Tampereen läpi kulki maanantaina satoja metrejä pitkä sotilasjuna. Armeijan kaluston kuljettaminen suuren sisämaakaupungin läpi herätti paitsi kaupunkilaisten, myös kansainvälisen median huomion.
Panssarivaunuja ja muuta kalustoa sisältänyt junakuljetus liittyi maavoimien maanantaina alkaneeseen Arrow 22 -sotaharjoitukseen Pohjankankaalla Niinisalossa ja Säkylässä. 2.–13.5.2022 järjestettävään harjoitukseen osallistuu joukkoja myös Isosta-Britanniasta, Latviasta, USA:sta ja Virosta.
MTV Uutiset kertoo, että sotilasjunan liikkeet ovat aiheuttaneet maailmalla virheellisiä tulkintoja. Kansainvälinen uutistoimisto Reuters julkaisi videopalvelussaan tamperelaisen Tim Ollikaisen tästäkin jutusta löytyvän videon kuljetuksesta, ja otsikoi virheellisesti sen pohjalta Suomen siirtävän sotakalustoaan itärajalle.
Puolustusministeri Antti Kaikkonen kommentoi väitteitä keskiviikkona Niinisalossa Iso-Britannian puolustusministeri Ben Wallacen kanssa pitämässään tiedotustilaisuudessa.
– Tiedot eivät pidä paikkaansa, vaan tankkeja ja panssaroituja ajoneuvoja on siirretty Arrow-sotaharjoitukseen, vastasi Kaikkonen median kysymykseen asiasta.
Väärä tieto on levinnyt maailmalla myös muissa kanavissa, kuten sosiaalisessa mediassa ja verkkolehdissä.
MTV Uutisten haastattelema everstiluutnantti Kalle Laurila kertoo, että kalusto matkasi läntiseen Suomeen harjoituksiin ja palaa Arrow 22 -sotaharjoitukseen päätyttyä itää kohti Suomen eri varuskuntiin.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit kommentoida torstaihin 5.5. kello 23:een asti.
4.5. klo 17.24 juttua muokattu: otsikkoon lisätty Kaikkosen sitaatti: "Ei pidä paikkaansa". Tarkennettu videon junan kulkeneen Tampereella maanantaina.
Tampereen Ylioppilasteatterin rahankeräyskampanja onnistui tavoitteessaan. Ylioppilasteatteri pystyy jatkamaan toimintaansa nykyisissä tiloissaan Itsenäisyydenkadulla.
Teatteri kertoi tammikuussa aloittavansa "Kulisseista kadulle?" -kampanjan selviytyäkseen koronapandemian kiristämästä taloudestaan.
Teatterin lipputulot katosivat yleisötapahtumien sulkujen vuoksi eivätkä harrastajateatterit juurikaan saaneen koronatukia.
Rahankeräyskampanjalla teatteri halusi turvata juoksevien kulujen hallinnan kevään ajaksi. Kampanjan avulla teatteri selviytyi velvoitteistaan.
Kampanjan ansiosta Ylioppilasteatteriliitto Syty palkitsi Tampereen ylioppilasteatterin Vuoden teatteriteko -palkinnolla.
Ylioppilasteatteri tuo kevääseen vielä yhden ensi-illan, se on Aksu Piipon kirjoittama ja ohjaama Kusiyön unelma. Näytelmän ensi-ilta on torstaina 12. toukokuuta ja siitä on luvassa kymmenen esitystä.
114 vuotta sitten Tampereen paloaseman kalustohallin katossa roikkui liuta valjaita. Kun tuli palohälytys, hevoset ohjattiin valjaiden alle. Valjaat tiputettiin katosta hevosten selkään ja sitten laukattiin vauhdilla liekkejä sammuttamaan.
Nykyisin kalusto on melko tavalla kookkaampaa. Silti sama halli toimii kuten ennenkin ja saattelee autot matkaan samoista ovista, joista ne – hämmästyttävää kyllä –, mahtuvat yhä ulos. Millilleen.
Paloasema on yksi arkkitehti Wivi Lönnin (1872–1966) suunnittelemista ikonisista merkkirakennuksista. Se on ollut yli 15 vuotta palomies, ensihoitaja ja pelastussukeltaja Elja Kivikosken työpaikka.
– Talo on tosi tuttu ja rakaskin, koska täällä vietetään kuitenkin aikaa neljäsosa vuodesta. Tämä on meille kuin toinen koti, Kivikoski sanoo.
Kivikosken mielestä Tampereen paloasema peittoaa mennen tullen muun muassa Turun ja Helsingin Erottajan samanikäiset asemat.
– Tämähän on Suomen kaunein paloasema. Monet ulkomaiset kaverit, palomiehet sanovat, kun heille näyttää kuvia, tai he käyvät täällä, että wau, tämä on kuin linna.
Palomies, ensihoitaja ja pelastussukeltaja Elja Kivikoski pitää Tampereen paloasemaa Suomen hienoimpana.Jari Kovalainen / Yle
Kilpailuissa sukupuoli ei haitannut
Erityisen paloasemasta tekee se, että se on naisarkkitehdin suunnittelema aikana, jolloin ammatti oli varattu miehille. Wivi Lönn oli vasta viides suomalainen nainen, joka valmistui arkkitehdiksi.
Opiskelemaan päästäkseen hänen oli pitänyt anoa vapautusta sukupuolestaan. Vain siten saattoi aloittaa ylimääräisenä opiskelijana.
Tie ei ollut helppo valmistumisen jälkeenkään.
– Koulutetuille naisarkkitehdeille pidettiin epäsopivana, että he harjoittaisivat ammattia naimisiinmenon jälkeen. Jos halusi toimia ammatissa, oli suotavaa pysytellä naimattomana, sanoo Arkkitehtuurimuseon amanuenssi Anna Autio.
Wivi Lönn valitsi uran, eikä mennyt koskaan naimisiin. Tampereen paloaseman toimeksiannon Lönn sai, koska voitti sen suunnittelusta järjestetyn kilpailun.
Wivi Lönnin uraa ja esitellään Helsingin Arkkitehtuurimuseossa avautuneessa Eläköön Wivi Lönn! -näyttelyssä. Anna Autio on yksi näyttelyn kuraattoreista.
Paloasemalta löytyy muun muassa letkutorni, kalustohalli, voimistelusali ja hieno portaikko. Jari Kovalainen / Yle
Lönn teki kouluista viihtyisiä
Wivi Lönn eli uransa kiihkeintä luomiskautta 1900-luvun alun Tampereella, jossa hän teki töitä yötä myöten ja suunnitteli useita merkkirakennuksia. Anna Aution laskujen mukaan Tampereella asutun 10 vuoden aikana Lönn piirsi noin 30 rakennusta.
Lönnin laajaan tuotantoon kuuluu sekä asuin- että julkisia rakennuksia eri puolilla Suomea.
Erityisen uraauurtava Lönn oli koulujen suunnittelijana. Hän haki vaikutteita ulkomailta ja uudisti suomalaista koulurakentamista.
Jäljen voi huomata esimerkiksi Tampereen Aleksanterin koulussa, joka lankesi Lönnille paloaseman tavoin kilpailuvoiton jälkeen.
Lönn seurasi aikaansa ja lähti suunnittelussa liikkeelle aina käyttäjän tarpeista. Aiemmin koulut oli rakennettu sijoittamalla luokat käytävän varrelle.
– Lönn piti tapaa laitosmaisena ja epäviihtyisänä. Hän oli Skotlannissa ja Englannissa käydessään löytänyt tyylin, jossa luokkahuoneet sijoitettiin valoisien aulojen ympärille ja otti tämän idean Suomessa käyttöön, Autio sanoo.
Lönnillä oli myös teknisiä innovaatioita. Aleksanterin koulussa hän kiinnitti huomiota muun muassa hyvään ilmanvaihtoon.
Nykyisin Aleksanterin koulu on osa Wivi Lönnin koulua, johon kuuluu saman arkkitehdin suunnittelema Pyynikin koulu, entiseltä nimeltään Tampereen tyttökoulu.
Wivi Lönn oli uraauurtava koulujen suunnittelijana. Aleksanterin koulu valmistui 1904. Jari Kovalainen / Yle
“Onpa hienoa olla täällä töissä”
Aleksanterin koulun englannin opettaja Minna Rintala pitää 118-vuotiasta työpaikkaansa edelleen yllättävän toimivana.
– Valoisat aulat ovat hyviä ryhmätyöpaikkoja, myös portaikkoja on hyvin, ja lapset pääsevät niitä pitkin molemmista suunnista välitunnille.
Rintala kertoo muistuttelevansa oppilailleen, kuinka ainutlaatuisessa rakennuksessa nämä käyvät koulua. Itse hän kiinnittää huomiota väreihin, holvikaariin ja kukkaornamentteihin.
– Päivän aikana, kun täällä juostaan tukka putkella, ei arkkitehtuuri ole päällimmäisenä. Mutta kun oppilaat ovat lähteneet ja täällä tekee iltapäivällä rauhassa töitä ja näkee valon, joka tulee ikkunoista tiettyihin muotoihin, tulee sellainen olo, että wau, onpa hienoa olla tällaisessa paikassa töissä.
Lönn oli pragmaatikko
Tietynlainen käytännönläheisyys saattaa kuitenkin sukupuolen lisäksi olla syynä siihen, miksi Lönn jäi aikalaisten kuten kuten Eliel Saarisen ja Lars Sonckin varjoon.
– Saarinen ja Sonck puhuivat paljon rakennustensa tietynlaisesta symboliarvosta. He loivat tietoisesti suomalaisen suunnittelun kuvaa. Lönn ei ollut niin kiinnostunut symboliarvosta, vaan oli pragmaattisempi ja keskittyi tilaajan ja käyttäjän näkökulmaan, amanuenssi Anna Autio sanoo.
Vaikka Lönniä Aution mukaan arvostettiin, Lönnin töitä ei esitelty julkisuudessa, eikä käytännössä lainkaan alan keskeisessä julkaisussa, Arkkitehti-lehdessä.
– Helsingin uusi ylioppilastalo on Armas Lindgrenin ja Wivi Lönnin yhdessä suunnittelema. Kun se esiteltiin Arkkitehti-lehdessä, ainoastaan Lindgrenin nimi mainittiin, Autio sanoo.
