Tappouhkauksia, raiskausuhkauksia, saunan taakse viemistä ja petturiksi kutsumista. Perussuomalaisten ryhmästä eilen eronneet ja Uusi vaihtoehto -ryhmän perustaneet kansanedustajat ovat saaneet vuorokauden aikana valtavan palauteryöpyn osakseen.

Palautteen joukossa on kannustavia kyselyjä, mutta vihapuheen ja uhkaavien viestien määrä on yllättänyt osan ryhmän jäsenistä.

– Osasin odottaa, että tulee palautetta ja kriittistäkin palautetta, mutta tämä tällainen väkivaltaan viittaava palautteen taso ja määrä yllättivät. Olisi pitänyt osata valmistautua, mutta en olisi ikinä uskonut palautetta tulevan näin, toteaa kansanedustaja, joka kertoo saaneensa vuorokauden aikana noin 30 uhkaavaa viestiä.

Hän haluaa pysyä nimettömänä, koska uskoo nimellä esiintymisen lisäävän uhkaavien viestien määrää.

Kansanedustajien saamat uhkaavat viestit on yleensä lähetetty nimettömistä sähköpostiosoitteista.

– Jos näen sinut jossain, hakkaan. Sinun kaltaisesi petturit joutavat saunan taakse, luettelee nimettömänä pysyvä kansanedustaja.

– Talvisodan aikana tällaiset olisi laitettu riviin ja ammuttu, kertoo puolestaan muhoslainen Pirkko Mattila esimerkin saamastaan uhkauksesta.

Kuopiolainen Kimmo Kivelä kertoo puolestaan saaneensa seuraavanlaisen viestin: "Petturin osa on kuolema."

Yle otti juttua varten yhteyttä kaikkiin Uusi vaihtoehto -ryhmän jäseniin. Tavoitimme yhdeksän edustajaa, joista viisi kertoi saaneensa uhkauksia, kolme ei ollut saanut ja yksi ei halunnut kommentoida asiaa.

Yle pyysi ja sai nähtäväkseen osan uhkaavista viesteistä.

Huorittelua ja raiskausuhkauksia

Etenkin naiskansanedustajat ovat saaneet seksistisiäkin uhkauksia. Viesteissä pelotellaan usein raiskauksella tai käytetään halventavia nimityksiä naisesta. Tamperelainen Tiina Elovaara kokeekin, että naispoliitikon kohtaama vihapuhe on erilaista kuin miesten osakseen saama.

– Se on ruumiillista, kehollista, ulkonäköön ja seksuaalisuuteen liittyvää. Se on hieman pelottavaa, Elovaara kuvailee.

Elovaara kertoo negatiivisen palautteen tulon alkaneen jo lauantaina. Karkeasti palaute on jaettavissa kahteen osaan: kannustaviin ja negatiivisiin. Uhkaavien viestien sanavalintoja hän ei kerro sanasta sanaan, mutta toteaa niiden olevan julkaisukelvottomia.

Oletko saanut suoranaisia tappouhkauksia?

– En vastaa tässä vaiheessa vielä tähän. Saatan palata aiheeseen myöhemmin.

Elovaara kertoo, että käsittelee asiaa mahdollisesti eduskunnan turvaosaston kanssa.

Elovaara myöntää, että olo on hieman turvaton. Sitä se oli jo heti lauantaisen puoluekokouksen jälkeen.

– Tämä ei ole tavallaan siinä mielessä uutta. Elän tämän turvattomuuden kanssa varmaan muutaman päivän, kunnes tilanne tasaantuu.

Nimettömänä esiintyvä kansanedustaja on samoilla linjoilla siinä, että ei anna uhkailujen tehdä hänen oloaan turvattomaksi.

– En koe oloani uhatuksi. Ennemminkin säälin näitä ihmisiä, kun he kokevat, että tällaisella on jokin vaikutus minun elämääni.

Myöskään Kimmo Kivelä ei koe oloaan millään lailla turvattomaksi.

– En tiedä, elänkö kuplassa vai ruususen unessa, mutta en nyt sentään, Kivelä kuittaa.

– Tiedän kyllä, että yksi ryhmätoveri on sanonut perheenjäsenille, että jos ovikello soi, ovea ei saa avata, hän jatkaa.

Politiikka ei ole hengen väärti

Pääosin kansanedustajat ovat saaneet negatiivisen palautteen sähköpostilla tai sosiaalisen median kanavien kautta, mutta uhkauksia on tullut myös kasvokkain.

– Se oli sellaista saunan taakse vientiä, kertoo kontiolahtelainen Pentti Oinonen yhdestä tapauksesta, joka sattui kasvokkain Helsingin kaduilla.

– Vähän henkeä uhattiin, mutta minä sanoin hänelle, että otetaan asiat rauhallisesti. Ei politiikka ole kenenkään hengen väärti, Oinonen jatkaa.

Elän tämän turvattomuuden kanssa varmaan muutaman päivän, kunnes tilanne tasaantuu. Tiina Elovaara

Oinonen kertoo tämän tapauksen olleen ainut kasvokkain tapahtunut uhkaus. Tämän lisäksi hän on saanut sekä negatiivista että positiivista palautetta.

Oinonen kertoo, että palautteen määrä yllätti hänet.

– Kyllä vähän aikaa mietityttää, että mihin päänsä pistää, mutta olen tottunut tällaisiin pahoihinkin tilanteisiin.

Suomen kuusi suurinta kaupunkia vaativat sote- ja maakuntauudistusta uuteen harkintaan. Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Oulun ja Turun yhteisessä kannanotossa sanotaan, että suuret kaupungit on ohitettu pirstaleisessa valmistelussa. Hallituksen lähestymistapa uudistukseen on kapea ja aivan liian kaavamainen, kaupungit moittivat.

–  Sote- ja maakuntauudistuksen valmistelussa ei ole arvioitu mitenkään uudistuksen vaikutuksia kaupunkeihin tai asukkaihin eikä siten myöskään vaikutuksia Suomen kilpailukyvylle ja kaikkien suomalaisten hyvinvoinnille, kaupungit paheksuvat kannanotossa.

Kannanoton ovat allekirjoittaneet Helsingin ja Tampereen pormestarit ja Espoon, Vantaan, Oulun ja Turun kaupunginjohtajat.

Sote- ja maakuntauudistukset ovat parhaillaan eduskunnan käsittelyssä, mutta myös edelleen valmistelussa.

Kaupunkien johtajat näkevät parantamisen varaa muun muassa valinnanvapausmallissa. Siitä, miten on tarkoitus saada aikaan tavoitellut kolmen miljardin säästöt kustannusten kasvua hillitsemällä, ei ole mahdollista tehdä johtopäätöstä.

–  Sen sijaan lyhyellä aikavälillä on odotettavissa, että sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannukset nousevat, kannanotossa varoitetaan.

Suurten kaupunkien johtajien mielestä toimivallan siirrot maakunnille ja kuntien veropohjan voimakas kaventaminen vievät pohjan suurten kaupunkien omiin vahvuuksiin perustuvalta kilpailukyvyn parantamiselta, elinvoiman kehittämiseltä ja investoinneilta.

Lue myös

Analyysi: Hallituskriisi loppui, soten perustuslakiongelmat jäivät – voi tuska ja ahdistus

Klapeja pirtin piisiin, pyykkiä narulle, ruokaa vieraille. Ihastuneita katseita, kansantanhun keveitä askeleita ja kärrynpyöriä.

Kallenaution kestikievarimuseon idyllinen pihapiiri on herännyt uudelleen eloon Juupajoella. Punaisten rakennusten keskellä ja kievarin pirtissä nähdään tänä kesänä lasten ja nuorten Oma-Teatterin esittämänä Kievaritalon elämää -näytelmä.

Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaavat työryhmän aikuiset: näytelmän on kirjoittanut Merja Makkonen ja ohjannut Mirka Weimer. Yläkouluikäiset nuoret ovat kuitenkin päässeet vaikuttamaan esitykseen vahvasti.

– Me saimme itse päättää, miten roolihahmo esimerkiksi puhuu tai kävelee. Saimme itse päättää, minkälaista hahmoa haluamme esittää, sanoo näytelmässä emäntäpiika Liisaa esittävä Rosa Pirchner.

