Kuolonkolari sulki maanantaina aamupäiväksi 23-tien liikenteeltä Virroilla, Pohjois-Pirkanmaalla. Poliisin tiedotteen mukaan kuorma-auton ja henkilöauton kolarissa menehtyi henkilöauton kuljettaja.
Onnettomuus sattui maanantaiaamuna noin puoli seitsemältä Virtain Perinnekylän ja Herraskosken kanavien paikkeilla. Henkilöauto ajautui tuntemattomasta syystä vastaantulijoiden kaistalle.
Poliisin mukaan sairauskohtauksen mahdollisuutta ei ole voitu sulkea pois. Alkoholin käytöllä ei epäillä olevan osuutta asiaan.
Tie avattiin liikenteelle puoli kahdeltatoista. Poliisi ohjasi liikennettä paikan päällä. Henkilöautot pääsivät kiertämään Herrasentien kautta, mutta raskaille ajoneuvoille ei ollut kiertoreittiä. Herrasentie on raskaalle liikenteelle liian kapea ja mutkainen reitti.
Monilla on edelleen kuva huumekaupasta hämärissä puistoissa ja porttikäytävissä tai yökerhon vessassa käytävänä, salamyhkäisenä menona.
Perinteinen huumekauppa on viranomaisten mukaan pitänyt pintansa, mutta sen rinnalla on jo vuosia käyty huumeiden verkkokauppaa, joka pääosin toimii salatussa Tor-verkossa.
Tullin haaviin jää päivittäin huumausainelähetyksiä, jotka on tilattu verkosta, kertoo Tullin valvontajohtaja Hannu Sinkkonen.
– Jokaisesta lähetyksestä ei voi tietää, onko se tilattu verkon kautta. Näppituntuma on kuitenkin se, että verkkokauppa on kasvava trendi. Luotettavia tilastoja ei ilmiöstä voida tehdä.
Huumausaineiden verkkokauppa on viranomaisten arvioiden mukaan kasvava trendi. Suurin osa huumeista välitetään kuitenkin "vanhoja kanavia" pitkin. Suomen huumerikollisuuden merkittävin keskus on Helsingin rautatieaseman seutu. Kai Jaskari / Yle
Myös avoimen internetin puolella käydään kauppaa erityisesti muuntohuumeilla, jotka eivät ole päätyneet vielä huumausaineluokitukseen. A-klinikkasäätiön tutkija Teemu Kaskela sanoo, että eri maissa käytetään kaupankäynnissä eri verkkofoorumeita.
– Tanskassa on viitteitä siitä, että huumekauppaa käydään jopa Facebookissa. Suomessa avoimen internetin puolella ei kauppaa tehdä kovin paljon.
Mutta pääosin laitonta kauppaa käydään siis Tor-verkossa.
Teemu Kaskela on osallistunut tietoturva-asiantuntija Juha Nurmen tutkimuksiin Tor-verkon käytöstä huumekaupassa. He havaitsivat, että ihmiset ostava aineita mieluiten sellaiselta toimittajalta, jolla on paljon tavaraa varastossaan ja joka on saanut verkossa muilta ostajilta hyvät arvostelut.
– Myyjän maineella on esimerkiksi suomalaisella Silkkitiellä selkeä vaikutus siihen, keneltä huumeita ostetaan.
Markkinapaikat ja huumefoorumit
Tor-verkossa toimii kahdenlaisia ostopaikkoja: markkinapaikkoja ja huumefoorumeita.
Markkinapaikalla, kuten Silkkitiellä, potentiaalinen ostaja rekisteröityy, etsii haluamansa tuotteen ja maksaa sen bitcoineilla. Bitcoinit lukitaan markkinapaikalle siihen asti, kunnes tavara on toimitettu perille, yleisimmin postitse. Kun toimitus saapuu perille, markkinapaikka vapauttaa bitcoinit myyjälle.
– Myyjällä tässä on suurin riski siinä, että bitcoineja voidaan jossain määrin jäljittää. Ostajan riski taas on siinä, että kun tavara lähetetään kotiosoitteeseen, poliisit saattavat tulla ovelle, Teemu Kaskela selittää.
Huumefoorumit, kuten suomalainen Sipulikanava, puolestaan muistuttavat 2000-luvun alun nettifoorumeita. Foorumi voi toimia tietyllä alueella, kuten vaikkapa Tampereen seudulla.
Myyjä laittaa ilmoituksen, jossa kerrotaan, mitä on myynnissä ja mihin hintaan. Ostaja ottaa myyjään yhteyttä kännykällä Wickr-pikaviestipalvelulla. Myyjä usein toimittaa huumeet ostajalle kasvotusten.
– Tässä kaupankäynnissä on selvästi suurempi kiinni jäämisen riski. Siinä on myös väkivallan riski.
"Ei tarvitse lähteä ostarille etsimään myyjän näköistä tyyppiä"
Keskusrikospoliisin verkkotiedustelun parissa työskentelevä rikoskomisario Sari Sarani sanoo, että huumeiden oston konkareilla on yleensä laaja verkosto, jolta he voivat aineita hankkia.
– Aloittelijat, esimerkiksi ensimmäistä kertaa huumeita ostavat nuoret, pitävät verkkoa kätevänä. Voi ostaa haluamansa aineen, eikä tarvitse lähteä ostarille etsimään myyjän näköistä tyyppiä.
Rikoskomisario Sari Sarani Keskusrikospoliisista kertoo, että poliisi jäljittää huumerikollisia muun muassa tekemällä rajoitettuja valeostoja verkossa.Katriina Laine / Yle
Sarani arvioi, että viranomaiset, ja erityisesti Tulli, ovat hyvin tilanteen tasalla siitä, mitä huumeiden verkkokaupassa tapahtuu. Myös laki antaa mahdollisuuden epätavallistenkin tutkintakeinojen käyttämiseen.
– Viranomainen voi esimerkiksi tehdä rajoitettuja valeostoja eli esiintyä kaupan osapuolena.
"Tiedämme myyjistä ja ostajista paljonkin"
Vaikka huumekauppaa käydään Tor-verkossa anonyymisti paksujen suojamuurien takana, viranomaisilla on erilaisia keinoja toimijoiden jäljille pääsemiseksi, Tullin valvontajohtaja Hannu Sinkkonen kertoo. Tulli tekee rikostorjuntaa myös pimeässä verkossa, darknetissä.
– Me tiedämme myyjistä ja ostajista paljonkin. Viime aikoina on tehty useita onnistuneita operaatioita.
Tullin verkko-operaatioista Sinkkonen mainitsee Silk Roadia, Ekstaasikauppaa ja Douppikauppaa vastaan toteutetut operaatiot.
Hannu Sinkkonen naurahtaa kysymykselle, ovatko myyjät "kovan luokan rikollisia" vai onko joukossa myös harrastelijoita.
– Jos tienaa miljoonia huumausaineiden nettikaupalla, saattaa olla kovan luokan rikollinen.
Tullin valvontajohtaja Hannu Sinkkonen arvioi, että huumausaineiden verkkokauppa on kasvava trendi.Pasi Peiponen / Yle
Sinkkonen pitää kuitenkin lääkkeiden laitonta verkkokauppaa Suomessa jopa suurempana ongelmana kuin huumaavien aineiden verkkokauppaa.
– Yleensä siellä [verkossa] ei tiedä, mitä sieltä tulee. Ovatko ne lääkkeitä, mitä on aikonut ostaa vai ovatko ne jotain muuta. Sama koskee myös huumaavia aineita. Koskaan ei voi olla varma, mitä saa, varsinkin jos puhutaan muuntohuumeista.
Sinkkonen kertoo, että myös Suomessa tulee tilanteita, joissa verkossa asioiva ihminen luulee tilaavansa jotain aivan muuta, mutta saakin hengenvaarallista ainetta.
Tähän liittyy myös se, että ostajat usein kuvittelevat, että suomalaisilta verkkosivuilta tilattava tavara myös tulisi Suomesta. Hannu Sinkkonen sanoo, että laittomista lääkevalmisteista lähes kaikki tulevat ulkomailta. Huumepuolella on hänen mukaansa pitkälti vastaava tilanne.
Yrittäjä Seija Mattjus-Palomäki joutui odottamaan korvauspäätöstä Nokian vesikriisiin liittyvistä kuluista vuosia. Hänen hakemuksensa käsiteltiin viimeisten joukossa tämän vuoden elokuussa.
– En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut, kun päätös tuli postissa. Se pysähdytti ja toi ikävästi muistot mieleen, Mattjus-Palomäki sanoo.
Mattjus-Palomäki kertoo soittaneensa vuosien aikana useita kertoja kaupungille ja kyselleensä korvausten perään. Hakemuksen hän teki aikanaan miehensä kanssa, mutta tämä ehti kuolla ennen päätöksen saapumista.
– Mieheni kuoli liki kaksi vuotta sitten haimasyöpään. Päätös nosti surun uudelleen pintaan, sillä kaikissa papereissa oli tietysti myös hänen nimensä, Mattjus-Palomäki sanoo.
Pariskunnan korvaukset koskivat vedenhakureissuja. Heidän kotinsa ja yrityksensä oli ilman vettä noin kolme kuukautta.
– Korvaus oli 80 euroa, eli mistään huimista summista ei ollut kyse. Toisaalta toivon, että koko päätöstä ei olisi tullut.
Kriisin lasku yli 4 miljoonaa
Nokian kaupunki on saamassa viimein pöytänsä puhtaaksi Nokian vesikriisin aiheuttamista korvaushakemuksista. Enää on jatkokäsittelyssä kolme korvauspäätöstä, joihin on haettu muutosta.
Vesikriisi tuli maksamaan Nokian kaupungille ja vakuutusyhtiölle pitkälle yli 4 miljoonaa euroa. Pelkästään veden jakaminen, verkoston huuhtelu ja desinfiointi maksoi kaupungille noin 2,5 miljoonaa euroa.
