Monialayhtiö General Electric käynnistää yhteistoimintaneuvottelut tuotannollis-taloudellisten uudelleenjärjestelyjen johdosta. Ehdotettu vähennystarve Suomessa on yhteensä noin 200 henkilöä. Vähennykset kohdistuisivat toteutuessaan pääasiassa Tampereelle.

GE Powerin Grid Solutions Oy:llä on toimintaa Tampereella kahdessa toimipisteessä. Yhtiöllä on kompensointilaitteiden tuotantolaitos Myllypurossa sekä FACTS-projektien liiketoiminta Vehmaisissa. Ehdotuksella olisi vaikutusta erityisesti Myllypuron yksikköön.

Yhtiön tiedotteen mukaan Tampereen lisäksi keskustelussa on pieni vähennystarve Helsingissä. Neuvottelut liittyvät energia-alan murrokseen. Kiristynyt markkinatilanne, tiukka kilpailu ja hintapaineet edellyttävät yhtiön mukaan toimenpiteitä, joilla saadaan leikattua kustannuksia ja varmistettua liiketoiminnan kilpailukyky.

GE työllistää Suomessa yhteensä noin 1 100 ihmistä. Heistä pääosa työskentelee GE Healthcaressa, joka ei ole neuvottelujen piirissä.

General Electric osti Alstomin Power- ja Grid-liiketoiminnat vuonna 2015. Yhtiöllä on Suomessa työntekijöitä myös vuonna 2003 solmitusta yrityskaupasta, jolla GE osti silloisen Instrumentarium Oyj:n ja muutti sen osaksi emoyhtiötä.

Juttua korjattu 8.12. kello 11.46: GE ei nykyään omista Instrumentariumia, vaan Instrumentarium-ketju on osa maailmanlaajuista GrandVision-konsernia.

Tampereella palaa kaksikerroksinen pienkerrostalo, kerrotaan Pirkanmaan pelastuslaitokselta.

Pelastuslaitoksen mukaan mahdollisista henkilövahingoista ei ole vielä tietoa, mutta neljä ihmistä on kuitenkin saatu pelastettua rakennuksesta. Yhden koiran tiedetään olevan kateissa.

Tuleen syttyneessä, puisessa kerrostalossa on viisi asuntoa.

Palomestari Pauli Keskinen kertoo, että puurakenteisen talon huoneistoista ainakin yksi yläkerran huoneisto on palanut pahasti. Lisäksi kattorakenteita on tuhoutunut. Keskinen arvioi sammutustöiden kestävän aamuun asti.

Pelastuslaitos sai hälytyksen Ammattikoulunkadulle pian kello kahden jälkeen yöllä.Palon syttymissyystä ei ole toistaiseksi tietoa.

Tulipalon aiheuttama savunmuodostus ei toistaiseksi aiheuta haittaa lähiympäristölle. Palon ei myöskään arvioida aiheuttavan haittaa aamuliikenteelle.

Tampereen Pyynikillä, Ammattikoulunkadulla, sijaitsevan pienkerrostalon tulipalossa on kuollut yksi ihminen. Pelastuslaitos evakuoi talon. Palavasta asunnosta pelastettiin kolme ihmistä, joista yksi on menehtynyt.

Tuleen syttynyt talo on kaksikerroksinen ja siinä on viisi huoneistoa. Talo on 1900-luvun alkupuolelta ja moneen kertaan remontoitu, mikä tekee pelastustyöt vaikeiksi.

Syttymissyystä ei ole tietoa. Palo näyttää alkaneen yläkerrasta.

Palomestari Pauli Keskinen kertoi aiemmin yöllä, että talon huoneistoista ainakin yksi on palanut pahasti. Lisäksi kattorakenteita on tuhoutunut. Keskinen arvioi sammutustöiden kestävän aamuun asti.

Pelastuslaitos sai hälytyksen Ammattikoulunkadulle pian kello kahden jälkeen yöllä.

Tulipalon aiheuttama savunmuodostus ei ole aiheuttanut haittaa lähiympäristölle.

Juttua päivitetty: koko talo evakuoitiin, palavassa asunnossa oli kolme ihmistä.

Suomen satavuotisjuhlien merkeissä on järjestetty kaikenlaista hupia ja ainakin itseni on myönteisesti yllättänyt se iloisuus, millä ihmiset ovat juhlimaan lähteneet. Tästä on itse asiassa ihan tutkittuakin tietoa. Kun kävin pari viikkoa sitten aamukahvilla virallisessa Suomi 100 -byroossa, löi pääsihteeri Pekka Timonen käteen sellaiset rätingit, että pakko on toimittajankin uskoa, että kivaa on ollut.

Suomi 100 -organisaatio on selvittänyt suomalaisten näkemyksiä juhlavuodesta jo pari vuotta ja viimeinen seurantakysely on tarkoitus tehdä bileiden jälkeen, ensi vuoden maaliskuussa.

Itselleni kolahti eniten se, että jopa 600 000 suomalaista kertoo itse olleensa mukana valmistelemassa juhlavuoden ohjelmaa. Siis joka kymmenes kaduntallaaja on jotenkin mukana näissä karkeloissa muutenkin kuin ilotulitusten ihailijana.

Jopa 70 prosenttia juhlavuoden ohjelmaan osallistuneista on ollut antiin tyytyväisiä. Tosin tietysti ne, joita juhlinta jostain syystä ärsyttää, eivät ole juhliin varmaankaan edes osallistuneet.

Mutta juhlilta ei ole välttynyt yksikään. Tai no, vain 99 prosenttia suomalaisista kertoo tulleensa juhlavuodesta tietoiseksi. Pohjoiskorealainen lukema, joku sanoisi.

Juhlavuoden teema on ollut "yhdessä". Itsenäisyyspäivän vietto herättää myönteisiä tunteita ja reippaasti yli 70 prosenttia kansalaisista kertoo tuntevansa ylpeyttä kotimaastaan. Ei sekään nyt ole ihan vahinko, että Ylen kisalähetys Linnasta teki jälleen uuden katsojaennätyksen, 2,6 miljoonaa.

Ai että televisio on kuollut? Hehheh.

Ensi vuoden puolella alkaa tulla vastaan päivämääriä, joiden vuoksi ei maljoja kohotella

Satavuotispäivät kuitenkin jatkuvat. Ensi vuoden puolella alkaa tulla vastaan päivämääriä, joiden vuoksi ei maljoja kohotella. Sisällissodan puhkeamisesta tulee tasan sata vuotta tammikuun lopussa. Synnyinkaupungissani Tampereella vanhat ihmiset puhuivat hihanauhan väriin katsomatta kapinasta. Ei tarvinnut riidellä sodan nimestä, siinä oli jo tarpeeksi, että Pohjoismaiden sotahistorian suurin kaupunkisota oli pyyhkinyt ylitse.

Paikallinen Aamulehti aikoo muistella tapahtumaa sovinto-teemalla. Muitakin muistelijoita on kuten Aamulehti ansiokkaasti kertoo.

Mutta on Helsingissäkin "unohdettuja" juhlapäiviä. Monet historian ystävät kertovat mielellään maailmalla tarinaa siitä, miten Helsinki oli toisessa maailmansodassa yksi kolmesta sotaan osallistuneesta eurooppalaisesta pääkaupungista, jota eivät vieraan vallan sotilaat vallanneet. Ne kaksi muuta ovat tietysti Lontoo ja Moskova.

Siksi onkin mielenkiintoista nähdä, millaisella ilotulituksella Suomi juhlii tai siis oikeammin tietysti jättää juhlimatta sen, että huhtikuun alkupuolella tulee kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun kenraalimajuri Rüdiger von der Goltzin johtama Saksan Itämeren divisioona valtasi kortteli korttelilta Helsingin. Veikkaan, että lippu ei liehu edes kiivaimmilla taistelupaikoilla Töölössä.

Saksalaiset ehtivät pitää jopa voitonparaatin ennen kuin Tampereelle jumittunut Mannerheimin Valkoinen armeija ehti pääkaupunkiin toukokuussa. Samainen von der Goltz vahti vielä lokakuussa 1918 kaluunat kaulassa kuninkaanvaalia eduskunnan istuntosalissa. Ehkä siksi sotilaita ei ole sittemmin huolittu edes kansanedustajaehdokkaiksi.

Mutta eivät varmaankaan liput liehu myöskään toukokuun 16. päivä, kun tulee kuluneeksi sata vuotta Mannerheimin voitonparaatista Helsingissä. Syy on yksinkertainen. Vapunpäivänä 1940 antamassaan ylipäällikön päiväkäskyssä Mannerheim itse kielsi siihen asti jokavuotisen paraatin, josta jotkut olivat 1918 kaavailleet jopa itsenäisyyspäivää.

Kannattaakohan tästä enää vuonna 2018 riidellä, jos kiistat on noinkin taitavasti jo 77 vuotta sitten sovittu?

Se oli se talvisodan henki. Paraatin sijaan Mannerheim määräsi päiväkäskyssään puolustusvoimat kunnioittamaan toukokuun kolmantena sunnuntaina äskettäin päättyneessä sodassa kaatuneita, mutta pitämään sen myös "kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä". Aloite oli tullut evankelisluterilaisen kirkon piispoilta.

Kannattaakohan tästä enää vuonna 2018 riidellä, jos kiistat on noinkin taitavasti jo 77 vuotta sitten sovittu?

Juhlan jälkeen on tietysti viisasta katsoa vähän tulevaan. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on kutsunut jo tänään perjantaina joukon tutkijoita ja kansalaisjärjestöjen edustajia pohtimaan seuraavia askeleita.

Kohti seuraavaa sataa voi tietysti kuulostaa teemana hiukan suureelliselta, mutta ehkä nyt voi kuitenkin esittää toivomuksen, että vuonna 2117 ei enää tarvita kuudetta elokuvaversiota Tuntemattomasta sotilaasta. Vaikka kolmas on kyllä omasta mielestäni hyvä, ei siinä mitään.

Sipilä aikoo panna tutkijat ja järjestöväen ryhmätöihin.

Näissä ryhmätöissä voisi tietysti kyhätä vaikkapa sosiaali- ja terveyspalveluihin sellaisen uudistuksen, joka kestäisi seuraavat sata vuotta.

Tai edes sellaisen, joka saataisiin voimaan ennen 200-vuotisjuhlia.

Mennäänpäs nyt siitä mokoman suon yli että heilahtaa!

Jari Korkki

kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja

Matalan makasiinirakennuksen graffitein koristellun seinän edessä loistavat valoköynnökset. Ympärillä Tampereen Nekalan pienteollisuusalue uinuu talviharmaassa lauantaiaamussa, mutta Sorin Sirkuksella on jo täysi tohina päällä. Päivänäytös alkaa muutaman tunnin kuluttua, ja siksi aula on tulvillaan popcornin tuoksua, katsomossa hurisee imuri ja maneesilla verryttelee sekalainen joukko nuoria sirkustaiteilijoita.

Tänä vuonna Sorin sirkuksen joulushow kantaa nimeä Kinahmi ja ammentaa tarinansa ja kuvakielensä suomalaisesta mytologiasta. Tässä esityksessä Pohjolan naisväki osaa jotakin sellaista, mikä Kalevalasta unohtui: kolmen nuoren naisen lanteilla ja raajoissa pyörii yhteensä 18 vannetta.

Yleisö ei saa huomata, että jokin ei mennyt niin kuin piti. Liina Raatikainen

Aamupäivällä nämä Pohjan neidot lämmittelevät lavalla verkkareissaan. Laura Savolainen tasapainoilee nuoralla kun Liina Raatikainen ja Tuuli Kontiainen pyörittelevät rennosti hopeisia vanteita. Nuoret naiset eivät ole joulushown ensikertalaisia, eikä esityksen alla juuri jännitä – ei, vaikka mitä tahansa voi sattua.

– Eilen kävi niin, että minulla olikin yhtäkkiä yksi vanne enemmän kuin piti. Niin taitava en ole, että voisin noin vaan lisätä temppuun vanteen, joten laskin sen nopeasti maahan ja sitten vaan hymyiltiin entistä leveämmin. Yleisö ei saa huomata, että jokin ei mennyt niin kuin piti, Liina Raatikainen sanoo.

