Tampereen Perussuomalaisten puheenjohtaja on jättänyt eroilmoituksensa yhdistyksestä ja sen puheenjohtajuudesta käsiteltäväksi hallituksen seuraavassa kokouksessa. Puolue erotti Kiemungin helmikuussa.

Perussuomalaisten listalla oleva Kiemunki kertoo, että on saanut sovitut yhdistyksen yhteisen vaalikampanjan kuviot valmiiksi ja tekevänsä kaiken tarvittavan myöskin kampanjan loppuun viemiseksi.

– En jätä yhdistystä. Olen edelleen käytettävissä aina ja kaikessa missä minua tarvitaan. Jätän seuraavaan hallituksen kokoukseen käsiteltäväksi kannatusjäsenhakemukseni ja osallistun kutsuttaessa kokouksiin ja sellaisiin tehtäviin, joihin minun toivotaan osallistuvan.

– Lisäksi osallistun Jussi Halla-ahon puheenjohtajakampanjaan. Jos olen tulevana syksynä puolueen jäsen, olen todennäköisesti käytettävissä Tampereen Perussuomalaisten puheenjohtajan tehtävään.

Poliisi tutkii Pirkanmaalla Sastamalassa yöllä tapahtunutta säiliöauton ja henkilöauton kolaria. Onnettomuus sattui hieman kello 01.30 jälkeen Porintiellä Häijään lähellä.

Henkilöauton kuljettaja loukkaantui onnettomuudessa. Polttoainerekan säiliö oli onnettomuushetkellä tyhjä.

Viranomaiset ovat ohjanneet liikennettä ajoittain kiertotielle aamuyön ja aamun aikana.

20 vuotta diakonina työskennellyt Saila Musikka Joensuusta ei muista aikaisemmin kohdanneensa tällaista hätää. Pielisensuun seurakunnan diakonin mukaan ihmiset uupuvat, kun rahaa ei tule.

Perustoimeentulotukipäätöksiä odottavien ihmisten hätä näkyy seurakuntien diakoniatyössä. Apua on tullut pyytämään jonkin verran uusia asiakkaita. Esimerkiksi Keski-Porin seurakunnan asiakasmäärässä on nähtävillä noin 10 prosentin kasvua, arvioi diakoniatyöntekijä Mikko Salonen.

Seurakuntien diakoniatyössä pääpaino on keskustelussa, auttamisessa ja ohjaamisessa, mutta joissakin seurakunnissa rahallinen avustus on myös mahdollista.

– Hätä on suuri. Turussa olemme antaneet tilapäistä ruoka-apua. Harkiten voimme antaa lääkkeisiin apua ja mahdollisesti vuokratukeakin, sanoo Turun Tuomiokirkkoseurakunnan vastaava diakoniatyöntekijä Raija Eeva.

Tukien hakeminen työlästä

Perustoimeentulon maksaminen siirtyi vuodenvaihteessa kunnilta Kelalle. Kelan asiakaspalvelu ruuhkautui ja hakemusten käsittely on viivästynyt jopa useilla viikoilla. Kun päätöstä perustoimeentulotuesta ei ole tullut, ei ole rahaakaan.

– Ihmisten hätä on näkynyt. On ollut tapauksia, joissa vuokra-asunto on mennyt sivu suun, kun Kelalta ei ole tullut ajoissa päätöstä takuuvuokran maksamisesta, sanoo Kuopion seurakuntayhtymän diakoniajohtaja Seppo Marjanen.

Seurakunnissa on käynyt ilmi, että moni asiakas on tukia hakiessa ymmällään.

Otamme asiakkaan puolesta yhteyksiä Kelaan, jos asiakas ei siihen enää kykene. Raija Eeva

– Otamme asiakkaan puolesta yhteyksiä Kelaan, jos asiakas ei siihen enää kykene, sanoo Turun Tuomiokirkkoseurakunnan vastaava diakoniatyöntekijä Raija Eeva.

Lahden seurakuntayhtymän diakonian ja sairaalasielunhoidon johtaja Petri Määttä toteaa, että asiakkaiden päätöspaperitkin ovat olleet sekavia. Heidän on ollut vaikea ymmärtää, mitä menoja toimeentulotukipäätökseen on hyväksytty, ja mitä ei.

Toimeentulotuen varassa elävät ovat yleensä yksineläjiä ja yksinhuoltajia. Turun Tuomiorkirkkoseurakunnan vastaava diakoniatyöntekijä Raija Eeva toivoo, että ihmiset jaksaisivat taistella oikeuksiensa puolesta ja tuoda epäkohtia päättäjien ja viranomaisten tietoon.

– Toivon, että ihmiset eivät lannistuisi. Älkää lannistuko.

Kunnat auttavat mahdollisuuksien mukaan

Kuntien sosiaalipuolella autetaan ihmisiä mahdollisuuksien mukaan, kun Kelan päätös perustoimeentulosta on viivästynyt tai se on virheellinen. Näin on toimittu esimerkiksi Hämeenlinnassa ja Lappeenrannassa, joissa asiakkaita on autettu hakemusten tekemisessä Kelaan.

– Joissakin tapauksissa on jouduttu myöntämään ehkäisevää toimeentulotukea, sanoo Eksoten aikuissosiaalityön palvelupäällikkö Heikki Hirvonen.

Kunta myöntää edelleen täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea. Täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen hakeminen edellyttää tavallisesti, että perustoimeentulotuki on ratkaistu Kelassa.

Toimeentulotukilaissa on kohta, jonka mukaan kunta voi myöntää ehkäisevää toimeentulotukea kiireellisen ja välttämättömän avun turvaamiseksi ilman, että perustoimeentulotukihakemus on ratkaistu. Perustoimeentulotuki pitäisi ratkaista seitsemän arkipäivän aikana, mutta ratkaisuajat ovat pidentyneet.

Akuuteissa tilanteissa pyydämme Kelaa myös nopeuttamaan päätöksiä. Ulla Kuittu

Kouvolan hyvinvointipalveluiden palvelupäällikkö Minna Laakso kertoo, että kaupunki on myöntänyt ehkäisevää toimeentulotukea välttämättömiin menoihin, kun Kelan päätöstä ei ole tehty määräajassa.

Myös Jyväskylässä ja Tampereella on harkinnan jälkeen myönnetty ehkäisevää tai täydentävää toimeentulotukea.

– Akuuteissa tilanteissa pyydämme Kelaa myös nopeuttamaan päätöksiä, sanoo Jyväskylän sosiaalipalveluiden palvelujohtaja Ulla Kuittu.

Tampereen hyvinvointijohtaja Taru Kuosmasen mukaan Tampereen kaupungin ehkäisevän toimeentulotuen menot ovat 35 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten.

Kuntaliitto on ilmaissut jo aiemmin huolensa aiheesta ja vaatii Kelaa korvaamaan kunnille Kelan päätöksenteon ruuhkautumisesta aiheutuvat ylimääräiset kustannukset.

Juttuun lisätty kello 9:04 maininta toimeentulotukilain kohdasta, jonka mukaan kunta voi myöntää ehkäisevää toimeentulotukea kiireellisen ja välttämättömän avun turvaamiseksi ilman, että perustoimeentulotukihakemus on ratkaistu.

Pirkkala haluaa muistaa teatteriohjaajana ja kirjailijana tunnetuksi tullutta Jouko Turkkaa muistolaatalla ja perustamalla nimikkonäyttämön kouluun. Kunnanhallitus käsittelee asiaa ensi maanantaina, ja se vaatii myös valtuuston hyväksynnän.

Muistolaatta sijoitettaisiin Kirkonkylän koululle, jota Turkka kävi 1950-luvun alussa. Nuolialan koulun ensi vuonna valmistuvan uudisosan näyttämö- ja kokoontumisaula puolestaan nimettäisiin Turkan mukaan.

Turkan omaisten kanssa on käyty keskustelua asiasta.

Jouko Turkka kuoli viime heinäkuussa 74-vuotiaana.

Turkka syntyi Pirkkalassa 17.4.1942. Hän teki pitkän uran teatterissa ja toimi muun muassa Teatterikorkeakoulun professorina vuoteen 1988 saakka. Teatterikoulun rehtorina Turkka toimi vuosina 1983–1985.

Jouko Turkka ohjasi lukuisia teatteriesityksiä muun muassa Joensuun kaupunginteatterin, Helsingin kaupunginteatterin, Göteborgin kaupunginteatterin, Suomen Kansallisteatterin ja Turun kaupunginteatterin näyttämöille.

Ylelle Turkka ohjasi Seitsemän veljestä -televisiosarjan vuonna 1989 ja Kiimaiset poliisit -sarjan vuonna 1993.

Ohjaustöiden lisäksi Turkka kirjoitti useita kirjoja. Turkan teos Häpeä (1994) oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi.

Turkulaisen animaattorin Janne Kukkosen esikoisalbumi Voro - kolmen kuninkaan aarre on saanut tämänvuotisen Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinnon. Palkinto jaettiin Tampere Kuplii –sarjakuvafestivaalilla perjantaina aamupäivällä.

Voittajan valinneen muusikko A.W. Yrjänän mukaan Voro-fantasia on hallittu ja valloittava esikoisteos. Sarjakuva-albumi on Yrjänän mielestä jouhevana kulkeva kuvan, sanan ja tarinan liitto, jonka elementit palvelevat toisiaan tasapainoisesti.

– Se on täyteläisesti klassinen satu, veijaritarina ja kasvukertomus. Tarina nappaa mukaansa, henkilökuvaus on eloisaa ja koko tarkkaan mietitty mielikuvitusmaailma elää ja hengittää uskottavana.