Näytelmässä kerrotaan tarinoita 1800-luvun kestikievarista. Nuoret virittäytyivät tuon ajan maailmaan lukemalla historiaa, kuuntelemalla vanhaa suomalaista kansanmusiikkia, piirtämällä kuvia 1800-luvun vaatteista sekä katsomalla YouTubesta videoita kansantanssista.

– Niitä oli kyllä aika hauska katsoa. Se oli jotenkin niin iloista. Tuli heti sellainen tunne, että tuota voisi kokeilla, Pirchner sanoo.

Yksi näyttelee oman mummonsa isää

Alle parin tuhannen asukkaan Juupajoella sijaitseva Kallenaution kestikievari on yksi Suomen parhaiten tunnetuista ja säilyneistä kestikievareista. Kievarin pito alkoi siellä 1778, ja nykyään se toimii museona ja kesäkahvilana.

Näytelmälle kievari on tarjonnut valmiit puitteet.

Silloin oli selkeästi ne päivän askareet eikä tarvinnut miettiä turhuuksia niin paljon. Rosa Pirchner, Juupajoki

– Täällä on ihan aidot rekvisiitat. Mitään ei ole tarvinnut tehdä tai rakentaa tätä varten, vaan kaikki on koottu täältä museon pihapiiristä, sanoo Juupajoki-Seuran puheenjohtaja ja esityksen tuottaja Johanna Kallenautio.

Näytelmän tarinat perustuvat historiallisiin lähteisiin, ja tunnetuimpana kievarivieraana nähdään nuori Zachris Topelius. Nuorten näyttelijöiden lisäksi esityksessä on mukana kaksi aikuista. Vaarin roolissa nähtävä Tapio Kallenautio esittää näytelmässä oman mummonsa isää.

Esityspaikka on hänelle erittäin tuttu. Hän on nimittäin syntynyt kievarissa ja asunut siellä noin seitsemän vuotta. Sukulaisen esittäminen tuntuu hyvältä.

– Ihan olen mielessäni, kun saan esittää häntä. Tämä on mielenkiintoinen kokemus, Tapio Kallenautio sanoo.

Nuoret toivoisivat rentoutta myös nykyteinien elämään

Näytelmän tavoitteena on paitsi antaa yleisölle väläyksiä vilkkaasta kestikievarielämästä myös kannustaa nuoria museoiden kävijöiksi sekä kiinnostumaan kotiseutunsa historiasta.

– Se ehkä on yllättänyt, että tämä Kallenautio on ollut niin iso paikka ja täällä on käynyt ihmisiä kaukaakin, sanoo näytelmässä muun muassa nuorta Topeliusta esittävä Jimi Paavola.

– Vähän tulee sellainen olo, että Juupajoki on jossakin mainittu ja, että täälläkin käy välillä vähän tunnetumpiakin ihmisiä, Rosa Pirchner nauraa ja viittaa erityisesti Topeliuksen vierailuun.

1800-luku tuntuu tehneen vaikutuksen nuoriin näyttelijöihin. He keksivät nopeasti, minkä asian toisivat aikakaudelta nykyteinien elämään.

– Rentouden. Ei tarvitsisi miettiä, että "apua, mitä mä laitan nettiin" tai "mitä voin tehdä". Silloin oli selkeästi ne päivän askareet eikä tarvinnut miettiä turhuuksia niin paljon, Rosa Pichner sanoo.

Kievaritalon elämää -näytelmää esitetään vielä 16.6., 17.6. ja 13.8. Juupajoella.

Kangasalla asuva iäkäs nainen on jäänyt ilman kotihoidon käyntejä kolmeksi päiväksi työntekijän tekemän virheen vuoksi. Kotihoitajan olisi pitänyt käydä naisen luona kolme kertaa päivässä.

Kotihoidon järjestelmään naiselle oli merkitty keskeytys käynteihin. Työntekijä oli kuitenkin unohtanut poistaa merkinnän, kun käyntien oli määrä jatkua.

Tapaus sattui kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Asiasta kirjoitti ensimmäiseksi Aamulehti.

"Ei tohtinut painaa turvaranneketta"

Kotihoidon mukaan nainen oli lähes syömättä kolme päivää. Nainen oli kuitenkin juonut jotakin, eikä häntä tarvinnut viedä sairaalaan hoidettavaksi.

Kangasalan kotihoidon johtaja Kirsi Kalliomäki kertoo, että asiakas oli ollut hyvin huolissaan ja hätääntynyt.

– Nainen ei ollut osannut ottaa puhelimella yhteyttä. Hän ei ollut myöskään tohtinut painaa turvaranneketta. Nainen luuli, että voi käyttää ranneketta vain silloin, jos hän kaatuu, Kalliomäki sanoo.

Merkinnän poisto unohtui muiden työasioiden takia

Kalliomäki pitää tapausta ikävänä. Kalliomäen mukaan syynä on kotihoidon tekemä inhimillinen virhe.

– Työntekijä oli ollut poistamassa merkintää, mutta väliin oli tullut soittoja toisista työasioista, minkä jälkeen merkinnän poisto oli jäänyt tekemättä, Kalliomäki sanoo.

Kalliomäki on keskustellut asiasta sekä asiakkaan että omaisten kanssa ja sopinut korvauksesta.

Kalliomäki ei muista vastaavaa tapausta. Yksittäisiä käyntejä on saattanut jäädä aiemminkin tekemättä, mutta näin pitkään kukaan ei ole joutunut ilman käyntejä olemaan.

Kangasalan kotihoidolla on noin 450 asiakasta ja heillä käyntejä keskimäärin 1–3 päivässä.

Tutkimusten mukaan vain 10 prosenttia lähisuhdeväkivallasta tulee poliisin tai muiden viranomaisten tietoon. Kaltoinkohtelusta vaietaan koska siitä ei yksinkertaisesti kehdata puhua.

– Se että väkivalta tai kaltoinkohtelu tulee läheiseltä ihmiseltä, on hyvin häpeällinen asia tunnustaa, sosiaalityöntekijä Irina Remes Tampereen kaupungin lähisuhdeväkivaltayksiköstä sanoo.

Edes ammattilaiset eivät Remeksen välttämättä uskalla kysyä tai eivät tunnista lähisuhdeväkivaltaa. Myöskään omat lapset eivät aina havaitse mitä tapahtuu tai eivät rohkene siihen puuttua.

– Pitää ottaa huoli puheeksi. Myös naapuri voi kysyä että tarvitsisitko apua ja aina voi soittaa sosiaalipäivystykseen, Noora Kannisto toteaa.

Kaltoinkohtelua ja väkivaltaa

Tampereella tilastoitiin viime vuonna 197 vanhusilmoitusta. Näistä noin puolet oli tapauksia, joissa ikäihmisiin kohdistui väkivaltaa tai kaltoin kohtelua.

Ilmoituksissa kerrotaan henkisestä, seksuaalisesta, taloudellisesta tai fyysisestä väkivallasta. Aiheuttajina ovat useimmiten oma puoliso, lapset tai lapsenlapset.

– Puoliso voi olla omaishoitaja, joka voi ravistella tai työntää tavalla joka aiheuttaa murtumia, kertoo Irina Remes.

Se että väkivalta tai kaltoin kohtelu tulee läheiseltä ihmiseltä, on hyvin häpeällinen asia tunnustaa. Irina Remes

Remeksen mukaan kaltoinkohtelu voi ilmetä hoidon laiminlyöntinä tai hoidettavan eristämisenä kotioloihin. Toisaalta myös hoidettava voi käyttäytyä aggressiivisesti muistisairauden takia.

Epäilyttäviä vammoja

Sairaanhoitaja Noora Kannisto toimii Irina Remeksen työparina Tampereen lähisuhdeväkivaltayksikössä. Vaikka Kannisto aloitti työnsä vasta keväällä, hän on jo ennättänyt perehtyä moniin tapauksiin.

Jalkautuessaan perheisiin hän työskentelee kodinhoitajien kanssa, joilta ilmoituksia mahdollisesta lähisuhdeväkivallasta usein tulee. Noora Kanniston mukaan tilanteet ovat yleensä sellaisia, joissa väkivalta on kestänyt jo pitkään.

– On saattanut tulla näkyviä ruhjevammoja, on saattanut olla useita Acutan käyntejä jotka ovat herättäneet terveydenhuollon huolen siitä, että kaikki ei ole ihan tavallisesti.

Kanniston mukaan epäilykset heräävät kun lääkäri huomaa että kertomus siitä miten vammat ovat syntyneet, ei vastaa vamman laatua.

Tällöin herää kysymys, onko kyseinen ihminen turvassa ja miten tilannetta voitaisiin purkaa.

Yksin työvuorossa ollut nuorisokodin työntekijä pahoinpideltiin keskiviikon ja torstain välisenä yönä Hämeenkyrössä. Poliisin mukaan teosta epäillään nuorisokodissa asuvaa 16-vuotiasta poikaa, jolla on entuudestaan väkivaltarikostaustaa.

Epäilty anasti nuorisokodin pihassa olleen auton. Hänen mukaansa lähti myös muuta nuorisokodin tavaraa. Poliisi sai ilmoituksen tapahtuneesta kello 02.30 yöllä.

Poliisin partio tavoitti anastetun auton Sastamalassa. Alkoi 85 kilometriä kestänyt takaa-ajo, johon osallistui useita poliisipartioita.

– Epäilty pakeni poliisia noin 150 kilometrin tuntinopeudella ja ajoi pitkiä matkoja vastaantulijoiden kaistalla, poliisin tiedotteessa kerrotaan.

Auran kunnassa auto ajoi poliisin piikkimattoon, mutta pakomatka ei tyssännyt siihen.

– Ajo jatkui vielä kuusi kilometriä, vaikka renkaat olivat irronneet vanteilta.

Lopulta poliisi kiilasi epäillyn auton pois tieltä.

Poliisi on takavarikoinut törkeään ryöstöön liittyvän tekovälineen ja teossa anastetun omaisuuden. Tekoja tutkitaan mm. törkeänä ryöstönä, moottoriajoneuvon käyttövarkautena ja törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Epäilty tekijä on pidätetty.

Varsinkin kasvu- ja työllisyyspalveluiden siirtyminen maakunnille hiertää kuudessa suuressa kaupungissa. Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu ja Turku vaativat torstaina yhteisessä kannanotossaan sote- ja maakuntauudistusta uuteen harkintaan.

Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala katsoo, että nyt olisi olennaisinta jättää uudistuksen ulkopuolelle kasvu-, elinkeino- ja työllisyyspalvelut. Samaa mieltä on Turun kaupunginjohtaja Aleksi Randell.

– Koko maakuntauudistusta pitäisi pilkkoa toimeenpanon osalta niin, että keskityttäisiin soteen, ja muut tehtävät, joita esitetään maakunnille, harkittaisiin erikseen, Randell vaatii.

– Työllisyys-, elinkeino ja innovaatiot ovat tulevaisuuden kuntien päätehtäviä elinvoiman edistämisessä. Niitä ei voi edistää, jos ei ole työkaluja. Näiden pirstaloiminen tilanteessa, jossa vastuu on epäselvä, kärsivät asiakkaat ja kasvukin, Randell arvioi.

Hän toivoo, että erityislainsäädännöstä neuvoteltaisiin uudelleen, jotta suuret kaupungit voisivat edelleen vastata työllisyys-, elinkeino- ja innovaatiopalveluista.

– Maakunnalliset kokonaisuudet ovat muualla perusteltuja, mutta isojen kaupunkien alueilla ei ole sellaista tarvetta.

Ristiriidat maakuntien kanssa vaarana

Randellin mielestä uudistuksen vaikutuksia isojen kaupunkien investointikykyyn ja kasvuun on arvioitu liian vähän. Hän näkee vaaraksi sen, että suurten kaupunkien ja maakuntien välille tulee ristiriitoja, kun nykyiset maakuntaliitot ovat kaupunkien yhteistyöorganisaatioita.

– Maakunnissa olisi valtion rahoitus ja vaaleilla valittavat päättäjät, joten isotkaan kaupungit eivät suoraan käytä vaikutusvaltaa niissä. On olemassa riski, että uusi organisaatio näkee vastuunsa laajemmaksi mitä lainsäädäntö tarkoittaa, jolloin tulee epäselviä tilanteita.

Sote-uudistusta Randell ja Laajala pitävät molemmat tarpeellisena. Suurissa kaupungeissa harmittaa se, etteivät ne voisi uudistuksen jälkeen tuottaa sote-palveluita.

– Kunnat ovat palveluiden tuottajina erittäin hyviä, mutta sitä vaihtoehtoa ei enää anneta, harmittelee Oulun Laajala.

Randell näkee valinnanvapauden myönteisenä, mutta korostaa myös että kaupunkien olisi voitava jatkaa palveluiden tuottamista.

Lue myös: Kuusi suurinta kaupunkia haluaa sote- ja maakuntauudistuksen uuteen harkintaan

Analyysi: Hallituskriisi loppui, soten perustuslakiongelmat jäivät – voi tuska ja ahdistus

Vettä ropisee niskaan, mutta se ei haittaa. Kesällä ei olla sokerista.

Maisema itäisessä Janakkalassa, Tanttalan kylässä levittäytyy laajana peltoaukeana, jonka reunamilla siintää metsäinen harjumaisema. Pilvet ovat matalalla ja sumu piilottaa maisemaa kauempana. Silti kevään tuore vihreys puskee läpi harmaan.

Maisema näyttää rauhoittavalta. Välillä aukealta tuulee kuitenkin niin, että tukka lähtee päästä, naurahtaa Outi Koskinen, jonka kotimaisema on kyseessä.

– On aukeaa, on valoisaa ja kuitenkin salaperäiset harjut ympäröivät meitä, jatkaa Koskinen maiseman luonnehdintaa.

Sääolosuhteet ja vuodenajat tuovat maisemaan omat vivahteensa. Vaikka kyse on Koskisen koti- ja sielunmaisemasta, hän ei ole siitä mustasukkainen. Sitä kelpaa näyttää muillekin. Ja silloin avuksi tulee ihka uusi mobiilireitti.

Mikä ihmeen Kylänomadi?

Maisema-asiantuntija Katriina Koski Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisista pyyhkäisee sormellaan älypuhelinta. Puhelimeen on asennettu Citynomadin Nomadi-sovellus, jonka kautta pääsee käsiksi kyläteille vieviin mobiilireitteihin.

Kyse on uudesta mobiilipalvelusta, Kylänomadista. Sovellus näyttää mobiilireitin kohteet kartalla. Kun käyttäjä tulee jonkin kohteen luokse, sovellus tarjoaa tietoa kyseisestä paikasta: historiaa, tarinoita, kuvia, ääntä, ehkä videotakin.

Tavoitteena on lisätä maisemien ja kulttuurihistorian arvostusta.

– Tuodaan esiin, mitä kaikkea meidän upeilla kylillä on tarjottavaa. Saadaan ihmiset liikkeelle pyörällä tai kävellen. Kulkemaan ja kuulemaan kylistä juttuja, kertoo Koski.

– Maa- ja kotitalousnaisissa täällä Etelä-Suomessa tullaan tekemään näitä reittejä tämän vuoden aikana noin kymmeneen kylään.

Reittejä tulee Kanta-Hämeen lisäksi Uudellemaalle ja Pirkanmaalle.

Yksi ensimmäisistä kyläreiteistä on kuudessa kylässä "seikkaileva" Itä-Janakkalan maisematarinat. Erikseen voi tutustua myös Tanttalan koululaisten omaan reittiin, joka myös löytyy sovelluksesta.

Reitteihin voi tutustua toki nettisivujen kautta, mutta tavoitteena on saada ihmiset jalkautumaan reiteille ja kohteiden äärelle ja täydentämään retkeään mobiilireitin tarjoamin lisämaustein.

Itä-Janakkalan reitillä 58 kohdetta

Itä-Janakkalan maisematarinat on pitkä reitti, jossa on 58 kohdetta. Reitin voi jakaa pienempiinkin palasiin. Kaikkea ei tarvitse ahnehtia kerralla. Kyläläiset ovat itse päässeet vaikuttamaan siihen, mitä kohteita palveluun on nostettu ja millaisia asioita kohteesta kerrotaan.

Outi Koskinen sanoo, että Janakkalassa kyläläiset lähtivät maa- ja kotitalousnaisten hankkeeseen mukaan siksi, että Itä-Janakkalassa on paljon upeaa historiaa ja luonnonnähtävyyksiä.

On kiva, että muutkin näkevät näitä ihanuuksia, mitä me täällä "omistetaan". Outi Koskinen

– On kiva, että muutkin näkevät näitä ihanuuksia, mitä me täällä "omistetaan", Koskinen huomauttaa.

