Päällimmäinen tunne oli ylitsepääsemätön väsymys, joka alkoi hallita Joonaksen elämää noin puoli vuotta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.
– Jos piti laittaa itselle ja lapselle ulkovaatteet päälle ja lähteä ulos, se tuntui vastenmieliseltä ajatukselta, joka vaati ponnistelua ja suunnittelua. Siinä ajatteli, että en pysty, ehkä ensi kerralla.
Joonas ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään, koska kaikki hänen läheisensä eivät tiedä hänen sairastavan masennusta.
Toisinaan ulos lähteminen onnistui, toisinaan ei. Samalla tulivat itsesyytökset ja riittämättömyyden tunne, jotka pahensivat oloa entisestään.
Hän ei muista, että arjessa tai omassa olossa olisi tapahtunut mitään yksittäistä dramaattista muutosta.
Aluksi kaikki oli sujunut ihan hyvin. Lapsi oli toivottu, ja vanhemmilla oli realistiset odotukset siitä, mitä vauva-arki tuo tullessaan.
– Olin varautunut siihen, ettei enää olisi omaa aikaa ja mahdollisuuksia harrastaa. Muutos oli valtava, mutta periaatteessa mikään ei ollut pielessä.
Kului useampi vuosi, ennen kuin Joonaksella todettiin pitkäkestoinen masennus.
– Jälkikäteen ajatellen masennus oli läsnä elämässä myös ennen lapsia, vaikka en käyttäisi siitä sitä nimeä. Olin taipuvainen alakuloisuuteen, mutta pidin sitä vain persoonaan liittyvänä piirteenä.
Isien masennusta on vaikea tunnistaa neuvolassa
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulinen kertoo, että tuoreiden vanhempien kokema masennus koskettaa yhtä lailla miehiä kuin naisiakin.
– Tuoreen tutkimustiedon mukaan Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa 10–20 prosenttia äideistä sairastuu raskauden tai synnytyksen jälkeisenä aikana masennukseen ja isistä noin 10 prosenttia.
Naisten synnytyksen jälkeistä masennusta on tutkittu huomattavasti enemmän ja kauemmin kuin miesten.
Hakulinen oli mukana tekemässä laajaa kansainvälistä tutkimuskatsausta, joka selvitti ensimmäistä kertaa sekä äitien että isien kokemuksia raskausajan ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Kokemuksissa oli sekä yhtäläisyyksiä että eroja.
Yhteistä oli se, että molemmat kokivat itsensä yksinäisiksi ja tunsivat, etteivät he saa riittävästi apua kumppaniltaan tai läheisiltään.
Ero masennuksen kuvailemisessa sen sijaan oli huomattava.
Naiset sanoittivat masennuksen kokemusta huomattavasti seikkaperäisemmin ja monivivahteisemmin kuin miehet.
Suurin osa vanhempien masennusta koskevasta tutkimustiedosta perustuu naisten kokemuksiin. Tutkimustieto puolestaan ohjaa sitä, miten vanhempien masennusta pyritään neuvoloissa tunnistamaan.
Hakulisen mukaan tämä yhtälö, eli miesten masennuskokemusten suppea kuvailu ja tutkimustiedon yksipuolisuus, voi olla yksi syy siihen, että isien masennus jää usein huomaamatta.
– Isät eivät myöskään aina tunnista itse, että kyse on masennuksesta. Lapsen syntymä on suuri muutos, joka vaikuttaa elämässä moneen asiaan.
Isät kokevat stressiä monesta eri syystä
Henri Hyttinen tuntee tuoreiden isien kokeman masennuksen hyvin.
Hän vetää Miessakit-yhdistyksen hanketta, joka tarjoaa tukea masennusoireisten perheiden isille. Masi-hanke alkoi kaksi vuotta sitten.
Kohderyhmänä ovat pienten lasten isät, joiden jaksaminen on koetuksella. Avun tarve voi syntyä omien kumppanin masennusoireiden takia.
Hyttinen sanoo, että isien ahdistuksen taustalla on usein kokonaisuus, joka koostuu monesta eri stressitekijästä.
