Moni on hieraissut viime aikoina silmiään tankilla käydessään. Koronakeväänä autoiltiin tavallista vähemmän, ja kesälomakauden alkaessa bensan hinta on yllättävän edullinen.
Arjen havainnon todistaa polttoaine.net, joka on riippumaton polttoaineiden hintaseurantasivusto. Ihmiset ilmoittavat sivustolle hintoja. Sivuston mukaan maanantain halvin bensa (95E10) oli Lappeenrannan Neste Oil Expressillä Uus-Lavolassa ja hinta oli 1,254 euroa litralta.
Neste-Kauppiaat ry:n puheenjohtaja Vesa Jaskari parahtaa, kun kuulee hinnan.
– Tuolla ei elä, vaan kauppias antaa rahaa omasta kukkarostaan siihen, että kuluttaja saa polttoainetta.
ST1:n myynti- ja markkinointijohtaja Mikko Reinekari vahvistaa, että polttoaine on nyt todella edullista. Reinekari arvioi, että bensan hinnat ovat useita kymmeniä senttejä edullisemmat kuin viime kesänä.
– Autoilijaa hellitään kesähelteillä. Tämä on poikkeuksellinen tilanne vuosikausiin, Reinekari kertoo.
Kesäinen ilmiö ei enää välttämättä päde
Alhainen hinta johtuu siitä, että raakaöljyn globaali kysyntä on romahtanut koronaviruksen takia. Ihmisten liikkuminen ja matkustelu katkesivat kuin seinään. Raakaöljyn hinta suorastaan romahti keväällä.
Tilastokeskuksen mukaan 95E-bensiinin keskihinta oli toukokuussa 1,28 euroa litralta, kun se vuotta aiemmin vastaavaan aikaan oli 1,59 euroa. Dieselin keskihinta oli toukokuussa 1,16 euroa litralta, kun viime vuoden toukokuun lukema oli 1,42 euroa.
Bensan litrahinta on halventunut noin 30 senttiä vuodessa. Antti Eintola / Yle
Yleensä kesäkaudella hinnat ovat nousseet Suomessa. Onko siis odotettavissa taas hintojen nousua?
Mikko Reinekarin mukaan tämä kesäinen ilmiö ei enää välttämättä näy. Aikaisemmin pohjoisen pallonpuoliskon kysyntä oli merkittävässä roolissa ja kysynnän nousu nosti myös hintoja. Nyt kysyntä on tasoittunut maailmassa. Suomi on lisäksi hyvin pieni markkina.
– Vaikka meillä kysyntä kasvaa, osuutemme globaalista kysynnästä on häviävän pieni.
Suomessa bensan hinnasta noin 70 prosenttia on veroa, joten hinta ei määräydy pelkästään raaka-aineen perusteella.
Ostohinnat nousussa
Polttoainemarkkinoilla kilpailevat isot öljy-yhtiöt ja pienet yrittäjät. Öljy-yhtiöt hakevat nyt markkinaosuutta, mikä heijastuu kuortanelaisen yrittäjän Vesa Jaskarin mukaan hintoihin.
– Öljy-yhtiöillä on nyt ihan valtava hintakilpailu. Se on kuluttajalle etu, ja yksittäisille yrittäjäkauppiaille hädän paikka. Yksittäiset yrittäjät, jotka pyrkivät työllistämään asemilla henkilökuntaa ja saada leivän heidänkin perheille, he ovat kärsimässä aika rankalla kädellä.
Moni matkailee nyt kotimaassa, ja huoltomoyrittäjät odottavasta tästä paikkausta korona-ajan menetyksiin. Antti Eintola / Yle
Kevät on ollut koronan takia todella tiukka yrittäjille. Buffet-ruokailun rajoitusten poistuminen helpottaa tilannetta.
– Toivottavasti ei tule toista aaltoa. Sitä kovin moni kauppias ei kestäisi enää, Jaskari sanoo.
Polttoaine.netin vertailun mukaan kalleinta bensa oli maanantaina Urjalan Nesteellä, jossa se maksoi 1,466 euroa litralta.
– Siinä alkaa olla sellainen hinta, jolla liikepaikat saavat kulunsa peittoon. Hyvällä hetkellä jotain voi jäädä viivan alle, Jaskari sanoo.
Kauppiaan maksama hinta bensasta on Jaskarin mukaan noussut useita senttejä tälläkin viikolla. Se ennakoisi myös hintojen nousua. Polttoaineiden ostohinnat ovat Jaskarin mukaan vielä kaukana siitä, mitä ne olivat ennen koronaa.
– Keväällä hinnat tulivat ryminällä alas niin alhaalle, etten muista, koska sellainen tilanne on ollut. Nyt hinnat ovat taas nousussa. Aika näyttää, johtaako kilpailu hintojen järkevöitymiseen, Jaskari sanoo.
Tampereen keskustan Tammerkoskesta löytyi keskiviikkona aamulla hukkunut mies.
Hätäkeskukseen tuli ilmoitus Vuolteentori 6:n kohdalta löytyneestä kelluvasta vainajasta.
Hälytys tuli keskiviikkona ennen puoli yhdeksää.
Poliisi selvittää asiaa tässä vaiheessa kuolemansyyn tutkintana. Tutkinnanjohtaja Juha Myllymäki Sisä-Suomen poliisilaitoksesta kertoo, että uhrin henkilöllisyyttä selvitetään parhaillaan. Tässä vaiheessa ei epäillä rikosta.
Poliisilla ei ole vielä tietoa, milloin tai miten uhri on joutunut Tammerkoskeen.
Euroopan kulttuuripääkaupungin nimitystä Suomessa vuodelle 2026 hakivat Savonlinna, Tampere ja Oulu. Kaupunkien hakemukset arvioi 12 hengen raati, joka koostui riippumattomista taiteen ja kulttuurin eurooppalaisista asiantuntijoista.
Keskustakirjasto Oodissa keskiviikkona käydyssä kokouksessa raati kuuli hakijakaupunkien suunnitelmat ja päätti, että kaikki hakeneet kaupungit jatkavat seuraavalle, ratkaisevalle kierrokselle.
Tuloksesta ilmoittanut raadin puheenjohtaja Jiří Suchánek sanoi, että tällä kertaa kulttuuripääkaupunkikilpailussa jatkoon päässeiden arvioinnissa oli kaksi tärkeää asiaa.
– Rahoitusta ei otettu ensimmäisellä kierroksella huomioon. Sen sijaan koronatilanne on muuttanut sen, miten kulttuuria kulutetaan ja se tekee tästä aivan uudenlaisen tilanteen ja se pitää ottaa huomioon.
Lopullisen valinnan raati tekee vuonna 2021.
Vuoden 2026 toinen kulttuuripääkaupunki tulee Slovakiasta.
Suomesta kulttuuripääkaupunkeja ovat olleet Helsinki (2000) ja Turku (2011).
Tampere sai jännittää loppuun asti
Riemu repesi Tampereen valtuustosalissa, kun kaupungin nimi sanottiin kolmantena eli viimeisenä jatkoon päässeistä.
– Erittäin hyvä fiilis ja kyllähän se jännitys vielä lisääntyi, kun tuli viimeisenä nimi, mutta kyllä me oltiin aika luottavaisina. Meillä oli niin hyvä hakemus ja sitä nyt jalostetaan ohjeiden mukaan, mitä raadilta tulee, sanoo pormestari Lauri Lyly.
Tampere-talon toimitusjohtajan Paulina Ahokkaan mukaan Eurooppa tarvitsee koronakriisin aikaan Tampereen kulttuuripääkaupunkihankkeen teemaa eli yhdenvertaisuutta.
– Ja myös Tampere tarvitsee tätä. Me ollaan tehty aika monta vuotta tämän projektin eteen töitä. Nyt on Tampereen vuoro.
Savonlinnassa riemu oli katossa
Savonlinnan nimi saatiin kuulla toisena jatkoonmenijoistä. Paikan päällä Punkaharjun Aseman Taidelaiturilla tulosta oli odottamassa parikymmentä ihmistä ja riemu nousi välittömästi kattoon.
– Saimaa on yhtenäinen alue ja se on se viesti, minkä me haluamme täältä lähettää. Yleensä puhun paljon, mutta nyt olen lähes sanaton ja vähän itkettää. Tämä on upeeta nähdä Punkaharjun maisemissa, että tämä tapahtuu oikeasti, iloitsee yrittäjä Saimi Hoyer.
Savonlinnan ympärille rakennetussa hankkeessa on mukana neljä Itä-Suomen maakuntaa. Parikkalan luovan johtajan Jani Halmeen mukaan maakunnat ovat perinteisesti olleet toraisia keskenään, mutta kulttuuri liimaa ne yhteen.
– Tämä paulauttaa Saimaan siihen paikkaan, mihin se kuuluukin eli maailman kiehtovimpien matkailukohteiden, elämisen alueiden ja kulttuurimestojen ykköspaikalle.
Oulussa tunnelma oli kuin Euroviisuissa
Oulu sai kuulla jatkoon pääsemisestä ensimmäisenä. Hankkeeseen osallistunut väki kiljui innoissaan ja heilutteli Oulun mahdollista kulttuuripääkaupunkivuotta varten tehtyjä pieniä lippuja.
– Täällä on tunnelma kuin Euroviisuissa. Olemme todella iloisia, että olemme päässeet jatkoon, sanoo kaupunginjohtaja Päivi Laajala.
Laajalan mukaan Oulun jatkossa oleminen tulee näkymään seuraavan vuoden aikana joka käänteessä. Ensi keväänä tuomaristo vierailee kaupungissa ja arvioi sen sopivuutta kulttuuripääkaupungiksi.
– Kyllä varmasti Savonlinna ja Tampere ovat molemmat kovia vastustajia. Saimaa-ilmiö on hieno laajempi maakunnallinen kokonaisuus ja Tampere on aina tunnetusti se, joka haastaa Oulun. Kyllä me suhtaudumme tähän, että tämä on aito ja kova kilpailu.
Tamperelaisen toimistosihteeri Satu Laineen parvekkeen ovi ja lasi ovat sepposen selällään. 1970-luvulla rakennetussa lähiön kerrostalossa ei ole modernia ilmastointia, mutta vielä toistaiseksi toista viikkoa jatkuneesta helteestä huolimatta Sadun kodin lämpötila on pysynyt suhteellisen siedettävänä.
– Onhan tässä ollut muutama aika painostava päivä ja silloin on kyllä pitänyt pitää ikkunat ja parvekkeen ovi kyllä auki, Laine kertoo etätyöpisteen parista.
Suomalaiset tuntuvat olevan Laineen tapaan suhteellisen sopeutuvia vallitseviin olosuhteisiin. Etätyötä tekevät ovat alkaneet ottaa yhteyttä tukalista työolosuhteista työantajiin, työntekijäjärjestöihin ja työsuojeluun vasta aivan viime päivinä. Useimmiten ensimmäinen lämmin tai helteinen viikko nautitaan ja liikaa kuumuus alkaa vaivata vasta, jos se jatkuu pitempään. Toisaalta moni suomalainen myös jo lomailee tässä vaiheessa kesää, mikä on myös vaikuttanut yhteydenottojen määriin.
Tampereen kaupungin henkilöstöjohtaja Niina Pietikäinen tekee myös työnsä etänä.Miikka Varila / Yle
Lomakausi helpottaa paluuta ilmastoituihin konttoreihin. Esimerkiksi Tampereen kaupungilla perinteisiin työpisteisiin palataan vaiheittain vasta elokuun puolen välin tienoilla. Lomakauden ansiosta kodeissaan hikoilevat työntekijät voivat palata töihin jo aiemmin kertoo Tampereen kaupungin henkilöstöjohtaja Niina Pietikäinen.
– Asioista voidaan sopia aina esimiehen kanssa ja sopia myös muista järjestelyistä. Kyllä sinne konttorillekin voi mennä, jos näin sovitaan. Ei ole mitään järkeä olla siellä kuumassa kerrostaloyksiössä, kun työpaikoilla on tilaa tällä hetkellä ja siellä voi turvallisesti työskennellä.
Oulun ja Turun kaupungin työntekijöiltä kyselyjä etätöiden muuttamisesta normaaliksi toimistotyöksi ei ole kuumuuden perusteella juuri tullut. Oulun kaupungin henkilöstöjohtaja Ville Urposen mukaan kaupungissa toimitaan Tampereen malliin tapauskohtaisesti.
