Suomeen avataan lisää tukikeskuksia seksuaalirikosten uhreille, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL Lännen Medialle.

Ensi vuoden alussa tukikeskukset avataan Tampereella ja Turussa. Nyt alkukeväästä aloitetaan keskustelut keskuksien perustamisesta myös Ouluun ja Kuopioon.

Keskuksia on tarkoitus avata lisäksi muihin päivystäviin sairaaloihin, kunhan tiedetään, mitkä päivystävät sairaalat jäävät toimintaan sote-uudistuksen jälkeen.

Tällä hetkellä ainoa seksuaaliväkivallan uhrien tukikeskus eli Seri-tukikeskus toimii Helsingissä. Se aloitti toimintansa toukokuussa 2017, viimeisenä Pohjoismaista. Kävijöitä keskuksessa on ollut noin yksi päivässä.

Radio Suomen Tampereen aamulähetyksessä tiistaina vieraillut keskustan puoluesihteeri Jouni Ovaska on saanut jo lukemattomia kertoja vastata kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrystä koskeviin kysymyksiin. Ongelma on kuitenkin, että vastauksia ei taida kukaan tietää, korkeintaan Väyrynen itse.

Jouni Ovaska pitää kovin omituisena tilannetta , jossa Väyrynen on perustanut oman puolueen.

– Tästä on keskusteltu pitkään. Olen joutunut käyttämään hyvin paljon työaikaani sen miettimiseen, että miten tällainen tilanne voi syntyä ja miten se ratkaistaan, Ovaska kertoo ja jatkaa:

– Väyrynen ilmoitti pyrkivänsä puheenjohtajaksi. Tässä vaiheessa jo jokaisen maalaisjärki sanoo, että tämä ei ole mahdollista: on kahdessa puolueessa ja pyrkii toisen puheenjohtajaksi.

Ovaskan mukaan keskusta on pyytänyt lausunnot Lauri Tarastilta ja Heikki Halilalta, joita monet pitävät maan parhaina lakiasiantuntijoina.

– Heidän lausunnossaan sanotaan selvästi, että Väyrynen ei ole vaalikelpoinen.

Jouni Ovaska uskoo, että Väyrynen pyörii tavalla tai toisella mukana kevään. Mutta viesti puoluekentälle ja paikallistasolle on hänen mukaansa selvä: mitään vaalikiertueita tai vastaavia ei järjestetä.

– Lopullisen päätöksen vaalikelpoisuudesta tekee puoluekokouksen menettelytapavaliokunta, Ovaska sanoo.

Paavo Väyrynen on kuitenkin mukana kevään ja kerää julkisuushyödyn. Sen jälkeen hän todennäköisesti eroaa keskustasta, kuten puhe on ollut, ja alkaa vetää omaa kansalaispuoluettaan. Ellei mitään yllätystä taas tule:

– Se nähdään sitten. Ei voi muuta sanoa kuin että se nähdään sitten kesäkuussa, puoluesihteeri Jouni Ovaska huokaa.

Mammarit, jörgenit, veijot vai tykit? Miksikä niitä kutsuukin, on pitkille kalsareille helmikuun paukkuvassa pakkassäässä tarvetta.

Miesten pitkiä alushousuja ostetaan nyt omia ja jälkikasvun jalkoja lämmittämään. Suosiossa ovat etenkin luonnonmateriaalit, kuten merinovilla.

Tampereella retki- ja urheilutarvikkeita myyvistä kaupoista kerrotaan, että kalsarihyllyt ovat tyhjentyneet tehokkaasti. Näin on käynyt mm. Lielahden Prismassa, kertoo Sport-osaston tuoteryhmävastaava Kristian Koskela.

– Kauppa on käynyt kyllä tosi hyvin. Alkaa olla tuotepuutteita suurelta osin.

Osa hyllyistä on jo tyhjinä ja Koskelan mukaan lisää kalsareita on tilattu.

– Mitä vaan saadaan niin otetaan. Kyllä se alkaa jo valmistajallakin näkyä, että rupeaa olemaan sen verran vaikeaa saada tavaraa.

Kristian Koskelan mielestä myös pitkien alushousujen kohdalla on selviä trendejä nähtävissä.

– Ehdottomasti just se merinovilla, se on tosi kova juttu, ja sitten kotimaisuus ratkaisee edelleen paljon.

Lue myös:

Yksi talven hyytävimmistä aamuista valkeni, ja lisää on luvassa – ensi yönä yli 30 pakkasastetta

Pakkasessa paleleviin varpaisiin ei tarvitse alistua – katso asiantuntijan vinkit kylmältä suojautumiseen jäältä (26.2.2018)

Siperian hyytävä hönkäys runtelee Suomea – Näillä vinkeillä sinä, lapsesi, kotisi, autosi ja vaikka putkesi selviätte pakkasista (22.2.2018)

Kylmä keli on harventanut ulkoilusta nauttivien joukkoja talvilomaa viettävän Tampereen laduilla ja luistinradoilla. Tuuleen, parinkymmen asteen pakkaseen ja kirkkaaseen auringonpaisteeseen on silti uskaltautunut koko joukko eri-ikäistä väkeä.

– Tää on ihanaa, puhdasta ja raikasta, toteaa Näsijärven jäällä toppatakkiin kääriytynyt Toni Häkämies. Koiranulkoiluttajan liikkumiselle on olemassa karvainen syy.

– Tämä on hyvä liikuttaja. Molemmilla viikset kuurassa.

Tamperelainen Tiina Luhtala kiitää työmatkaansa pitkin Näsijärven luistinrataa. Takana on kolmisen kilometriä kirkasta jäätä.

– Ei ole kylmä, ihan täydellistä!

Myös valtaosa hiihtäjistä on kaikonnut Kaupin laduilta pakkasen pelottamana. Ladulla lykkivää Eemil Helanderia ei kylmyys ole karkottanut.

– Ei ollut liian kylmää, ihan hyvin täällä tarkenee. Ihan muutama tuli vastaan, mutta aika vähissä kyllä oli.

Paleltumia hoidettu

Pirkanmaan terveyskeskuksissa on jo huomattu, että kaikki eivät ole osanneet suojautua pakkaselta.

Viime päivinä, ja esimerkiksi Nokialla varsinkin tiistaina, väkeä on hakeutunut hoitoon paleltumien takia.

Vaaravyöhykkeessä ovat erinäiset ihmisen ulokkeet kuten varpaat ja nenät.

Lue myös:

Pakkanen tyhjensi kalsarihyllyt: pitkäpunttiset kelpaavat nyt nirsollekin miehelle

Yksi talven hyytävimmistä päivistä on käsillä, ja lisää on luvassa – ensi yönä yli 30 pakkasastetta

Säät suosivat nyt pakkasesta pitäviä lomalaisia – "Liian aurinkoista, mutta muuten mukavaa"

Talven toistaiseksi kylmin päivä putsasi ihmiset kaduilta Helsingissä – Vain turistit ja pilkkijät ulkosalla: Tennarit ovat "virhe"

Kalevala on kiehtonut suomalaisia taiteilijoita aina. Aiheesta innostui myös Joseph Alanen (1885–1920), tamperelaisen työnjohtajan poika, joka jäi suomalaisen taidehistorian marginaaliin.

Alanen eli värikkään elämän: opiskeli sähköteknikoksi, ryhtyi taidemaalariksi, valitsi sisällissodassa valkoisen puolen, kävi läpi myrskyisän avioliiton ja kuoli espanjantautiin vain 34-vuotiaana.

Nyt Alasen teoksiin voi tutustua Ateneumin taidemuseossa, joka sai lahjoituksena kolme taiteilijan Kalevala-aiheista temperamaalausta.

Työläisperheessä uskottiin taiteeseen

Alanen syntyi Tampereella työläisperheeseen, joka kannusti poikaa taiteen pariin.

– Joseph oli monilahjakkuus sekä musiikillisesti että kuvaamataidollisesti. Hänen äidillään oli torpparitausta, mutta hän oli hyvin kultturelli ihminen, sanoo Joseph Alasen veljen tyttärenpoika Eero Ikonen.

Alanen soitti pianoa ja huilua ja pääsi tamperelaisen taidemaalari Kaarlo Vuoren oppiin. Ennen taiteilijan uralle heittäytymistä Alanen valmistui sähköteknikoksi ja lähti 1906 Tukholmaan Ericssonin puhelintehtaalle töihin. Illat nuori mies harrasti intohimoaan taidetta ja siirtyi pian Berliiniin opiskelemaan alaa tosissaan.

Parikymppisenä Alanen alkoi tituleerata itseään taiteilijaksi. Ensimmäisen näyttelynsä hän piti Tampereella Palanderin talossa vuonna 1910. Alasen toistuvana, jopa itsepintaisena aiheena oli Kalevala. Hän koki sen sielunmaisemakseen.

– Hän työsti Kalevalaa melko myöhään: Gallen-Kallela oli maalannut tunnetuimmat

teoksensa aiheesta jo 1890-luvulla. Siksi osa yleisöstä suhtautui Alaseen varauksella. Hän sai kuitenkin myös vastakaikua, koska häntä pidettiin itselleen uskollisena, ja ajateltiin, että hän ilmentää Suomen kansan tuntemuksia, sanoo Ateneumin intendentti Teijmari Jyrkkiö.

Pelkkä maalaustaide ei elättänyt Alasta. Hän kirjoitti arvioita Aamulehteen, teki kuvituksia, kirjankansia, postikortteja ja opetti muun muassa sointuoppia Tampereen käsityö- ja taideteollisuuskoulussa.