Lönnin merkitys suomalaiselle arkkitehtuurille on huomattava. Hän oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka perusti oman arkkitehtitoimiston.
– Hän oli esikuva ja lasikattojen murtaja. Hän työllisti muita naisarkkitehteja omassa toimistossaan, koska hän ymmärsi sen, että se ei ole helppo uravalinta naiselle, Autio sanoo.
Kun Lönn täytti 70 vuonna 1942, tapausta juhlittiin lähes 50 naisarkkitehdin voimin helsinkiläisessä taiteilijatalo Lallukassa. Samalla perustettin naisarkkitehtien yhdistys Architecta, joka toimii edelleen.
Wivi Lönn suunnitteli Aleksanterin koulun alun perin tuhannelle oppilaalle.Jari Kovalainen / Yle
“Wivin esimerkki antaa buustia”
Opettaja Minna Rintala ajattelee, että Lönnin nimikkokoulussa on tärkeä tuoda esiin tämän rohkeutta toimia naisena miesvaltaisessa ympäristössä.
– Wivi Lönnin esimerkki toimii oppilaille muistutuksena siitä, mitä rohkeudella ja päämäärätietoisuudella voidaan saavuttaa. Ehkä se antaa buustia erityisesti tytöille: Jos Wivi Lönn on pystynyt yli 100 vuotta sitten toteuttamaan unelmiaan ja luomaan jotain merkittävää, niin mikseivätpä hekin, Rintala sanoo.
Aleksanterin koulun aulojen pylväitä kiertävät kukkaornamentit.Jari Kovalainen / Yle
Myös oppilaat arvostavat koulurakennustaan ja tietävät kenen suunnittelema se on. Yksi kaavailee jo ryhtyvänsä samalle alalle.
– Minustakin tulee isona ehkä arkkitehti. Siinä saa ajatella ja piirtää, millaisen haluaisi rakentaa. Sitten isompana, kun on tosi vanha, voi miettiä, että minä rakensin tämän silloin vähän pienempänä, sanoo toista luokkaa käyvä Albert Hiltunen, 8.
Kuudesluokkalainen Kanerva Kuula, 13, ajattelee, että Wivi Lönniä ei elinaikanaan otettu vakavasti, koska tämä oli nainen.
– Mutta hän oli tosi taitava arkkitehti ja teki paljon hienoja ja merkittäviä rakennuksia Tampereelle, muualle Suomeen ja ulkomaillekin, Kuula sanoo.
Kakkosluokkalainen Tehilla Pöntinen, 8, on samoilla linjoilla. Hän pitää Aleksanterin koulua salaperäisenä ja kauniina.
– Se on sellainen jännittävä. Kaikki sointuu hyvin yhteen, Pöntinen sanoo.
Wivi Lönnin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta 20. toukokuuta.
Eläköön Wivi Lönn! -näyttely Arkkitehtuurimuseossa Helsingissä 8.1.2023 asti.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 6.5. kello 23:een saakka.
Wivi Lönn haki Aleksanterin koulun suunnitteluun vaikutteita Skotlannista ja Englannista.Jari Kovalainen / Yle
Tampereen teatterikesän ohjelmistossa nähdään kahden vuoden tauon jälkeen jälleen kansainvälistä väriä. Esiintyjäryhmiä saapuu Ranskasta, Espanjasta ja Belgiasta.
Kotimaisessa ohjelmistossa nähdään esityksiä muun muassa Kansallisteatterilta, Helsingin Kaupunginteatterilta, KOM-teatterilta ja Turun Kaupunginteatterilta. Lisäksi mukana on useampi vapaan kentän ryhmä. Teatterikesän pääohjelmistossa on tänä vuonna kaikkiaan 19 esitystä.
Esitykset on valinnut taiteellinen johtoryhmä, Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä.
– Pääohjelmiston keskiössä on tänä vuonna perhe ja mieli – niin mielenmaisema kuin mielenterveyskin. Nyt jos koskaan on aika kysyä, mitä inhimillisyys, läheisyys ja lämpö meille merkitsevät, toteavat valitsijat.
Tämän pitäisi olla ensimmäinen kysymys, jonka poliisi esittää rikoksesta epäillylle kuulusteluissa. Niin ajattelee Poliisiammattikorkeakoulussa kuulustelutaitoa opettava ylikomisario Pauli Mäkelä.
Ole avoin ja kiinnostunut, muista kuunnella. Ohje hyvän kuulusteluilmapiirin luomiseen kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta ei ole sitä.
– Ihminen pitää kohdata ihmisenä. Jos kuulusteluun mennään omalla maailmankuvalla, joka ei istu kuulusteltavan maailmankuvaan, on tilanne jo tuhoon tuomittu. Missään tapauksessa poliisin ei pidä tuomita ihmistä. Me selvitämme, mitä on tapahtunut, tuomitsemisen hoitavat muut.
Mäkelän mukaan tämän pitäisi päteä huolimatta siitä, onko epäilty kuulusteltavana näpistyksistä tai henkirikoksesta.
Kokeneen kuulustelijan mielestä ihmisillä on lähtökohtainen tarve tulla kuulluksi. Poliisi saattaa olla kuulusteltavalle ainoa henkilö, joka kysyy ja on kiinnostunut tämän asioista.
– Kuulusteluissa kuunnellaan paljon kaikkea sellaista, joka ei liity mitenkään itse asiaan. Mutta jotta voisimme saada tietoa varsinaisesta asiasta, on kuunneltava paljon muutakin, Mäkelä kuvailee.
Luottamussuhteen rakentuminen kuulustelijan ja kuulusteltavan välille on herkkä asia, ja rikosten selvittämiseksi joskus jopa kullanarvoinen. Kuulusteltavalle on annettava aikaa.
Mutta sitä poliisilla ei välttämättä enää ole.
Poliisiammattikorkeakoulussa kuulustelutaitoa opettava ylikomisario Pauli Mäkelä vastaa tässä artikkelissa, pitävätkö yleiset kuulusteluihin liittyvät myytit paikkansa.
Rikostutkija: Kuulustelujen laatu on heikentynyt
Vuodesta 1993 lähtien poliisina työskennellyt rikoskomisario Joni Länsipuro on havainnut kuulustelemisessa viime vuosina huolestuttavaa kehitystä. Kuulustelujen laatu on heikentynyt.
– Yksi selkeä syy tähän on kiire, Länsipuro harmittelee.
Kaikkiin juttuihin ei vakavimpia rikoksia lukuun ottamatta pystytä enää syventymään kuten ennen. Siksi kuulustelujen anti jää väkisinkin vajavaiseksi.
– Onhan se ihan selvää, että rikosten selvittäminen heikentyy, mitä vähemmän juttuihin pystytään paneutumaan ja pohtimaan erilaisia vaihtoehtoisia tapahtumaketjuja.
Sisä-Suomen poliisilaitoksen teknisen tutkinnan yksikköä johtavan Joni Länsipuron mukaan ongelma on yleistynyt esimerkiksi omaisuus- ja pahoinpitelyrikoksissa.
– Kuulustelut ovat niissä aika pinnallisia. Kysytään tietyt kysymykset eikä ajatella, mitä muuta tässä voisi olla takana. Vastauksia ei haeta niin sanotusti kiertokautta. Tehdään vain pakollinen.
Kuulusteluissa esiintyviin ongelmiin on kiinnitetty huomiota myös monissa aiheesta tehdyissä tutkielmissa.
Esimerkiksi Tiina Paajasen vuonna 2018 julkaistussa Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyössä todetaan, että poliisien kuulusteluosaamisessa oli selkeitä puutteita, mitä varten tarvittaisiin lisäkoulutusta. Tutkielman mukaan muun muassa täydentäviä kysymyksiä ei kuulusteluissa välttämättä esitetty.
Ylikomisario Pauli Mäkelä tunnistaa pulman.
– Jos tutkijalla on pinossa satoja juttuja, se aiheuttaa kiirettä ja valmistautuminen jää heikommalle, Mäkelä lausuu.
Oikeiden kysymysten esittäminen ei ole enää itsestäänselvää
Rikoskomisario Joni Länsipuron mielestä puutteet korostuvat ennen kaikkea virka-apukuulusteluissa sekä teknisistä todisteista tehtävissä johtopäätöksissä.
Hän kertoo, että kuulusteluita tehdään virka-apuna "vähänkin pienemmissä jutuissa". Käytännössä tutkintaa tekevän poliisilaitoksen tutkijat lähettävät virka-apupyynnön, mikäli kuulusteltava asuu toisen poliisilaitoksen alueella.
Virka-apupyynnön ohessa toisen poliisilaitoksen kollegoille lähetetään valmiiksi laaditut kuulustelukysymykset.
– Ne kysytään pois ja palautetaan. Asiaan perehtyminen on virka-apuna kuulustelevilla aika paljon vähentynyt, koska aikaa ei ole. Se tarkoittaa, että jos kuulustelussa tulee esille mielenkiintoista tietoa, jota ei ole otettu huomioon kysymyksissä, siihen ei tartuta. Tämä on ongelma, Länsipuro myöntää.
Hän jatkaa, että ymmärrys teknisten tutkimusten lausunnoista ei ole poliisissa välttämättä kovin syvällistä. Länsipuron mielestä ei ole todellakaan itsestäänselvää, miten paljon muun muassa dna-todisteista voidaan päätellä. Hän kertoo esimerkin:
– Vaikka huoneesta, jossa on tapahtunut pahoinpitely, löytyy tölkki, jossa on jonkun henkilön dna:ta, niin sehän ei todista, että tämä henkilö on ollut siellä huoneessa. Siitä ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä. Se mitä on tapahtunut, pitäisi selvittää kuulusteluilla, mutta tämä jää toisinaan tekemättä.
Väärät päätelmät voivat johtaa tilanteeseen, jossa rikoksen todellinen tapahtumainkulku jää avoimeksi.
– On vaarallista tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä teknisen tutkinnan lausunnoista, jos kuulusteluja ei ole tehty riittävällä tarkkuudella, Joni Länsipuro huomauttaa.
Kuulustelemaan oppii vain kuulustelemalla
Viime vuonna Noora Armilan tekemässä Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyössä todettiin poliisien toivovan kuulusteluihin liittyvää täydennyskoulutusta.
