Risto tee maailmalle palvelus ja vedä ittes hirteen. Hintti. Pitäs hakata tollaset ristot. Tekis mieli tappaa toi homo.
Vihaviestit ovat poimintoja yhden Youtube-videon kommenttikentästä.
Youtubesta löytyy edelleen erään vuonna 2000 syntyneen tubettajan tekemä video, jolla Samuel Shipwayta herjataan. Sen on nähnyt lähes 400 000 ihmistä.
Julkaisun aikaan Shipway oli 14-vuotias.
Videolla puhutaan muun muassa nurkan taakse viemisestä, hakkaamisesta ja niskojen nurin vääntämisestä. Shipwaysta näytetään lähikuvia, esitellään hänen puhetapaansa ja sen jälkeen nauretaan päälle.
Nyt Shipway on 18-vuotias. Hän istuu lapsuudenkotinsa valkeassa olohuoneessa ja asettelee sanojaan. Yksittäisen tubettajan tekemä maalitusvideo on yhä mielessä.
– Siihen aikaan olin viiden vihatuimman ihmisen joukossa Suomen Youtubessa. Se yksi herjavideo vain ruokki vihapuhetta entisestään, Shipway sanoo.
Kuvauksista kiusatuksi
11-vuotiaana Samuel Shipway osallistui Kidsing-laulukilpailuun. Sattumalta toinen Risto Räppääjä -kirjojen kirjailijoista näki hänet esiintymässä.
– Muistaakseni se oli Tiina Nopola, joka minut huomasi. En joutunut edes koekuvauksiin, sain roolin suoraan, Shipway hymyilee.
Kyllä se sen verran osui, että minussa heräsi viha niitä ihmisiä kohtaan. Samuel Shipway
Siitä alkoivat kesäisin tehtävät kuvaukset, mutta myös koulukiusaaminen.
Moni muistaa Risto Räppääjän rooleista juuri Shipwayn: punaisen tukan, hymyn ja laulun Ei hätäpäivää.
Ensimmäisen elokuvan aikaan Shipway oli 12-vuotias. Shipwayn kolmas ja viimeinen Risto Räppääjä -elokuva kuvattiin juuri ennen kahdeksannen luokan alkua.
Shipway kävi yläkoulunsa Lempäälässä. Kuten kuvitella saattaa, yläkoulu ja reippaan Risto Räppääjän rooli eivät olleet helpoin yhdistelmä.
– Se oli selän takana puhumista, käytävillä naureskelua, pään aukomista. Kerran joku tuli käytävällä haromaan hiuksiani, että mitäs Risto.
Muutamat oppilaat ottivat punatukkaisen pojan erityisen lujasti silmätikukseen.
Välillä tuntui, että oman luokan ulkopuolella kaikki samanikäiset liittyivät naureskeluun.
– Kyllä se sen verran osui, että minussa heräsi viha niitä ihmisiä kohtaan.
Shipway voitti elokuvasta Risto Räppääjä ja liukas Lennart parhaan eurooppalaisen lapsinäyttelijän palkinnon Schlingelin elokuvafestivaaleilla.
Hänen tähdittämänsä kaikki kolme elokuvaa olivat vuoden katsotuimpien listoilla.
Silti Shipway joutui miettimään, olivatko elokuvat kiusaamisen arvoisia.
– Yläkoulu ei ollut minulle hyvää aikaa. Mietin pitkään, olisiko minua härnätty ilman Riston roolia. Luultavasti ei. Nykyään muistan ajoista ennemminkin elokuvat kuin kiusaajat.
Synkin jakso
Lempäälän yläkouluporukoista piti päästä kauas. Shipway haki ja pääsi sisään Tampereen yhteiskoulun ilmaisutaidon lukioon.
Vuoden 2018 alussa jotakin tapahtui Shipwayn mielessä ja kehossa. Oli ensimmäisen lukiovuoden kevättalvi. Alkoi syöksykierre, jonka syitä Shipway koettaa yhä selvittää kognitiivisessa terapiassa.
– Elämässäni ei tapahtunut mitään yllättävää tai dramaattista. Kuljin vain hitaasti kohti hajoamista. Yhtäkkiä tuntui, että en pysty istumaan oppituntia loppuun.
Ahdistus kasvoi ja alkoi tuntua voittamattomalta. Jokin pakotti räpyttämään silmiä. Tuntui, että kaikki tuijottavat. Uni katosi.
Ajatukset liikkuivat mielessä eestaas kuin pakon edessä.
– Se oli elämäni synkin ajanjakso. Todella vaikea. Muistan miettineeni, miksi tämä kaikki tapahtuu minulle, miksi hajoan, kun kaikki on hyvin.
Ulkona kevätaurinko jo lämmitti. Lukiokaverit suorittivat viimeisiä kursseja loppuun.
Shipway ei pystynyt lähtemään kotoa enää edes kauppaan.
– Sinä yhtenä yönä nukuin kaksi tuntia. Aamulla myönsin, että en kestä enää.
Kahden diagnoosin apu
Shipway sai apua ja kaksi diagnoosia. Hänellä todettiin Touretten syndrooma ja siihen liittyvä ocd eli pakko-oireinen häiriö.
– Minulle diagnoosit tulivat helpotuksena. Vihdoin tiesin, mistä olot ja oireet johtuivat. Ymmärsin, että niihin on lääkitys, terapiaa ja apua olemassa.
