Kun ihminen sairastuu vakavasti, ei voimavaroja riitä kuin päivästä toiseen selviämiseen.
– Esimerkiksi gynekologisessa syövässä trauma on niin suuri ja ihminen hajalla, ettei seksuaalisuus tule ensimmäisenä mieleen. Ykköseksi nousee tiedon tarve hoidosta ja paranemisesta, sanoo seksuaalineuvoja ja asiantuntijahoitaja Jaana Susi.
Seksuaalisuus alkaa kuitenkin vähitellen palata. Jos uutta tilannetta ei käydä läpi, ongelmat heijastuvat sekä potilaan omaan selviämiseen että parisuhteeseen.
– Ennakoivassa hoitamisessa asiat otetaan vähitellen puheeksi ja käydään läpi potilaan omaa historiaa. Sitä kautta toipuminen on nopeaa, ja ihminen palaa entiseen, ennen sairautta olleeseen tilaansa.
Susi työskentelee Tampereen yliopistollisen sairaalan naistentautien ja synnytysten vastuualueen seksuaalipoliklinikalla. Siellä hoidetaan vuosittain 70 –100 naista. Tavallisimpia asiakkaita ovat eri-ikäiset syöpäpotilaat ja vulvodyniasta eli sukuelinten kivusta tai endometrioosista kärsivät naiset.
Puolisot haluavat olla mukana
Tutkimusten mukaan sairastuneen naisen toipuminen kestää noin kaksi vuotta siitä, kun diagnoosi on tehty. Puolisolla seksuaalielämään liittyvät asiat palautuvat ennalleen jo puolen vuoden jälkeen. Ajallista eroa voidaan kuroa umpeen seksuaalipoliklinikalla.
– Annamme tänne ajan aina ensin naiselle, että hän saa yksin purkaa tuntojaan. Siihen ei liity mitään ennakkoasenteita tai odotuksia puolisoa kohtaan. Potilaan halutessa kumppani voi sen jälkeen osallistua tapaamiseen.
Puolisot ovat yleensä valmiita tulemaan seksuaalipoliklinikalle.
– Heidän tukensa on naisen toipumisessa tärkeää. Olen todella iloinen siitä, miten kumppanit nykyisin lähtevät tähän mukaan, Jaana Susi tuumii.