Pimeään ja popcornintuoksuun tottuu

Nuori mies polkee lavan halki vauhdilla ja hyppää yksipyöräisen päältä toiselle. Vanneryhmä väistää muutaman sentin päästä hätkähtämättä. Verhojen takana maneesin ja takahuoneen välisessä pimeydessä kolmikko suunnistaa pukeutumistiloihin kompastelematta. Sirkusharrastus vaikuttaisi kehittävän ääreisnäköä – ja vähentävän popcorninhimoa.

– Joskus alkuvuosina lähti vähän lapasesta, mutta nykyään ei tule niin paljon syötyä, Tuuli Kontiainen hekottaa.

Näyttävät temput vaativat niin paljon harjoitusta, että myös treenaaminen saattaa välillä lähteä lapasesta. Kaikki kolme painottavat, että yksi tärkeä taito on osata pistää surkeasti junnaavalle sarjalle stoppi ajoissa.

– Tulokset tulevat toistolla, mutta usein olisi parempi harjoitella mieluummin monena päivänä peräkkäin kuin yhtenä päivänä loputtomasti. Ihan harrastuksen alussa juuri peruspyöritysten hinkkaaminen varmoiksi tuntui raskaalta, ja joskus mietin jopa, jaksanko jatkaa, Laura Savolainen muistaa.

Vaaditaan mielenlujuutta, kun tympäisee. Tuuli Kontiainen

– Usein temput alkavat onnistua kun antaa niiden hautua yön yli. Hermostuneena mikään ei onnistu, Liina Raatikainen sanoo.

– Joissakin tempuissa vanteet lentelevät koko ajan. Vaaditaan mielenlujuutta, kun tympäisee. Itse koitan tehdä treeneissä uusien juttujen lisäksi aina myös vanhoja juttuja. Silloin tulee sellainen fiilis, että osaan tämän, kun ei tarvitse koko ajan vain noukkia vanteita maasta, Tuuli Kontiainen kertoo.

Ihmispyramidi yhdistää

Sorin sirkus aloitti vuonna 1985 Tampereen nuorisotoimen alaisena kerhona. Vähänpä tiedettiin silloin, että reilun kolmenkymmenen vuoden kuluttua "kerhon" todellisuutta on ympärivuotinen sirkustelu ja vuosi toisensa jälkeen loppuunmyydyt jouluspektaakkelit.

Kunnianhimoinen toiminta on kasvattanut kunnianhimoisia harrastajia. Sirkusperhe on syystäkin tiivis.

– Täällä ollaan samalla porukalla neljän seinän sisässä lähes joka päivä. Kyllä siinä väkisinkin tulee läheiseksi, Laura Savolainen summaa.

– Ihmispyramidi yhdistää aika hyvin. Siinä ovat mukana melkein kaikki tytöt, ja se on tiivis porukka, Tuuli Kontiainen sanoo.

Pyramidiakin paremmin yhteen hitsaa kuitenkin sorilaisten tsemppihenki. Kaikki kannustavat kaikkia, painottaa Liina Raatikainen.

– Esityksissä ollaan jokainen samassa tilanteessa: kaikilla on se pieni mahdollisuus mokata. Jos jollakulla sitten on huono päivä ja sattuu menemään huonosti, niin silloin vaan tsempataan entistä enemmän.

Nokian kaupunki ja Nanso Group suunnittelevat yhdessä Nanson vanhan tehdasrakennuksen ja koko alueen kehittämistä.

Rautatieaseman vieressä sijaitsevaan tehtaaseen kaavaillaan erityisesti yritys- ja tapahtumatiloja sekä asuntoja. Jo nyt tiloissa on toimintaa, kuten paikallista tekstiiliteollisuuden perinnettä jatkava Nokian Neulomo.

Keskusta-alueella olevan Nansotalon kiinteistö on kooltaan noin neljä hehtaaria. Teollisuustontin toiseen päähän, noin hehtaarin tontille sopisi kerrostaloja ehkä 300–400 asukkaalle, arvioi Nanso Group Oy:n hallituksen puheenjohtaja Juha Berglund.

– Kaupungin näkökulmasta siinä on paljon tilaa kaavoittaa ja rakentaa siihen asuintaloja. Tontti osuu ihan Nokian rautatieasemaa vastapäätä.

Nansotalosta kulttuuri- ja tekstiilialan keskus

Juha Berglundin mukaan asuintalojen rakentamisen lisäksi kiinteistön kehittämisen mahdollisuudet ovat laajat. Nansotalo on ollut Nanso Group Oy:n tuotantokäytössä aina vuodesta 1921 vuoteen 2016 asti, jolloin yhtiö luopui omasta trikootuotannostaan ja myi koneet Nokian Neulomolle. Tehdasrakennusta on laajennettu useassa vaiheessa ja sen kokonaispinta-ala on noin 22 000 neliötä.

– Voisimme kehittää tästä tehdaskiinteistöstä kulttuuria ja toivon mukaan myös tekstiiliteollisuutta myötäilevän keskuksen. Mitä kaikkea sinne nyt sitten voidaankaan saada.

Berglund kertoo, että parhaillaan kerätään parhaita ideoita vanhojen tehdaskiinteistöjen käytöstä ympäri Suomea.

– Nansotalosta voisi kehittyä esimerkiksi Suomi-muodin keskus. Haluamme avata vanhan tehtaan ovet, jotta se voisi toimia myös nokialaisten keskeisenä kohtaamispaikkana. Tiloissa voisi olla yritysten toimitiloja, pop up -tapahtumia, näyttely-, musiikki- tai kulttuuritiloja sekä ravintola ja kahvila.

Kaavoitus käynnistymässä

Teollisuusalueen asemakaavamuutoksen käynnistäminen tulee Nokian kaupunkikehityslautakunnan käsittelyyn tiistaina.

Tavoitteena on säilyttää nykyinen tehdasrakennus monipuolisessa keskustatoimintoja palvelevassa tuotanto-, palvelu- ja yrityskäytössä sekä muuttaa tontin käyttötarkoitusta siten, että sen nyt lähes käyttämättä olevasta länsireunasta erotetaan noin yhden hehtaarin suuruinen maa-alue asuinkerrostalojen korttelialueeksi.

Jos suunnitelmat toteutuvat, tulee Nansotalo olemaan merkittävä osa Nokian tulevaisuuden keskustaa, sillä se sijaitsee rautatieaseman ja asemanseudun ympärille muodostuvalla alueella, arvioi Nokian kaupunkikehitysjohtaja Mikko Nieminen hankkeen tiedotteessa.

– Suunnitteilla olevan matkakeskuksen ja Nansotalon välillä on alikulku ja lähistölle on rakentumassa myös uusi Tanhuankadun ja Rounionkadun asuinalue.

Tuleva aluerakenne, tonttien käyttötarkoitukset ja rakennusoikeudet sekä kaavan muu yksityiskohtainen sisältö ratkaistaan asemakaavan muutoksen käsittelyn yhteydessä. Asemakaavamuutoksesta laaditaan maankäyttö- ja luovutussopimus, jonka hyväksyy kaupunginhallitus. Asemakaavamuutoksen hyväksyy kaupunginvaltuusto.

"Munaton kusipää. En olisi sinusta uskonut."

Sami Kieksi oli juuri herännyt krapulaisena hotellihuoneessa Tampereella ja avannut puhelimensa. Sosiaalinen media tulvi viestejä, joiden mukaan hän olisi hakannut tyttöystävänsä.

– Joku oli laittanut liikkeelle huhun, jossa väitettiin, että hakkaan silloista tyttöystävääni. Asiasta meuhkasi sosiaalisessa mediassa reilu 70 000 ihmistä.

Elettiin loppukesää vuonna 2016. Kieksi oli riidellyt kovaäänisesti tyttöystävänsä kanssa edellisenä iltana hotellin käytävällä. Riidassa oli ollut mukana myös kolmas osapuoli, joka oli Kieksin mukaan tarkoituksella tallentanut riidan ja ladannut tallenteen nettiin. Siinä kuului, kuinka tyttöystävä itki.

– Nettiin oli laitettu myös kuvia itkevästä tyttöystävästäni. Tallenteella ei kuitenkaan ollut mitään sellaista, josta olisi voinut päätellä, että olisin lyönyt häntä. Oli aikamoinen herätys, kun minut oli leimattu naistenhakkaajaksi ennen kuin olin itse edes avannut suutani.

Asiasta meuhkasi sosiaalisessa mediassa reilu 70 000 ihmistä. Sami Kieksi

Tilanne oli absurdi, koska Kieksi oli toiminut pitkään useiden Facebook-ryhmien ylläpitäjänä ja pyrkinyt kitkemään kiusaamista sosiaalisessa mediassa. Hän pohti hetken, mitä tekisi. Sitten hän päätti tehdä saman tien livelähetyksen itse perustamaansa Facebook-ryhmään, jossa asiaa puitiin eniten. Ryhmässä oli noin 70 000 jäsentä. Kieksi selvitti videolla riidan kulun.

– Joillekin se meni jakeluun ja osa nautti aiheutuneesta paskamyrskystä. Jotkut alkoivat lähetellä nettivinkkejä poliisille tapahtuneesta.

Kieksi vastaili ihmisten kysymyksiin, mutta jupakka sai siitä vain lisää tuulta alleen. Hän huomasi, että siipien katkominen huhuilta oli sosiaalisessa mediassa mahdotonta. Yhdellä ihmisellä ei ollut mitään mahdollisuuksia sellaista vyöryä vastaan, vaikka monet myös puolustivat häntä.

Yleinen mielipide oli jo muodostunut.

Viestejä nuorilta

Kieksi oli nuorille tuttu nimi. Hän bloggasi itse perustamassaan Blogbookissa omasta taustastaan koulukiusattuna, ja monet tunsivat hänet myös Ylilauta-keskustelufoorumista, jonka toiminnassa hän oli mukana noin vuoden.

Ylilautaa pidettiin ns. törkytehtaana, sillä sen jäsenet esiintyivät anonyymeina ja keskustelu oli välillä raakaa.

– Aistin Ylilaudan käyttäjäkunnassa paljon samaa ahdistusta, jota itselläni oli ollut nuorena. Ylilauta on kuin viemäri tai vessan seinä, jossa saa heittää aivot kunnolla narikkaan.

Kieksin mielestä Ylilauta ei ollut sen pahempi ympäristö kuin esimerkiksi Facebook. Hänen mielestään foorumille täytyi luoda kuva ylläpidosta, joka ottaa vastuuta. Hän ja Ylilaudan perustaja loivat Facebookiin julkiset profiilit, joissa esiintyivät omilla kasvoillaan ja nimillään. Kieksi alkoi saada viestejä nuorilta, joilla oli elämässään pahoja ongelmia.

– Joukossa oli seksuaalisesti hyväksikäytettyjä tyttöjä, koulukiusattuja, väkivaltaa ja perheväkivaltaa kokeneita. Aloin miettiä, että olisi hyvä, jos heillä olisi oma yhteisö.

Visioni ryhmästä oli, että siellä voisi löytää kavereita, hälventää huolia ja nauraa hauskoille meemeille. Sami Kieksi

Syntyi Facebook-ryhmä nimeltä Kolmelta aamuyöstä, 3AM.

– Visioni ryhmästä oli, että siellä voisi löytää kavereita, hälventää huolia ja nauraa hauskoille meemeille. Meemit ovat mielestäni hyvää kuvataideterapiaa.

Sitä Kieksikin olisi nuorena kaivannut.

Päässä naksahti

Koulussa kiusaaminen oli aluksi henkistä eli nimittelyä ja nälvimistä. Se alkoi, kun Kieksi joutui käymään neljännen luokan uudestaan.

– Viidennelle jatkaneet luokkatoverit nimittelivät laiskaksi, ja pian tämän oppivat myös muut oppilaat. Minua alettiin pitämään huonompana kuin muut.

Ajan kuluessa kiusaaminen alkoi muuttua fyysiseksi. Ensin sitä tapahtui koulumatkoilla. Kieksiä tönittiin ja heiteltiin lumipalloilla. Sitten töniminen alkoi myös koulun välitunneilla ja koulun käytävillä. Kieksin tavaroita varastettiin ja heiteltiin pitkin käytäviä.

