Maankuulu Sara Hildénin taidemuseo rakennettiin 1970-luvun lopulla luonnonkauniille paikalle Tampereen Näsinneulan ja Särkänniemen huvipuiston kupeeseen. Rakennus on tullut peruskorjausikään ja myös museon toiminta kaipaa lisätilaa.
Keskiviikkona julki tulleen suunnitelman mukaan museolle suunnitellaan nyt kokonaan uutta rakennusta lähemmäs Tampereen keskustaa, Finlaysonin alueelle.
Särkänniemen toimitusjohtaja Miikka Seppälän mukaan museon siirtoaikeet tulivat Särkänniemelle yllätyksenä.
– Henkilökohtaisesti olen suruissani, jos museo siirtyy muualle. Se on huikea kohde ja me olemme tosi ylpeitä siitä, Seppälä sanoo.
Sara Hildénin taidemuseo sijaitsee aivan Näsijärven rannan tuntumassa. Mari Latva-Karjanmaa / Yle
Seppälän mukaan Särkänniemellä ei ole ajatuksia siitä, mitä huvipuisto voisi museorakennukseen sijoittaa.
– Asia tuli meille uutena ja yllätyksenä. Jos tällainen sitten tapahtuu, siitä pohtiminen alkaa, Seppälä sanoo.
– Jos nopeasti pitäisi keksiä, niin sinne voisi sopia Järviluontokeskus, jota tulevassa kaavassa on suunniteltu sataman kupeeseen, Seppälä heittää.
Järviluontokeskus (Järviluontokeskuksen sivut) on edellisen hallituksen alullepanema vesistömatkailun kärkihanke. Tampereelle suunnitteilla olevan keskuksen tavoitteena on tarjota yhteinen ja ympärivuotinen paikka järvistä ja luonnosta nauttimiseen.
Museo liputtaa muuton puolesta
Taidemuseo on syntynyt tamperelaisen tunnetun yrittäjän Sara Hildénin taidekokoelman ympärille.
Museonjohtaja Päivi Loimaalan mukaan muutossa Finlaysonille olisi haasteita mutta myös paljon mahdollisuuksia.
– Tämän haasteen otamme ihan mielellämme vastaan.
Loimaalan mukaan positiivista olisi erityisesti se, että omasta kokoelmasta voitaisiin koostaa pysyvä näyttely.
Sara Hildénin taidemuseossa on nykyään 2500 neliötä, joista 1500 neliötä on näyttelytilaa.
Myös Särkänniemen tekeillä oleva kaava mahdollistaisi lisätilan rakentamisen museolle. Lisäksi museon liikenneongelmille on kaavassa etsitty ratkaisua.
Yläasteikäiset nuoret suunnittelevat yhteenottoa Tampereen keskustassa perjantai-iltana.
Poliisi on lähestynyt yläkouluikäisten lasten vanhempia viestillä. Sen mukaan poliisin tietoon on tullut useista lähteistä, että nuorisojoukko suunnittelee joukkotappelua perjantaille 27.9. Tarkkaa ajankohtaa tai paikkaa poliisilla ei ole tiedossa.
Poliisi kertoo seuraavansa tilannetta ja puuttuvansa havaitsemaansa häiriökäyttäytymiseen. Poliisi kertoo, että puuttumiskynnys tulee olemaan matala, ja yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantaviin tapahtumiin puututaan välittömästi.
Poliisi vetoaa vanhempiin ja nuoriin, jotta väkivallalta vältyttäisiin. Poliisi ei tiedota asiasta enempää tässä vaiheessa.
Poliisi toivoo joukkotappeluun liittyviä vihjeitä Pirkanmaan alueen vihjepuhelimeen, jonka numero on 0800-90022, tai sähköpostilla osoitteeseen vihjeet.pirkanmaa@poliisi.fi.
Poliisi varoitti yläkouluikäisten vanhempia joukkotappelusta Helmi-viestillä.Yle
Liikenteenohjausjärjestelmässä ollut vika aiheutti merkittäviä viivästyksiä kaikille Tampereelle saapuville ja sieltä lähteville junille perjantaina iltapäivällä.
Esimerkiksi Tampereelta Helsinkiin ja Poriin sekä Helsingistä Ouluun matkalla olevat junat ovat pahimmillaan yli tunnin myöhässä.
VR:n kello 15.00 julkaiseman tiedotteen mukaan liikenteenohjausjärjestelmän vika Tampereen rautatieasemalla on saatu korjattua ja liikenne pääsee jatkumaan.
VR pyytää Tampereelle saapuvien ja sieltä lähtevien junien matkustajia kuitenkin vielä varautumaan viivästyksiin.
Vr oli jo varautunut kuljettamaan osan matkustajista busseilla, mutta varautumisesta voitiin luopua.
Kaikille avoimien ja ilmaisten yliopistokurssien eli MOOC-kurssien tarjonta verkossa kasvaa. Niitä tarjoaa aiempaa useampi yliopisto ja niiden käyttöä yhtenä väylänä yliopistoon lisätään.
Tampereen yliopisto korvaa yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelman pääsykokeen ensi keväänä MOOC-kurssin suorittamisella ja haastattelulla.
Helsingin yliopistossa suunnitellaan sosiaalitieteiden kandiohjelman opiskelijavalintoihin pääsykokeen tilalle MOOC-kurssia ja näyttökoetta.
Helsingin yliopisto myös koordinoi hanketta, joka on tänä syksynä avannut tietojenkäsittelytieteen ensimmäisen vuoden opintoja kaikille avoimiksi useammassa yliopistossa. Helsingissä kurssien kautta on voinut päästä opiskelemaan.
Itä-Suomen yliopisto on puolestaan tuonut ensimmäisenä yliopistona ilmaisia oikeustieteen opintoja verkkoon.
Tampereella huijari paljastuu haastattelussa
Uusi valintatapa yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelmaan on jo hyväksytty Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa.
Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto päättää lokakuun alussa sosiaalitieteiden kandiohjelman opiskelijavalinnan muuttamisesta.
MOOC-kurssi on Tampereelle ja Helsinkiin pyrkiville sama. Se tulee verkkoon yhtä aikaa kevään yhteishaun kanssa, maaliskuun puolivälissä. Kurssiin voi tutustua omatoimisesti 2–3 viikkoa, ja se suoritetaan huhtikuussa ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
Kurssin laajuus on 5 opintopistettä. Opiskelupaikan saamiseksi kurssin arvosanan pitää olla vähintään 4 eli erittäin hyvä. Kurssi arvioidaan asteikolla 0–5.
Tutkinto-ohjelmavastaava Marko Salonen kertoo, että Tampereen yliopiston yhteiskuntatutkimuksen 90:stä uudesta opiskelijasta enintään 40 otetaan sisään MOOC-kurssin perusteella.
Emme halua tehdä valinnasta moninkertaiselta karsinalta vaikuttavaa reittiä. Marko Salonen
Korkeintaan 40 parasta kutsutaan haastatteluun ja valinnat tehdään sen perusteella.
– Emme halua tehdä valinnasta moninkertaiselta karsinnalta vaikuttavaa reittiä. Ne, jotka tulevat haastatteluun voivat olla aika luottavaisin mielin, että sen myös pystyy läpäisemään
– Haastattelua ei läpäise, jos sen perusteella voidaan olla varmoja siitä, että opiskelija on kurssin aikana huijannut. Jos osaaminen ei ole sillä tasolla kuin sen kurssin perustella pitäisi olla, niin se herättää epäilyt.
Ylioppilastodistuksen arvosanojen perusteella Tampereelle valitaan 50 opiskelijaa.
Helsingin yliopiston suunnittelema valintatapa poikkeaa hieman Tampereen mallista.Saga Mannila / Yle
Helsingissä karsitaan näyttökokeella
Helsingin yliopistossa suunnitellaan, että valintakriteerit täyttävistä 160 parasta kurssin suorittanutta kutsutaan erilliseen näyttökokeeseen. Kokeessa testataan kurssilla opittua. Näin varmistuisi se, että erinomainen kurssiarvosana on varmasti hankittu itse.
– Ei myöskään voida ennakoida, kuinka moni todistusvalinnan kautta opiskelupaikan saava on tehnyt kurssin. Haluamme, että tarpeeksi moni pääsee tekemään näyttökokeen ja saamme sitä kautta varmasti parhaat hakijat valittua, kertoo opintoasiainpäällikkö Mikko Vanhanen.
– Tämä valintatapa antaa todistusvalintaan ja valintakokeeseen verrattuna toivottavasti selkeästi laajemmat pohjatiedot ja käsityksen alasta. Toivomme, että tätä kautta saamme motivoituneita opiskelijoita, jotka tietävät aikaisempaa paremmin, mitä ovat tulossa opiskelemaan.
Haluamme, että tarpeeksi moni pääsee tekemään näyttökokeen. Mikko Vanhanen
MOOC-kurssisuoritusten ja näyttökokeen perusteella sosiaalitieteiden kandiohjelmaan valittaneen Helsinkiin 29 uutta opiskelijaa. Ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella opiskelupaikan saisi 30 hakijaa.