Kanta-Hämeessä oman reittinsä on saanut myös Kalvolan kirkkopolku. Syksyllä julkistetaan Lopella Loppijärven ympäripyöräilyreitti. Pohjaslahden reitti Mänttä-Vilppulassa avautuu 14. kesäkuuta.

Myöhemmin kesällä avautuvat myös Kangasalan Raikun ja Hyvinkään Kaukasten reitit. Loput Kylänomadin kyläreitit julkaistaan syksyn mittaan. Sovelluksen käyttö on maksutonta, ja sähköinen alusta takaa sen, että reitit elävät tarpeen mukaan.

Perussuomalaisten ryhmäkokous venyi lähes kaksituntiseksi, ulos marssi uusi puheenjohtajisto.

Puheenjohtaja on Leena Meri, ryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja Ville Tavio ja toinen varapuheenjohtaja Sami Savio.

– Meillä on tämmöinen nuori puheenjohtajisto, laskenhan mielelläni itsenikin nuoreksi, Meri summasi ryhmäkokouksen jälkeen.

Meren mukaan kokoukseen osallistui 15 jäsentä, eikä kukaan, Mika Niikkokaan, hänen mukaansa heistä harkitse enää ryhmästä loikkaamista. Jäsenmäärä voi Meren mukaan myös kasvaa.

– Voi olla että [muutoksia tulee] toiseen suuntaan, ei koskaan tiedä, Meri sanoi.

Mika Niikko kertoi ennen kokousta harkitsevansa vielä ryhmäänsä jäämistä, ja haluavansa arvokeskustelua.

Niikko ei näyttäytynyt toimittajille kokouksen jälkeen, mutta Meren mukaan arvokeskustelua käytiin, ja ryhmän arvot ovat entisellä mallillaan – koti, uskonto ja isänmaa.

Perussuomalaisten ja siitä irtautuneen Uusi vaihtoehto -ryhmän kansanedustajat istuvat nyt eduskunnan istuntosalissa toinen toistensa lomassa, kukin entisillä paikoillaan. Meren mukaan istumajärjestys voi pysyä samana loppukauden, kunnes syksyllä varsinainen eduskuntatalo otetaan remontin jälkeen uudelleen käyttöön.

Klo 17:18 Lisätty Meren arvio siitä, että ryhmän jäsenmäärä voi myös kasvaa.

On ihmisiä ja asioita, jotka liittyvät erottamattomasti Tampereeseen. Eput ja Popeda. Rievä ja mustamakkara. Tappara ja Ilves.

Listaan voi huoletta lisätä kuvataiteilija Kimmo Kaivannon. Joillekin perusteeksi riittäisi se, että Kaivanto piirsi uransa alkupuolella 1950-luvulla Tapparan yhä käytössä olevan ikonisen logon.

"En oo kiakkomies, vaikka Tappara-merkin oon tehnykki" Kaivanto linjasi tampereen murteella Ylen dokumentissa kymmenisen vuotta sitten.

Mutta on muutakin. Itseasiassa harva kuvataiteilija kiinnittyy niin vahvasti synnyinpaikkaansa kuin Kimmo Kaivanto.

– Kimmo Kaivanto oli tamperelainen taiteilija. Vaikka hän 1980-lopulla muutti Helsinkiin, yhteys vanhaan kotikaupunkiin ei katkennut. Meillekin hän soitteli säännöllisesti ja kyseli kuulumisia, sanoo Sara Hildénin taidemuseon johtaja Päivi Loimaala.

Museossa avautuu huomenna Kimmo Kaivannon elämäntyötä esittelevä näyttely, ensimmäinen sitten vuoden 1992. Yhteys kaupungin taide-elämän vahvaan taustavaikuttajaan Sara Hildéniin (1905-1993) on yksi osa Kaivannon tamperelaisuutta.

– Sara Hildén oli Kaivannon ystävä ja mesenaatti. Kaivanto oli niin sanotuista Saran pojista ehkä se läheisin, jo siitäkin syystä, että asui Tampereella. Kun Kaivannolta valmistui teoksia, Sara oli valmis ostamaan.

Museolla on mittava, yli sadan teoksen kokoelma Kaivannon töitä - maalauksia, veistoksia ja grafiikkaa. Käytännössä kaikki Kaivannon pääteokset ovat Sara Hildénin taidemuseon omistuksessa.

– Sara teki hyviä valintoja. Hänen periaatteenaan oli, ettei taiteilijalta hankita yhtä tai kahta teosta, vaan riittävästi, jotta ura hahmottuu, Loimaala kertoo.

Mummolan suunnan sinitaivas

Kimmo Kaivanto asui elämänsä 23 ensimmäistä vuotta kuuluisassa Pikilinnassa Tammelassa. Tamperelaisempaa kasvuympäristöä on vaikea kuvitella.

Talon väki, joukossa Kaivannon isä, kävi töissä läheisessä Aaltosen kenkätehtaassa.

"Pikilinna oli pienoisyhteiskunta kaikkine sosiaaliryhmineen. Talon ullakot, katot, pimeät kellarit ja pommisuojat olivat ympäristöä, jossa "piksulaiset" kasvoivat leikin ja toden rajamailla." Näin Kaivanto on muistellut lapsuusaikojaan Tammelassa.

Lapsuuteen ja Pikilinnaan liittyy myös tarina, joka saattaisi selittää Kimmo Kaivannon kuuluisaa sinistä väriä:

"Kun katsoi Pikilinnasta koilliseen, mummulan suuntaan, taivas oli aina oikein sininen." Näin Kaivanto muisteli Ylen dokumentissa.

Ultramariinin sininen väri esiintyi usein Kaivannon teoksissa ja siitä alettiin puhua Kaivannon sinisenä. Tosin kyse ei ollut yhdestä ainoasta sinisen sävystä, vaan väri hieman vaihtelee teoksesta toiseen, jopa saman teoksen sisällä.

Ateljeen ikkunasta näkyi Tampereen historia

Taiteilija-ateljee Kaivannolla oli toisessa Tampereen arvorakennuksessa, Keskustorin laidalla sijaitsevassa Palanderin talossa. Kaivanto on kuvaillut ateljeeta yhdeksi maan kauneimmista.

Kaivantoa myös viehätti huoneiston historia. Samassa työtilassa Hugo Simberg oli luonnostellut 1900-luvun alussa Tampereen tuomiokirkon kuuluisia seinämaalauksia. Yksi Simbergin työtovereista oli Kaivannon isoisä, joka työskenteli koristetaiteilijana.

Ateljeen ikkunoista avautuvat näkymät inspiroivat Kaivantoa, kun kaupunki tilasi häneltä teoksen Tampereen 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Valtuustosalin aulaan sijoitetussa 13-osaisessa suurteoksessa Kaivanto kuvaa Tampereen vaiheita alkaen kaupungin perustamisesta Tammerkosken rannalle.

Tori-nimisen teoksen ehkä tunnetuin kuva syntyi tarinasta, jonka Kavanto kuuli Palanderin talon rakennuttajan pojalta Gösta Palanderilta.

Nuori Gösta oli kansalaissodan melskeissä nähnyt, kuinka hevonen tapetaan Keskustorilla. Syyttömän eläimen kuolema oli jättänyt poikaan syvän jäljen. Tarina inspiroi Kaivantoa kuvaamaan sodan tragediaa kuolevan hevosen avulla.

– Eläin on kuvassa kuin syöksykierteessä. Kaivanto on onnistunut yhdellä kuvalla välittämään tunnelman, joka Tampereella oli vuonna 1918, sanoo Päivi Loimaala.

Teos on Kaivanto-näyttelyn ajan esillä Sara Hildénin taidemuseossa.

"Väinö Linna oli mun paras malli"

"Jos tamperelaisia pyytää mainitsemaan yhden kuvataiteilijan, useimmat vastaavat empimättä Kimmo Kaivanto." Näin arvioidaan Tampereen kaupungin Kimmo Kaivantoa käsittelevässä tekstissä.

– Kyllä hänet tunnettiin. Ja häntä arvostettiin. Tästä kaupungistahan hän loi tuotantonsa, sanoo 80-luvulta lähtien Sara Hildénin taidemuseossa työskennellyt Päivi Loimaala.

Kaivannon taide näkyy Tampereella useassa paikassa. Tampere-talossa on 200 metriä pitkä _Sininen suora. _Härmälään Kaivanto teki veistoksen vanhan lentokentän ja koelentäjien muistoksi. Kaupungin virastotalossa on _Tori -_maalaus ja pääkirjasto Metsossa toisen perustamperelaisen Väinö Linnan muotokuva.

