Valtatieltä kuuluu korvia huumaava liikenteen kohina ja ohikiitävä juna tärisyttää, mutta silmien eteen avautuu kaikkea muuta kuin harmaa kaupunkimaisema. Tampereen Pispalassa on kahden hylätyn tehdasrakennuksen ulkopuolelle, sisälle ja ympäristöön syntynyt parin vuosikymmenen aikana harvinainen graffitikeskittymä, miltei graffitimuseo.
– Tämä on Pohjoismaiden ja Euroopan mittakaavassa poikkeuksellinen paikka, vahvistaa taiteilija Tero Karvinen. Tänne on maalattu 20 vuotta ja tämä on merkittävä paikka, sillä tätä ei ole ikinä putsattu. Kaikki maali, mitä on vedetty seinälle, on yhä jäljellä. Tätä riittää.
Isoja graffiteille omistettuja paikkoja on 90-luvulla löytynyt pitkin Suomea. Tero Karvinen heittää esimerkikeiksi Helsingistä Pasilan tunnelit tai Turusta Kupittaan tiilitehtaan. Niitä ei vain enää graffitimielessä ole olemassa.
– Ne on putsattu kerran jos toisenkin. Ne on tuhottu. Tampereella sen sijaan tuhannet ja taas tuhannet maalaukset ovat saaneet ilmaantua ja kehittyä vuosien saatossa aivan rauhassa.
– Se on varsin ällistyttävää, kun sitä alkaa ajatella.
Kulta-aika päättyy vielä joskus
Normaalista kaupunkiympäristöstä suorine seinineen, mainoksineen ja tasaisine seinineen Pispalan keskittymä eli "Pispalan Fame" eroaa niin paljon, ettei Karvinen sitä yritä edes sanallisesti kuvailla.
– Tätä tarvitsee tulla katsomaan paikan päälle. Se on sellainen reissu, jota ei mistään muualta kaupungista tule löytämään.
Alueelle on tekeillä asemakaava, jonka myötä alue täyttynee asunnoista.
– Tämä muuttuu radikaalisti ja kulta-aika, joka on kestänyt graffitipaikaksi harvinaisen kauan, tulee päättymään joskus. Toivottavasti kaikki ei katoa.
Esimerkiksi Helsinkiin on tulossa tämän vuoden aikana toistakymmentä luvallista seinää, mikä ällistyttää Tero Karvista. Graffitikulttuuriin kuuluu paljon muutakin.
– Aidoimmillaan graffiti keskittyy kuolleissa kulmissa oleviin hylättyihin paikkoihin, joihin useimmat ihmiset eivät eksy.