Marko Salonen arvioi, että yliopistojen yhteinen MOOC-kurssi voisi ensi keväänä kiinnostaa noin tuhatta hakijaa. Uutta valintatapaa on valmisteltu puolitoista vuotta Toinen reitti-yliopistoon- hankkeen tuella.
Itä-Suomen yliopisto simuloi oikiksen opiskelua
Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen laitoksen avaamat MOOC-kurssit ovat kursseja, jotka oikeustieteen ja julkisoikeuden opiskelijat suorittavat opintojensa aluksi.
– Jos oikeustiede jostakin kulmasta kiinnostaa, kuka tahansa voi nyt mennä vapaasti tutkimaan ja kokeilemaan, mitä yliopistossa opetetaan, kertoo laitoksen johtaja Tapio Määttä.
On tärkeää, että on realistinen käsitys alasta, mistä haaveilee. Tapio Määttä
Lukiolaiset ja muut opiskelupaikkaa hakevat voivat verkkokurssilla tutustua alaan. Työelämässä jo olevat voivat puolestaan täydentää osaamistaan.
– On tärkeää, että on realistinen käsitys alasta, mistä haaveilee. Yritämme simuloida oikeustieteen opiskelua mahdollisimman pitkälle.
– Meillä on myös paljon ihmisiä, jotka miettivät alan vaihtoa. Tämä hanke liittyy vahvasti jatkuvan oppimisen edistämiseen.
Määttä korostaa, että kursseilla ei tarvitse sitoutua suorittamiseen, vaan luentoja ja tehtäviä voi katsella ja tehdä omaan tahtiin. Jos sisältö ei innosta, voi kurssin jättää kesken.
Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen laitoksen johtaja Tapio Määttä uskoo, että kynnys tutustua ilmaiseen verkkokurssiin on matalammalla kuin maksullisissa kursseissa. Varpu Heiskanen / Itä-Suomen yliopisto
Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilla on tarjolla kaksi kurssia: Oikeustieteen perusteet ja Juridinen kirjoittaminen ja tiedonhankinta. Kursseille on tehty jo satoja kirjautumisia.
Kurssien omatoiminen opiskelu on ilmaista. Jos kurssista haluaa tehdä kaikki osiot ja saada suoritusmerkinnän, on ilmoittauduttava Itä-Suomen avoimen yliopiston opiskelijaksi. Tämä on maksullista.
MOOC-kurssien suorittamisen jälkeen opintoja voi jatkaa avoimessa yliopistossa, jossa voi suorittaa ensimmäisen lukuvuoden opintoja vastaavat kurssit.
Kiinnostus kurssien järjestämiseen on vahvassa kasvussa. Tapio Määttä
Määttä kertoo, että kaikki ensimmäisen vuoden opinnot suorittaneet otetaan julkisoikeuden tutkinto-opiskelijoiksi ilman kiintiöitä ja arvosanavaatimuksia. MOOC-kurssit hyväksytään osaksi hallintotieteen kandidaatin tutkintoa.
– Aika monessa yliopistossa ja monella alalla on nyt havahduttu siihen, että tämä on sellainen kenttä, jossa pitää jollakin tavalla olla mukana. Kiinnostus kurssien järjestämiseen on vahvassa kasvussa, sanoo Määttä.
MOOC-kurssien etsiminen vaatii vaivaa
Opetusneuvos Ilmari Hyvönen opetus- ja kulttuuriministeriöstä kertoo, että MOOC-kurssien määriä ja niiden osallistujia korkeakouluissa ei ole valtakunnallisesti tilastoitu. Hän kuitenkin arvioi, että monet yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat niitä kokeilleet.
Tietoja tarjolla olevista MOOC-kursseista on vaikea löytää. Osa kursseista on näkyvillä korkeakoulujen yhteisellä DigiCampus-sivustolla.
– Tieto on aika levällään eri korkeakoulujen sivuilla. Olisi hyvä, että myös tällainen tarjonta saataisiin keskitettyä Opintopolkuun.
Hyvösen mukaan Opintopolku-sivustoa kehitetään parhaillaan, jotta sinne saataisiin tietoa koulutuksista nykyistä kattavammin.
Tieto on aika levällään eri korkeakoulujen sivuilla. Ilmari Hyvönen
Uranuurtaja monien MOOC-kurssien järjestäjänä on Suomessa ollut Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos. Verkkokurssien suorittamisen ja haastattelun kautta on voinut päästä yliopisto-opiskelijaksi.
Kukin yliopisto määrittelee itsenäisesti opintotarjontansa ja yliopisto-opiskelijaksi pääsemiseen vaadittavat opinnot. Tietojenkäsittelykurssien lisäksi tarjolla on myös matematiikan ja tilastotieteen opintoja.
Opetusneuvos Ilmari Hyvönen arvioi, että opiskelijavalinnan liittäminen verkkokursseihin lisää niiden houkuttavuutta.
Ota itsestäsi kuva Pikku Kakkosen lavasteissa, kokeile Merisään lukemista tai testaa, olisiko sinusta urheiluselostajaksi! Tämä kaikki ja paljon muuta onnistui Tampereen Mediapoliksen avoimissa ovissa lauantaina 28.9. klo 10–13.
Yle teki tapahtumasta noin puolen tunnin suoran lähetyksen, jonka voi katsoa myös jälkikäteen Yle Areenasta.
Avoimissa ovissa voi tutustua muun muassa lastenohjelmien ja uutis- ja ajankohtaisohjelmien tekoon. Vieraat voivat käydä Pikku Kakkosen studiossa ja nähdä, kun Seikkailukoneesta tuttu Reppu-Heppu esiintyi ja esitteli Eskari-sovellusta.
Ylen alueellisten tv-uutisten ankkureita voi jututtaa Mediapoliksen aulassa. Lisäksi pääsi seuraamaan lähietäisyydeltä, miten Radio Suomen Tampereen lähetystä tehtiin klo 9–12.
Vieraille tarjoutui myös mahdollisuus poikkeukselliseen virtuaalitodellisuusmatkaan. VR-teos havainnollistaa, miten aistivammainen Aarne Pirkola kokee maailman.
Tapparan ja Ilveksen pelaajat E-urheiluturnauksessa
Yle Galaxi ja Tampereen seudun ammattiopisto Tredu järjestivät avoimissa ovissa E-urheiluturnauksen. NHL-jääkiekkopelissä kisasivat Tampereen kaupungin nuorisotiloissa järjestetyistä karsinnoista finaaliin päässeet.
Myös Tapparan ja Ilveksen pelaajat kohtasivat toisensa näytösottelussa.
Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataideopiskelijat puolestaan järjestävit palamaalausta yli 5-vuotiaille.
Mediapoliksen osoite on Tohlopinranta 31. Saapumisohjeita on Mediapoliksen nettisivuilla.
Syksyn uutisten viesti on selkeä: kaupungeissa asuntojen hinnat nousevat mutta maalla talot eivät kelpaa kenellekään.
Vielä selkeämpi on johtopäätös: Suomessa asunnot ovat väärässä paikassa. Hesarin jutussa Suomen Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna sanoo, että vain kolme aluetta on selvästi turvassa arvon laskulta: pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku.
On tavallista, että ”alueet”, eli Helsingin ulkopuolinen Suomi rutistetaan puheenvuoroissa ja otsikoissa yhdeksi nipuksi ja julistetaan sille romahdusta, häviötä ja paikkaa jyrkän jakolinjan väärässä päässä. Tämä on aika raaka viesti, eikä huomioi erilaisia paikkakuntia, toiveita, asumisratkaisuja ja elämäntapoja.
Asunnot eivät ole vain ”varallisuutta”, jota aiotaan sopivan paikan tullen realisoida. Ne ovat ihmisten koteja. Jos Suomea katsoo muualta kuin kaupungista käsin, huomaa, että elämää on muuallakin kuin Helsingin seudulla, Turussa ja Tampereella.
On todella kaupunkikeskeistä puhua siitä, että koko ”muu Suomi” olisi jokin kategorinen romahdus.
Kukaan ei kiistä kaupungistumista. Kukaan ei kiistä maaseudun raja-alueiden tyhjenemistä. Kukaan ei kiistä asuntojen hintatilastoja. Mutta näistä tiedoista yhdessä ei synny vain voittajia ja häviäjiä. On todella kaupunkikeskeistä puhua siitä, että koko ”muu Suomi” olisi jokin kategorinen romahdus.
Otsikoissa vivahteet katoavat, ehkä siihen ollaan jo totuttu. Ongelma on se, että maalailu jakaa Suomen nollan arvoisiin purkukuntoisiin taloihin ja isojen kaupunkien arvokkaisiin keskustoihin. Valtava määrä elämää jää siihen väliin, ja se taas voi vaikuttaa siihen, miten mielikuvat kaupunki-maaseutu-akselilla muodostuvat. Voi kysyä, onko maakuntien tuhon lietsonta itseään toteuttava ennuste. Miksi kukaan rakentaisi tulevaisuutta paikkaan, joka on julistettu häviäjäksi?