– Korvaushakemuksia oli yhteensä 971. Kaupungin maksamat korvaukset ovat noin 840 000 euroa. Lisäksi vakuutusyhtiö If on korvannut noin 991 000 euroa suoraan hakijoille, Nokian kaupungin talousjohtaja Mikko Koskela kertoo.
Paljolta mielipahalta olisi vältytty, jos kaupunki olisi palkannut riittävästi ihmisiä käsittelemään hakemuksia. Seija Mattjus-Palomäki
Myös Seija Mattjus-Palomäki on saanut korvauksia vakuutusyhtiöltä. Hän sairastui saastuneen veden juomisesta, ja kolmen vuoden tutkimusten jälkeen oireiden aiheuttajaksi paljastui alkueläin. Vakuutusyhtiö maksoi korvausta pysyvästä haitasta.
– Vakuutusyhtiön korvauspäätös tuli aikanaan nopeasti, noin kuukaudessa. Paljolta mielipahalta olisi vältytty, jos kaupunki olisi palkannut riittävästi ihmisiä käsittelemään hakemuksia. Nyt maksettiin kymmeniä tuhansia euroja pelkkiä viivästyskorkoja, Mattjus-Palomäki sanoo.
Vaikka poliisi kohtaa työssään väkivaltaa valitettavan usein, ei hänkään ole immuuni väkivaltatilanteiden aiheuttamille tunnereaktioille.
Poliisiammattikorkeakoulussa tehdyn uuden haastattelututkimuksen mukaan poliisi voi ottaa kokemansa väkivallan hyvinkin raskaasti, varsinkin jos tilanne on ollut vakava. Poliisien tuntemuksia väkivaltatilanteista ei ole tätä ennen juuri kyselty.
Yksi tutkimusta varten haastatelluista poliiseista kertoi tutkijalle:
"Oli ihan hirveetä kun menin kotiin. En pystynyt nukkumaan, - - En kertonut tapauksesta läheisille."
Lievempään nujakointiin poliisi suhtautuu arkipäiväisesti, ikään kuin työhön kuuluvana.
"Alkuun joutu painii enemmän. Kun on kokemusta tullut, niin ei tartte painii niin usein."
Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksessa kysyttiin poliisien kokemuksia virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Taustalla on väkivallan yleistyminen poliisitehtävissä. Kahinoita on päivittäin.
Timo jaakonaho / Lehtikuva
– Tilastoitu väkivalta poliisia kohtaan on vuodesta 1999 kaksinkertaistunut tähän päivään mennessä, sanoo tutkimuksen tehnyt komisario Henri Rikander Poliisiammattikorkeakoulusta.
– Samanlaista ilmiötä on havaittu myös Ruotsissa ja muualla Euroopassa. Tästä syystä meidän pitää selvittää, mitä väkivaltatilanteiden taustalla on.
Aseuhka järkyttää eniten
Tutkimusta varten haastateltiin 20 poliisia, jotka olivat hiljaittain olleet väkivaltatilanteissa. Haastatellut olivat 22–42-vuotiaita mies- ja naispoliiseja. Haastatellut kertoivat kokeneensa väkivaltaa 2–3 kertaa vuodessa. Ääripäätä edusti seuraava:
"Jos ei yhteen listaan tule jotakin kontaktia jossakin tilanteessa, et on jonkinmoista voimaa joutunut käyttämään, niin sitten on ollut hiljainen kuukausi."
– Eniten järkyttää silloin kun tilanne on ainutkertainen, ensimmäistä kertaa vastaan tuleva vakava tilanne kuten aseuhka, tutkimuksen tehnyt Henri Rikander kertoo.
"Kolmas laukaus pääsi yllättää, että tunsi sen paineaallon kun viereen rapsasi - -. Kun [poliisia] ammuttiin niin ajattelin, että nyt ei käy hyvin."
Suuttumusta taas herättää se, kun ei tapella niin sanotusti reilusti.
– Eniten poliisia ärsyttävät hiuksista repiminen ja silmiin tai kasvoihin tarttuminen. Se aiheutti haastatelluissa suuttumusta ja vihan tuntemuksia, Rikander kertoo.
"Potkuja tulee ja menee mutta se sylkeminen oli iso harmitus. "
"Hiuksista repimiseen en ollut varautunut. Se on epäreilua. Ei se, että lyödään [poliisia]_."
Henrietta Hassinen / Yle
Kostonhalua ilmeni
Tutkimuksen mukaan haastateltujen poliisien tuntemukset välittömästi väkivaltatilanteen jälkeen olivat vihan ja kostonhalun tyyppisiä. Aineistossa eivät olleet tavattomia tätä koskevat toteamukset, kuten:
"Teki mieli tirvasta päin näköä"
Näistä tilanteista haastatellut kertoivat selvinneensä kuitenkin ilman ylilyöntejä. Joskus kontrollin menetys saattoi olla lähellä:
"Se sai kyllä selville, miten poliisia kohdellaan. Että lyödäänkö poliisia vai ei. Niin ei varmasti lyö enää."
Pääosa poliisin tehtävistä hoituu puhumalla. Kiinniotoissa joudutaan turvautumaan voimakeinoihin noin yhdessä kerrassa sadasta.
"Just mietin, että jos joku sanoo, että 95 % on puhumisella hoidettavissa, niin kyllä se aikalailla pitää paikkansa, että vastustamisia on kolme kertaa/vuosi."
Aamulehteä, Satakunnan Kansaa ja useita pienempiä lehtiä julkaisevan Alma Median lokakuussa alkaneet yt-neuvottelut ovat päättyneet. Niiden seurauksena yhtiön alueyksikön henkilöstömäärä vähenee 35 henkilötyövuodella.
Merkittävin osa vähennyksistä osuu Tampereelle ja Poriin. Pääosa vähennyksistä toteutuu eropaketeilla, joiden vaikutus on 19 henkilötyövuotta. Eläkeratkaisut vaikuttavat yhdeksän henkilötyövuoden verran. Pakettien hinta yhtiölle on miljoona euroa.
Suurin osa vähennyksistä toteutuu ensi vuoden syksyyn mennessä.
Lehtien määrä ei vähene
Toimituksellisesta työstä vähenee kymmenen henkilötyövuotta. Loput vähennykset osuvat muihin henkilöstöryhmin. Toimituksissa ei tarvita irtisanomisia, mutta muista henkilöstöryhmistä irtisanotaan enintään neljä henkilöä.
Alma Media toteaa myös, että ennen neuvottelujen alkua toimitusten vahvuus väheni neljällä henkilöllä "luontaisen poistuman kautta".
Yhtiön mukaan yt-neuvottelujen lopputulos ei vaikuta Alma Median julkaisemien lehtien määrään tai rakenteisiin. Yhtiö alkaa kuitenkin ostaa palveluja ulkopuolelta, ja osassa toiminnoista tehdään keskittämistä.
Nyt päättyneiden yt-neuvottelujen ulkopuolella oli yhtiön lehtiliiketoiminta Lapissa. Neuvottelut koskivat 360 ihmistä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vesilaboratoriossa Kuopiossa on 10 vuotta säilytetty Nokialta lähetettyä vesinäytettä.
– Meille tuli Nokialta heti kriisin alkuvaiheessa kolmen vartin viinapullollinen vettä. Siitä on edelleen muutama desi jäljellä, johtava vesiasiantuntija Ilkka Miettinen kertoo.
Tutkijat eivät ole hennoneet heittää ainutkertaista näytettä pois, vaikka sitä ei enää aktiivisesti ole tutkittukaan. Mutta voisiko näytteestä vielä löytyä taudinaiheuttajia?
– Norovirukset saattavat vielä olla tallessa pullossa, ne ovat sitkeitä sissejä. Voi olla että ne ovat säilyneet kylmässä ja pimeässä.
Miettinen viittaa THL:n vasta julkistettuun tutkimukseen, jossa on tutkittu noro- ja adenovirusten säilymistä vesinäytteissä. Molemmat virukset pystyttiin löytämään vielä 3,5 vuoden jälkeenkin.
Tiistaina 28. marraskuuta tulee kuluneeksi tasan 10 vuotta siitä, kun Nokian jätevedenpuhdistamolla sattui virhe, jolla oli mittavat seuraukset. Laittoman putkiviritelmän ja inhimillisen erehdyksen seurauksena vesijohtoverkkoon pääsi noin 450 000 litraa puhdistettua jätevettä.
Vesiepidemioiden määrässä selvä pudotus
Nokian vesikriisi on toistaiseksi Suomen pahin juomavesivälitteinen epidemia. Liki 8 500 ihmistä sairastui. Tärkeimmät vastataudin aiheuttajat olivat norovirus, kampylobakteeri ja giardia-alkueläin.
Vesiepidemioita on ollut Nokian vesikriisin jälkeenkin, mutta ei yhtä taajaan kuin aikaisemmin. Vuodesta 1997 tehty epidemiaseuranta kertoo, että ennen Nokian vesikriisiä oli sattunut 58 vesiepidemiaa. Viime vuoden loppuun mennessä niitä oli kertynyt 33 lisää.
Epidemialla tarkoitetaan tapausta, jossa vähintään kaksi henkilöä on saanut oireeltaan samanlaatuisen taudin nautittuaan samaa alkuperää olevaa talousvettä tai altistuttuaan samalle vedelle. Suurimmassa osassa taudinaiheuttajia on yksi tai enintään kaksi.
Ilkka Miettinen uskoo, että lukujen laskussa näkyy tiukentunut lainsäädäntö. Tyytyväisyyteen ei kuitenkaan voi tuudittautua. Esimerkiksi Äänekoskella sattui lokakuussa vakava epidemia, jossa veden saastuminen sairastutti yli sata ihmistä. Äänekosken vesikriisi sai alkunsa virheellisestä ilmastuskaivosta, jossa viemärivesi ja vesijohtovesi pääsivät sekoittumaan.
Miettisen mukaan suurin huoli on tekniikan vanheneminen ja kertymään päässyt korjausvelka.
– Olen huolissani putkista, venttiileistä ja vesitorneista. Kun tekniikka vanhenee, ne eivät olekaan turvallisia enää. Jos putkissa on reikiä, ne alkavat vuotaa ulos, mutta ne voivat vuotaa myös sisään, Miettinen sanoo.
– Rakennuspuolella on puhuttu hometalkoista, nyt pitäisi aloittaa myös vesiverkostotalkoot.
Varmuudella yhdeksän eri pöpöä
Vesikriisin aikana nokialaisten talousvedestä pystyttiin eristämään varmuudella yhdeksän taudinaiheuttajaa – bakteereita, viruksia ja alkueläimiä. Onnettomuuden tutkintalautakunnan raportissa listataan kampylobakteeri, norovirus, salmonella, clostridium difficile -suolistobakteeri, rotavirus, giardia-alkueläin, astro-, adeno-, ja enterovirus.
Astro-, adeno- ja enterovirusta lukuun ottamatta nämä löydettiin myös ihmisistä. Lisäksi potilasnäytteistä löytyi mm. shigella boydii -bakteeria.
Vedestä tutkittiin lisäksi EHEC- ja listeriabakteerit, hepatiitti A (keltatauti) ja alkueläimistä cryptosporidium ja toksoplasma. Näitä ei kuitenkaan löydetty.
Nokian vesikriisistä vuonna 2014 väitellyt infektiolääkäri Janne Laine arvioi väitöstyössään, että huonolla tuurilla vesikriisin seuraukset olisivat voineet olla vieläkin vakavammat. Nokialla vältyttiin taudinaiheuttajilta, jotka ulkomaisissa epidemioissa ovat johtaneet kuolemantapauksiin. Nokian vesionnettomuuden katsotaan aiheuttaneen yhden ihmisen kuoleman.
Poikkeuksellinen tilaisuus tutkijoille
Vesikriisi tarjosi tutkijoille poikkeuksellisen tilaisuuden selvittää, miten useiden taudinaiheuttajien yhdistelmä vaikuttaa ihmiseen.
Tampereen yliopistosairaalassa Taysissa tehtiin laaja tutkimus lasten ripuleista. Taysissa hoidettiin vesiepidemiaan liittyen kaikkiaan 115 lasta. Sairastuneiden lasten ulostenäytteistä löydettiin poikkeuksellisen monia tautia aiheuttavia viruksia ja bakteereja samanaikaisesti. Yhdeltä lapselta löytyi peräti seitsemän eri taudinaiheuttajaa.
Epidemiaan liittyvät infektiot olivat huomiota herättävän vaikeaoireisia ja pitkäkestoisia. Sairastuneiden lasten taudit olivat rajuja kaikissa tapauksissa, myös niissä joissa taudinaiheuttajia oli lukumääräisesti vain yksi tai kaksi. Tutkimus osoitti, että jos potilaassa on paljon taudinaiheuttajaa, myös siitä koituva tauti muodostuu rajuksi. Merkityksellistä siis on, kuinka saastuneen aineen välityksellä tartunta saadaan.
Myös vesikriisin aiheuttamia niveloireita selvitettiin laajassa tutkimuksessa. Reumatologi Terhi Uotilan väitöstutkimus osoitti, että epidemia aiheutti runsaasti niveltulehduksia. Niveltulehdus oli yleensä lievä, mutta yhdellä kolmanneksella potilaista oli pitkittynyt taudin kulku.
Osa vesikriisin aikana sairastuneista kärsii edelleen 10 vuotta sitten alkaneesta oireilusta.
Tampere Filharmonian ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvalin, 32, työpaikka muuttuu vakituiseksi. Määräaikainen sopimus kestää kesään 2019, ja sen jälkeen se on voimassa toistaiseksi. Irtisanomisaika on vuosi.
Rouvali aloitti orkesterin taiteellisena johtajana ja ylikapellimestarina vuonna 2013, ja sopimusta on jatkettu jo kertaalleen.
– Tampereella on loistava työympäristö. Olemme oikeastaan vasta päässeet yhteistyön alkuun, joten jos nyt en jatkaisi, jäisi leikki ihan kesken, Rouvali sanoo Filharmonian tiedotteessa.
Uuden sopimuksen myötä Rouvalin Tampereella johtamat konsertit vähenevät jonkin verran, sillä hän työskentelee myös mm. Göteborgin ja Lontoon orkesterien kanssa.
Intendentti Helena Hiilivirta kertoo Tampere Filharmonian olevan iloinen, että sopimus jatkuu. Rouvalin maine maailmalla on kasvanut Tampere-vuosien aikana. Nimekkäiden kapellimestarien kohdalla toistaiseksi voimassa olevat sopimukset ovat harvinaisia.
– Se kertoo siitä, että Santtu todella viihtyy täällä Tampereella, Hiilivirta sanoo.
Nyt kun on näyttöä, että tämä homma toimii, niin tästä on hyvä jatkaa. Helena Hiilivirta
Kansainvälisesti tunnetun ylikapellimestarin maine tuo etua koko orkesterille.
– Me olemme hänen ensimmäinen orkesterinsa. Se tuo myös meille mainetta musiikkimaailmassa. Se, ketä vierailukapellimestareita ja -solisteja saamme ja millaisia kiertueita voidaan järjestää, niissä kansainväliset maineasiat ovat hirveän tärkeitä.
Rouvali johti Tampere Filharmonian harjoituksia Tampere-talossa vuonna 2015.Marja Väänänen / Yle
– Nyt kun on näyttöä, että tämä homma toimii, niin tästä on hyvä jatkaa, Hiilivirta sanoo.
Rouvali kertoi Aamulehdelle, että jatkosopimuksen tekemisessä oli hankaluuksia, koska häntä edustava lontoolainen agentuuri harasi vastaan.
Santtu-Matias Rouvali pitää Tamperetta boheemina kaupunkina, jossa ihmiset ovat rennonmpia kuin pääkaupunkiseudulla.
Valaistaan koko Suomi. Tällaisella ajatuksella valotaiteilija Kari Kola lähti suunnittelemaan Suomi 100 -juhlavuoden valotaidekokonaisuutta. Se on ainutlaatuinen teos, sillä näin suuressa mittakaavassa vastaavaa ei ole toteutettu aiemmin missään päin maailmaa. Valoteossarja käynnistyi Helsingin Töölönlahdelle toteutetun avajaisteoksen myötä jo viime uudenvuodenaattona.
Valoteossarjan loput kohteet valaistaan marras-joulukuun vaihteessa. Valot syttyvät ensimmäisenä Savonlinnassa, kun Olavinlinna valaistaan 28.–29.11. Savonlinnasta matka jatkuu Tampereen Näsinneulan, Oulun Kuusisaaren ja Kilpisjärven Saana-tunturin kautta Turkuun. Uusi valotaideteos syttyy joka toinen päivä. Valotempaus huipentuu Turun linnan juhlavalaistukseen itsenäisyyspäivänä.
Kolan mukaan Saana-tunturin led-tekniikalla toteutettavasta valaistuksesta syntyy maailman suurin koskaan tehty valotaideteos. Valaistava pinta-ala on 250 hehtaaria eli 2,5 miljoonaa neliömetriä.
Tällaista ei ole tehty mihinkään päin maailmaa. valotaiteilija Kari Kola
Suuren mittakaavan lisäksi omat haasteensa tuo tiukka aikataulu, kun yhdeksän päivän aikana tehdään viisi isoa valotaideteosta ja matkaa kohteiden välillä taitetaan tuhansia kilometrejä.
Tavaramerkkinä valotekniikan vienti äärirajoille
Valotaiteilijalle mikään ei ole mahdotonta. Kola on testannut teoksillaan valotekniikan käytön äärirajoja ennenkin, muun muassa Portugalissa 46 asteen helteessä ja Suomessa 36 asteen pakkasessa. Hän on valaissut kohteita ulkomaita myöten muun muassa Pariisissa, Prahassa ja Istanbulissa, jonne hän toteutti valoteoksen Euroopan suurimpaan ja korkeimpaan kauppakeskukseen Zorlu Centeriin.
– Lähtökohtahan tässä on, että tällaista ei ole tehty mihinkään päin maailmaa. Mennään äärimmäisiin paikkoihin äärimmäisellä aikataululla.
Kolan mukaan hän käyttäisi normaalisti Suomi 100 -juhlavuoden kaltaisen valotaideteossarjan tekemiseen kaksi vuotta eikä yhdeksän päivää. Nyt parin päivän välein hän toteuttaa viisi isoa valotaideteosta peräkkäin.
Kaikki teokset perustuvat siniseen ja valkoiseen väriin. valotaiteilija Kari Kola
Yhdestä asuntoautosta on tehty tuotantoauto, jolla valotaiteilija matkansa taittaa. Aina kun Kola herää, hän herää uudesta paikasta.
Teknisellä puolella Kolalla on käytössään 30–40 henkilön tuotantotiimi. Neljä erillistä tiimiä työskentelee yhtä aikaa, ja Kolan täytyy itse olla jokaisessa kohteessa paikan päällä päivää aikaisemmin viimeistelemässä kunkin kohteen valotaideteos esitysvalmiiksi.
Sähkökatkoihin on varauduttu
Olavinlinna on kohde, jossa luonto on vahvasti esillä. Valotaitelijalle Olavinlinnasta tekee mielenkiintoisen sen sijainti veden ympäröimänä. Veteen saadaan tehtyä heijastuksia, jotka tekevät valotaideteoksesta erityisen näyttävän. Museoviraston alla oleva historiallinen rakennus asettaa aina kuitenkin tiettyjä rajoitteita.
Olavinlinnan valaisussa käytetään led-tekniikan lisäksi projisointitekniikkaa, joka tulee Hollannista. Sähkökatkoihinkin on varauduttu.
– Tallisaareen tulee paljon valoja ja isot projektorit, ja siellä on tuplavarmistettu sähköjärjestelmä, joka tehdään kokonaan generaattoreilla, Kola kertoo.