Eräänä päivänä Kieksillä keitti pahan kerran yli. Hän itse kuvaa tilannetta niin, että "päässä naksahti".

– Tönäisin yhtä kiusaajistani päin naulakkoa. Hän löi tönäisyn voimasta pahasti päänsä ja pyörtyi. Sisälleni oli patoutunut vihaa ja valkoista raivoa. Olin kyllästynyt olemaan vain se kiltti ja hiljainen oppilas, joka joutuu kestämään kaiken vääryyden.

Hetken ajan tuntui hyvältä. Kieksi kertoo, että hän tunsi itsensä voittamattomaksi.

– Endorfiinin tuoma tunne valtasi koko kehon. Ympärilläni ollut apinalauma hiljeni. Ajattelin vain, että nyt tämä paska loppuu. Kuka on seuraava?

Sitten Kieksi katsoi maassa makaavaa poikaa, joka ei noussutkaan ylös.

Tönäisin yhtä kiusaajistani päin naulakkoa. Hän löi tönäisyn voimasta pahasti päänsä ja pyörtyi. Sami Kieksi

Kieksi huolestui, oliko tehnyt jotain peruuttamatonta. Poika vietiin terveydenhoitajan vastaanotolle. Kieksi puolestaan lähti rehtorin puhutteluun.

– Rehtori ihmetteli, miten niin rauhallinen ja kiltti poika oli päätynyt tällaiseen tekoon. Säikähdin tilannetta itsekin, ja menin katsomaan kiusaajaani terveydenhoitajalle. Onneksi hän tuli kuntoon, ja saimme asian tämän jälkeen sovittua.

Kieksi sanoo, että kiusaaminen oli tehnyt hänestä aran pojan, jolla oli huono itsetunto. Kun hän vaihtoi koulua, hän oli helppo uhri uusille kiusaajille.

– Siellä kiusaaminen oli heti fyysistä. Ensin uitettiin päätä vessanpöntössä, sitten otettiin porukalla jaloista kiinni ja juoksutettiin päin rautatolppaa haarat levällään. Kipu alapäässä oli melkoisen suuri. Välillä minut pistettiin konttaamaan paljain käsin lumihangessa, kun muut pomppivat selkäni päällä niin että keuhkoista lähtivät ilmat pihalle.

Kieksi päätti, että kiusaamiselle on tultava loppu.

Kamppailulajeista voimaa

Hän alkoi harrastaa kahta itsepuolustuslajia, jotta pystyisi puolustamaan itseään ja saisi lisää fyysistä voimaa. Kamppailulajien avulla Kieksi sai myös pidettyä päänsä kasassa.

– Sain purettua aggressioita ja opin itsehillintää. Fyysinen kiusaaminen väheni, kun porukka tiesi, että pystyin pistämään isompiakin häiriköitä nippuun.

Yläkoulussa Kieksi ajautui huonompiin porukoihin. Suurin syy oli se, että hän pelkäsi kiusaamisen alkavan uudestaan.

– Teimme pieniä rötöstelyjä poikien kesken ja liikuimme porukassa. Osat jopa vaihtuivat hetkeksi toisinpäin ja minusta tuli henkilö, joka hyväksyi kiusaamisen. Olin hiljainen hyväksyjä. Halusin puolustaa heikompia, mutta pelkäsin itse joutuvani uudelleen kiusatuksi.

Osa piti toimintaani huomionhakuna, toiset taas arvostivat sitä. Sami Kieksi

Lopulta Kieksi ymmärsi, että elämä oli lähdössä väärille urille.

– Siinä oli valinnan paikka. Mietin, halusinko keskittyä negatiivisiin vai positiivisiin asioihin. Oli haettava apua.

Vuosia myöhemmin Kieksi halusi ryhtyä auttamaan kiusattuja nuoria omien kokemustensa pohjalta.

Ryhmä jakautui kahtia

Facebookiin perustetun 3AM-ryhmän suosio kasvoi nopeasti. Jäsenpyyntöjä tuli vuorokaudessa jopa tuhat. Kieksi alkoi järjestää myös ryhmän live-tapaamisia eri puolilla maata. Niissä nuoret saivat tavata toisiaan, pitää hauskaa ja jutella huolistaan, jos siltä tuntui.

– Eräälle miehelle ryhmästä tuli niin tärkeä, että hän kulki mukana useassa 3AM-miitissä. Aluksi hän oli erittäin arka eikä juuri puhunut. Hän tapasi näissä miiteissä uusia ihmisiä, sai itsevarmuutta ja tuli paljon rohkeammaksi ihmisten kanssa.

Kieksi kertoo, että ryhmästä ja sen jäsenistä tuli hänelle kuin perhe. Hän teki nuorten tarinoista Ylelle myös Some Deep Story -sarjan, jossa avattiin rankimpia kiusaamiskohtaloita.

Mutta kun 3AM-ryhmän koko kasvoi edelleen, mukaan alkoi tulla myös ikäviä sävyjä.

– Jengi alkoi selvästi jakaantua kahteen osaan. Osa piti toimintaani huomionhakuna, toiset taas arvostivat sitä.

Kieksi muutti ryhmän salaiseksi, mutta se ei ollut hyvä veto. Ryhmän jäsenet alkoivat kiusata myös toisiaan.

– Jengi ei enää löytänyt ryhmää hakutuloksista. Se ehkä lisäsi kiusaamista, kun ihmiset ajattelivat, ettei keskustelu näy missään. Siihen puututtiin kyllä paljon, meillä oli parhaimmillaan yli 12 moderaattoria.

Kiusaaminen alkoi kietoutua pikkuhiljaa Kieksin ympärille. Sosiaalisessa mediassa alkoi tulla vastaan Sami Kieksi -feikkiprofiileja. Kieksistä tuli jälleen kiusaamisen uhri.

– Kun estin kiusaajia, he perustivat oman ryhmän, jossa pilkanteko jatkui.

Samaan aikaan Kieksi veti kahta yritystä. Hän kertoo ymmärtäneensä vasta jälkikäteen, kuinka kovassa paineessa eli.

Elämää kuplassa

Vuonna 2016 Kieksi huomasi, että hänellä ei ollut kaikki kunnossa. Hän oli muuttunut. Viina oli alkanut maistua ja unirytmi oli täysin sekaisin. Parisuhteessakin meni huonosti. 3AM-ryhmästä oli tullut hänelle lähes pakkomielle.

– Aloin eristäytyä. Joinakin päivinä tuntui tuskalliselta nousta sängystä, kun ahdistuksen tunne valtasi koko kehon. Sijoittajani varoitteli minua burnoutin oireista, mutta enhän minä uskonut.

Viimeinen niitti oli naistenhakkaajahuhu. Se musersi Kieksin, ja intohimo omaa, yli 70 000 jäsenen 3AM-Facebook-ryhmää kohtaan sammui.

– Olo oli pettynyt, kun paskaa tuli myös niiltä ihmisiltä, joita olin itse auttanut. Toki oli myös paljon ihmisiä, jotka olivat tukena ja laittoivat todella paljon tsemppaavia viestejä. Ikävä kyllä monella ei ole rohkeutta lähteä puolustamaan julkisesti.

Se oli aika iso matka omaan itseeni. Sami Kieksi

Poliisi katsoi, ettei rikostutkintaa ollut syytä aloittaa. Silloinen tyttöystävä kirjoitti Facebookiin päivityksen, jossa myös hän avasi kiistanalaisen illan kulkua. Hän painotti, ettei missään nimessä halua, että Kieksiä pidettäisiin väkivaltaisena.

Viime kesänä Kieksi sulki 3AM-ryhmän ja päätti ruveta puhtaasti yrittäjäksi. Hän ei usko, että avaa ryhmää enää koskaan. Facebookista löytyy nyt uusi 3AM-ryhmä, mutta Kieksi ei ole enää aktiivisesti mukana sen toiminnassa.

– Raja tuli vastaan. Tuli fiilis, etten voi luottaa oikein keneenkään. Elin siinä kuplassa, että kaikki haluavat vain löytää jotain negatiivista. Vaikka olet hyvällä asialla, niin pakko sieltä on nyt jotain löytää, josta saa skandaalin aikaiseksi.

Iso koulukiertue tulossa

Nyt 27-vuotias Kieksi on ottanut tarkoituksella etäisyyttä sosiaaliseen mediaan. Lisäksi hänellä on ollut aikaa ajatella ja sulatella viimeisten kahden vuoden tapahtumia.

– Se oli aika iso matka omaan itseeni. Olen sisäistänyt, että tämä maailma pyörii myös ilman minua. En ole mikään jumala, joka voi estää kaikki vääryydet.

Kieksi kertoo, että kohun jälkeen meni pitkään ennen kuin hän pystyi aloittamaan naisten tapailun uudestaan.

– Siitä jäi melkoiset traumat. Pelkäsin, että joku laittaisi liikkeelle samanlaisia huhuja, jos näkisi minut naisen kanssa. Opinkin sen, että pidän nykyisen parisuhteeni kaukana sosiaalisesta mediasta.

Pari kuukautta sitten Kieksiin otti yhteyttä kirjailija, joka halusi hänen tarinansa mukaan Selviytyjät-kirjaansa. Kirja julkaistiin reilu viikko sitten.

Yrittäjänä Kieksi aikoo lähteä laajalle koulukiertueelle puhumaan kiusaamisesta ja sen ehkäisemisestä. Tavoitteena on perustaa joukkorahoituskampanja ja käydä ainakin yhdessä koulussa jokaisessa Suomen kunnassa.

Marraskuun lopussa Kieksi oli puhumassa kiusaamisesta Iitin yläkoulussa. Kieksi sanoo, että vaikeuksiin ajautuneilla tai oppimisvaikeuksista kärsivillä nuorilla pitäisi olla koulussa aikuinen, johon luottaa.

– Jos koulu tuomitsee, äkkiä tulee tilanne, että nostat keskisormen pystyyn yhteiskuntaa vastaan ja alat kapinoida. On tosi tärkeää, että koulussa annetaan toivoa ja uskotaan niihinkin oppilaisiin, joilla on huonot arvosanat. Pitää selvittää, mistä johtuu. Itse nostin yhdeksännellä luokalla keskiarvoani melkein kolmella numerolla vain siksi, että joku uskoi minuun.

Tampereen keskustassa asuva 91-vuotias Liisa Tiukka käy taistelua oikeudestaan asua omassa kodissaan. Taloyhtiö uhkaa häätää Liisan kodistaan juuri joulun alla, perjantaina 15. joulukuuta. Syynä eripuraan on asunnon siivottomuus.

Kaupungilla itsenäisesti asioiva ja harrastuksissa käyvä Tiukka ihmettelee häätöä. Hän on asunut samaisessa talossa 24 vuotta.

Mulla ei ole likaista, mutta mulla on sekaista. Liisa Tiukka

– En ole valmis lähtemään kotoani, en kahtena kappaleenakaan.

– Minä sanon, että mulla ei ole likaista, mutta mulla on sekaista, Tiukka toteaa.

Taloyhtiö otti Tiukan kodin sekä samassa kerrostalossa hänen omistamansa asunto-osakkeen haltuun kesällä 2016. Asunnosta löytyi luteita, jotka myrkytettiin.

Tämän jälkeen yhtiö on sallinut iäkkään naisen jatkaa asumista omistusasunnossaan, kunhan viikkosiivouksista huolehditaan.

Sotkuisuus on saatu hallintaan ja Tiukan kotona on käynyt siivooja lähes viikoittain. Nyt häätöä ollaan panemassa täytäntöön kahden siivouksen epäonnistuttua. Ylen toimittaja vieraili Tiukan kotona torstaina. Tuolloin asunto vaikutti siistiltä.

Jos siivous epäonnistuu Tiukasta johtuvista syistä kahdesti, niin se on peruste häädölle Mikko Ravi

Taloyhtiön asianajaja, varatuomari Mikko Ravi myöntää, että häätöhakemus on tehty kahden siivouksen takia.

– On olemassa sopimus, joka on tehty Tiukan ja asuntoyhtiön välillä. Siellä on ehto, että jos siivous epäonnistuu Tiukasta johtuvista syistä kahdesti tietyn ajan kuluessa, niin se on perusteena häädölle, Ravi kertoo.