.
Pirten apulaisylilääkäri Minna Toomin mukaan useat työterveyslääkärit tekevät työtään etänä.Miikka Varila / Yle
Pirkanmaalaisen työterveys- ja lääkärikeskuksen apulaisylilääkäri Minna Toomi on samoilla linjoilla. Hänen mielestään koronatilanteen ollessa näin hyvällä mallilla, olisi parempi jo työtehon kannalta työskennellä ilmastoidussa työpisteessä.
– Ihminen on väsynyt ja ajatus ei luista. Jos työntekijä joutuu kuitenkin työskentelemään etänä ja kuumassa on syytä muistaa juoda ja pitää riittävästi taukoja, Minna Toomi kertoo.
Kodin etätyöpisteisiin ei tehdä työsuojelutarkastuksia, koska ne kuuluvat kotirauhan piiriin - säännöksiin voi tulla muutoksia
Kotikonttorin kuumuudessa on toki helpompaa kuin tauottomassa liukuhihnatyöskentelyssä, jossa työntekijä ei voi itse säädellä työtahtiaan. Jos lämpötila pakkotahtisessa työssä kuitenkin nousee yli 28 asteen, rajoitetaan yhtäjaksoisen työskentelyn kesto viiteenkymmeneen minuuttiin tunnissa. Samaa rajoitusta ei ole etätöissä.
– Etätöissä työntekijä voi pitää tarvittavia lepotaukoja ja hakea kahvikupin tai virkistää muuten itseään, sanoo Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen johtaja Jouni Kallioluoma.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen johtaja Jouni Kallioluoma uskoo, että etätyön kasvu vaikuttaa myös työsuojelun säännöksiin.Miikka Varila / Yle
Työnantajan vastuu työskentelyolosuhteiden lämpötiloista ei siis yllä kotona tehtäviin etätöihin. Tämä perustuu siihen, että nyt työskentelyolosuhteet kuuluvat kotirauhan piiriin, jonne työnantajalla tai työsuojeluviranomaisella ei ole toimivaltaa. Ei edes silloin, jos työntekijä itse pyytää kotiinsa työsuojelutarkastusta.
– Kotona pitäisi olla jokin erityisen painava valvonnallinen syy siihen, että viranomainen voisi mennä kotirauhan piiriin, kertoo Jouni Kallioluoma.
Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualuejohtaja ei muista yhtään tapausta, jossa näin olisi jouduttu toimimaan nykyisin voimassaolevien säännösten perusteella. Jouni Kallioluoma uskoo, että säännöksiä joudutaan tulevaisuudessa kuitenkin tarkastelemaan, koska etätöiden räjähdysmäinen kasvu on tuonut työsuojelulle esiin uudenlaisia kuormittavuustekijöitä. Kuumuuden ohella näitä ovat työntekijän henkisen kuormituksen kasvu sekä ergonomia.
– Tällä hetkellähän pelisäännöt ovat sellaiset, että työnantaja antaa tehdä töitä kotona, mutta se ei anna juurikaan työvälineitä ehkä läppäriä lukuun ottamatta. Ergonomiaan ei juuri kiinnitetä huomiota. Säännöksillä tulisi turvata, että etätöistä ei tule yhteiskunnalla selkävaivaisia potilaita hoitojonoihin, Jouni Kallioluoma sanoo.
Satu Laine pitää välillä hengähdystaukoa etätöidensä keskellä.Miikka Varila / Yle
Uusia säännöksiä odotellessa toimistosihteeri Satu Laine on jo ehtinyt huolehtia ergonomiastaan ostamalla itselleen uuden työtuolin- ja työpöydän. Helteiden jatkuessa uudetkin investoinnit väikkyvät mielessä.
– Kyllä tässä on jossain vaiheessa käytävä lisähankintojen ostoon. Mulla on hankintalistalla jonkinlainen viilennyslaite. Kyllä tämä välillä koville käy. Mieluummin olisi liian kylmä kuin liian kuuma, koska ei vaatteitakaan voi loputtomiin vähentää, lisätä kyllä
Posti aloittaa varhaisjakelua koskevat yt-neuvottelut heinäkuun alussa.
Neuvottelut koskevat Satakunnan Kansan ja Aamulehden varhaisjakelua. Ne siirtyivät postille Alma Manulta vuoden vaihteessa. Neuvottelujen piirissä on 780 työntekijää.
– Kyse on varhaisjakelun toimintatapojen yhdenmukaistamisesta, sanoo Postin sanomalehtiliiketoiminnasta vastaava johtaja Kimmo Kauranen.
Yt-neuvotteluilla tavoitellaan muun muassa ajoreittien uudelleen järjestelyä, koska postiautojen ratti on oikealla. Aiemmassa Alman jakelussa jakajat ohjasivat autoa normaalisti vasemmalta.
– Reitti voidaan suunnitella nyt tehokkaammin, Kauranen sanoo.
Henkilöstövähennyksiä ei Postin mukaan tavoitella, mutta järjestelyt voivat vaikuttaa jakajien ansioperusteisiin.
Kuluttajille lehti jaetaan Kaurasen mukaan kuten ennenkin. Esimerkiksi postilaatikoiden paikkaa ei tarvitse vaihtaa.
Noin 30-vuotiasta miestä syytettiin torstaina Pirkanmaan käräjäoikeudessa tapon yrityksestä tai vaihtoehtoisesti törkeän pahoinpitelyn yrityksestä. Poliisi kertoi tuoreeltaan, etteivät uhri ja syytetty tunteneet toisiaan. Syytetyllä on aiempaa rikoshistoriaa.
Syyttäjä vaatii miehelle ehdotonta vankeutta. Miehelle on tehty mielentilatutkimus, joka on toimitettu Pirkanmaan käräjäoikeudelle.
Mies kertoi esitutkinnassa, että teossa käytetty 20 sentin veitsi on ollut hänen mukanaan kauppaan tullessaan.
Kaupan remonttitarvikeosastolla syytetty oli ottanut käteensä mukanaan tuoman veitsen. Syytetty oli ohittanut kymmenvuotiaan pojan isän ja lyönyt poikaa olkapään seutuun. Isku osui pojan takkiin. Syytetty yritti lyödä poikaa toisen kerran, mutta pojan isän onnistui estää toinen isku.
Isä tarttui syytetyn veitsikäteen ja kaatoi miehen maahan. Paikalle tuli muitakin henkilöitä, joiden avulla isä sai veitsen pois kädestä ja pidettyä miehen maassa poliisin paikalle tuloon saakka.
Syyttäjän mukaan teko on törkeä, koska siinä on käytetty teräasetta ja se on ennalta arvaamatta kohdistunut entuudestaan tuntemattomaan tekoaikaan 10-vuotiaaseen lapseen.
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin yliopistotutkija Martti Lehti sanoi viime joulukuussa Ylelle, että tapaus on hyvin harvinainen. Tuntematon hyökkää harvoin lapsen päälle.
Lehden tietojen mukaan tällä vuosikymmenellä ei ole Suomessa ollut yhtään tapausta, jossa tuntematon olisi surmannut lapsen.
Lokakuun 16. päivä vuonna 1999 tamperelainen Raisa Räisänen katosi jälkiä jättämättä. 16-vuotiaan koripalloilijan katoaminen on yksi Suomen tunnetuimmista ratkaisemattomista tapauksista, jota tutkitaan murhana.
Poliisi etsii vinkkejä katoamiseen nyt aivan uudesta paikasta Hervantajärveltä, joka on noin kymmenen kilometrin päässä Räisäsen katoamispaikasta.
Aamulehti kertoi viime marraskuussa koiraharrastajan havainnoista katoamispäivän jälkeisenä aamuna. Koiraharrastaja kuuli varhain aamulla kovaa moottorin ääntä metsätiellä. Auto ohitti koiranulkoiluttajan kovalla vauhdilla, kuljettaja oli riskinoloinen ja vaaleahiuksinen.
Rannassa koirat ilmaisivat jotain. Mitään erikoista ei näkynyt, joten mies lähti rannasta pois. Hän ei tiennyt vielä Räisäsen katoamisesta, koska etsinnät käynnistyivät vasta myöhemmin.
Havainto tuli miehen mieleen 20 vuotta Räisäsen katoamisesta, kun poliisi julkisti uusia kuvia tapaukseen mahdollisesti liittyvistä autoista.
Hervantajärvi kuvattuna vuonna 2018.Antti Eintola / Yle
Keskusrikospoliisin rikoskomisario Paavo Tuominen kertoo, että tämän vinkin perusteella Hervantajärvi tutkitaan. Tutkinta tehdään Tuomisen arvion mukaan lokakuussa tänä vuonna.
Suurin osa löytyy elossa
Raisa Räisäsen tapaan kateisiin jääminen on Suomessa äärimmäisen harvinaista. Viime vuonna kadonneeksi ilmoitettiin keskusrikospoliisin rekisterin mukaan 1 067 henkilöä. Se on selvästi enemmän kuin vuonna 2018, jolloin katoamisilmoituksia kirjattiin noin 700.
Suurin osa kadonneista löytyy elossa ja tunneissa tai päivissä katoamisen jälkeen. Tavallinen tapaus on esimerkiksi tällainen: poliisi tutki kesäkuussa 12-vuotiaan tytön katoamista Tampereen Hervannassa. Poliisi pyysi havaintoja tapauksesta samana päivänä ja julkisti kuvan. Poliisi saikin vinkkejä runsaasti. Seuraavana päivänä tyttö löytyi. Hän ilmoittautui itse puhelimitse poliisille.
Tuore Tiina Saaren ja Maiju MajamaanEi jälkeäkään -kirja esittelee 11 kadonneen suomalaisen tarinat. Kirjan mukaan vuonna 2018 kadonneista 726 ihmisestä 580 löytyi samana vuonna elossa, 98 kuolleena. Marraskuussa heistä 48 oli edelleen kadoksissa.
Keskusrikospoliisin mukaan voimassa olevia katoamisilmoituksia on noin 400.
Tunnistamattomia vainajia vähän
Keskusrikospoliisin rikostarkastaja Mika Ihaksinen vahvistaa, että tosi harva jää Suomessa pysyvästi kadoksiin.
– Tällä hetkellä tunnistamattomia vainajia Suomessa on seitsemän tai kahdeksan. Se on todella vähän.
Aiemmin Suomessa tunnistaminen oli helpompaa, koska matkustaminen ei ollut niin yleistä. Lähes kaikki miehet kävivät armeijan, joten sitä kautta ihmisistä oli hammastietoja. Nyt Suomessa liikkuu yhä enemmän ulkomaalaisia ja suomalaiset liikkuvat itsekin entistä enemmän maan sisällä.
Toisaalta nykyään tunnistamista helpottaa tekniikan ja tunnistamismenetelmien kehittyminen.
Katoamisilmoitus ei vanhene periaatteessa koskaan, jos ruumista tai henkilöä ei löydetä. Vanhin rekisterissä oleva tapaus on vuodelta 1955. Siksi henkirikoksista, joissa uhri on kateissa, pitäisi tehdä myös katoamisilmoitus. Ellei tätä ole tehty, maastosta löytyviä luita ei välttämättä osata yhdistää kadonneeseen.
Tyypillinen katoaja on nuorehko mies
Jokainen katoaminen on erilainen. Välillä muistisairas vanhus harhautuu kauas kotoa, eikä löydä enää takaisin.
Esimerkiksi Ylöjärven Kurussa on etsitty viikon ajan 89-vuotiasta naista. Toisinaan katoaminen voi johtua muusta sairaudesta tai itsetuhoisuudesta.
Lyhytaikaiset katoamiset lisääntyvät yleensä kesällä. Kesällä tarkenee öitä ulkona ja matkustaminen lisääntyy muutenkin.
Tyypillinen katoaja on 20–45-vuotias mies. Arviolta noin 70 prosenttia kadonneista on miehiä ja 30 prosenttia naisia. Mika Ihaksinen ei tiedä syytä tähän.
Nuoret miehet ovat toisaalta yliedustettuina myös rikostilastoissa ja innokkaita matkustajia. Silti harva katoaminen on henkirikos. Noin joka kymmenes kadonneista on todennäköisesti joutunut henkirikoksen tai muun rikoksen uhriksi.
Jos suomalainen katoaa ulkomailla, häntä voi olla vaikea löytää.
