Kangasalla asuva Tanja Peltonen oli tyytyväinen. Kevään ensimmäiset kauniit ilmat tulivat toukokuussa. Kerrankin lasten sisällä pelaaminen jäi vähemmälle.

Peltosen kaksi tytärtä leikki kahden muun noin kymmenvuotiaan tytön kanssa taloyhtiön pihalla pistettä ja tervapataa. Yksi tytöistä asuu taloyhtiössä.

Kaikkia aikuisia lasten leikkiminen ei miellyttänyt. Yhden lapsen isoäiti Ulla Lampinen kertoo Peltosen tavoin, että lapset tulivat sisälle aikuisten valituksista säikähtäneinä. Isoäiti lähti pihalle selvittämään asiaa, jolloin perhettä uhattiin häädöllä.

– Sanoin, että lapset saavat kyllä olla pihalla, jos eivät tee vahinkoa. Siihen minulle sanottiin, että on sitä ennenkin täältä häädetty porukkaa, Lampinen sanoo.

Lapset olivat Lampisen vieressä.

Valitukset yleisiä

Valitukset lapsille ja lapsista ovat Suomessa kohtuullisen yleisiä. Kiinteistöliiton päälakimies Jenni Hupli sanoo, että suomalaisilta tulee aika usein kyselyjä lasten pihaleikeistä.

– On kysytty pallopeleistä, istutusten tallomisesta ja kovaäänisistä pihaleikeistä. Itse vastasin kysymykseen, saako pihalla pelata jääkiekkoa, Hupli luettelee.

Tavanomainen elämä on sallittua ja lapsilla on oikeus leikkiä. Tavanomaiseen elämään sisältyy ääntä. Jenni Hupli

Joitakin vuosia sitten ärsytystä herättivät lasten katuliidut, jotka jotkut taloyhtiöt tahtoivat kieltää.

Tanja Peltonen kertoi lapsia säikäyttäneestä tilanteesta Kangasalan Facebook-ryhmässä. Hän ihmettelee, kieltääkö kenties jokin taloyhtiön sääntö lasten pihaleikit. Peltosen mukaan iltaleikit ovat loppuneet viimeistään puoli yhdeksältä illalla.

– En ole suoraan sanottuna ennen moista kuullut. Hyvää kesää tiukkapipoille, toivottavasti tulisi talvi pian ja lapset pysyisi sisällä, hän kirjoitti.

Kirjoitukseen tuli paljon kommentteja.

Yle Uutiset tavoitti yhden taloyhtiön asukkaan, joka kertoo sanoneensa lapsille, että nämä juoksisivat tietä pitkin, eikä seinän vierestä suoraan ajotielle. Hän kehotti myös pysymään poissa ovilta. Asukas kertoo, ettei tiedä häädöllä uhkailuista.

Oikeus leikkiin

Kangasalan Kiinteistöpalvelu Oy:n vastaava isännöitsijä Tarja Ahovainio on törmännyt aiemmin vain harvoin valituksiin pihaleikeistä. Hän ottaa asiaan kantaa yleisellä tasolla.

– Taloyhtiön piha-alueet on tarkoitettu kaikenikäisille asukkaille. Pihoissa saa leikkiä. Mukava, että lapset leikkivät myös perinteisiä pihaleikkejä, joita omassa nuoruudessani mentiin paljon, Ahovainio sanoo.

Ahovainion mukaan piha-aluetta ei saa turmella ja tämä kannattaa kertoa lapsille.

– Kun lapsille kertoo, missä raja menee, eikä kesäkukkia esimerkiksi saa talloa, kyllä lapset sen osaavat ottaa huomioon. Täytyyhän lasten saada leikkiä. Heillä on totta kai oikeus myös kutsua kavereita omaan pihaan leikkimään, Ahovainio sanoo.

Yksi puuttumistapa

Kiinteistöliiton päälakimies Jenni Hupli ei suosittele lähtemään turhien kieltojen linjalle. Juridisesti se on kestämätöntä, koska taloyhtiöillä on käytännössä vain yksi puuttumistapa käytössään. Ja se on järeä.

– Taloyhtiöillä on vain yksi keino puuttua. Taloyhtiö voi ottaa asunnon hallintaan kolmeksi vuodeksi ja vuokrata sen kolmannelle osapuolelle. Tähän on tiukat rajoitukset ja tie nousee helposti pystyyn.

Jenni Hupli arvioi, että asuntoja otetaan hallintaan kymmeniä tai satoja kertoja vuodessa koko Suomessa. Suurin syy tähän on vastikkeiden maksamatta jättäminen. Lukuja ei ole siitä, moniko asunnon haltuunottoon liittyvä häätö johtuu asumishäiriöistä. Se on päälakimiehen mukaan harvinaista.

Yörauha järjestyssäännöissä

Taloyhtiö voi asettaa rajoituksia myös järjestyssäännöissä, mutta nämä ovat vain herrasmiessopimus, ellei niiden rikkominen oikeuta asunnon haltuunottoon.

– Yhtiökokous tai taloyhtiön hallitus voivat linjata vaikka, että pallopelejä on tietyssä osassa pihaa. Tavanomainen elämä on kuitenkin sallittua ja lapsilla on oikeus leikkiä. Tavanomaiseen elämään sisältyy ääntä, Hupli sanoo.

Meidän aikuisten kannattaa olla enemmän huolissaan tässä maassa lasten leikin puutteesta kuin runsaasta leikin äänestä. Tuomas Kurttila

Melko tavallisesti järjestyssäännöissä asetetaan yörauha esimerkiksi iltakymmenestä aamuseitsemään. Tämän aikana säännöllisesti toistuva kovaääninen meluaminen voi johtaa asunnon haltuunottoon.

– Normaali asuminen on sallittua myös yörauhan aikana. Totta kai saa käydä silloin esimerkiksi vessassa tai suihkussa. Ylitiukaksi ei kannata mennä, kun asuu asunto-osakeyhtiön kaltaisessa kommuunissa.

Jenni Huplin mukaan lapsille valittamisen takana ei välttämättä ole aina pelko tai viha lapsia kohtaan. Asukkaat voivat olla huolissaan turvallisuudesta tai omaisuudesta.

– Takana ei aina ole angstia lapsia kohtaan, vaan pelko siitä, että talo menee huonoon kuntoon.

"Vastoin järkeä"

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila sanoo, ettei täyskielto pihaleikeille ole mahdollinen.

– Se on myös vastoin järkeä. Leikkiä on monenlaista ja sitä voidaan tietyissä määrin rajoittaa. Taloyhtiö voi esimerkiksi kieltää pallon potkimisen seinään, mutta kategoriset, yleiset täyskiellot eivät ole mahdollisia.

Kurttila tunnistaa, että näitä tilanteita on Suomessa. Hänen mielestään aikuisten pitäisi keskustella lasten ja nuorten kanssa toisia kunnioittaen.

– Meidän aikuisten kannattaa olla enemmän huolissaan tässä maassa lasten leikin puutteesta kuin runsaasta leikin äänestä. Selvää on, että lapset ja nuoret tarvitsevat myös ohjausta, kasvatusta.

Mitä enemmän syntyvyys laskee, sitä enemmän lapset tunnutaan lapsiasiavaltuutetun mukaan nähtävän riesana.

– Mitä vähemmän lapsia on näköpiirissä, sitä vähemmän lapsia me aikuiset tunnumme sietävän. Jos kiellämme leikin, kannattaa miettiä ankarasti, mikä vaihtoehto tälle on – ei ehkä parempi.

Kommentointi onnistuu uutisten selainversiossa ja yle.fi-applikaatiossa Yle Tunnuksen avulla.

Luo oma Yle Tunnuksesi täällä. (siirryt toiseen palveluun)

Nokian Renkaat Oyj kertoo voittaneensa hallinto-oikeudessa pitkän taistelun verottajan kanssa. Verokiista koski vuosien 2007–2010 veroprosessia.

Yritys kertoo asiasta pörssitiedotteessa.

Hallinto-oikeus kumosi Verohallinnon oikaisulautakunnan 89,2 miljoonan euron veropäätökset kokonaan ja määräsi Verohallinnon lisäksi maksamaan oikeudenkäyntikuluja Nokian Renkaille 40 000 euroa.

Nokian Renkaiden talousjohtaja Anne Leskelä on iloinen päätöksestä.

– Tämä oli odotettua ja myönteistä.

Kiista koskee Venäjän toimintoja

Nokian Renkaille tehtiin verotarkastus vuosina 2012–2013. Tarkastus koski aiempien vuosien aikana tapahtunutta siirtohinnoittelua Nokian Renkaat Oyj:n ja etenkin sen venäläisten tytäryhtiöiden välillä.

Verottaja katsoi, että Nokian Renkaat olisi niin kutsutulla siirtohinnoittelulla jättänyt maksamatta sille kuuluneita veroja. Yritys piti tätä perusteettomana ja kertoi heti valittavansa päätöksestä.

Nokian Renkaiden mukaan se olisi joutunut maksamaan verot sekä Venäjällä että Suomessa samasta tulosta, jos päätöstä ei olisi kumottu.

Oikaisupäätöksien takia Nokian Renkaat maksoi lisäveroa 89,2 miljoonaa euroa ja veronkorotuksia vuosilta 2007 – 2010. Yritys haki muutosta hallinto-oikeudelta tammikuussa 2017.

Anne Leskelä kertoo, että onneksi Nokian Renkailla on perinteisesti ollut vahva tase.

– Yritykselle määrätyt näin isot summat ovat taloudellisesti tosi raskaita, mutta onneksi meillä on perinteisesti ollut vahva tase.

Leskelän mukaan verosummat eivät johtaneet irtisanomisiin.

Yhtiö kertoo tekevänsä tarvittavat korjaukset oikeusvoiton jälkeen raportointiinsa, kun päätös on lainvoimainen. Verohallinnolla on 60 päivää aikaa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Vielä on epäselvää, mitä 90 miljoonalla eurolla tehdään.

– Talousjohtaja ei sitä päätä. Meillä on isoja investointeja Pohjois-Amerikassa, Venäjällä ja Suomessa, Leskelä kertoo.

Tapaamme mökkitiellä Hämeenlinnan Hauholla. Punaisen lava-auton lava on täynnä työkaluja ja vempaimia, joita Aimo Särkijärvi työssään tarvitsee. Särkijärvi johdattaa minut erään mökin pihapiiriin, jonka rannassa hänellä on myöhemmin tuiki tavallinen keväinen työkeikka: laiturin lasku.

Särkijärvi on pian tehnyt 20-vuotisen uran mökkitalkkarina. Hän kaataa mökkitonteilta puita, ajaa nurmikoita ja kunnostaa laitureita – mitä nyt talonmiehen työnkuvaan kuuluu. Miehellä on uransa aikana ollut reilusti toista tuhatta asiakasta.

– Palveluitani tarvitsevat enimmäkseen vähän vanhemmat ihmiset, jotka haluavat vielä olla mökillään, mutta voimat eivät riitä kunnossapitoon.

Hämeenlinnassa on Suomen kunnista kuudenneksi eniten kesämökkejä, noin 8 000. Useimmiten mökkitalkkarin palveluita pyytävät naiset. Miehet suhtautuvat Särkijärven työhön välillä melko nuivasti.

– Suomalainen mies ei haluaisi, että hänen reviirilleen tulee kukaan tekemään töitä, joita on itse tehnyt 20–30 vuotta. Minua pidetään miehuuden uhkana, ja minua on jopa käsketty häipymään tontilta.

Usein mökki-isäntä kuitenkin leppyy viimeistään muutaman päivän jälkeen, kun talkkarin työnjälki miellyttää.

– Ja kun emäntä on tyytyväinen, Särkijärvi hymähtää.

Entinen sotilas, nykyinen talkkari

Mökkitalkkarin työ voi nopeasti ajateltuna kuulostaa jopa yksinäiseltä puurtamiselta. Kunnossa pidettävät mökit ovat kuitenkin ihmisten asuttamia, ja asiakkaiden kanssa neuvottelu ja sosialisointi ovat iso osa Särkijärven työtä.

Mies muistaa jokusen tapauksen, jolloin sukset menivät asiakkaan kanssa ristiin.

– Yleensä se johtuu siitä, että asiakas muistaa sopimamme asian eri tavalla kuin minä. Kerran asiakas kertoi olleensa erittäin pettynyt tekemääni pihapuun kaatoon, kun ohuita oksia jäi siivoamatta. Entisenä sotilaana kirjoitan ylös kaiken mitä sovin, joten vetosin muistiinpanoihini.

Särkijärvi todellakin on entinen sotilas. Ennen mökkitalkkarin uraansa hän työskenteli Puolustusvoimissa varusmieskouluttajana. Mies uskoo, että armeijan vihreissä opitut puheenlahjat ovat hyödyllisiä myös nykyisiä asiakkaita käsitellessä.

”Putosin katolta ja tulin hallitsemattomasti alas”

Särkijärven vastuulla on mökkikuntia paitsi Kanta- ja Päijät-Hämeessä myös Pirkanmaalla. Miehen reviirillä tapahtuu vuosittain useita murtoja. Kun esimerkiksi naapuri huomaa murron, soi mökkitalkkarin puhelin. Yksityisetsiväksi Särkijärven ei sentään tarvitse taipua.

– Soitan hätänumeroon, ja virkavalta hoitaa homman eteenpäin. Minä korkeintaan korjaan tai korjautan ikkunan, oven tai muun murrossa kärsineen.

Vaaranpaikkoja työssä on silti. Mieleenpainuvin asia mökkitalkkari Särkijärven uralla tapahtui, kun hän oli pesemässä peltikattoa.

– Yhtäkkiä huomasin muuttuneeni työntekijästä liikkuvaksi kohteeksi, ja sitten mentiin. Putosin katolta, tulin hallitsemattomasti alas ja iso koivu otti minut tulisesti vastaan. Selvisin kahdeksalla tikillä ja sillä, että polven korjaa uudeksi vasta haudankaivaja.

Nykymökkeilijä on eri ihminen kuin 20 vuotta sitten

Suomessa on reilut puoli miljoonaa kesämökkiä ja uusia rakennetaan pari-kolme tuhatta vuosittain. Mökkejä ja mökkiläisiä pitkään seurannut Särkijärvi on varma: sekä mökit että mökkiläiset ovat muuttuneet paljon 20 vuodessa.