Pakko-oireiseen häiriöön liittyy usein ahdistusta. Mieleen tunkeutuvat ajatukset ja teot, joita on pakonomaisesti suoritettava. Vaikeimmillaan sairaus vie toimintakyvyn.
Pakko-oireet liittyvät usein puhtauteen ja järjestykseen. On esimerkiksi pakko pestä käsiä, on pakko tarkistaa, että levy on pois päältä tai ovi lukossa.
Osa joutuu esimerkiksi toistelemaan tiettyjä sanoja, toiset laskettelevat lukurimpsuja. Oireet lisääntyvät usein vaikeissa elämäntilanteissa.
Shipwaylla pakko-oireet ovat etenkin kehollisia, ne esiintyvät tic-oireiden kautta.
–Esimerkiksi räpsytän silmiäni aina tietyn määrän putkeen, hän kuvailee.
Tourettessa tic-oireet ovat yleisiä. Ne voivat olla esimerkiksi nenän tai huulten nykimistä, olkapäiden kohottelua tai irvistelyä.
Ne voivat esiintyä myös ääninä: puheena, äännähtelynä tai vaikkapa niiskauksina. Shipwayn arjessa pakko-oireet pakottavat toistoihin ja rituaaleihin.
Kognitiivisen terapian avulla Shipway on oppinut hillitsemään ja hallitsemaan oireitaan. Oikeat lääkkeet lopettivat kevään 2018 tuskaisen jakson.
Ainakaan nyt hän ei uskaltaisi lopettaa lääkitystään. Ilman lääkkeitä hän olisi jatkuvasti varuillaan, ärtyisä, levoton ja poissaoleva.
– Onhan se ristiriitaista, että kun käytän keinotekoista valmistetta, olen oma rento ja rauhallinen itseni. Mutta niin se on ja olen hyväksynyt sen, Shipway sanoo.
Kameran edessä ilman tubepersoonaa
Viimeisen vuoden aikana tubettajien mielenterveysongelmat ovat nousseet laajasti julkisuuteen.
Kun työväline ja markkinoitava tuote on oma persoona, palaute on henkilökohtaista. Harva ihminen tubemaailman ulkopuolelta tietää, millaisiin henkilökohtaisuuksiin vlogijulkisuudessa voidaan päätyä.
Haukutaan ihmistä, ei teosta eli videota, kuten Shipwayn kokema vihaposti osoittaa. Hänen vaikeimpana tubetusaikanaan yhdeksän kymmenestä kommentista oli vihaviesti.
– Kameran edessä olin aina minä, pelkkä Samuel. Minulla ei ollut mitään tubepersoonaa. Siksi minua kohtaan oli helppo hyökätä.
Samuel Shipway istuu ruokapöydän ääressä ja kertoo elämänsä kivuliaimmista ajoista samaan tapaan kuin joku toinen eilisestä päivästään.
Hän on avoin, suora ja rehellinen. Siitäkö Tubessa kiusaaminen johtui?
Shipway räpyttää silmiään ja hieraisee punaista tukkaansa. Hän miettii hetken ja vastaa.
– Olin helppo kohde. Entinen Risto Räppääjä ja tosi lapsellinen, vähän kummallinen persoona. Ja kyllä, ihan liian aito.
Vertaisille voimaa
Shipwayn rehellisyys ei silti mennyt hukkaan. Kun hän kertoi Tourette-diagnoosistaan verkossa, moni vertainen kertoi saaneensa voimaa.
– Tahdon auttaa muita millä keinolla tahansa. Puhumalla asioista ääneen joku toinen huomaa, että ei olekaan asioiden kanssa yksin.
Mielen tai kehon sairaus ei kysy lupaa, se vain tulee, ihmisestä ja elämästä riippumatta. Tämän ajatuksen Shipway tahtoi välittää tulemalla sairautensa kanssa esiin.
Osa Shipwayn faneista on seurannut häntä jo Risto Räppääjänä, sitten tubettajana ja nyt artistina.
– Mietin pitkään, uskallanko kertoa sairaudestani julkisesti. Sain niin paljon kiittävää palautetta, että tiesin tehneeni oikein. En todella ole ainoa nuori, joka kamppailee mielenterveyden tai ulkonäköpaineiden kanssa. Siksi näistä asioista täytyy puhua enemmän.
Vuoden 2018 kevät oli käänteentekevä myös Shipwayn musiikinteon kannalta. Kun mieli ja keho järkkyivät, ajatuksiin alkoi nousta sanoja. Sanoista syntyi lauluja, lauluista Shipwayn debyytti, räplevy Aika tappaa meidät.
Levy kertoo muun muassa mielenterveyden kanssa kamppailusta.
– Keväästä 2018 saakka olen kirjoittanut jonkun pätkän tai versen joka päivä.
Uusi vuosi tuo Shipwaylle ensimmäisen oman kodin ja muuton isoon kaupunkiin Tampereelle. Opiskelu jatkuu aikuislukion puolella. Toukokuussa julkaistaan Shipwayn toinen levy ja parisuhde tuntuu kukoistavan.
– Olin pessimisti ja odotin aina pahinta. Vasta tänä vuonna olen muuttunut optimistiksi. On perhe, tyttöystävä ja terveyttäkin. Kaikki on taas hyvin.
Lue lisää:
Moni tubettaja kärsii mielenterveysongelmista – kysyimme, miksi
"Lähimmäiseni on sanonut häpeävänsä minua" – 4 tarinaa siitä, kuinka pakko-oireet hallitsevat elämää