Hyvän kuulustelijan on aidosti kuunneltava eikä olla kuuntelevinaan, sanoo ylikomisario Pauli Mäkelä.Silja Viitala / Yle
Pauli Mäkelän mukaan myös poliisikokelailta tulee paljon palautetta sen puolesta, että harjoituksia tulisi olla enemmän. Resurssien vähyys nousee kuitenkin esille myös koulutuksessa.
– Kuulustelemista pystyttäisiin opettamaan harjoituksilla, mutta se vaatisi valtavia resursseja. Meillä Poliisiammattikorkeakoulussa yhdellä kurssilla on sata oppilasta. Parhaamme yritämme näillä resursseilla, mitä on.
Tutkinnan ruuhkat Mäkelän mukaan vähentävät myös käytännön harjoittelumahdollisuuksia.
– Juttupaineet ovat kovia ja juttuja erilaisilla keinoilla, kuten esitutkintojen rajoittamisilla, lopetetaan. Se, ettei kaikki juttuja enää tutkita, on toki resurssien käytön kannalta varmasti järkevää toimintaa. Mutta ennen kuulustelijat kuitenkin pääsivät niillä pienemmillä jutuilla harjoittelemaan aika turvallisesti. Ja harjoitukset on se, millä opitaan tekemään.
Kolmijalkainen jakkara
Paitsi taito kuunnella myös valppaus reagoida on Pauli Mäkelän mukaan kuulustelijalle elintärkeä piirre. Kuulusteltavan sanomisiin on osattava tarttua salamannopeasti, mutta keskeyttää ei pidä.
Joskus kiinnostavin asia voi tulla esille kuin huomaamatta sivulauseessa. Toisinaan hiljaisuus saattaa kertoa enemmän kuin satatuhatta sanaa. Mitä paremmin kuulustelija on selvillä tapauksen yksityiskohdista, sitä herkemmin hän kykenee reagoimaan.
– Hyvä valmistautuminen on kaikkein tärkeintä. Kuulustelija ei voi menestyä, jos ei ole valmistautunut. Sillä luodaan pohja onnistuneelle kuulustelulle, Mäkelä alleviivaa.
Hän kuvailee hyvän kuulustelun olevan kuin kolmijalkainen jakkara, jossa yhdenkin jalan puuttuminen kaataa kokonaisuuden.
Yksi tärkeä perusta hyvälle kuulustelulle on Mäkelän mukaan se, että kuulustelija saa kuulusteltavan puhumaan. Sitä edesauttaa juuri hyvän ilmapiirin luominen.
Pauli Mäkelä kantaa huolta siitä, ettei kuulustelemista enää harjoitella poliisikoulussa yhtä paljon kuin ennen.Silja Viitala / Yle
Jakkaran kantavin jalka muodostuu kuitenkin kuulusteltavan oikeuksista ja velvollisuuksista. Poliisin on tehtävä ne kuulusteltavalle selväksi ennen ensimmäistäkään kysymystä. Ulkopuolisesta tämä saattaa kuulostaa byrokraattiselta ja toisarvoiselta, mutta on kaikkea muuta.
Ennen kuulustelun alkamista poliisin on muun muassa kerrottava, kuulustellaanko henkilöä todistajana, asianomistajana vai epäiltynä. Lisäksi epäillylle on kerrottava, mistä häntä epäillään. Epäillyllä on myös oikeus pyytää asianajaja mukaan kuulusteluihin.
Suomalainen oikeushistoria tuntee useita tapauksia, joissa tuomioistuin on mitätöinyt jopa murhatunnustuksia, mikäli niitä ei ole hankittu asianmukaisesti tai kuulusteltava ei ole ollut täysin tietoinen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, kuten esimerkiksi itsekriminointisuojasta. Sillä tarkoitetaan oikeutta olla todistamatta itseään vastaan.
Yksi esimerkki on vuonna 1987 Viking Sally -laivalla tapahtuneen veriteon tutkinta. Suomalaispoliisien mukaan murhasta ja murhan yrityksestä epäilty mies tunnusti teot sekä kertoi tietoja surma-aseesta tanskalaisen vankilan pihalla vuonna 2016.
Viime vuonna Varsinais-Suomen käräjäoikeus katsoi, että kertomuksia ei voi käyttää todisteena oikeudessa.
Tuomioistuimen mukaan epäillyn oikeudet eivät olleet toteutuneet. Hänellä ei esimerkiksi ollut mukanaan avustajaa yhdessäkään kuulemisessa, keskustelut käytiin muulla kuin epäillyn äidinkielellä ja väitetyn tunnustuksen vankilan pihalla kuuli ainoastaan yksi poliisi.
Epäillyn väitetyt kertomukset olivat olleet poliisin merkittävin näyttö hänen syyllisyytensä puolesta.
Kuulusteltavan oikeusturvan toteutuminen on tänä päivänä jopa tärkeämpää kuin kuulustelun tehokkuus, Pauli Mäkelä arvioi.Silja Viitala / Yle
Pauli Mäkelä ei mainitse yksittäisiä tapauksia eikä ota niihin kantaa. Hän sanoo yleisellä tasolla, että epäillyn oikeusturvaa korostetaan nykyään voimakkaasti jo kuulustelutaidon perusopetuksessa.
– Tämä puoli menee meillä kuulustelun tehokkuuden ohi moninkertaisesti. On pienempi paha, että ihmistä ei saada kertomaan mitään, jos kuulustelu kuitenkin on laillinen. Tärkeintä on, että oikeusturva toteutuu, hän korostaa.
Ylikomisarion mukaan kolmas jakkaran jalka on, että kirjattu kuulustelukertomus vastaa sitä, mitä kuulustelutilanteessa on käyty läpi.
– Se on yllättävän vaativa tehtävä. Meillä ei ole editoijaa eikä kustannustoimittajaa katsomassa, että asiat on kirjattu oikein. Kuulustelut tullaan varmasti jossain vaiheessa laajamittaisesti videoimaan, mikä helpottaa tätä puolta, ylikomisario Pauli Mäkelä arvelee.
Kuulusteltava saa tarkistaa poliisin kirjaaman kertomuksen ja tehdä siihen tarvittaessa korjauksia. Kertomukseen voi myös lisätä asioita, joita kuulustelussa ei ole otettu huomioon.
Vuonna 2018 julkaistun Ville Muikun tekemänPoliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyön mukaan Suomessa poliisit käyttävät ainakin tietyissä määrin johdattelevia kuulustelumenetelmiä ja -tapoja, joilla on vaikutusta rikoksesta epäillyn kertomaan ja siitä kirjattuun esitutkintakertomukseen.
Tutkielman mukaan ongelmalliset seikat liittyvät etenkin esitutkintakertomuksen kirjaamiseen, esitettyjen kysymysten johdattelevuuteen ja piiloon jääneeseen johdatteluun.
"Kuulusteleminen on kuningaslaji"
Pauli Mäkelä on toiminut poliisina noin 30 vuotta, joista kymmenisen vuotta Poliisiammattikorkeakoulussa. Siellä hän vastaa kuulustelujen opetuksesta.
– Kuulusteleminen on kuningaslaji. Se on kognitiivisesti vaativin poliisitehtävä, Mäkelä kertoo.
Hän mieltää kuulustelun olevan edelleen esitutkinnan selkäranka.
Myös rikoskomisario Joni Länsipuro sanoo, ettei kuulustelujen arvo ja merkitys rikostutkinnassa ole suinkaan vähentynyt, vaikka niiden sisältö on osin heikompaa kuin ennen.
Ylikomisario Pauli Mäkelä näkee kuulustelemisen olevan poliisityössä "kuningaslaji".Silja Viitala / Yle
Menneinä vuosikymmeninä ennen nykyaikaisen teknisen tutkinnan suurimpia läpimurtoja Suomen poliisi selvitti kuulusteluilla lähes rikoksen kuin rikoksen.
– Ennen ei ollut vaihtoehtoja. Kuulusteluihin oli pakko satsata enemmän. Kulttuuri oli silloin erilainen. Niiden tekemiseen ja opetteluun panostettiin, se oli tutkinnan kannalta kaiken a ja o, Pauli Mäkelä näkee.
Nyt on toisin.
– Nykyään on ehkä menty enemmän siihen suuntaan, että jos ei ole teknistä näyttöä rikokseen, kädet nousevat helposti pystyyn.
Mäkelä ottaa ihmisten käyttäytymisestä esiin myös yleisen havaintonsa, jonka uskoo vaikuttavan myös poliisin työskentelyyn.
– Vuorovaikutustaitojen heikkeneminen näkyy meillä jo jollain tavalla. Sosiaalinen media on varmasti vaikuttanut siihen, että henkilökohtaisen kontaktin luominen ei ole yhteiskunnassamme enää niin luontaista. Pahaa pelkään, että se näkyy kuulusteluissakin.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 6.5. kello 23:een saakka.
Jalankulkija jäi kuorma-auton alle valoristeyksessä suojatiellä.
Kuljettaja oli antanut Tampereen Hämeenpuiston ylittävällä suojatiellä esteettömän kulun useammalle jalankulkijalle, mutta lähtenyt huolimattomasti jatkamaan ajoa. Jalankulkija oli ehtinyt edetä Puutarhakadun puolelta suojatiellä tässä vaiheessa.
Pirkanmaan käräjäoikeuden mukaan autonkuljettajan väistämisvelvollisuus suojatiellä kulkijaan nähden on selkeä, ehdoton ja yksiselitteinen sääntö. Todennäköistä on, että jalankulkija saa vakavia vammoja törmäyksessä autoon.
Käräjäoikeus ei pitänyt kuitenkaan kuljettajan menettelyä törkeänä kuolemantuottamuksena, vaan kyseessä oli oikeuden mukaan yksittäinen laiminlyönti, ei ilmeisen piittaamaton toiminta.
Kuljettajan pitää korvata valtiolle oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta aiheutuneet kustannukset 2 840 euroa.
Tampereen kaupunki käynnisti vappuna kampanjan, jonka tarkoituksena on kannustaa kaupunkilaisia ja pian saapuvia jääkiekon MM-kisavieraita pitämään Tampere siistinä.
Koko toukokuun ajan kestävän Kiekon koti -siisteyskampanjan myötä Tampereen keskustaan tulee muun muassa lisää roska-astioita. Kaduilla päivystää myös kesän ajan vastuullisuusagentteja, jotka muistuttavat ihmisiä siisteydestä, keräävät roskia ja toimivat samalla turistioppaina.
