Tätä ensi-iltaa on odotettu.
Teatteri Metamorfoosin ohjaaja Davide Giovanzana oli vuosien ajan ihmetellyt, miten käsittämätöntä puhe maailmantaloudesta ja globaalista kapitalismista on, ja miksi se on jätetty asiantuntijoiden mellastuskentäksi.
Erityisen paljon Giovanzana oli pohtinut asiaa vuoden 2008 kansainvälisen finanssikriisin jälkeen. Pörssikurssien romahdus vaikutti kaikkiin ihmisiin, mutta sen syyt jäivät ainakin hänelle hämäriksi.
Sitten ohjaaja sai käsiinsä italialaisen maanmiehensä Stefano Massinin Lehman-trilogia -näytelmän. Se on kertomus kolmen sukupolven mittaisesta matkasta, jonka aikana köyhät maahanmuuttajaveljekset kipusivat kansainvälisen talouskuplan keskeisiksi arkkitehdeiksi.
Lehmanit aloittivat pikkukauppiaina ja päätyivät pyörittämään jättimäistä imperiumia. Sen lonkerot ulottuivat jokseenkin kaikkialle viihdeteollisuudesta kiinteistökeinotteluun.
Veljesten perustama investointipankki romahti lopulta liki 800 miljardin velkojensa alle. Se oli yksi kansainvälisen finanssikriisin lähtölaukauksista kaksitoista vuotta sitten.
– Tämä näytelmä puhuu taloudesta hyvin inhimillisellä tavalla. Se antaa ihmiskasvot hyvin abstraktille asialle, ja osoittaa, että talous rakentuu unelmille. On kyse siitä, miten unelmia rakennetaan, Giovanzana kuvailee.
Lehman-trilogian aihe on mitä ajankohtaisin nyt, kun maailmantalous rämpii jälleen – tällä kertaa koronaviruksen takia, Giovanzana toteaa.
– Kaikki joutuvat tekemisiin talouden kanssa. Se on esityksen keskeinen viesti. Me haluamme muuttaa tilanteen, jossa vain ekonomistit puhuvat taloudesta, ja muut kuuntelevat. Siihen keskusteluun on syytä osallistua jokaisen.
Lehman-trilogia on niittänyt valtavaa menestystä maailmalla. Sitä on esitetty lukuisissa Euroopan maissa. Sam Mendesin Lontoon National Theatrelle ohjaama versio jatkoi elämäänsä Off-Broadwayllä New Yorkissa. Finnkino näytti Lontoon version elokuvateattereissaan lokakuussa, ja se sai ylistävän arvion muun muassa Kulttuuritoimitukselta.
Suomessa näytelmän tie on silti ollut kivinen.
Koronaviruksen takia se uhkasi nousta kokonaan pystyyn.
Kolmen vuoden työ tyssäsi koronaan
Davide Giovanzana koputteli monen teatterin ovia löytääkseen Lehman-trilogiaan sopivat yhteistyökumppanit.
Kiinnostus oli kovaa, mutta eri talojen toisistaan poikkeavat tuotantotavat aiheuttivat alkuun nikottelua.
Espoon kaupunginteatteri on harjaantunut yhteistuotantojen ja vierailuesitysten isäntänä, mutta Tampereen Työväen Teatterin ja Suomen Kansallisteatterin mukaantulo vaati useamman palaverin. Suurten talojen ohjelmistot päätetään pitkälle etukäteen.
Neljän teatterin yhteistyönä toteuttamaa tuotantoa on valmisteltu nyt kolme vuotta. Suomen kantaesityksen oli määrä toteutua viimein kuluvan viikon perjantaina Espoon kaupunginteatterissa.
Teatteri Metamorfoosin tuottaman esityksen piti Espoon esitysten jälkeen jatkaa Tampereen Työväen Teatterissa. Kansallisteatteri on tukenut esitystä yhden näyttelijän työpanoksella, mutta näytöksiä ei ole teatteriin sovittu.
Sitten tuli korona, sulki teatterit ja siirsi esitykset jonnekin hamaan tulevaisuuteen.
Globaalia improvisointia
Lehman-trilogian työryhmä ei halunnut työnsä valuvan hukkaan.
Jotain oli keksittävä.
Espoon kaupunginteatteri päätti toteuttaa ensi-illan suunnitellusti, tosin ilman yleisöä. Se näytettäisiin suoratoistona verkkosivuilla. Sen voisi katsoa kuka tahansa, vaikka Kemijärvellä tai Hangossa, kunhan rekisteröityisi.
Vaikka lähes kaikki ovat poikkeusaikoina valmiita joustamaan normeista ja säännöksistä, vaati tekijänoikeusasioiden selvittely Espoon kaupunginteatterin johtajalta, Erik Söderblomilta melkoista puhelinpalaverirumbaa.
Hyvää tahtoa ja halua mahdollistaa asioita löytyi. Suunnitelma suoratoistosta eteni vauhdilla.
– Tässä improvisaatiossa ollaan globaalisti aika ison porukan seurassa. Kuten kaikki muutostilanteet, tämäkin on haastava. Samalla se on myös mahdollisuus johonkin uuteen.
Muusikot kiirehtivät heti koronakaranteenin iskettyä viemään esiintymisiään verkkoon.