Suomessa on vain harvoin lapsia kateissa. Ihaksisen mukaan alle 15-vuotiaita on kateissa alle kymmenen. Yleensä tapaukset liittyvät lapsikaappauksiin, missä toinen vanhempi on vienyt lapset luvatta maasta.
– Suomessa on hyvin harvinaista, että lapsi katoaisi.
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu auttaa usein lasten ja vanhusten etsinnöissä. Yle/Linus Hoffman
Vanhusten ja nuorten katoamiset näkyvät mediassa, koska poliisi usein tiedottaa niistä. Lapset ja vanhukset tarvitsevat usein erityistä suojelua.
– Jos on 30-vuotias mies, eikä ole syytä olettaa, että hän on hengenvaarassa, ei järjestetä suunnatonta etsintää. Jos 80-vuotias mummo tai alle 15-vuotias lapsi katoaa, välittömästi alkaa maastoetsinnät, Ihaksinen kuvaa.
Kynnys ilmoittaa on madaltunut
Kynnys tehdä katoamisilmoitus on rikostarkastajan mukaan laskenut. Ihmiset ovat tottuneet siihen, että toiset ihmiset ovat tavoitettavissa.
– Jos ei päivitä sometilejä, voi aiheuttaa luulon, että jotain on tapahtunut. Lisäksi on paljon suomalaisia reppumatkailijoita, jotka eivät ole tavoitettavissa, mutta he eivät ole kateissa.
Rikostarkastaja muistuttaa myös, ettei ole rikos olla ottamatta yhteyttä omaisiin.
– On henkilöitä, jotka eivät suostu ottamaan omaisiin yhteyttä. He eivät ole piilotelleet, he ovat vain katkaisseet yhteydet entiseen.
Tahallaan ja vapaaehtoisesti katoaminen on rikostarkastajan mukaan harvinaista. Sitä voivat yrittää rikolliset, mutta harvoin tavalliset suomalaiset.
Kuvat leviävät somessa nopeasti ja pitää olla aikamoinen piilottelija, ettei paljastu Suomessa. Ulkomaillakaan katoaminen ei ole yksinkertaista.
Matkustaminen vaatii asiakirjoja ja terrorismisäädösten vuoksi matkustamista valvotaan tehokkaasti. Katoamisilmoitus paljastuu passista lentokentällä.
– Euroopan sisällä voi periaatteessa matkustaa ilman passia, jos ei käytä lentokonetta. Lisäksi pitäisi olla ilman sometilejä, pankkikorttia tai puhelinta, joka on omissa nimissä.
Vähän vinkkejä Imatralta
Arkistokuva. Poliisi eristi alueen Imatran Rajapatsaalla. Mikko Savolainen/Yle
Vuosittain muutama kymmenen katoamistapausta jää pimentoon. Mika Ihaksinen on itse tutkinnanjohtajana imatralaisen Kalle Korpiniemen tapauksessa.
Viimeinen havainto 176 senttimetriä pitkästä ja tanakkarakenteisesta Korpiniemestä tehtiin 29. maaliskuuta 2018 Imatran Rajapatsaalla sijaitsevassa kalakaupassa. Tämän jälkeen Korpiniemeen ei ole saatu mitään yhteyttä.
Tänä vuonna poliisi pyysi tietoa Korpiniemen käytössä olleesta Chrysler Neon -merkkisestä autosta. Ajoneuvon rekisteritunnus on IIU-697.
– Vinkkejä ei ole tullut hirveästi. Katoamishetkellä maaliskuussa iltapäivällä oli aika pimeää. Katoamiseen ei välttämättä liity erityistä tapahtumaa, jonka ihmiset huomaisivat. Joku on ehkä nähnyt, mutta osaako yhdistää henkilöön, Ihaksinen pohtii.
Katoamispaikalla on tehty etsintöjä.
– Vuoksi on ihan lähellä. Ihminen katoaa maastoon aika nopeasti. Ruoho kasvaa ja lehdet peittävät, Ihaksinen kuvaa tutkinnan vaikeutta.
Heinäkuu 1996. Soratie pöllyää ja hiekka rapisee vanhan Corollan pohjaan. Takakontissa lasipullot helisevät sinisessä korissa.
C-kasetti pauhaa pesässään ja J.KarjalaisenMissä se Väinö on raikaa kauas. Ilmastoinnista ei nimittäin ole tietoakaan, ja ikkunat on veivattu auki edestä ja takaa.
Mökkitiellä Kuplasta kaikuu takapenkkiläisten huuto: koska ollaan perillä?
Millaisia nostalgian kultaamia muistoja sinulla on niistä ihanan kamalista automatkoista ilman turvavöitä, kun radio rahisi kanavalta toiselle ja istuinten jouset tuntuivat pakaraa vasten?
Lähetä meille oma muistosija valokuvasi kesän lämpimään automatkajuttuun artikkelin lopussa. Osalla Corollat ovat vaihtuneet kaupunkimaastureihin, toisilla moottoripyörät sähköautoihin.
Kolmannet kulkivat jo silloin junalla pitkin maata tai Eurooppaa.
Voit laittaa kuvan niin muistojen kesästä kuin nykypäivän ajopelistäkin, sillä maailma on muuttunut ja niin ovat matkojen vankkuritkin.
Karavaanarit kuuluvat kesämaisemiin, silloin ja nyt.YLE / Arja Kangas
Nyt kaikkialla on ABC
Vielä 1990-luvulla suuri osa meistä suomalaisista vietti osan kesästään automatkan päässä.
Nykyajan lapsille on vaikea selittää, että oli aika ennen säännöllistä ulkomaanmatkailua, internetiä ja älypuhelimia. Liikkuvaa kuvaa ei katseltu tableteilta eikä musiikkia noin vain valittu musiikkikirjastoista.
SIlti takapenkkiläisille piti keksiä tekemistä. Luettiin Aku Ankkaa pahoinvointiin asti, syötiin sipsejä ja ehkä vähän tapeltiin.
Kuopion MatkailupalveluEnnen 2000-lukua liftaamalla uskalsi lähteä kesäreissulle.Timo Rehtonen / Yle
Vanhasen ohjeilla kohti kesäretkeä
Auto oli pakattu usein täyteen ja ahdastakin oli, etenkin takapenkillä.
Näin nykyinen valtiovarainministeri Matti Vanhanen ohjeisti vuonna 1995 pakkaamaan matka-auton:
ABC-nimistä ketjua ei muistojemme kesinä vielä ollut, ja ne piknikpöydät kuuman autotien varressa puskapissoineen olivat parasta, mitä suomalaisille oli tuolloin tarjolla.
Mitä leikkejä keksitte, kuinka tapoitte aikaa? Lähdittekö saaristoon, sukulaisille vai kesätapahtumaan, ja mikä oli herkullisen erilaista tämän kesän automatkoihin verrattuna?
Lähetä kuvasi ja mieluusti kerro myös tarinasi!
Jos sinua saa myös haastatella aiheesta, jätä muistosi kokonimelläsi tai laita sähköpostia osoitteeseen anni.tolonen@yle.fi
Uusi suositus transsukupuolisten hoidosta on herättänyt keskustelua ja kuohuttanut tunteita sosiaalisessa mediassa noussen valtakunnalliseksi puheenaiheeksi.
Huolta on herättänyt muun muassa hoidon alueellinen eriarvoistuminen ja hoitoon pääsyn hidastuminen. Lisäksi pelkona on, että suositus viittaa eheyttämiseen.
Suosituksen on laatinut Palveluvalikomaneuvosto Palko, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa.
Mistä Palkon Transsukupuolisuudesta johtuvan dysforian lääketieteelliset hoitomenetelmät -nimisessä suosituksessa oikein on kyse, ja ovatko pelot aiheellisia?
Kysyimme asiaa Setan hallituksen puheenjohtajalta, Palkon erityisasiantuntijalta, Tampereen yliopistollisen keskussairaalan ylilääkäriltä sekä transprosessin läpikäyneeltä kirjailijalta, joka soisi keskustelun muuttuvan Twitter-diskurssista aitoon dialogiin, jossa osapuolten välillä kuunneltaisiin ja opittaisiin.
Tunnepitoinen keskustelu
Hiljattain sukupuolen moninaisuutta käsittelevän kirjan julkaissut Susi Nousiainen ymmärtää molempien keskustelun osapuolten näkökulmat.
Hän seuraa Palkon suosituksen ympärillä käyvää kuohuntaa transprosessin läpikäyneen silmin.
– Olen itse transtaustainen mies. Minut on määritelty alun perin tytöksi, eli olen korjannut sukupuoleni myöhemmin aikuisiällä. Minulla kaikki meni aika helposti. Olin aikuinen, eikä minulla ollut esimerkiksi mielenterveysongelmia. Olen pystynyt perustelemaan selkeästi, mitä tarvitsen, Nousiainen taustoittaa.
Susi Nousiainen on kahden lapsen isä. Hän on kirjoittanut myös perheblogia.Jaana Polamo / Yle
Palkon suosituksen ympärillä virinnyttä keskusteluilmapiiriä Nousiainen kuvaa “tosi tunnepitoiseksi ja hurjaksi”.
– Porukka kokee, että hoitosuositukset eivät täytä tavoitetta, tai voisivat olla sitä vastaan, ja vaikeuttaa asiallisten hoitoja sekä säädösten ja lakien mukaisten hoitojen saamista. Olen itse käsittänyt, että suositukset tähtäävät hyvään, hän toteaa.
Sukupuolidysforialla tarkoitetaan sukupuoliristiriidan aiheuttamaa kokonaisvaltaista pahan olon tunnetta (Seta), joka eritellään usein kehodysforiaksi ja sosiaaliseksi dysforiaksi.
Tällä hetkellä sukupuolidysforian hoito on keskitetty Helsingin ja Tampereen yliopistollisiin sairaaloihin – ja tarkemmin niiden trans-poliklinikoille, jotka painivat räjähdysmäisesti kasvaneiden lähetemäärien aiheuttamien ongelmien kanssa.
Vaikka yleisesti korona laski terveydenhuollon lähetteiden määrää, Tampereen trans-polille tehtiin kevään aikana kymmenen prosenttia enemmän lähetteitä kuin aiemman vuoden vastaavana ajankohtana. Vaikka henkilökuntaa on lisätty, potilasjonojen kasvua ei ole onnistuttu pysäyttämään.
Nousiaisen mukaan trans-poliklinikoiden ruuhkautuminen kertoo hiljalleen tasa-arvoistuvasta Suomesta.
– Ihmiset uskaltavat tulla kaapista ja puhua avoimemmin. Se on tietenkin hyvä.
Kuohuntaa herättäneen suosituksen valmistelu aloitettiin syksyllä 2018. Vastaavaa transukupuolisten hoitopolkua määrittävää ohjeistusta ei ollut aikaisemmin olemassa.
Transsukupuolisten hoidon lisäksi siinä on tähdennetty muunsukupuolisten ja alaikäisten palveluja.
"Moni pelkää"
Seta on päässyt ottamaan osaa suosituksen valmisteluun, ja jätti siihen liittyen valmistelumuistion (Palko). Järjestö kokee, ettei prosessissa siitä huolimatta tapahtunut aitoa kuulemista.
– Olisimme toivoneet, että ongelmia olisi lähdetty ratkomaan rohkeammin, Setan hallituksen puheenjohtaja Sakris Kupila toteaa pettyneenä.
Seta jukaisi myös kannanottonsa tiistaina verkkosivullaan.
Setan hallituksen puheenjohtaja Sakris Kupiainen.Yle/Mi Wegelius
Myös psyykkisen tilan selvittämiseen liittyvän kirjauksen nostattama pelko eheyttämisestä on noussut esiin monesta suusta.
– Palko ei sano, että tämä olisi eheyttävää, mutta moni pelkää, sillä sitä ei ole erikseen kielletty suosituksessa.
"Se ei ole tahallista, mutta jotenkin awkward"
Kupilan mukaan eniten huolestuttaa suosituksessa korostuva perusterveydenhuollon rooli ja yksilöllisen hoitopolun järjestäminen: Onko perussairaanhoidossa ympäri Suomen aito valmius kohdata sukupuolen moninaisuutta ja sukupuolidysforiaa?