"Väinö Linna oli mun paras malli. Istunnot olivat lyhyitä, mutta sitä hartaampia."

Kimmo Kaivanto oli siis leimallisen tamperelainen taiteilija. Museonjohtaja Päivi Loimaala kuitenkin muistuttaa, että paikallisuudesta kasvoi Kaivannon käsissä jotain laajempaa.

– Kaivannon taide kasvaa kansallisen rajan yläpuolelle. Huolet, jotka häntä askarruttivat, ovat yleismaailmallisia. Eikä me olla niistä päästy, edes tänä vuonna, kun Suomi täyttää 100 vuotta. Päinvastoin.

Lähteet:

Maan mainiot -tv-dokumentti. Ohjaus: Lisa Hovinheimo. 2004.

Kimmo Kaivanto – sininen taiteilija. Sirpa Joenniemi ja Kirsi Kaivanto. 2010.

Naiset voivat vähentää vaihdevuosioireitaan ja kohentaa elämänlaatuaan lisäämällä liikuntaa. Myös työkyky paranee ja mieliala kohenee.

Liikunnan vaikutusta keski-ikäisten naisten työkykyyn ja elämälaatuun on tutkittu Reetta Rutasen perjantaina tarkistettavassa väitöskirjassa.

– Vaihdevuosioireiden vaikutusta työkykyyn ei ole juurikaan aikaisemmin tutkittu Suomessa. Kuitenkin oireet voivat olla todella rajuja ja vaikuttavat paljon työntekoon.

Vaihdevuosilla tarkoitetaan sitä ajanjaksoa, jolloin munasarjojen toiminta heikkenee ja lopulta loppuu kokonaan. Munasarjojen estrogeenituotannon hiipumisen tavallisia oireita ovat hikoilu ja kuumat aallot.

Vaihdevuodet alkavat naisilla keskimäärin 51–52-vuotiaana.

Töissä käyminen on raskasta, koska ei ole saanut nukuttua kunnolla. Reetta Rutanen

– Oireena voi olla uniongelmia, kun kuumat aallot herättävät parin tunnin välein. Päivisin kuumat aallot voivat tuntua sosiaalisissa tilanteissa todella hankalilta. Ihminen hikoilee ja joutuu pyyhkimään otsaansa. Töissä käyminen on raskasta, koska ei ole saanut nukuttua kunnolla, Reetta Rutanen sanoo.

Tutkimukseen osallistui 176 noin 50-vuotiasta pirkanmaalaista naista, joilla oli häiritseviä vaihdevuosioireita. Heidät jaettiin koe- ja kontrolliryhmiin.

Koeryhmän naiset harrastivat liikuntaa 50 minuuttia neljästi viikossa. Harjoiitteluun kuului vähintään kaksi kertaa ripeää kävelyä tai sauvakävelyä ja lisäksi muuta kestävyysliikuntaa.

Harjoittelututkimus kesti puoli vuotta. Koeryhmään kuuluvien vointi helpottui kontrolliryhmään verrattuna.

– Liikunnan avulla koeryhmän naisilla erityisesti yölliset kuumat aallot vähenivät. Heidän mielialansa koheni ja masentuneisuus väheni.

Liikunta vaihtoehto lääkkeille

Tutkijan mielestä liikunta on vaihtoehto lääkkeiden syömiselle.

– Tämän tutkimuksen perusteella liikunta on hyvä vaihtoehto hormonikorvaushoidolle. Suosittelisin kokeilemaan liikkumista sen sijaan että söisi lääkkeitä. Lisäksi hormonikorvaushoidolla on todettu olevan haittavaikutuksia, Reetta Rutanen sanoo.

Hän muistuttaa, että kaikesta liikunnasta, lajista ja harjoituksen kestosta huolimatta, on aina hyötyä.

– Se lisää yleistä hyvinvointia, rentouttaa ajatuksia ja mieltä. Kun fyysinen kunto paranee, jaksaa työssäkin paremmin.

Elintapojen muutos on aina iso asia. Reetta Rutanen

Ihmisten kunto alkaa heiketä 35-ikävuoden jälkeen ja sitä pitäisi koko ajan ylläpitää. Mitä enemmän tulee ikää lisää, sitä enemmän vaaditaan töitä kuntotason ylläpitämiseksi.

– Lenkille lähteminen voi tuntua haasteelliselta varsinkin, jos kotona on ongelmia, elämä on kuormittunutta ja on itse väsynyt. Mieluummin makaa sohvalla. Elintapojen muutos on aina iso asia.

Reetta Rutasen väitöskirja Liikunnan vaikutus työkykyyn ja elämänlaatuun keski-ikäisillä naisilla tarkastetaan Tampereen yliopistossa 16.6.

Ylen aamu-tv:ssä vierailleen Moomin Charactersin taiteellisen johtajan Sophia Janssonin mukaan Tampere-talossa toimivan Muumimuseon vetonaulana on museon laaja kokonaisuus. Museossa on esillä ennen näkemättömiä muumitöitä ja Tove Janssonin kuvituksia.

Muumimuseon perusnäyttely Kuinkas sitten kävikään? vie katsojan matkalle Tove Janssonin muumikirjojen maailmaan. Näyttelyssä voi tutustua kuvitusten ja tekstien avulla muumien koko tarinaan ensimmäisestä kirjasta Muumit ja suuri tuhotulva (1945) viimeiseen teokseen Muumilaakson marraskuu (1970) saakka.

Avoimesta oviaukosta Leca-harkkorappusille harppaa mies. Tummansiniseen college-paitaan ja virttyneisiin harmaisiin college-housuihin pukeutunut mies on Juuso Horelli. Hän siristää silmiään valossa, mutta hymyilee leveästi. Arkkitehtiopiskelija pääsee esittelemään ensimmäistä omaa taloaan.

Heti alkuun on hengitettävä syvään. Paksut hirret tuoksuvat puhtaalle männylle.

– Se näyttää hyvältä ja rakennusteknisesti se on idioottivarma. Niin paljon rakennetaan riskirakenteisia taloja, jotka voi olla homeessa jo 20 vuoden päästä. Hirsi ei ainakaan homehdu.

Hirret myös opettivat Horellille, että joskus on tingittävä. Hän halusi rakentaa kokonaan muovittoman talon. Ensikosketus uretaanipulloon kirpaisi.

– Oli seuraavana aamuna tulossa kolme rekallista hirttä ja perustukset olivat kesken. Siellä oli vähän eristämättä reunoja. Siihen olisi ollut myös luonnonmukainen ratkaisu, mutta ei, aikataulu petti. Kyllä sen jälkeen tietysti kynnys ottaa se uretaanipullo ja paikkailla virheitä on koko ajan madaltunut. Täytyy kohta sanoa rautakauppaan, että älkää myykö sitä.

Nyt naurattaa. Uretaania ei kuitenkaan näy missään. Horelli kiirehtääkin kertomaan, ettei sitä oikeasti ole mennyt kuin pariin paikkaan. Ikkunatkin on pääosin eristetty pellavalla ja sellukuidulla.

Horellilla on silmien alla hitusen tummaa. Hetkittäin miehen ajatus katkeaa, mutta sitten punainen lanka löytyy taas. Hän aikoo nukkua kaksi kuukautta talon valmistuttua. Nyt kuitenkin rakennetaan taloa omalle perheelle.

Omat intohimot on toteutettava itse

Horellin talossa ei ole olohuonetta. Vessa on 60 senttiä leveä, koska mihin vessassa tilaa tarvitsee.

Saunaan tai sen yläpuoliseen huoneeseen ei tule lämmitystä. Saman pulpettikaton alla olevaan, mutta irralliseen rakennukseen ei vedetä vettäkään. Ei haittaa vaikka tila menisi pakkaselle. Saunan yläpuolella on valmiiksi eristetty huone, josta voi tarpeen tullessa tehdä lämpimän tilan.

Ikkunoiden päälle laitetaan ikkunaluukut aina matkalle lähtiessä tai talvella pimeällä keskieurooppalaisittain. Pimeässä ei ole nähtävää, mutta lämmityksessä voi tulla säästöä.

Talon, johon Horelli ajattelee mahtuvan lisääkin lapsia, koko on 67 neliötä.

