Kahdeksan vuotta sitten Nelly Hakkarainen lähti Tampereelta Saksaan opiskelemaan. Vuodet vierähtivät Berliinissä, missä Nelly Hakkarainen sekä opiskeli että teki töitä tanssijana.

Tänä kesänä hän palasi yhdessä miehensä kanssa Suomeen. Helsingin yliopistossa alkoivat taiteen tutkimuksen opinnot.

Koska alkuun parilla ei ollut virallista osoitetta, he ottivat kännykkäliittymät Nellyn isän nimiin. Elokuussa kun maistraatti oli vahvistanut osoitteen, he yrittivät siirtää kännykät omiin nimiinsä.

Se ei ollutkaan niin helppoa kuin luulisi.

– Meidän piti mennä Telian liikkeeseen, koska asian pystyi hoitamaan vain asiakaspalvelussa. Puhuimme ainakin kolmen asiakaspalvelijan kanssa, Nelly Hakkarainen kertoo.

– Minulta kysyttiin, voidaanko luottotietoni tarkistaa. Sanoin että joo, koska minulla ei ole ollut koskaan mitään maksuhäiriöitä tai luottotiedoissa ongelmaa.

Asiantuntija: Tulee monelle ikävänä yllätyksenä

Yllätys oli suuri, kun lokakuun alussa Hakkarainen sai kotiinsa 340 euron laskun Telialta.

– Luulin sitä huijauskirjeeksi ensin, kun puhuimme kolmen asiakaspalvelijan kanssa, eikä kukaan maininnut tällaisesta.

Sitten Nelly Hakkarainen alkoi googlailla ja selvisi, että matkapuhelinliittymästä voidaan periä ennakkomaksua.

Viestintäviraston lakimies Markus Ström sanoo, että moni hämmästyy ennakkoon peritystä vakuudesta. Laissa ei ole yksiselitteistä vastausta siihen, milloin ja miten tästä vakuusmaksusta pitää kertoa.

– Monelle ulkomailla asuneelle vakuus ja sen suuruus tulee ikävänä yllätyksenä heidän muuttaessaan Suomeen.

Viestintävirasto päivitti tänä vuonna ohjeita, koska kuluttajilta tulee yhteydenottoja aiheesta kuluttajaviranomaisille.

Kuluttajat ovat olleet tyytymättömiä suuriksi kokemiinsa vakuuksien määriin ja vakuuksien vaatimisen perusteisiin.

Maksu voi tulla, vaikka luottotiedot ovat kunnossa

Teleyritys voi vaatia viestintäpalvelusopimuksesta vakuutta olemassa olevan maksuhäiriömerkinnän perusteella.

Nelly Hakkaraisella on kuitenkin luottotiedot kunnossa, ja häneltä pyydettiin ennakkomaksu silti.

Maksuhäiriötiedot säilyvät vain 2–5 vuotta. Voi olla, että teleyritys katsoi, ettei sillä ole riittävästi tietoa, koska Hakkarainen oli kahdeksan vuotta ulkomailla. Viestintäviraston mukaan maksua voi periä myös silloin.

– Jos kuluttajan luottotietoja ei voida esimerkiksi ulkomailla asumisen takia tarpeeksi selvittää, voi tämä olla Viestintäviraston näkemyksen mukaan olla tuon pykälän mukainen muu erityinen syy, Markus Ström sanoo.

Tuhansia vuosittain

Yle kysyi asiaa suurimmilta operaattoreilta. Telian mukaan ennakko perustuu yleisiin toimitusehtoihin asiakkaalle.

– Huomioimme aina päätöksen yhteydessä asiakkaan kokonaistilanteen. Jos saamme tarvittavaa tietoa asiakkaan tilanteesta, voidaan ennakkoa pienentää tai perua, Timo Saxén Telian viestinnästä kertoo.

Telian mukaan ennakkomaksulla kuitataan asiakkaan laskuja.

– Tuo 340 on tavanomainen ennakko mobiililiittymästä esimerkiksi asiakkaille, joilla on suomalainen henkilötunnus ja jotka ovat asuneet alle vuoden Suomessa.

Elisan liiketoimintajohtaja Jan Virkki sanoo, että kaikista tilauksista arviolta kymmenelle prosentille määräytyy vakuusmaksupyyntö. Tässä tilastossa ovat myös samojen henkilöiden toistuvat tilausyritykset.

Vakuuspyyntöjä asiakkaille, joiden luottotietoja ei pystytä tarkastamaan riittävällä tasolla, lähetetään joitakin tuhansia vuosittain.

– Kaikki syyt ja määräytymisperusteet yhteenlaskettuna määrät ovat jo huomattavasti korkeammat, Virkki sanoo.

Ei tule välttämättä puheeksi

Elisa perii vakuusmaksua useasta eri syystä.

– Esimerkiksi asiakkaan luottotietoja tai osoitetta ei voida selvittää, maksuhistoria puuttuu tai se on puutteellinen, myös tilattujen palveluiden tai tuotteiden määrä ja arvo voivat vaikuttaa. Tämän lisäksi vakuusmaksu voi olla mahdollinen asiakkaalla olevien maksuhäiriöiden perusteella, Jan Virkki sanoo.

300 euron vakuusmaksu tarkoittaisi Elisalla sitä, että mukana tilauksessa on myös suhteellisen arvokas puhelin. Liittymä voidaan avata ilman vakuusmaksua, jos palveluita rajataan.

En halua sitoutua yhteen puhelinfirmaan niin kauaksi aikaa, että saan maksuista kerättyä 340 euroa. Nelly Hakkarainen

Vakuusmaksu ei tule Virkin mukaan yllätyksenä, jos henkilöllä on maksuhäiriötä.

– Esimerkiksi ”paluumuuttotilanteet” saattavat hieman yllättävällä tavalla aiheuttaa vakuusmaksupyynnön puhtaasti sen takia, että maksuhistoriassa on aukkoja. Tämä tausta ei välttämättä ilmene myyntihetkellä ja on ilmiönä suhteellisen harvinainen, josta syystä asia ei välttämättä tule puheeksi myöskään tilaustilanteessa, Virkki sanoo.

Myös DNA voi periä vakuusmaksua, jos asiakkaan luottotietoja ei saada tarkistettua Suomen luottotietorekistereistä

– Vakuusmaksun suuruus on keskimäärin 170–340 euroa riippuen asiakkaan tilaamista palveluista. Vuosittain näitä asetetaan ehkä muutama sata. Voimme tarjota asiakkaalle puhe- tai dataliittymän näissä tapauksissa myös ilman vakuutta, mikäli sovimme asiakkaan kanssa liittymän rajoitetusta käytöstä, toisin sanoen liittymään asetetaan estoluokat muun muassa palvelunumeroihin, DNA:n laskutus- ja luotonhallinnan yksikönpäällikkö Kalle Eriksson sanoo.

Nelly Hakkaraista ärsytti, ettei hänen luottohistoriaansa pystytty tutkimaan Suomessa Saksassa olon takia.

– Olen asunut kuitenkin Saksassa, joka on myös Euroopan unionin maa. Kyllähän luottotiedot pitäisi pystyä tarkistamaan kansainvälisesti.

"Melkein kahden vuoden liittymämaksut"

Vakuusmaksu hyvitetään tulevissa laskuissa. Silti 340 euroa on Nelly Hakkaraisen mielestä suuri summa, jos miettii nykyisiä kuukausittaisia puhelu- ja nettihintoja.

– Se on melkein kahden vuoden liittymämaksut. Mitä jos ihminen tulee Suomeen vain vuodeksi vaihto-oppilaaksi? Silloin hän maksaa enemmän ennakkomaksua kuin maksaisi puhelimen käytöstä.

Kännykkäliittymällä voidaan saada aikaiseksi lyhyessä ajassa suuri lasku, esimerkiksi ulkomailla matkustaessa tai jos sitä käytetään lisämaksullisten palveluiden hankintaan. Markus Ström

Viestintäviraston mukaan operaattoreiden yleisesti edellyttämä noin 300 euron maksu ei ole kohtuuttoman suuri.

– Kännykkäliittymällä voidaan saada aikaiseksi lyhyessä ajassa suuri lasku, esimerkiksi ulkomailla matkustaessa tai jos sitä käytetään lisämaksullisten palveluiden hankintaan, Markus Ström sanoo.

Pitää olla perusteltu epäily

Pelkkä ulkomailla asuminen ei ole ainoa syy vaatia ennakkomaksua.

– Mikä tahansa ulkomailla asuttu aika ei ole peruste vaatia vakuutta. Kannanoton mukaan esimerkiksi yksinomaan se seikka, että kuluttaja on asunut viimeisen kahden vuoden aikana vuoden yhtäjaksoisesti ulkomailla, ei ole sellaisenaan laissa tarkoitettu erityinen syy, jonka perusteella teleyrityksellä olisi mahdollisuus vaatia vakuutta, Markus Ström sanoo.

Jos teleyritys vaatii vakuutta tai ennakkomaksua, syyn pitää olla sellainen, että on perusteltu syy epäillä maksujen jäädä maksamatta.

Jos kuluttaja on vasta muuttanut maahan, eikä luottotiedoista ole käytettävissä riittävää selvitystä, teleyrityksen pitäisi lakimies Markus Strömin mukaan ottaa huomioon kuluttajan oma selvitys taloudellista asemastaan.

– Vakuuden vaatiminen on lähtökohtaisesti perusteltua, jos henkilöllä ei ole pysyvää asuinpaikkaa ja osoitetta Suomessa. Vakuuden vaatiminen on mahdollista myös esimerkiksi silloin, kun kuluttajalla on maksamattomia ja erääntyneitä maksuja teleyritykselle.

Myös Nelly Hakkaraisen Saksassa asunut aviomies avasi liittymän. Pariskunta ei halunnut kahta 340 euron ennakkomaksua eli 680 euron kustannusta. Siksi he siirsivät liittymät takaisin Nelly Hakkaraisen isän alle.

– En halua sitoutua yhteen puhelinfirmaan niin kauaksi aikaa, että saan maksuista kerättyä 340 euroa.

Jos haluaa välttyä ennakkomaksulta, voi käyttää prepaid-liittymää. Sellaista Nelly Hakkarainen oli käyttänyt Saksassa, mutta hän luuli, että kotimaassa olisi toisin.

Pirkanmaan käräjäoikeudessa käsitellään kokaiinivyyhtiä.

Jutussa vaaditaan pääepäillylle neljän vuoden vankeusrangaistusta törkeästä huumausainerikoksesta.

Haastehakemuksen mukaan hän on hankkinut vajaat 500 grammaa kokaiinia, josta valtaosan hän on myynyt. Rikokset ovat tapahtuneet vuoden 2016 syksystä vuoden 2018 kevääseen.

Päätekijäksi epäilty on myynyt kokaiinia keskimäärin 110 euron grammahinnalla eli hyötynyt rikoksesta yli 50 000 euroa.

Kokaiinin lisäksi juttuvyyhdissä on myyty ja ostettu muun muassa kannabista ja subutexia.

Kahdelle muulle syytetylle vaaditaan kolmen vuoden sekä kolmen vuoden ja kahden kuukauden vankeutta.

Toisiinsa yhteydessä olevissa eri huumeisiin liittyvissä rikoksissa on yhteensä 17 syytettyä. Heistä osalle vaaditaan ehdollista vankeutta, osalle sakkoja.

Sisä-Suomen poliisi pääsi liigan jäljille keväällä.

Lue lisää:

Iso kokaiiniliiga jäi kiinni Tampereella, peräti 17 epäiltyä – "Taistelu on hävitty, mutta sotaa ei"

Koulupäivien aloitusta myöhennetään Tampereella. Ensi syksystä alkaen Tampereen perusopetuksessa kaikki koulut alkavat aikaisintaan kello 8.15–8.45.

Tutkimustulosten mukaan murrosikäisten koulupäivän olisi hyvä alkaa myöhemmin kuin kahdeksalta. Siitä syystä Tampereen kaupunki suosittelee, että yläkoululaisen koulu alkaa aikaisintaan puoli yhdeksältä.

Tampereella taustalla oli kaupunginvaltuutettu Aila Dündar-Järvisen (sd.) valtuustoaloite. Koulujen myöhentämistä on pohdittu myös muualla Suomessa.

Kävimme kysymässä Tampereen Sammon koulussa, miltä myöhäisemmät aamut tuntuvat.

Käytävällä vastaan tulevat seitsemäsluokkalaiset Emilia Erholtz, Etta Kuusinen ja Peppi Vallenius. Heidän koulunsa alkaa kolmena aamuna kahdeksalta. Kahtena on aamutreenit ennen koulua.

– Kyllä minä ainakin ihan tykkäisin, jos ei tarvisi tulla kahdeksalta kouluun, Peppi Vallenius sanoo.

Hän tulee liikuntapainotteiseen kouluun Nokialta. Kahdeksan aamuina joutuu heräämään ennen kuutta.

– Herään joskus 5.40, koska asun Nokialla. Minulla on ensin aamujää, normaalisti tulen bussilla kouluun.