– Osaaminen on hyvin ohutta ja luottamus lääkäreihin on valmiiksi matalalla syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun vuoksi. Fyysisten vaivojen takia polille tulleita transsukupuolisia potilaita on saatettu lähettää psykiatrille, eikä varsinaista asiaa ole käsitelty lainkaan.
Yle/Nora Engström
Nousiainenkin on kohdannut terveydenhuollossa asioidessaan epäasiallista kohtelua. Monesti sen syynä on ollut tiedon puute.
– Joskus sairaanhoitaja on pyytänyt minua opastamaan, koska hänellä ei ole ollut tarpeeksi tietoa. Se ei ole tahallista, mutta jotenkin awkward, Nousiainen kuvailee.
Kupilan mukaan maanlaajuinen osaaminen sukupuolen moninaisuudesta täytyy taata ja turvata ennen kuin suositusta voidaan alkaa täyspainoisesti noudattaa.
– On aika epäselvää, miten perusterveydenhuoltoa tässä tuetaan.
Alueellinen eriarvoistuminen saa myös Nousiaisen mietteliääksi.
– Idea trans-polien kuormituksen purkamisesta on hyvä. Käytännössä se kuitenkin luo eriarvoisen aseman ihmisille. Sattuvatko he menemään lääkärille, jolla on tietoa sukupuolen moninaisuudesta? Nousiainen pohtii.
"Suosituksen tarkoituksena ei ole heikentää palveluja"
Palkon erityisasiantuntijan Reima Palosen mukaan suosituksen perimmäinen tarkoitus on määritellä lääketieteellisiä menetelmiä, jotka ovat käytettävissä aikuisten sukupuolidysforian hoidossa. Kokonaisuuteen liittyy myös kaksi muuta suositusta.
Lisäksi Palosen mukaan haluttiin tähdentää sitä, mitä apua mistäkin terveydenhuollon portaasta on saatavilla.
– Suosituksen tarkoituksena ei ole heikentää palveluja, vaan päinvastoin parantaa niiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Halusimme teroittaa, että sukupuolidysforiaa, ahdistusta, pitää pystyä hoitamaan läpi koko maan eri terveydenhuollon tasoilla, ei vain Helsingissä ja Tampereella, Palonen pohjustaa.
YLE/ Noora Haapaniemi
Hän huomauttaa, että nykyisellään moni nuori asiakas joutuu matkustamaan ja olemaan koulusta pois jopa päiviä parinkymmenen minuutin vastaanottoajan vuoksi.
Palonen tähdentää, että voimassa oleva translainsäädäntö määrittää edelleen transsukupuolisten oikeudellista asemaa ja sukupuolen vahvistamiseen tähtäävän tutkimuksen ja hoidon toteutuksen ja paikan. Palkon suosituksessa on kyse muista heidän mahdollisesti tarvitsemistaan terveydenhuollon palveluista, joita tulee tarjota prosessin ohessa.
Hänen mukaansa transsukupuolisten hoitoprosessi arvioidaan aina yksilön lähtökohdista ja tarpeesta.
– Tämä ei ole hoitosuositus, vaan hoitava lääkäri tekee päätökset jokaisen potilaan kohdalla hänen yksilöllisen tarpeensa mukaan, Palonen sanoo.
Susi Nousiaisen prosessi kesti kolmisen vuotta. Hänen mukaansa trans-prosessi on terminä haasteellinen.
– Oman kokemukseni mukaan ei ole sellaista trans-prosessia, johon kuuluu joku tietty paketti hoitoja, vaan ne räätälöidään. Riippuu ihmisestä, mitä hoitoja hän tarvitsee. Osalle leikkaus on mielenterveyden vuoksi välttämätön, osalle riittävät hormonihoidot, Nousiainen kertoo.
Palko: "Tilanteen pitää muuttua"
Huoli maantieteellisestä eriarvoisuudesta tunnistettiin Reima Palosen mukaan suosituksen valmistelun aikana. Kun hoito on pitkään keskittynyt kahteen paikkaan, asiantuntemusta ei hänen mukaansa välttämättä ole syntynyt tasaisesti ympäri Suomen.
– Nyt on lähdetty siitä, että tilanteen pitää muuttua. Keskustelussa mukana olleet tahot, kunnat, sairaanhoitopiirit ja keskussairaalat, ovat samaa mieltä, ja koulutusta on tarkoitus lisätä. Toki se ei tapahdu hetkessä. Valmius koulutuksen järjestämiseen on, Palonen arvioi.
Hän ei osannut odottaa suosituksesta syntynyttä jupakkaa.
– Asia esitetään niin, että nyt mennään terveyskeskustasolle, mutta meillä on myös keskussairaalat, joissa on osaamista. Oikeasti se ei mene niin, että meillä on vain Helsinki, Tampere ja terveyskeskus, Palonen sanoo.
Hän toteaa myös, ettei psyykkisellä arvioinnilla ole missään nimessä tarkoitettu eheyttämistä.
– Sellaista sanaa tai tarkoitusta suosituksistamme ei todellakaan löydy, vaan kysymys on jonkun muun tulkinnasta.. Kiinnitimme huomiota sanamuotoihin ja niitä hiottiin paljon prosessin aikana ja kommenttien jälkeenkin. Tähän liittyy myös laaja lääketieteellinen eettinen arviointi, Palonen kertoo.
"Nykyinen tilanteemme ei ole omiaan lisäämään luottamusta"
Suosituksesta syntynyt keskustelu yllätti myös Tampereen yliopistollisen sairaalan trans-poliklinikan ylilääkärin Riikka Mäkelän.
– Itse en näe, että tästä suosituksesta seuraisi hoidon saatavuuden heikentymistä. Suosituksen tarkoitus on hyvä. Sen tehtävä on tarjota tukea ja apua oikea-aikaisuuden varmistamiseksi. Toivoisin, että hyvään tarkoitusperän voitaisiin myös luottaa, hän sanoo.
Mäkelän mukaan sukupuoli-identiteettiä koskevat kysymykset ja siitä johtuva ahdistus on niin yleinen ilmiö, että sitä tulisi olla valmius ja mahdollisuus käsitellä terveydenhuollon eri portailla siinä missä muita omaan identiteettiin tai elämäntilanteeseen liittyviä kysymyksiä.
Mäkelä ymmärtää myös, mistä syvä epäluottamus hoitojärjestelmää ja sitä kautta myös mahdollisesti tuoretta suositusta kohtaan kumpuaa. Potilasjonot ovat aiheuttaneet kaoottisen tilanteen, joka heijastuu myös asiakkaille. Hänen mukaansa se ei ole kenenkään etu.
– Nykyinen tilanteemme ei ole vakuuttava tai omiaan lisäämään luottamusta. Toimenpiteitä tarvitaan. Sen voi sanoa ihan ääneen. Henkilökohtaisesti en ollut osannut ajatella, että pelko eheyttämishoidoista nostaisi päätään. Tulkitsen, että huoli hoidon saamisesta on erittäin voimakas. Se tarkoittaa, että varmasti vuorovaikutusta, hoitoprosessin läpinäkyvyyttä ja sitä kautta luottamuksen saavuttamista on syytä vahvistaa.
Susi Nousiaisen mukaan transsukupuolisten hoidossa psyykkinen puoli on tärkeä ja iso asia.
– Jos elät väärää sukupuolta edustavassa kehossa, on todella pienet mahdollisuudet, että pystyisit kasvamaan murrosiän yli ilman mielenterveyden järkkymisen riskiä. Moni sairastuu siinä vaiheessa, kun hormonitoiminta alkaa kunnolla ja kroppa muotoutuu vääränlaiseksi, hän sanoo.
Nousiainen on osallistunut monien vertaisryhmien toimintaan, ja kuullut transsukupuolisten saaneen kehotuksia hoitaa masennus pois alta ennen korjausleikkausta.
– Masennus saattaa johtua juurikin siitä, ettei tunne oloansa hyväksi omassa kehossaan. Esimerkiksi syömishäiriö voi johtua huonosta kehosuhteesta, joka taas johtuu siitä, että olet transsukupuolinen ja sinulla on niin paha kehodysforia.
Nousiaiselta heruu ymmärrystä myös lääkäreille.
– Jos olisin lääkäri, minua pelottaisi ihan hirveästi antaa diagnooseja juuri noissa tapauksissa: mitä jos annan transdiagnoosin, ja selviää, että ihmisellä olikin vain ohimenevä kehokuvahäiriö? Tai sitten en antaisikaan diagnoosia, ja potilas kuolisi masennukseen? Tässä on se pointti, miksi on ongelmallista, jos sukupuolen moninaisuuteen kouluttautumattomat lääkärit joutuvat tekemään päätöksiä terveyskeskuksissa. Se on kestämätöntä.
Twitter-taistelusta aitoon keskusteluun
Setan Sakris Kupila löytää suosituksesta myös paljon positiivista: aiemmin puuttunut yhtenäinen linjaus on nyt olemassa ja suosituksesta löytyy maininta apuvälineiden saatavuudesta.
– Aiemmin meillä ei ollut mitään, jossa olisi lukenut, mitä palveluvalikoimaamme varsinaisesti kuuluu. On hyvä, että Suomessa on olemassa myös hoitopolku lapsille ja nuorille.
Kupila painottaa, että transsukupuolisena eläminen Suomessa ei ole yksinkertaista. Omista oikeuksista joutuu vääntämään jatkuvasti. Tilannetta ei ole helpottanut sekava terveydenhuollon järjestelmä.
– Puhutaan yksilön ja ihmisen kannalta niin valtavista asioista, niin totta kai tämä herättää tunteita ja huolta, Setan hallituksen puheenjohtaja Sakris Kupila toteaa.
Susi Nousiainen toivoo keskusteluilmapiirin muuttuvan ymmärtävämmäksi.Jaana Polamo / Yle
Susi Nousiainen muistuttaa, että sukupuolen moninaisuudesta on alettu puhua suhteellisen vähän aikaa sitten. Se näkyy alueellisena epätasa-arvona, vaikkei saisi.
– Ei kaikkia sote-ammattilaisia voi ajaa sellaisen koulutusmyllyn läpi heti. Lääkäreillä on myös ihmisten asenteista johtuvaa painetta työnteossa. Ei se mitään helppoa hommaa ole.
Hän toivoo myös keskusteluilmapiirin muutosta.
– Toivon, että keskustelu siirtyisi pois Twitter-diskurssista. Syntyisi aidon keskustelun ilmapiiri, jossa oikeasti kuunneltaisiin osapuolia ja opittaisiin toisistamme. Taistelu häiritsee ihmisten asennoitumista ja synnyttää vastakkainasettelua. Oppimista riittää varmasti kaikilla, Nousiainen sanoo.
Kansan suussa termi kaatopaikka elää ja voi hyvin, mutta todellisuudessa perinteisistä kaatopaikoista on luovuttu jo ajat sitten. Niiden tilalla on nykyaikaisia jätekeskuksia, joissa jätteet lajitellaan tarkasti hävitettäväksi tai jatkosijoitettavaksi.
Yle Tampereen suorassa lähetyksessä vieraillaan Tarastenjärven jätekeskuksessa Tampereen ja Kangasalan rajamailla. Jätekeskus toimii tiiviissä yhteistyössä vieressä kohoavan Tammervoiman jätteenpolttolaitoksen kanssa.
Vuonna 1974 perustetun kaatopaikan alkuperäisestä käyttötavasta kertovat enää kaksi vihreäksi maisemoitua korkeaa kukkulaa, joihin ennen päätyi kaikki jäte laatuun katsomatta.
Jätekeskusten muuttuminen vuosikymmenten mittaan on tarkoittanut muutoksia paitsi työtehtäviin myös alueen eläimille. Kaatopaikka-aikoina lokit kiersivät paikkakunnalta ja penkalta toiselle, ja rottia näkyi joka nurkalla. Nyt rotat ovat vähentyneet merkittävästi, ja lokeillakin on edessään viimeinen kesä Tarastenjärvellä.
Kesäiselle kierrokselle Tarastenjärvelle johdattavat toimittajat Anna Sirén ja Katri Tapola. Matkalla tavataan mm.Tammerwoiman jätteenpolttolaitoksen kunnossapitopäällikkö Ville Leskinen, Tarastenjärven jätehuollon käsittelypäällikkö Jarkko Jylhä,kaatopaikka-ajat hyvin muistavaeläköitynyt tekninen johtaja Veikko Tervo sekä alueen linnustoa yli kaksikymmentä vuotta kartoittanut Hannu Koskinen.