– Kesämökkien taso on noussut valtavasti. Ennen riitti, kun oli vain jokin paikka, jonne mennä. Nykyään kaiken on oltava viimeisen päälle aina astianpesukonetta myöten. Mökille tullaan viihtymään.

Mökkeilijäkin muuttuu ja on nuorentunut, Särkijärvi pohtii.

– Vanhempi ikäluokka teki kaiken itse, mutta nykyään esimerkiksi perintömökkien omistajat haluavat tulla mökkiin, joka on valmiina. Nuoret tulevat nauttimaan.

Töitä siis riittänee jatkossakin. Vaikka Särkijärvi on jo eläkeiässä, ei hän malttaisi lopettaa. Asiakkaat eivät ainakaan helpota asiaa – mökkitalkkarin kalenterissa on jo nyt merkintöjä ensi vuodelle.

Viikonloppuna netissä levisi video, jossa vantaalainen huoltoasema kieltäytyi myymästä romaniperheelle bensiiniä, kun he halusivat tankata autonsa ja maksaa käteisellä.

Myyjä ei suostunut avaamaan kassalta bensapumppua, jotta perhe olisi saanut tankattua autonsa ja maksettua sen jälkeen kassalle polttoaineen muiden ostostensa kanssa. Normaalisti myyntitapahtuma toimii näin huoltoasemalla.

Kun myyjä kieltäytyi palvelemasta romaniperhettä, alkoi Tino Lindeman kuvata tapahtumaa videolle. Videon lopussa hän kysyy myyjältä syytä.

– Senkö takia, koska mä olen mustalainen, Lindeman kysyy videolla.

– Näin se valitettavasti on, myyjä vastaa.

Videota on katsottu yli 170 000 kertaa jaettu yli 1 300 kertaa Facebookissa. Tapauksesta uutisoi ensimmäisenä Iltalehti.

Äiti: Rikosilmoitus poliisille ja kantelu yhdenvertaisuusvaltuutetulle

Yle tavoitti tilanteessa olleen perheen äidin, Anneli Lindemanin puhelimitse maanantaina iltapäivällä. Hän oli juuri menossa tekemään tapahtuneesta rikosilmoitusta poliisille.

– Me koimme kohtelumme kunnianloukkauksena ja syrjintänä, hän kertoo.

Lindeman teki lauantaina asiasta kantelun myös yhdenvertaisuusvaltuutetulle.

Lindeman kertoo, että romaniperhe kohtaa syrjintää usein silloin, kun he asioivat uudessa paikassa. Viikonlopun bensa-asemalla sattunut välikohtaus oli kuitenkin räikeämpi kuin aiemmin sattuneet tilanteet.

– Vaikka minua on aiemminkin kohdeltu samalla tavalla, niin ei kukaan ole aiemmin sanonut suoraan, että "teitä ei päästetä sisään tai palvella, koska te olette romaneita". Aiemmin on yritetty keksiä jotakin tekosyitä tai yritetty olla hienovaraisempia, Lindeman sanoo.

Lindeman sanoo, että hän kyllä arvasi miehensä kanssa syyn palvelelemattomuuteen olevan heidän etninen taustansa.

Lindeman sanoo lukeneensa lehdistä, että huoltamolla on tapana evätä bensiinin maksu kassaan, jos autossa on ulkomaalaiset rekisterikilvet. Eli tällöin polttoaine pitäisi maksaa automaatilla.

– Mutta myyjä ei kertonut meille mitään syytä, hän kertaa.

Lindeman kertoo, että he olivat liikkeellä hänen veljensä autolla.

– Veljeni on Ruotsissa asuva henkilö, jolla on ruotsalainen auto. Asiassa ei olisi ollut meidän puoleltamme ongelmaa, jos myyjä olisi kertonut meille, että koska autossa on Ruotsin kilvet, niin meidän pitää mennä seteliautomaatille. Mutta hän ei sanonut meille mitään sellaista. Siksi mieheni kysyi, johtuuko se siitä, että hän on mustalainen. Silloin myyjä vastasi, että näin valitettavasti on.

Anneli Lindeman kertoo miettineensä kaksi päivää tapahtumaa.

– Me elämme vuotta 2018, ja vieläkin ihmisillä on näin kovat ja pinttyneet ennakkoluulot. Minulla on 11-vuotias tytär. Mietin sitä, että onko hänen kohtelunsa kymmenen vuoden päästä samanlaista? Se tekee minut surulliseksi.

Tytär oli paikan päällä näkemässä tilanteen viikonloppuna.

– Huoltoasemalla tyttäreni kysyi, että miksi minä en ostanut hänelle, mitä olin luvannut. Jouduin sanomaan hänelle, että myyjä ei suostunut myymään meille. Sanoin hänelle, että me menemme seuraavalle huoltoasemalle katsomaan, suostuvatko he palvelemaan meitä.

Tytär ei tietenkään ymmärtännyt, mistä oli kysymys.

– Toivottavasti hän ei ala syyttää itseään siitä, että onko hänessä joku vika. Onko huono asia olla erilainen tai että kun hänen äiti käyttää erilaisia vaatteita tai vastaavaa.

Lindeman toivoo, että asiat muuttuisivat ja hänen lapsellaan olisi parempi tulevaisuus.

– Olen nähnyt lapsesta lähtien tällaista kohtelua, olen jollakin tavalla turtunut siihen enkä ota sitä niin vakavasti. Mutta minä en halua, että minun lapseni tottuu tai turtuu tällaiseen kohteluun.

Lindeman kertoo, että esimerkiksi kaupassa äitiä ja tytärtä saattaa seurata vartija.

– Kun tyttö kysyy minulta, että miksi tuo vartija seuraa meitä, niin minä joudun vastaamaan, että hän ehkä luulee että me aiomme varastaa jotakin.

Neste pahoittelee tapahtunutta

Nesteen Marketing & Services -liiketoiminta-alueen Suomen toiminnoista vastaava johtaja Sam Holmberg pahoittelee tapahtunutta.

– Itse en ollut paikalla niin on mahdoton kommentoida miten tilanne meni, mutta olen nähnyt sen kerran videolta. Sehän meni valitetettavan huonosti. Emme voi hyväksyä syrjntää missään muodossa. Se ei ole kenenkään meidän kumppaneiden liiketoimintaperiaatteiden mukaista käyttäytymistä. Kaikkia asiakkaita pitää pystyä kohdella täysin tasa-arvoisesti.

Holmberg kertoo, että perheeltä on pyydetty anteeksi.

– Me olemme pahoillamme, mitä on tapahtunut, kuten myös kauppias ja myyjä. Me olemme välittäneet anteeksipyyntömme kyseiselle henkilölle ja perheelle.

Holmbergin mukaan kauppias on ottanut yhteyden perheeseen.

– Kauppias on saanut kiinni asiakkaan ja käynyt hyvän keskustelun ja pahoitellut tapahtunutta.

Kauppias on pahoitellut tilannetta myös Facebookissa julkisesti.

– Pyydän nöyrästi sekä itsenä että asiakaspalvelutilanteessa olleen työntekijän puolesta anteeksi tapahtunutta. Tapahtuma ei ollut missään määrin hyväksyttävää käytöstä, kauppias muun muassa kirjoitti.

Iltalehti kertoi eilen sunnuntaina, että kauppiaan mukaan Lindemaneja oli pyydetty sisälle, sillä autossa oli ollut ulkomaalaiset kilvet.

– Mitään yleistä ohjeistustahan meillä ei ole siihen, että ulkomaalaisia kilpiä tai ajoneuvoja kohdeltaisiin eri tavalla, Holmberg sanoo.

Hän kuvailee, että liikepaikoilla voi olla omia "kokemuksen perusteella muodostuneita toimintatapoja ja käytänteitä ulkomaalaisten suhteen", mutta 99 prosenttia ostotapahtumista menee normaalisti.

– Meillähän käy mittarikentillä satoja ellei tuhansia ulkomaalaisilla kilvillä varustettua ajoneuvoja päivittäin, ja meillä on miljoonia transaktioita vuosittain.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Samanlaisia kanteluita joka vuosi kymmenittäin

Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä kertoo, että tapauksesta on tehty kantelu. Tämän vuoksi hän ei voi ottaa tapaukseen kantaa.

– Mutta voin yleisellä tasolla todeta, että romanit kohtaavat meillä arkipäiväisissä palveluissa toistuvasti syrjintää.

Tilanne jaksaa ihmetyttää yhdenvertaisuusvaltuutettua.

– Luulisi, että pääsisimme viidensadan vuoden jälkeen jo pikku hiljaa eroon tästä, ja asenteet muuttuisivat siihen suuntaan, ettemme kohdistaisi ennakkoluuloja väestöryhmää kohtaan.

Pimiä kertoo, että yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulee samankaltaisia kanteluita vuosittain joitakin kymmeniä. Hän kuitenkin uskoo tapauksia olevan paljon enemmän.

– Meille tulevat kantelut ovat varmasti jäävuoren huippu. Monet ovat varmasti turtuneet tai tottuneet tilanteeseen. Tai sitten he eivät halua tai osaa ottaa yhteyttä. Varmasti paljon enemmän tapahtuu kuin, mitä meille ilmoitetaan.

Pimiän korvaan käytäntö ulkomaalaisten rekisterikilpien suhteen kuulostaa erikoiselta.

– Jos huoltamoilla olisi käytäntönä pyytää matkustajia siirtymään sisätiloihin tankkauksen ajaksi, jos autossa on ulkomaiset rekisterikilvet, niin herää epäilys, että millä perusteella – että onko tälle tälle mitään hyväksyttävää syytä.

Pimiä sanoo, että alkuperään liittyvä syrjintä on Suomessa on valitettavan yleistä.

– Toivon, että meidän johtavat poliitikot tarttuisivat tähän kysymykseen. Tämä on vakava ongelma, eikä mene ohi sillä, että toivotaan kaiken muuttuvan paremmaksi.

Pimiä pitää hyvänä, että Lindemanien tapausta käsitellään julkisesti.

– Toivon julkisuuden ihmisiä nousemaan esimerkillisesti tällaista syrjimistä vastaan. Olisi hyvä miettiä, miten kukin meistä voisi omallla esimerkillään edistää yhdenvertaisuuttaa ja tukea ihmisiä jotka ovat kohdanneet syrjintää.

Katso myös:

Romanit kertovat kohtaamistaan ennakkoluuloista Yle Kioskin videolla: “Kaikki romanit varastavat”

Suomalainen koulu on aika tasa-arvoinen järjestelmä. Koulutodistustasi ei voi ennustaa sen perusteella, missä asut. Eroja kuitenkin on – ja niistä kannattaa kiinnostua, koska päätämme niistä itse. Kuntien valtuustot antavat koululaisille hyvin erilaiset lähtökohdat koulutielle vaikkapa oppituntien tai tietokoneiden määrässä.

Yle keräsi lähes jokaisesta Suomen kunnasta tiedot koulujen resursseista kahdeksalla mittarilla. Vertailimme opetukseen käytettyjä rahoja, opettajien määrää ja kelpoisuutta, ryhmäkokoja, oppituntien määrää, valinnaisten aineiden saatavuutta, oppimateriaaleihin käytettyjä rahoja ja oppilaiden käytössä olevia tietokoneita ja tabletteja. Näin isoa vertailua mediassa ei ole ennen tehty.

Annoimme kunnille yhdestä viiteen tähteä sen perusteella, miten paljon ne ovat sijoittaneet perusopetukseen verrattuna muihin samantyyppisiin kuntiin. Olemme tutkineet kuntien sijoituksia opetukseen – oppimistulokset ja koulurakennukset eivät ole mukana tässä vertailussa.

Saavatko peruskouluun menevät lapset tasa-arvoiset lähtökohdat? Tutki tietoja itse ja lue sen jälkeen tarinat siitä, mitä erot käytännön arjessa tarkoittavat oppilaiden ja koulussa työskentelevien näkökulmasta.

"Leikkaamalla ei tule kuin haavoja"

Se näkyy jaksamisessa, vakuuttaa Vihdin yhteiskoulun pääluottamusmies Yrjö Kangas. Kun uusimaalaisen kunnan sivistystoimi ajettiin edellisellä valtuustokaudella leikkuriin, se tarkoitti kipeitä päätöksiä kouluissa.

Opetusta vähennettiin. Ryhmiä yhdistettiin. Määräaikaiset opettajat palkattiin vain lukuvuoden loppuun asti. Luottamusmiehelle tämä kaikki näkyi myös kollegoiden yhteydenottoina työhyvinvoinnista.

Nyt on ymmärretty, että leikkaamalla ei tule kuin haavoja. Yrjö Kangas

Noin 30 000 asukkaan Vihti on kunta, jossa perusopetuksen rahahanat ovat olleet poikkeuksellisen tiukoilla. Esimerkiksi vuonna 2016 opetukseen käytettiin Opetushallituksen tilaston mukaan noin 4 000 euroa yhtä oppilasta kohden, kun muiden samantyyppisten kuntien keskitaso oli tuhat euroa enemmän. Tämä on rahaa, joka menee lähinnä opetushenkilöstön palkkoihin. Kuljetuksia, ruokailuja ja tiloja ei ole laskettu mukaan.

Missä se näkyy?

Kun Yle vertasi kuntia kahdeksalla perusopetuksen resursseista kertovalla mittarilla, erot olivat välillä hätkähdyttäviä.

Vihti ei yltänyt vertailussa taajaan asuttujen kuntien keskitasolle juuri missään. Opetusryhmät olivat suurempia, opettajia oli vähemmän suhteessa oppilaisiin ja heiltä puuttui kelpoisuus useammin kuin muissa kunnissa.

– Vertailun tulos ei yllätä, koska vuoden 2015 päätökset heijastuivat vielä, pääluottamusmies Kangas sanoo.

Kun opetusryhmät ovat suuria ja opettajia on vähän suhteessa oppilaisiin, se tarkoittaa, että opettajilla on vähemmän aikaa oppilaalle. Ja jos oppituntejakin on vähemmän, se tarkoittaa, että vaikutus kertaantuu.

– Kasvokkain tapahtuva opetus on kuitenkin se kaikkein hienoin ja ainutlaatuisin yhdessä tekemisen muoto. Sitä saavat oppilaat kouluissa, joissa annetaan ylimääräistä, sanoo Suomen Rehtoreita johtava joensuulaisen Rantakylän alakoulun rehtori Antti Ikonen.

