassa keskittämisen ja standardoitujen työtapojen hyödyt ovat merkittävät. Olemme vieneet tietotaitoa ulkomaillekin ja olemme varmoja, että konseptimme toimii laajemmin myös kotimaassa, Martikainen arvioi.

– Tässä yhteydessä selvitetään myös polikliinisen toiminnan tulevaisuus Riihimäen ja Forssan sairaaloissa, hän lupaa.

Onneksi on hälytysnappi. Ilman sitä voisi olla yksi taksikuski vähemmän tässä maassa.

Vaikka Tampereen taksiautoilijoiden puheenjohtaja Jorma Laine ei ole itse joutunut kertaakaan tekemään hälytystä vaarallisten asiakkaiden takia, arvostaa hän takseihin asennettuja turvalaitteita.

Joulun alla asiakas puukotti taksinkuljettajaa autossa Tampereella. Aamulehden mukaan mies pelastui hälytysnapin ansioista.

– Se oli kyllä tilanteista vaarallisin. Aina, kun ollaan terä- tai muiden aseiden kanssa tekemisissä, on kysymys ihmishengestä, Laine sanoo.

"Turha räyhääminen on jäänyt miltei pois"

Puukotus on puhuttanut alueen taksinkuljettajia, mutta töihin lähtö ei konkarikuskia hirvitä. Hänen, kuten kaikkien muiden yli 350 Tampereen aluetaksin autoista löytyy kuljettajan ulottuville piilotettu nappi, joka tekee hälytyksen sekä poliisille että kaikille muille liikenteessä oleville takseille.

– Toiset taksit voivat tulla apuun ja turvaksi lähistölle, mutta eivät itse tilanteeseen. Keskus hälyttää poliisit paikalle hädässä olevalle taksille, Laine korostaa.

Lisää turvallisuutta luovat myös Tampereella ensimmäisten joukossa jo 2000-luvun alkupuolella käyttöön otetut tallentavat kamerat. Myös ne ovat hillinneet kuljettavien menoa taksin penkeillä.

– Kun asiakas tietää, että turvakameroita ja laitteita on, niin se kyllä on vaikuttanut siihen, että turha räyhääminen takseissa on jäänyt miltei pois, Laine sanoo.

Humalaiset ovat hankalimpia asiakkaita

Vaikeimpia asiakkaita taksikuskeille ovat humalassa tai muissa päihteissä olevat ihmiset. Heitä tulee kyytiin erityisesti viikonloppuisin. Asiakkaan käyttäytyessä arvaamattomasti kuljettaja yrittää selvitä tilanteesta puhumalla, mikä onnistuukin valtaosissa tapauksia.

– Siinä vaiheessa, kun autossa alkaa olla jo enemmän liikehdintää, niin kuljettaja voi varalta painaa hälytysnappia saadakseen apua paikalle, kertoo Jorma Laine.

Usein viikonlopun jälkeen taksinkuljettajat kuulevat toisiltaan, että hälytysnappia on jouduttu jälleen kerran painamaan. Siitä huolimatta, että määrä tuntuisi suurelta, ovat hälytykset Laineen mukaan vuosi vuodelta vähenemään päin.

Taksien liikennemäärät Tampereen kaupunkiseudun lähes viidelläsadalla taksilla ovat verrattain suuria. Ajettuihin määriin nähden kärttyisiksi tai jopa vaarallisiksi äityvät asiakkaat ovat kuitenkin marginaalisen pieni ryhmä. Heitä on Jorma Laineen mukaan yleensä yhdestä kahteen viikonloppua kohti.

Pääkallokeli vaikeuttaa kulkemista torstaiaamuna. Eilisen lumisateen ja öisen vesisateen jäljiltä on paikoin hyvin loskaista, ja paikoin taas veden alla kiiltää jää.

Ilmatieteenlaitos varoittaa erittäin liukkaista jalkakäytävistä Uudenmaan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Varsinais-Suomen, Ahvenanmaan, Satakunnan, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnissa.

Päätiet ovat aivan Etelä-Suomessa ja Pirkanmaan seudulla sulia, mutta pienemmillä teillä on hyvin liukasta. Ajokeli on huono suuressa osassa maata. Ilmatieteen laitos varoittaa, että ajokeli on erittäin huono Lapissa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa, Etelä-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Etelä-Savossa.

Yön aikana kolareita on sattunut lähinnä Pohjanmaalla, mutta varhaisaamun aikana pieniä kolareita on sattunut eri puolilla eteläisempää Suomea.

Liikenteen riesana ovat myös monin paikoin isot, sulamisvesistä muodostuneet vesilammikot.

Vuoden 1918 tapahtumat ovat vain muutaman sukupolven päässä meistä. Sisällissota oli meidän isovanhempiemme tai heidän vanhempiensa sota.

Pyysimme teitä tammikuun alussa kertomaan, minkälaisia tarinoita tai kertomuksia omassa suvussanne sisällissodasta liikkuu. Saimme muutamassa päivässä yli 250 vastausta. Lämmin kiitos niistä kaikista! Julkaisemme muisteluita eri yhteyksissä kevään aikana.

