Syyntakeinen vai syyntakeeton? Onko rikoksen tekijäksi epäilty tai siitä syytetty ymmärtänyt tekonsa? Ennen tuomion antamista tehdään mielentilatutkimus.
– Jos henkilö ei ole ymmärtänyt, mitä on tehnyt, ei häntä pidä rangaista siitä. Jos hän on alentuneesti syyntakeinen, tuomioon pitää saada asianmukainen vähennys, kihlakunnansyyttäjä Mika Mäkinen sanoo.
– Yleensä kokonaan syyntakeettomaksi todettu passitetaan hoitoon.
Tutkimukseen entistä harvempi
Kymmenen vuotta sitten Suomessa tehtiin yli 120 mielentilatutkimusta vuodessa, kun viime vuoden määräksi jäi noin 70. Samaan aikaa myös henkirikokset ovat vähentyneet, mutta se ei selittäne vähennystä kokonaan.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL aikoo selvittää, miksi mielentilatutkimusten määrä on vähentynyt viime vuosina.Henry Lämsä / Yle
Tie mielentilatutkimukseen on monipolvinen. Kun tuomioistuin on määrännyt tutkimukseen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL päättää, missä se tehdään.
Tutkimuksen jälkeen THL:n oikeuspsykiatrian lautakunta käsittelee lausunnon. Sen jälkeen tuomioistuin päättää, oliko rikoksen tekijä tekohetkellä syyntakeinen, alentuneesti syyntakeinen vai syyntakeeton?
THL:ssä on huomattu mielentilatutkimusten väheneminen. Laitoksen oikeuspsykiatrian asiantuntijan, ylilääkäri Aulikki Ahlgren-Rimpiläisen mukaan siihen on havahduttu ja syiden selvittely on aloitettu.
Vahva humala ei riitä syyksi
Mielentilatutkimukseen pääseminen on syytetyn etu, koska se voi merkitä lievempää tuomiota.
Tamperelainen kokenut asianajaja Kaarle Gummerus sanoo, että mielentilatutkimukseen vaaditaan entistä enemmän perusteita, esimerkiksi diagnoosia mielenterveyden häiriöstä tai sairaudesta.
– Aikaisemmin oli niin sanottuja käsittämättömiä väkivallantekoja, joista pääsi nykyistä helpommin mielentilatutkimukseen. Niinpä alentunutkin syyntakeisuus saatettiin todettua helpommin, Gummerus sanoo.
Syyttäjä Mika Mäkinen Sisä-Suomen syyttäjänvirastosta on samaa mieltä. Niinpä syytetyn puolustus ei pyydä tutkimusta kevein perustein eikä lähde koettamaan kepillä jäätä.
Myöskään kunnon känni ei ole enää syyntakeettomuuden peruste. Niin syyttäjä kuin puolustaja ovat siitä yhtä mieltä.
– Minun urani aikana ei vahva päihtymys ole ollut riittävä syy tekemään ihmisestä syyntakeetonta. Ei, vaikka humalatilassa joku saattaakin olla niin sanotusti ihan toinen ihminen, Gummerus sanoo.
Sairaala vai vankila?
Pääosa mielentilatutkimuksista tehdään Kuopion Niuvanniemessä tai Vanhan Vaasan sairaalassa.
Tutkimus vie ainakin pari kuukautta, ja esimerkiksi Niuvanniemessä on tutkinnassa kerrallaan keskimäärin kahdeksan ihmistä.
Niuvanniemen johtava lääkäri, dosentti Eila Tiihonen ei hänkään osaa sanoa syytä mielentilatutkimusten vähenemiseen.
Mielentilatutkimuksista noin puolet tehdään Kuopion Niuvanniemessä. Sairaalassa on kerrallaan keskimäärin kahdeksan tutkittavaa.Toni Pitkänen / Yle
Lääkäri pitää hyvin mahdollisena, että vankiloissa on ihmisiä, jotka kuuluisivat sairaalaan. Tiihosen mukaan sitä selvitetään.
– Vankilasta kyllä tulee meille hoitoon pitkäaikaisia potilaita. Heidät on havaittu sairaiksi tai he ovat sairastuneet vankilassa. Psyykeensä puolesta rangaistuskelvottomia potilaita siirretään Rikosseuraamuslaitoksen päätöksellä hoitoon vankilan ulkopuolisiin sairaaloihin, Tiihonen sanoo.
– Nämä potilaat ovat lisääntyneet, vaikka ihmismäärä sinänsä onkin pieni.
Tuloksesta ei jää epäilystä
Mielentilatutkimusta tekemässä on ainakin yksi lääkäri, psykologi, hoitajia ja yhä useammin myös sosiaalityöntekijä.
Voiko mielentilatutkimuksessa bluffata? Kihlakunnansyyttäjä uskoo, ettei voi.
– Ei siitä jää epäilystä, tutkimus on niin perusteellinen. Ammatti-ihmiset ottavat kantaa syyntakeellisuuteen tai -takeettomuuteen, Mäkinen sanoo.
Samaa mieltä on puolustusasianajaja Kaarle Gummerus.
Molemmat tosin muistavat tapauksen, jossa lääkäri näki tekijän olleen täydessä ja THL:n oikeuspsykiatrinen lautakunta alentuneessa ymmärryksessä. Oikeus päätyi lautakunnan kannalle: tämä oli tekohetkellä alentuneesti syyntakeinen.
Omaiset mukaan – jopa jo ennen rikosta
Kun tekijä saa lausunnon syyntakeettomuudestaan, hän päätyy oikeuspsykiatriseen hoitoon.
Terveystieteen maisteri Riitta Askola on tutkinut oikeuspsykiatrista potilaita, heidän läheisiään ja hoitajiaan.
Hän kertoo kohdanneensa avoimia potilaita, jotka olivat tyytyväisiä, kun joku kuuli ja kuunteli heitä. Ulkopuoliselle tutkijalle oli helpompi puhua kuin hoitohenkilökunnalle.
Myös potilaiden läheiset toivoivat, että heitä kuunneltaisiin enemmän, herkemmin ja aiemmin – usein jo ennen vakavan rikoksen tapahtumista.
– Esimerkiksi vanhemmat olivat saattaneet nähdä tuhoisaa käytöstä ja pelätä, että kohta tapahtuu jotakin pahaa. Heistä tuntui, etteivät viranomaiset ottaneet huolta tosissaan. Ja sitten rikos tapahtui.
Riitta Askola sanoo väitöstutkimustaan merkittäväksi. Hän uskoo, että sairaalat saavat siitä lisää työkaluja oikeuspsykiatriseen hoitoon.
Tutkija toivoo myös, että tiedolla voi vaikuttaa yleisiin asenteisiin.
– Pitäisi ymmärtää, että syyntakeettomana tuomitsematta jäänyt on ollut rikoksentekohetkellä sairas. Nyt hän saa liian usein ikään kuin kaksoisstigman, hänellä kun on sekä tehty rikos että mielen sairaus, Riitta Askola sanoo.
Maailman suurimpiin metallibändeihin lukeutuva Rammstein saapuu Tampereelle ensi kesänä. Esiintyminen 10.elokuuta Ratinassa on yhtyeen kaikkien aikojen ensimmäinen stadionkeikka Suomessa.
Saksalainen, industrial metal -musiikkia soittava yhtye antoi odottaa uutta albumiaan peräti kymmenen vuoden ajan. Uuden levyn ilmestymisestä tiedotettiin hiljattain, ja heti perään ilmoitettiin bändin toukokuussa käynnistyvästä ja massiiviseksi kuvatusta Euroopan-kiertueesta.
Vuonna 1994 perustettu Rammstein on myynyt uransa aikana miljoonia albumeita yltäen useasti listaykköseksi myös Suomessa.
Provosoivista ja dramaattisista live-esiintymistään tunnettu yhtye on uransa aikana konsertoinut Suomessa useita kertoja esimerkiksi Provinssin ja Ruisrockin kaltaisten festivaalien pääesiintyjänä.
Suomen Jazzliiton perinteinen Yrjö-palkinto jaettiin hetki sitten Tampereen Jazz Happeningin yhteydessä. Yrjö on jaettu vuodesta 1967 lähtien.
Palkintoraati korosti rumpali Jussi Lehtosen monipuolisuutta.
– Jussi Lehtonen on kansainvälisen huipputason jazzrumpali, säveltäjä, sovittaja, yhtyeenjohtaja, pedagogi ja kaikissa näissä rautainen ammattilainen. Hän on musiikintekijänä rohkea, määrätietoinen ja erittäin ahkera.
Vuonna 1977 syntynyt Lehtonen on soittanut jotakuinkin kaikkien Suomen huippujazzmuusikoiden kanssa. Hänellä on kokemusta myös Randy Breckerin ja Dave Liebmanin kaltaisten kansainvälisten tähtien bändeistä.
Lehtonen myös opettaa Sibelius-Akatemiassa sekä on mukana helsinkiläisen Koko Jazz Clubin toiminnassa.
Tampereella jaettiin myös Ylen Jazzradion myöntämä Varjo-Yrjö -palkinto työstä jazzkulttuurin hyväksi. Varjo-Yrjön sai tuottaja-tiedottaja Raisa Siivola. Siivola on työskennellyt muun muassa UMO:n ja Tampere Jazz Happeningin taustavoimissa.
Joka sunnuntai tamperelainen perheenäiti Katariina Lisko tekee taulukon miehensä Jussin kanssa. Taulukko kiinnitetään jääkaapin oveen. Siihen on lueteltu neljän lapsen harrastusajat.
Ja niitä riittää.
Perheen kolme tyttöä Olivia, Aurora ja Iiris harrastavat taitoluistelua. Alvar käy jääkiekkotreeneissä ja uimakoulussa. Lisäksi hän ja Aurora käyvät partiossa.
Suomessa on raportoitu, paljonko eri harrastuksiin kuluu rahaa. Sitä ei ole juuri selvitetty, paljonko aikaa kuluu harrastuksiin.
Kysyimme asiaa yli 20 liitosta ja järjestöstä. Harrastuskoneesta voit katsoa, miten paljon aikaa eri harrastukset keskimäärin vievät viikossa. Luvuissa ei ole mukana matkoihin kuluva aika.
Yle pyysi Liskoja ja kahta muuta perhettä pitämään kirjaa kuukauden ajan tunneista ja kilometreistä, joita lasten harrastuksiin kuluu.
Katariina ja Jussi Liskon täyttämä taulukko on hengästyttävää luettavaa monelle. Jussi Lisko kommentoi sitä jäähallin eteisessä.
– Joskus tulee tutuilta kunnioittavaa huokailua, että hohhoijaa. Itse koen, että tässähän tämä menee. Siitäkin saa hyvää mieltä, että paletti pyörii.
Liskojen harrastusrumba pyörii
Aurora Lisko harrastaa muodostelmaluistelua neljä kertaa viikossa.Matias Väänänen / Yle
Tältä Liskojen paletti yleensä näyttää:
Olivialla, 12, kuluu pelkkiin treeneihin vajaat 20 tuntia viikossa. Lisäksi kisamatkat voivat viedä koko viikonlopun.
Auroran, 10, harrastuksiin kuuluu viikossa kymmenisen tuntia, mutta myös hänellä voi olla kolmen päivän leirityksiä.
Alvarin, 7, pelireissulla voi mennä päivä, muuten treeneihin kuuluu viikossa noin viitisen tuntia. Iiriksellä, 3, on yleensä kolme kertaa viikossa 45 minuutin luisteluharjoitukset.
Asmo Raimoaho/ Yle
Pelkkiin treeneihin kuluu siis lapsilla yhteensä vajaat 40 tuntia viikossa, pelit ja kisat tulevat tähän vielä päälle. Se on kuin toinen työviikko.
Viikossa ajokilometrejä kertyy 400.
– Tähän on kasvettu pikkuhiljaa. Jos olisi suoraan ollut neljä harrastavaa lasta, olisi ollut ehkä vaikeampaa. Nyt on ensin ollut yksi luistelija. Sitten on tullut lapsia ja harrastuksia lisää. Päivä kerrallaan mennään ja viikko kerrallaan suunnitellaan. Tarvittaessa sovelletaan lennosta, Katariina Lisko sanoo.
Auroran huippuhetki
Kymmenvuotiaalla Aurora Liskolla on yleensä neljät luistelutreenit ja partio kerran viikossa.