Helsingissä törmää välillä ajatukseen siitä, että kaikki haluaisivat asua isossa kaupungissa. Se on hassu ajatus muun muassa siksi, että pääkaupunkiseudun asuinalueista suuri osa näyttää ihan samalta kuin taajamat ja asuinalueet muuallakin. Ei ole suurkaupungin sykettä Pakilassa. Siksi ihmiset kai siellä haluavat asua.
Mietitään vaikka näitä paikkoja: Joensuu, Rovaniemi, Inari, Kokkola, Kuopio, Oulu. Onko niissä kaikki mennyt?
Suomessa on yli puoli miljoonaa mökkiä. Näyttääkö siltä, ettei väki viihdy missään muualla kuin kaupungin keskustassa?
Kotimainen ruoka elää kukoistuskautta ainakin puheissa. Muistetaanko meillä, että joku ihan oikeasti tuottaa sitä ruokaa tuolla maakuntien Suomessa?
Digitalisaatio mahdollistaa monen työn tekemisen mistä vain, ja onneksi kotimaan matkailu lisääntyy. Ehkä joku huomaa näidenkin trendien kautta, että pitkin maata asutaan, eletään ja käydään töissä.
Helsingissä asuntojen hinnat ovat sairaan korkeita. Näiden asuntolainojen keskeltä käsin on vaikea käsittää, miksi edullinen koti on vain ongelma. Miksei kukaan toitota siitä, miten hyvä elämänlaatu on niillä, joilla on pienet asuinkulut? Kaupunkien keskustoissa asuvat lasketaan asuntokaupan voittajiin, mutta eivätkö voittajia ole myös ne töissä käyvät maakuntien ihmiset, joiden kaikki raha ei mene asumiseen?
Työt ovat eri paikassa kuin asunnot, sanotaan. Osa töistä on, osa ei. Juttelin Suomussalmen kunnanjohtajan Erno Heikkisen kanssa. Hän on 28-vuotias, palannut kotiseudulleen töihin. Suomussalmen työttömyysprosentti on 13, mutta tietyissä ammateissa, esimerkkinä palomiehet ja lääkärit, vaivaa työvoimapula. Koko Kainuussa työvoimapula pahenee lähivuosina, sillä työvoimasta poistuu 2018-2022 välisenä aikana yli 2700 ihmistä. Puhetta työvoimapulasta ei tahdota oikein uskoa, sanoo kunnanjohtaja Heikkinen. Vaikeahan sitä on uskoa, kun juttu toisensa jälkeen todistaa, että koko Itä-Suomi on väärässä paikassa.
Reetta Räty
Kirjoittaja on Kuusamossa kasvanut kirjoittaja, joka voisi hankkia kakkosasunnon Hossan tai Oulangan kansallispuistojen liepeiltä.
Aiheesta voi keskustella maanantaina 30.09. ko 16.00 asti.
Metallisavupiiput ovat yleistyneet Suomessa nopeasti 2000-luvulla, koska ne ovat kevyitä ja helppoja asentaa. Samaan aikaan tulipalojen määrä on kuitenkin kasvanut tutkijan mukaan huolestuttavasti.
Diplomi-insinööri Perttu Leppänen tutki Tampereen yliopiston väitöstutkimuksessaan metallisavupiippujen paloturvallisuutta. Tulipaloja on syttynyt Leppäsen mukaan myös uusista CE-merkityistä metallisavupiipuista.
Perttu Leppäsen mukaan kaikista savupiipuista syttyneissä asuinrakennusten tulipaloista vuonna 2012 jopa 70 prosenttia oli tapauksia, jossa savupiippuna oli metallisavupiippu. Määrä on suuri, koska metallisavupiippujen osuus kaikista Suomen savupiipuista on vain noin kymmenen prosenttia.
Metallisavupiippujen aiheuttamia tulipaloja oli Suomessa noin 500 vuosina 2004–2009, Leppänen havaitsi jo diplomityössään. Tulipalojen määrä on jonkin verran vähentynyt viime vuosina.
Tulisijoista ja savupiipuista aiheutuu yhteensä noin 600–700 tulipaloja vuosittain.
Väitöstutkimuksessa tehtiin kokeita laboratoriossa ja mitattiin tulisijojen savukaasujen lämpötilaa ihmisten kodeissa. Metallisavupiipun paloturvallisuuteen vaikuttavat tutkijan mukaan oleellisesti tulisijan savukaasujen lämpötila ja savupiipun asennustapa. Näissä on ollut ongelmia.
Vaarana on, että savupiipun lämpötilaluokka on liian matala. Tästä voi seurata savupiipun läpiviennin ylikuumeneminen.
Paloturvallisuus parantunut jo
– Suomessa ongelma on erityisen suuri, koska tulisijojen lämmitystapa on erilainen ja yläpohjien lämmöneristekerrokset monesti paksumpia kuin lämpimämmissä maissa. Näiden seurauksena lämpötilat savupiippujen läpivienneissä nousevat korkeammiksi, Leppänen sanoo.
Tutkimuksen avulla on pystytty Leppäsen mukaan vaikuttamaan metallisavupiippujen paloturvallisuuteen Suomessa. Nykyään tulisijoista ilmoitetaan savukaasujen lämpötila, joka soveltuu tutkijan mukaan paremmin savupiipun valintaan.
– Suomessa myynnissä olevat metallisavupiiput on nykyään testattu suomalaista asennustapaa paremmin vastaavalla tavalla, mikä on parantanut niiden paloturvallisuutta selvästi, Leppänen sanoo.
Suurimmat paloriskit ovat tilanteissa, joissa tulisija vaihdetaan tai lisätään yläpohjaan lämmöneristettä. Tutkija neuvoo kääntymään tulisija- ja savupiippuvalmistajien tai nuohoojan puoleen, jos oman savupiipun paloturvallisuus huolestuttaa.
Diplomi-insinööri Perttu Leppäsen väitöskirja Fire Safety of Metal Chimneys in Residential Homes in Finland tarkastetaan Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnassa perjantaina 11. lokakuuta.
Voit kommentoida jutun lopussa 30.9. klo 18.00 asti.
Poliisin tietoon on tullut, että nuorisojoukko suunnittelee jälleen joukkotappelua Tampereen keskustan alueella tänään maanantaina iltapäivällä tai illalla.
Poliisi kertoo olevansa tietoinen asiasta ja seuraa tilannetta.
– Poliisi tulee puuttumaan matalalla kynnyksellä havaitsemaansa häiriökäyttäytymiseen ja yleistä järjestystä ja turvallisuutta mahdollisesti vaarantavaan toimintaan, poliisi tiedottaa.
Joukkotappelun piti olla perjantaina illalla, mutta sitä ei ollut silloin. Koulut varoittivat yläkouluikäisten lasten vanhempia viestillä silloin. Poliisilla ei ollut tarkkaa ajankohtaa tai paikkaa tiedossa perjantaina.
Poliisi varoitti yläkouluikäisten vanhempia joukkotappelusta Helmi-viestillä.Yle
Poliisi vetoaa jälleen vanhempiin ja nuoriin väkivaltaisuuksien ennalta estämiseksi. Tappeluun osallistuvat nuoret joutuvat myös poliisin ja lastensuojelun toimenpiteiden kohteeksi, poliisi varoittaa.
Poliisi toivoo joukkotappeluun liittyviä vihjeitä Pirkanmaan alueen vihjepuhelimeen, jonka numero on 0800-90022, tai sähköpostilla osoitteeseen vihjeet. pirkanmaa@poliisi.fi.
Sara Hildénin taidemuseolle rakennetaan uudet tilat Finlaysonin alueelle Tampereen keskustaan. Tampereen kaupunginhallitus hyväksyi esityksen maanantaina.
Taidemuseo on syntynyt tamperelaisen tunnetun yrittäjän Sara Hildénin taidekokoelman ympärille.
Sara Hildénin taidemuseo on ollut tähän asti huvipuisto Särkänniemen alueella, mutta museo vaatisi siellä peruskorjausta ja lisää tilaa.
Uusi rakennus vaatii kaavamuutoksia. Asemakaavan valmistelua varten järjestetään taidemuseon suunnittelukilpailu kansainvälisenä arkkitehtuurikilpailuna. Tavoitteena on, että uusi museo voisi aueta 2026.
Sara Hildénin taidemuseon näyttelyissä vierailee vuosittain 40 000–100 000 kävijää. Finlaysonin sijainti ja uusi rakennus auttaisi kaupungin mukaan saamaan kansainvälisiä näyttelyitä.
Museo on tulossa Finlaysonin kirkon lähelle parkkipaikalle. Tila on varsin ahdas. Museo rakennetaan yhteistyössä vakuutusyhtiö Varman kanssa, se omistaa maa-alueita Finlaysonilla.
Museo tehdään yhteistyönä vakuutusyhtiön kanssa
Museo rakennetaan allianssimallilla, kuten esimerkiksi Rantaväylän tunneli ja raitiotie Tampereella. Pormestari Lauri Lyly sanoo, että nytkin kyseessä on ennakkoluuloton uusi avaus.
– Varma ja Sara Hildénin säätiö ovat olleet mukana selvittämässä uutta konseptia, jolla voimme toteuttaa ison investoinnin yhdessä. Näin saamme jaettua investointikuormaa ja voimme vahvistaa kaupungin länsipuolen elinvoimaa ja vetovoimaa. Lisäksi Sara Hildénin taidemuseo -hanke sopii oivallisesti osaksi hakuamme Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026.
Kaupunki haki vuosien ajan museolle uutta paikkaa.
Finlaysonin alue täyttää 200 vuotta vuonna 2020. Alueella toimii yli 100 yritystä ja siellä työskentelee ja asioi päivittäin tuhansia ihmisiä. Finlaysonin alueen maa-alueet ja kiinteistöt omistaa työeläkeyhtiö Varma ja Tampereen kaupunki.
Alueella järjestetään ympäri vuoden runsaasti tapahtumia, joista suurin on Finlayson ArtArea.
Sara Hildénin säätiön hallituksen puheenjohtaja Timo Laatunen kiittää ratkaisua.
– On hienoa, että pitkien ponnistelujen ja neuvottelujen tuloksena saatiin näin hyvä tulos.
Säätiö, Varma ja Tampereen kaupunki perustavat keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön omistamaan museorakennusta. Yhtiö rakennuttaa museon ja vuokraa sen Tampereen kaupungille 30 vuodeksi. Rakentaminen rahoitetaan osakkaiden sijoituksilla sekä lainalla.
– And action! Ohjaaja Marja Pyykkö heilauttaa kätensä alas. Vihreä Jaguar lähtee merkistä liikkeelle ja lähes välittömästi noin 10-vuotias poika selässään hieman pienempi tyttö alkaa nousta hitaasti ilmaan, kuin lentoon auton perään. Ollaan Tampereen Pyynikillä, Sihja-elokuvan kuvauksissa.
Elokuvan takana on helsinkiläinen Tuffi Films, jonka tunnetuin työ on vuonna 2014 Oscar-ehdokkaaksi noussut Pitääkö mun kaikki hoitaa. Molempien elokuvien taustalta löytyvät käsikirjoittaja Kirsikka Saari ja tuottaja Elli Toivoniemi.
Sihjan kuvausryhmä on kansainvälinen, muun muassa pääkuvaaja on Hollannista. Elokuva on saanut myös ulkomaista rahoitusta. Jussi Mansikka, Yle
Lähes 3 miljoonan euron budjetilla tehtävän Sihjan suurin rahoittaja on Suomen elokuvasäätiö, joka tukee hanketta lähes 900 000 eurolla. Tampereen kaupunki on myöntänyt elokuvalle 100 000 euron tuotantotue, joka kattaa 15 prosenttia Tampereella syntyneistä tuotantokuluista.
– Kaupungin tuella oli iso merkitys sille, että Sihjaa kuvataan juuri Tampereella, sanoo Venla Hellstedt, toinen elokuvan tuottajista.
– Meidän tekijöiden kannalta on tosi tärkeää, että rahoitus järjestyy helposti, rahoittaja on luotettava ja rahoituspäätös tulee nopeasti. Tampereella tämä toimii hienosti.
Tamperelaiset yritykset hyötyvät tuesta
Puolitoista vuotta sitten käyttöön otettu tuotantokannustin on houkutellut Tampereelle muitakin tv- ja elokuvaryhmiä. Ensimmäisen vuoden aikana tukea myönnettiin sen verran kuin oli budjetoitu eli puoli miljoonaa euroa.
Kannustimella on selkeät säännöt. Kaupalliset tv-, elokuva ja vr-tuotannot voivat saada 10 prosentin maksuhyvityksen Tampereella syntyneistä tuotantokuluista.
Lisäksi tuotannolle voidaan myöntää 0–5 prosentin lisätuki sen mukaan, kuinka hyvin Tampereen seutu saa elokuvan kautta näkyvyyttä.
Tähän mennnessä suurin ja näkyvin kannustinrahaa saanut elokuva on Juice, josta Tampere maksoi lähes 83 000 euroa. Tuotantoyhtiö Yellow Film & TV:n arvion mukaan Tampereelle jäi yli puoli miljoonaa euroa, eli noin kolmannes 1,7 miljoonan euron kokonaisbudjetista.
Elokuvan teon välillisiä vaikutuksia, esimerkiksi kuvausryhmän kaupungissa vapaa-ajallaan käyttämää euromäärää, voi tietysti vain arvailla.
SuomiLOVE-sarjan kuudetta kautta kuvataan tänä syksynä Tampereen Mediapoliksessa.Atte Mäläskä
Tampereen tuella on tehty myös lukuisia tv-ohjelmia, muun muassa Gladiaattoreita, SuomiLOVEa ja Kontio ja Parmas -komediasarjaa. Niistä monen takana on tamperelainen tuotantoyhtiö.
– Tämän vuoden aikana Tampereella tehdään erilaisia asioita yli 30 elokuvaan tai tv-ohjelmaan. Täällä voidaan tehdä esituotantoa, varsinaisia kuvauksia tai jälkituotantoja, arvioi liiketoiminnan kehitysjohtaja Ilkka Rahkonen Business Tampereesta.
– Olemme halunneet muuttaa markkinaa niin, että Tampereella on Ylen oman tekemisen lisäksi myös kaupallista av-tuotantoa. Se on onnistunut hyvin. Tällä hetkellä kaikki isot kaupalliset elokuva- ja tv-yhtiöt joko tekevät tai suunnittelevat uusia hankkeita Tampereella.
Ilkka Rahkosen luotsaama Film Tampere auttaa elokuvantekijöitä moni tavoin. Paikallistuntemusta tarvitaan esimerkiksi kontaktien ja kuvauspaikkojen löytämisessä.Jussi Mansikka / Yle
Tampereen elokuvakomissiota, Film Tamperetta luotsaava Rahkonen näkee kaupungin tarjoaman rahoituksen ennemmin investointina kuin tukena – tuotantotuen säännöt takaavat sen, että jokainen euro tulee takaisin vähintään kymmenkertaisena.
– Tällä hyvin maltillisella investoinnilla syntyy uusia töitä, uutta liiketoimintaa ja uusia investointeja. Keskeinen tavoite on myös se, että alan ammattilaiset ja yritykset sijoittuvat tänne veronmaksajiksi. Jo nyt Tampereella on kymmeniä alan firmoja ja melkoinen joukko huippuosaajia.
Elokuvakaupunki Turun tukipotti puolet pienempi
Tampere ei ole ainoa Suomen kaupunki, joka tukee elokuvantekijöitä. Film Tampereen lisäksi Suomessa on viisi muuta alueellista elokuvakomissiota, jotka auttavat koti- ja ulkomaisten tv-sarjojen ja elokuvien tekijöitä esimerkiksi kuvauspaikkojen ja paikallisten yhteistyökumppaneiden etsimisessä.
Rahan jakaminen ei kuulu automaattisesti komission valikoimaan. Lapin elokuvakomission palveluita elokuvantekijät kehuvat todella hyviksi, mutta rahaa siltä ei saa.
Kaakon ja Pohjois-Suomen komissiot ovat tarjonneet rahoitusta satunnaisesti, mutta Tampereen lisäksi vain Turussa taloudellinen tuki on säännöllistä.
– Tuotannontuki on kehitetty kompensoimaan niitä ylimääräisiä kustannuksia, joita tuotantoyhtiöille tulee, kun ne kuvaavat Helsingin sijaan Turussa, kertoo Turun tukipäätökset tekevä elokuvakomissaari Teija Raninen.
Turku on tukenut elokuvantekijöitä jo 2000-luvun alusta asti. Varsinainen tuotannontuki on ollut käytössä kymmenisen vuotta. Turun elokuvakomission budjetti on suuruudeltaan noin puolet Tampereen vastaavasta ja tukipäätökset tehdään tapauskohtaisesti.
Turku tunnetaan elokuvakaupunkina ja täällä on kehitetty elokuvamatkailua. Kaupungin saama imagohyöty on merkittävää. Teija Raninen
– Viimeisen kymmenen vuoden aikana Turussa on kuvattu yhteensä yli 50 tv-sarjaa tai elokuvaa. Ilman tuotantotukea näitä projekteja ei olisi täällä tehty, Raninen sanoo.
Elokuvakomissaarin mukaan tuki palautuu kaupungille korkojen kanssa. Parin viimeisen vuoden aikana kaupunkiin on syntynyt seitsemän uutta av-alan yritystä ja paikalliset ihmiset ja yritykset ovat saaneet työtä.
– Turku tunnetaan elokuvakaupunkina ja täällä on kehitetty elokuvamatkailua. Kaupungin saama imagohyöty on merkittävää, Teija Raninen sanoo.
