Henna-Mari Luolamo, 38, ei muista esikoisensa Eliaksen ristiäisistä juuri mitään. Tuore äiti piti vauvaansa sylissä vain sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä. Oma lapsi ei tuntunut miltään. Ahdistus puristi rintaa eikä uni tullut silloinkaan, kun muut lupasivat huolehtia vauvasta.

– En uskaltanut olla lainkaan vauvan kanssa kahdestaan. Se tuntui äärimmäisen pelottavalta, Luolamo kertoo.

Kaikki oli toisin kuin hän oli etukäteen suunnitellut.

Nyt Elias on vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen. Hän on perheen toivottu esikoinen. Odottaessaan lasta Luolamo ajatteli, että vauva-arki alkaisi rullata omalla painollaan. Raskaus oli helppo ja tunnelmat innostuneet. Synnytyksen jälkeen pudotus tuntui sitäkin kovemmalta. Luolamo sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jonka rajuutta hän ei olisi millään voinut etukäteen kuvitella.

Masentunut tarvitsee äidillistä tukea

Lapsen saaminen ravistelee lähes jokaista synnyttäjää. Kahdeksan kymmenestä naisesta kokee synnytyksen jälkeen herkistymisen. Tuore äiti voi olla itkuinen ja ärtynyt ja nukkua huonosti. Baby blues kestää tyypillisesti korkeintaan vajaat pari viikkoa.

Joillakin äideillä oireet pitkittyvät ja vaikeutuvat. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsii kansainvälisten tutkimusten mukaan 10–15 prosenttia äideistä. Virallisen diagnoosin saa kuitenkin vai pieni osa sairastuneista.

– Moni tapaus jää tunnistamatta ja hoitamatta. Se on huolestuttavaa, sillä masennuksella on suuret vaikutukset koko perheeseen. Masentunut vuorovaikutus voi periytyä sukupolvelta toiselle, sanoo psykiatrian erikoislääkäri Pirjo Kettunen.

Hänen tuore väitöskirjansa tarkastetaan 8. maaliskuuta Tampereen yliopistossa ja se on yksi harvoista synnytyksen jälkeistä masennusta käsittelevistä suomalaistutkimuksista. Kettunen haastatteli yli 100 masentunutta pohjoiskarjalaista äitiä ja saman verran terveitä verrokkeja. Vain neljännes masentuneista äideistä sai apua psykiatrian tai sosiaalitoimen palveluista.

Selvisi, että synnytysmasennuksesta kärsivät äidit tarvitsevat toipuakseen monenlaista tukea. Moni kaipaa konkreettista apua ja neuvontaa vauvan hoidossa, esimerkiksi vauvan käsittelyssä, imetyksessä tai arkirytmin löytämisessä. Jotkut hyötyvät terapiasta. Kettunen arvioi, että noin kolmannes sairastuneista tarvitsee myös lääkehoitoa.

– Mutta kaikki tarvitsevat empaattista ja ymmärtävää suhtautumista. Hoitajan tai läheisen pitäisi olla kuin äiti äidille, Kettunen kuvailee.

Vauvan hoito oli mekaanista suorittamista

Henna-Mari Luolamon unettomuuden kierre alkoi jo synnytyssairaalassa, ja oireet pahenivat parissa viikossa. Kun puoliso Aki Piiroinen oli palaamassa isyysloman jälkeen töihin, Luolamo tunsi olonsa pakokauhuiseksi: hän ei pärjäisi vauvan kanssa. Kun vauva itki mahavaivojaan, Luolamo meni pois tolaltaan. Ahdistuksen tunteet tulivat yllätyksenä, sillä hänellä ei ollut aiempaa masennustaustaa.

– Joten kuten pystyin toimimaan. Vaihdoin vaipat ja imetin mekaanisesti, mutta en tuntenut rakkautta. Ihmettelin vierestä, kun puoliso ja isovanhemmat lepertelivät vauvalle, Luolamo kertoo.

Kun vointi huononi entisestään, puolisosta, omista vanhemmista ja appivanhemmista tuli arjen pelastajia. Joinakin öinä Luolamo ei nukkunut lainkaan, keho ja mieli kävivät jatkuvasti ylikierroksilla.

– Kerran olin lähdössä jääkiekkotreeneihin, kun Henna-Mari romahti itkemään ja sanoi, ettei voi jäädä yksin. Se pysäytti, Aki Piiroinen kertoo.

Masentunut äiti voi olla huoliteltu

Oireet ovat tyypillisiä synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Unihäiriöt, jaksamattomuus, vihamielisyys ja voimakas ahdistuneisuus nousivat esiin äitien oirekartoituksessa Pirjo Kettusen tutkimuksessa. Monilla äideillä oli pakkoajatuksia ja pelkoja.

– Ei esimerkiksi uskalleta kävellä vauvan kanssa sillan yli tai tulee pakonomainen tarve pestä vauvaa jatkuvasti ja tarkastaa, että hänellä on kaikki hyvin, Kettunen kuvailee.

Oireiden voimakkuus vaihtelee. Synnytyksen jälkeinen masennus voi olla jäytävää alakuloisuutta tai psykoosiksi asti yltyvää toivottomuutta. Joiltakin äideiltä lievä masennus paranee itsekseen, mutta noin kolmanneksella äideistä masennus kestää jopa vuosia, jos sitä ei hoideta.

Synnytysmasennus eroaa jonkin verran tavallisesta masennuksesta. Siihen liittyy useammin ahdistusta.

– Ulkoisesta olemuksesta äidin pahaa oloa ei usein huomaa, Pirjo Kettunen toteaa.

Syyllisyyden tunteet ovat hyvin yleisiä. Äidit ovat huolissaan vuorovaikutuksesta vauvan kanssa, sillä vaikka hoitaminen yleensä onnistuu mekaanisesti, tunnesidettä lapseen ei synny.

Masennuslääkitys vain pahensi oloa

Hanna-Mari Luolamolle ei ollut vaikeaa kertoa tuntemuksistaan. Hän puhui pahasta olostaan läheisille, ystäville ja terveydenhoitajalle neuvolassa. Terveydenhoitaja tarttui tilanteeseen heti ja ohjasi Luolamon psykologin vastaanotolle Pohjois-Karjalan keskussairaalassa toimivaan vauvaperheyksikköön. Hän myös soitteli pitkin matkaa kotiin ja kyseli Luolamon vointia.

– En voi olla muuta kuin todella kiitollinen. Hain apua ja myös sain sitä, Luolamo toteaa.

Nopeasta puuttumisesta huolimatta masennus kiristi otettaan.

Yhden valvotun yön jälkeen Luolamo sai voimakkaan ahdistuskohtauksen. Pakokauhun tunne oli kestämätön.

Luolamolle aloitettiin masennuslääkitys. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan ahdistus voimistui itsetuhoisiksi ajatuksiksi. Luolamo tiesi, että joskus masennuslääkkeen aloitusvaiheessa oireet pahenevat hetkellisesti. Tieto ei kuitenkaan helpottanut oloa. Aina kun voimia riitti, Luolamo etsi vimmaisesti tietoa synnytysmasennuksesta.

Hormonihoito auttoi toipumisen alkuun

Psykiatri Pirjo Kettusen mukaan noin kolmannes masentuneista äideistä tarvitsee lääkehoitoa. Masennuslääkkeistä synnytysmasennuksen hoidossa on vain vähän tutkimustietoa, mutta käytäntö on osoittanut, että lääkitys auttaa osaa äideistä selvästi.

Joidenkin äitien masennnuksen syy on vahvasti hormonaalinen. Synnytyksen jälkeen estrogeenitaso romahtaa kaikilla naisilla, mutta joillakin pudotus on hyvin raju ja aiheuttaa samanlaisia oireita kuin vaihdevuosissa.

– Näitä äitejä voi auttaa estrogeenikorvaushoito. Toistaiseksi sitä käytetään synnytysmasennuksen hoidossa Suomessa vain vähän, Pirjo Kettunen sanoo.

Estrogeenihoito auttoi myös Henna-Mari Luolamon toipumisen tielle. Hormonipillereiden syöminen alkoi auttaa uniongelmiin jo parissa viikossa. Pikku hiljaa vointi alkoi kohentua. Tuli kevät, ilo palasi.

– Yhtäkkiä huomasin, että vauva tuntui rakkaalta jossakin hetkessä. Tuntui hyvältä huomata, että minulla on häntä ikävä, kun olimme erossa, Luolamo kertoo.

Puoliso huomasi käänteen parempaan myös siitä, että kiinnostus musiikkia kohtaan palasi laulunopettajana työskentelevän Henna-Mari Luolamon elämään. Masennuksen aikana se oli hävinnyt tyystin.

– Henna alkoi jälleen laulaa kotona, Aki Piiroinen muistelee.

Vaikea raskaus ja synnytys altistavat

Oikean lääkkeen löytyminen oli ratkaisevaa toipumisen kannalta, mutta pelkästään pillereitä popsimalla masennuksesta ei olisi selvinnyt.

– Kävin yhdessä Eliaksen kanssa vauvaperheyksikössä psykologin vastaanotolla siihen asti, kun hän oli puolivuotias. Terapiasta oli paljon apua omaan äitiyteen, Luolamo sanoo.

Neuvolan terveydenhoitajat ovat avainhenkilöitä synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamisessa. Psykiatri Pirjo Kettusen mukaan heillä on tahtoa ja osaamista puuttua asiaan, mutta aikaa äidin voinnin äärelle pysähtymiseen saattaa olla liian vähän. Kettusen tutkimuksen mukaan masentuneet äidit tarvitsevat nykyistä enemmän psykiatrian ja sosiaalitoimen palveluita.

Synnytyksen jälkeiselle masennukselle altistavat esimerkiksi vaikea raskaus, kuten hankala raskauspahoinvointi sekä kivulias tai traumaattinen synnytys. Suuri riskitekijä on myös aiemmin sairastettu masennus. Kettusen tutkimuksessa toistuvasta masennuksesta kärsivillä oli usein myös hankaluuksia ihmissuhteissa sekä toimeentulo-ongelmia.

Vihdoin kaikki voimissaan

Läheisten tuen merkitys toipumisessa on suuri.

– En olisi tässä ilman läheisten tukea. On vaikea kuvitella, miten vaikkapa yksinhuoltaja selviää vastaavasta, Luolamo sanoo.

Kun hän itse alkoi voida paremmin, perhettä siihen asti kannatellut puoliso Aki Piiroinen tunsi vuorostaan olonsa kuormittuneeksi.

Nyt rankat ajat ovat takana päin, ja vauva-ajan muistot tuntuvat jo enimmäkseen kaukaisilta. Luolamo palasi syksyllä töihin, ja Elias on päivähoidossa isovanhempien luona. Lapsiperhearki tavallisine iloineen ja suruineen on vihdoin alkanut.

Nuori lääkäri Minna Joki-Erkkilä oli valmistunut hoitamaan työssään sairauksia ja häiriöitä, mutta vastaanotolle alkoi tulla myös kaltoinkohtelun uhreja. Aikuisten aiheuttaman väkivallan, seksuaalirikosten ja jopa raiskausten jäljet näkyivät lasten ja nuorten gynekologille karusti.

Joki-Erkkilä ahdistui ja päätti ryhtyä tekemään ongelmalle jotakin. Hän keskittyi työssään lapsiin kohdistuviin rikosepäilyihin 2010-luvun alussa.

– Halusin puolustaa näitä kaikkein heikompiosaisia lapsia ja nuoria. Että edistyttäisiin koko maassa siinä, miten väkivaltaa kohdanneita lapsia tutkitaan ja epäilyksiä selvitetään. Monta vuotta työ tuntui vastavirtaan kulkemiselta, sanoo tamperelainen Minna Joki-Erkkilä.

Hän sai hiljattain Suomen lastenlääkäryhdistyksen tunnustuksen aktiivisesta ja ansiokkaasta työstä kaikkein pienimpien ja heikoimpien hyväksi.

"Osa tapauksista menee ihon alle"

Minna Joki-Erkkilä arvioi, että seksuaalisen hyväksikäytön uhreista noin 80 prosenttia on tyttöjä. Muun lapsiin kohdistuneen väkivallan uhreissa poikia ja tyttöjä on tasapuolisesti, poikia ehkä hiukan enemmän.

– Epäilty voi olla kuka vaan, useimmiten kuitenkin on joku, jonka uhriksi joutunut lapsi tuntee. Ihan pienimpien pahoinpitelyepäilyssä epäiltynä on useimmiten jompikumpi vanhemmista.

Mies huomaa heti kun menen kotiin, että nyt on ollut tosi rankkaa töissä. Minna Joki-Erkkilä

Minna Joki-Erkkilä on Tampereen yliopistollisen sairaalan lasten oikeuspsykiatrian työryhmän esimies. Ryhmälle väkivaltaepäilyjen tutkiminen on työtä, ja hyvin tehty työ varmistaa kaikkien osapuolten oikeusturvan.

– Teen työtä tietäen, että lapsi on tässä saattanut joutua väkivallan uhriksi. Hän on joutunut kokemaan paljon pahaa.

Joki-Erkkilä tietää, että hän pystyy auttamaan lasta parhaiten, kun hän tekee työnsä ammattimaisesti.

– Silti osa tapauksista menee niin ihon alle. Mieskin huomaa heti kun menen kotiin, että nyt on ollut töissä tosi rankkaa.

Parinkymmenen työvuoden aikana Minna Joki-Erkkilän tutkittavaksi tulleista väkivallan uhreista nuorin on ollut kolmen kuukauden ikäinen vauva.

"Lapsi on aina pomo"

Kun väkivallan kohteena on lapsi, tilanne on kaikille vaikea, ja tutkimukset etenevät sen mukaan.

– Aloitan tapaamisen yleensä sanomalla: "Hei, mun nimi on Minna ja olen tänään sun lääkärisi". Ja kysyn lapselta, haluaisiko hän tulla ensin itse vai haluaisiko hän, että äiti tulee ensin haastateltavaksi tutkimushuoneeseen.