10-vuotias Julius Väkevä ei hevillä unohda torstaista hellepäivää Ylöjärvellä, Näsijärven rannalla. Vanhempiensa kanssa veneilemässä ollut Väkevä uitti jalkojaan Siivikkalan venelaiturilla, kun syvyyksistä nousi peto.
Arviolta lähes metrin pituinen ja usen kilon painava hauki tarrasi pojan jalkaan kiinni.
– Koimme kauhun hetket siinä tilanteessa. Näkyi vain suuri suu, joka tuli kohti, kertoo Juliuksen äiti, Taija Holm.
Julius säikähti ja rimpuili irti hauen otteesta. Taistelu ihmisen ja vesipedon välillä kesti muutaman sekunnin.
– Enää ei satu hirveästi. En tiennyt, että hauki voisi käydä kiinni. Varvas aukesi ja jalka on täynnä reikiä, kertaa säikähdyksestä toipunut Julius.
"Luulin, että ihmistä pureva hauki on ihan legendaa"
Ihmisen kimppuun käyvä hauki on harvinainen, mutta puremia tapahtuu joka kesä. Etenkin lämpimässä säässä sattuu kivuliaita kohtaamisia hauen kanssa, koska ihmiset ovat enemmän veden äärellä.
Muiden kalalajien lisäksi hauen saalista voivat olla myös sammakot, vesilinnun poikaset ja jopa ravut. Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkijan Lauri Urhon mukaan ihmistä haukkaava hauki erehtyy kohteesta.
– Hauki reagoi liikkeeseen vedessä. Se on luullut lapsen jalkaa joksikin ravintokohteeksi. Iso hauki tarvitsee enemmän ravintoa kuin pienemmät, ja kesä on hauelle tärkeää kasvuaikaa. Elintoimintoihin kuluu lämpimässä vedessä myös enemmän energiaa.
Julius Väkevää purrut hauki oli lähellä rantaa. Urhon mukaan hauki on tullut matalaan veteen luultavasti ravintokalan perässä, sillä esimerkiksi salakalla on nyt kutuaika.
Julius Väkevä selvisi taistosta hauen kanssa lievin vammoin.Taija Holm
Hauki voi käydä myös aikuisen raajoihin kiinni. Luken Lauri Urho tietää tapauksia, joissa veneestä kättään tai sormeaan uittanut on saanut tuta hauen purentavoiman.
– Hauella on satoja teräviä ja erikokoisia hampaita, jotka ovat kitaan päin kallellaan. Niillä se tarttuu kiinni ja estää saaliin pakenemisen.
Taija Holm kertoo, että kokemus järkytti ylöjärveläistä perhettä.
– Luulin, että ihmistä pureva hauki on ihan legendaa. Onneksi säästyimme verenvuodolla ja säikähdyksellä. Tarkistimme heti, että jäykkäkouristusrokote on kunnossa.
Aiheesta voi keskustella lauantaihin klo 23:een asti.
Markkinaoikeus on antanut Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV:lle jatkoaikaa Mehiläisen ja PIhlajalinnan välisen yrityskaupan käsittelyyn. KKV haki lisäaikaa, jotta yrityskaupan kilpailuvaikutusten arvioinnin vaatimat laajat selvitykset saadaan toteutettua.
Myös koronan tuomat poikkeusolot ovat viivästyttäneet selvityksiä.
Lisäaikaa on annettu nyt elokuun loppupuolelle. Pihlajalinna kertoi perjantaina pörssitiedotteessa, että Mehiläinen on jatkanut sen osakkeita koskevaa käteisostotarjousta 14. syyskuuta saakka.
Alun perin ostotarjouksen piti päättyä jo maaliskuussa, mutta sitä on jatkettu.
Kaupan viivästyminen ei ole yllätys, vaan osapuolet ovat arvioineet näin käyvän. Kilpailuviranomaiset haluavat lisäaikaa, koska viraston alustavien selvitysten mukaan yrityskauppa saattaa aiheuttaa haitallisia kilpailuvaikutuksia terveyspalveluiden markkinoilla Suomessa.
Rakentumassa Pohjoismaiden suurin terveysjätti
Pihlajalinna on yksi Suomen johtavista yksityisistä sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden tuottajista.
Terveysjätti Mehiläinen kertoi viime syksynä, että se on ostamassa Pihlajalinnan. Rakenteilla on Pohjoismaiden suurin terveysjätti, joka suuntaa ulkomaille.
Pihlajalinnan kauppahinta on noin 360 miljoonaa euroa. Uuden yhtiön liikevaihdoksi arvioidaan noin 1,4 miljardia euroa, joka merkitsisi noin seitsemän prosenttia koko Suomen sote-palveluista.
Mehiläinen-konsernilla on vuosittain yli 1,2 miljoonasta asiakasta. Vuonna 2018 sen liikevaihto oli 916 miljoonaa euroa. Mehiläinen-konsernin palveluita tuottaa yli 18 800 työntekijää ja ammatinharjoittajaa yli 440 toimipisteessä.
Pihlajalinnan liikevaihto vuonna 2019 oli lähes 520 miljoonaa euroa. Pihlajalinnalla on lähes 6 000 työntekijää ja noin 1 200 ammatinharjoittajaa.
Yksityiset terveys- ja sosiaalipalvelut keskittyvät voimakkaasti Suomessa. Ennen Pihlajalinnan ja Mehiläisen yhdistymisuutista Terveystalo kertoi ostavansa Attendon terveyspalvelut.
Osapuolet eivät vastustaneet määräajan pidentämistä.
UV-säteily on ollut voimakasta viime aikoina. Ilmatieteen laitos varoittaa, että säteily on voimakkaimmillaan päivällä, ja ihon palamisen vaara on suuri.
Ylöjärven Räikän uimarannalla oli monet auringolta suojautumisen konstit käytössä perjantaina hieman ennen puoltapäivää.
– Hattu päähän, UV-asusteita ja aurinkorasvaa niihin paikkoihin, mihin ei voi laittaa vaatteita, kertoo Senni Laakso 2-vuotiaiden kaksostensa suojaamisesta. Itse hän tyytyi aurinkorasvaan.
Vapaapäiväänsä rannalle lastensa kanssa viettämään tullut Elina Ollila oli samoilla linjoilla.
– Varsinkin lapset pitää rasvata kunnolla etukäteen, ei vasta täällä rannalla. Kyllä sitä välttää, ettei palaisi.
Varoitus UV-säteilystä näkyy sääkartoilla, kun indeksin arvo on kuusi tai enemmän.
UV-indeksi auttaa hahmottamaan auringon haitallisen säteilyn määrää. Asteikko alkaa nollasta ja jatkuu reilusti yli kymmeneen, aivan äärimmillään pariin kymmeneen.
Ihon sietokyky vaihtelee eri ikäisenä. Erityisesti pikkulasten iho on herkkä auringon ultraviolettisäteilylle.
Hälytys Hirviniementielle Tampereelle tuli yhden aikaan perjantaina päivällä. Hälytyksen mukaan ihminen oli vedessä.
Poliisi tiedotti myöhemmin iltapäivällä, että Aitolahdesta löytyi hukkunut henkilö.
Kuolemaan ei liity rikosta vaan poliisi jatkaa asian selvittämistä kuolemansyyn tutkintana.
Tampereen keskustan Tammerkoskesta löytyi keskiviikkona aamulla hukkunut mies. Tapaukseen ei liity rikosta.
Tänä vuonna kesäkuussa yksistään juhannuksen aikaan on hukkunut kahdeksan ihmistä, kertovat Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton tilastot.
Hukkuneita oli kesän alkaessa jo lähes kaksinkertainen määrä verrattuna viime vuoden kevätkuukausiin. Koronakevään rajoitukset saivat ihmiset ulkoilemaan jäillä ja vesillä maalis–huhtikuussa. Ulkoiluinnostus näkyy jo Suomen Uimaopetus- ja hengenpelastusliiton keräämissä ennakkotilastoissa.
Toukokuun loppuun mennessä Suomessa hukkui yhteensä 40 ihmistä. Vastaava luku oli viime vuonna 24 ja toissa vuonna 19.
Suomessa on tänä vuonna hukkunut jo ainakin 59 ihmistä, selviää Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton (SUH) tilastoista. Tiedot kerätään mediasta jälkikäteen, joten luku ei ole täsmällinen.
Viimeksi tietoon tuli kaksi hukkumistapausta perjantailta.
Nuori mies hukkui onnettomuudessa Hietaniemen uimarannalla Helsingissä. Helsingin poliisin mukaan veteen vajonnut mies oli nostettu vedestä ja häntä oli myös elvytetty, mutta elvytys ei tuottanut tulosta.
Toinen henkilö, josta ei kerrottu tarkempia tietoja, löydettiin hukkuneena Näsijärvestä Tampereella.
Juhannuksena hukkui kahdeksan ihmistä, mikä oli keskimääräiseen nähden suuri luku.
– Juhannuksen aikana oli uimiseen liittyviä hukkumisia. Ihan uimarannoillakin, mikä on kohtalaisen poikkeuksellista, sanoo SUH:n toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen.
Jo toukokuun loppuun mennessä hukkuneita oli yli 40, mikä oli suurin määrä kuuteen vuoteen. Lukuun vaikutti etenkin jäihin pudonneiden suuri määrä. Jäihin hukkuneita oli alkuvuonna peräti 19.
Turvallisuuteen yksinkertaisia sääntöjä
Heinonen arvioi kevään ja kesän korkean hukkuneiden määrän selittyvän ainakin osittain sillä, että lämmin sää ja koronavirusepidemia ovat saaneet ihmiset viettämään normaalia enemmän aikaa vesillä.
Vesillä on tapaturmille Heinosen mukaan joitakin selkeitä riskitekijöitä. Itsestään selvin on pelastusliivien unohtaminen.
– Usein ollaan liikkeellä pienellä veneellä ja ihan tutuillakin vesillä, kun pudotaan veteen, eikä pelastusliivejä ole.
Heinonen myös muistuttaa, että hukkuminen on yleisimpiä lapsen tapaturmaisen kuoleman syitä. Hän korostaakin pienten lasten silmällä pitämisen tärkeyttä rannoilla.
Turvallisuuteen on Heinosen mukaan yksinkertaisia nyrkkisääntöjä.
– Uimaan ei pitäisi lähteä yksin, uitaisiin rannan suuntaisesti, muistettaisiin pelastusliivit, Heinonen listaa.
– Ja jos alkoholia nauttii, niin olisi parempi pysyä rannalla.
Kuuma kesäkuun alku on saanut koiratkin kaipaamaan viilennystä. Koirien hyväksi me tartuimme koiraryhmien jokakesäiseen kysymykseen: missä koiraa saa ja kannattaa uittaa?
Useissa kaupungeissa uittaminen herättää osassa kansalaisia närää, ja valituksia tehdään viranomaisille asti – usein syyttä.
Koira nimittäin saa uida kaikkialla muualla paitsi yleisillä tai yksityisillä uimarannoilla. Kunhan lemmikin kanssa käyttäytyy sääntöjen mukaan, valittajille voi näyttää pitkää kuonoa.
Voit lähettää jutun lopussa oman koirauintikuvasi meille ja paljastaa, mistä löytyy niin lemmikille kuin omistajallekin otollisin ranta.
Yksittäisiä koirarantoja sijainteineen eri puolilta maata löytyy kuvien kuvateksteistä.
Koetimme kysyä myös koirilta asiasta, mutta melko huonoin tuloksin.
Tampereen koirarannalle Ville Mantereen kanssa kajakoinut Tarmo-koira tuntui kuitenkin pitävän Santalahdesta.
Toiveissa aidattu ja turvallinen ranta
Facebookin koiraryhmissä osa omistajista kertoo antavansa koiran uida vapaana. Remmitön uitto voi tuntua koiran kannalta helpommalta, mutta siinä on riskinsä. Esimerkiksi Tampereella koira kaatoi kesäkuussa pienen lapsen veteen Arboretumin rannassa.
Koirat täytyy pitää kytkettynä lintujen pesimisajan eli elokuun 19. päivään saakka tai ainakin niin lähellä, että koiran saa nopeasti kytkettyä.
Vesipelastuskoulutusohjaaja Kirsi Koivunen neuvoo käyttämään ohutta ja pitkää liinaa.
