Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen perusteella sekä Suomessa että Ruotsissa islamiin liittyvät ennakkoluulot ja stereotypiat näkyvät kouluissa selvästi. Molemmissa maissa koulujen välillä on suuria eroja siinä, miten muslimeihin suhtaudutaan.
Tutkimuksessa joidenkin rehtoreiden kuva islamista osoittautui kapeaksi ja yksipuoliseksi. Tutkijatohtori Inkeri Rissasen mukaan tämä voi johtaa siihen, että muslimi-identiteetin esiintuloa pyritään välttämään koulussa.
Rehtoreilla saattaa olla islamista stereotyyppisiä käsityksiä, jotka eivät monenkaan muslimiperheen kohdalla pidä paikkansa. Käsitykset muslimeista voivat perustua kokemuksiin vain yhteen etniseen ryhmään kuuluvista muslimeista.
– Jos ei ole kokemusta ja ymmärrystä islamin moninaisuudesta ja islamin positiivisista merkityksistä oppilaiden elämässä, käy helposti niin, että koulussa keskitytään samanlaisuuteen ja unohdetaan erilaisuus, Rissanen sanoo.
Rissasen mukaan tällaisessa tilanteessa väärät käsitykset ja negatiiviset mielikuvat islamista pysyvät voimissaan eikä niitä haasteta.
Perheiden kanssa pitäisi puhua uskonnosta
Tutkimusta varten tehdyt haastattelut paljastivat, että uskontoon liittyviä asioita uskalletaan ottaa huonosti puheeksi. Rissasen mielestä niistä pitäisi voida keskustella, kuten muistakin perheiden elämää määrittävistä asioista.
– Koulu saattaa kysyä neuvoa toimintaperiaatteisiin esimerkiksi yksittäiseltä imaamilta. Silloin perheiden ja vanhempien itsemääräämisoikeus asioissa voi olla uhattuna, Rissanen sanoo.
Koulussa voidaan ajatella, että uskonnollisen johtajan neuvojen pitäisi päteä yhteisön kaikille muslimeille. Samoin voi käydä, jos koulussa on vain yksi muslimiopettaja.
Osassa kouluista yleistykset vältetään
Tutkimuksen mukaan toisissa kouluissa islam tunnetaan paremmin. Silloin koulussa osataan nähdä kulttuurien ja uskontojen myönteinen arvo oppilaiden elämässä.
Tällaisissa kouluissa uskonnosta on opittu puhumaan ja uskontoihin liittyviä tarpeita huomioimaan ilman yleistyksiä. Tämä näkyy esimerkiksi koulujen juhlakulttuurissa siten, että juhlissa tehdään tilaa eri katsomuksille.
Suomessa on viime päivinä keskusteltu runsaasti koulun joulujuhlista, koska apulaisoikeusasiamies linjasi asiasta. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan koulun yhteisiä joulujuhlia ei pitäisi järjestää kirkossa.
Myös Rissanen on pannut merkille koulujen juhlista käytävän keskustelun. Hän on kiinnittänyt huomiota siihen, että keskustelun jakolinjat eivät kulje uskontojen välillä: kaikki kristityt eivät ajattele asiasta samalla tavalla keskenään, kuten eivät myöskään kaikki muslimit tai kaikki uskonnottomat.
Esimerkiksi Rissasen haastattelemilla muslimivanhemmilla ja -opettajilla oli paljon erilaisia käsityksiä siitä, millainen koulun juhlakulttuuri voisi olla. Toiset korostavat kaikille yhteisiä elementtejä, toiset moninaisuutta.
Juhlista kannattaisi keskustella avoimesti
Rissasen mielestä koulun juhlien kohdallakin kannattaisi miettiä vähemmän sitä, mikä on sallittua ja mikä ei, ja enemmän sitä, mikä on hyvää pedagogiikkaa. Rissanen välttäisi vahvoja yleistäviä ohjeita.
– Suomessa on suuret maantieteelliset erot siinä, mitä katsomuksia ja kulttuureita kouluissa on edustettuna. Koulun juhlakulttuurin pitäisi pohjautua aina siihen, keitä siellä koulussa on ja miten parhaiten tuetaan sen porukan osallisuutta.
Rissanen korostaa, että koulun juhlien tehtävänä on rakentaa yhteisön yhteenkuuluvuutta.
– Kaikkien perinteiden sivuun laittaminen ei varmasti ole hyvää pedagogiikkaa. Tilasta ei tule neutraalia sillä, että tilanteesta poistetaan jotkut uskonnolliset elementit. Jotkut arvot siellä joka tapauksessa vaikuttavat.
Rissanen kannustaa pohtimaan sitä, miten juhlista tulee yhteisön näköinen ja voisivatko eri kulttuurien ja eri uskontojen juhlaperinteet saada jonkinlaista roolia koulun juhlakulttuurissa.
Ruotsissa kielteisempi suhtautuminen uskontojen näkymiseen
Rissasen tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Siihen haastateltiin rehtoreita sekä muslimiopettajia ja -vanhempia, jotka toimivat kouluissa epävirallisissa ”kulttuuritulkin” rooleissa. Suurin osa kulttuuritulkeista oli kouluissa töissä opettajina tai koulunkäynnin ohjaajina.
Laadullisen tutkimuksen perusteella ei voi tehdä laajoja yleistyksiä tai maiden välisiä vertailuja. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä koulujärjestelmien eroista.
Kulttuuritulkkien haastattelujen perusteella Ruotsissa uskontojen näkymiseen julkisessa tilassa suhtaudutaan selvästi kielteisemmin kuin Suomessa.
Myös Suomen ja Ruotsin opetussuunnitelmat eroavat toisistaan siinä, miten ne suhtautuvat kulttuurien moninaisuuteen. Ruotsissa monikulttuurisuuden tukeminen ei ole enää niin vahvasti esillä kuin ennen. Opetussuunnitelmassa on aiempaa enemmän puhetta perinteisistä ruotsalaisista arvoista ja niiden vaalimisesta.
Suomessa opetussuunnitelmien perusteet edellyttävät moninaisten kulttuuri-identiteettien tukemista. Suomalaisissa kouluissa esimerkiksi uskonnonvapauteen liittyvistä asioista neuvotellaan enemmän kuin Ruotsissa. Koska Ruotsissa on myös islamilaisia kouluja, rehtorit saattavat joskus vedota perheiden mahdollisuuteen vaihtaa koulua.