Aikuisen vuorolla lasta ei jätetä yksin, vaan leikkikaverina tai seuranpitäjänä aulassa on esimerkiksi hoitaja tai saattaja. Minna Joki-Erkkilä sanoo, että ylipäänsä mitään ei tehdä lapselle väkisin.

– Lapsi on ehdottomasti tilanteen pomo. Hän saa käyttää sen ajan, mikä häneltä menee sopeutua tutkimukseen. Suurin osa lapsista lähtee tästä huoneesta lopulta ulos ihan iloisena.

Lääkäri tekee somaattiset eli kehon tutkimukset, ja Minna Joki-Erkkilä on ottanut siihen käyttöön myös poliisitutkinnasta tutun sinivalon. Sen avulla ihovammoja kuten mustelmia ja vanhojakin arpia pystyy näkemään entistä tarkemmin.

Tutkinnan aikana tehdään myös oikeuspsykologisia haastatteluja. Työryhmä pitää yhteyttä sekä sosiaalityöntekijöhin että poliisiin, ja tarvittaessa lääkäri menee oikeuden istuntoon kuultavaksi todistajana tai asiantuntijana.

Joskus epäily väkivallasta osoittautuu turhaksi, joskus taas tutkimuksella ei saada tapaukseen lisää näyttöä. Joskus lääkäri huomaa, että vammojen syy onkin tapaturma tai jokin sairaus.

Joki-Erkkilä hälytetään töihin toisinaan myös virka-ajan jälkeen. Useimmiten työ on lähitienoilla, mutta silloin tällöin häntä tarvitaan muuallakin Suomessa.

Kokeneen lääkärin ja tutkijan asiantuntemusta käyttävät myös sosiaali- ja terveysministeriö sekä terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

Enemmän tukea uhreille ja perheille

Viime aikoina Oulussa on paljastunut useita alaikäisten seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Tapaukset ovat olleet isosti esillä mediassa, ja päättäjät ovat havahtuneet.

– Tämä on meidän työn arkea. Joskus jossain päin Suomea paljastuu suurempi tapausvyyhti. Sitten katsotaan esitutkinnassa selvinneitä asioita, ja yleensä myös media on kiinnostunut niistä, Minna Joki-Erkkilä sanoo ottamatta kantaa erityisesti Oulun tapahtumiin.

Lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä kannattelu rikosprosessien aikana jää nyt ihan liian vähälle. Minna Joki-Erkkilä

Minna Joki-Erkkilä toivoo, että julkisuudesta ja kuohunnasta seuraa myös jotain hyvää.

– Se toivottavasti vie asioita eteenpäin. Esimerkiksi lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä kannattelu rikosprosessien aikana jää nyt ihan liian vähälle. Pienten lasten osalta pitäisi kannatella vanhempia, jotta perheen arki säilyisi niin normaalina kuin voi. Se olisi lapselle parasta.

Lääkäri toivoo, että jokainen uhriksi joutunut saisi terveystarkastuksen, sillä nyt sitä ei aina tehdä. Joki-Erkkilän mukaan kaikilta pitäisi katsoa paitsi mahdolliset vammat myös sukupuolitaudit ja psyykkinen terveys. Uhriksi joutuneen uusi uhriutuminen pitäisi saada estettyä.

Toivelistalla on myös koulutusta. Kaikkien lasten kanssa työskentelevien pitää osata ja uskaltaa tehdä lastensuojeluilmoitus sekä ilmoittaa poliisille, jos epäilee kaltoinkohtelua.

Joissakin ammateissa ilmoittaminen on suorastaan virkavelvollisuus. Minna Joki-Erkkilä muistuttaa, että jokaisella ihmisellä on oikeus sen tekemiseen.

Kuluneen talven vaihtelevat kelit eivät ole rokottaneet Pirkanmaan laskettelukeskusten kävijämääriä suuresti.

Esimerkiksi Sappeessa hätyytellään viime vuoden ennätyskävijämäärää. Samoin Ellivuoressa ja Hervannan laskettelukeskuksessa rinteet ovat olleet ahkerassa käytössä myös hiihtolomien ajan.

Nyt huolena on, karsiiko märkä plussakeli jatkossa asiakkaita. Vaikka keinolumi kestää keväisen vaihtelevankin sään, kaikki asiakkaat eivät sitä välttämättä tiedä.

– Moni luulee, että kausi on jo ohi, kun kaupungista kaikkoaa lumi. Tosiasiassa meillä rinteet ovat terässä pitkälle kevääseen lämmöstä huolimatta, Sappeen rinneliiketoimintajohtaja Kosti Puurunen sanoo.

Hiihtolomat näkyvät asiakasvirtoina

Viime viikolla Länsi-Suomen ja helsinkiläisten hiihtolomat näkyivät Ellivuoren rinteissä. Parhaina päivinä parkkipaikat olivat jo kortilla ja rinteissä laski yli tuhat ihmistä.

– Pirkanmaalaisista moni jalkautuu eri rinteisiin Sappeesta, Ellivuoresta ja myös Lapista alkaen, joten Pirkanmaan hiihtolomat eivät täytä laskettelurinteitä yhtä selkeästi kuin Länsi-Suomen loma, Ellivuori Ski Centerin toiminnanjohtaja Esa Ropponen kertoo.

Tammikuun parin viikon kovat lumisateet vetivät osin Ellivuoren rinteet hiljaisiksi. Samoin viime päivien kosteat plussakelit.

Maaliskuu ratkaisee kauden kävijämäärien odotusten onnistumisen. Jos keli on epävakaa, pilvinen ja sateinen, moni saattaa jättää rinteet väliin. Tähän saakka kausi kokonaisuudessaan on sujunut odotusten mukaan, sillä parhaina päivinä rinteet ovat olleet täynnä.

– Jos on hyvä sää, rinteessä on yli tuhat ihmistä. Huonolla kelillä laskijoita on vain 200, Ropponen vertaa.

Ellivuoren rinteet ovat auki huhtikuun puoliväliin saakka.

Sappeen rinteissä laskee parhaimmillaan 3 000 asiakasta päivässä ja laskemaan pääsee huhtikuun loppupuolelle pääsiäiseen saakka.

Hiihtolomalaisilla on myös Sappeen kannalta suuri vaikutus kävijämääriin. Kostea plussakeli ei ole ainakaan vielä näkynyt laskettelukeskuksen asiakasluvuissa.

Lapsiperheet pulkkailevat laskettelun lisäksi

Hervannan laskettelukeskus vetää etenkin koululaisryhmiä ja lapsiperheitä puoleensa. Kun paikalla on pulkkamäen lisäksi myös kestävällä lumella lumetettu lastenrinne, moni pirkanmaalainen suuntaa hiihtolomaviikolla pariksi tunniksi Hervantaan.

Rinteessä ja pulkkamäessä vierailee päivittäin muutamia satoja ihmisiä, kauden aikana noin 20 000 henkilöä.

Kausi on Hervannassakin ollut hyvä ja kävijöitä on ollut tasaisesti talven ajan.

– Meillä runsaat lumisateet ovat vain ruokkineet kävijämääriä. Ihmiset ovat jo joulukuusta asennoituneet niin, että nyt pääsee talviharrastusten pariin. Nyt seuraamme, miten tavanomaista lämpimämpi ilma vaikuttaa, rinneyrittäjä Tiina Sironen kertoo.

Sirosen mukaan lämpö on alkanut tyypillisesti vasta maaliskuussa vaikuttaa asiakasmääriin, kun kevät on alkanut siirtää talviharrastuksia talviteloille.

Hervannan laskettelukeskuksen tavoitteena on olla auki aina huhtikuun alkuviikoille saakka.

Hienon lumitalven vaihtuminen pitkään lämpimään jaksoon on aiheuttanut Pirkan Hiihdon järjestäjille rutkasti lisätöitä. Tammikuussa satoi kuitenkin niin paljon lunta, että vaikka kaduilla näyttää keväiseltä, Pirkan Hiihdon latu-uralle lunta riittää.

– 64. Pirkan Hiihto pystytään varmuudella järjestämään ja vieläpä täydellä 90 kilometrin reitillä Niinisalosta Teivoon, vakuuttaa Pirkan Hiihdon puheenjohtaja Tapio Syrjänen.

Pirkan Hiihto järjestetään tulevana sunnuntaina 3. maaliskuuta. Pirkan Reppuhiihto hiihdetään lauantaina 9. maaliskuuta.

Mittavia lumetustalkoita tarvitaan kuitenkin vielä ennen viikonloppua.

– Onneksi latu-uran varrelta löytyy vielä lunta ja sitä saadaan kaavittua ladulle. Tarvittaessa lunta tuodaan kauempaakin. Kova työ siinä kyllä on ja ihan priimalatua ei joka paikkaan saada, Syrjänen sanoo.

Vaikka reitti saadaan lumettamalla hiihdettävään kuntoon, järjestäjät uskovat, että keli rokottaa osallistujamäärää.

– Jos talvi olisi jatkunut hiihtämisen kannalta yhtä hienona, 2 500 hiihtäjän tavoite olisi hyvinkin ollut saavutettavissa. Nyt siitä joudutaan tinkimään. Onneksi viikon lopulle on luvattu pakkasta.

Pirkan Hiihdon reittiä on tälle vuodelle parannettu. Esimerkiksi Vatulan huoltopisteen läheisyydessä ollutta kovaa laskua on loivennettu.

Pirkan Hiihdon hiihtokuninkaiden eli 50 kertaa täysmatkan suorittaneiden määrä nousee tämän vuoden tapahtuman jälkeen 25:een.

Tapahtuma on jouduttu lumipulan takia kaksi kertaa, vuosina 2014 ja 2017.

Poliisi on purkanut keskiviikkona puolenpäivän jälkeen Parkanon aseman läheisyydestä ylöjärveläismiehen surmaan liittyvän rikospaikan kaikki eristykset. Rikoskomisario Pasi Niemisen mukaan tutkimukset alueella on nyt saatu päätökseen.

– Tapahtumapaikka on nyt purettu ja tutkinnat siellä on saatettu maaliin ja saatu valmiiksi. En mene yksityiskohtiin, mutta poliisi sai tarvittavat toimenpiteet tehtyä, Nieminen kertoo.

Poliisin tutkimukset ja kuulustelut jatkuvat yhä. Kuultavina on muun muassa todistajia ja kaksi epäiltyä.

Poliisi vapautti tiistaina kaksi viime perjantaina vangittua miestä. Molemmat olivat vangittuina epäiltynä rikoksentekijän suojelemisesta ja hautarauhan rikkomisesta.

Yhä vangittuna on pääepäillyn lisäksi vuonna 2001 syntynyt nainen.

Poliisille on tutkimusten aikana muodostunut kuva siitä, mitä surmailtana 28. joulukuuta 2018 on tapahtunut. Motiivi teolle on kuitenkin edelleen epäselvä.

– Yksityiskohdat ja motiivi tarkentuvat aikanaan oikeudessa, Nieminen toteaa.

Pääepäilty, 32-vuotias parkanolaismies tunnusti surman maanantaina. Rikoskomisario Niemisen mukaan uhri ja tekijä tunsivat toisensa monen kuukauden takaa.

Tekoa tutkitaan murhana, sillä poliisi epäilee surmaa suunnitelmalliseksi.

Parkanon juna-aseman läheltä löytyi viime viikon torstaina vainaja. Poliisin tietojen mukaan vainaja on tammikuun alussa kadonneeksi ilmoitetty ylöjärveläismies.

Lue lisää:

Rikosnimikkeinä murha ja hautarauhan rikkominen: Parkanosta löydetty vainaja surmattu jo joulukuussa

Pispalan harjun laella palaneen käry muuttuu niin väkeväksi, että hyppään ulos bussista.

Linja-auton oikeanpuoleinen takarengas on ilmiliekeissä, ja ryntään sammuttamaan sitä lumella. Bussin kuljettaja astuu ulos, pyöräyttää silmiään ja kertoo haaveilevansa pääsystä sairauslomalle. Hän näyttää väsyneeltä ja kyllästyneeltä.

Kauhukseni savuava bussi jatkaa matkaansa kymmeniä ihmisiä kyydissään.

Hyppään seuraavaan bussiin. Varsin pian ajamme tien sivuun ajetun savuavan bussin ohi – matka oli katkennut ilman isoa vahinkoa. Kun kerron tapahtuneesta toisen bussin kuljettajalle, hän pyörittää päätään ja kertoo työn menneen mahdottomaksi aikataulupaineiden takia.

Tilanne vaikuttaa huolestuttavalta. Pysytäänkö aikataulussa vaikka mikä olisi?

Bussiliikenteen kilpailuttaminen pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella on ainakin Palkansaajien tutkimuslaitoksen muutama vuosi sitten julkaiseman raportin mukaan lisännyt kuskien kiirettä. Raportin mukaan kiire on merkittävä haittatekijä kuljettajien työssä. Kuskit kokevat kilpailutuksen lisänneen työn rasittavuutta.

– Kyllähän työnantajan vaatimus on, että aikataulussa pitää pysyä. Mutta eihän kaikille esteille mitään mahda ja turvallisuus edellä pitää mennä, vakuuttelee Tampereen kaupungin liikennehenkilökunnan pääluottamusmies Tuula Pohjola.

Arkisen aherruksen vaikeutuminen on huomattu myös Länsilinjoilla, joka on yksi yhdestätoista Tampereen sinivalkoisia busseja operoivasta liikennöitsijästä. Länsilinjojen pääluottamusmies Markku Peltolan mukaan kilpailutus ajanut hinnat minimiin ja hintaa paikataan kuljettajien selkänahasta.

– Aikataulut on kiristetty äärimmilleen.

Bussit jäävät aikatauluistaan jälkeen useimmiten kuljettajasta riippumattomista syistä. Tampereella ongelmia aiheuttavat muun muassa raitiovaunutyömaa, hankalat keliolosuhteet ja yleinen liikennemäärän kasvu.