Voro - kolmen kuninkaan aarre -albumissa mestarivarkaan urasta haaveileva Lilja saa tilaisuuden todistaa taitonsa varkaiden killalle. Hän ottaa vastaan uhkarohkean tehtävän. Epäonnekseen Lilja herättää vuosisatoja uinuneet, unohdetut jumalat. Pian hän on sotkeutunut keskelle muinaista valtataistelua, ja lopulta koko maailman kohtalo lepää varjoissa lymyävän voron harteilla.

Sarjakuva-Finlandia

Tampere Kuplii ry:n vuonna 2007 perustama Sarjakuva-Finlandia-palkinto myönnetään kotimaiselle tekijälle yksin tai yhdessä toisen osapuolen kanssa tehdystä ansiokkaasta sarjakuva-albumista. Palkintosumma on 5 000 euroa.

Vuonna 2017 ehdolla oli 65 sarjakuva-albumia, joista nelihenkinen esiraati valitsi 10 finalistia päätuomarin puntaroitaviksi.

Kotimaiselle sarjakuva-albumille myönnettävä tunnustuspalkinto jaettiin nyt kymmenettä kertaa Tampereen yliopistolla Tampere Kuplii Goes Academic -sarjakuvaseminaarin yhteydessä.

Sarjakuvataiteilija Emmi Niemisen kynästä piirtyy parhaillaan tarina Mandi Mäestä, joka osallistui sisällissotaan sanitäärinä. Mäki oli niitä harvoja nuoria naisia, jotka silloin olivat lukutaitoisia, kertoo Emmi Nieminen.

– Mandi Mäki kirjoitti sodasta heti sen päätyttyä. Hän oli niitä harvoja nuoria naisia jotka olivat käyneet sotatilanteet ja oli myös luku- ja kirjoitustaitoinen.

Emmi Niemistä nuori Mandi Mäki alkoi kiinnostaa ja hän päätti tehdä tästä sarjakuvan vuodesta 1918 kertovaan antologiaan.

– Hän vaikutti todella älykkäältä, samalla käytännölliseltä ja pragmaattiselta, mutta hänellä oli myös tunteellinen ja romanttinen puoli. Hän oli niin mielenkiintoinen, että minä halusin tehdä juuri hänestä sen sarjakuvan.

Emmi Nieminen tiesi jo seitsenvuotiaana haluavansa sarjakuvan tekijäksi.

– Jossain vaiheessa se vain tuli itsestään selväksi. että sarjakuvaa pitää ruveta tekemään. Joskus se oli enemmän tai vähemmän epäselvää, että apua, eihän tämä ole aikuisen ammatti. Mutta tässä minä kuitenkin olen.

Kalliita kirjasarjoja, Tuntematon sotilas, kirjavalioita, kotimaisen suosikkikirjailijan koko tuotanto ja muutama klassikko: Kirjahylly on ollut suomalaisen olohuoneen perinteinen ylpeydenaihe vuosikymmenien ajan. Näkyvä merkki siitä, että meillä arvostetaan kirjoittamista, lukeneisuutta ja sivistystä.

Nyt kuolinpesien tyhjennykset ja muutoissa yli jäävät kirjalaatikot kertovat, että entiset arvoesineet ovat muuttumassa lähinnä uusiopaperin raaka-aineeksi. Silti osa kirjoista kelpaa edelleen antikvariaattiin, osa kirpputorille tai hyväntekeväisyyteen.

Klassikot rahaksi?

Tamperelaiselle Lukulaari-antikvariaatille tarjotaan viikoittain kuolinpesien kirjastoja tai muuttojen yhteydessä tarpeettomaksi jääneitä kirjakuormia. Vain murto-osa otetaan vastaan.

– Tarjottavien isojen kirjaerien kirjat ovat yleensä hyvin samankaltaisia eli se on enimmäkseen sellaista kirjaa, jota antikvariaateissa on jo ennestään. Paljon sellaista perusteosta, joita on aikoinaan kotikirjastoista löytynyt, mutta joille ei enää löydy uusia lukijoita, Jani Henttonen sanoo.

Osa kirjoista on hyvinkin haluttuja.

– Meitä kiinnostaa aina antiikin klassikot, filosofian klassikot, kansanperinne, laadukas käännöskirjallisuus ja runouden klassikot. On kirjoja, jotka elävät vuosikymmenestä toiseen.

Wikipedia ja netti ovat ajaneet tietokirjojen ohi. Antikvariaatteja ei juurikaan kiinnosta vanhat kirjasarjat, kirjakerhokirjat tai kirjavaliot. Jani Henttosen mukaan ne ohjataan kierrätyskeskuksiin, jotka nekään eivät enää kaikkea ota vastaan.

Suositut kirjakerhot myyvät teoksia niin paljon, että niitä tarjotaan antikvariaatteihin kymmenkertaisesti määrä kysyntään nähden.

– Kaunokirjallisuudesta kiinnostavat esimerkiksi Keltaisen kirjaston kirjat, Otavan kirjaston julkaisut ja laadukas käännöskirjallisuus, joka elää vuosikymmenestä toiseen.

Hetken hitit sen sijaan jäävät unohduksiin pikkuhiljaa, sanoo Henttonen.

– Ei niitä voi ottaa määräänsä enempää hyllyyn pölyttymään. Marketkirjallisuuden elinkaari on lähtökohtaisesti lyhyt. Hittejä tulee ja hittejä menee. Suosittelemme viemään ne kirjaston kierrätystelineisiin. Ilmaiseksi menee vaikka vanhoja puhelinluetteloita.

Kirjojen tarjonta antikvariaatteihin on Jani Henttosen mielestä lisääntynyt vuosi vuodelta. Hyvä kirja myös löytää aina ostajansa.

– Kirjanystäviä on edelleen valtava määrä, lukijoita ja kirjojen kerääjiä on edelleen paljon.

Keräilyn kenttä muuttumassa

Vanhan kirjan ja arvokirjan käsite on laaja ja harrastuksena kirjojen keräily on muuttumassa, arvioi Jani Henttonen, jonka mukaan keräilyn kenttä päivittyy.

– Monella vanhemman polven keräilijällä alkavat perusteokset olla jo hyllyssä. Nuorempi polvi ei enää hae samoja teoksia, joita on haettu 15-20 vuotta sitten. Teosta, joka 20 vuotta sitten oli antikvariaatin herkkua, ei välttämättä enää saada edes kaupaksi tai hinnat ovat tulleet ryminällä alas.

Henttonen ottaa esimerkiksi Mika Waltarin, jonka teokset ovat olleet vuosikymmeniä haluttuja ja hintavia. Nykyään haetaan lähinnä suuria historiallisia romaaneja.

– Ei sitä enää kerätä niin kuin aikaisemmin, kun on haluttu kaikki harvinaisemmatkin teokset. Nuorempi sukupolvi ei lähde samalla lailla keräilemään kaikkea, vaan keskittyy Sinuheen ja Mikael-kirjoihin.

Nykykeräilijät keräävät Henttosen mukaan keskittyneemmin kuin aikaisemmat, vaikka edelleen on henkilöitä jotka haluavat kaikki klassikot hyllyynsä.

– Moni ei ole keräämässä valtavaa kotikirjastoa. Joku kerää runoutta tai sci-fi-kirjallisuutta, sarjakuvia tai vinyylejä –yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin.

Kirja liikkuu netissä

Lähidivariin kelpaamattomia teoksia voi tarjota laajemmallekin kirjanystäväjoukolle esimerkiksi internetissä. Antikvaari.fi on Suomen suurin antikvariaatti verkossa, kertoo Jukka Lavonen, jonka mukaan käytetty kirja liikkuu Suomessa erittäin hyvin.

– Mukana on yli 80 kauppiasta, myynnissä on yli 600 000 kirjaa ja vuodessa myydään yli 100 000 kirjaa.

Lavosen mukaan viimeisen viiden vuoden aikana myydyistä kirjoista suosituin on ollut Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Kärkikolmikkoon mahtuu myös Tuntematon sotilas.

Suosikkilistoilla on Mika Waltarin lisäksi kotimaisista kirjailijoista mm. Laila Hietamies, Ilkka Remes ja Esa Saarinen. Ulkomaisista mukana ovat esimerkiksi George Orwellin Vuonna 1984, Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille, Jostein Gaarderin Sofian maailma ja Axel Munthen Huvila meren rannalla.

– Euromääräisesti eniten myyty on ollut Adolf Hitler: Taisteluni I-II, mikä johtuu sen korkeasta myyntihinnasta.

Hyväntekeväisyyskirpparille kelpaa

Matka marketin uutuuskirjasta tarjouslaatikkoon on lyhyt. Tuoreita ja vanhempiakin kirjoja voi kuitenkin tarjota hyväntekeväisyyteen.

Suomen Punaisen Ristin Kontti-kierrätyskeskukseen Tampereella kirjat ovat tervetullut lahjoitus ja ne kelpaavat hyvin myös ostajille, kertoo Kontti-päällikkö Kristiina Ferriche.

– Kirjat ovat meillä suosituimmasta päästä artikkeleita. Lahjoituksia tulee paljon ja niitä myös tosi paljon ostetaan.

Kristiina Ferriche korostaa, että kirjojen lahjoittaminen SPR:lle tekee hyvää kaikille osapuolille.

– Lahjoittaja saa hyvää mieltä ja kirjan ostaja saa sen sellaisella hinnalla, että on mukava tehdä hyvää.