Koulun alkaminen myöhemmin auttaisi Valleniusta, koska hänelle ei tulisi niin kiire kouluun.

Myös Tampereella asuvat kaverit kiittävät muutosta.

– Itsellä jää usein lähtö viime tinkaan. Jos koulu alkaa myöhemmin, ehtisi paremmin ja saisi nukuttua paremmin, kun ei olisi niin kova stressi siitä, että saa nukuttua tarpeeksi, Etta Kuusinen sanoo.

"Kaikki vaan suunnilleen nukkuu"

Nuorten mukaan kahdeksan aamut näkyvät tunneilla.

– Joskus voi olla tosi levotonta siksi, että voi olla väsynyttä tai sitten kukaan ei jaksa tehdä mitään, kaikki vaan suunnilleen nukkuu. Varsinkin aikaisina aamuina tai aamutreeniaamuina huomaa kyllä sitä väsymystä, Etta Kuusinen sanoo.

Milloin on kaikkein pirtein aika opiskella, milloin menee oppi parhaiten päähän?

– Ehkä siinä kymmenen maissa tai siinä kun on aamuväsymykset jo ohi, Emilia Erholtz sanoo.

Muutamissa Tampereen kouluissa aamuja on jo myöhennetty. Osassa kouluja tunnit voivat alkaa yhdeksältä aamulla. Opettajien mukaan oppilaat ovat vastaanottavaisimmallaan aamun ensimmäisillä tunneilla.

Kieltenopettaja Kirsi Ahtola uskoo, että koulupäivien myöhentäminen lisää oppilaiden virkeyttä.

– Aika usein aamupäivän tunnit ovat rauhallisempia, että pystytään paljon paremmin käymään asioita läpi, jos verrataan vaikka perjantain kahdesta kolmeen ruotsin tunnilla.

Parhaimmat tunnit opettaa ovat Ahtolan mukaan kello 9–11.

– Kahdeksasta yhdeksään on uneliasta porukkaa.

Ei ihan simppeli asia

Siirto myöhempään koulupäivään ei ole ihan yksinkertaista. Alakouluissa on usein jakotunteja. Jos koulu alkaa yhdeksältä, toisen ryhmän tunnin alkavat vasta kymmeneltä. Myös koulukyydeistä voi tulla ongelmia.

Myös pienten koululaisten aamut yksin pitenisivät, jos vanhemmat ovat työssä.

Kokonaan koulupäivien aloittaminen vasta yhdeksältä edellyttäisi erityisesti yläkouluikäisillä kaupungin mukaan niin useita tunti- ja ryhmävaihtoehtoja, että koulupäivät jatkuisivat jopa kello 17:ään. Tämä vaikeuttaisi oppilaiden harrastamista.

Rehtori Maaret Tervonen sanoo, että monella Sammon koulun oppilaalla alkaa treenit jo kolmelta iltapäivällä.

– Tämä vaikeuttaa nuorten pääsemistä harrastuksiin. Meidän on pakko miettiä uutta päiväjärjestystä. Tämä ei ole ihan simppeli asia.

Etta Kuusinen toivoo, että koulupäivät eivät veny.

– Treenit alkavat jo alkaisin. Jos treenit myöhästyvät, nukkumaanmeno myöhästyy.

Rauhallisin tunti

Sammon koulussa suurin ongelma tulee ruokailun säätämisestä.

– Ruokala on pieni ja meillä syö vajaat 800 oppilasta joka päivä. Aikataulu on todella tiukka jo nyt, se tulee olemaan haastavin asia, rehtori Tervonen sanoo.

Tervosen mukaan vartti tai puoli tuntia aikaisemmin ei ole kuitenkaan kynnyskysymys. Tärkeintä on, ettei koulupäivä veny liikaa.

– Aamutunnit ovat usein rauhallisia. Oppilaat ovat väsyneitä, mutta kahdeksan tunti on yleensä rauhallisin tunti. Iltapäivällä verensokeri laskee eikä oppi mene perille ja on levotonta, Tervonen sanoo.

Lue lisää:

Tampereella aloitetaan ensi syksynä koulupäivät nykyistä myöhemminTampereella aloitetaan ensi syksynä koulupäivät nykyistä myöhemmin

Kahdeksan kouluaamuista luopuminen etenee Helsingissä: "Teini-ikäisille liian aikaisia"

Kouluun vasta yhdeksäksi? Unitutkija: "Parantaisi kaikkien elämänlaatua ja koulusuorituksia"

Helsinki lykkäsi päätöstä kouluaamujen myöhäistämisestä – "Asia on paisunut massiiviseksi"

Pirkanmaan pelastuslaitos sai lauantaina iltayhdeksän maissa hälytyksen Kangasalla Valimontieltä syttyneestä suuresta rakennuspalosta.

Paikalle lähti toistakymmentä pelastuslaitoksen yksikköä.

Pelastuslaitos kertoo. että tulessa on tyhjillään oleva betonitehdashalli.

Pelastuslaitoksen mukaan ei ole tiedossa, että kukaan olisi ollut sisällä hallissa palon syttymishetkellä.

Sammutustyöt ovat parhaillaan käynnissä ja alueen vesijohtoverkostosta otetaan runsaasti sammutusvettä.

Tulipalosta aiheutuu runsaasti savua, joka leviää Pikonkankaan kautta kohti Kangasalan keskustaa.

Tamperelainen Markku Aulanko ihastui yhdeksänvuotiaana sirkukseen. Elettiin 1950-luvun loppupuolta, jolloin Tarzan-kirjat kiehtoivat nuorta miestä.

Niissä seikkaili eksoottisia eläimiä, kuten tiikereitä ja leijonia. Samaisia petoja pääsi vielä tuolloin näkemään sirkuksissa, joissa eläimet esiintyivät rautahäkeissään.

Vartuttuaan Aulanko pääsi kesätöihin Linnanmäelle. Siellä hän toimi juontajana, joka kertoi meneillään olevista ohjelmanumeroista. Eräs sellainen oli päättyä onnettomasti, kun salaman säikähdyttämä tiikeri ponkaisi kohti häkin seinää. Yleisö ryntäsi pakoon, kun osa seinästä antoi periksi.

Aulanko kiirehti pitämään häkkiä pystyssä tiikerin ollessa vastakkaisella puolella. Pian paikalle ehätti myös eläinten kouluttajan veli, jonka toisen käden karhu oli syönyt.

– Jälkeenpäin sekä polvet että ääni vapisivat, kun kerroin yleisölle, että mitään hätää ei ole.

Tiikerin lisäksi Linnanmäen huvipuistossa on ollut muitakin eläimiä, muiden muassa norsunpoikanen Citta, jota tässä Elävän arkiston tallenteessa kylvetetään.

Hokemat tarttuivat tv-katsojiin

Vuonna 1972 Markku Aulanko ryhtyi keräämään sirkukseen liittyviä esineitä. Nyt hänellä on kerrostalon kellarissa kokoelma, joka sisältää muun muassa julisteita, kirjoja, ohjelmalehtisiä, asuja sekä erilaisia esiintymisvälineitä.

Kipinän keräilyyn sytytti taikurimestari Solmu Mäkelä, joka haaveili elinaikanaan sirkusmuseon perustamisesta Suomeen. Mäkelä keräsi uransa aikana vaikuttavan, jopa 10 000 sirkusjulisteen kokoelman.

Yhteistyö Mäkelän kanssa alkoi jo Aulangon nuoruusvuosina Linnanmäellä jatkuen aina viime kesään eli Mäkelän menehtymiseen saakka.

Erityisellä lämmöllä Markku Aulanko muistaa 1960-luvulla tv:ssä esitettyä Sirkus Papukaijaa. Lastenohjelman tähtiä olivat muun muassa Onni-klovni sekä fakiiri Kronblom, jonka hokeman suolaa, suolaa enemmän suolaa, monet vieläkin muistavat.

Kokoelman aarteisiin kuuluu Onni-klovnin housut, joiden sisällä on kosolti taskuja. Niissä taiteilija säilytti muun muassa monenlaista tempuissa tarvittavaa rekvisiittaa.

– Housuissa saattoi olla eri kohtaukset sisältävä käsikirjoituskin, koska Onni jossain vaiheessa myös ohjasi tv-ohjelmaa.

Sirkusmuseolle olisi tarvetta

Keskustelu kokoelman tulevaisuudesta saa Markku Aulangon haikeaksi. Nykyisen näyttelytilan katto Tampereen Tammelassa revitään auki, kun kerrostalon piha maisemoidaan uudestaan.

Muutoksen aiheuttaa piharemontti, koska pihan kansi on huonossa kunnossa. Näyttelytilana toimivan kellarin kohtalosta ei Aulangolla ole tietoa.

– Näillä näkymin siirrän vuoden vaihteessa tavarat johonkin varastoon.

Mieluiten Markku Aulanko haluaisi kokoelmansa sirkusmuseoon, jos sellainen Suomessa olisi. Hän pitää ongelmana sitä, ettei maassa ole tällä hetkellä organisaatiota, joka huolehtisi sirkus-, varietee- ja tivoliperinteestä.

Lue myös:

Solmu Mäkelä oli herrasmies ja taikuri, joka keräsi harvinaisen kokoelman – nyt sen kohtalo huolestuttaa kollegoita (30.7.2018)

Tivolit ovat kiertäneet Suomea jo 130 vuotta – perinne alkoi teltasta Keravalla (30.4.2018)

Simo aloitti päihteiden käytön teininä, ensin alkoholilla. 15–18-vuotiaana hän kokeili mm. kannabista ja ekstaasia. Kunnolla Simo jäi huumekoukkuun, kun hän valmistui ammattikorkeakoulusta insinööriksi muutama vuosi sitten.

– Ajattelin pitää välivuoden. Se lähti vähän käsistä se käyttö, Simo sanoo.

Tällä hetkellä pahin huume, mihin Simo on koukussa, on suonensisäinen amfetamiini.

– Tuli käytyä ulkomailla muutama vuosi takaperin. Siellä kokeilin crackia. Jäin sitte näihin nopeisiin aineisiin koukkuun – sitä hakee samaa tunnetta täällä Tampereen piristä.

Markuksen koukuttuminen tapahtui vieläkin nopeammin. Ensimmäisen kerran hän kokeili kovia huumeita 14-vuotiaana, 15-vuotiaana suonensisäisten huumeiden käyttö oli jo päivittäistä.

– Kaveri oli pari vuotta vanhempi. Se sai jostain aluksi pieniä määriä subutexia. Piikitettiin sitä suoneen. Aluksi siitä tuli hyvä olo, Markus sanoo.

Alaikäisenä huumeiden vetämiseen tuli taukoja, kun Markus passitettiin katkolle laitokseen. Markus pystyi kuitenkin suorittamaan peruskoulun ja aloitti lukiotakin, mutta sitten päihteet veivät.

– Rupes tutustumaan enempi porukoihin. Mä olen aina päässyt helposti sisäpiiriin. Sitä rupes menemään vaan enemmän ja enemmän. Aiemmin, jos oli päivä välissä, niin sitten oli päivä välissä. Mutta aika nopeesti se meni siihen, että koko ajan on pakko saada.

Tampereella arvioidaan olevan jopa 1500 ihmistä, jotka käyttävät kannabista kovempia huumeita. Poliisin mukaan käyttö on viimeisen kahden vuoden aikana yleistynyt ja tullut myös näkyvämmäksi. Käyttäjät ovat osa Tampereen katukuvaa. Tampereen jätevedestä löytyy yleisesti jäämiä kokaiinista, amfetamiinista, metamfetamiinista ja ekstaasista (Aamulehti).

Tampereen huumetilanteesta on kirjoitettu paljon. Huumehoito saa rajua kritiikkiä. Yleensä haastatellaan asiantuntijoita, omaisia, virkamiehiä ja huumeista kauan sitten irti päässeitä. Tässä jutussa äänen saavat käyttäjät. Kutsumme heitä Markukseksi ja Simoksi.

Pyysimme Simoa ja Markusta kertomaan, millaista on elää huumekoukussa Tampereella. Miehet eivät tunne toisiaan ja haastattelimme heitä erikseen.

Helppoa mutta pelottavaa

Huumeiden ostaminen on Tampereella helppoa. Homma pyörii samalla tavalla kuin monessa muussakin kaupungissa Suomessa. Kaupat sovitaan netissä: pimeässä Tor-verkossa tai anonyymisti toimivan sivuston keskusteluissa.

Tampereella treffit sovitaan vaikka Keskustorille – aineet ja raha vaihtavat omistajaa hiukan sivummalla.

Esimerkiksi gramma amfetamiinia maksaa noin 40 euroa. Tavaran laatu on kuitenkin niin vaihteleva, että käyttäjiä pelottaa.

– Se on ihan arpapeliä. Kuka tahansa voi myydä mitä tahansa, Simo sanoo.

Simokin on pari kertaa ostanut sokeria amfetamiinina. Hän kertoo, että Tampereella myytävällä amfetamiinilla on oma lempinimi, tamfetamiini.

