Hotellialalla pelätään Suomessa jo ylitarjontaa. Tekeillä ja suunnitelmissa on niin paljon uusia kohteita, että tällaista konservatiivia pelottaa, myöntää Suomen suurimman hotelliketjun toimitusjohtaja Aki Käyhkö Scandic Hotels Oy:stä.

– Ainakin hetkellinen ylikapasiteetin mahdollisuus on olemassa. Hotellit itsessään eivät luo lisää kysyntää.

Asiakkaalla riittää siis valinnanvaraa, kun vanhojakin hotelleja remontoidaan ja uudistetaan jatkuvasti.

Myös kilpailevassa S-ryhmässä sanotaan, että investointien kanssa pitää olla nyt tarkkana.

– Tulossa olevien uudistusten määrä on valtava. En muista milloin olisi uutta kapasiteettia ollut tulossa näin paljon markkinoille, sanoo kehitysjohtaja Jaana Matikainen SOK Matkailu- ja ravitsemuskaupan ketjuohjauksesta.

Matikaisen mukaan alan investointibuumi on positiivinen merkki, joka kertoo yleisestä taloustilanteesta ja kysynnän kasvusta.

– Nyt eletään urani mielenkiintoisinta aikaa hotellimaailmassa. Tulee paljon uusia toimijoita, brändejä ja palvelukonsepteja. Se virkistää koko toimialaa.

Miljoonaluokan rakennushankkeita on menossa eri puolilla Suomea.

Esimerkiksi Tampereella Marriott avaa uuden hotellinsa tänä talvena ja Lapland Hotels omansa rakenteilla olevaan Tampereen Areenaan ratapihan päälle vuonna 2021.

– Tampereen talousalueella kaikki hotellitoimijat kiristävät vyötä jonkin aikaa ennen kuin kysyntä taas kasvaa, ellei Areena tuo ihan määrättömän paljon uutta tapahtumaa, Scandicin Aki Käyhkö arvioi lähivuosia.

Scandic kasvoi Restel Hotels Oy:n kaupan myötä alan suurimmaksi toimijaksi Suomessa niin liikevaihdon kuin hotellien ja hotellihuoneiden määränkin suhteen viime vuonna. Ketju on kertonut uusista investoinneista mm. Helsingissä ja Turussa.

Helsingissä työt ovat jo käynnissä päärautatieasemalla VR:n entisissä hallintotiloissa, jonne rakentuu kokonaan uusi hotelli. Sokos Hotels -ketjulta siirtyy Scandicille Hotel Pasila Helsingissä ja Turun Hamburger Börs, josta toriin rajoittuva osa puretaan ja rakennetaan kokonaan uudestaan.

– Jatkuvasti meillä on pöydällä hankkeita, joita me tarkastelemme aika tiukkojen kriteerien läpi. Katsomme asiaa myös koko toimialan vastuullisuuden kautta. Jos tulee liikaa, niin kenelläkään ei ole kivaa, Käyhkö sanoo.

S-ryhmän hotellit ovat nekin uudistuneet paljon. Viimeisen viiden vuoden aikana yli 15 hotellia on käynyt läpi uudistuksen. Uusia kohteita on myös tulossa: Helsingin Pasilassa aukeaa hotelli vuoden vaihteessa ja Turun Kupittaalla loppukeväästä.

Pieni remontti 10 ja iso 20 vuoden välein

Scandic remontoi tällä hetkellä esimerkiksi Nokialla sijaitsevaa kylpylähotelli Edeniä. Vuonna 1990 valmistunut päärakennus kunnostetaan lattiasta kattoon.

Esimerkiksi hotellihuoneet ja kylpylän saunaosasto revitään betonille ja tehdään kokonaan uusiksi.

– Kiinteistö täyttää 30 vuotta ensi vuonna ja isompaa peruskorjausta ei tänä aikana ole tehty. Nyt oli korkea aika, kertoo hotellijohtaja Marco Sylvelin.

Kylpylä on remontin takia suljettuna ainakin puoli vuotta.

Hotellikiinteistöjen ylläpito on jatkuvaa työtä. Yksistään Scandic käyttää hotellien remontointiin ja ylläpitoon kymmeniä miljoonia euroja vuositasolla.

Ketjulla ei ole omia kiinteistöjä, vaan he tekevät keskimäärin 20 vuoden vuokrasopimuksia.

– Kun tehdään uusi hotelli, jossain kymmenen vuoden kohdalla täytyy tehdä jonkinlainen remontti. Kahdenkymmenen vuoden syklillä siellä pitää yleensä tehdä täysremontti. Toki sekin vähän vaihtelee, Käyhkö sanoo.

Käyhkö laskee, että 67 hotellin ketjussa sykli tarkoittaa 5–7 hotellin remonttia joka vuosi.

Hotellisängyssä nukutaan 7–11 vuotta

Rakennusten lisäksi moni muukin käyttöesine kuluu ja nuhjaantuu, kuten esimerkiksi hotellihuoneen tärkein huonekalu eli sänky.

– Siihen ei ole oikeastaan mitään tarkkaa määrävuotta tai määräaikaa, milloin mitäkin kalusteita tai käyttötavaroita uusitaan. Se on osa jatkuvaa ylläpitoa, sanoo Sokos Hotelsin Jaana Matikainen.

– Kestävyys on ihan oleellinen kriteeri, kun lähdemme kalusteita miettimään – ei pelkästään sänkyjä vaan tuoleja, pöytiä ja kaikkea muuta.

Scandicin Aki Käyhkö on samoilla linjoilla. Tuotteen pitää olla laadukas ja kestävä. Käyhkön mukaan hotellisängyn elinkaari on 7–11 vuotta hotellin suosiosta riippuen.

Molemmissa ketjuissa pyritään kiinnittämään huomiota ekologisuuteen, kestävään kehitykseen ja energiatehokkuuteen. Kalusteita kierrätetään mahdollisuuksien mukaan uudistuksissa.

– Lähtökohta ei ole se, että kaikki vaihdetaan ja kaikki on uutta, vaan mitä pystytään, niin se käytetään uudelleen, Jaana Matikainen sanoo.

Keskustelu aiheesta on auki klo 20 asti.

Sinä iltana Senja Raappana oli taas kipeä. Hän pelasi kuitenkin innoissaan lautapelejä äitinsä Varpu Hintsasen, tämän miehen Sami Hintsasen ja tyttären Amandan kanssa.

Senja halusi pelata vielä Afrikan tähteä. Kello alkoi kuitenkin olla yöllä jo kaksitoista.

– Nyt tytöt oikeasti pitää siirtyä jo unten maille, vaikka on kesäloma. Jatketaan huomenna, äiti Varpu Hintsanen sanoi.

Senja halusi pelata heti aamulla Afrikan tähteä. Näin sovittiin ja peli jätettiin pöydälle.

Peliä ei koskaan ehditty pelata. Senja kuoli aikaisin seuraavana aamuna viime kesäkuussa.

Elämä oli yhtäkkiä säpäleinä

Senjan syöpä tuli yllätyksenä kolmisen vuotta sitten. Yksityinen lääkäri luuli, että vatsakivut johtuvat umpisuolesta. Sairaalan päivystyksessä selvisi hyvin pian, että sairaus on jotakin ihan muuta.

Yhtäkkiä Varpu Hintsanen makasi lapsensa vieressä patjalla lasten syöpäosastolla. Sitä yötä hän ei ikinä unohda. Miten ihmeessä tässä näin kävi?

– Elämän piti olla kaikilla tavoilla hirvittävän hyvin, mutta se olikin täysin säpäleinä. Elämässä ei ollut mitään sellaista, mitä siinä luulin olevan vielä aamulla.

Varpu Hintsanen oli tavannut vuosi aikaisemmin ihanan miehen, musiikista ja teatterista tutun Sami Hintsasen. Yläkerran remontti Akaassa oli valmistunut ja kaikilla uusperheen lapsilla oli omat huoneet.

Elämän piti tasoittua ja hymyillä ja sitten tapahtui se pahin mahdollinen.

Iloa surun keskelle

Varhaisessa vaiheessa hoitoa Hintsaset tekivät päätöksen. Senja rakasti ihmisiä ja juhlia, värejä, naurua, huumoria ja iloa. Perhe halusi tuoda niitä hänen elämäänsä.

– Minun tehtäväni äitinä on tukea lasta ja muuta perhettä ja tuoda iloa surun keskellä lapselle, Varpu Hintsanen päätti.

Perhe päätti nauttia jokaisesta päivästä ja tehdä jokaisena päivänä jotain kivaa niillä reunaehdoilla kuin hoidosta oli.

Joka päivä Hintsaset miettivät, mitä kivaa tänään voitaisiin tehdä. Tämä oli samalla keino olla musertumatta surun alle.

Psykiatrisena sairaanhoitajana Varpu Hintsanen tiesi, että surua on pakko pilkkoa. Mitä suurempi suru, sitä enemmän sitä pitää palastella. Joskus riittää, että selviää minuutin eteenpäin hajoamatta.

Lapsen sairaus näytti, ettei elämää voi suunnitella.

– Yhdessä hetkessä kaikki hienot viisivuotissuunnitelmat voivat olla mennyttä. Riittää kun selviän hetkestä ja selviän tästä päivästä. Sen enempää minun ei tarvitsekaan.

500 perhettä menettää lapsensa vuosittain

Vuosittain vajaat 500 perhettä menettää alaikäisen lapsensa. Näistä noin 160 on kohtukuolemia.

Näin sanoo toiminnanjohtaja Susanna Uittomäki valtakunnallisesta vertaistukijärjestöstä Käpy-Lapsikuolemaperheet ry:stä.

– Kaikilla on lupa surra omalla tavallaan. Joku haluaa puhua asiasta paljon esimerkiksi vertaistukiryhmässä, toinen purkaa suruaan yksin metsässä tai työtä tehden. Suru ei noudata mitään tiettyä kaavaa tai aikataulua, Uittomäki sanoo.

Varsinkin akuutissa tilanteessa yhdestä hetkestä ja yhdestä päivästä eteenpäin meneminen on tärkeää.

– Voi ajatella, että keskityn hengittämiseen ensin aamupalasta lounaaseen saakka ja mietin vasta sitten seuraavaa hetkeä. Kun huomaan, että selvisin lounaaseen saakka, voin ajatella, että seuraava etappi on iltapala.

Surun alussa on tärkeää yrittää huolehtia ihan perusasioista: siitä että syö ja nukkuu niin hyvin kuin mahdollista.

– Läheiset voivat tehdä surevalle ruokaa tai käydä kaupassa ja tarjota tällaista konkreettista apua. Pikku hiljaa helpommat hetket lisääntyvät.

Asiantuntijoiden mukaan lapsen kuoleman jälkeen vanhempien toimintakyvyn palautumiseen voi mennä 3–4 vuotta. Suru ei kuitenkaan katoa tämänkään jälkeen.

Yksin on vaikea jaksaa

Varpu Hintsanen kertoi rehellisesti tilanteesta blogissaan ja Instagramissa. Hän tiesi, ettei selviäisi surusta yksin.

– Jos yhdelle annetaan jäävuoren kokoinen kivi syliin, sen alle tuupertuu. Sama on tässä. Jos annetaan järisyttävä taakka kantaa, on vaikea kantaa sitä yksin. Sitten kun siinä on tutut ja jopa tuntemattomat kantamassa taakkaa, se on huomattavasti kevyempi kantaa.

Miehensä julkisuutta seurannut Varpu Hintsanen oli varautunut siihen, että tapa ei miellytä kaikkia. Puhumalla julkisesti asioista avaa oman tragediansa ja antaa ihmisille aseet satuttaa.

– Tästä syystä moni ei halua jakaa liiaksi omistaan. Mieluiten kerrotaan julkisesti hyviä asioita.

Kun Varpu Hintsanen kertoi lapsen syövästä, ihmiset välittivät ja alkoivat tarjota apua. Juhlia rakastavalle Senjalle järjestettiin omat festivaalit, järjestyi yö sviitissä ja matkoja.

Kun Varpu Hintsasen omat voimat eivät riittäneet, löytyi aina joku, joka jaksoi. Viimeisimmät juhlat vietettiin päivä ennen Senjan kuolemaa.

– Niihinkin juhliin hän jaksoi valita tarkkaan vaatteensa ja korvakorunsa ja laittoi saamansa kukkaseppeleen päähän. Voimat olivat vähissä ja kipuja paljon. Siitä huolimatta hän halusi juhlia. Niin kuin jokaisena muunakin päivänä, Hintsanen kertoi blogissaan.

Senjan viimeisten viikkojen aikana oli esimerkiksi koulunpäätösjuhlat, stipendijuhlat, markkinat omassa pihassa, pizzajuhlat ja puutarhajuhlat.

"Keskitymme elämään, emme kuolemaan"

Varpu Hintsanen laskee kuvanneensa tyttärestään lähes 50 000 kuvaa. Ne kertovat eletystä elämästä.

– Me keskitymme elämään, emme kuolemaan, Hintsanen kertoi blogissaan lokakuussa 2018.

Annoin ohjeet, jos Senja kuolee ja sekoan. Minut pitää toimittaa hoitoon, vaikka vastustaisin. Varpu Hintsanen

Samalla kertaa hän oli täysin musertunut, koska hän oli kuullut tyttärensä syövän uusiutuneen. Tyttären haaveiden toteuttamisesta tuli yhä tärkeämpää.

Varpu Hintsanen työnsi mielessään vihan, surun, katkeruuden, pelon ja pettymyksen pois kuin laatikon kaappiin. Välillä tunteet pyrkivät ulos.

– Päättäväisesti työnnän ne takaisin tietäen, että jonakin päivänä ne sieltä väkisin tulevat ja minun on annettava niiden tulla, painittava ja katsottava kumpi voittaa – minä vai ne. Mutta sen aika ei ole nyt, Hintsanen kirjoitti blogiinsa.

Lopulta toivoa ei enää annettu. Varpu Hintsanen halusi saattohoitaa lapsensa kotona. Niin hän tekikin aina siihen aamuun asti, kun Afrikan tähti jäi pöydälle.

Senja Raappana menehtyi 18. kesäkuuta 2019 kahdeksanvuotiaana.

Suunnitelma, jos äiti romahtaa

Syöpäsairaalla on usein pahoja kipuja, niin Senjallakin. Oman lapsen tuskan seuraaminen oli äärimmäisen raskasta.

– Kun kaikki päättyy, eikä ole kipuja ja laskeutuu rauha, ensimmäinen primääritunne on helpotus; nyt minun lapseni ei kärsi enää. Se tunne menee äkkiä ohi ja iskee loputtomuus ja lohduttomuus. Nyt tämä oli tässä.