– Lapsen syntymä muuttaa parisuhdetta ja suhdetta puolisoon. Myös omaa aikaa ja tilaa on vähemmän kuin ennen, ja rentoutumiskeinot on usein löydettävä uudelleen.
Isien kertomuksissa yhtenä stressin aiheuttajana nousee toistuvasti esiin myös lapsiperheen kasvanut rahantarve.
Moni heistä vaihtaa lapsen syntyessä työpaikkaa. Uuteen työhön sopeutuminen lisää kuormitusta tilanteessa, jossa perheen ja työn yhteensovittaminen on muutenkin hankalaa.
Joskus isäksi tuleminen tuo pintaan kipeitä kokemuksia omasta lapsuudesta.
Hyttisen mukaan monella heihin yhteyttä ottaneella miehellä on kokemuksia isättömyydestä tai etäisistä vanhemmista.
Kun stressaavia asioita on liian monta, voimavarat ehtyvät.
Masennuslääkkeet palauttivat toimintakyvyn
Joonaksen vointi ailahteli useamman vuoden ajan. Välillä oli kuukauden mittaisia umpisynkkiä jaksoja, jolloin mistään ei tullut mitään.
– Sitten saattoi olla parempia viikkoja, joita varjosti aina pelko siitä, milloin tulee seuraava romahdus. Sehän vääjäämättä tuli.
Joonas hakeutui lopulta väsymyksen takia työterveyslääkärin vastaanotolle. Lääkäri tutki fyysisen kunnon, eikä löytänyt mitään somaattiseen sairauteen viittaavaa. Lääkärin ja psykologin kanssa keskusteleminen auttoi jonkin verran, mutta toisen lapsen syntymän jälkeen vointi taas paheni.
Vasta uusi kierros lääkärillä antoi sairaudelle nimen. Joonas sairasti pitkäaikaista masennusta.
Diagnoosi oli shokki. Masennuslääkityksen aloittaminen tuntui luovuttamiselta, mutta se muutti vointia dramaattisesti.
– Kahden viikon jälkeen oli aivan kuin joku olisi painanut nappia ja sytyttänyt valot. Yhtäkkiä pystyin nousemaan aamuviideltä virkeänä.
Oireita ei aina yhdistetä masennukseen
Miessakit ry:n Henri Hyttinen sanoo, että perinteiset masennukseen liitetyt mielikuvat, kuten surumielisyys ja sängyn pohjalle jääminen pitävät aika harvoin paikkaansa miesten ja isien kohdalla.
– Masennus ilmenee usein omiin oloihin vetäytymisenä tai äkkipikaisuutena. Joillakin myös riskikäyttäytyminen tai alkoholinkäyttö lisääntyy.
Miessakkien isille tarjoama apu on neuvontaa, kuuntelemista ja keskustelua.
Jos tuntuu siltä, että ei oikein jaksa, elämästä on tullut ilotonta puurtamista tai sanalla sanoen vituttaa, meihin voi ottaa yhteyttä. Henri Hyttinen
Puhelimitse tai netin kautta tapahtuvan neuvonnan lisäksi Helsingissä, Tampereella ja Lahdessa järjestetään tapaamisia yksin ja ryhmissä. Apu on maksutonta.
Keskusteluapua on saanut Hyttisen mukaan kahden vuoden aikana yli 200 isää.
Hän neuvoo ottamaan yhteyttä matalalla kynnyksellä. Masennusdiagnoosi ei ole edellytys avun saamiselle.
– Jos tuntuu siltä, että ei oikein jaksa, elämästä on tullut ilotonta puurtamista tai sanalla sanoen vituttaa, meihin voi ottaa yhteyttä. Lähdetään siitä purkamaan tilannetta.
Ongelmiin kannattaa puuttua varhain
Toimintakyvyn palauttaneen masennuslääkityksen aloittamisesta on nyt puoli vuotta. Joonas pystyy suoriutumaan velvoitteista, mutta vointi on vielä kaukana normaalista.
Mielialan mataluus, välinpitämättömyys ja kyvyttömyys tuntea iloa ovat edelleen vahvasti läsnä.