Alasella ei tiedetä olleen yhteyksiä aikansa muihin taidemaalareihin. Sen sijaan hänen ystäväpiiriinsä kuului kirjailijoita ja runoilijoita, kuten Eino Leino, Jalmari Sauli ja Larin Kyösti.

Alasen avioliitto oli lyhyt ja myrskyisä

Tampereella käytiin Suomen sisällissodan verisimmät taistelut 1918. Alanen siirtyi pääkaupunkiin heti Helsingin valtauksen jälkeen ja ikuisti piirustuksiin sotatapahtumia ja kaupungin kärsimiä vaurioita.

– Hän oli erittäin vahvasti sitoutunut valkoisten puolelle. Hän teki Suomen vapaussota -nimisen postikorttisarjan, joka on niin valkoinen ja jääkärihenkinen kuin olla ja voi. Myös virolaistaustainen sotapäällikkö Hans Kalm oli Alasen kavereita, Ikonen sanoo.

Alanen oli lapseton, mutta kertaalleen naimisissa.

– Hän rakastui oululaiseen Anna Katariina Väyryseen, jonka kanssa hän meni naimisiin 1917, Ikonen kertoo.

Avioliitto ei kestänyt, vaan päättyi eroon vuonna 1920.

– Se oli lyhyt ja myrskyisä liitto. Anna lähti upseerin matkaan, Ikonen sanoo.

Kolme kuukautta avioeron jälkeen Alanen menehtyi.

– Lääkäri oli todennut, että olet huonossa kunnossa, sinulla on ravinnonpuutetta. Syö enemmän. Joseph kuoli lopulta nopeasti edenneeseen espanjantautiin, Ikonen sanoo.

Alasen kolme elossa olevaa veljeä päätti, ettei omaisuutta jaeta ennen kuin vanhemmista aika jättää.

– Alasen teokset pakattiin ja varastoitiin vanhimman veljen työpaikan kellariin, jonne ne unohtuivat. Teokset haettiin jemmasta vasta, kun minun isoisäni kuoli vuonna 1952, Ikonen kertoo.

Varastointi oli tehnyt osalle töistä hallaa. Suvulle jäi Kalevala-aiheisia teoksia kolmisenkymmentä, kun niitä Ikosen tietojen mukaan oli alun perin ollut noin sata kappaletta.

Yksi keskeisiä Kalevalan kuvittajia

Ateneumin intendentti pitää taidemuseon saamaa Alasen kolmen teoksen lahjoitusta merkittävänä. Alanen pysyi uskollisena omalle taiteelleen, vaikka ajan virtaukset olivat kenties jo ajaneet ohi.

– Hän oli yksi keskeisistä Kalevalan kuvittajista. Hän jäi vähemmälle huomiolle kuin mitä teokset olisivat ansainneet. 1900-luvun alkupuolella alkoivat jo vaikuttaa modernistiset virtaukset ja 1910-luvun lopulla syttyi maailmansota. Tapahtui valtavasti asioita ja se kaikki vaikutti siihen, miten hänen taiteensa otettiin vastaan, Jyrkkiö sanoo.

Alasen näkemys Kalevalasta oli pitkälti tyylitelty.

– Hän irtautui luonnon jäljittelystä ja karsi pois kaiken sellaisen, joka olisi ollut tekemisissä arkitodellisuuden kanssa. Hänen taidettaan leimaa tietty dekoratiivisuus, se on litteää ja henkilöhahmot ovat usein kaavamaisia. Myöhemmin hän otti vaikutteita jugendista. Mitä pidemmälle hän eteni, sitä hienostuneemmaksi työt kävivät, Jyrkkiö kuvailee.

Eniten Alasen teoksia Tampereella

Teokset lahjoitti Ateneumille Maine Wartiovaaran sukuhaara. Joseph Alanen oli Maine Wartiovaaran setä ja kummisetä. Yksi lahjoitetuista teoksista, Sammon puolustus, on Mainen lapsenlapselle, Anna Wartiovaaralle, tuttu pienestä tytöstä asti.

– Se oli lapsuudenkotini olohuoneen sohvan yläpuolella. Sen alla on vietetty perhejouluja ja eletty elämää, iloja ja suruja. Minulla on ollut etuoikeus kasvaa sen kanssa, Anna Wartiovaara sanoo.

Kulttuuria kaikille -asia on lähellä Wartiovaaran sydäntä.

– Minulle on tärkeätä, että kaikki ihmiset pääsevät katsomaan taidetta. Tuntui, että nämä teokset kuuluvat koko Suomen kansalle, Wartiovaara perustelee lahjoitusta.

Suurin yksittäinen kokoelma Alasen teoksia on Tampereen taidemuseossa, jossa niitä on 17. Alanen teki jonkin verran myös talonpoikaisaiheisia ja Suomen historiaan liittyneitä töitä sekä grafiikkaa ja muotokuvia.

– Yhteensä teoksia on tiedossa yli 200 vuosilta 1908–1920. Hänellä oli kohtuullinen vauhti päällä, Ikonen sanoo.

Rivitalo meni huonoon kuntoon tulipalossa tiistaina iltapäivällä Parkanossa. Tulipalo syttyi Lähdekadulla sijaitsevassa seitsemän huoneiston rivitalon päädyssä kahden aikaan.

Päätyasunnon osalta palo saatiin sammutettua reilusti ennen kolmea, mutta palo oli ehtinyt levitä rivitalon ullakolle. Paikalla oli enimmillään yhteensä 12 pelastuslaitoksen yksikköä Pirkanmaalta ja Satakunnasta.

Koska palo ehti levitä ullakolle, menee koko rivitalo huonoon kuntoon. Sammutusvedet valuivat käytännössä koko rivitalon mitalta ja toisaalta kattoa piti purkaa palopesäkkeiden takia.

Palon alkuvaiheessa osa asukkaista ehti pelastaa tavaroita kotoaan. Pidemmäksi aikaa asuntoihin ei voi mennä, edes tavaroita hakemaan, kunnes sammtutustyöt ja raivaustyöt on saatu tehtyä.

Tulipalo sai alkunsa parkissa olleesta mopoautosta. Syttymissyytä ei ole tiedossa.

Kukaan ei loukkaantunut palossa vakavasti. Yksi henkilö vietiin savun hengittämisen takia tarkastettavaksi.

Jutun tietoja päivitetty useaan otteeseen.

Otimme paukkupakkasista riemun irti. Katso poikkitaiteellisesta videokollaasistamme, kuinka kiehuva vesi ja saippuakuplat suhtautuvat kylmään.

Pakkanen on innottanut suomalaiset tekemään myös jäälyhtyjä. Vaikuttaa siltä, että näyttävästä koristeesta on tulossa samantyyppinen hitti kuin tonttuovesta joulun alla.

Lisää upeita kukkivia jäälyhtyjä näet täältä.

Sää suosii nyt myös Tampereelle tehtyä jääveistospolkua. Ikurissa omakotialueella sijatsevan polun suosio on yllättänyt kaikki. Voit katsoa videon jäätaiteesta täältä.

Tampereen kolmen korkeakoulun yhdistyminen etenee rivakasti alkuvuoden hallintokiistoista huolimatta.

Vahvassa etunojassa uudistusta on lähtenyt puskemaan eteenpäin rakennustekniikan koulutus.

Tampereen ammattikorkeakoulun ja Tampereen teknillisen yliopiston koulutusyhteistyö tiivistyy jo syksyllä 2018, kun rakennustekniikan ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat ottavat käyttöön uudet tutkinto-ohjelmat.

Virallisesti Tampereen korkeakoulut yhdistyvät vuoden 2019 alussa.

Tutkintoihin haetaan erikseen, mutta opetus suunnitellaan yhdessä

Tampereen ammattikorkeakoulussa rakennustekniikan insinööriopinnot aloittaa ensi syksynä noin sata uutta opiskelijaa. Myös Tampereen teknillisen yliopiston rakennustekniikan kandidaatin ja edelleen diplomi-insinöörin opintoihin on noin sata aloituspaikkaa.

Tutkintoihin haetaan erikseen ja uudessa tutkinto-ohjelmassa aloittavat syksyllä vain ensimmäiset vuosikurssit – yhteensä pari sataa opiskelijaa.

Kahden korkeakoulun yhteistyö etenee Tampere3 -hengessä ja vahvassa etunojassa, sanoo yksi yhteistyön arkkitehdeistä, professori Matti Pentti Tampereen teknillisestä yliopistosta.

– Me olemme tänä keväänä edenneet jo ihan kalkkiviivoille. Haku alkaa kohta, ja ensimmäiset uusien tavoitteiden mukaan etenevät opiskelijat aloittavat syksyllä.

Koulutuspäällikkö Jouni Lähteenmäki Tampereen ammattikorkeakoulusta on yhteistyöstä innoissaan.

– Me otamme tässä itse asiassa vuoden varaslähdön Tampere3:a ajatellen, Lähteenmäki sanoo.

– Kokeilemme, miten tämä ensimmäinen lukuvuosi sujuu. Sovitamme yhteen asioita ja ratkomme mahdollisia pulmatilanteita sitä mukaa kun niitä ilmenee.

Koulutuksen tavoitteet ja sisältö suunnitellaan yhdessä.

Tekniikan kandidaatin ja amk-insinöörin tutkinto-ohjelmissa oppimistavoitteiltaan yhteistä sisältöä on 90 opintopisteen verran. Rakennustekniikan kandidaatin tutkintoon tarvitaan yhteensä 180 opintopistettä ja rakennustekniikan insinöörin tutkintoon 240 opintopistettä.

