Eduskunta on hyväksynyt selvin lukemin hallituksen esityksen kevytautoista. Tämän johdosta kevytautojen tuleminen liikenteeseen lykkääntyy ainakin vuodella.

Hallituksen esityksen puolesta äänesti 105, vastaan 35 ja poissa oli 59 kansanedustajaa.

Äänestys kevytautoista viiväistyi hieman, koska eduskunnan hissi oli jäänyt jumiin ja siellä kansanedustajia sisällä. Puhemies Tuula Haatainen (sd.) päätti odottaa muutaman minuutin, jotta kaikki edustajat pääsivät äänestämään.

Alkuperäisen lain mukaan 15-vuotiaiden piti päästä kevytautojen rattiin marraskuussa. Liikenneministeri Sanna Marin (sd.) teki lain voimaantulon suhteen äkkijarrutuksen syyskuun alussa, jolloin hän arvioi Ylen haastattelussa, ettei lakia saada korjattua aivan pienillä muutoksilla.

Lykkäämisen syynä on EU-komission huomautus, jonka mukaan kansallisesti suunniteltu kevytautolainsäädäntö ei ole EU-oikeuden vaatimusten mukainen. Lain säätäminen ilman komission siunausta voisi johtaa merkittäviin vahingonkorvausvaatimuksiin, jossa maksajana olisvat suomalaiset veronmaksajat.

Marin on arvioinut, että alkuperäinen laki kevytautoista voidaan joutua jopa kumoamaan. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, etteivät 15–17-vuotiaat pääsisi kevytauton rattiin missään vaiheessa.

Tilanne on siinä mielessä erikoinen, että viime hallituskaudella kevytautolaki meni selvästi läpi eduskunnassa. Nyt suurin osa kansaedustajista on lykkäämässä lain voimaantuloa.

Lain taustalla on ollut huoli mopoautoa käyttävien nuorten turvallisuudesta. Huolen nosti pintaan etenkin helmikuussa 2017 Sastamalassa sattunut tapaus, jossa kaksi nuorta kuoli, kun henkilöautolla ajanut mies törmäsi tahallaan mopoautoon.

Lue lisää:

Oikeusoppinut: Kevytautot selkeästi EU-oikeuden vastaisia, laki tulisi kumota – "Poliitikkojen toiminta erikoista, en muista vastaavaa"

Sanna Marin: Kevytautot sallivat lait joudutaan ehkä kumoamaan – "Komission huomautus on vakava"

Kevytautot eivät pääsekään liikenteeseen marraskuussa, lain voimaantuloon vuoden lykkäys

Kaksi yritystä on perääntynyt yhteistyöstä Sastamalan työllisyyspalvelujen kanssa asian noustua julkisuuteen. Samalla aluehallintovirasto pyytää kaupungilta lisäselvityksiä.

Sastamalan kuntouttava työtoiminta nousi uutisiin, kun kävi ilmi, että työttömät tekevät ilman palkkaa töitä yritysten hyväksi.

Kuntouttava työtoiminta puhuttaa edelleen Sastamalassa. Osa työttömistä on sitä mieltä, että työllisyyspalvelupäällikkö on antanut työtoiminnasta liian ruusuisen kuvan julkisuudessa.

Toiset taas ovat tyytyväisiä toimintaan ja pelkäävät, että kohu lopettaa palvelut kokonaan.

Samalla viranomaiset selvittävät Sastamalan kuntouttavan työtoiminnan järjestämistä. Aluehallintovirastosta kerrotaan, että asia on vireillä valvonta-asiana.

Lisäksi kaksi yritystä lopetti työttömien tekemien töiden ostamisen Sastamalan työllisyyspalveluilta.

Julkisuudessa tämä asia kääntyi tarkoitustaan vastaan. Aleksi Pälä

Toinen yrityksistä on kylpyhuonekalusteita valmistava Finnmirror. Yrityksen toimitusjohtaja Aleksi Pälä sanoo, että heillä yhteistyö Sastamalan työllisyyspalvelujen kanssa loppui jo kesällä. Myös kumituotteita valmistava Trelleborg on lopettanut alihankinnan.

Finnmirror sai tarpeekseen julkisuudesta

Pälä kertoo, että Finnmirror siirsi työttömillä teetettyjen WC-peilien kokoonpanon takaisin omaksi tuotannoksi. Toimitusjohtajan mukaan päätökseen vaikutti ainakin osittain alihankinnan saama kielteinen julkisuus.

Pälä sanoo, että Finnmirrorilla oli hyvä tarkoitus: tarjota tekemistä kuntouttavan työtoiminnan asiakkaille.

– Julkisuudessa tämä asia kääntyi tarkoitustaan vastaan, Pälä sanoo.

Yritys osti kokoonpanotyötä työllisyyspalveluilta muutamilla tuhansilla euroilla vuodessa. Yhteistyö jatkui useita vuosia.

Ymmärrän sen hyvin. Eivät yritykset välttämättä halua tällaista julkisuutta. Tiina Leppäniemi

Peilejä ovat koonneet muun muassa kuntouttavassa työtoiminnassa olevat työttömät ilman palkkaa. Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaille maksetaan työmarkkinatuen päälle vain yhdeksän euron kulukorvaus päivässä.

Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu pitkään työttöminä olleille henkilöille työllistymismahdollisuuksien ja elämänhallinnan parantamiseksi. Lain mukaan kuntouttavaa työtoimintaa ei saa hankkia yritykseltä eikä sillä saa korvata virka- tai työsuhdetta.

Palkkatyö voi vähentyä

Sastamalan työllisyyspalveluista kerrotaan, että Finnmirror ja Trelleborg ovat ilmoittaneet, että eivät halua enää teettää alihankintatöitä.

– Ymmärrän sen hyvin. Eivät yritykset välttämättä halua tällaista julkisuutta, sanoo Sastamalan työllisyyspalvelupäällikkö Tiina Leppäniemi.

Leppäniemi sanoo, että alihankintatöiden loppumisen takia työllisyyspalvelut voi joutua vähentämään palkallisia työnohjaajia. Leppäniemen mukaan tätä joudutaan pohtimaan esimerkiksi silloin, kun palkkatuella palkatun henkilön määräaikainen työsuhde on päättymässä.

Leppäniemen mukaan myös osa kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista on murheissaan alihankintatöiden vähenemisestä ja mahdollisesta loppumisesta.

Karjuasema odottaa lisätietoja

Karjuasemaa Sastamalassa pitävä Finnpig ei ole vielä tehnyt päätöstä yhteistyön mahdollisesta lopettamisesta. Finnpigin toimitusjohtaja Heikki Hassinen kertoo, että yritys kaipaa lisätietoa siitä, onko alihankintaa hyväksyttävää jatkaa.

Työttömät ovat tehneet karjuasemalle lämpöpusseja siemennesteen kuljetukseen. Karjuasemalla tuotetaan siemennestettä emakkojen keinosiemennystä varten.

Hassinen arvioi, että alihankinta saattaa tuoda yritykselle pientä taloudellista hyötyä, mutta suurin syy on yhteiskuntavastuu. Finnpig on halunnut tarjota työttömille mielekästä tekemistä.

Avi teki tarkastuskäynnin

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto teki Sastamalan kaupungin työllisyyspalveluihin ohjaus- ja tarkastuskäynnin 10. syyskuuta.

Avi ei vielä kerro asiasta enempää, koska valvonta on kesken. Viranomainen tekee asiasta julkisen päätöksen myöhemmin. Tähän menee todennäköisesti kuukausia.

Ohjaus- ja tarkastuskäynti tapahtui juuri sen jälkeen, kun Seura-lehti kirjoitti Sastamalan työllisyyspalvelujen käytöstä yritysten alihankintaan.

Myös Yle kertoi syyskuun alkupuolella, että Sastamala myi työttömien tekemää työtä muutamille yrityksille.

Työllisyyspalvelupäällikkö Tiina Leppäniemi kertoi artikkelissa, että vuodessa työllisyyspalvelut laskuttaa yrityksiltä alihankintatyöstä yhteensä vajaat 15 000 euroa. Leppäniemi luonnehti alihankintaa pienimuotoiseksi.

Ylen näkemien laskulähetteiden perusteella alihankintatöiden määrä on pysynyt suunnilleen samana vuodesta 2014. Vuonna 2013 summa oli hieman suurempi, muutamia kymmeniä tuhansia euroja. Tätä aikaisempia laskuja ei Sastamalan mukaan ole enää ainakaan helposti saatavissa tietojärjestelmän vaihtumisen vuoksi.

Leppäniemi sanoi myös, että kuntouttavassa työtoiminnassa olevat henkilöt osallistuvat alihankintatyöhön, mutta työstä vastaavat palkatut työntekijät.

Työllisyyspalvelupäällikkö kertoi, että jos jonakin päivänä väkeä ei ole tarpeeksi paikalla, palkatut työntekijät tekevät itse myös varsinaisia alihankintatöitä. Palkattuja työntekijöitä on runsaat kymmenen, joista osa on töissä palkkatuen turvin.

Enemmistö kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista ei Leppäniemen mukaan osallistu minkäänlaiseen työtoimintaan vaan ryhmäpalveluihin, kuten työnhaun ja koulutuksen ryhmiin.

Uutinen herätti arvostelua

Pian uutisen julkaisun jälkeen Yleen otti yhteyttä kuntouttavassa työtoiminnassa olleita henkilöitä, jotka eivät olleet tyytyväisiä työllisyyspalvelupäällikön antamaan kuvaan toiminnan luonteesta.

Arvostelijoiden mukaan alihankinta ei ole pienimuotoista: ainakin osaa alihankintatöistä kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat tekevät hyvin itsenäisesti ilman säännöllistä työnohjausta.

Palautteen mukaan alihankintatöitä on niin paljon, että palkatut työntekijät eivät pystyisi mitenkään niitä yksin tekemään.

Yhteydenotoissa arvosteltiin myös sotaveteraaneille tarjottavan siivouksen ohjausta: Usein ei tiedetä, ketä aamulla tulee paikalle. Odottelun jälkeen työt hoidetaan hiki hatussa sillä porukalla, joka satutaan saamaan kasaan.

Työtoiminnan toteutus sai moitteita myös paikallislehden mielipideosastossa.

– Siivouspartiossa tupakoin iltapäivään asti ja sitten pää kolmantena jalkana ristiin rastiin huushollista toiseen, urakkavauhtia mattoja piiskaamaan. Aina meni "ylitöiksi", luvattiin korvata (vissiin seuraavassa sielunkierrossa), pitkäaikaistyötön kirjoitti Alueviestissä.

"Töitä ei oteta kuntouttavan työtoiminnan varaan"

Työllisyyspalvelupäällikkö Leppäniemi sanoo edelleen, että alihankintatöitä ei koskaan oteta kuntouttavan työtoiminnan varaan. Hänen mukaansa työt mitoitetaan niin, että tarvittaessa palkatut työntekijät pystyvät ne tekemään.

Lisäksi Leppäniemi sanoo, että palkattu työnohjaaja on aina paikalla, vaikka ei koko ajan vieressä seisoisikaan.

Leppäniemen mukaan myöskään siivoustöitä ei oteta enemmän kuin voidaan hoitaa. Kysyntää siivoustöille olisi enemmänkin, mutta muille kuin sotaveteraaneille niitä ei pystytä tarjoamaan.

Leppäniemi arvioi, että suurin osa työttömistä suhtautuu myönteisesti kuntouttavaan työtoimintaan, eli arvostelijat ovat vähemmistössä. Lokakuussa paikallislehti Tyrvään Sanomat (vain tilaajille) haastatteli työtöntä, 54-vuotiasta miestä, joka uskoi kuntouttavasta työtoiminnasta olevan hänelle hyötyä.

Leppäniemi sanoo, että kielteinen julkisuus on saanut osan asiakkaista pelkäämään, että palvelut loppuvat kokonaan.

Työttömät rakentavat portaita ja pitkospuita

Työttömät tekevät töitä myös esimerkiksi Sastamalan kaupungille. Arvostelijoiden mielestä myös tällaiset työt korvaavat palkkatyötä.

Työttömät ovat rakentaneet esimerkiksi vajaan sadan metrin portaat Saikkalanjoen varteen sekä pitkospuita ja kuivakäymälöitä Ritajärven luonnonsuojelualueelle.

Sastamalan tekninen johtaja Kimmo Toukoniemi sanoo, että työt ovat työttömille varta vasten räätälöityjä. Niiden tekemiseksi ei aseteta mitään aikataulua.

Toukoniemen mukaan työn tulokset ovat mukava lisä kuntalaisille, mutta eivät välttämättömiä. Toukoniemi sanoo, että jos työttömät eivät töitä tekisi, niitä ei välttämättä tehtäisi ollenkaan.

Viranomaiset puuttuivat jo keväällä

Aluehallintovirasto puuttui Sastamalan kuntouttavan työtoiminnan järjestämiseen ensimmäisen kerran huhtikuussa. Valvontapäätöksen mukaan Sastamala ja Punkalaidun olivat ohjanneet kuntouttavaan työtoimintaan työttömiä ilman lainmukaisia perusteita.

Avi kävi läpi 54 työttömän aktivointisuunnitelmat. Avi arvioi, että näistä noin 15–20 henkilöllä ei ollut työ- ja toimintakykyyn tai elämänhallintaan liittyviä ongelmia, joten he olisivat pystyneet ottamaan vastaan kokoaikatyötä.

Toukokuussa Sastamalan työllisyyspalvelut vastasi asiaa koskevaan valtuustoaloitteeseen, että ”suullisesti saadut selvitykset suunnitelmia laatineilta virkailijoilta toivat esiin kuntouttavaan työtoimintaan ohjattujen henkilöiden palvelutarpeen ja työ- ja toimintakyvyn rajoitteet, mutta niitä ei ollut kirjattu suunnitelmiin.”

Työllisyyspalvelujen mukaan puutteet on korjattu.

Kuntouttava työtoiminta lisääntyi nopeasti

Sastamalassa kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden määrä lisääntyi selvästi vuodesta 2016 vuoteen 2018. Vuonna 2016 heitä oli yhteensä 262, kun vuonna 2018 vastaava luku oli 499.

Kehitystä selittää osaltaan Pirkanmaan alueellinen työllisyyskokeilu, joka alkoi elokuussa 2017. Kokeilussa toteutettuja työnhakijoiden aktivointitoimenpiteitä on kuvailtu mittakaavaltaan historiallisiksi.

Verkkopalveluiden tilalle tuli henkilökohtaista, kasvokkaista palvelua, ja kokeilussa mukana olleille työttömille nimettiin oma vastuuvirkailija tai omatyöntekijä. Kerätyn palautteen perusteella monet olivat tyytyväisiä uudentyyppiseen palveluun.

Kokeilukuntien työttömyys väheni muita Suomen kuntia rivakammin. Kokeilu sai runsaasti kiitosta julkisuudessa ja sen lopettamista vuoden 2018 lopussa arvosteltiin laajasti.

Työttömien joukosta löytyi jopa kuolleita

Marraskuussa 2017 Yle kirjoitti, että esimerkiksi Sastamalassa työttömien määrä oli pudonnut runsaasta tuhannesta yli kahdella sadalla muutamassa kuukaudessa.