"Perusopetuksesta on helpoin leikata, koska siellä tulee nopeasti paljon rahaa"

Oppilaalle kysymys voi olla myös kavereiden löytämisestä. Kun opetusryhmiä yhdistetään säästösyistä, joidenkin koululaisten voi olla vaikea tottua uuteen ryhmään.

– Se voi näkyä oppimisessa ja koulussa viihtymisessä, Vihdin Kuoppanummen koulukeskuksen rehtori Markku Tolvanen miettii.

Hän kuitenkin jatkaa, että hyvällä suunnittelulla vähiä varoja voi käyttää niin, että oppilaiden tarpeet otetaan mahdollisimman hyvin huomioon.

Vihdin kanssa samankaltaisessa asemassa on Valkeakoski. Takana on jo kymmenen vuoden kulukuri, joka on näkynyt opetusryhmissä, oppimateriaaleissa ja erityisopetuksen määrässä. Kaupungin opetuspäällikkö Jorma Riikonen ei kiertele asiaa.

– Lomautukset ja sijaiskiellot ovat hetken hurma. Me emme ole niitä käyttäneet, vaan olemme tehneet ihan oikeita leikkauksia. Meillä on ollut kulukuri, ja virkamiehet ovat toteuttaneet tehokkaasti määräyksiä. Perusopetuksesta on helpoin leikata, koska siellä tulee nopeasti pienelläkin leikkauksella paljon rahaa.

Kulukurin seuraukset näkee ja kuulee. Kun Sorrilan koulun 4B-luokan opettaja Susanna Merisalo antaa lapsille tehtävän, hän neuvoo heitä hillitsemään ääntään: 30 oppilaan ryhmässä melusta tulee helposti ongelma. Pieni luokka on niin täynnä pulpetteja, että niiden välissä on välillä vaikea liikkua.

– Joskus koulupäivän jälkeen sitä pysähtyy ja miettii, että hiljaisimmat oppilaat tahtovat jäädä huomiotta. Opettajana tulee huono olo siitä, ettei riitä kaikille, Merisalo pohtii.

Me emme ole [lomautuksia] käyttäneet, vaan olemme tehneet ihan oikeita leikkauksia. Jorma Riikonen

Opetuksen ja koulutuksen kansallisesta arvioinnista vastaa Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi. Sen kanta alueellisiin eroihin on, että niissä ei ole huolen aihetta. Esimerkiksi oppimistuloksia on vertailtu myös alueellisesti ja niistä ei ole paljastunut hälyttäviä tietoja.

– Kaiken tiedon valossa Suomessa saa kaikissa kunnissa hyvää opetusta, arviointisuunnittelija Raisa Hievanen sanoo.

Kouluissa työskentelevät eivät ole tästä yhtä vakuuttuneita. Pelko on, että eriarvoisuus on kasvanut ja kasvaa, ja että erot esimerkiksi oppituntien ja opettajien määrissä eivät voi olla vaikuttamatta.

Jotta vaikutuksia voi löytää, on mentävä sinne, missä asiat ovat paremmin.

"Okei, siihen meidän kynnet riittää"

Pienessä Hirvensalmen kunnassa Etelä-Savossa on kova tavoite. Kunnassa halutaan, että yksikään peruskoulusta valmistuva oppilas ei jää ilman päättötodistusta eikä jatko-opintoja. Kaikkialla Suomessa kaikki peruskoululaiset eivät suinkaan saa päättötodistusta, jatko-opintopaikasta puhumattakaan. Hirvensalmella molemmat tavoitteet on kuitenkin saavutettu niin kauan kuin Elomaan koulun rehtori Petteri Lahdelma muistaa.

– Me ollaan katsottu että okei, siihen meidän kynnet ja vastuut riittää. Toki me seurataan ja kuullaan nuoria peruskoulun jälkeenkin, mutta siinä vaiheessa se on enemmän nuorista kiinni, hän sanoo.

He saavat paremmat eväät jatko-opintoihin ja tulevaisuuteen. Jouni Välijärvi

Hirvensalmella opetukseen käytettiin yhtä oppilasta kohti yli 7 800 euroa vuonna 2016. Ero Vihtiin on huikea ja selittyy osin kuntien kokoerolla. Pienissä kunnissa käytetään rahaa suhteessa enemmän kuin isoissa ja myös opetusryhmät ovat luonnostaan pienempiä. Niinpä Lapin ja Kainuun pienet kunnat ovat maan kärkipäätä suhteellisissa opetusmenoissa ja usein myös opettajien määrässä.

Isoissa kunnissa ja isoissa kouluissa opetus pystytään järjestämään halvemmalla ilman, että se tarkoittaisi arvostuksen puutetta.

Hirvensalmi on kuitenkin tehnyt koulutukseen sijoituksia, jotka eivät mitenkään liity kunnan kokoon. Siellä koululaiset saavat esimerkiksi paljon enemmän opetusta kuin monen muun kunnan lapset.

Termi "vuosiviikkotunti" on monille vanhemmille hepreaa, mutta sillä kuvataan oppituntien määrää. Peruskoulun yhdeksän vuoden aikana kunnan pitää tarjota 222 vuosiviikkotuntia opetusta. Yksi vuosiviikkotunti tarkoittaa 38 tuntia opetusta.

Niinpä kun Hirvensalmi tarjoaa koululaisilleen opetusta 234 vuosiviikkotuntia, se tarkoittaa suunnilleen 450 ylimääräistä oppituntia peruskoulun 1.–9.-luokkien aikana. Lisäksi kunnassa on harkittu, että opetusta lisättäisiin vielä hiukan esimerkiksi liikunnassa ja matematiikassa.

Tässäkin asiassa erot eri kuntien välillä ovat huimia. Esimerkiksi Närpiössä jokainen peruskoulun läpi kahlaava lapsi saa opetusta peräti 243 vuosiviikkotuntia. Heillä lain vaatima oppituntien määrä täyttyy periaatteessa jo yhdeksännen luokan marraskuussa.

"Pakkohan sen on näkyä osaamisessa"

Lain näkökulmasta 222 tuntia on tarpeeksi. Mutta mitä lapset saavat kunnissa, jotka ovat päättäneet satsata oppituntien määrään? Kaksikielisen Närpiön koululaiset saavat muita enemmän opetusta ruotsin kielessä ja kirjallisuudessa, suomen kielessä, englannissa, matematiikassa, musiikissa, kuvataiteessa ja liikunnassa.

– Joskus laskettiin, että meidän koulun oppilaat olisi voinut laskea yhdeksännen luokan hiihtolomilta kesälomille, ja silti he olisivat saaneet saman verran opetusta kuin naapurikunnassa. Jos saa sen verran enemmän opetusta ja vielä pienissä ryhmissä, niin pakkohan sen on näkyä sen asian osaamisessa, hirvensalmelainen rehtori Petteri Lahdelma sanoo.

Käytännössä siis Suomessa on koululaisia, jotka istuvat asuinpaikkansa vuoksi oppitunneilla useita kuukausia enemmän kuin muut. Lapset eivät ehkä itse osaa aina arvostaa tällaista koulutuksellista satsausta, mutta asiantuntijoiden mukaan sillä todella on merkitystä.

– He saavat paremmat eväät jatko-opintoihin ja tulevaisuuteen, ehkä myös vähän rikkaamman ohjelman kuin muut, sanoo professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksesta.

Meidän koulun oppilaat olisi voinut laskea yhdeksännen luokan hiihtolomilta kesälomille, ja silti he olisivat saaneet saman verran opetusta kuin naapurikunnassa. Petteri Lahdelma

Opetustuntien lisääminen tuo lisää opettajien palkkamenoja, joten kyse on sijoituksesta, jota kaikkialla ei olla valmiita tekemään. Tiukka talous on ajanut yhä useamman kunnan kohti valtakunnallista minimiä.

– Enpä muista että näissä keskusteluissa olisi muita argumentteja käytetty kuin talous, miettii Suomen Rehtoreita johtava joensuulainen Antti Ikonen.

Tämän vuoksi on Ikosen mukaan hyvä, että oppituntien vähimmäismäärästä on säädetty perusopetuslaissa. Hänen ja muiden asiantuntijoiden mielestä kannattaisi myös keskustella siitä, olisiko vähimmäismäärää syytä nostaa. Professori Välijärvi huomauttaa, että Suomessa oppilaat käyttävät opiskeluun vähän aikaa verrattuna vaikkapa Koreaan, Kiinaan ja Japaniin.

"Ei missään nimessä opetussuunnitelmaa voi toteuttaa tällaisella"

Missään asiassa koululaisten saamat pelimerkit eivät vaihtele yhtä paljon kuin oppimateriaaleissa ja tietokoneiden ja tablettien määrässä. Suomessa on parikymmentä kuntaa, jotka ovat varanneet jokaiselle koululaiselleen henkilökohtaisen laitteen.

Toinen ääripää ovat Auran, Valkeakosken ja Maarianhaminan kaltaiset kunnat, joissa kymmentä oppilasta kohden on yksi laite. Vaatimaton suhdeluku voi syntyä esimerkiksi tilanteesta, jossa koko koulua varten on vain yksi perinteinen atk-luokka, vertaa Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo.

– Ja missään nimessä uutta opetussuunnitelmaa ei voi toteuttaa tällaisella varustelutasolla. Se on ihan kristallinkirkas juttu, hän sanoo.

Valkeakosken Sorrilan koulussa oppilaita on 430 ja tietokoneita ja tabletteja yhteensä hiukan yli 30. Jos opettaja haluaa käyttää niitä, hänen on parasta merkitä nimi varauslistaan ajoissa. Neljäsluokkalaista Aliisa Salmea tämä ei haittaa. Hän on jo tottunut opiskelemaan monisteista ja oppikirjoista. Lähinnä Aliisaa harmittaa, että moneen kertaan kierrätetyistä kirjoista irtoilevat jo kannetkin.

– Kun on ollut pitkään opettajana, tuntuu että miten tämä säästäminen voi jatkua näin pitkään, sille ei loppua näy, puuskahtaa Aliisan opettaja, Susanna Merisalo.

Professori: Laitteiden määrä kaukana tavoitetasosta

Kaikkiaan Suomen kunnissa on keskimäärin 0,4 tietokonetta tai tablettia yhtä oppilasta kohden. Se ei ole lähellekään tarpeeksi, linjaa professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksesta. Hänen mielestään minimitaso on, että ehkä alakoulun alimpia luokkia lukuun ottamatta jokaisella koululaisella pitäisi olla henkilökohtainen laite.

– Siihen pitäisi tähdätä jo nyt. Koneet tekevät oppimisen lapselle ja nuorelle tutummaksi, koska he ovat tottuneet toimimaan niiden kanssa ihan luontaisesti.

Välijärvi uskoo koneiden ja oppimateriaalien joutuneen monissa kunnissa leikkuriin, koska koulujen talous on pantu entistä tiukemmalle. On myös ollut helpompi leikata niistä kuin vaikkapa opettajien työtunneista. Joissakin kunnissa tämä linja on kuitenkin viety liian pitkälle.

– Suhteessa siihen, mitä koulutoimi kaikkiaan maksaa, se ei ole asia, josta kannattaisi säästää ihan kohtuuttomasti.

Koululla pitää olla laitteet, että jokainen pystyy opiskelemaan, oli omaa laitetta tai ei. Jaakko Salo

Suomen Rehtorien Antti Ikonen on samaa mieltä. Hän myöntää, että osalle rehtoreista tablettien hankkiminen on keino säästää oppikirjarahoissa, vaikka sen pitäisi olla jotain muuta.

– Digitalisaatio on jotain, johon pitäisi mieluummin panostaa lisää kuin ajatella sitä säästönä.

Myös Valkeakoskella harkitaan parhaillaan lisäinvestointia. Seuraavan budjetin yhteydessä valtuusto saanee eteensä esityksen, jossa jokaiselle koululaiselle hankittaisiin yksi laite.

Koulujen onneksi isolla osalla oppilaista on laitteet omasta takaa ja niitä myös käytetään opiskelussa. Tämä on hyvä asiantuntijoidenkin mielestä – kunhan oppilaalta ei aleta vaatia oman läppärin tuomista kouluun. Sellainen olisi peruskoulun maksuttomuuden periaatteen vastaista.

– Koululla pitää olla laitteet, että jokainen pystyy opiskelemaan, oli omaa laitetta tai ei. Mutta olisi sääli, että ei hyödynnettäisi niitä laitteita, jotka koululaisilla joka tapauksessa kulkevat mukana, OAJ:n Jaakko Salo muotoilee.

"Ratkaisujen pitääkin olla erilaisia Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin Helsingissä"

Joensuulaisen Rantakylän alakoulun rehtori Antti Ikonen muistaa, miten hämmästyneitä opetusalan ihmiset olivat, kun Suomi ensimmäisen kerran nousi PISA-vertailujen kärkeen. Mutta kun vertailuja tuli lisää, osoittautui, että Suomi oli niissä kaikissa kärkipään maita. Se ei ollut sattumaa, Ikonen miettii nyt.

– Hyvä koulutus, pätevät opettajat ja hyvin johdetut koulut ovat niitä tekijöitä.

Asiantuntijoiden mukaan Suomi on myös koulutuksen alueellisessa tasa-arvossa kansainvälisesti vertailtuna huippuluokkaa.

Rehtorien valtakunnallista järjestöä johtava Ikonen muistuttaa kuitenkin, että kärkipaikka ei ole itsestäänselvyys. Kollegoilta ympäri maan on alkanut tulla viime vuosina huonojakin kuulumisia.

– Näyttää siltä, että olemme vähä vähältä kulkemassa toiseen suuntaan. Merkit siitä, että koulutus ei säily tällä tasolla Suomessa, ovat olemassa.

Elinolosuhteet ovat aivan toiset kuin 1970-luvulla, jolloin peruskoulua luotiin. Jouni Välijärvi

Karu muistutus suomalaisen peruskoulun tasa-arvoisuudesta saatiin vuonna 2016. Tuolloin julkaistiin Jyväskylän yliopiston kovasti kohahduttanut raportti siitä, miten varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomen poikien oppimistulokset olivat romahtaneet suhteessa muuhun maahan.