"Ei me 91-vuotiasta hankeen nosteta"

Juridisesti Tiukan häädölle omasta kodista on olemassa perusteet, mutta inhimilliseltä kannalta asia on vaikea.

Ravi myöntää, että tilanne on poikkeuksellinen. Hänen mukaansa häädöt ovat aina inhimillisesti haastavia tilanteita, häädön perusteesta ja häädettävän iästä riippumatta.

– Harvemmin yli 90-vuotiasta ihmistä ollaan häätämässä. Ei tämä jokapäiväinen tilanne ole, Ravi muotoilee.

Häädön lopullisuus on Ravin mukaan vielä avoin ja muita vaihtoehtoja kartoitetaan.

Häädön suorittavalla ulosottoviranomaisella ei ole oikeutta tutkia häätötuomion oikeudellisuutta. Käytännössä häätö toteutuu joulukuun lopussa tai vuoden 2018 alussa, arvioi kihlakunnanvouti Kari Virtanen.

– Me otamme tässä tilanteessa yhteyden sosiaaliviranomaisiin. Ei me 91-vuotiasta hankeen nosteta, Virtanen sanoo.

Jos taloyhtiö peruuttaa hakemuksensa, niin asian vireilläolo ulosotossa lakkaa. Tällöin häätöä ei panna täytäntöön.

– Jos hakija peruuttaa hakemuksensa, niin sillä siunaamalla asia lakkaa kiinnostamasta meitä, toteaa Virtanen.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

Siivottomuus johtaa harvoin kodin haltuunottoon

Asunnon ottamista taloyhtiön hallintaan käytetään yleisimmin silloin, kun osakkeenomistaja laiminlyö vastikkeen maksamisen.

Oikeuskäytännön mukaan jo 2–3 kuukauden vastikkeen maksamatta jättäminen voi oikeuttaa hallintaanoton.

Kiinteistöliiton päälakimies Jenni Huplin mukaan muita syitä voivat olla huoneiston huono hoito ja järjestysmääräysten rikkominen. Häiritsevää voi olla toistuva yöllinen juhliminen tai riitely.

Ehdot ovat samat kuin huoneenvuokrasuhteen purkuperusteet.

– Rikkomisella pitää kuitenkin olla vähäistä suurempi merkitys. Tapauskohtaisesti punnitaan, mikä on normaalia ja mikä ylittää kynnyksen, Hupli sanoo.

Epäsiistejä huoneistoja ilmenee silloin tällöin. Yleensä varoituksella saadaan vipinää osakkaaseen. Jenni Hupli

Huoneiston huono hoito on hallintaanoton perusteena harvinaisempi. Lain mukaan asiasta pitää ensin antaa varoitus.

– Keräilykämppiä ja epäsiistejä huoneistoja ilmenee aina silloin tällöin, mutta yleensä varoituksella saadaan vipinää osakkaaseen, Hupli kertoo.

Hallintaanotossa taloyhtiö ottaa huoneiston hallintaan joko vapaaehtoisesti tai häädön kautta ja vuokraa sen kolmannelle osapuolelle. Vuokratulot taloyhtiö on velvollinen tilittämään osakkaalle.

Silvonrinteen asumisyksikössä on aamulla hieman kireä tunnelma. Petro Hellin oven takaa kuuluu hermostunutta kiroilua. Nyt on kiire pukeutua kuvauksiin ja toimittajakin koputtelee jo oven takana. Edessä on jännittävä päivä valokuvausstudiolla unelmakuvan parissa.

Ovi aukeaa ja tunnelma rentoutuu, kun sanotaan käsipäivää. Huone on täynnä japanilaista kuvastoa, sarjakuvia, bändikuvia, kungfu-merkkejä. 26-vuotiaan intohimon kohdetta ei tarvitse arvailla. Yksi japanilaisista ilmiöistä on yli muiden.

– Musiikki! Ei voi sanoa, että ruoka. Mutta oon mä joskus sushia kyllä syönyt. Levää, että tottuu siihen makuun.

Petron suurin haave on päästä käymään Japanissa. Päälleen hän on pukenut koulupuvun, joka on tilattu kuvauspäivää varten Japanista. Poseerauksia Petro ei ole vielä miettinyt, kuvia on katseltu. Hän haluaa tulla ikuistetuksi samaan kuvaan suosikkibändinsä K-On HTT:n kanssa. Petro on silmin nähden innoissaan.

– Etukäteen jännitti, mutta ei nyt enää kauheesti.

Japanilainen tyttöbändi K-on HTT on jo hajonnut, mutta veti Japanissa isoja stadioneita täyteen aktiiviaikanaan.

– Kyllä se bändi elää niin kuin musiikkina. Tottakai sitä kuunnellaan aina, sitä ei koskaan unohdeta. Se on aina niin kuin että "kawai ne" (japanilainen ihastusta ilmaiseva huudahdus).

”Omaa aikaa ja oma hetki jokaiselle”

Unelmakuva-projektin äiti, Silvonrinteen työntekijä Leea Eskelinen on iloinnut siitä, kuinka kaikki 17 asukasta lähti projektiin mukaan.

– Kaikki olivat heti hyvällä fiiliksellä kun aluksi haastateltiin, että minkälaisia haaveita olisi kuviin toteuttaa. Oli tosi yllättävää, miten asukkailla itsellään oli niin valmiit vastaukset.

Tärkeää on paitsi lopullinen kuva, myös kuvausprosessi ja päivä huomion kohteena.

– Kuvauspäivät ovat olleet tosi ainutlaatuisia. On mahtavaa kun saa olla itsekseen asukkaan kanssa kun lähdetään kuvauksiin. Se on omaa aikaa ja oma hetki ihan jokaiselle. Ei tällaista ole mahdollista tarjota asuntolassa, tämä on ihan erilaista tutustumista ja luottamista, Leea Eskelinen sanoo.

Unelmat vievät kampaajaksi ja keilaradalle

Valokuvaajia projektissa on kaikkiaan neljä. Valokuvaaja Markku Rintala on nauttinut kuvaussessioista.

– Tämä on ollut todella mielenkiintoinen projekti. Tykkään kuvata ihmisiä tärkeiden asioiden äärellä, ihmisten unelmia ja ihmisiä harrastuksissaan.

Rintala on päässyt toteuttamaan Silvonrinteen asukkaiden unelmia mm. keilahallissa ja kiipeilyseinällä. Syntymäpäiväjuhlatkin on järjestetty kuvausta varten. Mieleenpainuvia kokemuksia Rintala koki myös kampaajalla.

– Nuori nainen oli siellä kampaajan roolissa, yllättäen kampaamon omistaja olikin kampaamotuolissa. Siinä menivät roolit sekaisin, mutta meillä oli hauskaa, Rintala.

Petrosta tulee japanilaispoppari

Petro Hellin kuvaussessio etenee mallikkaasti. Valokuvaaja Markku Rintala yrittää asemoida Petroa studiossa niin, että kuvan voi upottaa japanilaisen tyttöbändin promokuvaan. Kuvaajan kontolle jää miettiä kuinka kuvattava istuu valmiiseen kuvaan, valaistus ja asennot pitää saada kohdalleen.

Petron kuvat näyttävät toimittajan silmissä varsin tyylikkäiltä. Myös kuvattava on tyytyväinen näkemäänsä.

– Sanotaan, että komeelta näyttää. Poseeraaminen ei kauheen vaikeeta oo, kun muistaa vaan että rennosti ja tyylikkäästi, Petro Hell kertoo.

Silvonrinteen asukkaiden Unelmakuvista on koottu näyttely, johon voi tutustua Pirkkalassa Kauppakeskus Veskassa joulukuun ajan.

“Se oli aivan erityinen kohtaaminen. Olin oman alani konferenssissa Belgiassa ja olin juuri pitänyt omat esitelmäni. Menin käytävälle, kun yhtäkkiä vastaani käveli hiukan harmaantunut herrasmies. Tunnistin hänet heti. Edessäni oli ilmielävänä tutkimusalani kansainvälinen gurujen guru, sveitsiläinen emeritusprofessori Klaus Scherer. Hänen tutkimuksiinsa ja artikkeleihinsa olen viitannut tutkijanurani hamasta alusta asti, ainakin 15 vuoden ajan.

Minulla oli sekunnin murto-osan verran aikaa ratkaista, voisinko mennä tervehtimään häntä. Kysymys kuului, halusinko koskaan elämässäni tavata tämän oppineen, johon olin niin monta kertaa nojautunut töissäni. Totta kai halusin! Eihän ollut mitään menetettävääkään. Rohkeus kannatti.

Professori Scherer osoittautui mitä ystävällisimmäksi kollegaksi. Hän kertoi olleensa tulossa kuuntelemaan esitystäni ja harmitteli, että myöhästyi pahaisen liikenneruuhkan takia. En ollut uskoa todeksi, kun hän pyysi minua lähettämään itselleen viisi tuoreinta tutkimusartikkeliani. Tietysti lähetin, mielihyvin, kädet innosta täristen!

Mikä hienointa: sovimme, että kirjoittaisimme yhdessä pari tutkimusartikkelia. On valtava kunnia saada julkaista yhteisartikkeleja tämän uranuurtajan, erittäin arvostetun huippututkijan kanssa. Siinä käytävällä osoitteet vaihdettuamme jatkoin matkaani muutaman sentin ilmassa leijuen ja mietin: kun on riittävän suuri mestari, omaa osaamistaan on varaa jakaa myös muille.”

Teija Waaramaa, 58, Tampere

“Aloin soittaa viisikielistä kannelta 7-vuotiaana kun siskonikin soitti. Myös paras kaverini aloitti samaan aikaan, ja meillä on ollut soittaessa hauskaa siitä saakka. Nykyään olen Lempäälän Helkanuorten basisti ja käyn myös esiintymässä. Keikoilla tulee hyvä fiilis. Kanteleessani on kahdeksan kieltä. Pidän sormet hyvissä asemissa, ja silloin soittaminen on helppoa. Bassokannel soi muiden taustalla. Jos bassoa ei olisi, musiikista puuttuisi jotakin.

Tykkään soittaa, mutta kaikkein eniten tykkään koripallosta. Ajattelen sitä koko ajan: mietin kuviot valmiiksi ja suunnittelen miten teen koreja tai puolustan. Treenejä on monta kertaa viikossa, ja muutenkin pelaan paljon.

Haaveilen ammattipelaajaksi pääsemisestä. Haluan NBA:han niin kuin Lauri Markkanen. Ensin menen lukioon. Sitten koetan päästä amerikkalaiseen yliopistoon ja sitä kautta pelaamaan. Siellä kyllä tuskin ehtii soittaa kannelta.”

Alabatou “Patu” Sane, 12, Lempäälä

“Kun oli sopiva kone alla, se tuntui heti omalta. Pidän työssäni siitä, että oman työn jäljen näkee ajokoneen hytistä. Koulussa harjoiteltiin ajokoneen nosturin käyttöä ensin simulaattorilla ja konekentällä ennen kuin pääsi metsään tositoimiin. Koneella työskentely koulussa aloitettiin hakkuuaukolla kantoja ajaen, siinä harjaantui nosturinkäyttö ja koneenhallinta. Nyt menen tottuneesti metsässä kaatokoneen uria pitkin. Mies kaataa puita ja minä seuraan samoja uria ajokoneella ja ajan pöllit pinoon.

Oman miehen kanssa työskentely on mukavaa, vaikka siinä omat haasteensa onkin. On se niin ihana pomo.

Mä arvostan metsää. Jos ei metsää uudisteta niin se uudistaa itse itsensä. Mä ajattelen sen niin, että miksei sitten uudisteta, anneta metsälle elinvoimaa ja metsänomistajalle tuloja metsästään. Metsä on myös valtava hiilinielu. Kun metsää harventaa ja hoitaa, se saa voimaa kasvaa ja sitoo itseensä enemmän hiilidioksidia kuin vanha tai liian tiheä metsä. Tottakai vanhoja metsiäkin tarvitaan, mutta minun mielestäni metsistä pitää myös pitää huolta.”