Ihan mitä tahansa ei Konttiin kannata viedä. Esimerkiksi Kirjavalioita ja vanhoja tietosanakirjasarjoja ei siellä oteta vastaan. Lisäksi toiveena on, että hyväntekeväisyyteen annetaan puhdasta, ehjää ja hyväkuntoista tavaraa.

Myös Pelastusarmeijalle kirjalaatikko on tervetullut lahjoitus, sanoo kierrätystoiminnan vastuuhenkilö Heli Suomi Pelastusarmeijan Tampereen osastosta.

– Kyllä ihmiset käyvät hyvinkin paljon katsomassa kirjoja. Ostavat ja tuovat niitä uudelleen kierrätykseen.

Suosikkeja ovat Suomen mukaan uusimmat kirjat ja keräilyharvinaisuudet.

– Esimerkiksi kesäluettavat ja edulliset matkaluettavat meiltäkin menevät.

"Emme enää voi vastaanottaa kirjoja"

Hoitokodeissa ja palvelutaloissa kirjalahjoituksista alkaa olla runsaudenpulaa. Esimerkiksi ikäihmisten sekä mielenterveys- ja päihdepalveluja 11 yksikössä tarjoavalle Sopimusvuorelle kirjoja on tarjottu erittäin paljon, kertoo toimitusjohtaja Inkeri Ruuskanen.

– On vastaanotettu romaanikirjallisuutta, koska niitä asiakkaat hyvin mielellään lukevat. Nyt aivan viime aikoina on jouduttu sanomaan, että emme voi ottaa enää kirjoja vastaan.

Sopimusvuorella on myös pieni varastokirjasto.

Ruuskasen mukaan erityisen ongelmallisia ovat olleet tietokirjat ja moniosaiset sarjat.

– Niille ei ole löytynyt käyttöä.

Kirjaston kierrätyspisteet

Kuolinpesän kotikirjaston tai muutossa tyhjentyvän kirjahyllyn sisällön luovuttaminen kirjastolle ei onnistu ainakaan Pirkanmaalla. Maakuntakirjaston kokoelmapäällikkö Maarit Helen kertoo, että lahjoituksia ei periaatteessa oteta vastaan.

– Meillä tehtiin vähän aikaa sitten ratkaisu, että me ei oteta suuria kokoelmia lahjoituksina vastaan. Meillä remontti aiheutti sen, että pääkirjastossa tilat vähenivät ja jouduimme muutenkin poistamaan täältä 24 000 kirjaa. Osa meni poistokirjamyyntiin, osa lähetettiin valtakunnalliseen varastokirjastoon ja osa meni jätepaperiksi.

Kirjastoon ei Helenin mukaan haluttu enää lisää aineistoja, jotka aiheuttavat väelle paljon töitä.

– Me käydään ne aina lävitse ja katsotaan, että mitä otetaan ja mitä ei oteta. Sen takia tehtiin linjapäätös, että lahjoituksia ei oteta vastaan tai vain yksittäisiä poikkeustapauksia.

Kirjastojen kierrätyspisteissä asiakkaat voivat kuitenkin edelleen vaihtaa omia kirjojaan. Joskus joku kierrätyspisteistä on jouduttu sulkemaan, kun niihin on jätetty laatikkokaupalla kenellekään kelpaamatonta materiaalia. Pääosin kierrätys on toiminut hyvin, sanoo Helen.

– Siitä huomaa, että kaikille kirjoille löytyy lukijoita. Asiakkaat hakevat sieltä kirjoja ja tuovat toisia tilalle.

Varastoidaan kirjastojen kirjastoon Kuopioon

Suomessa harvinaiset kirjat löytävät tiensä Kuopioon, valtakunnalliseen Varastokirjastoon. Kirjastojen kirjastoon kulkeutuu vuosittain keskimäärin 4,5 hyllykilometriä kirjoja, selvittää toimistopäällikkö Johanna Vesterinen.

– Meidän tarkoituksemme on ottaa kirjastoilta vastaan aineistoja ja asettaa ne tarvitsijoiden käyttöön. Meille lähetetään sellaista aineistoa, jota ei meiltä entuudestaan löydy ja jolla on vielä jatkokäyttöä.

Kuopion varastokirjastoon lisäaineistoja mahtuu nykytahtiin vielä muutamia vuosia, sanoo Johanna Vesterinen.

– Meillä on tällä hetkellä 94 kilometriä aineistoa täällä hyllyssä. Kaikesta vuosittain vastaanotetusta aineistosta meillä päätyy kokoelmaan noin 80 prosenttia ja poiston määrä vähenee koko ajan. Meille otetaan kokoelmaan esimerkiksi kirjoista yksi kappale joka painosta.

Aineistoja voivat Vesterisen mukaan tilata mm. tieteelliset kirjastot ja tutkijat sekä yleisten kirjastojen asiakkaat.

Koristeita kirjan kansista

Vanhoille kirjoille on haettu uusia käyttötapoja mm. pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksissa.

Osa vanhoista kirjoista on päätynyt askartelumateriaaleiksi. Lehtijutuissa ja blogeissa annetaan vinkkejä, mitä kaikkea kirjoista voi rakennella mielikuvitusta käyttäen: ovikoristeita, kortteja, lampunjalkoja, käsilaukkuja, valokuvakehyksiä...

Materiaaleina kauniit kannet tuntuvat kiehtovan enemmän kuin sisältö.

Myös Tampereen seudulla tiedotus-, neuvonta-, koulutus- ja asiantuntijapalveluja tuottava Ekokumppanit Oy on etsinyt tapoja kirjojen uusiokäyttöön. Projektipäällikkö Harri Helinin mukaan uusia ideoita kirjojen kierrätykseen kaivataan. Ympäristötietokeskus Moreenian vanhat ympäristöaiheiset kirjatkin jouduttiin laittamaan paperinkeräykseen.

Vessa- ja sanomalehtipaperiksi

Uudelle omistajalle kelpaamattomien käytettyjen kirjojen kohtalo on päätyä jätteeksi. Esimerkiksi Pirkanmaan jätehuolto ohjeistaa heittämään pehmeäkantiset kirjat keräyspaperilaatikkoon. Samaan paikkaan saa laittaa myös kovakantisten kirjojen sivut. Jos ei halua repiä kovia kansia irti, kuuluu vanha kirja sekajätteeseen.

Suuri osa hävitettävistä kirjoista päätyy Paperinkeräys Oy:n kautta hyötykäyttöön. Tampereen yksikön tuotantopäällikön Jarkko Sadinkankaan mukaan keräyspaperista vain pieni osa on vanhoja kirjoja.

– Vuodessa Tampereelle tulee Pirkanmaan alueelta kaikkiaan 16 000 tonnia keräyspaperia. Kirjoja on kokonaisuudesta siinä viisi prosenttia. Silloin tällöin tulee ilmoituksia iäkkäämmän pariskunnan varastoista, jotka sitten paperinkeräysastioiden tyhjentäjät käyvät hoitamassa pois.

Paperinkeräysyhtiöstä käytettyjen kirjojen tie jatkuu paperitehtaalle, kertoo tuotantopäällikkö Jarkko Sadinkangas.

– UPM-Kymmene Kaipola tekee uutta sanomalehtipaperia niistä. Osa menee pehmopaperiteollisuuteen SCA:lle Nokialle ja Mänttään Metsä Tissuelle. Niistä tehdään tummempia pehmopapereita.

Mittavan sote-paketin varjoon on jäänyt hallituksen kaavailut ulkoistaa valtaosa työllisyys- ja yrityspalveluista. Eduskunta saa kesällä käsiteltäväkseen niin sanotun kasvupalvelulain, jonka myötä julkiset TE-toimistojen ja ELY-keskusten palvelut kilpailutettaisiin maakunnissa yksityisille yrityksille tai kolmannen sektorin toimijoille.

Kyseessä on mittava uudistus, joka herättää sekä kansainvälisten vertailujen perusteella että kuntatasolta katsottuna epäilyksiä. Uudistuksen myötä Suomi eroaisi selvästi muista Pohjoismaista. Toisaalta kuntatasolla pelätään pitkäaikaistyöttömien joutuvan maksumiehiksi.

”Kyllä palvelu jää hakematta”

Sastamalan työllisyyspalvelupäällikkö Tiina Leppäniemi on ollut erilaisissa työllisyyspalvelutehtävissä parikymmentä vuotta sekä valtiolla että kunnassa. Leppäniemi vastaa Sastamalan kaupungin työllisyyspalveluista, joka tarjoaa sosiaalista kuntoutusta, työtoimintaa, uravalmennusta ja etsivää nuorisotyötä kunnallisena palveluna.

Leppäniemi uskoo, että työnvälityspalvelujen siirtyminen yksityisille palveluntuottajille toimii niiden osalta, joilla valmiudet työhön ovat kunnossa. Sen sijaan pitkäaikaistyöttömät ja osatyökykyiset se uhkaa sulkea lopullisesti työmarkkinoiden ulkopuolelle.

– Tässä nykyjärjestelmässäkään asiakas ei tunnu löytävän omaa polkuaan vaan tarvitsee todella paljon ohjausta, puhumattakaan sitten, kun hänen pitäisi mennä palveluntuottajan pakeille. Kyllä minusta tuntuu, että palvelu jää hakematta.

Leppäniemi näkee suurena vaarana, että työllisyyspalveluihin tulee kermankuorijoita, joiden liiketoiminta syntyy veronmaksajien kustannuksella. Yksityisiltä tilataan jo nyt runsaasti erilaisia tukipalveluja, usein Leppäniemen arvion mukaan "minusta tuntuu -periaatteella". Asiakkaiden tarpeita ei ole selvitetty kunnolla.