Osa tilastojen pikaisesta kaunistumisesta johtui kuitenkin siitä, että työttömiksi oli kirjattu runsaasti sellaisia, jotka eivät työttömiä enää olleetkaan. Osa oli mennyt jo aiemmin töihin, osa koulutukseen. Työttömiksi työnhakijoiksi oli merkitty jopa kuolleita.

Vuoden 2018 alusta voimaan tullut aktiivimalli lisäsi entisestään työllisyyspalveluiden kysyntää. Työttömät ottivat itse yhteyttä työvoimaviranomaisiin, jotta voisivat välttyä aktiivimalliin sisältyvältä työttömyysturvan leikkaukselta.

Osa sekä työllisyyskokeilun että aktiivimallin liikkeelle laittamista työttömistä on päätynyt kuntouttavaan työtoimintaan. Osa heistä kokee olevansa väärässä paikassa.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan kuntouttavaa työtoimintaa ei ole tarkoitettu niille työttömille, jotka voisivat osallistua julkisiin työvoimapalveluihin tai tehdä töitä. Heidän kohdallaan pitäisi harkita ensisijaisia työvoimapalveluja kuten esimerkiksi työkokeilua ja palkkatuettua työtä, jos suora työllistyminen ei onnistu.

Kuntouttava työtoiminta on sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalipalvelu. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on linjannut, että pelkästään pitkään jatkunut työttömyys ei oikeuta päättelemään, että henkilöllä olisi elämänhallinnan tai työ- ja toimintakyvyn asettamia rajoituksia.

Myöskään sopivien työvoimapalveluiden puute ei ole riittävä peruste ohjata asiakas kuntouttavaan työtoimintaan.

Keskustelu aiheesta on auki klo 20 asti.

Halpalentoyhtiö Ryanair on ilmoittanut jatkavansa keväällä lentoja Tampere–Pirkkalan ja Budapestin välillä.

Finavia sanoo, että yhteyden jatkuminen on sitkeän työn tulos.

– Olemme yhteistyössä seutukunnan kanssa tehneet paljon töitä saadaksemme Ryanairin jatkamaan Tampereen ja Budapestin välisiä lentoja. Työstämme edelleen myös paljon kaivattuja lisäyhteyksiä heidän kanssaan, sanoo Finavian aluejohtaja ja Tampere-Pirkkalan lentoaseman päällikkö Mari Nurminen tiedotteessa.

Tampereen ja Unkarin Budapestin välisiä lentoja operoidaan kaksi kertaa viikossa. Lähtöajat Tampereelta ovat keskiviikkoiltana ja sunnuntaina alkuillasta. Paluulennot Budapestista saapuvat Tampere–Pirkkalan lentoasemalle vastaavasti keskiviikkoisin ja sunnuntaisin.

Lennot Budapestiin käynnistyvät 29. maaliskuuta.

Finavia kertoo jatkavansa neuvotteluja Ryanairin ja muiden lentoyhtiöiden kanssa uusien reittien avaamiseksi. Tampere–Pirkkala on tärkeä lentokenttä Helsinki–Vantaan ja Turun lentoasemien ohella.

– Olemme panostaneet Tampere-Pirkkalan lentoaseman kehittämiseen lähivuosina yli 20 miljoonaa euroa. Marraskuussa otamme käyttöön uudet lentomenetelmät, jotka hyödyntävät satelliittipohjaista navigointijärjestelmää. Sen ansiosta laskeutuminen on entistä sujuvampaa myös huonoissa sääolosuhteissa kuten sumussa ja lumisateessa, Nurminen kertoo.

Ryanair lentää useita reittejä viikossa – silti Lappeenrannan lentokenttä tekee merkittävästi tappiota

Latvialainen lentoyhtiö selätti halpalentoyhtiöt – lentää kannattavasti ja miettii uusia reittejä myös Suomeen

Lokakuisena torstaina Ratinan stadionilla saa potkia jalkapalloa rauhassa. Tampereella asuva Marko Salmi nappaa pallon ilmasta tottunein maalivahdin ottein.

Kokemusta on kertynyt muun muassa Suomen maajoukkueessa, jonka riveissä hän osallistui asunnottomien jalkapallon MM-kisoihin Walesin Cardiffissa viime kesänä.

– Siellä todellakin tiedosti, että ollaan samanlaisia ihmisiä kaikki – kansallisuudesta riippumatta. Tunnelma oli lämmin ja siellä halattiin niin paljon, että kädet ihan väsyivät, hän muistelee parin kuukauden takaista tapahtumaa.

– Kokemus oli uskomattoman hieno. Sanat eivät riitä kertomaan, millaista on olla kantamassa Suomen lippua, kuunnella Maamme-laulua ja laulaa mukana, kun on viisisataa ihmistä ympärillä.

Marko Salmen tie MM-pelaajaksi alkoi pitkän päihde- ja rikosputken jälkeen. Hän pääsi Silta-valmennuksen päihdekuntoutukseen Tampereelle ja päätyi sieltä vankilasta vapautuville tukea tarjoavan Kris Tampereen jalkapallotreeneihin.

– Koin, että ainoa vaihtoehto pysyä raittiina, on vaihtaa leikkikaverit ja leikkipaikka. Löysin nurmen ja jalkapallon ja raittiit ystävät. Tällä hetkellä ne täyttävät 99 prosenttia elämästäni.

Kentällä oppii elämäntaitoja

Asunnottomien jalkapallotoiminta alkoi Suomessa 15 vuotta sitten lehtijutusta. Diakonissalaitoksen kulttuurituottaja Anssi Pirttineva luki asunnottomien Big Issue -lehdestä jutun Ruotsin MM-joukkueen maalivahdista ja halusi käynnistää toiminnan myös Suomessa. Pirttineva otti yhteyttä Diakonissalaitokselta apua saaneeseen Ari Huldéniin, jonka tiesi intohimoiseksi jalkapalloihmiseksi.

Jo seuraavana vuonna 2006 Suomi osallistui MM-kisoihin Cape Townissa Etelä-Afrikassa. Ensimmäisten kisojen jälkeen mukana ollaan oltu joka kerta.

Ari Huldénin arvion mukaan toiminnan piirissä on tällä hetkellä noin 250 pelaajaa. Pelaajat MM-joukkueeseen löytyvät alueellisen verkoston kautta, muun muassa päihdekuntoutuksen ja Krisin joukkueista. Alueellista toimintaa on kymmenellä paikkakunnalla, esimerkiksi Tampereella, Helsingissä, Jyväskylässä, Lahdessa, Turussa ja Raumalla.

– Omaan historiaani kuuluu asunnottomuuden lisäksi päihteitä ja rikollisuutta. Jalkapallotoiminta sopii kokemukseni mukaan tällaisten elämäntapamuutosta tukevien tahojen pyöritettäväksi, Huldén sanoo.

– Jossain vaiheessa verkostossa oli myös vastaanottokeskuksia, mutta niiden toiminta on hiipunut.

Asunnottomien jalkapallotoiminnan taustalla on ajatus toiminnallisen vertaistuen tarjoamisesta. Jalkapallon kautta saadaan vaikeassa elämäntilanteessa olevat ihmiset osallisiksi ja autetaan heitä elämässä eteenpäin. Yhteisissä treeneissä ja peleissä oppii jakamaan tunteita ja arvostamaan ja kunnioittamaan toista.

– Ei pelkkä futiksen pelaaminen kaikkia ongelmia ratkaise, mutta on sillä merkitystä – erityisesti, kun saadaan näitä auttavia tahoja mukaan. Ja tietysti toiveena on, että tavat toimia ihmisten kanssa siirtyvät kentältä myös muuhun elämään, Ari Huldén kertoo.

– Ihanteellista on, jos pelaaja pysyy toiminnassa mukana 2–3 vuotta. Sinä aikana hän ehtii rakentamaan elämäänsä, itsenäistymään ja ottamaan vastuun elämästään.

Vuodesta 2003 järjestetyt MM-kisat, Homeless World Cup, ovat monelle alueellisessa toiminnassa mukana olevalle unelma. Sitä voi tavoitella muun muassa sitoutumalla päihteettömyyteen ja käymällä aktiivisesti treeneissä. MM-kisakoneeseen pääsee joka vuosi kahdeksan uutta pelaajaa.

– Puolentoista viikon kisamatkalla näkee, että vaikeassa elämäntilanteessa olevia on kaikkialla. Eikä – vaikeuksista huolimatta –kenenkään elämä ole vain toivotonta, vastuutonta ja kurjaa, Huldén sanoo.

Kotikisoihin saadaan myös naisten joukkue

Palataan takaisin Ratinaan, jossa Marko Salmi potkaisee pallon Krisin treeneistä tutulle Minna Kyyhkyselle.

Kyyhkyselle pelipaikan saaminen kotikisojen MM-joukkueeseen on suuri unelma, joka voi olla saavutettavissa. Aiemmin Suomesta on MM-kisoihin lähtenyt vain miesten joukkue, mutta nyt näyttää siltä, että kotikisoihin saadaan koottua myös naisten joukkue.

Reilu puolitoista vuotta sitten vankilasta vapautunut Kyyhkynen on elänyt lähes kaksi vuotta ilman päihteitä. Jalkapalloa hän on pelannut vuoden ja ehtinyt voittaa jo SM-kultaa ja -hopeaa. Pohjoismaiden mestaruuskisoissa tänä syksynä tuli pronssia ja arvostettu fair play -palkinto. Vanhalla urheilutaustalla saattaa olla vaikutusta.

– Pelasin pienenä Ilveksen junnuissa, ehkä 7–11-vuotiaana. Mutta se sitten loppui, kun tuli päihteiden käyttäminen tilalle. Nyt olen 39-vuotias eli kyllä siinä aika pitkä väli on, Kyyhkynen kertoo.

– Kotikisoissa olen mukana ainakin talkootyöntekijänä, jos en muuten. Mutta olen ehdolla MM-joukkueeseen ja toivon, että olen joukkueessa.

MM-kisat tarjoavat urheilujuhlaa yleisölle

Ratinan tyhjä stadion näyttää lohduttomalta kevyen sateen ropistessa punaisille penkeille. Ensi kesänä tunnelma on kuitenkin toinen. Tällä samalla stadionilla, jossa Huuhkajat ovat tehneet kahden viime vuoden aikana Suomen jalkapallohistoriaa, pelataan 18. asunnottomien jalkapallon MM-kisat 28.6.–6.7.2020.

Kisojen odotetaan tuovan Tampereelle jopa 700 pelaajaa yli 50 maasta. Mukana tulevat tietenkin myös tukijoukot ja tapahtumaan toivotaan isoa yleisöä.

Ei pelkkä futiksen pelaaminen kaikkia ongelmia ratkaise, mutta on sillä merkitystä – erityisesti, kun saadaan näitä auttavia tahoja mukaan. Ari Huldén

Ratinan ympäristöstä tulee iso tapahtumapuisto, jossa on pelien lisäksi runsaasti esiintyjiä ja oheistapahtumia. Osa peleistä pelataan kauppakeskuksen alueella ja stadionin sisäpuolelle tulee kaksi katujalkapallokaukaloa.

– Odotan eniten, että pääsemme kertomaan ihmisten tarinoita – sellaisia toivon tarinoita, joissa jalkapallo on näytellyt suurta roolia ja ollut elämää kantavan voiman lähtökohtana. Ja sitä, että ihmiset tulisivat näkemään, kuulemaan ja kokemaan hienoa urheilujuhlaa ja tapahtumaa, kertoo lokakuun alussa vetovastuun kisoista ottanut Jaakko Hautamäki.

Tampereen MM-kisojen takana ovat Tampereen kaupunki, Diakonissalaitos, Nauha ry ja Pelastusarmeija. Mukana järjestelyissä on myös Suomen Homeles Academy ry, jonka kautta Ari Huldén on vuodesta 2009 koordinoinut ja kehittänyt asunnottomien jalkapallotoimintaa. Yhteistyössä on mukana myös Suomen Palloliitto.

Kisojen järjestämisessä isossa roolissa ovat vapaaehtoiset, joita tarvitaan Hautamäen mukaan "valtava määrä". Vapaaehtoisia rekrytoidaan paitsi Tampereen seudulta myös muualta Suomesta muun muassa järjestöjen kautta.

Marko Salmi ei kotikisoissa pelaa – MM-kisojen sääntöjen mukaan pelaajana kisoihin voi päästä vain kerran. Mutta vähintään vapaaehtoisena hän aikoo olla mukana.

– Haluan nähdä ne ihmiset, jotka kokevat sen saman fiiliksen, jonka minä olen kokenut Cardiffissa. Niiden saman hyvän olon ja rakkauden lajiin pelien jälkeen. Se on todella herkistävää, hän sanoo.

Juttua korjattu 18.10. klo 9.54: Diakonissalaitoksen kulttuurituottajan nimi on Anssi Pirttineva.

Paine korottaa kunnallisveroa koettelee Tampereen pormestarikoalition kestävyyttä. Ylen tekemä kysely paljastaa jyrkän jaon veronkorotuksen kannattajiin ja vastustajiin. Sen sijaan puolueiden sisällä suuria erimielisyyksiä asiasta ei ole.

Yle kysyi Tampereen kaupunginvaltuutetuilta, pitäisikö tuloveroprosenttia nostaa vuodelle 2020. Lisäksi valtuutetuilta pyydettiin perusteluja siihen, miksi kunnallisveroa pitäisi nostaa tai miksi sitä ei saa nostaa.

Lisäksi veronkorotuksen kannattajilta pyydettiin ehdotus siitä, minkä verran veroprosenttia pitäisi nostaa.

Kuluvana vuonna Tampereen talous on jäämässä reippaasti alijäämäiseksi. Pormestariohjelman mukaan veronkorotus on mahdollinen vuonna 2020, jos muut keinot eivät riitä.

Tampere verottaa Helsinkiä ja Turkua kireämmin

Kyselyyn vastasi 42 kaupunginvaltuutettua 67:stä. Heistä 23 on valmis korottamaan kunnallisveroa – moni ehdottomasti, osa tietyin ehdoin. Vastanneista 19 valtuutettua ei nostaisi tuloveroprosenttia.

Monet niistä valtuutetuista, jotka kannattavat veronkorotusta, olisivat valmiita 0,5–1 prosenttiyksikön nostoon. Tampereen kunnallisveroprosentti on tällä hetkellä 19,75. Lukema on Pirkanmaan alhaisin.

Useissa suurissa kaupungeissa veroprosentti on Tamperetta pienempi, kuten Helsingissä (18,00), Espoossa (18,00), Vantaalla (19,00) ja myös Turussa (19,50).

Muuhun maahan Tamperetta voi verrata esimerkiksi veronmaksajien nettisivujen karttasovelluksella.

Valtuusto jakautuu vahvasti kahtia

Kaikki Ylen kyselyyn vastanneet kokoomuslaiset vastustavat veronkorotusta. Pelkkiä ei-vastauksia tuli myös perussuomalaisista, RKP:stä, Tampereen Puolesta -ryhmästä ja Vaihtoehto Tampereesta.

