Tehtaiden piiput tupruttavat edelleen savua, mutta metsäteollisuuden 2000-luku on ollut Pirkanmaallakin melkoista tervanjuontia.
Vaikka rajuimmat leikkaukset ovat osuneet enimmäkseen muualle, moni puujaloilla seisonut paikkakunta on joutunut sopeutumaan tuotannon ja työpaikkojen vähenemiseen.
Alalla on petrattu tehokkuutta – tuotetta saadaan nykyään markkinoille reilusti pienemmällä väkimäärällä kuin vuosituhannen vaihteen tienoilla.
Tilastokeskuksen toimialalukujen mukaan Pirkanmaan metsäteollisuudessa työskenteli vuonna 2002 runsaat 8000 ihmistä, kun kymmenen vuotta myöhemmin määrä oli enää vajaat 4600.
Samana aikana alan liikevaihto on maakunnassa kuitenkin jopa kasvanut hieman.
Veri vetää tehtaalle
Synkeät talousuutiset nousevat helposti otsikoihin, mutta paikoin metsäteollisuus porskuttaa Pirkanmaalla lähes entiseen malliin.
Ammatti-instituutti Iisakki Hämeenkyrössä kouluttaa prosessinhoitajia, joille Metsä Boardin paikallinen kartonki- ja paperitehdas Kyro on luontevin työnantaja.
Vaikka paperimiehen ura ei ole enää niin monen unelmana kuin ennen, sukuperinteet vievät herkästi koneen varjoon. Niin myös Iiisakissa opiskelevilla Pessi Jämsällä ja Aleksi Viitaniemellä.
– Vaari, isä ja setä ovat kaikki menneet tehtaalle töihin, Pessi Jämsä sanoo.
Aleksi Viitaniemen isä on ollut tehtaalla melkein 40 vuotta.
– Hän suositteli alaa minullekin. Sen vuoksi hain tänne prosessipuolelle.
Ala kiinnostaa taas
Oppilaitos tekee tiivistä yhteistyötä Kyron kanssa, ja ala kiinnostaa nuoria, sanoo apulaisrehtori Jarkko Vuori.
– Viime vuosina tilanne on selvästi parantunut. On aina hyvä merkki, kun saamme aloituspaikat täyteen ensisijaisilla hakijoilla.
Pessi Jämsä ja Aleksi Viitaniemi suuntaavat siis iloisin mielin töihin Kyrolle, mutta tietävät, että enää ei välttämättä ole kyse elämänmittaisesta urasta. Metsäteollisuuden supistukset eivät kuitenkaan pelota.
– En pelkää. Prosessiteollisuus ei ole pelkkää paperiteollisuutta. Tällä koulutuksella pääsee tarpeen vaatiessa muuallekin, Aleksi Viitaniemi sanoo.
Hylätyssä tehtaassa tähdätään kasvuun
Optimismille on tarvetta myös Ruovedellä, missä Stora Enson koneet eivät enää jyrise.
Jäminkipohjan pakkaustehdas lopetti viime vuonna ja tilat jäivät tyhjilleen. Kunta tarttui kuitenkin heti härkää sarvista, ja kesällä tehtaaseen on muuttamassa alueella toimivia metallialan yrityksiä.
Toimitusjohtaja Jani Lehto vetää 30 työntekijän Oriveden Ohutlevytekniikkaa, jolle vapautunut tehdashalli oli onnenpotku.
– Kun pääsemme siirtymään uusiin tiloihin, on tarkoitus palkata myös lisää väkeä. Orivedellä tilat rajoittivat kasvuamme. Emme pystyneet hankkimaan tarvittavia koneita ja kalustoa, Jani Lehto sanoo.
Rakennemuutos voi olla myös tuskallinen
Pienyritykset eivät tuo kuntaan yhdellä rysäyksellä satoja työntekijöitä, mutta toisaalta ne ovat jättejä enemmän kiinni alueessaan.
Moni paikkakunta rakentaisikin mieluusti uutta pohjalle, joka ei ole herkkä globaaleille suhdanteille, mutta kaikilla ei ole esimerkiksi Mäntän taideperinteitä tai Valkeakosken sijaintia Tampereen seutukunnan liepeillä.
Maaseutukunta Ruoveden onnistuminen miellyttääkin Pirkanmaan liiton aluekehitysjohtajaa Jukka Alasentietä erityisesti.
– Siinä on tehty hyvää työtä. Näitä tilanteitahan on ollut Pirkanmaalla paljon, ja ne ovat yleensä valtavan työläitä. Harvoin niissä onnistutaan ainakaan ensimmäisellä kerralla.