– Aika paljon markkinoilla on sellaisia palveluntuottajia, jotka eivät välttämättä ihan tarkkaan tiedä, mitä he ovat tarjonneet.

Leppäniemi arvioi, että työmarkkinat ovat muuttuneet jo niin paljon, että monelle pitkäaikaistyöttömälle sieltä ei työtä löydy. Se ei Leppäniemen mukaan ole työttömän oma vika, työmarkkinoilla ei vain ole valmiuksia ottaa heitä vastaan.

– Pitäisi huomioida myös nämä lukemattomat ihmiset, jotka ovat jo lapsuudessa saaneet jonkun diagnoosin: autismin kirjon, aspergerin tai adhd:n. Näitten ihmisten työkyvystä 50 prosenttia tulee siitä työympäristöstä.

Yksi isoimmista ongelmista on Leppäniemen mukaan myös se, että työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet elävät ihan eri maailmassa kuin työttömät.

– Niillä ei ole mitään käsitystä, mitä ovat esittämässä.

”Kuka työtön vaihtaa korvauksen opintotukeen”

Leppäniemi harmittelee, että viranomaisten välinen toimiva yhteistyö katosi jo edellisen TE-toimistojen organisaatiouudistuksen myötä.

– Ennen meillä oli täällä Sastamalassa oikein hyvä malli, missä koulutuskuntayhtymä, julkinen työnvälitys, kunta, Kela ja sosiaalitoimi hakivat yksilöllisiä ratkaisuja. Nyt yhteinen tekeminen on kadonnut.

Leppäniemen mukaan jäljelle on jäänyt enää lakisääteinen TYP-toiminta eli TE-toimiston, kunnan ja Kelan yhteinen toimintamalli, joka palvelee pidempään työttömänä olleita työnhakijoita.

Työttömien tukeminen on Leppäniemen mukaan tarpeen senkin vuoksi, että useimmille pitkäaikaistyöttömille verkkopalvelujen käyttäminen on mahdotonta.

– Kahdeksankymmentä prosenttia pitkäaikaistyöttömistä ei pysty käyttämään verkkopalveluja.

Toinen keino olisi helpottaa koulutukseen pääsyä. Nyt Leppäniemen mukaan moni työtön karttaa omaehtoiseen koulutukseen lähtöä, koska se ei ole taloudellisesti mahdollista. Työttömyyden vaihtoehtona pitäisi aina olla mahdollisuus oman osaamisen kehittämiseen.

– Tämä etuuspolitiikka aiheuttaa sen, että kuka työtön vaihtaa sen 500-600 euron työttömyyskorvauksen 200 euron opintotukeen? Aika harva pystyy siihen taloudellisesti.

Hän kannattaa myös professori Heikki Hiilamon työryhmän esitystä, jossa työmarkkinatuella oleva työtön voidaan velvoittaa osallistumaan yhteisön toimintaan.

”Hollanti epäonnistui täydellisesti”

Työvoimapolitiikan asiantuntija Robert Arnkil arvioi Suomen irtaantuvan selvästi muista Pohjoismaista, jos yksityistäminen toteutuu suunnitellussa laajuudessa.

Arnkil on seurannut vuosikymmeniä eri maiden tapaa järjestää työllisyyspalvelunsa.

– Näin laajasti työvoimapalveluita yksityistäneitä ei ole kuin Australia.

Arnkilin mukaan Britanniassakin yksityistäminen koskee vain heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevia.

Tanskassa työllisyyspalvelut hoitaa kunta. Ruotsissa, Saksassa, Hollannissa ja vielä nykyisin Suomessa on kumppanuusmalli, jossa on mukana sekä julkinen että yksityinen sektori.

Arknil muistuttaa Saksan ja Hollannin kokemuksista. Saksassa tehdyt tutkimukset osoittavat, että julkinen malli on vaikuttavampi.

– Kannattaa myös muistaa, että vuonna 2000 Hollanti yritti yksityistää vaikeimmassa asemassa olevien palvelut ja epäonnistui täydellisesti.

Arnkil arvioi, että yksityiset palveluntuottajat ovat monissa tapauksissa onnistuneet hyvin, mutta kokonaisuutena hän pitää parempana kumppanuusmallia. Siinä yksityiset täydentävät julkista palvelua.

– Vähemmän riskialttiilta vaikuttaisi, että Suomessa lähdettäisiin kumppanuuden pohjalta, jossa myös yksityisen palvelun lisäämiselle olisi mahdollisuuksia.

Sastamalan työllisyyspalvelupäällikkö Tiina Leppäniemi kannattaa samanlaista sekamallia.

– Julkinen ottaisivat vastuun niistä henkilöistä, joilla on muitakin palveluntarpeita kuin pelkkä työnvälitys. Yksityiset on ihan jees, ne voi hoitaa työnvälitystä kun ei tarvita muuta tukea.

Sastamalassa toimiva Pneuplan on hävinnyt vaatimansa miljoonakorvaukset Pirkanmaan käräjäoikeudessa.

Kuljetusjärjestelmiä valmistava Pneuplan vaati raumalaiselta Raumasterilta ja sen työntekijöiltä 12,5 miljoonan euron vahingonkorvauksia yrityssalaisuuksien väärinkäytöstä. Oikeus hylkäsi myös vaateet 350 000 euron yhteisösakon osalta.

Oikeus katsoi, että entisten työntekijöiden toiminnan tahallisuudesta ei ollut näyttöä. Pneuplanilla ei myöskään ollut patentteja.

Käräjäoikeus velvoitti Pneuplanin maksamaan korvauksia oikeudenkäyntikuluista entisille työntekijöilleen.

Ecolan keskittää pelto- ja puutarhaviljelyn luomulannoitteiden ja maarakentamisen tuotteiden tuotannon Nokialle maanantaina avattuun uuteen tuotantolaitokseen. Kolmenkulman yritysalueella Nokian Kyynijärvellä sijaitseva laitos on Pohjoismaiden suurin lentotuhkan kierrätyslaitos ja pystyy käsittelemään jopa 130 000 tonnia tuhkaa vuosittain.

Pelto- ja puutarhaviljelyn luomulannoitteiden ja maarakentamisen tuotteiden lisäksi laitoksella tuotetaan metsälannoitteita. Kaikkien tuotteiden valmistus perustuu kierrätettäviin raaka-aineisiin, joita saadaan lämpö- ja voimalaitosten ja teollisuuden jäte- ja sivuvirtoina, kertoo liiketoimintapäällikkö Martti Hintikka.

– Meillä on lähes 40 toimittajaa, voimalaitosta. Lentotuhkaa syntyy laitoksissa, joissa käytetään polttoaineena hiiltä tai biomassaa. Savukaasuista pienhiukkaset ja tuhka otetaan talteen, samoin kattiloiden pohjasta ja arinatuhkat. Ne ovat meidän raaka-aineitamme.

Ravinteita kiertoon

Uudessa laitoksessa käytetään lentotuhkaa metsälannoitteiden ja maanrakennuksen uusiomateriaalien tuottamiseen. Martti Hintikan mukaan lannoitteet ovat ravinnekierrätystä ja ravinnekiertoa parhaimmillaan.

– Biopohjaisessa tuhkassa on ravinteita jäljellä. Eli kun metsäteollisuus käyttää puuta raaka-aineena tuotteisiinsa, niin viimeiset rippeet puusta he polttavat kattilassa. Me palautamme siinä tuhkassa olevat ravinteet takaisin metsään, joka edesauttaa metsän kasvua.

Uutena Nokialla alkaa luomulannoitteiden tuotanto viljelijöille, esittelee liiketoimintapäällikkö Hintikka.

– Biokaasuenergian tuotannossa syntyy esimerkiksi sellaista jätemassaa, jota on viety kompostityyppisenä pelloille. Se voidaan jalostaa myös lannoitteeksi. Lannoitteiden kehittäminen mahdollistaa merkittävästi satomäärien nostoa luomuviljelyssä. Ja se näkyy kuluttajilla hinnoissa.

Hintikka korostaa, että maanrakennuksessa taas uusiomateriaaleilla voidaan korvata neitseellisiä kiviaineksia.

– Harjujen soria ja kallioista louhittavia kiviaineksia. Meillä on maailman puhtaimmat pohjavesivarat, niin kannattaisi ne harjut säilyttää ja käyttää kierrätystä hyödyksi maanrakennuksessa.

Tuotanto voi tuplaantua

Nokian uuden laitoksen myötä Ecolan kaksinkertaistaa tuotantokapasiteettinsa, sanoo Martti Hintikka.

– Kun investoinnit saadaan loppuun ja ollaan täydessä tuotannossa, niin noin 30 työpaikkaa tulee. Sitten on vielä välillisiä vaikutuksia lannoiteasioiden kautta.

Aliurakoinnin arvioidaan tuovan töitä 20-30 henkilölle.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä avasi Ecolanin uuden tuotantolaitoksen maanantaina.

Parkanon perusteellisesti remontoitu kirjasto on avannut ovensa vuoden kestäneen evakon jälkeen. Kaupunki osti aiemmin vuokraamansa tilan remontoituna vajaan kahden miljoonan euron hintaan.

Kirjastoa on uudistettu asiakkaiden toiveiden mukaan - esimerkiksi lehtienlukusaliin on hankittu sohvia. Kävijät kehuvat kirjastoa viihtyisäksi ja valoisaksi.

Nokialla puolestaan isoa kirjastoratkaisua on palloteltu jo 27 vuotta. Suomen kirjastoseura järjesti viikonloppuna mielenosoituksen uuden kirjaston rakentamisen puolesta. Paikalla oli satakunta kirjaston kannattajaa.