Toisaalta kaikki mielipiteensä ilmaisseet SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton valtuutetut hyväksyisivät veronkorotuksen.

Keskustan kolmesta vastaajasta kaksi ei sulkenut veronkorotuksen mahdollisuutta pois, yksi vastusti korotusta.

Kaikki valtuutettujen vastaukset on nähtävissä tämän artikkelin lopussa.

Kokoomuslaiset pelkäävät vaikutuksia työllisyyteen

Kokoomuksen valtuutettujen mielestä kunnallisveron korotus lääkitsee taloutta vain vähän aikaa. Lisäksi he ajattelevat, että veronkorotus heikentää sekä palkansaajien että eläkeläisten toimeentuloa ja työllisyyttä.

– Veroprosentin nostaminen ei paranna kaupungin taloustilannetta kuin hetkellisesti, Reeta Ahonen (kok.) sanoo.

– Verotuksen kiristäminen vaikuttaa negatiivisesti taloudelliseen toimeliaisuuteen ja ihmisten toimeentuloon sekä heikentää työllisyyttä. Kaupungin on tehostettava omaa toimintaansa eikä nostaa veroja, Anneli Taina (kok.) sanoo.

Kokoomuslaisten mielestä menojen kasvu pitää saada hidastumaan. He vaativat, että kaupungin toimintaa pitää muuttaa niin, että kulut pienenevät. Osa olisi valmis laskemaan palveluiden tasoa.

– Tuloveroprosentin nostaminen ei korjaa pitkällä aikajänteellä niitä ongelmia, joita Tampereen käyttötaloudessa on. Tärkeämpää olisi saada menojen kasvu hidastumaan esimerkiksi palvelutasosta tinkimällä, apulaispormestari Aleksi Jäntti (kok.) sanoo.

– Sitoutuminen tiukkaan menokuriin ja (sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevä) tuen painopisteen siirtäminen edelleen varhaisempaan tukeen niin terveydenhuollossa kuin sosiaalipalveluissa ovat kriittisiä tekijöitä kaupungin talouden kestävyyden kannalta, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anna-Kaisa Ikonen (kok.) sanoo.

Investointitahti hirvittää osaa valtuutetuista

Myös perussuomalaiset näkevät, että kunnallisveron nosto vähentää työntekointoa. Perussuomalaisten mielestä paine korottaa kunnallisveroa johtuu aiemmin tehdyistä vääristä päätöksistä, kuten ratikasta.

Perussuomalaiset pelkäävät, että veronkorotus tietäisi lisää huonoja ratkaisuja.

– Itsekin poliitikkona tunnen poliitikot ja voin luvata että mikä tahansa tulonlisäys on pian käytetty ja sitten ollaankin taas kuntalaisten kukkarolla uudestaan, Lassi Kaleva (ps.) sanoo.

– Tampereen talous on kuralla, koska taloutta ei osata johtaa. Eletään yli varojen. Pormestari suhtautuu velkaan välinpitämättömästi, kuten vasemmisto aina tekee, Veikko Vallin (ps.) sanoo.

Investointi-intoa pidetään liian kovana myös Tampereen Puolesta -ryhmässä ja Vaihtoehto Tampereessa.

Tampereen investoinnit ovat viime vuosina vakiintuneet uudelle tasolle, noin 200 miljoonaan euroon vuodessa. Kuudesta suurimmasta kaupungista Tampere investoi kolmanneksi eniten Espoon ja Helsingin jälkeen.

Tarkastuslautakunnan arviointiraportin mukaan vuosina 2015−2018 Tampere on investoinut vuosittain keskimäärin 910 euroa asukasta kohti, kun Espoon luku on 1 138 ja Helsingin 971.

Demarien mielestä veronkorotusta ei voida välttää

Pormestaripuolue SDP:n valtuutettujen kanta on päinvastainen. Heidän mielestään veronkorotus on väistämätön, koska muut keinot on jo käytetty.

– Kaupungin alijäämää ei voida kattaa kuin tuloja lisäämällä. Palveluista on jo leikattu riittävästi, apulaispormestari Johanna Loukaskorpi (sd.) sanoo.

– Valitettavasti tämä on viimeinen keino ja pakko käyttää. Olemme leikanneet tällä pormestarikaudella jo tarpeeksi, Ari Wigelius (sd.) sanoo.

SDP:n leirissä palvelutasosta tinkiminen on punainen vaate.

– Hyvät ja toimivat peruspalvelut ovat kaikkien etu ja tulevat myös kaupungille halvemmaksi, kuin kalliit korjaavat keinot, Ilkka Porttikivi (sd.) sanoo.

Osa pohtii jo, kestääkö Tampereen laaja pormestarikoalitio veropäätöksen.

– Olen ymmärtänyt, että valtuustoryhmät ovat erimielisiä veronkorotuksesta. Toivon, että pormestarikoalitio ei hajoa nyt päätösten seurauksena, Aila Dündar-Järvinen (sd.) sanoo.

Keväällä 2018 vasemmistoliitto joutui jättämään koalition, koska vastusti muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen korotuksia. Ennen tätä oppositiossa oli vain Vaihtoehto Tampereen yhden miehen ryhmä.

"Veronkorotus ennaltaehkäisee ongelmia"

Myös osa vihreiden valtuutetuista katsoo, että Tampereella on säästetty jo tarpeeksi. He ajattelevat, että leikkaukset muuttuvat yhä rajummiksi, jos kunnallisveroa ei koroteta.

– Tampereella on vuosien pakkosäästämisen jälkeen nyt pakko panostaa laatuun kouluissa, päiväkodeissa ja terveyskeskuksissa, Jaakko Mustakallio (vihr.) sanoo.

Matti Helimo (vihr.) ei lyö kantaansa lopullisesti lukkoon.

– Kiinteistöveroa korotettiin jälleen ja nyt on oikeudenmukaisemman eli tuloveron vuoro olla tarkastelussa osana keinovalikoimaa. Se on viimeinen vaihtoehto, mutta otettava esille, Helimo sanoo.

Olga Haapa-ahon (vihr.) mielestä veronkorotuksesta saatavat rahat voidaan käyttää niin, että rahaa säästyy tulevaisuudessa.

– Vaikka veronkorotus ei ratkaise kaikkia talouden haasteita, se auttaa meitä tekemään olennaisia panostuksia ennaltaehkäisyyn. Ennaltaehkäisy on olennaisessa osassa myös tulevien vuosien kustannusten hillinnässä, Haapa-aho sanoo.

Samaa mieltä on vasemmistoliiton Noora Tapio.

– Tämän päivän leikkaukset ovat huomisen alijäämää, sillä ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin ongelmien korjaaminen, Tapio sanoo.

Vasemmistoliiton valtuutetut kannattavat veronkorotusta, koska kammoksuvat palvelutason laskua. Vasemmistoliitossa ajatellaan, että kaupungin toiminnan tehostaminen johtaa esimerkiksi vanhusten kaltoinkohteluun.

– Tuloveroprosentin nostaminen ei ole mieluisaa, mutta se on välttämätöntä, koska muut vaihtoehdot – palveluiden heikentäminen ja/tai asiakasmaksujen korottaminen – ovat vielä huonompia vaihtoehtoja vähävaraisten ihmisten kannalta, Ulla-Leena Alppi (vas.) sanoo.

Pormestarin kanta julki maanantaina?

Tampereen pormestari Lauri Lyly (sd.) ei vastannut Ylen kyselyyn. Tämä on ymmärrettävää, koska Lyly julkistaa talousarvioesityksensä vuodelle 2020 tulevana maanantaina 21. lokakuuta. Silloin pormestari todennäköisesti ottaa kantaa myös ensi vuoden kunnallisveron tasoon.

Kaupunginvaltuusto kokoontuu päättämään ensi vuoden budjetista ja veroprosentista 18. marraskuuta.

Tampereen pormestariohjelma jätti oven auki korotukselle. Pormestariohjelmassa vuosille 2017–2021 luvataan, että kaupungin talous on tasapainossa valtuustokauden loppuun mennessä.

Ohjelmassa sanotaan, että veroja voidaan korottaa, jos muut säästötoimet eivät pure.

– Mahdolliseen verojen korottamiseen palataan vuoden 2020 talousarvion laadinnan yhteydessä, kun sote- ja maakuntauudistuksen sekä yleisen talouskehityksen vaikutukset kaupungin talouteen ovat tiedossa, pormestariohjelmassa lukee.

Nyt tiedetään, että sote ei ole vieläkään valmis ja talouskasvun hidastuminen alkaa vähitellen heikentää työllisyyden kasvua. Niinpä myös Tampereella ollaan vaikeiden valintojen edessä.

Kuluva vuosi voi jäädä yli 46 miljoonaa miinukselle

Tampereella ennustetaan, että kuluvan tilikauden tulos jää 46,5 miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Tämä on 17,5 miljoonaa euroa heikommin kuin suunniteltiin.

Suunnitelmia enemmän rahaa on uponnut erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Pormestariohjelmassa asetetun tavoitteen mukaisesti Tampere on etsinyt säästöjä jo jonkin aikaa. Tampereella on muun muassa korotettu sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä liikuntapalvelujen asiakasmaksuja ja leikattu järjestöjen avustuksia. Lisäksi toimintaa on tehostettu kautta linjan ja sähköisiä palveluja pyritään lisäämään.

Talouden tasapainottamisohjelma laadittiin viimeksi vuoden 2018 keväällä. Silloin valtuusto päätti 43,5 miljoonan euron ohjelmasta vuosille 2018–2020. Noin puolet talousohjelman keinoista tähtää säästöihin ja noin puolet tulojen lisäykseen.

Tilintarkastuksen mukaan talousohjelma toteutui vuonna 2018, mutta tilikauden tulos jäi silti miinukselle. Talousohjelman mukaiset vuosien 2019 ja 2020 tavoitteet, noin 35 miljoonaa euroa, eivät riitä kattamaan vuoden 2018 alijäämää.

Tampereella Nokian moottoritiellä maanantaina sattuneessa ulosajossa loukkaantunut noin 30-vuotias mies on menehtynyt. Turmassa mukana ollut noin 40-vuotias nainen on edelleen sairaalahoidossa.

Maanantaina hätäkeskus sai hieman ennen iltakymmentä ilmoituksen henkilöautosta, joka oli törmännyt Villilän kohdalla keskikaiteeseen ja valotolppaan.

Poliisin mukaan tutkinnassa on selvinnyt, että henkilöauto oli tullut Nokian suunnasta kohden Tamperetta. Kuljettaja oli menettänyt auton hallinnan ja ajautunut oikea kylki edellä keskikaiteen lävitse valopylvääseen.

Ajajan henkilöllisyys on edelleen epäselvä

Auto vaurioitui kauttaaltaan. Kyseessä on punainen Audi A4 -merkkinen porrasperäinen henkilöauto vuosimallia 1998.

Poliisin mukaan edelleen on epäselvää, kumpi autoa onnettomuushetkellä ajoi. Menehtynyt mies löytyi onnettomuuden jälkeen auton ulkopuolelta. Nainen jouduttiin irrottamaan autosta.

Ennen onnettomuutta kyseisellä henkilöautolla on kello 21.16 ajettu Ylöjärvellä uudella Kuruntiellä nopeusvalvontakameraan. Auto oli tuolloin menossa Ylöjärveltä Nokian suuntaan.

Poliisi pyytää mahdollisia silminnäkijöitä ilmoittamaan onnettomuusautoa koskevista havainnoistaan Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikosvihjepuhelimeen numeroon 0800 90022 tai sähköpostilla osoitteeseen vihjeet.pirkanmaa@poliisi.fi.

Nokian moottoritiellä keskikaistalle ja tolppaan - kaksi loukkaantui vakavasti

Shena Razabi on tehnyt tietoisen päätöksen, ettei turru kurdien alueella käydystä sodasta.

– Vaikka kuinka yritän olla välinpitämätön, se ei onnistu. Se kuuluu minulle ihmisenä ja kurdina, Razabi sanoo.

Razabin perhe pakeni vuonna 1984 Iranin Kurdistanista Irakin puolelle. Irak’kaan ei ollut turvallinen. Yksi kurdeille tuhoisin isku tapahtui vuonna 1988 Irakin Halabjassa.

Siellä Saddam Husseinin joukot tappoivat noin 5 000 kurdia sinappikaasulla. Razabi oli tuolloin noin vuoden ikäinen.

Vuonna 1999 Razabin isän usean murhayrityksen jälkeen perhe haki UNHCR:n pakolaisuutta.

Suomeen tullessaan Razabi tunsi katkeruutta siitä, että he joutuivat pakenemaan. Se on myös aiheuttanut sen, ettei hän ole tuntenut voivansa juurtua Suomeen.

Razabi työskentelee Tampereella vastaanottokeskuksessa. Hän kokee kaikesta huolimatta, että voi Suomessa tehdä enemmän kotimaansa hyväksi kuin konfliktialueella.

Razabi seuraa tiiviisti kuinka maailmalla suhtaudutaan kurdeihin, alueella käytyihin taisteluihin ja heihin kohdistuviin iskuihin.

Kun Turkki hyökkäsi Syyrian Kurdistanin alueelle, Razabi kiinnitti huomiota siihen, kuinka muu maailma tuomitsee hyökkäyksen ja miten Suomi valtiona puolestaan suhtautuu siihen.

Vaikka Razabi on alkujaan Iranin Kurdistanista, hän ei koe, että Syyrian, Turkin tai Irakin kurdien asuttamat alueet olisivat eri maata. Kurdistan sijoittuu usean valtion alueelle, Turkin, Syyrian, Irakin ja Iranin alueelle.

– Kun minkä tahansa valtion alueella tapahtuu kurdeille jotain, se koskee kaikkia kurdeja.

Jatkuva pelko ystävien menetyksestä

Razabin useita ystäviä on kuollut vuosien varrella taisteluissa ja iskuissa.

Viimeksi hänen ystävänsä kuoli iskussa Koi Sanjaqin kaupungissa vuonna 2018. Vuosi 2016 oli varsin raskasta aikaa Razabille. Razabi kertoo kurdipuolueeseen kuuluneista ystävistään, jotka lähtivät käymään Iranin Kurdistanissa.

Viranomaisten saatua tietää heistä, joukko saarrettiin. Taistelu jatkui kaksi viikkoa. Yksi joukosta oli Razabin siskon puoliso.

– Se oli niin raskasta aikaa, etten pystynyt menemään töihin muutamaan kuukauteen, Razabi kertoo.

– Lopuksi kaksi heistä tappoi itsensä käsikranaatilla, etteivät joutuisi Iranin vankilaan. Toinen heistä, siskoni mies, oli ollut Iranin vankiloissa poliittisena vankina viisi vuotta. Hän oli ajatellut, että vangiksi emme joudu.

Se jätti Razabiin syvän haavan. Hän kysyi usein itseltään elääkö hän väärässä paikassa. Ystävien kuolema aiheutti sen, ettei Razabi uskaltanut vähään aikaan pitää yhteyttä jäljelle jääneisiin ystäviinsä.

– Joka päivä on pelko siitä, että menetän lisää ystäviä sieltä.