Sisko Taipale, 30, Kangasala

”Pienestä pitäen olen tehnyt esineitä puusta. Aluksi miekkoja ja puupyssyjä lapsena ja sittemmin veistoksia. Tämä on verenperintöä äidin puolelta. Mutta koska isä on muusikko, jouduin jo pienenä pianotunneille. Myöhemmin kuvioon on tullut erilaisia bändejä, eikä sitä osaa olla soittamattakaan.

Eläminen luonnon keskellä kynttilän valossa ei ole minulle ongelma vaan lähinnä rikastuttava kokemus. Parhaillaan rakennan hirrestä ateljeeta tänne Kuhmalahteen. Kovin suuri se ei ole. Se on vanha hirsinen viljavarasto, joka kootaan uudelleen. Luonnonmukainen rakentaminen on aina kiinnostanut minua. Tännekin olen rakentanut ensin majan, jossa materiaalina on käytetty puuta, savea ja järviruokoa. Myös kasvimaa tässä vieressä kuuluu samaan kokonaisuuteen. Kasvatan perunaa, lanttua, punajuurta, porkkanaa, härkäpapua…

Tämän paikan nimi on Tunisia. Se tuli siitä, kun tässä lähellä on sellaisiakin paikkoja kuin Kaanaanmaa ja Egyptin korpi. Ja kun täällä kerran hiljaisuudessa olin, niin mieleen tuli kipale Night in Tunisia. Ajattelin, että miksei tämä minun tonttini voisi olla Tunisia.”

Kusti Vuorinen, 43, Kangasala

“Yrittäjäksi ryhtymistä mietin kyllä jonkun aikaa. Olisi pärjättävä tietysti taloudellisesti ja aika pitäisi saada riittämään myös muuhun elämään. Yksinkertaisesti päätin, että teen niin paljon työtä kun ehdin, en yhtään enempää.

Olin siivousalalla esimiestehtävissä yli kymmenen vuotta. Niitä aikoja vaivasi jatkuva kiire, vuorokaudesta loppui aina tunnit kesken. Opiskelin työn lomassa restonomiksi. Opinnäytetyön ajan olin pois töistä ja huomasin, että en enää halua palata vanhaan työhöni. Perustin noin vuosi sitten gluteenittomiin leivonnaisiin erikoistuneen leipomon. Tällä hetkellä omat kädet vielä riittävät ja jopa vapaa-aikaa jää välillä. Tosin jos toiminta laajenee tätä vauhtia, pitää kyllä miettiä apukäsien palkkaamista.

Työmatkani on lyhyt. Mies rakensi talomme pihassa olevaan varastorakennukseen tilat leipomolleni. Tämä on täydellisesti käsityötä. Omassa seurassa täytyy viihtyä. Päivällä katselen lintuja ja kuuntelen radiota. Aiemmin päivissä oli koko ajan asiakaskontakteja, sosiaalisuus oli silloin erilaista. Nyt vanhempana on ihana olla oman ajankäyttönsä herra.”

Kirsi Aurasto, 50, Sastamala

“Historia on minulle elävä asia. Historiaa opiskellessani minua kiinnosti tutkijan ura. Kun minut valittiin museoharjoittelijaksi tiimiin, joka rakensi 1980-luvulla Metson alakertaan luonnontieteellisen museon, tiesin olevani oikealla tiellä.

Historiasta voi oppia. Esimerkkinä on tämä Epilänharjulla sijaitseva salaperäinen muistokivi, jonka joku on pystyttänyt sisällissodan punaisille uhreille. Aihe on edelleen ajankohtainen, vaikka tapahtumista on kohta sata vuotta. Muistaminen on tärkeää, sillä kuten George Santayana kirjoitti: "Ne, jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä”. Siksi on myös hyvä, että uusia muistomerkkejä pystytetään ja vanhoja, ehkä jo unohdettujakin nostetaan uudelleen tietoisuuteen. Muistomerkeillä kerrotaan siitä surusta, tuskasta ja kaipauksesta, joita jälkeenjääneet joutuvat kärsimään. Tunteet ovat yleismaailmallisia eivätkä kysy maailmankatsomusta.

Sota oli kansallinen tragedia. On pelottavaa ajatella, miten ohut on sivistyksen pinta, joka ei kykene hillitsemään väkivaltaista käyttäytymistä kun ajat ovat sille otolliset. Jostain syystä juuri sisällissodilla on taipumus olla erityisen raakoja.”

Kimmo Kestinen, 58, Tampere

“Kun astuin valtuustosaliin ensimmäisen kerran, jännitti. Miten minut otetaan täällä vastaan? Nyt voin sanoa ettei olisi tarvinnut jännittää. Olen yksi heistä ja minut otetaan vakavasti, vaikka olenkin nuorin ja kokemattomin.

Nyt takana on useampi valtuusto- ja lautakuntakokous. Osasin aika tarkkaan aavistaa, millaisia asioita tulee vastaan. Syksyn aikana olen kohdannut jo isoja ja haastavia asioita kuten vuoden 2018 talousarvio ja sote. Taas jännittää vähän, mutta hyvällä tavalla. Pieni jännitys auttaa keskittymään ja tutustumaan asioihin. Rooli valtuutettuna alkaa olla selvä vaikka tiedän, että vielä on paljon opittavaa. Ajatuksia on jo tulevastakin.

Tällä hetkellä valmistaudun jo ensi kevään pääsykokeisiin ja opiskelupaikka Tampereelta on päällimmäisenä ajatuksissa. Jatkan valtuutettuna kotikunnassani vaikka elämä veisi muualle. Tulevaisuudessakin aion välillä astua The Man Who Walks Alonen saappaisiin kitara käsissäni ja antaa rakkaan musiikin viedä hetkeksi mukanaan.

Kunnallisvaalien aikaan tuntui hienolta, kun ympärillä oli paljon ihmisiä jotka uskoivat, tukivat ja kannustivat. Perhe, läheiset ja ystävät vierellä mikään ei ole mahdotonta.”

Tuukka Ahvenus, 19, Urjala

Yle Tampere julkaisee Suomi 100: Ihmisiä Pirkanmaalta -sarjassa tarinoita ja kuvia koko vuoden ajan muun muassa Facebookissa.

Kun keliakia varmistuu, lautaselta jäävät pois gluteenia sisältävät viljat vehnä, ruis ja ohra. Tiukalla ruokavaliolla oireet yleensä helpottavat muutamassa viikossa, vaikka itse sairaus ei paranekaan.

Lääketieteen lisensiaatin Pilvi Laurikan mukaan ruokavalion pitkäaikaisesta tehosta tiedetään aivan liian vähän. Hän tarttui aiheeseen ja väittelee siitä vielä ennen joulua Tampereen yliopistossa.

– Tutkimuksessa kysyttiin muun muassa vatsan täysinäisyyttä, kipua, ripulia, ummetusta ja närästystä. Selvisi, että keliakiaa sairastavilla on noin neljänneksen enemmän näitä vatsavaivoja kuin muilla, Laurikka kertoo.

Laurikka selvitti tukimuksessaan vaivojen syytä ja vakavuutta. Selvästi yleisin vaiva on närästys.

Muu sairaus jää helposti pimentoon

Laurikka muistuttaa, että kaikilla ihmisillä on joskus vatsavaivoja. Näiden "tavallisten" erottaminen jostakin vakavammasta sairaudesta ei ole helppoa. Ei varsinkaan, kun lisänä on keliakia.

Jokin muu ruuansulatuskanavan sairaus jää helposti keliakian varjoon. Pilvi Laurikka

– Jos keliakian oireet jatkuvat vielä vuoden kuluttua diagnoosista ja ruokavalion aloittamisesta, on syytä mennä lääkäriin ja ryhtyä tutkimaan tarkemmin.

Pilvi Laurikan mukaan syynä voi olla jokin muu ruuansulatuskanavan sairaus, joka jää helposti keliakian varjoon.

– Kaikki tulehduksellinen pitää ensin sulkea pois tutkimuksin ja laboratoriokokein. Esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymä on huonosti tunnettu, sanoo Pilvi Laurikka.

Hänen mukaansa pitää varmistaa myös, ettei ole kysy refluksitaudista eli siitä, että ruokatorven läppä vuotaa. Jos taas oireena on vaikkapa ripuli, tulisi miettiä tähystyksiä, ja niin edelleen.

Vatsan mikrobit "kuuma tutkimusaihe"

Pilvi Laurikka sanoo, että tässä väitöstutkimuksessa varmistui selvästi kuitujen tärkeys varsinkin keliaakikolle.

Vatsaoireita voi usein helpottaa syömällä hyviä, liukoisia kuituja. Pilvi Laurikka

– Keliakiaan sairastava voi usein helpottaa muita vatsaoireitaan syömällä hyviä, liukoisia kuituja. Niitä on paljon kaurassa, ja lähes kaikki keliakiaa sairastavat voivat sitä syödä.

Tutkija pitää siis perinteistä kaurapuuroa hyödyllisenä. Keliaakikon puurokauran vain pitää olla niin sanottua puhdasta eli siinä ei saa olla pieniäkään jäämiä muista viljoista.

Laurikan mukaan tutkijoiden "kuuma aihe" juuri nyt ovat ruuansulatuskanavan mikrobit. Niitä myös hän itse haluaisi keliakiaan liittyen tutkia lisää.

– Ehkä ohutsuolen mikrobisto ei olekaan korjaantunut, vaikka keliakia on diagnosoitu ja ruokavalio alkanut?

– Onko keliakiaa sairastavan ohutsuolessa enemmän tulehdusta edistäviä ja vähemmän hyviä bakteereita kuin muilla?

– Onko suoliston mikrobisto köyhempää kuin niin sanotuilla terveellä, pohtii Laurikka tulevia tutkimusaiheita.

Tutkijat ympäri maailmaa etsivät myös lääkettä tai rokotetta gluteenin aiheuttamiin ongelmiin. Ihan pian ei kuitenkaan ole luvassa mitään uutta tuotetta tai hoitoa potilaalle asti.

Tunnolliset suomalaiset

Pilvi Laurikka on tällä hetkellä lääkärinä Seinäjoen keskussairaalassa. Hän on myös Keliakialiiton asiantuntijalääkäri.

Keliakiaa on Suomessa ja koko Pohjolassa paljon moneen muuhun maailmankolkkaan verrattuna, tai ainakin se tunnistetaan täällä useammin.

Silti parantamisen varaa on meilläkin vielä aika paljon.

Keliakiaa sairastaa jopa kaksi prosenttia suomalaisista. Vain alle puolet on diagnosoitu. Pilvi Laurikka

– Arvioiden mukaan keliakiaa sairastaa Suomessa jopa kaksi prosenttia väestöstä. Tauti on diagnosoitu kuitenkin vain alle puolella heistä eli noin 0,7 prosentilla suomalaisista. Tehtävää siis on, toteaa Pilvi Laurikka.

Tutkija kiittää suomalaisia huolellisuudesta keliakian kanssa: kun ruokavalio on annettu, sitä noudatetaan tunnollisesti. Gluteenittomuuteen suhtaudutaan yleensä myös ravintoloissa vakavasti.

Lisäksi tavallisesta kaupastakin saa gluteenittomia tuotteita, ja "kaikki" tietävät ainakin suurin piirtein, mistä keliakiassa on kyse.

“Ei Muumitaloa lukita yöksi”, lauletaan japanilais-suomalais-hollantilaisen Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan suomenkielisessä tunnuslaulussa. Laulun tarkoituksena lienee kertoa Muumilaakson turvallisuudesta. Muumitalossa voi nukkua levollisesti, vaikka ovea ei pannakaan säppiin. Asiaa voi katsoa myös toisin.

– Ovea ei saa kiinni ja ulkopuolinen, vähän vaarallinen maailma huokuu sisään ja ulos ovien ja ikkunoiden raoista. Muumitalossa voi tapahtua vaarallisia asioita, kirjailija Jukka Laajarinne sanoo.

Laajarinteen mukaan Muumitalon ilmapiiri syntyy jännitteestä turvallisten ja ei-niin-kotoisten elementtien välillä.