Lisää joustoa ja valinnanvapautta

Yhteistyön tavoitteena on luoda mahdollisimman vetovoimaisia tutkintoja. Tutkintojen profiilit ovat erilaiset ja osaamistavoitteet määritellään työelämän tarpeista.

– Opiskelijat saavat entistä enemmän mahdollisuuksia opiskella ristiin. Myös valinnan vaihtoehtoja on enemmän, sanoo koulutuspäällikkö Jouko Lähteenmäki.

Saamme aina parhaat voimat opetuksen toteuttamiseen. Matti Pentti

Tutkintoa voi myös vaihtaa joustavasti.

– Amk-tutkinnon suorittaja voi hakea siirtohaulla tekniikan kandidaatin tutkintoon ja jatkaa diplomi-insinööriksi ilman vähintään vuoden kestäviä ns. siltaopintoja, sanoo professori Matti Pentti.

– Meillä on opetusyhteistyössä käytettävissä kaksi hyvää opettajakuntaa, kaksi poolia. Se takaa, että saamme aina parhaat voimat opetuksen toteuttamiseen.

Kuulostaa järkevältä, sanovat opiskelijat

Hervannan rakennustalossa opinnot sujuvat vielä vanhojen ohjelmien mukaan. Tiivistyvä yhteistyö saa teekkareilta kiitosta.

– Uskon, että yhteistyö sujuu hyvin. En ainakaan näe mitään estettä miksei sujuisi, sanoo Muuramesta kotoisin oleva Aarni Alakorpi.

Teekkarit eivät katso nenänvartta pitkin ammattikorkeakoululaisia.

– Ihan insinöörejä he on siinä missä mekin. Kyllä heiltä löytyy osaamista, sanoo Alakorpi.

Lohjalta Tampereelle opiskelemaan tullut Sakari Aarnio on samaa mieltä.

– En keksi yhteistyöstä mitään negatiivista sanottavaa. Esimerkiksi talotekniikan opetusta on meillä tosi vähän. Toivottavasti sitä pystytään yhteistyön avulla lisäämään.

Professori Pentti: "Opetus kannattaisi keskittää Hervantaan"

Ammattikorkeakoulun Kaupin kampuksella ja yliopiston Hervannan kampuksella on välimatkaa lähes kymmenen kilometriä.

Alkuvaiheessa rakennustekniikan opiskelijat pyörivät kahdella kampuksella. Jos tarpeen, opettajat liikkuvat Kaupista Hervantaan tai päin vastoin.

Professori Matti Pentti toivoo, että myös TAMK:n rakennustekniikan opiskelijat ja opettajat siirtyisivät muutaman vuoden kuluttua Hervantaan.

– Päätöksen asiassa tekevät tietysti ylemmät tahot, mutta olisi erinomaisen toivottavaa, että sekä ammattikorkeakoulun opiskelijat että opettajat tulisivat tänne Hervantaan.

– Silloin olisimme samalla kampuksella ja yhteistyötä tehtäisiin vieri vieressä, kuittaa Pentti.

Kaakkois-Suomi ja Seinäjoki saattavat saada oman lääkärihelikopterin jo lähivuosina.

Uusien tukikohtien perustamista vauhdittaa oikeusasiamiehen lausunto, jonka mukaan nykyinen lääkärihelikopterien verkosto ei takaa kaikkialla yhdenvertaista ensihoitoa. Varsinkin Etelä-Karjalassa ja Pohjanmaalla ensihoitolääkärillä kestää yli puoli tuntia päästä potilaan luo, jos potilas sijaitsee kaukana sairaalasta.

– Jos tulee äkillinen sairastuminen ja hoidon tarve, niin eriarvoisuus on ilmeinen, jos potilaan luo ei pääse maayksiköllä kovin nopeasti, sanoo Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen.

Uusien lääkärihelikopteritukikohtien perustamista ovat esittäneet jo pari vuotta sitten HYKS:n ja Tampereen erityisvastuualueet. Esitys on tulossa tänä keväänä hallituksen kehysriiheen.

– Tarvitaan poliittista päätöstä, jos nykyisen verkoston laajennukseen lähdetään, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee.

Samassa yhteydessä on tarkoitus päättää, siirtyykö lääkärihelikopterien rahoitus maakunnille, vai tulevatko rahat jatkossakin suoraan valtion budjetista.

Nykyisin Suomessa toimii kuusi lääkärihelikopteritukikohtaa Vantaalla, Turussa, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa sekä lääkintähelikopteri Rovaniemellä. Niiden ylläpito maksaa valtiolle vajaat 30 miljoonaa euroa. Kahden uuden tukikohdan perustaminen maksaisi kymmenen miljoonaa euroa lisää.

Laajan päivystyksen sairaaloiden harva verkosto lisää lentokuljetuksia

Vuonna 2017 lääkärihelikopterit kuljettivat 436 potilasta saamaan kiireellistä hoitoa. Helikopterilla potilaan luo tuotu ensihoitolääkäri puolestaan seurasi ambulanssissa potilaan mukana sairaalaan 2348 kertaa. Kaikkiaan hälytyksiä lääkärihelikoptereille tuli lähes 14300.

Sote-uudistuksen myötä lentäen tapahtuvat potilaskuljetukset tulevat lisääntymään, kun päivystyspisteiden määrä vähenee ja vaativa erikoissairaanhoito keskitetään nykyistä harvempiin sairaaloihin.

– Kuljetusmäärät tulevat kasvamaan, kun potilaita haetaan laajan päivystyksen sairaaloihin esimerkiksi kaukana sijaitsevilta terveysasemilta tai pienistä keskussairaaloista, sanoo lääkärihelikopteritoimintaa Suomessa hallinnoivan FinnHEMS Oy:n tutkimus- ja kehitysasiantuntija Jukka Pappinen.

FinnHEMSin arvion mukaan Kaakkois-Suomessa ja Seinäjoella toimivat kopterit hoitaisivat vuodessa molemmat yli 2200 hälytystehtävää.

– Väestöpohja ja ikärakenne ovat sellaisia, että tehtäviä riittää, jatkaa Pappinen.

Ensihoitolääkäri matkaa autolla kiireellisille tehtäville

Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin Eksoten alueella aloittaa tänä keväänä toimintansa ensihoidon lääkäriyksikkö, jolloin ensihoitolääkäri ja tehohoitotasoinen ensihoito viedään potilaan luo. Yksikkö lähtee liikkeelle, kun hätäkeskus määrittelee tehtävän riskiluokaltaan korkeaksi.

Uudella yksiköllä Eksote varautuu pysyvän lääkärihelikopterin tuloon, ja sen ensihoitolääkärit siirtyisivät aikanaan uuteen lääkärihelikopteriin.

– Maayksikkö hoitaa samoja tehtäviä kuin mitä lääkärihelikopteri voi hoitaa, lukuunottamatta potilaan kuljettamista helikopterilla, sanoo Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen.

Etelä-Pohjanmaalla vastaava yksikkö on toiminut helmikuusta 2017 lähtien. Kymmenen kuukauden aikana sille tuli 695 tehtävää, joista 93 kertaa hoidon arvioitiin pelastaneen potilaan hengen. Alunperin puolen vuoden kokeiluksi kaavailtu lääkäriyksikkö jatkaa toimintaansa tänäkin vuonna.

Kaakkois-Suomessa tilat lähes valmiina helikopteritukikohdalle

Kaakkois-Suomessa lääkärihelikopteritukikohta sijoitettaisiin Kouvolan Utin tai Lappeenrannan lentoasemalle. Lappeenrannan sijaintia puoltaa se, että kaupunkiin on jäämässä sote-uudistuksessa laajan päivystyksen sairaala.

– Lappeenrannassa on valmiina lentokonehalli, johon voitaisiin kunnostaa tarvittavia tiloja tukikohdalle, sanoo Lappeenrannan lentoaseman toimitusjohtaja Eija Joro.

Etelä-Pohjanmaalla helikopteritukikohta perustettaisiin Seinäjoelle, jolloin se palvelisi Pohjanmaan ohella myös Tampereen pohjoispuolisia alueita.

–Seinäjoen kopteri helpottaisi Tampereen lääkärihelikopterin ruuhkaa, sillä tehtäviä jää nykyisin hoitamatta, kun alueen ainoa kopteri on kiinni toisessa tehtävässä, sanoo FinnHemsin tutkimus- ja kehitysasiantuntija Jukka Pappinen.

Pirkanmaan käräjäoikeudessa on alkanut tänään poikkeuksellisen laajan taideväärennösvyyhdin käsittely. Jutun käsittelylle on varattu yhteensä 32 päivää. Viimeisen kerran oikeudessa ollaan toukokuun lopussa.

Syytettyinä on seitsemän henkilöä, joista leijonaosa on myynyt väärennettyjä tauluja yksityisihmisille ja yrityksille ympäri Suomen esimerkiksi Torniossa, Iisalmessa, Tampereella ja Helsingissä. Yhtä vastaajaa syytetään vain törkeästä rahanpesusta.

Ihmisille on myyty mm. Ellen Thesleffin ja Akseli Gallen-Kallelan tauluiksi väitettyjä väärennöksiä. Väärennettyjä tauluja myytiin yhteensä noin 1 430 000 euron edestä.

Syyttäjä vaatii rikoksista korvausten lisäksi eripituisia vankeustuomioita. Päätekijälle vaaditaan viiden vuoden vankeutta, kolmelle muulle noin kolmen vuoden vankeutta ja lopuille ehdollista vankeutta.

Samaan vyyhtiin liittyy vuosi sitten käräjäoikeudessa ollut väärennösjuttu. Lempääläläismies tuomittiin kyseisten taulujen väärentämisestä vajaan kahden vuoden ehdolliseen vankeuteen.

Tamperelaisessa kauppakeskuksessa käy hiihtolomaviikon alla kuhina. Samalla, kun kauniit ja rohkeat nuoret tarkastelevat toisiaan, he ovat tietämättään mallibookkerin tarkastelevien silmien alla. Muutama kutsutaan koekuvauksiin kauppakeskuksen keskusaukiolle.

18-vuotias tamperelainen Leo Kivinen on aidosti hämillään saatuaan pyynnön koekuvaukseen. Naureskellen hän toteaa, ettei tällainen ole todellakaan jokapäiväisiä. Kuvassa on helppo käydä, mutta mallin työ ei ole yhtä yksinkertaista.

– Se vaikuttaa kyllä hienolta, mutta on kovaa ja kurinalaista hommaa. Lisäksi siihen vaaditaan itseluottamusta, Kivinen sanoo.

Saman asian vahvistaa myös tilaisuutta järjestävän helsinkiläisen mallitoimiston bookkeri Janina Grundström, joka varaa ja tarjoaa työkseen malleja asiakkaille. Grundströmin mukaan pelkkä kauneus ei enää riitä – esimerkiksi näytteleminen on iso osa mallin ammattia.

– Jos ei ole aiempaa kokemusta, taustalla tulisi olla alan koulutus, jotta pystymme takaamaan asiakkaalle ammattitaitoisen mallin, hän sanoo.

Koulutusta koekuvattaville onkin tarjolla heti kättelyssä. Ennen kuvausta malliehdokkaat täyttävät yhteystietolomakkeensa, jotta heihin voidaan olla myöhemmin yhteydessä, mikäli mallin kasvot ja muu olemus miellyttävät mallitoimistoa.

Ani harvalla kauppakeskuksista bongatulla on aiempaa kokemusta mallimarkkinoilta. Mukaan bisnekseen päästäkseen nuoren tai hänen vanhempansa onkin kustannettava noin 500 euron hintainen kurssi.

Bisnes voi olla raakaa, mutta kokemus kiinnostaa

Vaatemyymälässä työskentelevä 19-vuotias Mila Grönroos bongattiin koekuvauksiin kauppakeskuksen liukuportaista. Koekuvauksiin johdattanut kysymys kuului, oletko koskaan ajatellut mallin tai missin uraa.

Grönroos kertoo miettineensä tätäkin uravaihtoehtoa, mutta ei kovinkaan vakavasti. Tällä kertaa hän ei halua ohittaa tarjousta.

– Kaikkea pitää kokeilla, joten ehdottomasti lähtisin kokemuksen kannalta yrittämään, hän sanoo.

Mallintöistä kilpailu on ammattilaisten mielestä raakaa bisnestä. Tosin Suomessa markkinat ovat mallibookkeri Janina Grundströmin mukaan suhteellisen pienet.

– Kansainvälisillä markkinoilla bisnes on juuri sellaista, mitä tv-ohjelmissa näkee. Malleja on tarjolla paljon ja kilpailu on raakaa. Jos ei ole tietyn kokoinen ja pituinen, markkinoille ei pääse mukaan, hän sanoo.

Kavereidensa kanssa shoppailukierroksella kulkenut Alexandra Sjöberg bongattiin niin ikään kiinnostavana kasvona. Hänkään ei poissulje mahdollisuutta, mutta tunnustaa tietämättömyytensä mallin töistä.

– En ole hirveän perehtynyt alaan, enkä edes miettinyt asiaa. Tilanne tuli eteen niin yllättäen, etten ole valmis antamaan suoraa vastausta malliksi ryhtymisestä, hän sanoo.

Taviskin kelpaa malliksi

Janina Grundströmin mukaan mallimaailmaan tarvitaan monenlaisia tyyppejä. Eri välineet tarvitsevat erilaisia kasvoja ja vartaloita. Näytöksiin on haussa pitkiä tyttöjä ja poikia, mutta mainosmaailmassa pituusrajoja ei juurikaan ole.

– Siellä voi olla minkä kokoinen vain. Asiakkailla on tiettyjä kriteerejä, joiden mukaan me haemme sopivaa mallia, Grundström kertoo.

– Tavallisen näköisille ja kokoisille ihmisille mallin töitä on tarjolla parhaiten tv-mainoksissa. Kuluttajille suunnattuihin mainoksiin haetaankin juuri niin sanottuja taviksia.

Malleja voi löytyä myös somesta

Kauppakeskuksissa järjestettävät casting-tilaisuudet ovat suhteellisen harvinainen tapa saada uusia kasvoja mallimarkkinoille. Grundströmin edustama yritys järjestää kuitenkin vastaavia tilaisuuksia eri puolilla Suomea säännöllisesti.

Päivän mittaan kuvia otetaan noin viidestäkymmenestä mallin urasta haaveilevasta. Valtaosa bongataan kauppakeskuskävijöiden joukosta ja vain arviolta viidennes marssii itse määrätietoisesti kuvattavaksi päämääränään mallin ura.

Malleja haetaan markkinoille myös sosiaalisen median kautta. Instagramin tai Facebookin selfiet ovat malleja etsivien toimistojen pelikenttää niin Suomessa kuin kansainvällisesti.

– Kansainväliset scoutit kahlaavat läpi myös suomaisten sometilejä. Tätä kautta löydetyt ihmiset voivat tehdä merkittävää kansainvälistä uraa, Grundström kertoo.

Omat kuvat ovat merkittävä osa myös tamperelaisen Mila Grönroosin sometilejä, joskin työt ovat viime aikoina vieneet aikaa somemaailmasta.

– Instagram-tililtä löytyy paljon omia kuvia, joskaan selfieitä en enää paljonkaan ota. Aika omakuvapainotteista postailuni kuitenkin on, hän sanoo.

Mallintyö ei elätä täysipäiväisesti Suomessa

Jos kasvot ja persoona sopisikin mallimaailman, toimeentuloon kannattaa olla myös varasuunnitelma. Koska Suomi on pieni maa, vain ani harva elättää itsensä yksinomaan mallintöitä tekemällä. Käytännössä mallina toimimisesta ei Grundströmin mukaan ole kokopäivätyöksi.

– Esimerkiksi opiskelijalle mallin työt ovat hyvä sivuduuni ja lisätienesti, mutta jos alasta haluaa tehdä päivätyön, silloin on kyllä lähdettävä kansainvälisille markkinoille, Grundström sanoo.

Tampereen Sorinkadulla sijaitsevan Kansiareenan työmaalta löytyi vanha sotilasräjähde. Poliisi sai ilmoituksen räjähteestä torstaina kello 15.27.

Puoli seitsemän aikaan illalla tilanne oli jo ohi ja räjähde siirretty. Poliisi tiedottaa, että junaradan ja keskustan liikenne on palautunut normaaliksi. Poliisi ei tiedota asiasta enempää tässä vaiheessa.

VR:n mukaan junat pääsivät liikennöimään kaikkiin suuntiin ennen seitsemää illalla. Kaukoliikennejunat ovat aikataulusta myöhässä noin 30–60 minuuttia.

Sisä-Suomen poliisilaitoksen ylikonstaapeli Jari Peltomäki kertoo Ylelle, että löytynyt räjähde on noin puolimetrinen. Sen alkuperästä ei ole tietoa.

Räjähde tuhotaan Puolustusvoimien alueella

Räjähde oli 155-millinen sirpalekranaatti. Räjähteen tunnistivat Puolustusvoimien asiantuntijat, kertoo yliluutnantti Tommi Kangasmaa STT:lle. Räjähteen hakivat Satakunnan lennoston pioneerit, ja siirtoa turvasi poliisi.

Kangasmaan mukaan kranaatti joko räjäytetään tai muutoin hajotetaan vaarattomaksi Puolustusvoimien alueella huomenna. Tänään raivausta ei voida tehdä pimeän vuoksi.

Sitä, miten räjähde on alun perin päätynyt työmaa-alueelle, Kangasmaa ei halua arvailla.

– Vaihtoehtoja on niin älyttömästi. Räjähde on voinut olla jonkun piilottama tai siirtyä maansiirtotyön mukana, mutta kaikki on pelkkää spekulaatiota.

Itse tehtävää Kangasmaa kutsuu Puolustusvoimien normaaliksi virka-avuksi poliisille.

Junaliikenne pysähdyksissä

Poliisin mukaan työmaa keskeytettiin ja alue eristettiin. Paikalle hälytettiin puolustusvoimien asiantuntijoita. Puolustusvoimat hoitaa räjähteen tuhoamisen.

Pääradan junaliikenne ja Sorin sillan sekä Ratapihankadun liikenne kyseiseltä kohdalta jouduttiin katkaisemaan räjähteen siirron ajaksi. VR tiedotti junaliikenteen keskeytymisestä ennen kuutta.

Tampereen rautatieaseman päälle rakennettava Kansiareena on yksi kaupungin suurimmista rakennushankkeista tällä hetkellä. Kansiareenan yhteyteen tulevat hotelli, asuintornitaloja, Suomen toinen kasino ja areena, jossa kaavaillaan järjestettäväksi jääkiekkopelejä ja konsertteja. Kansiareenan on tarkoitus valmistua kokonaan vuonna 2024. Rakennustyöt alkoivat loppuvuonna 2017.

Juttua päivitetty klo 17.59: Täydennetty VR:n tiedoilla.

Juttua päivitetty klo 18.31: Poliisin mukaan räjähde on puolimetrinen.