– Sillä nimellä se tunnetaan muuallakin Suomessa. Se on niin huonolaatuista ja jatkettua. Aina on vaarana, että sitä on jatkanut joku, joka ei tiedä jatkamisesta mitään.

On semmosiakin vauhteja ollut kavereilla, että suonet on menny ihan tukkoon. Markus, 23

Samaa sanoo Markus. Hän itse on käyttänyt pääasiassa suonensisäisesti buprenorfiinia, jota on esimerkiksi korvaushoitolääkkeinä käytetyssä Subutexissa ja Suboxonessa.

– Piriä ostaisin hyvin harvoilta, verkosta en koskaan. Tiedän kuinka paljon ja millä kaikella järkyttävällä skeidalla ihmiset epätoivoissaan amfetamiinia jatkavat, Markus sanoo.

– On semmosiakin vauhteja ollut kavereilla, että suonet on menny ihan tukkoon, Markus kuvailee epäpuhtaan amfetamiinin piikittämisen seurauksia.

Kadulla on kadun säännöt

Poliisin mukaan Tampereella katukaupassa myydään tällä hetkellä yleisimmin kannabistuotteita ja amfetamiinia tai sen johdannaisia. Myös subutex- ja ekstaasitabletteja on liikkeellä paljon.

Simo ja Markus kertovat, että lähes kaikkia mahdollisia aineita on saatavilla, mutta esimerkiksi heroiini myydään suljetummissa ringeissä; pitää tietää ihmiset, joilta sitä saa.

Omaa kieltään huumekaupan kasvusta kertoo se, että poliisi on tehnyt lähikuukausina useita isoja takavarikkoja, joissa on saatu markkinoilta pois suuria määriä esimerkiksi amfetamiinia ja kokaiinia sekä ekstaasi- ja subutex-tabletteja.

On sitäkin nähty, että kahdeksantoistakesäset tulee myyntipaikalle. Simo, 28

Vuositasolla Tampereella paljastuu noin 1700 huumausainerikosta, mutta poliisi arvioi, että se on vain 5 prosenttia kaupungin koko huumemarkkinoista. Vastikään Tampereen käräjäoikeus antoi pitkiä tuomioita ison kansainvälisen liigan jäsenille, jotka toivat Suomeen yli 19 kiloa amfetamiinia.

Myyntiorganisaatiossa välikäsinä olevat ovat monesti itsekin käyttäjiä. Myös Markus on myynyt huumeita ja varastellut rahoittaakseen oman käyttönsä. Rikosrekisterissä on merkintöjä mm. huumausaineiden käyttörikoksista ja hallussapidosta, teräaseen ja vaarallisen esineen hallussapidosta sekä virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta. Myynnistä hän ei ole jäänyt kiinni.

Sekä Simo että Markus kertovat, että viime vuosina elämä kadulla on muuttunut arvaamattomaksi.

– On sitäkin nähty, että kahdeksantoistakesäset tulee myyntipaikalle. Pikkupojat pelaa isojen poikien liigassa. Jotkut pyydetään mestoille ja ryöstetään porukalla, Simo sanoo.

Markus vertaa huumemaailmaa gorillalaumaan, jossa selvitäkseen pitää oppia säännöt. Velkaa ei kannata jäädä, ainakaan väärille ihmisille. Jos jää kiinni poliisille, on paras pitää suunsa kiinni.

Riippuvuus on sairaus

Sekä Simo että Markus uskovat, että heidän päihderiippuvuutensa juontaa juurensa mielenterveysongelmista, joihin he eivät ole hakeneet tai saaneet ajoissa apua.

Markuksella on diagnosoitu maanisdepressiivisyyttä ja adhd. Lisäksi hänelle on puhjennut epilepsia, todennäköisesti huumeidenkäytön seurauksena.

– Sen taakse ei voi piiloutua, mutta tämä on sairaus ja sellaisena sitä pitäisi hoitaa. Simo, 28

Simo peittää aineilla masennusta ja vakavaa ahdistusta. Hän on yrittänyt kaksi kertaa itsemurhaa. Simo uskoo, että jos olisi saanut apua mielenterveysongelmiin aiemmin, hänen elämänsä olisi mennyt toisin.

– Tiedostin kyllä, että olisi pitänyt hakea apua. Mutta ei sitä sitten hakenut, ennen kuin vahinko oli jo tapahtunut, Simo sanoo.

– Päihteiden käyttö on oravanpyörä. Se ei oikeasti auta masennuksessa, molemmat täytyy saada kuriin.

Simo toivoo, että terveydenhuollossa käyttäjiä ei pidettäisi toisen luokan kansalaisina. Hän sanoo, että jos potilaalla on huumemerkintä, häntä voidaan kohdella kuin roskaa.

– Sen taakse ei voi piiloutua, mutta tämä on sairaus ja sellaisena sitä pitäisi hoitaa.

Toivo paremmasta

Huumeriippuvaisten hoito Tampereella on viime kuukausina saanut voimakasta kritiikkiä.

Hoito järjestettiin uudelleen vuoden 2017 alussa. Virkamiehet vakuuttavat, että kaikki tarvitsevat saavat Tampereella hoitoa. Silti Tampereen kaupunki ei osaa tarkkaan sanoa kuinka monta huumeidenkäyttäjää on hoidon piirissä.

Huumekoukussa rimpuilevan näkökulmasta asia näyttäytyy toisenlaisena. Jos hoitoa joutuu odottamaan viikkoja tai kuukausia, se on liian pitkä aika.

Huumehoitoon päässeistä ylivoimaisesti isoin osa, noin 500 ihmistä, on korvaushoidossa, eli he käyvät hakemassa päivittäin hakemassa annoksen bubrenorfiinia korvaushoitoklinikalta tai terveyskeskuksesta.

Haastattelemamme Markus ja Simo käyttävät korvaushoidosta samaa vertausta: pallo jalassa. He eivät ole sitä halunneet.

– Korvaushoito on vähän epäonnistunut tai huonosti suunniteltu järjestelmä. Ei se paranna ihmistä. Kai se olis tarkoitus, että joskus lopettaakin, mutta sitä vaan jatketaan ja jatketaan, Simo sanoo.

Vaikeuksista huolimatta Simon ja Markuksen elämä näyttää tällä hetkellä toiveikkaalta.

Simolla on viimeisen itsemurhayrityksen jälkeen ollut toimiva hoitokontakti yhdessä Tampereen huumeyksiköistä ja hän syö masennuslääkkeitä. Edessä on katko, joka toteutetaan tällä kertaa mielenterveysyksikössä.

– Odotan siltä paljon. Ensimmäistä kertaa hoidetaan mun masennusta, Simo sanoo.

Markus on jokunen viikko sitten tullut katkolta. Hän sanoo, että kaksi viikkoa on liian lyhyt hoitoaika, jotta siinä pystyttäisiin kunnolla lopettamaan vuosia kestänyt opiaattien käyttö.

Nyt Markus on kuitenkin päättänyt pysyä kuivilla. Tällä hetkellä hän käy kolme kertaa viikossa työpajalla ja toivoo voivansa aloittaa ammatillisen koulutuksen.

– Mä haluan irti tästä paskasta.

Lue myös:

"Katujen gorillalaumassa selviää, jos ei jää velkaa ja pitää suunsa kiinni" – kaksi tarinaa piikkikoukusta

Tampere havahtui kasvavaan huumeongelmaan – ratkaisuksi lisää valvontakameroita ja helpompaa hoitoonpääsyä

Iso huume-erä piilotettiin autoon: Pitkiä tuomioita laajasta huumejutusta

Poliisi sai kiinni tuhansia Subutex-tabletteja Tor-verkossa myyneet

Tulli sulki Tor-verkon Sipulikanavan – merkittävää vaikutusta suomalaiseen huumekauppaan

Yle tutki: Kännykkäsovelluksen avulla myydään kovia huumeita – nettikauppaa käyvät myös alaikäiset

Niina Koivuniemi on ollut yli 20 vuotta töissä Palvelualojen ammattiliitto PAMissa ja liikealan hallinnossa aktiivina.

Hän on ollut PAMin järjestöjohtajana eturintamassa tekemässä sopimuksia.

Viime viikolla Kansan Uutiset kertoi, että Niina Koivuniemi irtisanoutui. Koivuniemi kommentoi Ylelle nyt ensimmäistä kertaa, miksi hän jättää työnsä järjestöjohtajana ja puheenjohtaja Ann Selinin varajäsenenä.

– Paskasangon ripa katkesi, kuten Pohjanmaalla sanotaan. Se sopii hyvin tähän, Koivuniemi sanoo.

Koivuniemen eron taustalla on monta syytä. Hän kertoo kyllästyneensä siihen, että ay-liiton piti saada paremmat työehdot jäsenilleen ja kausi on ollut jotain ihan muuta.

– Piti tehdä parempia työehtoja. Tämä on ollut kuitenkin yhtä tappelua ja kriisiä Sipilän hallituksen kanssa. On jouduttu kauhealla vauhdilla juoksemaan ja selittelemään edellistä tempausta Kikyä ja muuta. Lupaukset rikotaan, ja taas pitää tapella.

Koivuniemi pettyi etenkin siihen, että osa yrittäjistä ehdotti, että he eivät enää peri ay-maksua palkasta suoraan. Koivuniemi kertoo nähneensä pienyrittäjien keskustelua suljetuissa ryhmissä ja tyrmistyneensä.

– Härskeintä oli viestit, että päätetäänkö kaikki ryhmässä, ettei palkata enää koskaan ketään vaan ruvetaan kampanjoimaan, että otetaan vain kevytyrittäjiä. Koetaan, että tässä on sota työntekijöitä ja työnantajia vastaan.

– Itse olen ollut pitkään esimiehenä. Jos olet koko ajan työntekijöitä vastaan, eihän he tee duuniakaan. Jos aloittaa kampanjan työntekijöitä vastaan, mitä hyötyä siitä on. Jos ei ole motivoitunut työntekijä, eihän hän tee kuin minimin.

Viimeinen niitti

Irtisanomislaki oli Koivuniemelle viimeinen niitti. Hän ei voinut sulattaa irtisanomissuojan heikentämistä ja alle 30-vuotiaiden määräaikaisuuksia.

– Tää pisara oli viimeinen niitti. Nyt tuli tunne, että nyt saa riittää.

Koivuniemi myöntää, ettei ole aina ollut liitossa muiden kanssa samaa mieltä. Hän kiistää kuitenkin, että olisi pettynyt PAMin johtoon.

– Itsehän minä siellä johtoryhmässä olen. Pettymys liittyy moniin asioihin, joita en halua tässä avata enemmän.

Henkilökohtainen kriisi

Niina Koivuniemestä kaavailtiin julkisuudessa jopa Ann Selinin seuraajaa puheenjohtajana. Uusi johtaja valitaan kesällä. Koivuniemi ei itse uskonut valintaansa.

– Meillä on eri ryhmittymät. Sdp on enemmistöryhmittymä ja minä kuulun pienempään ryhmään. Meillä on aina ollut demarijohtaja. Ei se olisi ollut minulle mahdollistakaan.

Niina Koivuniemen mukaan irtisanoutumisen taustalla on myös henkilökohtaista kriisiä. Lisäksi hän haluaa rauhoittaa arkeaan perhesyistä. Koivuniemen nuorin lapsi on neljävuotias ja vanhin on armeijassa.

– Minulla on ollut kaikenlaista kriisiä, kaikki ei liity töihin. Omaiseni on sairas. Minulla on lisäksi neljä lasta ja olen keskeyttänyt äitiyslomat kaikkien kohdalla työn takia. Nyt on minun aikani pitää pitämättömiä hoitovapaita.

Jatko on avoin

Tällä hetkellä Niina Koivuniemi jakaa aikaansa Akaassa ja miehensä hevosfarmilla Hauholla. Hän pitää hetken vapaata ja alkaa sitten etsiä töitä.

– Yleensä kriisi avaa monia ovia ja jos se nyt avaisi minulle jotain uutta. PAMin aika on nyt takana. Puoluettani Vasemmistoliittoa en jätä, mutta kevään eduskuntavaaleihin en ehdi. Olen hetken aikaa perheen kanssa ja sitten suuntaan avoimin mielin jonnekin muualle.

Mitä työtä ajattelit tehdä jatkossa?

– Vaikka mitä notta. Olen aloittanut 17-vuotiaana ratsastustalliyrittäjänä ja minulla on ollut ompelimo. Olen ollut puhelinmyyjänä, myyjänä ja siivoojana. Minulla on tutkinnot kansaivälisestä markkinoinnista ja johtamisesta.

Sukupuoli vaikuttaa edelleen vahvasti poliitikon julkisuuteen ja hänen osaamisensa arviointiin. Politiikan johtopaikoilla olevat naiset joutuvat todistamaan pätevyyttään ja ammattitaitoaan koko uransa ajan aivan eri lailla kuin miespoliitikot.

Tampereen yliopistossa valmistuneessa väitöskirjassa tutkittiin naisten kokemuksia poliittisesta johtajuudesta. Filosofian maisteri Johanna Mäkelä haastatteli 18 naista, jotka olivat vuosina 2010– 2013 tai aiemmin ministereinä tai puolueensa puheenjohtajina.

