Ensimmäinen Jalmari Finnen Kiljuset-kirja ilmestyi vuonna 1914. Jo sitä ennen Jalmari Finne oli kirjoittanut Pääskynen-lehteen tarinoita Kiljusesta, ja ne olivat saaneet siellä suuren suosion.
Jalmari Finne kertoo omassa elämäkerrassaan, miten Helmi Krohn Pääskynen-lehdestä pyysi Finneä kirjoittamaan jotain hauskaa: "Ajattelin, että kuvaisin perhettä, jossa vanhemmat ovat yhtä valmiita kaikkiin hassutteluihin kuin lapsetkin."
Esikuvana Kiljusen herrasväelle ovat Jalmari Finnen kouluajalta tuntema lehtori Kiljander ja hänen kaksi poikaansa. Ensimmäisen kertomuksen kirjoittamisen Finne aloitti Mikaelin päivänä, mistä Mikael eli Mökö sai nimensä. Luru puolestaan sai nimensä Finnen luona asuneen koulupoika Lennart Oeschin mukaan.
Kun Jalmari Finne oli saanut tarpeellisen määrän Kiljusen herrasväen seikkailuja valmiiksi, päätti hän tarjota niitä kustantajalle. Siellä ei kuitenkaan uskottu Kiljusen herrasväen suosioon. Finne joutui kiristämään kustantajaa ja uhkasi tarjota seikkailuja jollekin muulle kustantajalle. Kustantaja suostui, eikä sen tarvinnut tätä myöhemmin katua. Ensimmäinen painos nimittäin loppui hetkessä. Vasta neljäs painos, joka oli suuruudeltaan 20 000 teosta, alkoi riittää.
Lopulta Finnekin halusi lopettaa Kiljuset
Kaikkiaan Jalmari Finne kirjoitti Kiljusen herrasväestä kahdeksan kirjaa. Viimeinen niistä ilmestyi vuonna 1925. Jalmari Finne myöntää elämäkerrassaan, että raha oli merkittävä motiivi Kiljusten kirjoittamiseen: "Jos tarvitsin rahaa, niin tiesin aina varmasti sitä saavani Kiljusilla ja siksi kirjoitin heihin uusia osia."
Finne kertoo kirjoittaneensa Kiljusia mielellään, mutta myöntää niiden kirjoittamisen alkaneen maistua puulta. Yleisö kuitenkin halusi Kiljusia. Niinpä Finne kirjoitti kirjan Kiljusten vallankumous, jossa hän poisti Kiljuset maasta ja luuli pääsevänsä Kiljusista eroon. Lapset vaativat Kiljusia takaisin, ja niin ilmestyi vielä Kiljuset palaavat.
Kiljusen herrasväki toi vauhtia suomalaiseen lastenkirjallisuuteen
Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja FL Marja Ihosen mielestä Jalmari Finnen Kiljusen herrasväki on omalla tavallaan lastenkirjallisuuden uranuurtaja Suomessa.
Kun Kiljusen herrasväen ensimmäinen kirja sata vuotta sitten ilmestyi, oli muu lastenkirjallisuus Suomessa vielä hyvin opettavaista ja käytöksen ja kasvatuksen suhteen esimerkillistä, eikä niissä hauskuutta ollut.
– Kiljusten herrasväen elämä on mielikuvituksellista ja lapset tarvitset ravintoa mielikuvitukseensa. Siinä mielessä Kiljuset olivat täysosuma, että lastenkirjallisuuteen saatiin vähän vauhtia.
Marja Ihosen mielestä Jalmari Finne avasi väylän sille, että huumori on sallittua. Finne salli myös sen, että aikuiset hahmot eivät olleetkaan ykstotisia ja esimerkillisiä, vaan hullunkuria ja käyttäytyvät miten sattuu.
Aikamatka menneisyyteen
Kun Kiljusen herrasväki 100 vuotta sitten ilmestyi, oli yhteiskuntamme vielä aivan toisenlainen kuin nykyään. Suomi ei ollut itsenäinen; elettiin alkavan teollisuusyhteiskunnan aikaa.
Kiljusen herrasväki onkin oman aikansa kuvaaja hevosvaunuineen, maaseutuyhteiskuntineen, höyryvetureineen ja Helsinki-kuvauksineen.
Kiljusen herrasväki on Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Marja Ihosen mielestä aikamatka menneisyyteen. Sitä kautta pääsee selville, millaista elämä oli isoisän tai isoäidin aikaan. Näin ollen nykylapsi ymmärtää Kiljusia oikein hyvin.
Mörö ja Luru voisivatkin olla nykyajan Tatu ja Patu.
– Jalmari Finne otti Kiljuset esille, eikä hän väitäkään, että kaikki lapset olisivat samanlaisia kuin Mökö ja Luru. Tatu ja Patu ovat myös sellaisia hahmoja. Siinä miten Tatu ja Patu näkevät maailman, on myös hyvin paljon kiljusmaista, sanoo Ihonen.
Jalmari Finnen sitaatit teoksesta Jalmari Finne: Ihmeellinen seikkailu (Gummerus 1939).