Viikon kuluttua pidettävä valtuuston kokous saattaa viimein ratkaista uuden kirjaston rakentamisen. Nokialla kysymys uudesta kirjastosta vaikuttaa tulevaisuuteen: tehdäkö kerralla tarpeeksi iso vai toteutuuko kirjastoväen pelkäämä ns. riisuttu malli? Säästösyistä uutta kirjastoa on kaavailtu jopa entisen marketin tiloihin.

Kirjasto elää muutoksessa

Kirjastoverkosto on supistumassa: uusia kirjastoja rakennetaan vähän ja moni sivukirjasto on saanut sulkea ovensa viime vuosina. Asukkaitten muuttaessa keskuksiin, joutuu monen sivukirjastokin asema puntariin. Kirjastoverkkoa uhkaa harveneminen.

Vuoden alusta voimaan tullut uusi kirjastolaki edellyttää kirjastoilta entistä monimuotoisempaa tarjontaa. Kirjojen lainauksen rinnalla nähdään jo nyt esimerkiksi elävän musiikkia ja muita tapahtumia. Näin on esimerkiksi Tampereen pääkirjastossa, joka kasvojenkohotus-remontin jälkeen tavoittelee paikkaa tamperelaisten olohuoneena. Muutokset on otettu tyytyväisinä vastaan.

Samaan aikaan varsinkin maaseudun sivukirjastoissa kaivattaisiin lisää tekijöitä.

– Kirjastolaki velvoittaa monipuolistamaan tarjontaa. Lisää resursseja ei kuitenkaan anneta, sanoo Jasmiina Sillanpää Suomen kirjastoseuran hallituksesta.

Kirjastoverkko on uhattuna, pelkää Suomen kirjastoseura.

– Sivukirjastoja uhkaa harveneminen, eikä kirjastoautojen määrääkään lisätä.

Prosentti veroista

Kirjastoseura on aloittanut kampanjan nimeltä ”Kirjastojen puolesta”. Se on tähdätty suoraan puolueille, jotka siihen osallistumalla voisivat kuntavaalien aikaan näyttää kulttuurille myönteisen asenteensa. Jasmiina Sillanpää toistaa monen ilmaisen kansansivistyksen puolestapuhujan sanomaa.

– Kirjastoihin menee keskimäärin yksi prosentti kuntien verotuloista, se ei ole paljon. Suomalaiset ovat innokkaita lainaajia, joten satsaus kirjastoihin kannattaa.

Sillanpää myös kannustaa kirjastojen rakentamiseen.

– Jos rakennetaan kunnollisia ja täysimittaisia kirjastoja, se on investointi, joka tuo hyvää monelle sukupolvelle.

Ruotsalaisen Aftonbladetin mukaan kansainvälisesti etsintäkuulutettu mies otettiin kiinni Arlandan lentoasemalla maanantai-iltana. Mies oli palaamassa Thaimaasta, missä hän oli pakoillut tyttöystävänsä kanssa.

Tampereen Bandidoksen johtohahmoihin kuuluvaa miestä epäillään amfetamiinin ja kokaiinin myymisestä.

Suomen poliisi oli löytänyt miehen Thaimaasta. Yhteistyössä Ruotsin poliisin kanssa selvisi miehen suunnitelma tulla Ruotsiin ja jatkaa pakoiluaan siellä.

Lähde: Aftonbladet

Parkanossa toimiva, voimansiirtokomponentteja valmistava Takoma on hakeutunut konkurssiin. Panostajan tytäryhtiö ja Takoma-konsernin emoyhtiö Takoma Oyj:n sekä tytäryhtiön Takoma Gears Oy:n hallitukset ovat päättäneet jättää yhtiöitä koskevat konkurssihakemukset käräjäoikeuteen maanantaina.

Pörssitiedotteen mukaan yhtiön markkinatilanne heikentyi merkittävästi syyskuussa 2014 vahvistetun saneerausohjelman aloittamisesta, eivätkä enemmistöomistaja Panostajan kanssa tehdyt muutokset auttaneet nostamaan yhtiön kannattavuutta riittävästi.

Offshore- ja meriteollisuuden kysynnän rajusta laskusta johtuen konsernin toiminta on ollut raskaasti tappiollista, mikä on heikentänyt konsernin vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta. Myynnin tehostaminen ja uusien asiakkaiden hankinta eivät kuitenkaan onnistuneet kasvattamaan liiketoiminnan volyymia, eikä markkinoilla ollut tarpeeksi kysyntää Takoman tuotteille.

Panostaja on yhdessä Takoman kanssa selvittänyt useita lisärahoitusmahdollisuuksia sekä Takoman varojen ja liiketoimintojen myyntiä löytämättä kuitenkaan ratkaisua.

Panostajan toimitusjohtajan Juha Sarsaman mukaan yhtiön toiminnalle pyritään löytämään jatkaja.

– Olemme erittäin pahoillamme, että Takoman toiminnan jatkumiseen ei useista yrityksistä huolimatta löydetty ratkaisua. Tulemme tekemään kaikkemme yhdessä konkurssihallinnon kanssa, että Takoman toiminnalle löytyisi mahdollisimman nopeasti jatkaja.

Takomalla on Parkanossa noin 80 työntekijää. Toiminta jatkuu toistaiseksi konkurssipesän pyörittämänä.

– Työnantajat luottavat omaan ihmistuntemukseensa ylioptimistisesti, tiivistää Vaasan yliopiston johtamisen professori Riitta Viitala rekrytoinnin sudenkuoppia.

– Niin voi syntyä onnistumisia, mutta myös pahoja epäonnistumisia. Lyhyen haastattelun perusteella ei voi tietää, millaisen työntekijän yritys todella saa, Viitala jatkaa.

Yle perehtyi alkuvuoden aikana 14 työnantajan rekrytointiprosesseihin. Havaintojen perusteella kaikki tekivät henkilöstövalintansa hyvin perinteisin menetelmin. Vain yksi yrityksistä käytti sosiaalista mediaa ilmoituskanavana. Yksikään ei käyttänyt ulkopuolista apua tai soveltuvuuskokeita valinnassa.

Kolmen suomalaisen yliopiston tutkijat ovat tehneet vastaavia havaintoja yritysten rekrytointiprosesseista kolmen viime vuoden ajalta. Vaasan yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkijat ovat haastatelleet 100 yrityksen henkilöstöjohtoa.

Tekesin rahoittamaan tutkimustyöhön osallistunut Riitta Viitala pitää työnantajien rekrytointikeinoja nykyisellään liian kapeina ja perinteisinä.

– Moni tekee henkilöstövalinnan puolen tunnin haastattelun perusteella.

Lyhyen haastattelun perusteella ei voi tietää, millaisen työntekijän yritys todella saa. Riitta Viitala

Löysä suhtautuminen rekrytointeihin hämmästyttää professoria myös kustannusten kannalta. Uuden työntekijän palkkaaminen on yritykselle miljoonainvestointi. Sen verran joutuu maksamaan perusduunaristakin, joka tekee koko uransa yrityksen palveluksessa. Johtajatasolla investointi nousee jo useisiin miljooniin euroihin, Viitala laskee.

– Laiteinvestointeihinkin perehdytään tarkemmin, vaikka ne jäävät kustannuksiltaan usein huomattavasti pienemmiksi.

Hutejakin tulee

Harjavaltalaisen vanhainkoti Hopearannan osastonhoitaja Kaisa Viitanen on ollut mukana palkkaamassa kymmeniä työntekijöitä vuosien varrella. Jokainen heistä on tullut taloon professorin viittaaman lyhyen haastattelun – ja taustalta löytyvän kokemuksen perusteella.

Emme ole koskaan edes ajatelleet käyttää ulkopuolista apua valintojen tekemisessä. Kaisa Viitanen

Viitasen mukaan joukkoon on mahtunut kaksi epäonnistumista, mutta valintamenettelyä ei aiota muuttaa.

– Emme ole koskaan edes ajatelleet käyttää ulkopuolista apua valintojen tekemisessä. Me luotamme omaan ihmistuntemukseemme. Nämäkin henkilöt, joiden kanssa on ollut haasteita, on saatu sopimaan työyhteisöön lisäkoulutuksen ja rakentavien keskustelujen avulla, Viitanen toteaa.

Porin perusturvajohtaja Terttu Nordmanilla on myös pitkäaikaista kokemusta rekrytoinneista. Hutejakin on mahtunut joukkoon, mutta pääosin työnhakijoiden luonne on paljastunut aika hyvin jo haastattelun aikana.

– Ensitapaamisella näkee mielestäni sopiiko henkilö asiakaspalvelutyöhön vai ennemmin konttorin suojiin. Soitan myös yleensä aiemmille työnantajille ja kyselen kokemuksia hakijasta. Työnantajilla on tapana olla rehellisiä toisilleen.

Hakemusten pläräämiseen ei ole aikaa

Viittaamatta tehtyihin valintoihin, on hyvin mahdollista, että nykykäytännöllä paras hakija ei saa työpaikkaa. Riitta Viitala on huomannut, että useimmissa yrityksissä ei ole varattu riittävästi henkilöitä tai työaikaa valinnan tekemiseen.

Hakuprosessit muotoutuvat sen mukaan, miten väki niistä selviää tukehtumatta työmäärän alle. Riitta Viitala

Se selittää osaltaan myös yritysten haluttomuutta ilmoitella avoimista paikoista esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

– Pienen pieni väki on niin lujilla, että he eivät voi altistaa itseään sadoille hakemuksille. Hakuprosessit muotoutuvat sen mukaan, miten väki niistä selviää tukehtumatta työmäärän alle.