Tunnelma välittyy hyvin Tove Janssonin itsensä piirtämistä kuvituksista. Niissä on usein reuna-alueilla ja taustalla jotain tuntematonta ja salaperäistä, jopa uhkaavaa. Kun talon kuistille sytytetään lyhty, lyhdyn ulkopuolelle syntyy entistä pimeämpi alue.

– Lyhty kutsuu myös puoleensa Mörköä. Mörkö on suora kodittomuuden kuva, Laajarinne analysoi.

Laajarinne kertoo teoksensa Muumit ja olemisen arvoitus esipuheessa ihastuneensa Muumi-kirjoihin lukioikäisenä. Laajarinteen mukaan Janssonin kirjoittamia ja kuvittamia Muumi-kirjoja ei voi luokitella kovin tarkkaan.

– Ne jotenkin välttelevät kategorisointia. On vaikea sanoa, varsinkin sarjan neljästä keskimmäisestä romaanista, onko ne suunnattu lapsille, nuorille vai aikuisille.

Mörkö ja yksinäisyyden filosofia

Tove Jansson loi Muumi-hahmot jo 1930-luvulla. Niitä esiintyi muun muassa hänen kuvituksissaan suomenruotsalaisen pilalehden Garmin sivuille. Ensimmäinen Muumi-kirja Muumit ja suuri tuhotulva ilmestyi 1945.

Alkuaikojen esimuumit olivat mustia, punasilmäisiä ja ilkeän oloisia pikkuotuksia. (AL: Mustat muumit nousevat museon seinälle)

Myös jo mainitun Mörön hahmo on aikojen kuluessa muuttunut. Aluksi Mörkö oli vain pikkuotuksia syövä hirviö.

Sittemmin kylmää huokuva, mutta lämpöä ja valoa kohden pyrkivä, Mörkö on ollut yksi Muumi-kirjojen arvoituksellisimmista hahmoista. Sen on arveltu ilmaisevan paitsi Laajarinteen mainitsemaa kodittomuutta myös yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta ja niiden luomaa ahdistusta.

Eksistentiaalifilosofien mukaan ihmisen kokemus omasta olemassaolostaan edeltää olemassaoloa suhteessa johonkin ryhmään, vaikkapa perheeseen.

Ihminen on viskattu maailmaan ja pakotettu valitsemaan ja määrittelemään itse itsensä. Vapauden ja pakon yhdistelmä ajaa ihmisolennon helposti eksistentiaalisen ahdistuksen valtaan.

– Mörkö ei tosiaan ole käsitykseni mukaan pahantahtoinen olento. Se on traaginen hahmo, joka menettää aina lämmön, jonka hetkeksi saavuttaa, Laajarinne sanoo.

Vapauden aave Muumilaaksossa

Vapauden dilemma on esillä Muumien maailmassa monessa tarinassa ja hahmossa. Ehkä tunnetuin vapauteen pyrkivä sielu on Nuuskamuikkunen, jonka elämää hallitsee kamppailu kaikenlaista paikoilleen asettumista vastaan. Nuuskamuikkunen lähtee retkilleen pakoon odotuksia, joita hänelle asetetaan.

Muumipeikko odottaa Nuuskamuikkusta palaavaksi Muumilaaksoon keväisin ja Muikkunen tietää sen paremmin kuin haluaisikaan. Hän haluaa olla vapaa, mutta Muumin kiihkeä odotus sitoo häntä.

– Myös Muumipappa kaipaa pakosalle, Laajarinne kertoo.

Muumipapalla on asema yhteisössä ja kelpo oltavat. Samaan aikaan hän on tarpeeton. Katsoessaan puutarhan koristeeksi hankittua kristallipalloa iltaisin, pappa näkee itsensä keskellä, vakaana ja suurinenäisenä.

Pallo heijastaa myös perheen, jonka jäsenet sinkoilevat omissa toimissaan puuhakkaina. Kukaan ei kaipaa opastusta tai suojelua. Pappa turhautuu ja haluaa repäistä itsensä irti. Hän kokoaa perheen mukaansa ja lähtee Seikkailu-veneellä kohti autiota majakkasaarta.

Kun perhe palaa takaisin, Muumipappa näkee itsensä ja asemansa uudessa valossa, ja löytää syyn sille, miksi siihen on alunperin päätynyt. Tarinaa voi kuvata myös hermeneuttisena kehänä. Pappa kulkee kehää, jossa ymmärrys syvenee kierros kierrokselta.

– Meillä on omassa elämässämme tietyt mallit, jotka toistuvat vaikkapa erilaisina kriiseinä elämän varrella. Samoihin kysymyksiin palataan aina uudestaan ja meidän suhteemme asioihin muuttuu ja syvenee.

– Harvoin kuitenkaan pääsemme niistä eroon täysin, vaan palaamme helposti pisteeseen, josta on lähdetty, Laajarinne pohtii.

Muumit ovat terapiakirjallisuutta

Jukka Laajarinne on toiminut ennen kirjailijantyötään matemaattisten aineiden ja filosofian opettajana. Muumeissa filosofia ja kirjallisuus lyövät kättä.

Tove Jansson ei itse oikein välittänyt teoretisoida omia tekstejään, eikä ollut kiinnostunut kirjoistaan tehtävistä tutkimuksista. Laajarinteen mielestä se on ymmärrettävää. Kirjailijan teos on kirja. Se on hänen ajattelunsa tuotos ja vaikeasti paketoitavissa toiseen muotoon. (Muumimaraton/Blogi: Koko lailla kirjallisuudesta)

– Jos haluaa kirjoittaa kirjan, se on aivan eri asia kuin halu väitellä filosofiasta.

Toven tekstejä ja muumeja kuitenkin tutkitaan ja analysoidaan paljon. (Psykoterapia-lehti:Tove Janssonin ”Näkymätön lapsi” ja sosiaalinen peilaaminen) Tuskin Jansson siitä harmistunutkaan oli. Hän suhtautui huumorilla myös omaan suosioonsa. Sitä kuvaa ironisesti sarjakuva Muumipeikko ja kultainen häntä.

Tove Janssonin ja myöhemmin hänen veljensä Larsin piirtämät ja käsikirjoittamat Muumipeikko-sarjakuvat tavoittavat kirjojen tavoin olemisen, turhautumisen ja oman itsen etsimisen teemoja.

Sarjakuvaa levitti brittiläinen syndikaatti. Jossain vaiheessa sitä julkaistiin 40 maassa ja yli sadassa lehdessä. Vuosina 1954–1975 ilmestynyttä sarjakuvaa seurasi enimmillään yli 20 miljoonaa lukijaa päivittäin.

Vaikka sarjakuvissa pyöritellään muista Muumi-kirjoista tuttuja teemoja ja aiheita, niissä eletään villimmin.

Muumit matkustelevat ja tapaavat aina vain uusia hahmoja, jopa marsilaisia. Pappa siemailee viskiä ranskalaisen taiteilijan kanssa ja koko perhe sekoilee hienostokutsuilla. Kerran Muumit kokeilevat marihuanaa ja jäävät tuijottamaan auringonlaskua aamuun asti.

Muumi-hahmot ovat monitasoisia niin kirjoissa kuin sarjakuvissakin.

– Hahmoissa on läsnäolemisen perimmäinen ristiriita. Se, ettei ole olemassa valmiita vastauksia, joihin voisi lopullisesti tyytyä ja jämähtää, Jukka Laajarinne sanoo.

Uusi Muumilaakso tulee

Muumeista on tehty myös elokuvia ja animaatiosarjoja. Uusi Muumilaakso-sarja alkaa ensi vuoden jouluna kahdella jaksolla. Loput jaksot brittiläis-suomalaisesta yhteistyösarjasta nähdään Ylellä alkuvuodesta 2019.

Laajarinne suhtautuu sarjaan myönteisen odottavalla mielellä. Ainakin 1990-luvulla tehdyssä animaatiosarjassa on hänen mielestään pystytty säilyttämään paljon alkuperäistä Muumi-henkeä.

Jansson kirjoitti kaikkiaan yhdeksän Muumi-romaania. Viimeinen niistä Muumilaakson marraskuu ilmestyi vuonna 1970. Tai, jos tarkkoja ollaan, Muumi-kirjoja ilmestyy koko ajan lisää. Ne ovat kuitenkin kuvakirjoja lapsille. Tuskin kukaan uskaltaa haastaa Tove Janssonin filosofisen ajattelun ja huimat kuvitukset ja tunteisiin vetoavan kerronnan.

– Tavallaan Muumit ovat terapeuttista kirjallisuutta. Jokainen voi löytää niistä oman elämänsä kipupisteet.

Muumi-kirjoista löytyy myös kosolti huumoria. Se on usein parasta terapiaa ja silottaa rypyt syvämietteisimmänkin filosofin otsalta.

Lue myös: Uusi muumisarja on miljoonaluokan tuotanto, jota piirretään vanhassa ladossa

Kunnat eivät enää juuri tavoittele kaupunki-nimitystä. 2000-luvulla kaupungiksi on päätynyt vain kuusi kuntaa.

Vuodenvaiheessa kaupungiksi muuttuu kuitenkin pirkanmaalainen Kangasala, jossa muutosta on valmisteltu vuoden ajan. Kunnanvaltuusto päätti nimitysmuutoksesta helmikuussa.

Myös Sodankylä selvitti aiemmin kaupungiksi ryhtymistä, mutta kaavailu torpattiin lopulta valtuustossa.

Edellinen kuntamuodon muutos koko maassa on kymmenen vuoden takaa. Viimeksi kaupungeiksi ryhtyneitä kuntia ovat Akaa (2007), Pudasjärvi ja Ylöjärvi (2004), Kalajoki (2002), Kauhajoki (2001), Kuusamo (2000) ja Ulvila (2000).

Valtuusto päättää nimityksestä

Käytännön kannalta kaupunki-nimityksellä ei ole mitään merkitystä, sanoo Kuntaliiton johtava lakimies Riitta Myllymäki.

– Oikeudellisesti se ei merkitse yhtään mitään. Sillä, onko kysymyksessä kunta vai kaupunki, ei ole oikeudellisesti merkitystä kunnan aseman tai oikeuksien kannalta, Myllymäki toteaa.

Nimityksen muuttamisesta päättää valtuusto.

– Kunta voi käyttää kaupunki-nimitystä, kun se katsoo täyttävänsä kaupunkimaiselle yhdyskunnalle asetettavat vaatimukset. Jos kunta päättää ottaa kaupunki-nimityksen käyttöön, sen tulee kiinnittää huomiota kaupunkimaiseen rakenteeseen ja toimintojen monipuolisuuteen. Kaupunki-nimityksen tulisi nimenomaan ilmentää kunnan fyysistä olemusta, Myllymäki sanoo.

Suomessa on nykyisellään 311 kuntaa, joista 106 käyttää itsestään kaupunki-nimitystä.

Edit. 12.12.2017 08:43 Lisätty Ylöjärvi kaupungiksi ryhtyneiden kuntien joukkoon.

Nokian lukion kiinteistö puretaan auditoriota ja liikuntatiloja lukuun ottamatta. Nokian kaupunginvaltuusto päätti maanantaina koulun tulevaisuudesta.

Puretun rakennuksen tilalle tulee vuosina 2019-2021 noin 3 796 neliön uudisrakennus. Sen suuntaa-antava kustannusarvio on noin 7 702 000 euroa.

Valmistelun aikana putosi pois muun muassa vaihtoehto lukion siirrosta vuokratiloihin Tampereen seudun ammattiopiston Tredun yhteyteen Nokialla. Laskelmien mukaan vuokratilat olisivat tulleet selvästi kalliimmiksi kuin uudisrakennus nykyiselle paikalle.

Valtuuston päätöksen mukaan varaudutaan noin puolentoista vuoden lukiotoiminnan väistöön rakennusaikana. Purku-ja väistötilakustannusten arvioidaan nousevan liki kahteen miljoonaan euroon.

Nokian Uutisissa haastatellun lukion rehtorin Juha Sainion mukaan nykyisen lukion kunto ei ole hääppöinen.

– Se on siinä kunnossa, että joudumme ottamaan kuvataide- ja musiikkiluokan pois käytöstä.

Laajoja kosteus-ja mikrobivaurioita

Nokian lukion nykyinen kiinteistö on rakennettu kolmessa osassa. Valtuuston purkupäätös koskee vuonna 1941 ja 1963 rakennettuja osia.

Rakennuksessa tehtiin viime kesän aikana kuntotutkimuksia. Lukion alkuperäisessä osassa löytyi mikrobivaurioita kellarin lattiassa, maanvastaisissa seinissä, ulkoseinissä ikkunoiden alapuolella sekä välipohjissa.

Myös 1998 rakennetussa laajennuksesta on löydetty yksittäisiä kosteus- ja mikrobivaurioita.

Nokian kaupunki selvitti korjausvaihtoehtoja. Kouluinvestointiryhmän mukaan lukion osittainen uudisrakennus näyttäytyi lukion toiminnan, tulevaisuuden ja talouden kannalta parhaana tarkastelluista investointivaihtoehdoista.

Kestävän elämäntavan eväät saadaan jo koulussa, muistuttaa tuore, kansainvälinen Art-Eco-tutkimus.

– Jos kouluopetuksessa panostetaan ainoastaan teknologiaan ja luonnontieteisiin, se johtaa vääristyneeseen käsitykseen maailmasta.

– Taideaineiden, historian ja yhteiskuntaopin karsiminen olisi hirveä karhunpalvelus sekä nuorille että tulevaisuudelle.

Näin kipakasti suomalaista koulutuspolitiikkaa suomivat Art-Eco-hankkeen tutkijat Raisa Foster ja Jussi Mäkelä.

Foster ja Mäkelä ovat sekä tutkijoita että taiteilijoita. Molemmat ovat työskennelleet myös opettajina. Kolmen vuoden ajan heitä on työllistänyt Koneen Säätiön rahoittama Art-Eco-tutkimus.

Uusia asioita ei opita pelkästään lukemalla ja kuuntelemalla vaan myös käsillä tekemällä. Jussi Mäkelä

Art-Econ tutkimustiedote on virkistävää, räväkkää ja maailmoja syleilevää luettavaa. Koulutuspolitiikan lisäksi huutia saa koko länsimainen elämäntapa.

– Ympäristökatastrofit, eläinten kaltoinkohtelu, sodat, rasistiset ja seksistiset rikokset ovat tutkimuksen mukaan esimerkkejä siitä, minkälaiseen tilaan ihmiskunta on ajanut omilla valinnoillaan itsensä ja planeettansa.

Kun heittäytyy selälleen sammalmättäälle, oppii paljon uutta

Tutkimushankkeen keskeisenä tavoitteena on ollut löytää keinoja siihen, miten kouluopetusta voisi kehittää huomioimaan paremmin sekä sosiaalisesti että ekologisesti kestävä tulevaisuus.

Siihen tarvitaan muutakin kuin luonnontieteitä ja teknologiaa. Tarvitaan historiaa, yhteiskuntaoppia ja taideaineita.

– Uusia asioita ei opita pelkästään lukemalla ja kuuntelemalla vaan myös käsillä tekemällä, sanoo Jussi Mäkelä.

– Opettajat tarvitsevat lisäkoulutusta kestävän elämäntavan opettamiseen.

Ekososiaalisesti sivistynyt ihminen tuntee vastuunsa paitsi omasta myös toisten ihmisten, eläinten ja luonnon hyvinvoinnista. Raisa Foster

Koulu, jossa harjoitetaan vain järkeä ja operoidaan vain päällä, antaa Fosterin mielestä kapean kuvan ihmisestä.

– Silloin unohdetaan kaikki muu, aistiva ja kehollinen ihminen. Taideaineet yhdistävät tekemisen eli kehon ja ajattelun eli järjen, hän muistuttaa.

Tutkijat suosittelevat vaikkapa heittäytymistä sammalmättäälle.

– Toivo löytyy toiminnasta. Kannattaa laittaa kumpparit jalkaan ja lähteä metsäretkelle. Tunteiden ja havaintojen esiintuominen on yhtä arvokasta kuin laboratoriossa saatu tieto.

Foster ja Mäkelä ovat huolissaan suomalaisen koulutuspolitiikan suunnasta.

– Ajatukset esimerkiksi lukioiden ranking-listauksista ja matematiikan pisteyttämisestä suhteessa muihin aineisiin ovat huolestuttavia.

Ekososiaalinen oikeudenmukaisuus – mitä se on?

Foster ja Mäkelä maalaavat synkkää kuvaa maailmasta, jota ohjaavat teknologia- ja yksilökeskeisyys sekä usko jatkuvaan talouskasvuun.

– Elämme ekososiaalisten kriisien aikakautta. Siitä kielivät niin sodat, köyhyys ja eriarvoisuus kuin ympäristön turmeltuminenkin.

– Tulevaisuus ei näytä hyvältä, jos muutumme vain näköalattomiksi rahantekokoneiksi.

Toivo löytyy toiminnasta. Kannattaa laittaa kumpparit jalkaan ja lähteä metsäretkelle. Raisa Foster ja Jussi Mäkelä

Art-Eco-hanke asettaa tavoitteiksi ekososiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ekososiaalisesti sivistyneen ihmisen. Tavoitteissa kuuluu halu parantaa maailmaa.

– Ekososiaalisesti sivistynyt ihminen tuntee vastuunsa paitsi omasta myös toisten ihmisten, eläinten ja luonnon hyvinvoinnista, kiteyttää Foster.

– Hän ymmärtää, että elämme yhdessä tällä planeetalla, ja arvioi jatkuvasti myös omaa toimintaansa.

Art-Eco -hanke päättyy Tampereella joulukuun toisella viikolla pidettävään kansainväliseen konferenssiin.

Suomessa oli tiistai-iltana pitkin päivää jatkuneen lumimyräkän jäljiltä klo 00.30 jälkeen sähköttä alle 10 000 taloutta (siirryt toiseen palveluun).

Sähköttömät taloudet ovat pääasiassa Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa. Myös Itä-Suomessa on paikoin sähkökatkoksia. Katkoksia on kymmenissä kunnissa ja 10 yhtiön jakelualueilla.

Pohjois-Karjalan Sähkö kertoi jo iltapäivällä varautuvansa sähkönjakelun häiriöihin. Yhtiön mukaan alueen puustoon on kertynyt paikoittain paljon tykkylunta. Voimakas tuuli voi kaataa puita sähkölinjoille.

Lumen tulo haitannut myös rataliikennettä

Kaukojunaliikenteessä on runsaasti myöhästymisiä eri puolilla maata sankan lumentulon takia. Myöhästymiset ovat VR:n mukaan olleet puolesta tunnista tuntiin. Pääkaupunkiseudulla rantaradan lähijunaliikenne alkaa normalisoitua sähköratavaurion jäljiltä.

Helsingistä Turkuun kulkevan rantaradan liikenne oli iltapäivällä poikki tykkylumen kaatamien puiden takia. Myös Espoossa ollut ratarikko on saatu korjatuksi.

Puu kaatui sähköradan rakenteisiin Kauniaisissa hieman ennen kello neljää. Tämän vuoksi vain toinen raide oli käytössä Leppävaara-Espoo välillä. Lähiliikenteen E-, Y- ja X-junat kulkevat VR:n mukaan jälleen normaalisti.

VR:n verkkosivuilta saa tietoa junaliikenteessä olevista mahdollisista muutoksista.

Helsinki-Vantaalla vain yksi kiitotie käytössä

Helsinki-Vantaalla lentoliikennettä piinanneet vaikeat sääolosuhteet olivat illalla Finavian mukaan hellittämässä. Sivutuuli kuitenkin puhalsi edelleen niin, että vain yksi kiitotie oli käytössä alkuillasta. Tavallisesti kiitoteitä on käytössä kolme.

Finavia kertoi tiistaina, että lentojen lähtöjen myöhästely jatkuu illan mittaan. Kello 23 jälkeen suuri osa lennoista oli myöhässä, ja useita lentoja peruttu. Jotkut lennot olivat useitakin tunteja myöhässä.

Samaan aikaan Keski-Euroopan huonot sääolosuhteet ovat myöhästyttäneet saapuvia lentoja. Useita saapuvia lentoja jouduttiin perumaan tiistaina aikana.

Huono sää on vaikutti tiistaina myös Turun lentoasemalla, jossa kiitorata jouduttiin sulkemaan. Saapuvia lentoja ohjattiin varakentille ja muutama lento peruttiin aamulla.

Ajokeli oli heikko – pahimmilla alueilla satoi lunta jopa 30 senttiä

Ajokeli oli monin paikoin heikko maanteillä iltaan asti. Eteläisessä Suomessa teitä oli päivän mittaan poikki, ajokaistoja oli suljettu ja kymmeniä peltikolareita tapahtunut. Kolmostie oli ruuhkautunut ja liikenne takkusi Kehä I:lläkin vielä illalla muun muassa ramppiin jumittuneen rekan vuoksi.

Helsingin poliisi kertoi Twitterissä tiistaina illalla, että Helsingissä on sattunut 37 peltikolaria. Itä-Uudenmaan poliisi kertoi alkuillasta Twitterissä, kuinka peltikolareita ja ulosajoja oli 40.

– Pahempia onnettomuuksia ei ole tullut meidän tietoomme. Koko maassa, paitsi pohjoisimmassa Lapissa, on vallinnut huono ajokeli. On ollut paljon ulosajoja, suistumisia ja rekkoja kiinni risteyksissä sekä mäissä, kertoi liikennepäivystäjä Heidi Peltomaa tieliikennekeskuksesta myöhään tiistaina.

– Pahimmilla paikoilla lunta on satanut 20–30 senttiä. Suurimmat kertymät ovat olleet siellä Kaakkois-Suomessa, Itä-Suomessa sekä Keski-Suomessa, Peltomaa lisäsi.

Myöhään illalla liikenteen tilanne oli helpottanut, ja sateet olivat liikkeellä Kainuun, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan alueella.

Tampereen seudun joukkoliikenne kertoi tiedotteessaan tiistain aikana, että bussit saattoivat olla myöhässä haastavien olosuhteiden vuoksi. Bussien liikennöintiä voi seurata täältä.

Alueella on sattunut myös useita peltikolareita.

Sisä-Suomen poliisi muistutti iltapäivällä tiedotteessaan autoilijoita varovaisuudesta tien päällä huonojen olosuhteiden vuoksi. Poliisin mukaan ajokeli oli erittäin huono Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa. Tiet olivat liukkaita, lumisia ja pöllyävä lumi heikensi näkyvyyttä. Pelti kolisi päivän mittaan myös Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Itä-Suomen poliisi kertoi, että sen alueella oli kello 07-17 välillä tapahtunut kaikkiaan 25 liikenneonnettomuutta.

Poliisi muistutti autoilijoita noudattamaan kelin ja liikennetilanteen edellyttämää nopeutta. Myös etäisyys edelläajavaan on syytä olla riittävä. Huonooon ajokeliin oli varauduttu muun muassa laskemalla nopeusrajoituksia osalla pääväylistä.

Ilmatieteen laitos on varoittanut huonosta tai erittäin huonosta ajokelistä koko maassa.

Illalla vesisadetta etelässä, mutta aamuksi taas pakastuu

Lunta on tullut päivän mittaan eniten etelärannikolla, Uudeltamaalta Kymenlaaksoon ulottuvalla alueella, jossa sitä on paikoin saatu yli 20 senttiä. Voimakkaimmat lumisateet tulivat iltapäivällä, mikä hankaloitti kotiinpaluuliikennettä. Lumisade muuttuu illan mittaan eteläisessä Suomessa vetiseksi.

– Aamuun mennessä eteläisessä Suomessakin pakastuu kuitenkin uudelleen ja varsinkin jalkakäytävät ja sivutiet voivat olla liukkaita, varoittaa Ylen meteorologi Matti Huutonen.

Pirkamaalla ja Keski-Suomessa lumentulo sen sijaan jatkuu. Illansuussa voimakkaimmat lumisateet tulevat Keski-Suomessa ja Kainuussa.

Matalaipaine siirtyy keskiviikkona Suomen pohjoisosiin ja lunta kertyy Lapissa Huutosen mukaan 15 – 20 senttiä.

Helsingin taksikeskus ruuhkautui

Helsingin taksikeskus oli alkuillasta ruuhkautunut, eikä taksin tilaus onnistunut puhelimella kello 17 jälkeen.