– Menen yleensä bussilla. Aamutreeneihin äiti tai iskä vie. Ennen treenejä lämmitän maksa- tai makaronilaatikkoa tai jos jääkaapissa on jotain vanhaa ruokaa tai sitten teen pinaattilättyjä, Aurora sanoo.
Auroran harrastuksessa muodostelmaluistelussa parasta ovat kaverit.
– Huippuhetki on ollut, kun oltiin ensimmäisen kerran kisoissa yötä paikan päällä. Minulla on sellainen haave, että pääsen muodostelmaluistelun MM-kisoihin.
Tuntuuko koskaan, ettet jaksa lähteä hallille?
– Ei kyllä oikeastaan koskaan, Aurora sanoo.
Vapaa viikonloppu on tuntematon käsite
Osan ajasta Katariina Lisko kuskaa lapsia yksin, sillä Jussi on vuorotyössä ja lennonjohtajana välillä töissä Vantaalla. Silloin Katariina menee lääkärin töistään päiväkodin kautta jäähallille ja sahaa eri jäähallien välillä.
– Harrastusvapaata päivää ei ole, ja myönnettäköön, että vapaa viikonloppu on tuntematon käsite. Mutta me ei muusta oikein tiedetä.
Esimerkiksi tavallisena sunnuntaina Katariina vie Auroran ensin jäähallille. Sitten äiti on yhdeksän tuntia Hämeenlinnassa SM-tasolla luistelevan Olivian kanssa kisoissa.
Sillä aikaa Jussi hakee Auroran 2 tunnin ja 15 minuutin harjoituksista ja kuskaa Iiriksen toiselle jäähallille 45 minuutin harjoitukseen. Lisäksi hän on toimitsijana Alvarin yhdessä pelissä ja katsoo muut turnauksen pelit.
– Käyn viikon aikana viidessä, kuudessa jäähallissa, Jussi Lisko naurahtaa.
Aiemmin hän valmensi Alvarin joukkuetta. Katariina oli aktiivinen talkoissa. Nyt näistä rooleista on ollut pakko luopua.
– Tänä vuonna mokkapaloja on leivottu vain kolme kertaa kouluun. Taitoluistelussa on näytökset ja kisat, joissa kukin on omassa talkoopestissä. Kyllä niitä on tullut tänä vuonna, Katariina Lisko sanoo.
Samalla hallilta saa vertaistukea. Kukaan ei ymmärrä ruuhkavuosia yhtä hyvin kuin toinen vanhempi.
– Omat sosiaaliset verkostoni tulevat aika paljon lasten harrastuksista, Katariina Lisko sanoo.
Luistelun vetovoima
Taitoluistelu on yksi aikaa vievimmistä harrastuksista. Se valikoitui sattumalta ja lasten toiveesta.
– Olimme Olivian kanssa Tapparan kevätnäytöksessä katsomossa ja Olivia ilmoitti, että hän tahtoo tuonne. Emme tienneet, mihin päämme pistimme, Katariina Lisko sanoo.
Aurora Lisko osaa laittaa itse varusteet valmiiksi.Matias Väänänen / Yle
Luistelun vetovoima vei mukanaan myös muut lapset. Alvar vaihtoi jokin aika sitten taitoluistelun jääkiekkoon. Sitten kun Iiriskin kaksivuotiaana ilmoitti haluavansa luistella, perhe oli jo tottunut asiaan.
– Ihan ilomielin päästin, vaikka häntä ei ohjattu harrastuksen pariin. Taitoluistelu on harrastuksena monipuolinen, Katariina Lisko sanoo.
Miten siitä selviää?
Miten harrastusrumbasta selviää neljän lapsen kanssa?
Yksi vastaus on Liskojen taulukossa. Hyvä suunnittelu helpottaa arkea.
Isossa perheessä pitää olla valmis myös siihen, että suunnitelmat muuttuvat.
– Lasta en ole unohtanut, mutta jonkin kerran olen ollut hakemassa väärään aikaan tai ollut väärän jäähallin pihassa, Katariina Lisko naurahtaa.
Viestintä on tärkeää. Liskoilla on WhatsAppissa oma perheryhmä. Lisäksi vanhempien pitää pystyä kommunikoimaan hyvin keskenään.
– Katan kanssa meillä on hyvä yhteistyö. Menemme samaan suuntaan ja meillä on yhteinen tavoite. Kun lapsia on siunaantunut neljä kappaletta, tämä on tärkeää, Jussi Lisko kiittää vaimoaan.
Kolmas vastaus on lasten omatoimisuudessa.
– Viemme lapset parkkipaikalle ja siitä he menevät itse harjoituksiin. Vain kolmevuotiasta Iiristä autetaan. Lapset huolehtivat myös itse varusteistaan, Katariina Lisko sanoo.
Alvar Lisko on innostunut jääkiekosta.Matias Väänänen / Yle
Jo Alvar, 7, osaa lämmittää itselleen ruuan mikrossa. Lapset ovat tottuneita kulkemaan myös bussilla.
– Ensimmäisellä kerralla Alvarilta jäi puhelin ja seuraavalla kerralla maila, mutta kolmannella kerralla kaikki meni hyvin, Katariina Lisko naurahtaa.
Omatoimisuus onkin yksi hyvä seuraus, joka harrastuksista on tullut. Kun lapsi haluaa itse harrastamaan, se opettaa huolehtimaan tavaroista ja liikkumaan kaupungin sisällä.
Luovia ratkaisuja
Myös luovia ratkaisuja tarvitaan, jos vanhemmat eivät pääse kuskaamaan eikä kimppakyyti onnistu.
Olivialla on niin kiire aamujäältä kouluun, että hän menee treeneistä joskus taksilla kouluun.
– Olemme jo lähteneet töihin, koska aamutreenit ovat ennen koulua. Välillä käytetään sitten apuna taksia, Katariina Lisko sanoo.
Perhe pärjäsi vielä puoli vuotta sitten ilman toista autoa. Nyt se ihmetyttää.
– Auto on meillä monitoimipaikka. Välillä autossa syödään välipalaa tai päivällistä. Siellä käydään myös monet hyvät keskustelut.
Lasten ilo harrastuksista saa vanhemmat kuskaamaan. Kun pieni Iiris vilkuttaa jäältä, äidin väsymys kaikkoaa.
– Harrastuksista saa taitoja, joita elämässä tarvitsee. Harrastukset tuovat laajan kirjon tunteita ja opettavat tunteiden säätelyä. Tunteiden kanssa mennään laidasta laitaan. Välillä tulee huikeita onnistumisia ja välillä rankkoja pettymyksiä.
Jussi Lisko harrasti itse lapsena urheilua motocrossista balettiin, jääkiekkoon ja taitoluisteluun. Vain kamppailulajit jäivät väliin. Lisäksi hän soitti saksofonia tosissaan.
– Olen itse saanut harrastaa lapsena ja vanhemmat ovat kuskanneet. Äitini kannusti siihen, että sai tehdä sitä, mitä sydän sanoo ja kokeilla siipiään. Haluan antaa samaa hyvää lapsille.
Katajalaaksot: Valmennusta ja talkootöitä
Vasemmalta Eemeli, Emma, Enni, Toni ja Mirva Katajalaakso. Edessä Elia ja Elmiina.Ville Viitamäki / Yle
Samaan aikaan Kannuksessa Mirva Katajalaakso pitää kirjanpitoa. Kaikki viisi lasta harrastavat yleisurheilua, pojat lisäksi jalkapalloa. Kolmella vanhimmalla Emmalla, Ennillä ja Eemelillä on SM-mitaleita. Harjoittelu on tavoitteellista.
Mirva Katajalaakso arveli etukäteen, että syyskuu, jona perhe piti kirjaa ajankäytöstään, on vuoden helpoin kuukausi.
Suuri osa kesän yleisurheilukisoista on käyty, eikä hallikausi ole vielä alkanut. Eemelin, 14, ja Elian, 9, jalkapallopelit ovat puolestaan enimmäkseen tauolla.
– Syys- ja lokakuu ovat siirtymäaikaa, äiti Mirva Katajalaakso sanoo.
Toista oli kesällä, kun kisoja ja pelejä oli paljon sekä viikonloppuisin että viikolla. Mirva Katajalaakso on Kannuksen uran yleisurheilujaoston nuorisopäällikkö, ja hän tekee paljon talkootöitä.
Kolme tuntia kului esimerkiksi siihen, kun hän hoiti Eemelin joukkueen sponsoreiden laskutuksen loppuun. Mirva Katajalaakso hoiti myös sekä yleisurheilun että jalkapallon seura-asujen tilaukset, mikä vei paljon aikaa.
Asmo Raimoaho / Yle
Perheen isä Toni Katajalaakso valmentaa puolestaan jalkapallojoukkuetta. Valmentamisen lisäksi aikaa kuluu viestittelyyn. Yhtenä torstaina Toni laittoi 32 viestiä WhatsAppilla.
Molemmat vanhemmat ovat opettajia, joten kesällä on aikaa, mutta syyskuussa töiden jälkeen illat käyvät väkisinkin lyhyiksi.
Viiden lapsen kisat ja pelit
Perheen kirjanpidossa paljastuu, että myös syyskuu on vilkas kuukausi.
– Tiesin, että aikaa menee paljon, mutta yllätyin, että näin valtavasti, Mirva Katajalaakso sanoo.
Yksi sunnuntai kului Kalajoella Elian jalkapalloturnauksessa. Seuraavana viikonloppuna oli Emmalla ja Ennillä SM-viestit Mikkelissä.
Sitä seuraavana perjantaina oli Iltavalojuoksu Ullavassa ja heti seuraavana päivänä Elian jalkapalloturnaus Ylivieskassa.
Sitä seuraavana viikonloppuna isä ja Eemeli olivat joukkueen kauden päätöksessä mökillä. Eemelin kausi päättyi loukkaantumiseen, joten hän oli sivussa osasta harjoittelua.
Syyskuun viimeinen viikonloppu oli harvinainen vapaa viikonloppu. Koko perheellä oli vain omatoimista treeniä.
Siinäkin riittää.
Emmalla ja Ennillä menee molemmilla harjoitteluun noin 15 tuntia viikossa.
– Tytöillä ei aikaa kulu lainkaan matkoihin, koska lenkkipolut lähtevät kotipihasta ja urheilukentällä tai liikuntahallilla oleviin harjoituksiin he menevät juosten, Mirva Katajalaakso kertoo.
Eemelillä harjoitteluun kuluu keskimäärin 10–15 tuntia viikossa ilman matkoja.
Toiseksi nuorimmalla Elmiinalla harrastuksiin kuluu noin 7 tuntia viikossa, Elialla sama.
Jos vanhempien talkootöitä, kisoja tai pelejä ei lasketa, perheen lapset harrastavat viikossa yhteensä yli 50 tuntia.
Jos Katajalaaksot eivät olisi asettaneet yhtä tärkeää ehtoa lapsilleen, määrä olisi vielä isompi.
Sitoutumista ja tavoitteita
Harrastaminen on lisännyt myös Katajalaaksoilla lasten omatoimisuutta.
– Lapset huolehtivat itse varusteet pyykkiin. Jos huolehtisin liikaa, kävisi se itselle liian raskaaksi. Meillä on yksi pyykkisäkki sille pyykille, joka pitää pestä nopeasti. Katson sen aina ensin, Mirva Katajalaakso kertoo.
Enimmillään perheenäiti pesee seitsemän koneellista päivässä.
Enni (vas.), Elia, Eemeli, Elmiina ja Emma Katajalaakso harrastavat kaikki kestävyysjuoksua.Ville Viitamäki / Yle
Harrastaminen opettaa äidin mukaan lapsille sitoutumista ja tavoitteiden asettamista. Sama sitoutuminen on heijastunut myös kouluun. Kun on tottunut tekemään töitä urheilun eteen, myös läksyt tulee hoidettua ajallaan.
– Silloin kun harjoittelu on lapsesta lähtöisin, lapsi oppii tekemään töitä tavoitteiden eteen. Elämässä pitää kilpailla työpaikoista ja muista. Kun on tottunut kilpailuissa saamaan onnistumisia ja epäonnistumisia, maailma ei romahdakaan, jos ei saa vaikka tiettyä työpaikkaa, Mirva Katajalaakso sanoo.
Juoksemalla treeneihin
Katajalaaksot asettivat vain yhden ehdon lasten harrastuksille.