Ekeri Ab:ssä aikaa on löytynyt. Yritys vastaanotti vuodenvaihteessa yli 200 hakemusta ja kutsui haastatteluun 50 henkilöä. Heistä 13 on jo saanut työpaikan. Muutama saa vielä paikan näinä päivinä. Henkilöstöpäällikkö Mikael Junell kertoo, että urakasta on selviydytty täysin omin voimin. Valintaa helpotti tieto siitä, että haasteita on joka tapauksessa edessä – palkattavat työntekijät on aina pakko kouluttaa työhön.

– Teimme valinnat osastoittain, koska jokaiselle osastolle tuli työntekijöitä. Hakijoilla oli taustallaan hyvä perusosaaminen, mutta työssä vaadittavat taidot oppii vain täällä tekemällä.

Useissa muissa yrityksissä aikapula painaa kuitenkin niin pahasti päälle, että valintaprosessissa ei päästä eteenpäin.

Tämä on tosi valitettavaa kaikkien kannalta ja olen siitä pahoillani. Hanna Maja

Esimerkiksi Ylen seurantaan osallistuneen Porin Lujakumin toimitusjohtaja oli niin kiireinen muissa töissään, että ei meinannut millään löytää sopivaa aikaa kymmenien hakemusten perkaamiseen.

– Tämä on tosi valitettavaa kaikkien kannalta ja olen siitä pahoillani. Toivon, että paikkaa hakeneet ovat käytettävissä vielä silloin, kun saan valinnan tehtyä, Hanna Maja totesi kaksi kuukautta hakuajan päättymisen jälkeen.

Jokaista hakemusta ei edes lueta?

Huhupuheiden mukaan joissakin työpaikoissa useamman sadan työhakemuksen nipuista valitaan vain epämääräinen joukko pinon päältä käsittelyyn. Johtamisen professori Riitta Viitalan mukaan kukaan yliopistojen yhteiseen tutkimukseen osallistuneista ei myöntänyt näin tapahtuneen. Hän uskoo huhuilla olevan silti perää.

– Perustuen kaikkeen siihen kokemukseen, jota minulle on kertynyt, ihmettelen, jos niin ei tehdä. Väellä ei ole mitään mahdollisuutta käydä läpi sitä massaa, jos voimavarat ovat niin pienet kuin ne usein ovat.

Tämä johtaa usein myös siihen, että työpaikkoja ei laiteta lainkaan julkiseen hakuun.

Osa yrityksistä palkkaa suoraan tuttuja tai harjoittelijoita, osa turvautuu headhunteriin tai muuhun ulkopuoliseen apuun. Erityisesti harjoittelut ovat Riitta Viitalan mukaan oiva tapa päästä yritykseen sisään. Työnantaja saa erilaisten lyhyiden työ- ja harjoittelusuhteiden avulla hyvän kuvan siitä, miten henkilö pärjäisi työssä.

Tamperelaisessa ravinteli Berthassa päädyttiinkin palkkaamaan kokiksi omasta keittiöstä löytynyt kausityöntekijä. Paikka oli julkisessa haussa, koska kausityöntekijällä oli alun perin jatkon suhteen muita suunnitelmia. Kun hänen suunnitelmansa muuttuivat, päätti yritys muuttaa kokin määräaikaisen sopimuksen toistaiseksi voimassa olevaksi.

Koeaikana pihalle, jos valinta oli väärä

Yhtenä merkittävimmistä onnistuneen rekrytoinnin varmistuskeinoista Riitta Viitala nostaa esiin koeajan. Sitä voisi hänen mukaansa hyödyntää huomattavasti nykyistä rohkeammin.

– Mielestäni siitä voi olla hyötyä molemmille osapuolille. Se antaa mahdollisuuden nähdä, ovatko työntekijä ja työ sopivia. Suomessa pelätään liikaa sanoa, että näytöt eivät vakuuttaneet ja olisi parempi, jos etsisit itsellesi sopivamman paikan muualta.

Ainakin yksi seurantaan osallistuneista työntekijöistä on huomannut koeajan kuluessa, että luvattu työ ei vastannut odotuksia. Hän ei halua kommentoida asiaa julkisesti.

Esimerkiksi Tampereen Rahtilinjasta on vuosien varrella lähtenyt työntekijöitä koeajan aikana pois omasta tahdostaan. Yrittäjä Harri Hiltunen ei häpeile sitä myöntää. Hän ei epäröi itsekään antaa työntekijöille lähtöpasseja, jos aihetta ilmenee.

Porukka jaksaa yleensä näyttää kolmen kuukauden ajan parasta puoltaan. Harri Hiltunen

Joskus joku on osoittautunut niin aamu-uniseksi, että varhaiset työajat eivät tunnu sopivilta. Joskus punaiset silmät paljastavat, että kaikki ei ole kunnossa. Aina ei ole helppoa selvittää kolmessa kuukaudessa, toimiiko yhteistyö vai ei.

– Porukka jaksaa yleensä näyttää kolmen kuukauden ajan parasta puoltaan, Hiltunen toteaa.

Sitten on jo myöhäistä. Erkki Hautaniemi

Hademec Oy:ssä uuden työn opettelu vie helposti useamman kuukauden, eikä toimitusjohtaja Erkki Hautaniemi pidä reiluna potkia väkeä pihalle kesken opetteluvaiheen. Kerran hän on silti niinkin tehnyt.

– Tässä työssä on vaikea nähdä riittävän ajoissa soveltuuko henkilö tehtävään. Tarkkana on silti oltava. Niinkin on nimittäin käynyt, että ongelmat nousevat esiin vasta koeajan jälkeen. Sitten on jo myöhäistä.

Ylen seurantaan osallistuivat Tampereen Rahtilinja Oy, Ylöjärven kaupunki, Päiväkoti TemppuVekara, Ravinteli Bertha, Hademec Oy, Satasote, Lujakumi Pori, Winnova, Hopearannan vanhainkoti, Lemonsoft Oy, VEO Vaasa, Vaasan sairaanhoitopiiri, Ekeri Ab ja Snellman.

SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja, apulaispormestari Pekka Salmi on ilmoittautunut Tampereen pormestarikisaan. Salmi kertoo tavoittelevansa Tampereen pormestarin tehtävää, mikäli SDP nousee Tampereen suurimmaksi puolueeksi.

– Olen pitkään harkinnut asiaa. Pormestarin tehtävä kiinnostaa minua erittäin paljon. Se olisi luonteva jatko nykyiselle apulaispormestarin tehtävälle. Tiedän, mitä tehtävässä menestyminen vaatii. Minulla on edellytykset hoitaa tehtävä kunnialla, Salmi perustelee.

SDP:n pormestariehdokkaan valitsee kunnallisjärjestön edustajisto. Se on aikaisemmin linjannut, ettei SDP aseta pormestariehdokasta ennen vaaleja. Omalta osaltaan Salmi haluaa pelata avoimin kortein.

– Tehtävä kiinnostaa ja pystyn sen hoitamaan, joten ajattelin, että on reilua tässä vaiheessa siitä ilmoittaa. Omasta mielestäni olisi ollut ehkä hyvä, että puolue olisi asettanut virallisestikin ehdokkaan, olin se sitten minä tai joku muu, Salmi sanoo.

– Valinta-asiaan palataan vaalien jälkeen. Toivon, että myös muita tehtävästä kiinnostuneita sosiaalidemokraatteja ilmaantuu viimeistään siinä vaiheessa. Aidossa kansanliikkeessä on luontevaa, että johtotehtäviä tavoittelee useampi ehdokas.

Ykkösasiana työllisyys

Politiikan linjakysymyksissä Salmi tukeutuu puolueen poliittisen ohjelman linjauksiin.

– Minulle on tärkeää viedä meidän poliittista ohjelmaamme eteenpäin, ja siinä työllisyys on ykkösasia. Tärkeitä ovat myös koulutukseen, sote-uudistukseen ja ympäristöön littyvät kysymykset.

Salmi on huolissaan koulutukseen tehdyistä leikkauksista.

– Tilanne koulutuksessa on haastava, kun perusopetusta ja ammatillista koulutusta on leikattu. Se on kuin istuisi oksalla, jota samalla sahaa. Koulutukseen pitäisi panostaa, se meidän osaamisemme perusta, Salmi sanoo.

Demareilla on kuntavaaleissa Tampereella ehdolla valtakunnallisesti tunnettuja demarivaikuttajia, kuten varapuheenjohtaja Sanna Marin ja SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Lyly.

Ennen SDP:tä pormestarikisaan ovat Tampereella ehtineet lähteä jo Vasemmistoliitto ja Vihreät, jotka ovat ilmoittaneet pormestariehdokkaikseen apulaispormestarit Mikko Aaltosen (vas.) ja Anna-Kaisa Heinämäen (vihr.), sekä Tampereen puolesta yhdistys, jonka ehdokas on yrittäjä Veikko Vallin.

Tampereen kokoomuksen hallitus tukee istuvan pormestarin, Anna-Kaisa Ikosen jatkokautta ja Ikonen on itsekin ilmoittanut olevansa halukas jatkamaan tehtävässä myös vaalien jälkeen.

Tekstiä täsmennetty kello 12.55 ja laajennettu kello 16.19.

Ilves-Hockey Oy:n yhtiökokous päätti helmikuussa järjestää suunnatun osakeannin Ilveksen taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Annin minimitavoitteeksi asetettiin 300 000 osaketta. Ne on nyt merkitty.