Elina Patrakka ja Justus Hentula näyttelevät pääosia Marja Pyykön ohjaamassa elokuvassa, jonka lopullinen nimi ratkeaa ennen ensi-iltaa.Jussi Mansikka / Yle
Muu maa hyötyy Helsingin tuttuudesta
Tampereen Pyynikillä Sihjan kuvausryhmä viettää ansaittua ruokataukoa. Marja Pyykkö kehuu elokuvan pääparin Elina Patrakan ja Justus Hentulan asennetta ja ammattitaitoa. Omapäistä Sihja-keijua ja kilttiä Alfredia näyttelevät 9- ja 12-vuotiaat tähdet ovat mukana elokuvan kaikkina kuvauspäivinä. 34 kuvauspäivästä 26 on Tampereella tai lähialueella.
– Tampereelta löytyi helposti kaikki kuvausryhmän tarvitsemat palvelut. Ja kaupunki on nopeiden kulkuyhteyksien päässä Helsingistä, Venla Hellstedt iloitsee.Jussi Mansikka / Yle
Talouden lisäksi kuvauspaikan valinnassa painavat taiteelliset kriteerit. Sihjan tekijät halusivat tehdä elokuvaa nimenomaan Helsingin ulkopuolella.
– Suurin osa kotimaisista elokuvista tehdään Helsingissä ja siksi se näyttää elokuvissa jo kuluneelta. Tampereelta löytyi sellaisia kuvauspaikkoja, joita haimme – tehdas, lähiö, vesialue. Ja kaupunki on tosi nätti, Venla Hellstedt sanoo.
Myös studiokuvaukset olisi haluttu tehdä Tampereella, mutta kaupungin ainoa tarpeeksi korkea tv-studio Mediapoliksessa oli varattu vuodeksi eteenpäin.
Reilun vuoden kuluttua ensi-iltaan tulevassa elokuvassa Sihja ja Albert lentävät Pyynikin puutaloidyllin yllä. Pyynikin maisemien lisäksi valmiista elokuvasta voi yrittää etsiä vaikkapa Hervantaa, Nokiaa tai Kangasalaa.
Sihjan pääpari opiskeli kesällä akrobatiaa Hollannissa. Taitoja tarvitaan muun muassa elokuvan lentokohtauksissa.Jussi Mansikka / Yle
Yleisradion entinen toimittaja ja tuottaja Seppo Vihtonen on kuollut. Hän menehtyi tänään maanantaina Tampereella pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana 81-vuotiaana.
Vihtonen aloitti Ylen palveluksessa vuonna 1967. Kolmenkymmenen vuoden ajan hän toimi Ylellä lukuisissa eri tehtävissä.
Vihtonen tuotti TV2:lle muun muassa turvallisuusaiheisia Tietoiskuja, joissa valistettiin suomalaisia muun muassa liikenteen, viinan ja perheväkivallan vaaroista. Tietoiskuissa kannustettiin lisäksi ostamaan suomalaisia tuotteita ja suosimaan kotimaan matkailua.
Vihtonen oli myös Poliisi-TV:n ensimmäinen tuottaja.
Humppila on esimerkki rajusta väestökatokunnasta. Vaikka sijainti on erinomainen Helsingin, Turun ja Tampereen välimaastossa keskellä Ruuhka-Suomen väkirikkautta, imua ei löydy. Vuosisadan alussa asukkaita oli 2600, nyt 2200 ja parinkymmenen vuoden päästä enää 1600. Väestökadon takia Humppilan syntyvyys on romahtanut. Tänä vuonna uusia humppilalaisia syntyy alle 15.
– Kyllä se kertoo siitä, ettemme ole onnistuneet niin kuin olisi pitänyt, myöntää Humppilan kunnanjohtaja Jari Keskitalo.
Marika Berg sanoo hoitaneensa lapsitalkoot omalta osaltaan. Neljäs lapsi Kiia on neljän kuukauden ikäinen.Timo Leponiemi / Yle
Tuore Tilastokeskuksen uusi väestöennuste on synkkää luettavaa muutenkin hämäläiskunnille. Seuraavien kahden vuosikymmenen aikana väki vähenee kaikissa kunnissa. Vain Lahti sinnittelee aluksi väen vähenemistä vastaan. Erityisen rajua asukasluvun lasku on Humppilassa, Hartolassa, Padasjoella ja Sysmässä. Ne menettävät asukkaistaan neljäsosan parissa vuosikymmenessä. Samalla syntyvyys uhkaa laskea kriittisen alas.
Kunnan talous heikentyy
Asukasmäärän lasku näkyy myös Humppilan kunnan taloudessa. Se vaikuttaa valtionosuuksiin, verotuloihin ja elinvoimaan. Tutkija Timo Aron mukaan kato vaikuttaa aina palvelurakenteeseen.
– Me olemme kuitenkin lähteneet siitä, että tämä väkimäärän väheneminen on väliaikainen tilanne. Olemme satsanneet kovasti palveluihin ja uskomme sitä kautta saavamme väkiluvun nousuun, Humppilan kunnanjohtaja Jari Keskitalo sanoo.
Humppilan keskustassa on omat hyvässä kunnossa olevat ala- ja yläasteen koulut. Keskitalon mukaan kunnassa seurataan tarkasti päiväkodin ja koulun oppilasmääriä. Samalla mietitään, miten virkoja täytetään.
Humppila on satsannut koulujen kuntoon.Timo Leponiemi / Yle
– Tuollainen 15 oppilaan ikäluokka on vielä varsin hyvä ja muodostaa mukavan kokoisen luokan. Toki meille mahtuisi oppilaita huomattavasti enemmänkin.
Säilyykö koulu?
Kahden kuukauden ikäisen Kiia-tyttären äiti Marika Berg pohtii huolestuneena koulun säilymistä omassa kunnassa.
– Nyt ainakin vielä nautitaan tästä omasta pienestä koulusta. Pienen paikkakunnan palveluiksi täällä on hyvät palvelut. Jos jotain tarvitsee enemmän, niin sitten mennään Forssaan tai Loimaalle. Jos sieltä ei tarpeellista palvelua löydy, niin sitten mennään Turkuun, Tampereelle tai Hämeenlinnaan.
– Täällä Kiia saa pienen, turvallisen ja viihtyisän kasvuympäristön. Jos isompana on kaipuuta muualle, sitten hän lähtee kokeilemaan siipiään siellä.
Katariina Hyytiäinen haluaa Alvarin lisäksi muitakin lapsia. Humppilassa syntyi viime vuonna 14 lasta.Timo Leponiemi / Yle
Kahden kuukauden ikäisen Alvar-pojan äidin Katariina Hyytiäisen juuret ovat syvällä syntymäkotikunnassa ja se saa jäämään, vaikka muut lähtevät.
– Mikäs täällä on maaseudun rauhassa kasvaessa. Itse olen temmeltänyt ympäri metsiä ja rakentanut puumajoja. Kyllä haluan Alvarille samanlaisen lapsuuden kuin olen itse saanut.
Humppilan läpi kulkee rautatie ja valtatie 2. Kunta on kuitenkin hyvin maaseutumainen.Timo Leponiemi / Yle
Katariina Hyytiäisellä on itsellään kolme sisarusta ja suunnitelmissa on, ettei Alvar jää hänen ainoaksi lapsekseen. Nykyiset kunnan palvelut riittävät perheen tarpeisiin, eikä kaipuuta Helsingin vilinään ole. Sen sijaan kunta voisi mainostaa itseään enemmän.
– Ei moni varmastikaan edes tiedä, kuinka hieno paikka tämä on.
Rinnakkaisluokka käy tarpeettomaksi
Tämän vuosikymmenen alusta Humppilassa syntyneiden lasten määrä on puolittunut. Nyt kakkosluokalle olevalle Neea Bergille koulukavereita on rinnakkaisluokallakin, mutta reilun parin kuukauden ikäinen Alvar ja muut tänä vuonna syntyneet humppilalaiset mahtuvat aikanaan yhteen luokkaan.
Kun Neea Berg syntyi humppilalaisia vauvoja oli 29, nyt ennuste on 15.Timo Leponiemi / Yle
Vaikka Humppilassa koulut ovat kunnossa, päiväkoti uusi ja liikuntapaikatkin tip-top, jotain puuttuu, myöntää kunnanjohtaja Jari Keskitalo. Kuntaan pitäisi saada yrityksiä ja niiden mukana työpaikkoja.
– Kyllä meidän pitäisi saada lisää yrityksiä kakkostien varteen. Sinne me teemme nyt kovat satsaukset.
Rakennettua omakotitaloa ei saa myytyä
Sijainnista Humppilan menestymisen ei pitäisi olla kiinni, sillä kuntaa halkoo sekä kakkostie että ysitie. Humppilassa on myös juna-asema, josta nousee junaan vuosittain 30 000 matkustajaa.
Virta vetää silti nuorta väkeä isompiin keskuksiin. Marika Bergin neljästä lapsesta vanhin on jo lähtenyt opiskelujen perässä muualle. Kysymys, tuleeko 16-vuotias tytär vielä takaisin Humppilaan, saa äidin mietteliääksi.
– Tällä hetkellä omien sanojensa mukaan ei tule takaisin. Mutta ovi on kuitenkin auki, jos hän päättää palata.