Pahimmillaan edes vessassa ei ehditä käydä. Markku Peltola

Kuskeilla saattaa olla ongelmia pysyä aikataulussa jo aamun ensimmäisellä linjalla. Tästä syntyy ketjureaktio, joka voi johtaa siihen, että linjaa ajetaan non-stopina. Tuolloin työehtosopimuksen mukaiset lepotauot voivat jäädä pitämättä.

– Pahimmillaan edes vessassa ei ehditä käydä, Markku Peltola sanoo.

Tampereen apulaispormestari ja Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan puheenjohtaja Aleksi Jäntti (kok.) ymmärtää, että kuskit ovat olleet kovilla tänä talvena.

– Vaihtuvat kelit ja työmaiden eri vaiheet voivat tuoda eteen ennakoimattomia hankaluuksia.

Jäntin mukaan pelivaraa aikatauluissa ei juuri ole, mutta poikkeusolosuhteet on pyritty ottamaan huomioon niin hyvin kuin mahdollista.

Aikataulut ovat tiukat, mutta Jäntin mukaan liian harvat vuorovälit eivät ole hyväksi joukkoliikenteelle.

– Suurimman osan ajasta olosuhteet ovat sellaiset, että aikatauluissa voidaan pysyä. Liian löysät aikataulut heikentäisivät palvelutasoa. Tämä on tällaista tasapainoilua.

Jos tauolle jää aikaa, saattaa taukotilan – tai edes vessan – löytäminen olla kiven takana, Markku Peltola huokaa.

– Lempäälässä meni yli vuosi, että päätepysäkille saatiin bajamaja.

Vaikka tilanne on hieman parantunut viime vuosina, on taukotiloja Peltolan mukaan edelleen liian vähän.

– Ei me voida tuolla päätepysäkeillä syödä kylmiä eväitä ja painaa 12-tuntista työpäivää.

Aleksi Jäntin mukaan vastuu taukotilojen järjestämisestä ei ole yksiselitteinen asia. Osasta taukotiloja vastaa liikennöitsijä, osasta kaupunki. Jäntin mukaan lähtökohta pitää olla, että työnantaja vastaa työntekijöidensä sosiaalitiloista.

– Sekä kaupungin että liikennöitsijöiden pitää tiedostaa ongelma ja sopia taukotila-asioista jo sopimusta tehdessä. Se vaatii avointa vuorovaikutusta kaikilta osapuolilta.

Työvuorot uuvuttavat

Valtakunnallisesti isoin ongelma liittyy työvuoroihin. Suomalaisia kaupunkiliikenteen bussikuskeja rasittavat epäsäännölliset ja pitkät työvuorot. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton sopimussihteeri Jyrki Halvari sanoo, että työehtosopimus sallii nykyisellään liian pitkät yhtäjaksoiset työvuorot.

– Työnantaja myös käyttää maksimipituutta hyväkseen.

Lyhimmillään kuskin työpäivä on viiden tunnin mittainen. Kun kuskin työpäivään liitetään esimerkiksi keikka Tampereelta Ikaalisiin, niin työpäivästä tulee kaukoliikennesidonnainen, jolloin työpäivä voi venähtää jopa 14-tuntiseksi.

– Työvuoroihin tarvittaisiin lisää panostusta, Tuula Pohjola toteaa.

Markku Peltolan mukaan häneltä kysytään usein, miten niin pitkän päivän jaksaa tehdä.

– Kukin jaksaa miten jaksaa, mutta väsymys pahenee koko ajan.

Mää tykkään, rakkaudesta lajiin. Tuula Pohjola

Kaupunki voi tilaajan roolissa vaikuttaa aikatauluihin, kalustoon ja teiden kunnossapitoon. Aleksi Jäntti painottaakin, että vastuu työntekijöiden hyvinvoinnista ja työvuorojen suunnittelusta on työnantajalla eli liikennöitsijällä.

– Tietenkin jos voimme jotenkin vaikuttaa, niin autamme. Kaupungin keinot ovat aika rajalliset, mutta uskon että ajan myötä saamme tähän parannusta aikaan.

"Eteenpäin on menty"

Tampereen bussikuskien työoloista on käyty keskustelua julkisuudessa jo pitkään. Kesällä 2017 kymmenet kuskit allekirjoittivat Aamulehdessä julkaistun mielipidekirjoituksen, jossa he listasivat liudan työhönsä liittyviä ongelmia.

Kuskeja hiersivät tekniset ongelmat ja huono kommunikaatio tilaajan eli Tampereen Joukkoliikenteen (Joli) kanssa. Joli vastaa Tampereen seudun bussien reiteistä ja niiden aikatauluista.

– Uskon ja toivon, että nuo asiat on saatu kuntoon ja eteenpäin on menty, Jäntti sanoo.

Työn raskas maine näkyy jo siten, että alaa vaivaa jo vakava työvoimapula (Tamperelainen). Moni on vaihtanut alaa muun muassa viime vuosina piristyneen teollisuuden puolelle.

Sekä Tuula Pohjola ja Markku Peltola ovat panneet merkille, että uusia kuskeja ei oikein tahdo löytyä.

– Kävin omasta kiinnostuksestani katsomassa kuljettajien rekrytointitilaisuutta. Koulutukseen hakevien keski-ikä vaikutti olevan lähempänä viittäkymmentä, Peltola kertoo.

Ilmiö tunnistetaan myös edunvalvontajärjestössä, toteaa AKT:n Jyrki Halvari.

– Ala ei kiinnosta enää nuoria.

Tuula Pohjola ymmärtää, että osalle kuskeista työ tuntuu raskaammalta kuin toisille. Pohjola muistuttaa, että bussikuskina olo ei ole niin kamalaa, kuin ongelmavyyhdistä voisi saada kuvan.

– Mää tykkään, rakkaudesta lajiin.

Lisää aiheesta:

Bussikuskit pelkäävät työssään – "Mä vielä tapan sut! Sä et tiedä, missä jengeissä mä liikun!"

Pirkanmaalla toimiva taksien tilausvälitysyhtiö Taksi Tampere ottaa käyttöön enimmäishinnoittelun kaikissa kyydeissään. Taksikilpailun vapauttamisen jälkeen asiakkaita on huolestuttanut erityisesti epäselvyys siitä, mitä kyyti lopulta maksaa.

Taksi Tampere -tunnuksella ajavissa autoissa on nyt yläraja hinnoille. Esimerkiksi lähtömaksu on päiväsaikaan arkena 5,30 euroa. Myös kilometri- ja avustajaveloitukset luetellaan hinnastossa. Hinta on sama, otettiin taksi sitten tilaamalla tai lennosta.

Muutos perustuu Kilpailu- ja kuluttajaviraston helmikuun alussa antamaan päivitettyyn ohjeistukseen taksialalle. Virasto on linjannut, että enimmäishintaa sovelletaan kaikkiin samalla tavaramerkillä tarjottuihin kyyteihin.

Enimmäishinnoittelu käytössä myös muualla Suomessa

Aiemmin kilpailu- ja kuluttajavirasto linjasi, että yhtenäistä hinnoittelua ei saa olla. Suomen Taksiliiton järjestöpäällikkö Katja Saksa sanoo, että muutos on otettu tyytyväisenä vastaan tilausvälitysyhtiöissä kautta Suomen.

– Tätä on toivottu ja muutkin tilausvälitysyhtiöt ovat ottaneet sen käyttöön, nyt kun se on mahdollista. Taksi Helsinki on yksi esimerkki, Saksa sanoo.

Saksan mukaan yhtenäinen enimmäishinnoittelu on käytössä myös mm. Otaxilla Pohjois-Pohjanmaalla.

Myös Tampereella uskotaan, että muutos on hyvä asia asiakkaiden kannalta.

– Olemme erittäin tyytyväisiä. Täsmennys selkeyttää tilannetta asiakkaan näkökulmasta merkittävästi, sanoo Taksi Tampereen toimitusjohtaja Arttu Hirvikorpi tiedotteessa.

Aiemmin mikäli asiakas on ottanut taksin tolpalta tai kadulta, taksiyrittäjä joutui määrittämään taksimatkan hinnan itse.

Taksi Tampereen käyttämät enimmäishinnat eivät nyt muutu.

Voit keskustella aiheesta alla. Keskustelu suljetaan perjantaina kello 22.00.

Lahden seutu, Hämeenlinna, Kangasala ja Vantaa. Näitä seutuja yhdistää ainakin se, että paikkakunnille suunnitellaan kiertotalousalueita, joita joissain tapauksissa myös kiertotalouspuistoiksi kutsutaan. Vantaalle kiertotalouslaitoksia on tulossa parikin kappaletta.

Yksi syy perustamisintoon on ympäristöministeriön tuore linjaus. Ministeriö on Euroopan unionin direktiivin innoittamana asettanut Suomelle päämäärän, jonka mukaan yhdyskuntajätteiden kierrätysaste nostetaan nykyisestä noin 40 prosentista lähivuosina yli 60 prosenttiin. Kierrätyslaitokset vastaavat osaltaan tähän toiveeseen.

Kierrätysalueiden takana on kaunis ajatus siitä, että erilaisesta jätemateriaaleista kerätään talteen aineita, joita voidaan käyttää uudelleen eli kierrättää. Osa jätteestä on kuitenkin sellaista, että sitä ei voi kierrättää, joten se pitää varastoida alueelle.

Tästä johtuen kierrätysalueiden lähistön asukkaat nousevat usein tiukasti alueen perustamista vastaan.

Tuulokseen suunnitteilla 35 hehtaarin alue

Paadenkolu Oy suunnittelee Hämeenlinnan Tuulokseen kiertotalouspuistoa. Noin 35 hehtaarin alueella on tarkoitus ottaa talteen ja kierrättää muun muassa rakennus- ja purkujätteitä. Kiertotalouteen suunniteltu alue on kolmisen kilometriä itään Tuuloksen taajamasta.

Paadenkolu on jättänyt hakkeestaan Hämeen ELY-keskukselle ympäristönvaikutusten arviointiohjelman. Ohjelman perusteella alueella harjoitetaan muun muassa maa-aineksen ottoa, murskausta ja varastointia.

Myös jätteiden vastaanotto, käsittely ja loppusijoitus, turpeen otto ja mullan valmistus sekä puuterminaalitoiminta mainitaan ohjelmassa.

Osa alueen asukkaista vastusta hanketta ja pitää kiertotalouspuistoa ennemmin kaatopaikkana. Myös Tuulos-Seuralla on vahvat epäilyt hankkeesta.

– Nykyinen ympäristövaikutusten arviointiohjelma on puutteellinen. Emme me välttämättä hanketta vastusta, jos yhtiö pystyy varmentamaan, että esimerkiksi pintavesien kuormitus ei merkittävästi lisäänny. Toki alueesta on muitakin ongelmia, kuten vaikkapa pöly- ja meluhaitat, arvioi Tuulos-Seuran puheenjohtaja Suvi Mäkelä.

Kierrätysalueen vedet johdetaan suunnitelman mukaan Ormijoen kautta läheiseen Suolijärveen.

– Tietysti olemme huolissamme, miten joen ja järven käy. Suolijärven veden laatu yltää nyt juuri ja juuri luokkaan hyvä. Sitä ei tulisi vaarantaa, murehtii Mäkelä.

Lähellä mökkejä, muttei pysyvää asutusta

Kiertotalouspuistoa suunnittelevan Paadenkolu Oy:n hankevastaava Jarno Kattelus lupaa, että vesien puhdistamiseen käytetään parasta mahdollista tekniikkaa.

– YVA-arviointiohjelma on vasta arviointia. Lupa- ja lupamenettely on huomattavasti tarkempi prosessi, muistuttaa Kattelus.

Myös hankkeen puuhamiehet myöntävät, että joitain haittoja toiminnasta syntyy.

– On selvää, että pintavedet joudutaan johtamaan pois alueelta, mutta pyrimme ne puhdistamaan mahdollisimman hyvin.

Melu- ja pölyhaittoja tulee ainakin kallion murskauksesta ja kuljetuksesta, mutta tätä toimintaahan alueella jo on, toteaa Kattelus.

Suunnitellun kierrätysalueen välittömässä läheisyydessä ei ole pysyvää asutusta, mutta kesämökkejä on alle kilometrin säteellä muutamia.

Suvi Mäkelä: "Nimellä kikkailua"

Tuulokseen puuhataan siis kiertotalouspuistoa. Samaa puistonimitystä käyttää myös Lahden seudulle suunniteltu hanke. Puisto sanaa käytetään mielellään silloin, kun haetaan lupaa esimerkiksi tuulivoimalle tai kuten näissä tapauksissa kiertotalousalueille.

Monen mielessä puisto tarkoittaa hoidettua aluetta, jossa on puita, nurmikkoa ja erilaisia istutuksia. Pääväri oli vihreä. Vihreää ajatusta kaiketi tavoitellaan, kun puhutaan tuulipuistoista tai jätteiden vastaanottoalueista kiertotalouspuistoina.

– Kyllä tässä on selvästi sellaista puisto-nimellä kikkailua, naurahtaa Tuulos-Seuran puheenjohtaja Suvi Mäkelä.

Paadenkolun hankevastaava Jarno Kattelus kertoo, että nimi ei ole heille tärkeä asia.

– Puisto-nimike tuli vähän sattumalta hankkeeseen. Voimme toki kutsua sitä vaikka kiertotalousalueeksi. Toisaalta kielitoimiston sanakirjan mukaan puisto on myös jotakin toimintaa vasten rakennettu alue ja sellainenhan tämä on, hymähtää Jarno Kattelus.

Kattelus on oikeassa. Suomi on tuulivoimapuistojen lisäksi täynnä muun muassa vesipuistoja ja huvipuistoja. Kiertotalouspuistossa on kuitenkin kyse jätteistä, ja osittain myös niiden läjittämisestä alueelle.