– Olen tyytyväinen annin ensimmäisen vaiheen toteutumiseen. Yhtiö on jatkossa tilanteessa, jossa sillä ei ole yhtä yksittäistä pääomistajaa, vaan omistajuus jakautuu usealle eri taholle, kommentoi Ilves-Hockey Oy:n hallituksen puheenjohtaja Risto Jalo tiedotteessa.

Osakeanti jatkuu edelleen suunnatusti. Seuraava tavoite on 400 000 merkittyä osaketta.

– Kolmannessa vaiheessa kaikki halukkaat pääsevät mukaan, vaikkapa Share Ilves ry:n suunnittelemalla joukkorahoituskampanjalla. Anti jatkuu, jotta yhtiön taloudellista tilaa pystytään entisestään vakauttamaan, kertoo Jalo.

Uusia osakkeita annettiin merkittäväksi vähintään 300 000 ja enintään 600 000 kappaletta.

Ilveksen entinen omistaja Vincent Manngard myi helmikuussa osakkeensa Ilves ry:lle ja Ilves ry:n lähipiirille. Amerikkalaisliikemies Manngard oli Ilveksen omistajana vuodesta 1993.

Ilveksen edustusjoukkue kohtaa Liigan puolivälierissä toisen tamperelaisjoukkueen, Tapparan.

Sisä-Suomen poliisi tutkii tapausta, jossa tamperelainen yhtiö on menettänyt yli 100 000 euroa rikollisilta tulleiden väärennettyjen sähköpostiviestien takia. Tekaistujen viestien avulla rikolliset ovat erehdyttäneet suomalaisen yhtiön maksamaan varoja ulkomaille.

Kaikkiaan poliisilaitoksen alueella on kirjattu vuosien 2016 ja 2017 aikana ainakin kahdeksan eri yhtiön tekemää rikosilmoitusta vastaavista tapauksista. Tappiot jutuissa ovat olleet 20 000–110 000 euroa.

Tapauksissa rikolliset ovat päässeet käsiksi esimerkiksi suomalaisen ja ulkomaalaisen yhtiön kaupantekoon liittyvään sähköpostiviestittelyyn ja sen jälkeen erehdyttäneet suomalaista yhtiötä, joka on maksanut laskun väärälle tilille.

– Kyse on raskaan teollisuuden yhtiöistä, joissa isot kauppasummat eivät ole harvinaisuuksia. Yhtiöt ovat tehneet kauppaa luotettavan kumppanin kanssa, mutta rikolliset ovat seuranneet sähköpostiliikennettä salaa sivusta. Kun kaupat on tehty, oikean näköisestä sähköpostiosoitteesta tulleella viestillä maksu on ohjattu maksamaan toiselle tilille, kertoo rikoskomisario Joni Länsipuro.

Kehittyneitä nigerialaiskirjeitä?

Poliisi tekee yhteistyötä Keski-Euroopan poliisien kanssa tapausten selvittämiseksi. Tällä hetkellä poliisi pitää todennäköisenä, että identiteettihuijauksia operoidaan Nigeriasta käsin.

– Nämä ovat kehittyneitä versioita nigerialaiskirjeistä. Ennen ne olivat massapostituksia, nyt tarkasti kohdennettuja viestejä.

Länsipuro kehottaa yrityksiä suhtautumaan varauksella sähköposteihin.

– Sähköpostien oikeellisuus tulisi varmistaa muullakin tavalla kuin vain tarkastelemalla pelkkää lähettäjän sähköpostiosoitetta, Länsipuro sanoo.

– Mikäli tilinumero muuttuu tai on tekemässä kauppaa ensimmäistä kertaa, on kaupat syytä tehdä kasvotusten tai vaikka videopuhelun avulla. Olisi melkein halvempaa käydä lentokoneella ne varmistamassa.

Poliisin mukaan viestin lähettäjän tietoja voi tutkia muun muassa sähköpostiviestin headers-tiedoista joista on saatavissa esimerkiksi IP-tietoja. Huomioitavaa on kuitenkin myös se, että näissä "spoofing"-tapauksissa on tekijän mahdollista naamioida IP-osoite toisenlaiseksi.

– Suomalaiset ovat olleet näissä asioissa vähän liian sinisilmäisiä, Länsipuro pahoittelee.

Parkanolaisen voimansiirtokomponentteja valmistavan Takoman ja sen tytäryhtiön kaikki työntekijät on irtisanottu tänään tiistaina.

Pirkanmaan käräjäoikeus asetti pörssiyhtiö Takoman ja sen tytäryhtiö Takoma Gearsin konkurssiin tiistaina. Yhtiöt jättivät konkurssihakemuksensa maanantaina.

Parkanon tehtaalla tuotantoa jatketaan toistaiseksi työtekijöiden kanssa tehtävien määräaikaisten sopimusten turvin. Takomalla on Parkanossa noin 80 työntekijää.

Konkurssipesän pesänhoitaja, asianajaja Leo Lagerstam uskoo, että toiminnalle löytyy jatkaja.

– Täällä on erittäin omistautunut työntekijäkunta, hyvä konekanta ja erikoisosaamista. Olen vakuuttunut, että kiinnostusta potentiaalisessa ostajakunnassa löytyy tälle liiketoiminnalle.

Ensisijaisesti Lagerstam hakee toiminnalle kokonaisjatkajaa, toissijaisesti yhtiö voitaisiin myydä pilkottuna.

Konkurssin taustalla on markkinatilanteen heikehtyminen saneerausohjelman aloittamisen jälkeen. Myöskään enemmistöomistaja Panostajan kanssa tehdyt muutokset eivät auttaneet nostamaan yhtiön kannattavuutta.

Antti Leuku kuorii nauriita tamperelaisen ravintolan keittiössä. Vielä syksyllä mies suunnitteli lähtevänsä talveksi Alpeille, mutta huippuravintolassa auennut kokinpaikka muutti suunnitelmat.

– Tässä elämässä ei ole hirveästi järkiratkaisuja tullut tehtyä, mutta ehkä tämä on sellainen, Leuku nauraa.

Ravinteli Bertha etsi kokkia mol.fi -sivuston ilmoituksella, mutta myös Facebookissa ja Instagramissa. Hakijoita oli 42, joista suurin osa tamperelaisia. Haastatteluun kutsuttiin kaikkiaan neljä hakijaa, joista paikan nappasi Leuku.

Leuku uskoo, että eniten hänen valintaansa vaikutti se, että hän oli Berthan väelle entuudestaan tuttu. Leuku teki opiskeluihinsa kuuluvat palkattomat harjoittelut samaisessa keittiössä.

– Kai siinä pitää jotain osatakin, mutta enemmän se on sitä, että on lojaali työnantajalle ja tekee työnsä hyvin. Täällä on aika pienet piirit. Ei kannata polttaa siltoja selkänsä takana.

Berthan omistajiin kuuluva Mika Roito sanoo, että heillä sopiva hakija voittaa aina pätevän. Leukun valintaan vaikutti ensisijaisesti miehen asenne.

– Antilla on palo oppia ja hän ymmärtää, mitä se tällä alalla tarkoittaa. Ei riitä, että käy kahdeksan tuntia töissä, tietoa pitää hakea myös omalla ajalla. Antilla on jo näkemystä, mutta hän on tarpeeksi nöyrä – uskaltaa kysyä, jos ei tiedä jotain asiaa, Roito hehkuttaa.

Berthassa asiat viedään loppuun asti. Kokonaisuutta hiotaan niin kauan, että se on hyvä. Antti Leuku

Leukulle vakituinen työpaikka ei sinällään ole mikään unelmien täyttymys. Itse asiassa hän on aiemmin kapinoinut vakituisuutta vastaan. Berthan "kortin" Leuku kuitenkin halusi katsoa.

– Berthassa asiat viedään loppuun asti. Kokonaisuutta hiotaan niin kauan, että se on hyvä. Ravintola elää koko ajan, esimerkiksi menu muuttuu viikoittain. Joka päivä oppii jotain uutta.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana Leuku on tehnyt aina seitsemän kuukautta vuodesta hulluna töitä ja viisi kuukautta laskenut vapaata Alpeilla. Leuku näkee laskettelussa ja nykyisessä työssään paljon samaa.

– Kummassakaan ei ole kauheasti järkeä. Kokkina on tosi vähän vapaa-aikaa, palkka ei ole ruhtinaallinen ja työajat ovat heikot. Ihmisissä on kuitenkin sama vimma ja intohimo: vuorilla menee kaikki aika ja raha, joskus terveyskin, mutta siitä saa mielihyvää riittävästi, jotta se on sen arvoista.

Leuku sanoo, että hänelle työpaikan löytyminen on aina ollut helppoa. Yleensä hän mieluummin soittaa työnantajalle kuin lähettää sähköpostia tai täyttelee hakulomakkeita.

Ja jos vielä joskus tulee lähdettyä reissuun, ne tuntuvat tuplasti paremmilta. Antti Leuku

– Duunarille se on tehokas tapa. Pitää olla itse aktiivinen. Minulle työttömyys ei ole vaihtoehto, Leuku sanoo.

– Eihän töissä aina hauskaa ole, mutta minusta se kertoo vain siitä, että siviilielämä on kunnossa. Toistaiseksi tämä on antanut enemmän kuin ottanut. Ja jos vielä joskus tulee lähdettyä reissuun, reissut tuntuvat tuplasti paremmilta, Leuku nauraa.

"Ei saa masentua"

Matti Ylösmäen aamut Loimaalla alkavat varhain. Matkaa työpaikalle Ulvilan Kullaalle on yli 100 kilometriä. Työmatkaan tuhraantuu joka päivä lähes 3 tuntia.