Taksi Helsinki Oy:n toimitusjohtaja Jari Kantonen kertoi kello 18 maissa tilanteen olleen juuri aiemmin sellainen, että satakunta autoa oli vapaana, mutta puhelimella tai sovelluksella taksin tilaus ei onnistunut.

– Hetki sitten oli sata avointa tilausta, keli tekee sen, että tilauspiikki nousee niin korkeaksi ruuhka-aikaan.

– Lumisade yleensä kaksin- tai kolminkertaistaa tilausmäärät ja voi tulla tuhatkin puhelua tunnissa, Kantonen kuvailee tilannetta.

Tykkylumi voi aiheuttaa vaaratilanteita

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos kehottaa ihmisiä erityiseen varovaisuuteen ulkona liikkuessa ja liikenteessä painavan lumen takia.

Pelastuslaitoksen mukaan tykkylumi katkoo puita ja puiden oksia ja aiheuttaa vaaraa ulkonaliikkujille. Oksa ja siinä oleva lumikuorma aiheuttavat merkittävän terveysvaaran pudotessaan ihmisten päälle.

Myös omaisuusvahingot ovat mahdollisia. Lumesta taipuvat puut ja oksat voivat lisäksi aiheuttaa vaarallisia näköesteitä liikenteessä, pelastuslaitos varoittaa.

Juttua päivitetty klo 00.35: Lisätty tuoreempaa tietoa sähkökatkoista, lentojen tilanteesta ja tieliikenteen tilanteesta.

Lue myös:

Lumituisku leviämässä etelästä pohjoiseen – ajokeli paikoin erittäin huono

Sakea lumisade on hankaloittanut liikennettä Pirkanmaalla tiistaina.

Haastavista keliolosuhteista johtuen Tampereella bussit ovat olleet myöhässä aikataulustaan.

Teillä on sattunut lukuisia pieniä peltikolareita ja tieltä suistumisia mm. Pirkkalassa, Sastamalassa ja Lempäälässä. Poliisin mukaan toistaiseksi on vältytty vakavilta loukkaantumisilta.

Tampereella Takahuhdissa linja-auton ja kuorma-auton törmäys sulki tien alkuiltapäivästä ja vei bussit poikkeusreitille.

Sää on vaikuttanut myös lentoliikenteeseen. Turussa ja Helsingissä on suljettu kiitoteitä, minkä takia Tampereelle tulevat ja Helsinkiin lähtevät lennot ovat myöhässä tai peruttu. Tampere-Pirkkalan lentokenttä on toiminut normaalisti.

Junaliikenteessä on ollut lyhyitä viivästyksiä.

Tykkylumen katkomat sähkökatkot ovat leviämässä lounaasta päin. Kello 15 aikaan Pirkanmaalla oli noin 230 taloutta ilman sähköä Akaassa, Punkalaitumella ja Urjalassa.

Poliisi kehottaa varovaisuuteen

Keliolosuhteet ovat Pirkanmaalla erittäin huonot. Tiet ovat lumisia ja erittäin liukkaita ja lisäksi tiellä oleva pölyävä lumi heikentää näkyvyyttä.

Poliisi kehottaa kaikkia tienkäyttäjiä ottamaan keliolosuhteet huomioon. Komisario Erkki Alanen painottaa, että liikenteessä käytettäisiin kelin ja muun liikennetilanteen edelyttämää nopeutta.

– Etäisyys edellä ajavaan tulee pitää riittävänä. Tulee huolehtia, että ajoneuvossa on sekä etu- että takavalot kytkettynä ja ajoneuvon ikkunoista lumi- ja jää poistettuna.

Alasen mukaan tien päällä on onnettomuuksista johtuvissa tehtävissä poliiseja, pelastusviranomaisia, hinausauton kuljettajia, tien kunnossapidosta vastaavia henkilöitä ja mahdollisesti onnettomuusautojen kuljettajia ja matkustajia.

– Hälytysajoneuvojen sekä kunnossapito- ja hinausautojen vilkkuvalot tai varoituskolmiot ja autojen "hätävilkut" tarkoittavat, että jokaisen tienkäyttäjän tulee hiljentää nopeutta, noudattaa erityistä varovaisuutta ja valmistautua tarvittaessa pysähtymään, jotta vältytään lisäonnettomuuksilta.

Lue myös: Rantarata on poikki ja Helsinki-Vantaalla vain yksi kiitotie käytössä – Yle seuraa lumimyräkän etenemistä

Artikkelia on päivitetty iltapäivän mittaan.

Meriteollisuudessa ja laivojen rakentamisessa on pula kädentaitajista, joita haetaan myös Pirkanmaalta. Risteilijöitä rakennetaan ja telakoilla ovat tilauskirjat täynnä kymmeneksi vuodeksi.

Pirkanmaan ELY-keskuksessa koetetaan nyt saada pk-yritykset innostumaan. Erityisesti risteilijöitten sisustamiseen kaivataan lisää tekijöitä ja kädentaitajia, joita haetaan jo sisämaastakin.

Uusia osaajia etsitään

Alihankkijoille on tärkeä tuntea telakkateollisuuden tuotantoketju, jossa kokonaistoimittaja tilaa tuotteita alihankkijalta. Reijo Kivelä asiantuntijapalvelua tarjoavasta Industria Oy:stä on kiertänyt ympäri Suomea kertomassa telakkateollisuuden työvoimapulasta.

– Nyt on todella kova boomi, isoilla telakoilla on tilauskirjat täynnä kymmeneksi vuodeksi. Myös Kiina panostaa risteilylaivoihin. Osaajia tarvitaan.

Risteilijöitten viimeistelyssä sisustaminen tarjoaisi töitä sisämaankin osaajille. Kivelän mukaan pienten yritysten yhteistyö toisi etuja tarjouksia tehtäessä.

– Nyt etsitään uusia toimijoita. Perinteisesti alalla toimineilla alkaa jo olla kuorma täynnä.

Kysymys ei ole isoista sarjoista, korostaa Kivelä.

– Työtä löytyy sellaiselle, joka osaa esimerkiksi yhdistää puuta, lasia, kiveä, ohutlevyä. Siis puusepän työtä. Taitavaa käsiosaamista, se on yksi trendi.

Lisää ammattilaisia suunnitteluun

Pirkanmaalla on ennestään vankkaa osaamista laivojen suunnittelussa. Esimerkiksi Hatanpäällä sijaitsevan Elomatic Oy:n liikevaihdosta jo lähes puolet tulee meriteollisuudesta. Kokemusta on 45 vuoden ajalta.

Elomatic suunnittelee mm. laivojen toiminnassa tarvittavia järjestelmiä. Koulutetuista suunnittelijoista on kuitenkin pulaa, arvioi markkinointijohtaja Teemu Launis.

– Meidän järjestelmät huolehtivat siitä, että laivalla on puhdasta ilmaa, vessat toimivat, infonäytössä on sähköä jne. Ja vaikka, että laivan uima-altaalla tuulee sillä tavalla sopivasti, että cokislasi pysyy kädessä. Tekninen koulutus vaan voisi pukata alalle lisää osaajia.

Kysyntää myös pienille yrityksille

Työn tarjoaminen meriteollisuudelle ei varmaan tule ensimmäisenä mieleen, jos toimii pienyrittäjänä ja alihankkijana sisämaassa, sanoo Virtain elinkeinopäällikkö Johanna Lamminmäki.

– Mutta Virroiltakin löytyy taitoa laivankin valmistukseen.

Kysyntää on myös hyvinkin pienille yrityksille, uskoo Lamminmäki.

– Miten päästä mukaan tuotantoketjuun meriteollisuudessa, se on kynnys pienyrityksille. Usein se johtuu siitä, että on vallalla käsitys, että nyt tarvitaan suuria kokonaistoimituksia.

Sote-uudistuksessa ollaan muodostamassa 18 maakuntaa, joiden rahoitus perustuu vuodesta 2020 alkaen valtionrahoitukseen. Valtion rahoituksen vaihtoehtona aiotaan selvittää maakuntien verotusoikeus.

Kuntakonsultti, hallintotieteiden tohtori Eero Laesterän Ylelle tekemä laskelma tuo esiin suuret erot eri alueiden välillä.

Laesterän maakuntaverolaskelma havainnollistaa miten mittavasta uudistuksesta maakuntien verotusoikeudessa olisi kyse. Käytännössä maakuntien verotusoikeus vaatisi täydellisen veroremontin.

Lapissa ja Kainuussa maakuntien veroprosentit nousisivat todella suuriksi, lähelle kolmeakymmentä. Uusimaa näyttäisi pärjäävän pienellä 13,8 maakuntaverolla. Pirkanmaa asettuisi lähelle koko maan keskiarvoa 19,4 maakuntaveroprosentilla.

– Uudenmaan menojen taso on hyvin paljon matalampi kuin muualla maassa ja tulojen taso on korkeampi kuin muualla maassa, jolloin maakuntavero olisi suhteellisesti laskettuna hyvin matalalla tasolla, Laesterä toteaa.

– Vastaavasti Kainuussa on heikko tulotaso ja korkeat sote-kustannukset. Tällöin Kainuun maakuntavero tasaamatta muiden verotuloilla nousisi korkealle.

Koko verojärjestelmä remonttiin

Maakunnat olisivat uusia verosäätäjiä kuntien ja valtion rinnalla. Maakuntien verotusoikeus vaatisi Laesterän mukaan kylkeensä samantapaisen verotulontasauksen kuin mitä valtio antaa kunnille tällä hetkellä. Etenkin jos maakuntaveroa lähdettäisiin rakentamaan nykyisellä maakuntamäärällä.

Maakuntavero mylläisi Laesterän mukaan olennaisesti koko verojärjestelmän. Se tulisi vaatimaan ainakin valtion verotuksen uudelleen tarkastelua. Ilman olennaista tasausta maakuntaverotus vaikuttaa ongelmalliselta, koska se johtaisi erilaiseen verorasitukseen asuinpaikan mukaan.

– Jos maakuntaveroon mentäisiin, niin seurauksena täytyisi tasata myös maakuntien tuloja. Todennäköisesti tilanne olisi se, että koko verojärjestelmä menisi remonttiin, Laesterä toteaa.

Miten kävisi palkansaajan tilipussin?

Jos maakuntaveroon mentäisiin, niin miten voidaan varmistaa, että kokonaisveroaste ei nouse?

Läesterän mukaan se olisi vaikeaa.

Sen sijaan hän epäilee, ettei kukaan pysty takaamaan sitä, että yksittäisen suomalaisen veroaste pysyisi ennallaan.

– Jos ajatellaan tilannetta, että meille tulee kunnan suhteellisen tuloveron lisäksi maakuntavero, joka vaikuttaa valtion tuloveroon, niin en minä ainakaan pystyisi asiantuntijana lupaamaan, että kenenkään yksittäisen ihmisen verotukseen ei tulisi jotain muutosta.

Maakuntien määrää olisi vähennettävä

Itsehallinnollisia maakuntia ollaan muodostamassa nykyisen maakuntajaon pohjalta. Maakuntia olisi 18 vuodesta 2020.

Tällä määrällä maakuntavero olisi Laesterän mukaan vaikea toteutettava.

– Maakuntien määrää olisi luultavasti pienennettävä, jotta tämä järjestelmä sitten toimisi.

– Siellä on niin suuret erot maakuntien koossa ja nimenomaan maakuntien meno- ja tulotasossa. Sellaista järkevää mallia on vaikea rakentaa tälle maakuntien määrälle, Laesterä sanoo.

Laskelmassa maakuntavero on ajateltu suhteellisena verona, samoin kuin kunnan tulovero on tällä hetkellä. Laskelmien pohjana on käytetty valtiovarainministeriön maakunnille laskemia vuoden 2016 menoja, jotka on jaettu maakuntien verotettavalla tulolla.

Valtiovarainministeriö ei ole vielä aloittanut selvitystyötä maakuntaverosta. Selvitys on Ylen saamien tietojen mukaan edelleen määrä toteuttaa. Kuntaliiton puolestaan odotetaan julkaisevan tietoja omasta selvityksestään tällä viikolla.