Tampereen Keskustorin pintaan on kivetty jäljet 1990-luvun lopulla suljetusta Viistokadusta. Keskustorin halki, Tampereen Teatterin kulmalta Raatihuoneen nurkalle kulkenut väylä on myös tatuoitu tuhansien tamperelaisten muistoihin.
Viistokatu on siitä mielenkiintoinen, että se ei suostu lepäämään haudassaan vaan nousee aika ajoin kummittelemaan. Muutaman vuoden hiljaisemman ajan jälkeen katu on noussut taas otsikoihin: viimeisimpänä valtuustoaloitteessa, jonka Aila Dündar-Järvinen (sd.) teki maanantaina Tampereen valtuustolle.
Mutta mistä oikein lähtee Viistokadun tarina? Miksi yksi väylä on niin tärkeä, että se ei suostu kuolemaan? Kysyimme asiaa kaupungin projektiarkkitehti Jouko Seppäseltä, joka tuntee Viistokadun vaiheet. Hänen mukaansa kadun historia kietoutuu melkeinpä tamperelaisten dna:han.
Maaston muodosta ja vanhasta kulkuyhteydestä johtuen Viistokatu on Tampereen ihon alla oleva asia. Jouko Seppänen
– Tässä mennään lähes geeniperimään. Jos katsotaan maaston muotoja ja miten Tampereen seudulla on liikuttu useita tuhansia vuosia sitten, on olemassa kulku-ura, joka on kulkenut harjuja pitkin ja ainakin 1500-luvulta lähtien on menty kosken yli Hämeensillan lähellä.
– On kerrottu, että Raatihuoneen kohdalla on ollut suokuoppa. Alkuperäinen tie kulki sillan yli, lähti teatterin kohdalta ja nousi Vanhankirkon mäkeen. Kirkonmäen muoto on vino ja kaareva, ja se johti kulkureitin luonnostaan nykyisen Kauppakadun suulle. Se oli kuiva kulkureitti, jota pitkin kosken sillalta pääsi kulkemaan.
– Maaston muodosta ja vanhasta kulkuyhteydestä johtuen Viistokatu on Tampereen ihon alla oleva asia. Se vain on tosi luonteva.
Osa pitkää, keskiaikaista kulkureittiä
Seppäsen mukaan Viistokatu on vain pieni osa satojen kilometrien mittaista reittiä, joka kulki Viipurin linnasta Korsholman linnaan Vaasaan. Viistokadun jatke, joka ensin kantoi nimeä Kauppiaskatu, taas syntyi näille vanhoille kulkijoiden jalansijoille silloin, kun Tampereen kaupunkia perustettiin vuonna 1779.
– Piti olla sellainen katu, mihin porvarit pystyivät muuttamaan. Kun kauppiaskatu piti perustaa johonkin, tämä vanha kulkuyhteys oli se, mihin uuteen kaupunkiin tulevat porvarit asettuivat.
Kauppiaskatu oli pitkään Tampereen keskeisin kulkureitti. 1800-luvun lopulla pääkadun roolin nappasi Hämeenkatu. Seppänen ajoittaa muutoksen rautatien tuloon.
– Kun rautatie tuli 1876 Tampereelle, silloin piti myös länsipuolelta kaupunkia saada suora yhteys rautatieasemalle. Tuolloin Hämeenkatu muodostui sellaiseksi kuin se on.
Kauppakatu ja sen jatkeena oleva Viistokatu oli pitkään joukkoliikenteen käytössä.
– Monet muistavat bussit Viistokadun varrella. Aika luontevaa oli, se jakoi joukkoliikennnettä sopivasti katuverkkoon.
Viistokadun paluussa voi olla järkeä - tai sitten ei
Viistokadulla on siis selkeä historiallinen oikeutus. Tamperella on kuitenkin joukko ihmisiä, joiden näkemyksen mukaan sillä edelleen olisi myös liikennepoliittinen merkitys. Kun Viistokatu 1990-luvulla suljettiin se oli monen mielestä virhe, joka lopullisesti sotki keskustan liikenteen.