Kirjoitukset ovat koskettavia, karuja ja katkeriakin muistoja kahtia jakautuneesta kansakunnasta. Niissä kuuluu punaorvon lapsen ja jääkärin lapsenlapsen ääni. Ne vahvistavat samaa asiaa kuin tammikuussa julkaistu Ylen kysely. Valtaosa suomalaisista ei halua unohtaa, mitä sata vuotta sitten tapahtui.

Muistitiedolla on oma tärkeä merkityksensä virallisen historiankirjoituksen rinnalla. Suvuissa kulkevat muistot eivät aina vastaa tarkasti todellisia tapahtumia, eikä se ole niiden tarkoituskaan. Muistitieto on merkittävää, kun Suomessa puretaan vuoden 1918 traagisten tapahtumien aiheuttamia kipukohtia.

Tähän juttuun on koottu toistakymmentä muistelua eri puolilta Suomea. Osa tarinan kertoneista esiintyy nimettömänä tai nimimerkillä, mutta heidän yhteystietonsa on toimituksen tiedossa.

"Isoisäni tapettiin risujen keräämisen takia"

Vuoden 1918 levottomuudet vaikuttivat elämänmenoon lähes koko Suomessa, erityisesti etelässä. Traaginen sota ei valikoinut uhrejaan. Myös monet syyttömät joutuivat kärsimään.

Kotkalainen Ritva Rahkonen on kuullut isoisänsä kohtalosta tädiltään:

“Sisällissodan aika oli raakaa ja pelottavaa. Monet syyttömät menettivät henkensä, ja näin kävi myös isoisälleni. Hän oli maanviljelijä Virolahden Eerikkälästä. Perheeseen kuului vaimo ja viisi lasta.

Huhtikuun 10. päivänä 1918 isoisäni vei vanhimman poikansa Oton ja yhden sukulaismiehen kanssa heinäkuormaa Pitkäpaaden saareen Virolahden edustalle. Punaiset pidättivät sekä isoisäni että sukulaismiehen ja ottivat hevosen. Otto pääsi kotiin. Miehet vietiin punaisten päämajaan Harjun maanviljelysoppilaitokseen. Heidät ammuttiin, ja ruumiit upotettiin avannosta veteen.

Pidätyksen jälkeen punaiset tulivat isoäitiäni, mammaakin hakemaan. Mamma sanoi noutajille: “Jos tapatte minut, tappakaa lapsetkin.” Punaiset lähtivät tyhjin toimin pois."

Sinikka Laakson isoisä ammuttiin Hausjärven kirkon viereen. Muisto on kulkenut suvussa serkusten kesken:

“Alastarolainen isoisäni tapettiin hänen ison talon mailta keräämiensä risujen vuoksi. Talon isäntä oli huomautellut, ettei risuja saa kerätä. Kun tilanne maassa antoi mahdollisuuden, talollinen tuli vieraiden miesten kanssa kotitarkastukselle. Ja kuinka ollakaan, lattialta “löytyi” kiväärin kampa. Sen oli isäntä siihen hihastaan pudottanut.

Isoisäämme tultiin noutamaan kotoaan eikä hänen perheensä enää koskaan nähnyt häntä. Isoisälläni oli vaimo ja kuusi lasta, joista nuorin oli viisivuotias. Isäni oli toiseksi nuorin, tuolloin kuusivuotias. Suomen Sotasurmat -sivujen mukaan isoisäni kuolinpaikka on Hausjärvi. Hänet ammuttiin kirkon vieressä 37-vuotiaana toukokuussa 1918.”

"Kuolinsyyksi oli merkitty heikkous"

Sotatoimiin osallistui yhteensä noin 160 000 sotilasta. Molemmat osapuolet syyllistyivät terroriin ja raakuuksiin. Punainen terrori keskittyi sodan aikaan, valkoisten julmuudet sota-ajan lisäksi taistelujen jälkeisille vankileireille. Vankileireillä kuoli yli 11 000 punaista, heidän joukossaan myös naisia ja lapsia.

Terttu Hännisen mummosta tuli punaleski:

“Sisällissodasta puhuttiin minun lapsuudessani kapinana. Äitini isä oli sotimista vastaan, mutta lähti kuitenkin mukaan punaisten joukkoihin. Isoisäni vangittiin, ja hän joutui Tammisaaren vankileirille. Hän kuoli heinäkuussa 1918. Kuolinsyyksi oli merkitty heikkous.

Mummoni oli punaleski ja kahden pienen lapsen äiti. Apua hän sai vain Pelastusarmeijasta. He eivät jaotelleet avun pyytäjiä voittajiin tai hävinneisiin.”

Saara Kaajaksen sukujuuret ovat Virolahdella:

“Mummini isovanhemmat omistivat maatilan Virolahdella, ja siellä asui myös heidän 27-vuotias poikansa Rudolf. Taloon tullut punaisten joukko vaati Rudolfia kyyditsemään heidät talon hevosella eteenpäin. Hänet ammuttiin ja isoisoäitini haki poikansa yöllä kotiin, pesi, puki ja vei ruumin aittaan odottamaan hautajaisia.