Ei ole merkkiä siitä, että romahdus olisi johtunut alueen kuntien perusopetukseen tekemistä säästöistä. Myöskään Ylen vertailussa idän ja pohjoisen kunnat eivät erotu muusta Suomesta mitenkään epäedullisesti.

Mutta entä jos kysymyksen kääntää toisinpäin? Voisivatko Itä- ja Pohjois-Suomen kunnat vaikuttaa alueensa koululaisten oppimistuloksiin yksinkertaisesti sijoittamalla enemmän rahaa perusopetukseen: opettajiin, opetukseen, materiaaleihin?

– Siinä mielessä kyllä, että elinolosuhteet ovat aivan toiset kuin 1970-luvulla, jolloin peruskoulua luotiin. Silloin ajateltiin, että kaikki suomalaiset elävät samankaltaisessa maailmassa. Nyt alueellinen eriarvoistuminen ja elinolosuhteiden erilaistuminen on selvää. Silloin ratkaisujen pitääkin olla erilaisia Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin Helsingissä, professori Jouni Välijärvi sanoo.

Kuntalaisten valitsemilla valtuutetuilla on paljon valtaa siinä, kuinka niukasti tai runsaasti kunta voi sijoittaa kouluihinsa. Tämän jutun esimerkkikunnista Hirvensalmella on rehtori Petteri Lahdelman mukaan saatu nauttia jo useamman peräkkäisen koulutusmyönteisen valtuuston päätöksistä. Valkeakoskella puolestaan peruskoulusta on tingitty, mutta lukioon sijoitettu.

Kun on ollut pitkään opettajana, tuntuu että miten tämä säästäminen voi jatkua näin pitkään. Susanna Merisalo

Myös Vihdissä, jonka peruskouluihin iski säästökuuri vuonna 2015, on päätetty muuttaa suuntaa. Kouluihin on perustettu uusia ryhmiä ja myös määräaikaisia opettajia on alettu palkata koko vuodeksi eikä vain kesäkuun alkuun, kuten ennen tehtiin. Opettajien pääluottamusmies Yrjö Kangas on varma, että ratkaisut ovat helpottaneet pätevien opettajien saamista.

– Jos määräaikaiset palkataan vain lukuvuoden työajalle, palkasta menee toistakymmentä prosenttia. Pätevimmät hakijat eivät tule tämmöiseen paikkaan, jos vaihtoehtoja on.

Kangas kiittää muuttuneesta linjasta uutta valtuustoa. Hänestä tuntuu, että asenne on nyt kunnassa erilainen kuin ennen. Nuoriin halutaan satsata enemmän ja se vaikuttaa myös kunnan imagoon.

– Nyt on ymmärretty, että leikkaamalla ei tule kuin haavoja.

Näin koulukone tehtiin

Yle pyysi kaikilta kunnilta tietoja perusopetuksen resursseista. Saimme vastaukset 289 kunnasta, 22 vastausta jäi puuttumaan. Suurin osa tiedoista on vuodelta 2017. Tieto opetusmenoista on vuodelta 2016. Opetusmenot ovat Opetushallituksen tilastosta, oppilasmäärät Tilastokeskuksen. Loput tiedot ovat kuntien Ylelle lähettämiä.

Mittarit valittiin koulutusalan asiantuntijoiden taustahaastattelujen pohjalta. Jaoimme kunnat kolmeen luokkaan Tilastokeskuksen kuntaluokituksen mukaan ja vertailimme tietoja kuntien omien viiteryhmiensä vastauksiin.

Jutussa on vertailtu eri mittareilla kuntien satsauksia perusopetukseen. Vertailussa ei ole mukana esimerkiksi oppimistuloksia eikä se kerro siitä, että jossakin kunnassa olisi parempia tai huonompia opettajia tai oppilaita kuin toisessa. Vertailussa ovat olleet mukana kunnat, eivät yksittäiset koulut. Myöskään koulurakennukset eivät kuulu tähän vertailuun. Niitä Yle on tutkinut esimerkiksi vuonna 2016 julkaistussa Homekoulukoneessa.

Kommentointi onnistuu uutisten selainversiossa ja Yle.fi-sovelluksessa Yle Tunnuksen avulla.

Luo oma Yle Tunnuksesi täällä.

Juttua päivitetty 10.54: Lisätty Hattulan tiedot, jotka saapuivat myöhässä. Tarkennettu myös Nurmijärven ja Ruskon tietoja. Päivitetyt tiedot vaikuttavat myös muiden kuntien tähtimäärään. Alkuperäisessä jutussa myös Hirvensalmen Elomaan koulu oli kuvatekstissä virheellisesti muodossa Elorinteen koulu.

Pirkanmaan käräjäoikeudessa on parhaillaan käsittelyssä tapaus, jossa yli 90-vuotiaalta dementikolta vietiin lähes 40 000 euroa. Syyttäjä vaatii lapselle ja lapsenlapselle rangaistusta törkeästä petoksesta tai törkeästä kavalluksesta.

Syyttäjän mukaan toinen syytetyistä laati tilisiirtokaavakkeet, joilla uhrin rahat siirrettiin hänen tililtään. Uhrin nimi väärennettiin tilisiirtokaavakkeisiin.

Kihlakunnansyyttäjän mukaan syytetyt käyttivät hyväkseen naisen ikäheikkoutta ja dementiaa. Syytteen mukaan rahoista jaettiin uhrin lapsille ja lapsenlapselle kullekin 5 500 euroa. Kaikki rahaa saaneet neljä henkilöä ovat haastehakemuksen mukaan tunnustaneet ottaneensa rahat vastaan. Heitä syytetään rahanpesusta.

Kaikki syytetyt ovat kiistäneet syyllistyneensä rikoksiin. Heidän mukaansa yli 90-vuotias oli tapahtuma-aikaan oikeustoimikelpoinen ja hän halusi vapaaehtoisesti luovuttaa rahat ja hän antoi suostumuksen tilisiirtolomakkeiden allekirjoittamiseen puolestaan.

Senioreita valikoidaan

Tapaus ei ole todellakaan ainutlaatuinen, kertoo Poliisihallituksen poliisitarkastaja Jyrki Aho.

– Eräissä petoksissa uhreiksi valikoidaan erityisesti senioreita, jotka saattavat olla tavallista alttiimpia joutumaan rikoksen uhriksi.

Yli 65-vuotias on yhä useammin petosrikollisuuden uhri. Poliisiammattikorkeakoulun keräämien tilastojen mukaan yli 65-vuotias oli viime vuonna 3 143 kertaa petoksen uhrina, kun vuonna 2010 määrä oli 1 050. Myös kavalluksen uhreja on satoja.

Tilastoissa eivät näy kaikki tapaukset, sillä moni uhri voi hävetä huijatuksi tuloaan, eikä ilmoita siksi tapauksesta poliisille.

Huijattujen vanhusten määrä kasvaa Poliisihallituksen mukaan. Joka viides suomalainen on yli 65-vuotias, vuonna 2030 joka neljäs.

– Senioreiden määrä rikoksen uhreina kasvaa jo siitä syystä, että ikäryhmän koko on kasvussa, Aho sanoo.

Seniorit ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Riskitekijöitä rikosten uhriksi joutumiselle ovat Jyrki Ahon mukaan etenkin heikentynyt fyysinen tai psyykkinen toimintakyky, yksinäisyys, syrjäytyminen, muistihäiriöt ja tavat hoitaa raha-asioita sekä yleisesti riippuvaisuus muiden ihmisten avusta.

Senioreita huijataan Suomessa ainakin kuudella eri tavalla. Jyrki Aho Poliisihallituksesta kertoo, millaisia tavalliset huijaustapaukset ovat.

1. Identiteettivarkaudet

Identiteettivarkaudella tarkoitetaan tilanteita, joissa esiinnytään toisen ihmisen henkilöllisyydellä ja aiheutetaan näin vahinkoa. Huijarit voivat tilata esimerkiksi eri tuotteita väärällä identiteetillä ja uhrin pitäisi maksaa kulut.

Vuonna 2016 poliisi tilastoi yhteensä 3 354 identiteettivarkautta. Identiteettivarkaat kalastavat tietoja monella eri tavalla.

Sähköpostissa ja internetissä liikkuu paljon kyselyjä ja kilpailuja. Niissä voidaan luvata esimerkiksi merkkilenkkitossut kahdella eurolla.

Ikäihminen voi huomaamatta antaa omia tietojaan, pankkitietoja tai maksukorttitietoja, jotta saa halvan tuotteen.

Näitä tietoja rikolliset käyttävät hyväksi identiteettivarkauksissa ja tilauspetoksissa.

Poliisihallituksen mukaan pienessä osassa identiteettivarkauksista hyödynnetään varastettuja henkilötodistuksia tai varastetaan uhrin postia. Henkilötietoja voi löytyä myös jäteastiasta.

2. Tilausansat

Tilausansassa myyjänä toimiva yritys harhauttaa kuluttajan maksamaan tilauksesta tai tuotteesta, jota hän ei tiedosta tilanneensa. Moni jättää lukematta tilausehdot.

Vanhus voi huomaamatta sitoutua jäsenyyteen, joka maksaa esimerkiksi 50 euroa kuukaudessa.

Kaikki eivät tarkasta korttiostosten summaa säännöllisesti, joten tililtä saattaa mennä maksuja pitkän aikaa ennen kuin tilausansa huomataan. Kuluttajaviranomaisen mukaan on esimerkkejä, joissa tilausansalla on saavutettu jopa miljoonien eurojen rikoshyöty.

3. Huijausviestit

Huijausviestit ovat melko yleisiä. Ne voivat tulla tutun yrityksen nimissä.

Useat vanhukset ovat saaneet esimerkiksi viestin pankkitietojen päivittämisestä. Viesti näyttää tutun pankin viestiltä, ja vanhus voi vahingossa antaa käyttäjätunnuksia ja jopa tunnuslukuja.

Kannattaa muistaa, ettei pankki koskaan kysele tietoja sähköpostissa. Koskaan ei tule avata viesteissä olevia linkkejä, joiden kautta voi joutua väärennetylle verkkosivulle.

Identiteettivarkaat hyödyntävät myös vakoiluohjelmia, jotka lähetetään keräämään tietoa uhreista rikollisten käyttöön. Uhri saattaa myös menettää tärkeitä henkilökohtaisia tietojaan hakkeroinnin tai kännykkävarkauden seurauksena.

4. Valelaskut

Suomessa on ollut tapauksia, että postilaatikosta varastetaan perinteisiä laskuja. Näihin on vaihdettu pankkitili, ja raha oikeasta laskusta onkin mennyt huijareille.

Valelaskuja voi tulla myös sähköpostilla. Ikäihminen ei välttämättä muista, mitä on ostanut ja voi maksaa väärän laskun.

5. Valepoliisit

Valepoliisit ovat olleet varsinainen riesa Suomessa. Viime vuonna oli tuhat tapausta, joissa rikollinen uskotteli olevansa poliisi ja huijasi rahaa.

Tavallisesti uhrille on esitetty tarina hänen rahojaan tavoittelevista rikollisista, joiden takia poliisina esiintyvän henkilön on päästävä käsiksi uhrin pankkitiliin.

Yhteensä valepoliisit huijasivat suomalaisilta viime vuonna noin miljoona euroa. Poliisihallitus muistuttaa, ettei tietoja tule antaa puhelimitse, sähköpostilla tai suullisesti kenellekään. Rikolliset esiintyvät milloin minäkin poliisin lisäksi.

6. Lähipiiri huijaa

Osa vanhusten omaisista voi alkaa ulosmitata omaisuutta. Jyrki Ahon mukaan olisi tärkeää, että pankki olisi tarkkana, ettei ikäihmisen tiliä päästä tyhjentämään.

Huijarit voivat olla myös suvun ulkopuolelta ja pyrkiä ensin auttamaan vanhusta siivouksessa ja kaupassa käynnissä. Vähitellen auttaja voi ottaa pankkiasiat haltuunsa ja siirtää rahaa omalle tilillään.

Kommentointi onnistuu uutisten selainversiossa jaYle.fi-sovelluksessa Yle Tunnuksen avulla.

Luo oma Yle Tunnuksesi täällä.

Syyttäjä on nostanut syytteet anestesialääkäriä vastaan kuolemantuottamuksesta.

Nuori nainen kuoli Tampereella elokuun loppupuolella vuonna 2016. Nainen kuoli oltuaan polvileikkauksessa Dextra Koskisairaalassa Tampereella.

Polven nivelkalvopoimun poistoleikkaus tehtiin selkäydinpuudutuksessa.

Potilas kotiutettiin, mutta yöllä hänelle tuli kovaa päänsärkyä ja sekavuutta. Tämän takia hänet vietiin Taysiin. Siellä hänellä todettiin Streptococcus salivarius -bakteerin aiheuttama aivokalvontulehdus ja aivopaineen nousu.

Streptococcus salivarius -bakteeri on tavallinen suun bakteeri, joka on yleisimpiä taudinaiheuttajia hoitoon liittyvissä aivokalvontulehduksissa.

Tehohoidosta huolimatta nainen menehtyi sairaalassa.

Ei käyttänyt suojusta

Syytteen mukaan anestesialääkäri ei käyttänyt suu- ja nenäsuojusta. Lisäksi hän asetti syyttäjän mukaan puudutusvälineet steriilin pöydän sijasta steriilin hansikaspaketin sisällä olleelle steriilille suojapaperille.

Lisäksi hän avasi syytteen mukaan puuduteampullin valmiiksi ennen steriilien hansikkaiden pukemista. Lisäksi hän oli syytteen mukaan ottanut lisää puuduteainetta aiemmin avatusta ampullista.

Kihlakunnansyyttäjä vaatii syytetylle kuolemantuottamuksesta sakkorangaistusta.

Syytteen mukaan anestesialääkäri oli leikkauksessa ainut henkilö, joka ei ollut käyttänyt suu- ja nenäsuojusta. Hän on myöntänyt suojuksen puuttumisen.

Koskiklinikka kuuluu nykyään Pihlajalinnalle. Syytetty lääkäri ei ole enää Pihlajalinnan mukaan siellä töissä.

–Emme kommentoi meneillään olevaa oikeudenkäyntiä, vaan odotamme oikeuden ratkaisun ensin, Pihlajalinna kertoo.

Asiassa annetaan kansliatuomio 29. toukokuuta.

