OULU. Pöly on ehtinyt Pohjois-Suomessa hieman laskeutua sunnuntaiaamuna, kun kaduilla on juhlittu villisti Kärppien paluuta kultakantaan kuuden vuoden tauon jälkeen. On hyvä hetki katsoa vielä kerran taaksepäin upeaan finaalisarjaan, jossa kaikki ottelut olivat maalin pelejä ja ratkaisu haettiin lopulta seiskapelin jatkoerästä.
Yle Urheilun asiantuntija Kimmo Kuhdalta alkavat ylisanat loppua, kun hän miettii, mitä kaikkea seitsemässä pelissä on ehtinyt tapahtua.
- Tämä oli ehdottomasti kaikkien aikojen finaalisarja. Ei ehkä pelillisesti paras, mutta jännittävin. Ja kun pelataan seitsemän peliä ja tarvitset neljä voittoa, niin parempi joukkue 99-prosenttisesti vie sen sarjan. Työ, tekeminen ja tällaiset asiat kuitenkin pitkässä juoksussa kääntyvät oikealle joukkueelle, Kuhta sanoo.
- Toki vaikka tämä olisi mennyt Tapparalle, niin kukaan ei olisi siltikään sanonut, että väärä joukkue voitti. Se yksittäinen asia, mikä käänsi tämän Kärpille, oli henkilökohtainen taitotaso. Ivan Huml ja Juhamatti Aaltonen nousivat viidennen pelin jälkeen omalle tasolleen, hän jatkaa.
Aaltonen nousi lopulta pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi ratkaistuaan upealla maalilla koko finaalisarjan jatkoerässä. Valinta olisi voinut kohdistua helposti myös Mika Pyörälään tai Tomi Karhuseen, mutta valinnalla haluttiin nimenomaan kunnioittaa ratkaisijan merkitystä.
- Molemmat joukkueet olivat jatkoerässä huolellisia ja ei montaa tekopaikkaa ollut. Sitten siellä on vaan sellainen yksi taikuri, joka pystyy tiukassa paikassa ottamaan homman omille harteilleen, Kuhta suitsuttaa.
Tapparan ykkösjätkät pettivät
Kuten Kuhta moneen kertaan finaalisarjan aikana painotti, finaalisarjat ratkeavat yleensä ykkösketjujen taistelussa. Se oli lopulta Tapparan tuho. Kärppien tähtipelaajat heräsivät 1-3-tappiotilanteessa ja tamperelaisten ykköstykit eivät pystyneet vastaamaan.
- Järvisen ketjulla oli yksi hyvä peli, niin se ei seitsemän pelin sarjassa riitä. Niitä pitäisi olla vähintään neljä. Ykkösjätkien pitää olla parempia kuin vastustajien vastaavat. Se käänsi tämän finaalisarjan lopulta, Kuhta pohtii.
- Tappara oli todella lähellä voittaa Suomen mestaruuden. Oli ottelupallo Oulussa, Hakametsässä ja vielä kerran Oulussa. Eivät vaan löytäneet sitä tietä voittoon, hän jatkaa.
Erityisen raskasta tappio oli niille 11 pelaajalle ja osalle valmennusjohdosta, jotka kokivat finaalitappion myös viime keväänä Ässiä vastaan. Tapa, jolla tämän vuoden tappio tuli, teki pettymyksestä vielä kovemman.
- Jos toinen joukkue olisi ollut parempi esimerkiksi 4-1, niin se ei olisi tuntunut niin pahalta. Nyt mestaruus oli jo niin lähellä, että se melkein pudotettiin jo postiluukusta.
- Kuten Ville Nieminen sanoi, elämä jatkuu. Aika tekee vähän, mutta tämä ei unohdu koskaan ihan kokonaan. Se tulee silloin tällöin aina mieleen, että miten me emme vaan pystyneet sitä hoitamaan.