– Politiikan naisjohtajat ovat sidottuja eräänlaiseen kaksoissidokseen. Toisaalta heiltä odotetaan naisellista ja pehmeää käytöstä, mutta toisaalta taas miesmäistä vahvaa johtajuutta. Se on tietynlaista rajapinnoilla tasapainoilua.

Ulkonäköön, pukeutumiseen ja perheeseen liittyvät asiat korostuvat tärkeiden asiasisältöjen kustannuksella. Johanna Mäkelä

Jos nainen lyö nyrkkiä pöytään, hänet voidaan leimata kiukuttelevaksi akaksi. Useat haastateltavat olivat kohdanneet myös tytöttelyä ja vähättelyä uransa eri vaiheissa.

– Eräät haastateltavat kertoivat vähän vahvemmasta naisten kesken tapahtuneesta argumentoinnista. Julkisuudessa sitä nimitettiin kissatappeluksi. Haastateltavat epäilivät, ettei miespuolisia kollegoita olisi vastaavalla tavalla nimitelty.

Liian kauniskaan ei saisi olla

Mäkelän haastattelemat johtavat naispoliitikot kokivat, että julkisuudessa naisista nostetaan herkemmin esille toissijaisia asioita.

– Ulkonäköön, pukeutumiseen ja perheeseen liittyvät asiat korostuvat tärkeiden asiasisältöjen kustannuksella. Haastatellut naiset olivat huolissaan siitä, että he hoitavat yhteiskunnassa tärkeitä ja merkittäviä asioita, mutta medialla on paikoitellen tapa toimia niin kuin on totuttu toimimaan.

Henkilökohtaisuuksiin menevää palautetta oli tullut muun muassa silmäpusseista tai ylipainosta. Johanna Mäkelä

Naispoliitikot saavat palautetta muun muassa kampauksestaan ja pukeutumisestaan. Eräs Mäkelän haastateltavista kertoi nauraen, että samana päivänä toinen iltapäivälehti kehui hänen vaatetustaan ja toinen kritisoi.

– Naisiin kohdistuu odotuksia. Pitäisi olla hyvännäköinen, muttei kuitenkaan liikaa, Mäkelä sanoo.

– Poliitikot saavat paljon postia myös kentältä. Henkilökohtaisuuksiin menevää palautetta oli tullut muun muassa silmäpusseista tai ylipainosta.

Perhe tuo tasapainoa vaativaan tehtävään

Myös naisten johtajuuteen ja perhe-elämän yhdistämiseen liittyy selvä ristiriita. Naisten kykyä selviytyä vaativasta johtajan tehtävästä ja perhe-elämän yhdistämisestä epäillään julkisuudessa toistuvasti.

– Naiset kokevat, että perheeseen ja lapsiin liittyvät asiat nostetaan herkemmin ja negatiivisemmin esille kuin miespoliitikkojen kohdalla. Voidaan kyseenalaistaa, ehtiikö naispoliitikko olla tarpeeksi kotona.

Mäkelän mukaan haastateltavat kokivat onnistuneensa organisoimaan arjen ja ajankäytön. He pitivät lapsia ja perhe-elämää voimavarana ja hyvänä tasapainottajana vaativalle tehtävälle.

Naiseudesta voi olla myös hyötyä

Johtavien naispoliitikkojen haastatteluissa nousi myös vahvasti esiin erilaisten verkostojen merkitys politiikassa. Asioista sovitaan ja tärkeitä johtopaikkoja jaetaan monesti jo ennen kokouksia.

– Naiset kokivat, että verkostoituminen on haaste. Naisten pitää olla edelleen tarkkana ja vahtia, että miehet eivät valitse vain toisiaan. Pitää säännöllisesti muistuttaa, että päteviä naisiakin on tarjolla, Mäkelä sanoo.

– Mutta toisaalta naiset toivat haastatteluissa esiin, että politiikassa on myös vaikutusvaltaisia miehiä, jotka ovat tukeneet naisia ja nostaneet heitä johtopaikoille.

Ammattitaito, hyvä kritiikin- ja paineensietokyky sekä vahva itsetunto vievät naisia politiikan huippupaikoille ja auttavat pärjäämään siellä. Naiseudesta voi olla myös hyötyä.

– Haastateltujen kokemuksen perusteella siitä on sekä etua että haittaa niin johtajuudessa kuin politiikan julkisuudessa. Sukupuolittunut mediajulkisuus yhtäältä rajoittaa ja toisaalta edesauttaa naisten menestymistä politiikan huipulla.

Marraskuussa 2013 pohja oli saavutettu. Se tuli vastaan tamperelaisessa vuokraluukussa.

Yksinäisyys oli muuttunut ahdistavasta musertavaksi, kun narkomaanikaveritkin olivat kääntäneet selkänsä. Muut läheiset oli karkotettu lähipiiristä jo aikaa sitten.

Vuosia kestänyt ja loppuvaiheessa painajaiseksi muuttunut päihdebiletys oli päättynyt.

Parikymppinen Reeta Kroner ei ollut poistunut kämpästään viikkoon ja pystyi vaivoin liikkumaan, kun isä tuli käymään ja auttoi vielä kerran. Kronerin vanhemmat soittivat ensiapuun ja sosiaalityöntekijälle.

– Vastaus oli, että valitettavasti emme voi tarjota nyt apua ja palataan asiaan parin kuukauden päästä.

Kronerille iski toivottomuuden tunne.

– Silloin vanhempani päättivät maksaa hoitoni itse.

Käyttökierre katkaistiin lääkärin valvonnassa hoidon ensimmäisellä viikolla. Alasajovaiheessa käytettiin apuna keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Sen jälkeen keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä ei käytetty lainkaan.

Katkoa seurasi pitkä ja tiivis toipumisjakso, jonka aikana Kroner sai raittiuteen tähtäävää hoitoa.

Huumehuuruinen menestyjä

Tampereella menee päällisin puolin lujaa. Kaupunki investoi isoihin hankkeisiin, väkiluku kasvaa ja se on imagokyselyissä vuodesta toiseen Suomen suosituin kaupunki.

Menestyksen taustalla on varjopuoli, sillä kaupunkia riivaa alati paheneva huumeongelma. Huumeiden käyttö on entistä avoimempaa ja käyttäjiä näkyy entistä enemmän katukuvassa.

Tarkkaa lukua ei tiedetä, mutta kaupungin arvion mukaan Tampereella on 1 000–1 500 huumeiden käyttäjää. Arviossa ei ole huomioitu kannabiksen käyttäjiä.

Moni käyttäjistä, kuten Reeta Kroner aikanaan, on epätoivoisesti avun tarpeessa: halu lopettaa on olemassa, mutta voimat eivät riitä ja keinot ovat kateissa.

Samaan aikaan kaupunki saa medialta ja käyttäjien omaisilta rajua kritiikkiä huumeongelmaisten huonosta hoidosta. Esimerkiksi Aamulehti on vastikään kertonut huumehoidon ruuhkista ja omaisten tuskasta, kun hoitoa ei saa (jutut maksumuurin takana).

Tampereen sosiaalipalvelupäällikkö Maritta Närhi on kritiikistä hämillään. Hänen mukaansa kaikki apua tarvitsevat pääsevät hoitoon.

Närhi myöntää, että vielä pari vuotta sitten Tampereella oli käytössä malli, jossa huumeisiin retkahtaminen katkaisi hoitosuhteen ja hoitoon pääsyn kriteerit olivat melko tiukat.

– Syntyi pyöröovi, jossa ihmiset kävivät välillä kadulla ja palasivat hoitoon. Oikeastaan kukaan ei ollut tyytyväinen tilanteeseen, Närhi sanoo.

Huumeriippuvaisten hoito päätettiin laittaa pari vuotta sitten kokonaan uusiksi. Nykyään huumeriippuvaisille tuottavat palveluja Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:n Breikki ja A-klinikan Huumehoidon avopalvelut Tampere.

Kaduilla liikkuu paljon ihmisiä, joista ei näe päällepäin, että he ovat korvaushoidossa. Maritta Närhi

Närhen mukaan hoitosuhteesta pidetään nyt tiukasti kiinni. Palvelun tuottajat saavat bonusta, jos asiakkaat saadaan pysymään avun piirissä ja kynnys hoitoon pääsyyn pyritään pitämään matalana.

– Tarjoamme myös asumispalveluja ja seuraamme, miten asiakkaat edistyvät elämässään.

Maritta Närhi kertoo, että ensimmäisen toimintavuoden lukujen valossa Tampere on menossa parempaan suuntaan. Noin 70 prosenttia hoitoa hakeneista pysyi hoidon piirissä.

– Ei haeta pelkästään lääkettä, vaan moni on kiinnittynyt hoitoon.

Kaikki ei ole kuitenkaan Reeta Kronerin mukaan kunnossa.

Hän kertoo, että käyttäjien avunpyynnöt Suomen Päihderiippuvaiset ry:n suuntaan ovat lisääntyneet viime vuosina. Huumeriippuvaiset kertovat, että he eivät pääse hoitoon ja että hoito ei ole riittävää.

Kroner muistuttaa, että kaikille pitäisi tarjota tasapuolinen oikeus päästä hoitoon. Hoidon pitäisi olla oikea-aikaista ja tarpeenmukaista.

– Tällä hetkellä hoitoonpääsyajat ovat liian pitkiä ja hoitoketjut liian rikkonaisia.

Kiistelty korvaushoito

Reeta Kronerin mielestä huumeriippuvaisten auttaminen Tampereella perustuu liikaa oireiden hoitamiseen: korvaushoitoa annetaan liian pitkään ja sitä ei valvota tarpeeksi. Lisäksi Tampereella ei pääse Kronerin mukaan tarpeeksi hyvin toipumiskeskeiseen hoitoon.

Tampereella korvaushoitoa saa viitisensataa ihmistä, joista 400 asioi Jeesissä tai Breikissä. Muut hakevat lääkkeensä terveysasemilta.

Kroner toivoo, että huumeongelmaisille olisi tarjolla enemmän raitistumiseen tähtäävää hoitoa.

– Korvaushoito ei riitä, vaan tarjolla pitäisi olla varsinaista päihderiippuvuuden hoitoa.

Kuntouttavassa päihdehoidon laitoshoidossa on ollut Tampereella tänä vuonna 81 asiakasta. Se tarkoittaa 1–2 kuukauden jaksoa päihteettömässä ympäristössä.

Lyhyempää laitoskatkaisua- ja vieroitushoitoa kaupunki oli ostanut syyskuun loppuun mennessä noin 300 asiakkaalle.

Luvuissa on mukana kaikki päihteiden käyttäjät, eivät pelkästään huumeongelmaiset.

– Hoidettavia ei voi aina erotella toisistaan, kun monilla on sekakäyttöä.

Närhi perustelee korvaushoidon suosimista muun muassa sillä, että sen avulla ihminen pidetään toimintakykyisenä. Tavoitteena on, että korvaushoidossa oleva ihminen pystyy osallistumaan täysipainoisesti yhteiskuntaan.

– Kaduilla liikkuu paljon ihmisiä joista ei näe päällepäin, että he ovat korvaushoidossa.

Tampereella korvaushoitopäätöksen saa Närhen mukaan noin puolessatoista kuukaudessa. Tuona aikana kaupungin lääkäri arvioi hoidon tarpeen. Sen jälkeen hoito voi alkaa välittömästi.

– Joillakin korvaushoito voi kestää loppuelämän.

Korvaushoitoa kritisoidaan myös siksi, että lääkkeiden pelätään päätyvän katukauppaan. Närhi vakuuttaa, että lääkkeitä jaetaan hyvin tarkassa valvonnassa vain tarpeellinen määrä. Hän ei usko, että kukaan myisi omia lääkkeitään, koska jäisi itse ilman.

Tampereen huumeiden vastainen työ sai lokakuussa hyviä uutisia: pormestarin ensi vuoden talousarvioesityksessä on 300 000 euron lisärahoitus huumehoidon palveluihin ja huumeiden käytön ennaltaehkäisyyn.

Lue myös:

"Katujen gorillalaumassa selviää, jos ei jää velkaa ja pitää suunsa kiinni" – kaksi tarinaa piikkikoukusta

Tampereella huumeita saa helposti, mutta laatu pelottaa käyttäjiäkin – "Se on ihan arpapeliä"

Huumeiden ostaminen oli Anun 8.-luokkalaiselle tyttärelle helppoa kuin kirppiksellä käynti – teinien huumeongelma on räjähtänyt paikoin käsiin, ja yksi syy siihen on saatavuus (14.11.2018)

"Onko oikein, että meillä on tehokas hoito ja annamme ihmisten kuolla?" – Janne käytti huumeita vuosia ja sai elämänsä takaisin vasta korvaushoidossa (5.10.2018)

Jyväskylässä kaikki korvaushoitopotilaat saavat metadonia, muualla Suomessa käytäntö on aivan toinen – epäoikeudenmukaista vai keino pitää potilas hoidossa? (22.9.2018)

Tampere havahtui kasvavaan huumeongelmaan – ratkaisuksi lisää valvontakameroita ja helpompaa hoitoonpääsyä (18.6.2018)

Tea Takkinen, 4, heiluttaa violettia, kimaltavaa taikasauvaa Lähemäen lastentalolla Mikkelissä. Hän kertoo pitävänsä päiväkodissa eniten leikkimisestä. Kotona on seitsemän kuukauden ikäiset kaksosvauvat, jotka pitävät äiti-Teijan kiireisenä.

