Onnibus ilmoitti eilen myyneensä kilpailutuksessa voittamansa Jyväskylän ja Tampereen paikallisliikenteet Koiviston Autolle. Jyväskylän paikallisliikenteen sopimuksen arvo optioineen on yli sata miljoonaa euroa.
Yhtiöt eivät ole julkistaneet niiden keskinäisen kaupan hintaa.
Turun yliopiston kilpailuoikeuden dosentti Antti Aine, miten poikkeuksellisesta tilanteesta on kyse?
– Näitä tapauksia silloin tällöin tulee vastaan, mutta kokonaisuutena kyseessä on kohtuullisen harvinainen asetelma. Se on tietysti liiketoimintaa, ja siinä tuon kilpailutuksen ehdot ovat tällaisen menettelyn sallineet. Aikalailla poikkeuksellisesta tilanteesta on kysymys.
Kilpailutuksen peruslähtökohtana on yleensä, että kun tarjouskilpailu järjestetään, voittaja vastaa palvelun tai asian tarjoamisesta.
– Joissakin tilanteissa voidaan sitten käyttää alihankkijoita tuottajina, mutta se, että lähdettäisiin kokonaisuutenaan tätä sopimusvelvoitetta siirtämään, niin se ei ole missään tapauksessa tavanomaista.
Onko tämäntyyppisiä tilanteita tullut tietoosi aiemmin?
– Tässä mittakaavassa en tunne vastaavia tapauksia, kun hankinta kokonaisarvoltaan oli varsin huomattava. Kyse on tietysti siitä, että millä tavalla hankintayksikkö on näitä ehtoja määritellyt – onko sallittu tälläinen sopimusvelvoitteiden siirtäminen vai onko se sitten tarjouskilpailun ehdoissa tai sopimusperusteissa kielletty.
Aiheuttaako vastaavien kilpailutusten järjestäminen suuria paineita järjestäjälle, esimerkiksi kaupungeille?
– Kyse on siitä, että nämä ehdot ja kelpoisuusvaatimukset on asetettu sillä tavalla, että hankintayksikkö saa sellaisen kokonaisuuden, mitä se on ollut tilaamassa. Suomessa julkisia hankintoja koskeva sääntely on ollut esillä jo useampia vuosia, ja luulen, että kehitystä on tapahtunut sekä yksiköiden että yritysten puolella.
Aine uskoo, että myös kaupunkien osaaminen hankinta-asioissa on parantunut vuosien varrella.
– Varmasti riippuu siitä, minkä kokoisesta kaupungista on kyse ja paljonko hankintatoimen ammattilaisia ja juristeja on mukana. Uskoisin, että perusvaatimukset ovat lähtökohtaisesti kunnossa. Hankintamenettely vaatii prosessihallintaa, on tiedettävä tarkkaan, mitä ollaan hankkimassa, jotta pystytään asettamaan hankinnalle vaatimukset.