Juttua päivitetty klo 18.37: Tilanne ohi. Otsikkoa muutettu.

Juttua päivitetty klo 18.58: VR:n mukaan junaliikenne palautunut, mutta kaukojunat 30–60 minuuttia myöhässä.

Juttua päivitetty klo 20.17: Lisätty STT:n tiedot Puolustusvoimilta.

Ennen kaupungin keskustassa komeili kirkko, tulevaisuudessa se voi olla jäähallikompleksi. Suomen suurimmissa kaupungeissa suunnitellaan tai vähintäänkin haaveillaan uudesta upeasta tapahtumakeskuksesta keskellä kaupunkia.

– Jäähalleista halutaan tehdä nykyaikaisempia ja yleinen taloudellinen tila suo tähän nyt mahdollisuuden. Tällä hetkellä on käynnissä hyvä buumi niin sanottuja areenahankkeita, sanoo jäähalliasiamies Jukka Tenhunen Suomen jääkiekkoliitosta.

Tampereella on lyöty jo lapio maahan: rautatie saa tulevien vuosien aikana kannen, jonka päälle nousevat elämysareena, hotelli ja kaupungin korkeimmat asuintalot.

Niin ikään Turussa on laitettu liikkeelle ratapihan alueelle suunnitellun elämyskeskuksen kaavoitus ja sen arkkitehtikutsukilpailu käynnistyy kevään aikana.

Myös Oulussa on puheissa liikkunut ajatus uudesta monitoimihallista rautatieaseman seudulle.

Helsingissä on jo pitkään ollut käynnissä Helsinki Garden -hanke ja Jyväskylään puolestaan puuhataan Pohjoismaiden suurinta liikunta- ja hyvinvointikeskusta.

Näiden lisäksi eripuolella Suomea on käynnissä myös lukuisia pienempiä hankkeita muun muassa Lappeenrannassa.

Monitoimiareenat eivät olleet kultasuonia

Edellisen kerran jäähallibuumi velloi Suomessa 90-luvulla, kun Leijonat toi Suomeen jääkiekon MM-mestaruuden. Eritasoisia jääkiekkohalleja nousi tuolloin lähes joka kolkkaan.

Suuria uuden vuosituhannen monitoimiareenoita syntyi Turkuun, Espooseen ja Helsinkiin.

Nykyiset isot areenat eivät kuitenkaan ole osoittautuneet rahasammoiksi. Espoon areenan taloudellisesta tilasta on kirjoiteltu paljon mediassa. Sen toiminnasta vastaava Tapiolan Monitoimiareena Oy on tehnyt tilipäätöstietojen mukaan viime vuosina roimasti tappiota.

Turussa puolestaan kaupunki joutuu tukemaan nykyistä Turkuhallia rahallisesti joka vuosi.

– Hallin liikevaihto on pysynyt melko stabiilina ja jopa noussut viime vuosina. Tosiasia kuitenkin on, ettei halli ole koskaan ihan omillaan toimeen tullut, vaan siinä on kaupungin tukea mukana, sanoo hallin toimintaa pyörittävän Kiinteistö Oy Turun Monitoimihallin toimitusjohtaja Anu Kurkilahti-Haartemo.

Jos jo olemassa olevat areenat ovat osoittautuneet epävarmaksi liiketoiminnaksi, herää kysymys, miten uudet elämyskeskukset tulevat pärjäämään taloudellisesti.

Kaikki edellä mainitut uudet elämyskeskukset on tarkoitus rahoittaa yksityisellä rahalla. Rahoitettavaa riittääkin, sillä hallien kustannusarviot liikkuvat 300–600 miljoonan euron välillä.

Tulevaisuuden areenat pystyyn yksityisellä rahoituksella

Tamperetta lukuun ottamatta kaikki näistä elämysareenahankkeista juontavat juurensa Helsinkiin ja ottavat mallia HIFK:n uudeksi kotihalliksi suunnitellusta Helsinki Gardenista.

Sen omistajat ovat vakuuttuneita, että rahoittajia kyllä löytyy.

– Keskuksista tulee tehdä ympärivuotisia ja ympärivuorokautisia, jolloin käyttöasteen kautta syntyy riittävä määrä kävijöitä ja kassavirtaa. Sen myötä hankkeesta tehdään sijoittajille kohde, johon uskaltaa laittaa rahansa, sanoo suunnittelujohtaja Ilkka Kilpimaa Helsinki Garden hankkeesta.

Idea mittavasta uudesta elämyskeskuksesta Helsinkiin heräsi HIFK:n hallituksessa istuneen Timo Everin toimesta jo vuonna 2008. Kesti kuitenkin vuosia ennen kuin Helsinki Garden sai jalansijaa kaupungilta. Tänä aikana hankkeen omistajat veivät konseptin myös muihin maakuntiin.

Näin mittavien hankkeiden rahoittajat ovat yleensä eläkevakuutusyhtiöitä, vakuutusyhtiöitä ja kiinteistösijoitusyhtiöitä. Kilpimaan mukaan meillä ja maailmalla on paljon esimerkkejä tyhjillään seisovista halleista. Heidän konsepteissa itse areenan osuus on kuitenkin ehkä vain noin viidesosa koko kiinteistöstä.

– Loput ovat muita arjessa tarvittavia tiloja ja palveluita. Kun niitä on riittävästi, ne kantavat myös areenan, joka perinteisesti on ollut haasteellista tai jopa mahdotonta toteuttaa yksityisellä rahoituksella, sanoo Kilpimaa.

Voitaisiinko uusilla areenoilla houkutella maailmantähtiä?

Tapahtumajärjestäjän näkökulmasta uudet elämysareenat ovat tervetulleita. Live Nationin hallituksen puheenjohtaja Risto Juvosen mukaan 90-luvulla Suomi alkoi jäädä jälkeen keikkatarjouksissaan ja menetti esiintyjiä Euroopan muille areenoille.

Tuolloin tilanteen pelasti Helsinki Areena, mutta nyt sekin on jäämässä pieneksi.

– Euroopan muille areenoille mahtuu nykyään paljon enemmän ihmisiä, jolloin ne pystyvät tarjoamaan isompia yleisöjä. Meidän tarjoukset eivät enää tahdo riittää tämän hetken ykkösartisteihin, sanoo Juvonen.

Meidän tarjoukset eivät enää tahdo riittää tämän hetken ykkösartisteihin Risto Juvonen

Hän uskoo, että uudet areenat parantavat Suomen kilpailukykyä maailmalla. Tyhjillään seisovia jättihalleja ei Juvosen mukaan kuitenkaan kannata enää rakentaa.

– Nämä eivät saa olla mitään veronmaksajien rahoilla kustannettavia jäähalleja, vaan ne pitää perustua liiketoimintaan, joka kannattaa itse itsensä. Areenalla tulee tapahtua paljon 365 päivää vuodessa ja sen tulee sijaita keskeisellä paikalla, sanoo Juvonen.

Juvosen mukaan Suomeen tarvittaisiin nyt merkittävästi nykyistä isompia keikkapaikkoja. Uusien suunniteltujen areenoiden konserttikapasiteetti on 10 000–15 000 katsojapaikkaa.

Lopulta jää nähtäväksi riittääkö kaikille elämyskeskuksille kysyntää Suomen kokoisessa maassa.

– Kyllä se tiukkaa tekee. Taistelu leivästä on tässäkin lajissa kovaa, toteaa Juvonen.

Helsingissä edelleen eniten lipunostajia

Kaikkien edellä esiteltyjen hankkeiden sydämenä toimii jäähalli. Vuosien varrella on kuitenkin todettu, ettei pelkkä jääkiekko elätä suurta tapahtuma-areenaa.

Esimerkiksi Helsinki Areenan tuloista suurin osa tulee tällä hetkellä aivan muusta kuin urheilusta. Areenalla järjestetään noin 130 tapahtumaa vuodessa.

Turkuhallissa tapahtumapäiviä on tällä hetkellä vuodessa vajaat sata, jos myös jääkiekko lasketaan mukaan.

Esimerkiksi Tampereen uusi halli tulee suunnitelmien mukaan vetämään Helsinki Areenaa enemmän ihmisiä, jolloin yhden keikan Suomessa tekevä bändi saattaa hyvinkin valita Tampereen Helsingin sijasta. Myös perhetapahtumille voi Live Nationin mukaan olla hyvin kysyntää maakunnissa.

Uudet areenat eivät kuitenkaan välttämättä pysty vetämään isoja keikkoja pois Helsingistä.

– Yksinkertaisesti Helsingin seudulla markkina on vain niin paljon muuta maata suurempi. Lipunostajia riittää ja siihen tämä kuitenkin pitkällä tähtäimellä perustuu, sanoo Juvonen Live Nationista.

Juttuun lisätty (2.3. klo 9:03) tieto myös Lappeenrannan jäähallihankkeesta.

Tampereen Vedellä on ikävä ongelma. Näsijärven rannassa sijaitseva Kaupinojan vedenpuhdistamo ei pysty puhdistamaan vettä lähellekään niin paljon kuin sen pitäisi.

– Laitos on myöhästynyt aikataulustaan jo kaksi vuotta. Siitäkin voi päätellä, että kaikki ei ole mennyt "putkeen", kirjoittaa Tampereen Veden liikelaitoksen johtokunnan puheenjohtaja Esa Kanerva sähköpostiviestissä.

Tampereen Veden määräaikainen toimitusjohtaja Petri Jokela sanoo, että ongelmien vuoksi laitoksen kapasiteetti on tällä hetkellä kymmeniä prosentteja suunniteltua pienempi. Jokelan mukaan asiakkaille asti päätynyt vesi on koko ajan ollut laadultaan hyvää.

– Johdamme verkostoon ainoastaan priimavettä. Veden laadussa ei ole ongelmaa, vaan kapasiteetissa, Jokela sanoo.

Jokela aloitti tehtävässään 8.2.2018. Tampereen Veden toimitusjohtaja Pekka Pesonen irtisanoutui 1.2.2018 alkaen. Pesonen ei kertonut syytä lähdölleen.

Yli kaksi vuotta myöhässä

Kaupinojasta on tarkoitus on tehdä Tampereen toinen päävedenottamo Ruskon vedenpuhdistuslaitoksen rinnalle. Laitoksen peruskorjaus alkoi kesäkuussa 2013. Silloin Näsijärven pohjaan, noin 20 metrin syvyyteen laskettiin uusi vedenotossa tarvittava putki. Saneerauksen piti valmistua vuoden 2015 lopussa. Kustannusarvio oli noin 20 miljoonaa euroa. Lopulta laitoksen avajaisia vietettiin elokuussa 2017, mutta laitos on edelleen koekäytössä.

Tampereen Vesi ei ole saanut Kaupinojan puhdistusprosessin eri vaiheita toimimaan kunnolla yhteen saneerauksen jälkeen. Vedenpuhdistukseen kuuluu muun muassa saostusta, selkeytystä ja suodatusta. Moneen vaiheeseen liittyy veden kemikalointia.

– Urakoitsijoiden kanssa on ollut pitkin matkaa kiistaa toteutuksesta ja vastuista. On ollut urakoitsijan ulosmarssia ja sen sellaista. Työt ovat olleet keskeytyneinä. Yhtä yksittäistä syytä on vaikea osoittaa, niitä on useita. Tällä hetkellä tehdään kokonaisarviota, ja sen perusteella yritetään ratkaista ongelmat prosesseissa ja vedentuotannossa, Kanerva kirjoittaa.

On tämä aika raskasta yritykselle. Matti Leppäniemi

Ongelmista huolimatta vettä on riittänyt. Suurin osa tamperelaisten vedestä tulee Ruskosta. Ennen saneerausta Kaupinojan vedenpuhdistuslaitos toimi Ruskon varalaitoksena. Myös Kaupinojan nykyinen, vajaa kapasiteetti riittää varalaitoskäyttöön.

Yhteistyö sujunut huonosti

Jokela sanoo, että Tampereen Vesi ratkoo ongelmia yhdessä urakoitsijoiden kanssa. Saneerauksen pääurakoitsija on Econet Oy:n, Alasen Rakennus Oy:n ja Are Oy:n työyhteenliittymä. Konsortion johtovastuu on Econetilla.

Econetin mukaan yhteistyö Tampereen Veden kanssa on sujunut heikosti. Econetin toimitusjohtaja Matti Leppäniemi kertoo, että he yrittivät sovitella asiaa Tampereen Veden kanssa jo viime keväänä ilman tulosta.

– Nyt on yritetty neuvotella jälleen kerran, ja huonosti asiat etenevät. Kolmas vuosi alkoi jo. On tämä aika raskasta yritykselle, Leppäniemi sanoo.

Leppäniemi pitää erikoisena sitä, että vaikka Tampereen Vesi jakoi hankkeen ulos niin sanottuna kokonaisvastuu-urakkana, se osti silti suuren osan laitoksesta erikseen muilta kuin pääurakoitsijalta.

– Näiden palojen yhteensovittaminen on ollut suurin ongelma, Leppäniemi sanoo.

Tampereen Vesi varautuu oikeudenkäyntiin

Matti Leppäniemi kertoo, että Econet ilmoitti jo toukokuussa 2015 Tampereen Vedelle kirjallisesti, että laitos ei toimi niin kuin sen kuuluisi. Leppäniemen mielestä suurin syy laitoksen valmistumisen myöhästymiseen ja siihen, että laitoksen laatuvaatimuksiin ei päästä suunnitellulla kapasiteetilla, on Tampereen Veden erillishankintana ostama flotaatioselkeytys. Selkeytyksessä vedestä poistuu noin 70 prosenttia lika-aineista ja epäpuhtauksista.

Viilaamista on vähän joka prosessissa, jos tällä tavalla diplomaattisesti sanoo. Petri Jokela

Tampereen Veden määräaikainen toimitusjohtaja Petri Jokela pitää luonnollisena sitä, että hankkeessa on monia yhteistyökumppaneita. Jokelan mukaan Tampereen Vesi on jo sopinut puhdistusprosessiin liittyvät asiat flotaatioselkeytyksen toimittajan kanssa ja nyt on Econetin vuoro.

– Voihan sitä ajatella niin, että viilaamista on vähän joka prosessissa, jos tällä tavalla diplomaattisesti sanoo. Olemme sitä mieltä, että myös Econet voi parantaa omaa toimintaansa, Jokela sanoo.

Tampereen Vesi varautuu erimielisyyksien selvittämiseen oikeudessa.

– Yhteistyöhön ja sopimiseen pyritään, mutta riski on olemassa, että käräjäoikeuteen saatetaan mennä, sanoo Tampereen Veden liikelaitoksen johtokunnan puheenjohtaja Esa Kanerva.

Lisäkustannuksista ei tarkkaa tietoa

Tampereen Vedellä ei ole vielä tarkkaa arviota siitä, millaisia lisäkustannuksia ongelmat voivat aiheuttaa.

– Kyllä me tietysti varaudumme siihen, että tässä voi merkittäviä kustannuksia tulla, Jokela sanoo.

Johtokunnan puheenjohtaja Esa Kanerva arvioi, että ongelmat voivat aiheuttaa miljoonaluokan riskit. Mahdolliset lisäkustannukset tarkentuvat vasta sitten, kun selviää mitä vedenpuhdistusprosessin kuntoon saaminen vaatii.

Tampereen kaupungin liikelaitosten omistajaohjausta johtava Arto Vuojolainen odottaa Tampereen Veden johdolta selvitystä tilanteesta.

– En ole vielä saanut sellaista yhteenvetoa, Vuojolainen sanoo.

Kaupinojan vedenpuhdistuslaitoksen ongelmien lisäksi Tampereen Vedellä on parhaillaan toinenkin kivi kengässä. Neljä tamperelaista asunto-osakeyhtiötä vaatii oikeudessa korvauksia poikkeuksellisista käyttövesiputkien syöpymisistä.

Tampereen Haapalinnassa 2000-luvun alussa rakennettujen kerrostalojen kupariset lämminvesiputket syöpyivät pilalle muutamassa vuodessa. Talot sijaitsevat aivan Hyhkyn pohjavesilaitoksen vieressä. Asunto-osakeyhtiöiden mukaan syy on vedessä ja Tampereen Vesi korvausvelvollinen. Tampereen Veden mielestä kiinteistöjen putkistot ovat asunto-osakeyhtiöiden omalla vastuulla.

Perusturvan ulkoistaminen kiireellä hämmentää Nokialla. Kaupunginvaltuusto päätti helmikuussa, äänestyksen jälkeen, aloittaa selvityksen liittymisestä noin sadan kilometrin päässä sijaitsevien Mänttä-Vilppulan ja Juupajoen sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistoiminta-alueeseen.

Mänttä-Vilppulan ja Juupajoen sote-palvelut on jo vuodesta 2013 ulkoistettu Pihlajalinna-ryhmittymälle eli mahdollisessa kimpassa sama tapahtuisi myös Nokialla.

Nokian kaupungin sosiaali- ja terveyspuolen henkilöstössä moni veti hankkeesta ns. herneen nenäänsä ja lausumia laadittiin eri ammattijärjestöjen nimissä. Osa henkilöstöstä uhkasi lähteä suunnitelmien tultua julki pois kaupungin leivistä ja joku on sen jo toteuttanutkin.

Myös kuntalaiset ovat päätöksestä ihmeissään. Kaikkein vähiten asia tuntuu koskettavan työikäisiä, työterveyspalvelujen parissa terveyttään hoitavia nokialaisia. Toki myös he toivovat palvelujen pysyvän jatkossakin lähellä ja laadukkaina, huolimatta siitä, mikä taho palvelun tuottaa.

Palvelut lähellä ja laadukkaita

Paukkupakkasessa kauppareissuaan tekevä Liisa Kalliokoski pitää kaupungin tarjomia terveyspalveluja hyvinä, mutta onnekseen hän ei ole joutunut vielä niitä paljoa käyttämään. Mahdollisessa palvelujen ulkoistamisessa häntä pelottaa hinta. Nykyisen terveyskeskuksen toiminta saa Liisalta kiitettävän arvosanan.

– Palveluihin minä olen ollut äärimmäisen tyytyväinen sekä lääkärien että hoitajien osalta.

Työssä käyvä nokialainen Hanna Pirhosen pitää kaupunkilaisten kannalta tärkeimpänä asiana, että sosiaali- ja terveyspalvelut toimivat. Itse hän on työnantajan järjestämän työterveyshuollon piirissä, joten kaupungin terveyspalvelut eivät ole tulleet juurikaan tutuiksi.

– Itselleni ei ole välttämättä juurikaan merkitystä sillä, mikä taho palvelun tuottaa, kunhan homma toimii.

Omaishoitajana toimivan Kari Hirvosen kokemukset sosiaali- ja terveyspalvelujen nykyisen laajuisestakaan ulkoistamisesta eivät ole hyviä. Hirvonen pitää ehdottoman tärkeänä, että kunta pitäisi palvelut itsellään, vaikka uusi hyvinvointikeskus käykin kaupungin kukkarolle.