Lue lisää:

Nuori naispotilas kuoli alaraajaleikkauksessa saamaansa bakteeri-infektioon Tampereella

Poliisi aloitti kuolemansyyntutkinnan - nuori nainen kuoli jalkaleikkauksen jälkeen

Itä-Uudenmaan poliisi on tehnyt julkisuudessa olleiden tietojen perusteella tapahtuneesta rikosilmoituksen romaniperheen kohtelusta vantaalaisella huoltoasemalla.

Yle kertoi eilen romaniperheestä, joka ei saanut tankata bensaa kassalta avattavasta pumpusta. Tällainen tankkaus maksetaan myöhemmin kassalle.

Asiaa esiselvitetään nyt Itä-Uudenmaan poliisilaitoksessa syrjintä-nimikkeellä. Epäilty rikos on syyttäjän alainen rikos, joten poliisilla on velvollisuus suorittaa esitutkinta.

– Julkisuudessa on ollut paljon viitteitä siitä, että kyseessä on tämän tyyppinen rikos, siksi on päätetty ottaa asia esiselvitykseen kertoo rikoskomisario Juha Springare Itä-Uudenmaan poliisista.

– Tällä hetkellä pyritään saamaan asianomaisten näkemyksiä tapahtuneeseen, Springare jatkaa.

Viikonloppuna netissä levisi video, jossa vantaalainen huoltoasema kieltäytyi myymästä romaniperheelle bensiiniä. Myyjä ei suostunut avaamaan kassalta bensapumppua, jotta perhe olisi saanut tankattua autonsa ja maksettua sen jälkeen kassalle polttoaineen muiden ostostensa kanssa.

Ylen maanantaina tavoittama perheen äiti kertoi silloin olevansa matkalla tekemään itse rikosilmoitusta poliisille.

Lääkäriksi opiskelevien Salla Valkkion ja Simo Sarimon kevään urakka on ohi. Omien opintojensa ohessa Valkkio ja Sarimo ovat opettaneet valmennuskurssilla lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkiviä nuoria. Pääsykoepäivä on tänään keskiviikkona.

Valkkio opiskelee lääketiedettä Tampereella ensimmäistä vuotta. Hän muistaa vielä hyvin oman pääsykoekeväänsä, joka oli "todella hermostuttava".

– Näin jälkikäteen ajatellen, ehkä se olisi vähemmälläkin stressaamisella hyvinkin luonnistunut, Valkkio sanoo.

Valkkio uskoo, että hänen kokemuksistaan on ollut hyötyä valmennuskurssilaisillekin.

– Kun omasta hakuajasta on lyhyt aika, muistaa vielä omat oivallukset ja on ehkä pystynyt siirtämään niitä eteenpäin.

Tehdäänpä valintakokeissa mitä tahansa muutoksia, niin valmennusyritykset kyllä löytävät oman bisneksensä. Minna Hallia

Neljännen vuoden opiskelija Simo Sarimo uskoo, että rento asenne tuo hyviä tuloksia. Hän on valmentanut nuoria pääsykokeeseen jo monena keväänä.

– On aivan loistavaa nähdä täällä koulussa ne, jotka ovat olleet omalla kurssilla, sanoo Sarimo.

Yhdellä kokeella voi hakea nyt monelle paikkakunnalle

Lääketieteellisen opiskelijavalinnat tehdään tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhteisvalinnalla. Se tarkoittaa, että yhdellä kokeella voi hakea vaikka kaikkiin viiteen suomenkieliseen ja yhteen ruotsikieliseen hakukohteeseen.

Lääketieteellisten alojen yhteisvalinnan koordinaattori Minna Hallia sanoo, että tämä on sekä etu että haitta.

– Aiemmin saattoi hakea vain yhteen paikkaan kerrallaan. Nyt valinnanvapaus lisääntyy, kun hakija voi pyrkiä samalla kokeella vaikka Ouluun, Tampereelle ja Kuopioon. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että kilpailu opiskelupaikoista lisääntyy.

Tänä vuonna lääketieteen hakukohteisiin oli reilut 7 300 hakijaa, mikä on yhtä paljon kuin viime vuonna. Hakemuksia oli yli 21 000, mikä tarkoittaa, että yksi henkilö haki keskimäärin kolmeen kohteeseen.

Hallian mukaan oli yllätys, että moni haki vain yhtä paikkaa.

– Ainakin minut yllätti se, että hakemuksia ei laitettu enempää. Osittain hakijat ovat käyttäytyneet kuin ennenkin, eli hakeneet vain yhteen paikkaan, osa taas on laittanut hakemuksen kaikkiin.

Valmennuskurssien merkitys ei ole vähentynyt

Suuri osa lääkäriopintoihin hyväksytyistä on käynyt valmennuskurssin. Viime vuonna korkeakouluopiskelijoille tehdyn Eurostudent-kyselytutkimuksen mukaan joka toinen lääketieteen opiskelija on osallistunut valmennuskurssille. Tampereen lääketieteellisen tiedekunnan sisäänpäässeille tehdyn kyselyn mukaan prosenttiosuus nousee liki 90:een. Viime vuonna se oli 87 prosenttia.

Pisimmät valmennuskurssit alkavat jo edellisenä syksynä. Kurssit maksavat satasista tuhansiin euroihin opetuksen laajuudesta ja kestosta riippuen.

Valmennuskurssit ovat selkeästi eriarvoistavia. Ne on suunnattu varakkaalle keskiluokalle. Harri Melin

Korkeakoulujen pääsykokeet muuttuvat nyt soveltavampaan suuntaan. Ajatuksena on, että ne eivät vaadi enää niin pitkää valmistautumista tai pääsykoekirjojen ulkoa opiskelua. Tällä pyritään mm. nopeuttamaan opiskelupaikkojen saantia ja vähentämään pääsykoebisnestä.

Tavoitteesta ollaan vielä kaukana. Valtioneuvoston maaliskuussa julkaistun tutkimuksen mukaan opiskeluihin pääsy ei ole nopeutunut toivotulla tavalla.

Lääketieteellisen pääsykoe muuttui jo vuonna 2012, jolloin pääsykoekirjat poistuivat. Nykyään koe perustuu lukion biologian, kemian ja fysiikan pakollisiin ja syventäviin kursseihin. Hallia sanoo, että jo silloin lääketieteellisillä aloilla pyrittiin suitsimaan pääsykoebisnestä.

– Tavallaan teimme jo etupainotteisesti sen, mitä opetusministeriö nyt on ajamassa. Tuolloin ajateltiin, että muutos vähentäisi valmennuskurssien merkitystä, mutta kurssien toiminta on jatkunut entisellään, vain niiden sisältöä on muokattu, Hallia sanoo.

"Valmennuskurssit ovat selkeästi eriarvoistavia"

Vuoteen 2020 mennessä kaikissa tiedekunnissa yli puolet opiskelijoista pitää valita ylioppilastodistuksen perusteella. Lisäksi pääsykokeita muutetaan kaikilla aloilla soveltavampaan suuntaan, jolloin esimerkiksi osa materiaaleista jaetaan kokelaille vasta koetilaisuudessa.

Tampereen yliopiston vararehtori ja sosiologian professori Harri Melin toivoo, että parhaillaan toteutettava pääsykoeuudistus vähentää valmennuskurssien merkitystä.

– Valmennuskurssit ovat selkeästi eriarvoistavia. Ne on suunnattu varakkaalle keskiluokalle, Melin sanoo.

Ylioppilastodistuksen perusteella tehtävä valinta tuskin tappaa valmennuskursseja.

– Huoli, jonka näen on se, että valmennuskurssit liittyvät lukioihin, Melin sanoo.

Samalla kannalla ovat myös lääketieteellisen yhteisvalintaa koordinoiva Minna Hallia sekä Ekonomivalmennuksen toimitusjohtaja Jukka Köngäs.

Jukka Köngäs arvioi maanantain Helsingin Sanomissa, että valmennuskurssilaisten määrä säilyy vähintään ennallaan tulevinakin vuosina. Köngäksen mukaan kurssit menettäisivät merkitystään ainoastaan siinä tapauksessa, että koe perustuisi kokonaan vasta paikan päällä jaettavaan materiaaliin.

– Valmennuskurssit ovat liiketaloudellista toimintaa, ja tehdäänpä valintatavassa mitä tahansa muutoksia, niin valmennusyritykset kyllä löytävät oman bisneksensä, Hallia arvioi.

Sisään ilmankin, mutta kurssi tuo varmuutta

Valmennuskursseilla opettaneet Salla Valkkio ja Simo Sarimo pääsivät itse sisään lääketieteelliseen tiedekuntaan toisella yrittämällä. Ensimmäisen yrityksen molemmat tekivät abikevään jälkeen ilman valmennuskurssia. Ovet aukesivat seuraavana keväänä valmennuskurssin käymisen jälkeen.

– Ensimmäisen kerran jälkeen jäin miettimään, olenko käyttänyt kaiken mahdollisen avun, Sarimo perustelee valmennuskurssille lähtemistä.

Valkkion mukaan valmennuskurssin suurin hyöty oli itsevarmuuden lisääntyminen.

– Kun asioita käytiin läpi useampi kuukausi, saavutti olon, että nyt mä hallitsen tämän. Ja porukan tuki. Kun ei opiskele yksin, se on mieluisampaa, Valkkio sanoo.

Sekä Sarimo että Valkkio tuntevat opiskelijoita, jotka ovat päässeet sisään ilman valmennuskurssia.

– Se on mahdollista, mutta vaatii, että on tarpeeksi kypsä valintakokeeseen, Valkkio sanoo.

– Vaikka kyse on fysiikan, kemian ja biologian lukiosisällöistä, niitä kysytään valintakokeessa hyvin eri tavalla kuin lukiossa. Valintakokeissa painotetaan myös laskurutiinia, pitää olla nopea, Sarimo perustelee.

Herättikö juttu ajatuksi? Voit kommentoida sitä jutun alla olevan kuvakkeen kautta. Kommentointi onnistuu uutisten selainversiossa ja Yle.fi-sovelluksessa Yle Tunnuksen avulla.

Luo oma Yle Tunnuksesi täällä.

Ennätysmäärä suomalaisia nuoria aikoo pitää välivuoden. Jopa 30 prosenttia suunnittelee pitävänsä välivuoden lukion jälkeen.

Asia selviää Nuorten tulevaisuusraportti 2018 -tutkimuksesta, johon vastasi yhteensä 11 335 nuorta suomalaisista yläkouluista, lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista.

Tulos on mielenkiintoinen, koska hallitus on halunnut päinvastoin vähentää nuorten välivuosia.

Tutkimuksen toteutti Taloudellinen tiedotustoimisto TAT:n toimeksiannosta T-Media Oy. Välivuoden suosio oli lukiolaisten keskuudessa korkein, mitä kymmenen vuotta vanhassa tutkimuksessa on koskaan mitattu.

Tutkimuksen mukaan huolestuttavaa on, että jopa neljännes kolmannen tai neljännen vuosikurssin opiskelijoista ei ollut tehnyt päätöstä jatko-opinnoista vielä ollenkaan lukion päättyessä.

– Lukio on paikka, jonne suurin osa hakeutuu, kun ei tiedä tai osaa päättää, mitä tulevaisuudessa haluaisi tehdä. Valitettavasti neljännes jää lukion aikanakin ilman vastausta, eikä tiedä mihin suuntaa. Nämä opiskelijat tarvitsisivat erityistä tukea ja ohjausta jo lukioaikana ja myös sen jälkeen. Muuten he ovat niitä, jotka löytyvät alle 30-vuotiaiden syrjäytymisvaarassa olevien nuorten listoilta, kertoo johtaja Liisa Tenhunen-Ruotsalainen Taloudellinen tiedotustoimisto TATista.

Ammattiin opiskelevat ovat entistä tärkeämpi kohderyhmä ammattikorkeakouluille. Reeta Sutinen

Tutkimus julkaistiin keskiviikkona.

Tutkimuksen mukaan lukiolaiset stressaavat tulevaisuuttaan ja koulumenestystään enemmän kuin muut nuoret.

Lukiolaisista enää joka kolmas kiinnostunut ammattikorkeakoulusta

Ammatillista tutkintoa suorittavat ovat opinnoissaan tutkimuksen mukaan entistä kunnianhimoisempia. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista nuorista lähes puolet aikoo hakea ammattikorkeakouluun opiskelemaan.

– Tutkimustulosten valossa ammattiin opiskelevat ovatkin entistä tärkeämpi kohderyhmä ammattikorkeakouluille, sanoo T-Median tutkimuspäällikkö Reeta Sutinen.

Tutkimuksen mukaan nuoria pitäisi kannustaa enemmän jatko-opintoihin. Ammatillisten opiskelijoiden ohjaus jatko-opintoihin kotona ja koulussa on selvästi vähäisempää kuin lukio-opiskelijoilla.

Sen sijaan lukiolaisten kiinnostus ammattikorkeakouluopintoja kohtaan on laskenut vuosi vuodelta. Heistä enää 36 prosenttia on kiinnostunut ammattikorkeakoulusta, kun taas yliopisto kiinnostaa 81 prosenttia. Tämä ero on suurin kymmenen vuoden mittaushistoriassa.

"Tahattomat välivuodet huolestuttavia"

Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja Alvar Euro sanoo, että välivuodet itsessään eivät ole huono asia. Ne voivat auttaa löytämään varmuuden omasta alasta. Mutta jos välivuosi ei ole oma valinta, se ei ole hyväksi.

– Tahattomat välivuodet ovat huolestuttavia ja niihin pitää puuttua. Kielivätkö ne siitä, että paineet ja rasittavuus ovat lukiossa kovia, Euro sanoo.

Yliopilaskirjoituksien ja pääsykokeiden osuminen samaksi kevääksi väsyttää puheenjohtajan mukaan monia lukiolaisia, mikä voi johtaa välivuoteen.

Kommentointi onnistuu uutisten selainversiossa ja Yle.fi-sovelluksessa Yle Tunnuksen avulla.

Luo oma Yle Tunnuksesi täällä.

Pelastuslaitos on sammuttanut jätekeskuksessa syttyneen tulipalon Tampereen Tarastenjärvellä. Tampereen Hyötyvoimankujalta tuli ilmoitus tulipalosta jätteenkäsittelykeskuksen varastossa keskiviikkona aamupäivällä noin klo 10. Sammutustöihin osallistui neljä sammutusyksikköä sekä nostolava- ja säiliöautoja.