– Rajoitimme harrastuksen valintaa niin, että sen pitää olla omalla paikkakunnalla. Olisi mahdotonta kuskata viittä lasta ympäri maakuntaa. Jos emme olisi rajoittaneet, lajikirjo olisi suurempi ja meillä harrastettaisiin myös voimistelua ja jääkiekkoa.
Aina kun mahdollista, lapset menevät juosten tai pyörällä treeneihin.
Esimerkiksi Eemeli juoksee jalkapallojoukkueen treeneihin. Tästä tulee puolen tunnin lisätreeni. Silloin kun treenit ovat Lohtajalla tai Kalajoella, isä kuskaa.
Elmiina ja Elia pyöräilevät aina omiin harrastuksiin.
Kolmen vanhimman lapsen yleisurheilukisat ovat yleensä Etelä-Suomessa, mikä vie paljon aikaa matkoineen. Harrastusten järjestäminen on vaikeinta silloin, kun pelit ja kisat ovat samaan aikaan.
Silloin isovanhemmat tulevat avuksi.
Mirvan isä Kari Aho valmentaa lapsia kestävyysjuoksussa ja isovanhemmat auttavat perhettä muutenkin.
– Kerrankin minä olin Eemelin kanssa juoksukisoissa, isovanhemmat Ennin kisassa ja Toni ja Elia olivat jalkapalloturnauksessa, Mirva Katajalaakso sanoo.
Talvisin Katajalaaksot hiihtävät. Ladut lähtevät käytännössä kotipihalta ja kisoissa käydään, jos niitä on lähellä.
– Emme mene lumen perässä, eli meillä hiihdetään, jos talvella on lunta.
Vastoinkäymisiä
Viime vuosina Katajalaakson lapsilla on ollut huonoa tuuria. Eemeli loukkaantui pelissä, Enni on kärsinyt rasitusastmasta ja veriarvoissa on ollut ongelmia.
Emmalla on ollut hermoston ylirasitustila. Äidin on ollut vaikea välillä katsoa, miten lapset ovat tuskastuneet, kun eivät ole päässeet täysillä treenaamaan.
– Motivaatio on testattu ja meillä se on kasvanut vastoinkäymisistä.
Katajalaakson lapset pääsevät kotiovelta metsään juoksemaan.Ville Viitamäki / Yle
Toisaalta nuorempien lasten into on kasvanut, kun Emma Katajalaakso on päässyt ulkomaille leireille ja edustamaan nuorten maajoukkueessa.
– Harrastuksien kautta lapset ovat kokeneet niin hienoja juttuja, ettei heitä ole kiinnostanut lähteä kylille pörräämään. Turhanpäinen notkuminen ei kiinnosta, kun kokemukset urheilusta ovat olleet niin kiinnostavia.
Urheilijan identiteettiin päihteet eivät istu. Myöskään ruutuajasta ei tarvitse juuri riidellä. Harrastus on tehnyt myös vanhemman ja lapsen suhteelle hyvää.
– On tärkeää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen harrastuksista. Suhde pysyy läheisenä myös teinivuodet, kun on yhteinen kiinnostuksen kohde, Mirva Katajalaakso sanoo.
Entä vanhempien harrastukset?
Jos perheessä on monta lasta, onko vanhemmilla mitään toiveita ehtiä harrastaa itse?
Viiden lapsen äiti Mirva Katajalaakso kävisi mielellään ryhmäliikuntatunneilla, mutta vielä sitä on vaikea mahduttaa kalenteriin. Hän hiihtää ja juoksee lähimaastossa. Käsitöitä voi tehdä hyvin kotona.
Toni Katajalaaksolla on verstas kotipihassa ja hän saa liikuntaa valmentamansa joukkueen mukana. Omaa aikaa Toni saa myös kuntosalilla pari kertaa viikossa.
Tamperelainen Jussi Lisko pyöräilee työmatkat silloin, kun on Pirkkalassa töissä. Lisäksi hän pyöräilee kesäisin kilpaa.
Katariina Lisko käy lenkillä, kun ehtii, mutta varsinaisia omia harrastuksia hän ei kaipaa.
– Ajattelen niin, että töissä minulla on omaa aikaa.
Yksinhuoltajan haasteet
Äiti Jasmina Roos vie mielellään poikaansa Akua jääkiekkotreeneihin. Vuoden päästä kiekkokouluun pääsevät myös Eetu ja Vili.Kalle Mäkelä / Yle
Millaista on yksinhuoltajalla, joka joutuu pyörittämään harrastusrulettia käytännössä yksin?
Jasmina Roos vastaa puhelimeen Turusta. Hän yrittää parhaillaan pohtia, miten saa poikansa Aku Latvan, 9, vietyä treeneihin perjantaina.
Akun ja veljien Eetun, 4, ja Vilin, 3, piti mennä viikonlopuksi isovanhempien luokse. Äiti varasi itselleen kampaajan, joka on arjen luksusta.
Sitten selvisi, että Akulla onkin lauantaina ja sunnuntaina jääkiekkopelit ja perjantaina treenit.
– Jään sitten Akun kanssa kotiin ja yritän pohtia, miten Aku pääsisi treeneihin.
Aku Latva pelaa toista kautta jääkiekkoa Turun Kisaveikoissa eli Kisureissa. Harjoitukset ovat 2–3 kertaa viikossa. Kesällä Aku pelasi jalkapalloa pari kertaa viikossa, mutta lopetti sen syksyllä.
Lokakuussa alkoivat sarjapelit, ja kuskauksia saattaa olla viitenä päivänä viikossa. Jasmina Roos vie poikansa yleensä itse, joskus hän saa nuoremmat lapset naapuriin siksi ajaksi hoitoon.
– Jos pääsen viemään yksin Akun jäähallille, se on viikon ainoa vapaahetkeni. Saan juoda kahvin rauhassa, Jasmina Roos sanoo.
Asmo Raimoaho / Yle
Roos muistuttaa, että harrastus on muutakin kuin kuskausta. Vanhempia tarvitaan peleihin esimerkiksi tuomareiksi, toimitsijoiksi ja huoltajiksi. Hän kiittää vanhempien yhteistyötä kuskauksissa.
– Itse olen toimitsijana aina kun pääsen hallille ilman pieniä lapsia. Viikonloppuna olin auttamassa sekä lauantaina että sunnuntaina. On mukavaa, kun saa olla mukana ja samalla tutustuu muihinkin vanhempiin.
Perjantai on kiireisin päivä
Jääkiekkoharjoitukset ovat usein melko aikaisin. Perjantaisin Akun pitää olla Varissuon hallilla jo iltapäivällä neljältä. Kotoa pitää lähteä kolmelta, että ehtii pukea suojat ja laittaa luistimet.
Jasmina Roos on lähihoitaja ja hän aloittaa työt yleensä aamuseitsemältä. Sitä ennen hän vie pienet päiväkotiin. Aku pääsee kouluun jo itse. Töistä Roos pääsee yleensä kahdelta tai kolmelta.
– Teen 50-prosenttista työaikaa ja määräaikaisia töitä. Se työaika on sopinut tähän elämäntilanteeseen hyvin. On aikaa viedä Aku aikaisempiin treenivuoroihin, Roos sanoo.
Perjantai on haastavin päivä. Kotoa on Varissuon jäähallille puolen tunnin matka ruuhka-aikaan. Tästä syystä Jasmina Roos ajaa aina arkisin Raision moottoritien kautta ruuhkien välttämiseksi.
– Aina perjantaisin haen töiden jälkeen Akun suoraan kotoa ja lähden viemään harkkoihin. Jätän Akun hallille puoli neljältä ja sen jälkeen ajan suoraan päiväkotiin hakemaan pikkuveljet. Sen jälkeen ajamme pikkuveljien kanssa jäähallille katsomaan hetkeksi harkkoja.
Kolmen tunnin kuskausruljanssin jälkeen perhe on kotona kuudelta.
Sunnuntaina aamuksi jäähallille
Viikonloppuna ajetaan taas, nyt peleihin. Esimerkiksi jos peli on sunnuntaina Naantalin jäähallilla yhdeksältä, paikalla pitää olla kahdeksalta. Kotoa pitää lähteä puoli kahdeksalta.
Iän karttuessa pelimatkat pitenevät. Keväällä Akun joukkueella on pelejä Forssassa asti. Ja äitihän ajaa.
– Olin kaksi viikkoa ilman autoa, mutta siitä ei tullut mitään. Perheessämme on pakko olla auto.
Kolmen pojan saaminen liikkeelle aikaisin ei ole aina helppoa.
– Sunnuntaina pitää olla usein kahdeksalta aamulla jäähallilla. Kyllähän sitä kaksi kertaa miettii, onko pakko nousta, Jasmina Roos sanoo.
Aku Latva laittaa varusteet jääkiekkokassiin.Kalle Mäkelä / Yle
Väsymys hellittää jäähallilla, kun huomaa, miten poika nauttii jääkiekosta ja pelaamisesta. Jääkiekko oli Akun oma valinta. Hän meni kahdeksanvuotiaana kiekkokouluun ja pääsi sieltä suoraan joukkueeseen.
– Mitä äiti ei tekisi lasten eteen? Aku osaa nauttia jääkiekosta ja on mukava nähdä, miten innokas hän on. Kun lapsi nauttii, äitikin nauttii.
– Joukkuehenki on erittäin hyvä, ja Akusta on tullut sosiaalisempi harrastuksen takia.
Äidistä tuli myös kiekkofani
Jasmina Roos ei aikaisemmin seurannut jääkiekkoa ollenkaan. Kun hän muutti asumaan Turkuun jäähallin lähelle, hän on käynyt seuraamassa poikansa kanssa TPS:n pelejä.
– Olen alkanut pitää jääkiekosta. Katsoin MM-kisojakin.
Kolmevuotias Vili tahtoisi kovasti kiekkokouluun, mutta hän on vielä liian nuori. Jasmina Roos sanoo, että ensi kaudella Vili ja Eetu saavat ruveta yhdessä harrastamaan jääkiekkoa.
Kolme poikaa, kolme jääkiekkokassia ja kolmet treenit.
Neljäksi poika salibandyyn. Viideksi tyttö tanssitunnille. Sieltä suoraan hakemaan toinen lapsi kotiin treeneistä. Illan viimeinen kuskaus on kahdeksalta. Viikonloput peleissä ja kisoissa.
Tällaista arki on monella vanhemmalla nykyään.
85 prosenttia suomalaisista lapsista ja nuorista kertoo, että heillä on jokin harrastus. Suomesta ei löydy kuitenkaan tutkimusta, paljonko lapsilla keskimäärin kuluu aikaa eri harjoituksiin.
– On aivan totta, että lasten harrastuksiin käytettyä aikaa on tutkittu vain vähän, Tilastokeskuksen tutkija Riitta Hanifi sanoo.
Siksi Yle pyysi yli 20 lajiliitolta ja järjestöltä arviota siihen, paljonko eri lajeihin menee aikaa viikossa keskimäärin.
Aikoja voi vertailla tästä koneesta. Luvuissa eivät ole mukana matkat kodista harjoituspaikalle.
Jopa 40 tuntia viikossa
Vastausten perusteella kilpatasolla urheilevalla lapsella kuluu monessa lajissa yli 20 tuntia viikossa harrastukseen. Monessa lajissa menee aikaa tätäkin enemmän.
Esimerkiksi taitoluisteluun menee yläkouluikäisellä aikaa jopa 40 tuntia viikossa. Yläkouluikäisellä on kilpatasolla harjoitukset 8–10 kertaa viikossa, mihin menee 20 tuntia. Saman verran aikaa menee kahden päivän kilpailuun matkoineen.
– Arviot ovat todella karkeita. Luvut vaihtelevat suuresti eritasoisten seurojen ja urheilijoiden kohdalla, Suomen Taitoluisteluliiton valmennuspäällikkö Satu Niittynen sanoo.
Matias Väänänen / Yle
Ylen vertailussa olevat ajat ovat liittojen tai järjestöjen arvioita keskimääräisestä lajiin kuuluvasta ajasta. Harrastukseen kuuluva aika riippuu iästä, joukkueesta ja välimatkoista. Siksi ne voivat vaihdella yksilöittäin.
Yksi vaikeimmista lajeista arvioida aikaa on voimistelu. Siihen voi kulua yhtä paljon aikaa kuin taitoluisteluun tai sitten ei.