– Ulkoistaminen ei kuullosta hyvältä. Olisi hyvä, jos hyvinvointikeskus rakennettaisiin itse ja palvelut tuottaisi kaupunki itse.

Investoinnit maksavat kaupungille

Loppupeleissä kaikki kytkeytyykin rahaan ja hyvinvointikeskuksen rakentamiseen.

Nokian kaupunginvaltuusto päätti vuonna 2017 uuden hyvinvointikeskuksen rakentamisesta nykyisen sisäilmaongelmista kärsivän, purkukuntoisen terveyskeskuksen tilalle. Uudelle rakennukselle tulisi hintaa noin 35 miljoonan euron verran.

Kaupungilla on samaan aikaan tulossa myös muita suuria investointeja, kuten uusi kirjasto.

Uusi hyvinvointikeskus siirtyisi mahdollisen sote-ratkaisun syntyessä maakunnan tilakeskuksen alle, joten kaupungilla ei ole välttämättä suurta halua pistää nykyisessä tilanteessa uutta rakennusta pystyyn omin voimin. Ratkaisu ongelmaan voisi olla Mänttä-Vilppula yhteistyökuvio ja terveydenhuollon sekä investoinnin ulkoistaminen Pihlajalinnalle.

Maakunta suhtautuu asiaan avoimin mielin

Pirkanmaan kunnan sote-alueen muutosjohtaja Jaakko Herrala ymmärtää nokialaisten tuskan ja pitää selvityksen tekemistä hyväksyttävänä. Tärkeää on myös, että entisestään kasvavan kaupungin alueelta löytyvät hyvät ja ajanmukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut.

Maakunnan kannalta ei ole suurta väliä tuottaako sosiaali- ja terveyspalvelut kaupunki vai yksityinen toimija, sanoo Herrala..

– Maakunnan näkökulmasta paras ratkaisu ei olisi, että meillä syntyy alueelle kokonaisulkoistuksia, jotka olisivat ikään kuin monopoliasemassa.

Herralan mielestä Nokian kaupungin kaavailema selvitys on hyvä asia, sillä kaupunki ottaisi melkoisen riskin 35 miljoonan euron investoinnissa uuteen hyvinvointikeskukseen.

– Hyvään hallintotapaan kuuluu arvioida, mikä paras reitti tulevaisuuden tekemiseen on. On hyvä hakea myös vaihtoehtoja esitetylle mallille.

Henkilökuntaa rassaa epävarmuus

Nokian kaupungin sosiaali- ja terveyspuolen henkilöstö on tilanteesta käärmeissään ja tiedotusta työnantajan eli kaupungin osalta pidetään riittämättömänä.

Uhkailtu joukkopako kaupungin palkkalistoilta huolestuttaa myös vs. ylilääkäri Tiina Määttää.

– Kyllähän on selvää, että ammattitaitoisen henkilöstön menetys olisi iso lovi meidän palveluihin, koska pitkäaikainen hoitosuhde on tutkitusti tärkeä asia terveyskeskuksen toiminnassa.

Nokian terveyskeskuksen vs. ylilääkäri kuitenkin ymmärtää henkilökunnan tuntemukset.

– Miten vaikkapa työsuhde-edut, palkkaus ja työpisteet tulevaisuudessa menisivät? Kyllä siinä syntyy huoli omasta työstä, kun se tulevaisuus on vielä epävarma, ainakin toistaiseksi.

Lue lisää:

Nokian kaupunki päätti aloittaa neuvottelut terveyskeskuksen ulkoistamisesta Pihlajalinnalle äänin 38-13

Sosiaali- ja terveysministeriö pyysi Nokian kaupungilta selvityksen sote-ulkoistussuunnitelmista

Ministeriö: Nokia tuskin saa lupaa ulkoistaa terveyskeskusta Pihlajalinnalle

Nokian terveyskeskuksen tekohengitys loppuu – kirjasto kaupan tiloihin

Postin Tampereen lajittelukeskuksen työntekijät ovat hävinneet työaikakiistan Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Oikeus hylkäsi työntekijöiden Postia vastaan nostamat kanteet.

Oikeus katsoi, että Postilla oli oikeus muuttaa työntekijöiden taukoaikoja. Oikeus toteaa, että vaikka aiempaa taukokäytäntöä oli noudatettu pitkään, Posti ei ollut sitoutunut käytäntöön siten, ettei se olisi voinut muuttaa sitä uudella työnjohtomääräyksellä.

Elokuussa 2016 Posti lyhensi raskaan lajittelun työntekijöiden päivittäistä taukoaikaa runsaalla 20 minuutilla.

Työntekijöiden mukaan Posti ei olisi saanut muuttaa taukoaikaa, koska heidän mielestään tauot olivat vakiintuneet työsopimuksen ehtoon rinnastettavaksi käytännöksi. Työntekijät ovat pitäneet kiistaa ennakkotapauksena.

Suomen kokkimaajoukkueella on tavoitteenaan kokkauksen olympialaisissa Saksan Stuttgartissa helmikuussa 2020 vain yksi asia: kultamitali.

– Hävisimme 2016 ykkössijan harmittavasti 0,6 pisteellä Singaporelle. Hopeaa tuli, mutta nyt se mennään kirkastamaan, sanoo joukkueenjohtaja Kristian Vuojärvi.

Sitä ennen maajoukkueella on välitavoitteenaan tämän vuoden marraskuussa Luxemburgissa järjestettävät MM-kisat. Edelliskerralla joukkue oli kokonaiskisassa yhdeksäs, nyt Vuojärvi haluaa saada vähintään pronssia. Maajoukkueen toiminnanjohtaja Tapio Laine asettelee sanansa hieman varovaisemmin lupailemalla sijoituksia 4. tai 5., mutta hänenkin mielestään kahden vuoden päästä olympialaisista olisi kaikki mahdollisuudet voittaa kultaa.

Henkilökohtaisia uhrauksia eri syistä

Kokkauksen MM-kisoihin ja olympialaisiin osallistuu 25–30 eri kansallisuutta. Mitalisijat vaativat joukkueen jäseniltä melkoisia henkilökohtaisia uhrauksia.

Suomen joukkueen jäsenet ovat kaikki ammatissa toimivia kokkeja tai keittiömestareita. Heidät on valittu maajoukkueeseen vapaaehtoispohjalta, eli osallistumisesta ei saa palkkaa. Silti heidän on sitouduttava joukkueeseen niin intensiivisesti, että muuta vapaa-aikaa tuskin jää. Ja kun joukkueeseen tulee valituksi, on tarkoitus jaksaa mukana ainakin yksi olympiadi eli nelisen vuotta.

Arvokisojen alla maajoukkue harjoittelee yhdessä jopa kahdeksana vuorokautena kuukaudessa. Treenipäivälle kertyy mittaa enimmillään jopa 16 tuntia.

Miksi sitten kukaan haluaa uhrata kaiken vapaa-aikansa kokkimaajoukkueelle? Syitä on monia.

Tamperelainen joukkueenjohtaja Kristian Vuojärvi pyörittää työkseen kokkikoulua Helsingin ydinkeskustassa. Hän oli mukana jo edellisessä joukkueessa.

– Kai tässä jotain hulluutta on mukana. No ei, kyllä kunnianhimo ja voittamisen halu ovat olleet kovia jo pikkupojasta, ja halu olla osa Suomen kokkimaajoukkuetta. Olen ylpeä siitä, että saan viedä suomalaista ruokakulttuuria maailmalle.

Maajoukkueen kapteeni, porvoolainen Niko Lehto sanoo, että tärkein syy mukana oloon useimmilla on halu kehittyä ammatillisesti.

– Täällä me pystymme treenaamaan asioita, joita emme pysty harjoittelemaan päivittäisessä työssämme. Pystymme hiomaan tekniikoita ja raaka-aineita paljon pidemmälle kuin ravintolamaailmassa pystymme. Tietysti tämä on myös ponnahduslauta eteenpäin eli yritämme samalla rakentaa omaa uraamme.

Raaseporilaisella Samuel Mikanderilla on siviilissä peräti kaksi ravintolaa, toinen Karjaalla ja toinen Tammisaaressa. Yrittäjän kiireistä huolimatta hän on mukana jo toista kertaa maajoukkueessa.

– Tämä on minun intohimoni ja se, mitä minä olen. Tämä on yksinkertaisesti loistavaa. Me teemme kaikki parhaamme, että voitamme kultaa.

Alun perin Vaasasta ja nykyisin Helsingistä kotoisin oleva Mattias Åhman on hallitseva Vuoden Kokki.

– Tämä on todella hauskaa ja opettavaista saada kehittyä. Vähän erilaista kuin ravintolan keittiössä seisoskelu.

Yhteishenki ratkaisee menestyksen

Joukkue on juuri saanut käyttöönsä uudet treenitilat meren rannalta Helsingin Laajasalosta. Paitsi että paikalla on hyvät keittiöt myös majoitustiloihin on saatu kohennusta.

Maajoukkueen menestymisen kannalta on elintärkeää hitsata joukkueen yhteishenki saumattomaksi. Kapteeni Niko Lehto sanoo, että sitä varten joukkueen jäsenten on vietettävä paljon aikaa yhdessä leiriolosuhteissa ja opittava tuntemaan toisensa.

– Pitää voida miettiä vähän muutakin kuin pelkkää ruoanlaittoa. Pitää saada puhua toisillemme ihan henkilöinä.