– Jo kaksosraskauden loppuajasta minun piti saada levätä, ja silloin haettiin Tealle pidennettyä hoitoaikaa. Täällä Tealla riittää tekemistä, kertoo Teija Takkinen.

Siitä lähtien puolen vuoden välein Takkisen perheen on pitänyt hankkia neuvolasta suositus, että 4-vuotiaalle Tealle tarvitaan kokopäivähoitopaikka. Suosituspaperi pitää hankkia, koska kaksi kolmesta kunnasta päätti rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta vuonna 2016, kun se lain mukaan tuli mahdolliseksi. Näin teki myös Mikkeli.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tarkoittaa käytännössä, että kunnilla on mahdollisuus rajata lapsen varhaiskasvatusoikeus kokopäiväisestä 20 tuntiin viikossa, mikäli lapsen huoltajat eivät työskentele kokoaikaisesti, opiskele päätoimisesti tai toimi yrittäjänä. Lisää hoitoaikaa voi hakea perustellusta syystä.

Tilanne muuttuu. Ensi vuoden elokuussa Takkisen perheen ei enää erikseen tarvitse todistaa Tean tarvetta kokopäivähoitoon. Mikkelin kaupunginvaltuusto päätti juuri, että päivähoito-oikeuden rajauksista luovutaan. Syynä oli huoli ryhmäkoon kasvusta, lasten vaihtuvuudesta ja lasten saaman pedagogisen kasvatuksen epätasa-arvosta.

– Se helpottaa arkea kummasti, kun ei tarvitse hakea suosituksia ja täytellä hakemuksia, sanoo Teija Takkinen.

Päätöksen myötä Mikkelissä on edessä kahden uuden päiväkodin rakentaminen.

Kunnat soutavat ja huopaavat päätöksissään

Kuntaliitolla ei ole ajantasaista tietoa siitä, miten monella kunnalla on subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaus käytössä. Vuoden 2016 lakimuutoksen jälkeen etenkin pienet kunnat päätyivät rajaamaan palveluita. Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön kehittämispäällikkö Jarkko Lahtinen sanoo, että on hyvin tavallista, että kunnat hakevat omaa linjaansa uudistuksen keskellä.

Suomen kymmenessä suurimmassa kaupungissa suunta on selkeä: valtaosassa halutaan lapsille vapaa oikeus varhaiskasvatukseen. Helsinki ja Espoo eivät alun perinkään ottaneet käyttöön rajausta päivähoito-oikeudessa. Myöskään Tampereella ja Turussa oikeutta varhaiskasvatukseen ei ole rajattu eikä rajata ainakaan ensi vuonna.

Suurista kaupungeista Vantaa poisti päivähoidon rajaukset elokuun alusta alkaen. Saman teki myös Lahti. Vantaalla noin kaksi kolmannesta osa-aikaisessa hoidossa olleista lapsista on palannut pidempään hoitoaikaan.

– Kun rajaukset otettiin käyttöön, vähensimme varhaiskasvatuksen tiloja. Nyt niitä on täytynyt jälleen lisätä kuuden paviljonkipäiväkodin verran, sanoo Vantaan varhaiskasvatuksen johtaja Sole Askola-Vehviläinen.

Paviljonki- eli parakkipäiväkoti on valmiista elementeistä nopeasti pystytettävä rakennus.

Vantaalla kulut kasvavat Askola-Vehviläisen mukaan 5,5 miljoonaa euroa. Vapaa päivähoito-oikeus kasvattaa kuntien varhaiskasvatukseen varattua budjettia. Monessa kunnassa rahaa tärkeämpää on kuitenkin periaate.

– Helsingissä on vahvistunut ajattelu, että lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja että varhaiskasvatus nähdään myös syrjäytymistä ennaltaehkäisevänä palveluna, sanoo varhaiskasvatusjohtaja Satu Järvenkallas Helsingin kaupungilta.

Myös Jyväskylä on päättänyt poistaa päivähoito-oikeuden rajoitukset ensi vuodesta alkaen. Päätös tehtiin talousarvion hyväksymisen yhteydessä maanantaisessa valtuuston kokouksessa. Rajoitus ehti olla voimassa pari vuotta. Talousarviossa lisättiin määrärahaa varhaiskasvatukseen 740 000 euroa tämän muutoksen takia.

Kuopiossa on esitetty rajausten poistamista, mutta päätöstä asiasta ei vielä ole tehty. Samoin Joensuu harkitsee rajauksista luopumista. Myös Oulussa asia on vielä auki, ja ensi vuoden budjetista päätetään joulukuussa.

Kymmenestä suurimmasta kaupungista ainoastaan Pori on tehnyt päätöksen, että päivähoidon rajaukset ovat voimassa myös ensi vuonna.

Varhaiskasvatuksen professori: Vaarana lasten eriarvoistuminen

Varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila Tampereen yliopistosta on huolissaan lasten eriarvoistumisesta, kun käytännöt vaihtelevat alueittain.

– Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksella on jo nähtävissä negatiivisia vaikutuksia. Myös kokoaikaisesti varhaiskasvatuksessa olevat lapset kärsivät, koska lapsiryhmissä on entistä enemmän vaihtuvuutta ja levottomuutta.

Eriarvoistumista voi Karilan mukaan seurata myös saman kunnan sisällä. Niillä asuinalueilla, joissa on runsaasti työttömiä, voi myös päiväkotien lapsiryhmissä olla enemmän vaihtelua siinä, kuka on milloinkin hoidossa. Esimerkiksi kaksi osa-aikaista lasta voi käyttää yhtä ja samaa paikkaa ja silloin kokonaisuudessaan lapsiryhmän koko kasvaa. Tämän tiedetään lisäävän lasten sosiaalista kuormittumista.

– Näiden lasten kohdalle kasaantuu enemmän vielä haasteita, eikä se kai voi olla tarkoitus. Tällä alkaa olla jo yhteiskunnallista merkitystä, puhumattakaan merkityksestä lapselle ja hänen perheelleen, Karila pohtii.

Ei ihme, että keskustelu rajoitusten vaikutuksista on käynyt kuumana niin päiväkotien eteisissä kuin julkisesti. Mikkelissä Lähemäen päiväkodin johtaja Tuula Rahikainen kertoo saaneensa tulikivenkatkuista palautetta vanhemmilta, kun päivähoito-oikeutta rajoitettiin.

– Päätös luopua rajoituksista helpottaa meidänkin työtä, kun hoitovuorojen palapelissa on vähemmän vaihtelua.

Julkisuudessa on epäilty, että perheet jakautuvat kahteen kastiin häpeäleimojen saattelemana. Myös tutkijat ovat ryhtyneet selvittämään lasten polkuja varhaiskasvatuksessa eri kunnissa. Oulun yliopiston vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan vanhemmat suhtautuvat kriittisesti rajoituksiin.

Yksivuotiaiden lasten huoltajien asenteita kartoittavassa tutkimuksessa selvisi, että myönteisesti subjektiivisen päivähoidon rajaukseen suhtautuvien (Yhteiskuntapolitiikka: 4/2018) määrä on noussut erityisesti äitien keskuudessa. Vertailukohtana oli aiempi tutkimus vuodelta 2013.

Kenen oikeudesta pitäisi puhua?

Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön kehittämispäällikkö Jarkko Lahtinen ei ole huolissaan samoista asioista kuin varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila. Lahtisen mielestä 20 tuntia viikossa on yleisesti ottaen riittävä määrä varhaiskasvatusta. Jos se ei jollekin lapselle riitä, perustelemalla saa lisää.

– Aluksi oli ehkä ylilyöntejä siinä, mitä perusteita vaadittiin. Minun käsitykseni on, että aika matalalla kynnyksellä saa hoitoaikaa lisää tällä hetkellä kunnissa.

Lahtinen pohtii, että julkinen keskustelu kääntyy tällä hetkellä helposti aikuisten oikeuteen saada lapsi hoitoon työpäivän ajaksi, kun pitäisi puhua lasten oikeudesta saada laadukasta varhaiskasvatusta.

Puhetapa juontaa juurensa aikaan, kun päivähoito oli sosiaalitoimen alainen palvelu. Tätä nykyä varhaiskasvatus nähdään osana lapsen koulupolkua, ja siksi sen järjestäminen on kunnassa sivistyksen ja hyvinvoinnin palvelualueen asioita.

– Yhteiskunnallisesti pitäsi puhua siitä, mikä on riittävä määrä varhaiskasvatusta. Nyt on päätetty, että 20 tuntia viikossa on riittävä määrä. Eihän vanhemmilla ole suvereenia määräämisoikeutta esiopetukseen tai koulun tuntimääriinkään, sanoo Lahtinen.

Kuntien säästöhalu voi osua omaan nilkkaan

Varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila näkee vaaranpaikan siinä, että kunnat laskevat saavansa säästöjä. Kuntapoliitikkojen voi Karilan mielestä olla vaikea nähdä, mitä kuluja voi tulla myöhemmin, jos esimerkiksi lapsen oppimisvaikeuksia ei huomata ajoissa.

– Keinot auttaa peruskouluaikana ovat kalliimpia kuin varhaiskasvatusvaiheessa. Osallistuminen varhaiskasvatukseen kasvattaa lapsessa sellaisia tietoja ja taitoja, jonka varassa he pystyvät toimimaan koululaisina ja kansalaisina. Mikä on sellaisen kunnan tulevaisuus, jossa lapset ovat eriarvoisia?

Karila sanoo, että tasa-arvo lapsen näkökulmasta tarkoittaisi sitä, että jokaisella olisi mahdollisuus osallistua varhaiskasvatukseen riippumatta siitä, millaisesta perheestä on.

–Tiedetään, että erityisesti heikommassa elämäntilanteessa olevat lapset hyötyvät varhaiskasvatuksesta. Samoin maahanmuuttajalapset ihan jo kielikysymysten takia.

Lähemäen lastentalolla Perhoset-ryhmän lapset ottavat selvästi mallia toisistaan. He jonottavat innolla heijastinliivejä, joita on tarjolla ulkoilua varten.

Tea Takkinen pukee itse jalkaansa toppakenkiä ilme keskittyneenä. Kun Tealta kysyy, onko hänellä päiväkodissa kavereita, tyttö tuhahtaa.

– No katso nyt taaksesi, hän sanoo ja viittilöi ulko-ovelle päin. Siellä on rivi toppapukuisia lapsia, jotka odottavat Teaa metsäretkelle.

Vuoristossa vihertää kauniisti ja meri siintää kaukana selkäni takana.

Edessäni on pöytä, jolla lepää läjä sitruunoita ja jasmiinipensas. Otan sitruunan käteeni ja haistan: tuoksu on miellyttävä.

Riisun VR-lasit päästäni.

Aromikas tuokio onnistui Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston kehittämän ainutlaatuisen tuoksusyntetisaattorin ja virtuaalitodellisuuteen avulla.

Sitruunan tuoksu oli valmistettu laboratorion pöydällä olevassa matkalaukun kokoisessa laitteessa ja se saateltiin nenääni letkun ja hengitysmaskin kautta.

Kokemus on vaikuttava, mutta ei täydellinen: keinotekoista sitruunan tuoksua on käytännössä mahdotonta erottaa aidosta, mutta jasmiini tuoksuu epämiellyttävän makealle.

Siitä huolimatta nopeasti ympäristöön reagoiva tuoksu vie virtuaalitodellisuuden todentunnun uusiin ulottuvuuksiin.

Hajuaisti onkin ihmiselle tärkeämpi kuin äkkiseltään tulee ajatelleeksi. Se rikastaa ihmisen aistikokemuksia ja tuoksut menevät – ihan kirjaimellisesti – tunteisiin.

– Tuoksut, toisin kuin esimerkiksi näkö- tai kuulotuntemukset, ovat suorassa yhteydessä muistiin ja tunnekeskuksiin, tutkimustiimin vetäjä, professori Veikko Surakka kertoo.

Siksi hajumuistot ovat niin voimakkaita ja voivat liikuttaa ihmisen kyyneliin vuosikymmenten jälkeen.

Viihdekokeiluja ja syövän etsintää

Tuoksuja on yritetty tuoda elokuvien ja muun viihteen höysteeksi jo 1900-luvun alkuvuosilta lähtien, ja tulokset eivät mairittele. Yritys on ollut kovaa, mutta yksikään tuote ei ole onnistunut vakuuttamaan kuluttajia. Niitä ei ole yksinkertaisesti pidetty tarpeellisina.

Nyt 2010-luvulla synteettisia tuoksuja voidaan siis jo tuoda virtuaalimaailmaan.