– Voimisteluliiton alla on yhdeksän virallista kilpalajia ja useita eri harrastemuotoja tämän päälle aina parkourista tanssin kautta akrobatiavoimisteluun, Suomen Voimisteluliiton pääsihteeri Maria Laakso muistuttaa.
Yle pyysi arviot sekä harrastus- että kilpatasolle. Kilpatasolla tarkoitetaan tässä vertailussa tavoitteellista harrastamista, jossa asetetaan selkeitä tavoitteita ja käydään kilpailuissa.
Esimerkiksi voimistelussa voi olla yläkouluikäisellä jopa yhdeksät treenit viikossa, jos kilpaillaan. Yhdet treenit kestävät 1,5–4 tuntia.
Yläkouluikäisellä voi olla voimistelussa lisäksi 6–20 esiintymistä vuodessa ja jopa kymmenen leiriä. Toisaalta voimistelua voi harrastaa vain kerran viikossa.
Suosituimmat lajit
Tutkimustietoa eri lajien harrastamisesta on niukasti. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen tutkimus on selvittänyt eniten harrastettuja lajeja. Kyselyyn vastasi liki 7 000 lasta.
62 prosenttia 9–15-vuotiaista lapsista ilmoitti vuonna 2016 harrastavansa urheiluseurassa. Suosituimpia lajeja ovat kyselyn mukaan jalkapallo, salibandy ja jääkiekko.
Myös lisenssejä on saman tutkimuksen mukaan eniten jalkapallossa, jääkiekossa ja salibandyssa.
Asmo Raimoaho / Yle
Huipulla ennen aikuisikää
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen erikoistutkija Kaisu Mononen on osin yllättynyt harrastuksiin kuluvasta ajasta.
– Määrät kuulostavat aika kovilta. Jos määrään kuuluu höntsy- ja koululiikuntaa, sitten se on helpompi ymmärtää. Mutta olen vähän yllättynyt, että viikossa voi kulua jopa 40 tuntia.
Siihen on selkeä syy, miksi esimerkiksi voimistelussa ja taitoluistelussa harrastusmäärät ovat suuria.
– Vaativissa taitolajeissa, kuten voimistelussa tai taitoluistelussa, huipulla ollaan jo ennen aikuisikää. Se tarkoittaa sitä, että harjoittelu on tehtävä lapsena, erikoistutkija sanoo.
"Minimi 20 tuntia viikossa"
Monessa lajissa ei tehdä virallisesti jakoa kilpailu- ja harrastustason välillä. Siksi harrastuskoneessa voi olla sama aika molemmilla tasoilla.
– Meille oli hieman haastavaa määritellä, mikä partiossa olisi tuo ”kilpataso”. Päädyimme siihen, että meillä ei sellaista varsinaisesti ole. Partiossa jokainen voi määritellä, kuinka paljon haluaa olla mukana, viestintä- ja markkinointipäällikkö Anna Koroma-Mikkola Suomen Partiolaisista sanoo.
Perinteisesti partiota on voinut harrastaa vasta kouluiässä. Nyt partioon on tulossa uusi perhepartiomuoto, jossa alle kouluikäiset lapset voivat osallistua yhdessä vanhempiensa kanssa kerran kuukaudessa.
Kalle Mäkelä / Yle
– Me emme jaa harrastajiamme harrastus- ja kilpatasoille kuin vasta 14–15 vuoden iässä, Suomen Jääkiekkoliiton juniori- ja seuratoimintajohtaja Turkka Tervomaa sanoo myös.
Harrastuskoneessa on merkitty vain oman lajin harrastamiset. Monen lajin edustajat korostavat monipuolisen liikunnan merkitystä.
Esimerkiksi jääkiekossa 12–14-vuotiailla on suosituksen mukaan kymmenen tuntia viikossa ohjattua jääkiekon harjoittelua ja pelaamista, viisi tuntia omaehtoista pihalätkää tai muuta ja viisi tuntia muuta liikkumista ja pelaamista.
– Minimi kaikelle liikunnalle ja urheilulle on 20 tuntia viikossa, mutta mielellään enemmän ja nimenomaan omatoimista monipuolista tekemistä, Turkka Tervomaa sanoo.
Myös Lentopalloliiton urheilutoiminnan johtaja Sami Heikkiniemi sanoo, että terveen lapsen tulisi liikkua 20 tuntia viikossa. Urheilijaksi tavoittelevan nuoren tulisi hänen mukaansa puolestaan liikkua 25–30 tuntia viikossa.
Mikä on sopiva aika harrastukselle?
Erikoistutkija Kaisu Monosen mukaan harrastukseen kuluva aika riippuu lapsesta ja tavoitteista.
– Jos asiaa ajatellaan terveyden kannalta, YK:n terveysjärjestö WHO suosittelee, että jokaisen lapsen tulisi liikkua reippaasti joka päivä 60 minuuttia. Tämän lisäksi raskaampaa liikuntaa pitäisi olla useita kertoja viikossa.
Usein puhutaan 20 tunnista viikossa miniminä.
– Ne luvut perustuvat huippu-urheilijoiden kokemuksiin, kun on katsottu taaksepäin, millainen polku on ollut huipulle. Samalla pitäisi korostaa, että huipulla olleet aikuisurheilijat ovat lähes poikkeuksetta harrastaneet lapsena monipuolisesti eri lajeja ja harjoitteluun on kuulunut sekä ohjattua että omatoimista liikuntaa ja urheilua.
Getty Images
Erikoistutkija korostaisi nykyistä enemmän juuri monipuolisuutta.
– Aika loppuu ja rajat tulevat vastaan, jos harrastusmäärät yhdessä lajissa ovat kovat. Lapsi voi kyllästyä ja väsyä ja lopettaa lajin kokonaan. Siinä on omat riskinsä.
Laadukaskaan harjoittelu ei takaa kehittymistä. Pitää muistaa riittävä lepo ja monipuolinen ravinto.
– Lapsi on itse paras mittari. Tärkeintä on kuunnella lasta. Harrastuksen pitäisi lähteä lapsen omasta halusta. Jos on innostunut, jaksaa harrastaa enemmän.
Suuri osa ei liiku tarpeeksi
Lasten liikkuminen on hyvä asia, koska fyysisen aktiivisuuden positiiviset vaikutukset ovat tutkijan mukaan kiistattomat.
Suuri osa suomalaisista lapsista ei liiku tarpeeksi. Lähes joka kolmas tytöistä ja 35 prosenttia pojista liikkuu vähintään tunnin päivässä.
– On niitä, jotka eivät liiku juuri ollenkaan ja toiset liikkuvat tosi paljon. Passiivisuus ja paikallaan oleminen ovat suuria ongelmia nykyään.
Pylväät kertovat eri vuosien tilanteen 2002-2018, miten paljon lapset liikkuvat.Asmo Raimoaho / Yle
Yhä useampi lapsi liikkuu urheiluseuroissa. Tutkijan mukaan urheiluseuroissa harrastavien fyysinen aktiivisuus on korkeampi kuin omaehtoisesti liikkuvien. Urheiluseuroissa liikkuvat lapset ovat tutkimuksen mukaan myös motoriikaltaan taitavampia.
– Jokainen lapsi on yksilöllinen. Myös kiinnostuksen kohteet ovat yksilöllisiä. Sitä pitää kunnioittaa. Osalla lapsista riittää energiaa ja on hyvä, että he voivat purkaa sitä harrastuksessa. Toiset viihtyvät kotona ja voi olla lukemista tai musiikkia harrastuksena, Kaisu Mononen sanoo.
Bändi vie aikaa
On vaikea mitata, paljonko omatoimiseen harjoitteluun kuluu aikaa. Jos kikkailee pallolla ulkona, onko se jalkapallon harrastamista?
Suomen Musiikkioppilaitosten liiton puheenjohtaja Jouni Auramo sanoo, että omatoimiseen harjoitteluun kuluvasta ajasta on mahdotonta antaa arviota.
– Suosituksia toki on, että lähes joka päivä olisi hyvä harjoitella. Varttuneimmilla ja innostuneimmilla aikaa kuluu siihen jopa tunteja päivässä.
Heli Mäkikauppila / Yle
Musiikkiharrastuksessa kilpatasoksi lasketaan sellaiset erityislahjakkaat, jotka jo nuorina harjoittelevat omatoimisesti erityisen paljon.
– Orkesteri- ja bändisoittimissa kertoja ja tunteja kertyy enemmän kuin esimerkiksi pianon yhteismusisointi vie aikaa. Tässäkin on isoja alueellisia eroja, Auramo sanoo.
Vanhempien merkitys kasvaa
Kaikessa harrastamisessa vanhemmat ovat tärkeitä mahdollistajia. Vanhemmat kuskaavat, kustantavat ja kannustavat.
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen tutkijoiden Niilo Konttisen ja Outi Aarresolan mukaan vanhempien merkitys kasvaa, koska nuoret tulevat seuratoimintaan yhä nuorempina.
Tutkimuksen mukaan vanhemmilla on suuri merkitys varsinkin maastohiihdossa ja yleisurheilussa. Mitä intensiivisemmin lapsi harrastaa, sitä enemmän vanhemmat osallistuvat yleensä harrastukseen.
Myös vanhempien oma harrastustausta vaikuttaa selvästi lapsien harrastamiseen. Tosissaan kisaavien lapsien isistä peräti joka neljäs oli harrastanut urheilua vähintään SM-tasolla.
Kahta 18-vuotiasta epäillään Tampereella ja Turussa törkeästä parituksesta. Epäilty rikollinen toiminta on kestänyt pidemmän aikaa Tampereella kuin alun perin on luultu.
Poliisi kertoi aiemmin, että epäillyt teot ovat tapahtuneet syyskuussa Turussa ja Tampereella.
Rikoskomisario Hannu Kallioniemi sanoo, että epäilty teko alkoi Tampereella jo toukokuussa, eikä vasta syyskuussa. Pirkanmaan käräjäoikeus vangitsi lokakuussa vuonna 2000 syntyneet naisen ja miehen todennäköisin syin epäiltynä törkeästä parituksesta.
Epäillyt ovat yhä vangittuina.
Kallioniemi on vaitonainen tapauksessa, eikä paljasta uhrien lukumäärää. Asiakirjat on määrätty salaisiksi.
Facebook-päivitysten mukaan epäillyt ovat avoliitossa.
Törkeästä parituksesta voidaan tuomita vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Törkeässä parituksessa tavoitellaan yleensä huomattavaa taloudellista hyötyä, rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai kohteena on alle 18-vuotias lapsi.
Pirkanmaan ELY-keskus vaatii Näsijärven vesistötäytölle myönnetyn luvan kumoamista. Aluehallintovirasto on myöntänyt Tampereen kaupungille luvan täyttää Vaitinaron ranta-aluetta Lielahdessa miljoonalla kuutiometrillä louhetta. Täyttöalue on 9 hehtaarin suuruinen.
Ely-keskus on jättänyt valituksen täyttöluvasta Vaasan hallinto-oikeuteen. Lisäksi se vaatii hallinto-oikeutta kumoamaan valmisteluluvan, joka sallii töiden aloittamisen Näsijärven rannassa muutoksen hausta huolimatta.
– Aluehallintoviraston myöntämä lupa perustuu ELY-keskuksen näkemyksen mukaan puutteellisiin selvityksiin vesistötäytön vaikutuksista pohjavesialueeseen. Lisäksi kaupungille on annettu lupa aloittaa hankkeen toteuttamista valmistelevat toimenpiteet, vaikka niiden vaikutusta pohjavesimuodostumaan ei tunneta, sanoo ylitarkastaja Vesa Hyvärinen Pirkanmaan ELY-keskuksesta.
– Täyttö muuttaa pohjavesimuodostuman ominaisuuksia peruuttamattomasti, eikä vaikutuksen suuruutta tunneta riittävän hyvin.
ELY-keskuksen käsityksen mukaan myös valmisteluluvalla sallitut toimenpiteet aiheuttavat ympäristössä haitallisia muutoksia, joita ei voi palauttaa ennalleen.
Tampereen kaupunki haluaa täyttää Näsijärven rantaa raitiotien rakentamista varten. Raitiotien toinen vaihe kulkisi rannan kautta Lielahteen.
ELY-keskuksen mielestä raitiotien linjaukselle on olemassa myös muita vaihtoehtoja.