Kun seuraavat punaiset tulivat kyselemään kyytiä, Rudolfin äiti vastasi: “Hevonen on tallissa ja kyytimies aitassa.” Kyydin kysyjät poistuivat vähin äänin."

Kymenlaaksossa lapsuutensa viettänyt eläkeläinen kuuli seuraavan tarinan nyt jo edesmenneeltä veljeltään:

“Kun punaiset olivat hävinneet, kenttäoikeus kokoontui yhteen kylämme taloon tuomitsemaan kylässä antautuneita punaisia. Talon isäntä oli kenttäoikeuden jäsen. Jokaisen tuomittavan kohdalla hän sanoi: 'En tunne miestä tarkemmin, mutta ehdotan kuolemantuomiota.” Kun päätösehdotus oli niin selkeä ja hyvin perusteltu, siihen päätettiin aina tai melkein aina yhtyä.”

"Montako punikkia tapoit?"

Moni selvisi hengissä kuin ihmeen kaupalla.

Vankileireillä hengen lähtö oli pienestä kiinni. 28-vuotiaan nuoren miehen äiti kuuli omalta isoisältään, miten tämä säilytti henkensä Suomenlinnassa:

“Äitini pappa Paavo joutui Suomenlinnaan vangiksi. Eräänä päivänä vartija pyysi kolmea vapaaehtoista. Paavo oli innokkaana nuorena miehenä nostamassa kättä ylös, mutta ei ehtinyt, kun joku vanhempi mies esti häntä ja tokaisi jotenkin näin: “Älä ole turhan innokas”. Paavo ei päässyt näihin vapaaehtoisiin.

Ulkoa kuului kolme laukausta. Vapaaehtoiset oli ammuttu Mannerheimin vierailun kunniaksi.”

Moni piiloutui peläten komennusta joko suojeluskuntaan tai punakaartiin. Jarmo Askolan isoisä halusi pysyä puolueettomana:

“Suurin osa ihmisistä halusi pysytellä tapahtumien ulkopuolella, myös silloin 22-vuotias valkealalainen isoisäni. Varsinkin punaisten puolella oli vallalla ajatus, että ihminen oli joko heidän puolellaan tai heitä vastaan. Sotatoimien lähestyessä isoisäni lähti kaverinsa kanssa hiihtämään kohti pohjoista. Ulkopuolisen silmin näytti siltä, että he aikoivat liittyä valkoisten joukkoihin. Tosiasiassa he muuttivat suuntaa ja piilottuivat heinälatoon. Yön pimeydessä he kävivät silloin tällöin kotona hakemassa ruokaa ja muita tarvikkeita.

Harhautus onnistui hyvin, sillä sodan jälkeen kylän suutari kysyi: “Montako punikkia tapoit?”

Juha Lapin suvussa kerrotaan isoisän täpärästä henkiin jäämisestä:

"Kotikylämme Kymenlaaksossa oli melkein sodan loppuun asti punaisten hallussa. Isoisäni oli maanviljelijä eikä häntä pakkovärvätty punaisten joukkoihin. Laskiaistiistai-iltana keski-ikäinen isoisäni lähti laskemaan muiden kanssa mäkeä. Seuraavana päivänä eräs mökin asukas meni punaisten esikuntaan kantelemaan, että isännät olivat pitäneet laskiaisena sotaharjoituksia, joissa isoisäni oli toiminut päällikkönä.

Esikunta antoi pidätysmääräyksen. Sen kuuli myös kyläläinen, joka kiiruhti varoittamaan isoisääni. Hän pakeni etäällä olevaan heinälatoon, jossa piileksi muitakin isäntiä.

Myöhemmin keväällä ruuantuojat kertoivat kuulleensa, että jos piileksijät ilmoittautuisivat punaisten esikuntaan, he pääsisivät kotiin tekemään kevättöitä. Isoisäni uskoi tätä ja ilmoittautui. Hänet pidätettiin ja lähetettiin Virojoelle ja sieltä edelleen Korialle. Siellä vangit sullottiin puuproomuun ja ilmoitettiin, että proomu sytytetään palamaan kello 13. Valkoiset vapauttivat proomun kello 12.30."

"Asia oli liian kipeä"

Varsinkin punaisten puolella sisällissodan tapahtumista saatettiin vaieta vuosikymmeniksi.

Tero Vinterbäckille sukulaismiehen kohtalo selvisi vasta, kun hän teki isänsä kuoleman jälkeen sukututkimusta:

“Valkoiset hakivat isoisäni veljen Artturin, 18-vuotiaan perheen esikoisen väkivalloin kotoaan Urjalasta. Artturi kuoli Hämeenlinnan vankileirillä. Isoisäni ja hänen sisaruksensa olivat vaienneet asiasta. Asia oli liian kipeä, sillä perheen esikoispojan menettäminen oli tuohon aikaan suuri tragedia.

Itse ryhdyin tekemään sukututkimusta vuonna 2011 ja löysin sukunimen ja paikkakunnan perusteella Suomen sotasurmat -järjestelmästä tietoja Artturista. Kysyin yli 90-vuotiaalta isoisältäni, että onko hän kenties sukua meille? Isoisäni vakavoitui ja kertoi Artturin tarinan. Ensi järkytyksestä selvittyään isoisä oli huojentunut ja hyvillään, että asia tuli kaikkien vuosikymmenten jälkeen hänen lastensa ja lastenlastensa tietoon.”

