Lauantai-illan ohjelmaa ei tarvitse Turun Pääskyvuoressa kahta kertaa miettiä.
Maccelleilla seurataan tietenkin oman pojan otteita Suomen alle 20-vuotiaiden miesten jääkiekkomaajoukkueessa Kanadaa vastaan.
Torstai-iltana Nuoret Leijonat kaatoivat Tshekin Trinecissä Yhdysvallat 1–0. 19-vuotias Ilves-hyökkääjä Matias Maccelli sai ottelussa runsaasti vastuuta, peliaikaa kertyi liki 25 minuuttia. Voiton jälkeen hän painotti joukkueen yhteistyön merkitystä.
Vanhemmat Antonia Maccelli ja Petri Roivanen-Maccelli kannustivat kotoa käsin.
– Tosi hieno kasvaminen joukkueelta oli tuohon viimeiseen peliin. Joukkue oli terottanut kyntensä Yhdysvaltoja vastaan, oli tosi valmiin näköistä peliä, analysoi isä Petri Roivanen-Maccelli.
Jos jostain täytyy etsiä parantamisen varaa lauantain MM-välierään, isän mielestä poika voisi olla vielä vähän tehokkaampi hyökkäyspäädyssä.
– Mutta tärkeintähän on voittaminen. Hoidetaan oma pää, ja joku tekee sen yhden maalin, joka riittää eteenpäin tuossa turnauksessa.
Äidin silmään peli rumine taklauksineen näytti välillä turhankin vauhdikkaalta.
– Torstainakin joltakulta kuulemma lähti hampaat. Varsinkin kun itse ei olla paikalla, niin olisi ihan hirveätä, jos jotain sattuisi. Matias on onneksi aika vikkelä käännöksissään, miettii Antonia Maccelli.
"Työ ei ainakaan ole ollut turhaa"
Jääkiekon arki on toki tuttua Turun Palloseuran junnuissa aloittaneen nuorukaisen vanhemmille.
Kymmenkunta vuotta sitten perheen arkea oli logistinen rumba lasten liikuntaharrastusten ympärillä.
Kun samasta taloudesta löytyi jääkiekon ohella uintia, voimistelua ja ratsastusta harrastavia jälkeläisiä, ei kuljetuksista selvitty ilman isovanhempien apua.
Nyt Antonia Maccelli toteaa hymyssä suin, että tehty työ ei ainakaan ole ollut turhaa. Sitä tosin riittää vielä tulevillekin vuosille, vaikka poika elelee nyt omillaan.
Tyyneyttä tekemiseen rapakon takaa
Matias Maccelli pelasi pari kautta Yhdysvaltain juniorijääkiekon pääsarja USHL:ssä. Dubuque Fighting Saints -joukkueella on innokas fanikunta. Äidistä tuntui aluksi vähän erikoiselta seurata poikansa ympärillä pyörivää sirkusta.
Perhe kävi kolmeen otteeseen rapakon takana kannustamassa nuorukaista. Isän mukaan meno kaukalossa poikkesi suomalaisesta.
– Siellä oli isoja äijiä ja vahvoja taistelijoita kulmassa. Peli näyttää nopeammalta katsomoon, kun kaukalossa on vähemmän tilaa, luonnehtii Petri Roivanen-Maccelli USHL-pelejä.
Matias Maccelli sai Yhdysvalloista monia hyviä ystäviä, joiden kanssa tämä isän mukaan pitää yhteyttä lähes päivittäin netin kautta. Myös kielitaito luonnollisesti karttui.
Koti-Suomeen palatessa ehkä merkittävin muutos oli tapahtunut luonteessa. Junnu-Matias saattoi isän mukaan olla välillä vähän kiivaskin, jos syöttö ei tullut heti lapaan.
– Hyväntuulinen kaveri palasi, ei ollut sellaista junnuvuosien kiukuttelua ja jännitystä. Oli kasvanut aika paljon ihmisenä puolentoista vuoden aikana, kertoo Petri Roivanen-Maccelli.
Yhdysvaltojen yliopistoseuroistakin olisi varmasti löytynyt jatkopaikka, mutta nuorella miehellä oli muuta mielessä. Nyt hän johtaa Liigan tulokkaiden pistepörssiä Ilveksen riveissä.
– Matias halusi tulla Suomeen pelaamaan miesten sarjaan. Hänen ykköstavoitteensa tälle kaudelle oli lyödä itsensä läpi Liigassa. Alkukausi on osunut nappiin, mutta on hän sen eteen töitäkin tehnyt, isä sanoo.
Pohjois-Amerikan jääkiekkoliiga NHL on ollut Matias Maccellin päätavoite pienestä pitäen. Hänet varattiin liigaan viime kesänä neljännellä kierroksella numerolla 98.
Isän mielestä poika olisi pelillisten taitojen puolesta jo valmis NHL-kaukaloihin, mutta fysiikkaa voisi vielä petrata. Kotijoukot kiistävät tietävänsä, voisiko Matiaksen tie viedä NHL:ään kesken Ilveksen kanssa voimassa olevan 2+1-vuotisen sopimuksen.
– Eipä ne enää meille soittele! Mutta ovathan ne Yhdysvalloista yhteydessä Matiakseen. Meillä ei ole muuta tietoa kuin että ovat kiinnostuneita ja seuraavat kovin, miten hän täällä onnistuu, hymyilee Antonia Maccelli.
Lue lisää: