Vuonna 2013 voimaan astunut lakimuutos asetti korkokaton alle 2 000 euron pikavipeille. Pieniä lainoja tarjoavien pikavippifirmojen kannattavuuden odotettiin lakimuutoksen myötä romahtavan.
Kolme vuotta lakiuudistuksen jälkeen pikavippien aiheuttama velkaantuminen on kuitenkin edelleen arkipäivää Helsingin kaupungin talous- ja velkaneuvonnassa.
– Pikavipeistä koituneet ongelmat ovat suunnilleen samalla tasolla. Nykyään velkojia on ehkä kappalemääräisesti vähemmän, mutta luottosummat ovat isompia, kertoo vs. sosiaalisen luototuksen päällikkö Mervi Ahola.
Lakimuutoksen jälkeen pieniä lainoja tarjoavat yritykset alkoivat tarjota niin sanottua tili- tai joustoluottoa 2 000 euron luottorajalla. Aholan mukaan korkea luottoraja houkuttaa helposti nostamaan lainaa koko rahalla, vaikka rahan tarve olisi pienempi.
– Sitä kautta isompia velkasummia kertyy sitten enemmän maksettavaksi.
Myös Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsaus pikavippiuudistuksen vaikutuksista osoittaa, että pikavippien määrät ovat vähentyneet, mutta euromääräisesti kasvaneet. Katsauksen mukaan yksittäisten luottojen lainamäärä on noussut korkokaton asettamisen jälkeen keskimärin 276 eurosta noin 427 euroon.
Katsauksessa todetaan, että etenkin vuoden 2015 kahdella viimeisellä neljänneksellä pikavippien keskimääräinen lainasumma on kääntynyt voimakkaaseen kasvuun samalla, kun uusien luottojen kappalemäärä on pysynyt lähes samalla tasolla.
Lakiuudistus näkyy käräjäoikeuden tilastoissa
Ennen korkokaton asettamista vuonna 2013 pikavippiongelma näkyi pahoina ruuhkina Suomen käräjäoikeuksissa. Käräjäoikeuksissa summaariset velkomusasiat ovatkin selkeästi vähentyneet korkokaton asettamisen jälkeen.
Summaarinen mennettely tulee kyseeseen silloin, kun velkoja perii riidatonta saatavaansa eli velallinen ei ole kiistänyt saatavaa. Maksamatta jäänyt pikavippi käsitellään lähes poikkeuksetta summaarisessa menettelyssä.
Esimerkiksi Pirkanmaan käräjäoikeudessa summaaristen velkomusasioiden määrä on kääntynyt laskuun.
– Suurin huippu oli vuodet 2012–2013, jonka jälkeen summaaristen asioiden määrä on tippunut. Varmasti pikavippeihin liittyvä kiristynyt lainsäädäntö on vaikuttanut, kertoo Pirkanmaan käräjäoikeuden osaston johtaja Sirpa Pakkala.
Oikeusrekisterikeskuksen tietojen mukaan myös koko Suomen trendi summaaristen asioiden määrässä on Pirkanmaan käräjäoikeuden suuntainen.
Tilastoissa ei kuitenkaan pysty erittelemään, kuinka moni summaarinen velkomusasia koskee pikavippejä. Ennen korkokaton asettamista vuonna 2013 Oulun käräjäoikeudessa arvioitiin pikavippiasioita olevan jopa 70–80 prosenttia velkomusasioista.
Pakkalan mukaan paikkakuntien erilaisuuden vuoksi pikavippien osuutta velkomusasioista on kuitenkin vaikeaa yleistää. Pakkala arvioi, että Tampereella pikavippien osuus tällä hetkellä velkomusasioista olisi noin 30–40 prosenttia.
Juttumäärät vähentyneet, työtä kuitenkin lisää
Samaan aikaan kun summaaristen velkomusasioiden määrä on kääntynyt laskuun, ovat pikavipit kuitenkin aiheuttaneet lisätyötä tuomioistuimille. Pakkalan mukaan lisätyö liittyy Korkeimman oikeuden (KKO:n) syksyllä 2015 antamaan pikavippitapaukseen liittyvän ennakkoratkaisuun.
Ratkaisun mukaan tuomioistuimen pitää viran puolesta tutkia, perustuuko vaatimus sopimusehtodirektiivissä tarkoitettuun kohtuuttomaan sopimusehtoon.
– Käytännössä asia ilmenee siten, että jos haastehakemuksessa peritään silmiinpistävän korkeaa korkoa tai muuta kulua, joudumme tarkastamaan, onko sopimusehto laadittu selkeästi ja ovatko ne kuluttajan kannalta kohtuuttomat, selventää Pakkala.
Hänen mukaansa vuosien varrella käräjäoikeudessa on myös jouduttu ratkaisemaan muita pikavippivelkomuksiin liittyviä kysymyksiä, kuten mikä lasketaan todelliseen vuosikorkoon. Tällainen selvittelytyö myös lisää käräjäoikeuden työmäärää.
– Nämäkin kysymykset nousevat esille, kun ratkaisijalle tulee haastehakemus, jossa vaadittu korko tai muu kulu on poikkeuksellisen suuri.
Pikavipeillä velkaa jopa kymmeniä tuhansia
Aholan mukaan tiivistettynä voisi sanoa, että suurta helpotusta korkokatto ei ole velkaneuvonnan näkökulmasta tuonut. Velkaneuvontaan tulevalla henkilöllä on edelleen lähes poikkeuksetta kokemusta pikavipeistä.
– Noin 80 prosentilla on jonkinlaista pikavippiä. Voi olla, että vuokra on jäänyt maksamatta ja sitten asia yritetään ratkaista pikavipeillä. Pahimmillaan pikavipeistä on voinut tulla velkaa monta kymmentä tuhatta, 30 000 euroa helpostikin.
Lakimuutoksen piti myös vaikeuttaa huomattavasti pikavippien myöntämistä luottotiedottomalle, mikä ei Aholan mukaan ole toteutunut aukottomasti.
– Joissain tapauksissa luottotiedotonkin on onnistunut samaan pikavipin. Tietysti toivottaisiin, että luotonantajat olisivat vastuullisia siinä, että he tekisivät nämä tarkistukset.
Aholan mukaan luottoa antavien yritysten kanssa asioiminen aiheuttaa myös päänvaivaa velkaneuvonnassa.
– Talous- ja velkaneuvonnassa tulee edelleen vastaan luotonantajia, joiden laskuissa ei ole puhelinnumeroa eikä sähköpostiyhteyttä. Tai saattaa olla puhelinnumero, mutta sieltä ei välttämättä vastata.
Aholan mukaan asiakas ei itse monestikaan edes tiedä, missä hänen pikavippivelkansa ovat.
– Ensin asioidaan luotonantajan kanssa, sitten velan laskuttaa jokin toinen firma ja mahdollisesti kolmas yritys sitten perii saatavaa. Velkojen selvittely on velkaneuvonnan arkipäivää ja varsinkin pikavippifirmojen osalta varsin työlästä, päättää Ahola.