– Jopa sellaiset, jotka ovat rakentaneet juuri sellaisen talon kuin haluavat, ovat kyselleet mitä olen ajatellut talon jälleenmyyntiarvosta. En ole suoraan sanottuna miettinyt sitä yhtään.

Hyvin samankaltainen rakennuskanta on mietityttänyt Horellia monta vuotta. Hänellä oli ennen rakennusprojektia patoumaa.

– Asumisessa on niin paljon juttuja, joita voi muuttaa ja jotka voivat olla erilailla kuin yleensä. Minulla oli paljon ideoita, joita tarvitsi päästä kokeilemaan. Sitten tajusin, että eihän minua kukaan kotoa tule hakemaan, että ”suunnittele minulle ihan erilainen omakotitalo”. Ei jäänyt muita vaihtoehtoja.

– Oman talon rakentaminen oli silti vaikea päätös. Minulla ei kuitenkaan ole kokemusta tältä alalta. En ole koskaan rakentanut taloa.

Tilojen määrä kokoa tärkeämpää

Olohuonetta talossa ei ole, sillä Horellin perhe ei tarvitse sellaista. Nykyisenkin asunnon olohuoneessa oli pitkään pallomeri tyttärelle. Muuta käyttöä sillä ei ollut. Uuteen kotiin Horelli rakentaa yhden suuren huoneen, jonka seinällä on keittiö. Tilaan tulee pöytäryhmä ja tyttärelle leikkinurkkaus.

Alakerrassa on kaksi muutaman neliön huonetta ja yläkerrassa pari pientä tilaa lisää. Yhteen pikkusoppeen tulee telkkari ja loikoilupaikka, toiseen mahtuu vain työpöytä tietokoneelle. Huoneita on monta, mutta kaikkia ei rakennusluvassa lasketa huoneiksi niiden koon takia.

– Tärkeämpää kuin huoneiden ja asunnon koko on erilaisten tilojen määrä. Ajatellaan vaikka lapsen huonetta. Hän nukkuu siellä, tekee joskus jotain läksyjä ja ottaa vaatteet vaatekaapista. Saman asian ajaisi 12 neliön huone, mutta myös tuollainen viiden neliön huone. Vähän tiivistetymmin, mutta kuitenkin. Talossa on paljon toimintoja, jotka mahtuvat pienempäänkin tilaan.

Mikkelin Asuntomessuilla talojen keskikoko on tippunut 25 neliöllä. Horelli rakentaa taloa Valkeakosken talonäyttelyyn, jossa suurin talo on 117 neliötä.

Molemmat ovat viime vuosien kehitystä, sillä Tilastokeskuksen pidemmän ajan tilastoissa asuntojen pieneneminen ei näy vuoteen 2013 mennessä. Omakotitalojen keskikoko oli vuonna 1993 175 neliötä, vuonna 2003 180 neliötä ja vuonna 2013 178 neliötä. Pientaloteollisuus ry:n mukaan viime vuosina omakotitalojen koko on hieman pienentynyt.

Rakennustyömaa opettaa sanomaan ei

Värikkäät räsymatot risteilevät upouuden puulattian suojana. Sivuhuoneessa lojuu työkalupakkeja, kasa erilaisia naulapakkauksia, jotain piuhaa, teippiä ja puutavaran pätkiä. Tulevan keittiöosuuden viereisestä nurkasta hirren päältä roikkuu lamppu, jossa on joskus ollut varjostin. Suuren ikkunan edessä seisovat kosketinsoittimet.

– Niitä soitetaan sellaisessa tilanteessa, kun tehdään kolmatta kertaa jotain ja alkaa tulla kirosanoja. Tulen tähän hetkeksi rauhoittumaan. Tai sitten on tulossa keikka ja on uusia biisejä harjoiteltavana.

Oman talon rakentaminen on opettanut Horellille, että hänkään ei ole kaikkivoipainen. Samaan aikaan keväällä arkkitehtiopiskelija rakensi yksin taloa, keikkaili ja kasvatti tytärtä vaimonsa kanssa. Oli pakko karsia ja miettiä asioita uusiksi. Jättää päivätyö. Oppia sanomaan ei.

Kaikki tietokonehommat ja musiikkikuviot hoituvat nyt oman kodin rakentamisen ohessa. Ja samalla tuli käyttöä vääränkokoisena tilatulle ikkunalle. Siitä tuli hyvä työpöytä.

Loppukeväästä Horelli myös palkkasi työmaalle apurin viereiseltä ammattikorkeakoulun työmaalta. Yksin hän ei ehtisi mitenkään rakentaa taloa valmiiksi talonäyttelyn alkuun mennessä. Pieniä omakotitaloja esittelevä näyttely aukeaa Valkeakoskella elokuun alussa.

Kun Horelli selittää eri rakennusratkaisuista, hänen kätensä viittovat eri puolille. Perheestä puhuttaessa kädet rauhoittuvat. Tähän kohtaan pitäisi kirjoittaa, että rakennustyömaa vie niin paljon aikaa, ettei Horelli juurikaan näe lastaan. Näin ei kuitenkaan ole.

– Hoidamme vaimon kanssa lastamme vuorotellen. Minulla on viikoittain päiviä, että vaan olen tyttären kanssa. Leikin legoilla ja juoksen ympäri kotia. Se on ihan elintärkeää, että pysyy jotenkin järjissään tämän jutun kanssa.

–Tiina Pyykkisen maalauksissa on kerrostumia, jotka eivät erotu toisistaan ensi vilkaisulla, mutta toimivat kukin omilla periaatteillaan. Nämä kerrokset ja niiden tehtävät ovat tärkeä avain teosten merkityksiiin, kuvataiteen tohtori Silja Rantanen kirjoittaa esseessään, joka on julkaistu Vuoden nuori taiteilija 2017 – Tiina Pyykkinen -kirjassa.

Palkittu taiteilija kertoo teostensa olevan usein tilannesidonnaisia. Valo on tärkeä elementti.

– Valo on olennainen osa työskentelyäni. Kokonaisvaikutelma maalauksista muuttuu valon suunnan vaihtuessa, pintaa tai syvyysilluusiota korostavaksi. Valon taittuessa eri tavoin maalattujen kerrosten läpi yksivärinen maalaus muuttuu moniväriseksi, väri itsensä vastaväriksi tai musta harmaaksi.

– Valo tekee materiaalista elävää, Pyykkinen sanoo Tampereen taidemuseon tiedotteessa.

Saarijärvellä vuonna 1983 syntyneen Tiina Pyykkisen näyttely on juuri auennut Tampereen taidemuseossa. Näyttely on osa Vuoden nuori taiteilija -palkintoa. Pyykkinen on saanut lisäksi Tampereen kaupungin myöntämän 20 000 euron stipendin ja toisen yksityisnäyttelyn Aboa Vetus & Ars Nova -museoon. Turussa näyttely aukeaa syyskuun 8. päivä.

Tampereella Vuoden nuori taiteilija 2017 – Tiina Pyykkinen -näyttely on esillä elokuun loppupäiviin saakka.

Pyykkinen on järjestyksessä jo 33. Vuoden nuori taiteilija. Palkinnon saajan valitseva asiantuntijaraati viehättyi Tiina Pyykkisen tavasta tuoda perinteiseen maalaukseen takaisin taian tuottamaa illuusiota. Näiden kuvien myötä voit itse kurkistaa Pyykkisen näyttelyyn Tampereen taidemuseossa.

Vuoden nuori taiteilija on valittu vuodesta 1984 lähtien. Taiteilijoihin ja heidän Tampereen taidemuseon kokoelmissa oleviin teoksiinsa voi tutustua verkkosivuilla osoitteessa www.vnt.fi.

Lue myös: Vuoden nuoreksi taiteilijaksi valittiin Tiina Pyykkinen

Vihreiden puoluekokous valitsee puolueelle uuden puheenjohtajan tilanteessa, jossa vihreiden gallup-suosio on korkeammalla kuin koskaan ja takana on tuore kuntavaalivoitto.

Ville Niinistön on väistyttävä suosion huipulla, koska hän on toiminut puheenjohtajana puolueen sääntöjen mukaisen maksimiajan, kuusi vuotta.

Itse asiassa valinta Niinistön seuraajasta on jo tehty, sillä asia ratkaistaan jäsenäänestyksellä, joka päättyi torstaina.