Pohjolan ruoanlaittotaito korkeassa kurssissa

Pohjoismainen ruoanlaittotaito on tämän vuosituhannen puolella noussut varsin trendikkääksi ja sitä kautta Suomeen ja muualle Pohjolaan on tullut menestystä myös ruoanlaittokilpailuissa.

– Työskentelemme suomalaisten raaka-aineiden ja makujen kanssa ja nostamme esiin suomalaista ruokakulttuuria, Mattias Åhman sanoo.

Niko Lehto erittelee vielä, millaisia valmistusmenetelmiä kansainvälisten tuomaristojen eteen halutaan viedä näytille.

– Käytämme paljon meille tyypillisiä säilömismenetelmiä kuten pikkelöinnit ja hapattamiset. Kaikkea, mitä meidän mummomme ovat aikoinaan tehneet, viemme tuonne isolle estradille esille.

Kokkimaajoukkueen toiminnanjohtaja Tapio Laine on ainoa suomalainen, joka saa toimia tuomarina kansainvälisten kilpailujen korkeimmalla tasolla. Hän kertoo, että tuomaroinnissa lähdetään liikkeelle puhtaasta suorituksesta, josta aletaan laskea virhepisteitä.

Virhepisteitä ropisee monista asioista, kuten keittiöhygienian laiminlyönnistä, liiasta hävikistä ja siitä, että työt on organisoitu epätasaisesti siten, että joku joukkueen jäsen huhkii hiki hatussa ja toinen ottaa turhankin rennosti.

– Totta kai maku on se kaikkein tärkein osio kilpailussa.

Laine on tuomarina nähnyt eroja eri kansallisuuksia edustavien kokkimaajoukkueiden työskentelytavoissa.

– Suomalainen ja pohjoismaalainen kilpailija on hyvin kurinalainen. Siellä ei lähdetä seikkailemaan pitkin ja poikin keittiötä. Jokainen tietää, missä omat veitset ovat. Kaikki on hyvin hallittua.

Etninen ruoka kiinnostaa yhä enemmän suomalaisia ja se näkyy myös tavallisten ruokakauppojen tarjonnassa. Sekä Keskossa että S-ryhmässä on huomattu, että kysyntä kansainvälistyy sitä mukaa kun esimerkiksi matkustelu lisääntyy. Myös se, että Suomessa asuu yhä enemmän eri kansallisuuksien ja ruokakulttuurien edustajia, näkyy sekä tarjonnassa että kysynnässä.

– Eksoottisten hedelmien myynti kasvaa K-ruokakaupoissa kaksinumeroisin luvuin joka vuosi ja 2017 kasvua tuli 15 prosenttia, kertoo Keskon päivittäistavarakaupan osto- ja myyntipäällikkö Nanette Karttunen.

– Erikoishedelmät edustavat vajaata 2 prosenttia koko hedelmävolyymistä ja näiden myynti kasvoi 20 prosenttia viime vuonna, siinä missä muiden hedelmien myyntivolyymi pysyi entisellään, kertoo valikoimajohtaja Katja Tapio S-ryhmän vähittäiskaupasta.

S-ryhmässä on kirjattu huimia kasvulukuja myös yksittäisten mausteiden myynnissä: esimerkiksi juustokuminan myynti on kasvanut 40 prosenttia ja kurkuman 60 prosenttia parin vuoden aikana.

Keskosta kerrotaan, että alkuvuonna kovassa nosteessa olivat olympialaisten imussa Korea-tuotteet, kuten esimerkisi Kimchi-kaalivalmiste ja Gochujang chilitahna.

Testaa, kuinka hyvin sinä tunnet kotikeittiöiden uudet tulokkaat.

Myös Tays on saanut lahjoituksia kohun keskiöön joutuneelta hyväntekeväisyyslahjoittajalta Brother Christmasilta. Tästä todistuksena ovat lukuiset jutut aiheesta. Brother Christmas on myös kertonut Pirkanmaalla tehdyistä lahjoituksista somessa.

Brother Christmas on lahjoittanut hyväntekijän Facebook-sivujen ja Aamulehden mukaan ainakin keskosten osastolle noin 20 000 euron laitteen sekä lastenosastolle elektroniikkaa. Acutaan on annettu reippauslahjoja, kirjoja ja pehmoleluja pienille potilaille. Brother Christmas on myös käynyt esimerkiksi viime marraskuussa Taysin teho-osastolla ilahduttamassa lapsipotilasta.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri on kuitenkin tietämätön, kuka on ottanut lahjoitukset vastaan. Sairaanhoitopiirin johto, Tampereen Lastenklinikan tukiyhdistys ja Taysin tukisäätiö eivät tiedä, kuka on päättänyt lahjoitusten ottamisesta vastaan.

Lahjoituksista ei ole tietoa

Sairaanhoitopiirin johtajan Rauno Ihalaisen tiedossa ei ole, että Brother Christmas olisi tehnyt lahjoituksia.

Tammikuun alussa aloittanut Taysin tukisäätiön asiamies Heikki Oksa ei myöskään tiedä, liittyykö Brother Christmas Pirkanmaan sairaanhoitopiirin lahjoituksiin. Tehtävää aiemmin hoitanut Vuokko Ylinen ei muista tapausta.

Epäselvyydet pitää olla selvitetty ennen kuin lahjoituksia voidaan ottaa vastaan. Rauno Ihalainen

Tampereen lastenklinikan tukiyhdistyksen projektipäällikkö Susanna Lohiniemi on myös tietämätön tapauksesta.

– Ihmettelinkin, mikä tuo Brother Christmas –laatta Taysin lahjoituspuussa oli. Laatta tulee yleensä siitä, että antaa tonnin tai yli lahjoitusta.

Tays aikoo selvittää taustat

Jos Brother Christmas lahjoittaa lisää Taysiin, sairaanhoitopiiri aikoo tarkistaa sen taustat huolella.

– Epäselvyydet pitää olla selvitetty ennen kuin lahjoituksia voidaan ottaa vastaan, Rauno Ihalainen sanoo.

Helsingin Sanomat uutisoi sunnuntaina, että Brother Christmas –hyväntekeväisyysyhdistyksen rahankäyttöön liittyy epäselvyyksiä. Lehden mukaan epäselvyyksiä on ollut avustussummien määrässä ja kohdentumisessa sekä yhdistyksen saamien lahjakorttien käytössä. Tuusulalainen Ari Koponen toimii yhdistyksen puheenjohtajana.

Koponen kiistää

Ari Koponen on jo aiemmin kiistänyt syytökset Helsingin Sanomissa. Hänen mukaansa lahjakortit ovat menneet siihen, mihin ollaan sovittu lahjoittajien kanssa.

Rauno Ihalaisen mukaan on tärkeää myös Brother Christmasin osalta, että hän pystyy osoittamaan julkisuudessa, että kerätyt varat ovat menneet oikeaan tarkoitukseen.

– Jos asiat ovat kunnossa, suhtaudumme häneen samalla tavalla kuin muihin.

Brother Christmas kertoo viestintäavustajansa välityksellä sopineensa lahjoitukset aina etukäteen hyvässä yhteistyössä sairaalan edustajan tai edustajien kanssa.

Brother Christmasin mukaan yhteyttä on pidetty esimerkiksi Tampereen Lastenklinikan Tuki ry:n rahastonhoitajan kanssa.

– Sairaalan edustajat ovat lähettäneet Brother Christmasille toiveinaan tavaroista, joita sairaalaan voisi lahjoittaa. Yhdistyksen toiminnassa ei ole mitään salattavaa ja kiistän ehdottomasti kaikki väitetyt epäselvyydet, jotka liittyisivät Brother Christmas ry:n toimintaan, Brother Christmas kertoo.

Brother Christmas pahoittelee, jos tieto lahjoituksista ei ole levinnyt laajemmalle Tampereen Lastenklinikan Tuki ry:ssä.

Testamentti- ja muita lahjoituksia

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri sai viime vuonna yhteensä satoja tuhansia euroja lahjoituksina. Suurin osa rahoista tulee tunnetuilta lahjoittajilta. Suurin osa varoista tuli viime vuonna testamenteista sekä Pirkanmaan osuuskaupalta ja Pirkanmaan osuuspankeilta.

Näissä tapauksissa ja eri tapahtumissa lahjoittajan tausta on Ihalaisen mukaan helppo selvittää.

– Yksittäisissä testamenteissa on kohtuullisen merkittäviä lahjoituksia. Lahjoittaja jo määrittelee, mihin tarkoitukseen varat käytetetään. Yleensä lahjoitukset kohdistuvat lasten sairauksiin tai syövän hoitoon. Käytämme varoja lahjoittajan määrittämällä tavalla, Ihalainen kertoo.

Ihalainen toivoo, ettei keskustelu vaikuta lahjoituksien määrän vähentymiseen.

– Tavattoman mielellään otamme lahjoituksia vastaan. Arvostamme ja pidämme tärkeinä testamentteja ja hyväntekeväisyystapahtumia.

Klo 14.24 Otsikkoa muokattu.

Klo 14.36 Lisätty Brother Christmasin kommentit.

klo 14.52 Otsikkoa muokattu.

Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi sakkoja syyskuussa Ikaalisissa tapahtuneesta kuolonkolarista. Sakot sai pakettiauton kuljettaja, joka törmäsi kolmostiellä vasemmalle kääntymiskaistalle ryhmittyneen henkilöauton perään.

Törmäyksen voimasta henkilöauto kimposi rekan alle ja henkilöautoa kuljettanut nuori nainen kuoli. Turma sattui kolmostiellä Mansoniemessä.

Noin kolmen tuhannen euron sakot tulivat liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta.