Helsingistä Tampereelle ja Turkuun suunnitteilla olevat, 7,5 miljardin euron tunnin junayhteydet voivat toteutua 2030-luvun alkupuolella.

– Turun tunnin junan suunnitelmat ovat pidemmällä, joten se voi olla valmis ensin, ennakoi talouskehitysyksikön johtaja Sanna Ruuskanen liikenne- ja viestintäministeriöstä.

Matka-ajan lyhentäminen olisi mahdollista osin myös nykyisellä rataverkolla, ja tilaakin riittäisi uusille matkustajille.

– Turun suuntaan tarvitaan uudet raiteet, sillä nykyinen rata on liian pitkä tunnin junille. Uusi Espoo–Salo-oikorata lyhentää välimatkaa yli 30 kilometrillä, laskee raideliikenneasiantuntija Antero Alku.

Alku on ollut mukana mm. Tampereen raitiotie -hankkeessa, ostanut raitiovaunuja Suomeen ja tutkinut joukkoliikenteen kehitystä.

Tampereelle on Alkun mukaan mahdollista ajaa tunnissa nykyisilläkin raiteilla.

– Päärataa ei ole tehty yli 200 kilometrin tuntinopeuksille, mutta se on mahdollista korjata niin, että tunnin juna toteutuu.

Alku laskee, että korjaus maksaisi noin 200–300 miljoonaa, uusi rata miljardeja.

Tunnin juna ei ehdi pysähtyä

Tunnin junista hyötyvät pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku.

– Tunnin juna ei voi pysähtyä kahden kaupungin välillä, siihen ei aika riitä, eli tunnin junasta ei ole hyötyä niille asukkaille ja paikkakunnille, jotka ovat kaupunkien välissä, Antero Alku sanoo.

Liikenneministeriö ennakoi, että uudet radat mahdollistavat paremmat palvelut myös väliasemille, kun liikenne avataan kilpailulle ja tulee uusia operaattoreita. Niillä voi olla halua parantaa palvelua.

– Esimerkiksi Tampereen radalla olisi jo nyt mahdollista ajaa nopeammin Hämenlinna–Helsinki-välillä, mutta VR ei ole halunnut tällaista palvelua tarjota, vaan priorisoi pitkän matkan liikennettä enemmän, johtaja Sanna Ruuskanen selvittää.

VR lupaa parannuksia

VR:llä on halua lisätä vuoroja, mutta se edellyttäisi uusia raiteita.

– Mielellämme ajaisimme lisävuoroja, mutta radalle ei mahdu, tarvittaisiin lisäraiteet, VR:n suunnittelujohtaja Juho **Hannukainen** sanoo.

Hämeenlinna–Helsinki-välillä Hannukainen lupaa palvelun paranevan.

– Olemme tilanneet lisää vaunuja, ja joulukuun puolivälissä tavoitteena on nopeuttaa yhtä Hämeenlinna–Helsinki-vuoroa. Lisäksi keskipäivään ja iltaan suunnitellaan lisää vuoroja, Hannukainen kertoo.

Tilaa riittää

Suomessa rataverkon käyttöaste on aika alhainen.

– Junamäärä on lähellä maksimia vain Keravan Kytömaan ja Helsingin Pasilan välillä muutamana vilkkaimpana tuntina.

Mutta sielläkin on mahdollista lisätä muutama juna ja laittaa lisää vaunuja junien perään, raideliikenneasiantuntija Antero Alku selvittää.

Alku on laskenut, että lisäämällä vaunuja junien perään matkustajamäärän voisi nykyisestä tuplata.

– Esimerkiksi Tampere–Helsinki-välillä, jos laitettaisiin kaikki aukot junia täyteen ja ajettaisiin junat maksimipituisina, voitaisiin kapasiteettia lisätä 80 prosenttia, Alku laskee.

Myös liikenneministeriön mukaan nykyisilläkin raiteilla riittää tilaa, mutta uusien raiteiden tarvetta perustellaan nopeilla yhteyksillä.

Radat rapakunnossa

Junaliikennettä ja aikatauluissa pysymistä haittaa rataverkon huono kunto. Ratojen korjausvelka on jo lähes miljardi euroa. VR:n mukaan radoilla on tällä hetkellä 107 tilapäistä nopeusrajoitusta.

– Nykyisten ratojen kuntoon saaminen on meille ykköstavoite, VR:n suunnittelujohtaja Hannukainen katsoo.

Esimerkiksi Helsinki–Tampere-rataosuudella on vain muutama kohta, jossa juna voi ajaa maksiminopeutta. Kaikilla pääreiteillä on useita tilapäisiä nopeusrajoituksia.

Helposti herää kysymys, miten on varaa miljardien uusiin ratoihin, jos sitä ei ole nykyisen rataverkon kunnossapitoon.

– Erittäin vakava kysymys, samoista rahoista rakennetaan uudet ja korjataan nykyiset radat. Pidetään ensin huolta nykyisistä ja rakennetaan vasta sitten uutta, raideliikenneasiantuntija Antero Alku ehdottaa.

Huikeita suunnitelmia

Tunnin junien toteutus Helsingistä Turkuun ja Helsingistä Tampereelle maksaa noin 7,5 miljardia.

Turun tunnin juna edellyttäisi kaupunkiradan rakentamista Helsingistä Espooseen. Lisäksi pitäisi rakentaa oikorata Espoon ja Salon välille ja parantaa rataosuutta Salon ja Turun välillä. Näiden toimien hinta olisi noin kaksi miljardia.

Tunnin juna Tampereelle edellyttää, että Helsingistä rakennetaan suora yhteys Helsinki-Vantaan lentokentälle ja lentokentältä uudet raiteet Tampereelle. Hinta olisi 5,5 miljardia euroa.

Tunnin junien lisäksi on tarkoitus nopeuttaa matkantekoa itään. Helsingin ja Kouvolan välisen Itärata-osuuden korjaus maksaa noin 1,7 miljardia.

Pisararata on Helsingin sisäinen ratahanke, ja sen tarkoitus on siirtää kaukojunien matkustajat Pasilasta maan alla Helsingin rautatieasemalle. Hinta-arvio on reilu miljardi euroa.

Lapissa on selvitetty Suomen ja Norjan välisen jäämerenradan toteuttamista. Esillä on ollut viisi linjausvaihtoehtoa.

Esimerkiksi Rovaniemi–Kirkkoniemi-linjauksen arvioitu kokonaiskustannus olisi noin 2,9 miljardia, josta noin kaksi miljardia olisi Suomen osuus. Hanketta ei pidetä kannattavana, eikä sitä viedä ainakaan nyt eteenpäin.

Lisäksi on vielä vireillä Tallinna-tunneli, joka kulkisi Helsinki-Vantaan lentokentän ja Tallinnan lentokentän välillä. Sen hinta-arviot liikkuvat 15 miljardissa.

Lainoja maksetaan kymmeniä vuosia

Tunnin junien tarvitsemat uudet radat aiotaan rahoittaa uudella hankeyhtiömallilla. Valtion budjetista miljardeja ei löydy.

Hankeyhtiöiden perustamisesta on tähän mennessä neuvoteltu Tampereen, Turun, Helsingin, Vantaan ja Espoon kaupunkien sekä lentokenttäyhtiö Finavian kanssa. Myös muilla kaupungeilla on mahdollisuus tulla mukaan yhtiöihin.

Liikenneministeriön laskelmien mukaan hankeyhtiöt olisivat kannattavia vuonna 2060. Hankeyhtiöiden tarvitsemien lainojen takaisinmaksu kestää ministeriön mukaan vuosikymmeniä. Esillä on myös vaihtoehto, että yhtiö ei maksaisi lainoja pois lainkaan, vaan uusisi niitä ja maksaisi vain korot.

Lisätty 5.4 klo 14.43 jutun ensimmäiseen lauseeseen sana: euron.

Tampereella tutkittujen seksuaalirikosten rikosnimikkeet ovat muuttuneet.

Ensimmäisen teon epäillään tapahtuneen tiistaina 2. huhtikuuta aamulla hieman ennen kello kahdeksaa Kalkussa ja toisen noin kello 15.30 Tesomalla. Molemmissa tapauksissa kohteena on ollut alakouluikäinen tyttö.

Tesoman tapausta tutkitaan tällä hetkellä törkeänä raiskauksena. Kalkussa tapahtunutta ei tutkita enää raiskauksena.

Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Joni Länsipuro kertoo, että tapaaminen Tesomalla oli sovittu sosiaalisessa mediassa etukäteen. Poliisi kertoo tämän tiedon, että alueella asuvien vanhempien ei tarvitse pelätä jonkun vaanivan polulla.

Epäilty törkeä raiskaus tapahtui metsäalueella.

Epäiltyä ei ole saatu kiinni. Poliisin tämänhetkisten tietojen mukaan tekijöitä on yksi ja hän on täysi-ikäinen.

Sosiaalisen median anonyymiyden takia poliisilla ei ole tiettyä epäiltyä. Poliisi kumoaa huhut siitä, että olisi näyttöä siitä, että tekijä on ulkomaalainen.

– Sosiaalisessa mediassa on levinnyt laajasti väite, että tapauksiin liittyisi ulkomaalaisia henkilöitä. Poliisin tämänhetkisten tietojen mukaan tämmöisille väitteille ei ole mitään perusteita, toteaa Länsipuro.

Toisessa tapauksessa ei epäillä enää raiskausta

Tutkinnassa on selvinnyt, että Kalkun epäillyssä rikoksessa ei epäillä enää raiskausta, ja poliisi selvittää, onko kyseessä seksuaalirikoksen yritys tai jokin muu rikos.

– Yhtenä tutkintalinjana on myös se, että ei ole tapahtunut mitään rikosta. Selvitämme tätä parhaillaan, toteaa tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Joni Länsipuro.

Tutkinnassa on vahvistunut poliisin mukaan, että näitä epäiltyjä tapauksia ei yhdistä muu kuin sama päivämäärä.

Tuntomerkit yleisiä

Poliisi on kuullut uhreja, mutta ei ole saanut selviä tuntomerkkejä. Tuntomerkit ovat niin yleisiä, että ne sopivat Länsipuron mukaan tuhansiin ihmisiin. Havaintoja tulisi niin paljon, että ne vaikeuttaisivat tutkintaa, jos poliisi julkistaisi nämä tuntomerkit.

Poliisi jatkaa uhrien kuulemista. Havaintoja on kysytty myös esimerkiksi bussi- ja taksikuljettajilta, mutta toistaiseksi poliisilla ei ole tiedossa epäiltyä tai epäiltyjä.

Lue lisää:

Poliisi kertoo, miksi Tampereen epäillyistä seksuaalirikoksista on tiedotettu niukasti: "Vanhemmat eivät lue ensin lehdistä"

Uutta tietoa Tampereella koulutyttöihin kohdistuneista seksuaalirikoksista: Tutkitaan raiskausta ja raiskauksen yritystä, kolme avointa kysymystä

Poliisi tutkii kahta epäiltyä lapsiin kohdistunutta seksuaalitekoa Tampereella – molemmissa tapauksissa kohteena alakouluikäinen tyttö

Cappuccinon pinnalla uiskentelee joutsen. 23-vuotias Linus Tuomenvirta on taiteillut sen maitovaahtoon pitkällä, kynäntapaisella instrumentilla. Hän laskee suuren kahvikupin pöytään ja nauttii taiteestaan pienen hetken.

Kohta joku tuhoaa joutsenen hörppäämällä kupista tai viskaamalla lusikan päälle.

– Joutsen on bravuurini. Tykkään piirtää myös kissoja. Tämä on katoavaa taidetta, mutta se on pointti. Olen toki valokuvannut parhaat teokset, Tuomenvirta sanoo.

Nuori mies on treenannut kuvioiden piirtämistä juomien pintaan kolme vuotta. Ensimmäiset työt muistuttivat lähinnä perunaa, mutta nyt Tuonenvirran tavoitteena on oppia piirtämään kaksipäinen joutsen.

Kuvioitavaksi kelpaa mikä tahansa espressopohjainen kahvi, johon tulee maitoa.

– Harjoittelen kuviointia hiljaisina hetkinä töissä. Kotona en sitä tee, koska espressokoneeni ei ole niin laadukas.

Se sijaan Tuomenvirralla on kotonaan pieni laboratorio, jossa on jo kymmenkunta laitetta kahvinvalmistusta varten.

Tampereella asuva Tuomenvirta työskentelee Espresso Housessa master baristana, mutta kahvi on hänelle myös harrastus. Ennen hän joi markettikahvia, mutta nykyään hän ei enää tarvitse kahvinkeitintä. Hän uuttaa kahvinsa käsin.

– Ymmärsin, että kahvi voi olla oikeasti hyvää. Vähän kuin olisi juonut aiemmin pelkkää El Tiempo blancoa ja joku tarjoaisikin yhtäkkiä saksalaista Rieslingiä.

Uuttamiseen käytetään erilaisia manuaalisia menetelmiä, joissa poistetaan mekaaniset koneet välistä. Silloin vesi ei mene putkien kautta vaan se kaadetaan omin käsin kannusta. Uuttoon voi käyttää esimerkiksi tiimalasia muistuttavaa Chemex-lasikulhoa, mutta siihen soveltuu myös pressopannu tai mutteripannu.

Tuomenvirralla on nämä kaikki ja lisäksi vielä pari muuta.

– Etsin aktiivisesti uusia kahveja yleensä pienpaahtimoilta. Haluan löytää juuri oikean tavan, jolla kahvista saadaan irti paras maku. Mutteripannulle jauhettu kahvi ei maistu hyvältä Chemexillä valmistettuna.

Papuja popcorn-koneessa

Miehellä on kotonaan myös kaksi kahvimyllyä. Pavut hän jauhaa erikseen jokaista kahvinkeittoa varten, koska jauhettu kahvi menettää arominsa nopeasti.

– Jauhetun kahvin oikea karkeus on todella tärkeä osa onnistunutta kahvikupillista.

Hurjimmat kahvihifistelijät paahtavat jopa kahvipapunsa kotona. Kahvinkeitosta tulee silloin useita päiviä kestävä prosessi, sillä vastapaahdettujen papujen pitäisi antaa levätä kolme päivää. Tuomenvirta ei ole vielä kokeillut paahtamista, mutta suunnitelmissa se on.

– Se kiinnostaa kyllä. Jotkut tekevät sen popcorn-koneella, toiset uunissa. Uuni on halvin vaihtoehto.

Laboratoriotaan hän aikoo joka tapauksessa laajentaa.

Kahvia kakkaavat kissat

Perinteisen suomalaisen kahvikulttuurin kaava on helppo oppia: suodatin- ja pannukahvi. Kun sotien jälkeen sai oikeaa kahvia, suomalaiset olivat tyytyväisiä vuosikymmenien ajan.

30 vuotta sitten kauppojen kahvivalikoimat alkoivat monipuolistua ja suomalaiset kiinnostuivat hiljalleen erikoiskahveista.

– Matkustaminen on muuttunut. Vielä 1990-luvulla otettiin omat kahvit ja suodattimet mukaan Välimerelle. En usko, että se on enää kovin yleinen ilmiö. Olemme paljon avoimempia uusille tavoille syödä, juoda ja matkustaa, sanoo kahvitutkija Tuija Saarinen-Härkönen.

Viime vuosina kahvi-innostus on kiihtynyt entisestään. Kapselikeittimet ja kahvimyllyt ovat yleistyneet kodeissa. Netistä voi tilata millaista kahvia tahansa.

– Suomeen on myös muuttanut paljon ihmisiä, jotka ovat tuoneet tänne omaa kahvikulttuuriaan. Sivettikissan kahvia en ole vielä Suomesta löytänyt, mutta melkein kaikkea muuta täällä jo on, Saarinen-Härkönen toteaa.

Maailman kalleinta kahvia

Sivettikissan kahvi on tehty pavuista, jotka ovat kulkeneet kissan suoliston läpi. Eläin syö kahvimarjan ja sen elimistö tuhoaa sen. Marjan siemen jää vatsaan fermentoitumaan. Väitetään, että siihen imeytyy kissan suolistossa tiettyjä makuja.

Kun kissa kakkaa pavun ulos, papu pestään ja sen annetaan kuivua noin viikko. Sitten siitä tehdään kahvia.

Maailmalta löytyy myös apinan pureskelemia ja sylkemiä sekä elefantin läpi kulkeneita kahvipapuja. Näitä pidetään maailman kalleimpina kahveina.

Linus Tuomenvirta ei ole vielä niitä maistanut. Hänen mielestään on eettisesti arveluttavaa juoda esimerkiksi sivettikissan kahvia, koska suurta osaa sivettikissoista pidetään huonoissa oloissa.

– Se riippuu maasta ja kasvattajasta. Pitäisi olla varmaa, että kahvi on tuotettu eläinten hyvinvointia ajatellen eikä häkkikasvatettujen sivettikissojen kautta.

Erikoiskahvien suosiota ovat lisänneet maailmalta Suomeen rantautuneet kahvilaketjut kuten Starbucks ja Espresso House. Niillä on perusvalikoiman lisäksi omat kahvinsa eri sesongeille. Tuomenvirran kollega, barista coach Ella Ala-Poikela Espresso Housesta kertoo, että kylmäuutetun kahvin suosio kasvaa kesää kohti.

– Se oli hitti jo viime vuonna. Myös Caramel frapino on kesällä suosittu nuorten juoma. Se on kahvipirtelö, johon tulee kermavaahto päälle, Ala-Poikela toteaa.

Oman lisänsä uuteen kahvikulttuuriin tuovat Linus Tuomenvirran kaltaiset harrastajat, jotka haluavat valmistaa kahvikupposensa alusta loppuun omin käsin. Kahvitutkija Tuija Saarinen-Härkönen uskoo, että ilmiö on vastareaktio nopeatempoiselle arjelle.

– Sen vastapainoksi halutaan hidasta elämää ja konkreettisia elämyksiä, jotka palauttavat elämän perusasioihin. Tähän liittyy myös nuorten naisten kutomisharrastus ja kotoilu, Saarinen-Härkönen sanoo.

Taustalla myös ilmastohuoli

Ruokatutkija, Helsingin yliopiston kansantieteen dosentti Maarit Knuuttila pitää kahvi-innostusta osin maailmalta tulleena muoti-ilmiönä ja toisaalta harrastuksena.

– Tilanne on vähän sama kuin vaikkapa riisillä aiemmin. Suomessa oli ennen pelkkää puuroriisiä tai yhtä lajia Uncle Ben’siä. Sitten riisien maailma avautui ja kauppoihin tuli jasminit, basmatit ja mitä niitä onkaan, Knuuttila toteaa.

Kun tarjontaa tulee lisää, harrastaja haluaa mennä raaka-aineeseen syvemmälle.

– Jos alat harrastaa vaikkapa balsamico-kastikkeita, haluat tietää niistä koko ajan lisää. Siten pääset syvälle siihen maailmaan ja huomaat, miten paljon erilaisia vivahteita siellä on.

Knuuttila uskoo, että taustalla vaikuttavat myös eettiset seikat kuten ilmastohuoli ja kestävän kehityksen idea. Sama on havaittavissa esimerkiksi kaupunkilaisten viljelyinnostuksessa. Monet kasvattavat omat ruokansa parvekkeilla tai hankkivat kaupunkiympäristöstä pienen viljelypalstan.

– Itse tekemällä jää pois monta välikättä, kuten kuljetus tai säilytystilat. Lisäksi tiedät ruuan tarinan ja taustan. Monet haluavat myös säästää rahaa ja arvostavat hyvää makua.

Linus Tuomenvirta sanoo, että arvostetuimmissa kahveissa kohtaavat maku ja eettisyys.

– Se, että paahtimot hankkivat kahvin suoraan kahvin kasvattajalta ilman välikäsiä, on hyvä esimerkki eettisestä kahvista.

Älä kaada vettä kahvipannusta

Maun kannalta Tuomenvirran tärkein teesi on ilmatiivis säilytys.

– Mitä kauemmin kahvi on kontaktissa hapen kanssa, sitä nopeammin aromi katoaa. Kahvia ei pitäisi myöskään pitäisi koskaan siirtää pois pussista, koska silloin se päätyy kosketuksiin hapen kanssa, Tuomenvirta toteaa.

Jääkaappi tai lieden lähistö ovat huonoja säilytyspaikkoja.

– Jääkaapissa kahviin alkaa tulla kosteutta, mikä ei ole kahville hyväksi. Lieden yläpuolella. ei pitäisi säilyttää mausteita eikä kahvia. Sieltä tulee lämpöä, joka ei ole säilyvyyden kannalta hyvä asia.

Yleinen kahvinkeitossa tapahtuva virhe on, että vesi kaadetaan kahvinkeittimen vesisäiliöön pannulla.

– Kahvi sisältää rasvoja, jotka jäävät sinne pannuun. Kun vesi kaadetaan pannun kautta, rasvat päätyvät myös sinne koneistoon. Se alkaa vaikuttaa myös kahvin makuun.

Tuomenvirta on kaikista kokeiluistaan huolimatta vaaleapaahtoisen etiopialaisen kahvin ystävä. Vaikka maku on tärkein, kahvinautintoa lisäävät tutut rutiinit. Hän juo kahvinsa mieluiten Iittalan ruskeasta, laakeasta kupista.

– Olen saanut sen jo teininä. Parasta on aamukahvi. Se kuvastaa hetkeä, jolloin ei tarvitse tehdä muuta. On vain aamun hiljaisuus ja rauha.

Sen piti olla vain loma. Viime kesänä nokialainen järjestelmäasiantuntija Mika Honkakorpi, 37, oli perheensä kanssa Portugalissa.

Hän kävi testaamassa lomakohteessa olevaa surffisimulaattoria ja innostui.

– En ole surffannut ikinä merellä, mutta olen aina halunnut. Se vaatisi matkustelua sopivalle rannikolle harjoittelemaan.

Ulkona sijaitsevaan surffisimulaattoriin pääsi sortseissa. Simulaattori luo 70 neliön alueelle vesivirtauksen. Lautaa liikuttamalla pääsee ylös tai alas.

– Parin tunnin harjoittelulla surffaus alkoi sujua. Surffaus muistuttaa lumilautailua, mitä olen harrastanut. Itse asiassa lumilautailu kesti kauemmin oppia.

Seuraavana päivänä Honkakorpi vei simulaattoriin vaimonsa ja sukulaisensa. Mieleen hiipi ajatus. Tämä pitäisi saada myös Suomeen.

– Vaimo oli ihmeissään, kun lomareissun lopun olin puhelimessa ja soittelin laitevalmistajille, Honkakorpi sanoo.

Ei ihan pieni projekti

Avoimia kysymyksiä oli paljon. Suomessa on kylmä, joten Honkakorpi halusi viedä Surffaamon sisätiloihin. Mistä löytyisi sellainen tila?

Pelkkä laite maksaa 750 000 euroa, joten mistä rahat?

Suomessa on ennestään yksi sisäsurffaamo Pyhtäällä ja siellä on myös tunnettu tuulitunneli. Paikkaa on ollut talouslukujen valossa vaikea saada kannattamaan.

Miten Honkakorpi vakuuttaa sijoittajat?

Mika Honkakorpi on töissä Elisalla järjestelmäasiantuntijana. Hän on tehnyt aiemmin yrittäjänä töitä, joten yrityksen perustaminen ei tuntunut vaikealta. Myös vaimo innostui heti ajatuksesta ja oli mukana.

Vastaavia sisäsurffaamoja on Honkakorven mukaan vain kourallinen maailmalla. Ranskassa niitä on neljä, joista kaksi miehen tietojen mukaan ostoskeskuksissa. Ranskassa katteet ovat olleet Honkakorven mukaan hyviä.

– Laskimme, että tarvitsemme 250 asiakasta viikossa. Ranskassa asiakkaita on 600 viikossa.

Rakentamissäädökset kovat Suomessa

Mika Honkakorpi etsi sopivia toimitiloja puoli vuotta. Tehtävä ei ollut helppo, koska ison tilan lisäksi tarvittiin märkätiloja. Surffaamo on lasiseinien ympäröimä ja siinä on myös katto. Tilaan tulee myös kahvila ja saunatilat. Tämä kaikki maksaa.

– Tehokas ilmanvaihto tarvitaan valtavan ilman kuivaustarpeen vuoksi. Rakentamissäädökset ovat kovat. Ranskassa ei ole niin tarkkaa, mikä on märkä- ja mikä kuivatilaa.

Portugalin lomalla saatu bisnesidea alkoi maksaa jo miljoonan. Mies ei kuitenkaan luovuttanut. Hän tutustui Suomen surffaajapiireihin, joissa paikasta oli haaveiltu kauan, mutta kovien investointien takia hanke ei ollut saanut tulta alleen.

Honkakorvet saivat yritykselle innovaatiotukea. Seuraavaksi ajatuksesta innostui Elon kauppakeskus Ylöjärvellä. Sisäsurffaamolle on nyt varattu tilaa 700 neliötä ensi syksystä alkaen.

Mika Honkakorvella seuraava askel on osakeanti, joka on tulossa.

– Jos osakeannin minimitavoite ei onnistu, hanke viivästyy, hän sanoo.

Mielikuvitus rajana

Kauppakeskus Elon kauppakeskuspäällikkö Timo Matinlompolo Spondasta sanoo, että ostoskeskuksissa on yhä useammin elämyksiä.

– Kauppakeskukset muuttuvat entistä enemmän elämyskeskuksiksi eli kyllä tarvitaan elämyksiä tuottavia palveluita ja Surffaamo kuulostaa ainutlaatuiselta.

Elämyksiä on useissa muissakin kauppakeskuksessa.

Esimerkiksi Espoossa Isossa Omenassa on Duudsonit Activity Park. Ideaparkissa Lempäälässä on puolestaan sisähuvipuisto Särkänniemi Zones ja Ti-Ti Nallen koti.

Suomen Kauppakeskusyhdistyksen toiminnanjohtaja Johanna Aho luettelee muita esimerkkejä lisääntyneestä vapaa-ajan palvelujen tarjonnasta. On lentosimulaattoria, kiipeilyareenoita, HopLopeja ja muita.

– Itiksessä avattu uusi Finnkinon Imax-elokuvateatteri vetää hyvin väkeä. Myös kahvila- ja ravintolapalveluilla haetaan elämyksellisyyttä. Kauppakeskuksiin pyritään saamaan useampia toimialoja, jotta ne ovat mahdollisimman houkuttelevia erilaisiin tarpeisiin.

Elämyksellisyydellä tavoitellaan Ahon mukaan esimerkiksi yhteisöllisyyttä ja uutuusarvoa.

– Toisaalta elämyksellisyyden nälkään tarjotaan tapahtumia, esimerkiksi Matkus Kuopiossa järjestää maksuttomia Tenava-tiistai lastentapahtumia, Citycenterin makkarafestari kokoaa hyvinkin paljon väkeä kaupungin keskustassa. Myös konsertit ja katuruokafestarit ovat olleet suosittuja. On järjestetty trial-ajot kauppakeskus Myllyssä. Lähitulevaisuudessa ehkä robotti-parkour lähtee kiertueelle kauppakeskuksiin.

Lue lisää:

Nyt Pyhtäällä surffataan sisällä ja leijutaan putkessa

Ti-Ti Nallen uusi koti selvisi – suomalaisten lasten kestosuosikki muuttaa Ideaparkiin Lempäälään

Duudsonit laajentavat toimintaansa Suomen ja Ruotsin rajalle – uusi aktiviteettipuisto avataan Tornioon

Tampereen Kissanmaalla kateissa ollut poika on löytynyt.

Poika löytyi yli kilometrin päästä Väinämöisenkadulta. Poliisin tiedossa ei ole, miksi poika lähti koululta.

Poika oli poliisin mukaan viety Kissanmaan koululle aamulla kello kahdeksalta. Hän ei kuitenkaan mennyt jostain syystä kouluun.

Etsinnät käynnistyivät tästä syystä.

Poliisin tilannekeskuksen mukaan koulu ja poliisipartiot etsivät poikaa koulun alueelta. Myös silminnäkijöiden havaintoja pyydettiin. Poliisi tiedotti asiasta kymmenen jälkeen aamulla.

Sisä-Suomen poliisi kertoi asiasta Twitterissä.

Onni Westlund oli kaksivuotias, kun hän pääsi ensimmäisen kerran lastensuojelun asiakkaaksi. Onni Westlundin sanoin nimenomaan pääsi, eikä joutunut.

– Ilman lastensuojelua olisin luultavasti kuollut, nyt 27-vuotias Onni Westlund sanoo.

Westlund ei ollut välittömässä hengenvaarassa, mutta ilman sosiaalityöntekijöiden puuttumista hän olisi kasvanut turvattomassa ympäristössä ja tehnyt luultavasti vääriä ratkaisuja.

– Jo ennen kouluikää poltin röökiä, join kaljaa ja tein rötöksiä.

Sijaisperheitä ja kotiutumisyrityksiä

Tamperelaisen Westlundin isä kuoli auto-onnettomuudessa, kun poika oli vain kaksivuotias.

– Sen jälkeen äiti haki lastensuojelun avohuollosta apua meille, koska hänellä oli kaksi pientä lasta ja mielenterveydessä haasteita.

Kotiin saatu apu ei riittänyt, ja Onni Westlund oli viiden vanha, kun hän meni sijaisperheeseen ensimmäisen kerran. Muutaman kuukauden kuluttua hän palasi kotiin, kunnes edessä oli taas uusi sijaisperhe.

Äidin luo palaaminen ei onnistunut taaskaan ja pojat muuttivat kolmanteen sijaisperheeseen.

Sen jälkeenkin edessä oli vielä useita kotiutumisyrityksiä, kunnes veljekset päätettiin vuonna 1999 huostaanottaa.

– Menimme päivystysperheen luo, jossa meidän piti olla vain vähän aikaa, mutta lopulta olimme yli vuoden. Sitten pääsimme ihanaan sijaisperheeseen, jossa olin kymmenen vuotta.

Onni Westlund oli onnekas, koska hän sai koko ajan olla veljensä kanssa samassa sijaisperheessä. Myöhemmin hän on ymmärtänyt, että oli monella muullakin tapaa onnekas.

Kahdeksannella luokalla ei tosin siltä tuntunut.

– Ensimmäistä kahdeksaa kouluvuotta leimasi monenlainen häiriö- ja väkivaltakäyttäytyminen, joka näkyi myös koulumenestyksessä.

22 sosiaalityöntekijää

Onni Westlundin ensimmäinen positiivinen muistikuva sosiaalityöntekijästä on, kun tämä leikki matolla hänen kanssaan legoilla.

– Se on jäänyt mieleen. Siinä vaiheessa en tietenkään ymmärtänyt, että samalla kun leikin, hän kyseli asioita ja selvitti, miten olen sopeutunut sijaisperheeseen.

Westlund on laskenut, että häntä auttoi yhteensä 22 sosiaalityöntekijää. Se on paljon.

– Kaikkia en ole edes kohdannut, vaan olen lukenut nimen papereista.

Westlund, 27, on nyt asiantuntijana valtakunnallisen lastensuojelujärjestön Pesäpuu ry:n UP2US - Meistä kiinni -hankkeessa. Sen tavoitteena on vahvistaa lastensuojelun sijaishuollossa asuvien ja asuneiden nuorten hyvinvointia.

Kokemusasiantuntijat auttavat muita nuoria

Hankkeen kokemusasiantuntijaryhmässä Tampereella on kahdeksan nuorta aikuista, joiden asioita on hoitanut yli sata lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Se on liikaa.

Tähän Westlund ja muut nuoret haluavat muutoksen. Sen takia he ovat valmiita kertomaan oman tarinansa.

Kokemusasiantuntija Eveliina Ikonen sanoo, että hänellä on ollut 12 sosiaalityöntekijää kymmenen vuoden aikana.

– Heistä olen nähnyt seitsemän. Viidesta sosiaalityöntekijästä en edes tiennyt, 19-vuotias Ikonen sanoo.

Kovan vaihtuvuuden takia sosiaalityöntekijät eivät pysty tutustumaan nuoriiin tarpeeksi hyvin, ja siksi he voivat Ikosen mukaan tehdä vääriä ratkaisuja.

Milja Kaijanen, 22, sanoo, että nuoria pitäisi kuunnella nykyistä enemmän lastensuojelussa. Nuoret voivat kertoa sosiaalityöntekijöille, mitkä käytännöt toimivat, mitkä eivät. Kaijanen on ollut kokemusasiantuntija hankkeen alusta lähtien eli syksystä 2018.

"Muutimme pakoon"

Kaksi kokemusasiantuntijaa haluaa puhua kokemuksista nimettömästi asioiden henkilökohtaisuuden takia.

24-vuotias kokemusasiantuntija kertoo, että joku olisi voinut puuttua aiemmin hänen tilanteeseensa. Nuori nainen otettiin huostaan kiireellisesti seitsemänvuotiaana.

– Me muutimme aina pakoon, kun joku teki lastensuojeluilmoituksen. Tieto ei kulkenut.

Toisen, 22-vuotiaan kokemusasiantuntijan mukaan hänen tilannettaan ei selvitetty samalla, kun pikkuveli huostaanotettiin. Hän pääsi pois kotioloista vasta 13-vuotiaana.

– Vasta kun itse sanoin kuraattorille, etten suostu menemään kotiin, minua uskottiin.

Koskee kymmeniä tuhansia

Lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi 15 prosenttia vuonna 2017. Samoin lisääntyi kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä. Jokaisen luvun takana on tuhansia lapsia.

• 76 116 lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus vuonna 2017.
• 17 956 lasta oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna.
• 55 884 lasta ja nuorta oli lastensuojelun avohuollon asiakkaana.

Yhdellä sosiaalityöntekijällä on keskimäärin 50–60 lasta asiakkaana. Valtioneuvostolle asiaa selvittäneen ylisosiaalineuvoksen Aulikki Kananojan selvityksen mukaan enimmäismäärän pitäisi olla 25 asiakasta sosiaalityöntekijää kohti. Selvitys julkaistiin tänä keväänä.

Jotta lastensuojelu pystyisi vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin, Suomeen tarvitaan ammattijärjestö Talentian mukaan yli tuhat sosiaalityöntekijää lisää. Tämä maksaisi kymmeniä miljoonia euroja.

Toisaalta lastensuojelu maksoi vuonna 2017 pelkästään kuudessa suurimmassa kaupungissa 349 miljoonaa euroa.

"Emme toivo kuuta taivaalta"

Onni Westlund sanoo, että sosiaalityöntekijöiden palkkaukseen ja työoloihin pitäisi kiinnittää huomiota.

– Emme toivo kuuta taivaalta, vaan sosiaalityöntekijöiden pysyvyysongelma on mahdollista ratkaista kohtuullisella palkalla ja työoloilla, joissa pystyy tekemään työtä lain ja ammattietiikan mukaan, Westlund sanoo.

Westlundin mukaan on erikoista, että lastensuojelussa annetaan jatkuvasti polkea lakia.

Runsaan vaihtuvuuden takia kaikki lastensuojelun nuoret eivät edes tiedä sosiaalityöntekijänsä nimeä. On raskasta kertoa oma elämäntarinansa aina uudelleen uudelle henkilölle.

– En ollut aina tietoinen, kuka minun asioitani hoitaa. Jos minulle olisi tullut hätä, en olisi saanut välttämättä sosiaalityöntekijää kiinni, Westlund sanoo.

Westlund tapasi viime vuonna työnsä puolesta noin 200 nuorta. Osa heistä ei ollut tavannut vuosiin sosiaalityöntekijäänsä.

Sosiaalityöntekijöillä on paljon valtaa ja vastuuta, ja on ongelmallista, jos he eivät tunne nuoria asiakkaitaan riittävän hyvin.

"Sossut" puolustavat

Itse sosiaalityöntekijöistä Onni Westlundilla on hyvää kerrottavaa.

– Välillä he ovat näyttäneet väsyneiltä ja aina he ovat vaihtuneet, mutta minulla ei ole negatiivisia kokemuksia, lähinnä neutraaleja.

Muidenkin nuorten mukaan sosiaalityöntekijät eli "sossut" ovat puolustaneet lasten oikeuksia, jos aikuiset ovat riidelleet.

Onni Westlundin elämää helpotti se, että sijaisperhe ja äiti tekivät yhteistyötä. Vieläkin hän vierailee molempien luona.

– Äiti ei puhunut pahaa sijaisvanhemmista ja sijaisperhe näki, että äiti on aina äitini. Koin, että minusta välitetään ja että olen arvokas.

Lukiossa Onni Westlund kertoo innostuneensa opiskelusta, minkä ansiosta keskiarvo nousi yli yhdeksään. Hän pääsi ylioppilaaksi vastoin monia ennakko-oletuksia.

Kunnes Westlund tarvitsi lastensuojelua pelastamaan hänet toisen kerran.

"Hukkasin itseni"

Lastensuojelun jälkihuolto auttoi Westlundia 21-vuotiaaksi. Jälkihuolto on ulottumassa 25 ikävuoteen.

Lainmuutokset ovat menossa tasavallan presidentin hyväksyttäväksi

Tätä nuoret pitävät hyvänä.

Parikymppisenä Onni Westlund eli haastavaa elämänvaihetta, johon kuului riskikäyttäytymistä. Lapsuuden kokemukset palasivat uudelleen mieleen.

– Oli vaarana, että juon itseni varhaiseen hautaan. Hukkasin itseni, enkä tiennyt, mitä lähden seuraavaksi tekemään.

Kuusi vuotta sitten Onni Westlund pääsi kokemusasiantuntijaksi. Muiden kokemusasiantuntijoiden tapaaminen auttoi ymmärtämään, ettei hän ollut ainoa, jolla oli vaikea nuoruus ja lapsuus.

– Pääsin tapaamaan aikuisia ammattilaisia, joita oikeasti kiinnosti kokemukseni ja joille kokemuksistani oli hyötyä töissä.

Onni Westlund opiskeli sosiaalityötä, mutta avoimen yliopiston rytmi tuntui liian vapaalta. Hän pääsi ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi.

Westlund meni töihin lastensuojelujärjestö Pesäpuuhun ja alkoi kirjoittaa hankehakemusta, jotta nuorten ääni tulisi lastensuojelussa kuuluviin.

– Lastensuojelusta puhuvat yleensä viranomaiset ja päättäjät, silloin korostuu talouspuhe. Haluamme tuoda tutkijoiden ja päättäjien tiedon rinnalle myös lastensuojelun kokemuksellisen ulottuvuuden. Näin lastensuojelua voidaan kehittää entistä paremmin lasten, nuorten ja perheiden tarpeita vastaavaksi.

Haavoittavat muistot eivät ole kadonneet Westlundin elämästä. Välillä katkeruus ja kateellisuus saattavat nostaa päätään.

Silloin hän miettii, mihin elämänkokemukset ovat johtaneet ja miksi hän tekee töitä lastensuojelun kehittämiseksi.

Että yhä useampi nuori voisi sanoa kuten hän.

– Nykytilanteessa olen pääsääntöisesti iloinen ja onnellinen. Olen ylpeä siitä, kuka olen.

Korjaus 9.58: Jälkihuollon ulottuminen 25 vuoteen on menossa vahvistettavaksi lähiaikoina presidentille. Laki ei ole vielä voimassa.

Lue lisää:

Tampereen lastensuojelu voi viimein saada lisäväkeä

Apulaisoikeusasiamies: Sosiaalityöntekijät eivät ehdi valvoa kunnolla kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia, siksi Pohjolakodin puutteitakaan ei huomattu aiemmin

Psykologit haluavat töihin lastensuojeluun – Talentia: Tärkeintä olisi saada ylipäänsä lisää työntekijöitä lastensuojeluun

Poliisi on eilisillan ja viime yön aikana ottanut kaikki kolme etsintäkuulutettua miestä kiinni Tampereella. Kiinniotot suoritettiin osittain yleisövihjeiden ja osin poliisin tutkinnan ansiosta.

– Saaduilla yleisövihjeillä oli suuri merkitys miesten tavoittamisessa ja poliisi kiittää saamistaan havainnoista ja vihjeistä asian selvittämiseksi, poliisi kertoo.

Tapahtumaketju sai alkunsa perjantaina iltapäivällä, kun neljä miestä pakotti joensuulaisen miehen puukolla uhaten autonsa kyytiin. Miehet veivät uhrinsa Kuopioon. Matkalla he nostivat miehen pankkitunnuksilla rahaa automaatilta sekä ottivat useita pikavippejä.

Kuopiossa miehet pakottivat uhrin mukaansa majoitusliikkeeseen. Uhri onnistui pakenemaan vasta lauantaiaamuna.

Asianomistajalle aiheutettiin poliisin mukaan törkeässä ryöstössä huomattavaa taloudellista vahinkoa.

Kaikkiaan törkeästä ryöstöstä ja vapaudenriistosta epäillään neljää miestä. Heistä yksi pidätettiin jo aiemmin. Myös seurueella aiemmin käytössä ollut Volvo-merkkinen henkilöauto on poliisin hallussa, poliisi kertoi aiemmin.

Poliisi tekee tällä viikolla päätöksen epäiltyjen esittämisestä vangittavaksi.

Lue lisää:

Kolme ryöstäjää yhä karkuteillä – Joensuussa auton kyytiin pakotettu uhri pääsi pakenemaan seuraavana päivänä Kuopiossa

Ryöstäjät pakottivat uhrinsa auton kyytiin Joensuussa, kuljettivat Kuopioon ja veivät matkalla rahat

Työntekijää syytetään kuolemantuottamuksesta, kun hän törmäsi teollisuusalueella trukilla työkaveriinsa.

Noin 40-vuotias mies menehtyi törmäyksessä saamiinsa vammoihin.

Tapaus sattui viime toukokuussa Kangasalla, Pirkanmaalla. Syyttäjä vaatii enintään sakkorangaistusta kuolemantuottamuksesta.

Onnettomuus tapahtui sadevesi- ja viemärijärjestelmiä valmistavan Wavin-Labkon pihalla Lentolan teollisuusalueella. Onnettomuus tapahtui, kun yrityksen työntekijä ajoi trukilla toisen, jalkaisin kulkeneen työntekijän päälle.

Syyttäjän mukaan miehellä oli sähkötrukin piikeissä pinottuna 15 trukkilavaa, jotka estivät syyttäjän mukaan työntekijää näkemästä riittävästi eteenpäin.

Lue lisää:

Työntekijä sai surmansa trukkionnettomuudessa Kangasalla

Eilisaamuna Ilmatieteen laitoksen tiedot näyttivät lumipeitteen paksuudeksi Jyväskylän Tikkakosken mittausasemalla muutamia senttejä. Tänä aamuna samaan aikaan lukema on 18 senttiä.

Sakeimmillaan lumisade oli eilen illansuussa. Silloin sademäärä tunnissa oli yli 4 millimetriä. Talviajan nyrkkisääntö on, että millimetrin sademäärä tarkoittaa senttimetriä lunta.

Sademäärä oli neljän tunnin ajan kolmessa millimetrissä tai sen yli, eli lumeksi muutettuna neljässä tunnissa lunta tuli noin 15 senttimetriä. Jyväskylässä on kuitenkin paikoin tullut Ilmatieteen laitoksen mukaan jopa 30 senttimetriä lunta.

Liikenteessä yksi ihminen on kuollut henkilöauton ja jakeluauton kolarissa. Keliolot onnettomuuspaikalla olivat huonot.

Ajokeli on ollut ja on huono myös muualla keskisessä Suomessa.

Jyväskylän Vehkalammen ylipainehalli laskettiin turvallisuussyistä alas kun lumikuorma alkoi käydä liian painavaksi.

– Ensimmäinen kerta, kun näin jouduttiin tekemään. Olosuhteet ovat mahdottomat, tietkään eivät ole auki, sanoo Jyväskylän kaupungin liikuntapaikkavastaava Jarmo Korhonen.

Sähkökatkoja on esiintynyt vyöhykemäisesti lounaisesta Suomesta Itä-Suomeen. Eniten sähköttömiä talouksia on ollut tänä aamuna, noin 8 000.

Ennusteiden mukaan lumisade jatkuu edelleen, mutta selvästi eilisestä rauhoittuneena. Aurauskalustot ovat liikkeellä täydellä voimalla.