Tulos paljastuu kuitenkin vasta tänään Tampereella, kun äänet lasketaan ja puoluekokous kopauttaa jäsenäänestyksen voittajan uudeksi puheenjohtajaksi.

Määräaikaan mennessä äänioikeuttaan käytti 66 prosenttia vihreiden 8 753 jäsenestä.

Aalto, Kari vai jättiyllätys?

Vihreiden puheenjohtajaksi on ehdolla kuusi henkilöä, joiden välisiä linjaeroja ei pidetä suurina. Vaalista on ennakoitu kahden kauppaa.

Kampanjan aikana tehdyissä kyselyissä selvästi eniten tukea ovat saaneet helsinkiläinen Emma Kari ja jyväskyläläinen Touko Aalto. Molemmat ovat ensimmäisen kauden kansanedustajia.

Muut ehdokkaat ovat puolueen varapuheenjohtaja Maria Ohisalo, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen, kansanedustaja Olli-Poika Parviainen ja kuusamolainen kaupunginvaltuutettu Mika Flöjt.

Vihreät käyttävät niin sanottua siirtoäänivaalitapaa, jossa jäsenet ovat äänestäessään voineet listata useamman ehdokkaan paremmuusjärjestykseen.

Jos yksikään ehdokas ei saa yli puolia ensisijaisista äänistä, vähiten ääniä saaneen ehdokkaan siirtoäänet lasketaan tulokseen mukaan. Näin jatketaan, kunnes voittajalle kertyy yli puolet äänistä.

Kun Tampere-talon valkoiselta marmorikäytävältä astuu vasta-avattuun Muumimuseoon, siirtyy kokonaan toiseen maailmaan: Muumilaakson tunnelma on pehmeän hämyinen ja sadunomaisen lumoava.

Sinisävyisen museon seinissä ja lattioissa vuorottelee myös vihreää ja vaaleaa lilaa. Värit on otettu suoraan Tove Janssonin alkuperäisteoksista.

Keskellä näyttelytilaa seisoo kokoelman ylpeys, yli kaksi metriä korkea ja viisikerroksinen Muumi-Talo.

Taidemuseo, ei puuhamaa

Kaikkiaan näyttelyssä on esillä lähes 400 Tove Janssonin alkuperäistä muumiaiheista kuvitusta sekä kolmisenkymmentä graafikko Tuulikki Pietilän rakentamaa kolmiulotteista kuvaelmaa.

Perusnäyttely Kuinkas sitten kävikään? etenee Janssonin kirjojen pohjalta aikajärjestyksessä. Tarina alkaa suuresta tuhotulvasta ja päättyy Muumilaakson marraskuuhun.

– Kuinkas sitten kävikään? -kirjassa Muumipeikko lähtee hakemaan maitoa, mutta joutuu moniin seikkailuihin. Näyttelyssä pyrimme samaan: kun vierailee museossa, yllättävät tapahtumat seuraavat toisiaan, näyttelypäällikkö Virpi Nikkari kertoo.

Tampereella on kuitenkin pidetty tarkkaa huolta siitä, että Muumimuseosta ei ole tullut puuhamaata.

– Olemme uskollisia Tove Jansson taiteelle. Esimerkiksi näyttelytilaan tehdyt animaatiot perustuvat Toven omaan viivaan, Nikkari sanoo.

Esillä on muutamia interaktiivisia ja osallistavia teoksia, kuten Taikurin hattu, johon pääsee pujahtamaan sisään. Uutuutena on myös 3D-mallinnettu Muumi-Talo.

Satojen tuntien konservointityö

Näyttelyssä on esillä tuttuja kuvaelmia, mutta myös ensimmäistä kertaa esillä olevia teoksia.

Kaikki työt ovat käyneet läpi perusteellisen konservoinnin. Pelkästään 400 paperiteoksen käsittelemiseen on tarvittu kahdelta konservaattorilta satoja työtunteja.

Pintapuhdistuksen lisäksi värikkäät guassityöt on mm. suoristettu ja kehystetty uudelleen, mustavalkoisia tussitöitä on myös pesty. Paperikonservaattori Eija Kangasmäki-Kurtin mukaan teosten kunto on vaihtelee, mikä on otettava huomioon ripustuksissa.

– Osa töistä on esillä vaakatasossa niiden huonon kunnon takia, Kangasmäki-Kurtti sanoo.

– Museossa on hyvin hämärää, sillä teokset eivät siedä kovaa valoa.

Odotuksia ja painetta

Uutta Muumimuseota on valmisteltu viime viikot julkisuudelta visusti piilossa. Taidemuseon rakentaminen Tampere-talon uumeniin vaati noin 3,6 miljoonaa euroa.

Museossa on 1 800 neliötä ikkunatonta tilaa. Matalimmillaan näyttelytila on vain 2,2 metriä korkea, mikä on asettanut omat haasteensa museon suunnittelulle.

Tampereen taidemuseon johtajan, Taina Myllyharjun mukaan museoon odotetaan jopa 200 000 kävijää vuodessa.

– Museoon kohdistuu valtavat on odotukset, jopa valtavat taloudelliset paineet Tampereen johdon taholta, Myllyharju sanoo.

Myllyharju on kuitenkin luottavainen, sillä uusi museo on jo ennakkoon herättänyt paljon kiinnostusta erityisesti Japanissa ja Kiinassa. Myös museon avajaisiin saapuu ulkomaista lehdistöä.

Tekijänoikeuksia valvotaan tiukasti

Muumimuseossa on tiukka kuvauskielto, joka rajoittaa myös mediaa. Yksittäisiä teoksia ei saa kuvata tekijänoikeudellisista syistä.

– Tampereen taidemuseo omistaa Tove Janssonin alkuperäiset teokset, mutta ei niiden tekijänoikeuksia, selittää Muumimuseon tiedottaja Heli Hakala.

Oikeuksia valvoo Tove Janssonin veljentytär ja Moomin Charactersin luova johtaja Sophia Jansson. Valvonta on tiukentunut, kun yleinen kiinnostus muumeihin on kasvanut.

Sophia Janssonin mukaan erityisen tarkkaan katsotaan, ettei muumeja käytetä luvatta kaupallisiin tarkoituksiin. Rajaa koeteltiin keväällä, kun Image-lehti yhdisti kannessaan Muumipeikon ja Tom of Finlandin. Moomin Characters riitautti asian.

– Meidän on pakko reagoida näihin, Sophia Jansson sanoo Aamu-TV:n haastatelussa.

Janssonin mukaan tekijänoikeuksien vaaliminen on monimutkainen asia, johon liittyy myös moraalisia kysymyksiä. Image-lehden tapauksessa tulkinta oli, että muumeja käytettiin lehden myynnin edistämiseen. Maksusta sovittiin hyvässä hengessä.

– Korvaukset lahjoitettiin Setalle, Jansson sanoo.

Muumien tie Tampereelle

On oikeastaan sattumusten summa, että Helsingissä ikänsä asuneen ja vaikuttaneen Tove Janssonin taideteokset päätyivät Tampereelle 1980-luvun puolivälissä.

Janssonin kumppanilla Tuulikki Pietilällä oli iso näyttely Tampereen Taidemuseossa. Samaan aikaan rakennettiin Tampereen pääkirjastoa Metsoa, jonka suunnittelijoina olivat Raili ja Reima Pietilä. Reima oli Tuulikin veli.

Tove Jansson oli juuri miettimässä, mihin hän alkuperäispiirroksiaan ja kuvituksiaan lahjoittaisi, kun yli 2 000 työtä käsittävän kokoelman pitäminen kävi mahdottomaksi. Jansson oli tarjonnut töitä helsinkiläisille museoille, mutta ne eivät olleet kelvanneet.

Ihan varmaan helsinkiläisetkin ovat kateellisia ja varmaan harmittelevat, etteivät aikoinaan tähän innostuneet. Taina Myllyharju

– Siihen aikaan kuvitustaidetta ei oikein pidetty taiteena, vaan niitä verrattiin pikemminkin painokuviin, Taina Myllyharju kertoo.

Tamperelaiset saavat kiittää muumiaarteestaan silloista museonjohtajaa Anneli Ilmosta, joka tajusi ottaa tarjotut teokset vastaan.

– Ihan varmaan helsinkiläisetkin ovat kateellisia ja varmaan harmittelevat, etteivät aikoinaan tähän innostuneet, Myllyharju sanoo.