Teatteri ja muut esittävät taiteet seuraavat perässä. Parhaita käytäntöjä ja toteuttamistapoja vielä etsitään.
Söderblomin mielestä on surullista, että kaikki eivät ole valmiita auttamaan ahdinkoon paiskautunutta kulttuurialaa, joka kamppailee vimmaisesti työpaikkojen pelastamisen puolesta.
– Oikeastaan ainoa taho, miltä ei tunnu löytyvän järkeä ja joustoa, on ollut ulkomainontayhtiö. Se ei suostu siirtämään sovittuja kampanja-aikoja. Markkinointi on teatterille todella iso kustannus.
Livestriimaus vaati liikaa väkeä
Striimausajatuksesta innostuneena Espoon kaupunginteatteri ehti visioida verkkoon pysyvää toimintaa.
Erik Söderblomin ajatuksena oli perustaa aluksi jonkinlainen korona-kevään virtuaalinen “ruttoklubi”. Sillä voisivat esiintyä esimerkiksi pääkaupunkiseudun teatteriryhmät.
– Taiteilijat haluavat jakaa työnsä. Sitä vartenhan me ollaan. Tällaisina aikoina kulttuurin merkitys korostuu. Ihmiset kaipaavat peiliä tunnoilleen.
Suoratoistoesitysten ajateltiin olevan maksuttomia ainakin toistaiseksi – siitä huolimatta, että koronavirus on ajanut esittävät taiteet hurjaa vauhtia suunnattomiiin talousvaikeuksiin.
Kun toiminta jalostuu, voitaisiin myös nettiesityksiin myydä lippuja.
Näin tekee jo ainakin helsinkiläinen Teatteri Jalostamo2. Sen nettisivujen kautta voi katsoa kaikki ohjelmistossa parhaillaan pyörivät esitykset maksamalla katseluoikeudesta. Palvelu toimii hyvin samalla tavalla kuin mikä tahansa muu suoratoistopalvelu, joista yleensä katsotaan tv-sarjoja ja elokuvia.
– Tästä voisi seurata myös jotain hyvää. Ehkä ihmiset huomaavat, että myös teatteria voi katsoa kotisohvalta. Parhaassa tapauksessa tästä voi syntyä ihan uusi katsomisen laji. Suomessa on paljon paikkakuntia, joissa ei ole teattereita, ja joissa välimatkat ovat pitkiä, Söderblom kuvailee.
Tulossa oleva virtuaalinen ensi-ilta sai apean tunnelman teatterissa kohoamaan.
Sitten hallitus ilmoitti koronaviruksen aiheuttamista, uusista rajoituksista. Yli kymmenen henkilön kokoontumiset kiellettiin.
Livestriimaus vaatisi liikaa väkeä. Se oli peruttava.
Nyt verkossa, aikanaan lavalla
Tekijät eivät luovuttaneet. Lehman-trilogian Suomen kantaesitys kuitenkin siirtyy.
Espoon kaupunginteatteri on tallentanut esityksen monikameratuotantona. Sitä editoidaan esityskuntoon parhaillaan. Valmis tallenne julkaistaan teatterin YouTube-kanavalla tällä tietoa ensi viikolla.
Erik Söderblom toivoo, että mahdollisimman moni löytäisi esityksen – ensin verkosta ja sitten teatterin katsomosta, kun sinne taas on mahdollista palata. Lehman-trilogia on Espoon kaupunginteatterin ohjelmistossa myöhemmin. Ensi-ilta on näillä näkymin elokuussa, ja esitys siirtyy Tampereelle lokakuussa.
– Lehman-trilogia on äärimmäisen ajankohtainen esitys, joka avaa syyt sekä vetiseen talveen että tähän virukseen. Ne kaikki liittyvät maailmankauppaan, liikkuvuuteen ja globalisaatioon mitä kiinteimmin; koko siihen järjestelmään, jota Lehmanit osaltaan olivat pystyttämässä.
Söderblom vetoaa teatterinystäviin, että he tukisivat paikallista kulttuurilaitosta vaikeana aikana.
– Kulttuuri ei ole mikään koriste kakun päällä, vaan yhteiskunnan ydintoimintaa myös taloudellisesti.
Teatterinjohtaja pyytää, että ihmiset harkitsisivat tarkkaan, vaativatko rahojaan takaisin jo lunastetuista lipuista. Ne voi vaihtaa myöhempiin näytöksiin, tai jättää käyttämättä. Koko taiteen kentällä käydään nyt eloonjäämiskamppailua.
– Yritämme välttää heittämästä ihmisiä edes lyhyeksi aikaa kadulle, koska taiteilijoiden toimeentulolla on erittäin suuri vaikutus kaikkeen.
Artikkelia muokattu 19:30: Suomen Kansallisteatteriin ei ole sovittu näytelmän esityksiä, vaikka teatteri on Lehman-trilogian osatuottaja. Teatteri osallistuu tuotantoon näyttelijä Jussi Lehtosen työpanoksella.
Lisätty tieto siitä, että aiemmista suunnitelmista poiketen Lehman-trilogian ensi-ilta Espoon kaupunginteatterissa saatiin soviteltua jo tämän vuoden elokuulle. Alkuviikosta vielä arveltiin, että näytelmä on teatterin ohjelmistossa vasta vuoden kuluttua. Tampereen uusi ensi-iltapäivä on 22.10.2020.