On selvää, että ainakin hankkeen vastustajille puisto-sana tässä yhteydessä on enemmän punainen kuin vihreä vaate.

Lue myös:

Kiertotalous kasvaa ja kokeilee uusia keinoja – lahtelaisyritys luo rakennusjätteestä liiketoimintaa

Kiertotalous on niin pieniä arjen tekoja kuin teollisuuden sivuvirtojakin

Huumeiden käyttö lisääntyy Suomessa ja asenneilmapiiri muuttuu yhä sallivammaksi etenkin kannabiksen suhteen. Asia selviää tällä viikolla julkaistusta Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen päihdetutkimuksesta.

Yleisimmin kokeiltu tai käytetty huume Suomessa on edelleen kannabis. Kokeilut ovat yleistyneet runsaasti, ja nyt jo joka neljäs suomalainen on kokeillut kannabista.

Luku on kaksinkertaistunut kahdeksassa vuodessa.

Nuorilla aikuisilla kannabiskokeiluja on selkeästi eniten. Heistä jo lähes puolet on ainakin joskus käyttänyt kannabista.

Tampereen psykiatria- ja päihdekeskuksen apulaisylilääkäri Pekka Salmelan arvion mukaan Tampereella suurin syy hakeutua päihdehoitoon on kannabis.

Lääkkeiden väärinkäyttö kaksinkertaistui

Päihdetutkimuksen mukaan 15–24-vuotiaista jo yksi neljästä on kokeillut huumeita elämänsä aikana.

Tosiasiassa kokeilut tarkoittavat pitkälti kannabista, THL:n tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen kertoo.

– Nuorilla tytöillä näkyy kannabiksen lisäksi perinteisesti lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttö, Hakkarainen kertoo.

Kannabiksen jälkeen toiseksi yleisintä onkin suomalaisilla lääkkeiden väärinkäyttö. Jopa seitsemän prosenttia on kokeillut lääkkeitä päihdyttäviin tarkoituksiin.

Luku on kaksinkertaistunut 1990-luvulta.

Nuorten kohdalla myös Pirkanmaalla lääkkeiden väärinkäyttö ja päihdeongelmat polarisoituvat. Entistä useampi nuori ei käytä päihteitä ollenkaan. Sitten on heitä, jotka käyttävät, mitä saavat ja jo lapsuudesta alkaen.

– Jo 10–12-vuotiaat tytöt kokeilevat lääkkeitä alkoholin kanssa. Perinteisesti tällainen sekakäyttö on Pirkanmaallakin korostunut juuri tytöillä, Salmela kertoo.

20 prosenttia laillistaisi kannabiksen

Suomalaiset suhtautuvat selkeästi entistä sallivammin kannabikseen. 40 prosenttia suomalaisista ajattelee, että kannabiksen käytöstä ei tulisi rangaista. Joka viidennen mielestä kannabiksen voisi jo laillistaa.

Yli 70 prosenttia sallisi kannabiksen lääkekäytön. Tutkimusprofessori Hakkarainen ja apulaisylilääkäri Salmela ovat yhtä mieltä siitä, että entistä sallivampi ajattelu johtaa myös kokeiluihin.

– Kun maailmalla uutisoidaan, että USA ja Kanada laillistavat kannabiksen, toki se vaikuttaa meilläkin asenteisiin ja sitä mukaa myös kokeilun lisääntymiseen, Hakkarainen toteaa.

Kovien huumeiden kokeilu kaksinkertaistunut

Vuoden 2018 kyselyn mukaan 20 prosenttia suomalaisista olisi valmis luopumaan kaikkien huumeiden käytön rangaistavuudesta.

Esimerkiksi amfetamiinin kokeilu on Suomessa kaksinkertaistunut kahdeksassa vuodessa kahdesta prosentista reiluun neljään prosenttiin.

Apulaisylilääkäri Salmelan mukaan päihdetutkimuksen luvut pitävät Pirkanmaallakin paikkansa: myös Pirkanmaalla huumeita käytetään enemmän kuin aiemmin.

– Toisaalta on turha ajatella, että huumeiden yleistyminen olisi vain suurten kaupunkien asia. Kun ei tarvitse etsiä aineita kadulta, vaan netistä saa jo kaiken, huumeongelma laajenee kaikkialle Suomessa, Salmela toteaa.

40 prosenttia pirkanmaalaisista 8.- ja 9.-luokkalaisista kertoi viime vuoden kouluterveyskyselyssä, että omalla paikkakunnalla on helppo hankkia huumeita.

– Ongelma on, kun nuori tilaa netistä jotakin, eikä edes tiedä mitä saa. Vaarallisinta on, kun nuori kokeilee yksin netistä tilaamaansa ainetta. Hän jää illalla yksin huoneeseensa ja löytyy aamulla kuolleena. Tällaisia tapauksia on Pirkanmaallakin enemmän nyt kuin aiemmin juuri tämän verkkovälittämisen vuoksi, Salmela kertoo.

Lue lisää:

"Katujen gorillalaumassa selviää, jos ei jää velkaa ja pitää suunsa kiinni" – kaksi tarinaa piikkikoukusta

Pahaan huumekoukkuun jäänyt nuori nainen ei saanut apua yhteiskunnalta – selvisi päihdehelvetistä rahalla, mutta läheskään kaikille se ei ole mahdollista

Tampere havahtui kasvavaan huumeongelmaan – ratkaisuksi lisää valvontakameroita ja helpompaa hoitoonpääsyä

– Jaa-a. Mitä tässä maailmassa oikeastaan tarvitaan.

Näin vastaa Kaija Saariaho, kun häneltä kysyy Helsinkiin perustettavan Musiikkimuseo Famen tulevasta kunniagalleriasta. Saariaho sai paikan Suomen musiikin Hall of Fame:ssa toisena taidemusiikin säveltäjänä heti Jean Sibeliuksen jälkeen. Valinnat tekee suomalaisen musiikin tekijöistä ja asiantuntijoista koostuva raati.

– Kunniagalleriassa oleminen on tietysti suuri kunnia, eiks niin, hän jatkaa.

Galleriassa on musiikintekijöitä genrestä riippumatta. Rinnakkain Sibeliuksen ja Saariahon kanssa ovat muun muassa Olavi Virta, Juice Leskinen ja Nightwish. Se on Saariahon mukaan käypä muistutus siitä, ettei Suomessa ole musiikinlajien välillä veristä taistelua. Olemme samassa veneessä.

– Konsepti kuitenkin on populaarikulttuurin traditiota ja tapa houkutella yleisöä. Harva sinne varmaan tulee Saariahon osastoa tutkailemaan, säveltäjä naurahtaa.

Taiteiden opetuksesta vastaus moneen ongelmaan

Eduskuntavaalien alla taiteen ja kulttuurin paikasta yhteiskunnassa viritellään julkista keskustelua, mutta poliitikot osallistuvat siihen ani harvoin. Sellainen voisi olla vahingollista kampanjalle, kuten kirjailija Minna Lindgren osuvasti kirjoittaa Sinfoniaorkesterit ry:n blogissa.

Samalla monet suomalaiset poliitikot ovat vilpittömiä ja aktiivisia kulttuurin harrastajia, paljastaa Lindgren. Tuloksena syntyy hullunkurisia asetelmia, toteaa Saariaho.

– Bisnesmaailmassa kuulutetaan out of the box -ajattelua, siis luovuutta, ja silti taiteiden opetuksen on annettu ränsistyä. Juuri taiteiden opetuksesta löytyisi vastaus moneen ongelmaan.

Aihetta on puitu viime vuosina ahkerasti. Muun muassa opettajankoulutuksen musiikinopetus on Taideyliopiston musiikkikasvatuksen professorin Marja-Leena Juntusen mukaan nipistetty säästösyistä minimiin. Tuloksena on mielikuvituksettomia musiikintunteja, jotka eivät kiinnosta oppilaita.

Saariaho nostaa yksittäiseksi esimerkiksi soittoharrastuksen.

– Soittimen hallinta on yksi monimutkaisimmista inhimillisistä kyvyistä. Se vaatii keskittymiskykyä sekä älyn, hienomekaniikan ja tunteen yhdistämistä.

– Kaiken tällaisen hylkääminen on pidemmän päälle äärimmäisen vaarallista, kun puhutaan ihmisyydestä ja siitä, mitä jää jäljelle.

Ajan ilmiöt ajavat taiteen ohi

Tulevat päivät säveltäjä on valokeilassa Tampereella. Siellä alkaa perjantaina yli viikon kestävä Kylässä Kaija Saariaho -tapahtuma. Luvassa on Saariahon musiikkiin keskittyviä konsertteja, maksuttomia esityksiä, taiteilijatapaamisia sekä oppilaitosyhteistyötä.

Tapahtuman alkajaisiksi Saariaho osallistuu paneelikeskusteluun, jossa pohditaan, miksi taiteeseen tulee investoida. Säveltäjä ei ole kirjoittanut alustuksia valmiiksi, sillä vastaus on hänelle itsestään selvä.

– Taide on tärkeimpiä ihmiskunnan kehittämiä asioita. Se on suoraan yhteydessä tunneälyymme, ja tunneäly tekee meistä ihmisiä, Saariaho sanoo.

Saariaho myöntää, että taiteen ja kulttuurin asema yhteiskunnassa on monisyinen kysymys. Ensinnäkin on määriteltävä taide ja kulttuuri.

Suunta on Saariahon mukaan joka tapauksessa huono, kun taiteesta tulee kauppatavaraa. Niin on säveltäjän mukaan jo käymässä.

– Bisnesmogulien mielestä minunkaan musiikkini, jota esitetään Suomessa ja maailmalla harvinaisen paljon, ei ole kahden sekunnin ajatuksen arvoinen, koska se ei rikasta siinä määrin kuin nopeasti tuleva ja mahdollisesti menevä ajan ilmiö.

Säveltäjän mukaan ilmiö on tunkeutunut yhteiskunnan eri osa-alueille. Kaupallisuuden seuraukset taiteessa rinnastuvat säveltäjän mielessä muun muassa tieteellisen tutkimustyön mekanismeihin.

– Lääketehtaat rahoittavat sellaisten yleisten sairauksien tutkimusta, jonka tuloksena saadaan tehokkaampia lääkkeitä, ja joita sitten saadaan mahdollisimman paljon myytyä.

Esimerkki investoinnista: miljoona euroa Musiikkitalon urkuihin

Saariaholla on omakohtaista kokemusta taideinvestoinnista. Hän lahjoitti miljoona euroa Helsingin Musiikkitalon urkujen rakentamisprojektiin syksyllä 2017.

– No ei se kirpaissut ollenkaan. Sehän oli isältäni saatua perintörahaa. En ollut laskenut sen varaan elämässäni.

Säveltäjä ryhtyi toimeen, kun hän oli riittävän pitkään seurannut seisahtunutta projektia.

– Se kerta kaikkiaan jäi jumiin. Itse pidin asiaa tärkeänä, sillä hyvät urut ovat vuosisatojen asia.

Saariaho onnistui tavoitteessaan. Miljoona euroa synnytti ketjureaktion: loppurahat olivat nopeasti kasassa. Tavoitteena on, että urut soivat Musiikkitalossa syksyllä 2021.

Mutta mitä Saariaho odottaa saavansa sijoituksestaan takaisin?

– Tyytyväisyyden siitä, että Musiikkitaloon saadaan urut, säveltäjä vastaa empimättä.

Monet tuntevat paremmin Saariahon kuin hänen musiikkinsa

Haastattelun Saariaho antaa keskiviikkona puhelimitse. Hän istuu työhuoneessaan kotonaan Pariisissa.

Pöydällä on uuden orkesterisävellyksen luonnoksia, mutta yhtään nuottia säveltäjä ei ole kirjoittanut sitten joulukuun. Silloin Saariaho sai valmiiksi kesällä 2020 kantaesitettävän oopperan Innocence. Libretto on kirjailija Sofi Oksasen käsialaa, ja ensimmäiset esitykset johtaa kapellimestari Susanna Mälkki.

Ensimmäistä kertaa teos esitetään Aix-en-Provencen festivaalilla Ranskassa. Myöhemmin se nähdään muun muassa Britanniassa, Hollannissa ja Yhdysvalloissa. Suomen kansallisoopperassa Innocence saa ensiesityksensä 2021.

– Teoksesta en voi oopperatalojen pyynnöstä kertoa vielä enempää.

Uuden orkesteriteoksen luonnos jää pöydälle odottamaan, kun vuorossa on matka Tampereelle.

– On kiva tutustua sikäläisiin ja Tampereen meininkiin, sillä minulla ei oikeastaan ole Suomessa vakituisia työsuhteita pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Musiikkiani soitetaan muualla melko satunnaisesti, ja olen sitä joskus vähän ihmetellytkin.

Tapahtuma tarjoaa säveltäjälle mahdollisuuden murtaa ennakkoluuloja. Saariaho tietää, että klassinen musiikki ja varsinkin tänä päivänä sävelletty klassinen musiikki on monelle vierasta.

– Tuntuu hassulta, että monet kyllä tietävät, kuka olen, mutta harva tuntee musiikkiani. Minun puolestani se voisi olla toisin päin, säveltäjä toteaa.

Saariaho tietää kokemuksesta, että hänen musiikistaan vastakaikua ovat saaneet ihmiset taustasta riippumatta. Pakko ei ole tuntea edes klassisen musiikin traditiota, johon Saariahon musiikki nojaa.

Klassisen musiikin vierastamisessa kysymys on paljon yksittäistä nykymusiikkikonserttia laajempi. Ja siitä Saariaho on valmis keskustelemaan Tampereella.

– Kysymys on ennakkoluuloista ja peloista. Siitä on kiinnostavaa puhua, sillä jos ei uskalla ottaa vastaan uusia kokemuksia, siinä menettää jotain.