Kolan mukaan jokaisessa kohteessa käytetään eri tekniikoita, jotta niistä saadaan riittävän erinäköisiä.
– Kaikki teokset perustuvat siniseen ja valkoiseen väriin ja siihen, että ei tehdä mitään showtyylistä vaan käytetään aikaa, että ihmiset voivat tulla rauhoittumaan ja katsomaan valotaidetta.
Luminous Finland 100 -valotaidekokonaisuus on Valtioneuvoston kanslian tukema hanke, jonka toteuttamiseen on myönnetty Suomi 100 -valtionavustusta 295 000 euroa. Tukisumma on Suomi 100 -hankelistan suurin.
– Tämä toteutetaan kulukorvauspohjalta. Olen tietoisesti ottanut ison riskin taloudellisesti. Valtionavustus on noin puolet meidän kokonaisbudjetista. Jos tämä tehtäisiin kaupallisesti, niin pelkästään Saana-tunturin valaistuksen budjetti pitäisi olla yli miljoonaa euroa, Kola selventää.
Kari Kolan mielestä Suomessa pitäisi hyödyntää pimeyttä.Ville Kokkola
Värit vaikuttavat kaikkeen
Kola käyttää teoksissaan tarkoituksella voimakkaita värejä ja kontrasteja. Hän pyrkii luomaan illuusioita ja satumaailmoita.
– Pitää löytää harmonia, ettei siitä tule sirkusta väärällä tavalla. Värit vaikuttavat kaikkeen. Ne vaikuttavat etäisyyksiin ja fysiologisesti ihmisten hyvinvointiin, Kola tietää.
Valo liikuttaa ihmisiä enemmän kuin mikään muu tapahtuma. valotaiteilija Kari Kola
Hänen mielestään pimeän hyödyntäminen on Suomessa vielä todella vähäistä. Valotaide piristää ihmisiä.
– Meidän pitäisi hyödyntää pimeys. Valolla on mahdollisuus tehdä paljon asioita, joissa me Suomessa olemme vielä ihan lapsenkengissä. Valo liikuttaa ihmisiä enemmän kuin mikään muu tapahtuma.
Kola tietää mistä puhuu, sillä toissa viikolla hänen valotaideteoksensa oli festivaaleilla Englannissa, missä kävi 250 000 ihmistä. Sitä ennen Kolan toteuttama valotaideteos oli esillä Hollannissa, missä yli 750 000 ihmistä kävi katsomassa valotaidetta viikon aikana.
Valolla on mahdollisuus tehdä paljon asioita, joissa me Suomessa olemme vielä ihan lapsenkengissä. valotaiteilija Kari Kola
Unescon maailmanperintökohteet tähtäimessä
Kola on erikoistunut suurikokoisiin ulkona toteutettaviin valotaideteoksiin. Valotaiteilijalla riittää unelmien kohteita. Tällä hetkellä Kola on suunnittelemassa sarjaa Unescon maailmanperintökohteista. Hänen tarkoituksenaan on aloittaa pidempi sarja, joka kestäisi parikymmentä vuotta.
– Tämä on vasta alkusoittoa. Tällä hetkellä olen keskustelemassa Stonehengestä ja voi olla, että se käydään jo ensi vuoden alussa toteuttamassa. Unescon maailmanperintökohteet ovat hienoimpia ja vaikeimpia kohteita mitä maailmassa on, Kola sanoo.
Tampereella uusnatsistisen Pohjoismaisen vastarintaliikkeen mielenosoitukseen puolustusvoimien maastopuvussa osallistuneen varusmiehen esitutkinta on valmistunut. Puolustusvoimat kertoo asiasta tiedotteessa.
– Asia siirtyy seuraavaksi kurinpitoesimiehen harkintaan, mihin seuraamuksiin tässä on aihetta ryhtyä, sanoo tutkinnanjohtaja Jouni Pulkkinen puolustusvoimista.
Kurinpitomenettelyssä määrättävä rangaistus voi esimerkiksi muistutus, poistumiskielto tai kurinpitosakko. Kurinpitoesimies voi päättää myös asian siirtämisestä syyttäjälle syyteharkintaa varten, sanoo Pulkkinen.
Esitutkinnan teki puolustusvoimien pääesikunnan oikeudellinen osasto. Jääkäriprikaatissa palvelleen varusmiehen epäillään syyllistyneen palvelusrikokseen, kun hän esiintyi mielenosoituksessa puolustusvoimien M05-maastopuvussa. Pulkkisen mukaan epäilty varusmies on esitutkinnassa tunnustanut osallistuneensa mielenosoitukseen sotilaspuku päällä.
Palveluspukuun pukeutunut varusmies nähtiin Pohjoismaisen vastarintaliikkeen mielenosoituksessa lokakuussa.Yle
Yleinen palvelusohjesääntö kieltää henkilöstöltä ja varusmiehiltä esimerkiksi poliittisiin mielenosoituksiin osallistumisen palveluspuku päällä.
Puolustusvoimista arvioitiin aiemmin Ylelle, että täysin vastaavanlaisia tapauksia ei ole aiemmin ollut. Puolustusvoimissa on tutkittu virkapuvun käyttöä Pride-kulkueessa.
Elämäkerta Pentti Linkolasta oli jäädä kirjoittamatta. Kun Riitta Kylänpää matkasi Helsingin Tapanilaan neuvottelemaan kirjahankkeesta, hän tapasi väsyneen, masentuneenkin vanhan miehen.
– Pentti Linkolalla ei ole tapana epäröidä hankkeissaan, mutta nyt hän halusi miettimisaikaa.
Yli kahdeksankymppinen Linkola oli juuri saanut päätökseen lintulaskennat Vanajavedellä ja keräsi voimia pitkäaikaisen elämänkumppaninsa Sirkka Kurki-Suonion luona.
Touko Siltalan idea
Idean Pentti Linkola -elämäkertaan keksi kustantaja Touko Siltala. Riitta Kylänpää ehdotti Siltalalle metsäaiheista kirjaa, jossa yhtenä haastateltavana olisi Linkola.
Aihe ei ollut Riitta Kylänpäälle täysin vieras, sillä hän oli haastatellut Linkolaa pari kertaa aiemmin. Elämäkerta olisi kuitenkin eri mittaluokan haaste. Etenkin kun päähenkilö epäröi.
Kun Kylänpää ja Linkola tapasivat jälleen parin viikon kuluttua, vanhuksen voimat olivat palanneet.
– Pentti alkoi välittömästi tarinoida lapsuudestaan. Minä johonkin väliin, että tehdäänkö kirja. Hän nyökkäsi ja jatkoi puhumistaan. Kaivoin nopeasti nauhurin ja kyllä tekstiä sitten tulikin.
"Tietoa suorastaan syötettiin"
Linkola-elämäkertaa on kehuttu kattavasta taustatyöstä. Riitta Kylänpää haastatteli kirjaa varten paitsi Linkolaa, myös pariakymmentä hänen läheistään ja ystäväänsä. Kukaan ei kieltäytynyt, vaan halukkaita oli enemmän kuin Kylänpää pystyi vastaanottamaan.
– Suhtautuminen oli todella kannustavaa. Minulle suorastaan syötettiin tietoa.
Jykevän lähdeaineiston tarjosivat Linkolan kirjoitukset, jotka sisälsivät niin syvällisiä maailmankatsomuksellisia pohdintoja kuin tarkkoja päiväkirjamerkintöjä lintu- ja kalahavainnoista. Lisäksi oli säkillinen suvun arkistomateriaalia sekä pikkuserkun, luonnontieteilijä Anto Leikolan kokoelmat.
– Tietoa oli paljon ja se oli monentasoista: kalojen painosta maailmankatsomukseen. Haasteena oli muodostaa niiden pohjalta kokonaiskuva ihmisestä.
Oma kohunsa kiehui minun ympärilläni. Rönkä on jäävi, salapoliisit keksivät. Turha selittää, että taatusti ensimmäisenä sen sanoin – olen jäävi, tytär yhtenä kirjoittajana 22 tekijän kirjassa – ja kysyin vakavasti osallisilta - jatkanko. Tieto-Finlandia-diktaattori Matti Rönkä kommentoi palkintopuheessaan jääviysväitteitä.
Linkolan perusteesit syntyivät jo nuorena miehenä, kun hän työskenteli lintuhavaintoasemalla Ahvenanmaalla tai pyöräili tuhansia kilometrejä ympäri Suomea etsimässä petolintujen pesiä.
– Hän näki, kuinka metsänhakkuut levisivät, jokia valjastatettiin, elintaso nousi. Sodan kokeneet ihmiset halusivat tavaraa. Niukkuus ja säästäminen menettivät arvon ja kulutuksesta tuli hyve.
Pentti Linkola muutti maalle kalastamaan ja kirjoittamaan.
Ari Heino / Siltala
"Olen Pentistä vähän huolissaan"
Sääksmäen mökissään Pentti Linkola yhä asuu. Riitta Kylänpää on hänestä vähän huolissaan.
– Jalka ei enää nouse veneen laidan yli.
Ystävät toki auttavat, puolukoitakin on nyt enemmän kuin koskaan. Silti elämä puulämmitteisessä talossa, kaivoveden varassa on pian 85-vuotiaalle "vähän heikkoa".
– Pentin suurin pelko on, että hän joutuu vanhainkotiin, usean miehen yhteishuoneeseen.
Vanheneminen ottaa koville miehelle, joka on tottunut luottamaan omiin voimiinsa.
– Ruumista täytyy treenata niin, että se on pettämätön voimakone. Sitä hän yritti saarnata vihreillekin. Nyt kun voimat ehtyvät, se on kova paikka.
Pentti Linkolan tärkeimmäksi perinnöksi Riitta Kylänpää nimeää Luonnonperintösäätiön. Säätiö hallinnoi Linkolan ostamia metsiä. Metsät on rauhoitettu ikuisiksi ajoiksi.
– Se on osa vanhuuden tragediaa. Linkola on käyttänyt metsiin kaikki rahansa ja vanhuuden turvansa.
Suru lieneekin sävy, joka toi tänä vuonna Tieto-Finlandian.
Tampereella asuva Juha Hurme oli lähdössä päivittäiselle lenkilleen, kun sai puhelun Finlandia-voitostaan. Pitkän linjan kirjailija ja teatterimies ei antanut moisen tiedon hätkähdyttää, vaan jatkoi lenkkiään ja antoi ajatusten askarrella tulevan teatterityön parissa.
– Ei ihminen niin heikko saa olla, että antaisi palkinnon vaikuttaa. Tyynen rauhallisesti vaan eteenpäin, kaikki jatkuu samaan malliin, toteaa Hurme.
Hurmeen puheessa kuultaa kuitenkin huumori, sama millä voittoisa Niemi-romaani on höystetty. Oikeasti Hurme on iloinen ja otettu voitostaan.
– Onhan tämä hienoa. Palkintorahoilla ostan ruokaa, eli se menee taiteelliseen työskentelyyn.
Ilon ohella Hurme tuntee voitostaan kuitenkin syyllisyyttä. Hänen mukaansa kaikki ehdokkaat olivat hyviä ja olisivat ansainneet palkinnon.
– Hyvittelen syyllisyyttäni sillä, että olen tällainen eläkeläinen heidän rinnallaan. Muut ehdokkaat ovat tulevaisuuden tekijöitä, kehuu 58-vuotias Hurme.
Finlandia-diktaattori Elisabeth Rehn teki ennalta-arvattavan päätöksen antamalla palkinnon Hurmeelle. Tämän vuoden ehdokkaat eivät olleet mitään helppoa luettavaa. Perinteistä kertomakirjallisuutta edusti oikeastaan vain Cristina Sandun romaani Valas nimeltä Goliat. Esikoiskirjailijan palkitseminen näin kunnianhimoisessa seurassa, olisi kuitenkin ollut arveluttava valinta.
Juha Hurmeen kulttuurihistoriallinen romaani oli osuva valinta Suomen juhlavuoden kannalta, koska siinä kuvataan hilpeästi maamme muotoutumista ennen kuin siitä muodostui autonominen alue.
Stefan Bremer / Teos
Niemi on wikipediavapaa
Hurmeen oli alun perin tarkoitus tehdä jatkoa kolme vuotta sitten ilmestyneelle Nyljetyt ajatukset -romaanille. Hahmot eivät kuitenkaan enää lähteneet lentoon, joten Hurme hylkäsi heidät ja lähti kehittämään kirjaa aivan toiseen suuntaan.
Hurme on useissa kirja- ja teatteritöissään käsitellyt Suomea ja maamme historiallisia henkilöitä. Nyt hän päätti hieman laajentaa perspektiiviä. Niemessä tarkastellaan maailmankaikkeuden näkökulmasta touhua Pohjanlahden rannoilla.
– Nationalistisen kohotuksen sijaan päätin ottaa globaalin perspektiivin. Tämä on rakkaudella tehty. Fanitetaan näitä routaisia peltoja, mutta suhteellisuudentajua mukaan!
Juha Kivioja / Yle
Niemessä historiaa tutkitaan niin alusta kuin mahdollista. Kirja alkaa alkuräjähdyksestä ja päättyy vuoteen 1809, jolloin Suomi siirtyi Ruotsin hallinnasta Venäjän valtapiiriin. Kirjassa käydään siis läpi 14 miljardin vuoden kehityskulku.
Hurme ei tee kerronnallisia kikkailuja, vaan etenee kronologisesti, kuten historiateoksessa kuuluukin. Kirjassa on valtava määrä tietoa, mutta Hurme osaa kirjoittaa hauskasti ja ymmärrettävästi, joten tarinallinen ote säilyy.
Kirjaa lukiessa sivistyminen on väistämätöntä. Se onkin Hurmeen tarkoitus. Hän sanoo olevansa valistuksen miehiä henkeen ja vereen. Niemeä varten hän sanoo lukeneensa kasoittain tietokirjoja.
– Tampereen pääkirjasto Metso oli sopivasti remontissa, joten voi sanoa, että tein palveluksen siirtämällä tietokirjat meille kotiin. _Niemi _on eräänlaisen opintoretken tulostus, siksi se on niin hauska, Hurme kuvailee romaaniaan.
Metson tietokirjat olivat kovassa käytössä, sillä Hurme haki kaiken tiedon kirjoista. Hän ei googlannut kertaakaan.
– Se on täysin wikipediavapaa-teos, nauraa Hurme.
Juha Hurmeen kirja Niemi.Markku Pitkänen / Yle
Kaikki on ihmiskunnan yhteistä
Voittoromaanin pääajatus on se, ettei mikään kulttuurissamme ole omaa. Puhdasta suomalaista kulttuuria tai kansaa ei ole olemassa, vaan kaikki on lainattua ja iloisesti sekoittunut.
– Valtioiden rajat eivät enää päde. Joku pieni satavuotias valtio on pikku juttu tässä suuressa flow'ssa. Meidän on osattava ottaa vastuu koko planeetasta ja ajateltava isommin.
Hurme korostaa kuitenkin, ettei väite koske vain Suomea, vaan kaikkia maita.
– Kenelläkään ei ole mitään omaa. Kaikki on ihmiskunnan yhteistä.
Hurme ei näe Suomen nykytilaa synkkänä. Juuri globaalista näkökulmasta katsottuna Suomi on pärjännyt hienosti, vaikka lähtöasetelmat olivat huonot ja kehitys oli alussa hidasta raahustamista.
– Me olemme olleet hienoja oppilaita. Olemme omaksuneet uusia asioita ja omineet myyttejä. Suomi on yksi maailman sivistyneimpiä paikkoja tällä hetkellä, mutta tilanne voi muuttua nopeasti. Vauhti on nykyään niin valtava.
Sivusta seurattuna myös Hurmeen tahti näyttää kovalta. Romaanien kirjoittamisen ohella, hän kirjoittaa ja ohjaa näytelmiä tiuhaan. Hän itse kuitenkin kieltää ahkeroivansa.
– Olen laiska. Vietän sata yötä vuodessa erämaassa teltassa asuen, joten ei minua uraihmiseksi voi sanoa. Minähän vain makaan metsässä ja katselen lintuja, Hurme naurahtaa.
Finlandia-juhlien jälkeen Hurmeella alkaa heti perjantaina harjoitukset Kansallisteatterissa. Helmikuussa ensi-iltansa saava näytelmä Lemminkäinen pohjaa Niemi-romaaniin.
Pirkanmaan käräjäoikeus antaa ratkaisunsa siitä, kielletäänkö uusnatsistisen Pohjoismaisen Vastarintarintaliikkeen toiminta Suomessa. Jos oikeus kieltää järjestön, ei se saisi enää järjestää mielenosoituksia tai pyörittää nettisivuja.
Uusnatsistisen Vastarintaliikkeen mahdollinen lakkauttaminen on harvinainen, muttei vallan ainutkertainen järjestön toiminnan torppaus Suomessa. Edellisen kerran yhdistyksiä on lakkautettu 1970-luvulla, jolloin kiellettiin neljä kansallissosialisti Pekka Siitoimen perustamaan järjestöä.
Tuolloin päätös yhdistysten lakkauttamisesta perustui Pariisin rauhansopimukseen: rauhansopimus kielsi demokraattiset oikeudet eväävät yhdistykset.
Poliisihallitus: PVL:n tavoitteena mm. valtiosäännön väkivaltainen muuttaminen
Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Suomen osaston lakkauttamista on hakenut poliisihallitus. Poliisihallitus perustaa lakkautushakemuksensa siihen, että järjestö toimii olennaisesti vastoin lakia ja hyviä tapoja. Vastarintaliikkeen lisäksi poliisi haluaa lakkauttaa myös Vastarintaliikkeeseen linkittyvän Pohjoinen Perinne -järjestön.
Poliisin mukaan Vastarintaliike ajaa kansallissosialistista valtiota Pohjoismaihin.
– Väkivaltaisen ja avoimen rasististen järjestöjen toiminnalle ei pidä antaa sijaa suomalaisessa yhteiskunnassa, perusteli poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kanteen noston yhteydessä.
Pohjoismainen Vastarintaliike ei ole rekisteröitynyt yhdistykseksi, mutta poliisihallitus katsoo, että PVL on aatteellisesti toimiva, rekisteröimätön yhdistys. Yhdistyksen rekisteröimättä jättäminen ei saa olla takaportti yhdistyslain velvoitteiden kiertämiselle.
Poliisihallituksen mukaan PVL:n levittämästä aineistosta löytyy hyvän tavan vastaiseksi epäiltävää "väestöryhmiä ja yksittäisiä henkilöitä leimaavaa, virheellistä ja räikeää sisältöä sekä rikolliseksi leimaamista sekä valtiosäännön väkivaltaisen muuttamisen näkökulmasta kumouksellista aineistoa."
Poliisihallituksen mukaan lainvastaisuuden osalta ovat keskeisiä järjestön tilaisuuksissa ilmenneet väkivaltaisuudet. Näistä vahvimpana perusteena tuotiin oikeudessa esiin PVL:n mielenilmaus Helsingin asema-aukiolla. Sen seurauksena yksi ihminen kuoli:
Kävi miten kävi, kansallissosialistit aikovat marssille itsenäisyyspäivänä
Pohjoismainen Vastarintaliike vastustaa yhdistyksen lakkauttamista sekä kiistää lakien ja hyvien tapojen vastaisen toiminnan.
Pohjoismainen Vastarintaliike vetoaa mm. siihen, ettei sen johtavia aktivisteja ole tuomittu kunnianloukkauksesta, rikokseen yllyttämisestä tai kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Vastarintaliike käyttää myös perustuslain suojaamaa yhdistysmisvapautta perusteenaan, kun se vastustaa PVL:n kieltämistä.