Pelaustuslaitos arvioi, että palo sai alkunsa jätettä kuljettaneen pyöräkuormaajan kauhan aiheuttamasta kipinästä. Pyöräkuormaaja kuljettaa jätettä sisätiloihin käsittelyä varten.

Palo aiheutti vaurioita lähinnä irtaimistolle, ei itse rakennukselle. Tuli vahingoitti esimerkiksi jätettä varastossa kuljettavaa muovihihnastoa. Myös sähköjohdot kärsivät vaurioita.

Pirkanmaan jätehuoltoyhtiö kertoo verkkosivuillaan, että jätekeskus ottaa jälleen asiakkaita vastaan. Keskus oli jonkin aikaa suljettu asiakkailta turvallisuussyistä.

Työntekijät eivät olleet vaarassa. He huomasivat tilanteen nopeasti ja yrittivät alkusammuttaa paloa.

Palosta levisi savua lähiympäristöön, mutta tämä ei aiheuttanut vaaraa.

Poliisi tutkii työntekijän kuoleman aiheuttanutta trukkionnettomuutta Kangasalla. Onnettomuus tapahtui maanantaina iltapäivällä sadevesi- ja viemärijärjestelmiä valmistavan Wavin-Labkon pihalla Lentolan teollisuusalueella.

Onnettomuus tapahtui, kun yrityksen työntekijä ajoi trukilla toisen, jalkaisin kulkeneen työntekijän päälle. Surmansa saanut työntekijä oli noin 40-vuotias mies. Poliisin mukaan onnettomuus tapahtui tavallisessa työtilanteessa.

Asiasta kertoi ensimmäiseksi Kangasalan Sanomat.

Tampereen raitiovaunusta on ollut auki kysely tiistaihin 15. toukokuuta asti. Yhteensä 14 314 henkilöä halusi sanoa, mikä ratikan pääväreistä on paras. Arvosteltavina väreinä olivat ruosteenpunainen, tummansininen ja vaaleansininen.

Kyselyssä oli myös avoin kohta, johon varsinkin pinkin ratikan puolustajien Facebook-ryhmässä kannustettiin vastaamaan. Avoimia vastauksia tulikin kammattavaksi yhteensä 4 574.

– Olemme tyytyväisiä ilman muuta, että reilusti toistakymmentä tuhatta vastasi. Hyvä, että tuli myös paljon avoimia vastauksia. Odotimmekin näin käyvän, sillä aihe on herättänyt paljon keskustelua, sanoo Tampereen Raitiotie Oy:n toimitusjohtaja Pekka Sirviö.

Sirviön mukaan avointen vastausten läpikäymisessä menee aikaa, sillä se tehdään käsin. Tavoite on, että yhteenveto mielipiteistä julkaistaan kesäkuussa. Mielipiteet menevät myös muotoilijoille.

Kuntalaiset pääsevät tutustumaan ratikkaan Tampereella vuoden lopussa. Silloin täysikokoinen raitiovaunun malli eli maketti tuodaan yleisön nähtäväksi.

Lue myös:

Ratikan värejä saakin arvioida toukokuun puoliväliin asti

Ratikan värit herättävät tunteita Tampereella: "Tulee mieleen rasvaton maito, täysmaito ja kevytmaito"

Nelosluokkalaisen Aliisa Salmen ympäristötiedon kirja on kannesta rikki. Sivuja on revennyt tai irronnut. Tämä harmittaa tyttöä, vaikka muuten hän ei murehdi sitä, että Sorrilan koulun varustetasossa on parantamisen varaa.

Kun Yle vertaili kuntien sijoituksia kouluihin, Aliisan kotikaupunki Valkeakoski oli häntäpäässä. Koululaisille ja koululaisten vanhemmille säästölinja näkyy usein ensimmäisenä juuri oppimateriaaleissa.

– Olen tottunut siihen, että tietokoneita ei käytetä kovin usein. Ei se minua oikeastaan kauheasti haittaa, koska me saadaan tehtyä pelkillä kirjoillakin, mutta ne ovat aika huonoja, mietiskelee Salmi selaillessaan äidinkielen tunnilla käytettäviä monisteita.

Sorrilan nelosluokkalaisten opettaja Susanna Merisalo sanoo seuranneensa säästöjen repimistä koulupuolelta jo pitkään. Hänen mukaansa määrärahoille ei ole tapahtunut mitään vuosiin, vaikka hinnat ovat nousseet koko ajan.

– Käytämme paljon huonokuntoisia kierrätyskirjoja, joista kannetkin lähtevät irti. Joskus hävettää antaa sellaista kirjaa lapselle, hän suree.

"Tosi hyvä juttu"

Säästölinja näkyy myös tietokoneiden määrässä. Sorrilan koulun 430 oppilaan käytössä on 16–17 tietokonetta ja 15 tablettia. Toisin sanoen oppilaita on 13 yhtä laitetta kohden, kun koko maan keskitaso on 2,5 oppilasta yhtä laitetta kohden.

– Pitää ajoissa varata, että niitä pääsee käyttämään. Haluaisin kyllä käyttää useammin, pohtii Sorrilan nelosluokkalainen Miika Ronkainen.

Pohjois-Savossa sijaitsevan Iisalmen peruskouluissa tietokonehankintoihin on panostettu eri tavalla. Esimerkiksi 655 oppilaan Juhani Ahon koulussa on yhteensä 154 tablettia, 415 läppäriä ja 34 pöytäkonetta. Yhteensä siis noin 600 laitetta, joista osa on tosin opettajien käytössä.

Koulun seitsemäsluokkalaiset saivat henkilökohtaiset läppärit käyttöönsä kuluneen vuoden aikana ja tavoitteena on, että kaikilla kolmella luokka-asteella on omat koneet syksyllä 2019. Nuoret osaavat arvostaa tätä.

– Onhan se tosi hyvä juttu, kun kaikille tulee omat laitteet. Lukiossa kaikki on kuitenkin sähköistä, niin on hyvä oppia käyttämään niitä, kiittelee kahdeksasluokkalainen Niina Paldanius.

Myös Valkeakoskella harkitaan ensi vuodelle laitekannan päivittämistä. Sorrilan koululla opettajana työskentelevä Susanna Merisalo pitää suurempaa panostusta tietokonehankintoihin tärkeänä.

– Se olisi tosi tärkeää, jos ajatellaan uutta opetussuunnitelmaa. Niitä tarvitaan ehdottomasti, koska se on tätä nykyaikaa.

Nykyisin tiedonetsintä tapahtuu eri tavalla kuin ennen. Merisalon mukaan tietokoneilla on hyviä opetusohjelmia ja lapset ovat motivoituneita niiden avulla työskentelyyn.

Juhani Ahon koulussa ylempiä luokkia käyvät Bertta Kumpulainen, Kiia Vehviläinen, Saara Ruotsalainen ja Niina Paldanius eivät toisaalta ole omia tietokoneita kaivanneet. Yksi syy siihen on se, että hekin ovat tottuneet kirjoihin.

– Tykkään, että edessä on oikea kirja ja tehtävät voi tehdä siihen. Sähköisesti kirjat ja laskut tuntuvat monimutkaisemmilta, toteaa yhdeksättä luokkaa käyvä Bertta Kumpulainen.

Iisalmessa päätettiin aikoinaan olla leikkaamatta koulutuksesta

Iisalmen peruskouluissa on materiaalihankintojen lisäksi panostettu ryhmäkokoihin, jotka halutaan pitää mahdollisimman pieninä. Oppilailla on myös keskimääräistä enemmän oppitunteja. Juhani Ahon koulun rehtori Jouni Määttänen kertoo, että Iisalmessa on tehty koulutuksen puolesta pitkäjänteistä työtä jo pitkään.

– Kymmenen vuotta sitten suurten säästöjen aikaan kaupungissa tehtiin linjaus, jossa päätettiin olla leikkaamatta esimerkiksi tuntijaosta. Jos tuntimääriä olisi tehty pienemmiksi silloin, niin sitä olisi tehty jatkuvasti, uskoo Määttänen.

Yläkouluikäisiä ei ärsytä, että he käyvät koulua lukuvuoden aikana enemmän kuin monissa muiden Suomen kunnissa käydään.

– Kaikki on meidän tulevaisuutta varten. Koulunkäynti ei tunnu raskaalta eikä kotiläksyjäkään ole hirveästi. Tämä on ihan sopiva, Bertta Kumpulainen sanoo.

Yhdeksättä luokkaa käyvät Bertta Kumpulainen, Kiia Vehviläinen ja Saara Ruotsalainen ovat tyytyväisiä noin 20 oppilaan luokkakokoon.

– Suurempi luokka tuntuu aika vieraalta ajatukselta. Tämä on tosi hyvä, koska opettajalta saa paremmin huomiota, työrauhaa on riittävästi ja luokkahenki on tiiviimpi, pohtii Kumpulainen.

Valkeakosken Sorrilan koulun nelosluokkalaiset Aliisa Salmi ja Miika Ronkainen puolestaan ovat osa 30 koululaisen ryhmää, joka jaetaan välillä kahdeksi 15 oppilaan ryhmäksi. Luokka on ahdas.

– Pulpetit on aika yhdessä. Tuntuu, että on pulpettimeressä koko ajan. Kun yrittää päästä jonnekin, tiellä on monta pulpettiriviä, kuvailee Aliisa Salmi.

Panostus näkyy viihtyvyydessä

Välituntivälineitä Sorrilan koulussa on opettaja Susanna Merisalon mielestä riittävästi. Tästä kiitos kuuluu vanhempainyhdistykselle, joka on antanut avustusta välinehankintoihin. Merisalo arvostaa vanhempainyhdistyksen lahjoitusta, mutta muistuttaa välinehankintojen kuuluvan kunnalle.

Nelosluokkalainen Aliisa Salmi kaipaisi kuitenkin lisää hyppyruudukoita.

– Vanhat ovat aika haalistuneita.

Juhani Ahon koulun yläluokkalaiset ovat tyytyväisiä välituntitekemiseen. Pihassa on muun muassa pingispöytiä ja koripallokorit. Oppilaille on välituntien ajaksi kehitetty myös erilaista toimintaa digiloikan vastapainoksi.

– Olemme olleet aktiivisia välituntiliikunnan kehittämisessä ja edistämisessä. Tähän tarpeeseen olemme saamassa oikeita liikuntavälineitä pihalle, kertoo rehtori Jouni Määttänen.

Iisalmessa halutaan myös jatkuvasti kehittää opettajien ammattitaitoa. Tämä näkyy niin opettajien kuin oppilaidenkin mielestä. Määttäsen arvion mukaan kokonaisuudessaan satsaus koulutukseen näkyy muun muassa opetuksen tasalaatuisuudessa.

– Näkyy se myös tuloksissa ja siinä, miten hyvin ihmiset viihtyvät täällä, kuvailee Määttänen.

Kyllä siellä kateellisuuttakin on ollut ilmassa, että miten täällä voi asiat mennä niin hyvin. Tommi Salmi

Iisalmessa kiitosta on tullut myös laadukkaista opetusvälineistä, joihin esimerkiksi Juhani Ahon koulussa on satsattu.

– Ympäri Suomea kuulee, että oppilaat eivät pääse esimerkiksi uimaan hirveän hyvin. Täällä sellaista ongelmaa ei ole. Kyllä siellä kateellisuuttakin on ollut ilmassa, että miten täällä voi asiat mennä niin hyvin, kertoo liikunnanopettaja Tommi Lehto.

Iisalmelaiset yläkoululaiset ovat mielissään siitä, että heillä on hyvä keskusteluyhteys koulun henkilökunnan kanssa ja opettajilla on halu kehittää koulua.

– Koulujen rahoista ei pitäisi leikata. Pienetkin asiat vaikuttavat oppimiseen, muistuttaa Niina Paldanius.

Annan mies töni ja löi. Hän nimitteli ja rajoitti Annan liikkumista useamman vuosikymmenen ajan. Uhkasi tappaakin.

– Lääkäri- tai sairaalareissuja minulle ei kuitenkaan tullut, sillä mies tiesi tasan tarkkaan, kuinka paljon fyysistä väkivaltaa voi käyttää, jotta siitä ei jää jälkiä tai joudu lääkäriin.

Kymmenettuhannet ihmiset kokevat vuosittain väkivaltaa perheissään tai lähisuhteissaan. Yksinomaan Pirkanmaalla poliisit ovat saaneet viime vuonna yli 2 000 kotihälytystä perheväkivallan vuoksi.

Annan elämän muutti sosiaalityöntekijä, joka osasi kysyä oikeita asioita. Annan lapset avautuivat hänelle perheen tilanteesta. Annaltakin sosiaalityöntekijä oli kysellyt perheen voinnista, mutta hän oli itse ollut sitä mieltä, ettei heillä ollut vielä mitään hätää.

Annan silmät avautuivat vasta, kun lapset kertoivat pelkäävänsä, mitä heidän elämänsä ykkösihmiselle eli äidille käy. Anna muutti lastensa kanssa Tampereen ensi- ja turvakotiin pakoon henkistä ja fyysistä väkivaltaa muutama kuukausi sitten.

Päätös kotoa lähtemisestä oli vaikea, mutta helpotuksen tunne oli lopulta valtava.

– Mitä kauemmaksi koti jäi, sitä vähemmän minua puristi rinnasta.

Annan oikeaa nimeä ei kerrota tässä jutussa lasten ja hänen itsensä suojelemiseksi.

On oltava rohkea ja kysyä oikeita kysymyksiä

Sairaanhoitaja Noora Kannisto on tehnyt puolisentoista vuotta lähisuhdeväkivallan vastaista työtä Tampereen kaupungillla. Hänen mielestään tärkeintä on tunnistaa avun tarve. Sen pitäisi tapahtua palveluissa, joissa ihminen jo muutenkin asioi.

– On todella tärkeää, että ne työntekijät, jotka tapaavat perheitä työssään, osaavat kysyä, oletko sinä kohdannut väkivaltaa?

Lähisuhdeväkivaltaa ja sen vakavuutta ei aina tunnisteta riittävän varhain. Kannisto tosin kiittelee Tampereen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, joita on koulutettu tunnistamaan ja kohtaamaan lähisuhdeväkivaltaa kokeneita ihmisiä.