Joko aika olisi kypsä tuoksupikaviesteille ja tuoksusometuksille?

Veikko Surakan mukaan jonain päivänä ne ovat todellisuutta, mutta eivät vielä vuosiin. Ongelma ei ole tuoksujen syntetisointi, vaan vastaanottavan osapuolen käyttämän tuoksusyntetisaattorin koko.

– Tällä hetkellä olemme saaneet kutistettua laitteistomme noin kenkälaatikon kokoiseksi.

Synteettisten tuoksujen markkinointimahdollisuudet on helppo nähdä: tulevaisuudessa tuoksuja voi mahdollisesti hyödyntää esimerkiksi verkko-ostoksilla, kunhan laitteet saadaan riittävän pieniksi ja helppokäyttöisiksi.

– Jos nahkakenkää voisi haistaa, olisi ostokokemus aivan toinen, Veikko Surakka visioi.

Markkinoijat ovat jo nyt oivaltaneet tuoksujen mahdollisuudet. Esimerkiksi tavarataloissa on laitteita tupsauttelemassa tuoreen leivän tai vihannesten tuoksua.

Tekoälyn suunnittelema parfyymi on jo todellisuutta ja tulee piakkoin brasilialaisten milleniaalien ostettavaksi.

Vakavampiakin käyttötarkoituksia löytyy. Erilaisia tuoksutunnistuslaitteita on jo käytössä esimerkiksi tehtaiden laadunvalvonnassa.

Lääketiede on kiinnostunut keinonenän tuomista mahdollisuuksista. Tampereen tuoksukoneelle hajuja taltioiva eNose kehitettiinkin alun perin palvelemaan lääketiedettä: sillä voidaan suhteellisen luotettavasti tunnistaa eturauhassyöpä tai erilaisia tulehduksia, Surakka kertoo.

Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kemiallinen nenä osaa paljastaa myös tunteita, kuten inhoa ja pelkoa.

– Huomasimme, että voimme digitoida ihmisestä mitattavia tuoksuja.

"Kehittelemme melkoisen monimutkaista systeemiä"

Tuoksun syntetisointi ei ole enää uusi keksintö, mutta Tampereella tuoksujen analysointi ja tulostus on viety kokonaan uudelle tasolle. Surakan tiimi on jo onnistuneesti siirtänyt (Aamulehti) tuoksua muutaman sadan metrin matkan Tampereen yliopistosta Tampere-taloon.

Tampereella kehitetystä teknologiasta tekee ainutlaatuisen se, että ensimmäistä kertaa tuoksujen digitalisointi ja uudelleen oikeaksi tuoksuksi luominen voidaan tehdä luotettavasti ja samalla laitteella. Laitteen kehitystyön taustalla oli pikkupoikamaisen utelias visio.

– Ajattelimme, että eikö olisi aika hienoa pystyä lähettämään kaverille tuoksuja vaikka mäntymetsästä, Surakka naurahtaa.

Laite voi analysoida huoneilmasta yhtätoista erilaista tuoksua, kontrolloiduissa olosuhteissa toisen mokoman.

Digitaalinen sormenjälki siirretään tietokoneelle, jossa tekoäly mittaa siitä tuoksun koneoppimisen avulla. Sen jälkeen tietokoneohjelmat käynnistävät tuoksusyntetisaattorin.

– Halusimme tehdä järjestelmän, joka tunnistaa hajua aidoissa tilanteissa. Kehittelemme melkoisen monimutkaista systeemiä, Surakka sanoo.

Eikö olisi aika hienoa pystyä lähettämään kaverille tuoksuja vaikka mäntymetsästä? Veikko Surakka

Lopputuloksen voi nuuhkaista letkun päästä.

Surakan tiimin kehittämässä laitteessa tuoksu haju tuotetaan eri tavalla kuin yleensä, sillä tuoksujen luomiseen ei käytetä lainkaan valmiita tuoksupatruunoita. Laite tuottaa tuoksut kahden tai kolmen avaintuoksutekijän avulla.

Tuoksut koostuvat lukuisista kemiallisista osatekijöistä. Esimerkiksi jasmiinin tuoksussa on 15 osatekijää, mutta se voidaan luoda uudelleen käyttämällä kolmea avaintuoksutekijää.

Entä voiko kaiken haistavaa kemiallista nenää tehdä?

Surakan mukaan se on vaikeaa, koska monimutkaisten tuoksujen tulostaminen vaatii enemmän avaintuoksutekijöitä kuin esimerkiksi jasmiini.

Kuva ja ääni ovat täyttäneet teknologiannälkäiset aistimme vuosikymmenten ajan, onko 2020-luku tuoksujen vuosikymmen?

Tampere pysyy vuodesta toiseen houkuttelevana muuttokohteena. Se vetää puoleensa myös työttömiä.

Edes budjetin 30 miljoonan aukko tai keskustan remontit eivät ole himmentäneet Mansesterin sädekehää. Ei haittaa, vaikka kaupungilla on velkaa jokaista tamperelaista kohden lähes 3500 euroa.

Investointeja tehdään tulevana vuonna lähes 200 miljoonalla eurolla. Sekin on osa eteenpäin menemisen mielikuvaa.

Vauhti ja vaaralliset tilanteet huimaavatkin jo monen kaupunkilaisen päätä.

Tänä kesänä turistin on täytynyt Tampereella ajaessaan pitää kieli keskellä suuta ja toinen silmä kartassa. Eikä paikallinenkaan asukas ole aina päässyt määränpäähänsä eksymättä aitojen keskelle.

Liikenteen hankaluudet eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet Tampereen matkailijamääriin, Business Tampereen ja Visit Tampereen toimitusjohtaja Harri Airaksinen vakuuttaa.

– Nuo keskustan valkoiset ”mellakka-aidat”, kuten nuoriso remonttiaitoja kutsuu, ovat osa uutta. Isot hankkeet vievät Tampereen uudelle vuosituhannelle.

Harri Airaksinen uskoo, että kaupunkikuvaa häiritsevät nosturit ja muu työkoneiden pärinä ja kolke ei heikennä Tampereen imagoa.

– Enempi se näyttää siltä, että täällä uskalletaan tehdä päätöksiä ja että täällä uskotaan tulevaisuuteen.

Matkailijoiden ohella Tampere vetää puoleensa myös työttömiä.

Työttömyys kaupungissa on yli kymmenen prosenttia. Luku on johdonmukaisesti vuosi vuodelta pari prosenttia muuta Pirkanmaata korkeampi.

Kulttuuri elää ihmisistä ja se kasvaa alakulttuureista. Varmaan osittain tahtomattaan ja ikään kuin luonnonmenetelmällä muuttovoitto tuo mukanaan uusia ajatuksia ja ideoita.

Olisiko tämä osa sitä tiettyä tunnelmaa?

– Aidosti kiinnostava ja vetovoimainen kaupunki ei ole steriili ja monoliitinen. Kaiken ei tarvitse tulla samasta muotista, Airaksinen sanoo.

Tampereelta löytyy asioita moneen lähtöön: on riittävästi alakulttuureja, rosoisuutta ja ennakoimattomuutta. Ja niistä syntyy kaupungin vetovoima, uskoo Airaksinen.

Eri asia on sitten se, miten alakulttuurien toiminta mahdollistetaan.

– Ehkä juuri sitä ei erityisesti markkinoida, mutta onhan se osa kokonaisuutta, Airaksinen myöntää.

Tamperetta määrittelee joukko kliseitä: on kiakkoa, manserokkia, näsinneulaa, tammerkosken tehtaita, nässyä ja pyhää, teatteria ja jazzia.

Tampere on Pohjoismaiden suurin sisävesikaupunki. Pohjoismaiden suurimmat olivat myös sotatapahtumat 1918. Ja verisimmät.

Mielikuvat myös saavat uusia yksityiskohtia. Jos Tillikka on jäänyt 80-luvun maineensa varaan niin mitä kertoo enää lempinimi Rieväkylä? Diginatiivi googlaa sen nopeasti matkalla Blockfestiin– ahaa, se oli paikallinen leipä!

Tampere on ominut itselleen muuallakin tuttuja asioita. Mustamakkara on oikeastaan vaan verimakkara, mutta Tampereella verimakkara naulattiin tamperelaisuuden ruokapöytään ja siitä tuli ytimekkäästi ”musta”.

Omittiinpa savolainen Juicekin Tammerkosken mieheksi. Listaa voisi jatkaa, rautatieasemalla on helppo jäädä juuri tässä.

Viimeisin veto Tampere-brändin kehityksessä on ollut julistautuminen Suomen saunapääkaupungiksi. Saunoja riittää järvien rannoilta Pispalan harjulle. Keskustan rantasaunastakin pääsee jo pulahtamaan Tammerkoskeen

Tampereella investoidaan isolla rahalla. Uutta imagon rakennuspuuta kannetaan Hämeenkadulle otsa hiessä. Raitiotien ”mellakka-aidat” saavat hampaat narskumaan. Lisäksi suurhanke Tampereen Kannen rakennustyöt ovat alkaneet.

Monet investoinnit ovat herättäneet ankaraa vastustusta omana synnyinaikanaan: Näsinneula, yliopisto, Tampere talo. Ne rakennettiin kuitenkin ja velat hoidettiin. Nyt perhe jostain kauempaakin suunnistaa kohti Näsinneulaa, koska sen juuressa Särkänniemessä voi hyvin tuulettaa lompakkoaan.

Jos Tampere olisi kissa ja se putoaisi Näsinneulasta, se tulisi maahan jalat edellä ja jatkaisi matkaa Laukontorille etsimään mustaa makkaraa.

Kissan notkeutta tarvitaankin kun niin sanottu viiden tähden keskustan kehityshanke etenee. Siihen kuuluvat rantatunneli, Ratina, ratikka, Kansi-Areena, tasokkaat hotellit, rannoille rakennetut kerrostalot.

Rieväkylän rapsodia saa alati uusia säkeistöjä.

Brändi on muutakin kuin markkinapuhetta

Brändejä analysoidaan ja niitä kehitetään. Markkinointi tässä yhteydessä ei ole tiukasti bisnekseen rajattua kauppamiesten markkinapuhetta vaan nykyaikainen brändin rakentaminen on monitieteellistä toimintaa, jossa on tunnettava psykologiaa, sosiologiaa, kulttuuritutkimusta ja taloustiedettä.

– Kaikkia näitä on käytettävä, sanoo Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkijatohtori Sonja Lahtinen.

Kaupunki on henkinen, fyysinen ja sosiaalinen tila.

Tampereen fyysinen tila on vanha teollisuuskaupunki punatiilisine piippuineen kahden järven ja soraharjun kainalossa. Se harju on muuten mainittu maailman korkeimmaksi soraharjuksi.

Sosiaalinen tila muodostuu siitä, miten ihmiset kohtaavat toisensa ja miten he tuntevat kuuluvansa yhteen. Tutkijan mielestä Tampereella elinkeinojen, tieteen ja kulttuurin sekoitus antaa siihen hyvät mahdollisuudet.

Mikä sitten on henkinen tila?

– Henkistä tilaa heijastaa eteenpäin katsova ja visionäärinen mieli. Kaikki meneillään olevat suuret hankkeet, rakentaminen ja esimerkiksi yliopistojen yhdistäminen on sitä. Ne viestivät rohkeudesta, yritteliäisyydestä ja uskaliaasta hengestä, Lahtinen sanoo.

Tampere on noussut otsikoihin haluttuna muuttokohteena. Bränditutkijan mielestä kysymyksenasettelu näissä kyselyissä on yksipuolista.

– Ei ole kysytty niinkään pysyvyystekijöitä eli sitä, miksi on jääty Tampereelle. Myöskään ei ole tuotu esille niitä syitä, jotka ovat saaneet muuttamaan pois paikkakunnalta.

– Näissä kyllä vetovoimatekijät korostuvat pysyvyyskysymysten kustannuksella.

Paikkakunnat eivät enää markkinoi itseään puhtoisena ja mahdollisimman hyvässä valossa, Sonja Lahtinen sanoo.

– Tampereenkaan brändi ei ole syntynyt mainostoimistoissa tai edes viestinnässä. Se syntyy kaupungilla asukkaitten tai siellä vierailevien kesken. Se rakentuu joka päivä siitä tavasta, jolla ihmiset kohtaavat toisensa, kuinka käyttäydytään liikenteessä, kommentoidaan vaikka ratikkatyömaata, miten kulttuuria tuetaan ja niin edelleen. Kaikkki tämä rakentaa mielikuvaa.

Brändin luomisessa pitää osata laskeutua katutasolle, Lahtinen muistuttaa.

– Kiiltokuva ei resonoi. Ei haeta täydellisyyden kuvaa, vaan sallitaan rosoisuus ja elämän maku. Ehkä se on vastareaktio somelle, jossa on halutaan näyttää täydellisen virheetöntä elämää.

Kun mielikuva on syntymässä, moni fakta jää pois tai toisen varjoon.