– Ajaminen ja liikkuminen ei onneksi ole minulle vastenmielistä. Kotona Loimaalla on paljon tekemistä, omakotitalo ja omaa yritystoimintaa. Ei tarvitse pohtia, että mitä tekee ehtoisin, Ylösmäki sanoo.

Ylösmäki on työskennellyt toisen asteen ammatillista koulutusta antavassa WinNovassa opettajana nyt reilun kuukauden. Työ on osin samanlaista kuin entisessä työpaikassa Hämeen Ammattikorkeakoulussa, josta hänet irtisanottiin viime vuoden lopulla.

Agrologin, insinöörin ja opettajan koulutuksen saanut Ylösmäki myöntää, että 52-vuotiaana työllistyminen huoletti häntä.

– Ehdin jo tehdä hiukan varasuunnitelmiakin. Minulla on oma yritys, jonka nimissä teen esimerkiksi remontteja, rakennussuunnittelua ja puutarha-alan töitä.

Itsellä oli kuitenkin sellainen asenne, että lähden vaikka kuorma-autokuskiksi, jos ei muuta työtä löydy. Matti Ylösmäki

Ylösmäen huoli oli siinä mielessä turha, että työllisyystilanne alalla on erittäin hyvä. Harva on erikoistunut vastaaviin tehtäviin. Hakijoita WinNovan avoinna olleeseen paikkaan oli vain neljä. Valinta tehtiin todistusten, työkokemuksen ja haastattelun perusteella.

– Yritin korostaa vahvuuksiani ja aiempaa kokemustani. En halunnut luvata liikoja, totuus tulee aina ennen pitkää ilmi. Uskon, että sain homman sen takia, että minulla on vahvaa työkokemusta sekä teoriassa että käytännössä, Ylösmäki sanoo.

Olisinhan minäkin voinut jäädä kotiin makaamaan ja laittaa uudelle työpaikalle hirveän korkeat vaatimukset. Matti Ylösmäki

Ylösmäen tehtävänä on opettaa metsäkoneenkuljettajille koneiden rakennetta sekä huoltoa ja kunnossapitoa. Ylösmäki arvostaa työtä, joka mahdollistaa entisenlaisen elämäntavan. Työ määrittää hänen identiteettiään ainakin siinä mielessä, ettei voisi kuvitella itse elävänsä esimerkiksi kansalaispalkalla.

– Se ei olisi minusta muita kohtaan oikein. Työ tuo taloudellisen turvan ja se antaa myös sisältöä elämään. Olen aina tottunut tekemään ja myös kehittämään asioita.

Ylösmäki uskoo, että työn saaminen on paljolti itsestä kiinni.

– Omalla asenteella ja toiminnalla on merkitystä. Olisinhan minäkin voinut jäädä kotiin makaamaan ja laittaa uudelle työpaikalle hirveän korkeat vaatimukset. Itsellä oli kuitenkin sellainen asenne, että lähden vaikka kuorma-autokuskiksi, jos ei muuta työtä löydy. Tärkeintä on, ettei saa masentua.

"Saisi painaa menemään eläkeikään asti"

Kokkolalainen Tuomas Pehkonen viimeistelee ison kuorma-auton maalausurakkaa Ekerin tehtaalla Pedersöressä. Neljän kuukauden koeajasta on vielä kuukausi jäljellä. Pehkonen tekee töitä motivoituneena.

– Olen ollut tosi tyytyväinen. Täällä on mukavat työkaverit ja työilmapiiri ja viihtyisä työ. Aina, kun kysyy, niin neuvoja tulee. Ihan kaikkea en vielä osaa, mutta oppinut olen paljon, Pehkonen myhäilee.

Pehkonen on aikanaan suorittanut metallialan perustutkinnon. Työkokemusta erilaisista töistä on kertynyt kymmenen vuoden ajalta. Työttömyyskin on tuttua; 31-vuotias Pehkonen arvelee olleensa työttömänä yhteensä noin vuoden verran.

Pehkosen palkannut Ekeri avasi joulukuussa 15 työpaikkaa "osaaville työntekijöille". Yhtiö etsi asentajia, sähköasentajia, hitsaajia, puuseppiä ja pintakäsittelijöitä. Hakemuksia tuli yli 200.

Maaliskuun puoliväliin mennessä Ekeri on haastatellut noin 50 hakijaa. Pehkonen tunnustaa, että haastattelu jännitti.

Hyvä fiilis oli, kun kuulin valinnastani. Mitenkähän ne minut valitsi. Tuomas Pehkonen

– Menin haastateluun omana itsenäni ja koitin olla ottamatta ressiä. Ajattelin, että hyvin se menee. Hakemuksessa ja haastattelussa yritin korostaa työkokemustani.

Tähän mennessä Ekeri on palkannut 15 etsimästään työntekijästä 13. Kaikki palkatut ovat miehiä, vaikka alun perin toiveena oli saada taloon myös lisää naisia. Pehkoselle vakituinen työ isossa talossa antaa mahdollisuuden suunnitella elämää pidemmälle.

– Hyvä fiilis oli, kun kuulin valinnastani. Että mitenkähän ne minut valitsi, Pehkonen nauraa.

Ekerin henkilöstöpäällikkö Mikael Junell tietää, miksi Tuomas Pehkonen sai työpaikan. Osaaminen ja kokemus maalaamisesta olivat tärkeitä, samoin hyvät referenssit. Valinnan ratkaisi kuitenkin persoona.

– Tuomaksella oli sellainen positiivinen asenne ja avoin tapa lähestyä meitä. Hänellä oli selvästi halu tehdä työtä. Esimerkiksi kun hän on aiemmin jäänyt työttömäksi hän on heti hakenut uusia töitä, eikä jäänyt odottamaan, Junell sanoo.

Persoonan pitää sopia porukkaan, pitää tulla muiden kanssa toimeen. Mikael Junell

Ekerillä haastateluissa on mukana myös työntekijän lähiesimies, ja hänen sanansa on painavin.

– Persoonan pitää sopia porukkaan, pitää tulla muiden kanssa toimeen. Tuomaksesta näkyi heti sosiaalisuus ja hyvä huumorintaju.

Huumorintaju on Ekerillä joskus tarpeen senkin takia, että työntekijät saavat olla jatkuvassa kielikylvyssä. Pedersöre on ruotsinkielinen kunta ja vain 10 prosenttia työntekijöistä puhuu äidinkielenään suomea. Mutta ongelmista selvitään positiivisen ilmapiirin ansiosta.

Tuomas Pehkoselta ruotsi ei vielä kovin hyvin taitu, mutta hän on varma, että tilanne muuttuu.

– Koitan kuunnella työkavereita tarkasti. Ja onneksi kaikki puhuvat myös suomea!

Ekeristä Pehkonen toivoo itselleen leipäpuuta pidemmäksikin aikaa.

– Toivoisin, että tämä olisi minulle se viimeinen työpaikka, jossa saisi painaa menemään eläkeikään asti. Kyllähän se tuo varmuutta ja etujakin, että on iso työnantaja.

Lue myös: Professori: Johtajat käyttävät työntekijöiden valintaan vähemmän aikaa kuin laitteiden

Kaivinkone kauhoo maata Hervannan valtaväylän pohjoisosassa. Lohkopäällikkö Kari-Pekka Lumme kertoo, että autoväylän viereen valmistuu kaksiraiteinen raitiotieväylä.

– Ensimmäiseksi rakennamme Vuohenkujan tukimuurin. Sen jälkeen alkavat raitiotien pohjatyöt.

Raitiotien rakentaminen alkaa yhtä aikaa useassa eri kohteessa.

– Tämä on monimutkainen palapeli. Raitiotie rakentuu osista, jotka neljän vuoden aikana liitetään toisiinsa, kuvailee Raitiotieallianssin projektipäällikkö Mikko Nyhä.

Ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan 15 kilometrin linja Hervannasta kaupungin keskustaan ja yliopistosairaalalle. Rakentaminen maksaa lähes 240 miljoonaa euroa ja kestää runsaat neljä vuotta.

Toisessa vaiheessa, vuosina 2021 - 2024, rakennetaan kiskot Pyynkintoriilta Lentävänniemeen. Niihin uppoaa rahaa 44 miljoonaa euroa.

Tavoitteena on, että ratikkaliikenne Tampereella alkaa vuonna 2021.

– Tarkkaa päivämäärää ei vielä uskalla sanoa, kuittaa projektijohtaja Ville-Mikael Tuominen.

Rakentajat varautuneet ärhäkään palautteeseen

Raitiotien rakentaminen muuttaa katujärjestelyjä keskellä vilkasta kaupunkia. Tuhansien kaupunkilaisten on etsittävä uusia kulkuväyliä. Projektijohtaja Ville-Mikael Tuominen lupaa, että asukkaat pidetään ajan tasalla.

– Meillä on käytössä palautepuhelin virka-aikaan. Meille voi lähettää sähköpostia, ja verkkosivuiltamme voi seurata rakennustöiden edistymistä. Olemme aktiivisia myös sosiaalisessa mediassa.

Liikennejärjestelyjen kannalta vaikeimmat kohteet ovat Hämeenkatu ja Sammonaukio. Tulossa on kaista- ja ajojärjestelyjä. Myös kävelijöitä ja pyöräilijöitä ohjataan kiertoreiteille.

Muissa suomalaiskaupungeissa ei näin suurta maanrakennusurakkaa ole nähty. Euroopan kaupungeista löytyy useampikin ratikkatyömaa.

– Esimerkiksi Irlannissa, ihan Dublinin ydinkeskustassa rakennetaan raitiotietä. Ruotsin Lundissa ovat alkaneet rakennustyöt, samoin Tanskan Århus saa oman ratikkansa.