Voiko valon tai varjon kuulla? Synesteetikko Kaija Saariaho voi

Asuntojen myyntihinnat laskivat suuressa osassa maata viime vuonna, kertoo Suomen Hypoteekkiyhdistys. Hinnat nousivat vain kasvukeskuksissa Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla.

Joka toisen asunnon arvo laski viime vuonna. Yhteensä siis puolitoista miljoonaa asuntoa menetti arvoaan.

Hypo-konsernin arvion mukaan koko maassa asuntojen hintojen nousu pysähtyy tänä vuonna ja kääntyy 0,5 prosentin laskuun vuonna 2020.

Ainut poikkeus on Helsingin seutu, jossa hinnat jatkavat nousuaan. Tämän vuoden hintaennuste on 2 prosenttia ja ensi vuoden 1,5 prosenttia. Helsingissä kovin kysyntä kohdistuu kolmen kilometrin säteelle Rautatientorista.

Myös Turussa menee nyt lujaa. Siellä asuntokauppa käy ja hinnat nousevat talouden vanavedessä.

Kaupungistumisen kolmas aalto on alkamassa

Suomessa on pian vain kolme aidosti kasvavaa kaupunkiseutua: Helsinki, Tampere ja Turku. Näin ennustaa Hypon tilaama tuore alueellinen väestökatsaus. Sen mukaan Suomi on siirtymässä kaupungistumisen seuraavaan aaltoon, joka on suurten kaupunkien aikakautta. Monilla kaupunkialueilla, jotka ovat tähän asti kasvaneet, väestö kääntyy laskuun 2030-luvulla.

Ennusteen mukaan kaupungit tulevat tiivistymään entisestään. Maakunnan kasvukeskuksissa suunta on maaseudulta kaupunkiin. Samalla kaupungit kasvavat sisäänpäin eli keskustat vahvistuvat ja laita-alueet supistuvat.

Hypon pääekonomistin Juhana Brotheruksen mukaan seuraavan hallituksen tulisi varmistaa asuntojen riittävyys kasvukolmiossa eli Helsinki-Tampere-Turku.

– Rakennettavaa riittää, sillä uusien asuntojen tarve jatkuu, ARA-asuntoihin kaivataan kiertoa, muuttoavustuksia tarvitaan tulevaisuudessa ja kasvukolmion liikenneyhteydet täytyy varmistaa työvoiman liikkuvuudenkin vuoksi, Brotherus sanoo tiedotteessa.

Lue lisää:

Vanhojen asuntojen hinnat laskivat tammikuussa

Nyt alkavat ostajan markkinat – Hintakone kertoo asuntokaupan tilanteen postinumeroalueellasi

Aamuhämärässä ei kuulu mitään. Lumihangen narskunta kenkien alla rikkoo hiljaisuuden. 15-vuotias Onni Rantanen on tullut tarkkailemaan ilmojen aamuliikennettä Nokian Pikkuvirralla. Rantanen nököttää rantatöyräällä korvat viritettyinä. Pian hänet palkitsee vieno pjyuu hjyuu.

– Punatulkku!

Mitään ei näy, mutta havainto on varma. Yhdeksäsluokkalainen on harrastanut lintuja jo pikkupojasta. Onni Rantanen on intohimoinen lintuharrastaja.

– Minua kiehtoo lintujen olemus: miten ne liikkuvat, miltä ne näyttävät.

Jos lintukuva ei näy, katso se täältä.

Metsän laidalla järven jäällä on aamusta punatulkun lisäksi muutakin liikettä. Keltasirkut ja tiaiset availevat ääniään. Jään pinnalla näkyy jälkiä, joihin syylliseksi voi epäillä saukkoa. Rantanen tarkentaa katsettaan horisonttiin, missä aamun usva luo taianomaista tunnelmaa. Jäällä näkyy kaukaisuudessa jokin pieni hahmo tai möykky, josta on vaikea hahmottaa usvan verhoista, mikä se on.

– Olisiko merikotka tuolla jäällä. En ole varma, onko se verkkomerkki.

Minua kiehtoo lintujen olemus, se miten ne liikkuvat, miltä ne näyttävät. Onni Rantanen

Lapsen into

Pieni Onni-poika istui isänsä sylissä katselemassa Suomen lintuja jo alle kaksivuotiaana. Onnin äiti Sari Lehtinen muistaa, kuinka CD-ROM-levy oli täynnä hienoja kuvia, joissa lintuja piti lähestyä rauhallisesti hiiren avulla. Jos klikkasi liian nopeasti, linnut katosivat. Kanalinnut olivat Onnista hurjan kiinnostavia.

– Me otimme videolle, kun vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen Onni luettelee kaikki Suomen kanalinnut. Jokin siinä vaan napsahti. Ja tietysti olemme ruokkineet kiinnostusta siitä lähtien.

Lasten järjestäytynyt lintuharrastus on Suomessa harvinaista. Onni Rantanen kulkee linturetkillä usein vanhempien harrastajien mukana. Ikätovereita ei lintuja katsomassa juuri käy. Lintuharrastajalasten määrää voidaan vain arvailla, sillä harrastajat eivät ensimmäiseksi hae paikallisen lintuyhdistyksen jäsenyyttä. Toisaalta Birdlife Suomesta kerrotaan, että jäsenyyksiä annetaan myös lapsille lahjaksi innoittamaan lintuharrastuksen alkuun.

Me otimme videolle, kun yksivuotias ja seitsenkuinen Onni luettelee kaikki Suomen kanalinnut. Joku siinä vaan napsahti. Sari Lehtinen

Birdlife Suomen nuorisotoimikunnan puheenjohtaja Kim Kuntze arvioi, että Suomessa on vain muutamia kymmeniä alle 18-vuotiaita harrastajia, jotka ilmoittavat havainnoistaan. Lisää nuoria aktiiviharrastajia kaivattaisiin. Heitä on houkuteltu muun muassa perustamalla alle 18-vuotiaille lintuharrastajille oma Whatsapp-ryhmä. Siinä on jäsenenä reilut parikymmentä harrastajaa, lähinnä eteläisen Suomen kasvukeskuksista.

Lintuharrastaja Onni Rantanen ei ryhmään kuulu, vaikka onkin siitä tietoinen.

Joskus hän on vienyt kavereitaan linturetkille. Enimmäkseen hän kuitenkin kulkee aikuisten lintuharrastajien kanssa.

– Hyvin sulautuu joukkoon, ei sitä ikää tule edes ajateltua.

Piirroksista digijärkkäriin

Alle kouluikäisenä Onni Rantanen piirsi lintuja päivittäin. Hänellä oli pyrkimys piirtää lintuja hyvin realistisesti, usein hän siinä vanhempien mukaan onnistuikin. Paperille syntyi Onnin kynästä pöllöjä, haikaroita ja pikkulintuja. Valokuvaaminen alkoi, kun hän 9-vuotiaana sai Nikonin pokkarikameran. Harras toive järjestelmäkamerasta toteutui 11-vuotiaana.

– Olin tosi innoissani, kun olin sitä pitkään toivonut. Minulla ei ollut mitään hajua, kuinka sitä käytetään. Menin lähimetsään ja sain kuvan oravasta, se oli ensimmäinen luontokuvani.

Onni Rantasen kummisetä on luontoasioihin erikoistunut toimittaja Markku Lappalainen. Kummisedän kanssa aloitteleva kuvaaja pääsi järjestelmäkamerasta jo vähän jyvälle.

Vanhemmilta lintukuvausharrastajilta on tullut pojalle hyviä vinkkejä sekä järjestelmäkameran saloihin että itse kuvaamiseen. Lintukuvaamista pitkään harrastanut Harri Laurila auttoi Onnia myös alkuun, nyt 60-vuotias Laurila on Rantaselle yhä hyvä kuvauskaveri.

Jos lintukuva ei näy, katso se täältä.

– Onnin kuvaamisen asenne on muuttunut muutaman viime vuoden aikana. Nyt löytyy jo malttia olla sitkeästi paikoillaan pidempäänkin, Laurila kuvailee.

Kuvausreissuilla voi vierähtää valoisaan aikaan koko päivä. Usein paikoillaan saa nököttää useamman tunnin, yhteen keikkaan voi humahtaa kolmesta kuuteen tuntia. Rantanen odottaa jo ajokortillista aikaa, että pääsee itse ajelemaan kuvauskeikoille. Ainakin siihen asti vanhemmat lintukaverit ovat harrastuksen tärkeitä mahdollistajia.

Onnin kuvaamisen asenne on muuttunut muutaman viime vuoden aikana. Nyt löytyy jo malttia olla sitkeästi paikoillaan pidempäänkin. Harri Laurila

– Tuntuu, että Onnilla into lintukuvaamiseen sen kuin kasvaa. Harva se viikonloppu tulee viestiä, että mentäisiinkö taas, Laurila naurahtaa.

Usein lapset ja nuoret aloittavatkin lintuharrastuksen valokuvaamisen kautta.

– Alle 18-vuotiaita lintukuvaajia on varmasti enemmän kuin varsinaisia harrastajia. Usein kuvaaminen johtaa lintuharrastukseen, kun kiinnostutaan lajeista tarkemmin, Kim Kuntze kertoo.

Pikkuvirran koskikara sekoittaa ajatukset

Palataan Nokian Pikkuvirralle, missä Onni Rantanen tiirailee siivekkäitä usein keväällä ja kesällä aamutuimaan tai iltahämärissä. Hän on myös hieman muokannut maastoa kuvaukseen sopivaksi.

– Minulla on saarenkärjessä alusta, jossa olen usein naamioverkon alla. Siinä odottelen. Kyllä ne lähelle tulevat, kun jaksaa odotella. Silkkiuikku, telkkä ja haapana ovat helppoja läheltä kuvattavia. Ei ne pahemmin välitä.

Nokialainen Onni Rantanen ei halua tulla tituleeratuksi lintubongarina. Hän kuvaa ja havainnoi lintuja. Nokian Pikkuvirta on yksi Onnin suosikkipaikoista, lähiluonto tarjoaa elämyksiä.

– Viime keväänä tässä oli kiihkeää telkkien soidinta. Sitä oli aika hienoa seurata, kun koiraat jahtaavat toisiaan, koittavat naarasta vakuuttaa. Se on aika hienon näköistä.

Onni Rantanen osaa nimetä kaikki Suomen linnut. Se ei kuulemma ole vaikeaa, kun on selaillut lintukirjoja kaksivuotiaasta asti.

– Into on edelleen vahva, ellei vahvempi. Kyllä linnut ovat iso osa minun elämääni.

Juttu katkeaa kuin seinään. Rantasen suusta tulee epäuskon ja innon sekoittama hönkäys.

– Koskikara!

Jos kuva ei näy, katso se täältä.

Hän ei ole aiemmin vakipaikassaan koskikaraa nähnyt. Innon pilke tuikkii Rantasen silmäkulmassa.

– Niitä on havaittu Nokialla, ei ihme, että tänne on eksynyt, Rantanen kertoo valpastuneena.

Mahdoton ammattihaave?

Vaikka niin harva nuori on innostunut linnuista ihan yhdistystoimintaan saakka, pitää Onni Rantasen äiti Sari Lehtinen lintuharrastusta ja -kuvaamista loistavana harrastuksena omalle pojalleen.

– Kuvaaminen on saanut pojan pihalle luontoon. Luonteen kannaltahan tämä on todella kasvattava harrastus, lähinnähän se on pettymyksiä. Linnut kun ovat semmoisia, ettet pysty niitä komentamaan. Se on odottamista.

Aina reissuilta ei ole tultu riemumielin.

– Pienemmälle pojalle on ollut raskaitakin hetkiä. Onneksi kärsivällisyys ja pettymysten sietokyky on kasvanut, osaa myös arvostaa onnistumisia, Lehtinen summaa.

Onni Rantasella on luontokuvaamisen varalle suuria suunnitelmia.

– Se on ihan ammattihaave, vaikka tiedän, että on aika hankala saada siitä elantonsa, Rantanen sanoo.

Maineeseen Onni Rantanen hiipii hiljalleen ainakin somen kautta. Teini-ikäinen jakaa kuviaan Instagramissa muiden teinien lailla, tykkäyksiä tulee tasaiseen tahtiin.

– Aika paljon pitää työtä tehdä, että saisi kuvia esille.

Jos lintukuva ei näy, katso se täältä.

Kuusamon kansainvälisessä valokuvauskilpailussa lasten ja nuorten sarjassa Onni Rantanen sijoittui kullankeltaisella teerikuvalla toiseksi. Haaveissa on myös hakea apurahaa omaa näyttelyä varten. Tärkeintä kuvaamisessakin tuntuu olevan koetut luontoelämykset. Kuvien myötä Rantanen jakaa ne myös meille muille.

– On hienoa nähdä jotain yllättävää. Esimerkiksi tuo koskikara ei ollut kyllä yhtään mielessä, kun tähän tulin.

Nyt ajattelen vain sitä koskikaraa. Onni Rantanen

Rantanen suunnittelee jo kuvausreissua pohjoiseen keväämmällä. Pikkuvirrallakin alkaa pian käydä kuhina. Vaikkei Rantanen miellä itseään bongariksi, kyllä hänkin kirjaa pitää näkemistään lajeista. Helmikuun puoliväliin mennessä niitä on kertynyt jo 44.

– Kevät on lintukuvauksen melkein parasta aikaa, kun muuttolinnut tulevat, päivät pitenevät. Nyt se koskikara lensi tuohon.

Rantanen ei pysty enää keskittymään kertomukseensa kevään suunnitelmista, kun mieltä härnää Pikkuvirralla harvinainen koskikara.

– Vesilinnut saapuvat tänne. Nyt ajattelen vain sitä koskikaraa, Rantanen naurahtaa ja jää tuijottamaan jäälle.

Talvisena aamuna pääsi luonto yllättämään siis kokeneenkin konkarin. Onni Rantanen kaivaa taskustaan kännykän ja näpyttelee kotiin viestiä: koskikara Pikkuvirralla!

– Minusta on sitten vaikeaa saada hyviä kuvia.