Renkolainen 65 v. -nimimerkki kertoo, miten hänen isoenonsa ei koskaan halunnut lapsia sisällissodan takia:

"Isoäitini veli Aleksi meni Lammin kaartiin, soti sotansa ja selviytyi hengissä myös vankileiriltä. Sota vaikutti Aleksiin koko hänen loppuelämänsä. Hän ei koskaan puhunut mitään yksityiskohtia sodasta, mutta sanoi kokemuksiinsa nojaten, ettei koskaan tule hankkimaan lapsia tällaiseen maailmaan. Hän meni naimisiin Hilmansa kanssa, mutta lapsia ei tullut."

"Isomummi ihastui ratsullaan saapuneeseen osastonjohtajaan"

Raija Heinosen isä kertoi tyttärelleen, miten Raijan punaisten puolella ollut isoäiti toimi meren jäällä Porin edustalla:

“Isäni Kalle oli sisällissodan aikaan 8-vuotias. Hänen äitinsä, “fammu”, kiirehti auttamaan haavoittunutta meren lahden jäälle. Haavoittunut mies oli valkoinen, korkea-arvoinen sotilas, fammu ja hänen perheensä punakaartilaisia. Isoäitini pelasti valkoisen hengen - ja vaaransi samalla omansa. Hän sai sodan loputtua huomionosoituksen osoittamastaan lähimmäisen rakkaudesta ja urhoollisuudesta."

Rakkaustarinoitakin syntyi. Suvin isomummi rakastui ratsain saapuneeseen pelastajaansa:

“Isomummini Martan eno oli mennyt metsään piiloon, koska ei halunnut joutua sotimaan. Hänen isänsä oli valkoisten puolella, mutta Martan enoa yritettiin ilmeisesti värvätä punaisiin joukkoihin. Martta vei enollensa ruokaa, ja joutui sodan lopussa piiloutumaan itsekin metsään.

Kun valkoiset olivat voittaneet, saapui heidän paikallinen osastonsa hakemaan piilossa olleita pois metsästä. Isomummi ihastui ratsullaan saapuneeseen osastonjohtajaan, Kalleen. Heistä tuli isoisovanhempiani.”

Ylen Elävä Arkisto on koonnut vuoden 1918 tapahtumista laajan lukupaketin ja Yle Uutisten sivulla julkaistut jutut Suomen sisällissodasta löytyvät täältä.

Sata vuotta sitten, tammikuun 27. päivä alkoi sisällissota. Eteläinen Suomi siirtyi punaiseen komentoon. Vuoden 1918 taisteluissa, terrorin uhreina ja sodan jälkeisillä vankileireillä kuoli lähes 40 000 ihmistä.

Mitä haluaisit tietää sisällissodan tapahtumista?

Yleisö sai kysyä vuoden 1918 tapahtumista suoraan asiantuntijoilta Ylen verkkokeskustelussa. Vastaajina olivat filosofian tohtorit Sami Suodenjoki ja Marko Tikka Tampereen yliopiston historian oppiaineesta. Molemmat ovat tutkineet vuoteen 1918 liittyviä asioita ja ovat olleet kirjoittamassa mm. Sisällisodan pikkujättiläinen -kirjaa.

Torstaina käydyn verkkokeskustelun toimittivat Jari Hakkarainen ja Petra Ketonen. Yleisö esitti kysymyksiä tämän artikkelin alalaidassa oikealla palstalla, ja asiantuntijat vastasivat valikoituihin kysymyksiin vasemmalla palstalla. Kaikkiin kysymyksiin ei ehditty tai voitu vastata.

Ylen Elävä Arkisto on koonnut vuoden 1918 tapahtumista laajan lukupaketin ja Yle Uutisten sivulla julkaistut jutut Suomen sisällissodasta löytyvät täältä.

Juttua päivitetty kello 13.10: Aikamuotoa muutettu verkkokeskustelun sulkeuduttua

Kokemäenjoen vedenpinta uhkaa jälleen nousta. Vaikka vettä on nyt noin kymmenen senttiä vähemmän kuin viime viikolla, ovat tulva-asiantuntijat huolissaan.

Viime viikolla tulvavesi lähestyi asuinrakennuksia Huittisissa. Silloin hyydepadon räjäyttäminen auttoi ja vesi pääsi läpi kriittisistä kohdista. Jokeen jäi silti edelleen runsaasti hyydettä.

Tällä hetkellä ely-keskuksen tulva-asiantuntija Juha-Pekka Triipponen murehtii, mitä hyyteen ja mahdollisesti liikkeelle lähtevän jääkannen yhdistelmä voi joessa aiheuttaa.

– Jos jääkannet lähtevät liikkeelle sekä syntyy hyydepatojen ja jäänlähtöpatojen yhdistelmä, on se pahin mahdollinen kauhuskenaario.