Uusnatsien Vastarintaliike on myös ilmoittanut internetissä, että järjestön mahdollisesti kieltävä oikeuden päätös ei vaikuta itsenäisyyspäivänä järjestettävään kansallissosialistien marssiin. Marssin järjestävät suomalaiset kansallisosialistit yleisesti, ei Pohjoismainen Vastarintaliike, kertovat uusnatsien nettisivut.
Palaneen rekan siirtotyöt haittaavat liikennettä 12-tiellä Sastamalassa. Yksi ajokaista on suljettu Pirkanmaan puolella, pari kilometriä ennen Satakunnan rajaa.
Energiajätettä kuljettaneen täysperävaunullisen kuorma-auton lasti syttyi tuleen kesken ajon hieman aamuviiden jälkeen. Päivystävän palomestarin mukaan kuljettaja havaitsi itse tulipalon.
Palo ehti levitä ennen sammutusta koppiin asti, mutta kuljettajalle ei käynyt kuinkaan. Tulipalo saatiin sammutettua kuuden jälkeen, vaikka tiiviisti pakattu lasti oli hankala sammutettava.
Palo sai alkunsa ylikuumenneesta takarenkaasta, joka räjähti ajossa.
Tie 12 oli poikki tulipalon vuoksi noin tunnin ajan.
Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Juha Hurme kommentoi Ylen aamu-tv:ssä eilisestä kiitospuheestaan noussutta keskustelua. Kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.) toivoi Hurmeelta eilen anteeksipyyntöä.
– Keneltä pitäisi anteeksi pyytää, pyydetään reiluna ihmisenä nyt Sampolta, anteeksi, että puheeni lempeä huumori, jota et yhtään ymmärtänyt, sai sinut tuollaiseen hätäiseen ulostuloon henkisestä kaapistasi, toivotan siunauksellista adventin aikaa ja että pukki toisi kaksi numeroa isomman pipon. Nyt on anteeksi pyydetty joten kaikki hyvin, Hurme lausui aamu-tv:n lähetyksessä.
Toivetta anteeksipyynnöstä hän kuvaili hurjaksi. Hurme painotti lähetyksessä, että hänen eilinen kiitospuheensa oli humoristinen ja iloinen veto, eikä ketään nimitellä tai pilkata.
– Kaikki Kansallisteatterin tilaisuudessa olleet tajusivat, että ketään ei nimitellä eikä pilkata, olen itse henkilönä juntti numero yksi, Hurme kommentoi.
Hurme otti eilisessä Finlandia-palkintotilaisuudessa pitämänsä puheensa lopuksi tiukasti kantaa ruotsin kielen puolesta. "Opetelkaa ruotsia, juntit. Maailmankuvanne avautuu kummasti", hän lausui puheensa lopulla.
Aamu-tv:n keskustelussa käsiteltiin myös muita Hurmeen puheessaan eilen esille nostamia aiheita. Hurme totesi maailman muuttuvan hurjasti.
– Yhdysvaltain presidentti on aika outo heppu eikä Venäjän tsaarikaan oikein luotettava ole. Monella on luontainen vaisto hakea jotakin sellaista, jonka ääreen voi rauhoittua. Mutta se on kääntynyt perverssiksi taipumukseksi uskoa huuhaaseen, Hurme totesi.
Hän katsoo, että sekavaa maailmaa paetaan valheeseen ja jopa tietoisesti tuotettuun propagandaan.
– Taiteen, tieteen ja median iso juttu on miettiä, miten voitaisiin rauhallisesti palauttaa kurssia siihen, että oikeasti yritettäisiin ottaa selvää, miten tämä monimutkainen ja kiehtova maailma todella toimii, Hurme sanoi.
Missä Tampereen Sara Hildénin taidemuseo tulevaisuudessa pitää näyttelyjä? Tähän kysymykseen ei kenelläkään tunnu olevan vastausta. Taidemuseon johto on pitkään kaivannut ratkaisua tilaongelmaan. Kaupungin ja museon neuvottelut ovat kuitenkin edelleen kesken.
Yle kysyi Tampereen valtuutetuilta mielipidettä museon tulevaisuudesta. Vastauksen antoi runsas kolmannes 67 valtuutetusta.
Osa valtuutetuista kannattaa uutta rakennusta Tampereen keskustaan. Osa pitäisi museon nykyisellä paikalla Näsijärven rannassa.
Vuonna 1979 avatun museon nykyisessä rakennuksessa on tehty kuntotutkimuksia. Särkänniemen huvipuiston kainalossa sijaitseva rakennus on tullut peruskorjausikään.
Sara Hildénin taidemuseon kokoelman omistaa säätiö, mutta rakennus on kaupungin.
Muutto Eteläpuistoon saa kannatusta
Osa Ylen kyselyyn vastanneista valtuutetuista ehdottaa Sara Hildénin taidemuseon uudeksi paikaksi Eteläpuistoa Pyhäjärven rannassa. Ajatus on ollut julkisuudessa jo aiemmin. Vuosi sitten Sara Hildénin säätiön hallituksen puheenjohtaja Timo Laatunen toivoi taidemuseolle nopeaa muuttoaikataulua Aamulehdessä.
Museolle pitää rakentaa uudisrakennus, mutta samalla nykyinen rakennus pitää peruskorjata. Aila Dündar-Järvinen
– Museolle pitää rakentaa uudisrakennus, mutta samalla nykyinen rakennus pitää peruskorjata. Molemmat rakennukset jäisivät Sara Hildénin museon käyttöön, Dündar-Järvinen vastaa kyselyyn.
– On väläytelty, että museo rakennettaisiin Eteläpuistoon, mikä voisi olla erittäin toimiva ratkaisu. Kuuntelisin herkällä korvalla Sara Hildénin taidemuseon säätiön näkemystä sijainnista ja museon tarpeista. Nyt museo "hukkuu" Särkänniemen sisällä, kirjoittaa Minna Minkkinen (vas.).
Eteläpuiston uudistus jäissä valitusten takia
Useampi valtuutettu mainitsee, että uudisrakennus voisi toteutua ulkopuolisen yhteistyötahon kanssa. Esimerkiksi kokoomuksen, kristillisten ja RKP:n yhteisen valtuustoryhmän puheenjohtaja Ilkka Sasi (kok.) toivottaa luovat ratkaisut tervetulleiksi ja tarjoaa roolia museon kehittämisessä myös yksityisen tai kolmannen sektorin toimijoille.
Kaupunki jatkaa valmistelua vasta, kun korkein hallinto-oikeus on käsitellyt myös Eteläpuistoa koskevasta strategisesta osayleiskaavasta tehdyt valitukset. Kaupunki arvioi, että oikeuden päätös menee ensi kevääseen.
On valtuutetuilla muitakin vaihtoehtoja uudisrakennuksen paikaksi. Tampereen Puolesta -ryhmän Lasse Oksanen ehdottaa muun muassa Pyynikintorin seutua. Vilhartti Hanhilahti (kesk.) näkisi taidemuseon mielellään Tampere-talossa sijaitsevan Muumimuseon läheisyydessä tai junan päälle tulevalla kannella.
Peruskorjaus olisi nopeampi ratkaisu
Joitakin valtuutettuja arveluttaa uudessa rakennuksessa se, että siihen kuluisi selvästi enemmän aikaa kuin nykyisen rakennuksen peruskorjaukseen.
Myös kulttuuripalveluista vastaava apulaispormestari Anna-Kaisa Heinämäki (vihr.) pitää nykyisen rakennuksen peruskorjausta ja mahdollista laajennusta nopeimmin toteutettavana vaihtoehtona. Heinämäki ei kuitenkaan tyrmää museon siirtoa Tampereen keskustaan.
– Jos museolle löytyisi kuitenkin muu arvoisensa paikka vaikkapa Tampereen keskustan ytimestä ja uudisrakennukselle löytyy realistinen rahoituspohja esimerkiksi julkisen ja yksityisen rahoituksen yhteishankkeena, myös tällainen on varteenotettava vaihtoehto, jonka edistämistä ei ole itselläni syytä vastustaa, Heinämäki kirjoittaa.
Investointivimman keskellä on tärkeä pitää mielessä myös verorahojen tarkka käyttö. Sakari Puisto
Sakari Puisto (ps.) kertoo perussuomalaisten valtuustoryhmän ottavan kantaa myöhemmin joko nykyisen rakennuksen peruskorjauksen tai uudisrakennuksen puolesta.
– Kaupungin investointivimman keskellä on tärkeä pitää mielessä myös verorahojen tarkka käyttö ja punnita huolella taloudenpidon kannalta parasta ratkaisua, Puisto kirjoittaa.
Puisto on kaupunginvaltuuston lisäksi jäsenenä Sara Hildénin taidemuseon johtokunnassa.
Näsijärven ranta liian kaunis jätettäväksi?
Olli-Poika Parviainen (vihr.) oli ennen kansanedustajaksi tuloa monta vuotta Tampereen apulaispormestarina vastuullaan muun muassa kulttuuriasiat. Parviainen sanoo, että hänen kaudellaan ajatuksena oli laajentaa Sara Hildénin nykyistä rakennusta.
Parviaisen mielestä Särkänniemen ja Onkiniemen aluetta voidaan uudistaa siten, että kulku Sara Hildénin taidemuseoon helpottuu. Särkänniemen alueen kaavamuutostyö alkaa ensi vuonna.
Nykyinen paikka viehättää muitakin valtuutettuja.
– Nykyisestä museosta avautuvat maisemat Näsijärvelle ovat pala kauneinta Tamperetta. Ikkunoista avautuvat jokaisena vuodenaikana aina parhaimmat taideteokset. Kaiken ei tarvitse olla ihan ydinkeskustassa, sisällöt ja muu tarjonta ratkaisevat vetovoiman, kirjoittaa Riitta Ollila (sd.).
– Museo on hienolla paikalla, ja rakennus edustaa oman aikansa arkkitehtuuria hyvin. En näe mitään syytä museon siirtämiselle toiseen paikkaan saati rakennuksen purkamiselle, kirjoittaa puolestaan Reeta Ahonen (kok.).