Pirkanmaalla tullut parikymmentä senttiä lunta

Raskas liikenne on ollut vaikeuksissa maanantain ja tiistain välisenä yönä etenkin kolmostiellä Tampereen pohjoispuolella.

Pohjoisella Pirkanmaalla on satanut vuorokaudessa parikymmentä senttiä lunta, esimerkiksi Hämeenkyrön ja Parkanon välisellä alueella.

Teillä on sohjoa. Rekka-autoja on jumiutunut risteyksiin ja ramppeihin, mutta muu liikenne on enimmäkseen päässyt kulkemaan ohi. Parkanossa kolmostiellä keskustan lähellä kaatui yöllä raskas ajoneuvo tielle aikaisin aamulla.

Punkalaitumella henkilöauto suistui ojaan ja päätyi katolleen. Pelastuslaitoksen mukaan kuljettaja loukkaantui lievästi.

Märkä lumi on myös aiheuttanut sähkökatkoja. Pirkanmaalla eniten kärsineitä kuntia ovat Ylöjärvi, Ikaalinen ja Ruovesi.

Tamperelainen Hertta Taipale yllättyi vähän tämänhetkisestä säästä, sillä hän odotti jo kesää.

Kesärenkaita autoon ei vielä onneksi oltu vaihdettu. Hertta Taipale toivoo takatalven loppuvan mahdollisimman pian, että hänen lempivuodenaikansa kesä pääsisi alkamaan.

Tamperelainen Ulla Välikoski oli hieman yllättynyt yhtäkkisestä lumen tulosta.

– En osannut odottaa takatalvea. Niin kuin vanha sanonta kuuluu: uusi lumi on vanhan lumen surma, Välikoski sanoo.

Välikoskelle takatalvi ei todellakaan ollut mieluisa yllätys, sillä hän odotti jo innokkaasti kesää. Välikoski on kuitenkin varma, että takatalvi kestää vain muutaman päivän. Hänen lempivuodenaikansa ovat kevät ja kesä, koska puissa on lehtiä.

Kristian Staack ei ollut katsonut säätiedotteita, joten hän oli hieman hämmentynyt. Tässä kohtaa vuotta säätila ei ollut iloinen yllätys Staackille.

Staack toivoo takatalven kestävän enää pari päivää, sillä hän haluaa kesän tulevan lämmön ja auringon takia.

Juttua olivat tekemässä myös Yle Tampereen TET-harjoittelijat Alisa Koskinen ja Emma Ojanen.

Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys Sley on hakenut maisematyölupaa metsän avohakkuulle Sastamalassa. Kuuden hehtaarin hakkuualue sijaitsee aivan Karkun evankelisen opiston vieressä.

Maisematyölupahakemuksen naapureiden kuulemisaika päättyy torstaina 11. huhtikuuta. Maisemallisesti merkittävälle alueelle suunnitellut avohakkuut herättävät myös vastustusta.

Yksi vastustajista on Sastamalassa asuva Timo Ylikomi, joka on itsekin metsänomistaja.

– Avohakkuille on aina parempia vaihtoehtoja. Olen omissa metsissäni toteuttanut jatkuvan kasvatuksen hakkuita, missä poistetaan isot myyntiin kelpaavat tukit, mutta metsä jää metsäksi, Ylikomi sanoo.

Hän sanoo, että kun otetaan huomioon istutuskustannukset, molemmat hakkuutavat ovat taloudellisesti yhtä tehokkaita. Ylikomin mielestä Suomessa ei osata ylipäätään ajatella vaihtoehtoja avohakkuille, koska metsänhoitoa on totuttu tekemään niin.

Ylikomi toivoo, että Sley muuttaisi vielä suunnitelmaansa.

– Toivon, että asukkaiden mielipiteillä on merkitystä ja he miettisivät vielä vaihtoehtoja – varsinkin kun kyseessä on kristillisiin arvoihin tukeutuva yhdistys.

"Nyt on aika hakata enemmän"

Karkun evankelisen opiston rehtori Marja Koskenniemi sanoo, että avohakkuu on yhdistykseltä harkittu päätös.

– Tämä on talousmetsää, jota aika ajoin hyödynnetään ja uudistetaan. Mietimme vaihtoehtoja ja totesimme, että nyt on aika hakata enemmän. Haluan sanoa, että teemme tätä yhteistyössä viranomaisten kanssa, lakien ja säädösten mukaisesti.

Koskenniemi ymmärtää hakkuiden vastustajia.

– Minuakin on monesti harmittanut, kun sienimetsääni on metsänomistajan päätöksellä hakattu, eikä suppilovahveroita ole muutamaan vuoteen löytynyt tutuista paikoista. Ymmärrämme huolen ja pyrimme minimoimaan haittoja.

Rehtorin mukaan tavat, joilla hakkuiden haittoja pyritään estämään, selviävät myöhemmin.

– Naapureiden kuuleminen on vielä kesken. Mietimme yhdessä ammattilaisten kanssa, miten voisimme toimia.

Luonnon monimuotoisuus vaikuttaa ihmisen terveyteen

Metsien avohakkuita on syytä vastustaa muutenkin kuin maisemallisten arvojen takia, sanoo Timo Ylikomi, joka on ammatiltaan lääketieteen professori.

Hän haluaa tuoda esiin sen, että metsäluonnon monimuotoisuudella on suora vaikutus myös ihmisten terveyteen.

– Usein ajatellaan, että luonnon monimuotoisuus on vain viherpiiperrystä. Yhä enemmän kuitenkin kertyy tietoa siitä, että luonnon monimuotoisuus ja sen mikrobikasvusto vaikuttavat suoraan ihmisen mikrobikasvustoon iholla, suolistossa ja suussa, hän sanoo.

Ylikomi toteaa, että juuri mikrobikasvustolla on merkittävä ja suora vaikutus ihmisen fyysiseen terveyteen.

– Köyhässä mikrobiympäristössä eläminen altistaa monille sairauksille, koska jos ihmisen puolustusjärjestelmällä ei ole parempaa tekemistä, se alkaa kehittää sitä itse ja kääntyy ihmisen omaa elimistöä vastaan.

Seeprakala sopii hyvin koeläimeksi, kun tutkitaan streptokokki-bakteereja. Pneumokokki ja B-ryhmän streptokokki ovat maailman yleisimpiä keuhkokuumeen, sepsiksen ja aivokalvontulehduksen aiheuttajia pienillä lapsilla.

Tähän tulokseen on tullut filosofian maisteri Anni Saralahti väitöskirjassaan, joka tarkastetaan 26. huhtikuuta Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa.

Seeprakalaa on käytetty jo yleisesti biolääketieteen tutkimuksissa.

– Seeprakalat tutkimusmallina ovat perinteisiin eläinmalleihin, kuten hiiriin ja muihin nisäkkäisiin, verrattuna eettisiä, helpommin käsiteltäviä ja taloudellisia. Näiden ominaisuuksien lisäksi seeprakalan immuunipuolustus on hyvin samankaltainen kuin ihmisellä, joten seeprakala on houkutteleva malli infektiotutkimuksiin, Saralahti sanoo tutkimustiedotteessa.

Yksin pneumokokin on arvioitu olevan vastuussa jopa yli puolen miljoonan lapsen kuolemasta vuosittain maailmassa.

Väitöskirjatutkimus osoitti, että molemmat tutkitut bakteerit aiheuttavat seeprakalassa infektion, joka muistuttaa ihmisen streptokokki-infektiota.

Nämä tutkimukset osoittivat Saralahden mukaan, että seeprakalan synnynnäinen immuunivaste pneumokokki-infektiossa on hyvin samankaltainen kuin ihmisen vaste. Geneettinen seulonta paljasti, että myös seeprakalalla C-reaktiivisen proteiinin (CRP) puutos saattaa altistaa seeprakalat vakavalle pneumokokki-infektiolle.

CRP kertoo tulehduksesta.

– Mikä tärkeintä, seeprakalan avulla voidaan tulevaisuudessa saada tärkeää tietoa pneumokokin taudinaiheuttamismekanismeista sekä ihmisen geneettisistä alttiustekijöistä ja näin luoda uusia lähtökohtia nykyistä tehokkaampien hoitokeinojen kehittämiselle, Saralahti huomauttaa.

Ekaluokkalaiset tytöt pelaavat kaksin peliä verkossa. Keskusteluruutuun ilmestyy viesti. Koneen web-kamera on auki ja tuntematon viestittäjä avaa keskustelun ja kuvayhteyden.

– Alaikäisiä kehotetaan tekemään lasten mielestä hassuja juttuja, kutittamaan toista ja hetken päästä vähän pussailemaan. Tämänkaltainen videomateriaali voidaan tallentaa ja jakaa verkossa vääriin tarkoituksiin, esimerkiksi tyydyttämään aikuisen seksuaalisia tarpeita. Eikä asiasta välttämättä tiedä kukaan, Nina Vaaranen-Valkonen sanoo.

Hän on Pelastakaa lapset -järjestön erityisasiantuntija ja työskentelee yhdistyksen Nettivihje-palvelun tiiminvetäjänä.

Työryhmä vastaanottaa ja käy läpi viranomaisten lisäksi ainoana Suomessa ilmoituksia ja materiaalia verkossa tapahtuneesta seksuaalisesta houkuttelusta ja seksuaaliväkivaltaa todistavasta kuvamateriaalista.

Alun esimerkki tyttöjen salakuvauksesta on vain pintaraapaisu kuvamateriaalista, jota työryhmä analysoi.

– Esimerkiksi viime vuonna saimme kansalaisilta yhteensä yli 3 000 yksittäistä url-osoitetta, jotka arviomme mukaan sisälsivät lähemmäs 50 000 yksittäistä kuvaa tai videota. Pelkkä vihjeiden määrä ei kuitenkaan kuvaa työtämme tai sitä, kuinka paljon kuvia analysoimme, Vaaranen-Valkonen kertoo.

Tiimin analysoimasta laittomaksi arvioidusta kuvamateriaalista 85 prosenttia sisältää kuvia tai videoita alle 13-vuotiaista lapsista. Viisi prosenttia liittyy alle kaksivuotiaisiin lapsiin.

Miten lapsiuhrit uskaltavat kertoa seksuaalirikoksista, jos ne ovat meille aikuisille liian epämiellyttävää kuultavaa? Nina Vaaranen-Valkonen

Nettivihjetiimi kuuluu maailmanlaajuiseen INHOPE-järjestöön ja vastaanottaa tutkittavaksi vihjeitä myös ulkomailta. Työryhmä analysoi esimerkiksi web-kameran avulla lapsista kuvattua materiaalia. Teot tallenteilla vaihtelevat. Yksi nauha voi sisältää kuvaa, jossa aikuinen on saanut lapsen esimerkiksi esiintymään seksuaalisissa asennoissa.

– Vakavimmat kuvatallenteet web-kameroilta todistavat tilanteita, joissa lapsi on saatu kiristämällä tai painostamalla esimerkiksi näyttämään genitaalinsa tai työntämään sinne esineen, Vaaranen-Valkonen kertoo.

Esimerkiksi Ruotsissa on jo tuomittu ensimmäinen ennakkotapaus verkkovälitteisestä raiskauksesta.

Nina Vaaranen-Valkonen näkee työssään yhteiskunnan pimeän puolen, joka meille muille on vieras ja piilotettu. Pieniin lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta on aiheena niin vastenmielinen, että harva tahtoo kuulla tai lukea siitä. Vaaranen-Valkosen mukaan nyt on kuitenkin aika kuunnella.

Teknologian kehittyessä verkossa levitetyn kuvamateriaalin määrä on lisääntynyt. Tuntemattomien aikuisten on entistä helpompaa saada yhteys lapsiin. Samalla seksuaalirikoskuvasto muuttuu yhä raaemmaksi.

Jotta seksuaalirikoksia voidaan ennaltaehkäistä, niiden olemassaolosta pitää tietää. Myös vanhempien.

– Miten lapsiuhrit uskaltavat kertoa seksuaalirikoksista, jos ne ovat meille aikuisille liian epämiellyttävää kuultavaa?, Nina Vaaranen-Valkonen kysyy.

Myös pienet pojat ovat vaarassa

Usein vanhemmat kiinnittävät huomiotaan tyttäriin ja pelkäävät, että juuri heihin kohdistuisi ahdistelua. Etenkin tyttöjä ohjeistetaan seksuaalisen häirinnän vaaroista ja usein enemmän kuin pieniä poikia.

Nina Vaaranen-Valkonen korostaa, että lasten seksuaalinen houkuttelu ei rajoitu vain tyttöihin.

Seksuaalisesta häirinnästä, houkuttelusta ja väkivallasta kumpuava häpeä hiljentää usein tytöt, mutta vielä todennäköisemmin teoista vaikenee tutkimusten mukaan poika.

Pojat voivat vaieta vielä oikeudenkäynnissäkin.

– Erityisesti pojat saattavat pelätä, että heille tehdyt teot kertovat uhrin seksuaalisesta suuntautumisesta ja ennustavat tulevaa rikollista käyttäytymistä, Vaaranen-Valkonen kertoo.

Ruotsalainen selvitys käyttää poikien pelosta nimitystä vampyyriteoria. Se kuvaa poikien syvää pelkoa siitä, että seksuaaliväkivaltaa kokenut alkaisi automaattisesti tehdä samanlaisia seksuaalirikoksia, kuin hänelle on tehty.

– Näin ei kuitenkaan tapahdu. Seksuaalirikokseen syyllistyminen ei yleensä ole selitettävissä näin yksinkertaisella syy–seuraus-selityksellä.

Kun näin raaka, pitkään jatkunut ja pieniin lapsiin kohdistuva kidutus ja seksuaaliväkivalta paljastuu Suomesta, kyllä se menee tunteisiin. Nina Vaaranen-Valkonen

Yksi esimerkki Suomessa tuotetusta lapsen seksuaaliväkivaltamateriaalista on maaliskuun lopussa uutisoitu viiden suomalaismiehen järjestäytynyt rinki.

Suomalaismiesten epäillään tehneen pojille seksuaaliväkivaltaa ja raiskanneen useita suomalaislapsia vuosien 2004–2018 aikana. Miehet kuvasivat lapsiuhreille tekemiään raakoja seksuaalirikoksia ja välittivät teoista reaaliaikaisesti kuvaa verkkoon. Nettilähetyksiä seurattiin jopa 17 maasta, Yle uutisoi maaliskuussa.

Vaaranen-Valkonen henkäisee syvään.

– Kyllä tämä pysäyttää kokeneenkin asiantuntijan. Kun näin raaka, pitkään jatkunut ja pieniin lapsiin kohdistuva kidutus ja seksuaaliväkivalta paljastuu Suomesta, kyllä se menee tunteisiin. Vaikka tiimimme asiantuntijat ovat ennenkin analysoineet raakaa ja sadistista materiaalia, tällainen suomalainen levitysrinki puistattaa.

