Kun Riitta Paterson syntyi, talvisota oli jo käynnissä.
Neuvostoliiton tykistötuli oli alkanut Karjalankannaksella kello 6:50. Iltapäivällä tasavallan presidentti Kyösti Kallio julisti maan olevan sotatilassa.
Paterson muistelee äidin kertoneen, että hän syntyi iltapäivällä. Hyvin pian sen jälkeen koti silloisessa Suistamon kunnassa Karjalassa piti jättää.
– Eno juoksi meille ja sanoi, että nyt pitää mennä, pommitus alkaa.
Äiti, isoäiti ja muutaman tunnin ikäinen vauva ehtivät päivän viimeiseen evakkojunaan. Taakse jäi perheen vaatimaton mökki kosken vieressä.
Sitä junamatkaa äiti muisteli myöhemmin usein.
– Junassa oli kamalan kylmä. Minut oli kääritty kapaloon, ja ihmiset kävivät ihmettelemässä, miten vastasyntynyt vauva selviytyy 30 asteen pakkasessa, Paterson kertoo.
Vauva selviytyi, ja perhe asettui Karjalasta lähdön jälkeen ensin Vesannolle Savoon.
Lapsuutta leimasi köyhyys
Vesannon kodista Riitta Paterson muistaa välähdyksiä. Lehmiä ja pihapiirissä olleen savusaunan.
Tässä vaiheessa äiti ja isä erosivat. Siitä hän ei tiedä paljoa.
Äiti oli töissä tai etsi työtä jatkuvasti. Evakkolapsille järjestettiin päivähoitoa milloin missäkin.
– Välillä olin yhden opettajan hoidossa. Kerran olin koululla yötäkin, ja minulle oli laitettu luokkaan ihanan puhdas sänky.
Myöhemmin äiti meni uusiin naimisiin, ja perhe muutti Keski-Suomeen.
Vaajakosken Kanavuoressa oli vuoren sisään louhittu ammustehdas, jossa työskenteli paljon Pohjanmaalta tulleita.
Asunnot olivat nopeasti rakennettuja, parakkimaisia hökkeleitä. Seinien läpi kuului kaikki.
Koti oli järven rannassa, jossa pestiin sekä vaatteet että ihmiset. Naapuriperheen lapset asuivat Ruotsissa, mutta kävivät välillä vanhempiensa luona.
Se ei ollut mitenkään poikkeuksellista. Suomalaisia lapsia lähetettiin talvi- ja jatkosodan aikana Ruotsiin jopa 70 000.
Meillä ei ollut kuin mäntysuopaa ja muistan ajatelleeni, että antaisin mitä tahansa, jos vain saisin tuollaisen saippuan. Riitta Paterson
Patersonin lapsuutta leimaava kokemus on jatkuva köyhyyden tunne. Teini-iästä mieleen on jäänyt väkevä muisto siitä, kun Ruotsissa asuneet lapset tulivat järvelle peseytymään.
– Heillä oli mukanaan saippuaa, joka vaahtosi ja tuoksui ihanalta. Meillä ei ollut kuin mäntysuopaa ja muistan ajatelleeni, että antaisin mitä tahansa, jos vain saisin tuollaisen saippuan.
Kanavuoren ja kodin ohi kulki jatkuvasti pitkiä tavarajunia. Ne kuljettivat sotakorvauksia Neuvostoliittoon.
Kun junia ei enää kulkenut, lapsetkin tiesivät että sotakorvaukset oli maksettu.
Lehti-ilmoituksesta uusi suunta elämälle
Tultuaan täysi-ikäiseksi Riitta Paterson asui Jyväskylässä ja työskenteli tarjoilijana.
Ruthin Vintti oli suosittu kahvila, jossa kävi usein asiakkaina näyttelijöitä ja muita tunnettuja ihmisiä. Spede Pasanenkin tuli juttelemaan.
– Kahvilassa kävi myös ulkomaalaisia turisteja, mutta kukaan ei osannut puhua heidän kanssaan. Se hävetti minua niin, että halusin oppia puhumaan englantia.
Paterson oli käynyt lapsena kansakoulun, mutta opintojen jatkamiseen ei ollut rahaa.
Yhtenä vapaapäivänä hän istui junassa paikalle, johon joku oli jättänyt Helsingin Sanomat.
Silmiin osui englantilaisen perheen jättämä ilmoitus. Siinä haettiin kahta tyttöä kotiapulaisiksi Liverpoolin lähelle.
Paterson oli hyvin ujo. Silti hän houkutteli ystävänsä Eilan lähtemään mukaan ja vastasi ilmoitukseen.