Koiranomistajilla olisi myös pari pyyntöä kaupungeille ja kunnille: koirarannan aitaaminen auttaisi kaikkia osapuolia, etenkin kun kesällä koiraa pidetään virallisesti kiinni.
Ylipäätään virallisten rantojen pitäisi olla turvallisia ja koiran uittamiseen sopivia. Esimerkiksi Tampereen virallista koirarantaa kritisoidaan vahvasti. Monen omistajan mukaan ranta on niin kivikkoinen ja vaikea, ettei ihminen pääse koiransa rinnalle tai esimerkiksi rohkaisemaan pentua veteen.
– On aika järjetöntä nimetä virallinen ranta, jossa koiraa ei voi edes turvallisesti uittaa, kennelneuvoja Katia Marttila Pohjois-Hämeen kennelpiiristä toteaa.
Marttilan mukaan uittamisesta ja koirista ylipäätään valitetaan varsin paljon. Siksi hän toivoisi, että koiranomistajat ennemmin kohteliaasti kysyisivät rannoilla olijoilta lupaa, kuin vain penäisivät oikeuksiaan.
– Asenteet koria kohtaan ovat vieläkin aika negatiivisia. On suoranaista koiravihaa. Toivon, että hyvässä hengessä voisimme edistää kaikkien viihtymistä, Marttila sanoo.
Koirattomien kannattaa pitää mielessä, että koiralle uinti on sekä nautinto että treeniä.
Esimerkiksi seitsemänvuotias Bella nuortuu leikkiväksi tytöksi heti, kun pääsee veden äärelle.
Muista ainakin nämä koiran uintireissulla:
1. Koiraa saa uittaa kaikkialla muualla paitsi yleisillä tai yksityisillä uimarannoilla.
2. Taajamassa koira täytyy pitää kytkettynä. Muista suojella lintujen pesimisrauhaa.
3. Sinileväistä vettä ei saa juoda eikä siinä pidä uida. Tarkista aina veden laatu, vaikka koira kävisi vain juomassa rannassa. Sinilevä voi jopa tappaa koiran.
4. Tarkista ranta. Onko vedessä virtauksia tai äkkisyvää?
5. Märkä turkki ei eristä auringolta. Koira kannattaa kuivata uinnin jälkeen myös turkin puhtauden vuoksi.
6. Muista siivota kakat pois, tai valitukselle on syytäkin!
Ensimmäinen Tampereen ratikka nähdään tällä viikolla varikon ulkopuolella. Koeajot aloitetaan heinäkuun alussa varikon ja Turtolan kaupunginosan välillä. Aiemmin Tampereella on nähty liikenteessä vain testivaunu.
Ensin varsinaisella ajovaunulla tehdään kävelyvauhdilla etenevät koeajot varikon ja Pohjois-Hervannan pysäkin välillä yöllä torstaina. Hitaita koeajoja jatketaan perjantaina yöaikaan ja saman päivän aamupäivänä ratikan voi nähdä myös päiväsaikaan, sillä koeajot kestävät kello 6:sta–12:een.
Koeajot käynnistyivät jo viime viikolla varikolla, ja ne menivät odotusten mukaan.
– Suoritamme koeajoja aluksi yöaikaan. Pyrimme liikkumaan katuverkolla noin kello 3–6, jotta bussiliikennettä ei tarvitse ohjata kiertoreitille, koeajokoordinaattori, Tampereen Raitiotie Oy:n projekti-insinööri Niina Uolamo sanoo.
Antti Eintola / Yle
Perjantaina aamupäivällä paras mahdollisuus
Testeihin vaikuttaa myös sää, ja muutokset aikatauluihin ovat mahdollisia.Uolamolla on kuitenkin vinkata paikka, jossa ratikkaa kannattaa bongata.
– Ratikan liikkeistä kiinnostuneille vinkkaisin, että kannattaa kuljeskella perjantaina aamupäivällä Baanalla Hallilassa ja Turtolassa Laulunmaankadun ylikulkusillalla, sillä vaunun nopeuden nostamista testataan tällä alueella yhdessä Škoda Transtech Oy:n ja Raitiotieallianssin kanssa.
Liikennesäännöt kannattaa kerrata
Tamperelaisia kehotetaan viimeistään nyt myös tutustumaan liikennesääntöihin. Tampereen Raitiotie Oy:n toimitusjohtaja Pekka Sirviö kertoo, että tähän asti ratikan kulkemisesta on muistutettu erityisjärjestelyillä. Vähitellen ratikasta pitäisi tulla sujuva osa kaupunkiliikennettä.
Sääntöjä pitäisi kerrata jo siitä syystä, että raitiovaunuja tulee Tampereelle syksystä alkaen lisää. Ensi kesänä kaupungissa liikennöi yhteensä 19 raitiovaunua. Varsinainen aikataulujen mukainen liikennöinti alkaa 9.8.2021.
Tampereen Raitiotie Oy:n toimitusjohtaja Pekka Sirviö kannustaa lukemaan nyt jo liikennesäännöt. Antti Eintola / Yle
Testiajoissa selvisi, että joillakin oli vaikeuksia esimerkiksi ajaa liikenneympyröissä, kun ratikan testivaunu oli liikkeellä. Ratialla on etusija liikenneympyrässä. Raitiovaunuvalot ohjaavat autoilijoita liikenneympyröissä.
– Toivomme, että kaikki tiellä liikkujat ottavat ratikka-ajan liikennesäännöt haltuunsa. Koeajotiimimme havaitsi maaliskuussa tehdyissä koeajoissa puutteita ja välinpitämättömyyttä muun muassa raitiovaunuvaloissa toimimisen ja joukkoliikennekadulla ajamisen tiimoilta, Sirviö sanoo.
Mitään dramaattista ei Sirviön mukaan kuitenkaan tullut esiin, ja pääosin ratikka otettiin hyvin vastaan.
Raitiotieallianssi testaa koeajoissa esimerkiksi raiteiden, vaihteiden ja ajolankojen ajettavuutta, liikennemerkkien, liikennevalojen ja opastimien sekä liittymien ja suojateiden näkyvyyttä. Lisäksi säädetään liikenne- ja varoitusvaloja, tehdään sähkönsyötön kuormituskokeita ja testataan liikennöintinopeuden sallimaa ajonopeutta ja vaihteenohjausta. Koeajot ja sitä seuraavat tyyppikokeet kestävät viikkoja.
Testivaunu on kulkenut Tampereella keväällä, nyt on varsinaisen vaunun vuoro. Matias Väänänen / Yle
Ratikalla ajetaan aluksi kävelyvauhdilla ja nopeutta lisätään asteittain. Suurinta sallittua nopeutta, eli 70 kilometriä tunnissa testataan näillä näkymin viimeistään lauantaina 4.7.
Ensimmäinen vaunu on osin keskeneräinen. Siitä puuttuu vielä osa ulkopuolen varustelusta ja sisustusmateriaalit.
Tampereen raitiovaunu on 37,3 metriä pitkä, 3,6 metriä korkea ja 2,65 metriä leveä ja sen paino on ilman matkustajia 56,8 tonnia, mikä tekee siitä valmistajien mukaan tähän mennessä kooltaan suurimman Pohjoismaissa valmistetun raitiovaunun.
Tampereen ratikka valmistetaan Kajaanin Otanmäen Škoda Transtechin tehtaalla. Tampereen Ratikka on ensimmäinen Škoda Transtech Oy:n valmistama pikaraitiotievaunu.
Kokonaan valmis ratikka nähdään Tampereella syyskuussa, kun toinen vaunu saapuu.
– Mikäli koronatilanne sallii, järjestämme loppusyksystä tapahtuman, jossa kaikki halukkaat pääsevät tutustumaan valmiiseen raitiovaunuun ja raitiovaunuvarikkoon, Tampereen Raitiotie Oy:n toimitusjohtaja Pekka Sirviö kertoo.
Syyskuussa koeajot laajenevat Turtolan ja Itsenäisyydenkadun alikulkusillan välille ja loppuvuodesta ratikka nähdään Pyynikintorilla asti.
Vasta Mazar-i-Sharifissa Pohjois-Afganistanissa rauhanturvaaja Henri Tienvieri ymmärsi, miten erilaisista lähtökohdista elämä voi alkaa.
Vuoristoisella seudulla kesät olivat paahtavan kuumia ja talvet kylmiä. Kun aavikolla nukkui yön, tarvitsi vuodenajasta riippumatta makuupussin.
Paikalliset asuivat savesta ja lannasta rakennetuissa taloissa, joiden ainoa lämmityskeino saattoi olla pieni kamiina. Kaikilla lapsilla ei ollut kenkiä.
Naiset olivat silmiä myöten hunnun peittämiä ja saivat liikkua vapaasti vain kotia ympäröivien aitojen sisäpuolella.
– Siellä tajusin, miten erilainen arpa meille syntymässä osuu. Päällimmäisenä mieleen jäi, kuinka alisteisessa asemassa naiset olivat. Sitä katsoi vierestä, eikä asialle voinut mitään.
Vuonna 2012 Tienvieri oli kolmannella komennuksellaan. Hän johti yhdeksänhenkistä jääkäriryhmää.
Rauhanturvaajien tehtävänä oli turvata paikallisten ihmisten vapaus liikkua maassa, jossa köyhyyden lisäksi arkipäivää olivat pommi-iskut.
Kotona Suomessa kasvoi pieni ihmisen alku, jonka arpaonni oli paljon parempi.
Henri Tienvieri oli rauhanturvaajana Naton johtamassa ISAF-operaatiossa Afganistanissa vuonna 2012. Jääkäriryhmän muut jäsenet olivat ensimmäisellä komennuksellaan.Henri Tienvieren kotialbumi
Aliupseerikoulu ei innostanut
Keväällä seitsemän vuotta aiemmin varusmiespalvelustaan suoritti Pirkkalassa kiukkuinen jääkiekkoilija.
Alokas Tienvieri oli juuri kuullut lähtevänsä aliupseerikouluun Tikkakoskelle. Kooveen keskushyökkääjälle se oli huonoin mahdollinen uutinen.
Asepalveluksen piti olla puolen vuoden pakollinen paha, mutta nyt armeijassa menisi kokonainen vuosi.
– Kävin ihan kuumana. Sanoin komppanianpäällikölle, että en minä voi Tikkakoskelle lähteä, kun kausi alkaa syksyllä Tampereella.
Tikkakoskelle Tienvieri kuitenkin lähti.
Aliupseerikoulu oli rankka kokemus, mutta armeija-ajasta jäi lämmin muisto. Sillä oli tulevien vuosien kannalta merkitystä.
Sattumalta rauhanturvaajaksi
Viisitoista vuotta myöhemmin reservin vääpeli Tienvieri, 35, tarjoaa takapihan terassilla kahvia ja selityksen siihen, miksi hänestä tuli rauhanturvaaja.
– Jo alle kouluikäisenä olin kiinnostunut ulkomaista ja vieraista kulttuureista, istuin lattialla ja selasin karttakirjaa. Jotenkin oivalsin, miten paljon nähtävää maailmassa on.
Hän viihtyi myös ryhmässä ja ryhmän johtajana, oli laji mikä tahansa.
– Olin käytännössä aina kapteeni tai varakapteeni. Olen kokenut joukkueurheilun aina omakseni.
Tienvieren urheilutaustalta löytyy muun muassa jääkiekkoa ja pesäpalloa. Nykyään pallopeleissä on mukana kolme omaa poikaa. Kuvassa Jooa, 7.Antti Eintola / Yle
Vieressä istuva Minna Tienvieri toteaa puolisonsa olevan äärimmäisen sosiaalinen.
– Henkka tuntee valtavan määrän ihmisiä, ja kaikki pitävät hänestä.
Sattumallakin oli sormensa pelissä.
Tienvieri valmistui paperiteollisuuden prosessinhoitajaksi ja päätyi töihin tehtaalle. Arkittajan työhön opasti kollega, joka oli ollut YK:n rauhanturvaajana.
Tämän tarinoita kuunnellessa ajatus kypsyi: tuota olisi hauska kokeilla.
Ensimmäisellä komennuksellaan Tienvieri oli Kosovossa vuonna 2007.
Seuraavaksi hän hakeutui EU:n nopean toiminnan joukkoihin. Kansainvälinen jääkärikomppania oli valmis lähtemään viiden päivän varoitusajalla sinne minne käsketään.
Käskyä ei koskaan tullut.