Vappuna Joni Niskanen bongasi paljon lasi-, tölkki- ja pulloroskaa. Nyt paikat näyttävät hänestä siisteiltä.Miikka Varila / Yle
Torstaiaamuna keskustassa tapaamiemme kaupunkilaisten odotukset kotikisojen tuomista roskaongelmista vaihtelevat. Keskustorin liepeillä jututettu Joni Niskanen sanoo pyrkivänsä välttelemään keskustaa koko kisojen ajan.
– Odotan kauhulla. Alkoholi ja ihmiset eivät ole hyvä yhdistelmä siisteyden kannalta.
Hämeenkadulla liikkunut Tonny Hernesniemi sanoo kisojen olevan oivallinen stressitesti kaupungin siisteystavoitteelle.
– Olen luottavainen, että kisaturistienkin jäljiltä kaupunki on kunnossa. Onhan täällä nyt vapunkin jälkeen siistiä. Kävelen tässä joka päivä, eikä ole pistänyt mikään silmään.
Niskanen on tehnyt saman huomion kuin Hernesniemi: vaikka Tampereella on juuri juhlittu niin vappua kuin Tapparan mestaruusjuhlia, ei se keskustassa kuitenkaan enää näy.
– Vappuna ei ollut siistiä, mutta nyt on. Olen positiivisesti yllättynyt, sanoo Niskanen.
Hernesniemi pitää keskustaa kaiken kaikkiaan siistimpänä kuin aiemmin. Sen sijaan puistoista hänellä on näppituntumalla epäsiistimpi vaikutelma.
Tonny Hernesniemi ei roskaa, eikä hänen silmiinsä ole osunut, että muutkaan tahallaan sotkisivat.Miikka Varila / Yle
Koiransa kanssa lenkkeillyt Suvi Vainio muistelee hieman yli kuukauden taakse, että penkkareiden aikaan oli karkkipapereiden roskia paljon. Myös tupakantumppeja ja tölkkejä tulee vastaan edelleen. Koirat ovat uteliaita, ja erityisen tarkkana saa olla, jos kadulla lojuu ruokajätteitä.
– Ne koitetaan väistää, jos niitä tulee vastaan. Ne kiinnostavat koiria, ja ikinä ei voi tietää, onko niissä jotain vaarallista.
Hämeenlinnasta Tampereella käymässä oleva Ronja Nyberg sanoo yleisvaikutelman Tampereella olevan siisti, vaikka jonkin verran roskaakin näkyy. Myös Nyberg nostaa esiin lemmikkien turvallisuuden.
– Lasinsirut ovat ikäviä koiraa ulkoiluttaessa.
Silmiinpistäviä ja yleisiä roskia ovat maskit, tupakantumpit ja nuuskat, sanoo hämeenlinnalainen Ronja Nyberg.Miikka Varila / Yle
Siisteyteen ennen kisoja on panostettu
Yleisesti ottaen kiittävät arviot siisteydestä eivät ole sattumaa, sillä kaupunki on panostanut asiaan lisäroskiksien ja vastuullisuusagenttien lisäksi muillakin tavoin. Tampereen Infran työpäällikkö Antti Sorvali kertoi haastattelussamme pari viikkoa sitten, että keskustan ja kantakaupungin alueen puhdistaminen ennen 13.5. alkavia MM-kisoja on infran ykkösprioriteetti.
Yksi keskustan roskapöntöistä kävi käytöstä kuumana. Savuttava pönttö saatiin turvallisesti sammutettua.Miikka Varila / Yle
Kaupunki saa tavoitteeseensa tukea ainakin tänään tavatuilta ihmisiltä. Kaikki jututtamamme sanovat olevansa itse tarkkoja siitä, että heidän roskansa löytävät tiensä niille kuuluvaan paikkaan. Kukaan heistä ei muista, milloin viimeksi olisi roskannut.
Ronja Nyberg sanoo, että tarvittaessa roskat kulkevat mukana kilometrikaupalla johonkin käsillä olevaan käärittynä, joko kädessä tai repussa. Joni Niskanen taasen toteaa, että ainoastaan pantillinen tölkki saattaa joskus jäädä matkalle, sekin roskiksen päälle.
– Roskaaminen ei kuulu tapoihin. Se tuntuu väärältä, tiivistää Hernesniemi.
Onko Tampereen katukuvassa sinun mielestäsi tarpeeksi siisti? Mitä vielä voitaisiin parantaa? Voit keskustella aiheesta perjantaihin 6.5. kello 23:een asti.
Tampereen Tammelan stadionin rakentaminen maksaa kaupungille enemmän kuin on ennakoitu. Maanantaina kokoontuvalle kaupunginhallitukselle esitetään yli kolmen miljoonan euron lisämäärärahaa vuodelle 2023.
Koronapandemia on lisännyt rakentamisen kustannuksia. Suurimmat ylitykset ovat sähköurakassa runsaat 1,1 miljoonaa euroa ja teräsrungossa 950 000 euroa.
Ukrainan sodan kaikki vaikutukset hankkeeseen eivät ole vielä selkiintyneet. Riskinä on, että jossain vaiheessa työt voidaan joutua työmaalla keskeyttämään rakennustuotteiden toimituskatkosten vuoksi.
Stadionin katsomoita rakennetaan parhaillaan.
Tammelan stadionin tontille tulee myös uusia asuintaloja ja liiketilaa.Miikka Varila / Yle
Talousarviossa Tammelan stadion -hankkeelle on varattu 28,4 miljoonaa euroa. Maaliskuun puolessavälissä laaditun kustannusennusteen mukaan tavoitekustannus tulee ylittymään runsaat viisi miljoonaa euroa.
Allianssisopimuksen mukaan toteuttajakumppanit vastaavat mahdollisesta tavoitekustannuksen ylityksestä 50 prosentin osuudella ja Tampereen kaupunki vastaa 50 prosentin osuudella. Jos ylitys on suurempi kuin 3,9 miljoonaa euroa, vastaa kaupunki sen ylittävästä ylityksestä kokonaan itse.
Ennusteen mukaan kaupungin kokonaiskustannukset nousevat noin 31,5 miljoonaan euroon, jossa on huomioitu toteuttajien vastuulle kohdistuva täysimääräinen sanktio. Tämän vuoksi Tammelan stadion -hankkeelle on tarpeen varata vuoden 2023 talousarviossa 3,2 miljoonan euron lisämääräraha.
Tällä hetkellä työt etenevät aikataulun mukaan. Stadion valmistuu toteutussuunnitelman mukaisesti marraskuussa 2023 varustelua varten.
Stadionin laidoille rakennettavat asuinkerrostalot valmistuvat vaiheittain syyskuussa ja marraskuussa 2023.
Ylimmän sarjatason jalkapallo-ottelut päästään aloittamaan uudella stadionilla heti kauden alkaessa keväällä 2024.
Suomen jääkiekkomaajoukkueen uunituoreen kisabiisin nimi on Voimaa.
Kappale on saanut ensiesityksensä jo Leijonien harjoitusottelussa muutama päivä sitten, mutta kun MM-kisat alkavat 13.5.2022 ja Leijonat rynnistävät kaukaloon, alkaa biisi ja sen kertosäe soida:
Ja se vaatii voimaa,
voimaa,
lisää voimaa,
voimaa
Baari-illan tulos
Voimaa-kappaleen taustalla on imatralainen Osmo's Cosmos Band. Pitkän linjan bilebändi on jo vuosikymmenien ajan hauskuuttanut ihmisiä ravintoloissa ja keikoilla ympäri Suomen.
Pete Kiisseli (vas.) ja Ville Soininen aloittivat yhteisen bänsiuran jo vuonna 1981. Sirkka Haverinen / Yle
Yhtyeen keulahahmot Pete Kiisseli ja Ville Soininen olivat viime kesänä samassa paikassa Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajan Jukka Jalosen kanssa.
– Saunottiin ja vietettiin ihan normi-iltaa. Jalonen sitten pyysi, että "tehkää meille biisi", kertoo Pete Kiisseli.
Kiisselikin tietää, että helposti saunailtojen heitot jäävät omaan arvoonsa, mutta tämä ei jäänyt.
– Sovittiin tapaaminen Jukka Jalosen ja Jere Lehtisen kanssa tänne meidän studiollemme. Siitä se sitten lähti.
Biisi hahmottuu
Aluksi Pete Kiisseli ja Ville Soininen kuuntelivat Jukka Jalosen ja Jare Lehtisen kanssa erilaisia musiikkikappaleita, jotta laulun tyylilaji alkaisi hahmottua.
Oma työnsä oli laulun sanoissa. Ville Soinisen mukaan sanoitus menee helposti mauttomaksi tai typeräksi, siksi siihen piti kiinnittää erityistä huomiota.
– Hirveä syvällisiä ne sanat eivät saaneet olla, kertoo Soininen.
Osmo's Cosmos Bandin taustalla olevalla yhtiöllä jo vuosia ollut oma studio Imatralla. Sirkka Haverinen / Yle
Laulun alun tarkoitus on Pete Kiisselin mukaan kohottaa tunnelmaa ja odotusta.
– Laulun itsessään pitää olla rytmikäs, ja miten itse haluaisi sellaista fiilistä, että "kohta ne tulee", sanoo Kiisseli.
Kuukausien työ
Voimaa-kappaleen työstämisessä pisin aika kului videoiden tekemiseen. Kappaleesta tehtiin sekä suomen- että englanninkieliset versiot.
– Viime viikot on tehty videoita aamusta iltaan. Meistä toinen teki toista videota ja toinen toista, kertoo Ville Soininen.
Ville Soininen (vas.) ja Pete Kiisseli vastaavat myös Voimaa-biisin sovituksesta. Sirkka Haverinen / Yle
Pete Kiisselin mukaan he eivät ole käyttäneet yhtä paljon aikaa mihinkään muuhun, vaikka yhtye on vuosien aikana tehnyt lukuisia videoita ja nauhoituksia.
– Meillä pitää aina olla into ja palo. Vielä kun tämä tehtiin Leijonille, niin tuntui hyvältä, sanoo Kiisseli.