Ravintolayhtiö Restamaxin yhteistoimintaneuvottelut ovat päättyneet. Neuvottelut johtavat 200 tehtävän vähentämiseen ja 40 tehtävän osa-aikaistamiseen, yhtiö kertoo pörssitiedotteessaan.
Yhtiön mukaan järjestelyt koskevat sekä toimihenkilöitä että työntekijöitä. Tehtäviä vähennetään vapaaehtoisten järjestelyjen ja irtisanomisten kautta sekä satunnaisesti työhön kutsuttavien työsuhteiden päättyessä.
Neuvottelut koskivat RR Holdingin ja sen tytäryhtiöiden Royal Ravintoloiden, Royal Konseptiravintoloiden ja Sushi Worldin henkilöstöä.
Restamax arvioi saavuttavansa toimilla vähintään kuuden miljoonan euron synergiahyödyt ensi vuonna.
Tampereella Hervannassa, Keinupuistokeskuksen palvelutalossa kuuluu iloista puheensorinaa käytävän päästä. Viisi naista istuu pöydän ympärillä ja sukkapuikot kilisevät. Alueen asukkaiden yhteisellä toimintatorilla on tämän syksyn ensimmäinen sukkapiirin kokoontuminen.
– Tästä tulee tosi paksu sukka, kuuluu kuvaus käsillä olevasta kutimesta.
– Tämä on ihan tylsä, tavallinen harmaa sukka, nauraa toinen.
Samaan aikaan yhteisötaiteilija Kanerva Niemelä keräilee joukkoja pian alkavaan laulutuokioon. Tällä kertaa kokoonnutaan pihalle rakennettuun jurttaan, joka on aamupäivän aikana lämmitetty mukavan lämpimäksi.
Kuvataiteilija Kanerva Niemelä on suunnitellut ja toteuttanut palvelukeskuksen taide- ja kulttuuritoimintaa kuukausipalkkaisena yhteisötaiteilijana jo vuoden ajan.Anne Savin / Yle
– Lauletaanko jotain tuttua sävelmää, kysyy Kanerva Niemelä ja aloittaa laulun. Sini-valkoiset liinat liihottavat laulun tahdissa.
– Tämä kaikki on osa meidän talon kulttuuritoimintaa. Täällä tehdään yhteisötaidetta asukkaiden kanssa. Se voi olla liikunnallista, musiikkia, kuvataidetta tai teatteria. Asukkaat esittävät myös toiveita toiminnasta ja niitä pyritään toteuttamaan, Niemelä esittelee.
Vakituinen harvinaisuus
Kanerva Niemelä on työskennellyt tuntipalkkaisena kulttuuriohjaajana Pirkanmaan Senioripalveluiden kolmessa palvelutalossa usean vuoden ajan, mutta viimeisen vuoden hän on tehnyt töitä kuukausipalkalla.
– Kulttuuria on toki viety hoitolaitoksiin aina, mutta toiminta ei ole ollut pitkäjänteistä. Kaikki on ollut vähän hajallaan piilossa, koska kulttuuria ei sote-alalla ole perinteisesti nostettu esiin edes senioritaloissa, joissa ihmiset asuvat.
Kuukausipalkkaisena yhteisötaiteilijana Niemelä on voinut tehdä töitä ilman, että rahoituksen loppu häämöttää. Nyt taide on saanut myös omat lähettiläät eli kulttuuri-innostajat Pirkanmaan Senioripalveluiden kolmeen palvelukeskukseen.
Kulttuuri-innostajat Jenny Palomäki (vas.), Anne Lahtinen ja Satu Nokkonen tekevät töitä Pirkanmaan Senioripalveluiden yksiköissä Tampereella.Anne Savin / Yle
Kaukaharjukeskuksessa Kaukajärvellä muistisairaiden kanssa työskentelevä lähihoitaja Jenny Palomäki on yksi kulttuuri-innostaja.
– Tehtäväni on keksiä meidän ryhmäkodin väelle kaikkea kivaa tekemistä ja yritän saada myös muun tiimin innostumaan tästä, Palomäki sanoo.
Vaikka tänä päivänä jo tunnustetaan, että kulttuuri ja taide kuuluvat kaikille, niiden tuominen hoitolaitoksiin ei ole itsestään selvää.
– Asukkaat ovat tykänneet toiminnasta tosi paljon. Välillä tiimin kanssa on kuitenkin pieniä ongelmia, koska uuden ja mukamas ylimääräisen tuominen kaiken muun työn oheen on vielä niin uusi asia, Palomäki harmittelee.
Pirkanmaa edelläkävijä kulttuurin ja taiteen tarjoajana
Läänintaiteilija Arttu Haapalainen Taiteen edistämiskeskuksesta kertoo, että Pirkanmaalla on kuitenkin menty paljon eteenpäin viime vuosina.
– Tampereen kaupungilla ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä on ymmärretty taiteen ja kulttuurin yhteys hyvinvointiin jo lähes kymmenen vuotta. Esimerkiksi Tampereen suurimmassa vanhainkodissa Koukkuniemessä on koulutettu henkilökuntaa siihen, miten omassa työssä voi tuoda esiin taidetta ja kulttuuria, Haapalainen kehuu.
Taiteen ja kulttuurin merkityksen ymmärtäminen hyvinvoinnille voi Haapalaisen mukaan olla jopa kilpailuetu yksityiselle hoitolaitokselle, kun hoitolaitoksia ryhdytään kilpailuttamaan sote-uudistuksen jälkeen.
Tavoitteena on saada uudessa maakuntahallinnossa sote-budjettiin erikseen korvamerkitty osuus taiteelle ja kulttuurille. Arttu Haapalainen
Taiteen ja kulttuurin lisääminen on tällä hetkellä vahvassa valtiollisessa mietinnässä. Sosiaali- ja terveysministeriöltä sekä opetus- ja kulttuuriministeriöltä on tulossa tänä vuonna yhteinen suositus taiteen ja kulttuurin lisäämisestä sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä.
– Asia on nähty arvokkaaksi jo useita vuosia, mutta tällä hetkellä puuttuu vielä se, miten toiminnot ja käytännöt saadaan pysyviksi, Haapalainen sanoo.
Erilaiset taide- ja kulttuurihankkeet toteutetaan tällä hetkellä projektirahoituksella, eli toiminnalta puuttuu pitkäjänteisyys.
– Tavoitteena on saada uudessa maakuntahallinnossa sote-budjettiin erikseen korvamerkitty osuus taiteelle ja kulttuurille.
Pioneerityötä innostuneiden ihmisten voimin
Pirkanmaan Senioripalveluiden yksiköissä taide ja kulttuuri ovat saaneet hyvän jalansijan. Jokaisessa kolmessa yksikössä on oma kulttuuri-innostaja ja työllä on jatkumo.
Toimintaa vetävän kuukausipalkkaisen yhteistötaiteilijan tehtävää voi pitää pioneerityönä. Kanerva Niemelän mielestä pioneerityötä tekee myös yritys, joka hänet on palkannut.
– Tuloksiin on vaikuttanut johdon luja tahto. Täällä on nähty taide- ja kulttuurihankkeita, joilla on onnistuttu tuottamaan hyvinvointia ihmisille ja viety toimintaa jääräpäisesti eteenpäin, jotta se on saatu toteutumaan, Niemelä kuvaa Pirkanmaan Senioripalveluiden toimintaa.
Kanerva Niemelä lauloi tuttuja lauluja yhdessä Anja Värälän kanssa.Anne Savin / Yle
Kulttuurin vieminen hoitolaitoksiin on edistynyt viime vuosina jo merkittävästi, sillä enää ei ensimmäinen kysymys ole ”miksi”, vaan tänä päivänä kysytään yhä useammin ”miten”.
– Tietoisuus on lisääntynyt. On olemassa kansainvälisiä tutkimuksia ja sen lisäksi hoitolaitosten johto ja hoitohenkilökunta alkavat ymmärtää, että sen lisäksi että kulttuuritoiminta on virkistävää, se on eräänlainen lääke hyvinvointiin, Niemelä kertoo.
Tammikuussa käynnistyy valtakunnallinen #100minuuttiataidetta-projekti, jonka viestinä on jokaisen ihmisen oikeus sataan minuuttiin taidetta ja kulttuuria viikossa.
– Meillä sata minuuttia toteutuu hyvin helposti. Päinvastoin asukkaat välillä harmittelevat, kun eivät ehdi kaikkeen, koska tarjontaa on niin paljon, Kanerva Niemelä naurahtaa ja kiirehtii valmistelemaan seuraavaa viriketuokiota.
Riihimäen ja Tampereen välisellä pääradan osalla korvataan suurin osa junista busseilla viitenä seuraavana lauantaina. Raideliikenteen katkojen syy on elinkaarensa päähän tulleiden turvalaitteiden uusiminen.
Muutostöiden aikana rataosalla pystytään ajamaan vain osa kaukojunista sekä yksittäisiä tavarajunia. Lauantaisin aamuneljältä alkavat katkot kestävät kerrallaan 24 tuntia, ilmoittaa Liikennevirasto.
Turvalaitteilla valvotaan junien sijaintia ja nopeutta. Nyt asennettavan tietokonepohjaisen turvalaitejärjestelmän arvioidaan palvelevan junaliikennettä noin 30 vuotta.
Siivoojan palkka putosi 400 euroa kuukaudessa siirryttäessä noudattamaan yksityisen kiinteistöpalvelualan sopimusta. Lähihoitajan palkkapussi keveni 200 eurolla kuukaudessa ja sairaanhoitajan 300 eurolla, kun työnantaja vaihtui yksityiseksi hoivakodiksi.
Soittokierros ammattiliittoihin paljastaa, että työntekijän palkka voi pudota huomattavasti, jos siirrytään noudattamaan yksityisen puolen työehtosopimuksia.
Valtion ja kuntien palveluiden yksityistäminen ja liikelaitosten muuttaminen yhtiöiksi on viime vuosien trendi. Kunnalliset ja suunnitteilla olevat maakunnalliset osakeyhtiöt voivat tuottaa palveluja omalla henkilökunnalla tai palvelut kilpailutetaan parhaimman tarjouksen tekijälle. Monilla aloilla yksityisen puolen palkkataso on julkista huonompi.
Myös parannuksia on tullut, esimerkiksi työyhteisön toiminnassa, työterveyshuollossa tai muissa olosuhteissa.
Mikä on sinun tarinasi? Keräämme kokemuksia, siitä, mikä muuttui kun työnantaja vaihtui kunnalta, valtiolta tai liikelaitokselta yhtiöksi. Vai perustitko itse yrityksen vai loppuivatko työt?
Teemme aiheesta myöhemmin sisältöjä. Kyselyyn voi vastata nimimerkillä, mutta vastaukset otetaan huomioon vain, kun ilmoitat yhteystietosi. Ne jäävät vain toimituksen tietoon.
Kuntien omistamien osakeyhtiöiden määrä on lisääntynyt yli 2 500:aan ja liikelaitoksia on jäljellä noin sata.
Esimerkiksi Tampereella on yhtiöitetty reilun vuoden aikana viimeisiä liikelaitoksia oikein jonossa. Noin 1 300 Tampereen kaupungin työntekijää on poistunut tai poistuu kaupungin palkkalistoilta.
Kaupungin rakennuksista vastannut Tilakeskus on nykyisin Tilapalvelut Oy, ateria- ja siivouspalvelut muuttuvat Pirkanmaan Voimia Oy:ksi. Päätös Infran yhtiöittämisestä odottaa valtuuston vahvistusta. Sen jälkeen kaduista, puistoista ja kaupungin työkoneista vastaa osakeyhtiö.
Myös talous- ja henkilöstöhallinto muuttuu. Sitä varten muodostetaan yhteinen osakeyhtiö sairaanhoitopiirin ja Oulun kaupungin perustaman Monetra Oy:n kanssa.
Ohjaaja nimittää hallitukset
Yhtiöittämisestä Tampereella vastaa kaupunginhallituksen konsernijaosto. Sen puheenjohtaja Kalervo Kummola (kok.) sanoo yhtiömuodon olevan liikelaitoksia parempi sujuvamman johtamisen takia.
– Osakeyhtiö on hyvin ketterä päätöksenteossa. Hallitus voidaan kutsua vaikka samana päivänä paikalle. Liikelaitoksissa isot asiat menevät valtuuston ja budjetin kautta ja johtokunta valitaan valtuustossa neljäksi vuodeksi kerrallaan. Sitä on vaikea ohjata. Yhtiöissä on omistajaohjauksen valitsemat hallituksen jäsenet, Kalervo Kummola perustelee.