Seppänen ei itse ollut 1990-luvulla kaupunkisuunnitelmia tekemässä, mutta hän on kiinnostuneena seurannut siitä käytyä ja käytävää keskustelua.
– Oma näkemykseni on se, että kaupungissa ei voi ajatella, että on virhe tai väärin tehdä jokin ratkaisu. Kaupunki on elävä organismi, joka elää ja muuttuu koko ajan ja sen täytyy voida muuttua.
On aika helppo ottaa se käyttöön, jos ajatukset kirkastuvat siihen, että siitä saataisiin uutta apua. Jouko Seppänen
– Muutoksiin vaikuttavat yleensä isot kokonaisratkaisut. Kaikkien kaupunkien keskustojen kehittämisessä joudutaan myös tekemään isoja kompromisseja liikenteen suhteen, jotta keskustat olisivat kaupunkilaisille eikä autoille.
Esimerkiksi rakenteilla oleva raitiotie voi muuttaa Tampereen keskustaa niin, että Viistokadussa voisikin taas olla järkeä.
– Katsotaan nyt, miten ratikka asettuu Hämeenkadulle. Keskustorillakin Viistokadun jälki on nähtävillä, yhteys on suorana olemassa. On aika helppo ottaa se käyttöön, jos ajatukset kirkastuvat siihen, että siitä saataisiin uutta apua, Seppänen sanoo.
Seppänen kuitenkin painottaa, että kommenttia ei pidä lukea niin, että hän kaupungin arkkitehtina ehdottaisi Viistokadun avaamista. Seppäsen mukaan Kauppakatu on niin kapea, että sinne ei voi isoa määrää liikennettä ohjata. Mutta mahdollisuuksia pitää katsoa avoimin mielin.
– Kaupunkirakenteessa täytyy olla vaihtoehtoja. Esimerkiksi Rantatunneli toi kokonaan uusia mahdollisuuksia, jotka vasta nyt alkavat pikku hiljaa näkyä. Kun ratikka asettuu Hämeenkadulle nähdään, mitä pitää tehdä ja missä ovat ne uudet vaihtoehdot.
Karttojen alla elää ihmisten kaupunki
Viistokadulla on tamperelaisille myös eräänlaista symboliarvoa, siihen liittyy muistoja ja tunnetta "paremmista ajoista". Kadun sulkeminen sijoittuu aikaan, jolloin monen mielestä asiat olivat "niin kuin ennen ja vielä hyvin".
Projektiarkkitehti Jouko Seppänen pohtii työkseen Tampereen kaupunkirakennetta. Kuinka paljon suunnittelijat antavat arvoa ihmisten tunteille? Pitäisikö niille ylipäätään antaa arvoa?
– Ihmisten ajatuksilla pitäisi olla meille suunnittelijoille paljon suurempikin arvo, kuin mikä niillä on yleensä, Seppänen sanoo.
Karttojen kaupungin alla on usein se ihmisten kaupunki.
– Yhteisöissä on semmoisia kulkureittejä, jotka saattavat olla merkityksellisiä käyttäjille, vaikka niitä ei näy välttämättä kartassa eikä katuverkossa. Kaikki tietävät esimerkiksi, minkä kahden pensasaidan välistä pääsee pientä savikujaa pitkin rantaan. Aina tieto ei tule suunnitteluun asti, mutta se on mahdollista tehdä näkyväksi.
Seppänen ei väheksy sitä, että kaupunkilaiset haikailevat Viistokadun perään.
Viistokatu on kulttuurimuistiin kuuluva asia, eikä meidän sitä kannata hylätä. Jouko Seppänen
– Arvostan tunnepuolta erittäin suuresti, koska siihen liittyy pitkä jatkumo. Viistokatu on kulttuurimuistiin kuuluva asia, eikä meidän sitä kannata hylätä.
Seppänen uskoo, että keskustelu jatkuu.
– Siinä ei ole rakennuksia, eikä siihen tule niitä. Viistokadusta tullaan keskustelemaan varmasti todella monesta näkökulmasta vuosia eteenpäin tästäkin.