"Ei ihmisen tarvitse ymmärtää sotaa"

Razabin kertoo, että kurdeista kaikkein pienimmätkin lapset ymmärtävät sodan merkityksen.

– Niin kauan kuin kurdeilla ei ole omaa valtiota, taistelu tulee olemaan osa meidän elämäämme.

Razabin kansan kohtalo saa hänet surusta kipeäksi, mutta hän kertoo sen kuitenkin vahvistavan häntä.

Tyytymättömyys pakottaa hänet yrittämään kovemmin muuttaa asioita kurdien hyväksi. Kaikesta sodasta ja kuolemasta huolimatta Razabilla on myös toivoa. Toivo syntyy muista kurdeista. Varsinkin nuoret luovat häneen uskoa tulevaan.

– Se antaa paljon toivoa kun näen, kuinka etenkin nuoret sukupolvet liittyvät Peshmerga-joukkoihin puolustamaan kotimaataan.

Pakolaiset tukkivat tien pois Qamishlin kurdikaupungista: "Miksi olet menossa sinne", kysytään Ylen toimittajalta Irakin ja Syyrian rajalla

Sukellusalus laskeutuu Atlantin valtamerellä yhä alemmas meren syvyyksiin. Aluksen miehistö seuraa jännittyneenä mittareita. Hiljaisuus on käsin kosketeltavaa. Vain koneen laitteet pitävät pientä suhinaa.

Kolmehenkinen miehistö tuijottaa vuoroin syvyysmittaria ja vuoroin ikkunasta ulos. Viimeiset metrit tuntuvat kestävän ikuisuuden. Lopulta Mir I tömähtää meren pohjaan.

Syvyysmittari näyttää 6170 metriä. Valtaisa mutapilvi nousee meren pohjasta. Näkyvyys on olematon.

Aluksen pilotti Pekka Laakso katsoo ikkunasta ulos ja odottaa mutapilven laskeutumista. Tehtävän ääripää on suoritettu ja aluksen on tarkoitus lähteä takaisin ylös.

Laakso ryhtyy keventämään alusta nousua varten pumppaamalla vettä pois painolastitankeista. Se ei onnistu. Invertteri, laite joka muuttaa sähkön tasavirran vaihtovirraksi, ei käynnisty. Alus on kiinni valtameren pohjassa.

– Olemme kiinni mudassa, sanoo Pekka Laakso englanniksi muille sukelluspallossa oleville.

Hän kuulee, kuinka neuvostoliittolaisen kollegan hengitys muuttuu raskaaksi.

Sukellusalus "valtamerien tutkimukseen"

Neuvostoliiton tiedeakatemia tilasi Rauma-Repolalta syvänmerensukellukseen soveltuvan sukellusaluksen 1980-luvulla. Tehtävänä oli rakentaa laite, jolla pääsisi yli 6000 metrin syvyyteen. Tilaajan mukaan alusta käytettäisiin valtamerien tieteelliseen tutkimukseen.

Maailmalla oli jo sukellusaluksia, joilla pystyi sukeltamaan syvälle, mutta Neuvostoliitolta sellainen puuttui.

Rauma-Repola perusti Tampereen Lokomolle Oceanics-nimisen osaston projektia varten. Siellä alus myös rakennettiin.

Muut vastaavat alukset maailmalla oli tehty titaanista, mutta Lokomon tehtaalla sukellusalus suunniteltiin tehtäväksi teräksestä. Teräksen uskottiin kestävän paremmin valtavan paineen meren syvyyksissä.

Kovissa paikoissa

Tänään 77-vuotias Pekka Laakso istuu kotonaan Lappeenrannassa keittiön pöydän ääressä. Pöydällä on iso kasa erilaisia asiapapereita, dokumentteja ja esitteitä Mir I ja Mir II -aluksiin liittyen. Valokuvat ovat muistitikulla ja tietokoneessa.

Yli 30 vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat vielä terävästi muistissa.

– Nämä asiat nousevat aina tasaisin väliajoin pintaan. Kaikki dokumentit ovat hyvässä tallessa, kertoo Laakso.

.

Pekka Laakso oli tehnyt työuran ilmavoimien hävittäjälentäjänä. 44-vuotiaana, eläkepäivien kynnyksellä, hänen olisi ollut mahdollista jatkaa vielä muutama vuosi toimistotehtävissä.

Laakson entinen esimies ilmavoimista, Eero Urpo, oli palkattu jo aiemmin Rauma-Repolan sukellusalusprojektiin. Urpon tehtävänä oli hankkia sopivat pilotit testaamaan sukellusalus meren syvyyksissä.

– Rauma-Repolalle tuli yllätyksenä se, että Neuvostoliiton tiedeakatemia halusi valmistajan myös koesukeltavan aluksen ennen luovutusta.

Urpo otti yhteyttä entiseen työkaveriinsa Laaksoon ja tarjosi koesukeltajan pestiä hänelle.

– Ei siinä montaa hetkeä tarvinnut miettiä, kun näin erikoinen ja mielenkiintoinen tehtävä tarjottiin.

Tiimissä oli mukana muutama muukin ilmavoimien pilotti, mutta Pekka Laaksosta tuli pääpilotti. Hävittäjälentäjät olivat työssään tottuneet kiperiin ja yllättäviinkin tilanteisiin, joissa piti nopeasti pystyä päätöksentekoon. Siksi heidän uskottiin sopivan hyvin myös sukellusaluksen ohjaimiin.

– Arveltiin, että hävittäjälentäjät kestävät hyvin suljettuja paikkoja. Onhan hävittäjälentäjän koppikin suljettu tila, kertoo Laakso.

Aluksen jokainen nappi piti opetella

Pekka Laakso liittyi tiimiin keväällä 1985 reilu pari vuotta ennen alusten valmistumista. Hänen tehtävänään oli koesukeltaa Mir I ja Mir II -alukset yli 6000 metrin syvyyteen, ja siihen piti valmistautua hyvin. Neuvostoliiton puolelta projektissa oli mukana alusta asti kokenut valtamerisukeltaja, tohtori Anatoli Sagalevich eli "Tolja".

– Aluksi Rauma-Repola suunnitteli, että koesukeltajat liittyisivät tiimiin mukaan vasta, kun alus olisi valmis. Minä halusin tehtävään mukaan heti, kun minut olit valittu ryhmään.

Laakso halusi oppia sukellusaluksen jokaisen napin ja perehtyä perinpohjaisesti laitteiden toimintaan. Hävittäjälentäjänä hän oli tottunut siihen, että piti varautua kaikkeen mahdolliseen. Aluksen täydellinen tunteminen toi varmuutta.

Sukellusaluksista Laaksolla ei ollut kokemusta, joten hänen oli opeteltava kaikki painelaitteiden koulutuksesta lähtien. Sukeltajaryhmä vieraili kahdesti Ranskan Marseillessa ammattisukeltajien koulutusinstituutissa. Harjoitusjaksot Marseillessa kestivät neljä viikkoa kerrallaan.

– Ensimmäisellä kerralla opeteltiin sukeltamaan yksinkertaisilla laitteilla. Niillä harjoiteltiin suunnistusta sekä aluksen käyttöä ja huoltoa. Toisella vierailukerralla harjoiteltiin ranskalaisten Sienna-sukellusveneellä ja käytiin jo kahden kilometrin syvyydessä.

Tampereen Lokomon tehtaalle oli lisäksi rakennettu seitsemän metriä syvä allas, jossa laitteita pystyi testaamaan.

Neuvostoliitto tilasi alun perin valtameren tutkimukseen vain yhden aluksen. Lopulta niitä piti rakentaa kaksi. Toinen alus tarvittiin mahdollisia hätätilanteita varten auttamaan pelastustöissä.

Salainen tehtävä

Laakson ei tarvinnut allekirjoittaa varsinaista salassapitosopimusta. Eero Urpo ilmoitti heti alkuun, että kyse on luottamuksellisesta tehtävästä.

Entisessä työssään hävittäjälentäjänä Laakso oli tottunut siihen, että tehtävistä ei paljon huudella.

– Mielestäni oli ihme, että tehtävä pysyi salassa, sillä parhaimmillaan sukellusalusprojektissa oli mukana lähes 200 ihmistä Tampereen Lokomon tehtaalla.

Julkisuuteen ja medialle ei alkuun kerrottu mitään. Rauma-Repolan johto kävi kuitenkin keskustelemassa asiasta Yhdysvaltojen suurlähetystössä, ennen kuin projektista tehtiin sopimus Neuvostoliiton kanssa.

– Yhdysvallat ja erityisesti keskustiedustelupalvelu CIA olivat hyvinkin tietoisia, mitä Suomessa rakennettiin, sanoo Laakso.

Rauma-Repolan pääjohtajaksi vuonna 1987 noussut Tauno Matomäki on kertonut asiasta jälkeenpäin. Matomäen mukaan Yhdysvallat ei uskonut, että Suomi pystyisi rakentamaan teräksestä syvänmerensukellusaluksen, ja antoi luvan yhteistyöhön.

Suurin pelko oli, että Neuvostoliitto ei suinkaan käyttäisi alusta pelkästään syvänmeren tutkimiseen vaan tiedustelutoimintaan.

– Yhdysvallat pelkäsi, että neuvostoliittolaiset kuuntelisivat merenpohjassa kulkevan kaapelin kautta menevää viestiliikennettä ja käyttäisivät alusta myös sukellusveneiden tunnistamiseen, kertoo Pekka Laakso.

Tiedustelukoneita taivaalla

Tampereen Lokomon tehtaalta sukellusalukset Mir I ja Mir II siirrettiin Mäntyluodon satamaan Poriin. Marraskuun 11. päivänä vuonna 1987 alkoi reilun parin viikon mittainen laivamatka kohti Atlantilla sijaitsevaa testialuetta, niin sanottua Kap Verden allasta.

Tukialuksena toimi tutkimuslaiva R/V Akademik Mstislav Keldysh. Pitkän merimatkan aikana tutkimuslaivan miehistön jäsenillä oli vielä kädet täynnä viimeistelytöitä. Laitteita säädettiin ja tehtiin viime hetken asennuksia.

Kaksi viikkoa myöhemmin tutkimusalus saapui Gran Canarian edustalle. Loput ryhmän jäsenistä, jotka olivat saapuneet lentäen Las Palmasin kentälle, otettiin mukaan.

Laiva pysähtyi myös Afrikan rannikon edustalla, koska tarkoitus oli testata vielä Mir I ja Mir II -aluksia matalammissa syvyyksissä. Laakso kertoo, että koko matkan ajan eri maiden tiedustelukoneet lensivät aika ajoin tutkimuslaivan yläpuolella.

– Ainakin sukellusalusten etsintään ja torjuntaan tarkoitettu Yhdysvaltojen tiedustelukone lensi hyvinkin matalalla tutkimuslaivan yllä.

Kolmen hengen matka syvyyksiin

Joulukuun 13. päivänä vuonna 1987 Kap Verden altaalla lähellä päiväntasaajaa aurinko porotti ja meri oli rauhallinen.

Anatoli Sagalevichin ja pääpilotti Pekka Laakson lisäksi testisukellukselle lähti professori Igor Mikhaltsev. Professori oli ollut mukana myös matkan aikana tehdyissä matalammissa testisukelluksissa, mutta Mikhaltsevin mukaantulo vaativaan koesukellukseen hieman yllätti Laakson.

– Mikhaltsev oli tuolloin jo varsin iäkäs, mutta toki kokenut sukeltaja. Ilmeisesti hän halusi olla mukana, koska sukellusalustilaus oli ollut hänen ideansa. Hän oli ollut myös alusten suunnittelussa alusta alkaen.

Sukeltajien asut oli tarkkaan mietitty. Kaikkeen varautunut Laakso oli huolissaan mahdollisesta tulipalosta aluksen sisällä, joten sukeltajille tilattiin paloturvalliset haalarit.

– Tulipalo aluksen sisällä olisi ollut pahinta, mitä olisi voinut tapahtua koesukelluksen aikana.

Haalarin sisälle puettiin vielä villapaita. Lisäksi jalkoihin laitettiin voimistelutossut, koska ne olivat mukavat jalassa. Evääksi pakattiin voileivät ja termospulloon teetä. Tukialukseen oli tarkoitus pitää yhteyttä erikoispuhelimella. Laakson pilottikaveri olisi laivan kannella hoitamassa yhteyksiä.

Miehistö oli valmis lähtöön.

Jumissa

Auringonvalo katoaa näkyvistä varsin nopeasti sukelluksen alkamisesta.

Aluksen lähestyessä merenpohjaa osa laitteista menee pois päältä. Kaikuluotain ja ääneen perustuva tutka eivät toimi. Se ei kuitenkaan huolestuta miehistöä. Mir I lähestyy pohjaa vajoamisnopeudella.

Pohjakosketus tulee hiukan yllättäen.

Kaikki sujuu kuin pitääkin.Mir I sukellusalus on yli 6000 metrin syvyydessä Atlantin pohjassa. Tehtävän päätepiste on saavutettu, ja miehistön on tarkoitus lähteä takaisin ylös.

Laakso alkaa pumpata vettä pois painolastitankeista keventääkseen alusta nousua varten. Hän huomaa, että se ei onnistu. Sähkön tasavirran vaihtovirraksi muuttava invertteri ei lähde käyntiin. Laakso yrittää irrottaa alusta, mutta se ei liikahdakaan.

Sukellusalus on juuttunut pohjaliejuun.

Laakso tietää, että maailmalla on sattunut vastaavia tapauksia, joissa miehistön on käynyt huonosti. Hän ei anna sen hämätä.

Kuolemanpelko ei edes käy mielessä. Hän oli hävittäjälentäjänä tottunut ratkomaan nopeasti vaikeitakin tilanteita. Tunteilulle ei ole silloin sijaa.

Anatoli Sagalevich huokailee Laakson takana, mutta ei sano mitään.

Laakso miettii, mitä tehdä.Hän tietää, että nyt pitää saada potkurit päälle ja alusta on kevennettävä lisää. Tarvittaessa voitaisiin irrottaa ja pudottaa 500 kiloa painava akku. Se maksaisi kuitenkin miljoona markkaa.

Laakso starttaa kerran, toisen, kolmannen kerran, eikä saa invertteriä päälle. Kuudennella kerralla se vihdoin onnistuu.

Potkureiden avulla pystytään liikkumaan mudassa eteen- ja taaksepäin. Lisäksi aluksen sivupotkureilla voidaan keinuttaa alusta sivusuunnassa. Myös hydraulipumput alkavat toimia.

Nyt Laakso on varma, että tästä selvitään.

Hän pumppaa painolastitankeista lisää vettä pois. Muu miehistö seuraa hiljaa Laakson työskentelyä.

Reilun 20 minuutin uurastuksen jälkeen alus irtoaa meren pohjasta ja aloittaa matkan takaisin meren pintaan.

Miljoonan markan arvoinen akku säästyy.

"Menimme ehkä liian lujaa"

Kaikkiaan Mir I -testisukellus kesti yli puoli vuorokautta, koska alusta testattiin matkan varrella monin tavoin. Koe oli ongelmista huolimatta onnistunut.

– Paluumatkan aikana syötiin eväät ja juotiin teetä. Tunnelma sukelluspallossa oli kevyt, muistaa Pekka Laakso.

Hapen riittävyydestä Laakso ei ollut huolissaan missään vaiheessa. Sukellusalus oli suunniteltu siten, että siinä riitti happea kolmelle ihmiselle kolmeksi vuorokaudeksi.

Laakso arvelee, että hänen varsin vähäinen sukelluskokemuksensa aiheutti aluksen jumiutumisen meren syvyyksiin.

– Me menimme ehkä liian lujaa. Olisi pitänyt hiljentää vauhtia aikaisemmin.

Aamulla edessä uusi sukellus

Pinnalla muu miehistö otti sukellusporukan riemukkaasti vastaan. Pekka Laakso meni kuitenkin pian nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli vuorossa Mir II, jolla tehtiin samanlainen matka. Tuolloin ei jääty kiinni meren pohjaan.

Suomessa rakennetut teräksestä valmistetut sukellusalukset kestivät valtameren syvyyksien valtavan paineen. Koesukellukset onnistuivat, ja Mir I ja Mir II luovutettiin Neuvostoliitolle yhteensä 200 miljoonan markan hintaan.

Suomesta olisi voinut kehittyä syvänmeren sukellukseen rakennettavien alusten johtava rakentaja maailmassa. Tietoa, taitoa ja kykyä oli nyt todistetusti.

Yhdysvallat kuitenkin painosti Rauma-Repolaa lopettamaan sukellusveneiden tuotannon ja meriteknologian kehittämisen. Monien vaiheiden jälkeen osana suurvaltapolitiikkaa Rauma-Repola lopetti hyvin alkaneen sukellusveneprojektinsa, ja Tampereen Lokomon Oceanics-osasto ajettiin alas kaikessa hiljaisuudessa.

Suomesta olisi voinut tulla sukellusvenerakentamisen huippumaa.

Ennemmin taivas kuin meri

Pekka Laakso on mielenkiinnosta seurannut internetin kautta Mir-sukellusalusten kohtaloa. Laakson mukaan Mir I on nykyään museossa Kaliningradissa.

Elokuvaohjaaja James Cameron on myös käyttänyt Mir-sukellusalusta Titanic-elokuvateon yhteydessä.

Pekka Laakso on saanut tarkkailla maapalloa hävittäjälentäjän ohjaimista 15 kilometrin korkeudesta ja vastaavasti katsoa maapalloa kuuden kilometrin syvyydestä. Hänen ei tarvitse miettiä vastausta kysymykseen, kumpi on vaikuttavampi kokemus.

– Kyllä se, että pilvisenä, harmaana ja sateisena päivänä saa nousta pilvien yläpuolelle ja nähdä auringon, on aina yhtä kaunista ja upeaa.

Jutun lähteenä on käytetty myös Arttu Käyhkön kirjaa Mir suomalainen sukellusalus (2019).

Maaperän hiilensitovuutta tutkiva ja edistävä Carbon Action -hanke on kerännyt kesän ja syksyn aikana syviä maanäytteitä maatiloilta ympäri Suomea.

Pirkanmaalta hankkeessa on mukana kymmenkunta tilaa, joista kolmelta on kairattu maanäytteitä metrin syyvyyteen asti. Monet aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet maan pintakerrosten tutkimiseen noin 10-30 sentin syvyyteen asti.

– Hiilivarastokysymyksessä tämä metrin kerros on noussut hyvin tärkeäksi, koska siellä syvemmissä kerroksissa voi olla hiiltä yllättävänkin paljon, kertoo dosentti Jussi Heinonsalo Helsingin yliopistosta.

– Maaperän hiilivaraston suuruutta arvioivat mallit, kuten Suomessa paljon käytetty Yasso-malli, laskee hiilivaraston määrän olettaen maakerroksen paksuuden olevan yhden metrin. Uudet mittaukset siis auttavat myös mallintajia mallien kehittämisessä

Heinonsalo edustaa hankkeessa yliopiston lisäksi Ilmatieteen laitosta, joka koordinoi Carbon Action -tutkimusta.

Maatiloilta otettavat syväkairatut näytteet kertovat siitä, miten paljon maaperässä on hiiltä tutkimuksen lähtötilanteessa.

Seuraavan kerran vastaava tutkimus on tarkoitus tehdä viiden vuoden kuluttua.

Carbon Action -hankkeen tavoitteena on kääntää hiilen kulkusuunta niin, että vapautumisen sijaan hiiltä saataisiin varastoitumaan maaperään.

Lue myös:

Juupajokinen viljelijä muutti karjatilansa ilmastonmuutosta vastaan taistelevaksi hiilinieluksi

Suomalaiset maanviljelijät mukana ainutlaatuisessa kokeessa – tavoitteena pysäyttää ilmastonmuutos

Asuntorakentamisen buumi on tuonut uuden ilmiön Suomeen: nuoret aikuiset, pienituloiset, vuokra-asujat ja eläkeläiset pakkautuvat tietyille alueille ja siitä voi seurata sosiaalisia ongelmia.

Taustalla on se, että pieniä asuntoja – eli yksiöitä ja kaksioita – on rakennettu hurjaa vauhtia isoihin kaupunkeihin. Pienten asuntojen osuus on noussut suureksi erityisesti uusilla asuinalueilla, ja se vääristää asukkaiden ikäjakaumaa: ahtaissa neliöissä asuvat toisaalta nuoret ja opiskelijat, mutta myös eläkeläiset.

Tämä selviää kuuden suuren kaupungin tilaamasta tutkimuksesta, jonka toteutti Pellervon taloustutkimus PTT. Siinä tarkasteltiin pienten asuntojen määrän nousun vaikutusta asuinalueisiin Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Tampereella, Turussa ja Oulussa.

Pelkona on, että pienten asuntojen asuinalueista tulee läpikulkualueita, joissa asutaan vain hetken ja vaihtuvuus on suurta. Näin toteaa asumisen asiantuntija Mikko Autio Oulun kaupungilta.

– Kun vaihtuvuus on suurta, asukas ei kiinny alueeseen. Yhteisöllisyys kärsii eikä synny alueidentiteettiä, sanoo Autio.

Sosiaalisia ongelmia ei ole tässä vaiheessa huomattu, mutta aika näyttää tuleeko niitä myöhemmin. Olisi mielenkiintoista toistaa tämä tutkimus 5-10 vuoden päästä. Mikko Autio, asumisen asiantuntija, Oulun kaupunki

Nuorten ja eläkeläisten pakkautuminen tietyille asuinalueille voi olla ongelma, sillä yleensä kaupunkien tavoitteena on saada alueelle mahdollisimman monipuolinen kattaus eri-ikäisiä ja eritaustaisia asukkaita.

Aution mukaan oma riskitekijänsä on myös se, että uudet pienet asunnot ovat usein sijoittajien omistuksessa. Siksi niissä asutaan pääosin vuokralla. Taloyhtiössä päätäntävalta voi olla sijoittajilla, jolloin yksityiset asunnonomistajat ovat altavastaajina päätöksenteossa.

Huolena on myös se, onko asuntokanta tarpeeksi monipuolinen tulevaisuudessa. Aution mukaan nyt on jo nähtävissä, että yhä useampi lapsiperhe hakeutuu asumaan keskustan tuntumaan ja kerrostaloihin. Nykyinen asuntokanta ei kuitenkaan vastaa tätä tarvetta.

Tutkimuksen mukaan yksiöiden osuus on kasvanut voimakkaimmin Oulussa, Turussa ja Tampereella. Samalla asuntojen koko on laskenut.

Rakennettujen yksiöiden määrä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa, Tampereella ja Oulussa:

Oulu ottaa jo korjausliikkeitä

Onko Suomessa syytä huoleen? PTT:n tutkimuksen mukaan ei ainakaan vielä. Pienten asuntojen keskittyminen ei ole johtanut eriytymis- tai viihtyvyysongelmiin.

– Pienten asuntojen määrän kasvussa on tunnistettavissa mahdollisia ongelmia, mutta ne näyttävät jääneen pieniksi ja olevan osin suhdanneluonteisia, sanoo PTT:n tutkimusjohtaja Olli-Pekka Ruuskanen.

Tutkimuksessa haastateltiin isännöitsijöitä, jotka näkivät tässä vaiheessa riskit pieninä. Mahdollisina ongelmina pidettiin vaikutuksia omaan työmäärään, kiinteistöjen kustannuksiin ja asukasvaihtuvuuteen. Isännöitsijät pitivät riskejä pieninä, koska uudet pienet asunnot ovat hyvällä sijainnilla ja hyvien palveluiden äärellä.

Esimerkiksi Oulussa pienet asunnot ovat keskittyneet Toppilansalmen ja Limingantullin uusille kerrostaloalueille. Oulussa ei ole havaittu ongelmia, mutta kaupunki on ryhtynyt toimiin.

– Sosiaalisia ongelmia ei ole tässä vaiheessa huomattu, mutta aika näyttää tuleeko niitä myöhemmin. Olisi mielenkiintoista toistaa tämä tutkimus 5–10 vuoden päästä, sanoo Autio.

Oulun kaupunki on reagoinut tilanteeseen tiukentamalla maankäytön sopimusten ja tontinluovutuksen ehtoja: Enää ei voi rakentaa pelkästään pieniä asuntoja, vaan joukossa pitää myös olla isompia asuntoja. Ne houkuttelevat alueille perheitä.

Toisaalta markkinat korjaavat tilanteen ennen pitkää. Asuntorakentamisen buumi alkaa taittua eikä asuntosijoittaminenkaan ole enää niin houkuttelevaa.

– Markkinat hoitavat asiat osittain, mutta kaupungin säätelyä silti tarvitaan, sanoo Autio.

Tampereen pormestari Lauri Lyly esittää, että kaupungin ensi vuoden kunnallisveroprosentti nostetaan 20,50:een.

Aiemmin veroprosentti on ollut 19,75. Korotus tarkoittaa noin 2 500 kuukausituloilla kahdenkymmenen euron korotusta kuukaudessa.

Lylyn esityksen päätavoite on saada kaupungin talous tasapainoon. Tampereen kaupungin talous on tänä vuonna tulosennusteen mukaan yli 45 miljoonaa alijäämäinen.

Palveluita tarvitaan Lylyn mukaan enemmän. Kaupunki kasvaa koko ajan. Vuoden 2020 lopussa tamperelaisia on jo 242 000. Vuodesta 2010 kasvua on ollut 22 000 asukasta.

Väestö kasvaa 25–44 -vuotiaissa, mutta erityisesti yli 75-vuotiaissa. Yhä useampi perhe haluaa myös lapsilleen päivähoitopaikan.

– Haasteena on työllisyys. Nuorisotyöttömyys kasvaa ja työttömyyden väheneminen on pysähtynyt. Yritysten määrä kasvaa kuitenkin koko ajan. Työllisyysaste on alle 70 prosenttia, mikä vaikuttaa verotuloihin, listaa Lyly talouteen vaikuttavia tekijöitä.

Palveluja myös lisätään

Aiempi tasapainottamisohjelma on toteutumassa Lylyn mukaan hyvin, sillä sen vaikutus on ollut noin 60 miljoonaa euroa. Tämä ei kuitenkaan riitä.

– Veroprosentin nostaminen tekee noin 30 miljoonaa euroa vuodessa, Lyly sanoo.

Menojen kasvu pitää jäädä Lylyn mukaan alle kolmen prosenttiin. Pohdinnassa ovat mm. tuottavuus, johtaminen ja henkilöstö, palvelujen laajuus ja taso, ennakointi ja varhainen tuki. Erikoissairaanhoidon kulut on saatava Lylyn mukaan myös kuriin.

– Ryhmäkokoja ei kasvateta eikä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta tingitä. Ne kaupungit pärjäävät, jotka panostavat lapsiin, Lyly sanoo.

Sisäilmaonegelmaisten päiväkotien ja koulujen korjaaminen sekä uusien rakentaminen jatkuu ensi vuonna.

Jokaiselle lapselle taataan myös harrastusmahdollisuus. Investointipuolella ovat esimerkiksi Sorsapuiston tekojäärata ja Tammelan stadion.

Työntekijöitä lisätään mm. tehostettuun palveluasumiseen ja kotihoitoon.

Ensi vuonna valtuusto päättää ratikan kakkosvaiheesta

Marraskuussa valtuusto päättää rakennetaanko ratikalle jatkopala linja-autoaseman suuntaan. Lyly puoltaa rakentamista.

Ensi vuonna Valtuusto taas päättää ratikan kakkosvaiheen rakentamisesta länteen Lielahden suuntaan.

Liikenteeseen vaikuttaa sekin, että katuvalot uusitaan. Kaupunkipyöräjärjestelmä tulee myös käyttöön vuonna 2020.

Joukkoliikenteen käyttö kasvaa, jonka takia tarjontaa lisätään Lylyn ehdotuksessa.

Bussilippujen hintaa nostetaan ensi vuonna neljällä prosentilla. Mobiililipun hintaa kuitenkin lasketaan kymmenen prosenttia, jotta sitä käytettäisiin enemmän.

Kunnallisveroprosentin nostaminen jakaa valtuutettujen mielipiteet

Ylen kyselyn mukaan eri valtuustoryhmillä on asiasta erilaisia näkemyksiä ja lopullinen päätös veroprosentin korotuksesta saadaan marraskuussa, kun valtuusto hyväksyy talousarvioehdotuksen.

Lyly uskoo, että poliittinen keskustelu alkaa nyt. Jo muutaman tunnin päästä on seuraava valtuuston kokous.

– On arvovalinta, ettei kaikkia säästötoimenpiteitä otettu käyttöön, Lyly sanoo.

Useissa suurissa kaupungeissa veroprosentti on Tamperetta pienempi, kuten Helsingissä (18,00), Espoossa (18,00), Vantaalla (19,00) ja myös Turussa (19,50).

– En usko, että veroprosentin nostolla olisi suurta merkitystä Tampereen vetovoimalle, Lyly sanoo.

Muuhun maahan Tamperetta voi verrata esimerkiksi veronmaksajien nettisivujen karttasovelluksella(siirryt toiseen palveluun).

Voit lukea koko pormestarin ehdotuksen Tampereen kaupungin sivuilta (pdf).

Keskustelu aiheesta on avoinna klo 20 asti.

Lue lisää:

Yle selvitti: Mahdollinen veronkorotus uhkaa poliittista sopua Tampereella – ”Toivon, että pormestarikoalitio ei hajoa”

Tampere korottaa Nyssen lipunhintoja, vaikka haluaa hiilineutraaliksi – tuleva apulaispormestari: ”Onhan se hankala asia”

Ainakin kolme kroonista väsymysoireyhtymää eli ME/CFS:ää sairastavaa nuorta on lähiaikoina otettu kiireellisesti sijoitukseen. Lisäksi yhden sairastuneen kohdalla sijoitusta pois kotoa pohditaan. Tampereella järjestetään mielenilmaus maanantaina asian takia.

Asiasta kertoo potilasyhdistys Suomen lääketieteellinen ME/CFS-yhdistys ry.