Tampereella suuntana on ollut se, että yhtiöiden hallituksiin nimitetään liiketoiminnan ammattilaisia kunnallispoliitikkojen sijaan.
Kalervo Kummola on vakuuttunut liikelaitosten yhtiöittämisen eduista.Jani Aarnio / Yle
Yhtiöittäminen vie tarjouskilpailutalouteen
Osakeyhtiön tavoitteena on tuottaa voittoa.
Kunnallinen yhtiö tuottaa palveluja pääasiassa omistajalleen. Kaupunki voi hankkia palvelut omalta yhtiöltään kilpailuttamatta.
Kaupunkiyhtiössä päätetään, mitä omana työnä tehdään ja mihin hankitaan aliurakoitsijoita.
Kunta voi hakea edullisinta hintaa markkinoilta kilpailuttamalla koko palvelutuotannon, silloin omat yhtiöt ovat yksiä tarjoustentekijöitä muiden firmojen joukossa.
Miten kaupungin koneita on tehokkainta huoltaa?Turkka Korkiamäki / Yle
Tässä piilee työntekijäpuolen mukaan suurin uhka. Eikä se ole pelkkää vilkasta mielikuvitusta.
Esimerkiksi elinkeinoministeri Mika Lintilän tilaama selvitys kansalliseksi yrittäjyysstrategiaksi valmistui lokakuun alussa. Sen mukaan kuntien odotetaan vetäytyvän järjestelmällisesti markkinoilta ja tekevän tilaa yksityiselle tarjonnalle.
Yrittäjyysselvityksen ajatusten odotetaan kantavan seuraavan hallituksen ohjelmaan.
Yksityisten alojen työehdot huolestuttavat
Yhtiöittämisessä työehtosopimukset vaihtuvat yleensä kunta-alan virka- ja työehtosopimuksesta kuntayhtiöille perustetun Avaintyönantajien kanssa neuvoteltuun AVAINTES:iin.
Sopimukset ovat pääpiirteittäin samankaltaisia, mutta soveltamista on esimerkiksi tuntipalkkaisten lomapäivien laskemistavassa. Jos työntekijä siirtyy myöhemmin yksityisen puolen työehtosopimuksiin, voi edessä olla ammatista riippuen huomattava palkkojen ja muiden etujen huononeminen.
Infran verstaalla huolletaan pääasiassa kaupungin kalustoa, mutta yksityisiäkin asiakkaita on.Turkka Korkiamäki / Yle
Kokeneen työntekijän palkkaa voi pudota sadoilla euroilla, jos työsuhde alkaa alusta yksityisen puolen minimipalkalla.
– Tällaisesta niin sanotusta kaupungin sisäisestä osakeyhtiöstä ei ole pitkä matka vapaaseen kilpailuun. Ja mitä esimerkkejä on nähty, niin kyytihän on Suomessa melko kylmää, sanoo Tampereen JHL:n ammattiosasto 3:n puheenjohtaja Markku Kivistö.
Mikään pakkohan yhtiöittäminen ei ole. Markku Kivistö muistuttaa, että esimerkiksi Helsingissä Tampereen Infraa vastaavasta rakentamispalveluvirastosta Starasta tehtiin liikelaitos vuonna 2017.
Ensimmäinen askel on jo otettu
Tampereen Tilapalvelut Oy:n pääluottamusmiehellä Jani Moisiolla on takanaan tuore kokemus yhtiöittämisestä. Henkilöstölle neuvoteltiin siirtosopimus, jossa he tulivat liikelaitoksesta yhtiöön vanhoina työntekijöinä.
Muutos arkisessa työssä on ollut aika huomaamatonta. Työntekijät saivat edustajan yhtiön hallitukseen ja tähän järjestelyyn on oltu tyytyväisiä.
Jani Moision mukaan yhtiöittämisen alkutaival on sujunut ongelmitta, mutta yhtiön toimintatapa voi muuttua.Jari Hakkarainen / Yle
– Byrokratia on keventynyt, mutta liikelaitoksenkin toimintaa olisi voitu keventää samaan suuntaan.
Jani Moisio vastusti yhtiöittämistä.
– Tulevaisuus on kiinni yhtiön hallituksesta, millaisia suuntaviivoja se vetää. Näköpiirissä ei ole nyt muutoksia, mutta politiikka voi aina muuttua. Kun ensimmäinen askel yhtiömuotoon on otettu, on helppo ottaa sitten se seuraava askel, Jani Moiso miettii.
Tampereen omistajaohjausta linjaava Kalervo Kummola arvioi, että esimerkiksi Infra on ainakin alkuvaiheessa vielä pitkään niin sanottu in house -yhtiö, eli se tuottaa pääasiassa kaupungin tarvitsemia palveluja.
– Esimerkiksi Turussa ollaan aika paljon pidemmällä näissä asioissa.
Infran keskittyy yhtiönäkin kaupungin töihin. "Ainakin aluksi", Kalervo Kummola toteaa.Turkka Korkiamäki / Yle
Turku on kilpailuttanut osakeyhtiöittensä kanssa tekemät palvelusopimukset. Omat yhtiöt ovat olleet samalla viivalla mukana tarjouskilpailussa kuin yksityisetkin. Työtä on siirtynyt kaupungin yhtiöiltä urakoitsijoille ja kustannustaso on pudonnut selvästi.
– Totta kai tarkoitus on tehdä pientä voittoakin, Kalervo Kummola palaa perusasioihin.
Osakeyhtiömallin suosio perustuu myös siihen, että yhtiöiden on helpompi toimia ylikunnallisesti. Yhtiöitä voidaan perustaa yhdessä sairaanhoitopiirin ja eri kuntien kanssa. Kuntarajojen yli mennään ja tullaan tilanteen mukaan. Oulun kaupungin talous- ja henkilöstöhallintoon perustettu Monetra Oy on mukana myös uudessa yhtiössä keskellä Suomea.
– Nyt esimerkiksi yhtiöitettiin Tampereen taloushallinto Oulun, Jyväskylän ja Kuopion kanssa yhdessä. Nämä tulevat olemaan isompia ja isompia kokonaisuuksia. Silloin oikeastaan yhtiömalli on ainoa mahdollisuus.
”Yhtiöittäminen on muotia, mutta ei pakollista”
Yliopistotutkija Helena Hirvonen Jyväskylän yliopistosta on tutkinut yhtiöittämistä työn ja peruspalvelujen näkökulmasta. Esimerkiksi kuinka sosiaali- ja terveydenhoitotyö tai tukipalvelutyöt muuttuvat.
Helena Hirvosen mielestä yhtiöittäminen on trendi, mutta kuntapalvelut voidaan järjestää toisinkin.Marko Melto / Yle
– Yhtiöittämiselle on vaihtoehtoja. Liikelaitokset eivät monessa tapauksessa ole taloudellisesti tehottomia suinkaan. Hyvin monessa paikkaa palvelut toimivat aika sujuvasti ja erittäin taloudellisesti, eli mitään välttämätöntä pakkoa sille yhtiöittämiselle ei ole.
Se on siis poliittinen valinta?
– Se on poliittinen valinta, jonkinlainen trendi, joka vallitsee julkishallinnossa säästöjen tekemiseksi.
Työssäkäyviä köyhiä tulee lisää
Suurin muutos tapahtuu toimintalogiikassa, Helena Hirvonen kertoo.
Liikelaitoksen tavoitteena on palvelujen tuottaminen kuntalaisille, yhtiöiden tavoite on tuottaa voittoa.
– Kaikki osapuolet osallistetaan voitontavoitteluun tavalla tai toisella. Työntekijälle se näkyy työn ehtojen muuttumisena ja monessa tapauksessa palkkauksen heikkenemisenä.
– Meillä on entistä enemmän työssäkäyviä köyhiä. Tämä on selkeä ilmiö jo Suomessa, ihmiset eivät tule toimeen palkallaan.
Epävarmuus lisääntyy, kun yhtiö joutuukin kilpailutilanteeseen muiden yritysten kanssa.
– Kilpailutuksia voi myös hävitä ja siinä tapauksessa myös työntekijän irtisanominen on herkemmässä, Helena Hirvonen muistuttaa.
Ne tuotannollistaloudelliset syyt siis.
Palkkapussit ovat keventyneet monilla aloilla
Tilastokeskuksen palkkataulukoista saa jonkin verran vertailukelpoista tietoa julkisen ja yksityisen työnantajan maksamista palkoista. Tilastoissa on esimerkiksi päiväkodeissa ja hoitoalalla kymmenen prosentin eroja kuukauspalkkaisten keskiansioissa.
Kokemusperäisiä esimerkkejä työehtojen huononnuksista riittää. Soittokierros muutamaan ammattiliittoon vahvistaa käsitystä.
Yksityisiin hoivakoteihin siirtyneet hoitajat ovat huomanneet palkoissa isoja pudotuksia. Terveydenhoitoalan ammattiliiton Tehyn mukaan lähihoitajan kuukausipalkka on voinut pudota 200 eurolla ja sairaanhoitajan 300 eurolla kuukaudessa, kun on siirrytty yksityisen sosiaalipalvelualan puolelle.
Tilastojen tasolla esimerkiksi hoitoalalla kuukausipalkka on noin kymmenen prosenttia julkista huonompi yksityisissä firmoissa. Tapauskohtaisesti muutokset voivat olla suurempia.Ere Ek / Yle
Ikävimmillään on jouduttu tekemään nollatuntisopimuksia, eli töitä on vain tipotellen.
Kokeneen kunta-alan siivoojan palkasta on ainakin yksittäistapauksissa pudonnut lähes 400 euroa, kun muutosten jälkeen palkkaa maksetaan kiinteistöalan yksityisen sopimuksen mukaan.
Mitä mahtaa miettiä siivooja, jonka kuukausipalkkaa oli parhaimmillaan melkein 2 100 euroa ja nyt alle 1 700 euroa?
Tietysti vielä ikävämpää, on jos työt loppuvat kokonaan.
Valtio on jo yksityistynyt melkoisesti
Myös valtionhallinnossa on kokemusta peruspalvelujen yhtiöittämisestä. Esimerkiksi sopankeitto varuskunnissa on osakeyhtiön hommia.
Puolustusvoimien ruokahuollon palvelukeskus on nykyisin Leijona Catering, se tekee ruokaa maanpuolustajille.
Valtion ravitsemustyöntekijöistä on tullut yksityisen puolen sopimuksissa ravintolatyöntekijöitä.Yle
Leijona on ainakin vielä täysin valtion omistuksessa.
Siirtymäkauden jälkeen on siirrytty noudattamaan yksityisen Majoitus- ja ravintola-alan työehtosopimusta. Toimenkuvasta ja tilanteista riippuen palkat ovat pudonneet 250 eurosta jopa 600 euroon kuukaudessa. Samalla lomat lyhenivät, työntekijät kertovat.
Kuka muistaa vielä Tie- ja vesirakennushallituksen? TVH käy esimerkistä julkisen sektorin kehityskaaresta. Se muuttui aluksi liikelaitokseksi, sitten valtionyhtiöksi ja lopulta sijoitusyhtiön, yksityisen Ahlström Capitalin omistamaksi Destia Oy:ksi.
Yhtiö kilpailee valtion rahasta eli Liikenneviraston alueellista tieurakoista ja kilpailuttaa työtä edelleen aliurakoitsijoille. Oman keltaista kaluston rinnalla teiden kunnosta vastaa paikoin "isä, poika ja Belarus", eli perheyritys vanhalla traktorillaan, Destian konkarit vitsailevat.
Osakeyhtiöissä osakkeenomistajat ovat voittajia, jos tulosta syntyy. Kunnallisissa yhtiöissä hyötyjiä ovat kunnat ja kaupungit. Myöhemmin, jos yhtiöt myydään eteenpäin yksityisille sijoittajille, yksityistetään voitotkin. Ja riskit, koska aina ei voi voittaa.
Mäntän kuvataideviikkojen vuoden 2019 kuraattoriksi on valittu Marja Helander.
Helander on valokuva- ja videotaiteilija sekä elokuvaohjaaja, jonka juuret ovat Helsingissä ja Utsjoella. Hän on tutkinut teoksissaan muun muassa omaa identiteettiään suomalaisen ja saamelaisen kulttuurin välissä.