Jääkannen suojeleminen tärkeintä

Nyt eletään Juha-Pekka Triipposen mukaan kriittisiä hetkiä. Sää lauhtui viime yönä rajusti ja vettä satoi paljon. Kokemäenjoen pintaan muodostunut ohut jääkansi ei välttämättä kestä näin suurta säävaihtelua.

Tulvasuojelun kannalta jääkannen varjeleminen onkin nyt kriittisessä roolissa.

– Äkilliset virtaamanousut olisivat pahoja. Olemme pitäneet tänään jo parikin säännöstelypalaveria, jotta virtaama saataisiin pysymään tasaisena. Jääkannen varjeleminen on nyt kaikkein tärkeintä, Triipponen toteaa.

Hän kertoo, että neuvottelut ovat olleet tiukkoja. Kaikkien joen vaikutusalueella olevien järvien pitäisi osallistua talkoisiin tasapuolisesti. Vaikutusalue on laaja, sillä Satakunnan läpi kulkevaan jokeen päästetään vettä Pirkanmaalta asti.

– Tavoitteena on pitää virtaama 400 kuution nurkilla. Uskon, että silloin jääkannella olisi hyvä mahdollisuus säilyä, Triipponen toteaa.

Koko vesistö ääriään myöten täynnä

Kovin suurta pelivaraa ei Kokemäenjoen vesistön pääaltaissakaan ole. Jos järvet eivät pääse tyhjenemään jokeen, uhkaa vedenpinnan nousu niiden rantoja.

Juha-Pekka Triipponen arvelee, että tänä viikonloppuna säännöstely pysyy vielä aisoissa, mutta ensi viikolla tilanne voi olla toinen. Jos vedenpinta jatkaa nousuaan, on säännöstelyyn haettava mahdollisesti poikkeuslupia.

– Silloin puhutaan kokonaisvahinkojen minimoinnista vesistöalueilla ja vahinkoja alkaa sattua järvialueillakin. Toivottavasti siihen ei kuitenkaan päädytä.

Pirkkalalainen 7-vuotias Firas Smili joutui erilleen esikouluryhmästään keskiviikkona Tampere-taloon tehdyllä retkellä. Kurikankulman koulun ryhmä oli puolen päivän aikaan palaamassa linja-autolla takaisin Pirkkalaan.

Poika nukahti bussiin, eikä noussut kyydistä muun ryhmän kanssa. Tapahtuma huomattiin, mutta bussia ei saatu enää pysäytettyä.

Koulusta otettiin heti yhteyttä hätäkeskukseen. Poliisi nouti koulusta pojan kuvan ja käynnisti etsinnät.

– Huomasimme heti, että poika oli jäänyt bussiin. Yritimme pysäyttää bussia, mutta se ei pysähtynyt, vaan jatkoi matkaansa Suupan suuntaan, kertoo Kurikankulman rehtori Mika-Matti Alasuvanto.

– Otimme yhteyttä heti myös Paunuun ja TKL:n toimipisteisiin, mutta tuloksetta. Käynnistimme koululla operaation, jossa pysäytimme kaikki bussi numero yhden bussit, Alasuvanto kertoo.

Poikaa etsittiin bussin reitiltä myös kahdella autolla.

Poika herätettiin vasta varikolla

Ylen saamien tietojen mukaan poika ajoi bussilla Nekalan varikolle saakka. Siellä hänet herätettiin ja hän joutui poistumaan autosta. Hän ei kuitenkaan osannut suunnistaa kotiinsa Pirkkalaan, vaan harhaili kävellen Turtolaan. Keskiviikkona oli sankka lumisade, mikä lisäsi tilanteen vaikeutta.

Turtolassa poika sai apua kahdelta 9-vuotiaalta tytöltä. He ottivat yhteyttä omiin vanhempiinsa, joiden kautta saatiin yhteys eksyneen pojan vanhempiin.

– Poika itse on kertonut asiasta, mutta kovin tarkkoja tietoja häneltä ei ole saatu. Hänelle on järjestetty myös kriisiapua, Alasuvanto kertoi päivällä.

Myöhemmin poika kertoo itse haastattelussa, että bussikuski herätti hänet bussissa ja kehotti poistumaan.

– Firasin kädet ja varpaat olivat kohmettuneet ja poika oli nälkäinen, kertoo isä Abdenacer Smili.

Kuljettajat eivät havainneet

Kadonnutta matkustajaa etsittiin myös liikennelaitoksella. Bussikuskit eivät kuitenkaan ole kertomansa mukaan havainneet poikaa busseissa. Kuljettajien mukaan myöskään hänen poistumistaan ei ole havaittu. Asiaa ovat peränneet niin TKL:n kuin Paununkin johtoporras.

– Meillä ei ole tietoa, että kyseessä olisi meidän bussimme. Meille soitettiin ennen puolta päivää ja kerrottiin, että poika on hukassa. Sen jälkeen otimme yhteyttä kuskeihin. Mitään havaintoa pojasta ei ole kuitenkaan tullut tietoomme, kertoo toimitusjohtaja Pekka Pirhonen TKL:stä.

Asiaa on setvitty myös Paunun toimesta ja asiaa on kyselty ajovuorossa olleilta kuskeilta.