Varpu Hintsanen oli tehnyt puolisolleen ja läheisille kavereilleen etukäteen suunnitelman, miten he toimivat. Psykiatrian ammattilaisena hän tiesi, että vaikka kuinka on päättänyt selvitä, voi tapahtua jotain yllättävää.

– Olin tehnyt suunnitelman jos flippaan, kun pahin on tapahtunut. Annoin ohjeet, jos Senja kuolee ja sekoan. Minut pitää toimittaa hoitoon, vaikka vastustaisin.

Näin ei onneksi käynyt. Ystävät tulivat kotiin jättämään Senjalle jäähyväisiä. Valmistelut tehtiin yhdessä.

– Missään vaiheessa en ole ollut yksin. Se on niin iso asia, että en tiedä, miten olisin selvinnyt ilman apua.

Surevalle voi sanoa, että minulla ei ole sanoja tähän tilanteeseen, mutta haluan olla tukenasi, mitä voin tehdä. Susanna Uittomäki

Käpy ry:n toiminnanjohtaja Susanna Uittomäki sanoo, että surevan kohtaamisessa tärkeää on aito läsnäolo, kiireettömyys ja myötätunnon osoittaminen. Tietoa surevan kohtaamisesta löytyy esimerkiksi järjestöjen sivuilta.

– Aina sanoja ei tarvita, vaan myötätuntoa voi osoittaa myös muilla tavoin. On tärkeää kunnioittaa surevan toiveita, ja häneltä voikin kysyä, mitä toivot minulta, Uittomäki sanoo.

Monesti kohtaamisia jännitetään juuri sen vuoksi, ettei tiedetä mitä voi sanoa tai tehdä. Kohtaamisissa jännitetään myös tunteita, jotka nousevat pintaan.

– Surevalle voi sanoa, että minulla ei ole sanoja tähän tilanteeseen, mutta haluan olla tukenasi, mitä voin tehdä.

Ilo surun rinnalla

Senjan hautajaisissa ei pukeuduttu mustaan, koska Senjan mielestä musta oli tyhmä ja tylsä väri. Monilla hautajaisvierailla oli kukkaseppeleet päässään. Vieraat kirjoittivat ilmapalloihin terveiset Senjalle ja ne laskettiin ilmaan.

Muistojuhlassa oli Senjalle tärkeä Elsa-poni. Muistojuhlat olivat yhtä kauniit ja ikimuistoiset kuin lapsikin.

Lapsen kuolemasta on kohta neljä kuukautta. Varpu Hintsasella on hyviä hetkiä, huonoja hetkiä ja erittäin huonoja hetkiä. Hän yrittää löytää joka päivä myös sellaista hyvää, jolle voi hymyillä, jopa nauraa.

Hän yrittää hyväksyä surun osana loppuelämää.

– Ajattelen, että minun on nyt tultava sen kanssa mahdollisimman hyvin toimeen. Siinä se on suru, ilon rinnalla, hän kirjoitti blogiinsa.

Muiden auttaminen tuo voimaa

Varpu Hintsasen unelma ennen lapsen sairastumista oli auttaa muita. Hän on opiskellut vuosia sitten mielenvalmentajaksi. Nyt hän aloittaa ensimmäisen verkkovalmennuksensa.

– Olen valmentanut omaa mieltäni joka päivä. Sitä haluan olla jakamassa myös muille.

Ihminen voi väsyä tai tarvita apua monesta syystä.

– En usko ihmisten ongelmien arvottamiseen. Jokaisella on oikeus kokea haaste isoksi tai pieneksi. Toiselle valon väheneminen syksyisin voi olla niin uuvuttava asia, että tarvitsee apua. Siinä ei ole mitään pahaa.

Käpy ry:n toiminnanjohtaja Susanna Uittomäki sanoo, että surujärjestöissä toimivat vapaaehtoiset ovat esimerkki siitä, miten akuutista kriisistä on päästy askel kerrallaan eteenpäin.

– Läheisen kuolema on nyt voimavara, jonka avulla vapaaehtoiset pystyvät tukemaan muita saman kokeneita. Monet kokevat, että haluavat antaa eteenpäin sitä hyvää, jota itse akuutissa kriisissä saivat. Toisaalta jollain voi olla kokemus, että ei itse tullut kohdatuksi eikä saanut tukea ja haluaa vapaaehtoisena toimimalla varmistaa, ettei muille käy samalla tavalla, Uittomäki sanoo.

Senja on äidin mielessä jatkuvasti. Yhdestä asiasta Varpu Hintsanen on kiitollinen.

– Yhtään päivää ei kuolemalle etukäteen annettu. Ei yhtään.

Kun Senjalta kysyi, mitä kuuluu, hän vastasi hyvää.

– Kyllä minä äiti tänkin kestän, en ole luovuttajaihmisiä, hän lohdutti äitiään.

Senjalle terveisiä. Äiti on päättänyt kestää myös.

Mauri Kunnaksen kirjoja on myyty yli 10 miljoonaa kappaletta Suomessa ja muualla, kertoo hänen teoksiaan kustantava Otava. Kunnaksen kirjoja on käännetty 36 kielelle, ja niitä on julkaistu 36 maassa.

Tänä vuonna Kunnaksen esikoisteoksen ilmestymisestä on kulunut 40 vuotta. Esikoisteos oli lasten kuvakirja Suomalainen tonttukirja. Viimeisin teos, Hurjan hauska unikirja, ilmestyi syyskuussa.

Luettelo Mauri Kunnaksen suosituimmista teoksista on pitkä. Niihin lukeutuvat muun muassa Joulupukki, Seitsemän koiraveljestä, Suuri urheilukirja, Joulupukki ja noitarumpu, 12 lahjaa joulupukille ja vuonna 2017 ilmestynyt Koiramäen Suomen historia.

Vuonna 2012 Kunnakselle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.

Lue lisää:

Koiramäki-kirjojen Mauri Kunnaksesta tuli lastenkirjailija Richard Scarryn ansiosta – "Haen vieläkin inspiraatiota hänen teoksistaan"

Oriveden opistolle on löytynyt ostaja. Kulttuuriosuuskunta Pro Orivesi ostaa opiston tilat Ahlmanin säätiöltä.

Tilat ovat olleet tyhjillään reilun vuoden, sillä Oriveden opiston toiminta siirtyi Tampereelle kesäkuussa 2018.

Kulttuuriosuuskunta haluaa pitää tilat kunnossa ja pyörittää orivesiläisiä hyödyttävää toimintaa. Nyt on jo tiedossa vuokralainen, joka pyörittäisi keittiö- ja majoitustoimintaa opiston tiloissa.

Muussa toiminnassa kulttuuri on osuuskunnan hallituksen puheenjohtajan Reijo Kahelinin mukaan avainasemassa. Moni asia on vielä suunnitelmavaiheessa, eikä hän halua kertoa tarkemmin toiminnasta tai sen eri pyörittäjistä.

– Entäpä jos herätämme henkiin Oriveden opistolla aikanaan pidetyt kuoro- ja yhtyelaulutapahtumat, musiikkileirit, myös kuvataidetoimintaa? Tarjoamme tiloja kuvataiteilijoille. Ateljeetilat ovat hyvät ja voi olla residenssejä. Toteutamme myös lyhytkursseja sekä tarjoamme tiloja muille, Kahelin kuvailee.

Oriveden opistolla on yli 8000 neliötä rakennettua tilaa noin 3,5 hehtaarin tontilla.

Osuuskunta aikoo kattaa ylläpitokulut vuokratuloilla. Rakennusten ylläpidon kustannusarviot vaihtelevat Kahelinin mukaan 80 000 ja 600 000 euron välillä.

– Se on selvää, että osuuskunta ei tule tuottamaan ensimmäisinä vuosina voittoa. Jos voittoa tulee, se käytetään kiinteistöjen ja toiminnan kehittämiseen. Kyllähän ne ylläpitokustannukset ovat suuret, mutta on siihen mahdollisuuksiakin.

Mitä mahdollisuuksia? Sen Kahelin lupaa kertoa vasta myöhemmin.

Kulttuuripiireissä legendaarista mainetta niittäneessä Oriveden opistossa ovat aikanaan opiskelleet esimerkiksi Päivi Alasalmi, Hannu Salama, Mari Mörö ja Saila Susiluoto.

Sen siirtäminen Tampereelle sai aikaan kansanliikkeen.

Lue lisää:

Oriveden Opiston tiloille ei vain löydy käyttöä

Oriveden Opiston tilat ja tontti myynnissä yhdellä eurolla

Oriveden havittelema vanha opistorakennus on kohtuukunnossa

Oriveden opisto siirtyy Tampereelle – syynä rahoitusleikkaukset

Vuonna 1992 syntynyt mies on tuomittu törkeästä kuolemantuottamuksesta ja muista rikoksista 3 vuoden ja 6 kuukauden vankeuteen.

Miestä syytettiin taposta, kun hän hyökkäsi viime kesänä yllättäen ohikulkijan kimppuun Ylöjärvellä. Syyttäjä vaati miehelle 10 vuoden vankeusrangaistusta taposta.

Ohikulkija kaatui lyöntien takia ja löi päänsä maahan. Uhri kuoli pahoinpitelyssä saamiinsa vammoihin sairaalassa seitsemän päivää myöhemmin. Tilannetta edelsi sanaharkka ohikulkijan ja lyöjän välillä.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen taposta näytön puutteessa.

Mies tuomittiin kuitenkin muun muassa törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä pahoinpitelystä. Hänellä on rikostaustaa ja hän oli ehdonalaisella.

Rikos tapahtui Ylöjärvellä heinäkuussa.

Lue lisää:

Syyttäjä vaatii Ylöjärvellä ohikulkijan kimppuun käyneelle miehelle vähintään 10 vuotta vankeutta – pahoinpidelty kuoli vammoihinsa

Ylöjärvellä pahoinpitelyn uhri kuoli myöhemmin vammoihinsa, syyttäjä nosti syytteen taposta

Ilta alkoi lupaavasti lauantaina 16. lokakuuta vuonna 1999. Koripalloa harrastava Raisa Räisänen lähti kaverinsa luokse. Lahjakas koripalloilija oli päivällä tehnyt joukkueelleen yli 20 pistettä. Oli syytä juhlaan.

Raisa Räisänen matkusti lähiöstä kaverinsa kanssa bussilla Tampereen keskustaan.

Kaverukset saapuivat puoli kymmeneltä ravintola Casablancaan, joka sijaitsi Tampereen pääkadulla Hämeenkatu 18:ssa. 16-vuotias Räisänen pääsi ravintolaan sisään täysi-ikäisen kaverinsa papereilla. Se oli hyvin tavallista nuorten keskuudessa.

Räisäsellä oli päällään musta lyhyt hame, punainen toppi, musta bleiseri ja kymmenen sentin korot. Ilta oli kylmä, joten Räisänen laittoi bleiserin alle vielä mustan paitapuseron.

Yöllä oli vain neljä astetta lämmintä, mutta sää oli poutainen ja tyyni.

Ravintola Casablancassa Raisa Räisänen tanssi varusmiehen kanssa, mutta tämä kertoi poliisille myöhemmin lähteneensä pian toiseen ravintolaan. Myös tytöt poistuivat jo puolen tunnin päästä saapumisesta, koska heille tuli puhelu.

Pian tämän puhelun jälkeen Raisa Räisänen katosi jälkiä jättämättä.

"Uskon, että syyllinen vielä löytyy"

Räisäsen katoamisesta tulee 20 vuotta nyt lokakuussa. Hänen viimeisestä illastaan Tampereella tiedetään paljon, mutta kuitenkin liian vähän.

Poliisi tutkii katoamista nyt murhana. Keskusrikospoliisin rikoskomisario Paavo Tuominen kertoo kolmesta jäljellä olevasta tutkintalinjasta. Niissä tutkinnan kohteena on kaikissa eri henkilö, eikä ketään heistä ole vielä tavoitettu.

– Uskon, että syyllinen vielä löytyy, Tuominen sanoo.

Hän on tutkinut Räisäsen katoamista 15 vuotta, eikä aio luovuttaa.

Mitä mysteeristä nyt tiedetään?

Poliisi on pystynyt selvittämään tarkasti Raisa Räisäsen liikkeet katoamisyönä kello 22.50 asti. Sen jälkeen tiedot ovat silminnäkijöiden havaintojen varassa. Nämä tiedot ovat hyvin ristiriitaisia.

Se tiedetään, että Raisa Räisänen soitti kello 22.18 poikaystävälleen. Tämä oli kotibileissä Pirkkalassa. Räisänen toivoi itsekin pääsevänsä vielä Pirkkalaan, jos saisi jostain kyydin. Se oli hänen viimeinen puhelunsa.

Hieman ennen yhtätoista illalla Räisäsen ystävä nousi tavaratalo Sokoksen edessä Hämeenkadulla autoon, jonka määränpäänä oli Huittisten Seurahuone. Tästä asiasta ystävän poikaystävä oli soittanut tytöille ravintolaan ja siksi nämä lähtivät sieltä pois. Pojalla oli kavereita Huittisissa. Räisänen ei mahtunut kyytiin.

– Raisa olisi ollut kuudes autossa, eikä pieneen Peugeotiin mahtunut viittä enempää, Tuominen sanoo.

Räisänen jäi Tampereelle. Ystävä ojensi Räisäselle 20 markkaa (nykyrahassa noin 4,5 euroa) ja varmisti, että tämän taskussa olevassa kännykässä on virtaa.

– Kännykässä oli tolppia jäljillä, kuten tuohon aikaan puhuttiin.

Valvontakameroista säästettiin

Raisa Räisäsen kännykkä oli malliltaan Nokia 2110i. Sitä tai vääriä henkilöllisyyspapereita ei ole koskaan löytynyt, vaikka poliisi on etsintäkuuluttanut ne.

Poliisille on toimitettu kaksi vastaavaa kännykkää, mutta tunnistetiedoista on selvinnyt, että ne eivät kuuluneet Räisäselle.

Vuonna 1999 kännykät olivat vielä harvinaisia. Niissä ei ollut kameroita, ja valokuvia on tuolta illalta todella vähän.

Kuvat Räisäsen vaatteista tuolta illalla on tehty kuulemisten perusteella. Samanlaiset vaatteet on ostettu kaupasta kuvia varten.

Tuomisen mukaan Tampereen kaupunki säästi tuolloin valvontakameroista, eikä kameroita ollut huollettu tai niissä ei ollut videonauhaa. Tapauksen jälkeen valvontaa lisättiin.

– Silloin kaupunki ei kustantanut niin paljon valvontaa kuin tänä päivänä. Kävimme läpi lähinnä pankkien omia valvontakameroita. Se oli niukempaa aikaa, eivätkä liikkeetkään sijoittaneet kameroihin, Tuominen sanoo.

Vaikka Räisänen liikkui Tampereen keskustassa, hänen kuvansa ei tallentunut yhteenkään valvontakameraan. Poliisi luuli, että Räisänen olisi vilahtanut yhdessä valvontakamerassa ennen katoamista, mutta kuvassa ollut tyttö oli vaaleampi ja pitkätukkaisempi kuin Räisänen.

Tässä jutussa poliisi julkistaa ensimmäisen kerran valvontakamerakuvan kellonajalla. Sen perusteella poliisi pitää todennäköisenä, että Raisa Räisänen nähtiin Tampereen keskustassa vielä noin kello 23.50. Se on tunti myöhemmin kuin aiemmin luultiin viimeiseksi havainnoksi.

Ennen tätä oli ehtinyt tapahtua paljon.

Viimeinen varma havainto

Kun tiet erosivat, Raisa Räisänen ja hänen ystävänsä sopivat soittelevansa myöhemmin illalla. Ystävä näki Räisäsen kävelevän Hämeenkadun yli takaisin ravintola Casablancan puolelle.

Tätä pidettiin pitkään viimeisenä varmana havaintona Räisäsestä.

Vuonna 2009 poliisille ilmoittautui uusia todistajia. Tamperelaispariskunta oli palaamassa katoamisyönä ravintola Kaksista kasvoista Kauppakadulta kello 23.53.

Pariskunta kiinnitti huomiota kevyesti pukeutuneeseen nuoreen tyttöön, joka käveli nopein askelin. Poliisi löysi pariskunnan valvontanauhasta ja pystyi siten selvittämään havainnon tarkan ajankohdan. Räisästä ei kuvissa valitettavasti näy.

Kun ystävä soitti puolenyön jälkeen, Räisäsen puhelimeen ei enää vastattu. Ystävä soitti uudelleen, mutta ei tavoittanut Räisästä ja arveli tämän menneen kotiin yöbussilla.

Myös poikaystävä soitti Räisäselle puolen yön aikaan, mutta hänkään ei saanut Räisästä kiinni.

Poliisin tutkinnan mukaan kännykkä sammui joskus yöllä. Kun Raisa Räisäsen äiti yritti soittaa tyttärelleen aamulla, puhelin ei enää hälyttänyt, vaan soitto meni suoraan vastaajaan.

Seuraavana päivänä kauheus paljastui.

Kun Räisänen ei ilmestynyt seuraavana päivänä miesten peliin, äiti tiesi, että jotain vakavaa on sattunut. Raisa Räisänen oli usein toimitsijana koripallopeleissä. Hän sai siitä taskurahaa ja se oli hänelle tärkeää.

Äiti antoi haastattelun Ylelle vuonna 2006. Raisa Räisäsen äiti ja isä eivät halunneet antaa uutta haastattelua tätä juttua varten.

EU-huippukokouksen takia paljon poliiseja

Viimeisen varman näköhavainnon jälkeen Räisäsestä on useita silminnäkijähavaintoja.

Yö oli vilkas, sillä Tampereella järjestettiin samaan aikaan Euroopan unionin huippukokous.

Koko Suomen huomio oli kiinnittynyt Tampereelle. Turvatoimia oli kiristetty ja kaupungissa oli poliiseja kaikkialta Suomesta.

Sekaannus Seurahuoneista?

Myöhemmin on ajateltu, että Räisänen saattoi sekoittaa Seurahuoneet. Räisäsen ystävä lähti Huittisiin, mutta vain 600 metrin päässä Sokoksesta sijaitsi Tampereen Seurahuone.

Vuonna 2008 miestodistaja ilmoitti tanssineensa Tampereen Seurahuoneella Räisäsen näköisen tytön kanssa kahden kappaleen verran. Tyttö oli todistajan mukaan asiakaskuntaan nähden erittäin nuori. Hän oli kylmissään ja kädet olivat jäässä. Myöhemmin mies ei enää löytänyt tyttöä ravintolasta.

Poliisi pitää todennäköisenä, että kyseessä oli Raisa Räisänen.

Ensimmäinen tutkintalinja: Museoauto

Tätä ennen poliisin tietoon oli tullut mielenkiintoisia vihjeitä, joista uutisoitiin laajasti. Vuonna 2005 tulleen vihjeen mukaan Räisänen olisi pakotettu nousemaan mustaan limuniisinin tyyppiseen museoautoon Hämeenkadulla.

Museoauto nähtiin kello 23:n aikaan Sokoksen lähellä. Tutkittava kulkuneuvo oli autoja harrastavan todistajan mukaan 1950-luvun museoauto.

– Noin 30-vuotias sopusuhtainen, skandinaavin näköinen mies oli nähty ohjaamassa naista takapenkille. Nainen olisi vastustanut hieman tätä, Tuominen sanoo.

Apulannan rumpali Sipe Santapukki otti yhteyttä poliisiin, koska hän oli ajanut Cadillacilla tuona iltana. Santapukki ei liittynyt poliisin mukaan mitenkään tapaukseen. Auto oli eri vuosikymmeneltä.

Keskusrikospoliisi on tutkinut vastaavia museoautoja ympäri Suomen, mutta ei ole löytänyt linkkejä katoamiseen. Tutkintalinja on Tuomisen mukaan kuitenkin yhä auki.

Tuhansia vinkkejä

Raisa Räisäsen tutkintaan on tullut Tuomisen arvion mukaan noin 3 000 vihjettä ja vinkkiä.

– Niitä tulee sähköpostilla noin kerran viikossa, viimeksi eilen, Tuominen kertoo haastatteluhetkellä lokakuun alussa.

Sekin vinkki tarkastettiin. Poliisi sai vinkin ulkomaalaisesta henkilöstä kantamassa raskasta taakkaa, mutta sen nimistä ihmistä ei löytynyt.

– Nimi vaikutti keksityltä.

Räisästä on etsitty Tammerkoskesta, Näsijärvestä, Pyhäjärvestä, joista ja ojista ruumiskoirien avulla ja naaraamalla. Poliisi on tarkastanut lukuisia vinkkejä.

2000-luvun alussa Aamulehti kertoi miehestä, joka oli kalassa Näsijärven Koljonselällä. Miehen mukaan uistimeen tarttui pitkiä, vaaleita hiuksia. Sukeltaja ja ruumiskoira tarkastivat vinkin, mutta poliisin mukaan kyseisestä kohdasta löytyi vain tukkeja.

Toinen tutkintalinja: Taksikuskin todistus

Kuuluisin vihjeistä on taksinkuljettajan todistus vuonna 2015. Tämä on poliisin tutkintalinja numero kaksi.

– Taksinkuljettaja ilmoitti ottaneensa kyytiin keskustasta Räisäsen tuntomerkkeihin sopivan, kylmissään olevan nuoren naisen, Tuominen kertoo.

Taksinkuljettajan mukaan mukana oli ollut turkkilaisen näköinen mies, joka oli naista lyhyempi. Kuljettaja on muistellut, että kyyti olisi ollut puolenyön maissa tai ennen yhtä.

Tyttö oli noussut taksin etupenkille, kun mies jutteli auton takana. Pelokas nainen oli sanonut: Mitenköhän minulle käy?

Kuljettaja rauhoitteli tyttöä ja tarjoutui viemään hänet kotiin. Tyttö ei kieltäytynyt, mutta ulkomaalaistaustaisen miehen tullessa autoon asiasta ei enää keskusteltu.

Kuljettaja kertoi vieneensä kaksikon noin kymmenen kilometrin päähän keskustasta Multisillan lähiöön Multiojankatu 28:ssa sijaitsevalle kerrostaloalueelle.

Taksinkuljettajan havainnoista kerrottiin MTV:n Vinkkimiehet-ohjelmassa. Sen jälkeen poliisi sai taas lukuisia vinkkejä. Multisillan kaivannoissa ei kuitenkaan löytynyt mitään, vaikka poliisi teki etsintöjä myös vesialueilla.

Poliisi selvitti pitkään myös Multiojankadulla asuneiden ulkomaalaistaustaisten henkilöiden liikkeitä. Tuntomerkkeihin sopivaa miestä ei kuitenkaan ole löytynyt.

Poliisi on kuulustellut ainakin yhtä turkkilaista miestä, mutta tämä on kiistänyt olleensa Räisäsen kanssa tekemisissä.

Tunnustus epätodennäköistä

Poliisilla on muitakin syitä uskoa siihen, että Räisäsen murha takana on epäilty, jolla on juuret Turkissa tai sen lähialueilla. Yksi todistaja näki tuntomerkkeihin sopivan naisen kävelemässä noin 170-senttisen ulkomaalaisen miehen kanssa Hämeenpuiston suuntaan.

Kaksi erillistä todistajaa on lisäksi kertonut näihin tuntomerkkeihin sopivan naisen ja miehen keskustelleen Sokoksen nurkilla.

– Tällaista linjaa tutkittiin jo vuonna 2009. Tähän juttuun sopivaa epäiltyä ei ole saatu selville, Tuominen sanoo.

Vuonna 1999 Suomessa ei ollut niin paljon ulkomaalaisia kuin nykyään. Ulkomaalaiset saattoivat sillloinkin Tuomisen mukaan oleskella epävirallisesti kavereiden nurkissa. On myös mahdollista, että epäilty on jo poistunut maasta.

Tampereen Tesoman surma ratkesi, kun tekijä tunnusti parin vuoden jälkeen. Voiko Räisäsen murhatutkinnassa käydä samoin?

– Kyllä se mahdollista on, mutta epätodennäköistä näin pitkän ajan jälkeen. Olisi luullut, että tällainen ihme olisi tapahtunut jo aiemmin, Tuominen sanoo.

Sitä hän kuitenkin toivoo.

Poliisilla on kolmaskin tutkintalinja.

Kolmas tutkintalinja: Kiljaisuja formulakisojen aikaan

Räisäsen katoamisyönä vuonna 1999 tuli Formula 1 -kisat. Niitä katseltiin myös Tampereen keskustan lähellä Armonkalliossa. Kaksikin eri ihmistä kuuli kovia kiljaisuja ulkoa kello kahden ja kolmen välillä yöllä.

Toisen havainnon mukaan kiljaisu kuului läheiseltä Lapintieltä, toisen havainnon mukaan Haarakatu 10:n autohallista.

Räisäsen näköinen nainen oli myös nähty lähistöllä Lapintiellä kävelemässä itseään lyhyemmän, 30–50-vuotiaan naisen kanssa. Tämä nainen oli nähty aiemmin kapakoissa, mutta häntä ei ole tavoitettu etsinnöissä.

Siksi tämäkin tutkintalinja on yhä avoinna.

Useita vinkkejä tuhansista poliisille tulleista vinkeistä on pystytty sulkemaan. Tammikuussa 2017 poliisin kerrottiin salakuunnelleen Tampereen yliopistollisessa sairaalassa työskennellyttä lääkäriä vuonna 2006.

Lääkäri oli seurustellut erään tamperelaisen naisen kanssa ja nainen huolestui lääkärin puheista. Lääkäri oli kehuskellut tietävänsä, mitä Räisäselle tapahtui ja sanonut, ettei tätä koskaan löydettäisi. Lääkärin mukaan tekoon oli osallistunut henkilöitä, joiden ei ikinä uskoisi sekaantuneen siihen.

Nainen ilmoitti poliisille epäilyistään. Lääkäri asui Armonkalliolla, ja hän oli tyttöystävänsä mukaan maanisen seksuaalinen ja viehtynyt väkivaltaan.

Poliisi sai oikeudelta luvan kuunnella kuukauden ajan lääkärin puhelimia. Poliisi päätyi kuitenkin siihen, etteivät lääkärin liikkeet sovi Räisäsen kuolemaan, eikä häntä enää epäilty. Lääkäri kuuli poliisilta salakuuntelusta vuonna 2011. Nyt hän on kuollut.

Tunnustus

Raisa Räisänen julistettiin kuolleeksi 16. lokakuuta 2004, jolloin katoamisesta oli kulunut päivälleen viisi vuotta.

Sen jälkeen tutkinta on johtanut myös ainakin yhteen tunnustukseen. Vuonna 2013 tamperelainen mies tunnusti pubin omistajalle surmanneensa Räisäsen ampumalla ja haudanneensa tämän ruumiin Pälkäneelle.

Tämä vinkki tuli myöhemmin poliisin tietoon. Poliisi tutki miehen maita ruumiskoirien avulla Pälkäneellä. Mitään ei kuitenkaan löytynyt.

Tunnustuksen tehnyt mies on kuollut. Ampumiseen liittyvä tutkinta on lopetettu.

Poliisi piti vinkkiä alun perinkin epävarmana, koska se tuli kahden vuoden tauon viiveellä.

Kaikki uudet vinkit ovat käytännössä vuosia vanhoja, voiko niihin luottaa?

– Ihmisten tekemät havainnot ovat aina epävarmoja, koska ne ovat herkkiä ulkopuolisille vaikutuksille.

Usein havaintoja tulee median uutisoitua aiheesta. Vanhoja vinkkejä jää Tuomisen mukaan kertomatta, koska moni ajattelee, ettei hänen havainnoillaan ole merkitystä tai osa voi pitää katoamista jo selvitettynä.

– Osa vinkeistä on vääriä, mutta on meidän tehtävä tarkastella ne. Voi ihan rohkeasti laittaa sähköpostia jos tietää jotain, joka voi liittyä tähän.

Sähköpostia voi laittaa rikosvihje.krp@poliisi.fi.

Raisa Räisäsen katoamiseen liittyvä tekninen näyttö on Tuomisen mukaan vielä olematon.

– Aina kun aikaa kuluu, mahdollisuudet ovat heikompia. Jos löytyisi vainaja, että saataisiin vinkkiä. Ei voi varmaksi sanoa, että hän on kuollut, mutta se on hyvin todennäköistä.

Jos poliisi löytäisi Räisäsen kengän tai kännykän, siitä saataisiin yhdellä hipaisulla DNA.

Tuomisella on paljon muitakin tutkittavia juttuja, mutta hän ei luovuta Räisäsen löytymisen suhteen.

Tapaus olisi vanhentunut 20 vuodessa eli nyt lokakuussa, jos sitä olisi tutkittu tappona. Tutkinta vaihdettiin murhatutkinnaksi.

– On mahdollista, että teko on ollut julma tai raaka tai siinä on suunnitelmallisuutta, Tuominen perustelee murhatutkintaa.

Murha ei vanhene koskaan.

Katso lisää:

Elävä arkisto: Kun Raisa Räisänen katosi, äiti tasapainoili toivon ja pelon välillä

Juna kiitää halki metsien ja peltojen kyydissään satoja ihmisiä, jotka kuluttavat aikaansa netin äärellä, kuka töitä tehden ja kuka videoita katsellen. Mitä kauemmas juna etääntyy kaupungista, sitä hitaammaksi nettiyhteys käy. Viimeistään tunnelissa se katkeaa kokonaan.

“Kylläpäs taas junan wifi toimii kuin junan vessa! Pätkii kuin oma ajatus! Mieluummin kuuntelen humalaisten höpinöitä, kuin Spotifyta.”

“Aion kyllä twiitata valitusvirren pätkivästä junaverkosta niin kauan, kunnes tämä ravintolavaunun ohella ainoa palvelu junassa oikeasti toimii."

“Meinasin tehdä töitä junassa. Mitä oikein ajattelin?”

VR saa kiukkuista palautetta kehnosta nettiyhteydestä sosiaalisessa mediassa tämän tästä.

Haukut osuvat kuitenkin ainakin osittain väärään puuhun. VR voi vaikuttaa vain juniensa kykyyn ottaa vastaan mobiiliverkon signaaleja. Varsinaisen mobiiliverkon suorityskyky on VR:n ulottumattomissa.

– Toimimme kaupallisten mobiilioperaattoreiden tarjoaman verkon varassa. Toki voimme yrittää vaikuttaa operaattoreiden investointeihin, VR:n digijohtaja Antti Kleemola sanoo.

Suomessa mobiiliverkkoa rakentaa ja ylläpitää kolme operaattoria: Dna, Elisa ja Telia.

Kaikkien kolmen viesti on sama: mobiiliverkko junaratojen varsilla on tärkeä. Merkittävästi nykyistä paremman nettiyhteyden saaminen maksaisi kuitenkin kymmeniä, jopa satoja miljoonia euroja. Se tulisi liian kalliiksi.

Näin se toimii – tai ei toimi

Juna on mobiiliverkon toimivuuden kannalta yksi vaikeimmista ympäristöistä. Junan metallirakenne itsessään eristää ulkopuoliset signaalit, kuten yhteyden mobiilitukiasemasta matkustajan kännykkään. Signaali pääsee junaan sisälle vain ikkunoiden ja ovien kautta.

Siksi juniin on asennettu VR:n ja operaattoreiden yhteisponnistuksena junavahvistimet vuonna 2011. Ne vahvistavat signaaleja niin, että yhteys tukiasemaan on mahdollinen metallikuoresta huolimatta.

Junien nykyiset vahvistimet ovat kuitenkin jo vanhoja. Ne rakennettiin aikoinaan siksi, että puhelimessa puhuminen olisi junassa mahdollista. Niinpä ne ottavat yhteyden lähinnä 2G- ja 3G-verkkoihin, ja keskustelevat vain osittain 4G-verkon kanssa.

VR on yrittänyt ratkaista ongelman rakentamalla juniin langattoman wifi-verkon. Se on yhteydessä kaikkien kolmen operaattorin 4G-verkkoon. Junan wifi-verkkoon kirjautuneena matkustajalla on käytössään siis vahvistettu signaali paitsi oman operaattorinsa, myös kahden muun operaattorin 4G-verkkoon.

Kuulostaa hienolta. Ongelmia tulee kuitenkin vastaan matkustipa Kouvolasta Pieksämäelle tai Helsingistä Tampereelle. Syynä on, että operaattoreiden rautateille rakentama mobiiliverkko ei ole tarpeeksi hyvä vastatakseen junamatkustajien tarpeisiin.

Mutta miksei verkko toimi edes suurten kaupunkien raiteilla?

Helsinki-Tampere-väli on nettikäyttäjälle yksi rautateiden kehnoimmista

Kaikilla operaattoreilla on kattava tukiasemaverkosto suurten kaupunkien välisillä rataosuuksilla. Silti VR:n digijohtaja Antti Kleemola mainitsee Helsinki-Tampere -välin yhdeksi rataverkon hankalimmista osuuksista.

Syynä on se, että rataosuudella on niin paljon matkustajia, ettei verkon kapasiteetti riitä kaikille. Jokainen matkustaja haukkaa kapasiteetista oman osansa. Kun matkustajia on tarpeeksi paljon, kapasiteetti loppuu lopulta kesken.

Esimerkiksi Elisalla on huomattu, että juna tuo asemalle tullessaan verkkoon niin suuren kuormituksen, että nettiyhteys hidastuu junan lisäksi koko asemaa ympäröivällä alueella.

– On hetkiä, että meillä on kaikki kapasiteetti käytössä, mutta se ei vaan riitä, Elisan verkkopalveluista vastaava johtaja Sami Komulainen sanoo.

Komulainen vertaa tilannetta autoteiden nettiyhteyksiin. Jos viitostietä huristelee bussilastillinen matkustajia, jotka käyttävät kaikki nettiä, heitä on joitakin kymmeniä. Junassa taas jopa neljä sataa matkustajaa yrittää yhtä aikaa käyttää nettiä. Verkon kapasiteetti riittää bussilastilliselle, mutta ei useille junavaunullisille väkeä.

Paitsi, että junassa yhteys täytyy jakaa suuremman joukon kesken, tuo joukko myös kulkee hurjaa vauhtia yhden tukiaseman kuuluvuussalueelta toiselle.

– On aika haastavaa rakentaa yhteys niin, että siirto tukiasemalta toiselle tapahtuu jouhevasti. Se on yksi syy siihen, että netin käytössä tulee junassa ikäviä kokemuksia.

Toinen syy on se, ettei tukiasemia kertakaikkiaan ole tarpeeksi. Tämä on tilanne suuressa osassa rataverkkoa asutuskeskusten ulkopuolella. Siellä missä ei ole ihmisiä, ei myöskään operaattoreilla ole kiinnostusta panostaa verkkoihinsa määräänsä enempää.

VR:n mukaan esimerkiksi Kouvolan ja Pieksämäen metsäisellä välillä on paikkoja, joissa kuuluvuutta ei ole. Samoin tunneleissa Jyväskylän ja Jämsän välillä ja Salosta Karjaalle mennessä yhteydet ovat huonot.

Operaattoreiden toimilupaehdoissa vaaditaan, että 4G-verkon on katettava koko Suomen rautatiet ensi vuoden helmikuuhun mennessä. VR:llä ollaan toiveikkaita, että vaatimus johtaa junien nettiyhteyden paranemiseen.

Mutta saapa nähdä, käykö näin.

Radan varrella on 4G-verkko jo nyt, se ei vain riitä

Kun valtioneuvosto asetti operaattoreiden toimilupien ehdoksi, että 4G-verkko kattaa rautatiet, se ei määritellyt, millainen yhteyden raiteilla pitää olla.

Liikenne-ja viestintävirasto Traficom valvoo toimilupaehtojen toteutumista. Jos ensi vuoden helmikuun jälkeen raiteilla ilmenee katvealueita, virasto puuttuu tilanteeseen. Käytännössä valvoja menee radan varteen ja kokeilee, saako yhteyden 4G-verkkoon.

Yhteyden laatuun virasto ei kuitenkaan ota kantaa.

– Absoluuttisten arvojen asettaminen matkapuhelinverkolle on hyvin haastavaa. Liikennevälineissä palvelun laatuun vaikuttavat myös monet ulkoiset tekijät, kuten samanaikaisten käyttäjien määrä matkaviestinverkossa, erityisasiantuntija Ritva Suurnäkki Traficomista sanoo.

Esimerkiksi Dna:lta arvioidaan valtioneuvoston asettaman ehdon täyttyvän pitkälti jo nyt. Radioverkoista vastaavan johtajan Jarkko Laarin mukaan lähes kaikkialla ratojen varsilla on olemassa 4G-verkko.

– En voi mennä sanomaan, ettei missään olisi katvealueita, mutta yli 99 prosenttisesti radan varrella on riittävä 4G-kuuluvuus olettaen, että junien signaalinvahvistimet päivitetään.

Laari viittaa vuonna 2011 puhelinkeskusteluja varten rakennettuihin vahvistimiin, jota siis eivät nykyisellään tue 4G-verkkoa lainkaan. Vahvistimet sijaitsevat junissa, joten Laari sysää vastuuta niiden päivittämisestä myös VR:lle.

– Olemme parin vuoden välein keskustelleet asiasta, mutta emme ole löytäneet konsensusta. Emme ole myöskään keskustelleet kustannusten jaosta.

Monen junamatkustajan mielestä vahvistimet epäilemättä pitäisi tuoda tähän päivään. Toisaalta, VR:llähän on jo wifi-verkko, joka on yhteydessä 4G-verkkoon.

Miksei se toimi, jos radan varressa kerran on tukiasemia?

Metsässä seisovan tukiaseman ainoat käyttäjät ovat ohi kiitävässä junassa

Junan nettiyhteys ei toimi, koska radan varren 4G-verkko ole tarpeeksi hyvä kestämään satojen yhtäaikaisten käyttäjien kuormitusta.

– Ei sitä käy kiistäminen, ettei 4G-verkon kapasiteetti olisi ongelma, Laari sanoo.

Operaattoreilla ei ole suurta motivaatiota panostaa keskellä metsää oleviin tukiasemiin. Se ei yksinkertaisesti ole kannattavaa liiketoimintaa.

Maaseudulla yksittäisen tukiaseman käyttö voi typistyä varttituntiin koko vuorokauden aikana, jos alueella ei ole junamatkustajien lisäksi muita verkon käyttäjiä. Juna tuo kyllä tullessaan valtavan massan käyttäjiä, mutta he pyhältävät tukiaseman alueelle ja sieltä pois minuutissa.

– Junissa tapahtuva käyttö on suhteessa kaikkeen muuhun mobiilikäytön vielä varsin pientä, Laari sanoo.

Jotta junaan saataisiin yhtä hyvä nettiyhteys kuin vaikkapa kaupungeissa on, pitäisi radan varsien koko verkko päivittää ja tukiasemien määrä moninkertaistaa. Se olisi operaattoreiden mielestä kohtuuttoman suuri ponnistus.

– Voimme panostaa radan varsiin miljoonia, emmekä silti saa kaikkia matkustajia tyytyväiseksi. Samalla rahalla saadaan jossakin muualla monta tuhatta käyttäjää täysin tyytyväiseksi. Meidän täytyy priorisoida, Laari sanoo.

VR ja operaattorit tapaavat vielä lokakuun aikana

Sekä VR:llä, että operaattoreilla on tahoillaan jo vireillä pieniä junien nettiyhteyttä parantavia toimia.

Suurten kaupunkien ruuhkaiset yhteydet voivat helpottua, kun 5G-verkko yleistyy. Se mahdollistaa entistä suuremman yhtäaikaisen käyttäjäjoukon ilman nettiyhteyden hidastumista. Esimerkiksi Elisalta kerrotaan, että operaattori rakentaa 5G-tukiasemia kaupunkien välille radan varteen vielä seuraavan vuoden aikana.

VR puolestaan kehittää omaa wifi-verkkoaan toimivammaksi tilanteissa, joissa yhden operaattorin kenttä heikkenee ja toisen vahvistuu. Tavoitteena on saada junamatkustajan nettiyhteys siirtymään operaattorilta toiselle ilman katkosta. Se vähentäisi pätkimisen määrää.

VR on kutsunut kaikki operaattorit keskustelemaan junien nettiyhteyksien parantamisesta vielä tämän kuun aikana.

Digijohtaja Antti Kleemola lataa tapaamiseen paljon toiveita. Vaikka keskusteluja on käyty ennenkin, Kleemola uskoo, että nyt valtioneuvoston vaatimukset antavat pontta keskustelulle.

– Esimerkiksi Pieksämäelle Kouvolan suunnasta mentäessä metsän keskellä ei vaan kuuluvuutta ole. Jotta operaattoreiden toimilupaehdot täyttyvät, näitä rataverkkoalueita pitäisi pystyä kattamaan paremmin, Kleemola sanoo.

Juttuun on haastateltu tekstissä mainittujen lisäksi Telian kehityspäällikkö Tomi Heikkilää, Traficomin asiakkuuspäällikkö Joonas Orkolaa ja tietotekniikan professori Jukka Mannerta.

Moni nainen joutuu kärsimään hankalasta kutinasta kauan, koska diagnoosi viivästyy. Tämä selviää lääketieteen lisensiaatin Eriika Mansikan väitöskirjasta.

Eriika Mansikka tutki väitöskirjassaan 45 vuoden tarkastelujakson aikana Pirkanmaalla diagnosoituja ihokeliakiapotilaita. Potilailla todettiin pitkä diagnostinen viive ja yllättäen viiveen todettiin liittyvän useammin naissukupuoleen.

Lääketieteen lisensiaatti Eriika Mansikan iho- ja sukupuolitautiopin alaan kuuluva väitöskirja Diagnostic delay, small bowel villous atrophy, and gluten challenge in dermatitis herpetiformistarkastetaan Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 25. lokakuuta.

Keliakiaa on kahta muotoa, suolistokeliakiaa ja ihokeliakiaa. Ihokeliakia ilmenee suoliston ulkopuolella ja aiheuttaa voimakkaasti kutisevan ja rakkuloivan ihosairauden.

Sairaus on Suomessa yleinen

Suomessa on noin 4 500 ihokeliakiapotilasta ja sairaus on meillä yleisempi kuin muualla maailmassa. Kuten suolistokeliakiassa, myös suurimmalla osalla ihokeliakiapotilaista todetaan diagnoosivaiheessa suolistossa keliakiatyyppinen vaurio.

Ihokeliakian pääoireet ovat kutina ja 2–6 millimetrin läpimittaiset kirkkaat nesterakkulat kyynärpäissä, polvissa, pakaroissa, hartioissa ja hiuspohjassa, Terveyskirjastossa kerrotaan.

Suolistokeliakiaa on 1–2 tapausta sataa asukasta kohti. Ihokeliakia on joka kuudennella keliakiaa sairastavalla.

Ihokeliakia diagnosoidaan sairaalassa otettavan ihokoepalan avulla. Sairauden hoitona on elinikäinen tiukka gluteeniton ruokavalio.

– Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että potilas poistaa ruokavaliostaan kokonaan vehnän, ohran ja rukiin, Mansikka tiivistää.

Ruokavalion noudattaminen voi olla Mansikan mukaan sosiaalisesti kuormittavaa ja hankalaa etenkin kodin ulkopuolella ja ulkomailla matkustaessa.