– Käyttäymistaloustieteessä puhutaan rajoitetusta rationaalisuudesta. Sillä tarkoitetaan sitä, että päätöksenteossa me emme koskaan ota huomioon kaikkea saatavilla olevaa tietoa. Myös tiedon käsittely voi olla rajallista, rajallinen aika tai kognitiiviset kyvyt.

Tampereelle muuttokuormassa matkaavassa pakussa tuskin puidaan kiihkeästi kaupungin budjettivajetta tai investointisuunnitelmia.

– Ihminen ei pysty ottamaan edes kaupunkia arvoidessaaan selviää kaikkista asioista, ei niistäkään, jotka saattaa olla retuperällä. Monesti ihminen kiinnittää huomiota niihin asioihin, jotka tukee hänellä jo valmiina olevia käsityksiä, bränditutkija sanoo.

Korjaus 27.11.2018 klo 9.31 : Vaihdettu lause "Keskustan rantasaunastakin pääsee ehkä joskus pulahtamaan Tammerkoskeen." muotoon "Keskustan rantasaunastakin pääsee jo pulahtamaan Tammerkoskeen."

Lisää aiheesta:

"Tamperelaiset eivät ala jutella. Jos haluaa tuttavuuksia, täytyy itse aloittaa" – 5 uutta tamperelaista antaa 13 neuvoa Suomen vetovoimaisimpaan kaupunkiin muuttavalle

Suomessa hipsterin on hyvä olla – Helsinki ja Tampere sijoittuivat kansainvälisessä hipsteri-indeksissä

Asuntojen hinnat laskivat Tampereella, vaikka Turussa ja Helsingissä nousua – Asiantuntija: ”En huolestuisi Tampereen vetovoimasta”

Pirkanmaan käräjäoikeus vangitsi tiistaiaamuna vuonna 1970 syntyneen tamperelaisnaisen, jota epäillään törkeästä eläinsuojelurikoksesta ja useista petoksista. Asiasta kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

Poliisin mukaan epäilty on salakuljettanut kymmeniä koiria Espanjasta Suomeen ja myynyt niitä täällä eteenpäin.

Myös naisen miestä epäillään rikoksista. Hän on edelleen Espanjassa eikä häntä ole tavoitettu.

– Koirien tuonti ei ole täyttänyt maahantuloedellytyksiä. Osa eläimistä on ollut sairaita, kertoo rikosylikomisario Jari Kinnunen.

– Suomeen tuotuja koiranpentuja on pidetty epäasiallisissa olosuhteissa sekä kuljetuksen että säilytyksen aikana. Myös maahantuontiasiakirjoissa ja koirien rekisteröintimerkinnöissä on ollut puutteita.

Eläinlääkärin ilmoitus johti jäljille

Pariskunnan epäillään tuoneen koiria Suomeen vuodesta 2014 asti. Asia tuli poliisin tietoon viime vuonna, kun eläinlääkäri teki siitä ilmoituksen. Epäillyt poistuivat sen jälkeen Espanjaan, mutta nyt nainen on palannut ja hänet on vangittu.

Pariskuntaa epäillään todennäköisin syin törkeästä eläinsuojelurikoksesta ja useista petoksista. Rikosnimikkeinä ovat myös salakuljetus, eläintunnistusjärjestelmästä annetun lain rikkominen, eläintautirikkomus ja eläinsuojelurikos.

Suomeen tuodut koiranpennut ovat täällä melko harvinaista americanbully-rotua.

Aiheesta lisää:

Suomalaiskoirat eivät löydä uutta kotia – samaan aikaan ulkomaisten rescue-koirien tuonti kasvaa

Islantilaisella Ása Steinarsrdóttirilla on Instagramissa yli 100 000 seuraajaa. Se on paljon parikymppiselle opiskelijalle, koska koko Islannissa on vain yli 300 000 asukasta.

Tampereen kaupunki houkutteli Steinarsrdóttirin ja neljä muuta tunnettua luontokuvaajaa kuvaamaan suomalaista luontoa. Yhteensä näillä viidellä kuvaajalla on Instagramissa yli 600 000 seuraajaa.

Nyt islantilainen Steinarsrdóttir on Kintulammen luonnonsuojelualueella Tampereen reunalla kaukana kaupungeista.

– Menimme kanootilla pientä jokea pitkin. Se oli kaunista. Niin paljon valoa, kuuraa ja kaunista valoa, Steinarsrdóttir sanoo.

– Islanti ja Suomi ovat ihan erilaisia. Teillä on paljon metsää, eikä tuulta. Meillä ei ole puita ja se on yleensä ensimmäinen asia, mitä ihmiset huomaavat. Islannissa on hyvin harvinaista, ettei tuule. Olen nauttinut, kun täällä on ollut niin tyyntä, hän jatkaa.

Pannukahvia kuksasta

Keittiömestari Sakari Savolainen on laittanut kuvaajille juuri aterian nuotiolla. Hirvenlihasta tehty makkara ja paistetut perunat lisukkeilla herättävät ihastusta.

Steinarsrdóttir juo pannukahvia kuksasta ja muut kuvaavat häntä. Ennen kuin ruokaa syödään, se tietysti kuvataan.

Ulkomaalaisia kuvaajia kiinnostaa myös nuotio, jota kuvataan ahkerasti. Seuraajat Instagramissa pitävät tulisijakuvista. Nuotion tekeminen ei ole itsestään selvää ulkomailla.

– Instakuvaajat syövät yleensä ruokansa kylmänä, valokuvaaja Daniel Taipale naurahtaa.

Tamperelaisella Taipaleella on Instagramissa yli 200 000 seuraajaa. Hän kuvaa työkseen luontoa Suomessa ja ulkomailla.

Taipale veti Insta-leiriä yhteistyössä Visit Tampereen, Visit Finlandin ja Metsähallituksen kanssa. Visit Tampere maksoi leiristä yhteensä 8 000 euroa, jonka lisäksi yhteistyökumppanit sponsoroivat kuvaajia. Tämän lisäksi Visit Finland maksoi lentoliput ja joitakin palkkioita.

Crapland marraskuussa

Instagram-vaikuttajat oli kutsuttu Tampereelle kuvaamaan Suomea surkeimmassa mahdollisessa säässä marraskuussa, mutta toisin kävi.

Kintulammen luonnonsuojelualueella Tampereella paistoi maanantaina aurinko.

Marraskuuksi metsässä on vähän lunta. Brittimedia ehti jo nimittää Lappia Craplandiksi.

Miten käy Suomen brändin turistien silmissä, jos ilmastonmuutos vie loputkin lumet?

– Nyt ei ole niin paljon lunta Suomessa tai Islannissa ja se on harmi. Mutta täällä on huurretta puussa ja se näyttää melkein lumelta. Ása Steinarsdóttir lohduttaa.

Jokaisella vuodenajalla oma charminsa

Saksalaisella Julian Herbrigilla on Instagramissa 73 500 seuraajaa. Myös hän elää kuvaamisella.

– Luulen, että Suomi ilman lunta tai lumen kanssa on yhtä kaunis. Jokaisella vuodenajalla on oma charminsa. Suomi voi silti markkinoida mukavia ihmisiä ja mahtavaa ruokaa.

Julian Herbrig oli Lapissa helmikuussa, kun lunta oli paljon. Suomi ilman lunta on hänelle kokonaan uusi elämys.

– Lumi peitti silloin kaiken. Nyt on ihan uusi maailma minulle, kuin uncovered eli paljastettu. Ihan uutta maisemaa ja näkymiä.

Saksalaisille tulee Suomesta mieleen kuvaajan mukaan ensin luonto. Sitä voi markkinoida myös ilman lunta. Herbrig markkinoisi myös sitä, miten ihmiset elävät erilaisen sään kanssa. Esimerkiksi mökit viehättävät häntä.

– Näimme ketun, jota "jahtasimme" kameroiden kanssa, mutta emme saaneet kuvaan. Haluaisin nähdä lisää villieläimiä.

Kuvaaja tietää, että Tampere on vasta nimitetty saunan pääkaupungiksi. Ikimuistoisin kokemus oli tällä reissulla käydä avannossa jurttasaunan jälkeen.

– Olen hypännyt jäätyneeseen järveen avannon läpi. Se on jotakin, jota en ole koskaan tehnyt. Aluksi se oli kivuliasta, mutta jälkeenpäin virkistyin. Teimme sen kahdesti, koska se oli niin ihmeellistä.

Nuotion ääressä

Metsässä kuvaamassa on myös kaksi valokuvaajaa Venäjältä. Magomed Shapievilla on yli 24 000 seuraajaa ja Julia Kivelällä yli 70 000.

Pietarista muuttanut Julia Kivelä on asunut Suomessa seitsemän vuotta. Myös hänestä saunat ovat kiinnostavimpia asioita Suomessa, mitä näyttää ulkomaalaisille.

– Venäläiset haluavat nähdä Suomesta luontoa. Pietari on niin iso kaupunki. Ihmiset haluaisivat mennä luontoon, jonne pääsee helposti kuten Suomessa.

– Otan nättejä ja kodikkaita kuvia Suomesta. Haluan näyttää lämpimän tunnelman, joka syntyy, vaikka on tummat illat ja hyvin kylmää. Luonnossa voi olla mukavaa ystävien kanssa nuotion ääressä.

Kivelän venäläiset seuraajat tahtovat nähdä kuvia erityisesti järvistä.

– Suomen kannattaa markkinoida saunaa ja kivoja paikkoja kuten tätä luonnonpuistoa. Ja myös aktiviteettejä: jos järvet eivät jäädy, on mukava mennä kanootilla, veneellä ja saunalautalla, Kivelä sanoo.

Korjaus kello 8.38 Vaihdettu brittituristien tilalle brittimedia.

Lue lisää:

Brittimedia lyttää mustan Lapin – Laplandista tuli "Crapland"

Liikennevirasto selvittää, voisiko Helsinki–Tampere-moottoritiellä kokeilla 130 km/t:n nopeusrajoitusta, kirjoittaa Keskisuomalainen. Tällä hetkellä moottoriteillä saa ajaa enintään 80–120 km/t.

Liikennevirasto pyytämä konsulttiselvitys on käynnissä, se valmistunee helmikuussa. Konsultti selvittää muun muassa muiden maiden kokemuksia nopeusrajoitusten nostamisesta 130 km/t:iin. Lisäksi selvityksessä huomioidaan liikenneturvallisuus, ympäristöön vaikuttavat melu ja päästöt, taloudellisuus kuten polttoaineen kulutus ja aikasäästö sekä liikenteen sujuvuus.

Selvitys tehdään Helsinki–Tamperemoottoritiestä, koska sen liikennevirrat ja tekniset ominaisuudet ovat parhaat kokeilulle. Kokeilu on mahdollista myös keskeyttää, jos esimerkiksi onnettomuuksia tapahtuisi tavanomaista enemmän.

Mikäli selvitys puoltaa kokeilua, se voidaan toteuttaa loppukeväästä 2020. Kokeilu kestäisi ainakin kesäkuukaudet.

Kokeilun toteutuksesta päätetään tulevassa Väylävirastossa lisätietojen ja vaikutusarvioiden selvittyä. Kokeilu saattaa vaatia myös liikenne- ja viestintäministeriön hyväksynnän, koska nykyiset nopeusrajoitukset perustuvat ministeriön ohjeeseen.

Vanhojen osakeasuntojen hinnat laskivat lokakuussa pääkaupunkiseudulla 1,3 ja muualla maassa 0,8 prosenttia syyskuuhun verrattuna, kertoo Tilastokeskus.

Espoossa hinnat putosivat 3,7 prosenttia ja Vantaalla 2,3 prosenttia. Sen sijaan Tampereella ja Turussa hinnat nousivat yli 3 prosenttia.

Helsingissä ja Oulussa hinnat pysyivät lähes ennallaan. Vuoden takaiseen verrattuna hinnat pysyivät pääkaupunkiseudulla selvässä nousussa ja muualla maassa laskussa. Pääkaupunkiseudulla hinnat kohosivat 3 prosenttia ja muualla maassa putosivat 2 prosenttia.

Tampereen veto näkyi vanhojen asuntojen hinnoissa siten, että hinnat nousivat vuoden takaisesta noin 7 prosenttia. Helsinki ylsi 4 prosentin kasvuun.

Asiantuntija: hintojen nousu tasaantumassa pääkaupunkiseudulla

Tilastokeskuksen tilastoasiantuntijan Elina Vuorion mukaan hinnat ovat vaihdelleet pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä pitkin vuotta – vuoteen on mahtunut sekä nousua että laskua.

Korkeimmillaan vanhojen osakeasuntojen hinnat olivat pääkaupunkiseudulla touko-kesäkuussa. Tämän jälkeen oli laskua, kun taas syyskuussa suunta oli ylöspäin.

– Viime kuussa pääkaupunkiseudulla oli hinnoissa nousua, ja nyt ne korjaantuivat tasolle, jossa ne olivat elokuussa. Yhden kuukauden perusteella ei voi vielä sanoa, että olisi varsinaista laskua tiedossa pidemmällä aikavälillä, Vuorio kertoo.