Muumit ovat nyt kotona

Kokoelman ensimmäinen sijoituspaikka oli Metso-kirjaston pohjakerros, jossa se oli esillä vuodet 1987-2012. Sen jälkeen teokset siirrettiin Tampereen taidemuseoon odottamaan seuravaa muuttoa.

Muumilaakson kokoelman sijoituspaikasta on vuosien varrella käyty Tampereella myös kovaa keskustelua. Kaikkia ei uudenkaan Muumimuseon paikka miellytä.

Taina Myllyharju myöntää, että museollakin oli omat epäilyksensä siitä, miten muumit sopivat 1980-luvun arkkitehtuuria edustavaan kongressi- ja konserttitaloon.

– Tampere-talo on ollut lasinen ja kylmä, uimahallimainen rakennus. Nyt ilmettä on yritetty pehmentää, että sinne olisi hyvä tulla muidenkin kuin jakkupukunaisten ja pukumiesten.

Avajaispäivänä epäilykset on kuitenkin syytä työntää syrjään. Tärkeintä on se, mitä on museon seinien sisällä. Muumit ovat nyt kotona.

Juttua korjattu 17.6.2017 klo 15.17: Taidemuseon rakentaminen Tampere-talon uumeniin vaati noin 3,6 miljoonaa euroa.

Vihreät kokoontuvat tänään lauantaina Tampereelle ja valitsevat puoluekokouksessaan uuden puheenjohtajan. Yle välittää väistyvän puheenjohtajan Ville Niinistön jäähyväispuheen suorana. Lähetys alkaa 10.55 ja Niinistön odotetaan puhuvan noin kello 11.

Ennakkosuosikit puheenjohtajaksi ovat jyväskyläläinen kansanedustaja Touko Aalto ja helsinkiläinen kansanedustaja Emma Kari.

Vihreiden puheenjohtajaksi on ehdolla kuusi henkilöä, joiden välisiä linjaeroja ei pidetä suurina.

Yle näyttää suorana myös vihreiden puheenjohtajavaalin tuloksen. Verkkolähetys Tampereelta alkaa 13.55.

Loppilaisilla Milja ja Leila Liedeksellä oli lauantaina kunnia astella Muumimuseoon ensimmäisinä maksavina asiakkaina. Naisten lipuissa komeilivat luvut 1000 ja 1001.

– Tämä oli oikeastaan vahinko, auto rikkoutui ja tulimme junalla – se on pitkä tarina! Leila Liedes nauraa, kun takana kiemurtelee jo pitkä jono museoon tulijoita.

Tamperelaiset Tuukka ja Matleena Näppilä olivat liikkeellä 4-, 2- ja 1-vuotiaiden lastensa kanssa.

– Onhan tämä hieno ja iso, Matleena Näppilä arvioi museota.

Näppilöiden mukaan Muumimuseo oli kiinnostava erityisesti aikuisille, mutta myös perheen pienimmille katsottavaa oli riittävästi.

Tampereen taidemuseon Muumilaakson kokoelmaa on esitelty Tampereella jo kolmenkymmenen vuoden ajan, mutta nyt museo on saanut pysyvän ja nykyaikaisen kodin Tampere-talosta. Muuton myötä Muumilaakson nimikin muuttui Muumimuseoksi.

Tamperelaiselle Rauli Saarikankaalle osa teoksista on tuttuja jo vanhasta näyttelystä.

– Tässä paistaa tämä moderni puoli. On ajateltu kaikenikäisiä kävijöitä, Saarikangas sanoo.

Yksityiskohtien taidetta

Muumimuseon ensimmäisessä näyttelyssä on esillä lähes 400 Tove Janssonin alkuperäistä muumiaiheista kuvitusta sekä kolmisenkymmentä graafikko Tuulikki Pietilän rakentamaa kolmiulotteista kuvaelmaa.

Nokialta Tampereelle tullut Salmisen perhe halusi tulla Muumimuseoon heti, sillä sen avaamista oli jo ehditty odottaa. Erityisesti 5-vuotias Viivi ja äiti Janette tunnustautuvat muumi-faneiksi.

– Kävimme myös edellisessä paikassa ja nyt haluttiin heti nähdä uusi museo. Kohokohtia olivat pienoismallit ja Muumitalo, Janette Salminen sanoo.

11-vuotias, piirustusta harrastava Aava oli vaikuttunut Tove Janssonin piirroksista.

– Ihastelin niiden yksityiskohtia. Ne ovat tosi hienoja, Aava Salminen sanoo.

Perhelippu 30 euroa

Alle 18-vuotiaiden päsymaksu uuteen museoon on 6 euroa, aikuisilta peritään 12 euroa. Museolla on tarjolla myös perhelippu ja alle 3-vuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi.

Lipun numero 1001 omistaja maksoi 12 euroa mielellään.

– Hinta on sopiva, Leila Liedes kuittaa.

Lue myös: Tällainen on maailman ainoa Muumimuseo – Tarkoin varjeltu salaisuus paljastui hämyisäksi satumaailmaksi

Vihreiden puoluekokouksen pääasia, uuden puheenjohtajan valitseminen lykkääntyi pahoin lauantaina Tampereella.

Alun perin jäsenäänestyksen tulos piti julkistaa kahdelta iltapäivällä, mutta toisin kävi. Puoluesihteeri Lasse Miettinen kertoi, että syynä oli kömmähdys. Yksi laatikollinen ääniä oli jäänyt Helsinkiin.

– Helsinkiin jäi noin 400 ääntä, selitti puoluesihteeri Lasse Miettinen kiusallista tilannetta viideltä iltapäivällä.

Miettisen mukaan tulos kuitenkin valmistuu seitsemään mennessä, kun puuttuvat äänet on noudettu Tampereelle. Puoluekokousväki otti Miettisen tiedonannon vastaan nauruun remahtaen.

Ääntenlaskun viivästyminen – ja etenkin sen syy – nostatti humoristisia kommentteja myös Twitterissä.

Laatikko jäi välivaraston nurkkaan

Jäsenäänestys päättyi torstaina ja Tampereen puoluekokouksen tehtävänä on laskea äänet ja ilmoittaa tulos. Sen jälkeen jäsenäänestyksen voittaja nimitetään uudeksi puheenjohtajaksi.

– Pieleen meni, aivan ehdottomasti, puoluesihteeri Miettinen myönsi Ylelle.

Toisaalta hän painotti, että tapaus osittaa järjestelmän toimivan. Paljon pahempi vaihtoehto olisi ollut, että asiaa ei olisi huomattu ja uusi puheenjohtaja olisi valittu puutteellisilla äänillä.

– Onneksi virhe korjattiiin ja saatiin laskettua joka ikinen ääni.

Miettinen tarkentaa, että puuttuva äänilaatikko jäi Helsinigissä välivarastoon, jossa saapuneita ääniä säilytettiin puoluekokousta varten.

– Sitä ei välivaraston nurkasta oltu saatu Tampereen kuljetukseen mukaan.

Vihreillä oma tapansa äänestää

Vihreät käyttävät niin sanottua siirtoäänivaalitapaa. Siinä jäsenet ovat voineet äänestää useampaa ehdokasta paremmuusjärjestyksessä.

Jos yksikään ehdokas ei saa puolta ensisijaisista äänistä, viimeiseksi jääneen ehdokkaan siirtoäänet lasketaan tulokseen mukaan. Näin jatketaan, kunnes voittaja saa yli puolet äänistä.

Vihreiden puheenjohtajavaali on ratkennut. Puolueen uudeksi puheenjohtajaksi nousee jyväskyläläinen kansanedustaja Touko Aalto.

Kakkoseksi äänestyksessä jäi helsinkiläinen kansanedustaja Emma Kari, jonka äänisaalis oli lopulta tuntuvasti Aaltoa pienempi.

Jäsenäänestyksen tulokset ilmoitettiin viivästysten jälkeen vihreiden puoluekokouksessa Tampereella.

Touko Aalto kiitti kilpakumppaneitaan ja puoluetovereitaan.

– Me olemme joukkue, jossa jokainen on merkityksellinen. Vain sillä tavalla me voimme olla tätä maata muuttava voima ja voittaa suomalaisia taaksemme. Voin onnistua vain, jos olemme yhtä, Touko Aalto sanoi.

Muut ehdokkaat olivat puolueen varapuheenjohtaja Maria Ohisalo, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen, kansanedustaja Olli-Poika Parviainen ja kuusamolainen kaupunginvaltuutettu Mika Flöjt.