Maaseutukunnilla on yhteinen ongelma, rakennettua omakotitaloa ei tahdo saada myytyä.Timo Leponiemi / Yle
Asukasluvultaan taantuvissa kunnissa ihmisiä pitää kotiseuturakkaus. Tai se, että sinne rakennettua asuntoa ei saa myytyä. Kunnanjohtaja Jari Keskitalo myöntää, että se on "pitovoimatekijä", joka koskee kaikkia Suomen maaseutukuntia. Humppila ei ole tästä poikkeus.
– Ihmiset ovat hyvin varovaisia, kun he pohtivat rakentamispäätöksiä. Täällä on huomannut sen, että jos rakentaa omakotitalon, hinta on jotain 250 000 euroa. Jos sitä ryhtyy myymään pois, samaa hintaa ei siitä saa. Jos omakotitalo maksaa yli 200 000 euroa, sen myyminen täällä on hyvin vaikeaa.
Ylen väestökone kertoo oman kotikuntasi tilanteen tulevaisuudessa.
Rakennustarvikekauppaketju Byggmax suunnittelee Turun myymälänsä sulkemista.
Byggmax aikoo sulkea Itäharjulla sijaitsevan myymälänsä viimeistään ensi vuonna. Samalla yhtiö suunnittelee Raision myymälänsä uudistamista ensi keväällä. Kevään aikana uudistetaan myös Kangasalan, Porvoon ja Riihimäen myymälät.
Itäharjun myymälän sulkemisen vuoksi Byggmax aloittaa yt-neuvottelut, jotka koskevat kahtaa ihmistä. Heille pyritään löytämään korvaavat tehtävät Raision myymälästä.
Turun myymälän mahdollista sulkemista yhtiö perustelee myymälän huonolla kunnolla ja sijainnilla.
– Turun kaupungin tontilla Itäharjun alueella sijaitseva myymäläkiinteistö on huonossa kunnossa ja alueen kehitys on epävarma. Emme ole saaneet myymälän liiketoimintaa kannattavaksi yrityksistämme huolimatta. Kiinteistön vuokrasopimus päättyy vuoden vaihteeseen ja se on meille hyvän tilaisuus uudelleenarvioida toimintaamme Turun alueella kokonaisuutena, sanoo Byggmax Suomen maajohtaja Aleksi Virkkunen tiedotteessa.
Turun Itäharjun Byggmax on avattu vuonna 2008 ja on ruotsalaisyhtiön ensimmäinen Suomen myymälä.
Suomessa yhtiöllä on tällä hetkellä 11 myymälää. Henkilöstön määrä Suomessa on 80.
Tamperelainen taloyhtiö myy yhdeksän valaisimen kokonaisuutta, joista se voi saada hyvinkin puoli miljoonaa euroa. Samalla vanhan elokuvateatterin ilme muuttuu pysyvästi.
Kyse ei ole mistä tahansa valaisimista, vaan kulttimaineeseen nousseen Paavo Tynellin (1890–1973) luomuksista.
Keräilijät maksavat niistä maltaita.
Valaisimet ovat olleet kymmeniä vuosia sitten toimintansa lopettaneessa elokuvateatteri Kino Ilveksessä. Tiloissa toimii nykyään vuokralaisena Tampereen Ylioppilasteatteri.
Tämän valaisimen hinta-arvio on 50 000 - 70 000 euroa. Se on yli metrin kokoinen. Annmaris
Tynellin valaisimien kuljettaminen pois teatterista ja vaihtaminen tavallisiin "loisteputkiin" on herättänyt huomiota. Nyt valaisimet ovat myynnissä Huutokauppakamari Annmaris Auctionsissa. Huutokauppa järjestetään ensi sunnuntaina.
Valaisimet maksavat arviolta 40 000 eurosta 70 000 euroon. Lisäksi myynnissä on kattokoristeita.
Taloyhtiö mietti asiaa useita vuosia
Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Jukka Koskela sanoo, että myyntipäätös on syntynyt pitkän ajan kuluessa. Asukkaat ovat keskustelleet siitä useita vuosia.
– Taloyhtiössä on ollut pitkäaikaisten osakkaiden tiedossa, että Tynellin valaisimilla on kysyntää. Myyntipäätökseen on varmaan vaikuttanut myös sellainen usko, että Tynellin valaisimien kysyntä voi myös loppua.
Tämän valaisimen hinta-arvio on 40 000 - 60 000 euroa.Annmaris
Rahojen käytöstä ei ole Koskelan mukaan vielä selvillä.
– Seitsemänkymmentävuotiaassa talossa kyllä remontoitavaa riittää.
Käytännön syyt taustalla
Annmaris Auctionsin toimitusjohtaja Jukka Takala sanoo, että Tynellin valaisimet ovat nyt erittäin suosittuja.
Tällä hetkellä Paavo Tynellin valaisimia pidetään maailmalla jopa kalleimpina ja hienoimpina valaisimina.
Tynell teki paljon valaisimia julkisiin tiloihin. Hänen valaisimiaan oli Takalan mukaan paljon elokuvateattereissa.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Tynellin valaisimia myydään elokuvateattereista pois.
– Niitä on käytännön syistä poistettu. Yksi syy on, että ne eivät läpäise nykyisiä sähkövaatimuksia. Ne alkavat olla myös vähän liian kalliita, omistajalla ei ole mahdollisuutta suojata ja vahtia niitä. Käytännössä niitä on jouduttu vaihtamaan, Takala kertoo.
Kotikäytössä valaisimia voi Takalan mukaan yleensä käyttää, jos tekee tarvittaessa sähkömuutoksia.
Tynellin valaisimien hinta alkoi nousta Takalan mukaan viime vuosina. Vielä takavuosina niitä päätyi jopa kaatopaikoille.
– Aloitin urani 30 vuotta sitten. Silloin valaisimia laitettiin kierrätykseen ja Pelastusarmeijan kirpputoreilla saattoi saada valaisimia kympeillä ja satasilla.
Nyt suomalainen huutokauppa on myynyt valaisimia, jotka ovat olleet aiemmin ravintoloissa, metsäyhtiöiden klubeilla tai elokuvateattereissa.
Kolme valaisinta yli miljoonalla eurolla
Nyt myynnissä olevat valaisimet eivät ole edes kalleimpia. Viime vuonna Annmaris Auctions myi kolme Tynellin valaisinta. Niistä maksettiin yhteensä huimat 1,1 miljoonaa euroa.
Tynellin valaisimia on mennyt keräilijöille ulkomaille. Jukka Takala iloitsee, että myös suomalaiset ovat alkaneet nähdä niiden arvon ja ostaa niitä.
Kino Ilveksen elokuvasali. Annmaris
Valaisimet ovat kookkaita. Yhden nyt myynnissä olevan valaisimen korkeus on 150 senttiä ja leveys 135 senttiä.
– Näistä saisi superhienon hotelliin aulaan tai ravintolaan tai tulevan taidemuseon aulaan. Toivoisin, että myös suomalaiset osaisivat käyttää näitä kierrätysvalaisimia.
Paavo Tynell suunnitteli valaisimia Taito Oy:lle ja Idmanille. Valaisimia on tehty tuhansittain. Yhdysvalloissa Tynellillä oli oma edustaja, minkä ansiosta amerikkalaiset tuntevat valaisimet.
Museovirasto: Vaikeaa suojella
Tamperelaista Kino Ilvestä ei ole suojeltu. Sen takia myynnille ei ole estettä.
Museoviraston kulttuuriympäristöpalveluiden osastonjohtaja Mikko Härö sanoo, että valaisinten suojelu paikalleen edellyttäisi ainakin rakennusperintölakiin perustuvaa suojelupäätöstä
– Tynellin valaisinten kauppaamiseen on vaikeaa puuttua, ainakaan jos tila ei ole suojeltu.
Taloyhtiön mukaan rakennusvalvonta on sanonut, ettei kadunpuoleista julkisivua saa muuttaa alkuperäisestä tyylistään. Sisätiloja tai muutakaan talossa ei ole suojeltu.
Museoviraston mukaan vanhojen elokuvateattereiden suojeleminen on vaikeaa.
– Niiden pitäminen käytössä sekä niiden interiöörien, kalusteita ja irtainta myöten, on ollut vaikeaa. Paine jatkuu, vaikka elokuvissa käynnit ovat taas lisääntyneet ja joitakin kohteita on saatu säilymäänkin, Härö sanoo.
Alkuperäiset valaisimet Lappeenrannan Nuijamiehessä. Yle/ Ulla Ylönen
Finnkinoa ryöpytettiin pari vuotta sitten julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa sen jälkeen, kun se osti ja sulki kaksi suojeltavaksi suunniteltua elokuvateatteria Lappeenrannassa. Finnkino vei myös teattereiden irtaimiston mukanaan, silloin varastoihin päätyi juuri Tynellin valaisimia.
"Mukavia muistoja Kino Ilveksen elokuvista"
Taloyhtiöön kuuluva elokuvateatteri ja talo valmistui vuonna 1951. Elokuvia näyttänyt Kino Ilves lopetti toimintansa 1980-luvun puolivälissä. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Jukka Koskela muistaa vielä elokuvateatterin ja sen valaisimet.