– En kuitenkaan ajattele niin, että kaikkien töideni aiheena olisi pakko olla tämä. Olen välillä työskennellyt myös muiden aiheiden parissa. Minulle sopii hyvin, että minusta puhutaan saamelaistaiteilijana. Jos tätä ei yhteydessäni mainita, niin sekään ei haittaa, hän kertoo kuvataideviikkojen tiedotteessa.
Ympäristökysymykset keskiössä
Marja Helander palkittiin tänä vuonna Tampereen elokuvajuhlien Risto Jarva -palkinnolla elokuvastaan Maan sisällä linnut, Eatnanvuloš lottit. Hänen teoksiaan on vuodesta 1992 lähtien ollut esillä useissa kymmenissä näyttelyissä sekä kotimaassa että ulkomailla. Mäntän kuvataideviikkoihin hän on osallistunut taiteilijana vuosina 1995 ja 2005.
Mäntän kuvataideviikkojen taiteilijat julkistetaan tammi-helmikuun vaihteessa. Tärkein aihe ensi kesänä on ympäristökysymykset.
– Monet taiteilijat käsittelevät tällä hetkellä teoksissaan ilmastonmuutosta ja luonnon tilaa, koska aihe on niin polttavan ajankohtainen, Helander sanoo.
Mäntän kuvataideviikot järjestetään nyt 24. kerran. Näyttely on avoinna 16.6. – 1.9.2019.
Pirkanmaan käräjäoikeus on tuominnut kaksi Hollannista luovutettua henkilöä pitkiin vankeustuomioihin.
Toinen syytetty tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta ehdottomaan vankeuteen kuudeksi vuodeksi ja toinen törkeästä huumausainerikoksesta ehdottomaan vankeuteen kolmeksi vuodeksi. Kolmannen syytetyn osalta syytteet hylättiin.
Suomeen kuljetettiin Hollannista autoon piilotettuna 19,1 kilon amfetamiinierä. Autosta takavarikoitiin huumeet Suomessa 16. syyskuuta 2017.
Käräjäoikeuden mukaan salakuljetusliiga toi kymmeniä kiloja amfetamiinia Suomeen kahdessa erässä.
Poliisi luonnehti aiemmin huumejuttua Pirkanmaan kaikkien aikojen suurimmaksi ja myös koko maan suurimpiin kuuluviksi.
Tapaukseen liittyen Pirkanmaan käräjäoikeus antoi tuomioita syyskuussa. Siinä oli kyse tämän saman amfetamiinierän kuljettamisesta Suomeen.
Syytetyt kiistivät syytteet. Todisteina oli esimerkiksi televalvontatietoja, telekuuntelutallenteita ja valokuvia.
Potilastietojen luovuttaminen poliisille veisi pohjan lääkärintyöltä, sanoo Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola.
– Potilastietojen suojelemisella on hyvin eettinen ja historiallinen pohja. Kyse on isosta asiasta. Potilas- ja lääkärisuhteen luottamuksellisuutta täytyy kerta kaikkiaan vaalia, hän sanoo.
– Potilaan pitää voida luottaa, että se, mitä hän kertoo lääkärille, on luottamuksellista ja tarkoitettu vain potilaan hoidon ja parhaan edistämiseen.
Tällainen valvontatehtävä tuntuu ihan absurdilta. Lääkäri- ja potilassuhteet eivät ole millään tavalla tällaiseen virittäytyneitä. Sami Pirkola
Sisäministeriö valmistelee lakiuudistusta, joka mahdollistaisi poliisille nykyistä helpomman pääsyn potilastietoihin. Ministeriö tavoittelee muutoksella sitä, että esimerkiksi vakavista mielenterveysongelmista kärsivä tunnistettaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Asia tuli eilen julki tiedotusvälineiden kautta ja sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) selvitti lakihankkeen tarkoitusta toimittajille eduskunnassa. Potilasjärjestöt ja useat muut tahot vastustavat suunnitelmia tuoreeltaan.
Ministeriö haluaa myös, että lääkärit luovuttaisivat potilastietoja oma-aloitteisesti vakavien rikosten estämiseksi. Professori Sami Pirkolan mukaan valvonta ei ole lääkärien tehtävä.
– Tällainen valvontatehtävä tuntuu ihan absurdilta. Lääkäri- ja potilassuhteet eivät ole millään tavalla tällaiseen virittäytyneitä.
Uhkista pitää ilmoittaa jo nyt
Sami Pirkola pitää ongelmallisena myös lakialoitteeseen sisältyvää ajatusta sairauteen tai mielenterveyden häiriöön liittyvästä pahuudesta.
– Häpeäleiman pahentaminen on tällaisen prosessin pahimpia seurauksia. Ajatus siitä, että esimerkiksi mielenterveyshäiriöihin liittyisi jotain hankalaa tai tuomittavaa tai syrjimistä perustelevaa, hän sanoo.
– Tiedämme aika hyvin, että mielenterveyspotilaiden riski rikoksiin ei ole tavallista isompi.
Jos ihmisillä on hoitoa vaativia ongelmia, ne pitäisi hoitaa ennaltaehkäisevästi. Sami Pirkola
Pirkola muistuttaa, että terveydenhuollossa on jo olemassa ilmoitusoikeus ja -velvollisuudet, joilla voidaan torjua uhkia. Terveydenhuollon ammattilaisilla on esimerkiksi velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus ja ilmoittaa poliisille vakavista rikosepäilyistä.
– Ymmärrän kyllä tällaisen kansallisen turvallisuuden hankkeen. Että nyt ollaan miettimässä, onko jotain tehtävissä rikosten estämiseksi. Mutta se ei lähde potilastiedoista vaan ihan muista asioista. Esimerkiksi, jos ihmisillä on hoitoa vaativia ongelmia, ne pitäisi hoitaa ennaltaehkäisevästi.
Perheenisän ruumis löytyi Tampereelta varhain maanantaina aamulla 29. joulukuuta 2014. Siitä alkoi Suomen oloissa poikkeuksellinen rikostutkinta.
Tesoman surmasta syytetty nuorukainen astuu torstaina aamulla yhdeksältä oikeuden eteen Pirkanmaan käräjäoikeudessa Tampereella. Häntä syytetään taposta.
Listasimme kuusi syytä, miksi Tesoman rikostutkinta on ollut niin poikkeuksellinen.
1. Uhri ja syytetty eivät tunteneet toisiaan
Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikosylikomisario Jari Kinnunen sanoo, että Tesoman surma on hyvin harvinainen tapaus.
– Toisilleen entuudestaan tuntemattomien kohtaamisia julkisella paikalla ei kovin usein päädy henkirikokseksi.
Lehdenjakaja löysi uhrin kevyenliikenteenväylältä varhain aamulla. Epäilty surma sattui Tesomalla myöhään 28. joulukuussa 2014 tai seuraavan päivän puolella.
Millainen keskustelu tällä penkillä käytiin vajaat neljä vuotta sitten?Jussi Mansikka / Yle
Vainaja löytyi noin 130 metrin päästä penkistä, jonka kohdalla epäilty ja uhri olivat epäillyn kertoman mukaan todennäköisesti kohdanneet.
Syytetyn ja uhrin keskustelujen sisällöstä ei ole tietoa, ja tähän odotetaan lisävalaistusta oikeudessa.
Uhrissa oli useita veitsellä aiheutettuja vammoja.
Syytetyn motiivia teolle ei ole kerrottu julkisuuteen eikä ole tietoa, onko teolle edes jokin motiivi. Oikeuskäsittelyn toivotaan tuovan tietoa siihen, miksi syytetty päätyi äärimmäiseen tekoon.
Poliisi tutki pitkään henkirikosta murhana. Käräjäoikeudessa syytetty kohtaa kuitenkin tapposyytteen, koska tutkinnassa esimerkiksi teon kesto jäi epäselväksi.
2. Laajat dna-testit
Myös Tesoman surman tutkinnassa käytettyjen pakkokeinojen laajuus on ollut poikkeuksellista, Jari Kinnunen muistuttaa. Tutkinnan aikana kerättiin lähes tuhannen lähialueen miehen dna-näytteet.
Surmapaikan läheltä löytyi esimerkiksi teräase ja tuppi. Niistä löytyi uhrin ja tekijäksi epäillyn henkilön dna:ta.
– Dna-näytteitä otettiin kuitenkin lähes tuhat. Niillä saatiin selville paikalta taltioitujen esineiden jättäjät ja saatiin heidät suljettua pois, Kinnunen sanoo.
Operaatio oli iso, sillä yhden illan aikana saatettiin kerätä yli sata näytettä. Sisä-Suomen poliisilaitoksen tutkijat ja poliisiammattikorkeakoulun opiskelijat keräsivät näytteet.
Poliisi keräsi dna-näytteitä esimerkiksi helmikuussa 2015.Antti Eintola / Yle
Osa dna-näytteeseen kutsutuista ei suostunut antamaan näytettä. Heitäkin oli kymmeniä ja poliisi lähetti heille toistuvasti kutsuja.
Syytetty oli muuttanut pois Tesomalta, eikä häneltä ehditty ottaa dna-testiä. Poliisi oli kiinnostunut myös alueelta muuttaneista, joten syytetty olisi saattanut joutua testiin ajan kuluessa.
3. Yleisön apu
Samalla kun poliisit keräsivät dna-näytteitä, he juttelivat alueen ihmisten kanssa. Poliisi sai muutenkin kymmeniä ja kymmeniä vinkkejä.
Tutkinnanjohtaja Jari Kinnunen uskoi koko ajan, että joku tietää tappajan nimen.
Viime keväänä hän kertoi Ylelle, että yleisö oli antanut tiuhaan nimivinkkejä. Poliisi sai yleisöltä yli kymmenen nimeä, joita tarjottiin epäillyksi.
4. Suuri julkisuus
Jari Kinnusen mukaan tutkinta oli harvinainen myös asian saaman julkisuuden takia.
– Asiassa tehtiin poikkeuksellisen paljon tuloksekasta yhteistyötä median kanssa, hän kiittää.
Jari Kinnunen kertoi Ylelle huhtikuussa, että julkisuus auttaa tutkinnassa.
– Yhteistyö median kanssa on ollut usein ratkaisevassa roolissa. Niin tässä Tesoman tapauksessakin. Aina kun asia on ollut esillä, olemme saaneet jotakin uutta, joka on vienyt johonkin suuntaan. Joko olemme saaneet poissuljettua joitain asioita tai saaneet jotain uutta.
5. Mielentilatutkimus ennen oikeuskäsittelyä
Epäillylle tehtiin mielentilatutkimus jo esitutkinnan aikana. Yleensä mielentilan selvittämisestä päätetään oikeuden istunnossa, vaikka lakimuutos mahdollistaa jo aikaisemman selvityksen.
Tesoman surmapaikan läheltä löytyi puukko ja tuppi.Poliisi
Asiasta päättivät syyttäjä ja epäilty avustajansa kautta yhdessä.
Mielentilatutkimuksen sisältö selviää oikeudessa. Sen valmistuminen etukäteen nopeuttaa käsittelyä oikeudessa.
6. Tunnustus vuosien jälkeen
Syytetty tuli viime kiirastorstaina omantunnontuskiin ja kysyi aamulla hätäkeskuksesta, mitä pitäisi tehdä.
Sieltä saamansa ohjeen mukaan hän meni poliisipartion luo, alkoi kertoa tapahtumista ja halusi yhteyden jutun tutkinnanjohtajaan Jari Kinnuseen.
Poliisi vei hänet asemalle.
Syytetty tunnusti teon viime pääsiäisen aikana. Epäilty on kertonut lyöneensä uhria puukollaan. Puukosta löytyi syytetyn dna:ta.
Poliisi keräsi lähes tuhat dna-näytettä.Antti Eintola / Yle
Päivää ennen kuin Tesoman murhasta epäilty ilmoittautui, tutkinnanjohtaja Jari Kinnunen antoi haastattelun Yle Uutisten Tampereen toimittajalle. Siinä haastattelussa hän uskoi murhan ratkeavan.
Kinnusen käsityksen mukaan epäilty luki Ylen verkkojutun. Mikä todella laukaisi tarpeen tunnustaa, siihen hän ei ole ottanut julkisuudessa kantaa.
Syytetty on seurannut tarkkaan uutisointia ja miettinyt pitkään asiaa. Painetta tunnustaa oli ollut tämänhetkisten tietojen mukaan jo pitkään.