Seksuaalinen hyväksikäyttö alkoi Fortnite-pelistä

Monia internetissä pelattavia pelejä pelataan globaalisti ja yhdessä tuttujen tai vieraiden kanssa. Kommunikointi viestien, puheen tai kameran välityksellä kuuluu useimpiin peleihin.

Koska lapsi on viaton, hän ei osaa aavistaa, mitä vieras aikuinen esittämillään pyynnöillä hakee. Monesti teot ovat sellaisia, että lapsi ei aluksi edes ymmärrä olevansa seksuaalisen houkuttelun kohteena.

– Teot tulevat viranomaisille usein ilmi vasta sitten, kun rikos on jo tapahtunut. Toki näitä tulee ilmi myös silloin, kun tekijä jakaa tallentamaansa kuvamateriaalia verkossa ja uhri tunnistetaan poliisitutkinnan yhteydessä, Vaaranen-Valkonen kuvaa.

Satakunnan käräjäoikeus vangitsi helmikuussa niin sanotussa Fortnite-tapauksessa vuonna 1970 syntyneen suomalaismiehen epäiltynä useista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista.

Satakunnan kansan mukaan mies on aiemmin tuomittu useista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista pitkään ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Miestä epäillään nyt todennäköisin syin lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin.

Häpeä on äärettömän tehokas hiljentäjä. Nina Vaaranen-Valkonen

Kaikki epäillyistä mahdollisista uhreista ovat poikia. Verkkopeli Fortnite on poliisin mukaan ollut teoissa “keskeisessä asemassa”.

Tutkinnanjohtaja Marko Peltonen Lounais-Suomen poliisista kertoo, että nyt tutkinnassa olevat epäillyt rikokset ovat tapahtuneet viime kevään ja kesän aikana sekä vuosien 2018 ja 2019 taitteessa.

– Mies on itse muun muassa lähettänyt lapsille seksuaalissävytteistä kuva- ja videomateriaalia, Peltonen kertoo.

Vanhemmille lähetetyn kouluviestin mukaan mies oli saanut uhrit myös tekemään tekoja Fortnite-peliin liittyviä peliostoja vastaan. Poliisi ei varmista asiaa.

Nina Vaaranen-Valkosen mukaan lapsista seksuaalisesti kiinnostuneilla aikuisilla on käytössä useita eri tapoja saada lapset toimimaan haluamallaan tavalla. Aikuinen voi houkutella, mutta myös pelotella tai uhkailla lasta.

– Pelimaailmassa aikuinen voi esimerkiksi uhata lasta, että jos et lähetä kuvia itsestäsi tai tee kuten pyydän, etenemisesi tässä pelissä toiselle tasolle on ikuisesti estetty. Lapselle voidaan myös luvata etenemistä kuvia vastaan.

Jos aikuinen onnistuu saamaan lapselta seksuaalissävytteisiä kuvia tai videon, hän saattaa aloittaa kiristämisen niiden avulla. Lapsi usein pelästyy uhkausta ja harvoin kykenee arvioimaan uhkauksen mittasuhteita. Harva lapsi osaa toimia pelottavassa tilanteessa järkevästi ja kertoa asiasta aikuiselle.

– Häpeä on äärettömän tehokas hiljentäjä, Nina Vaaranen-Valkonen toteaa.

Haluan korostaa ja muistuttaa, että suurin osa lapsista on verkossa ja pelialustoilla täysin turvassa. Nina Vaaranen-Valkonen

Fortnite on yksi maailman suosituimmista peleistä. Sen uutisoitiin marraskuussa ohittaneen yli 200 miljoonan rekisteröityneen pelaajan rajapyykin.

Seksuaalissävytteisten häirintäviestien laajuudesta on mahdotonta saada tarkkoja maakohtaisia tietoja, sillä pelialusta toimii maailmanlaajuisesti. Suomalainen lapsi saattaa pelata ja viestitellä ihmisten kanssa eri puolilta maailmaa.

Kaikissa peleissä on riskejä

Vanhempien on hyvä tietää, että mahdollisuuden viestitellä vieraiden kanssa saa pelissä myös kytkettyä pois päältä.

– Haluan korostaa ja muistuttaa, että suurin osa lapsista on verkossa ja pelialustoilla täysin turvassa. Riskeistä pitää kuitenkin puhua, sillä keskustelu ja etukäteen annettu tieto ja ohjeistus auttavat lasta toimimaan hämmentävässä ja pelottavassa tilanteissa, Vaaranen-Valkonen kertoo.

Seksuaalista houkuttelua tai seksuaaliväkivaltaa on tapahtunut niin Suomessa kuin maailmallakin myös esimerkiksi Minecraft-pelin avulla. Pienten tyttöjen kohdalla aikuiset ovat käyttäneet hyväkseen esimerkiksi Movie Star Planet -mobiilipeliä.

Kyberrikollisuuteen erikoistuneen keskusrikospoliisin rikosylikomisario Sari Saranin mukaan pelialustojen merkitys korostuu jatkuvasti lapsiin kohdistuvien seksuaalihoukuttelujen kohdalla.

– Yleisesti ottaen kaikki pelit ovat sellaisia, joissa lapsia etsitään kohteeksi, Sarani toteaa.

Nina Vaaranen-Valkonen kehottaa vanhempia peittämään tai sammuttamaan koneiden web-kamerat. Vaikka ei olisi huolta tai epäilystä lapsen turvallisuudesta, kameraa ei tarvitse turhaan pitää auki.

– Web-kamera on kuin avoin ikkuna kenelle tahansa tuntemattomalle aikuiselle katsella lasta. Kun kyse on omasta lapsesta, miksi tällaisen ikkunan jättäisi avoimeksi?

Suuret pelifirmat yrittävät torjua viimeiseen asti alustoilla tapahtuvaa ahdistelua esimerkiksi estämällä seksuaalissävytteiset viestit tekoälyn avulla. Yritykset tekevät myös yhteistyötä poliisin kanssa.

Jotkut pelialustat estävät puhelinnumeroiden antamisyritykset viesteistä suojellakseen lapsia.

Siksi lapsista seksuaalisesti kiinnostuneet aikuiset pyrkivät ensisijaisesti ohjaamaan lapsen aina keskustelemaan muihin, yksityisempiin viestintäkanaviin esimerkiksi Snapchatin, WhatsAppin tai Skypen puolelle. Näissä kanavissa käydyt yksityiset keskustelut vähentävät kiinnijäämisen riskiä.

Esimerkiksi Satakunnan Fortnite-tapauksessa epäilty tekijä on saanut lapset pois pelialustalta Instagramin puolelle.

Puhu ja ohjeista, vaikka mitään pahaa ei tapahtuisi

Vanhemman täytyy puhua lapsen kanssa seksuaalisuudesta, kehosta, kehon rajoista ja siitä, miten verkossa toimitaan turvallisesti. Keskustelua on käytävä, vaikka mitään pahaa ei olisikaan tapahtunut. Näin voi koettaa myös varmistaa, että puheyhteys säilyy, jos jotakin tulee ilmi.

Jo pienen lapsen täytyy tuntea kehonsa ja osata nimetä sen osat. Muuten rajojen opettaminen on vaikeaa.

– Lapselle pitää toki puhua ikätasoon sopivasti, mutta aina oikeilla nimillä. Lapsen pitää tietää nimet genitaalialueille, kuten pimppi, pippeli ja pylly. Näin hänellä on sanoja kertoa mahdollisista oudoista pyynnöistä tai epäsopivista ja hämmentävistä viesteistä tai kuvista, Vaaranen-Valkonen toteaa.

Lasta tai nuorta ei kannata pelotella. Vaikka esimerkiksi Oulun seksuaalirikokset ja viime viikolla uutisoidut Tampereen epäillyt raiskaustapaukset ovat oletettavasti saaneet alkunsa sosiaalisen median viestittelystä, lapselle ei kannata maalailla pelkkiä uhkakuvia.

Mikä sitten on oikea tai viimeinen ikävaihe, jolloin viimeistään asioista pitää puhua? Tutkimusten mukaan 9–12-vuotiaat lapset ovat suurimmassa riskissä verkon haitallisille ilmiöille. Nina Vaaranen-Valkosen mukaan digitaalisen median osalta Suomessa erityisesti siirtymä eskarista ekaluokalle vaatii vanhemmilta lapsen ohjeistusta ja opastamista.

Alakoulussa riski törmätä esimerkiksi nettipornoon kasvaa. Sen näkeminen on usein lapselle ahdistavaa ja hämmentävää, etenkin, jos asiasta ei ole kotona puhuttu, eikä ohjeistettu, miten tilanteessa pitää toimia.

Vaaranen-Valkonen vertaa digiturvataidosta keskustelemista perinteiseen liikennekasvatukseen. Meillä on liikennevalolaulut, vanhemmat turvaamassa ekaluokkalaisten koulumatkaa ja kansallinen huoli ja tietoisuus aiheesta.

Ekaluokkalaisen digiturvataidoista tai verkkoon liittyvistä riskeistä ei vielä puhuta riittävästi.

– Lapsen pitää tietää, että jos puhelimeen ilmestyy aikuispornoa, kikkelikuvia tai outoja pyyntöjä, aina pitää kertoa aikuiselle. Lapsen pitää saada myös tietää, että asiasta voi kertoa ilman pelkoa siitä, että huoltaja suuttuu, ottaa puhelimen pois tai syyttää lasta tapahtuneesta, Nina Vaaranen-Valkonen sanoo.

Viime elokuussa Sastamalassa löytyi palavasta talosta vainaja. Surmansa saanut oli vuonna 1937 syntynyt nainen.

Vuonna 1967 syntynyt mies tuomittiin keskiviikkona äitinsä murhasta syyntakeettomana. Syyntakeettomuuden takia miestä ei tuomita rangaistukseen, vaan hän jää hoitoon, Pirkanmaan käräjäoikeus kertoo.

Miestä syytettiin myös törkeästä vahingonteosta ja hautarauhan rikkomisesta. Niistäkin hänet tuomittiin syyntakeettomana.

Vastaaja tunnusti teot.

Mies tuomittiin maksamaan korvauksia yhteensä noin 40 000 euroa.

Vainaja löytyi talosta

Sastamalan Heinijärvellä paloi viime kesänä noin 80-neliöinen lautarakenteinen talo. Pelastuslaitos sai hälytyksen palopaikalle hieman iltaseitsemän jälkeen elokuussa. Savusukeltajat löysivät nopeasti talosta vainajan.

Vainajalla oli ainakin 25 vammaa pään ja olkapään alueella, jotka aiheutuivat vesurin iskuista.

Poliisi tavoitti murhasta epäillyn paikan päältä asunnon pihalta jo tapahtumailtana.

Poliisin paikalla tekemissä tutkimuksissa kävi ilmeiseksi, että henkilö oli kuollut ennen paloa saamiinsa vammoihin. Myöhemmin yön aikana oikeuslääkäri tuli samaan päätelmään.

Pirkanmaan käräjäoikeus vangitsi epäillyn elokuussa. Mielentilatutkimus tehtiin jo esitutkinnan aikana. Mielentilatutkimuksen mukaan mies oli syyntakeeton ja tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa. Mies jää hoidettavaksi mielenterveyslain nojalla.

Talo tuhoutui tulipalossa.

Tuomio ei ole vielä lainvoimainen, eli siitä voi valittaa hovioikeuteen.

Lue lisää:

Palaneesta talosta löytyi vainaja ja palopaikalta epäilty murhaaja: Sastamalan henkirikos syyteharkintaan

Sastamalassa paloi lautarakenteinen talo – poliisi epäilee henkirikosta

Palaneesta talosta löytyi vainaja ja palopaikalta epäilty murhaaja: Sastamalan henkirikos syyteharkintaan

Oikeudenkäynti alkoi: Miehen epäillään tappaneen vesurilla äitinsä

Pastori Minnamaria Tammisalo kohtaa työnsä puolesta paljon kuolemaa. Ammattilainenkin jää kuitenkin joskus sanattomaksi.

Miten lohduttaa surevaa?

Tammisalon mieleen tuli lohtuhuivi.

Hän oli ostanut itselleen monta vuotta sitten lohtuhuiviksi nimetyn kaulahuivin, jonka Tampereen Tuomasmessun yhteisö oli tehnyt. Viime syksynä Tammisalo keräsi yhdessä diakonin kanssa villasukkia ja vauvan töppösiä kastetilaisuuksissa vietäväksi. Aktiivinen seurakuntalainen Kaija Jääskeläinen toi koriin kolme huivia.

– Meni hetki miettiä, mitä niillä tekisin, Tammisalo kertoo.

Tammisalo oli menossa hautaamaan miestä, jonka puoliso oli jäänyt yksin pitkän liiton jälkeen. Tamperelainen pastori koki, että leski kaipasi konkreettista lohdutusta.

– Muistotilaisuudessa päätin puheenvuoroni kietomalla huivin hänen hartioilleen ja sanoin toivovani, että huivi voisi lämmittää, kun puolison käsi ei enää yllä.

Toissa viikonloppuna Tammisalo vei samoilla saatesanoilla toisen huivin.

– Palaute on ollut liikuttunutta. Papin puheisiin on totuttu, mutta tämä yllättää. En tiennyt, että kirkko tekee tällaista, moni on sanonut. Kiedon huivin itse hartioille, surusta raskaille, ja siinä olemme liikuttuneet molemmat.

Someilmiö syntyi

Huivin antaminen tuntui niin hyvältä, että hän mietti, kuka tekisi huiveja lisää.

– Tein Facebook-ilmoituksen omalle seinälleni ja Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan seinälle. Ihmetellen seurasin tykkäysten ja jakojen lisääntyvää määrää sekä ohjeen pyytäjien intoa.

Seuraavat Tammisalon vapaapäivät kuluivat ohjetta lähetellessä. Hän kävi kopioimassa Tampereen Aleksanterin kirkon sakastiin paperiohjeita.

Sitten joku ehdotti ryhmän perustamista lohtuhuiveille ja niin syntyi Lohtuhuivien lähettiläät -Facebook-ryhmä. Siihen on tullut parissa päivässä jo yli 800 jäsentä. Lohtuhuivista on tullut someilmiö.

– Kaiken maailmassa tapahtuvan pahan keskellä meillä ihmisillä on mielettömän vahva myötäelämisen kyky ja halu kulkea rinnalla.

Lohdutukselle iso tarve

Lohtuhuiviryhmässä monet ovat jakaneet kuvia kutomistaan huiveista. Osa neulojista kertoo, ettei kuulu kirkkoon, mutta kokee auttamisen tällä tavoin tärkeäksi.

Kirjoittajat, kuten muusikko-evankelista Samu Saarinen ja runoilija Anna-Mari Kaskinen, ovat lupautuneet tekemään lohturunoja.