Leijona karjuu
Videon taustalla näkyy ja kuuluu leijona, joka on kuulemma aivan oikea leijona. Ääntä tosin ei tarvinnut käydä eläintarhasta saakka hakea, vaan se ostettiin Internetistä.
– Totta kai siellä piti olla leijona. Se on kuin Suomen joukkue, joka ärjyy. Testosteronin pitää kiehua, kuvailee Pete Kiisseli.
"Voimaa" on tehty yhdessä Suomen jääkiekkoliiton kanssa. Biisi näkyy ja kuuluu näillä näkymin kisabiisinä myös tulevina vuosina.
Paljon autolla ajavat kohtaavat myös hälytysajossa olevia ajoneuvoja muita enemmän. Moni vähemmän ajava kuski ei kuitenkaan kohtaa vilkut ja pillit päällä ajavaa hälytysajoneuvoa kovinkaan usein.
Poliisi, Liikenneturva ja pelastuslaitokset ovat huolissaan vaaratilanteista, joita on syntynyt kuljettajien reagoidessa yllättävästi hälytysajossa olevaan ajoneuvoon. Viranomaiset ovatkin nyt yhteistyössä laatineet uudet toimintaohjeet autoilijoille näitä kohtaamisia varten: jatkossa tilanteissa suositellaan hätävilkun käyttöä.
Kesäkuussa 2020 voimaan tullut tieliikennelain kokonaisuudistus sallii hätävilkun laajemman käytön muun muassa liikkuvassa ajoneuvossa. Kuljettaja voi siis hälytysajoneuvon havaittuaan laittaa hätävilkut päälle ja jatkaa ajoaan tasaisella nopeudella. Tällä kuljettaja osoittaa hälytysajoneuvon kuljettajalle, että on havainnut heidät.
Muutos ei ole kaikkien tiedossa
Uusi käytäntö ei kuitenkaan ole suomalaisten keskuudessa vielä kovin tuttu. Liikenneturvan kyselyssä alle puolet suomalaisista tiesi, että hätävilkkua saa käyttää auton liikkuessa. Saman vahvistaa myös Tampereen keskustassa tekemämme katugallup.
Jukka Montonen kertoo tien päällä yrittävänsä parhaansa mukaan väistää hälytysajoneuvoa ja laittaa vilkun päälle, mutta hän ei suosi hätävilkun käyttöä.
– Kyllähän sä pystyt sillä vilkullakin osoittamaan, että menet pois edestä jalkakäytävälle.
Sampsa Helminen on puolestaan kuullut hätävilkkujen käyttämisen mahdollisuudesta. Hänen mielestään muualla Euroopassa hätävilkkujen yleisempi käyttö sopisi myös meidän teillä käytettäväksi.
– Se on ihan hyvä tapa ilmoittaa, että jossakin tien päällä on hätä tai vaara.
Pekka Kuisma on puolestaan tottunut käyttämään hätävilkkuja vain niissä tapauksissa, kun autoon on tullut jokin vika ja matka katkeaa.
– Uusi muutos kuulostaa ihan järkevältä.
Sakari Levola ei myöskään ollut kuullut, että liikkuvaan autoon saa kytkeä hätävilkut päälle.
– Kuulostaa ihan hyvältä. Oli hyvä kuulla tästä.
Kuvituskuva.Jyrki Lyytikkä / Yle
Paloauton kuljettajalta vinkki autoilijoille
Kimmoke uuteen linjaukseen on lähtenyt elävästä elämästä.
Palomestari Timo Nyholm Pohjois-Savon pelastuslaitokselta tietää tapauksen, jossa kaksi ajoneuvoa oli ajanut peräkkäin ja takaa oli tullut hälytysajossa olleet ambulanssi sekä paloauto. Ensimmäisenä ajanut kuljettaja havaitsi hälytysajoneuvot ja jarrutti äkillisesti, mistä seurasi peräänajo ja kaksi henkilöä loukkaantui vakavasti.
Ylipalomies Juhani Prokki Tampereen paloasemalta ajaa työssään isoa ja raskasta paloautoa. Hän pitää suomalaisia autoilijoita valveutuneina, mutta pitää myös kuljettajien yllätyksellisyyttä huonona asiana.
– Raskaalla ajoneuvolla väistöliikkeet ovat hitaita, ja jos pikkuautolla edessä liikkuva jarruttaa äkisti, tulee ongelmia.
Prokki antaa kaupungeissa jonoissa ajaville autoilijoille tärkeän vinkin, jolla takaa tuleva hälytysajoneuvo huomattaisiin koko jonon pituudelta.
– Jonossa olevat autoilijat voivat viestittää tööttäilemällä toisille, että takaa tulee hälytysajoneuvo. Silloin jono pikkuhiljaa alkaisi siirtymään kadun reunaan. Jos kukaan ei viestitä toisilleen, seistään me paloauton kanssa sen jonon hännillä, eikä kukaan mene mihinkään.
Osaatko itse toimia oikein hälytysajoneuvoja kohdatessasi? Millaisia tapoja toimia olet liikenteessä todistanut? Voit keskustella aiheesta perjantaihin 6.5. klo 23 asti.
Tampereen Särkänniemen huvipuisto on tulevaisuudessa enemmän auki kuin ennen, ja tapahtumiakin siellä järjestetään useammin kuin aiemmin.
Huvipuistossa järjestetään jatkossa vuoden aikana korkeintaan kaksikymmentä tapahtumaa, joissa muun huvipuistotoiminnan lisäksi soitetaan musiikkia.
Tapahtumista kolmesta viiteen on sellaisia, joissa huvilaitteiden ajo, musiikki ja äänentoisto päättyvät myöhemmin kuin klo 22. Silloin huvipuisto sulkeutuu viimeistään keskiyöllä.
Lisäksi Särkänniemeen suunnitellulla ravintolakadulla saatetaan järjestää pienimuotoista esittävää taidetta, kuten musiikkiesityksiä. Ravintolakadun terasseilla äänentoisto päättyy viimeistään klo 22.
Tampereen yhdyskuntalautakunnan ympäristö- ja rakennusjaosto käsittelee Särkänniemen ympäristönsuojelulain mukaista ilmoitusta muutoksista ensi tiistaina.
Särkänniemen kesäkausi alkoi viime lauantaina. Huvipuisto tavoittelee kävijämäärään noin 20 prosentin nousua viime vuoteen verrattuna.
Huvipuisto pyrkii kuitenkin edelleen välttämään ylitäyttöä. Palautteiden perusteella asiakkaat pitävät siitä, että ruuhkaa ja jonoja ei ole liikaa.
Tamperelaisen urheiluseura KooVeen pelikerhoon saapuvat 9-12 vuotiaat pojat ryntäävät tietokoneille käynnistämään videopelejä. Taistelukentille he eivät kuitenkaan aivan heti pääse, vaan ensin on noustava tuolilta lattialle jumppaamaan.
Venyttelyjä, etutaivutuksia ja kyykkyjä tehdessään harva näyttää innostuneelta, ja yksi pojista parkaisee: "miksi tämä täytyy tehdä?"
Pelikerhon ohjaaja Maria Kailahti vastaa, että sillä ehkäistään lihasten jumiutumista. Pelien jälkeen on toinen kehonhuoltotuokio.
– Lapset kyllä haluaisivat heti päästä pelaamaan. On hyvä, että tämän kerhon lapset ovat urheiluseurasta ja ymmärtävät liikunnan tärkeyden, Kailahti toteaa.
9-12 -vuotiaiden pelikerhossa pelaajat ovat hyvin keskittyneitä, ja valmiina nopeisiin ja yllätyksellisiin tilanteisiin. Outi Parikka / Yle
Kerhoa käyvä 11-vuotias Jaan Piitulainen harrastaa videopelien lisäksi uintia ja käy tiedekerhossa. Hän pelaa nopeatempoista Fortnite -peliä, jonka ikäraja on 12 vuotta.
Pelikerhossa noudatetaan kolmen vuoden ikärajajoustoa, jonka mukaan 9-vuotiaat saavat vanhempiensa suostumuksella pelata myös K12 -luokiteltuja videopelejä.
– Tulin kerhoon, koska en ole koskaan pelannut hyvillä tietokoneilla, Piitulainen kertoo.
11-vuotias Jaan Piitulainen pelaa K-12 tietokonepeliä kerhotoiminnassa sallitun ikärajajouston turvin.Outi Parikka / Yle
Pelikerhojen onneksi ikärajoista päättävä virasto KAVI lievensi viimevuotista määräystään, jonka mukaan kerhoissa ei olisi voinut käyttää ikärajajoustoa.
Valmennus romahtaa huipputason jälkeen
Videopelien äärellä pitkään istuminen koettelee kehon lisäksi mieltä. Yleisin syy huippupelaajien uran katkeamiselle on henkinen uupuminen tai fyysiset vammat.
Lajin karikot välttääkseen e-urheilun huippuja valmentaa nykyään iso ammattilaisten joukko, jossa voi olla erikseen fyysinen valmentaja, strateginen valmentaja, päävalmentaja, ruoka- ja terveysvalmentaja ja psykologi. Suomen huipputiimejä alemmilla tasoilla valmennus kuitenkin puuttuu lähes kokonaan.
Pelikerhotoimintaa tarjoavan uuden yrityksen toimitusjohtaja Vili Anttonen on pelikerhossa neuvomassa lapsia. Hän itse perustason pelaaja. Häneen lapsuudessaan ei e-urheilussa ollut tarjolla ohjattua juniorivalmennusta. Outi Parikka / Yle
Porukka tamperelaisia nuoria näki harrastajatason ahdingon ja perusti yrityksen korjaamaan tilannetta. Urheiluseura KooVee oli ensimmäinen, joka tarttui Finesports Oy:n onkeen pelikerhojen muodossa. Myös urheiluseura Tampere United on aloittamassa pelikerhotoiminnan.
– Yhtiömme osakkaat ovat peruspelaajia, joilla ei ollut nuoruudessa mitään vastaavaa. Jos haluaa kehittyä pelaajana, on tärkeä saada hyvä alusta pelaamisen polulle. Siksi lähdimme perustamaan pelikerhoja, Finesports Oy:n toimitusjohtaja Vili Anttonen kertoo.