Syytetyllä ei ole aiempaa rikoshistoriaa, mikä sekin on harvinaista näin synkissä rikoksissa.
Mahdollinen tuomio tuskin tulee vielä torstaina, mutta sen odotetaan tulevan kahden viikon sisällä.
Ylen puoluekannatusmittaus: SDP edelleen suurin, kokoomus kirii kakkosena
SDP on säilyttänyt asemansa selvästi suurimpana puolueena, kertoo Ylen lokakuun puoluekannatusmittaus. Toisena on kokoomus, jonka kannatus on puhkaissut pitkästä aikaa 20 prosentin rajan. Pääministeripuolue keskustan suosio laski mittauksessa 16,5 prosenttiin. Vihreiden alamäki jatkuu, vaikka puheenjohtajavaihdos näyttää hidastaneen kannatuslaskua.
Oikeusministeri Sessionsin erottaminen kuohuttaa Yhdysvaltoja – Myös Venäjä-tutkinnan valvoja vaihtuu
Jeff SessionsJim Watson / AFP
Yhdysvaltain oikeusministeri Jeff Sessions on eronnut tehtävästään vain päivä välivaalien jälkeen. Sessions kertoo presidentti Donald Trumpin toivoneen hänen eroaan. Vain muutama tunti ehti kulua kongressivaaleista ja sovittelevista puheista puolueiden yhteistyön lisäämiseksi, kun presidentti Donald Trump osoitti, että poliittisen elämän rauhoittaminen ei ole hänelle tärkeää, kirjoittaa Ylen toimittaja Pirkko Pöntinen analyysissään. Trump on jatkuvasti arvostellut rajusti Sessionsia muun muassa siitä, että tämä jääväsi itsensä Trumpin vaalikampanjan Venäjä-yhteyksien tutkinnasta.
Syytetty astuu tänään oikeuden eteen: Kuusi syytä, miksi Tesoman surmatutkinta on Suomen oloissa poikkeuksellinen
Syytetty (oik.) ja asianajaja joulukuussa 2014 tapahtuneen puukotuksen vangitsemisoikeudenkäynnissä Tampereen pääpoliisiasemalla 31. maaliskuuta.Kalle Parkkinen / Lehtikuva
Tampereen Tesoman surman käsittely alkaa Pirkanmaan käräjäoikeudessa torstaina. Perheenisän ruumis löytyi Tampereelta varhain maanantaina 29. joulukuuta 2014. Siitä alkoi Suomen oloissa poikkeuksellinen rikostutkinta. Esimerkiksi dna-näytteitä kerättiin lähes tuhat. Yli kolmen vuoden tutkinnan jälkeen nuori mies ilmoittautui poliisille ja tunnusti teon viime pääsiäisenä. Nyt häntä syytetään taposta.
Asuntokauppa käy vaisusti talouden kasvusta huolimatta
Henrietta Hassinen / Yle
Asuntojen hinnat kehittyvät vakaasti ja ero kasvukeskusten sekä syrjäseutujen välillä kasvaa, arvioi Hypo. Luottolaitoksen arvion mukaan korkojen nousu voi lykkääntyä 2020-luvulle asti. Hypo neuvoo, että asuntovelallisen ei kannata hermostua tilanteesta, mutta suurempien korkojen varalle voi säästää vähitellen vararahastoa.
Harmaus on ja pysyy
Yle
Säässä ei näy suuria muutoksia, kertoo Ylen meteorologi Elina Suorsa. Etelässä ja lännessä on leutoa, ja öisinkin lämpötila pysyy plussan puolella. Perjantaina lännestä voi saapua sateita. Lue lisää säästä täältä.
Pirkanmaan käräjäoikeus alkoi käsitellä torstaina aamulla yhdeksältä Suomen oloissa poikkeuksellista rikostapausta.
Perheenisän ruumis löytyi Tampereelta varhain maanantaina aamulla 29. joulukuuta 2014.
Tesoman surmasta syytetty nuorukainen saapui käräjäoikeuteen aamulla. Häntä syytetään taposta.
Syytetty oli tekohetkellä syyntakeeton, selvisi oikeudessa.
Syyttäjä vaati syytetylle 12 vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta taposta. Mielentilatutkimuksen vaikutus tuomioon selviää kahden viikon sisällä, kun oikeus antaa ratkaisunsa.
Syytetty halusi tunnustaa uhrin omaisten takia
Syytetty ei peittänyt kasvojaan oikeudessa. Hän istui rauhallisena ja tuijotti pöytää.
Puolustuksen asianajajan Arno Miettisen mukaan syytetty on nyt teosta erittäin pahoillaan, vaikka oli syyntakeeton eikä tiennyt mitä oli tekemässä.
– En oikein tiedä mitä sanoa. Kiitos kun sain puhua ja kuuntelitte, syytetty sanoi lyhyesti oikeudessa oikeuskäsittelyn lopuksi.
Mies kertoi esitutkinnassa olleensa tapahtumahetkellä harhainen.
Asianajajan mukaan syytetty halusi tunnustaa teon omaisten kokeman surun takia. Hän ajatteli, että selvittämätön henkirikos painaa omaisten mieltä liikaa.
Istuntosali oli täynnä, eivätkä kaikki mahtuneet sisään. Paikalla oikeudenkäynnissä oli uhrin omaisia.
Syyttäjän mukaan syytetty on lyönyt puukolla uhria enintään kahdeksan kertaa. Syytetty myöntää oikeudessa syyllistyneensä tappoon. Surma-aseesta löytyi syytetyn dna:ta.
Syytettyä ei kuultu julkisesti median kuullen oikeudessa kuin yhden lauseen verran. Oikeusistunto suljettiin medialta hetkeksi salassa pidettävien asioiden takia.
Henkirikoksen oikeuskäsittely kesti vain kaksi tuntia, mikä oli todella lyhyt aika.
Yle seurasi paikan päällä oikeuskäsittelyä.
Uhri valikoitui sattumalta
Uhri oli lähtenyt illalla ostamaan tupakkaa. Pakkasta oli yöllä syyttäjän mukaan 20 astetta. Uhri oli lähettänyt illalla viestin ystävälleen.
Petra Ketonen / Yle
Syyttäjän mukaan syytetyllä oli ollut tapana kuljettaa teräasetta mukanaan. Syytetty tarjosi tähän selitykseksi sitä, että jos hän näkisi väkivaltaa, hän voisi auttaa.
Uhri ja syytetty kohtasivat sattumalta Tesomalla. Kaikki tapahtui varsin nopeasti. He olivat kävelleet rinnakkain muutaman minuutin ajan.
Syytetty oli pyytänyt tupakan jämiä uhrilta ja saanut sen. Poltettuaan tupakan syytetty jättäytyi uhrin taakse ja otti vasemmalla puolella kävelleen uhrin takista olkapään kohdalta kiinni ja riuhtaisi. Sen jälkeen hän syyttäjän mukaan löi uhria veitsellä enintään kahdeksan kertaa.
Varsinaista keskustelua ei käyty uhrin ja syytetyn välillä, tuli ilmi oikeudessa.
Uhri oli kysynyt puukotushetkellä: "Mitä sä nyt aiot?" Uhri oli näyttänyt pelästyneeltä, kun syytetty oli alkanut käyttää teräasetta.
Todistajan mukaan vainaja käytti Reino-tossuja ja paikalla oli liukastusjälkiä kuin kamppailun merkkinä.
Uhri ja syytetty eivät tunteneet toisiaan
Uhri ja syytetty eivät tunteneet toisiaan. Teolle ei ole ollut syytetyn mukaan motiivia.
Teon jälkeen syytetty oli paniikissa ja heitti puukon metsään puun alle. Hän kertoo paenneensa paikalta umpihankeen, puhdistaneensa veitsestä sormenjäljet ja hävittäneensä veitsen ja tupen metsään.
Surmaajaa etsittiin laajoissa etsinnöissä Tampereelta yli kolmen vuoden ajan. Lähes tuhannelta Tesoman lähialueiden mieheltä kerättiin dna-näyte.
Viime kiirastorstaina nyt syytettynä oleva mies marssi poliisin luo ja tunnusti teon.
Petra Ketonen / Yle
Syyttäjän mukaan syytetty halusi tunnustaa asian omaisten takia.
Mahdollinen tuomio tuskin tulee vielä torstaina, mutta sen odotetaan tulevan kahden viikon sisällä.
Saksalaisen metalliyhtye Rammsteinin ensimmäinen stadionkeikka Suomessa kiinnostaa. Lipunmyynti ruuhkautui välittömästi alettuaan torstaiaamuna.
Liput loppuivat ohjelmayritys Fullsteamin mukaan kymmenessä minuutissa. Vielä aamupäivän aikana osa jonottajista sai hajalippuja. Lippuja oli tarjolla 32 000. Lippujen hinnat alkoivat 99 eurosta.
Maailman suurimpiin metallibändeihin lukeutuva Rammstein esiintyy Tampereen Ratinassa 10. elokuuta. Keikka on osa bändin toukokuussa käynnistyvää Euroopan-kiertuetta.
Vuonna 1994 perustettu Rammstein on myynyt uransa aikana miljoonia albumeita ja se on ollut useasti listaykkösenä myös Suomessa.
Provosoivista ja dramaattisista live-esiintymistä tunnettu yhtye on konsertoinut Suomessa useita kertoja. Se on ollut pääesiintyjänä esimerkiksi Provinssissa ja Ruisrockissa.
Tesoman surmasta syytetty kävi vain kerran rikospaikalla vajaan neljän vuoden aikana.
Perheenisä surmattiin kevyenliikenteenväylällä loppuvuonna 2014. Siitä alkoi Suomessa ennennäkemätön rikostutkinta.
Syytetylle vaaditaan rangaistusta taposta. Hänet todettiin torstaina oikeudessa syyntakeettomaksi.
Esitutkinnasta selviää, että Tesoman surmasta syytetty meni vain kerran teon jälkeen rikospaikan ohitse. Silloin hän käveli toisella puolella tietä.
– Ehkä eniten on jännittänyt se, jääkö kiinni vai ei, mutta kyllä sitten kun menin sen rikospaikan ohitse, niin siinä oli aika jännittynyt. Tai siis kun kävelin siitä ohi, niin hyvä että jalat pysyi alla, syytetty kuvasi poliisikuulustelussa.
Luki lähes kaikki jutut
Syytetty seurasi hyvin tarkkaan uutisointia rikoksesta. Tesoman surman tutkinta keräsi paljon julkisuutta.
– Olen lukenut aika paljon, varmaan lähes kaikki jutut, syytetty kertoi.
Syytetty oli seurannut tarkkaan esimerkiksi keskustelua murha.info-keskustelupalstalla.
– Suurin osa niistä on sillain, ettei jää kiinni, mutta tässä sitä nyt ollaan, hän kertoi poliisille.
Syytetty ei kommentoinut keskusteluita, mutta piti niitä typerinä.
– Aika typeriä ne jotkut keskusteluthan siellä on. Taikka yleisesti mediassa. Sitten olen mä jotain Suomi24:stakin lukenut, mutta nekin on vähän semmosta, että ne siellä käy toistensa päälle, eikä siellä ole semmosta sivistynyttä keskustelua, syytetty kertoi.
– Internetti on vähän internetti, hän jatkoi.
Juttujen lukeminen aiheesta ei tuntunut syytetyn mukaan hyvältä, mutta ei toisaalta hirveästi painostanutkaan.
– Tehty mikä tehty, että kyllä se teko on siinä se, joka painostaa eniten, eikä sitten semmonen, että joku siellä haukkuisi mua.
Tunnusti uhrin omaisten takia
Syytetty tunnusti teon yllättäen pääsiäisen alla tänä vuonna. Rikoksesta oli kulunut siinä vaiheessa yli kolme vuotta.
Syytetty soitti hätäkeskukseen, mutta kun poliisia ei kuulunut, hän meni koputtamaan poliisipartion ikkunaan.
Mies ei suostunut ensin sanomaan, mistä henkirikoksesta on kyse. Hän pyysi päästä tapaamaan tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Jari Kinnusta.
Syytetty ei antanut yksittäistä syytä tunnustamiseen. Hän ajatteli, että asia tulee hoidettua.
– Olen miettinyt, että jos minun läheisilleni tehtäisiin jotain tällaista, miltä se tuntuisi ja sitä kautta, miltä uhrin omaisista tuntuu, hän kertoi esitutkinnassa.