Tämän lauseen ammattivalokuvaajat kuulevat useimmilta kuvattaviltaan.

Usein ihmiset luettelevat ensimmäisenä studioon saapuessaan, mitä vikoja heidän kasvoistaan tai kehostaan löytyy. Lähes kaikki ovat kriittisiä itseään kohtaan, naiset ja tytöt hiukan miehiä enemmän.

– Miehet eivät välttämättä tuo epävarmuuttaan yhtä avoimesti esille, valokuvaaja Anrietta Kuosku kertoo.

Nuoret ovat tyypillisesti kriittisempiä itseään kohtaan kuin iäkkäämmät. Yli 15 vuotta valokuvaajana toimineen Irina Kolomijetsin mukaan varsinkin nuorten tyttöjen kriittisyys itseään kohtaan valokuvaustilanteissa on lisääntynyt kuluvalla vuosikymmenellä.

Syyksi hän arvelee sosiaalisen median kuvapalveluiden luomaa vääristynyttä todellisuutta.

– Sosiaalisessa mediassa julkaistut kuvat menevät suodattimen ja tiukan seulan läpi. Yleistynyt kuvankäsittely voi vääristää kuvaa todellisuudesta.

Eräs Kolomijetsin kuvaama rippikouluikäinen tyttö ei ollut tyytyväinen yhteenkään hänestä otettuun otokseen.

– Tyttö ilmoitti haluavansa kauneusleikkaukseen, vaikka yhdessä tytön äidin kanssa koetimme tukea häntä armollisuuteen itseään kohtaan.

Kolomijetsin mukaan tytön itsekriittisyys oli niin kovaa, että hän mietti, olisiko asiaa tarpeen käsitellä esimerkiksi psykologin kanssa.

– Haluaisin jollain tavoin suojella nuoria lisääntyviltä paineilta ja itsekriittisyydeltä.

Myös Kuosku arvelee sosiaalisessa mediassa jaettujen kuvien vaikuttavan siihen, kuinka armollisesti ihmiset suhtautuvat omaan ulkonäköönsä tai heistä otettuihin valokuviin.

Kehuminen kannattaa

Psykologin roolia ammattivalokuvaajat eivät voi ottaa, mutta herkkyyttä ja vuorovaikutustaitoja ammatissa tarvitaan.

Yhteys kuvaajan ja kuvattavan välillä on tärkeää ja rentoutuminen heijastuu kehoon, kasvoihin ja ilmeeseen. Siksi Anrietta Kuosku kertoo kuvaavansa usein liikettä.

Myös kehuminen on tärkeää, sillä se saa ihmisen hehkumaan. Molemmat valokuvaajat myöntävät välillä kehuvansa kuvattaviaan, jotta saisivat heidät rentoutumaan.

– Omaksi tiedokseen voi jättää sen, jos joku asento ei näytä parhaalta mahdolliselta. Positiivisen kautta ohjeistaminen toimii paljon paremmin, Kuosku kertoo.

Kriittisistä alkuasetelmista huolimatta moni ihastelee Kuoskun mukaan lopputulosta ja sitä, kuinka kauniita kuvia heistä yllättäen saa.

Onko osa ihmisistä valokuvauksellisempia?

Ammattivalokuvaajat vakuuttelevat kilpaa, että kaikista ihmisistä voi saada kauniita, edustavia otoksia. Onko "valokuvauksellisuutta" siis olemassakaan?

Kuoskun mielestä osalla ihmisistä esimerkiksi kasvojen luusto voi olla sellainen, ettei kuvakulmalla ole niin suurta merkitystä kuvan onnistumisen kannalta. Kaikki voivat kuitenkin onnistua valokuvissa.

– Valokuvaajan ammattitaitoa on löytää ihmisen valokuvauksellisuus ja parhaat puolet.

Kolomijets muistuttaa, että kasvot eivät ole symmetriset. Siksi kuvaajan kokeilee eri kuvakulmia parhaat puolet löytääkseen.

Symmetrisyys tai sen puute voikin olla eräs syy siihen, miksi pidämme tutkimusten mukaan enemmän peilikuvastamme, kuin meistä otetuista valokuvista.

Syynä on se, että olemme tottuneet näkemään itsemme peilien kautta. Peilistä katsottuna oikea ja vasen puoli ovat toisin päin verrattuna siihen, miten muut meidät näkevät.

Kun näemme itsemme valokuvassa eli siten, kuin muut meidät näkevät, kuva näyttää meistä vieraalta ja vähemmän viehättävältä. Tuttu näky herättää nimittäin alitajuisesti positiivisempia reaktioita kuin vieras.

Kenties siksi kännykän etukameralla otettu selfiekuva on niin suosittu.

Sekä Kuoskun että Kolomijetsin mukaan nykyaikaiset kännykkäkamerat ovat laadukkaita ja riittävät harrastelijalle hyvin.

– Kalustolla on merkitystä vasta sitten, kun on visio ja tietotaitoa siihen, mitä tehdä kalustolla.

Kolme vinkkiä parempiin kuviin

Anrietta Kuosku ja Irina Kolomijets antavat vinkit, joilla onnistut paremmin selfieissä tai kotioloissa otettujen kuviesi kanssa.

1. Älä jämähdä paikoilleen

Studiossa kuvatessaan Kuosku kertoo pyytävänsä kuvattavaa vaihtelemaan asentoa ja liikkumaan hieman kokoajan. Myös kotioloissa kannattaa kuvata liikettä ja ottaa paljon kuvia ja ilman varsinaista yritystä poseerata kameralle.

Kuosku neuvookin välttämään paikoilleen jämähtämistä ja vaihtelemaan esimerkiksi painoa jalalta toiselle kehon rentouttamiseksi.

2. Valaistus kuntoon

Valaistus on olennainen osa sekä ammattimaista valokuvausta että itse napattuja selfiekuvia. Suuri merkitys on sillä, mistä suunnasta ja miltä korkeudelta valo tulee. Kasvoja liikuttelemalla voi tarkkailla, miten varjot muodostuvat kasvoille.

Kuoskun mukaan paras valaistus itse otetuille selfiekuville on ikkunan edessä siten, ettei aurinko paista suoraan sisään. Tuolloin valo on pehmeä, toisin kuin kovien loisteputki- tai ledvalojen alla.

Esimerkiksi kovan keinovalaistuksen alla kulmaluut voivat varjostaa silmiä ja luoda vaikutelman silmäpusseista.

3. Eläydy tilanteeseen

Kameran edessä kannattaa uskaltaa nauraa. Kuosku neuvoo, että kameran edessä voi kokeilla erilaisia ilmeitä. Itselleen voi jopa kuvitella erilaisia tunnetiloja ja kokeilla, miten ne vaikuttavat lopputulokseen. Aina selfietä ottaessa ei myöskään tarvitse katsoa suoraan kameraan.

Kolomijets kertoohuomanneensa, että kun kuvattava saa päälleen asun, esimerkiksi historiallisen viikinkiasun, olemus muuttuu. Ryhti paranee ja ihmiset kantavat itsensä juhlavammin, kun taustalla on tarina, johon eläytyä.

Poliisi on määrännyt matkustuskieltoa kahdelle kaivosyhtiö Dragon Miningin toimintaa vastustavalle mielenosoittajalle.

Toiselle mielenosoittajalle määrätty matkustuskielto koskee kaikkiaan viittä kuntaa. Ylen haltuunsa saaman asiakirjan mukaan kyseinen henkilö ei saa oleskella Lempäälän, Akaan, Nokian eikä Sastamalan alueella. Toisen matkustuskielto koskee Ylen tietojen mukaan Valkeakoskea ja Sastamalaa.

Poliisin mukaan alueet on rajattu siten, että mielenosoittajat eivät voisi häiritä Dragon Miningin toimintaa. Viime aikoina mielenosoittajat ovat useaan otteeseen estäneet töitä Valkeakosken Kaapelinkulman kaivosalueella ja myös Sastamalan Stormissa sijaitsevalla rikastamolla.

Laajaan matkustuskieltoon määrätty on matkustuskieltopäätöksen mukaan kiivennyt Valkeakoskella muun muassa kallioporakoneen rakenteisiin, jolloin koneen kuljettajan on pitänyt lopettaa työnteko. Sama henkilö on kiivennyt Sastamalan rikastamon alueella murskaamon rakenteisiin.

Oikeusoppinut pitää kovana toimenpiteenä

Poliisin mukaan matkustuskiellon pohjarikos on pakottaminen, josta voidaan tuomita maksimissaan kahdeksi vuodeksi vankeuteen.

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mukaan on olemassa useampia korkeamman oikeuden ratkaisuja, joissa vastaavista teoista on tuomittu juuri pakottamisena.

Matkustuskiellon määräämistä Tolvanen pitää kuitenkin poikkeuksellisena, vaikka lain mukaan se on mahdollinen.

– En ole koskaan ennen kuullut, että toiminnan estämiseen olisi käytetty matkustuskieltoa. Yleensä niitä on käytetty väkivaltarikoksissa, vapauteen kohdistuvissa rikoksissa ja toistuvissa omaisuusrikoksissa, Tolvanen sanoo.

Lain mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies voi määrätä rikoksesta todennäköisin syin epäillyn matkustuskieltoon, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta ja on syytä epäillä esimerkiksi, että henkilö jatkaa rikollista toimintaa.

Tolvasen mukaan matkustuskielto on kova toimenpide, sillä yleensä mielenosoituksiin liittyvästä pakottamisesta selviää sakolla.

– Ei näistä kansalaistottelemattomuuksista ole sakkoja enempää koskaan tuomittu. Siinä pitäisi sitten oikeasti olla kyse väkivallasta, Tolvanen sanoo.

Matkustuskiellon rikkominen voi johtaa vangitsemiseen

Poliisin päätös matkustuskiellosta on kahden kuukauden mittainen. Siihen määrätyn on ilmoittauduttava kerran viikossa poliisiasemalla.

Jos mielenosoittajat rikkovat matkustuskieltoa, poliisi voi ottaa heidät kiinni ja jopa esittää vangitsemista.

Viiden kunnan alueelle määrättyä matkustuskieltoa Tolvanen pitää laajana.

– Tuntuisi luontevalta, että päätös koskisi vain nimenomaisia työntekopaikkoja. Muiden kuntien alueella sen voimassaoloa voi hyvin kysyä. Liikkumisvapaus on kuitenkin Suomessa vahva perusoikeus.

Jos tapaus riitautettaisiin, tuomioistuin joutuisi pohtimaan suhteellisuusperiaatetta eli sitä, onko pakkokeino oikeassa suhteessa tavoiteltavaan päämäärään.

– Siihen en yksiselitteistä vastausta osaa antaa, mutta suhteellisuusperiaate on kyllä painava, Tolvanen sanoo.

Hän pitää päätöstä oikeudellisesti kiinnostavana, vaikka sanookin, että ei ole erityisesti kansalaistottelemattomuuden kannattaja, eikä halua ketään yllyttää.

– Olisi hyvä, että joku veisi tämän tuomioistuimeen, niin asiasta saataisiin päätös.

Poliisi: matkustuskielto yleinen työväline

Matkustuskiellon määrännyt Sisä-Suomen poliisin rikoskomisario Antti Uusipaikka sanoo, että poliisille matkustuskielto on melko yleinen työväline.

– Matkustuskielto on vapauteen kohdistuvista rangaistuksista selkeästi lievin. Pyritään siihen, ettei tarvitse henkilön vapauteen kajota sen enempää. Vaihtoehtona olisi se, että esitetään vangitsemista, Uusipaikka sanoo.

Usean kunnan alueelle ulottuvaa matkustuskieltoa poliisi perustelee kaivoksen ja rikastamon välisillä kuljetuksilla.

Poliisin mukaan matkustuskieltoon määrätty on riitauttanut matkustuskiellon. Asia on tulossa Pirkanmaan käräjäoikeuden käsittelyyn Tampereella jo lähipäivinä. Poliisi pitää pakkokeinokäsittelyä hyvänä.

– Hyvä, että nämä herättävät keskustelua, Uusipaikka sanoo.

– Vähän jännittää, mutta mielenkiintoista on.

Näin kuvaa tunnelmia Maarit Nyyssönen, kun alkamassa on loppuviikon kestävä elokuvaurakka. Arvioitava on 38 Tampereen elokuvajuhlien kotimaiseen kilpailuun päässyttä elokuvaa.

Tammerkosken lukion kuvataidelinjan toisen vuoden oppilas Maarit Nyyssönen arvioi niitä yhtenä nuorisotuomariston neljästä jäsenestä.

Kilpailun kautta

Tampereen elokuvajuhlien kansainvälisen kilpailun ainoa suomalaistuomari on ohjaaja Miia Tervo.

Hän sanoo odottavansa tehtävää innokkaasti, vaikka elokuvien määrä melkeinpä kauhistuttaa. Muutamassa päivässä arvioitavana on 59 elokuvaa ympäri maailmaa – tosin ilman esiraatia niitä olisi ollut yli 4 000.

Tervon vielä opiskelijana kymmenen vuotta sitten ohjaama Lumikko on kahminut palkintoja sekä Tampereelta että kansainvälisesti. Silti hän sanoo, että taiteessa kilpaileminen on kaksiteräinen miekka.

– Kilpailu taiteen alalla on hiukan absurdia, ei sitä voi mitata ja treenata niin kuin 200 metrin juoksua. Mutta kyllä se luo uskoa, kun joku arvostaa minun työtäni. Se kannustaa jatkamaan, sanoo Tervo.

Menestys festivaaleilla siivittää usein myös elokuvien matkaa maailmalla. Yhtä hyvin kuin suomalaiset tekijät ovat kiinnostuneita maailman muiden elokuvafestivaalien kilpailutuloksista, muualla seurataan Tampereella jaettuja palkintoja.

Muureja, rasismia ja raja-aitoja

Kun Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton vastakkainasettelu ja kylmä sota päättyi, itää ja länttä erottanut Berliinin muuri kaatui. Tuli yhdentymisen ja optimistin aika.