Viive on yli kaksi vuotta monilla

Aiempien tutkimusten perusteella myös suolistokeliakian diagnoosisen saaminen kestää. Eriika Mansikka selvitti nyt ensimmäistä kertaa, että ihokeliakian diagnostinen viive Suomessa on hyvin pitkä.

– Viive on nykyisin neljäsosalla potilaista yli kaksi vuotta. Tämä on kohtuuttoman pitkä aika potilaalle, jolla on hankala kutiseva iho-oire, Mansikka sanoo.

Diagnoosin saaminen kestää erityisesti naisilla. Tämä oli tutkijan mielestä yllättävää. Varmoja syitä tähän ei tiedetä, mutta tutkijoilla on arvailuja.

– Oletus on, ettei naisia uskota vastaanotolla, kun he kertovat erilaisista oireista.

Kutiseva iho voi myös sekoittua muihin diagnooseihin.

Tutkijan mukaan asiaa pitää selvittää enemmän.

– Positiivista oli se, että diagnostinen viive on kuitenkin lyhentynyt tarkastelujakson aikana, eli olemme menossa parempaan suuntaan.

Nykyisessä kansallisessa Keliakian Käypä Hoito -suosituksessa on Mansikan mukaan selkeä kannanotto, ettei ihokeliakiapotilailla vaadita diagnoosiin vatsan tähystystutkimusta. Tämä saattaa olla helpotus monille potilaille.

Oireet palasivat

Tutkimuksessa selvitettiin myös, olisiko sairaudesta mahdollista parantua ilman iho- ja suolisto-oireiden palaamista.

Yhteensä 19 dieettihoidolla hyvässä hoitotasapainossa olevaa ihokeliakiapotilasta osallistui gluteenialtistustutkimukseen. Iho-oireet ilmaantuivat tai suolivaurio palasi 18 potilaalla.

Tämä osoitti, että tiukka gluteeniton ruokavalio on ainoa toistaiseksi tunnettu hoito sairaudessa. Ruokavalion kanssa pitää olla tarkka.

– Yksi potilas jatkaa tutkimuksessa edelleen ja tulevaisuuden seuranta osoittaa, olisiko parantuminen kenties mahdollista, Mansikka sanoo.

Kangasalla Poutvaarantiellä sattui maanantaina maakaasuvuoto, kun kaivinkone katkaisi kaasuputken Liutun päiväkodin pihassa.

Vuodosta tuli hälytys iltapäivällä kello 12.41. Vuoto aiheutti räjähdysvaaran ja alue eristettiin.

Päiväkodista evakuoitiin 38 lasta ja 11 aikuista.

Vuoto saatiin kuitenkin nopeasti suljettua.

– Kaasu on jo haihtunut pois. Tilanne on stabiili. Kangasalan lämmön väki jatkaa nyt korjauksia. Putken katketessa lämpökin katkesi päiväkodista, kertoo päivystävä palomestari Heikki Havukainen.

Lapset pääsevät palamaan päiväkotiin jo tämän päivän aikana.

Finnkinon nimissä lähetetyt huijausviestit ovat jo tuttuja. Nyt huijarit ovat liikkeellä pienempienkin elokuvateattereiden nimissä.

Viesteillä luvataan reiluja alennuksia lipuista tai jopa ilmaisia lippuja, mutta todellisuudessa tavoitteena on saada maksukorttitiedot.

Tekstiviestejä on lähetetty ainakin Helsingin Orionin, Tampereen Arthouse Cinema Niagaran ja Järvenpään Studio 123:n nimissä. Huijauksia liikkuu myös Facebookissa.

Huijaukset ovat tulleet ilmi muutaman viime päivän aikana.

Elokuvateatterit varoittavat huijausviesteistä. Korttitietoja ei koskaan kysytä viestien kautta.

Jos on jo ehtinyt antaa tietonsa, tulee olla yhteydessä poliisiin.

Italialaisen Cesare Fanellin, 52, pyörän navigaattorissa on komea lukema: 3 351,6 kilometriä. Suomesta pitävä Fanelli pyöräili 22 päivän aikana Italiasta Tallinnaan ja sieltä vielä Keski-Suomeen ja Tampereelle.

Turhaan hänellä ei ole myös suomalaista nimeä. Italiassa geologi tunnetaan nimellä Kai Hempponen.

– Minä olen italialainen, mutta minä rakastan Suomea koska, hän sanoo suomeksi.

Sitten alkaa jännittää ja vaihdamme kielen englantiin.

No ensinnäkin Fanelli alias Hempponen rakastaa Suomea niin paljon, että hän pyöräili tänne Keski-Italian Sulmonasta. Se ei ollut ihan pieni operaatio.

Lääkäri kehotti viisikymppistä miestä pyöräilemään polvioperaation jälkeen, koska se olisi hyväksi polvelle. Fanelli pyöräili ensin 30–60 kilometrin päiväreissuja. Sitten hän päätti näyttää vaimolleen ja kahdelle tyttärelleen, että hän pystyy kovaan suoritukseen.

– Halusin näyttää, että pystyn polkemaan Suomeen, en Kuuhun. Minun piti näyttää, että olen hyvä isä enkä kelvoton mies. Halusin näyttää, että olen voimakas mies.

Vintage-matka

Fanelli teki matkan 50 euroa maksaneella pyörällä. Päivässä hän pyöräili keskimäärin 120 kilometriä.

– Erikoinen matkani on vintage-matka. Olen itse vintage, pyörä on vintage, navigaattori on vintage. Monet asiat, kuten teltta ovat vintagea.

Fanelli haaveili matkasta jo 24 vuotta sitten, mutta nyt hänellä tuli tilaisuus ja hän käytti sen.

– Tämä osoittaa, että Suomi on lähellä Italiaa. Mies voi omalla sisulla, lihaksilla ja energialla saavuttaa aika helposti Suomen. Suomi on Eurooppaa.

Ilmastonmuutoksen aikakaudella Fanelli halusi säästää luontoa pyöräilemällä. Kesä olisi ollut helpompi ajankohta, mutta mies säästyi rankkasateilta.

– Pidän syksystä. Sateet eivät olleet niin rankkoja. Minulla oli ongelmia vain parina päivänä.

Pari kertaa Fanelli joutui korjaamaan pyöräänsä. Hän tapasi etenkin Puolassa ja Tsekissä ystävällisiä ihmisiä.

Helsingissä Fanelli kävi tapaamassa Italian Suomen-suurlähettilästä. Pyöräreissusta raportoi suurlähettiläs Facebookissa ja italialainen lehti.

Miten on ollut laita suomalaisten ystävällisyyden? Siihen tulemme myöhemmin.

Luonto viehättää

Toiseksi Cesare Fanelli rakastaa Suomea, koska luonto on täällä lähellä. Kun hän pääsi Suomen puolelle, hän vain nautti pyöräilystä.

Yöt italialainen vietti pääosin teltassa.

– Metsät ovat kauniita, siellä on paljon sieniä. Näin hirviä ja muita eläimiä. Italialaisena rakastan Suomea.

Fanelli vaihtaa taas kielen suomeen.

– Minusta tuntuu, että Suomi on minua lähellä elämäntapansa, luonnon kautta. Minä rakastan luontoa. Suomi on niin kuin Amerikka Euroopassa, hän sanoo suomeksi.

Mikä Suomesta sitten tekee "todellisen Amerikan", kuten hän kuvaa?

– Kultakaivokset, hirvet, karhut, Fanelli sanoo.

Suomea selkokielellä

Cesare Fanelli on ollut kiinnostunut Suomesta ja Pohjois-Euroopasta lapsesta asti. Lapsena italialaispoika luki Astrid Lindgrenin Eemeliä ja Peppi Pitkätossua.

– Luin Jules Verneä, Matka maan keskipisteeseen tutustutti puolestaan Islantiin. Pohjois-Eurooppa, Norja, Islanti ja Viro kiehtoivat minua. Ehkä tämä on syy rakkauteen.

Tästä syystä Fanelli alkoi opiskella suomea. Hän on oppinut suomea seuraamalla tubettajaa ja katsomalla Ylen selkouutisia. Lisäksi hän on lukenut kirjoja selkokielellä.

– Suomen kieli on lähellä italian kieltä. Ääntäminen on samanlaista, äännetään kuten kirjoitetaan. Suomen kieli on lähempänä italiaa kuin luullaan.

Suomen kielen harjoitteleminen on vaikeaa, koska Italiassa niin harva puhuu suomea.

– Tykkään puhua ihmisten kanssa, mutta se on vaikeaa Italiassa.

Matka osoitti, ettei se ole niin helppoa Suomessakaan.

"Ruotsi on liian täydellinen"

Cesare Fanelli oppi suomea kahdelta keskisuomalaiselta internetissä. Siksi hän polki ensin Jyväskylään ja Äänekoskelle.

Toista ihmistä hän ei löytänyt, ja toinen ei ehtinyt puhua hänen kanssaan, vaikka Fanelli polki tämän luokse Italiasta.

Se tuntuu tylyltä. Mutta Fanellin silmissä viat vain kiillottavat kuvaa.

– Suomi ei ole täydellinen ja se on minun täydellisyyteni. Etsin täydellisyyttä vain sillä tasolla kuin minä haluan, mies selittää.

Tämä vaatii vähän enemmän selitystä.

– Ruotsi on liian täydellinen, Helsinki on liian täydellinen, Tampere on täydellinen, hän kuvaa.

– Olen hullu, joten Suomi ei ole vieras minulle. Jokainen suomalainen on lievästi foolish, hölmö, hän naurahtaa.

Suomi on kuin saari Euroopassa

Kolmanneksi Cesare Fanelli rakastaa Suomea, koska se on vähän kuin hänen kotisaarensa Sardinia.

– Suomi on vastakohta Italialle mutta mielentila täällä on samanlainen. Olen Sardiniasta kotoisin ja Suomi on kuin saari Euroopassa kielen kautta.

Vaikka Suomi muistuttaa miehen mukaan Amerikkaa, ero on selvä.

– Vihaan esimerkiksi sellaisia asioita, että Amerikassa pitää sanoa, etten ole terroristi. Vihaan sitä enkä voi mennä sinne sen takia.

"Sisimmältäni olen joulupukki"

Neljäs syy rakastaa Suomea on tietenkin joulupukki. Cesare Fanelli on ollut suomalaisen ystävänsä juhlissa Italiassa joulupukki.

– Minä olen vanha mies, minulla on valkoinen parta, olen hyvä jätkä ja pidän lapsista. Lappi on ehkä kotini, koska rakastan sitä. Olen siis sisimmältäni joulupukki.

Kolme vuotta sitten vierailin eräällä broileritilalla ja tein vierailustani kaupallisen yhteistyökirjoituksen blogiini. Viime keväänä, kun eräs tuttavani kuuli minun lopettaneen lihansyönnin, oli hänen päällimmäinen tunteensa vahingonilo. “Sinua varmaan kaduttaa ja hävettää se yhteistyö,” hän epäili. “Ei hävetä.” minä vastasin ja tajusin, että hänestä olin nyt valinnut puoleni. Ruokavalioihimme liitetään turhaan stereotypioita, halusimme sitä tai emme.

Ruoka ei ole ollut enää pitkään aikaan vain ruokaa. Se on identiteettipolitiikkaa, jolla kerromme varallisuudesta, korostamme trendikkyyttä tai liitämme itsemme osaksi jotakin ryhmää. Julkisessa keskustelussa korostuvat maakuntien lihaa syövät heteromiehet ja kaupunkien tiedostavat nuoret naiset. Meidät pakotetaan jatkuvasti valitsemaan puolemme, vaikka todellisuudessa moni meistä haluaisi vain syödä, tekemättä siitä sen suurempaa numeroa.

Tuo kolme vuotta sitten tehty yhteistyö oli ilmiön malliesimerkki. Sain kampanjasta valtavasti palautetta. Somelle tyypilliseen tapaan rakentava kritiikki hukkui älämölöön, jossa eniten tilaa sai se, joka huusi koviten. Nykyään olen jo fiksumpi, enkä enää avaa herjausviestejä, mutta tuolloin vietin monta unetonta yötä selaten minulle lähetettyjä eläintenkidutusvideoita. Monen viesti oli selvä: “Odotin sinulta enemmän.”

Katsontakannasta riippuen olin joko kettutyttö tai elintarviketeollisuuden kätyri.

Seuraajani pettyivät, koska en ollutkaan heidän odotustensa mukainen. En ollut koskaan aiemmin saanut näitä viestejä, vaikka liharuokareseptit olivat jossain vaiheessa blogini kulmakivi. Vasta kuvat kuolleista linnuista saivat ihmiset liikkeelle. Kriitikkojen mielestä annoin hyväksyntäni tehotuotannolle. Toisaalta sain palautetta myös siitä, että ylitin hyvän maun rajat julkaistessani kuvia päättömistä broilereista. Katsontakannasta riippuen olin joko kettutyttö tai elintarviketeollisuuden kätyri.

Omasta mielestäni yritin kirjoituksellani sanoa, että syökää vähemmän lihaa, mutta jos syötte, niin syökää edes kotimaista.

Olen kyllästynyt siihen, että ruokaan suhtaudutaan niin tunnepitoisesti. Kaipaisin tunnekuohujen tilalle keskustelua siitä, mikä on järkevää.

Esimerkiksi kasvisruokapäiväkeskusteluissa käytetään usein tunnepitoisia puheenvuoroja puolesta ja vastaan. Keskustelussa unohtuu, että kasvisruokareseptien kehittäminen laitoskeittiöissä on järkevää, sillä kolmannes suomalaisista on päivittäin joukkoruokailun piirissä. Ruokapalvelut käyttävät suurta valtaa. Ne tutustuttavat meidät kasvisruokavaihtoehtoihin, tukevat niiden siirtymistä arkiruokailuun ja vaikuttavat yleiseen asenneilmapiiriin. Joku joskus sanoi, että nyhtis lakkasi olemasta trendikästä silloin, kun se päätyi perähikiän ABC:n lounaspöytään. Vitsissä saattaa elää totuuden siemen.

Myös oman kasvissyöntini taustalla on ajatus siitä, että se on järkevää. Vielä 1960-luvulla suomalaiset söivät alle 40 kiloa luullista lihaa vuodessa. Nyt määrä on kaksinkertaistunut ja viime vuonna vastaava luku oli jo 80 kiloa. Vaurastuminen näkyy paitsi ihmisten ruokailutottumuksissa, myös lisääntyneissä elintasosairauksissa.

