Kun kanalassa tai sikalassa alkaa riehua tarttuva eläintauti, asia kohoaa nopeasti otsikoihin ja hetken aikaa kansa on varpaillaan. Tilanteen rauhoituttua pöpöt painuvat kuitenkin taas julkisuudessa taka-alalle ja ihmiset palaavat lihatiskeille.
Viime aikoina Suomessa on ollut eläintautirintamalla rauhallista, mutta Tampereen kaupungin eläinlääkärivastaanotolla työskentelevä Kirsi Hammar ei voi rentoutua. Hän toimii arkityönsä ohella valmiuseläinlääkärinä, jonka tehtävänä on suunnitella muun muassa karanteenitoimia tuotantotilojen epidemiatilanteissa.
– Kauhuskenaario olisi suu- ja sorkkatautiepidemia, mutta ei tämä itärajan takana vaaniva afrikkalainen sikaruttokaan olisi helppo tapaus, Hammar sanoo.
– Sikarutto on pelkkä eläintauti eikä tartu ihmisiin, mutta sioille se on erittäin vaarallinen ja aiheuttaa paljon kuolemia.
Venäjä kielsi taannoin sianlihan ja elävien sikojen tuonnin maahan Euroopan unionista. Syynä oli kaksi Liettuassa todettua sikaruttotapausta.
– Tauti kuitenkin levisi Liettuaan nimenomaan Venäjältä, Kirsi Hammar naurahtaa.
Liha siirtyy maasta toiseen ja taudit tulevat mukana
Tuontiboikotteihin liittyy joskus kauppapolitiikkaakin, mutta harva maa haluaa ehdoin tahdoin altistaa omia tuotantoeläimiään tarttuville taudeille. Siksi niiden kanssa ollaan tarkkana. Epidemiat ja niitä seuraavat karanteenit voivat aiheuttaa suuria taloudellisia menetyksiä.
Ennen EU-aikaa eläinliikenne Suomen rajoilla oli vähäistä, ja Suomen tautitilanne oli erittäin hyvä, Kirsi Hammar kertoo.
– Nykyään yritetään sitten mahdollisuuksien mukaan estää tautien saapuminen maahan ja leviäminen maan sisällä.
Sikaruton lisäksi valmiuseläinlääkäriä huolettaa Etelä-Ruotsiin levinnyt lehmien ja lampaiden sinikielitauti, joka leviää polttiaisten kautta. Ilmastonmuutoksen vuoksi sen torjuminen saattaa lopulta osoittautua mahdottomaksi.
Taudeilla on monia eri keinoja tunkeutua maan rajojen sisälle.
– Esimerkiksi meetwursti voi olla tautiriski. Britannian suu- ja sorkkaepidemia alkoi ilmeisesti eläintarhassa turistin eläimelle syöttämästä voileivästä. Pienillä asioilla voi olla suuret seuraukset, Kirsi Hammar sanoo.
Afrikkalainen sikarutto voisi teoriassa levitä Pirkanmaalle esimerkiksi ulkomaalaisen maatilatyöntekijän mukanaan tuomista eväistä. Pirkanmaan tiloilla työskentelee muun muassa Baltian maista tulevia ihmisiä.
– Jos he heittävät Suomessa maahan eläimen syötäväksi palasen lihaa, johon tauti on kotimaassa tarttunut, se voi olla kaikki mitä tarvitaan.
Taudeilla on Suomessa hankalat oltavat
Toistaiseksi Suomi on kuitenkin eläintautien osalta vielä lintukoto. Siihen vaikuttaa paitsi tilojen hyvä tautisuojaus, myös esimerkiksi Keski-Euroopasta eroava eläinkauppajärjestelmä.
– Meillä ei ole eläinhuutokauppoja, vaan välitys hoidetaan teurastamojen kautta. Eläinkontaktit vähenevät ja samalla tautien liikkuvuus, Kirsi Hammas kertoo.
Valmiuseläinlääkärit valvovat tuotantoeläinten lisäksi myös kotieläinten tarttuvia tauteja. Viime aikoina niiden riskiä on lisännyt esimerkiksi koirien lisääntyvä matkustaminen omistajiensa mukana.
Tärkeintä on Kirsi Hammarin mukaan pitää rabies poissa Suomesta, mutta myös ekinokokkiloisen pureutuminen kotimaisiin metsiin halutaan estää.
– Koira voi saada muualla Euroopassa loistaudin, ja metsään ulostamisen jälkeen tauti voi levitä esimerkiksi kettuun. Olen kuitenkin melko varma, että loinen pystytään pitämään poissa Suomesta.