– Museon paikka ja historia ovat upeita ja museorakennus hieno ympäristö taiteelle. Nykyinen museo nykyisellä paikalla pitää säilyttää, sanoo Anneli Taina (kok.).
Nykyisestä rakennuksesta huvipuistomuseo?
Jos Sara Hildénin museo saa uuden rakennuksen muualle, joidenkin valtuutettujen mielestä nykyisen rakennuksen voisi remontoida Särkänniemen huvipuiston käyttöön.
Ulla-Leena Alppi (vas.) ehdottaa, että nykyisestä rakennuksesta voisi kehittää kulttuuri- ja toimintakeskuksen lapsille. Juhana Suoniemi (vihr.) puolestaan pohtii, että nykyinen museo voisi olla jatkossa esimerkiksi erillinen nykytaiteen museo.
Sinikka Torkkola (vas.) taas väläyttää, että sen voisi muuttaa huvipuistomuseoksi, varsinkin jos sellaista ei vielä ole muualla maailmassa.
Nettihaku paljastaa kuitenkin, että maailman ensimmäistä huvipuistomuseota Tampereelle ei voida perustaa. Sellainen on jo muun muassa Ranskassa ja Italiassa.
Pirkanmaalaista poliisia syytetään vapaudenriistosta. Syytteen mukaan hän on pitänyt väärin perustein vangittuna rikoksesta epäiltyä. Poliisia syytetään siitä, ettei hän ole tutustunut riittävästi kuulusteluun, epäillyn olosuhteisiin tai kertyneeseen näyttöön ennen pidättämistä.
Pidätettyä miestä epäiltiin vuonna 2015 matkailuauton varastamisesta. Miehen ajokortti oli kuitenkin varastettu aiemmin ja matkailuauto vuokrattiin ja myytiin edelleen sitä käyttäen. Pidätettynä ollut mies todettiin kahden vuorokauden jälkeen syyttömäksi.
Pirkanmaan käräjäoikeus käsittelee asiaa torstaina.
Pirkanmaan käräjäoikeus julistaa uusnatsistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen lakkautetuksi laittoman ja räikeästi hyvän tavan vastaisen toiminnan vuoksi.
Oikeuden mukaan Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen räikeästi hyvän tavan ja lainvastainen toiminta on monipuolista ja keskeinen osa sen toimintaa. Yhdistyksen tavoitteet ovat päätöksen mukaan demokraattisten arvojen vastaisia.
Käräjäoikeus katsoo ratkaisussaan, että yhdistys panettelee ja solvaa kansanryhmiä ja levittää vihapuhetta.
Lisäksi oikeus totesi, että yhdistys käyttää väkivaltaa sekä kannustaa kannattajiaan väkivallan ja häirinnän käyttöön viholliseksi väitettyjä tahoja vastaan.
Näin yhdistyksen toiminta ei ole yhdistymis- ja sananvapauden suojan piirissä, sillä se loukkaa muiden perus- ja ihmisoikeuksia, käräjäoikeus katsoo.
Myös Pohjoisen Perinne -yhdistys lakkautetaan
Käräjäoikeus julistaa myös Vastarintaliikkeeseen kytkeytyvän Pohjoisen Perinne-yhdistyksen lakkautetuksi. Oikeus katsoo, että yhdistyksen toiminta on osa rasistista tiedonvälitystä.
Oikeuden päätöksen myötä yhdistys ei saa jatkaa elinkeinotoimintaa eli Magneettimedia-lehden julkaisemista ja verkkokauppaa.
Pohjoinen Perinne on kerännyt varoja Vastarintaliikkeen toimintaan ja julkaissut sen kannanottoja lehdissä.
Yhdistysten lakkauttamista vaati oikeudessa Poliisihallitus, jonka mielestä avoimesti rasistinen ja kansallissosialistista valtiota Pohjoismaihin ajava Vastarintaliike toimii olennaisesti lain ja hyvien tapojen vastaisesti.
Etenkin yhdistysten jäsenten harjoittama väkivalta on Poliisihallituksen mielestä lainvastaista.
Yhdistykset katsoivat käräjäoikeuskäsittelyssä, että niille voidaan antaa korkeintaan varoitus. Ne korostivat, että viranomaiset eivät ole antaneet minkäänlaista ohjeistusta eivätkä mahdollisuutta korjata toimintatapoja ja julkisia asenteita..
Käräjäoikeus katsoo torstaisessa päätöksessään, että varoituksen antaminen olisi perusteltua vain silloin, jos yhdistys lopettaisi sen osan toiminnastaan, josta varoitus aiheutuisi.
Käytännössä tämä merkitsisi Vastarintaliikkeen toiminnan lopettamista, koska yhdistyksen ydintoiminta liittyy laittomuuksiin.
Yhdistykset ajavat asiaansa internetissä, mielenosoituksissa ja erilaisissa kokoontumisissa, kaduilla ja postilaatikkoihin jaettavissa mainoksissa sekä painetuissa lehdissä.
Pahoinpitelyn uhri kuoli.. Syyttäjä valitti tuomiosta hovioikeuteen. Syyttäjä pitää törkeän pahoinpitelyn motiivina sitä, että uhri oli arvostellut mielenosoitusta.
Vastarintaliike on ilmoittanut, ettei käräjäoikeuden päätös vaikuta itsenäisyyspäivänä järjestettävään kansallissosialistien marssiin.
Lisätty 30.11.2017 kello 16.47 tieto, että PVL valittaa ratkaisusta hovioikeuteen ja klo 18.40 tieto, että toiminta on lopetettava kun tuomio on lainvoimainen.
Tampereen Teiskossa sijaitsevasta Kintulammin virkistys-ja retkeilyalueesta on tulossa luonnonsuojelualue. Yhdessä viereisen Vattulan alueen kanssa pinta-alaa kertyy yli 600 hehtaaria. Suojeltu ala olisi Pirkanmaan kolmanneksi suurin Helvetinjärven ja Seitsemisen jälkeen.
Toinen merkittävä luonnonsuojelualue perustetaan kantakaupunkiin, Hervantaan Makkarajärven-Viitastenperän alueelle.
Molempien luonnonsuojelualueen perustamista esitetään ympäristö- ja rakennusjaoston kokouksessa tiistaina 5. joulukuuta. Jos jaosto hyväksyy esitykset, ne etenevät vielä kaupunginhallituksen päätettäväksi tämän vuoden puolella. Rauhoittamispäätökset tekee Pirkanmaan ELY-keskus vuoden 2018 alussa.
Luonnonsuojelualueet ovat Tampereen kaupungin luontolahja satavuotiaalle Suomelle. Lahjalla Tampere on mukana ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön Luontolahjani satavuotiaalle Suomelle -kampanjassa, joka kannustaa maanomistajia rauhoittamaan alueita luonnonsuojelualueiksi. Kuntalaisaloitteen osallistumisesta kampanjaan ovat tehneet Pirkanmaan Luonnonsuojelupiiri ry ja Luonnonsuojeluliitto Tampere ry.
Kintulammi on laaja vanhojen metsien alue
Kaupungin tiedotteen mukaan Kintulammin luonnonsuojelualueen pinta-ala on 544,5 hehtaaria, ja se rajautuu 61 hehtaarin Vattulan luonnonsuojelualueeseen. Reilun 600 hehtaarin laajuisena Kintulammin luonnosuojelualue olisi Pirkanmaan kolmanneksi suurin luonnonsuojelualue Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistojen jälkeen.
Kintulammin alue sijaitsee Teisko-Aitolahdessa noin 21 kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Se on poikkeuksellisen laaja ja yhtenäinen varttuneiden ja vanhojen metsien alue Pirkanmaalla. Yli 80 vuotta vanhaa metsää on 140 hehtaaria ja vanhimmat kilpikaarnaiset aihkimännyt arvioidaan jopa 400-vuotiaiksi.
Suojelualueella elelee mm. viitasammakko, liito-orava ja valkolehdokki sekä harvinaisia kääväkäslajeja, jäkäliä ja sammaleita.
Kintulammen kunnostus käynnissä
Tampereen Kintulammin retkeilyalueella on meneillään laaja kunnostusprojekti, jolla pyritään kehittämään aluetta luontoretkeilykohteena. Tänä vuonna Ekokumppanit Oy on rakentanut kaupungin liikuntapalveluiden investointirahoituksella kolme uutta laavua, tulipaikan Kaukaloiselle, 15 kilometriä polkureitistöä, kosteilla paikoilla pitkospuineen sekä opasteet.
Kaupungin suunnitelmien mukaan Kintulammin suojelualue saa kehittyä pääosin luonnontilassa. Valmisteilla olevassa hoito- ja käyttösuunnitelmassa on esitetty joitakin luonnonhoito- ja ennallistamistoimia. Niihin kuuluvat mm. yhden männikön ennallistamispoltto sekä pienialaisia räme- ja korpisoiden ennallistamisia.
Hirvieläinten metsästäminen on alueella sallittua, mutta retkeilykäytön lisääntyessä metsästystä voidaan joutua rajoittamaan.
Laaja suojelualue Hervantaan
Suunniteltu Hervannan Makkarajärven-Viitastenperän luonnonsuojelualue on kooltaan noin 86 hehtaaria ja siitä on tulossa kantakaupungin laajin suojelualue. Se sijaitsee Hervannassa, noin 12 kilometriä keskustasta kaakkoon, Lempäälän ja Kangasalan rajalla.
Alue on maastonmuodoiltaan vaihtelevaa varttunutta tuoreen kankaan ja kuivan kankaan metsää. Makkarajärven-Viitastenperän alueella on myös useita ojittamattomia suoalueita. Eteläosassa Hervantajärven Viitastenperän lahdenpohjukan ympärillä sijaitsevat valtakunnallisesti arvokkaat jylhäpiirteiset kallioalueet.
Rauhoituksen ulkopuolelle jää 1,9 hehtaarin laajuinen Makkarajärvi, joka on yhteistä vesialuetta.