– Ammattilaisten tulisi yhä enemmän rohkaistua kysymään asiasta silläkin riskillä, että asiakas myöntää kohdanneensa lähisuhdeväkivaltaa. Tässä tapauksessa on tärkeää, että työntekijällä on osaamista ohjata asiakas oikean avun piiriin.

Lähisuhdeväkivaltaan apua hakeva tarvitsee kipeimmin sitä, että toinen kuulee ja uskoo asian.

– Kaikki perustuu lopulta kohtaamisen tarpeeseen. Me kaikki haluamme tulla kuulluksi ja kohdatuksi varsinkin, jos asia on hyvin traumatisoiva ja kipeä, Kannisto uskoo.

Me kaikki haluamme tulla kuulluksi ja kohdatuksi varsinkin, jos asia on hyvin traumatisoiva ja kipeä. Noora Kannisto

Annallekin oli tärkeää, että häntä kuunneltiin. Se auttoi häntä ratkaisun tekemisessä.

Anna ihmettelee, miksi hän kesti väkivaltaista miestään niinkin pitkään. Yhdeksi syyksi väkivallan keskellä pysymiseen hän arvelee uskonsa toisen ihmisen muutokseen. Mies vakuutti yhä uudelleen muuttuvansa ja lopettavansa väkivallan.

– Toisekseen omat voimavarat ja keinot eivät riittäneet tilanteesta ulospääsyyn.

Mikset lähtenyt aiemmin?

Ulkopuolisia usein kummastuttaa, miksi uhri sietää väkivaltaa eikä lähde suhteesta.

– Niin pitkään kuin minä syytinkin itseäni lähtemättömyydestä, olen nyt oppinut antamaan asian itselleni anteeksi. Tuossa tilanteessa en yksinkertaisesti luottanut, että voisin päästä tilanteesta kokonaan pois.

Mitä kauemmaksi koti jäi, sitä vähemmän minua puristi rinnasta. Anna

Kaiken kokemansa jälkeen hän kannustaa lähisuhdeväkivallan uhreiksi joutuneita rohkeuteen lähteä pois epäterveestä suhteesta.

– Apua varmasti löytyy, kun sitä uskaltaa pyytää. Nämä ammattitaitoiset ihmiset eivät varmasti ylenkatso ketään asiakasta vaan kaikki asiat otetaan tosissaan.

– Lähisuhdeväkivalta ei ole koskaan pieni juttu, Anna sanoo.

Luotettavat ystävät pysyivät, turvakoti toi uusia

Tärkeimmät kaverit ja tuttavat ovat säilyneet Annan elämässä. He ovat olleet kannustamassa Annaa.

– Heikon hetken tullessa otan puhelun vanhoille kavereille ja sieltä tulee varmasti joka kerta kannustavia lauseita ja tsempin toivotuksia.

Osalle tuttavista ja myös Annan omille vanhemmille perheen tieto väkivallasta tuli yllätyksenä. Yli kymmeneen vuoteen hän ei uskaltanut kertoa asiasta edes parhaille ystävilleen.

Kaikki ne sanat, kontrollointi ja henkinen alistaminen ovat jättäneet minuun pysyvät jäljet. Anna

Anna muutti toiselle paikkakunnalle miestään pakoon. Erityisesti turvakodista on löytynyt uusia ystäviä.

– Heidän kanssaan pystyy puhumaan kaikesta ja jakamaan ne kaikkein kauheimmat tarinansa, eikä kukaan pyörittele silmiään vaan on pikemminkin toisen tukena.

"Tulevaisuudessa paljon ystäviä ja paljon rakkautta"

Fyysistä väkivaltaa rankempana Anna pitää pitkään jatkunutta henkistä väkivaltaa.

– Kaikki ne sanat, kontrollointi ja henkinen alistaminen ovat jättäneet minuun pysyvät jäljet. Usein havahdun itse, kuinka ajattelen jostain asiasta tietyllä tavalla, mutta nyt ymmärrän, että kaikki heijastuu jollain tapaa kieroutuneesta parisuhteesta.

Anna kiittelee turvakodin väkeä keskusteluavusta. Hän luottaa yhä toisiin ihmisiin.

– Mä uskon, että minulla on tulevaisuudessa paljon ystäviä ja paljon rakkautta. Mahdollisesti siihen kuuluu myös jokin tärkeä, erityinen ihminen.

21-vuotias nainen kuoli Tampereella elokuun loppupuolella vuonna 2016. Nainen kuoli oltuaan polvileikkauksessa Dextra Koskisairaalassa Tampereella. Syyttäjä nosti tiistaina syytteet anestesialääkäriä vastaan kuolemantuottamuksesta.

Anestesialääkäri ei käyttänyt suu- ja nenäsuojusta. Lisäksi hän avasi syytteen mukaan puuduteampullin valmiiksi ennen steriilien hansikkaiden pukemista.

Keskustelua on herättänyt uutisen jälkeen sosiaalisessa mediassa, miksi ilman suojusta olemiseen ei puututtu leikkauksessa. Onko sairaaloissa liian tiukka hierarkia? Uskalletaanko työkaverien toimintaan puuttua muissakaan työpaikoissa?

Huomattiin mutta ei puututtu

Kihlakunnansyyttäjä Leena Koivuniemi sanoo, että yhden todistajan mukaan syytetyn lääkärin kanssa oli aiemmin keskusteltu suojuksen puuttumisesta. Lääkärin kanssa oli syyttäjän mukaan puhuttu ohjeista ja käytännöistä. Keskustelija ei kuitenkaan ollut määräyssuhteessa lääkäriin.

Itse selkäydinpuudutusta annettaessa paikalla oli syyttäjän mukaan anestesialääkärin lisäksi kolme sairaanhoitajaa. Myöhemmin paikalle tuli syyttäjän mukaan leikkaava lääkäri. Suojuksen puuttumiseen ei syyttäjän mukaan puututtu leikkaustilanteessa.

Syyttäjän mukaan läsnä olleet hoitajat huomasivat, että lääkärillä ei ollut suojusta. Hän on myös itse myöntänyt tämän, mutta kiistänyt kuolemantuottamuksen. Kiistaa on ollut oikeudessa siitä, kuinka pakollinen suojus oikein on. Anestesialääkäri sanoo noudattaneensa puudutusta antaessaan voimassa olevia ohjeita. Lääkärin mukaan ei voida osoittaa, että potilaan aivokalvotulehduksen aiheuttanut bakteeri olisi peräisin hänen suustaan.

Potilas kotiutettiin, mutta yöllä hänelle tuli kovaa päänsärkyä ja sekavuutta. Sairaalassa hänellä todettiin bakteerin aiheuttama aivokalvontulehdus ja aivopaineen nousu. Tehohoidosta huolimatta nainen menehtyi sairaalassa.

Asiassa annetaan kansliatuomio 29. toukokuuta. Koskiklinikan nykyään omistava Pihlajalinna on kertonut kommentoivansa tapausta vasta tuomion jälkeen. Lääkäri ei ole enää Pihlajalinnan palveluksessa.

Keskusteluilmapiiri tärkeintä

On mahdoton sanoa, mitä todella tapahtui leikkaustilanteessa. Vain lääkäri on syytettynä tapauksesta.

Kuinka helppoa puuttuminen on käytännössä?

Joskus on helpompi sulkea silmänsä kuin puuttua. Vastaavaa tapahtuu kaikilla työpaikoilla ja ihmisten välisissä suhteissa mutta potilasturvallisuudessa kysymys on elintärkeä.

Työterveyslaitoksen vanhempi konsultti, psykologi Anna Tienhaara sanoo, että sosiaali- ja terveysala on perinteisesti ollut hierarkkinen yhteisö.

– Sairaala on hyvin erilainen työpaikka kuin mainostoimisto tai it-alan startup. Sairaala perustuu siihen, että työnjako on mahdollisimman selkeä ja yhteistyöketjut toimivat. Se, että jokainen tietää paikkansa, saattaa vähentää hämmennystä ja tukea työn sujumista.

Toisaalta vahva hierarkia voi johtaa siihen, ettei tieto kulje tai roolit kapeutuvat. Pelkkä hierarkia ei ole Tienhaaran mukaan kuitenkaan hyvä tai huono asia. Enemmän on kyse keskusteluilmapiiristä työpaikalla ja miten hierarkia, johtajuus ja koko organisaation rakenne palvelevat ydintyön tekemistä.

– Jos työpaikalla ei ole tapana puuttua tai ottaa puheeksi epäkohtia, se voi olla vaikeaa ja pelottavaa. Kynnys puuttua voi olla korkea.

Työpaikan kulttuurikysymys

Hoitajien ammattijärjestön Tehyn johtaja Kirsi Sillanpää ei ota kantaa yksittäistapaukseen. Hänen tiedossaan ei ole tapauksia, joissa hoitajat eivät olisi uskaltaneet puuttua lääkärien toimintaan.

Sillanpään mukaan hierarkia on vähentynyt sairaaloista. Nykyään toimitaan tiimeissä, joissa hoitajat ja lääkärit tekevät työtä yhdessä.

– Koulutuksessa perehdytään tiimityöskentelyyn.

Sillanpään mukaan työnantajan vastuulla on luoda käytännöt, että potilasturvallisuus on taattu.

Myöskään Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki ei ota kantaa yksittäistapaukseen. Hänen mukaansa sairaalassakin on hierarkia ja isossa sairaalassa portaita on erityisesti.

– Leikkaussalityö on tiimityötä, ja potilasturvallisuus edellyttää, että kuka tahansa tiimistä huomaa jotain poikkeavaa, osaa ja uskaltaa sanoa huolensa ääneen. Sitä varten on monissa paikoissa otettu käyttöön leikkaussalin tarkistuslistat lentoliikenteen mallin mukaan, jossa listalta tarkistetaan ja ruksataan kaikki sovitut ja vaaditut turvaamistoimenpiteet, välineet ja muut, Myllymäki sanoo.

Sairaaloissa on otettu käyttöön myös haittailmoitusohjelma HaiPro, johon kuka tahansa työntekijä voi tehdä haittatapahtumailmoituksen tai epäilynkin läheltä piti -tilanteesta.

– Työpaikan ja tiimin ilmapiiri on olennainen. Jokaisen työntekijän ja myös potilaan pitää olla mahdollisuus, oikeus, lupa avata suunsa turvallisesti ilman pelkoa, mikäli jokin asia epäilyttää tai ihmetyttää. Potilasturvallisuus on myös työpaikan kulttuurikysymys, Myllymäki sanoo.

Kysymykset auttavat

Työterveyslaitoksen psykologin Anna Tienhaaran mukaan jokaisella pitäisi olla lupa ja velvollisuus puhua työpaikalla työhön liittyvistä asioista. Tapoja puhua pitäisi kehittää yhdessä.

– Joillakin työpaikoilla voidaan ajatella, että ahaa, nyt tapahtuikin virhe ja heti etsitään syyllisiä. Sen sijaan että etsitään virheitä ja syyllisiä, kannattaisi ajatella, miten organisaatio voi oppia virheistä yhdessä ja löytää uusia ideoita, mitä voidaan kehittää. Tässä on valtava ero.

Tienhaara neuvoo ottamaan asiat puheeksi neutraaleilla kysymyksillä.

– Voi kysyä avoimesti esimerkiksi, muistanko oikein, mikä toimenpideohje meillä oikein on tässä asiassa, koska huomasin, että sinä teit asian eri tavalla kuin minä olen tehnyt tai nähnyt tämän tehtävän.

Nuorten lääkärien kokemukset

Nuoret lääkärit kertoivat Ylellä vastikään kokeneiden lääkäreiden kiusaamisesta. Ylen haastattelemat nuoret mies- ja naislääkärit kertoivat, että asiattomasti käyttäytyneet ovat lähes poikkeuksetta olleet kokeneita seniorilääkäreitä. Ongelmien yhtenä lähtökohtana haastateltavat pitivät terveydenhoitoalalla vallitsevaa tiukkaa hierarkiaa.

Myllymäen kokemuksen mukaan hierarkiassa kyse ei ole virkaiästä.

– Joku on jyrä ja autoritaarinen jo nuoresta lähtien. Joku vanhempi professori taas saattaa olla hyvin neuvottelevainen, nuorta kollegaa asiallisesti ohjaava ja tukeva. Itse sain nuorena lääkärinä monet kerrat kullanarvoisia neuvoja kokeneilta sairaanhoitajilta, Lääkäriliiton toiminnanjohtaja sanoo.

Hoitovirheistä ja potilasturvallisuuden toteutumisesta keskustellaan myös torstai-illan A-studio: Talkissa TV1:ssä kello 21.05.

Lue lisää:

Nuori nainen kuoli polvileikkauksessa - Syyttäjä vaatii anestesialääkärille rangaistusta kuolemantuottamuksesta

Kiusaamista, nöyryyttämistä, solvaamista ja savustamista - nuoret lääkärit kertovat alalla vuosia jatkuneesta asiattomasta käytöksestä

Porin lentoliikenne on saanut jälleen kovan kolauksen, kun Nextjet-lentoyhtiö ilmoitti tiistaina menevänsä konkurssiin. Kaikki lennot peruttiin välittömästi.

Porin kaupunki oli sopinut Nextjetin kanssa markkinointitukipaketista, jonka mukaan Pori maksaisi yhtiölle seuraavan viiden vuoden aikana 3,5 miljoonaa euroa. Tästä vain 150 000 euroa ehdittiin maksaa. Yllätyskonkurssista huolimatta Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen pitää tärkeänä Satakunnan liike-elämälle, että lentojen operointiin löytyy uusi yhteistyökumppani.

Liikenne- ja kuljetustekniikan professori Jorma Mäntynen näkee toisenkin vaihtoehdon.

– On jo nähty, ettei kaikista kaupungeista ole kannattavaa lentää. Lähimmät alueelliset lentoasemat voisivat tehdä yhteistyötä. Porin kannalta tällaisia kaupunkeja olisivat esimerkiksi Turku ja Tampere.

On jo nähty, ettei kaikista kaupungeista ole kannattavaa lentää. Jorma Mäntynen

Kaupunkien välinen yhteistyö mahdollistaisi sen, että lentoyhteyksiä voitaisiin kehittää yhdessä.

– Tämän hetkisen tarjonnan perusteella Pori ei vielä hyödy, mutta tulevaisuudessa mahdollisesti.