– Mutta mitä 30 vuodessa on sittemmin tapahtunut? Purettiin miinakentät ja muuri Euroopan keskeltä, mutta nyt rakennetaan aitoja koko Euroopan ympäri, sanoo festivaalijohtaja Jukka-Pekka Laakso.

Elokuvajuhlien Muurit-sarja valottaa 80-luvun optimismin kääntymistä 2000-luvulla nationalismiksi, jopa rasismiksi. Tarjolla on nähtävää paitsi Euroopan sydämestä, myös tuoreita näkemyksiä Pohjoismaista ja esimerkiksi Serbiasta ja Libanonista.

Erikoisohjelmistossa nähdään lisäksi japanilaisia elokuvia, kauhua, naisnäkökulmaa sekä suomalaisia kielivähemmistöjä. Pitkän linjan tekijöistä esillä ovat muun muassa ohjaaja ja tuottaja Claes Olsson sekä Tamperetta dokumentoinut käsikirjoittaja ja ohjaaja Untamo Eerola.

Murtovarkaus tuomiokirkossa

Ensimmäistä kertaa 49-vuotisen historiansa aikana Tampereen elokuvajuhlat vie katsojat kirkkoon. Luvassa on Minna Canthin kansannäytelmä Murtovarkaus, joka on filmattu vuonna 1926.

Festivaalijohtaja Jukka-Pekka Laakso kertoo, että kirkkoa esityspaikkana on filkkareilla mietitty joskus aiemminkin. Nyt Tampereen elokuvajuhlat ja Tuomiokirkkoseurakunta yhdessä juhlistavat näytöksellä Minna Canthin syntymän 175-vuotispäivää.

– Uskon että kokemus on hieno, sillä mykkäelokuvan säestäjäksi saadaan tuomiokirkon urkuri Esa Toivola ja juontajaksi musiikintuntija, radiolegenda Hannu Taanila, Laakso sanoo.

Murtovarkaus on Tampereella syntyneen Minna Canthin esikoisnäytelmä 1880-luvun alusta. Elokuvan siitä tekivät Erkki Kivijärvi ja Harry Roeck Hansen, ja yhdessä pääosassa näyttelee Joel Rinne.

Tampereen elokuvajuhlat päättyy sunnuntaina palkintoseremonioihin ja palkittujen elokuvien näytöksiin.

Lue myös:

Radio-ohjelma Avaruusromua on valittu ehdolle Tampereen elokuvajuhlien kilpailusarjaan

Pirkanmaan käräjäoikeus päätti tiistaina pitää Dragon Mining -kaivosyhtiön töitä häirinneen mielenosoittajan matkustuskiellon ennallaan.

Poliisi määräsi 31-vuotiaan helsinkiläismiehen helmikuussa matkustuskieltoon, joka koskee viittä Pirkanmaan kuntaa.

Tavallisesti matkustuskielto sitoo ihmisen tiettyyn paikkaan. Tällä kertaa matkustuskielto tarkoittaa, että mielenosoittaja ei saa matkustaa esimerkiksi Nokian, Akaan tai Lempäälän alueille.

Mielenosoittaja vaati, että käräjäoikeus kumoaisi matkustuskiellon, tai ainakin lieventäisi sitä koskemaan vain Dragon Miningin työntekopaikkoja Sastamalassa ja Valkeakoskella.

Aktivistin mukaan ympäristöä tuhoavan kaivosyhtiön toimiin on puututtava, vaikka rangaistuksen uhalla. Nimettömänä pysyttelevä mielenosoittaja kertoo, että hän riitautti matkustuskiellon moraalikysymyksen vuoksi.

– Kyse on periaatteista. Toisekseen matkustuskielto vaikeuttaa liikkumista. Esimerkiksi junareitti Tampereelta Helsinkiin kulkee kiellettyjen alueiden kautta. Matkustuskielto ei edes tosiasiassa estä mitään, jos kaivosyhtiön vastustamista haluaa jatkaa, mielenosoittaja toteaa.

Ennakkotapauksena Koijärvi vuodelta 1983

Tutkinnanjohtaja Antti Uusipaikan mukaan viiden kunnan aluetta koskeva matkustuskielto on tarpeen, sillä kaivosyhtiö tekee laajasti kuljetuksia näillä alueilla.

– Mielenosoittajat ovat estäneet töitä jatkuvasti kaivosalueella poliisin toimista huolimatta. He ovat myös kertoneet jatkavansa tekoja, Uusipaikka toteaa.

Mielenosoittajalle määrätty matkustuskielto on harvinainen, tutkinnanjohtaja Uusipaikka myöntää. Käräjäoikeuden käsittelyssä viitattiin ennakkotapauksiin vuosilta 1983 ja 2003.

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mukaan matkustuskiellon määrääminen mielenosoittajalle on poikkeuksellinen teko.

Tolvasen mukaan se on varsin kova toimenpide, sillä yleensä mielenosoituksiin liittyvästä pakottamisesta selviää sakolla.

– Ei näistä kansalaistottelemattomuuksista ole sakkoja enempää koskaan tuomittu. Siinä pitäisi sitten oikeasti olla kyse väkivallasta, Tolvanen kommentoi maanantaina Ylelle mielenosoittajan matkustuskieltoa.

Jotta matkustuskieltoa voidaan määrätä, taustalla tulee olla rikos, josta voidaan tuomita yhden vuoden vankeuteen.

Mielenosoittajan matkustuskiellon pohjarikos on pakottaminen, eli rikoslain mukaan: "joka oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, pakottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Mielenosoittajaa epäillään kolmesta eri pakottamisteosta. Myös mielenosoittaja itse myöntää, että hän on esimerkiksi kiivennyt työkoneen päälle niin, että työt on jouduttu keskeyttämään. Hän on siis pakottamisrikoksen kuvauksen mukaan “oikeudettomasti pakottanut tekemättä jättämiseen” estämällä töiden jatkamisen.

Mielenosoittajan avustajana oikeudessa toiminut Katarina Pohjanoksa-Pareira ihmettelee matkustuskieltoa.

– Pakottamisesta annetut vankeusrangaistukset annetaan yleensä kovista rikoksista ja mielenosoittamistapauksissa selviää sakoilla. Silti matkustuskielto pysyy voimassa, vaikka päämieheni epäilty rikos ei vaatisi vankeusrangaistusta, Pohjanoksa-Pareira toteaa.

Lue lisää:

Poliisi määräsi matkustuskieltoa kultakaivoksen vastustajille Valkeakoskella

Mielenosoittaja kiipesi rakenteisiin kultakaivoksella ja rikastamolla, poliisi määräsi matkustuskiellon – oikeusoppinut ihmettelee

Helsinkiläinen Grön on äänestetty jälleen kerran Suomen parhaaksi ravintolaksi.–

Kunniamaininnan myönsi ruokakulttuurin verkkomedia Viisi Tähteä, jonka järjestämässä äänestyksessä valittiin Suomen 50 parasta ravintolaa. Grön voitti saman äänestyksen myös viime vuonna.

Toiseksi sijoittui BasBas (Baskeri ja Basso Bistro) ja kolmanneksi Olo. Kärkikymmeniköstä kaikki sijaitsevat Helsingissä paitsi kuudenneksi sijoittunut turkulainen Kaskis.

Parhaasta 50 ravintolasta 30 sijaitsee Helsingissä, Turussa seitsemän ja Tampereella viisi. Loput kahdeksan ravintolaa sijaitsevat muualla maassa Kirkkonummesta Inariin.

Viisi Tähteä julkaisi 50 parasta ravintolaa -listausta alun perin vuosina 2004-2012. Listauksen tekemistä jatkettiin tauon jälkeen viime vuonna.

Äänestyksen osallistujiksi kutsuttiin yli 500 ravintola-, ruoka- ja juoma-alan ammattilaista. Tulokset julkistettiin Food & Talk -seminaarissa Helsingissä.

Suomen 50 Parasta Ravintolaa 2019

1. Grön, Helsinki

2. BasBas, Helsinki

3. Olo, Helsinki

4. Palace, Helsinki

5. Inari, Helsinki

6. Kaskis, Turku

7. Vinkkeli, Helsinki

8. Ora, Helsinki

9. Demo, Helsinki

10. Ask, Helsinki

11. Chapter, Helsinki

12. C, Tampere

13. Nolla, Helsinki

14. Mami, Turku

15. Ravinteli Bertha, Tampere

16. Muru, Helsinki

17. Wino, Helsinki

18. Kajo, Tampere

19. Ravinteli Huber, Tampere

20. Emo, Helsinki

21. Ultima, Helsinki

22. Savoy, Helsinki

23. SicaPelle Wining & Dining, Porvoo

24. BasBas & Staff Wine Bar, Helsinki

25. Nude, Helsinki

26. Mannos, Helsinki

27. Smör, Turku

28. Yes Yes Yes,Helsinki

29. Kosmos, Helsinki

30. Kuurna, Helsinki

31. Gastro Cafe Kallio, Helsinki

32. Mikko Utter, Lohja

33. Ragu,Helsinki

34. Farang, Helsinki

35. Kuori, Turku

36. Local Bistro, Joensuu

37. Hella ja Huone, Tampere

38. Karu Izakaya, Turku

39. Paakari, Kangasala

40. Ludu, Turku

41. Pastis, Helsinki

42. Bistro O Mat, Kirkkonummi

43. Carelia, Helsinki

44. Sesonki Gastro Bar, Järvenpää

45. Juuri, Helsinki

46. Aanaar, Inari

47. Ostroferia, Oulu

48. Tintå, Turku

49. Passio Keittiö ja Baari, Helsinki

50. Pastor, Helsinki

Pieni präntti hukkuu pakkauksen kylkeen kaupan kelmeässä valossa. Lukulasit jäivät kotiin ja nälkäkin on.

Kaikki ruokayliherkät tai muuten vaan ruoan sisällöstä kiinnostuneet tietävät, miten rasittavaa tuoteselosteiden tutkiminen voi olla.

Useimmiten seuraus sopimattoman ruoan nauttimisesta on ihottuma tai vatsan väänteet, mutta joskus kyse on elämästä ja kuolemasta. Vakavasti allergisella ei ole varaa luottaa tuuriin, sanoo kehityspäällikkö Jonna Nurminen PirkanmaanAllergia- ja Astmayhdistyksestä.

– Sopimattoman ruoka-aineen aiheuttama anafylaksia voi olla pahimmillaan henkeä uhkaava.

Voisiko verkkokaupasta löytyä apu turvalliseen ostamiseen? Kotona shoppaillessa ruokien tuotesisältöihin voi tutustua kaikessa rauhassa tietokoneen tai puhelimen näytöltä.

Nurmisen mukaan ruoka-allergiset arvostavat tarkkaa tietoa.

– Sellainen verkkokauppa, joka antaa tyhjentävän ja luotettavan tiedon ruoan sisällöstä, löytää varmasti asiakkaita.

Esimerkiksi Keskon verkkokaupassa ruokia voi suodattaa erilaisten ruokayliherkkyyksien perusteella.

– Palvelussamme on mahdollisuus hakea esimerkiksi laktoosittomia ja gluteenittomia tuotteita, kertoo kaupan palveluista vastaava johtaja Jani Karotie.

Myös SOK:n verkkoruokakaupassa on mahdollista rajata valikoimaa erityisruokavalion perusteella. Lisäksi mobiilisovelluksella voi skannata kaupassa tuotteita ja saada niistä kännykän ruudulle esimerkiksi tuoteselosteet ja hyllypaikka.

SOK:n digitaalisten palveluiden päällikkö Matti Torniainen vakuuttaa, että tuoteselosteet ovat paikkansapitävät ja ajan tasalla.

– Tuotetietotiimimme vastaa tietojen paikkansapitävyydestä.

Tuoteselosteita tarkkaillaan

Aika harva suomalainen vielä ostaa päivittäiset elintarvikkeensa verkosta, mutta määrä kasvaa vuosi vuodelta. Esimerkiksi vuonna 2017 elintarvikkeiden verkkokauppa kaksinkertaistui.

Se tarkoittaa, että entistä useampi ruoka-allerginen on verkkokauppojen sivuilta löytyvien tuoteselosteiden varassa. Mutta voiko niihin luottaa?

Ruokaviraston (entinen Evira) ylitarkastaja Tuulikki Lehdon mielestä voi melko hyvin. Ruoan verkkokaupan lisääntyminen on huomioitu myös Ruokavirastossa.

– Laki antaa meille joulukuusta alkaen mahdollisuuden tehdä pistokoeluonteisia näyteostoja myös verkkokaupoista.

Elintarvikkeiden verkkokaupan yleisiä tuotemerkintöjä säätelee EU:n yhteinen elintarviketietoasetus (EUR-Lex). Sen mukaan asiakkaalle pitää antaa ennen ostoa kaikki pakolliset elintarviketiedot lukuun ottamatta vähimmäissäilyvyysaikaa tai viimeistä käyttöajankohtaa.

Lisäksi on olemassa erityislainsäädäntöä, joka tulee tarvittaessa ottaa huomioon tietoja elintarvikkeesta annettaessa.

Kaikkien pakollisten tietojen on oltava saatavilla toimitushetkellä. Tällaisia ovat muun muassa allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet, elintarvikkeen nimi, ainesosat, alkuperämaa tai lähtöpaikka, tarvittavat käyttö- ja säilytysohjeet.

– Verkossa myytäviä elintarvikkeita koskevat samat säädökset kuin kivijalkakaupan tuotteita. Tärkeää on myös, että elintarvikkeesta annettava tieto on totuudenmukaista ja riittävää eikä kuluttajaa johdeta harhaan, Lehto sanoo.

Tuulikki Lehto muistuttaa, että lopullinen vastuu totuudenmukaisista pakkausmerkinnöissä on elintarvikealan toimijalla.