– Oikeastaan ainoa asia elämässä, joka on yksiselitteisen positiivinen, ovat lapset.
Diagnoosin jälkeen Joonas on herännyt hakemaan apua aktiivisemmin.
Kuntoutusjakso on auttanut, samoin vertaistuki. Masennuksesta on helpompaa keskustella, kun toinen tietää heti, mistä puhutaan.
Hän aloitti hiljattain toisen lääkityksen, jonka pitäisi parantaa mielialaa. Sen vaikutukset jäävät nähtäväksi.
Joonas toivoo, että olisi itse hakenut apua aikaisemmin ja suosittelee samaa myös muille.
– Omasta olosta kannattaa puhua ajoissa lääkärille, ystävälle, tai kenelle tahansa. On tietysti helppoa olla jälkiviisas. Ei sitä kynnystä voi oikein kuvailla, kuinka vaikeaa se on.
Neuvoloissa masennusta yritetään tunnistaa eri tavoin
Sekä äitien että isien masennus pitäisi THL:n tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulisen mukaan tunnistaa nykyistä paremmin.
Hänen mukaansa paras paikka tehdä tämä on neuvola. Suomessa neuvolapalvelut tavoittavat lähes kaikki raskaana olevat ja perheet, joissa on alle kouluikäisiä lapsia.
Myös isät osallistuvat neuvolakäynteihin nykyään hyvin aktiivisesti.
– Palveluissa on parannettavaa, mutta neuvolajärjestelmän mahdollisuudet ovat huikeat, Hakulinen sanoo.
Nytkin neuvoloiden työntekijöitä ohjeistetaan kysymään jokaisella tapaamiskerralla vanhemmilta, miten he voivat ja jaksavat.
Tavoitteena on, että perheillä olisi aina sama terveydenhoitaja, jotta syntyisi luottamus puhua myös vaikeista asioista.
Osalla ihmisistä on sellainen käsitys, että hyvä vanhempi ei tarvitse tai hae apua. Tuovi Hakulinen
Raskaana olevien ja tuoreiden vanhempien masennusta seulotaan myös EPDS-lomakkeella. Silti osa vanhempien masennuksesta jää huomaamatta tai hoitamatta.
Hakulisen mukaan syy löytyy joskus myös vanhemmista itsestään.
– Osalla ihmisistä on sellainen käsitys, että hyvä vanhempi ei tarvitse tai hae apua.
Hän rohkaisee vanhempia olemaan ongelmatilanteissa avoimia.
– Vanhempien hyvinvointi on aina myös lapsen etu. Neuvolaan saa aina tulla kertomaan omasta tilanteesta. Masennus ei ole mitenkään harvinaista, ja kun hoitoa saa ajoissa, siitä toivutaan yleensä hyvin.
Sillä on merkitystä, miten voinnista kysytään
Joonaksen masennuksen tunnistamisessa neuvolakäynneistä ei ollut apua.
– Ei minulla ole neuvolasta pahaa sanottavaa, mutta jos minulta olisi selkeämmin kysytty oireista, sairaus olisi ehkä tullut aiemmin ilmi.
Neuvolassa on kyllä tiedusteltu molempien vanhempien vointia, mutta hänen mielestään liian avoimilla kysymyksillä.
– Sen sijaan, että kysytään miten menee, pitäisi kysyä oletko tuntenut oloasi masentuneeksi. Täsmälliseen kysymykseen olisi helpompi vastata.
Hiljattain koko perhe oli yhdessä neuvolakäynnillä. Joonas ja hänen vaimonsa ovat molemmat kokeneet masennusoireita ja olivat etukäteen puhuneet siitä, että asia pitää ottaa puheeksi.
Sitten tuli kysymys: Onko mitään muuta, mistä haluaisitte keskustella?
– Ajattelin, että pallo on vaimolla, koska hänen vointinsa oli siinä vaiheessa huonompi kuin minun, Joonas sanoo.
Molemmat pysyivät hiljaa.
Aiheesta voi keskustella kello 22 saakka.