Ei vain Porin ongelma

Professori Jorma Mäntysen mielestä Suomi on jäänyt hieman jälkeen pienempien lentokenttien kehitystyössä. Suomessa on perinteisesti keskitytty kehittämään Helsinki-Vantaan lentoasemaa ja sen yhteyksiä.

– Kaikkein tärkeintä olisi se, että yhdessä markkinoitaisiin omaa aluetta ja saataisiin jollekin keskeiselle lentoasemalle kansainvälisiä yhteyksiä. Samalla pitäisi myös hyväksyä se, että jokin kenttä on vahvempi kuin jokin toinen. Meillä on jo riittävän monta esimerkkiä siitä, että kaikilta kentiltä lentäminen ei toimi.

Nextjetin konkurssiuutisen jälkeen Porin kuntapoliitikkojen viesti lentoliikenteen säilyttämisestä on ollut vahva. Mäntynen sanoo ymmärtävänsä tämän, mutta näkee myös kääntöpuolen.

– Kun katsoo konkurssia ja muita epäonnisia yrityksiä, niin kyllä ne sen puolesta puhuvat, etteivät lentoyhtiöt pidä Porin-lentoja realistisena.

Lentoyhteyksien kannattavuus ei ole ainoastaan Porin ongelma. Samanlaisten asioiden kanssa painivat muutkin pienemmät suomalaiskaupungit.

– Suomi on harvaan asuttu maa ja kansan koko on pieni. Kysyntä ei ole riittävää kaikille kentille, Mäntynen miettii.

Lue lisää:

Ruotsalainen NextJet-lentoyhtiö hakeutui konkurssiin – Kaikki lennot peruttiin

Pori ehti maksaa konkurssiin hakeutuneelle Nextjetille 150 000 euroa: "Mahdollista saada takaisin, mutta pidetään epätodennäköisenä"

Lappeenrannan lentoasemalla iloitaan ensimmäisen Ateenan-lennon laskeutumisesta. Avajaislento on tuonut Saimaalle lähes sata matkustajaa, joukossa nelisenkymmentä kreikkalaisturistia.

– Tarkkaan emme vielä tiedä mitä täällä teemme, olemmehan lomalla, sanoo siskonsa kanssa matkalla oleva Izambella Papadopoulu.

Viikon matkalla sisarukset tutustuvat ensin Lappeenrantaan, ja jatkavat sitten Joensuuhun, jossa kolmas sisko on opiskellut kevään ajan.

– Meidän tavoitteenamme on nähdä mahdollisimman monta paikkakuntaa. Käymme Lappeenrannan lisäksi ainakin Turussa, Tampereella ja Helsingissä, sanoo puolestaan ateenalainen Aristiolis Christoforov.

Kesän matkailusesongista on tulossa eteläisellä Saimaalla hyvä. Suorilla lennoilla Lappeenrannasta Ateenaan ja Milanoon on myynnissä kesäkaudella lähes 33 000 paikkaa. Vaikka valtaosa matkustajista on pietarilaisia ja suomalaisia, varausten perusteella lentojen arvioidaan tuovan Saimaalle yli 8000 turistia.

Lentomatkustajien lisäksi hotelleja täyttävät aasialaiset turistit. Kaksi viikkoa sitten alkaneet ryhmämatkat ovat tuoneet Lappeenrantaan jo tuhat etelakorealaista matkailjaa – koko kesän kävijämäärä nousee reilusti keväällä arvioidusta.

Ensimmäisiä kiinalaisia omatoimimatkailijoita puolestaan odotetaan loppukesästä, kun kiinalainen matkatoimisto Ctrip aloittaa matkojen myynnin lähiviikkoina. Turistit kiertävät Saimaata autoilla, ja yöpymisiä on myös Savonlinnassa sekä Mikkelissä.

– Uudet matkailjat jättävät tänä kesänä matkailutulona Lappeenrannan seudulle noin 2,3 miljoonaa euroa, laskee matkailupäällikkö Mirka Rahman.

MC Infon tekemän selvityksen mukaan parin päivän Saimaan-lomalla keskieurooppalainen turisti käyttää rahaa keskimäärin vajaat 150 euroa päivässä.

Suorat lentoyhteydet tuovat tänä vuonna Lappeenrantaan, Tampereelle ja Turkuun kymmenien miljoonien eurojen matkailutulon. Ne ovat ainoita maakuntakenttiä Suomessa, joista on suoria halpalentoja Eurooppaan.

Turun-lennoilla telakan ja autotehtaan työmatkustajien lisäksi turisteja

Harvassa maakunnassa on vielä valmiina matkailutuotteita, joilla ulkomaalaisia ryhmiä saataisiin tuotua päivän tai parin visiitille. Monen lentoreitin säilymisen kannalta turistit olisivat kuitenkin tärkeitä.

Suomen maakuntakentistä eniten kansainvälisiä matkustajia on alkuvuodesta ollut Turussa, jonka kentän kautta on kulkenut suorilla ulkomaanlennoilla tammi-huhtikuun välisenä aikana yli 92 000 matkustajaa. Valtaosa Gdanskista, Riiasta sekä Tukholmasta tulevista matkustajista saapuu Suomeen työmatkalle.

Turku on onnistunut kasvattamaan saapuvien turistien määrää muun muassa näkyvällä markkinoinnilla Berliinissä.

– Meille on hyvä yhteys esimerkiksi Saksasta Riian kautta yhdellä vaihdolla, ja sitä kautta saamme runsaasti saksalaisturisteja, sanoo Turun matkailujohtaja Anne-Marget Hellén.

Ulkomaiset turistit jättävät miljoonien matkailutulot

Matkailun aluetaloudelliseksi vaikutukseksi lasketaan Turussa vuosittain 300 miljoonaa euroa. Ilman suorien lentoyhteyksien tuomia turisteja summa olisi merkittävästi alhaisempi.

Myös Tampereella ulkomaiset matkailijat jättävät tänä vuonna kymmenien miljoonien eurojen matkailutulon. Halpalennot Bremenistä ja Budapestistä tuovat kaupunkiin tuhansia matkailjoita, ja vielä suurempi määrä saapuu Helsinki-Vantaan kautta.

Suuria toiveita on asetettu talvikaudella alkaville suorille lennoille Tampereelta Malagaan.Aurinkorannikolle matkaavien suomalaisten lisäksi koneet tuovat espanjalaisia lomalle Suomeen.

– Käymme keskusteluja esimerkiksi Fuengirolassa toimivien matkanjärjestäjien kanssa. He voivat nyt varata lennoille kiintiön ja tuoda ryhmiä Tampereelle, sanoo Tampereen kaupunkiseudun elinkeino- ja kehitysyhtiön Tredean lentoliikenteen kehittämisen johtaja Marja Aalto.

Ryhmiä Suomeen myös halpalennoilla

Halpalentoyhtiöt ovat tähän asti kuljettaneet yksittäisiä matkailjoita. Ryanair on kuitenkin avannut lennot myös ryhmille, joita matkatoimistot ovat tähän asti kuljettaneet pääasiassa perinteisten verkostolentoyhtiöiden, kuten Finnairin ja Lufthansan vuoroilla.

– On hyvä, jos löydämme matkanjärjestäjiä, jotka alkavat räätälöidä matkapaketteja, sanoo Ryanairin myynti- ja markkinointipäällikkö Chris Lundshøj.

Tämä mahdollistaa räätälöitävien valmismatkojen ja esimerkiksi Saimaan-kiertomatkojen markkinoimisen Keski-Euroopassa.

– Pienetkin matkanjärjestäjät voivat tuoda matkailijoita Saimaalle, sanoo Lappeenrannan lentoaseman toimitusjohtaja Eija Joro.

Lentoasema kehittää matkanjärjestäjien kanssa matkailupaketteja Saimaalle.

Ryhmät ovat entistä tärkeämpiä halpalentoyhtiöille, jotka tavoittelevat suurempaa markkinaosuutta Euroopan sisäisestä lentoliikenteestä. Esimerkiksi Ryanairin uudet konehankinnat edellyttävät, että yhtiö kuljettaa vuosikymmenen vaihteeseen mennessä vuosittain 152 miljoonaa matkustajaa – parikymmentä miljoonaa nykyistä enemmän.

Kotimaan lentoreiteille tarvitaan myös turisteja

Kotimaan lentoliikenteessä matkustajamäärät lisääntyvät erityisesti Pohjois-Suomen reiteillä turismin kasvun ansiosta. Sen sijaan eteläisen Suomessa lentomatkustajien määrä on pysynyt ennallaan tai vähentynyt, koska lennoilla kulkee lähinnä liikematkustajia. Suurinta pudotus on ollut Savonlinnan ja Kokkola-Pietarsaaren kentillä.

– Eteläisessä Suomessa on vasta alkamassa matkailussa sama työ, jota Lapissa on tehty vuosikymmeniä, sanoo lentoliikenteen kehittämisen johtaja Marja Aalto.

Kotimaan lentojen heikosta kannattavuudesta kertoo se, että yhä useampia eteläisen Suomen reittejä joudutaan lentämään kolmiolentoina, jolloin sama kone käy useammalla kentällä.

– Matkustajamäärän kasvu edellyttää, että liikematkustajien lisäksi koneissa liikkuu entistä enemmän vapaa-ajan matkustajia, sanoo Turun matkailujohtaja Anne-Marget Hellén.

Ylioppilaskokelaiden ja heidän läheistensä odotus palkitaan vihdoin, kun tämän kevään ylioppilastulokset kerrotaan tänään perjantaina. Ylioppilastutkintolautakunta on ilmoittanut tutkintojen tulokset kouluille tänä aamuna kello 8.

Yle julkaisee uusien ylioppilaiden nimet Ylioppilaskoneessa.

Tiedot päivittyvät sitä mukaa, kun uusia nimiä saadaan kouluilta. Suurin osa nimistä julkaistaan perjantain aikana.

Kevään ylioppilaskirjoituksiin oli ilmoittautunut 40 894 ihmistä. Se on lähes 700 enemmän kuin vuoden 2017 keväällä.

– Tänä keväänä ylioppilaskirjoituksiin osallistuneita eli ihmisiä, jotka saivat kokeista pisteitä, oli kaikkiaan 39 982. Luvussa on mukana nyt lakin saavien lisäksi kokeita uusivia ja tutkintonsa hajauttavia kirjoittajia, kertoo aktuaari Alex Hellsten Ylioppilastutkintolautakunnasta.

Torstai-iltapäivän tiedon mukaan ylioppilaaksi pääsee tänä keväänä 26 780 kokelasta. Luku todennäköisesti kasvaa vielä ennen lakkiaispäivää. Tänä vuonna lakkiaisia juhlitaan lauantaina 2. kesäkuuta.

Uusista ylioppilasta 312 on sellaisia, jotka saavat lakin nyt vaikka eivät ole osallistuneet tämän kevään kirjoituksiin. Alex Hellstenin mukaan nämä tulevat ylioppilaat ovat osallistuneet kirjoituksiin aikaisemmin, mutta ovat saaneet lukio-opintonsa valmiiksi vasta tämän vuoden puolella.

Ylioppilastutkintolautakunta ei julkaise tänä keväänä nimiä omilla nettisivuillaan tietoturvasyistä. Se on kuitenkin luvannut toimittaa kouluilta puuttumaan jäävät tiedot Ylelle 25. toukokuuta. Tämän jälkeen nämäkin nimet lisätään Ylioppilaskoneeseen.

Osa nyt ylioppilaaksi pääsevistä on kieltänyt nimensä julkaisun. Heidän nimensä puuttuvat myös Ylioppilaskoneesta.

Lue myös:

Ylioppilaskokeiden pisterajat, 2018

Ylioppilaskirjoitusten huipputulokset: Neljä nappasi jopa 8 laudaturia

Kahdeksan laudaturin Elsa Österåker haravoi kesän hautausmaata – kauempana tulevaisuudessa siintää tutkijan työ

Yo-ennätyksen 16 aineella lyönyt: "Se meni ihan luontevasti"

Kaikki Tampereella käyvät tietävät, että keskustassa on useita tietyömaita. Ratikan ja Hämeenkadun rakentamisen takia kaupungin linja-autot ovat nyt kovilla.

Linja-autojen korjaamisesta ja uusimisesta tulee iso lasku Tampereen kaupungin liikennelaitokselle TKL:lle.

TKL:n kalustopäällikkö Kalle Keinonen sanoo, ettei busseja tahdo ehtiä korjata.

– Todella paljon tulee kolhuja, naarmuja ja kulumaa juuri näiden ratikkatyömaiden ja Hämeenkadun kunnon takia. Meillä on koko ajan vähintään yksi auto korikorjauksessa tai maalauksessa ja silti vaurioita tulee enemmän kuin niitä millään ehditään korjaamaan, Keinonen sanoo.

Käyttöikä lyhenee

Tällä hetkellä TKL:n käytössä on 149 bussia. Bussien käyttöaika on yleensä 12–15 vuotta. Sen jälkeen niillä ei saa enää enää Tampereen seudun joukkoliikenteen ostoliikennettä. Tietyömaat lyhentävät käyttöikää Keinosen mukaan selvästi.

Tietyömaiden takia liikennelaitos on joutunut ostamaan uusia busseja ja poistamaan käytöstä ennenaikaisesti busseja.

– Nyt on ostettu viisi käytettyä autoa lisää, että selvittäisiin näistä liikennevelvoitteista. On mahdollista, että kaluston määrää joudutaan vieläkin lisäämään, Keinonen sanoo.

Lähes poistoiässä olevia autoja on jouduttu poistamaan etuajassa, kun linja-auton rakenteet ovat pettäneet ja ajo ei ole enää turvallista.

– Vaurioita on tullut aika lailla joka paikkaan. Hämeenkatu käy auton alusta- ja koritakenteiden päälle ja voi aiheuttaa sinne pahojakin vaurioita ja ennenaikaisia kulumia. Raitiotietyömaat aiheuttaa taas todella paljon kolarivaurioita, naarmuja, raapaleita ja muuta sellaista.

Tietyömaista on tullut mittavia kustannuksia. Jo yhden kolarivaurion korjaaminen on tuhansia euroa.

– Vuositasolla puhutaan kaiken kaikkiaan yli sadastatuhannesta eurosta. Toki kaikki ei ole raitiotyömaan aiheuttamia, mutta hankala erotella mikä mistäkin johtuu.