Varhain ruudun ääreen
Vili Anttosen mukaan pelaaminen ohjatusti olisi hyvä aloittaa jo 6-7 vuotiaana, kuten lähes kaikissa muissakin urheilulajissa. Ensimmäisille harrastusvuosille on toki omat pelinsä.
– On tärkeää päästä kokeilemaan useita erilaisia pelialustoja. Silloin myöhemmässä iässä oppii paremmin uusimpia alustoja.
Sisu Raivio seuraa tarkasti, mistä viholliset ilmestyvät videopelissä. Outi Parikka / Yle
Urheiluseura KooVeelle pelikerho on kokeilu. Seura katsoo, että e-urheilu oikein harrastettuna on kehittävä harrastus, kunhan huolehditaan hyvistä elämäntavoista pelien ympärillä.
Pelaamisen nähdään kehittävän hienomotoriikkaa, reaktioaikaa ja yleisiä tietokonetaitoja. Kerhossa opetetaan myös tappioiden lisäksi kohtaamaan se tosiasia, että vain ani harva pääsee huipulle.
Liikunta auttaa uralla
Pelikerhoa pyörittävän yrityksen käsitys hyvästä e-urheiluvalmennuksesta on sama kuin yliopistotutkija Veli-Matti Karhulahdella.
Hän uskoo, että e-urheilijan uran pitkäkestoisuus hyötyy liikunnasta. Tutkimuksissa ilmeni, että huippupelaajat liikkuvat enemmän kuin ihmiset keskimäärin.
– Vaikka liikunta ei vaikuttaisi suoraan pelisuoritukseen, voi se estää loukkaantumisia. Se on suuri etu, Veli-Matti Karhulahti painottaa.
E-urheilijoilla on paljon ranneongelmia kuten jännetupin tulehduksia ja istumisesta johtuvia selkävaivoja. E-urheilu on lajina niin nuori, että tutkijoilla vielä paljon avoimia kysymyksiä. Selitystä vaatii muun muassa se, mikä erottaa hyväkuntoiset huippupelaajat ongelmapelaamisesta.
Pelaamisen ja terveyden suhde selkenee lisää, kun Jyväskylän yliopiston tutkijana toimiva Karhulahti saa jatkaa tutkimuksiaan seuraavat viisi vuotta Euroopan komission ERC-tutkimusprojektin turvin.
E-urheilussa fysiikka ei tule äkkiä vastaan
E-urheilun tutkija painottaa, että juniorityössä tulisi huomioida kaikki elämän osa-alueet.
– On hyvä opettaa elämäntaitoja laajasti, mutta urheiluvalmennus on oltava mukana. Kukaan ei osallistu, jos siellä vain jaetaan terveysvinkkejä.
Karhulahti pitää suurimpana haasteena sitä, miten valmennuksessa saataisiin parhaiten yhdistettyä elämästä suoriutumiseen vaadittavien kykyjen koulutus ja varsinainen urheiluvalmennus. Urheiluvalmennukseen kuuluvia osa-alueita ovat esimerkiksi pelitaktiikat, strategiat ja suorituskyky.
Yksi haaste niin pelaajille kuin e-urheilun tutkijoille on se, että pelit muuttuvat rivakkaan tahtiin. .Outi Parikka / Yle
Tutkija katsoo myös, että huipulle pääsy edellyttää hyvin varhaista aloitusikää. Ja kun pelaaja on aikuisena huipputasolla, hänen on oltava valmis harjoittelemaan päivittäin jopa 12 tuntia. Kaikki harjoittelu ei ole kuitenkaan pelaamista.
– Sitä voi harjoitella 12 tuntia päivässä aika kevyesti, koska e-urheilussa ei ole suoraa fyysistä rasitusta niin paljon kuin monissa muissa lajeissa.
Kun tällainen rumba jatkuu useamman vuoden putkeen, alkaa ihminen henkisesti väsyä. Siksi olisikin tärkeää keskustella siitä, miten suurta harjoittelumäärää jaksaa henkisesti.
Tutkija neuvoo lapsia harrastamaan monia lajeja tasapuolisesti.
– Yhteen lajiin ei kannata uppoutua totaalisesti. On tärkeätä, että lapsena saa kokeilla erilaisia lajeja ja harrastuksia. Jos on pelkästään pelannut tietokoneella 10-vuotiaasta saakka, jää tärkeitä asioita todennäköisesti oppimatta teini-iän kynnyksellä.
Vanhemmat ovat mukana pelikerhossa
Tampereen pelikerhossa vanhemmat voivat olla mukana paikan päällä seuraamassa touhua. Hannele Piitulainen tekee samalla tietokoneella töitä, kun poikansa Jaan pelaa. Hänen mielestä kerho on mainio, koska lapsi pääsee pelaamaan sosiaalisessa ympäristössä. Äiti on hyvin tietoinen lajin vaaroista.
Hannele Piitulainen on monen muun vanhemman tavoin pelikerhon tiloissa seuraamassa lapsensa pelaamista. Outi Parikka / Yle
–Kyllä mekin mietimme näitä asioita pojan kanssa. Hänen ikäiset tarvitset ohjaamista ajan käyttöön ja hallintaan, Piitulainen toteaa.
Tutkija Veli-Matti Karhulahti keventää vanhempien huolta pelaamisen vaaroista.
–Jos lapsen koulu sujuu, hän on fyysisesti terve ja ystäväpiiri on kunnossa, ei ole syytä huoleen. Mutta jos alkaa tulla ongelmia, on tsekattava, meneekö peliin liikaa aikaa.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit kommentoida perjantaihin 6.5. kello 23:een asti.
Suomessa julkisen terveydenhuollon pula lääkäreistä on ollut hyvin tiedossa, mutta myös yksityiset lääkäriasemat joutuvat tekemään paljon työtä lääkärien rekrytoimiseksi.
Aina nekään eivät saa riittävästi lääkäriosaamista käyttöönsä.
Ylen tietojen mukaan etenkin työterveysasiakkaiden on ollut viime aikoina vaikeaa saada esimerkiksi Mehiläiseltä lääkäriaikaa kasvokkain Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueilla.
Mehiläisen aluejohtaja Jaana Hildénin mukaan terveyspalveluissa syntynyt hoitovelka näkyy nyt runsaana kysyntänä.Lassi Lähteenmäki / Yle
Mehiläisen Lounais-Suomen aluejohtajan Jaana Hildénin mukaan asialle on kaksi selitystä. Lääkäripalvelujen kysyntä on nyt erittäin kovaa ja työterveyden ammattilaisista on pulaa.
Eläköityvien työterveyslääkärien tilalle ei ole ollut helppo löytää uusia ammattilaisia.
– Korona on kyllä tehnyt tehtävänsä. Hoitovelkaa on syntynyt sekä julkiselle sektorille että meille tänne yksityiselle puolelle, Hildén toteaa.
Liiketoimintajohtaja Heikki Tonteri vastaa Terveystalon pääkaupunkiseudun ulkopuolisten isojen kaupunkien lääkärikeskus-sairaaloista esimerkiksi Turussa, Tampereella, Oulussa ja Porissa.
Tonteri kertoo, että työterveyshuollon, psykiatrian ja silmälääketieteen lääkäreille olisi heti töitä tarjolla.
Varsinaista pulaa lääkäriajoista ei Tonterin mukaan Terveystalolla ole. Esimerkiksi Porin kokoisessa kaupungissa lääkäriaika akuuttiin vaivaan löytyy pääasiassa saman päivän aikana.
Kasvaneen kysynnän ja tarjonnan tasapainottaminen on kuitenkin keskiössä myös Terveystalossa.
– Kasvanut kysyntä näkyy siinä, että meillä on asiantuntijoiden varausasteet pääasiassa korkeammalla tasolla kuin ennen korona-aikaa, Tonteri sanoo.
Lääkäreitä kiinnostavat ammatillinen tuki ja yhteisöllisyys
Myös yksityisten lääkäriasemien rekrytoinnissa pätevät samat lainalaisuudet kuin julkisella puolella.
Lääkäriliitosta kerrotaan, että nuoria lääkäreitä kiinnostavat yliopistokaupungit, kuten Helsinki, Turku, Tampere ja Oulu.
Liiketoimintajohtaja Heikki Tonterin mukaan lääkärit kaipaavat työpaikaltaan muun muassa koulutusmahdollisuuksia ja ammatillista tukea.Aki Rask / Terveystalo
Yleensä palkka ei olekaan lääkärille se tärkein syy työpaikan valinnalle. Pelkästään hyvä ansiotaso ei useinkaan riitä rekrytoinnissa.
– Terveystalo satsaa paljon erilaisiin koulutuksiin ja mahdollisuuksiin kehittyä työssään monipuolisesti. Pyrimme myös siihen, että työkalut ovat huippuluokkaa, ja että tarjoamme sopivan työn monenlaisiin elämäntilanteisiin, Heikki Tonteri kertoo.
Keskeiseksi koetaan, että työpaikassa on yhteisöllisyyttä sekä ammatillista tukea ja ohjausta tarjolla.
– Kyllä ammatillinen työympäristö on todella tärkeä ja se, että pystytään tarjoamaan joustavuutta lääkärille, sanoo Mehiläisen Lounais-Suomen aluejohtaja Jaana Hildén.
Hildénin mukaan myös Mehiläisen rekrytoinnissa näkyy se, että yliopistokaupungeilla on vetovoimaa lääkärien silmissä.
Pienemmille paikkakunnille lääkäreitä hakiessa töitä rekrytoinnin eteen on tehtävä huomattavasti enemmän.
Valtava digiloikka
Yksityiset lääkäriasemat ovat korona-aikana ottaneet olosuhteiden vuoksi erittäin ison loikan digitaalisten palvelujen kehittämisessä.
Tätä kuvaavat hyvin esimerkiksi Terveystalon tilastot. Vuonna 2018 Terveystalolla oli noin 100 000 digitaalista hoitokäyntiä. Viime vuonna niitä oli jo kaksi miljoonaa eli noin neljäsosa kaikista hoitotapahtumista.
– Lisäksi yli puolella miljoonalla ihmisellä on Terveystalon sovellus taskussa mukana. Se on tietysti se lyhin tie ammattilaisen vastaanotolle, liiketoimintajohtaja Heikki Tonteri Terveystalosta toteaa
Myös Mehiläisessä koronan vauhdittama digiloikka näkyy merkittävällä tavalla. Etäkäyntien osuus hoitotapahtumissa on kasvanut viime aikoina nopeasti.
