Sukupuuton partaalla käyneen harmaan maatiaislampaan, kainuunharmaksen, tulevaisuus näyttää valoisalta. Omaksi rodukseen todistettu kainuunharmas ei enää ole uhanalainen, sillä uuhien määrä on noussut yli tuhannen. Monet lampurit eri puolilla Suomea ovat viime vuosina innostuneet kasvattamaan ihmisystävällisiä ja erikoisen värisiä lampaita.
Vielä 1900-luvun alussa luonnonharmaita lampaita oli Suomessa paljon, mutta 1980-luvulle tultaessa kanta oli ehtynyt vain muutamiin kymmeniin eläimiin.
Kainuunharmaksen pelastaja on eläinlääkäri Pertti Hankonen Haapavedeltä.
Harmaita uuhia löytyi tiettömien taipaleiden takaa
– Kajaanin teurastamolle tuli 1980-luvun alussa muutamia kummallisen näköisiä, likaisen värisiä lampaita. Kiinnostuin niistä, kertoo tarkastuseläinlääkärinä tuolloin toiminut Pertti Hankonen.
– Kiersin Kainuun syrjäkylillä ja työmatkalla näin kaksi harmahtavaa uuhta laitumella. Menin ja ostin ne, Amalian ja Amandan. Amanda tosin paljastui salakiveksiseksi pässiksi, naurahtaa Hankonen.
Hankonen osti toistakymmentä harmaata lammasta. Niistä on lähtöisin seitsemän eri pässilinjaa, "hankoslaiset".
Mustina syntyvät karitsat harmaantuvat jo varhain
Ylätalon luomutilan lampolassa, Hämeenkyrön Lavajärvellä, kolmisenkymmentä kainuunharmasuuhta karitsoi maaliskuun alussa. Kainuunharmaskaritsat syntyvät yleensä mustina, mutta alkavat harmaantua jo muutaman kuukauden ikäisenä, kertoo lampuri Oiva Mäenpää.
– Tyypillisimmillään niillä on musta pää, mustat jalat ja siniharmaa, kaunis villa. Värivaihtelut ovat tosin suuria, lähes valkoisesta lähes mustaan tai ruskeaan.
– Innostuimme lampaista alunperin siksi, että tarvitsimme tilalle maisemanhoitajia. Puoliso löysi tämän kainuunharmasrodun. Meillä on myös suomenlampaita ja ahvenanmaanlampaita.
Kotimaisen lampaanlihan menekki on hyvä.
– Kaikki Suomessa tuotettu lampaanliha menee kyllä kaupaksi, tietää Mäenpää.