Vapaaehtoisen lentopelastustoiminnan käyttö on viime vuosina kasvanut. Suomessa on nykyisin viranomaisten apuna eri ilmailuyhdistyksistä noin 600 aktiivin ja 70 lentokoneen verkosto, josta saadaan varsin nopeasti apua eri tehtäviin. Hyvin usein kadonneen etsimiseen.
Poliisi ja pelastusviranomaiset myös käyttävät tätä apua yhä useammin, esimerkiksi kadonnutta haetaan ilmasta tähystäen keskimäärin kerran viikossa.
Työ vaatii harjoituksia. Varsin laaja sellainen on huhtikuun viimeisenä viikonloppuna Pirkkalassa. Kyseessä on etsintä- ja palolentokoulutuksen jatkokurssi, kertoo aluekouluttaja Jani Hintikka Suomen Lentopelastusseurasta.
– Käytännön koululennoilla etsitään ihmisiä maastosta ja opastetaan pelastustoimen yksiköitä esimerkiksi kuviteltuun metsäpalokohteeseen.
Koulutus ja tehtäväjako kaiken a ja o
Lentopelastusseura kouluttaa vapaaehtoisia niin, että viranomaiset pystyvät käyttämään heitä avuksi omissa pelastustehtävissään.
Pirkkalassa lennetään suunnitelmien mukaan 24 koulutuslentoa viikonlopun aikana. Lennolla on tehtävän johtajana ja koneen päällikkönä aina lennonopettaja. Ohjaajalla on ennestään lupakirja.
Takapenkillä istuu kaksi tähystäjää eli lentoetsijää, jotka ovat yksikön varsinaiset silmät. Heidän ei tarvitse olla lentotaitoisia, mutta muu laitekoulutus, esimerkiksi paikannus on sitäkin tärkeämpää.
Ilmailun ja näkötähystyksen suurin rajoite on tietysti näkyvyys. Etsintälennoilla näkyvyyttä on oltava vähintään viisi kilometriä, ja pilvien on oltava yli 300 metrin korkeudessa. Rajat ovat tiukemmat kuin muussa ilmailussa. Myös etsijöiden omasta turvallisuudesta halutaan pitää kiinni.
Lentopelastusseuralla ei ole omaa kalustoa, vaan etsintöihin osallistuvat ilmailuyhdistykset omilla lentokoneillaan. Raha-automaattiyhdistys tukee koulutuksia ja sisäministeriö etsintöjen kalustokuluja. Työ tehdään kuitenkin vapaaehtoispohjalta.