– On sellainen olo, että tästähän voi syntyä vaikka mitä. Lohdutukselle on iso tarve, eikä se tarve lopu koskaan, Tammisalo sanoo.

Ajatellaan, että pitäisi olla viisasta sanottavaa. Mutta ei sureva sitä kaipaa. Minnamaria Tammisalo

Lohtuhuivin nimi on Nikolai ja siinä on pitsireunus. Ohjeen takana on puolalainen nainen, joka on Tammisalon mukaan ilahtunut siitä, että hänen huivinsa on tällaisessa käytössä.

– Ohje on vapaasti jaettavissa, mutta isompaa bisnestä sillä ei voi tehdä.

Huivi voi olla myös toisenlainen.

– Lohtusukat tulevat kyseeseen, mutta niiden pukeminen ei ole tilaisuudessa niin yksinkertaista. Koen, ettei mallilla ja muodolla ole niin suurta väliä, kietomisen ele ja lohduttavat sanat tekevät lohtuhuivista lohtuhuivin. Värit voivat olla mitä vain, mutta hillitty yksivärinen sopii varmasti surun hetkeen parhaiten.

Tammisalon mukaan seurakunta on perinteisesti antanut kirjan muistotilaisuudessa. Surevalla ei usein ole kuitenkaan voimia lukea.

Tammisalo toivoo, että lohtuhuivi-ilmiö laajenisi koko Suomeen.

Surevan kohtaamista pelätään

Lohduttaminen on papin perustyötä. Minnamaria Tammisalo siunaa vuosittain noin 60 ihmistä hautaan.

Hän sanoo, että lohduttaminen oli myös hänelle aluksi vaikeaa. Suomalaiset pelkäävät usein surevan kohtaamista.

– Ajatellaan, että pitäisi olla viisasta sanottavaa. Mutta ei sureva sitä kaipaa. Pari viikkoa sitten puhuin leskeksi jääneen miehen kanssa, joka kertoi, miten joka kerta kun hän sai kertoa vaimonsa viimeisistä hetkistä, hoiti hänen suruaan syvältä. Silloin ei ole olennaista, mitä me sanomme vaan että asettaudumme kuuntelemaan.

Eleillä ja asennoilla voi osoittaa, että olen tässä ja kuuntelen.

Tammisalo muistuttaa, ettei surulla ole aikaa. Joskus surevalla on tarvetta puhua asiasta vielä kauan kuoleman jälkeen.

Myös koskettaminen on useille vaikeaa. Tässäkin lohtuhuivi voi auttaa. Kietomalla huivin hartioille menee lähelle.

– Se on jotain, mitä ei ehkä kirkolta osata odottaa, me täytämme tilan usein sanoilla. Kyllä minäkin puhun huivia kietoessani, en karjalaistyttönä osaa olla hiljaa.

Muistotilaisuuden tärkeys

Pappi sanoo, että parin viime vuoden aikana ihmiset ovat alkaneet jättää toisinaan muistotilaisuuden väliin.

Osa ajattelee, että siunaushetki kappelilla riittää. 45 minuutin tilaisuus tuntuu pitkältä.

Minnamaria Tammisalo kannustaa järjestämään muistotilaisuuden. Hänen mukaansa jo historiallisesti Suomessa on totuttu siihen, että vainajalle jätetään jäähyväiset.

– Olen vakuuttunut siitä, että surussa selviämisen kannalta muistotilaisuus on ehdottoman tärkeä. Ei sen tarvitse olla kalliisti järjestetty ja suureellinen, vaan tilaisuus, jossa on mahdollista kohdata toisia kanssani surevia ja muistella vainajaa.

– Yhdessä muisteleminen auttaa leskeä ja voimaannuttaa. Rakastan sitä hetkeä työssäni, kun yhteinen muistelu kääntyy siihen, että voidaan hymyillä ja nauraa yhteisille muistoille. Kyynelten läpi, tietenkin. Siinä hetkessä on minusta eteenpäin menemisen tuoksu.

Viime viikonloppuna Tammisalo siunasi kahta naista. Heidän puolisoilleen hänellä ei ollut vielä mitään ojennettavaa.

– Miehille sopisi yksinkertaisen tyylikäs kaulahuivi samalla tavoin ojennettuna, Tammisalo jo pohtii.

Keskustelu on auki 10.4. kello 22. asti.

Lue lisää:

Suojellaanko lapsia jo liikaa? Vanhemmat arkailevat viedä lapsia tapaamaan muistisairasta mummoa tai hautajaisiin

Vasta kun 25-vuotias Mats Steen kuoli, vanhemmat ymmärsivät, että tällä oli ystäviä – "Pelimaailmassa tyttö ei näe pyörätuoliani vaan sieluni"

Poliisi ja Tampereen kaupunki ovat selvittäneet syytä tamperelaisen hoivakodin poikkeukselliselle lääkehävikille.

Viime kesänä kaupunki teki valvontakäynnin Koukkuniemessä sijaitsevaan Jukolan tehostetun palveluasumisen yksikköön. Ryhmäkodin asukkailta oli hävinnyt huomattavia määriä niin kutsuttuja PKV-lääkkeitä eli pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä.

Asia käy ilmi Ylen haltuunsa saamasta valvontapöytäkirjasta. Lääkehävikistä tehtiin rikosilmoitus 20.7.2018.

Kyseessä on kaupungin oma hoivayksikkö.

Poliisitutkinta on keskeytetty

Sekä Tampereen kaupunki että poliisi ovat käyneet läpi hoivakodin valvontakameroiden tallentamaa kuvaa. Edes tämä ei ole auttanut pääsemään mahdollisen syyllisen jäljille.

Tällä hetkellä poliisitutkinta on keskeytetty, kunnes poliisi mahdollisesti saa uutta tietoa tapauksesta.

Tieto lääkehävikistä on mennyt myös tehostettua palveluasumista valvovaan aluehallintovirastoon.

Jukolan yksikössä on kolme ryhmäkotia, joissa on yhteensä 45 asukasta. Osa asukkaista on jo ehtinyt vaihtua tapauksen paljastumisen jälkeen.

Hoitohenkilöstöä on runsaat 30.

Lääkevastaavaa ei ollut nimetty

Tampereen kaupungin palvelupäällikön Marjut Lindellin mukaan lääkehävikkiä ilmeni yhdessä 15 hengen ryhmäkodissa.

Lindell ei kerro, minkä verran lääkkeitä epäiltiin hävinneen. Hän ei myöskään kerro, monenko asukkaan lääkkeitä tapaus koskee.

– Ei sieltä tarvitse montaa tablettia puuttua, että se huomataan, Lindell sanoo.

Lindellin mukaan selvitystyötä on vaikeuttanut se, että hoivakodissa on erityisesti kesäisin paljon sijaisia, jotka lähtevät kesän jälkeen muualle.

Valvontapöytäkirjassa kerrotaan, että hoivakodin lääkehuoneissa ja siellä olevissa yksittäisissä lääkekaapeissa on sähköinen lukitus. Lukon avaamisesta jää järjestelmään tieto käyttäjästä.

Pöytäkirjan mukaan työvuoroihin ei ollut nimetty lääkevastaavaa, ja kaikilla vuoroissa olevilla hoitajilla oli pääsy lääkkeisiin.

Hävikki jakautui pitkälle ajanjaksolle

Lindellin mukaan tapaus ei ole vaarantanut hoivakodin asukkaiden turvallisuutta. Lääkkeiden jaossa on koko ajan ollut käytössä kaksoistarkastus, jolla varmistetaan, että jokainen asukas saa vain hänelle tarkoitetut lääkkeet.

Valvontakäynnin perusteella asukkaiden lääkityksen arviointi ja seuranta eivät kuitenkaan olleet toimineet asianmukaisesti ja lääkehävikkiä oli tapahtunut pitkällä ajanjaksolla.

Pöytäkirjassa mainitaan esimerkkinä asukas, jolle toimitettiin 300 kappaletta rauhoittavaa lääkettä vuoden 2017 elokuun lopusta vuoden 2018 helmikuun puoleenväliin. Kirjausten mukaan asukas käytti lääkkeistä itse kahdeksan kappaletta, eli yli 290 tablettia hävisi johonkin.

– Esimerkkitapauksessa lääkkeen todellinen tarve on ollut vähäistä ja tilausmäärät suuria. Lääkehävikki huomattiin vasta, kun apteekki ei voinut toimittaa lääkkeitä, valvontapöytäkirjassa sanotaan.

Asukkaat ovat siis käytännössä voineet ostaa huomattaviakin määriä lääkkeitä, joita he eivät ole oikeasti itse käyttäneet. Tampereen kaupunki korvaa asukkaille heidän menettämänsä rahat.

Hoivakodin lääkäripalveluissa puutteita

Valvontapöytäkirja arvostelee puutteita lääkehoidon suunnitelmallisuudessa. Lääkäreiden vaihtuvuus oli ollut suurta, kiertopäiviä oli peruuntunut eikä lääkäreille ollut löytynyt sijaisia.

Sairaanhoitajilla oli ollut hankaluuksia tavoittaa lääkäreitä. Lääkärikierroilla oli pystytty hoitamaan vain akuuteimmat asiat.

– Lääkärit eivät tunne asukkaita tai ehdi perehtyä heidän tilanteeseensa, vaan uusivat lähinnä reseptejä, valvontapöytäkirjassa sanotaan.

Kaupunki on selvittänyt erikseen lääkäritoiminnan puutteita.

Lääkehoidon käytäntöjä muutettiin

Lindellin mukaan tapauksen paljastumisen jälkeen lääkehävikkiä ei ole enää ilmennyt.

Hoivakodissa on muutettu lääkkeisiin liittyviä toimintatapoja. Esimerkiksi jokaiselle päivälle on nimetty varta vasten lääkehoidosta vastaava työvuoro.

– Päivittäin on tieto siitä, kuka lääkkeitä käsittelee, Lindell sanoo.

Valvontapöytäkirjan mukaan hoivakodissa oli tapauksen jälkeen jo viime vuoden elokuun alkuun mennessä otettu käyttöön PKV-lääkkeiden kuittaus ja laskenta.

Lisäksi Jukolan henkilöstöä on muistutettu sosiaalihuollon henkilöstön ilmoitusvelvollisuudesta.

Lääkehävikkiä silloin tällöin

Lindellin mukaan yksittäisiä lääkehävikkitapauksia paljastuu hoivakodeissa aika ajoin. Joskus löytyy järkevä selitys, joskus joudutaan tekemään rikosilmoitus.

Tehostetun palveluasumisen yksiköissä on selvät toimintaohjeet lääkehävikkiä varten.

– Tilannetta ei tarkkailla, vaan siihen puututaan, Lindell sanoo.

Hoivakotien lääkehävikki tuli ilmi esimerkiksi Etelä-Suomen aluehallintoviraston hankkeessa vuonna 2017.

Lääkehoidon turvallisuuteen kohdistuneessa hankkeessa tehtiin ohjaus- ja arviointikäynti 50 yksikköön. Mukana oli sekä julkisia että yksityisiä yksiköitä.

Viidennes yksiköistä ilmoitti, että heillä oli todettu lääkehävikkiä. Vain pienessä osassa yksiköistä oli riittävä kulunvalvonta lääkehoitohuoneessa.

Ylen kannatusmittaus: PS kiilasi toiseksi, SDP:n keula kutistui

Ylen tuore puoluekannatusmittaus kertoo, että perussuomalaisten kannatusnousu on jatkunut. Puolue on noussut mittauksessa toiseksi. Kärkipaikalla jatkavat sosiaalidemokraatit. Ylen kyselyssä yksikään puolue ei yllä yli 20 prosentin kannatukseen, mikä olisi vaaleissa poikkeuksellinen tulos.

Brexitin jatkoajasta syntyi laimea kompromissi

Euroopan unionin maat päättivät tarjota Britannialle lykkäystä EU:sta eroamista varten 31. lokakuuta asti. Päätös oli kompromissi lyhyttä ja pitkää jatkoaikaa kannattaneiden jäsenmaiden välillä. Uusi EU-komissio aloittaa työnsä marraskuussa, joten Britannia ei nimitä uutta komissaaria. Britannia joutuu kuintekin järjestämään EU-vaalit, jos maan parlamentti ei hyväksy pääministeri Theresa Mayn EU-erosopimusta ennen toukokuun loppua.

Poliisi tutki lääkkeiden häviämistä hoivakodista Tampereella

Vanhusten hoivakodin asukkailta hävisi huomattavia määriä lääkkeitä Tampereella. Lääkehävikistä tehtiin rikosilmoitus, mutta edes valvontakamerakuvat eivät auttaneet selvittämään mahdollista syyllistä. Vanhus saattoi maksaa esimerkiksi 300 tabletista, mutta käytti niistä itse vain muutaman. Tampere korvaa menetykset asukkaille, ja hoivakoti on muuttanut lääkkeisiin liittyviä toimintatapojaan.

Aurinko tulee esiin

Korkeapaine alkaa hiljalleen vahvistua Suomen ylle. Sen seurauksena päivä on valtaosin poutainen ja aurinkoinen. Ihan pohjoisessa ja idässä on pilvistä. Lumikuuroja voi tulla varsinkin idässä. Loppuviikko on korkeapaineen myötä selkeä. Yöt ovat kylmiä, mutta päivisin lämpötila nousee monin paikoin viidestä kymmeneen astetta plussan puolelle.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Turku ja Tampere havittelevat kumpikin nopeaa junayhteyttä Helsinkiin. Niin sanotun tunnin junan pitäisi lyhentää matkustusaikaa pääkaupunkiseudulle nykyisestä vajaasta kahdesta tunnista reippaasti.

Turku tavoittelee tunnin ja vartin matkustusaikaa, Tampere tuntia.

– Mikään muu infrahanke kuin päärata ei muuta Suomea niin paljon kuin tämä, sanoo Tampereen pormestari Lauri Lyly.

Ratahankkeet kirjattava hallitusohjelmaan

Eduskuntavaalien jälkeen muodostettava uusi hallitus joutuu heti alkumetreillään ratkaisemaan visaisen pulman eli sen, laitetaanko veroeuroja Tampereen vai Turun tunnin junaan – vai tehdäänkö molemmat, vai ei kumpaakaan.

– Toivoisin, että hallitusohjelmassa panostus päärataan näkyisi, Lyly sanoo.

– Pitäisin tärkeänä, että hallitusneuvotteluissa otettaisiin kantaa näihin ratahankkeisiin, sanoo puolestaan Turun kaupunginjohtaja Minna Arve.

Kumpikin kaupungin ykköshenkilö sanoo, että hankkeet eivät verissäpäin kilpaile keskenään, vaan yhteistyötäkin tehdään. Mutta omaa hanketta puolustetaan.

– Kyllä tässä kummallakin on hyvä hanke, mutta minun mielestäni tämä pääratahanke on parempi, Lauri Lyly sanoo.

– Tampereella suunnittelu on vasta alkuvaiheessa, mutta Turun tunnin juna olisi jo toteutusvaiheessa, Minna Arve muotoilee.