– On aika harvinaista, että kukaan on enää bussissa sen tullessa varikolle, kommentoi varatoimitusjohtaja Jorma Paunu.

Miten tällainen voitaisiin estää?

Rehtori Alasuvanto on käynyt tapahtumaa läpi ja kertoo, että vastaaviin tilanteisiin on nyt varauduttu.

– Kuskille kerrotaan, että mikä ryhmä on kyseessä ja missä heidän pitäisi jäädä pois. Varmistamme myös, että yksi aikuinen jää viimeiseksi tarkistamaan, ettei ketään jää autoon, Alasuvanto sanoo.

Sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut, että Pirkanmaan sairaanhoitopiirin konserniin kuuluva Helsingin Sydänsairaala Oy ei voi toimia Helsingissä kunnallisena sairaalana. Ministeriön mielestä Jätkäsaaressa sijaitseva sairaala ei voi hoitaa valinnanvapauspotilaita, koska se sijaitsee Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ulkopuolella.

Ylijohtaja Kirsi Varhila sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo, että Helsingin Sydänsairaalan toimintaa alettiin ministeriössä pohtia uudelleen marraskuussa 2017.

– Arvioimme marraskuussa, että nykylainsäädäntö ei salli terveysaseman perustamista toisen kunnan alueelle. Silloin Siikalatvan kunta aikoi perustaa terveysaseman Oulun Mehiläisen yhteyteen. Tämä linjaus on sille jatkoa.

Keskeistä on hoitavan yksikön sijainti.

– Erikoissairaanhoitolain tarkoituksena on, että sairaalat sijaitsevat sen omistavan tai ylläpitävän sairaanhoitopiirin alueella, tulkitsee ylijohtaja Varhila.

Helsingin Sydänsairaala Jätkäsaaressa on jo puolentoista vuoden ajan tehnyt muun muassa sepelvaltimokuvauksia ja pallolaajennuksia. Se on markkinoinut toimintaansa näyttävästi pääkaupunkiseudulla.

"Meitä ei ole asiassa kuultu"

Ministeriön julkistama linjaus yllätti Tampereen Sydänkeskuksen johdon täysin.

– On yllättävää ja hämmentävääkin, että ministeriö on nyt päätynyt tällaiseen tulkintaan, sanoo Tays Sydänsairaalan ylilääkäri Kari Niemelä.

– Tietysti kunnioitamme ministeriön linjausta, mutta meitä ei ole tässä asiassa kuultu mitenkään.

Erikoissairaanhoidon potilaat ovat kolmen vuoden ajan voineet itse valita hoitopaikakseen minkä tahansa julkisen sairaalan. Tampereen yliopistosairaala perusti vuonna 2016 valinnanvapauspotilaita varten sairaalan Helsinkiin.

– Helsingin Sydänsairaalassa on hoidettu jo yli tuhat potilasta. Potilaiden kannalta päätös on harmillinen, sanoo Niemelä.

– Aiomme selvittää, onko ministeriö linjauksessaan huomioinut kaikki tulkintaan vaikuttavat seikat.

Tays Sydänsairaala tekee lisäselvityksiä yhteistyössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa.

Sydänsairaala tarkentaa lähetekäytäntöjään

Tays Sydänsairaala kertoo lyhyessä tiedotteessaan, että se tarkentaa välittömästi julkisen sektorin lähetekäytäntöjä.

– Kaikki lähetteet ohjataan tästä päivästä lähtien Tays Sydänsairaalaan Tampereelle, kuittaa ylilääkäri Kari Niemelä.

Kaikki Helsingin Jätkäsaareen jo hoitoajan saaneet potilaat hoidetaan normaalisti.

Jätkäsaaren sairaala on kismittänyt hyksiläisiä

Yle Uutiset kertoi tammikuun puolivälissä, että valinnanvapauspotilaiden hoito Helsingin Sydänsairaalassa on ajanut kahden suuren yliopistosairaalan sydänkeskukset törmäyskurssille.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri perää Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä oikeusteitse valinnanvapauspotilaiden hoitotietoja. HUS on valittanut tietopyyntöjen epäämisestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen.

Hyks Sydän- ja keuhkokeskuksen ylilääkäri Antti Vento kommentoi lyhyesti ministeriön linjausta.

– Tämä päätös vastaa käsitystämme nykyisen lainsäädännön mukaisesta linjauksesta.

– Päätös vaikuttaa siihen, että palvelutuotannon kustannukset ovat paremmin hallittavissa esimerkiksi ostopalvelulla, sanoo Vento.

Kokemäenjoen vedenpinta on laskenut selvästi yön aikana joen keskiosassa Huittisissa.

Sään lauhtumisen vuoksi vedenpinta alkoi eilen nousta ja lähestyä jälleen tulvakorkeuksia sekä Porissa että Huittisissa.

Aamulla Huittisista tavoitettu Jukka Tuori sanoo, että tilanne näyttää paremmalta. Tuori on seurannut vuosikymmenet tulvatilanteita Huittisten seudulla.

Tuorin arvion mukaan tulvavaara on väistymässä, kun juoksutusta on vähennetty Pirkanmaalta. Tuorin mukaan vedenpinta on Huittisissa laskenut yön aikana 25 senttiä.

