Etelään viettävässä rinteessä huomio kiinnittyy ensimmäisenä päivänkakkaroihin. Niitä on paljon. Ahomansikoitakin näkyy siellä täällä.
Kaksi pitkätukkaista miestä kertoo auliisti, mitkä muut kasvit pitävät tätä kotinaan.
– Neidonkieli, masmalo, mäkitervakko ja keltasauramo, Kalle Hermansson aloittaa.
– Ketoneilikka, idänkeulankärki ja ketokaunokki, Jere Nieminen täydentää.
Hermansson ja Nieminen luettelevat nopeasti parikymmentä erilaista luonnonkukkaa, jotka kasvavat Tampereen yliopiston viereisessä rinteessä kaupungin keskustassa.
Osa kasveista on taantuvia tai ainakin kaupunkiympäristössä harvinaisia. Suuri osa näiden kasvien siemenistä on kerätty sadan metrin säteeltä, ratapihan läheisyydestä ja Areenan rakennustyömaan tieltä.
Kyseessä on sissiniitty, eli omin luvin julkiseen tilaan kylvetty niitty.
– Tähän liittyy sellainen positiivinen kapinahenki ja tilan valtaaminen luonnolle, Nieminen kuvailee.
Joutomaan hyötykäyttöä
Yliopiston kupeeseen, kurtturuusupensaiden ja pyörätien väliin perustettu luonnonkukkaniitty sai alkunsa noin kahdeksan vuotta sitten.
– Heitimme kuluneelle nurmikolle lähialueelta kerättyjä siemeniä, emmekä tehneet sille pariin vuoteen mitään, Jere Nieminen kertoo.
Siemenistä kasvoi ensin kukkia ja myöhemmin luonnonsuojelujärjestö.
Villi Vyöhyke ry on Niemisen laskujen mukaan tehnyt vuosien saatossa noin 50 sissiniittyä julkisiin paikkoihin.
– Osa niistä on tietysti tuhoutunut, mutta se pitää hyväksyä, kun tätä omin luvin tekee. Tällä hetkellä kukoistavia niittyjä on parikymmentä.
Sissit eivät kysele lupia kylväessään siemeniä, mutta ikävää palautetta ei ole kuulemma tullut.
Myös Tampereen kaupunki on suhtautunut toimintaan ymmärtäväisesti ja muuttanut esimerkiksi yliopiston viereisen rinteen hoitoluokituksen nurmikosta niityksi.
Hyväksi hyönteisille ja ihmisille
Jere Niemisen ja Kalle Hermanssonin mielestä kaupungissa pitäisi olla enemmän ja monipuolisempaa luontoa.
Niityistä hyötyisivät harvinaistuvien luonnonkukkien lisäksi varsinkin hyönteiset.
Nieminen kuitenkin sanoo, että sissiniityt ovat hyväksi myös ihmisille.
– Ne monipuolistavat ympäristöä ja tekevät siitä kivemman näköistä. Tämä on myös toiminnallista, eli ihmiset voivat osallistua oman lähiympäristönsä kehittämiseen.
Hermansson toteaa, että luonnon elinvoimaisuutta kaupungeissa voisi lisätä melko yksinkertaisilla keinoilla.
– Niittyjen ja lahopuiden määrän lisääminen on helppo ja halpa tapa vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen.
Tampereen kaupunki saa häneltä myös tunnustusta.
– Meillä niittyjen ja ketojen merkitystä on huomioitu, kiitos asiasta tällä hetkellä huolehtivien ihmisten. Esimerkiksi ratikkareitin varrella ja Konsulinsaaressa on muutamia hienoja paikkoja.
Kaupunki pitää yllä yhdeksää arvoniittyä ja kahdeksaa maisemapeltoa (kaupungin verkkosivut).
Esimerkiksi Tohlopin Kohmanpuistoon on tuotu täksi kesäksi lammaslauma laiduntamaan puolentoista hehtaarin niittyä. Yle välittää suoraa kuvaa niityltä tiistaina kello 18 saakka.
Kasvualusta voi olla kuiva ja karu
Perinteiset niittykasvit kukoistavat kuivissa ja karuissa paikoissa, joissa juuri mikään muu ei kasva. Kalle Hermansson kertoo, että sissiniityn perustaminen on oikeastaan aika helppoa.
– Tämä on halpa harrastus. Kerää vähän siemeniä ja viskoo sinne. Ei tarvitse kastella eikä mitään.
Tietämys kasveista on toki avuksi, varsinkin jos aikoo kerätä niittykukkien siemenet itse. Niitä myydään kuitenkin myös erilaiseen maaperään sopivina valmiina seoksina.
Jere Nieminen antaa pikaohjeet sissiniityn perustajalle. Hyvä kylvöpaikka on etelään viettävä rinne, jotta auringonvaloa on riittävästi.
– Siemeniä kannattaa kylvää runsaammin rinteen yläosaan, koska ne valuvat alas. Ja ainakin kahtena peräkkäisenä vuonna kannattaa kylvää samat siemenet, ettei sattumalla ole liian suurta osaa.
Lue myös:
Kesän kukkaloisto on parhaimmillaan: Kuinka hyvin sinä tunnet luonnonkukkia?
Kasvien sukupuuttoaalto kauhistuttaa tutkijoita – nopeutunut 500-kertaiseksi
Vieraslajiasiantuntijan neuvo: Nyt keräämään lupiinikimppuja ja näivettämään kurtturuusuja