Tuorein tapaus on Pirkanmaalta, missä 15-vuotiaasta Sannista tehtiin perjantaina kiireellinen sijoituspäätös. Äiti Satu kertoo, että lastensuojelupäätös pakotti perjantaina illalla tyttären Tampereen yliopistolliseen sairaalaan viikonlopun yli tutkimus- ja osastoseurantaan. Äidin mukaan tyttären vointi on huonontunut sairaalassa.

Perheelle on kerrottu, että tytär siirretään maanantaina sairaalasta lastenkotiin.

Yle käyttää äidistä ja tyttärestä etunimiä heidän suojelemisekseen.

– Olemme kuulleet päätöksen vain suullisesti. Syy on lapsen terveyden vaarantaminen kokeellisilla hoidoilla. Lastensuojeluilmoitus minun pitää kuulemma pyytää itse kirjaamosta kaupungilta, Satu sanoo.

Suomessa ei ole kansallista suositusta hoitoon

Äidin mukaan syynä lastensuojeluilmoitukseen ovat perheen yksityiseltä hakemat hoidot kroonista väsymysoireyhtymää eli ME/CFS:ää varten.

Toisin kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa, Suomessa ei ole kansallista suositusta tämän taudin hoidosta ja sen järjestelyistä.

Sairauden oirekuvaa hallitsee Duodecimin mukaan useimmiten äkillisesti alkanut ja pitkäkestoinen huonovointisuus ja uupumus, joka pahenee vähäisessäkin fyysisessä tai henkisessä ponnistelussa eikä lievity levolla. Sairauden syntymekanismi on edelleen tuntematon.

Sanni on saanut äidin mukaan apua esimerkiksi hengitettävästä hapesta, keittosuolanesteytyksestä ja pieniannoksisesta naltreksoni ldn-lääkkeestä, jolle on äidin mukaan sairaalan hyväksyntä. Tytär saa lääkettä sairaalassa, mutta äidin mukaan muuta apua ei.

– Lisähappeakaan ei saa antaa, vaikka sängyn vieressä on laite, josta sitä saisi. Olemme pyytäneet edes sitä monta kertaa, mutta siitä on lääkärin kielto, Satu sanoo.

Tampereen yliopistollinen sairaala ei kerro yksittäistapauksesta. Lastentautien ylilääkäri Marja-Leena Lähdeaho sanoo yleisellä tasolla, että lastensuojeluilmoitus on velvollisuus tehdä, jos herää huoli lapsen asioista.

Mielenilmaus Tampereella

Vertaistukiryhmä järjesti maanantaina kahdelta iltapäivällä mielenilmauksen Tampereen yliopistollisen sairaalan edessä tapauksen vuoksi.

Mielenilmausta järjesti Elina Vuorenmaa, jonka kaksi lapsista sairastaa samaa sairautta. Hänen mielestään on käsittämätöntä, että julkinen sairaanhoito ei tarjoa apua ja kun perheet hakevat sitä yksityiseltä, lastensuojelu voi puuttua asiaan.

Vertaistukiryhmässä tehdyn kyselyn mukaan perheistä tehdyt lastensuojeluilmoitukset ovat varsin tavallisia.

– Tilanne perheiden ja yliopistosairaaloiden välillä on jatkunut ristiriitaisena jo vuosia. Ja nyt se on entisestään vain kärjistynyt. Nämä potilaat eivät saa mitään auttavaa tai parantavaa hoitoa julkisella. Vakavasti sairaiden on vaikea hakea apua mistään muualtakaan esimerkiksi taloudellisten syiden vuoksi.

Sannin tapauksessa nuorelle on annettu esimerkiksi hengitettävää happea ja keittosuolaliuosta.

– Kuka tahansa heikossa kunnossa oleva saa keittosuolaliuosta, Vuorenmaa kyseenalaistaa.

Lääke ldn on kokeellista hoitoa, mutta sitä on käytetty myös Suomessa. Vuorenmaan mukaan nuorten aseman tekee huonoksi se, että aikuispotilaita saatetaan hoitaa julkisella puolella samoilla keinoilla, mistä nuorille on tullut lastensuojeluilmoituksia.

– Tilanne pelottaa kyllä, jos mitään hoitoa ei ole tarjolla julkisessa terveydenhuollossa ja sitä täytyy hakea muualta. Jos hakee, sitten rangaistaan lasta. Tämä sotii järkeäni vastaan.

Elina Vuorenmaa on käyttänyt toisen lapsensa hoitoihin noin 60 000 euroa. Hänen lapsensa on saanut apua kokeellisista hoidoista. Parhaillaan apua haetaan nuoremmalle lapselle ulkomailta.

Ei ensimmäinen tapaus

Potilasyhdistys Suomen lääketieteellinen ME/CFS-yhdistys ry kertoo, ettei Sannin tapaus ole ensimmäinen. Toiminnanjohtaja Samuli Tanin mukaan tiedossa on ainakin kolme tapausta alkukesän jälkeen.

Iltalehti kertoi viikonloppuna Petteristä, joka sijoitettiin vastoin äitinsä tahtoa. 15-vuotias ME/CFS:ää sairastava nuori sijoitettiin muun muassa sen takia, että useista tutkimuksista huolimatta kaikkeen oireiluun ei ole löytynyt selkeää syytä. Perhe oli jättänyt Iltalehden mukaan tutkimusjakson kesken lapsen väsymyksen takia.

Samuli Tanin mukaan ristiriita johtuu siitä, että ME/CFS tulkitaan toiminnalliseksi häiriöksi, jota voidaan hoitaa esimerkiksi psykoterapialla. Psykoterapia voi viedä Tanin mukaan voimia nuorelta, joka on ennestään jo hyvin uupunut.

Kun nuori kokee, ettei siitä ole hyötyä ja perhe haluaa keskeyttää hoidon, tämä tulkitaan Tanin mukaan lapsen hyvinvoinnin estämiseksi.

Avun saaminen vaihtelee

Koska sairauden hoito ei ole Suomessa vakiintunut, avun saaminen vaihtelee hyvin paljon.

– Toiset lääkärit pystyvät asiallisesti kuuntelemaan ja hoitamaan, toisille pelkkä sana ME/CFS johtaa ongelmiin. Mitä sairaampi olet, sitä huonommaksi kohtelu tuntuu muuttuvan. Osa vuodepotilaista ei saa edes diagnoosia tai jätetään oireet hoitamatta, Samuli Tani sanoo.

Sairauteen ei ole olemassa hyväksyttyjä hoitoja eikä yhtenäistä kansainvälistä linjaa hoitamiseen. Tani ihmettelee, miksi Suomessa ei anneta tehdä hoitokokeiluja.

– Jos sairauteen ei ole hyväksyttyä hoitoa, miksi lääkäri ei voisi antaa kokeellista hoitoa? Suomessa on mahdoton kokeilla uusia hoitoja, kun siitä saa heti leiman tai lääkärinoikeuksia jopa rajoitetaan, vaikka potilaat saavat hoidoista apua.

Infektiolääkäri: Tautiin ei mitään tieteellisesti todistettua lääkehoitoa

Sairauteen perehtynyt infektiolääkäri Jukka Lumio kertoo kuulleensa tapauksesta, mutta ei tiedä ratkaisun taustoista.

– Ilman tarkempia tietoja asiaan ei voi ottaa kantaa.

Lumion mukaan happihoidoista ja suolaliuoksesta on tieteellisiä raportteja, mutta niiden raporttien mukaan hoidon tehosta ei ole todisteita.

Happipitoisuuden ja suolaliuosannosten pitää olla turvallisia, ettei hapesta tule ongelmia keuhkoille ja keittoliuoksesta verenkierrolle, infektiolääkäri sanoo.

Lumion mukaan ME/CFS tunnetaan lääketieteellisesti jo varsin hyvin. Esimerkiksi tiedetään, että se on vaikea pitkäaikainen fyysinen sairaus. Sairauden tekee ainutlaatuiseksi se, että fyysinen tai psyykkinen ponnistelu esimerkiksi kuntoutumistarkoituksissa aiheuttaa usein päiviä kestävän oireiden pahenemisen. Tämän takia hyvää tahtova ponnistelu voi olla Lumion mukaan joskus potilaalle haitaksi.

Toinen ongelma on infektiolääkärin mukaan se, että tautiin ei ole mitään tieteellisesti tehoavaksi todistettua lääkehoitoa.

– Lääkkeellistä hoitoa joudutaan kokeilemaan sillä periaatteella, että mahdollinen hyöty olisi odotettuja haittoja suurempi. Tästä rajanvedosta on Suomessakin ollut näkemyseroja potilaiden, heidän omaistensa ja lääkärikunnan välillä.

Tieteellisellä Lääkäriseura Duodecimilla on parhaillaan parikymmenhenkinen asiantuntijaryhmä miettimässä tämän taudin hoidon järjestelyitä Suomessa.

– Tämä niin sanottu hyvä käytäntö -ohjeistus on tarkoitus saada valmiiksi ensi vuoden loppuun mennessä. Siinä on keskusteltu myös sairastuneiden oikeuksista, ja siitä varmaan tulee suositukseenkin, Lumio kertoo.

"Tämä on ihan kauhea järkytys"

Sanni on ollut sairaalassa viikonlopun tarkoissa testeissä, mutta haittavaikutuksia hoidoista ei ole äidin mukaan löytynyt. Sairaalassa lapsen vointi on äidin mukaan huonontunut.

– Sanni sanoi toistuvasti, että haluaa kotiin. Huonovointisuus, aivosumun paheneminen, oksettava olo, ajoittain päänsärkyä, käsien tärinää nivelkipuja. Muistin heikkeneminen entisestään, hän luettelee.

Sanni on saanut julkiselta diagnoosin vuonna 2017. Hän ei ole pystynyt käymään koulua vuosiin.

– Tämä on ihan kauhea järkytys. Olen yrittäjä, mutta en perjantaiaamun lastensuojelusoiton jälkeen ole voinut tehdä töitä.

Lue lisää:

Linda Sorrius elää uupumuksen ja pahoinvoinnin vallassa – Hän kärsii väsymysoireyhtymästä, jota lääkäreiden on vaikea tunnistaa

Keittiöpäällikkö Aki Koivuniemi herättää keskustelua siitä, miten paljon suomalaiset haaskaavat ruokaa. Ruokahävikki on suuri syy ilmastonmuutokseen ja hävikki korostuu etenkin hotelliaamiaisella.

Koivuniemi toimii keittiöpäällikkönä Scandic Ikaalisten Kylpylässä. Hän julkaisi Facebookissa päivityksen aiheesta viikonloppuna. Päivitystä on jaettu ja kommentoitu vilkkaasti.

Koivuniemi jakoi kaksi kuvaa siitä, miten paljon suomalaiset ottavat ruokaa aamiaisella.

43 kiloa biojätettä

Ruuan ottaminen buffet-aamiaisella ei olisi ongelma, ellei siitä jäisi paljon syömättä.

Viime viikon syyslomalla Pirkanmaalla Koivuniemen tiimi tarjoili 14 000 annosta ruokaa. Keittiöpäällikkö näki siis laajalla otannalla suomalaisten ruokatottumuksia. Aika paljon ruokaa jäi lautaselle.

Yhtenä päivänä keittiöstä jäi aamiaisen buffet-pöydistä ja valmistuksesta hävikkiä noin 3,5 kiloa ja lautashävikkiä syntyi samana päivänä noin 43 kiloa. Tämä on ihan liikaa.

– Yllätyit toki varmasti itsekin, ettet jaksanutkaan syödä puolta kiloa pekonia, 20 kpl nakkeja, 10 kpl lihapullaa, 4 viipaletta leipää, kahta kulhoa jogurttia, kolmea kanamunaa, lautasellista munakokkelia, puolikasta vesimelonia, neljää pikkupullaa, kahta lasia mehua ja viittä kuppia kahvia? Mutta mihin se ilmastoahdistus jää, kun ei sitten jaksakaan syödä kaikkea? Koivuniemi kysyy Facebookissa.

Keittiöt pienentävät hävikkiä

Koivuniemi kertoo Ylelle, että asia on mietittänyt häntä jo monta vuotta. Ammattikeittiöt näkevät nykyään paljon vaivaa ruokahävikin pienentämiseksi.

– Me suunnittelemme ruokalistat, ostot, raaka-ainekierrot, valmistusmäärät, valmistustavat ja muut sen mukaan, että turhaan emme osta, valmista tai haaskaa raaka-ainetta, Koivuniemi kertoo.

Buffetissa on alakoulusta tuttu kyltti: Ota minkä jaksat, lisää saa hakea. Silti ruokahävikkiä syntyy.

Koivuniemi muistuttaa, että tutkimusten mukaan kaikesta kulutuksen aiheuttamasta ympäristökuormasta noin kolmannes syntyy ruuasta. Turhaan tuotettu ruoka kuormittaa ympäristöä ja syntyy päästöjä.

– Jotta ruoka pääsee ravintolaan lautaselle saakka, on monen ammattilaisen työpanosta tarvittu. Aina viljelijästä siihen viimeiseen kokkiin siinä ravintolassa. Ja kaikkien näiden työ on tehty turhaan, kun ruoka heitetään hukkaan. Jos globaali ruokahävikki olisi valtio, sen hiilijalanjälki olisi kolmanneksi suurin Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen.

Satoja miljoonia kiloja menee hukkaan

Suomalaisessa kodissa keskimäärin joka kymmenes leipäpala, hedelmä tai vihannes päätyy roskiin, kertoo Kuluttaja-lehden organisoiman Hävikkiviikon verkkosivu.

Kaikkiaan Suomen kotitalouksista kertyy 120–160 miljoonaa kiloa hävikkiruokaa. Se kuormittaa luontoa ensin tuotantoketjussa, sitten jätteenä.

Koteihin ostetusta ruoasta kuusi prosenttia päätyy jätteeksi. Kukkaroihin se tietää reilusti yli sadan euron lovea vuodessa.

Ruokaketju aiheuttaa yli neljänneksen ilmastoa lämmittävistä kasvihuonekaasupäästöistä, ja samaan aikaan kolmannes alkutuotannosta päätyy ruokaketjun varrella hävikiksi tai muuten jätteeksi, IPCC:n raportissa todetaan.

Bisnesmatkustajat harvoin jättävät hävikkiä

Ilmastoasiat ovat monelle tärkeitä, niin myös Aki Koivuniemelle. Hän kertoo joidenkin tulleen bussilla lomailemaan ilmastoasioiden vuoksi.

– Mutta sitten tulee se hetki kun alkaa se aamupala, hotelliaamiainen! Joitakin toki varmasti asia ahdistaa. Ja ei kaikki toimi näin. Mutta vielä toistaiseksi ainakin suurin osa toimii. Valitettavasti, Koivuniemi sanoo.

Hänen mukaansa eniten lautaselle jää lasten ja nuorten lautasilta, 5–20-vuotiailta. Nuoret kokevat yleensä eniten ilmastoahdistusta.

– Eli nyt ensi kerralla, kun lintsaatte koulusta ja osallistuttu ilmastolakkoon, niin miettikääpä mikä ilmastokuorma oli vaikkapa niillä pekoneilla, jotka jätit lomalla lautaselle aamiaisella. Jotka tuotettiin ja valmistettiin siis täysin turhaan, Koivuniemi kirjoitti Facebookissa.