Katala kontaminaatio ja salatut mausteet

Vaikka tuotemerkinnät olisivat asianmukaiset, eivät ne kerro kaikkea. Jonna Nurminen kertoo, että esimerkiksi mausteet voivat aiheuttaa kaupassa ongelmia.

Mikäli tuotteen painosta on mausteita alle kaksi prosenttia, niitä ei tarvitse eritellä vaan tuoteselosteessa riittää pelkkä maininta "mausteita".

– Jos on jollekin mausteelle allerginen, niin tuote jää varmuuden vuoksi ostamatta.

On ikävää, jos varoitellaan turvatakseen oma selusta. Jonna Nurminen

Nurminen on ollut kehittämässä Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistyksen Erimenu.fi-palvelua. Palvelu on tarkoitettu erityisesti vaikeasti ruokayliherkille, joille tavalliset tuoteselosteet eivät anna riittävän tarkkaa tietoa tuotteen sisällöstä.

– Siellä eritellään tuotteet loppuun asti. Mausteet ovat hyvä esimerkki, miksi siitä on hyötyä.

Toinen ongelma allergisen arjessa on kontaminaatioriski. Se tarkoittaa, että allergeenia on voinut joutua tuotteeseen valmistus- tai säilytysvaiheessa.

Tuotteen ostanut ei voi olla varma, onko hänen ostamansa tuote altistunut allergiaa aiheuttavalle aineelle.

– Jos on vaikea allergia vaikka tattarille, niin pakkausselosteesta ei välttämättä näe, onko sille kontaminaatiovaaraa. Silloin asiakkaan pitää soittaa tuottajalle ja varmistaa esimerkiksi se, tehdäänkö hirssivalmistajan linjalla myös tattaria, Nurminen sanoo.

Anafylaktikko arvostaa, että pääsee itse näkemään paketin ja sen, missä sitä on säilytetty. Jos vaikka on allerginen tattarille, niin mikäli oman tuotteen yläpuolella on säilytetty tattaria, saattaa tuote olla kontaminoitunut.

– Vaikeasti ruoka-allerginen ei osta käytännössä mitään irtomyynnistä.

Jos kontaminaatioriski on valmistajan tiedossa, pitää se myös ilmoittaa. Tyypillisiä ovat esimerkiksi leivonnaisten "saattaa sisältää pähkinää” -varoitukset.

Jonna Nurminen kertoo, että varoituksia saatetaan painaa myös varmuuden vuoksi.

– Toki jos riski on, pitää painaa. Mutta on ikävää, jos varoitellaan turvatakseen oma selusta. Silloin allergisen tuotevalikoima kapenee entisestään.

Millaisia kokemuksia sinulla on ruoan verkko-ostamisesta? Oletko siirtynyt tilaamaan elintarvikkeitasi verkosta? Kerro kokemuksiasi. Keskustelu suljetaan keskiviikkona 20.2. kello 22.00.

Lue myös:

Entistä useampi ostaa kotisohvalta: Vuosikasvu jo 20 prosenttia –vähittäiskaupalla edessä suuri myllerrys

Mikseivät suomalaiset innostu ostamaan ruokaa netistä? – "Emme ole valmiita maksamaan siitä, että joku toinen hoitaa ostokset"

Nuorten naisten syöpänä tunnettu kohdunkaulan syöpä on mahdollista saada häviämään kuin polio Suomesta. Tähän syynä ovat tarkentunut testaus ja rokote papilloomavirusta vastaan.

Suomalaiset tytöt ovat muutaman vuoden ajan saaneet rokotteen papilloomavirusta vastaan eli HPV-rokotteen. Rokote annetaan 11–12-vuotiaana.

Tampereen yliopistollisen sairaalan naistenklinikan ylilääkäri, professori Johanna Mäenpää sanoo, että tämän ansiosta kohdunkaulansyöpätapaukset vähenevät Suomesta jo 15–20 vuodessa merkittävästi.

– Jos saadaan pojatkin rokotuksen piiriin, saadaan sairaus häviämään kuten polio. Se ei tapahdu kuitenkaan minun elinaikanani, Mäenpää sanoo.

Papilloomavirustartunta eli HPV-tartunta on kohdunkaulan syövän suurin riskitekijä.

Tätä riskiä on kartoitettu yli 50 vuoden ajan Suomessa papa-kokeilla, joihin on kutsuttu viiden vuoden välein 30–60-vuotiaita suomalaisnaisia. Tampereella on testattu jo vuodesta 2012 uutta, papa-koetta tarkempaa HPV-testiä.

Mäenpää sanoo, että HPV-testiä otettiin Tampereella ensimmäisenä maailmassa normaaliin seulontakäyttöön. Tulokset ovat lupaavia ja niistä on kerrottu lääketieteellisissä julkaisuissa.

Papa-kokeella tutkitaan, onko virus ehtinyt aiheuttaa muutoksia irtosoluissa. Uudella testillä katsotaan, onko virusta emättimessä ja kohdunkaulassa.

Ennustaa hyvin sairastumisriskiä

HPV-testillä on löydetty professorin mukaan selvästi enemmän syövän esiasteita kuin papa-kokeella. Testi myös ennustaa hyvin sairauden riskiä.

– On laskettu, että HPV-testi on 70 prosenttia parempi kuin papa-testi. Se on erittäin paljon. Jos HPV on negatiivinen, syövän kehittyminen seuraavan 6–7 vuoden aikana on äärimmäisen epätodennäköistä.

HPV-testi otetaan samalla tavalla kuin papa-koe.

– Otamme samalla myös papan, mutta sitä ei tutkita, jos HPV on negatiivinen. Se jää varastoon. Testi ei satu enempää kuin tavallinen papa-näyte.

Tampereen lisäksi myös Turussa ja Varsinais-Suomessa on ollut käytössä HPV-testi. Nyt se on laajenemassa myös pääkaupunkiseudulle.

HUS kertoo, että jatkossa seulonta perustuu 30 vuotta täyttäneillä ja sitä vanhemmilla naisilla ensisijaisesti HPV-testiin. Alle 30-vuotiailla seulonta perustuu edelleen papa-testiin.

HUSLABin järjestämään seulontaan osallistuvissa kunnissa kutsutaan vuodesta 2019 alkaen kaikki 25–65-vuotiaat naiset tutkittavaksi viiden vuoden välein.

Kuntien on järjestettävä seulonta 30–60-vuotiaille naisille viiden vuoden välein. Kunnat saavat päättää yksityiskohdista.

Professori Johanna Mäenpää on vakuuttunut, että HPV-testi yleistyy koko maassa.

Yhä harvempi sairastuu

Kohdunkaulan syöpään sairastuu vuosittain Suomessa 160–170 naista. Kuolleisuus on 30 prosenttia. Vielä 1960-luvulla sairastuneita oli yli 500 vuodessa.

Oireet tulevat yleensä vasta, kun kasvain on jo olemassa. Tavallisin oire on yhdynnän jälkeinen verenvuoto.

Yleisin ikä sairastua on 30–40 vuotta. Siksi puhutaan nuorten naisten syövästä.

– Mitä nuorempana aloittaa yhdynnät, sitä alttiimpi on. Virus iskee helpoimmin kehittyvään kohdunkaulaan.

Yksi riskitekijä on tupakointi.

Laumasuojaa ei vielä ole

Syövän esiaste löytyy vuosittain seulonnoissa yli 600 naiselta. Esiastetta voidaan hoitaa ja estää syövän kehittyminen.

Tulokset olisivat vielä parempia, jos useampi nainen kävisi seulonnassa.

– Kaikista seulottavissa vajaat 70 prosenttia käy, mutta nuoremmista ikäluokissa vain puolet. Toivomme, että kaikki naiset kävisivät erittäin tehokkaissa testeissä, jotka eivät satu. Saisimme luvut vielä paremmiksi.

Mäenpään mukaan myös 65-vuotiaat naiset pitäisi saada seulontaan. Tähän ei ole löytynyt vielä rahaa.

Sairauden poistumista Suomesta auttaisi myös, jos pojat saataisiin mukaan HPV-rokotusohjelmaan.

– Rokotteeseen kohdistuu erittäin suuret toiveet. Se on erittäin tehokas estämään esiasteita ja suurella todennäköisellä estää syövän synnyn.

Läheskään kaikki tytötkään eivät ota rokotetta.

– Osallistumisprosentti ei ole tarpeeksi korkea, se on vasta 70 prosenttia, kun sen pitäisi olla 90 prosenttia. Yritämme saada myös poikia mukaan rokoteohjelmaan, jotta tulisi laumasuoja.

Laumasuoja suojaa myös rokottamattomia.

Australiassa syöpä on vähentynyt merkittävästi, kun pojat saavat rokotteen. Mäenpää on vakuuttunut, että Suomessa tauti vähenee rokotteen ansiosta. Tulokset nähdään, kun ensimmäiset rokotettavat ovat 30–40-vuotiaita.

– Siihen menee 15–20 vuotta.

Keskustelu on avoinna 7.3.2019 kello 22.00 saakka.

Lue lisää:

Varsinkin nuoret ja riskiryhmään kuuluvat välttelevät seulontoja – pelkona on, että kohdunkaulan syöpä lisääntyy

Miksi auringonvalo tuntuu niin hyvältä? Tampereen yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että aurinko aiheuttaa nautinnon tunnetta myös fyysisesti.

Ultraviolettisäteily lisää mielihyvää aiheuttavaa beta-endorfiini-hormonia ihossa. Mielihyvähormoni on opioidi eli morfiinin sukulaisaine. Se siis laukaisee nautinnon tunteen kehossa, mutta aiheuttaa myös riippuvuutta.

– Jos iho-aivoyhteys toimii, siinä voi tulla ikään kuin pieni humalatila päälle auringosta, ihotautien erikoislääkäri ja Tampereen yliopiston iho- ja sukupuolitautiopin professori Erna Snellman kuvaa.

Tähän viittaavia löydöksiä on aiemmin saatu muualla ihmisaivojen PET-kuvantamistutkimuksissa. Sokkokokeessa rusketusriippuvaiset valitsivat UV-säteilyä tuottavan valolaitteen ensisijaiseksi lumevaloa antavan sijaan.

Professori Snellman kuuluu tutkimusryhmään, joka ensimmäisenä Suomessa on selvittänyt kyselytutkimuksen avulla suomalaisten auringonoton tapoja ja rusketusriippuvaisuutta.

Rusketus hinnalla millä hyvänsä

Osa suomalaisista palvoo aurinkoa ja ottaa rusketusta ihosyövän riskistä täysin välittämättä. Tuore tutkimus kertoo, että jopa kolmannes eteläsuomalaisista auringonottajista on rusketuksen väärinkäyttäjiä tai rusketusriippuvaisia.

– Vastaanotolle tulee ihosyövästä parantuneita vanhempia naisia, jotka ovat ruskeita kuin papu. He ottavat aurinkoa ruskettuakseen syövästä huolimatta, Snellman kuvailee.

Auringonottajista vajaat kymmenen prosenttia luokiteltiin jopa rusketusriippuvaisiksi ja noin puolet vastanneista kertoi ottavansa aurinkoa aina kun se on mahdollista.

Rusketusriippuvaisuus on Snellmanin mukaan fyysisesti ja henkisesti yhtä ongelmallista ja koukuttavaa kuin esimerkiksi peliriippuvuus. Siihen kuuluu pakonomainen tarve päästä aurinkoon ja saada rusketusta.

Aurinkoa ei pitäisi ottaa lainkaan rusketuksen vuoksi. Erna Snellman

Riippuvaisuus näkyy ihmisen käytöksessä muun muassa tapana ottaa aurinkoa pitkiä aikoja ilman aurinkovoiteiden tuomaa suojaa, kuin hinnalla millä hyvänsä.

– Suomessa rusketusriippuvaisuus on varmasti vähäisempää kuin ulkomailla, sen määrittelee jo pohjoinen ilmasto. Mutta nämä riippuvaiset korvaavat aurinkoa myös solariumilla, Snellman kertoo.

Kyselytutkimuksen perusteella riskikäyttäjistä yli 20 prosenttia on rusketuksen väärinkäyttäjiä. He siis ottavat aurinkoa liikaa ja ilman tarvittavaa aurinkosuojaa, vaikka ihosyöpien määrät ovat kasvaneet Suomessa. Väärinkäyttäjä ei silti ole rusketuksesta vielä riippuvainen.

– Aurinkoa ei pitäisi ottaa lainkaan rusketuksen vuoksi. Ihosyöpäriski ilman aurinkovoidetta on korkea, Snellman linjaa.

Rusketusriippuvaisuutta tutkittiin kyselyllä, joka oli suunnattu auringonottajille Tampereen uimarannoilla ja puistoissa ja Porin Yyterin uimarannalla elokuussa 2015. Vastaaminen oli mahdollista joko internet-linkin kautta tai postitse.

Tutkimusryhmään kuuluu tutkijoita Tampereen yliopistosta ja yliopistosairaalasta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta sekä tilastotieteilijä Helsingin ja Kuopion yliopistosta.

D-vitamiinin takia aurinkoa ei tarvitse erikseen ottaa

Moni suomalainen ottaa kaiken ilon irti helmi–maaliskuun ensimmäisistä auringonsäteistä myös D-vitamiinituotannon varmistamiseksi. Aurinkoa ei kuitenkaan tarvitse erikseen ottaa, jotta D-vitamiinia saadaan tarpeeksi.

Suomessa kesäaikaan jo 15 minuutin altistus kolmesti viikossa käsien ja kasvojen alueelle riittää vitamiinituotannon tarpeisiin. Auringon UV-säteily ja heijastuminen lumesta vaikuttaa D-vitamiininmuodostukseen jo maaliskuulta lukien jopa Lapissa, selvisi tutkimusryhmän aiemmassa tutkimuksessa.

– Uudessa tutkimuksessamme jo yhden pienen UV-säteilyannoksen jälkeen D-vitamiinitaso alkoi nousta. Tämä on täysin uutta tietoa, Snellman sanoo.