Tamperelaisen Sanna Marinin valinta pääministeriksi on ollut suuri asia tamperelaisille ja nuorille naisille. Mullistavaa se on ollut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Pääministerinä on kahden äidin kasvattama nainen, joka on vaatinut translain uudistamista esimerkiksi omassa blogissaan.
Erityisen tärkeä uutinen on ollut sukupuolentutkija Tuula Juvosen mukaan lesboäideille, jotka ovat saaneet lapsensa samoihin aikoihin, kun Sanna Marin syntyi eli 80-luvulla ja vielä 90-luvun alussakin. Silloinen keskusteluilmapiiri on jäänyt monelle mieleen.
– Lehtien mielipidekirjoitukset olivat täynnä kirjoittelua, joka nykyään määriteltäisiin vihapuheeksi. Aika oli äärettömän raskasta, sillä äidit joutuivat puolustautumaan ja vastaamaan epäilyihin: Mitähän näistä lapsista tulee? Isättömänä raukat kasvavat.
Marinin valinta oli Juvosen mukaan huojennuksen hetki. Tuli todiste siitä, että kahden äidin perheessä kasvaa täysipäisiä ihmisiä – esimerkiksi pääministeri.
Marinista tuli maailmallakin paikoin toivon pilkahdus
Suomen ulkopuolella Marinin vanhemmat ovat olleet uutiskärkenä esimerkiksi yhdysvaltalaisella Advocate-sivustolla Finland's New Prime Minister Sanna Marin, 34, Was Raised by Two Moms ja brittiläisellä Pink News -sivustolla Finland’s new prime minister – the world’s youngest leader – is the daughter of same-sex parents.
Donald Trumpin presidentiksi valitsemisen jälkeen lesbojen ja homojen yhdenvertaisuus on kokenut Yhdysvalloissa kovia kolauksia. Syrjimistä vähentäviä lakeja on purettu ja asema muuttunut hankalammaksi.
– Se, että jossain näkyy valon pilkahdus, on yhdysvaltalaiselle sateenkaariyhteisölle iso juttu, toteaa Juvonen.
Marin sai harteilleen monet toiveet
Sateenkaariväen keskuudessa Mariniin asetetaan paikoin nyt suuria odotuksia. Päällimmäisenä on translaki, mutta 40 kansalaisjärjestöä vaati jo toukokuussa uudelta hallitukselta konkreettisia toimia sateenkaari-ihmisten ihmisoikeuksien edistämiseksi.
Juvonen toppuuttelee paineiden kasaamista yksille harteille, sillä pääministerillä on monia asioita hoidettavanaan.
Juvosen mukaan on tärkeämpää ketkä istuvat eduskunnassa. Aiemmin eduskunnassa istui neljä sateenkaarikansanedustajaa ja tällä hetkellä kaksi. Pekka Haavisto (vihr.) on ministerinä kiireinen. Sebastian Tynkkysen (ps.) halua edistää sateenkaariväen asioita Juvonen taas jää pohtimaan.
Niin vihreät kuin toisaalta vasemmistoliitto tai SDP saattaisivat puolueina olla aktiivisia. Esimerkiksi presidentti Tarja Halonen (sd.) otti jo vuosia sitten esiin sen, että yhdenvertaisuusasiat on saatava kuntoon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kannalta. SDP:ssä myös valtaosa kansanedustajista äänesti uuden avioliittolain puolesta vuonna 2014. Marinin valinta oli Juvosen mukaan osa jatkumoa.
Ylen vaalikoneessa keväällä 2019 Sanna Marin kirjoitti, että translaki on uudistettava kokonaisuudessaan ihmisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi.
Marin myös korosti sitä, että ihmisten välistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta on vahvistettava edelleen.
– Yhteiskuntaa on rakennettava siten, että jokaisesta lapsesta ja nuoresta voi tulla mitä vain taustasta riippumatta, Marin kirjoitti vaalikonevastauksessaan.
Tulevaisuudessa sukupuolella tai seksuaalisuudella ei ole merkitystä?
Tutkijan kannalta elämme kiinnostavia aikoja.
– Aiemmin on ollut naisia, miehiä, homoja ja heteroita. Nyt eletään aikaa, jolloin määrittelyt menettävät nuorten parissa merkitystään. Asioihin suhtaudutaan sellaisella rentoudella, mitä meidän vanhempien on vaikea ymmärtää, sukupuolentutkija Tuula Juvonen sanoo.
Nykynuorten äideille Marinin valinnalla oli suuri merkitys, mutta nuorille itselleen ehkä ei niinkään.
– Kun sanoin kummilapselleni, että myös Marin on kasvanut kahden äidin perheessä, lapsi ohitti asian olkia kohauttamalla. Hän ei ymmärtänyt millä lailla tämä on uutinen.
Kummityttö ei ollut osannut edes ajatella, että kahden äidin lapsena kasvamisella olisi mitään kielteistä vaikutusta hänen tulevaisuuteensa. Juvonen toivoo, että tervehtisimme tätä asennetta ilolla.
– Eikö tämä voisi olla se suunta, mihin voisimme mennä yhteiskuntana kaikessa rauhassa, eikä panikoida. Mitä sitten tapahtuisi? Ihmiset varmaan kävisivät edelleen kaupassa ja hoitaisivat perheitään kuten nytkin. Olisi vain vähemmän syrjintää ja voisimme suhtautua toisiimme ihmisinä.