– Elokuvien näyttämisen kulta aika oli 1950–60-luvulla. Tilat ovat olleet kauniit ja tarkoitukseensa sopivat valaisimineen. Itsellänikin on mukavia muistoja Kino Ilveksen elokuvista. Tarzaneista, länkkäreistä ja milloin mitäkin on ollut muodissa, Koskela sanoo.
Huutokaupan toimitusjohtaja Jukka Takala ymmärtää, että jonkun mielestä voi olla harmi, että valaisimet myydään Tampereelta pois.
– Toisaalta ymmärrän taloyhtiötä erittäin hyvin. Remontit ovat kalliita. On ihan järkevä laittaa valaisimet rahaksi.
Taina Rantala laskee keskiviikkona illalla punaisen ruusun Kauhavanjokeen tyttärensä Niinan muistoksi. Rantalan tytär on yksi Kauhajoen koulusurmien uhreista. Jo 11 vuotta suru on pitänyt äitiä otteessaan.
– Suru pitää otteessaan. Välillä on ollut huonompia päiviä, välillä parempia.
Ruusun heittäminen veteen symboloi Rantalalle kahta asiaa – rakkautta ja irti päästämistä.
– Irti päästäminen on ollut minulle vaikeaa. Olen halunnut pitää lapseni täällä turvassa – tai ehkä olen pitänyt hänestä kiinni itseni takia, sanoo Rantala ja painaa kädellä rintaansa.
Ruusujen laskemisen jälkeen pidetään hiljainen hetki, missä muistetaan myös eilisen Kuopion koulusurman uhria ja loukkaantuneita.
– Oli se aivan järkyttävä tapahtuma ja muistamme sen tilaisuudessa aivan varmasti, Rantala sanoo.
Ensimmäinen vuosi vuonna 2008 tapahtuneen Kauhajoen kouluammuskelun jälkeen on jäänyt Rantalan muistikuvissa sumun peittoon.
Myös seuraavat vuodet olivat rankkoja. Vasta viime vuosina suru on asettunut jotenkin uomiinsa. Rantala on joutunut jäämään pois työelämästä. Selviytymisestään hän kiittää perhettään ja lastenlapsiaan.
– Ehkä nyt voi jollakin tasolla sanoa, että olen selviytynyt, mutta lunnaatkin siitä on maksettu.
Vertaistuki korvaamatonta
Kauhajoen kouluammuskelussa menehtyi ampujan lisäksi yhdeksän oppilasta ja yksi opettaja. Niina-Emilia Rantala oli kuollessaan 20-vuotias.
Uhrien omaiset pitivät varsinkin alkuvuosina tiiviisti yhteyttä ja pitävät melko paljon edelleen.
– Facebookissa meitä on aika monta ja olemme toisiimme yhteydessä. Soittelemme myös ja hyviä ystäviäkin olemme siitä joukosta saaneet.
Edellisen kerran Kauhajoen uhrien omaisilla ja läheisillä oli yhteinen tapaaminen vuosi sitten, kun ampumavälikohtauksesta tuli 10 vuotta.
Taina Rantala korostaa vertaistuen merkitystä. Hän on miehensä Seppo Rantalan kanssa osallistunut useisiin HUOMA ry:n vertaistukitapahtumiin. HUOMA on henkirikosten uhrien läheisten oma yhditys.
– Kun ei ole itse menettänyt läheistään henkirikoksen seurauksena, ei voi koskaan ymmärtää täysin, mitä se on.
Kysymyksiä ilman vastauksia
Rantala sanoo, että henkirikoksen jälkeen läheiset jäävät loppuelämäksi kysymään: miksi, miksi.
– Kuolema on aina samalla tavalla lopullista ja peruuttamatonta, mutta kun läheinen kuolee sairauden tai onnettomuuden seurauksena, se on jotenkin mahdollista järjellä käsittää.
Rantalan mieltä piinaavat edelleen monet kysymykset eikä hän pysty hyväksymään tapahtunutta.
– Miksi Jokelan kouluampumisesta ei otettu opiksi? Miksi Kauhajoen tapahtumia ei estetty? Miksi?
– Minulta on myös kysytty, olenko antanut tekijälle anteeksi. Olen vastannut, että en ole antanut. Se – anteeksi antaminen – on Jumalan tehtävä.
Ruusu henkirikoksen uhrille -tapahtuma järjestetään tänä vuonna Kauhavalla ja Tampereella. Elina Kaakinen / Yle
Ruusutapahtuma
Viime päivät Taina Rantalan on pitänyt liikkeellä ruusutapahtuma, jonka järjestämisestä hän vastaa HUOMA ry:n vapaaehtoisena Kauhavalla.
Ruusu henkirikoksen uhrille -tapahtuma järjestetään vuosittain YK:n väkivallattomuuden päivänä eri paikkakunnilla. Tänä vuonna ruusuja lasketaan veteen Kauhavan lisäksi Tampereella. Tiistaiset tapahtumat Kuopiossa tekevät tämän vuoden muistotapahtumasta poikkeuksellisen ajankohtaisen.
Rantala on varannut kirkkosillalle 70 ruusua. Hän on varma, että yhteen kokoontuminen tuo suuria menetyksiä kokeneille ihmisille lohtua.
– Sen tietää, että tunteet nousevat taas pintaan, mutta kun itku tulee, sen on vain annettava tulla.
– Pikkuisen nipisti, ei enempää, 21-vuotias sairaanhoidon opiskelija Juuli Kuittinen sanoo.
Hän on juuri antanut näytteen biopankkiin ja suostumuksen sen käyttöön. Biopankki on monissa suomalaisissa sairaanhoitopiireissä, mutta usea suomalainen on vielä tietämätön siitä.
Biopankkeihin kootaan näytteitä ja tietoja suostumuksen antaneilta henkilöiltä lääketieteellistä tutkimusta ja tuotekehitystä varten. Näyte voi olla esimerkiksi verta, kudosta, virtsaa, sylkeä tai aivo-selkäydinnestettä.
Sairaanhoidon opiskelija Juuli Kuittinen tahtoi antaa verinäytteen, jotta sairauksien tutkiminen helpottuisi.
– Saan olla mukana kehittämässä lääketiedettä, onhan se hienoa, Kuittinen sanoo.
Opiskelija toivoo tieteen tuovan vastauksia suomalaisten kansantauteihin ja sairauksiin, joihin ei ole keksitty parantavia hoitokeinoja. Hän toivoo helpotusta erityisesti syöpäsairauksiin.
Yhä useampi antaa näytteen
Tampereella on vietetty tällä viikolla biopankkiviikkoa, jossa toimintaa tehdään tunnetuksi opiskelijoille ja opettajille. Sairaanhoitajaopiskelijat keräsivät Tampereella biopankkisuostumuksia, bioanalyytikko-opiskelijat puolestaan toimivat näytteenottajina.
Mitä enemmän biopankista löytyy näytteitä, sitä helpompi on tehdä lääketieteellistä tutkimusta. Näytteiden määrällä on väliä esimerkiksi harvinaisten sairauksien tutkimisessa.
Tampereen Biopankki on keskittynyt vuoden ajan siihen, että biopankkisuostumuksia ja -näytteitä saataisiin kerättyä mahdollisimman paljon. Biopankki on jalkautunut esimerkiksi yleisötapahtumiin. Tämä on tuonut tulosta.
– Olemme saaneet kerättyä kuukausitasolla jopa nelinkertaisesti näytteitä ja suostumuksia aikaisempaan verrattuna, Biopankin palvelupäällikkö Johanna Mäkelä kertoo.
Tähän mennessä Pirkanmaalla toimivassa Tampereen Biopankissa on verinäytteet 13 000 henkilöltä, ja suostumuksen on täyttänyt 21 000.
Helsingin Biopankki kertoo nettisivuillaan, että sillä on jo yli 100 000 suostumusta ja näytteitä on lähes 70 000.
"Uskon, että elän pidempään"
Juuli Kuittinen odottaa, että elämän laatu paranee, kun sairauksiin löytyy ratkaisuja. Hän uskoo, että läpimurtoja tulee.
– Vaikka ei voisi parantaa sairauksia, niin niitä voidaan hidastaa. Uskon, että elän pidempään, hän sanoo.
Potilas ei tiedä, mihin näytteitä käytetään lopulta
Biopankkisuostumuksen antaessaan potilas ei tiedä, mihin tutkimuksiin hänen näytteitään tullaan mahdollisesti käyttämään. Tämä arveluttaa joitakin.
Saara Hirvonen toivoo, että biopankkien tutkimus auttaa monia sairastuneita. Antti Eintola / Yle
Tampereen Biopankki keskittyy erityisesti Tampereen yliopiston ja Taysin tutkimusstrategian mukaisiin tutkimushankkeisiin, joita ovat muun muassa sydän- ja verisuonitautien tutkimus, syöpätutkimus, autoimmuunisairauksien tutkimus sekä lapsuusiän diabeteksen tutkimus.