Komennuksen päättyessä kysyttiin halua sitoutua toimintavalmiuteen. Tienvieri laittoi rastin ruutuun ja palasi siviilielämään.
“Silmät ja koko naama olivat aivan kuopalla”
Puhelu tuli keväällä 2012 outoon aikaan. Tienvieri oli talvella hakenut kavereiden yllyttämänä Selviytyjät-ohjelmaan ja tullut valituksi. Ohjelma kuvattaisiin Malesiassa.
Lähtöön oli vain muutama päivä, kun Tienviereltä kysyttiin, lähtisikö hän ryhmänjohtajaksi Afganistaniin. Hän vastasi myöntävästi, mutta lähti silti ohjelman kuvauksiin.
Selviytyjät on suosittu televisioformaatti, jossa osallistujat kilpailevat asumattomalla seudulla toisiaan ja nälkää vastaan. Voittaja kuittaa itselleen rahapalkinnon.
Päivät kuluivat ja Tienvieri pärjäsi hyvin. Kun kilpailijat äänestivät heimoneuvostossa toisiaan ulos, kukaan ei nimennyt häntä.
Kuudentoista päivän jälkeen Tienvieri päätti keskeyttää, jotta ehtisi palautua rasituksesta. Kotiin palasi 12 kiloa kevyempi, nälkiintyneen näköinen mies.
– Hän oli aivan sairaan näköinen, silmät ja koko naama olivat aivan kuopalla, Minna Tienvieri kertoo.
Matkasta toivuttuaan Tienvieri lähti Säkylään, jossa Afganistaniin lähtevä jääkärikomppania valmistautui puolen vuoden komennukselle.
Meni muutama päivä, ja puhelin soi. Asia oli tärkein mahdollinen.
– Minna soitti, ja kertoi että raskaustestin tulos oli positiivinen.
Henkisesti raskas komennus Afganistanissa
Elämää muuttaneesta uutisesta huolimatta Henri Tienvieri istui syksyllä armeijan kuljetuskoneessa matkalla Afganistaniin.
– Se oli jännittävää, isojen muutosten aikaa. En kuitenkaan kokenut, että en olisi uskaltanut lähteä. Tiesin, että jos tulisi tarve, pääsisin kotiin käytännössä vuorokaudessa.
Afganistanissa oli aivan erilaista kuin Kosovossa. Tehtävä oli sinänsä sama: turvata paikallisväestön liikkuminen olemalla läsnä ja valvomalla järjestystä.
– Kosovossa saattoi välillä ottaa rennommin ja jutella tulkin välityksellä paikallisten kanssa niitä näitä, mutta Afganistanissa piti olla koko ajan valppaana. Se oli henkisesti raskas komennus.
Tienvieri arvostaa rauhanturvaajan työstä saamaansa kokemusta ja ystävyyssuhteita. Asetta ei tarvinnut koskaan käyttää harjoitusten ulkopuolella.Henri Tienvieren kotialbumi
Vuonna 2012 islamistikapinallisten tekemät tienvarsipommit ja itsemurhaiskut olivat jatkuvasti otsikoissa.
Edellisenä vuonna sattui tapahtumaketju, joka alkoi Yhdysvalloissa pastorin polttamasta Koraanista ja johti Mazar-i-Sharifissa hyökkäykseen YK:n toimistoon. Seitsemän työntekijää sai surmansa.
Henri Tienvieren mukaan suomalaiset eivät joutuneet hänen komennusaikanaan hengenvaarallisiin tilanteisiin.
– Maan turvallisuustilanne oli jo edistynyt ja paikallisarmeija oli mukana operaatiossa. Partiointiretkillä Nato-joukot eivät enää kulkeneet kärjessä.
Puolen vuoden jälkeen Tienvieri palasi kotiin.
Kuukauden päästä syntyi Jooa.
Päätös lähteä vielä kerran oli yhteinen
Terassin pöydällä keksipurkin vetovoima on vastustamaton. Jooa, 7, Eemi, 5, ja Linus, 3, käyvät vuorotellen hakemassa suut makeaksi.
Afganistanin jälkeen meni monta vuotta, ettei Tienvieri edes harkinnut rauhanturvatehtäviin lähtemistä. Arjen täyttivät perhe-elämä ja siviilityö retkeilyvälineliikkeessä.
– Välillä kyllä katsoit, millaisia paikkoja on auki, Minna Tienvieri huomauttaa.
– Niin, ehkä jollain tavalla testasin itseäni, että tuleeko sellaista kaihoa palata, Henri Tienvieri sanoo.
Täydessä taisteluvarustuksessa partiointi sisälsi riskin, jota Tienvieri ei halunnut enää perheenisänä ottaa.
Lopulta silmiin osui erilainen ilmoitus: suomalaisia rauhanturvaajia haettiin kouluttajiksi Lähi-itään.
Helmikuun lopulta lähtien Minna, Henri, Linus (vas.), Eemi ja Jooa Tienvieri ovat saaneet viettää arjen jälleen yhdessä Tampereella.Antti Eintola / Yle
Pariskunta istui alas ja listasi plussat ja miinukset paperille. Plussia oli lopulta enemmän, molempien mielestä.
– Minusta tuntui, että pärjään täällä lasten kanssa. Tiedän, että Henkka on hyvä työssään ja nauttii siitä. Halusin tarjota hänelle mahdollisuuden toteuttaa itseään, Minna Tienvieri toteaa.
– Oli itsestään selvää, etten lähtisi ilman Minnan tukea. Olen nähnyt komennusten myös rikkovan perheitä. On parisuhteelle lopun alkua, jos tekee tällaisia päätöksiä kuuntelematta toista, Henri Tienvieri sanoo.
Kun periaate oli selvä, piti järjestää käytännön asiat.
Sairaanhoitajana vuorotyötä tekevä Minna tarvitsi lastenhoitoapua.
Toukokuulle sovitut häät piti siirtää syyskuuhun.
Sitten piti vielä keskustella siitä, mitä kaikkea Minnan pitää tehdä siinä tapauksessa, että Henri kuolee.
Keväällä 2019 Tienvieri lähti vielä yhdelle komennukselle.
Suomalaisilla on hyvä maine maailmalla
Henri Tienvieri kertoo huomanneensa, että suomalaisia rauhanturvaajia arvostetaan. Tähän on monta syytä.
Monissa maissa rauhanturvajoukot koostuvat pelkistä ammattisotilaista. Suomalaisten tilanne on erilainen: rauhanturvaajista noin kaksi kolmasosaa on reserviläisiä, jotka tekevät siviilityönään jotain aivan muuta. Asehullut karsitaan pois valintatilaisuuksissa.
Tienvieri sanoo, että suomalaisille tyypillinen kohtelias ja maanläheinen lähestymistapa toimii rauhanturvatehtävissä. Käskyttämisen sijaan pitää osata kuunnella.
– Jos omaa auktoriteettia pitää korostaa, ei se homma toimi. Mieluummin istutaan maahan, vaihdetaan kuulumiset ja sen jälkeen keskustellaan, mitä tehtäisiin yhdessä.
“Saat olla, mutta häitä ei enää siirretä”
Viimeisin komennus oli Henri Tienvieren mukaan eri tavalla rankka kuin aiemmat. Tiukimmat hetket hän koki lomien päättyessä.
– Kun joudut lähtemään pois hieman ennen joulua, tiedät kuinka tärkeä se on lapsille etkä pysty itsekään olemaan itkemättä. Kyllä siinä miettii, että mistä jää paitsi ja mitä uhraa.
Vanhemmuus on laittanut Tienvieren arvomaailman uusiksi. “Nykyään seikkailut ovat sellaisia, että ne tehdään lasten kanssa”. Keinussa Eemi, 5.Antti Eintola / Yle
Minna Tienvieri sanoo, että komennusaika sujui silti kaiken kaikkiaan hyvin.
– Vaikka eron hetket ovat surullisia, lapset sopeutuvat nopeasti. Meillähän oli arki päällä täällä koko ajan. Ja iskä oli joka päivä videopuheluilla mukana siinä arjessa.
Puolen vuoden komennus Lähi-idässä venähti lopulta vuoden mittaiseksi. Siitä piti toki keskustella. Minna Tienviereä naurattaa.
– Sanoin, että saat olla, mutta häitä ei enää siirretä.
Henri ja Minna Tienvieri saivat toisensa Tampereen Tuomiokirkossa viime syksynä. Vihkijänä oli tuttu pappi ja häät olivat pienet ja intiimit, juuri sellaiset kuin he olivat halunneet.
Lyhyen häämatkan jälkeen Henri Tienvieri palasi Lähi-itään.
Helmikuun lopussa komennus lopulta päättyi. Tällä kertaa tuntuu siltä, että se jää viimeiseksi.
– Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Jooallakin alkaa koulu syksyllä.
Joukkuepelaajan ansiot tunnustettiin
Kotiinpaluun jälkeen Tienvieri valittiin vuoden rauhanturvaajaksi. Suomen Rauhanturvaajaliitto totesi perusteluissaan näin:
Vääpeli Tienvieri on sekä asenteeltaan että kokemukseltaan suomalaisen rauhanturvaajan esikuva. Tienvieressä yhdistyvät aito halu ja into ratkaista ilmi tulevat uudet haasteet, palvelustovereiden pyyteetön auttaminen sekä rautainen, suomalaisen asepalveluksen ja kriisinhallintakoulutuksen kautta saatu ammattitaito.
Tienvieri yllättyi tunnustuksesta.
– Olen valinnasta ja perusteluista todella otettu ja ylpeä. Aiemmin valittujen joukossa on kaikkien tuntemia, ansioituneita tyyppejä. Heidän joukkoonsa on mahtava päästä.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää myös kotioloissa. Keinumassa Jooa (vas.) ja Eemi Tienvieri.Antti Eintola / Yle
Rauhanturvatehtävistä mieleen palaavat hetket ovat poikkeuksetta hyviä. Niihin liittyy yleensä luonto, rauha ja yhteenkuuluvuuden tunne.
Nykyään kun Henri Tienvieri on menossa nukkumaan ja haluaa rentoutua, hän palaa mielessään Afganistanin aavikolle.
Päivän partiointiretki on suoritettu onnistuneesti, oma ryhmä on kunnossa ja hyvällä mielellä.
On aika käydä makuulle kenttäsänkyyn, puhaltaa keuhkot tyhjäksi ja hengittää muutaman kerran syvään viileää ilmaa.
Yläpuolella on pelkkä hyttysverkko, sen takana kirkas ja ääretön tähtitaivas.
Kaikki on kunnossa.
Juttua muokattu 27.6. klo 20.07: Korjattu, että kyseessä on jääkärikomppania eikä jääkärijoukkue.
Kesäaikaan omaisuusrikosten määrä lisääntyy. Ruohonleikkureiden ja polkupyörien kaltaiset rahanarvoiset tavarat vaihtavat omistajaa luvatta usein yön hämyisinä tunteina.
Aina kodeista ja pihoilta varastettu omaisuus ei ole rahallisesti arvokasta, kuten sosiaalisen median välityksellä kokemuksiaan jakaneet pirkanmaalaiset todistavat.
Josi Niukkanen kertoo, että hänen pihallaan Kangasalan Kuohenmaalla kävi viikkoa ennen juhannusta orvokkeihin viehtynyt voro.
Yöaikaan liikkeellä ollut rosvo vei mukanaan kaksi valurautapataa ja yhden parvekelaatikon, joissa kaikissa oli orvokkeja.
– Ilmoittelin netissä tapahtuneesta, ja ilmeni, että viiden kilometrin säteellä kolmesta muustakin pihasta oli viety orvokit.
Pihavarkaalle kelvatakseen esineen ei tarvitse olla arvokas. Kuvituskuva.Tuomas MacGilleon / Yle
Kun ihmiset kertoivat itselleen tapahtuneista pihavarkauksista, orvokit eivät olleet edes oudoimmasta päästä.
Pitkäkyntisten matkaan on lähtenyt muun muassa tyhjiä pulloja, ovikranssi ja lämpömittari. Vähemmän ronkeleille varkaille ovat kelvanneet myös kuivumaan ripustetut alusvaatteet ja ulos tuulettumaan jätetyt, haisevat kengät.