Nuoret naiset pakkasivat laukkunsa ja lähtivät venäläisellä laivalla kohti tuntematonta maata.
– Jos olisin saanut käydä kouluja pidemmälle, olisin varmasti jäänyt Suomeen ja elämästäni olisi tullut ihan erilainen.
Uusi kotimaa, kulttuuri ja elintaso
Suomalaiset kotiapulaiset palkannut perhe oli vauras. Heillä oli autonkuljettaja, vakituinen kotiapulainen ja kaksi puutarhuria.
Tilapäisiä apulaisia palkattiin vuodeksi kerrallaan, ja vain suomalaiset kelpasivat.
– Rouva Corlett halusi aina suomalaisia, koska he ovat ahkeria, rehellisiä ja osaavat tehdä lettuja.
Uudet tulokkaat lähetettiin ensi töikseen kielikurssille.
Elämä Englannissa solahti pian omaan uomaansa. Kotiapulaisen työ vaihtui ravintola-alan opintoihin ja töihin.
Sitten Riitta ja James Paterson löysivät toisensa, menivät naimisiin ja perustivat perheen.
Koti oli Ashtonin kylässä, joka oli 1960-luvulla täynnä Shellin työntekijöitä. Siellä James Patersonkin työskenteli.
Eläkkeelle jäätyään Riitta Paterson osallistui hyväntekeväisyyttä varten järjestetyille pyöräilymatkoille Kuubassa ja Intiassa.
Intiassa hän näki kurjuutta, joka sai hänet sanattomaksi.
Pyöräilijät olivat pysähtynyt juomatauolle, kun nuori äiti tuli väkijoukon seasta lähelle vauva sylissään.
– Vauva oli aivan pieni, vastasyntynyt. Hän ojensi sitä minulle, että veisin lapsen mukanani pois.
Omien lasten ei onneksi tarvinnut kasvaa köyhyydessä. Paterson tietää, että Intiassakin elintaso on noussut.
– Uutisissa kerrottiin hiljattain, että lähes kaikki lapset pääsevät siellä nykyään kouluun.
Vielä yksi muutto ja paluu juurille
John Lennon, Paul McCartney, George Harrison ja Ringo Starr tuijottavat katsojaa taulusta tyynesti.
Riitta Paterson on nähnyt Beatlesit Liverpoolin kaduilla. Kauempaa tosin, koska tungos oli melkoinen.
Taulu on nyt Tampereella, samoin 80 vuotta täyttävä rouva itse. Kaipuu kotimaahan kasvoi vuosien varrella.
– Brexit-sotku oli viimeinen sysäys. Silloin päätin kokeilla, millaista olisi asua Suomessa.
Aviomies halusi jäädä asumaan Englantiin, mutta käy kyläilemässä.
Paterson ei vielä tiedä, kumpaan maahan hän lopulta asettuu. Englannissa on tuttu kyläyhteisö, Suomessa juuret.
Niistä olisi pitänyt kysyä enemmän silloin kun äiti oli elossa, mutta nuorempana mielessä oli aina kaikkea muuta.
Suomi on muuttunut sillä välin, kun hän oli poissa. Sen huomaa pienistäkin asioista. Koiria on enemmän. Sähkö on halpaa.
Kaikki ei suinkaan ole toisin. Perunat ovat edelleen hyviä, parempia kuin Englannissa. Naapurit ovat avuliaita, mutta tuntemattomat eivät oikein osaa puhua toisilleen.
– Minä olen sitä vähän yrittänyt muuttaa. Kyllä ne sitten puhuvat, kun itse ensin aloittaa.
Samat lainalaisuudet muutosten ja pysyvyyden suhteen taitavat päteä Patersoniin itseensä.
Hillitty arvokkuus ja mieltymys teehen lienevät Englannista mukaan tarttuneita ominaisuuksia. Optimismi ja sisukkuus sen sijaan paljon vanhempaa perua.
Suunnitelmia riittää edelleen. Karjalassa olisi kiinnostavaa käydä, esimerkiksi Sortavalaan järjestetään paljon bussimatkoja.
Paterson kaatui viime talvena ollessaan hiihtämässä. Hän tarvitsee kävelemiseen keppiä, mikä jarruttaa tällä hetkellä matkojen ja muiden suunnitelmien toteuttamista.
Talvisodan lapsi on kuitenkin toiveikas.
– Lääkäri on luvannut, että ensi talvena pääsen taas hiihtämään.
Lue lisää:
Talvisodan syttymisestä 80 vuotta - vuosipäivä näkyy Ylen ohjelmistossa