– Tällä hetkellä jopa 30–40 prosenttia kaikista käynneistä tapahtuu etäkanavien avulla, sanoo aluejohtaja Jaana Hildén.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 7.5.2022 kello 23.
30 kilometriä tietotekniikkakaapelia, 30 kilometriä kamerakaapelia ja yli 30 tv-kameraa. Väliaikaisrakenteita tuodaan paikalle yli 50 rekkalastillista.
Tampereen uusi areena rakentuu nyt vauhdilla tasan viikon päästä alkavien jääkiekon MM-kisojen näyttämöksi. Nämä ja paljon muuta tavaraa tarvitaan, että tv-kuvan lähettäminen maailmalle on mahdollista
– MM-organisaatiolta tulee mapillinen tekstiä, minkä mukaan kisapaikkaa lähdetään rakentamaan, kertoo kisaorganisaatiosta MM-kisojen areenajohtaja Jukka Tenhunen.
Sähköä, varavoimakoneita ja tekniikkaa rakennetaan lisää niin, että vaikka Tampereen kaupunki pimenisi, kuva lähtee maailmalle.
Ja ihan puutavaraakin tarvitaan, sillä esimerkiksi tv-studioita rakennetaan alkuvaiheessa paikalle neljä ja finaaliviikonloppua varten vielä toiset neljä lisää.
Tampereen uuteen areenaa joudutaan vetämään lisää kaapeleita.Antti Eintola / Yle
Rakennustöihin on valjastettu 50 ammattilaista ja siihen päälle vielä 50 vapaaehtoista tekemään erilaisia rakennustöitä. Kaikkiaan vapaaehtoisia on rekisteröitynyt kisoihin erilaisiin tehtäviin yli tuhat henkilöä.
– Iso kiitos heille kaikille. Ilman heitä kisojen järjestäminen ei olisi taloudellisesti mahdollista, kehaisee Jukka Tenhunen.
Haastavinta on saada tavaraa paikalle
Normaalitilanteessa Tampereen uuden areenan takapihalla mahtuu yhtäaikaa purkamaan tavaraa jopa 11 rekkaa.
Takapihalle on kuitenkin jouduttu rakentamaan lisää konttitilaa esimerkiksi tv-lähetyksiä varten. Tämän vuoksi purkamaan mahtuu nyt vain yksi tai kaksi rekkaa kerrallaan.
Areenan liikennejärjestelyt olivat testissä jo jääkiekon SM-liigan finaalipelien aikaan, mutta MM-kisoissa pelejä voi olla kolmekin päivässä.
– Tampereella areena sijaitsee keskeisellä paikalla, mutta tottakai joudutaan tekemään ennen peliä ja pelin jälkeen poikkeusjärjestelyjä, kun ihmisiä on yhtäaikaa liikkeellä suuri määrä, sanoo Jukka Tenhunen.
Kisojen osalta liikennejärjestelyjen suunnitteleminen on alkanut yli kaksi vuotta sitten yhteistyössä virkavallan kanssa.
Helsingissä MM-kisapaikalle on tehty jo harjoitushalli sekä tiloja tv-tuotantoa varten. Myös kaikki tarvittava tavara on varastoituna harjoitushalliin.
– Sunnuntaiaamuna parikymmentä rakennusmiestä siirtyy Tampereelta Helsinkiin. Siellä pitää vielä rakentaa yksi uusi pukuhuone. Se on noin puolentoista vuorokauden homma, kun 70 neliön pukuhuone on valmis, laskeskelee Jukka Tenhunen.
Faneille rakennetaan oma alueensa
Kisatunnelmaa pääsee molemmissa kaupungeissa aistimaan myös ilman lipun ostamista. Fanialueella pääsee seuraamaan kisoja isolta näytöltä ilmaiseksi. Tampereella rautatieaseman takapihalle avattavalle alueelle mahtuu kerrallaan noin 4 000 ihmistä.
Fanialueelle mahtuu kerrallaan 4 000 ihmistä.Antti Eintola / Yle
– Fanialueet avataan aina pari tuntia ennen ensimmäistä peliä ja alue on auki reilun tunnin viimeisen ottelun jälkeen, kertaa Jukka Tenhunen.
Fanialueen yleisömäärää seurataan portilla reaaliajassa nykytekniikan avulla.
– Käytössä on syvyyskameratekniikkaa, joka ei tunnista ihmisten kasvokuvia vaan kerää kävijämääriä hahmontunnistamisen ja syvyyskameran avulla, kertoo kumppanuuspäällikkö Pertti Hänninen Granolta.
Tieto väkimäärästä välittyy järjestäjätahoille, joka pystyvät varmistamaan ettei paikalle kerry liikaa vierailijoita.
MM-kiekko tippuu Tampereella ensimmäisen kerran jäähän 13. toukokuuta kello 16.20, kun USA ja Latvia aloittavat kisaurakkansa.
Millaisia ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta lauantaihin kello 23 asti.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston eli LUT-yliopiston edustalla käy vilske, kun opiskelijat yrittävät vielä saada kevään opintoja päätökseen.
Aivan yliopiston vieressä Saimaa vapautuu jäästä ja rantasauna odottaa kylpijöitä. Lukuisat luontopolut kutsuvat lenkille.
Vaikka ympäristö vaikuttaa ihanteelliselta, se ei kiehdo tarpeeksi, jotta LUT-yliopiston opiskelijat jäisivät Lappeenrantaan asumaan valmistumisensa jälkeen.
Opiskelijoita LUT-yliopistossa Lappeenrannassa on noin 4 500.
Suomen Hypoteekkiyhdistyksen uuden selvityksen mukaan LUTin kampukselta Lappeenrannasta valmistuneista maistereista vähemmän kuin joka viides jää valmistumisensa jälkeen Lappeenrannan seudulle asumaan. Noin puolet suuntaa pääkaupunkiseudulle.
– Vaasassa on samankaltainen tilanne. Noin puolet valmistuneista muuttaa valmistumisen jälkeen pääkaupunkiseudulle ja alle viidesosa jää opiskelupaikkakunnalle, kertoo Hypoteekkiyhdistyksen ekonomisti Juho Keskinen.
Keskisen mukaan muuttoliikettä on toki myös isoissa yliopistokaupungeissa, mutta se on laimeampaa.
– Tampere pystyy hyvin pitämään valmistuneet. Samoin Oulu, jossa yli puolet jää opiskelukaupunkiin valmistumisen jälkeen.
Ei tule tutuksi
Kanta-Hämeestä kotoisin oleva Tapani Tiitola aloitti LUT-yliopistossa tuotantotalouden opiskelut puolitoista vuotta sitten. Hän sanoo suoraan, että ei jää kaupunkiin valmistumisensa jälkeen.
– Veikkaan, että lähden heti pois. Onhan tämä vähän tällainen tuppukylä, mutta ihan mukava, sanoo Tiitola.
Tapani Tiitolaa kiinnostavat Lappeenrantaa isommat kaupungit. Kare Lehtonen / Yle
Lappeenrannan teknillinen yliopisto sijaitsee noin kahdeksan kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Syrjäinen sijainti on yksi syy, minkä takia muun muassa Lappeenrannan keskusta on jäänyt Tiitolalle vieraaksi.
– Ei sinne keskustaan ole muuta syytä kuin baarit, ja jos perhe tulee käymään. Muuten ei, kertoo Tiitola.
Työpaikkoja Tiitola ei seudulta ole edes katsellut, koska haluaa valmistumisensa jälkeen muuttaa Tampereelle tai Turkuun.
Viihtyisä kaupunki
Kaisa Moilanen opiskelee LUT-yliopistossa toista vuotta tuotantotalouden maisteriohjelmassa. Hän on kotoisin Joensuusta, mutta on omien sanojensa mukaan monen mutkan kautta saapunut Lappeenrantaan, jossa on nyt asunut kolme vuotta.
– Voi sanoa, että olen lappeenrantalaistunut. Tuntuu kotikaupungilta tällä hetkellä, kertoo Moilanen.
Lappeenrantaan häntä houkuttivat jäämään perhe ja ystävät. Lisäksi sekä hän että miehensä ovat saaneet täältä jo töitä.
Kaisa Moilanen jää asumaan Lappeenrantaan. Kare Lehtonen / Yle
– Itse asun keskustassa, mutta yliopistolle on tosi hyvät pyöräilyreitit ja bussit kulkevat keskustasta. Itse tykkään asua täällä.
Moilanen tietää, että todella moni valmistumisensa jälkeen suuntaa pois Lappeenrannasta.
– Se on tosi harmi. Olisi tosi tärkeää, että LUTin opiskelijoita saataisiin jäämään tänne alueelle. On varmaan monta syytä, miksi ihmiset haluavat pois, kuten työ, perhe ja ystävät.
Yritystä on
Lappeenrannassa asukkaita on runsaat 72 000. Jokainen uusi asukas olisi seudulle tervetullut.
– Etelä-Karjalassa on huolestuttava väestörakenne. Jos emme saa ulkopuolelta nuoria, niin huonolta työikäisten määrän kehitys näyttää, sanoo Lappeenrannan kaupungin kehitysjohtaja Markku Heinonen.
Lappeenrannan kaupunki ja yliopisto ovat yhdessä yrittäneet keksiä keinoja, joilla opiskelijat saataisiin jäämään kaupunkiin valmistumisensa jälkeen.
Erityisesti tekniikan alalla työpaikkoja olisi maakunnassa tarjolla.
– Metsäteollisuuden ja energiaympäristön alalla on ollut positiivista kasvua, ja sen takia tämän alan opiskelijoita on saatu tänne entistä enemmän jäämään, kertoo Heinonen.
Sen sijaan kauppatieteestä valmistuneille työpaikat voivat Heinosen mukaan olla tiukassa, koska keskisuuria yrityksiä on maakunnassa vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla.
Opiskleijat nauttivat Lappeenrannassakin opiskleijaelämästä, kuten tässä muutama viikko sitten kauppatieteiden opiskelija Olivia Valorinta.Ville Toijonen / Yle
Opiskelijoita muun muassa yritetään houkutella yrittäjiksi, minkä takia kaupunki on mukana erilaisissa yrityshautomoprojekteissa yliopiston alueella.