Tavoitteena maksimituki

Turun tunnin juna -hanketta edistävän Varsinais-Suomen liiton edunvalvontajohtaja Janne Virtanen sanoo, että hallituksen pitää tehdä ratahankkeiden etenemisestä periaatepäätös heti alkukesästä.

– Jos hallitus ei sitä tässä linjaa, niin todennäköisesti päätös ei synny tämän hallituskauden aikana.

Kiire poistui, kun ei ole enää poliittisesti toimivaltaista hallitusta. Sanna Ruuskanen

Hallituksen päätöksellä on sikäli kiire, että Suomen pitäisi hakea ratahankkeisiin EU-rahaa heti vuoden 2021 alussa. Jotta EU-rahaa kannattaa hakea, ratahankkeiden suunnitelmien pitäisi olla jo pitkällä.

– Isot rahat jaetaan heti rahoituskauden alussa eli siinä olisi hyvä olla jo alkuvaiheessa hakemukset valmiina, sanoo liikenne- ja viestintäministeriön yksikön johtaja Sanna Ruuskanen.

Ruuskasen mielestä Turku on Tamperetta paremmassa jamassa.

– Siinä mielessä tilanne on parempi kuin Tampereen ratahankkeen osalta, jossa suunnittelua ei ole vielä edes aloitettu, lukuunottamatta Lentorataa. Siitä on tehty esiselvitys.

Turun tunnin junan hinnaksi on arvioitu 2,2 miljardia euroa. Tampereen tunnin junan on arvioitu maksavan lentoradan kanssa noin 5,5 miljardia. EU:lta on mahdollista saada rakentamiskustannuksiin 20 prosentin rahoitus. Suunnittelukustannusten rahoitusosuus voi olla jopa puolet.

– Maksimirahoitusta EU:lta lähdetään hakemaan molemmille hankkeille, sanoo Sanna Ruuskanen.

Suunnittelu jatkuu lisäradan turvin

Turun tunnin junan yleissuunnitelmaa on tehty pari vuotta. Ratalinjauksia on tehty Väyläviraston alaisuudessa kolmen konsulttifirman toimesta. Työssä on ollut pari sataa henkeä.

Turun tunnin junan yleissuunnitelma valmistuu ensi vuonna. Suunnitelman mukaan nykyistä rataosuutta oikaistaan rakentamalla uutta rataa 100 kilometriä. Matkalle tulee muun muassa parikymmentä kilometriä siltoja ja tunneleita Espoon ja Salon välille.

Jatkosuunnittelu vaatii kuitenkin lisää rahaa yleissuunnitteluun myönnetyn 40 miljoonan euron lisäksi.

– Suunnitteluun tarvitaan vielä 60 miljoonaa euroa lisää, sanoo Väyläviraston projektipäällikkö Heidi Mäenpää.

Varsinais-Suomen liiton Janne Virtanen sanoo, että mikäli hallitus ei tee rakentamispäätöstä tunnin junista, suunnittelu tyssää ensi vuoteen.

– Suunnittelu ei yleensä etene tästä pidemmälle ennen kuin tehdään päätös hankkeen toteuttamisesta.

Hankeyhtiöt jäissä

Sekä Turun että Tampereen tunnin junien suunnittelun ja valmistelun piti nytkähtää keväällä reippaasti eteenpäin, kun liikennevirasto päätti perustaa hankeyhtiöt vauhdittamaan hankkeita.

Tunnin junan rakentaminen on tulevan hallituksen nopein ilmastoteko. Minna Arve

Hankeyhtiö Suomi-radan piti vastata Tampereen tunnin junan suunnittelusta ja rakentamisesta. Turun tunnin junan hankeyhtiön tehtävänä olisi ollut rakentaminen. Niiden rahoituksen piti tulla sekä valtiolta että kunnilta. Valtion panostus oli rapiat 100 miljoonaa.

– Ajatus oli, että valtio omistaa hankeyhtiöistä 51 prosenttia, Sanna Ruuskanen sanoo.

Tampere ehti jo myöntää Tampereen tunnin junaan neljä miljoonaa euroa, ja Turkukin on tehnyt saman suuruisen varauksen hankeyhtiöön.

Osakassopimukset oli jo neuvoteltu valmiiksi, mutta niitä ei ehditty koskaan allekirjoittaa, kun Sipilän hallitus erosi.

– Tarkoituksena on odottaa, että saadaan uusi hallitus pystyyn. Silloin tiedetään, miten ratahankkeiden kanssa edetään, sanoo liikenne- ja viestintäministeriön ylijohtaja Sabina Lindström.

– Tavoitteena oli, että hankeyhtiöiden toiminta olisi lähtenyt reippaasti liikkeelle, mutta kiire poistui, kun ei ole enää poliittisesti toimivaltaista hallitusta, Sanna Ruuskanen sanoo.

Lobbaus täydessä vauhdissa

Sekä Turun että Tampereen päättäjät ovat käyneet pitkin kevättä ahkerasti poliitikkojen puheilla kertomassa ratahankkeistaan. Avainasemassa on SDP:n Antti Rinne, josta on ennakkokaavailuissa arvailtu seuraavan hallituksen pääministeriä.

Rinteen puoluetoveri, Tampereen pormestari Lauri Lyly sanoo, että Rinnettä on lobattu riittävästi.

– Kyllä Anttia ja kaikki muitakin puolueita. Tässä on tarkoitus lobata kaikkia, Lyly sanoo.

Samanlainen lobbausinto on käynnissä myös Turun suunnalla.

– Pyrimme tietenkin lobbaamaan kaikkia päättäjiä siitä, että Turun tunnin junan valmius on tosi nopea. Pystyisimme lähtemään liikkeelle vaikka ensi syksynä Espoon kaupunkiradan osalta, sanoo Turun kaupunginjohtaja Minna Arve.

Sekä turkulaiset että tamperelaiset perustelevat tunnin juniaan ilmastosyillä ja talouskasvulla. Kun matkustusaika lyhenee, ihmiset käyvät töissä yhä kauempaa ja siirtyvät kumipyöriltä raiteille.

– Tunnin junan rakentaminen on tulevan hallituksen nopein ilmastoteko, jonka he voivat tehdä, Minna Arve sanoo.

– Tampereen ja Helsingin väli on Suomen liikennöidyin rataosuus ja tällä on iso merkitys Suomen bruttokansantuotteelle, kasvulle ja kansainvälistymiselle, sanoo Tampereen kauppakamarin toimitusjohtaja Antti Eskelinen.

Hankeyhtiöt tarvitaan

Julkisuudessa Antti Rinne on suhtautunut hieman skeptisesti entisen liikenneministeri Anne Bernerin (kesk.) junailemaan hankeyhtiömalliin. Tampereella hankeyhtiöitä pidetään ratkaisevana, jotta EU-rahoituksen vaatimat ratasuunnitelmat saataisiiin aloitettua ja ajoissa valmiiksi.

– Uskon, että hankeyhtiömallilla se onnistuu. Jos se menee valtion Väylävirastovetoiseen, niin silloin se ei onnistu, sanoo Antti Eskelinen.

Tässä tulee olemaan iso prosessi vielä, ja jokainen kuukausi olisi ollut tarpeen saada tätä liikkeelle. Lauri Lyly

Liikenneministeriön Sabina Lindström ei halua ottaa kantaa siihen, pitäisikö ratahankkeita viedä eteenpäin hankeyhtiömallilla vai jollain muulla tavalla. Kyse on loppupeleissä poliittisesta ratkaisusta, jonka tuleva hallitus tekee.

Lindströmin mielestä yksi asia on kuitenkin selviö.

– On selvää, että isot ratahankkeet eivät etene pelkästään budjettirahalla.

Turku ehtinee ensin

Kun hankeyhtiöt laitettiin loppukeväästä jäihin, ministeriössä on pääradan suunnittelun osalta vietetty hiljaiseloa, vaikka suunnitteluun ehdittiin myöntää jo miljoona euroa.

– Me voimme tehdä taustaselvityksiä ja tarkentaa laskelmia, mutta mitään toimeenpanoa ei voida tehdä, sanoo yksikön johtaja Sanna Ruuskanen liikenne- ja viestintäministeriöstä.

Ministeriössä on päätetty odottaa, mitä hankeyhtiöille tapahtuu. Sen jälkeen suunnittelua jatketaan joka tapauksessa.

– Pääradan suunnittelua jatketaan joka tapauksessa suunnitteluun myönnetyn määrärahan turvin, perustetaan hankeyhtiöitä tai ei, sanoo ylijohtaja Sabina Lindström.

Tampereen pormestari Lauri Lyly on toiveikas pääradan eli Suomi-radan eli Tampereen tunnin junan suhteen. Lylyä harmittaa, että hanke ei etene tällä hetkellä mitenkään.

– Tässä tulee olemaan iso prosessi vielä, ja jokainen kuukausi olisi ollut tarpeen saada tätä liikkeelle.

Turun tunnin junan tilanne on sikäli parempi, että suunnittelua on tehty Väyläviraston turvin jo pari vuotta, eikä hankeyhtiötä tässä vaiheessa kaivata.

– Suunnittelu jatkuu entiseen tahtiin, ei ole keskeytetty eikä muutettu suunnitelmia mitenkään, sanoo projektipäällikkö Heidi Mäenpää.

Liikenneministeriö on arvioinut, että Turun ja Tampereen tunnin junat voisivat liikennöidä 2030-luvun alussa, mikäli rakentamispäätös tehdään piakkoin.

Kumpi sitten valmistuu aiemmin, jos kumpikin päätetään rakentaa? Liikenneministeriön Sanna Ruuskasen mielestä Turulla on hankkeessa jo tehdyn suunnittelutyön ansiosta parin vuoden etumatka, joten Tampereen voi olla paha kiriä edelle.

– Pitäisin aika todennäköisenä, että Turun tunnin juna valmistuu aikaisemmin.

Lue lisää:

Ministeriö: tunnin juna Turusta Helsinkiin voi toteutua ennen nopeaa yhteyttä Tampereelle – asiantuntija kritisoi rahankäyttöä

Tunnin junia kehittävien hankeyhtiöiden perustaminen viivästyy – Tampere yllättyi hallituksen eron seurauksista

Analyysi: Nopea junayhteys Helsingistä pohjoiseen pitää päättäjiä varpaillaan lähivuosina

Tunnin juna nytkähti eteenpäin – Valtio perustaa tytäryhtiön edistämään Turku–Helsinki-rataosuutta

Helsingin ja Turun yliopistot kannattavat Tunnin junan rakentamista: Entistä nopeampi junayhteys tiivistäisi korkeakoulujen yhteistyötä Tunnin junan hintalappu Porin ja Tampereen välille: 110 miljoonaa euroa Helsingin ja Turun yliopistot kannattavat Tunnin junan rakentamista: Entistä nopeampi junayhteys tiivistäisi korkeakoulujen yhteistyötä

Poliisi on saanut valmiiksi esitutkinnan, jossa huumeiden maahantuontiorganisaation epäillään tuoneen noin 13 kiloa kokaiinia Suomeen. Tästä määrästä poliisi on saanut takavarikkoon reilut 800 grammaa.

Poliisi epäilee, että huume tuotiin Alankomaista vuosina 2017 ja 2018. Huumausainetta on levitetty pääasiassa Tampereen seudulle, mutta myös pääkaupunkialueelle.

Tutkinnasta ovat vastanneet Sisä-Suomen poliisilaitos ja Keskusrikospoliisi.

– Kokonaisuus on suurin koskaan Suomessa paljastettu kokaiinin maahantuonti- ja levitystapaus, ja sen tutkinnassa on tehty tiivistä kansainvälistä yhteistyötä. Alankomaissa on tehty kokonaisuuteen liittyen useita kiinniottoja, kotietsintöjä ja kuulusteluita, kuvaa tutkinnanjohtaja, Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Jari Räty tiedotteessa.

Kokonaisuuden ensimmäisestä osiosta annettiin tuomio Pirkanmaan käräjäoikeudessa 27. maaliskuuta. Siinä poliisi selvitti kolmen kokaiinikilon tuomisen Suomeen. Tähän osaan liittyy jääkiekkoilija Jori Lehterän saama tuomio. Tuomiot eivät ole vielä lainvoimaisia.

Organisaation pääepäillyt Tampereelta

Nyt valmistumassa olevassa esitutkinnassa kokaiinin maahantuonnista epäillään 17 henkilöä ja sen levittämisestä on epäilty 16 henkilöä.

Levittämisen osalta käräjäoikeus on antanut tuomionsa tammikuussa ja parhaillaan syyteharkintaan on siirtymässä maahantuontiosuus.

– Poliisi epäilee, että kuriirit ovat kuljettaneet kokaiinin Alankomaista Suomeen kehonsisäisesti 21 erillisessä erässä. Kahdessa tapauksessa kokaiinierän hankkiminen Alankomaista jäi yritykseksi, Räty kertoo.

Rädyn mukaan varsinaisia kuriireja on ollut yhteensä viisi. He ovat tuoneet huumeita sekä nieltynä että ruumiinaukkoihinsa piilotettuna.

Maahantuontiorganisaation pääepäillyt ovat toimineet Tampereelta käsin.

Kokaiinin käyttö Tampereella ennätyslukemissa

Kokonaisuuden tutkinta sai alkunsa, kun poliisille ilmeni alkuvuodesta 2018, että Tampereella liikkuu kokaiinia enemmän kuin koskaan. Myös vuoden 2017 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) jätevesitutkimusten tulokset tukivat kertomusta kokaiinin käytön voimakkaasta lisääntymisestä alueella.

– Marraskuussa 2018 kokaiinin käyttö Tampereella on poliisin tekemien paljastavien toimenpiteiden ja takavarikoiden myötävaikutuksella kuitenkin kääntynyt selvään laskuun. Lasku näkyy uusimmassa, vuoden 2018 THL:n jätevesitutkimuksessa, Räty kertoo.

Poliisi sai kokaiinin levittämiseen ja maahantuontiin liittyvät keskeisimmät henkilöt tietoonsa oman tiedonhankintansa avulla.

Viime lokakuussa poliisi otti kiinni Suomeen saapuneen alankomaalaisen miehen, jolta takavarikoitiin 833 grammaa kokaiinia ja 30 000 euroa käteistä rahaa.

Sen jälkeen otettiin kiinni maahantuontiin liittyvä suomalainen pääepäilty sekä muita asiaan liittyviä epäiltyjä Alankomaissa ja Suomessa.

Poliisin mukaan tutkinnan aikana viisi henkilöä on ollut vangittuna ja kaksi on vangittu poissaolevana.

Ilme on tarkka ja otteet hentoja, kun Kristiina Töyli asettelee kartongille silkkipaperihiutaleita. Eikä mitään ihan tavallisia hiutaleita, sillä näissä hiutaleissa komeilevat suomalaiset puoluejohtajat.