Kaupungin mukaan rauhoituksen tavoitteena on suojella luonnon, erityisesti vanhan metsän, soiden ja arvokkaan kallioalueen ominaispiirteitä sekä eliölajistoa. Luonnon monimuotoisuudesta kertoo vanhan metsän kääpälajisto ja linnusto, kallioalueen harvinaiset sammalet ja jäkälät sekä monet harvinaiset hyönteis- ja kasvilajit.
Makkarajärvellä pesii kaakkuri ja siellä viihtyy myös rauhoitettu direktiivilaji sirolampikorento. Metsissä voi tavata kanahaukan, varpus- ja viirupöllön sekä pohjantikan. Nisäkkäistä havaintoja on liito-oravista, karhuista ja ilveksistä.
Suuri oli hämmästys ja ihastus Tampereella, kun Finlaysonin tehdassalissa Tampereella syttyi sähkövalo ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa ja Venäjällä maaliskuussa 1882 (Koskesta voimaa -sivusto). Uusi keksintö, sähkölamppu oli tuotu markkinoille Amerikassa vain kolme vuotta aiemmin.
Nyt tamperelaisia ihastuttaa Näsineulan hetkeksi saama juhlavalaistus 100-vuotiaan Suomen kunniaksi, mutta valotaiteeseen on jo totuttu kaupungissa. Näsinneulan "ufosta" otetaan valokuva, jaetaan se somessa ja jatketaan matkaa seuraavaan valaistuun kohteeseen.
Tampereella on torjuttu talven pimeyttä jo vuosikymmeniä valaisemalla kaupungin katuja ja maamerkkejä. Näkymä Hämeensillalta Tammerkosken voimalaitokselle maalautuu punatiilen punaan ja sähkön siniseen. Antti Eintola / Yle
Ensimmäisen sähkölampun syttymisestä valomuraaleihin ja led-valoista koostuviin koristehevosiin on pitkä matka. Valoviikkoja on Tampereella vietetty vuodesta 1966. Tänä talvena koristevalot sammuvat vasta maaliskuun 11. päivä.
Koskipuistosta näkyy Tampereen Sähkölaitoksen punatiilinen seinä ja voimalaitoksen padon yli syöksyvä virta. Seinä on maalattu valolla entistä punaisemmaksi ja vesi hohtaa kuin fosfori. Painovoima vetää ja massa työntää, turbiini pyörii ja energia muuttuu sähköksi.
– Nimenomaan tämä Tammerkosken maisema, se rauhoittaa. Siksi valitsin tämän reitin, sanoo iltalenkillä oleva tamperelaismies.
Led-tekniikka on tehnyt keskustan valokuvioista helpommin huollettavia. Antti Eintola / Yle
Mari palaa kauppareissultaan ja availee kotitalonsa takapihan rautaporttia.
– Tykkään kyllä. Lähinnä Hämeenkadulla olen valoja katsellut. Mutta tykkäsin toki niistä vanhoista enemmän, koska ne oli niin nostalgisia. Olen katsellut niitä lapsesta saakka. No, kyllähän ne kulutti sähköä enemmän.
Valoviikot siirtyivät energiatehokkaaseen led-aikaan vuonna 2012. Muutama vanha hehkulamppukuvio koristaa vielä Hämpin parkkiluolaa.
Saara Erikssonille hehkulampun nostalgia ei ole tärkeintä.Antti Eintola / Yle
Saara Eriksson odottaa bussia Tampereen keskustassa.
– Hämeensillan hevoset ja puissa roikkuvat valopallot ovat piristäneet.
Hämeenkadun valoja katselee suurempi joukko kuin sivukatujen kuvia. Antti Eintola / YleTeija Turunen tykkää eläinaiheisista valoteoksista. Antti Eintola / Yle
Tampereen keskustaa halkova Hämeenkatu loistaa marraskuun pimeydessä. Alkupää kilpailee loppupään kanssa – palloja ja riippuvia rimpsuja. Valojen suunnittelija tuskin ilahtuisi näin ylimalkaisista kuvauksista. Teija Turunen kantaa omaa arkeaan kauppakasseissa Hämeenkadulla.
– Piristäviä, etenkin Hämeenkadulla pöllöt ja Hämeensillan hevoset. Nämä uudet kuvat talojen seinillä, nekin piristivät kun ovat värikkäitä.
Pilven keveyttä betoniseinässä Näsilinnankadulla.Antti Eintola / YleTiina Hyvönen ei innostunut kaikista muraaleista.Antti Eintola / Yle
Näsilinnankadulla on kerrostalon seinään heijastettu kuva pilvisestä taivaasta – psykedeelisiä sävyjä keskellä pimeätä kaupunkia, jossa vettä sataa tihuuttaa.
– Osa noista muraaleista on vähän tylsiäkin, mutta kaiken kaikkiaan ne piristävät minua. Varsinkin kukka- ja oravakuvat, sanoo Tiina Hyvönen kotiovellaan.
Tampereen Keskustoria on koristanut joulukuusi vuodesta 1894 alkaen. Välillä Tampereen joulukuusiperinne ilmeisesti unohtui, mutta kaupunki elvytti sen taas 1930-luvulla.Antti Eintola / YleValot saivat Reidarin ja Arton liikkeelle kameroineen.Antti Eintola / Yle
Maailmassa on paljon turhia kysymyksiä. Yksi niistä voidaan esittää kahdelle tamperelaismiehelle, jotka ovat valokuvaamassa Keskustorin joulukuusta. Toinen on nähnyt Turun kaupungin joulukuusen. Kumpi on parempi?
– No kyllähän tuo on hienompi. Vaikka on tämänvuotinen kuusemme hiukan oudon näköinen koristelultaan. Mutta eihän se joka vuosi samanlainen voikaan olla, sanoo Arto Hell.
Tampereen Keskustorille muuten tuotiin joulukuusi ensimmäisen kerran jo vuonna 1894. Kuusi sai sähkövalot ensimmäisenä Suomessa, totta kai, kun Tampereella ollaan.
Satakunnan siltaa juhlapuvussaan. Antti Eintola / YleNaistenlahden voimalaitos on yksi suurimmista valaistuista kohteista.Antti Eintola / YleSuomen pisimmän maantietunnelin Naistenlahden suuaukkoa valaisee Falls-niminen taideteos.Antti Eintola / YleValoviikkojen ajan puissa roikkuvat pallot ihastuttavat monia varsinkin lumettomaan aikaan.Antti Eintola / YleMärkä asvaltti antaa pikantin lisän heijastuksiin.Antti Eintola / YlePunavalo saa Tampere-talon kaakelinkin kuumaksi. Antti Eintola / YleMyös Finlaysonin alueen rakennukset on juhlavalaistu. Tällä entisellä tehdasalueella syttyi sähkövalo ensimmäistä kertaa Suomessa, Pohjoismaissa ja Venäjällä vuonna 1882.Antti Eintola / Yle
Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta on huolissaan. Suomalaiset kokevat poikkeuksellisen vahvasti, että enää ei olla samassa veneessä. Toisin sanoen ihmiset eivät koe aiemmassa määrin yhteenkuuluvuuden tunnetta. Näin on, vaikka tilastojen valossa Suomi on Euroopan kolmanneksi oikeudenmukaisin maa.
Ilmiö liittyy tulotasoon ja poliittiseen kantaan.
– Ehkä lyhyesti sanottuna vähän keskiluokkaisempi väki kokee olevansa enemmän samassa veneessä. Mitä heikommassa asemassa ollaan, sitä vähemmän yhteenkuuluvuutta koetaan. Ja mitä enemmän ollaan oikealla, sitä useampi näin kokee, ja mitä enemmän vasemmalla, sitä vähemmän tätä käsitystä jaetaan.
Seuraukset voivat olla vakavia. Köyhyyttä ja eriarvoistumista pitkään tutkinut Saari viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan eriarvoisuus aiheuttaa yhteiskunnassa konflikteja. Muitakin seurauksia on:
– Tiedämme vertailevista tutkimuksista, että mitä eriarvoisemmaksi ihmiset yhteiskuntansa kokevat, sitä enemmän sillä on hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia. Eli tasa-arvoisissa yhteiskunnissa ihmiset voivat paremmin.
Kolmasosa pitää hyvinvointivaltiota laiskistavana
Myös näkemys hyvinvointivaltiosta jakaa suomalaisia. Tutkimuksesta riippuen kolmas- tai neljäsosa kansasta pitää hyvinvointivaltiota laiskistavana. Toisaalta on paljon väestöryhmiä, joiden mielestä hyvinvointivaltio on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen välttämätön edellytys ja hyvinvointivaltio suomalaisen identiteetin osa.
– Yhteiskuntaa uudistettaessa joudumme pohtimaan, voimmeko uudistaa yhteiskuntaa tavalla, jossa nämä kaksi näkökulmaa voidaan järkevällä tavalla yhdistää toisiinsa. Eli että uudistaminen tapahtuu myönteiseen suuntaan.
Saari on uudistustyössä paljon vartijana, sillä hän johtaa eriarvoistumisen pysäyttämiseen tähtäävää työryhmää. Juha Sipilä nimitti työryhmän tammikuussa ja valmista on määrä tulla maaliskuussa 2018. Sen jälkeen poliitikot ottavat kantaa ryhmän esityksiin.
Suomen yhtenäisyyden ratkaisevat Saaren mielestä kaksi asiaa:
– Ensimmäinen asia on ilman muuta luottamus. Sekä luottamus julkiseen valtaan että luottamus toisiin ihmisiin. Se tuo sitä joustavuutta yhteiskuntaan, jota vaikeina aikoina tarvitaan. Toinen on pärjäämisen kokemus ja pärjääminen ylipäätään. Menojen pitää olla pienemmät kuin tulot pysyvästi, että ihmiset pystyvät itse tekemään elämässään valintoja. Se tuo sitä innovatiivisuutta ja joustavuutta, mitä suomalainen yhteiskunta tarvitsee.