Tosin se on Vuorion mukaan nähtävissä tilastoista, että vanhoissa asunnoissa hintojen nousu on pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä tasaantumassa.

Jyrkin nousuvaihe vaikuttaisi olevan ohi.

– Hintakehityksestä on havaittavissa, että hinnat eivät nousseet [tänä vuonna] samaan tapaan kuin esimerkiksi viime vuonna.

Vuorion mukaan hinnat ovat viime kuukausina pysyneet pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä melko paikallaan.

"Se luo maailman, joka on mitä suurimmassa määrin mielikuvituksellinen, mutta joka inspiroi pohtimaan kaikkein polttavimpia todellisen maailman kysymyksiä. Kysymyksiä ympäristön tulevaisuudesta, yksilön vastuusta, sukupuolirooleista, rakastamisen vaikeudesta, väkivallasta, totuuden jälkeisestä ajasta, oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta".

Näin toteaa tämänvuotisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian valitsija Riku Rantala Siiri Enorannan (s. 1987) _Tuhatkuolevan kirous -_kirjasta.

Pikilasten matkassa

Tuhatkuolevan kirous on seikkailufantasia, joka sijoittuu Indarasian kuvitteelliseen maailmaan. Päähenkilö Pau pääsee opiskelemaan Magia-akatemiaan, ja sitten alkaa tapahtua.

Mukana on taikuutta, hauskoja ja outoja opettajapersonallisuuksia, taikomista valvova Oikeaoppisten taikakäytäntöjen valvontaosasto sekä – pikilapsia.

– Olin aamuyöstä ensiavussa erään henkilön tukena kuolemanväsyneenä ja tylsistyneenä. Jouduin odottamaan useita tunteja, ja sitten kirjassa esiintyvät pikilapset tulivat luokseni melko valmiin oloisina. En tiedä, mistä alitajunnan syövereistä ne oikein putkahtivat esiin. Sitten ryhdyin ottamaan selvää, keitä nuo pikilapset oikein olivat, Siiri Enoranta muistelee kirjansa lähtolaukausta.

Enorannan mielestä taikuutta ja magiaa ei maailmassa voi koskaan olla liikaa.

– Olen lukenut monta fantasiakirjaa, joissa ei ole ollut mukana kauheasti taikuutta, joten ryhdyin kirjoittamaan sellaista itse. Olen suorastaan kaivannut kirjoja, jossa taikuus oikein loiskuu ja lotisee.

Enoranta tuntee itsekin kaipuuta maagisiin maailmoihin.

– Minusta tuntuu, että varmaan koko elämäni ajan tulen odottamaan sitä tietynlaista hetkeä, jollaisia fantasiakirjoissa on – että esimerkiksi mystisiä kirjeitä alkaa putoilemaan postiluukusta, Enorantaa viittaa Harry Potteriin.

– Toivon pääseväni joskus fantasiamaailmaan, ja ehkä vielä paljastuukin, että tämä kaikki muu on ollut vain jonkinlaista rinnakkaistodellisuutta.

Planetaarisia omituisuuksia

Kahdeksan romaania kirjoittaneen Siiri Enorannan teokset ovat saaneet useita palkintoja ja niille tullut myös useita ehdokkuuksia. Esikoinen Omenmean vallanhaltija (2009) esimerkiksi oli Finlandia Junior -ehdokkaana, kuten Surunhauras, lasinteräväkin (2015).

Tuhatkuolevan kirous syntyi Enorannalle varsin tutun prosessin kautta. Ensin muutama kuukausi ideointia ja taustatyön tekemistä ja sitten varsinaista kirjoittamista vuoden verran – joidenkin kirjojen kohdalla pidempäänkin.

– Kirjoitan jokaisena arkiaamupäivänä muutaman tunnin, jonka jälkeen ryhdyn editoimaan tekstiä. Välillä annan tekstin olla hieman unohduksissa, jonka jälkeen näen sen tuorein silmin.

Uusimpaan kirjaansa Enoranta pyysi apua muun muassa Ursan tähtitieteelliseltä yhdistykseltä.

– Tuhatkuolevan kirouksessa on sellaisia planetaarisia omituisuuksia, että maapalloa kiertää kuun lisäksi myös jotakin muuta. En tiennyt aiheesta paljoakaan ja otin yhteyttä Ursaan. Yksi kirjailijantyön ihania puolia on se, että siinä voi olla intensiivisiä täsmäinnostuksen kohteita, joista pitää ottaa selvää. Kirjailijan ei tarvitse olla minkään alan asiantuntija, mutta hän saa tutkia mitä tahansa, Enoranta innostuu.

Teemoja luonnonsuojelusta väkivaltaan

Tuhatkuolevan kirouksessa tutkitaan ja käsitellään varsin universaaleja ja ajankohtaisia teemoja.

Enorannan mukaan kirjassa pohditaan hyvän ja pahan olemuksia ja esimerkiksi sitä, pitääkö väkivaltaan vastata väkivallalla – tai että onko väkivalta ylipäänsä koskaan edes oikeutettua. Myös luonnonsuojelu on tärkeässä roolissa.

– Olen todella vihainen siitä, että tässä meidän kapitalistisessa systeemissämme ei tehdä kaikkea ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Olen myös huolissani ja harmissani siitä, että ihmiset ja systeemit ajattelevat, että raha ensin ja kaikki muu vasta sitten, kirjailija toteaa.

Tuhatkuolevan kirouksen päähenkilöstä Pausta löytyy samoja piirteitä kuin Siiri Enorannastakin.

– Olen vasta jälkikäteen huomannut, että meillähän on paljon yhteistä. Varsinkin nuorempana minun oli vaikeaa olla luonteva sosiaalisissa tilanteissa ja olen käyttäytynyt välillä tökerästi kuten Paukin. Toisaalta olen aina ollut iloinen ja utelias seksuaalisuuteni suhteen. Siihen ei ole liittynyt minkäänlaista häpeää, jota yhteiskunta taas usein haluaa nuorten naisten seksuaalisuuteen liittää ja liimata. Minun mielestäni jokainen saa tehdä omalla kehollaan mitä itse haluaa.

Mutta millaista sitten on luoda kokonaan uusi ja omaperäinen fantasiamaailma?

– Kaikki lähtee siitä, että itseni pitää ensin haistaa, maistaa, tuntea ja nähdä tuo maailma, ennen kuin voin tehdä siitä uskottavan. Sen pitää olla itselleni kiinnostava, jännittävä ja kiihottava ja minun pitää itse olla siinä täysillä mukana, Enoranta painottaa.

Kirjailija itse vierastaa teostensa kategoriointia.

– En koskaan mieti kohderyhmää, kun kirjoitan. Toki olen mielelläni nuortenkirjailja, jos joku niin sanoo, mutta mielestäni kirjani sopivat myös aikuisille. En myöskään näe mitään syytä, miksei aikuinen voisi lukea nuortenkirjoja, Siiri Enoranta toteaa.

Pirkanmaalla ilmestyvä Aamulehti vähentää työntekijöitään. Uusimmassa yt-kierroksessa työt loppuvat 11 työntekijältä.

Vastalauseena tälle henkilöstö marssi torstaina ennen kello yhtä ulos työpaikaltaan. Lehteä tehdään esimiesvoimin.

Aamulehden toimitusosasto kertoo olevansa tyrmistynyt vähennyksistä.

– Jotta maakunnan ääni kuuluisi lehdessä jatkossakin, tarvittaisiin juuri maakunnan asiat tuntevia tekijöitä. Toimitusosastossa pelätään, että pirkanmaalaisten mahdollisuudet saada riittävästi ja riippumattomasti tietoa eri aloilta vaarantuu, Aamulehden toimitusosasto kertoo julkilausumassaan.

Toimitusosaston mukaan viime vuosien aikana yt-neuvottelujen seurauksena toimituksen henkilömäärä on jo aiemmin supistunut useilla kymmenillä henkilöillä.

Alma Media kertoi lokakuussa, että alustavan suunnitelman mukaan Aamulehden henkilökunnan määrä saattaa vähentyä enimmillään 17 henkilötyövuodella.

– Kaikki vähennykset tapahtuivat erosopimusten kautta. Lisäksi kuudelle henkilölle löytyi uusi tehtävä uudelleensijoituksen tai toimenkuvamuutoksen avulla, Alma Media kertoi yt-neuvottelujen päättymisestä torstaina tiedotteessa.

Alma Consumerin johtaja Kari Kivelä perusteli yt-neuvotteluja valtakunnallisen printtimainonnan laskulla ja keskittymisellä paikalliseen sisältöön.

Lehti on karsinut aiemmin myös esimerkiksi avustajasopimuksista.

Yt-neuvottelut päättyivät tällä viikolla. Yt-neuvottelujen piirissä oli yhteensä noin sata Alma Media Kustannus Oy:n henkilöä. Luvussa ovat mukana myös esimerkiksi tarvittaessa töihin tulevat.

Matti Kuusela: "En ole näin synkkiä päiviä viettänyt"

Toimittaja Matti Kuusela on ollut Aamulehdessä lähes 40 vuotta töissä. Hänen mukaansa yt-neuvottelut olivat tällä kertaa todella rajut.

– Tapa, jolla meille on tästä kerrottu, on käsittämättömän pöyristyttävä. En ole näin synkkiä päiviä viettänyt kuin nyt.

– Meitä on pidetty kaksi, kolme päivää löyhässä hirressä. Siellä on itketty. Onneksi on niin hyvä yhteishenki, että kukaan ei ole ihan täysin murtunut vaan kaikki ovat jaksaneet suurin piirtein.

Aamulehti kehittää digitaalisuutta

Aamulehden vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu sanoo, että viime päivät ovat olleet raskaita toimituksessa koko työyhteisölle.

– Siitä huolimatta toimitus on tehnyt tapansa mukaan erittäin hyvää työtä. En usko, että lukija on hirveästi nähnyt eroa siihen, mitä normaalisti on, Tuulensuu kertoo.

– Tilanne on inhimillisesti ajateltuna tosi ikävä, kuten tämänkaltaiset tilanteet aina ovat. Toisaalta nyt käännämme katsetta niihin ihmisiin, jotka ovat meillä täällä töissä ja toisaalta heihin, jotka ovat meidän asiakkaitamme ja maksavia lukijoita.

Aamulehti kehittää digitaalista tekemistä niin, että tarjotaan sellaisia juttuja, jotka kiinnostavat lukijoita ja saavat tilaamaan lehden.

– Sisäisesti teemme asioita ehkä hieman yksinkertaisemmin ja olemme toivottavasti joustavampia.

Raskaat neuvottelut

Aamulehden toimituksen luottamushenkilö Sari Sainio sanoo, että yt-neuvottelut olivat raskaat. Hänen mukaansa väki on vähentynyt jo ennestään vuosien aikana.

– Täytyy sanoa, etten ole koskaan nähnyt ihmisiä yhtä poissa tolaltaan kuin näinä kahtena päivänä. Määrä on todella iso meidän toimituksen joukosta.

Sainion mukaan työnantaja ratkaisi, että eropaketteja tarjotaan.

– Paketti oli irtisanomisen vaihtoehto, Sainio sanoo.

Lukuisia yt-neuvotteluita 2010-luvulla

Vuosi sitten lokakuussa Alma Media vähensi yhtiön alueyksikön henkilöstömäärää 35 henkilötyövuodella. Silloin merkittävin osa vähennyksistä osui Tampereelle ja Poriin, jossa ilmestyy Satakunnan Kansa.

Vuonna 2015 Alma Media vähensi 70 henkilötyövuotta. Vähennyksistä 29 kohdistui Aamulehden, Satakunnan Kansan ja paikallislehtien toimituksiin.

Vuonna 2012 kerrottiin, että Alma Median henkilöstön määrä vähenee noin sadalla henkilöllä. Silloin lähes puolet vähennyksistä toteutettiin vakituisen henkilöstön irtisanomisilla.

Alma Media kirjaa vuoden 2018 neljännen vuosineljänneksen tulokseen arviolta 0,5 miljoonan euron kulun järjestelyjen seurauksena. Alma Median Consumer-yksikkö pyrkii saavuttamaan kahden miljoonan euron säästöt ensi vuonna.

Alma Media Kustannus Oy:n palveluksessa on noin 300 henkilöä.

Yt-neuvottelut koskivat vain Aamulehteä

Neuvottelut eivät nyt koskeneet muita Alma Consumer -liiketoimintasegmenttiin kuuluvia yksiköitä Alma Media Kustannus Oy:ssä, Alma Media Suomi Oy:tä eivätkä paino- ja jakeluyhtiö Alma Manu Oy:tä.

Alma Consumer julkaisee Iltalehteä, Aamulehteä, Satakunnan Kansaa sekä paikallis- ja kaupunkilehtiä. Paino- ja jakeluyksikkö Alma Manu on osa Alma Consumeria.

Lue lisää:

Alma Media aloittaa yt-neuvottelut Aamulehdessä – koskevat noin sataa henkilöä

Alma Median tulos kasvoi hieman – liiketoiminnoista luopuminen paransi kannattavuutta

Alma Median aluelehdistä vähenee 35 työpaikkaa