Koivuniemi kertoo saaneensa päivityksestä pääosin myönteistä palautetta, mutta osaa on ärsyttänyt nuorten syyllistäminen.

Ruuan jättäminen johtuu ehkä siitä, että vanhemmat ottavat lapsilleen liikaa ruokaa tai nuorilla ei ole paljon kokemusta hotelliöistä.

– Bisnesmatkustajat harvoin jättävät mitään lautaselle.

Keittiöpäällikkö aikoo pohtia, miten keittiön olisi mahdollista vielä entisestään vähentää ruokahävikkiä.

Voit keskustella ruokahävikistä 22.10. kello 18.00 asti.

Lue lisää:

Suomalaiset innostuivat ilmastoystävällisen arjen kokeilusta – kuopiolaisperhe aikoo pienentää hiilijalanjälkeä vähentämällä ruokahävikkiä

Näin voit parantaa ilmastoraportin synkkiä lukuja – Ruoan heittäminen roskikseen ei ole pikkujuttu

Tampereen ja Helsingin yliopistolliset sairaalat aloittavat hedelmöityshoidot lahjoitetuilla munasoluilla ja siittiöillä. Muiden yliopistosairaaloiden on tarkoitus seurata perässä.

Julkiselta puolelta ei ole saanut lahjasoluhoitoja neljään vuoteen. Vuonna 2015 käytiin kiivasta keskustelua tasa-arvokysymyksistä, minkä seurauksena ulkopuolisen lahjoittamia sukusoluja tarvitsevien hoidot keskeytettiin toistaiseksi. Yksityisklinikoilla lahjasoluhoitoja on sittemminkin tehty, mutta ne on pitänyt maksaa itse.

Nyt julkisen puolen hoitomahdollisuudet aukeavat kaikille. Lahjasoluja voivat saada heteroparien lisäksi naisparit sekä itselliset naiset.

– Tämä on iso asia niille lasta toivoville, jotka eivät voi omilla soluillaan tulla raskaaksi. Tasa-arvo toteutuu kun kaikilla on mahdollisuus julkisen puolen hoitoihin, eikä oma talous ole esteenä, sanoo osastonylilääkäri Katja Ahinko Taysin hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalta.

Lahjasolupankin säiliöt ovat tyhjät

Lahjasiittiöillä on Suomessa tehty hoitoja 1980-luvulta lähtien, ja lahjoitettuja munasolujakin on käytetty 1990-luvulta saakka. Sukusolujen luovuttajien rekrytointi on kuitenkin julkisella puolella täysin uutta.

Ennen viime vuosien taukoa hoitoja tehtiin ostetuilla siittiöillä, ja munasolun saattoi tarvittaessa luovuttaa esimerkiksi äidiksi toivovan naisen sisar. Nyt hoitoja varten perustetaan lahjasolupankit.

Pankkitoiminnan alkaessa säiliöt ovat tyhjät. Helsingissä tosin tehtiin kesällä pilottihengessä lyhyt luovuttajarekrytointi Meilahden kampuksen alueella.

– Sen avulla saatiin rekisteriin muutama siittiöiden luovuttaja, mutta munasolujen lahjoittajia ei toistaiseksi ole. Laajempi rekrytointi käynnistyy tänään, kertoo HUSin lisääntymislääketieteen yksikön lahjasoluprojektista vastaava erikoislääkäri Viveca Söderström-Anttila.

Tampereella sekä siittiö- että munasoluvarastot ovat tyhjänä. Alkiopankissa on kuitenkin jonkin verran alkioita.

– Niitä on jäänyt yli hoidoissa käyneiltä pariskunnilta, jotka ovat sitten halunneet luovuttaa ne. Olemme keränneet alkioita, vaikka niitä ei toistaiseksi ole saanut käyttää, Katja Ahinko kertoo.

Luovuttajia kaivataan kipeästi

Munasoluja voi luovuttaa perusterve 20–35-vuotias nainen, jolla ei ole merkittävää ylipainoa. Siittiöiden luovuttajaksi kelpaa perusterve 20–45-vuotias mies. Solujen luovuttajat eivät saa tupakoida, eikä suvuissa saa esiintyä perinnöllisiä sairauksia.

Sukusolujen luovuttamisesta saa hedelmöityshoitolain mukaiset korvaukset ansionmenetyksestä ja matkoista. Naisille maksetaan lisäksi erillinen korvaus kivusta ja särystä, sillä operaatio on vaativampi ja vie aikaa.

– Munasarjojen stimulointi ja munasolujen keräys vaatii lääkehoitoa ja pienen kirurgisen toimenpiteen. Toivomme, että nuoret naiset lähtisivät tästä huolimatta liikkeelle ja haluaisivat olla mukana, Viveca Söderström-Anttila sanoo.

Miestenkin tulee varautua useampaan käyntiin sairaalassa.

– Spermanluovuttajalta toivotaan 8–10 näytteenantokertaa, Katja Ahinko kertoo.

Kuka minun soluni saa?

Luovuttajia mietityttää luonnollisesti se, kenelle omat solut päätyvät. Julkisella puolella luovutetut sukusolut annetaan vain Suomessa asuville, ja halutessaan käyttöehtoja voi rajata tiukemmiksi.

– Luovuttaja voi halutessaan rajata jonkin saajaryhmän pois. Tällaiset rajaukset ovat tosin hyvin harvinaisia, Katja Ahinko sanoo.

Sukusolujen luovuttajalla ei ole hoitojen seurauksena mahdollisesti syntyvään lapseen juridisia oikeuksia eikä velvoitteita. Lapsella on 18 vuotta täytettyään oikeus saada selville luovuttajan henkilöllisyys.

Yhden luovuttajan sukusoluista saa lain mukaan syntyä lapsia korkeintaan viiteen perheeseen.

Sytostaattihoidot voivat tuhota solut

Suomessa lähes viidesosa kaikista hedelmöityshoidoista tehdään lahjasukusoluilla.

Toimivien sukusolujen puuttumisen taustalla voi olla esimerkiksi geneettinen poikkeavuus tai aiemmin annettu syöpähoito. Naisilla myös munasarjojen leikkaus endometrioosin tai kasvaimen takia saattaa johtaa munasarjatoiminnan hiipumiseen ennenaikaisesti.

Lahjasukusoluja voidaan tarvita myös tilanteessa, jossa henkilö on vakavan perinnöllisen sairauden kantaja. Lisäksi luovutettuja siittiöitä tarvitsevat naisparit ja yksin lasta toivovat naiset.

Hoitoon pääsyyn vaikuttaa moni asia. Aiempia lapsia saa olla korkeintaan yksi, äidiksi aikovan painoindeksin tulee olla alle 35 ja hoitopäätöstä tehtäessä naisen ikä saa olla korkeintaan 40 vuotta.

Lisäksi tulee olla käytynä lahjasoluneuvonta, joka on solujen saajalle lakisääteinen ja luovuttajallekin suositeltava.

– Neuvonnassa käydään läpi niin eettiset ja psykologiset kuin juridisetkin asiat, Katja Ahinko sanoo.

Lähetteitä tehdään jo

Lähetteitä lahjasukusoluilla tehtäviin lapsettomuushoitoihin aletaan Tampereella ottaa vastaan heti ja Helsingissä marraskuusta 2019 lähtien.

Minkäänlaiseen hoitotakuuseen ei kummassakaan sairaalassa pystytä sitoutumaan. Hoitojen tahti määräytyy täysin lahjoittajien mukaan.

Katja Ahinko ei povaa luovuttajaruuhkia, sillä tarpeeksi intoa ei ole nähty yksityiselläkään puolella.

– Yksikään suomalainen klinikka ei ole omavarainen siittiöiden suhteen. Yksityisellä puolella on rekrytoitu luovuttajia jo pitkään, ja silti siittiöitä joudutaan ostamaan Tanskasta, Ahinko toteaa.

Valtavan määrän suomalaisia suurin haave on siis kiinni kanssaihmisten halusta auttaa.

Lisää tietoa sukusolujen luovuttamisesta löytyy Taysin ja HUSin verkkosivuilta.

2010-luvulla vanhempia on neuvottu opettamaan verkon ja somen turvataitoja lapsille, kun ekaluokka alkaa. Nyt yhä useamman lapsen päiväkotiura loppuu jo viisivuotiaana. Siirtyminen koulun ja sosiaalisen median vaikutuksen piiriin alkaa siis entistä aikaisemmin.

Esimerkiksi Tampereella kaikki kaupungin esikouluopetuksessa olevat lapset käyvät eskarinsa kouluissa.

Vaikka kuusivuotiaalla itsellään ei olisi puhelinta, koulun vanhemmilla lapsilla varmasti on.

– Mutta eivät ne ekaluokkalaisetkaan median turvataitoja tai somea vielä kunnolla hallitse. Voi syntyä tilanteita, joissa eskarilaiset näkevät puhelimilta sopimatonta sisältöä tuntematta edes somen perusasioita, Suvi Uski sanoo.

Hän on yksi Someturvan perustajista ja näkee työssään, millaista jälkeä sosiaalinen media jättää. Vuonna 2017 perustettu Someturva tarjoaa juridisia neuvoja ja psykologista ensiapua kaikenikäisille, jotka kaipaavat sosiaalisessa mediassa kohtaamiinsa ongelmiin apua.

Nuorimmat avunpyytäjät ovat seitsemänvuotiaita ekaluokkalaisia.

Ei enää vain pornoa

Asiantuntijoiden mukaan yhä nuoremmilta lapsilta kiristetään seksuaalissävytteisiä kuvia ja heille lähetetään videoita, joita pienen mieli ei pysty käsittelemään.

– Aikuiset ovat lähetelleet hyvin pienille lapsille esimerkiksi videoita itsestään masturboimassa. Joissain lasten WhatsApp-ryhmissä on kiertänyt videoita, joissa tapetaan ihminen, Uski kertoo.

Hän korostaa, että kuka tahansa lapsi voi törmätä pornoon tai esimerkiksi pahoinpitelyvideoihin. Samalla luokalla tai koulussa on aina joku, jolla on puhelimessaan vähintään WhatsApp-sovellus.

Videoita saatetaan katsoa lapsiryhmissä.

Esimerkiksi Vantaalla paljastui lokakuun alussa alakoululaisten WhatsApp-ryhmä, jossa levitettiin kovaa pornoa, eläimiin sekaantumista, ampumista ja silpomista.

– Kenenkään ei pitäisi joutua näkemään sellaista materiaalia, mutta vielä syvemmin se järkyttää, jos puhetta vaikeista tai vaarallisista somevideoista ei ole ollut ensinkään, Uski toteaa.

Uski neuvoo, että saman luokan lasten vanhempien kannattaisi yhdessä sopia pelisäännöistä. Kun kaikilla on samat säännöt siitä, milloin puhelin laitetaan pois, mitkä pelit tai sovellukset ovat ok, lapset eivät voi aina vedota siihen, että “munkin pitää saada, kun kaverikin saa”.

Mediakasvatuksen lisäksi seksuaalivalistusta pitäisi kouluissa antaa jo nykyistä paljon nuoremmille. Sari Sarani

Kiristetty voi päätyä PornHubiin

Someturvan juristi Jenny Rontu on käsitellyt tapauksia, joissa lapsilta ja nuorilta on ensin houkuteltu esimerkiksi WhatsAppin kautta kuvia.

Sitten kuvilla on kiristetty lisää materiaalia.

– Että jos et live-videossa tee niin tai näin, kuvat päätyvät verkkoon, pornosivustoille tai vanhemmille. Ja tilanne vain pahenee.

Rontu on Someturvan kaksivuotisen toiminnan aikana kohdannut tapauksia, joissa suomalaistyttöjen videoita on uhattu ladata esimerkiksi Suomessakin suositulle PornHub-pornosivustolle.

Someturvan tietojen mukaan nuorimmat uhkaillut ja kiristetyt ovat 12-vuotiaita.

Kyberrikollisuuteen erikoistunut keskusrikospoliisin rikosylikomisario Sari Sarani kertoo, että videokuvaa voi päätyä myös muille pornosivustoille kotimaassa tai maailmalla.

– Mediakasvatuksen lisäksi seksuaalivalistusta pitäisi kouluissa antaa jo nykyistä paljon nuoremmille. Muuten lapsi ei välttämättä edes tiedä, mitkä oman kehon rajat ovat, mikä on oikein ja väärin, Sarani toteaa.

Kun ennen pienet lapset tutkivat ja tutustuivat omaan kehoonsa fyysisesti, nyt medialaitteet ovat linkittyneet tähänkin.

Pelastakaa Lapset -järjestön asiantuntija Hanna-Leena Laitinen kertoo, että on jo päiväkotilapsia, joilla on joko oma puhelin tai vapaa pääsy esimerkiksi perheen tabletille.

Laitisen mukaan vanhempien pitäisi ymmärtää, että enää ei ole mitään erillistä digimaailmaa, vaan lasten elämässä some ja digilaitteet ovat aina arjessa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä läsnä.

– Pikkutytöt ovat kuvanneet genitaalialueitaan iPadilla ja tutkineet kehoaan videon avulla. Tässä riskinä tietysti on, että materiaali leviää verkkoon, Laitinen kertoo.

"Pelkästään järjestöjen panos ei riitä"

Suomen vahva varhaiskasvatus- ja peruskoulujärjestelmä olisi luonnollinen paikka välittää laajasti vanhemmille tietoa.

Kuitenkin niin Pelastakaa Lapsien, keskusrikospoliisin kuin Someturvankin asiantuntijoiden mukaan mediakasvatuksen ja some-turvataitojen saanti vaihtelee alueellisesti ja voi olla täysin päiväkoti- ja koulukohtaista.

– Ei ole tarpeeksi aikaa, resursseja tai tietoa. Nyt digiturvataidoissa ja digitaalisen median käytössä tarvitaan ammattilaisten rakenteellista koulutusta, jotta lasten parissa toimivat ammattilaiset pystyvät tukemaan lapsia toimimaan turvallisesti verkossa. Pelkästään järjestöjen panos ei riitä, Pelastakaa Lapsien Laitinen toteaa.

Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes korostaa, että vanhemmat janoavat nyt tietoa. Kun teknologia ja sovellukset kehittyvät vauhdilla, vanhemmat haluavat pysyä tahdissa.

– Koulujen ja vanhempainyhdistysten järjestämät somevanhempainillat ovat aina täynnä. Tässä tarvitaan toimivaa yhteistyötä vanhempien, järjestöjen ja opetuksen ammattilaisten kesken, Siimes toteaa.

Siimes kehottaa vanhempia pyytämään päiväkodeista ja kouluista tietoa ja yhteistä keskustelua. Kun yksi nostaa aiheen esiin, idea voi saada tuulta alleen ja nousta esimerkiksi vanhempainiltojen puheenaiheeksi.

– Vanhemmissa on monen eri sukupolven edustajia ja eri tasoisia somen käyttäjiä. Minun lapsuudessani oli namusetiä tai itsensäpaljastajia, ei someahdistelijoita. Verkon tuomia puolia voi olla vaikea tunnistaa ja ymmärtää, Siimes sanoo.

Puhelinnumero riittää

Yle uutisoi keväällä, miten pedofiilit etsivät pieniä lapsia suosituilta pelialuistoilta, kuten Fortnitesta ja Minecraftista. Someturvan Suvi Uski muistuttaa, että verkossa lapsia eivät enää etsi vain pedofiilit, vaan myös aikuiset, jotka haluavat hyötyä lapsista rahallisesti. Alastomuutta sisältävillä ja seksuaalissävytteisillä kuvilla ja videoilla käydään nyt kauppaa myös Suomesta käsin.

Pelastakaa Lapset -järjestön Laitinen kertoo, että pienten lasten on vaikea ylipäätään hahmottaa, että esimerkiksi turvallisen tuntuisessa WhatsAppissa tai muissa palveluissa viestejä voi lähettää myös vieras aikuinen.

Aika moni vanhempikin mieltää WhatsAppin yhä turvalliseksi ja käteväksi perheen viestintäkanavaksi.

Rikosylikomisario Sarani korostaa, että riskejä on kaikilla somealustoilla. Ja vaikka itsellä ei olisi yhtäkään sovellusta, oma puhelinnumero on aina jollain toisella tallessa.

– Kun yhteystietoluetteloita saadaan varastettua tai vuodetaan, oma puhelinnumero voi päätyä rikollisiin käsiin. Siksi näistä asioista täytyy tietää ja puhua enemmän, jotta asiat eivät tule täysin yllätyksenä ja tuntemattomina vastaan.

Somekiusaaminen jää usein piiloon

Sosiaalisen median käytön kasvu on lisännyt myös verkossa tapahtuvaa kiusaamista. Someturvan Suvi Uskin mukaan kiusaaminen verkossa voi olla julmempaa kuin niin sanotusti perinteinen kiusaaminen.

– Sitä ei pääse pakoon, se seuraa kaikkialle eikä verkko unohda, Uski sanoo.

Koululaiset ovat esimerkiksi repineet vessan oven auki ja kuvanneet kiusattua lasta vessanpöntöllä ja sitten jakaneet videon someen.

Lapset ovat tehneet kiusattujen kuvista myös meemejä tai yhdistäneet kuviin pornografisia elementtejä ja jakaneet niitä eteenpäin.

Mitä kiusallisempaa materiaalia, sen paremmin se verkossa etenee ja pysyy. Jenny Rontu

Someryhmistä voidaan myös jättää ulkopuolelle, tai niiden keskusteluissa herjataan yhtä.

Someturvan juristi Jenny Rontu on käynyt läpi lasten kertomia tapauksia, joissa alastonkuvat ovat lähteneet leviämään ympäri koulun someryhmiä, mutta myös siitä eteenpäin verkkoon.

Rontu muistuttaa, että ihastukset, omaan kehoon tutustuminen ja seksuaalinen herääminen kuuluvat lapsuuteen.

– Minullakin oli ala-asteella eka poikakaveri, kuten monella muulla, se ei ole uutta. Digiaika vain on muuttanut lapsuuden ihastumisiakin ja se voi näkyä tavoilla, joita lapsi ei osaa ennakoida, Rontu sanoo.

Someturvasta apua hakeneet 8–10-vuotiaat lapset ovat kertoneet lähettäneensä tyttö- tai poikakaverille alastonkuvia.

Näissä tapauksissa lapset ovat ottaneet kuvan esimerkiksi pepustaan pikkarit päällä tai kuvanneet itseään koskettelemassa kehoaan.

Kun kimpassa olo sitten on loppunut, kuvat ovat päätyneet kiusantekona yleiseen someen.

– Ja mitä hirveämpää tai kiusallisempaa materiaalia, sen paremmin se verkossa etenee ja pysyy, Rontu toteaa.

Uutisointi lisää uskallusta kertoa

Oulun seksuaalirikosvyyhti paljastui vuosi sitten. Samalla Someturvalle lasten itsensä ilmoittamat seksuaalirikosten määrät nousivat yli 50 prosentilla.

Marras–joulukuun aikana ilmoituksia tuli yli sata, kun siihen mennessä samana vuonna ilmoituksia oli ehtinyt tulla noin 50.

– Ihmeteltiin, kun meidän tiimimme oli vähän alakuloisen oloinen. Huomattiin, että yhtäkkiä meillekin alkoi tulvia näitä tapauksia. Oulun tapausten uutisointi sai lapset kertomaan niistä, Suvi Uski kertoo.

Lapset ja nuoret eivät aina edes tiedosta, että rikosta on tapahtunut, että lapsi on uhri, ei koskaan syyllinen.

– Tästä syystä asioista pitäisi puhua. Niin mediassa, kouluissa kuin kotonakin.

Someturvalle ilmoitetuissa tapauksissa, joissa alaikäisen seksuaalista itsemääräämistä on loukattu, 85 prosenttia lapsista ja nuorista on kertonut vahingoittaneensa itseään esimerkiksi viiltelemällä tai harkinneensa itsemurhaa.

Someturvan tilaston mukaan nuorimmat heistä ovat 13-vuotiaita lapsia.

– Eli jo alastonkuvien levittely koulun somessa voi ajaa lapset vahingoittamaan itseään. Usein verkkokiusaaminen myös jää piiloon. Tähän auttaa vain jatkuva keskustelu ja luottamuksen vaaliminen kotona, Uski toteaa.

Lue lisää:

Lasten houkuttelu seksitekoihin internetissä ei laannu – "Digielämän turvaohjeita kannattaa kerrata kotona"

Alakoululaisten WhatsApp-ryhmässä levitettiin kovaa pornoa ja raakaa väkivaltaa – KRP: "Vaikuttaa siltä, että tällainen toiminta on muuttumassa lukumääriltään mittavaksi"

Yubo-sovellus luotiin lapsille ja nuorille kavereiden etsimistä varten – siitä tulikin alaikäisten Tinder

Näin pedofiilit saalistavat suosikkipeleissä Fortnitessa ja Minecraftissa – asiantuntija neuvoo, kuinka lasta voi suojella verkossa

Koulu alkaa kiusaajien kohtaamisella: 14-vuotias kirjoitti blogitekstin, jotta saisi olla rauhassa – "Jos tälle nauretaan, aivan sama"

Junaliikenne on toistaiseksi keskeytynyt Tampereen ja Parkanon välillä ratavaurion vuoksi, kertoo VR.

Puutavaravaunun suistuminen raiteilta vahingoitti raiteita niin, että kisko on liikkunut paikoiltaan

Raivaus- ja korjaustyöt kestävät keskiviikon aamupäivään asti, arvioi rataliikennekeskus tiistai-iltana. Kaukoliikenteen junia korvataan Tampereen ja Parkanon välillä busseilla. VR pyytää matkustajia varautumaan viivästyksiin.

Vaurio aiheutui tavaraliikenteen vaihtotyössä Ylöjärvellä, Rataliikennekeskus kertoo.

– Kun vaunuja on siirretty raiteelta toiselle, yksi tavaravaunu on suistunut pois kiskoilta. Se on sellaisessa paikassa, että junat eivät mahdu sitä ohittamaan, kertoo liikennepäällikkö Timo Hämäläinen rataliikennekeskuksesta.

Vaunu on päätynyt poikittain, mikä alustavasta arviosta poiketen pidentää tilanteen kestoa. Vaunun suistuminen on lisäksi vaurioittanut raiteita niin, että kisko on liikkunut pois paikaltaan. Ratavaurio voidaan korjata vasta, kun vaunu on nostettu kiskoille. VR ei osannut illalla arvioida, kuinka suuria myöhästymisiä tilanne aiheuttaa.

VR antaa lisätietoja tilanteesta omilla sivuillaan.

Junaliikenne pääradalla on palautunut normaaliksi. VR:n mukaan junat kulkevat pääosin aikataulussa ja mahdolliset myöhästymiset eivät johdu enää tiistaina tapahtuneesta ratavauriosta.

Junaliikenne pääradalla Tampereen ja Parkanon välillä katkesi eilen illalla, kun puutavarajuna suistui raiteilta.

Junaliikenne alkoi uudelleen tänään aamuseitsemältä, kun yksi raide saatiin käyttöön Ylöjärvellä.

Kolme nuorta loukkaantui Kangasalla yöllä onnettomuudessa, kaksi heistä vakavasti.

Pelastuslaitoksen mukaan henkilöauto suistui tieltä Kangasalla Siitamantiellä keskiviikkona aamuyöllä ennen kolmea.

Henkilöautossa oli kuljettajan lisäksi kaksi matkustajaa. He loukkaantuivat pelastuslaitoksen mukaan vakavasti.

Kaikki ajoneuvossa olleet olivat nuoria, Pirkanmaalla asuvia ja täysi-ikäisiä. Autossa oli kaksi miestä ja yksi nainen.

Pelastuslaitos joutui purkamaan autoa, koska yksi henkilö oli puristuksissa autossa.

Poliisi puhutti kuljettajaa tapahtumapaikalla. Kuljettaja oli toistaiseksi tuntemattomasta syystä menettänyt ajoneuvon hallinnan ja ajoneuvo suistui metsään. Häntä epäillään rattijuopumuksesta, huumausaineen käyttörikoksesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja vammantuottamuksista.

Matkustajina olleet henkilöt loukkaantuivat ulosajossa. He saivat poliisin mukaan sairaalahoitoa vaativia vammoja.

– Aika ylpeitä ollaan, sanoo muusikko ja Suistamon Sähkö _-yhtyeen_keulahahmo Anne-Mari Kivimäki.

Sopiikin olla. Womexin keskiviikkoillan avajaiskonsertin esiintyjät karsittiin 4000 halukkaan joukosta. Tamperelaiset ovat vahvasti edustettuina.

Anne-Mari Kivimäen lisäksi estradille nousevat muusikko Pekko Käppi ja tanssija Timo Saari.

Kaikki kolme ovat tamperelaisen, kokeelliseen kansanmusiikkiin keskittyneen Folk Extreme -ryhmittymän jäseniä.

Anne-Mari Kivimäki tosin suree, ettei penkissä istuva avajaisyleisö mahdu tanssimaan. Pekko Käppi taas tuntee itsensä hiukan yksinäiseksi, koska on viime vuodet tottunut keikkailemaan K.H.H.L.-bändinsä kanssa.

Juttu jatkuu listan jälkeen.

Kuin soiva postikortti tai runsas juustokauppa

The World Music Expo eli Womex sai alkunsa Berliinistä. 25-vuotisen historiansa aikana tapahtuma on vaihtanut maata ja kaupunkia vuosittain ja samalla kasvanut kokoa. Suomessa Womexia ei ole järjestetty aiemmin.

Tampereelle odotetaan nyt yli kahta ja puolta tuhatta alan ammattilaista. Muusikoiden ja yhtyeiden lisäksi mukana on managereja, levymoguleja, radiopäälliköitä ja musiikkitoimittajia sadasta eri maasta.

Womexissa paitsi kuunnellaan ja katsellaan myös tehdään kauppaa ja verkostoidutaan.

– Kansan- ja maailmanmusiikin skene on Suomessa virkeä. Täällä on paljon niitä, jotka reissaavat ympäri maailmaa, muusikko Pekko Käppi sanoo.

– Kun koko alan maailmannäyttämö on nyt täällä, Suomessa ja Tampereella, niin onhan se mieletön käyntikortti. Tämmönen esittelypostikorttivideo, Käppi kuvailee Womexin merkitystä.

Anne-Mari Kivimäki vertaa tapahtumaa herkkujuustojen kauppaan.

– Vientiä vartenhan tämä on. On paljon ostajia, ja he ovat melkein kuin juustoja shoppailisivat: maistanpa tuon ja tuon. He miettivät, olisiko se haitari vai jouhikko vai otanko molemmat keikalle. On tärkeätä olla täällä, jos haluaa ulkomaille niin sanotusti livenä tai tallenteina, sanoo Anne-Mari Kivimäki.

Jouhikko uudella voimalla

Pekko Käppi esiintyy Womexin avajaisissa ilman bändiään K.H.H.L:ää – sen nimi muuten tulee sanoista Kuolleitten hillittömien hevosten luut.

Lavalla on tällä kertaa vain mies, laulu ja jouhikko.

Siellä on maailmanmusiikkiporukkaa, joka on kyllä tottunut toinen toistaan eriskummallisempiin soittimiin Pekko Käppi

– Luulen, että salissa puolet porukasta tietää heti mikä on jouhikko, ja se toinen puoli osaa ottaa selvää. Siellä on maailmanmusiikkiporukkaa, joka on kyllä tottunut toinen toistaan eriskummallisempiin soittimiin.

Jouhikko eli jouhikannel on jo vuosisatoja tunnettu lyyrasoitin, jonka kieliä soitetaan jousella.

Pekko Käppi taas tunnetaan miehenä, joka kytki jouhikkoon sähkön parikymmentä vuotta sitten. Yhdistelmä on herättänyt hämmästystä, kun soittaja vielä myös laulaa vähän säröisesti.

– Joo, sähkö on selvästi hämännyt osaa ihmisistä tässä kansanmusiikin ja etnon skenessä. Se on sellainen leikkaus kuin vaikka Hurriganeseilla oli, leikkaus vähän kovaäänisempään musiikkiin.

Sähkö ja pieni vahvistin tulivat vanhasta soittimesta innostuneen Käpin varusteisiin, koska jouhikko ei oikein pärjännyt katusoitossa – varsinkin kun soittokaverilla oli säkkipilli.

Visuaalista etnoteknoa Karjalasta

Anne-Mari Kivimäki sanoo yhtyeensä Suistamon Sähkön esitystä "visuaaliseksi pläjäykseksi".

Neljän hengen taidoilla paitsi soitetaan, lauletaan ja tanssitaan myös käsitellään ääniä ja liikutaan niin, ettei lopputulosta voi vieras näkemättä selittää.

Me emme ole mikään suistamolainen perinnebändi! Anne-Mari Kivimäki

Esityksen juuret ovat luovutetulla alueella, Laatokan Karjalan Suistamolla. Aikanaan kerätyt ja huolellisesti arkistoidut tarinat ovat olleet musiikista väitelleen Kivimäen aarreaitta.

– Mutta me emme ole mikään suistamolainen perinnebändi! Suistamon Sähkö on kuvitteellinen karjalainen etnoteknobändi, Anne-Mari Kivimäki huomauttaa.

Suistamon Sähkön keikoilla Kivimäen käsissä soi useimmiten pieni venäläinen leikkihaitari notka. Sen kuoret ovat muovista, palkeet pahvista ja vire hiukan "outo", mutta ääni on kaunis.

Notka on on yksi Womexin erikoisuuksista. Anne-Mari Kivimäki arvelee, että jos puolet avajaisväestä tuntee Pekko Käpin jouhikon, niin notkaa tuskin tuntee kukaan, eivät edes tapahtuman venäläiset vieraat. Avajaisten jälkeen soitin ja sen paljetremolo lienevät tuttuja entistä useammalle.

Womex avataan konsertilla Artic Fire – Pohjoiset tulet. Tamperelaismuusikoiden lisäksi lavalle nousevat helsinkiläinen, arkistoäänitteitä hyödyntävä Pauanne sekä muun muassa joiuista ammentava duo Vildá.