Juuli Kuittinen ei pelkää, että dna-näyte menee vääriin käsiin.
Samat ajatukset on bioanalytiikan opiskelijalla Siiri Hirvosella, 23. Hän on kuullut biopankista luennon.
– Meille kerrottiin, että näytteet on koodattu miljoonalla eri tavalla. Saa kyllä kaivaa että selviäisi, kenen dna-näyte on.
Hirvonen toivoo apua syöpätutkimukseen ja muihin sairauksiin.
"En pelkää näytteiden menevän vääriin käsiin"
Valtteri Aaltonen uskoo suomalaisen lääketieteen eettisyyteen, kun biopankeista haetaan näytteitä. Antti Eintola / Yle
Laboratoriotekniikkaa opisikelija Valtteri Aaltonen, 22, halusi antaa näytteen biopankkiin, koska hänen opiskelualansa sivuaa aihetta. Aaltonen toivoo biopankin auttamaan hoitoa perimän aiheuttamaan sairauksiin.
– Olin paikan päällä ja tähän oli hyvin aikaa. Näytteenotto ei sattunut, kyllä tässä on näytteitä annettu ennenkin.
– En pelkää näytteiden menevän vääriin käsiin, uskon biopankin Suomessa olevan hyvin suojattua.
Tampereen pormestari Lauri Lyly (sd.) ja konsernijaoston puheenjohtaja Kalervo Kummola (kok.) ovat saamassa kaupunginhallitukselta huomautuksen hyvän hallintotavan vastaisesta toiminnasta. Kaupunginhallitus käsittelee asiaa ensi maanantaina.
Esityksen mukaan Lylyä ja Kummolaa huomautetaan siitä, että kaupungin ohjeita, hallintosääntöä ja hallintolain säännöksiä on noudatettava. Huomautusta perustellaan sillä, että kaupungin ylin johto antaa omalla toiminnallaan esimerkkiä koko kaupunkiorganisaatiolle.
Jani Aarnio/Yle
Kaupunginhallitus on saanut Lylyltä ja Kummolalta selvitykset pysäköintifirma Finnparkin hallitusvalintaan liittyvistä tapahtumista. Lisäksi Kuntaliitolta pyydettiin lausunto.
Taustalla tonttisotku
Keväällä 2018 SDP:n johtava poliitikko Atanas Aleksovski nimitettiin kaupungin omistaman pysäköintifirman hallituksen puheenjohtajaksi, vaikka häntä epäiltiin luottamusaseman väärinkäytöstä Kotilinnasäätiön tontin vuokraoikeuden myynnissä. Säätiö myi vuokraoikeuden rakennusyhtiölle ilman kaupungin virallista lupaa. Aleksovski on Tampereen kaupungin omistaman Kotilinnasäätiön toiminnanjohtaja.
Myöhemmin Aleksovski sai seitsemän kuukauden ehdollisen vankeustuomion Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Asian käsittely jatkuu Turun hovioikeudessa.
Ennen lopullista hallitusnimitystä Kummola ja Lyly sekä konsernijohtaja Juha Yli-Rajala saivat tietää rikosepäilystä poliisilta. Aleksovski oli itse ilmoittanut, että ei ole epäiltynä rikoksesta.
Myös Yli-Rajalalta pyydettiin selvitys samasta asiasta. Yli-Rajalan mahdollista huomautusta tai varoitusta ei käsitellä kaupunginhallituksessa julkisesti.
Esityksen mukaan Lyly ja Kummola ovat kumpikin menetelleet velvollisuuksiensa vastaisesti. Lisäksi luottamusta heidän toimintaansa on heikentänyt se, että he ovat keskustelleet nimittämisasiasta Aleksovskin kanssa. Näin Lyly ja Kummola ovat antaneet Aleksovskin vaikuttaa häntä itseään koskevan asian käsittelyyn.
Kaupunginhallitukselle esitetään, että se saattaisi Lylylle ja Kummolalle annetut huomautukset tiedoksi valtuustolle.
Pirkanmaan käräjäoikeus on tuominnut miehen 4 vuoden ja 5 kuukauden ehdottomaan vankeuteen muun muassa törkeästä huumausainerikoksesta, ampuma-aserikoksista ja rattijuopumuksesta.
Mies otettiin kiinni heinäkuussa Tampereen Tesomalla sen jälkeen, kun hän oli törmännyt autolla pienkerrostalon seinään. Huumetestissä hänen verestään löytyi kokaiinia ja amfetamiini.
Autosta löytyi laukku, jossa oli lähes 500 grammaa amfetamiinia. Lisäksi miehen asunnosta löytyi Subutex-tabletteja, dopingaineita ja kaksi käsiasetta.
Aamulehden mukaan tuomion saanut mies on United Brotherhoodin Tampereen osaston pitkäaikainen jäsen.
Miestä syytettiin myös vuonna 2018 Ylöjärvellä tapahtuneesta ryöstöstä, pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta. Nämä syytteet kuitenkin hylättiin näytön puutteen vuoksi.
Näkövammaiset ovat huolestuneet remontoidun Hämeenkadun turvallisuudesta Tampereella. Kadun länsipää valmistui kesällä ja käyttökokemus on tuonut esiin ison ongelman – suojatie ei erotu riittävästi näkövammaiselle.
Ongelma tulee ilmi, kun valkoisen kepin kanssa kulkeva Tuukka Ojala kävelee Hämeenkadun jalkakäytävää ja tulee sen poikki kulkevan Näsilinnankadun kohdalle. Vaikeasti näkövammainen Ojala ei havaitse, että jalkakäytävä loppuu ja ollaankin suojatiellä.
– Kadun pinnasta ei saa tästä mitään vinkkiä. Tämä johtuu siitä, että jalkakäytävän ja suojatien välillä ei ole tasoeroa, Ojala sanoo.
– Yleensä jalkakäytävälle on jonkinlainen korotus ja jalan alla tuntee, että ajorata on selvästi matalammalla. Kadun pinnasta pitäisi myös saada jotain vinkkiä siitä, kulkeeko suojatie suoraan vai vinoon.
En ole ihan vakuuttunut siitä, että tieto on mennyt perille oikeille ihmisille asti. Tuukka Ojala
Tuukka Ojala on harmissaan siitä, että täysin uusitulle kadulle on tehty näin vaarallinen ratkaisu. Lisäksi häntä harmittaa se, että vaikka näkövammaisia kuultiin remontin suunnitteluvaiheessa, heidän toiveitaan ei ole otettu huomioon.
– Kun olemme keskustelleet näistä ratkaisuista kaupungin edustajien kanssa, molemminpuolinen ymmärrys siitä, mitä halutaan ja miten se tehdään, on ollut ihan hyvä, hän sanoo.
– Mutta nyt en ole ihan vakuuttunut siitä, että tieto on mennyt perille oikeille ihmisille asti.
Muuttuneet suunnitelmat loivat vaaranpaikan
Liikenneinsinööri Katja Seimelä Tampereen kaupungilta on hyvin tietoinen näkövammaisten huolesta. Hänen mukaansa suojatieongelmaan etsitään parhaillaan ratkaisua.
– Tasoeroa ei voi rakentaa, mutta materiaaliratkaisuilla voidaan parantaa tuntumaa kepille. Aleksanterinkadulla kokeiltiin jo yhtä versiota, jossa reunakivilinjaa levennettiin yhdestä nupukivestä kolmeen. Ensimmäinen versio ei ollut kelvollinen ja siihen on nyt haettu parempaa versiota, Seimelä sanoo.
Hämeenkadun jalkakäytävä muuttuu saumattomasti Näsilinnankadun ylittäväksi suojatieksi.Jani Aarnio / Yle
Liikenneinsinöörin mukaan vaarallisen suojatieratkaisun syynä on Hämeenkadun remontin pitkä suunnitteluprosessi ja sen aikana suunnitelmiin tulleet muutokset.
– Alkuvaiheessa ajateltiin, että Hämeenkadun yli ei ajeta autolla. Risteävien katujen piti päättyä Hämeenkatuun. Myöhemmin haluttiin kuitenkin mahdollistaa kadun ylittäminen autolla tässä Näsilinnankadulla ja muutamassa muussa kohdassa. Ratkaisu ei ole esteettömyyden kannalta ihan paras mahdollinen, Seimelä kertoo.
– Esteettömyys on ollut lähtökohta Hämeenkadun kehittämisessä. Ja koko Tampereen suunnittelussa pidetään tärkeänä, että kaikki voivat liikkua turvallisesti. Se on ensiarvoisen tärkeää!
Vuonna 2016 hyväksytyssä katusuunnitelmassa on linjattu, että Hämeenkatu varataan joukkoliikenteelle ja jalankululle, myös pyöräily kadulla on mahdollista.
Kadun kunnostus alkoi alkukesästä 2017. Tänä kesänä valmistui kadun länsipää Tuulensuussa – itäpäässä rautatieaseman tuntumassa remontti päättyy lokakuun lopussa. Koko Hämeenkatu on valmis siinä vaiheessa, kun raitiotieliikenne alkaa elokuussa 2021.