– Siinä meillä onkin jo pore vireillä, mutta kestää kauan ennen kuin tulokset näkyvät.
Heinosen mukaan merkittävin selittäjä ongelmaan on se, että suurin osa opiskelijoista tulee Lappeenrantaan maakunnan ulkopuolelta. Valmistumisensa jälkeen he suuntaavat takaisin kotiseudulleen tai Helsinkiin.
Samoin ajattelee myös Hypoteekkiyhdistyksen ekonomisti Juho Keskinen. Hänen mielestään syyt ovat sekä taloudellisia että inhimillisiä. Työpaikka saattaa löytyä paremmin muualta ja toisaalta osa haluaa vain tulla opiskelemaan ja lähteä sen jälkeen pois.
Kotiseutukaipuu vaivaa
Markus Malmberg aloitti opiskelut LUT-yliopistossa syksyllä 2020. Lappeenrantaan hän muutti Tampereen ja Jyväskylän puolessa välissä sijaitsevasta Jämsästä.
Hän asuu lähes kaikkien muidenkin opiskelijoiden tapaan kampusalueen tuntumassa sijaitsevissa Skinnarilan opiskelija-asunnoissa.
– Keskusta-alueella ei tule hirveästi käytyä. Tuntuu että ollaan vähän kuin omassa kaupungissa, koska kaikki palvelut löytyvät tästä Skinnarilan alueelta. Keskustaan ei tarvitse missään vaiheessa lähteä, kertoo Malmberg.
Markus Malmberg kaipaa valmistumisensa jälkeen takaisin kotiseudulleen Keski-Suomeen. Kare Lehtonen / Yle
Kaupunkiin hän ei aio valmistumisensa jälkeen jäädä.
– Ei minulla ole mitään hinkua jäädä tänne. On pieni kotiseutukaipuu. Keski-Suomeen haluaisin vielä jossain vaiheessa takaisin päätyä, sanoo Malmberg.
Töitä Malmberg uskoisi Lappeenrannasta saavansa, jos tänne jäisi.
Jääkiekon MM-kisat alkavat ensi perjantaina. Kisojen alkamista juhlitaan Tampereella jo paria päivää aikaisemmin keskiviikkona, kun Tampereen kaupunki järjestää Frenckellin aukiolla kansanjuhlan kello 17. Reilun tunnin kestävässä juhlassa lavalle nousee myös Suomen jääkiekkomaajoukkue.
Juhlassa kuullaan myös kisafiilistä nostattavaa musiikkia, jota esittävät muu muassa Pirkan pojat, Noora Louhimo, Sani, Kalevauva, Waltteri Torikka ja Mikko Alatalo.
Tampereen kaupunki juhlistaa kansanjuhlalla MM-kisojen kotiinpaluuta Tampereelle, kiekon kotiin. Ensimmäiset Suomessa pelatut jääkiekon MM-kisat järjestettiin Tampereella vuonna 1965.
Juhla ja sen järjestelyt aiheuttavat monenlaisia muutoksia keskustan liikenteeseen. Tarkempaa tietoa muutoksista löytyy kaupungin nettisivuilta. Koska juhlaan odotetaan paljon väkeä, kaupunki suosittelee joukkoliikenteen käyttöä.
Parkkipaikka muuttuu aktiviteettialueeksi
MM-kisojen ajaksi Keskustorin kesäkeitaan ja Frenckellin aukion välissä oleva pysäköintialue muuttuu pääsymaksuttomaksi Kiekon koti -aktiviteettialueeksi. Alueelle tulee erilaisia toiminnallisia pisteitä, Ylen lähetyskontti ja screeni, jolta näytetään kaikki Tampereella pelattavat MM-kisojen ottelut.
Toimintapisteitä ylläpitävät paikalliset jääkiekkoseurat, Suomen jääkiekkoliitto sekä Tampereen evankelisluterilainen seurakunta. Alue on ikärajaton ja päihteetön, ja se on auki ottelupäivinä.
– Siinä tilassa ja sillä toimintakyvyllä ei ollut mahdollista odottaa kahta kuukautta lääkäriin pääsyä.
Näin sanoo opiskelija Aatu Korhonen. Hänen kokemuksensa jakaa moni opiskelija. Opiskelijoiden terveydenhuollosta vastaavalle Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:lle pääsyä joutuu odottamaan kaksi kuukautta tai enemmänkin.
Ruuhka on pahin säätiön mielenterveyspalveluihin. Korona-aika näkyy opiskelijoiden henkisenä pahoinvointina, joten mielenterveyspalveluiden kysyntä on kaksinkertaistunut.
Myös YTHS:llä on todettu, että korona ei ole ollut opiskelijoille hengitystieinfektio vaan mielenterveyspandemia.
"Siinä olisi ollut velkaantumisen alku"
Aatu Korhonen aloitti luokanopettajaopinnot syksyllä 2017. Korona hidasti opintoja, ja monen henkisesti kuormittavan asian takia hän huomasi tarvitsevansa apua syksyllä 2021.
Aatu Korhonen opiskelee luokanopettajaksi. Hän kuuluu myös Tampereen ylioppilaskunnan hallitukseen.Antti Eintola / Yle
Vei pari viikkoa päästä YTHS:n psykiatriselle hoitajalle, joka totesi, että Korhonen tarvitsee lääkärin apua. Lääkäriin olisi päässyt parin kuukauden kuluttua, ihan joulukuun lopulla.
Korhonen totesi siinä vaiheessa, ettei voi odottaa niin pitkään ja meni yksityiselle lääkäriasemalle.
– Sain sopivan lääkityksen, jolla lähdin kohentumaan ja sain apua arjen rytmitykseen. Mutta se käynti oli valtava lovi opiskelijan toimeentuloon. Jos hoitoa olisi tarvinnut jatkaa, siinä olisi ollut konkurssin ja velkaantumisen alku, Aatu Korhonen sanoo.
YTHS:llä ei ollut rahkeita vastata tarpeeseen, kun koronan tuomat poikkeusolot alkoivat näkyä opiskelijoiden henkisenä pahoinvointina.
Ongelma näkyy räikeimmin mielenterveyspalveluissa. Kun aiemmin niitä tarvitsi noin 20 sadasta opiskelijasta, nyt määrä on tuplaantunut. Nykyisin tarvitsijoita on noin 40 sadasta.
Tampereen ylioppilaskunnan hallituksessa toimivan Aatu Korhosen tietojen mukaan tällä hetkellä vapaan lääkäriajan saaminen saattaa mennä syksyyn asti.
"Mitä jos olisin ollut tosi huonossa jamassa?"
Anriika Kauppi aloitti opinnot muun muassa kuvajournalismin parissa vuonna 2017. Hän oli monessa mukana, kunnes pari vuotta myöhemmin huomasi, ettei enää jaksa.
– Arjesta oli tullut selviytymistä. Olin vaan ajatellut, että kunhan nukun ja syön paremmin ja liikun enemmän, niin kyllä se tästä. Lopulta tajusin, ettei "tämä nyt vaan tästä". Minun oli haettava apua.
Vuonna 2019 asiat etenivät sutjakasti. Anriika Kauppi sai apua ja pääsi lopulta psykoterapiaan. Mutta saadakseen terapialle jatkoa Kelalta, hän tarvitsi uuden lääkärinlausunnon.
Kauppi alkoi marraskuussa jahdata vapaata aikaa YTHS:lle. Sitä ei tullut maaliskuuhun mennessä, ja lopulta säätiöltä kehotettiin menemään tavalliseen terveyskeskukseen. Sinne pääsy kesti kuukauden, mutta onneksi terapian jatko varmistui.
– Mitä jos olisin ollut tosi huonossa jamassa? En olisi jaksanut. Entä ne jotka hakevat apua ensimmäistä kertaa? Se on aikamoinen helvetti mennä läpi. YTHS:n palvelu on tosi hyvää, kunhan sitä vaan saa, Anriika Kauppi sanoo.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta lauantaihin kello 23 saakka.
Suomessa ahkerimmin pesivien lintujen lista on kuin lintukirjan hakemisto P:n kohdalta: pajulintu, peippo, punakylkirastas ja punarinta.
Pajulintuja pesii täällä kymmenkunta miljoonaa paria ja punarintoja kolmisen miljoonaa paria. Pesivät peippo- ja punakylkirastasparit ovat määrältään tästä välistä.
Yksi näistä neljästä yleisimmästä linnusta on mukana myös keväisessä lintuvisassa. Tunnista se ja 12 muuta lintulajia ihan korvakuulolta!
Suomen hiihtoliitto on valinnut Tampereen vuoden hiihtokaupungiksi. Palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa perjantaina Jyväskylässä järjestetyssä hiihtogaalassa.
Vuoden hiihtokaupunki -tittelillä haluttiin muistaa kaupunkia, joka panostaa lumilajien harrastamiseen ja olosuhteisiin ja jossa hiihtolajit nähdään aktiivisessa roolissa kansanliikuttajana. Hiihtoliiton toiminnanjohtajan Ismo Hämäläisen mukaan Tampereella näissä asioissa on onnistuttu.
– Tampere on aktiivisesti ylläpitänyt hiihtolajien olosuhteita ensilumenladuista pitkälle kevääseen. Kaupungin hiihtoladut ovat merkittävä lähiliikuntapaikka, jota hyödyntävät niin kilpahiihtäjät kuin kaupunkilaiset koululaisista eläkeläisiin.
Hämäläisen mukaan monipuolista hiihtolajien harrastamista Tampereella tukee myös aktiivinen seuratoiminta ja Lasten lumipäivät -tapahtuma. Tänä talvena myös Tampereen keskustaan, Ratinan stadionille, tehtiin latu.
Talven lumimäärästä riippuen Tampereen latuverkostoa on kaikkiaan noin 120–130 kilometriä. Valaistuja latuja on noin 85 kilometriä. Suosituin latuverkosto alkaa Kaupin urheilupuistosta, josta voi hiihtää naapurikunta Kangasalle asti. Kaupungin liikuntapäällikkö Mikko Heinonen kertoi perjantaina Ylen haastattelussa, että Kaupissa ajettiin latuja vielä maanantaina, 2. toukokuuta.
Millainen on hyvä hiihtokaupunki tai -kunta? Oletko sinä saanut hiihtää tänä talvena tarpeeksi? Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 8.5. klo 23 asti.