"Jääkansi näyttää pitävän"

– Juoksutusten vähennys näyttää tehoavan ja sivujoet Loimijoki ja Punkalaitumenjoki mahtuvat purkautumaan Kokemäenjokeen. Jääkansi näyttää säilyvän Kokemäenjoessa. Tällä hetkellä näyttää hyvältä, Tuori sanoo.

Viranomaiset pyrkivät varjelemaan Kokemäenjokeen pakkasjakson aikana syntynyttä jääkantta sillä, että joen virtaama pidetään 400 kuution paikkeilla.

Jääkansi on toistaiseksi pitänyt. Irrotessaan jääkansi voisi muodostaa jääpatoja, jotka puolestaan saisivat joen tulvimaan.

Pirkanmaan järvissä vedenpinta voi nousta tilanteen vuoksi normaalista väliaikaisesti.

Vanhalla kylätiellä Orivedellä jyristää tukkirekka. Kuvaajan huomattuaan kuski hiljentää. Puuta ajetaan radan viereen lastaukseen.

Puuterminaalista lähtee joka arkipäivä säiden salliessa täysi 24 vaunun junakuorma. Sen täyttämiseen tarvitaan noin 27 yhdistelmäajoneuvon kuormaa. Samalta yksityistieltä napataan koululaisia kyytiin.

Tammikuun 10. päivänä sattunut yöllinen onnettomuus pelottaa koululaisen isää. Jäljistä päätellen yhdistelmäajoneuvo on kurvannut kaidetta päin ja kaatanut mennessään myös puita.

– Kyseisen kaiteen kohdalla pitäisi lasten juuri varrota sitä koulukyytiä. Ei se mitenkään turvallinen kyllä ole – kyllä sen kuvista näkee, mitä se rekka saisi aikaan, jos lapsi olisi ollut välissä – huonoa jälkeä, kahden lapsen isä Teemu Saarinen huokaa.

Liukkailla säillä puurekat luistelevat soratiellä orivesiläisten mukaan kuin kaarnalaivat vedessä. Puunkuljetusta ei saisi lupaehtojen mukaan edes tehdä öiseen aikaan. Naapuruston mukaan öinen ajo ja lastaus on tällä hetkellä ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

– Aamuseitsemän ja iltakymmenen välillä kuljetukset pitäisi hoitua, mutta käytännössä juttu taitaa olla ihan toinen. Joka yö ajetaan, kertoo asukas Mikko Niemi.

Kylätiestä puunkuljetusreitiksi

Satamaranta on yksityistie, jonka suurin omistaja on valtio. Liikenneviraston hallinnoima tie on vahvistettu Pirkanmaan maakuntakaavassa puunkuljetukseen soveliaaksi. Kuusi metriä leveä soratie on kovilla, kun yhdistelmäajoneuvoja suhaa puuterminaaliin ja takaisin Eräjärventielle. Satamarannassa asuva Mikko Niemi harmittelee moninkertaistunutta raskasta liikennettä.

– Talo tärisee, sokkeli hajoaa, lasit tippuvat hyllystä, hyllyt menevät poikki, Niemi listaa tärinän tuomia haittoja.

Kesäisin soratie pöllyää puurekkojen voimasta vain muutamien metrien päästä Niemen talosta.

– Pölyhaitat ovat merkittäviä. Ei pysty pyykkiä laittamaan ulos, se on ihan harmaassa pölyssä, Niemi kommentoi.

Tiellä on suoritettu tärinämittauksia keväällä, kun maa on pehmeä. Mikko Niemen mukaan tärinä on huomattavasti kovempi esimerkiksi nyt, kun maa on jäässä.

Ratkaisua etsitään

Oriveden kaupunginjohtaja Juha Kuusisto sanoo heti haastattelun kärkeen, että tilanne on hankala, mutta ratkaisuja pitää löytyä nopeasti. Liikenneturvallisuus on kaikkien huolena. Kaupunki ja Liikennevirasto pyrkivät yhdessä parempaan lopputulokseen.

Selvitystöitä on tehty mahdolliselle uudelle reitille Eräjärventien toiselta puolelta. Liikenneviraston edustajat puolsivat kokonaan uutta tietä, sillä se olisi varattu ainoastaan puuterminaaliin vievälle liikenteelle. Näin Satamaranta jäisi asukkaiden ja muidenkin Oriveden kaupunkilaisten käyttöön, tien päässä kun sijaitsee myös luonnonsuojelualue ja uimaranta.

Oriveden kaupunginjohtajan Juha Kuusiston mukaan asukkaat Eräjärventien toisella puolella vastustavat uutta tietä. Uusi tie rumentaisi maisemaa, mutta varmistaisi lasten turvallisen koulumatkan.

Peltoalue, jolle tietä on suunniteltu Eräjärventien varteen, on myös määritelty maisemallisesti arvokkaaksi alueeksi.

– Siinä menisi valituksien kautta kolme vuotta, se on liian pitkä aika, Kuusisto toteaa.

Toinen vaihtoehto olisi leventää ja päällystää vanha kylänraitti paremmin raskaalle liikenteelle soveltuvaksi.

