Valkoiseen takkiin pukeutunut pelottava lääkäri tunkee kalsean optisen laitteen kipeään ja tulehtuneeseen korvaan. Tämä on monen korvatulehduskierteeseen joutuneen lapsen toistuva kokemus, josta harvoin selvitään itkuitta.
Toisaalta lapsen kohtaaminen ei ole myöskään nuorelle lääkärille tai hoitajalle helppo tilanne. Siksi tuntuu hyödylliseltä, että nämä kaksi osapuolta tulevat tutuiksi myös koulutuksessa.
Tampereen yliopiston kliinisten aineitten Taitokeskus avattiin elokuussa. Siellä on nyt tehty ensimmäistä kertaa kokeilu, jossa paikkakunnan koululaiset ovat päässeet kokeilemaan valko- ja sinitakkien arkea hoitoineen ja laitteineen.
Lapsikontakti tärkeä
Ensihoitajille lasten kohtaaminen jo opiskeluvaiheessa on tärkeä lisä tulevaisuutta varten. Ensihoitaja Mikael Kettuselle lasten saapuminen osaksi opintopäivää oli myönteinen kokemus.
– Kyllä tämä on uusi tilanne. Tässä saa työhön uutta näkökulmaa. Joistain lapsista voi jo nähdä, että siinä on tuleva hoitoalan työntekijä.
Mistään alalle ohjaamisesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan opinahjo halusi kokeilla hyvältä tuntuvaa ideaa.
– Opiskelijoilla ei välttämättä ole sisaria, omia lapsia tai muita pikkuihmisiä lähipiirissään. Lapsikontaktit ovat kuitenkin tärkeitä työssä, perustelee toiminnanjohtaja Nina Hutri-Kähönen, joka on itse lastenlääkäri.
– Lapset puolestaan näkevät, että nämä tulevat lääkärit tai hoitajat ovat ihan mukavaa porukkaa.
Hutri-Kähönen toivoo, että nyt tehty kokeilu johtaa laajempaankin toimintaan samalla periaatteella. Hän näkisi mielellään, että kokemusta sovellettaisiin peruskoulujen ja päiväkotienkin ohjelmaan.
Taitokeskusyhteistyössä ovat mukana yliopiston lisäksi Tampereen ammattikorkeakoulu ja Tampereen yliopistollinen sairaala.