Ylöjärven Viljakkalassa asuva Luomajärven pariskunta pärjää kotona ateriapalvelun, siivousavun ja kodinhoitajan käyntien turvin. 91-vuotias Kauko Luomajärvi tarvitsee apua lääkkeiden ohella muun muassa suihkussa käyntiin ja avanteen hoitoon.
– Kyllä ne ovat tärkeitä. Hyvä on, kun tämmösiä on. Ei tartte yksin mennä saunaan, Luomajärvi tuumaa.
Yle Tampereen kyselyn mukaan vanhusten kotihoitoon käytetty aika ja asiakasmäärät vaihtelevat Pirkanmaan kunnissa melkoisesti. Pesut, pukeminen, ruokailussa auttaminen, lääkkeiden anto ja muut toimet voivat viedä enimmillään 2,5 tuntia päivässä.
Kunnasta riippuen yhdellä hoitajalla on arkipäivänä neljästä kahteentoista asiakasta. Esimerkiksi maaseudulla avustettavia voi päivävuorossa olla alimmillaan neljä. Tähän ovat syynä muun muassa pitkät ajomatkat ja tukipalvelujen vähyys.
Viljakkalassa käyntejä on keskimäärin seitsemän, kertoo kodinhoitaja Anita Sammalisto.
– Lääkkeiden jako ja suihkutus, pesuissa ja pukeutumisessa auttaminen. Ruokaa viedään ja annostellaan. Tarvittaessa katsotaan, että tulee syötyä päivän ateria, luettelee Sammalisto tehtäviään.
Nopeimmillaan kotiapu kestää vartin
Tampereella säännöllisessä kotihoidossa on yli 2 000 vanhusta, joille on tehty oma palvelu- ja hoitosuunnitelma. Siinä määritellään muun muassa käyntien määrä ja kesto sekä mitä käynneillä tehdään.
Nopeimmillaan kotiapu poikkeaa vartiksi.
Vanhusten kotona pärjäämistä helpottavat muun muassa päiväkeskukset sekä muualta hankitut siivous-, turva- ja ateriapalvelut, sanoo Tampereen eteläisen alueen johtava kotihoidon esimies Sirkku Savolainen.
– Kentältä tulee työntekijöiltä palautetta, että asiakkaiden kunto on huonompi tänä päivänä kuin jos verrataan vaikkapa 90-lukuun. Siinä on ihan selkeä muutos. Myös muistisairaiden asiakkaiden määrä on lisääntynyt ja entistä huonomuistisemmat asiakkaat ovat kotona.
Iltaisin ja viikonloppuina käyntipaikkoja saattaa olla yli 20. Saman vanhuksen luona käydään jopa kuusi kertaa vuorokaudessa. Kiireet vaihtelevat kuitenkin eri päivinä
– Joskus on riittävästikin aikaa ja ehtii vähän istua juttelemaan, mutta joskus täytyy sanoa, että nyt täytyy mennä toiseen paikkaan. Sijaisia tarvittaisiin lisää, Sammalisto huolehtii.
Sirkku Savolaisen mukaan henkilökunnan saatavuus on vaikeutunut.
– Se onkin se haaste, miten nuoret lähihoitajat saataisiin innostumaan kotihoidosta. Se että kotiin mennään, ei ole ihan helpoin työpaikka.