Viime vuoden lokakuussa päätin kokeilla, millaista elämä ilman lihaa olisi. Osallistuin lihattomaan lokakuuhun ja lisäsin ruokavaliooni kasvisproteiineja, kasviksia ja kalaa. Päätin suhtautua kokeiluun rennosti ja ostaa aamuneljältä nakkikioskilta hodarin, jos himo käy liian suureksi. Valitsin kasvisvaihtoehdon kun sellainen oli tarjolla, kokkasin kotona kasvisruokaa ja ostin enemmän kalaa kuin koskaan aikaisemmin. Joulukuussa tajusin, että lihaton lokakuuni oli jatkunut jo kolme kuukautta. Päätin jatkaa niin kauan kun kokeilu tuntuu mukavalta. Vielä en ole lopettanut.

En silti kutsu itseäni kasvissyöjäksi. Olen sekasyöjä, joka syö Utsjoella omalla niityllä ruokaillutta poroa ja tenttaa kauppahallin kalakauppiaalta miten kala on pyydystetty. Tamperelaisena koen myös kroonista himoa kansallisruokaamme, tulisia kanansiipiä kohtaan ja valehtelisin, jos väittäisin etten vuoden aikana ole antanut himolleni kertaakaan periksi.

Ennen kaikkea kyse on valinnoista. On selvää, että ympäristön vuoksi jokainen meistä joutuu muuttamaan elintapojaan ja pohtimaan kulutustaan. Lihasta asteittain luopuminen oli minulle helppoa, mutta ravintolaharrastuksestani en ole valmis tinkimään. Joku toinen taas arvostaa kotimaista rotukarjan pihviä niin paljon, että luopuu ennemmin omasta autosta tai talven kaukolennoista.

Ja se on ihan ok. Kannustan kuitenkin jokaista kokeilemaan, millaista elämä ilman jokaviikkoista keittokinkkupakettia olisi. Jo niin pienellä teolla voi säästää rahaa, karsia ruokavaliostaan yli 15 kiloa turhaa lihaa vuodessa ja saada ehkä hiukan pienemmän vyötärönympäryksenkin. Ei hullumpi kokeilu.

Emmi Nuorgam

Kirjoittaja on saamelainen ja tamperelainen toimittaja, joka myi perheensä auton, jotta rahat riittävät ravintoloissa syömiseen.

Aiheesta voi keskustella 15.10. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Lihansyönnillä ei ole tulevaisuutta

Maryan Abdulkarimin kolumni: Teollinen eläintuotanto – ihmiskunnan historian suurin rikos?

Selma Vilhusen kolumni: Kokeilin vegaanihaastetta, ja se sai minut löytämään itsestäni uuden myötätuntolihaksen

– Saattohoitopotilaalla saattaa olla koviakin kipuja. Silloin me vastaamme siihen kivunhoitoon. On pahoinvointia, vatsa ei toimi, ruoka ei maistu, on monenlaisia muita oireita.

Näin kertoo apulaisosastonhoitaja Anne-Maria Rantanen. Hänelle sekä palliatiivinen hoito että saattohoito ovat osa työtä Hämeenkyrön terveyskeskuksessa.

– Potilaan henkistä ahdistusta ja tuskaa unohtamatta se on iso asia.

Hämeenkyrössä elämänsä loppuvaihetta elävä saa olla rauhassa omassa huoneessaan. Omaiset voivat olla lähellä ympäri vuorokauden, jopa lemmikit saavat tulla.

Suomessa on noin 30 000 ihmistä vuosittain palliatiivisen hoidon tarpeessa. Pirkanmaalla heitä on noin 3 000. Näin arvioi Taysin palliatiivisen yksikön ylilääkäri Juho Lehto. Hänen mukaansa Pirkanmaan kunnissa on saattohoidon suhteen hyvä tilanne.

Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla.

Tasa-arvoinen hoitoon pääsy ei tällä hetkellä toteudu Suomessa. Tämä on selvinnyt Sosiaali- ja terveysministeriössä parhaillaan käynnissä olevassa hankkeessa, jonka tarkoitus on antaa ehdotuksia saattohoitoa koskevan lain muuttamiseksi.

Ei henkilökuntaa ja liian pitkät etäisyydet

Ministeriön selvityksen mukaan saattohoidon laatukriteereille on suuri tarve. Alueellinen vaihtelu on suurta, ja parhaiten palveluita on saatavilla Etelä-Suomessa ja suurissa kaupungeissa.

Ongelmia on monia. Palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon koulutettua henkilökuntaa ei ole tarpeeksi. Lisäksi eri yksiköiden henkilökuntamitoituksessa on suurta vaihtelua. Myös harveneva terveyskeskussairaalaverkko vaikeuttaa vuodeosastohoidon järjestämistä kohtuullisen etäisyyden päähän.

Tekeillä onkin laatukriteerisuositukset, jotka valmistuvat tämän vuoden puolella.

Pirkanmaan edustajat valmiita parantamaan saattohoitoa

Yle kysyi saattohoidosta Pirkanmaan kansanedustajilta.

Kysymys kuului: "Kuolevan ihmisen saattohoito vaihtelee merkittävästi Pirkanmaan kunnissa. Pitäisikö luoda tiukka henkilöstömitoitus ja osaamiskriteerit niille sairaanhoidon yksiköille, joissa on runsaasti saattohoitoa vaativia potilaita?"

Vihreitten Satu Hassi, demarien Pia Viitanen,kokoomuksen Anna-Kaisa Ikonen ja perussuomalaisten Veikko Vallin painottavat kuolevan potilaan ihmisarvoa.

– Ihmisiä tulee kohdella tasa-arvoisesti asuinkunnasta riippumatta, Hassi kirjoittaa.

– Ihmisen lähtö tästä maailmasta pitää aina olla arvokas ja yhtä hyvin huolehdittu kuin syntymä, Vallin muistuttaa.

Sekä Anna-Kaisa Ikonen että demarien Ilmari Nurminen muistuttavat, että Tampereella on jo pitkään toiminut saattohoidon suomalainen uranuurtaja, Pirkanmaan hoitokoti.

Keskustan Jouni Ovaska ja kokoomuksen Pauli Kiuru painottavat hoitajien koulutusta.

– Tärkeintä on lisätä henkilöstön koulutusta ja osaamista. Mitoitus ei aina takaa osaamista, Ovaska kommentoi.

Pauli Kiuru kirjoittaa muun muassa, että "saattohoito vaatii erityisosaamista. Siihen on syytä tarjota riittävät valmiudet koulutuksessa".

Vasemmistoliiton Anna Kontula "kannattaa tiukkoja minimikriteereitä henkilöstön määrän ja osaamisen suhteen". Vihreitten Iiris Suomelan mielestä "Pirkanmaalla voitaisiin hyvin päättää jo nyt meille sopivammasta mitoituksesta".

Demarien Marko Asell valitsi vaihtoehdon 'en tiedä', ja neljä kansanedustajaa jätti vastaamatta Ylen kyselyyn.

Saattohoito on muutakin kuin vain syöpähoitojen jatke

Pirkanmaalla palliatiivista hoitoa ja myös saattohoitoa koordinoi nykyisin sairaanhoitopiiri. Tavoitteena on tarjota tasapuolista ja hyvää hoitoa kaikissa alueen kunnissa.

Hoitoketju ulottuu yliopistosairaalasta terveyskeskuksiin asti, sillä aika usein ihmiset haluavat kuolla lähellä kotia.

– Me autamme terveyskeskuksia ja tietysti hoidamme sitten ne kaikkein hankalimmat tapaukset, sanoo Taysin palliatiivisen yksikön ylilääkäri Juho Lehto.

Palliatiivinen hoito ja varsinkin saattohoito yhdistetään usein syöpiin, mutta Juho Lehto oikaisee käsitystä. Niihin erikoistuneen hoitoyksikön apua tarvitaan myös esimerkiksi ALS-potilaita hoitavalla neurologian osastolla tai sydän- ja keuhkosairauksien osastolla.

– Parhaimmillaan palliatiivinen hoito alkaa jo silloin, kun vielä varsinaista tautiakin voidaan hoitaa. Jo silloin hoidetaan oireita ja elämänlaatua ja käydään keskusteluja tulevasta, jolloin tautikohtaista hoitoa ei enää ole.

Juho Lehto toivoo, että tulevaisuudessa palliatiivisen ja saattohoidon ketju voitaisiin katkeamatta ulottaa kuolevan potilaan kotiin asti. Tähän tarvitaan kotisairaaloita – eikä toive koske vain Pirkanmaata vaan koko valtakuntaa.

Keskustelu aiheesta on auki klo 20 asti.

Lue lisää:

8-vuotias Veea sai kuolla kotona – kotisaattohoidossa kuoleva lähtee keskellä elämää ja arkea

Keskusrikospoliisi etsii kahta autoa Raisa Räisäsen katoamiseen liittyen. Tamperelainen 16-vuotias koripalloilija katosi lauantaina 16. lokakuuta vuonna 1999. Katoamisesta tulee huomenna keskiviikkona 20 vuotta.

Poliisi etsii nyt kahta katoamisiltana Tampereella liikkunutta autoa. Keskusrikospoliisin rikoskomisario Paavo Tuominen sanoo, että autot on nähty lähellä katoamispaikkaa katoamisiltana lähellä puoliyötä.

Autot tallentuivat Postipankin valvontakameraan. Autot olivat katoamisvuonna noin kymmenvuotiaita eli peräisin 1980-luvulta.

Toinen on autoharrastajien mukaan Buick Electra ja toinen Dogde Aspen.

Autoista kertoi ensin Aamulehti.

Silminnäkijä kertoi poliisille autoista jo vuonna 2007. Silminnäkijän mukaan Raisa Räisäsen näköinen nainen voi olla noussut tähän Sokoksen edestä Hämeenkadulta. Valvontakamerakuvia ei ole Sokoksen edestä vaan eri paikasta Hämeenkadulta.

Kuvia ei ole ennen julkaistu.

Vastaavia vinkkejä amerikkalaisista autoista on tullut tuolta yöltä poliisille. Myös Ylelle tulleen vinkin mukaan Tampereen keskustassa ajeli tuolloin musta pitkä auto, jossa oli tummennetut ikkunat. Tuomisen mukaan tällaisia vinkkejä on tullut aiemminkin.

Poliisi tavoittelee nyt autoista tietäviä, että nämä autot voidaan poissulkea tutkinnasta.

Sähköpostia voi laittaa rikosvihje.krp@poliisi.fi.

20 vuotta katoamisesta

Yle julkaisi sunnuntaina laajan jutun Raisa Räisäsen katoamisesta. Sen mukaan poliisilla on ollut kolme tutkintalinjaa.

Nämä autot ovat tutkintalinjojen ulkopuolelta.

• Nuori koripalloilija Raisa Räisänen katosi 20 vuotta sitten – Poliisilla on kolme eri teoriaa, mitä tapahtui: "Uskon, että syyllinen löytyy"

Poliisin mukaan viikonlopun jälkeen on tullut tavallista enemmän vinkkejä, noin kymmenkunta.

Yhteensä vinkkejä on tullut keskusrikospoliisille noin 3 000.

Lue lisää:

Nuori koripalloilija Raisa Räisänen katosi 20 vuotta sitten – Poliisilla on kolme eri teoriaa, mitä tapahtui: "Uskon, että syyllinen löytyy"

Elävä arkisto: Kun Raisa Räisänen katosi, äiti tasapainoili toivon ja pelon välillä

Tampereella yliopistojen ja esimerkiksi aikuiskoulutuskeskuksen opiskelijaruokaloita pyörittävä Juvenes ei ole luopumassa naudanlihasta. Juveneksella on kampusravintoloita Tampereen lisäksi esimerkiksi Turussa, Oulussa, Vaasassa, Porissa ja Raumalla.

Naudan osuus Juveneksen kaikista lihatuotteista on toimitusjohtajan Päivi Jousmäen mukaan tällä hetkellä noin kolme prosenttia. Siitä 90 prosenttia tulee Suomesta.

– Palautteen mukaan asiakkaat eivät ole valmiita kokonaan luopumaan naudasta, esimerkiksi perinteisistä makaronilaatikosta ja lihapullista. Asiakkaina on myös paljon kansainvälistä väkeä, jotka eivät voi syödä sianlihaa, Jousmäki sanoo.

Kanan osuus kasvaa lihatuotteissa koko ajan. Kehitys kulkee Juveneksella asiakkaiden mukaan.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ravintolat kertoivat tiistaina, että lopettavat naudanlihan tarjoilemisen kokonaan. Ne korvataan sialla ja kanalla. Kasviksiakin painotetaan.

Kasvisten määrä on jo kasvanut ruokailijoilla

Juveneksen pisteissä on huomattu niin opiskelijoiden kuin muidenkin lisänneen kasvisten määrää lautasella. Tampereen ylioppilaskunnan omistamalla yhtiöllä on lounasravintoloita myös kampusalueiden ulkopuolella.

– Kasvisruokailijoiden ja flexaajien määrä kasvaa koko ajan kaikissa asiakasryhmissä, kertoo Jousmäki.

Flexaajat painottavat ruokavaliossaan kasviksia, mutteivät kokonaan luovu lihasta.

Kasvisvaihtoehto on tarjolla aina ja Jousmäen mukaan esimerkiksi kotimaisia juureksia käytetään niin kauan kuin niitä on tarjolla. Tälläkin ohjataan asiakasta kasvisten suuntaan.

Ilmastovaikutuksista on keskusteltu yhtiössä. Niiden lisäksi yhtiön ruokavalintoihin vaikuttavat asiakkaiden palautteen lisäksi raha. Kasvisten painottaminen laskee kustannuksia.

Juttua korjattu 16.10. klo 10:08: Naudanlihasta luopuvat ravintolat ovat Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistamia, eivät Helsingin yliopiston.

Juhannuksen vietto alkaa jo lämpiöstä. Tunnelma nousee; ilmapalloja jaellaan ja lavatansseihin menijät toivottelevat katsojille lystiä iltaa lonkerotölkit hölskyen.

Suurella näyttämöllä settiään aloittelee Salorannan orkesteri, kunhan solisti ja kosketinsoittaja malttavat keskeyttää muhinointinsa.

– Shalalaa, näin ken laulaa? Paavomme Kirstille laskeutuu. C’mon Barbie, mä oon kova luu.

Välillä tanssilava muuttuu bussiksi, kaoottisiksi teknobileiksi tai ökyhuvipurreksi. Keskikesän juhla Tampereen Työväen Teatterin isolla näyttämöllä on kiihkoa, kaipausta ja elämänpettymystä, eikä katsomon ja näyttämön välillä ole neljättä seinää.

Katsoja pyydetään mukaan tanssiin, mutta kutsusta saa myös kieltäytyä.

Kumpi suututti: rienaaminen vai seksi?

Hannu Salaman vuonna 1964 ilmestynyt Juhannustanssit nostatti ilmestyessään kirjallisen myrskyn. Kriitikot ylistivät teosta, mutta sitten nousi valtava polemiikki: piispa paheksui, tehtiin eduskuntakysely ja lopulta Salama sai syytteen jumalanpilkasta. Erityistä närää aiheutti kirjassa ollut muurari Hiltusen pilkkasaarna.

Kirja sensuroitiin, Salama sai kolme kuukautta vankeutta, ja rikoksella tienattu taloudellinen hyöty tuomittiin valtion kassaan.

Salama on sittemmin arvioinut, että rienaamista pahempi juttu aikalaisille oli roisi kielenkäyttö, virtaava viina ja lemmentöiden kuvauksen liiallinen realismi.

Juhannustanssit on ollut kesäteatterien suosiossa, mutta suurissa taloissa sitä on nähty harvoin. Tampereen Työväen Teatterissa se toteutettiin vuonna 1983. Nyt sen tekee joukko, josta suurin osa ei ollut edellisen kierroksen aikaan edes syntynyt.

Suuren näyttämön uusi sukupolvi

Juhannustanssit ohjaa lahtelaisen Vanha Juko -teatterin taiteellinen johtaja Linda Wallgren, 31. Kun TTT:n johtaja Otso Kautto ehdotti Salaman klassikkoon tarttumista, piti Wallgrenin tosissaan miettiä näkökulmaansa.

Lukioaikaisesta lukukokemuksesta oli jäänyt sekava mielikuva.

– Muistan ajatelleeni, että huuruinen ihmisporukka juhannusyössä häröilee. Sitten luin kirjan uudelleen.

Yhtenä tämän hetken kiinnostavimmista ohjaajista pidetty Wallgren on koonnut työryhmänsä lähinnä omista ikätovereistaan.

Wallgrenin teatterikouluaikaiselle kurssikaverille, Juho Gröndahlille, 35, Juhannustanssit poiki pestin TTT:n vakituisena dramaturgina. Tähän asti he ovat tehneet taidetta enimmäkseen vapaalla kentällä kengännauhabudjetilla.

– Kyllä suuri näyttämö hirvittää, mutta se on myös ihanaa, että on resursseja. Jos tulee visio, niin ei kerrankin ole siitä kiinni, että pystytäänkö tätä millään toteuttamaan.

Siihen visioon kuuluvat esimerkiksi lukuisat viittaukset Salaman kirjassa ikävän lopun saavaan sorsaan. Sorsa saattaa edustaa ihmisen viattomuutta, ilmastonmuutoksen aiheuttamaa kauhua, tai mitä katsoja siinä parhaaksi näkee.

Varsinkin näyttämöä kiertävä, jättimäinen sorsa on tuhti metafora – lukee sen miten tahansa.

"Jos haluaa vain lukea kirjan, kannattaa lukea kirja"

Sekä teatteri että kirjailija antoivat työryhmälle vapaat kädet. Juho Gröndahl kävi ohjaajan kanssa tapaamassa Hannu Salamaa.

– Hän ei ole ikinä puuttunut näyttämösovituksiin, ja sanoi, ettei puutu nytkään. Ainoa, mitä hän kovasti toivoi oli se, että kirjan yhteiskunnallinen eetos olisi jollain lailla esityksessä mukana. Me ollaan hyvin uskollisia kirjan hengelle, mutta tämä on itsenäinen taideteoksensa, Gröndahl kuvailee.

Juhannustanssit-näytelmässä on vahvasti mukana metataso. Se kommentoi alkuteostaan. Kirjan historia on Gröndahlin mielestä niin kiehtova, että hänestä oli perusteltua tuoda se mukaan esitykseen.

– En näe mitään järkeä tehdä kirjadramatisointia, jossa vain tuodaan kirja näyttämölle. Jos haluaa vain lukea kirjan, kannattaa lukea kirja. Salaman teos saa meiltä kyytiä, mutta mielestäni sopivalla kunnioituksella ja röyhkeydellä.

Tabuja on yhä

Linda Wallgren arvelee, että Salama tuomittiin aikoinaan siksi, että hän iski särön perusturvallisuuteen.

– Juhannustansseissa sanotaan, että mitään paratiisia ei ole olemassa, eikä tämän kaiken työn päässä odota palkinto. Uskon, että se on ollut se, mikä ihmisiä järkähdytti.

Tabuja on edelleen Wallgrenin mielestä rikottavaksi.

– Sensuuri iskee usein yllättävissä asioissa. Se on jossain rakenteissa piilotettuna, eikä sitä välttämättä tajua, ennen kuin siihen törmää.

Työryhmä kysyi esitystä tehdessään, miltä ihmiset tänä päivänä haluavat ummistaa silmänsä. Juho Gröndahlin mukaan vastaus löytyi, mutta sen saadakseen pitää tulla teatteriin.

– Meidän ajatus siitä muuttui monta kertaa, mutta sitä pöyhitään paljon esityksen toisessa näytöksessä. Se on olennainen asia tässä.

Atomipommista ilmastonmuutokseen

Hannu Salama kuvasi Juhannustansseissa suuren rakennemuutoksen keskellä aikuiseksi kasvanutta omaa sukupolveaan.

Maaseutu oli tyhjentynyt, kaupungit täyttyneet, eikä sotaa seuranneiden jälleenrakennusprojektien jälkeistä tyhjyyttä riittänyt täyttämään rock tai vapaa rakkaus.

Linda Wallgrenin Juhannustanssit kuvaa tämän hetken kolmekymppisten todellisuutta.

– Silloin pelättiin atomipommia, nyt ilmastonmuutosta. Miten pitäisi rakentaa uutta aikaa, kun on niin suuria kysymyksiä ja kriisejä ratkaistavaksi? Hektisessä ajassa pitäisi rakentaa ihmissuhteita, muuttaa yhteiskuntaa, olla läsnä ja hymyillä, verkostoitua ja somettaa samalla kun on iso huoli siitä, mitä tapahtuu muutaman vuoden tai vuosikymmenen päästä.

Salaman tekstissä Wallgreniä puhutteli monen kokijan kautta kuvattu kollektiivinen sukupolvikokemus. Jos menee liian kovaa liian kauan, tulee kolari.

– Samanlainen vaara mikä piili sen ajan näköalattomuudessa, piilee näköalattomuudessa nyt. Alati kiihtyvä aika ajaa hakemaan pakoonpääsyä vaikeista kysymyksistä viinasta, lääkkeistä, urheilusta, tai mistä ikinä. Ihmiset on hirveän ylikuormittuneita. Juhannustansseissa ollaan isojen kysymysten äärellä. Mutta leikkisästi.

Yle kysyi lokakuun alussa suomalaisten kokemuksia postinjakelun viimeaikaisista häiriöistä ja niistä aiheutuneista haitoista.

Ylen nettisivuilla julkaistussa jutussa tehtyyn kyselyyn vastasi yhden päivän aikana 514 ihmistä. Vastauksia tuli Hangosta Inariin.

Saadun palautteen kautta hahmottuu kymmenen syytä, miksi suuri osa suomalaista on menettänyt luottamuksensa Postin palveluihin.

Vuonna 2017 voimaan astunut postilain uudistus muutti säännöksiä postin kulkunopeudesta ja jakelun tiheydestä. Postilla on lupa siirtyä kaupungeissa ja taajamissa kirjeiden ja postikorttien jakelussa kolmipäiväiseen viikkorytmiin. Perinteisesti jakelu on ollut viisipäiväinen.

Tällaista muutosta Posti ei ole tehnyt. Se jakaa taajamissakin niin sanottuun yleispalveluun kuuluvia tuotteita yhä viitenä päivänä viikossa.

Postin asiakkaat - sekä yksityishenkilöt, että yritykset - ovat monin paikoin kokeneet, että kirjeiden jakelu on hidastunut huomattavasti. Tämä on yksi syy asiakkaiden turhautuneisuuteen, mutta syitä on muitakin.

Yle:n kysely osoittaa, että suomalaisten luottamus Postiin on murentunut seuraavista syistä.

1. Asiakkaalle aiheutuu vahinkoa, vaivaa ja tappioita jakeluongelmien vuoksi

“Trafin autoverolaskut eivät tulleet perille. Sen takia kaksi autoa meni yhtä aikaa käyttökieltoon. Ilmoitukset siitä tulivat onneksi perille.” (Varkaus)

“Asuntoyhtiön yhtiökokouksen kutsu tuli keväällä perille vasta kaksi viikkoa kokouspäivän jälkeen. Postin kulku kesti Kotkasta Kouvolaan noin 5 viikkoa.” (Kouvola, Valkeala)

“Kolme laskua sisältänyttä kirjettä ei heinäkuun lopulla tullut perille, mutta viivästyneiden maksujen perintäkirjeet tulivat syyskuussa. Minulle koitui siitä maksettavaksi perintäfirman kuluja ja puhelinkuluja.” (Kuopio)

"Työtarjoukset eivät tule perille."(Rovaniemi)

Postin kommentit kritiikkiin:

– Jos Postin asiakas kokee, että jakelu on aiheutunut hänelle vahinkoa, Posti tarkastaa aina, onko varmasti kyse Postin kautta tulleesta lähetyksestä, sanoo postipalveluiden tuotantojohtaja Sami Reponen.

Hän huomattaa, että nykyisin Postilla on Suomessa 16 kilpailevaa yritystä, jotka jakavat myös kirjeitä. Reponen myöntää kuitenkin, että myös Posti tekee virheitä.

– Kun kyse on Postin virheestä, ongelma ei aina ole jakelussa. Posti tutkii aina juurisyyn, vakuuttaa Reponen.

Posti tarkistaa, onko osoite ollut oikein, onko henkilö muuttanut, onko lähetys jätetty meille oikein, onko lajittelu tehty oikein, onko kuljetus tapahtunut ajallaan ja niin edespäin.

Reposen mukaan postinjakelun poikkeustilanteissa viive rajoittuu kirjeiden kannossa yleensä 1-2 päivään.

2. Pakettien jakelu takkuaa monin tavoin

"Paketit eivät tulleet ilmoitettuna aikana. Myöhemmin sain ilmoitukset, ettei toimitus onnistunut, koska kerrostalon alaovi oli lukossa tai että vastaanottaja ei ollut paikalla. Olin molemmilla kerroilla kotona, eikä kukaan yrittänyt soittaa tai kilauttanut ovikelloani. On ikävää, jos paketti ei tule silloin kun on ottanut päivän vapaaksi kyetäkseen sen vastaanottamaan." (Oulu, Kaijonharju)

"Postissa haettavissa olevaa tavaraa on ehtinyt palautua lähettäjälle, kun saapumisilmoitukset eivät ole tulleet perille. Muistutuslaskuista on tullut lisämaksuja." (Vaasa, Gerby)

"Joudun maksamaan palautetusta tavarasta noin kolmanneksen sen hinnasta." (Lahti)

"Paketit liittyvät olennaisesti toimeentulooni ja harrastukseeni. Harmittaa kun niiden saapumista joutuu odottamaan kohtuuttoman pitkään ja tekemään salapoliisityötä paketin paikantamiseksi. Esimerkiksi tänään 2.10. sain vihdoin saapumisilmoituksen 11.8. matkaan lähteneestä paketista!" (Inkoo, Västerkulla)

Postin kommentit kritiikkiin:

– Työohjeita on laiminlyöty pahasti, jollei sellaista pakettia ole kuljetettu perille, jonka ehdoissa sanotaan, että se toimitetaan asiakkaalle, toteaa Sami Reponen.

Hän sanoo, että ulkomailta tulevien tavaralähetysten käsittelyaika on pitempi kuin kotimaan pakettien. Vaikka lähetysseurannassa olisi englanninkielinen viesti, jonka mukaan paketti on saapunut Suomeen, paketti ei välttämättä ole Postin hallussa.

Pahimmassa tapauksessa se voi olla vielä Keski-Euroopassa välivarastossa.

3. Luottamukselliset kirjeet menevät vääriin osoitteisiin

"Posti ei välitä, kenen laatikkoon kirjeet tunkee Itäisessä Helsingissä. Naapureiden lääkäreiltä saamia diagnooseja ja pankin tiliotteita saa kuka tahansa halutessaan lukea. Minua uhattiin äskettäin ulosotolla, koska Helsingin 32 euron laskua en itse ollut saanut postissa. Jaan naapureiden posteja lähes viikottain. Itse maksan koko ajan sakkoja laskuista, joita osa naapureista ei vaivaudu minulle antamaan, vaan heittää roskiin." (Helsinki, Mellunkylä)

"Firman postilaatikkoon on tullut parhaimmillaan seitsemälle eri yritykselle osoitettua postia. Postilaatikko on asianmukaisesti merkitty ja siinä on vain yhden yrityksen nimi." (Hämeenlinna)

Postin kommentit kritiikkiin:

– Jos on tapahtunut, kuten ensimmäisessä esimerkissä sanotaan, se on todella ikävää. Kirjesalaisuus on perustuslain suojaama asia. Posti suhtautuu tähän asiaan vakavasti, vakuuttaa Sami Reponen.

Hän muistuttaa myös, että Postilla on vahingonkorvausmenettely, jossa jokainen korvaushakemus käsitellään erikseen

4. Posti jakaa asiakkailleen jaetaan avattuja ja revenneitä kirjeitä

"Tyttäreni kirje tuli kotiin avattuna ja sen sisältö puuttui täysin. Itselleni lähetettiin pankista debit/credit kortti 9.9.2019. Se kuoletettiin 25.9., koska kortti oli "hävinnyt" postin toimesta. – En luota postiin enää lainkaan." (Vantaa, Kaivoksela)

"200 euron lahjakortti katosi postissa mystisesti. Postin kanta on asiaan "ei saa lähettää rahaa tavan postina". Todella usein sattuu, että valkoinen kirjekuori on "revennyt", jollei sen sisältö selvästi näy päällepäin." (Kontiolahti, Lehmo)

Postin kommentit kritiikkiin:

– Meille tulee tosi vähän palautetta avatuista ja revityistä kirjeistä. Tällainen saattaa johtua siitä , että kirje on mennyt väärään osoitteeseen, on avattu siellä epähuomiossa ja toimitettu sen jälkeen takaisin postille, sanoo Sami Reponen

Hän kertoo myös, että kirjeen sisällä oleva kova pieni esine voi aiheuttaa repeytymisen lajittelukoneessa. Syntyvä tukos vaurioittaa myös useita muita kirjeitä. Tällaisiin kirjeisiin Posti liittää saatteen, jossa selitetään syy repeytymiseen.