– Jos se tie on hyvässä kunnossa, niin eihän se rekkojen määrä mikään valtavan suuri ole, Kuusisto sanoo.

Kuljetusmäärät ovat nelinkertaistuneet

Omakotiasukkaat Satamarannan varrella ovat seuranneet, kuinka liikenne on lisääntynyt. Kaupunginjohtajakin myöntää puutavaraliikenteen nelinkertaistuneen 2010-luvulla. Puuta kuljetetaan vuodessa Oriveden puuterminaalin kautta noin 300 000 kuutiota. Käytännössä siihen tarvitaan noin 5 500 rekkakuormallista.

Laskennallisesti se tekee päivää kohden noin 15 kuormaa, eli edestakaisin yhteensä 30 ajoa per päivä. Mutta päivät eivät ole veljiä keskenään.

– On sellaisia päiviä, ettei niitä kulje. Se riippuu siitä, missä kunnossa metsätiet ovat. Nyt, kun tiet ovat kovat, niitä menee paljon enemmän. Päivittäin voi mennä 40–50 yhdistelmäajoneuvoa, mikä tekee vähintään 80 ohitusta, kun ne tulevat samaa tietä takaisin. Rekkamäärä on paljon isompi kuin annetaan ymmärtää, Teemu Saarinen kertoo.

Eurot viivat alla painavat

Asukkaat ihmettelevät, miksei Orivesi visioi tulevaisuutta ja asuta koko asemanseutua. Tampereelle kun vielä junat kulkevat kerran tunnissa 23 minuutissa. Tampereelta saisi ehkä Orivedelle lisää veronmaksajia hyvien kulkuyhteyksien varrelle, jos puuterminaalin saisi siirrettyä esimerkiksi Juupajoelle radan varteen, kauemmaksi asutuksesta.

Kaupunginjohtaja Juha Kuusiston mukaan puuteollisuuden tuotot ovat merkittäviä kaupungille.

– Kyllä se on elinvoimakysymys. On tärkeää, että metsäomistajilla on suhteellisen lähellä tämä lastausalue. Metsäkeskus teki selvityksen, jonka mukaan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia on koko talousalueelle.

Piskuinen kylätie on noussut kuumaksi puheenaiheeksi Orivedellä, eikä ratkaisua ole vielä kiveen hakattu. Maanantaina Liikennevirasto aloitti suunnitelmien laadinnan Satamarannan parantamiseksi. Uuden tien tutkimukset Eräjärventien toiselle puolelle on jo tehty. Vielä on epävarmaa kumpi vaihtoehto toteutuu.

Aivoliitto on myöntänyt Aivojen asialla -tunnustuspalkinnon Ylen Pikku Kakkonen -lastenohjelmalle.

Palkinnon perusteluissa kiitetään Pikku Kakkosta tavasta ottaa ohjelmissaan ja verkkosivuillaan huomioon kommunikoinnin tukemisesta hyötyvät lapset.

Kommunikoinnin tukeminen on perustelujen mukaan huomioitu tukiviittomilla ja kommunikaatiokorteilla sekä visuaalisuudella ja selkeydellä. Lisäksi ohjelmalla on pitkät perinteet, ja tutut hahmot ovat kulkeneet mukana ilahduttaen lapsia vuosikymmenten ajan, todetaan Aivoliiton tiedotteessa.

– Pikku Kakkosen tapa tuoda viittomat ja kuvat osaksi ohjelmia ja verkkosivuja vähentää niihin liittyviä ennakkoluuloja sekä rohkaisee kaikkia lapsia ja aikuisia käyttämään niitä puheen tukena, toteaa Aivoliiton toiminnanjohtaja Tiina Viljanen.

Aivojen asialla -palkinto myönnetään vuosittain teosta, joka edistää aivoterveyttä ja puheen- , kielen- tai aivoverenkiertohäiriöiden hoitoa ja kuntoutusta.

Sosiaali- ja terveysministeriö suhtautuu epäilevästi Nokian kaupungin uuteen suunnitelmaan hyvinvointikeskuksesta. Ministeriö arvioi, että Nokia tuskin saa lupaa ulkoistaa terveyskeskustaan Pihlajalinnalle näin lähellä sote-uudistuksen toteutumista.

Nokian kaupunki aikoo selvittää, voisiko terveysyhtiö Pihlajalinna sekä rakentaa tulevan hyvinvointikeskuksen että tuottaa sen palvelut. Kaupunki ei haluaisi 35 miljoonan euron investointia taakakseen epävarmassa tilanteessa. Uusi hyvinvointikeskus ei ehkä siirrykään sote-muutoksessa maakunnalle.

Kaupunginhallitus käsittelee asiaa ensi viikolla, mutta selvitys vaatii myös valtuuston hyväksynnän.

Nokia päätti vuosi sitten rakentaa uuden hyvinvointikeskuksen. Nokian vanha terveyskeskus on huonossa kunnossa sisäilma- ja kosteusongelmien takia. Tällä hetkellä toimintaa on väistötiloissa esimerkiksi Nokian vanhalla varikolla ja Lempäälän terveyskeskuksessa.