– Minä olen aina rakastanut paperihiutaleiden leikkaamista. Kaikkihan me olemme sitä tehneet ainakin koulussa. Niin minäkin, mutta jossain kohtaa hurahdin siihen vähän enemmän, Töyli tunnustaa, ja kaivaa esille lisää leikkaamiaan muotokuvia puoluejohtajista.

Töyli kertoo leikanneensa paperihiutaleita koko ikänsä, 2–3-vuotiaasta lähtien. Kotitalon ikkunoihin leikattiin paperihiutaleet jouluksi joka itsenäisyyspäivä äidin ja sisarusten kanssa.

– Meidän kotitalo oli vanha pohjalaispappila ja siinä kuusiruutuset ikkunat. Siinä todellakin riitti leikattavaa.

Jokainen poliitikko muuttui paljon inhimillisemmäksi, kun katselin heitä ja leikkasin näitä hiutaleita. Kristiina Töyli

Kahden pojan äiti alkoi muutama vuosi sitten leikata paperihiutaleita lahjaksi kerhotädeille ja mummolle, ja mietti voisiko hiutaleissa olla saajaan liittyvää henkilökohtaista sisältöä.

– Muskariopen paperihiutaleessa oli tietysti nuotteja, hän naurahtaa.

Nälkä kasvoi tekijällä ja ensimmäinen monumentti, tietysti Näsinneula, syntyi kuusi vuotta sitten. Kun rakennuksesta tuli tunnistettava, Kristiina Töyli innostui entisestään harrastuksestaan.

Poliitikot esillä vaalien alla

Viime kuukausina julkisuus on täyttynyt poliitikoista, joten Töyli iski saksensa myös heihin.

– Kun vaalit alkoi lähestymään, niin ajattelin leikataan Suomen puoluejohtajat ja ottaa vähän erilaisen katsantokannan siihen politiikkaan. Eihän sen aina tarvitse olla niin ryppyotsaista, Töyli sanoo, mutta törmäsi ryppyihin välittömästi.

– Rypyt oli kuitenkin aika olennainen juttu, ja eihän meidän ilmeet erotu, ellei meillä ole ryppyjä. Ne kertovat, mikä meidän tarinamme on. Ehdottomasti ne tunnistettavimmat kasvohiutaleet syntyvät henkilöstä, jolla on tarina ryppyjen muodossa kasvoillaan.

Kaikki alkoi kuitenkin siitä, kun Kristiina Töyli sai ehdotuksen leikata silkkipaperihiutaleeseen Li Andersonin. Tehtävä tuntui aluksi mahdottomalta.

– Kauniista naisesta on hyvin vaikea leikata kuvaa, jos kasvoissa ei ole ilmeen tunnistettavaksi tekeviä ryppyjä. Li Andersson on äärimmäisen kaunis, ja siksi epäilin miten hänen kohdallaan käy.

– Siitä tuli ehdottomasti yksi suosikkihiutaleistani. Se todisti vääräksi myös oletukseni, ettei kauniista naisista voi leikata hiutaletta.

Pieniä leikkauksia ja rypyt näkyviin

Kristiina Töylin työkalut ovat kovin pieniä, jotta työn jälki olisi tarkkaa.

– Käytän hyvin pikkuisia jousisaksia, joita käytetään myös perhonsidonnassa. Toinen tärkeä työkalu on kirurginveitsi. Tarpeellinen on myös pienoismallirakentajien pienoistaltta.

Silkkipaperihiutaleiden tekemiseen tarvitaan sopivien työvälineiden lisäksi myös aikaa ja kärsivällisyyttä. Yhden hiutaleen leikkaamiseen menee keskimäärin tunti, eikä ensimmäinen edes aina onnistu.

– Anna-Maja Henriksson vaati kolme käsittelyä, Sari Essayahin taisin leikata kaksi kertaa, ja Li Andersson oli myös tehtävä kahdesti, jotta sain hänelle oikean pituiset hiukset. Ehdottomasti nopeimmin syntyi Sampo Terho, alle puolessa tunnissa, Töyli muistelee.

Mallit paperihiutaleisiin Kristiina Töyli hakee internetin kuvahaulla. Hän on huomannut, että erityisesti naisten kuvia käsitellään paljon, joten ”aidon” kuvan löytäminen on joskus haastavaa.

Toinen nettiä selatessa syntynyt havainto liittyy Antti Rinteeseen.

– Huomasin, että Antti Rinne hymyilee jokaisessa kuvassa, vaikka hänellä olisi vakavakin ilme. Siellä näkyy aina pieni hymy vasemmassa suupielessä.

Aikaa poliitikkojen kanssa on siis kulunut.

– Oli ihana huomata, että jokainen poliitikko muuttui paljon inhimillisemmäksi, kun katselin heitä ja leikkasin näitä hiutaleita. Jouduin etsimään heistä juuri ne rypyt, jotka tekevät heistä tunnistettavia.

– Olen tosiaan näiden eduskuntavaalien alla keskittynyt jokaiseen poliitikkoon ihan eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Olen tasapuolisesti ihastunut heistä jokaiseen ihan uudella tavalla.

Kristiina Töylin silkkipaperihiutaleet ovat olleet esillä pari kertaa aiemminkin, mutta poliitikot valmistuivat vasta vaalien alla.

Uudet silkkipaperihiutaleet on ripustettu esille Tesoman kauppakeskus Westerin uuteen kahvilaan Tampereella. Henkilöitä ja myös useita tuttuja rakennuksia esittelevät silkkipaperihiutaleet ovat esillä kiirastorstaihin saakka.

Leikkaaminen nollaa aivoja

Niin kuin moni muukin käsityö, myös silkkipaperihiutaleiden leikkaaminen tarjoaa tekijälleen mielenrauhaa.

– Se on rentouttavaa. Minulle se oli pitkään sitä omaa aikaa lasten mentyä nukkumaan. Välillä aivot ovat jotenkin paremmassa vaiheessa kuin toisena hetkenä. Joinakin päivinä leikkaaminen onnistuu paremmin kuin toisina.

– Moni sanoo, että tämä vaatii matemaattista lahjakkuutta, mutta siihen en osaa sanoa mitään, Kristiina Töyli kertoo. Mutta väitän, että leikkaaminen tekee aivoille jotain, ja se on hyvää.

– Ajatus harhailee siinä positiivisesti ja aivot nollaantuu muista ajatuksista.

Tosin Kristiina Töylin mielessä silkkipaperin leikkaaminen on pyörinyt siinä määrin, että taidoista ja kokemuksesta on syntynyt kirja.

– Kirjasta löytyy teknisiä vinkkejä erilaisten hiutaleiden leikkaamiseen, mutta tarkkoja ohjeita johonkin tiettyyn malliin kirjasta ei löydy. Kaikki lumihiutaleet ovat luonnossakin erilaisia, joten ohjeita on turha antaa. Jokainen on uniikki, ja siksi kaunis.

Hän tietää, että muutkin ovat hurahtaneet silkkipaperiaskarteluun.

– Neljä vuotta sitten päätin, että minusta tulee Suomen paras hiutaleiden leikkaaja. Kun viime käsityömessuilla esittelin kirjaani, havahduin siihen, että taidan olla jopa Euroopan paras, koska kyseessähän olivat Euroopan suurimmat käsityömessut, Kristiina naurahtaa ja jatkaa leikkaamista.

Kahdellatoista kotisohvalla on käyty kaksitoista vaalikeskustelua kevään kuluessa. Eri puolilla maata tavalliset suomalaiset ovat kutsuneet eduskuntavaalien ehdokkaita keskustelemaan eri teemoista.

Vaalisohvalla tunnelma on kotoisa, rento ja läheinen – mutta helpolla ehdokkaat eivät pääse, vaan äänestäjät haastavat heitä tosissaan.

Ylen vaalikeskustelusarjan jaksoissa aiheina ovat muun muassa työelämä, pienyrittäjyys, koulutus, alhainen syntyvyys, piilorasismi ja maaseudun autioituminen. Ilmastoahdistusta unohtamatta.

Alvit, Tellit, Yellit ja mitä niitä nyt on!

Kannattaako Suomessa ryhtyä pienyrittäjäksi? Miksi isoja yrityksiä tuetaan niin paljon?

Kampaamoyrittäjä Minna Suojoen sohvalla puhutaan hämäläisessä maalaismaisemassa siitä, miksi pienyrittäjien elämästä tehdään niin hankalaa.

Mukana kahvihetkessä Tammelassa ovat ystävät Marika Aarroskari ja Pekka Sipilä. Ehdokasvieraikseen he kutsuivat Kristiina Hämäläisen (kok.) ja Aino-Kaisa Pekosen (vas.).

Artisti maksaa

Miksi kulttuuria ei nähdä hyvinvointipalveluna, josta voisi saada Kela-korvauksen?

Saarijärven kulttuurimaisemassa asuvat Ville ja Kirsi Ojanen sekä Taina Marja-aho ovat huomanneet, että Suomessa taiteilija jää usein ilman palkkaa.

He kutsuivat sohvalleen kansanedustajaehdokkaat Kauko Isomäen (ps.) ja Marika Visakorven (kd.) keskustelemaan kulttuurin asemasta Suomessa.

En ole rasisti, mutta...

Asuuko meissä kaikissa piilorasisti?

Tamperelainen Hung Ly on kokenut, ettei häneen toisen polven maahanmuuttajana uskota yhtä paljon kuin niihin, joiden suku on Suomesta. Julkkikset taas eivät syksyllä 2018 päässeet romaninimillä edes työhaastatteluun.

Hung Ly, Petteri Strömberg ja Elina Lintu kutsuivat kansanedustajaehdokkaat Seppo Kapasen (sin.) ja Iiris Suomelan (vihr.) keskustelemaan piilorasismista kotisohvalle Hervantaan.

Jokapäiväinen ilmastoahdistuksemme

Miten liikenteen päästöt saataisiin kuriin? Onko unelmat kaukomatkoista pakko unohtaa?

Tuusulan Jokelassa asuva Saveli Näkkäläjärvi ja tyttäret Manta ja Elle ovat huomanneet, että nykyään matkaa ei voi tehdä ilman ilmastoahdistusta.

Mitä vastaavat ehdokkaat Joel Linnainmäki (vihr.) ja Elin Blomqvist-Valtonen (r.) Näkkäläjärvien kotisohvalla, kun heiltä kysytään, olisivatko he valmiita pyöräilemään töihin Arkadianmäelle?

Kuka rikkoi politiikan?

Mihin edustuksellista demokratiaa enää tarvitaan? Jos politiikka on rikki, ovatko poliitikotkin?

Helsingin Kulosaaressa elää yhteisö, jonka keskusteluissa ei vältellä tiukkoja kysymyksiä.

Ronja Vehviläinen, Kerttu Tahvanainen ja Johannes Jolkkonen kutsuivat sohvalleen ehdokkaat Eveliina Heinäluoman (sd.) ja Toni Erosen (sin.) pohtimaan politiikan tulevaisuutta.

Kuka tekisi lisää lapsia?

Millaisilla konsteilla suomalaiset saataisiin houkuteltua lapsentekoon paremmin kuin nyt? Entä kenen tulisi jäädä kotiin hoitamaan niitä syntyviä lapsia?

Heikki ja Lea Laineen perheessä on seitsemän lasta. Niinpä heidän sohvallaan Imatralla pohditaankin perhepolitiikkaa.

Mukana ovat perheen ystävä Katja Kojama ja kansanedustajaehdokkaat Jenny Hasu (kesk.) sekä Janne Nyholm (ps.).

Mikä meidän lapsia oikein vaivaa?

Miksi niin moni nuori voi nykyään pahoin, kysytään Oulussa.

Nuorten kanssa työskentelevät Juha Lammi ja Esa Koivikko tahtovat tietää kotisohvallaan Pirkko Mattilalta (sin.) ja Lauri Nikulalta (kesk.) heidän näkemyksiään nuorten pahoinvoinnista ja sen syistä.

Mikä pikku-Eskoa työelämässä odottaa?

Miten työelämä ja ammatit tulevaisuudessa muuttuvat?

Matti ja Salla Lehtonen sekä Matin pikkuveli Antti-Pekka Lehtonen ovat kaikki innokkaita politiikan seuraajia.

He kutsuivat sohvalleen Lietoon keskustelemaan tulevaisuuden työelämästä ehdokkaat Annika Saarikon (kesk.) ja Aki Lindénin (sd.). Mukaan pääsee myös perheen Esko-poika, joka juoksee isänsä syliin kesken juttutuokion.

Onko aihetta Pisa-paniikkiin?

Ammattikoululaiset eivät opi ammattiaan ja opettajien aika menee kurinpitoon. Millaisia ovat koulutuksen ja opetuksen näkymät Suomessa?

Opettaja Irinja Silvennoinen, eläkeläiset Aulikki Juvonen ja Pekka Pänttönen saavat kotisohvalle Joensuussa ehdokkaat Kikkis Mikkolan (kd.) Antti Sarvelan (kok.).

Ranskalaista donitsia vai suomalaista sirkkaa?

Miksi tuontiruoan laatuvaatimukset ovat paljon löysemmät kuin mitä kotimaiselta ruoantuotannolta vaaditaan?

Ilmajoella syödään kotisohvalla ranskalaisia donitseja ja suomalaisia sirkkoja.

Naudanlihantuottaja Päivi Paulasaari, hyönteiskasvattaja Panu Ollikkala ja tukkumyyjä Junnu Mäenpää haluavat tietää, mitä ehdokkaat Niina Kivinummi (sd.) ja Niclas Sjöskog (r.) ajattelevat kotimaisesta ruoantuotannosta.

Vammaiset liikkeelle ja töihin

Miten vammaisille saataisiin tasavertaiset palvelut ja kohtelu työelämässä?

Huittislainen näkövammainen Petri Siitonen on havainnut ongelmia muun muassa kuljetuksissa ja työllistymismahdollisuuksissa.

Hänen sohvallaan kahvittelevat avopuoliso Pille Sahku ja taksiyrittäjä Samu Kulmala sekä ehdokkaista Petri Huru (ps.) ja Jaana Karmala-Vanamo (vas.).

Viimeinen sammuttaa valot

Kansa karkaa kaupunkeihin ja maaseutu on tulevaisuudessa pelkkä matkailureservaatti.

Miten Suomi pidettäisiin asuttuna reunoihin asti – vai tarvitseeko pitääkään? Ovatko suomalaiset tasa-arvoisia asuinpaikastaan riippumatta?

Rovaniemeläiset Tero Luksua ja Eino Hantula kutsuivat ystävänsä Thomas Sunin kanssa ehdokkaat Riikka Karppisen (vihr.) ja Mikko Anttilan (kok.) sohvalleen kertomaan näkemyksiään Suomen autioitumisesta.

Katso lisää klippejä Vaalisohvista Yle Areenassa

yle.fi/vaalisohva