5. Tilatut lehdet saapuvat kotiin pahasti myöhässä

"Posti hoitaa meillä lehtien varhaisjakelun. Sunnuntain lehti jää jakamatta ainakin kerran kuukaudessa. Tilaukseen kuuluu myös kuukausiliite. Se on viimeisen vuoden aikana jäänyt jakamatta neljä kertaa." (Savonlinna)

"Iäkkäille vanhemmilleni tulee useita lehtiä, jotka ovat heille tärkeitä. Kyse on aikakaus- ja maakuntalehdistä (2). Asumme vanhempieni kanssa saman kadun eri puolilla. Meidän puolella posti kulkee jotenkin, mutta vanhempien puolella saattaa tulla kuusi Maaseudun tulevaisuutta samana päivänä. " (Helsinki, Pitäjänmäki)

"Posti on tullut noin kerran viikossa. Eräälle lähistöllä asuvalle tuli kerralla kolmen viikon postit." (Tampere, Iidesranta)

"En enää viitsi tilata lehtiä, kun tulevat jatkuvasti myöhässä." (Siilinjärvi)

"Jo useamman vuoden ajan liiketilaani Helsingin kantakaupungissa ei ole jaettu postia kesäisin ollenkaan. Jokavuotiset reklamaatiot Postille eivät ole muuttaneet tilannetta." (Helsinki)

Postin kommentit kritiikkiin:

–Toimintamalli, jota noudatamme jakaessamme lehdet tilaajille perustuu aina Postin ja lehden kustantajan väliseen sopimukseen, selittää Reponen.

Jos henkilö muuttaa toiselle paikkakunnalle ja haluaa tilata sinne kotipaikkkakuntansa lehden, jakelussa on pääsääntöisesti 1-2 päivän viive siihen verrattuna, milloin lehti ilmestyy vanhalla kotipaikkakunnalla.

– Joskus saamme lehtien tilaajilta kritiikkiä, kun sunnuntain lehti jaetaan vasta maanantaina, vaikka Posti on tehnyt sopimuksen juuri tämän tasoisesta palvelusta, Sami Reponen jatkaa.

6. Posti "kelluttaa" postia tietoisesti jakelukeskuksissa

Ylen kyselyyn tuli vastauksia myös postin työntekijöiltä. He kertoivat, että postia ns. kellutetaan eli myöhäistetään tarkoituksellisesti päivittäin, koska jäljellä olevien työntekijöiden työaika ei riitä millään kaiken postin käsittelyyn ja jakeluun.

Kyselyyn vastanneet työntekijät kertovat, että heitä kannustetaan tekemään ylitöitä päivittäisen kymmenen tunnin työajan lisäksi, mikä on johtanut henkilöstön uupumisiin ja lisääntyneisiin sairauspoissaoloihin. Ammattitaitoisen henkilöstön korkeat poissaoloprosentit – vastaajien mukaan jopa yli 30 prosenttia henkilöstöstä – hidastavat omalta osaltaan työskentelyä, koska osaavaa työvoimaa ei löydy valmiina mistään.

"Postinumeroalueeni taloudet saivat postinsa noin 2 kertaa viikossa Postin ilmoittaman neljän jakelupäivän sijasta. " (Tampere)

"Toistuvasti jää postia jakamatta. Niiden talouksien määrä, joihin postia ei jaeta kuin kerran tai kaksi viikossa, on järkyttävä. Jäämiä on tuhansittain joka päivä sellaisilla Postin toimipaikoilla, joissa vielä alle kuusi kuukautta sitten jakelu kattoi lähes 100 prosenttia talouksista. Toimin itse postinjakajana vielä kolme kuukautta sitten. Tiedän tarkalleen mistä kaikki johtuu." (Itä-Helsinki)

Postin kommentit kritiikkiin:

– Kelluttaminen on käsite, joka kuvaa sitä, kuinka posti rytmittää eri tuotteita jakeluun sen mukaisesti mitä eri asiakkaiden kanssa on sovittu. Käsitettä kellutus ei pitäisi käyttää julkisuudessa, koska se synnyttää väärinkäsityksiä, sanoo Sami Reponen.

Hän myöntää, että jakelutoimipaikkaan voi jäädä jakamatonta postia esimerkiksi sairastapauksien takia. Näin on käynyt ajoittain, kun Posti ei ole löytänyt tietyille alueille korvaavaa työvoimaa.

– Postilla ei ole pääkaupunkiseudulla riittävästi työntekijöitä. Tilanne ei ole normaali. Haluamme rekrytoida sinne 200 uutta vakituista jakajaa, Tampereellekin jonkin verran, Reponen tiivistää.

7. Posti laskuttaa lisäpalveluista, jotka eivät toimi

"Kesällä mökille käännetty posti tuli perille tosi harvoin. Pankin lähettämä Visa-kortti katosi kokonaan. Olimme maksaneet lähes satasen postin kääntämisestä." (Helsinki, Lauttasaari)

"Iäkäs äitini joutui pitkälle kuntoutusjaksolle. Teimme siksi Postin kanssa kaksi kertaa sopimuksen postin edelleenlähettämisestä minun osoitteeseeni. Joitakin kirjeitä Posti sai käännettyä, mutta suurimman osan se kantoi yhä äitini kotiin toiseen kaupunkiin." (Espoo)

Postin kommentit kritiikkiin:

– Postille ilmoitettu jakelun keskeytys tai määräaikainen osoitteenmuutos koskee vain Postin jakamia lähetyksiä. Jos lähetyksen jakelun hoitaa joku muu yritys, se ei voi tietää tehdystä osoitteenmutoksesta. Siksi tuo Postin kanssa kilpaileva firma jakaa postin alkuperäiseen osoitteeseen myös osoitteenmuutoksen voimassaoloaikana, selittää Sami Reponen.

Reponen muistuttaa, että Suomessa on nykyisin Postin lisäksi 16 muuta yritystä, jotka jakavat kirjeitä, lehtiä ja mainoksia ympäri maan.

– Postin kirjelajittelukoneet eivät tunnista määräaikaista osoitteenmuutosta. Etsimme ratkaisua tähän ongelmaan, hän lisää.

8. Posti pyrkii laskuttamaan asiakasta myös omista virheistään ja ongelmien setvimisestä

"Tilasin kevättalvella kananmunia ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Osoitteeksi merkitsin virallisen ruotsinkielisen osoitteemme. Tästä lähetyksestä ei koskaan tullut mitään ilmoitusta, ei edes Omapostiin (verkkopalvelu), jossa minulla on tili. Kesällä tuli Postilta viesti, että se haluaa 10 euroa säilytyksestä ja paketin saa noutaa Tuusulasta. En hakenut pilaantuneita munia, enkä maksanut 10 euroa lisää." (Helsinki, Marjaniemi)

"Ystäväni yritti tehdä osoitteenmuutosilmoitusta Postin nettisivuilla. Järjestelmässä oli häiriö. Posti ohjasi sivuillaan asiakastaan soittamaan maksulliseen palveluun, jossa puhelun hinta oli 1 euro 84 senttiä minuutilta plus paikallispuhelumaksu." (Itä-Helsinki)

Postin kommentit kritiikkiin:

– Kananmunien kuljetusta koskevaa yksityistapausta en pysty kommentoimaan. Toinenkin esimerkki on sellainen, ettei osaamiseni yllä siihen. Se pitää selvittää jälkikäteen, toteaa Sami Reponen.

9.Sairauksien hoito vaikeutuu postinjakelun ongelmien vuoksi

"Posti ei tuonut kutsua sairaalaan, jossa minulle piti tehdä sydämen rytminsiirto. Toimenpide siirtyi viikoilla. "(Helsinki)

"Asiakirjoja ja myös kutsuja tutkimuksiin katoaa postissa. Tämä on käynyt ilmi, kun puhelimeen on tullut tekstiviestillä muistutuksia vastaanottoajoista. Elokuussa menin tyttäreni kanssa kaksipäiväiselle sairaalakäynnille Helsinkiin. Paikan päällä kävi ilmi, että kolmannellekin päivälle oli varattu tutkimusaika. Lääkäri ihmetteli, eikö postitse lähetetty kutsu ollut tullut perille. " (Mikkeli)

Postin kommentit kritiikkiin:

Sami Reponen kertoo Postin selvittäneen alkuvuodesta sairaalakirjeiden kulkua yhdessä asiakkaiden kanssa, ja korjanneen monia asioita.

– Teimme tuolloin myös tärkeän havainnon. Kun kuluttaja-asiakkaat olivat päättäneet millaisessa muodossa he haluavat vastaanottaa sairaalan viestit, moni heistä oli ilmoittanut haluavansa lähetykset pelkästään sähköisinä. Monet eivät olleet kuitenkaan alkaneet käyttää sähköistä palvelua, vaan odottivat yhä sairaalan kirjeitä, hän sanoo.

10. Posti rikkoo palvelulupauksiaan

"Meidän alueellamme posti ei jaa asiakkaille ollenkaan isokokoisia kirjeitä, jotka mahtuisivat postiluukusta. Posti itse ilmoittaa, että kirjeen kokoinen XXS-paketti jaetaan postiluukusta." (Helsinki, Pikku Huopalahti)

"Kirjeiden perillemeno kestää 3–14 vuorokautta. Tästä on haittaa työssäni viranomaisena. Asioiden käsittelyajat pitenevät, kun postin kulkuun laissa varattu 7 vuorokautta ei tosiasiassa riitä. Jotkut kirjeet on kuitenkin pakko lähettää paperilla, jotta toimii lainmukaisesti. "(Lahti)

"Laskuni matka Orivedeltä Helsinkiin kesti 22 päivää." (Orivesi)

"Paketti- ja virkamiesposti pitää noutaa 15 kilometrin päästä Nurmijärveltä, vaikka 8 kilometrin päässä sijaitseva Klaukkala on liikekeskus, jossa kaikki muut palvelumme ovat. Vähän päästä pitää tehdä 30 kilometrin edestakainen matka yksinomaan kirjattujen kirjeiden ja pakettien noutamisen vuoksi. – Laki sanoo että postipalvelut tulee löytyä enintään niin kaukaa kuin missä muutkin päivittäispalvelut ovat."(Nurmijärvi, Perttula)

"Yritykseni joutuu sijaintinsa vuoksi käyttämään Postin palveluja. Käytännössä yksinomaan pikakirjeitä. Ne ovat arvopostia, jotka kuuluu jakaa vastaanottajalle seuraavana arkipäivänä.

Koko kesän olen viikoittain selvittänyt, missä kirjeet ovat, miksi asiakkaat eivät ole saaneet lähetyksiämme ja missä meille tulevat lähetykset seilaavat. Nekin ovat pikakirjeitä. " (Pohjois-Karjala)

Myös jakajat kertoivat vastauksissaan viivytyksistä.

"Sairaaloiden ja laboratoriokeskuksen kirjeet, jaetaan talouksiin käytännössä noin kaksi kertaa viikossa. Laki vaatisi jakamaan nämä lähetykset päivittäin." (Tampere)

"Olen ollut Postin työntekijä jo monta vuotta. Tavoiteaika puutteellisen tai virheellisen osoitteen selvittämiseen on kolme työpäivää sen saapumisesta toimipaikkaan. Osoiteselvitys voi kuitenkin kestää jopa kolme viikkoa, koska sitä tekemään ei ole tarpeeksi työvoimaa." (Kaakkois-Suomi)

Postin kommentit kritiikkiin:

– Kirjeiden kokoerottelussa on voinut tapahtua sellainen poikkeama, että luukkuun mahtuva kirje on ohjautunut vahingossa sinne palvelupisteeseen. Tämä on täysin käsin lajitelua tavaraa. Siinä voi olla kyse inhimillisestä virheestä, arvioi Reponen.

Reponen muistuttaa myös, että Postilla ei ole edes pikakirjeen osalta palvelulupausta, jonka mukaan lähetys menisi perille yön yli koko Suomessa.

– Postin palvelualuerekisteristä postin nettisivuilta saa tiedon siitä, mistä minne voi lähettää kirjeen yön yli, ja mistä minne lähetys kestääkin kaksi päivää, neuvoo postipalveluiden tuotantojohtaja Sami Reponen.

16.10. klo 13.40 jutun alkuosasta on korjattu virhe. Tekstissä kerrottiin, että "Vuonna 2017 voimaan astunut postilain uudistus muutti säännöksiä postin kulkunopeudesta ja jakelun tiheydestä. Kaupungeissa ja taajamissa kirjeiden jakelu harveni kolmepäiväiseksi. Aiemmin postia jaettiin viitenä päivänä viikossa kaikkialla Suomessa."

Posti ei ole luopunut viisipäiväisestä jakelusta ns. yleispalveluun liittyvien tuotteiden kohdalla. Tällaisia tuotteita ovat lähinnä postimerkeillä maksetut kirjeet ja postikortit.

Tampereen rautatieasemalle kaupungin keskustaan on noussut yhdeksänmetrinen mato. Johanna Lonka on suunnitellut väliaikaistaideteoksen työmaajätteistä.

Teoksen nimi on Maan muokkaaja, ja se on osa Tampereen ratikan työmaa-aikaista taidetta.

Tarkoitus on tehdä arkea ympäröiviä laajoja työmaita inhimillisemmiksi ja esteettisesti miellyttävimmiksi. Ratikka alkaa ajaa Tampereella vuonna 2021.

Longan teos tulee ohikulkijoita ja kaupunkiin saapuvia vastaan rautatieaseman pääsisäänkäynnin vieressä työmaa-aidan päällä. Luikertelevan madon kaltainen hahmo on muotoiltu työmaalta kertyneestä pakkausjätteestä, suojapeitteistä sekä salaojaputkista.

Värit valikoituivat taiteilijan mukaan käytettävissä olevan materiaalin ehdoilla. Mato kuvaa myös sitä myllerrystä ja muutosta, jossa kaupunkitila elää ja kehittyy.

– Jätemateriaalin veistäminen oli luonteva tapa lähestyä väliaikaista taidehanketta ja pakkausjätettä on runsaasti saatavilla rakennushankkeiden ohessa. Muovin käsittely on tullut tutuksi aiemmista projekteistani, joten tämäkin työ syntyi kokeilevalla käsityömetodilla, ommellen ja limittäen kappaleita toisiinsa, Lonka sanoo tiedotteessa.

Longan mukaan ihmisten ja eläinten rinnakkainen elämä on toistuva aihepiiri hänen töissään.

– Myllerrystä kaupungin arjessa kohtaavat kaikki sen asukkaat, Lonka sanoo.