Varkauksia tehdään tavallista vähemmän
Alkuvuonna omaisuusrikoksia tehtiin poikkeuksellisen paljon, jopa viidenneksen enemmän kuin viime vuonna. Omaisuusrikoksiin lasketaan varkauksien ja näpistysten lisäksi myös muun muassa ryöstöt, kavallukset ja petokset.
Poliisihallituksen poliisitarkastaja Antti Leppilahti sanoo, että vilkasta alkuvuotta seurasi hiljaisempi jakso, joka jatkuu edelleen.
– Poliisille ilmoitettujen omaisuusrikosten määrä vähentyi, kun korona-aika alkoi. Kesää kohti määrässä näkyy pieni nousu, mutta merkittävää kasvua ei ole ainakaan vielä nähtävissä.
Tyypillisesti kesällä varastetaan erityisen paljon polkupyöriä, ja loma-ajan alkaessa myös asuntomurrot yleistyvät.
Tilastoanalyysit tehdään myöhemmin, mutta Leppilahti arvioi, että kevään poikkeusolot ovat vähentäneet ainakin murtoja ja yleisötilaisuuksiin liittyviä varkauksia.
Suurten yleisötapahtuminen peruminen on vähentänyt taskuvarkauksia. Kuva on vuoden 2018 Flow Festival -tapahtumasta Helsingistä.Berislav Jurišić / Yle
Vakuutusyhtiö Ifin korvauskeskuspäällikkö Juha T. Virtanen kertoo samanlaisen havainnon.
– Korvaushenkilöstömme mukaan asunto- ja mökkimurtoja on ollut tavallista vähemmän, kun niissä vietetty aika on lisääntynyt. Kesäajalle tyypilliset festarivarkaudet, joissa taskuista ja teltoista häviää arvotavaroita, ovat tietenkin jääneet kokonaan pois.
Sen sijaan polkupyöriä ilmoitettiin koronakeväänä Ifin mukaan varastetuksi saman verran kuin edellisenäkin vuonna.
“Ookko tehnyt lenkkiä, pyörällä ilman penkkiä”
Vorot liikkuvat tietysti myös talvella. Silloin pihoilta voi kadota pulkkia, potkukelkkoja tai vaikkapa pihalyhtyjä. Tai mitä vaan, mikä lähtee irti.
Tamperelainen Sarianna Soismaa hämmästyi viime talvena herätessään aamuyöllä ja katsoessaan ikkunasta ulos. Kummastakin pihassa olleesta polkupyörästä oli kadonnut satula.
– Kello on neljä aamulla, tajuat ettei fillarissa ole satulaa, ja kohta pitäisi lähteä avaamaan päiväkotia 7,5 kilometrin päähän. Päässä alkoi soida Klamydian kappale: “Ookko tehnyt lenkkiä, pyörällä ilman penkkiä”.
Varastetut polkupyörät työllistävät poliisia erityisesti kesäisin. Nämä pyörät olivat poliisin tallessa Vantaalla vuonna 2019.Toni Määttä / Yle
Tarina sai onnellisen lopun. Kameraan tallentunut, etukorilla varustetulla polkupyörällä liikkunut varas vaihtoi anastetut satulat naapuritalon pihassa kynttilälyhtyihin.
– Löysin satulat maasta ja ehdin töihin. Nykyään meillä on satulatkin kettingillä kiinni, ettei tule samanlaisia yllätyksiä.
Ratkaisevaa on tarve, ei arvo
Poliisitarkastaja Antti Leppilahden mukaan varkauksia tehdään sekä ammattimaisesti että hetken mielijohteesta.
– Varsinkin rajat ylittävä kansainvälinen omaisuusrikollisuus on hyvinkin suunnitelmallista. He miettivät tarkkaan, mitä omaisuutta ovat hakemassa.
Myös näiden rikosten määrä on vähentynyt, kun liikkumista maiden välillä on rajoitettu.
Ammattimaisten varkaiden vastapainona ovat Leppilahden mukaan päähänpistona tapahtuneet varkaudet, joille ei välttämättä ole selitystä tai syytä.
Hän sanoo, että varastettavien esineiden rahallisella arvolla ei ole kovin suurta merkitystä.
– Kyllähän kirpputoreiltakin varastetaan tavaraa jatkuvasti. Ratkaisevaa ei ole omaisuuden arvo, vaan se että tekijällä on tarve johonkin asiaan. Kaikki lähtee, jos on tarve ja tilaisuus.
Tilaisuus siis todella tekee varkaan. Leppilahti antaa tutun vinkin siihen, miten omaisuuttaan voi suojella.
– Koti kannattaa pitää asutun näköisenä myös loma-aikana. Ja kaikki irtain kannattaa tietenkin laittaa lukkojen taakse.
Sosiaalisesti kuollut. Näin rankasti osa eläkeläisistä kuvaa vanhusten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Sosiaalisella kuolemalla tarkoitetaan ihmisten liukumista sosiaalisen vuorovaikutuksen ulkopuolelle. Esimerkiksi muistisairaan vanhuksen ajatellaan olevan viestinnän ulottumattomissa.
Lohduton kuva nousee esille Helsingin ja Tampereen yliopistojen yhteistyönä valmistuneesta tuoreesta tutkimuksesta. Tutkimukseen haastateltiin 36 eläkeikäistä ihmistä Pirkanmaalla vuosina 2018–2019. Haastatteluissa nousi esille monia epäkohtia.
Tutkijatohtori Jari Pirhonen Helsingin yliopistosta sanoo, että ikäihmisten voi nähdä olevan sosiaalisen kuoleman riskissä sekä yksilöinä että väestöryhmänä. Aiemmissa tutkimuksessa on havaittu Pirhosen mukaan, että hoitajat saattavat hoitaa muistisairasta kuin hän olisi jo kuollut, rajan tuolla puolen.
Tämä pelotti suurta osaa eläkeläisistä. He pelkäsivät muuttuvansa ihmisenä yhdentekeväksi ja tekemisen kohteeksi.
– Joku sanoi, että me ollaan huutolaisia, jotka myydään sille, joka halvimmalla hoitaa. Vanhus ei ole enää persoona tai yksilö, vaan häntä käännellään ja väännellään hoivakodissa ja työnnetään lusikalla ruokaa suuhun ja vaihdetaan vaippoja.
Kyse suuresta ryhmästä
Moni eläkeläinen koki, että yhteiskunta pyörii nuorempien mukaan, eivätkä he päässeet osallistumaan päätöksentekoon. Vanhoille ei löydy aina kaupoista sopivia vaatteita, eikä yhteiskunnan teknisessä kehityksessä ole helppoa pysyä mukana.
– Ajateltiin, että vanhojen tarpeet kyllä tiedetään, mutta niihin ei haluta käyttää yhteiskunnan varoja. Epäiltiin myös, että nuoret sukupolvet kokevat vanhusväestön vain yhteiskunnallisena rasitteena, Pirhonen kuvaa.
Haastateltavien ikä vaihteli 63 vuodesta yli 90-vuotiaisiin. Haastateltavien joukossa ei ollut muistisairaita.
Tutkijatohtori Jari Pirhonen sanoo, että eläkeläiset vertasivat vanhuksia huutolaisiin, kun ajateltiin, että nykyisin vanhat myydään hoidettavaksi sille, joka heidät halvimmalla hoitaa.Jussi Mansikka / Yle
Oman sosiaalisen kuoleman pelättiin tapahtuvan tulevaisuudessa siinä vaiheessa, kun avun tarve lisääntyy toimintakyvyn heiketessä.
– Joku ajatteli muuttuvansa toisten silmissä yhdentekeväksi. Jotkut epäilivät, onko elämä hoivakodissa enää elämää ollenkaan. Useat toivat oma-aloitteisesti keskusteluun eutanasian mahdollistamisen laitoselämää parempana vaihtoehtona, Pirhonen kertoo.
Kyse ei ole pienestä ryhmästä, sillä Muistiliiton mukaan arviolta 393 000 suomalaisella on muisti- tai muita kognitiivisia oireita, jotka haittaavat arkea.
Tilanne paheni koronakeväänä
Pääosa haastatteluista tehtiin sen jälkeen, kun vanhustenhoidon osin surkea tilanne oli noussut julkiseen keskusteluun alkuvuodesta 2019. Hoivakoteja suljettiin, koska niistä paljastui vakavia turvallisuusuhkia.
Vanhustenhoidon tilannetta on tutkijatohtorin mukaan syytä myös pelätä, vaikka hienojakin esimerkkejä hoivakodeista on.
Koronarajoitukset ovat tutkijan mukaan todennäköisesti vain lisänneet ulkopuolisuuden kokemuksia.
– Jos haastattelut tehtäisiin nyt, kuva voisi olla vielä lohduttomampi, Pirhonen arvioi.
Tutkijat ovat haastatelleet puhelimitse koronakeväänä hoivakotiasukkaiden läheisiä ja omaisia. Pirhosen mukaan ensitulokset ovat hätkähdyttäviä.
– Siellä on iso laskujen selvittely tulossa.
Monissa hoivakodeissa omaisten kaikki vierailut kiellettiin, vanhukset siirtyivät pyörätuoleihin, yhteisruokailusta siirryttiin huoneisiin syömään yksin. Tutkijan mukaan sosiaalisuutta rajoitettiin jo liikaa, vaikka sekin on totta, että se todennäköisesti säästi ihmishenkiä.
Apulaisoikeusmies Maija Sakslin on saanut runsaasti yhteydenottoja liittyen vanhusten oikeuteen tavata läheisiä.Emmi Korhonen / Lehtikuva
Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinkatsoi päätöksessään, että sosiaali- ja terveysministeriön virheellinen ohjeistus ympärivuorokautisen hoidon yksiköiden vierailukiellosta johti siihen, että vierailut on kielletty tai niitä on rajoitettu lainvastaisesti. Toisaalta kontaktien vähentämisellä on ollut merkittävä vaikutus sairastavuuden ja sitä kautta kuolleisuuden vähentämisessä.
Raha ratkaisee
Ratkaisu vanhusten karuihin kokemuksiin on Jari Pirhosen mukaan yksinkertaisesti raha.
– Tiedämme vanhojen ihmisten tarpeet, mutta emme satsaa heihin rahaa. Eikö sekin ole merkki siitä, että he eivät merkitse meille samaa kuin nuoremmat? Pirhonen kysyy.
Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger on arvioinut, että Suomen vanhushoito tarvisi miljardin, että se olisi pohjoismaisella tasolla. Pekka Koli / Yle
Yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta on arvioinut, että Suomen vanhustenhuollossa on merkittävä vajaus verrattuna muihin Pohjoismaihin.
– Jos verrataan esimerkiksi bruttokansantuotteen perusteella tilannetta Ruotsiin ja Norjaan, Suomen koko vanhuspalveluissa voidaan puhua ainakin miljardin euron vajauksesta, Kröger sanoi Ylelle vuosi sitten.
Jari Pirhosen mukaan sama tilanne on ollut Suomessa kymmeniä vuosia vanhushuollossa. Toisaalta koronan aikana Suomessa on hänen mukaansa taiottu useita miljardeja nopeasti koronakriisin hoitamiseksi. Tämä kaikki kertoo siitä, mitä arvostetaan.
Pirhosen mukaan Suomessa pitäisi alkaa arvioida kaikkia päätöksiä sen mukaan, miten solidaarisia ne ovat eri sukupolville.
– Kaikkea yhteiskunnallista päätöksentekoa tulisi tarkastella myös siltä kannalta, edistävätkö vai heikentävätkö päätökset ja toimenpiteet sukupolvien välistä solidaarisuutta. Sosiaalisesti kuolleiden henkiin herättämiseen ei tarvita ihmetekoja, kaikkien kuuleminen ja oikeudenmukaisuusperiaatteen noudattaminen riittävät mainiosti.
Vaikka moni vanhus kokee, ettei yhteiskunta arvosta heitä, läheiset auttavat kuitenkin usein. Pirhosen mukaan on osin myytti, että suomalaiset eivät auta vanhuksia.
– Tutkimusten mukaan suomalaiset auttavat tosi paljon ikääntyneitä läheisiä, jos verrataan tilannetta Euroopassa. Meillä on sellainen kuva, että vain Välimeren alueella ihmiset auttavat.
Jokaisella suomalaisella on kuitenkin tutkijan mielestä peiliin katsomisen paikka.
– Jos ulkoistan isäni ja äitini hoidon yhteiskunnalle, pitää olla myös valmis rahoittamaan sitä.
